3.7.2006

Asian aikaisempi käsittely

Viestintävirasto on, Helsingin hallinto-oikeuden palautettua 18.3.2005 antamallaan päätöksellä asian sille uudelleen käsiteltäväksi, päätöksellään 25.4.2005 peruuttanut A Oy:lle myönnetyn verkkotunnuksen mb.fi ja siirtänyt sen B Oy:lle. Päätös on pantu verkkotunnuslain 18 §:n 1 momentin nojalla heti täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

Viestintävirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Lain 3 §:n 3 kohdan mukaan suojatulla nimellä tai merkillä tarkoitetaan kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä tai merkkiä taikka toiminimilaissa ja tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön tai sen toimielimen nimeä. Viestintävirasto voi lain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että verkkotunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä verkkotunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

Verkkotunnuslain 12 §:n 2 momentin mukaan Viestintävirasto voi heti peruuttamisen jälkeen siirtää verkkotunnuksen peruutusta pyytäneelle.

Suomen tavaramerkkirekisteriin on numerolla 222969 merkitty sanatavaramerkki MB, jonka haltija on B Oy. Tavaramerkin rekisteröintiä on haettu 25.8.1998 ja se on voimassa 15.5.2012, oikeastaan 15.2.2012, saakka. Viestintävirasto katsoo, että on painavia perusteita epäillä verkkotunnuksen olevan suojattu nimi tai merkki.

Verkkotunnuslain mukaan verkkotunnuksen haltijan on esitettävä hyväksyttävä peruste omalle oikeudelleen. Peruste voi olla hyväksyttävä vain silloin, jos sillä on oikeudellista merkitystä suhteessa peruutusvaatimuksen perusteeseen. Peruutusvaatimus voi perustua vain suojattuun nimeen tai merkkiin. Tällöin myös verkkotunnuksen haltijan oikeuden pitää perustua suojattuun nimeen tai merkkiin tai niihin rinnastettavissa olevaan oikeuteen. Verkkotunnuksen haltijan rekisteröidyn nimen osa ei ole riittävä peruste silloin, kun peruutusvaatimus perustuu verkkotunnusta täsmälleen vastaavaan sanatavaramerkkiin.

Verkkotunnuksen haltija on vedonnut rekisteröidyn nimen osan MB vakiintumiseen. Rekisteröimätön nimi tai tavaramerkki voi olla hyväksyttävä peruste vain silloin, kun se on kiistattomasti vakiintunut. Vakiintumisen pitää olla niin ilmeistä, että Viestintävirasto voi ilman vakiintumisesta esitettävää selvitystä todeta, että verkkotunnuksen haltijalla on oikeudelleen hyväksyttävä peruste. Muiden kuin poikkeuksellisen tunnettujen nimien ja merkkien vakiintumisen toteaminen edellyttäisi laajaa tunnusmerkkioikeudellista näytön arviointia, joka ei ole mahdollista sulkemis- ja peruuttamismenettelyssä.

Lisäksi verkkotunnuksen haltija on vedonnut hyväksyttävänä perusteena sille numerolla 231384 rekisteröityyn sanatavaramerkkiin MB. Hakemus tavaramerkin rekisteröimiseksi on tullut vireille Patentti- ja rekisterihallituksessa 30.1.2004, mistä alkaa myös sen suoja-aika. Tavaramerkki on rekisteröity 29.10.2004. Verkkotunnusta mb.fi on sen sijaan haettu jo 1.9.2003. Arvioitaessa sitä, mikä voi olla verkkotunnuslaissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste verkkotunnuksen haltijan oikeudelle, on arvioinnissa keskityttävä ainoastaan verkkotunnuksen hakemisajankohtaan, sillä verkkotunnuslaki kieltää toisen suojattuun nimeen tai merkkiin perustuvan verkkotunnuksen hakemisen oikeudettomasti. Koska tavaramerkin rekisteröintiä on haettu vasta verkkotunnuksen hakemisen jälkeen, se ei voi olla verkkotunnuslaissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste verkkotunnuksen haltijan oikeudelle.

Verkkotunnuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 96/2002 vp) yleisperusteluissa todetaan seuraavaa: "Ehdotuksessa säädettäisiin yksityiskohtaisesti niistä tilanteista, joissa Viestintävirasto voisi jälkikäteen puuttua verkkotunnukseen joko sulkemalla tai peruuttamalla sen. Esityksen mukaan Viestintävirastolle annettaisiin toimivalta puuttua tilanteisiin, joissa muu kuin nimi- tai merkkioikeuden haltija on saanut suojatun nimen tai merkin mukaisen tai siitä johdetun verkkotunnuksen. Suojatulla nimellä ja merkillä tarkoitetaan rekisteröityjä nimiä tai tavaramerkkejä."

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Verkkotunnuslakia koskevassa hallituksen esityksessä momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavaa: "Lähtökohtaisesti ehdotetussa laissa tunnustettaisiin suojatun nimen tai merkin haltijan oikeus tämän lain mukaiseen verkkotunnukseen. Loukatun oikeussuojakeinoista säädettäisiin lain 11 ja 12 §:ssä. Esityksessä on haluttu korostaa hakijan vastuun merkitystä siirryttäessä avoimempaan, kevyempään ja nopeampaan verkkotunnuksien myöntämismenettelyyn. Hakijan tulisi verkkotunnusta hakiessaan aktiivisesti selvittää, että haettava verkkotunnus ei loukkaa toisten suojattuja oikeuksia, kuten esimerkiksi rekisteröityjä toiminimiä tai tavaramerkkejä. Tietotekninen kehitys on mahdollistanut yksinkertaisten tunnusmerkkiselvitysten tekemisen Internet-tietoverkon välityksellä. Kuka tahansa, jolla on pääsy Internet-tietoverkkoon, voi tietopalvelujen avulla milloin tahansa selvittää Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimät nimet ja tavaramerkit. Myös yhteisön tavaramerkit ovat tarkastettavissa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston tietopalvelun kautta. Lisäksi Viestintäviraston verkkosivuilla on tietopalvelu, jossa voimassa olevat verkkotunnukset ovat nähtävinä. Hakija voisi hyödyntää mainittuja tietopalveluja kartoittaessaan sopivaa verkkotunnusta ja selvittää ennakolta, loukkaako haettava verkkotunnus jo rekisteröityjä tunnusmerkkejä. Ehdotettu säännös on hakijan edun mukainen. Jokainen hakija pystyy omalla toiminnallaan ehkäisemään toisen oikeutta loukkaavan verkkotunnuksen käyttöön ottamisesta aiheutuvat vaatimukset."

Verkkotunnuslain perusteluista voidaan yksiselitteisesti havaita, että suojattu nimi tai merkki rajaa sitä vastaavan verkkotunnuksen rekisteröintioikeuden ainoastaan suojatun nimen tai merkin haltijoille taikka näiden oikeuttamille toimijoille. Eri toimialoilla toimivat yhteisöt on asetettu verkkotunnuslaissa keskenään samanarvoiseen asemaan. Mikäli verkkotunnuslaissa tarkoitettuihin rekistereihin on rekisteröity täsmälleen verkkotunnusta vastaava suojattu nimi tai merkki, katsotaan verkkotunnuksen aina perustuvan siihen. Verkkotunnuksen rekisteröinnin oikeudettomuudella viitataan siihen, että suojatun nimen tai merkin haltija voi oikeuttaa jonkin toisen toimijan hakemaan tämän suojattuun nimeen tai merkkiin perustuvan verkkotunnuksen. Mikäli suojatun nimen tai merkin haltija ei ole tällaista rekisteröintiä hyväksynyt, on kyseessä aina oikeudeton rekisteröinti.

Lain perusteluissa siis todetaan, että lähtökohtaisesti ehdotetussa laissa tunnustetaan suojatun nimen tai merkin haltijan oikeus tämän lain mukaiseen verkkotunnukseen. Lisäksi Viestintävirastolle on annettu toimivalta puuttua tilanteisiin, joissa muu kuin nimi- tai merkkioikeuden haltija on saanut suojatun nimen tai merkin mukaisen tai siitä johdetun verkkotunnuksen. Suojattuun nimeen tai merkkiin perustuvan verkkotunnuksen on siten oikeutettu hakemaan ainoastaan suojatun nimen tai merkin haltija tai sellainen taho, jonka suojatun nimen tai merkin haltija on oikeuttanut hakemaan verkkotunnuksen. Tämän lisäksi toisen suojattuun nimeen tai merkkiin perustuvan verkkotunnuksen on oikeutettu hakemaan vain toinen sellainen taho, jolla on yhtä vahva oikeus verkkotunnukseen. Tällainen yhtä vahva oikeus voi olla ainoastaan se, että hakijan oikeus verkkotunnukseen perustuu toiseen verkkotunnusta vastaavaan suojattuun nimeen tai merkkiin tai niihin rinnastettavissa olevaan oikeuteen. Tästä taas seuraa se, että koska toisen suojattua nimeä tai merkkiä vastaavan verkkotunnuksen on oikeutettu hakemaan ainoastaan yhtä vahvan oikeuden haltija, voidaan hyväksyttävänä perusteena toisen suojattua nimeä tai merkkiä vastaavan verkkotunnuksen hakemiseen pitää ainoastaan toista yhtä vahvaa oikeutta. Siten verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna hyväksyttävänä perusteena voi toimia ainoastaan verkkotunnusta vastaava suojattu nimi tai merkki tai niihin rinnastettavissa oleva oikeus.

Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että verkkotunnus on suojattu nimi tai merkki. Säännöksen sanamuodon mukaan rekisteröity nimi tai tavaramerkki on aina peruuttamisperuste, tavaramerkin luokituksesta ja nimen haltijan toimialasta riippumatta. Tätä sanamuodon mukaista tulkintaa tukee myös se, että verkkotunnuslaki ei rajoita laillisesti rekisteröidyn verkkotunnuksen käyttöä tavaroiden ja palvelujen markkinointiin millä tahansa toimialalla. Eri toimialoilla toimivat yhteisöt on asetettu verkkotunnuslaissa keskenään samanarvoiseen asemaan. Jos verkkotunnus on täsmälleen yhdenmukainen toisen suojatun nimen tai merkin kanssa, asiassa ei ole oikeudellista merkitystä vaatimuksen perusteena olevan tavaramerkin tavara/palveluluokilla, eikä verkkotunnuksen haltijan tai vaatimuksen esittäjän toimialoilla.

Jos hyväksyttävää perustetta ei ole, verkkotunnusta täsmälleen vastaava rekisteröity nimi tai merkki on verkkotunnuksen peruuttamisperuste, vaikka verkkotunnuksen haltijan tavoitteena ei olisi ollut hyötyä toisen nimestä tai merkistä tai vahingoittaa sellaisen haltijaa. Tällöin tavaramerkin luokituksella tai verkkotunnuksen haltijan toimialalla ei ole merkitystä.

Tavaramerkin haltija B Oy on vaatinut verkkotunnuksen mb.fi peruuttamista ja siirtämistä B Oy:lle.

Viestintävirasto on katsonut, että A Oy ei ole antamassaan selvityksessä esittänyt hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

A Oy on valittanut päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut Viestintäviraston päätöksen kumoamista. A Oy:n oikeudenkäyntikulut 1 500 euroa on määrättävä korvattavaksi korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 30 päivän kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

A Oy:llä on hyväksyttävä peruste rekisteröidä verkkotunnus, koska tunnus perustuu A Oy:n toiminimen erottamiskykyiseen osaan (iskuosa), jonka suoja on yhtä vahva kuin B Oy:n tavaramerkin suoja, koska B Oy:n tavaramerkki ei rajoita A Oy:n oikeutta käyttää merkkiä MB palvelujensa tunnuksena ja koska verkkotunnus perustuu A Oy:n rekisteröimään tavaramerkkiin MB.

Viestintävirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Toisen suojattua nimeä tai merkkiä vastaavan verkkotunnuksen on oikeutettu hakemaan ainoastaan yhtä vahvan oikeuden haltija, joten hyväksyttävänä perusteena toisen suojattua nimeä tai merkkiä vastaavan verkkotunnuksen hakemiseen voidaan pitää ainoastaan toista yhtä vahvaa oikeutta. Koska verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin, on selvää, että tällaisen yhtä vahvan oikeuden on oltava olemassa jo verkkotunnusta haettaessa.

B Oy on antanut selityksen ja siinä vaatinut valituksen hylkäämistä ja Viestintäviraston päätöksen pysyttämistä. B Oy:n oikeudenkäyntikulut, yhteensä 3 336,70 euroa arvonlisäveroineen, on määrättävä korvattavaksi korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 30 päivän kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

B Oy:llä on ollut verkkotunnuksen rekisteröintihetkellä ainoana tahona oikeus ja siten myös aikaprioriteetti verkkotunnukseen mb.fi.

A Oy on antanut vastaselityksen ja siinä kiistänyt Viestintäviraston ja B Oy:n väitteet sekä oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on myös hylännyt vaatimuksen Viestintäviraston velvoittamiseksi korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut sekä vaatimuksen A Oy:n velvoittamiseksi korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

A Oy on esittänyt, että A Oy:n toiminimi on rekisteröity kaupparekisteriin 15.5.2002 ja että A Oy:n konsernissa MB-kirjainyhdistelmää on käytetty vuodesta 1988 lähtien konsernin rekisteröidyissä toiminimissä. Yhtiö on katsonut MB-kirjainyhdistelmän muodostavan toiminimen suojatun iskuosan ja nimen iskuosan olevan toiminimen tosiasiallisesti suojatun osan. Yhtiön mukaan sen toiminimi kuuluu tavaramerkkilain mukaiseen palveluluokkaan 36, jota B Oy:n tavaramerkki ei koske. Yhtiö on katsonut MB tavaramerkin rekisteröintipäätöksen 29.10.2004 numero 231384 osoittavan, että A Oy:llä on ollut mahdollisuus käyttää MB sanamerkkiä aiemmin.

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Saman lain 3 §:n 3 kohdan mukaan suojatulla nimellä tai merkillä tarkoitetaan kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä tai merkkiä taikka toiminimilaissa ja tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä.

Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

Verkkotunnuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 96/2002 vp) mukaan verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoituksena on mahdollistaa tunnuksen peruuttaminen sulkemisen sijaan ilmeisen selvissä tapauksissa. Peruuttaminen edellyttää, että näyttö oikeudenloukkauksesta on vahva, eikä tunnuksen haltija pysty esittämään hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Esityksen mukaan oikeudenloukkauksesta esitetyn näytön jälkeen Viestintävirasto kuulee tunnuksen haltijaa, jonka olisi kahden viikon kuluessa esitettävä hyväksyttävä peruste oikeudelleen. Jos tunnuksen haltija pystyy esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljettaisi tai peruutettaisi. Aikaprioriteettisäännön mukaan rekisteröityjen nimien ja merkkien suoja-aika alkaa, kun rekisteröintihakemus on tullut vireille patentti- ja rekisterihallituksessa tai Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla toimivassa yhdenmukaistamisvirastossa, eikä hakemusta ole myöhemmin muutettu. Vakiintunut nimi tai merkki saisi suojaa vakiintumisesta alkaen. Aikaprioriteetti ratkaisisi tunnusta ensiksi hakeneen eduksi sellaiset tilanteet, joissa sekä tunnuksen haltijalla että sulkemista koskevan pyynnön esittäjällä olisi rekisteröity tavaramerkki eri tavaramerkkiluokassa.

Toiminimilain 2 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus toiminimeen saadaan rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla toiminimi. Toissijaiseen tunnukseen voidaan yksinoikeus saada vain vakiinnuttamalla. Saman pykälän 3 momentin mukaan toiminimi katsotaan vakiintuneeksi, jos se on yleisesti tunnettu niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu.

A Oy:lle on 1.9.2003 myönnetty verkkotunnus mb.fi, joka on sittemmin valituksenalaisella päätöksellä peruutettu ja siirretty B Oy:lle. B Oy:lle on 25.8.1998 tavaramerkinhaltijana rekisteröity kaupparekisteriin sanatavaramerkki MB, joka on voimassa 15.5.2012, oikeastaan 15.2.2012, saakka. Näin ollen on painavia perusteita epäillä, että verkkotunnus mb.fi on suojattu nimi tai merkki.

Verkkotunnuksen haltija on vedonnut A Oy:n toiminimen iskuosan vakiintumiseen vuodesta 1988 lähtien A Oy:n konsernissa tuolloin rekisteröidyssä C Oy:n toiminimessä sekä tämän jälkeen kaikissa konsernin yritysten toiminimissä sekä 30.1.2004 patentti- ja rekisterihallituksessa vireille tulleeseen tavaramerkkihakemukseen ja sittemmin 29.12.2004 yhtiölle rekisteröityyn tavaramerkkiin MB.

Toissijainen tunnus on useimmiten toiminimen tai aputoiminimen iskuosa, lyhennys tai väännös. A Oy:n toiminimen osa MB on siten toissijainen tunnus, johon voidaan saada yksinoikeus vain vakiinnuttamalla. Merkin vakiinnuttaminen on osoitettavissa muun muassa tuotteeseen tai palveluun liittyvällä mainosaineistolla, markkinatutkimuksilla ja muilla selvityksillä. Yhtiö on esittänyt kaupparekisteriotteita, jotka osoittavat, että toiminimen osa MB on ollut ja on rekisteröitynä konsernin eri toiminimissä. Hallinto-oikeus katsoo, että A Oy ei ole esittänyt selvitystä merkin vakiintumisesta. Sillä seikalla, että tavaramerkki MB on rekisteröity 29.12.2004 A Oy:lle, ei ole merkitystä sitä arvioitaessa, onko toiminimen iskuosa ollut vakiintunut verkkotunnusta haettaessa.

Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan aikaprioriteettisäännön mukaan rekisteröityjen nimien ja merkkien suoja-aika alkaa, kun rekisteröintihakemus on tullut vireille muun ohella patentti- ja rekisterihallituksessa, eikä hakemusta ole myöhemmin muutettu. A Oy:n hakemus sanatavaramerkistä MB on tullut vireille patentti- ja rekisterihallituksessa 30.1.2004 eli vasta verkkotunnuksen hakemisen jälkeen. Siten A Oy:llä ei ole katsottava olleen hyväksyttävää perustetta oikeudelleen verkkotunnusta haettaessa 1.9.2003. Koska edellä esitetyillä perusteilla A Oy:n toiminimen iskuosan ei ole myöskään katsottava olleen vakiintunut verkkotunnusta haettaessa, hallinto-oikeus on katsonut, että A Oy ei ole esittänyt hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A Oy pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Kun otetaan huomioon verkkotunnuslain puuttuva tulkintakäytäntö käsiteltävänä olevalta osin, ei ole kohtuutonta, että B Oy pitää kuulemisestaan aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina perusteluissa mainittujen lisäksi viitannut hallintolainkäyttölain 74 §:ään.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset kumotaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että sen oikeudenkäyntikulut 1 500 euroa hallinto-oikeudessa ja 800 euroa korkeimmassa hallinto-oikeudessa määrätään korvattaviksi korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 30 päivän kuluttua päätöksen antamisesta.

A Oy:llä on ollut verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittu hyväksyttävä peruste. Hallinto-oikeus on tulkinnut väärin ja liian suppeasti lain edellytystä hyväksyttävästä perusteesta.

Verkkotunnus on osa A Oy:n toiminimeä. A Oy:n toiminimen osan muodostavat kirjaimet "mb". On varsin yleistä, että tällaisesta keskeisestä nimen osasta muodostetaan verkkotunnus ja tällaisia verkkotunnuksia esiintyy runsaasti.

Verkkotunnuslaissa ei ole määritelty, milloin verkkotunnus perustuu oikeudettomasti toisen tavaramerkkiin tai milloin tunnuksen haltijalla on hyväksyttävä peruste rekisteröinnille. Laissa ei ole rajoitettu hyväksyttävää syytä pelkästään rekisteröityihin tavaramerkkeihin tai toiminimiin. Hyväksyttävä syy voi olla mikä tahansa normaalissa liike-elämässä oleva hyvän liiketavan mukainen peruste käyttää kyseistä kirjainyhdistelmää.

A Oy pystyy johtamaan oikeutensa käyttää kirjanyhdistelmää MB toiminimioikeudesta. Verkkotunnus mb.fi ei perustu toisen tavaramerkkiin, vaan A Oy:n toiminimeen.

B Oy:n rekisteröimä tavaramerkki MB ei rajoita A Oy:n oikeutta, koska haettu tavaramerkki ei koske palveluita, joita A Oy:n toiminta käsittää. Tavaramerkin yksinoikeus kattaa tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan vain samat tai samankaltaiset tavarat tai palvelut. Siten tavaramerkkirekisteröinti ei estä kolmansia käyttämästä samaa merkkiä muiden tavaroiden tai palvelujen tunnuksena. A Oy:llä on yksinoikeus käyttää kirjainyhdistelmää MB palveluluokkaan 36 kuuluvien palvelujen merkkinä. B Oy:n tavaramerkki ei rajoita mitenkään A Oy:n oikeutta käyttää toiminnassaan merkkiä MB.

Koska tavaramerkkilaki ja toiminimilaki mahdollistavat edellä samanlaisten tai toisiinsa sekoitettavissa olevien tunnusten olemassaolon ja käytön, verkkotunnuslain mukaan kaikkien näiden merkkien haltijoilla on oikeus rekisteröidä tunnuksensa verkkotunnukseksi. Verkkotunnus myönnetään sille, joka ensimmäisenä hakee tunnusta.

Viestintävirasto on perusteettomasti laajentanut tavaramerkkioikeudellista suojaa koskemaan myös palveluja, joita B Oy:n tavaramerkki ei käsitä. Tämä rajoittaa tarpeettomasti muiden oikeutta käyttää merkkiä.

Hallinto-oikeuden perustelut siitä, että iskuosan pitäisi olla vakiintunut saadakseen suojaa, on virheellinen. Oikeuskirjallisuudessa ja toiminimilain esitöissä on todettu, että erityistä painoa on annettava toiminimen iskuosalle, jota käytännössä usein käytetään eräänlaisena lyhennettynä toiminimenä. Jos kahden toiminimen iskuosat ovat sekoitettavissa, on toiminimiä yleensä pidettävä toisiinsa sekoitettavissa olevina huolimatta siitä, että niissä on myös erottavia aineksia (Castren: Toiminimi, sivu 87). Periaate on vahvistettu muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1981 II 44 ja KKO 1979 II 117. Iskuosalta ei siten voida edellyttää vakiintumista.

A Oy:n toiminimi on rekisteröity kaupparekisteriin 15.5.2002. A Oy:n konsernissa MB kirjainyhdistelmää on käytetty vuodesta 1988 tuolloin rekisteröidyssä C Oy:n toiminimessä. Tämän jälkeen kirjainyhdistelmää MB on käytetty kaikissa konsernin yritysten toiminimissä. Koska A Oy:n toiminimen osa "Rahastot" on erottamiskyvytön eikä yksilöi harjoitettua liiketoimintaa, toiminimen suojattu osa on MB. Rekisteröidyn toiminimen haltijalla on oikeus käyttää toiminimeään vapaasti. A Oy:n toiminimi kuuluu tavaramerkkilain mukaiseen palveluluokkaan 36 (vakuutustoiminta, rahatalousasiat, raha-asiat ja kiinteistöasiat). B Oy:n tavaramerkki ei koske tätä luokkaa.

Viestintäviraston ja hallinto-oikeuden vakiintumisnäytön arviointi on lakiin perustumaton. Suojaa on annettava kaikille vakiintuneille tavaramerkeille. MB kirjainyhdistelmää on käytetty jo vuodesta 1988 alkaen, joten se on tullut kohderyhmässään (pääomasijoittajat) tunnetuksi. Käytön pituus riittää näytöksi kirjainyhdistelmän vakiintumisesta.

B Oy on hakenut tavaramerkkiä MB tavara- ja palveluluokkiin 9, 16, 35, 38 ja 41. Patentti-ja rekisterihallitus on välipäätöksessään 20.6.2001 katsonut, että B Oy:n hakema tavaramerkki MB on sekoitettavissa toiminimeen MB-Markkinointi. Hakija on tämän vuoksi supistanut hakemusta koskemaan ainoastaan luokassa 38 kaukoviestintää ja luokassa 41 julkaisu- ja kustannustoimintaa sekä ajanvietettä.

B Oy:n tavaramerkki MB ei siten rajoita millään tavalla A Oy:n oikeutta käyttää toiminimeään tai sen iskuosaa MB. Toisaalta B Oy:llä ei ole oikeutta käyttää tavaramerkkiään MB luokkaan 36 kuuluvien palvelujen tunnuksena.

Patentti- ja rekisterihallitus on myöntänyt 29.12.2004 A Oy:lle tavaramerkin MB rekisterinumerolla 231384. Myönnetty tavaramerkkirekisteröinti osoittaa, että B Oy:n rekisteröimä tavaramerkki MB (rekisterinumero 222969) ei rajoita A Oy:n oikeutta käyttää merkkiä MB toiminnassaan. A Oy:llä on ollut hyväksyttävä syy rekisteröidä verkkotunnus mb.fi, koska sanamerkki on ollut vapaana tältä A Oy:n toimialan osalta ja A Oy:n hakema verkkotunnus mb.fi perustuu A Oy:n rekisteröidylle tavaramerkille.

Koska haettu verkkotunnus perustuu A Oy:n rekisteröityyn sanamerkkiin, verkkotunnus on pysytettävä A Oy:llä. Asiassa ei ole merkitystä, missä vaiheessa tavaramerkki on haettu, koska verkkotunnuslainsäädäntö ei tunne niin sanottua aikaprioriteettivaatimusta verkkotunnuksen perustana oleville merkeille.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Viestintävirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Siinä on todettu, että hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan oikeudenkäyntikulut on korvattava vain, jos oikeudenkäyntikulujen jääminen valittajan vahingoksi on kohtuutonta. Lisäksi viranomaisen korvausvelvollisuutta harkittaessa on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Valittaja ei ole esittänyt selvitystä kohtuuttomuudesta tai viranomaisen virheestä, eikä asiassa ole muutenkaan ilmennyt mitään kohtuuttomuuteen tai virheeseen viittaavaa. Muilta osin on lausunnossa viitattu Viestintäviraston päätökseen, sen Helsingin hallinto-oikeudelle antamaan lausuntoon ja hallinto-oikeuden päätökseen.

B Oy on antanut selityksen ja vaatinut, että A Oy:n valitus hylätään ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös pysytetään. B Oy on lisäksi vaatinut, että A Oy:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa määrätään täysimääräisesti korvattaviksi korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 30 päivän kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Vastaajan tähänastiset oikeudenkäyntikulut asian käsittelystä hallinto-oikeudessa ovat 2 805 euroa + arvolisävero 617,10 euroa eli yhteensä 3 422,10 euroa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 320 euroa + arvolisävero 290,40 euroa eli yhteensä 1 610,40 euroa.

Valittajan rekisteröity toiminimi on A Oy. Verkkotunnuksen rekisteröintihetkellä tai siirtovaatimuksen esittämishetkellä valittajalla ei ole ollut rekisteröityä toiminimeä tai tavaramerkkiä MB. Valittajan toiminimen iskuosa MB ei ole vakiintunut toiminimilain mukaiseksi toissijaiseksi tunnukseksi. Yhtäkään todistetta väitetystä vakiintumisesta ei ole toimitettu. Valittajan kanssa identtisellä toimialalla on useampia MB -alkuisia toiminimiä, jolloin toiminimen iskuosa MB ei edes voi vakiintua yhdelle elinkeinonharjoittajalle iskuosan MB tultua vesittyneeksi.

B Oy:llä on 15.5.2002, oikeastaan 15.2.2002, rekisteröity sanatavaramerkki MB. Tunnusta MB on myös laajalti käytetty yhtiön toiminnassa siten, että tunnus on vakiintunut yhtiön tavaramerkkinä. B Oy:llä on ollut kiistatta oikeus verkkotunnukseen mb.fi verkkotunnuksen rekisteröintihetkellä 1.9.2003. A Oy ei ole esittänyt verkkotunnuslain mukaisia perusteita ja hyväksyttävää syytä oikeudelleen verkkotunnukseen mb.fi.

Viestintäviraston ja hallinto-oikeuden tekemät päätökset ovat verkkotunnuslain mukaisia ja noudattavat selkeästi viraston tulkintalinjaa verkkotunnuslain voimaantulon jälkeen tehdyissä päätöksissä.

A Oy on antanut vastaselityksen. Yhtiö on kiistänyt Viestintäviraston ja B Oy:n väitteet ja B Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään.

Kun A Oy:lle on alun perin myönnetty verkkotunnus mb.fi, tämän jo myönnetyn oikeuden peruuttamiseen on oltava erittäin painavat perusteet. Toisaalta myönnetyn tunnuksen pysyttäminen A Oy:llä ei edellytä kovinkaan vahvaa perustetta, koska silloin ei puututa jo myönnettyyn oikeuteen. Arvioitaessa hyväksyttävää perustetta, ei voida siten edellyttää, että tämä hyväksyttävä peruste olisi yhtä vahva peruste kuin esimerkiksi verkkotunnuslain 12 §:ssä mainitut peruuttamisen edellytyksenä olevat perusteet.

A Oy:n toiminimen saama suoja ei ole vesittynyt. Samalla toimialalla ei toimi muita pääomasijoittajia, joiden toiminimissä esiintyisi kirjaimet MB. Toiminimen iskuosa on hyväksyttävä peruste rekisteröidä verkkotunnus, koska se on alalla yleisesti vakiintunut käytäntö.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset sekä palauttaa asian Viestintävirastolle verkkotunnuksen mb.fi palauttamiseksi A Oy:lle.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Verkkotunnuslaissa suojatulla nimellä tai merkillä tarkoitetaan lain 3 §:n 3 kohdan (13.3.2003/228) mukaan muun muassa kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä tai merkkiä taikka toiminimilaissa ja tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä.

Lain 4 §:n 3 momentissa (13.3.2003/228) säädetään, ettei verkkotunnus saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin.

Viestintäviraston on lain 7 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä verkkotunnus, jos hakemus täyttää verkkotunnuksen hakijaa, muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset.

Viestintävirasto voi lain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan (13.3.2003/228) mukaan sulkea verkkotunnuksen enintään yhden vuoden määräajaksi, jos on todennäköisiä syitä epäillä, että tunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen sulkemista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

Viestintävirasto voi lain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan (13.3.2003/228) mukaan peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Viestintävirasto voi 12 §:n 2 momentin mukaan hakemuksesta siirtää 1 momentin 2-4 kohdan nojalla peruutetun tunnuksen peruuttamista pyytäneelle tässä laissa säädetyin edellytyksin.

Säännösten perustelut hallituksen esityksessä 96/2002 vp

Hallituksen esityksen yleisperusteluista muun ohella ilmenee, että esityksen myötä siirrytään avoimeen hakumenettelyyn, jolloin vapaana oleva tunnus myönnetään sitä ensiksi hakeneelle ja samalla luovutaan tunnuksen yksilöitävyysvaatimuksesta. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää tunnusmerkkioikeuden haltijoiden oikeusturva mahdollisissa kiistakysymyksissä. Verkkotunnuksen luonteen takia tällaisissa tilanteissa tarvitaan mahdollisimman nopeita keinoja oikeudenmenetysten välttämiseksi. Esityksen mukaan Viestintäviraston tehtävänä olisi valvoa verkkotunnuslain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista.

Esityksen mukaan Viestintävirastolle annettaisiin toimivalta puuttua tilanteisiin, joissa muu kuin nimi- tai merkkioikeuden haltija on saanut suojatun nimen tai merkin mukaisen tai siitä johdetun verkkotunnuksen.

Verkkotunnuksen sulkemista toisen suojatun nimen tai merkin perusteella koskevan 11 §:n 1 momentin 4 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään muun muassa, että mahdollisen oikeudenloukkauksen selvittäminen alkaa loukatun Viestintävirastolle tekemästä tunnuksen sulkemispyynnöstä. Jos tunnuksen haltija pystyy Viestintäviraston arvion mukaan esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljettaisi, vaan asianosaisten olisi saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään. Jos tunnuksen haltija ei esittäisi mitään perustetta oikeudelleen tai haltijan esittämällä perusteella ei selvästi ole merkitystä asiassa, Viestintävirasto voisi sulkea tunnuksen asian selvittämistä varten.

Lain 12 §:n 1 momentin 3 kohtaa, joka koskee verkkotunnuksen peruuttamista toisen suojatun nimen tai merkin perusteella, on esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa perusteltu esittämällä muun muassa, että verkkotunnuksen peruuttaminen olisi sulkemista painavampi verkkotunnuksen haltijan oikeuteen puuttuva toimi. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa tunnuksen peruuttaminen sulkemisen sijaan ilmeisen selvissä tapauksissa. Peruuttaminen edellyttää, että näyttö oikeudenloukkauksesta on vahva, eikä tunnuksen haltija pysty esittämään hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Menettelyn osalta on viitattu lakiesityksen 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa esitettyyn.

Verkkotunnuksen mb.fi peruuttamisvaatimus

B Oy on 10.9.2003 vaatinut 1.9.2003 A Oy:lle myönnetyn verkkotunnuksen mb.fi peruuttamista ja siirtoa itselleen. Peruuttamisvaatimuksen tueksi on viitattu tavaramerkkirekisteröintiin nro 222969, jolla B Oy:lle on 15.2.2002 rekisteröity sanatavaramerkki MB palveluille luokissa 38 ja 41. Rekisteröinti perustuu 25.8.1998 tehtyyn hakemukseen.

Koska verkkotunnus mb.fi sisältää sanatavaramerkin nro 222969 MB sellaisenaan, on verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ollut painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojattu tavaramerkki, ja tavaramerkin haltija on mainitun lainkohdan mukaisesti myös pyytänyt tunnuksen peruuttamista.

Viestintäviraston varattua A Oy:lle tilaisuuden esittää hyväksyttävän syyn oikeudelleen verkkotunnukseen mb.fi yhtiö on viitannut toiminimeensä, joka on merkitty kaupparekisteriin 15.5.2002, sekä toiminimen iskuosaan MB, jota on esitetty käytetyn jo vuodesta 1988 alkaen. Yhtiö on sittemmin viitannut tavaramerkkirekisteröintiin nro 231384, jolla A Oy:lle on 29.10.2004 rekisteröity sanatavaramerkki MB palveluille luokissa 35 ja 36. Rekisteröinti perustuu 30.1.2004 tehtyyn hakemukseen.

Hyväksyttävä peruste oikeudelle verkkotunnukseen

Verkkotunnuslain 7 §:n 1 momentista ilmenee, ettei sinänsä hyväksyttävän verkkotunnuksen valintaa tarvitse hakemusvaiheessa perustella, vaan vapaana oleva tunnus myönnetään sitä ensiksi hakeneelle. Näin ollen hakijan omalle vastuulle jää arvioida esimerkiksi sitä, perustuuko tavaramerkki oikeudettomasti toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Haltijan oikeus verkkotunnukseen tulee tarkastelun kohteeksi vasta, kun verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista vaaditaan.

Verkkotunnuslaissa on säädetty, millaisten suojattujen nimien tai merkkien perusteella verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista voidaan pyytää. Sen sijaan sitä, milloin verkkotunnus oikeudettomasti perustuu toisen suojattuun nimeen tai merkkiin ja minkälaisella hyväksyttävällä perusteella verkkotunnuksen haltija voi puolustaa oikeuttaan verkkotunnukseen, ei ole laissa tai esitöissäkään tarkemmin määritelty.

Tässä tapauksessa on vaadittu verkkotunnuksen peruuttamista verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla. Mainitun säännöksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa tunnuksen peruuttaminen sulkemisen sijaan ilmeisen selvissä tapauksissa. Vastaavalla perusteella verkkotunnuksen sulkemista koskevan 11 §:n 1 momentin 4 kohdan yksityiskohtaisista perusteluista puolestaan ilmenee, että jos tunnuksen haltija pystyy Viestintäviraston arvion mukaan esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljeta, vaan asianosaisten on saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään.

Verkkotunnuksen peruuttaminen on verkkotunnuksen määräaikaista sulkemista vakavampi verkkotunnuksen haltijan oikeuteen vaikuttava toimi. Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.

Viestintäviraston tulkintaa, jonka mukaan verkkotunnus voidaan peruuttaa, jos sen haltijan oikeus verkkotunnukseen ei ole yhtä vahva kuin verkkotunnuksen peruuttamista vaatineen oikeus, ei siten voida pitää verkkotunnuslain mukaisena.

Tilanteissa, joissa verkkotunnuksen haltija pystyy esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, asianosaisten on niin halutessaan saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään. Viestintävirastoa ei voida pitää toimivaltaisena arvioimaan verkkotunnuksen peruuttamista koskevissa tapauksissa eri tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta. Viestintäviraston verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuvan toimivallan on katsottava rajoittuvan tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus oikeudettomasti perustuu peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen.

Johtopäätös

A Oy:n esittämän perusteella voidaan päätellä, että yhtiö on jo ennen verkkotunnuksen myöntämistä yhtiölle käyttänyt elinkeinotoiminnassaan verkkotunnuksen sisältämää kirjainyhdistelmää MB, joka on myös yhtiön toiminimestä johdettu toiminimen iskuosa. Tässä tilanteessa ei voida pitää verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteluissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen selvänä, että verkkotunnus mb.fi perustuu oikeudettomasti B Oy:n rekisteröityyn tavaramerkkiin nro 222969 MB. A Oy:n on näin ollen katsottava esittäneen verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän perusteen oikeudelleen. Viestintäviraston ei siten olisi tullut asiassa esitetyn perusteella peruuttaa verkkotunnusta eikä siirtää sitä B Oy:lle.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä korkein hallinto-oikeus hylkää B Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Korkein hallinto-oikeus hylkää myös A Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Kun otetaan huomioon verkkotunnuslain tulkinnanvaraisuus sekä puuttuva oikeuskäytäntö käsiteltävänä olevalta osin, ei ole kohtuutonta, että yhtiö joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Kristina Björkvall.