8.6.2005

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 3.12.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt hakijan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja samalla myöntänyt hänelle 3.12.2002 saakka voimassa olevan määräaikaisen oleskeluluvan statuksella A.4. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta, ja että on epätodennäköistä, että matkajärjestelyt hakijan kotimaahan Somaliaan palauttamista varten saataisiin toteutettua.

A on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut, että Ulkomaalaisviraston päätös on kumottava siltä osin kuin hänelle ei ole myönnetty turvapaikkaa tai oleskelulupaa suojelun tarpeen perusteella. A:lle on myönnettävä turvapaikka tai toissijaisesti oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. A on lisäksi vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista.

A on valituksessaan kertonut syntyneensä Etelä-Somaliassa Jowharissa, joka sijaitsee 100 kilometriä Mogadishusta pohjoiseen. Hän kuuluu pieneen Dhaban Weyne -vähemmistöklaaniin. Hän on työskennellyt vuosina 1990-1993 lääkärinä Jowharissa, jossa valtaklaanina ollut Hawiyen Abgaal -klaani on vainonnut häntä hänen klaanitaustansa takia. A:n työskennellessä Mogadishussa siellä valtaklaaniin kuulunut vartija oli avannut tulen ja yrittänyt tappaa A:n hänen kieltäydyttyään luovuttamasta vartijalle lääkkeitä. Vuonna 1996 A muutti Beletweyneen, jossa hän oletti voivansa elää rauhassa. Siellä A:lta pyydettiin jatkuvasti rahaa ja hänen autoaan lainattiin ja sitten hänet kidnapattiin. A pääsi vapaaksi lunnaita vastaan. Tämän jälkeen hän päätti lähteä Somaliasta. A:n maastapoistumisen jälkeen Gaaljecel-klaanin jäsenet ovat marraskuussa 2000 tappaneet kolme hänen lapsistaan ja hänen vaimonsa veljen sekä pahoinpidelleet vaimoa. Klaanitaustansa takia A ei ole voinut mennä Somalimaahan tai Puntlandiin, koska etelästä tulleita epäillään pohjoisessa Hawiyen jäseniksi, joihin suhtaudutaan erittäin kielteisesti. A:n siteet ovat Etelä-Somaliassa. Hänen vaimonsa asuu perheen kahden lapsen kanssa Mogadishussa.

Valituksessa todetaan edelleen, että Somaliassa ei ole ollut keskushallintoa Siad Barren syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1991. Useat Mogadishussa päämajaa pitävät klaanijohtajat eivät ole hyväksyneet Somalialle kesällä 2000 valittua siirtymäkauden hallitusta. Somaliassa on vuonna 2001 ollut edelleen vakavia klaanien välisiä taisteluita, erityisesti Etelä- ja Keski-Somaliassa. Mikään konfliktin osapuoli ei ole hallinnut koko maan aluetta. Maan poliisi- ja sotilasjoukot syyllistyivät ihmisoikeusloukkauksiin koko maassa.

Ulkomaalaisvirasto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut A:n vetoavan klaanitaustasta johtuvaan vainoon ja Somalian yleiseen turvallisuustilanteeseen. A on väittänyt tulleensa kidnapatuksi vuonna 1999. Ulkomaalaisvirastolla olevan tiedon mukaan Somaliassa ei esiinny järjestelmällistä etnistä vainoa. A on turvapaikkakuulusteluissa Suomessa ja Norjassa sekä valituskirjelmässään esittänyt toisistaan ristiriitaisia kertomuksia klaanitaustastaan, mikä heikentää olennaisesti kertomuksen uskottavuutta siltä osin, että hänellä on perusteltua pelkoa tulla vainotuksi klaanitaustansa vuoksi. A väittää lähteneensä kotimaastaan siksi, että pelkäsi joutuvansa siellä uudestaan kidnapatuksi. Ulkomaalaisviraston käsityksen mukaan A:n esittämän kertomuksen uskottavuutta kokonaisuutena heikentää lisäksi se, että hän on 10.1.2002 hakenut muukalaispassia ja allekirjoittamallaan kirjeellä kiirehtinyt hakemuksen käsittelyä, koska haluaa matkustaa Somaliaan.

Ulkomaalaisviraston lausunnossa todetaan vielä, että A:n kertomuksen uskottavuutta kokonaisuutena heikentää lisäksi se, että hän on kesken turvapaikkahakemuksensa käsittelyn Suomessa hakenut turvapaikkaa myös Norjassa.

A on antanut lausunnon johdosta vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemänsä valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kun otetaan huomioon asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisissa selvityksissä esitetty sekä Somalian tilanteesta hallinto-oikeuden käytössä olevista muistakin lähteistä saatavissa oleva tieto, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista lisäselvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen suullista käsittelyä on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Valittaja on perustanut valituksessa esitetyt vaatimuksensa klaanitaustaansa, Somalian epävakaisiin oloihin ja huonoon ihmisoikeustilanteeseen sekä ihmisoikeusrikkomuksiin. Turvapaikkakuulustelussa valittaja on ilmoittanut maastapoistumisen välittömäksi syyksi kidnappauksen aiheuttaman turvattomuuden tunteen kotimaassaan. Valittaja on kertonut tulleensa rosvojoukon kidnappaamaksi, koska oli hyvässä taloudellisessa asemassa sairaalan johtajana. Valittaja on kertonut olevansa syntyisin Jowharin kaupungista. Kertomansa mukaan hän on työskennellyt lääkärinä Jowharissa vuosina 1990-1993 ja sen jälkeen Mogadishussa ja ennen maasta lähtöään Beletweynen kaupungissa vuosina 1996-1998. Valituksen mukaan valittajan perhe asuu Mogadishussa.

Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajan kertomat häneen mahdollisesti kohdistuneet oikeudenloukkaukset johtuisivat hänen kuulumisestaan tiettyyn etniseen, uskonnolliseen tai yhteiskunnalliseen ryhmään. Näin ollen ei ole pidettävä todennäköisenä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Hänelle ei ole tullut myöntää turvapaikkaa.

Saatavilla olevien kansainvälisten raporttien mukaan Somalian tilanne on edelleen epävakaa. Somaliassa ei ole toimivaa maanlaajuista hallintoa ja maan turvallisuustilanne vaihtelee alueittain. Vaikka maassa ei enää käydä koko maan kattavia, laajamittaisia taisteluja, siellä esiintyy paikallisia aseellisia selkkauksia, joissa syyllistytään ihmisoikeusloukkauksiin ja humanitaarisen oikeuden säännösten rikkomiseen. Somalian turvallisuustilanne on kuitenkin parantunut merkittävästi varsinkin maan pohjoisosissa. Pakolaisia on palannut erityisesti maan pohjoisosiin. Somaliassa ei ole enää sellaista maanlaajuista aseellista konfliktia, että valittajalle sen vuoksi tulisi myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Valittajan viimeinen kotipaikka Somaliassa on ollut Keski-Somaliassa sijaitseva Beletweynen kaupunki. Kyseinen Hiraanin alue on ollut suhteellisen rauhallinen jo muutaman vuoden ajan (Report on political, security and human rights developments in southern and central Somalia; joint British - Danish fact-finding mission 20.5.-1.6.2002). Valittaja ei myöskään ole esittänyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltu syy olettaa hänen olevan henkilöönsä liittyvistä syistä vaarassa joutua Somaliaan palatessaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valittaja ei ole ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla suojelun tarpeessa. Ulkomaalaisviraston päätöstä ei ole valituksen johdosta syytä muuttaa.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin ja ulkomaalaislain (378/1991) 30 ja 31 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että hänen katsotaan olevan ensisijaisesti pakolainen ja siten oikeutettu saamaan turvapaikan tai toissijaisesti, että hänen katsotaan olevan suojelun tarpeessa. Lisäksi A on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä.

A on uudistanut asiassa aiemmin esitetyn sekä esittää korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun muassa seuraavaa. A:ta on puhuteltu Helsingin poliisilaitoksen ulkomaalaisyksikössä englannin kielellä, mistä syystä hänellä on ollut vaikeuksia ilmaista kaikkia niitä seikkoja, joiden perusteella hän on hakenut turvapaikkaa. A on syntynyt Etelä-Somaliassa Jowharissa, joka sijaitsee Shabeellaha Dhexen maakunnassa noin 100 kilometriä Mogadishusta pohjoiseen. A kuuluu pieneen Dhaban Weyne-vähemmistöklaaniin, joka on Caloofi-klaanin alaklaani. Caloofi-klaani on puolestaan Gaaljecel-klaanin alaklaani.

A on työskennellyt lääkärinä Jowharissa vuosina 1990 - 1993 paikallisessa sairaalassa. Hän on havainnut turvallisuutensa käyneen yhä uhatummaksi ennen kaikkea klaanitilanteen vuoksi. Jowharissa valtaapitävänä klaanina on ollut Hawien Abgaal-alaklaani, joka on vainonnut A:ta siitä syystä, että hänen on epäilty tukevan Hawien Habr Gedr-alaklaania, jota Gaaljecel-klaani tukee. A on muuttanut seuravaksi Mogadishuun, koska hän on ajatellut saavansa olla rauhassa suuressa kaupungissa. A:n kuuluminen pieneen vähemmistöklaaniin on kuitenkin aiheuttanut ongelmia myös Mogadishussa. Lisäksi hän on ammattinsa puolesta ollut tunnettu henkilö, jonka on arveltu myös olevan varakas. Mogadishussa intellektuellit ja liikemiehet kuuluvat uhanalaisiin ryhmiin.

A on joutunut vuonna 1996 muuttamaan Mogadishusta Beletweyneen. Hän on saanut useita työtarjouksia muissakin kaupungeissa toimivilta kansallisilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä. Hän on kuitenkin valinnut Beletweynen, koska siellä on ollut klaaniin perustuva hallinto ja koska hän on pitänyt kaupunkia turvallisempana kuin muita etelän kaupunkeja. Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, että kaupungin länsipuolella asuvat Gaaljecelin jäsenet ovat ryöstelleet, kidnapanneet ja tappaneet A:n Dhaban Weyne-klaanin jäseniä.

A:lle on vakuuteltu, että häntä suojeltaisiin, jos hän tekisi niin kuin Gaaljecelin jäsenet vaativat. Häneltä on pyydetty jatkuvasti rahaa, ja hänen autoaan on lainattu. A:n elämä on käynyt yhä vaikeammaksi. Eräänä päivänä hänen taloonsa on tunkeuduttu yllättäen ja hänet on kidnapattu. A:n perheeltä on vaadittu lunnaita vapauttamisen ehdoksi. Lopulta yhdeksän päivän odotuksen jälkeen perhe on saanut kootuksi rahat, ja A on vapautettu. Hän on kuitenkin pelännyt, että myöhemmin saattaisi tapahtua jotain vielä kauheampaa, ja hän on päättänyt lähteä Somaliasta. Ennen lähtöään hän on myynyt jäljelle jääneen omaisuutensa ja kuljettanut perheensä kauas maaseudulle, jossa hän on arvellut heidän olevan turvassa.

A:n Somaliasta poistumisen jälkeen hänen perheeseensä on kohdistunut räikeitä ihmisoikeusloukkauksia. Gaaljecelin jäsenet ovat tappaneet marraskuussa 2000 kolme hänen lapsistaan ja hänen vaimonsa veljen. Myös A:n vaimoa on pahoinpidelty ja tämä on menettänyt etuhampaansa hyökkääjien hakattua tätä aseella suuhun.

Somaliassa ei ole ollut keskushallintoa Siad Barren vuonna 1991 tapahtuneen syrjäyttämiseen jälkeen. Kesällä 2000 Djiboutissa valittiin maalle siirtymäkauden parlamentti, hyväksyttiin siirtymäkauden perustuslaki ja valittiin presidentti ja hallitus. Kuitenkaan kaikki Somalian konfliktin osapuolet eivät ole tunnustaneet uuden hallinnon legitimiteettiä. Useat Mogadishussa päämajaa pitävät klaanijohtajat eivät ole hyväksyneet uutta hallitusta.

Valituskirjelmässä on lisäksi viitattu muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun UNHCR:n ja YK:n pääsihteerin raportteihin Somalian tilanteesta.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut Helsingin hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja asiakirjoissa olevaan muuhun selvitykseen, ja todennut, että viimeksi mainitun lausunnon tekemisen jälkeen ei ole esitetty mitään olennaista uutta päätöksentekoon vaikuttavaa aineistoa.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt A:lta lisäselvitystä tämän asuin- ja työpaikoista vuosina 1991 - 1999, alueella valtaa pitäneistä klaaneista sekä tämän perheen tilanteesta.

A on antanut 25.1.2005 lisäselvityksen, jossa todetaan, että A on asunut vuosina 1990 - 1993 Jowharissa, jossa hän on työskennellyt paikallisessa sairaalassa. Vuosina 1993 - 1996 hän on asunut Etelä-Mogadishussa Hodanin kaupunginosassa ja työskennellyt Banadir-sairaalassa. Vuosina 1996 - 1999 hän on asunut Beletweynessä ja työskennellyt Beletweynen sairaalassa ja italialaisen "Co-ordinating Committee of the Organization for Voluntary Service" COSV:n sekä Maailman terveysjärjestö WHO:n projekteissa. Jowharissa valtaa pitävä klaani on ollut Hawiyen Abgaal-alaklaani, Etelä-Mogadishussa Hawiyen Habr gedr-alaklaani ja Beletweynessä Hawiyen Hawadle-alaklaani.

A on lisäselvityksessään edelleen kertonut, että hän on vienyt perheensä vuonna 1999 Beletweynen maaseudulle, missä perhe on asunut marraskuuhun 2000 asti. Tällöin heidän kimppuunsa on hyökätty, kolme A:n lapsista ja hänen lankonsa on surmattu ja A:n vaimoa on lyöty aseella suuhun, jolloin tämä on menettänyt etuhampaansa. Perhe on tämän jälkeen muuttanut Wardigin kaupunginosaan Etelä-Mogadishuun A:n sedän B:n luokse. Sieltä he ovat muuttaneet Etiopiaan Nazarethiin vuonna 2001. Addis Abebassa he ovat asuneet vuodesta 2002 lähtien. A on käynyt tapaamassa heitä vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa.

Ulkomaalaisvirasto on antanut 1.2.2005 lisälausunnon A:n lisäselvityksen johdosta. Lisälausunnossa todetaan, että hakijan kertomus hänen perheeseensä kohdistuneesta hyökkäyksestä ja sen syistä on jäänyt varsin puutteelliseksi ja epäselväksi. Hakija ei ole myöskään esittänyt selvää asiallista yhteyttä kerrotun kidnappauksen ja myöhemmin hänen perheeseensä kohdistuneen hyökkäyksen välillä. Ulkomaalaisvirasto ei voi pitää hakijan kertomusta tältä osin uskottavana.

A on antanut asiassa lukuisia lisäselvityksiä.

Asian suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkein hallinto-oikeus on istunnossaan 14.12.2004 päättänyt toimittaa asiassa suullisen käsittelyn A:n kansainvälisen suojelun tarpeen selvittämiseksi.

Suullinen käsittely on toimitettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 9.2.2005. Suullisessa käsittelyssä olivat läsnä A itse avustajinaan varatuomari Kirsi Hytinantti ja oikeustieteen kandidaatti Sari Sirva sekä Ulkomaalaisvirasto oikeustieteen kandidaatti, tulosalueen johtaja Arja Kekkosen, maatietopalvelun tutkija Riku Santaharjun sekä ylitarkastaja Anne Laakon edustamana. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja, joka on liitetty asiakirjoihin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen turvapaikkaa koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevalta osalta ja palauttaa asian tältä osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain (301/2004) 215 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

Perustelut

Ulkomaalaislain (378/1991) 30 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka ja myönnetään oleskelulupa, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Saman pykälän 2 momentti sisältää säännökset siitä, milloin turvapaikka voidaan erityisesti jättää antamatta.

Mainitun lain 31 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella silloin, kun häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi sinne palata.

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kysymys siitä, onko vainon pelko perusteltu, tulisi ratkaista kuhunkin tapaukseen liittyvien näkökohtien perusteella. Turvapaikanhakijan on esitettävä hakemuksensa perusteeksi esittämiensä seikkojen ja olosuhteiden arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Kun hakijan antamien tietojen uskottavuus on riittävästi osoitettu, perusteina esitetyille seikoille ei ole tarpeellista hankkia yksityiskohtaista vahvistusta. Epäselvissä tapauksissa asia olisi ratkaistava hakijan eduksi sillä edellytyksellä, että saatavilla olevat tiedot on hankittu ja tarkastettu sekä ollaan vakuuttuneita hakijan yleisestä uskottavuudesta. Hakijan lausuntojen on oltava johdonmukaisia ja luotettavia, eivätkä ne saa olla ristiriidassa yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa. Esityksen perustelujen mukaan oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella voitaisiin lain 31 §:n nojalla myöntää tilanteissa, joissa henkilö tarvitsee kansainvälistä suojelua kotimaassaan vallitsevan tilanteen tai häneen siellä kohdistuvien oikeudenloukkausten vuoksi. Pykälässä mainittu aseellinen selkkaus voi tarkoittaa esimerkiksi sisällissotatilannetta tai muuta maansisäistä levottomuutta, jossa ihmiset voivat joutua erottelemattoman aseellisen väkivallan kohteeksi.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun UNHCR:n tammikuussa 2004 antamassa kannanotossa, joka koskee kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista Somaliaan, todetaan ihmisoikeusloukkauksia yhä tapahtuvan paikallisesti joka puolella maata. Näihin loukkauksiin kuuluu murhia, ryöstelyä, omaisuuden tuhoamista, lapsisotilaiden käyttöä, kidnappauksia, vähemmistöjen syrjintää, kidutusta sekä laittomia pidätyksiä ja säilössäpitoa. Pakolaisaseman määrittelyä varten päävaltuutettu jakaa maan pohjoiseen ja etelään, toisin sanoen alueisiin, jotka katsotaan vakaiksi (pohjoinen) ja alueisiin, joita ei vielä katsota vakaiksi, koska niiltä puuttuvat siviilihallinnon rakenteet, jotka takaisivat turvallisuuden (etelä). Somalimaan ja Puntlandin viranomaisten hallinnoimat alueet kuuluvat pohjoiseen alueeseen ja muut alueet eteläiseen alueeseen. Nämä alueet erottaa linja, joka kulkee Galkayon kaupungin läpi. Päävaltuutetun kannanotossa todetaan edelleen, että eteläisestä Somaliasta kotoisin olevat henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja hän vastustaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista vastoin heidän tahtoaan Galkayon eteläpuolisille alueille.

Käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne Keski- ja Etelä-Somaliassa on edelleen epävakaa, joskin konfliktin syvyys ja rajuus sisällissodan jälkeisiin vuosiin verrattuna on selvästi vähentynyt. Toimivan keskushallinnon puuttumisesta huolimatta alueen suurimmat klaanit ovat vakiinnuttaneet asemansa eikä mitään laajoja rintamalinjoja ja tuhansia kuolonuhreja vaativia aseellisia taisteluja enää esiinny. Väkivaltaisuudet ovat muuttuneet klaanien välisistä enemmänkin niiden sisäisiksi. Vaikka alueesta riippuen tilanne paikallisella tasolla saattaa olla rauhallinen ja vakiintunut, yleinen laittomuus ryöstöineen, murhineen ja kidnappauksineen on edelleen yleistä. Heikompien klaanien ja vähemmistöryhmien asema on entisestään heikentynyt. Kidnappaus on keskeinen ongelma erityisesti Mogadishussa, jossa vaarassa ovat lääkärit, liikemiehet ja varakkaiden vanhempien lapset sekä kaikki muutkin henkilöt, joilla uskotaan olevan käytössään rahaa.

A on kertomansa mukaan asunut Keski- ja Etelä-Somaliassa Jowharissa, Beletweynessä ja pääosan elämästään Mogadishussa. Suullisessa käsittelyssä hän on ilmoittanut pitävänsä Mogadishua kotipaikkanaan. Puntlandin alueeseen ja Somalimaahan olevien siteiden puuttumisen vuoksi A:n ei voida mainituissa Pohjois-Somalian osissa vallitsevista verrattain rauhallisista oloista huolimatta kohtuudella edellyttää siirtyvän asumaan sinne. A:n kansainvälisen suojelun tarvetta on siten arvioitava suhteessa hänen tilanteeseensa Keski- ja Etelä-Somaliassa, erityisesti Mogadishussa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Keski- ja Etelä-Somalian yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne ole tällä hetkellä sellaisenaan niin vaikea, että A yksinomaan tästä syystä olisi turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Asiakirjoista saatavan sekä suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan A on turvapaikkakuulustelussa, valituksessaan ja lisäselvityksissään esittänyt kertomukset häneen kohdistuneista oikeudenloukkauksista ja niihin johtaneista syistä. A on lääkäri ja hän on ilmoittanut kuuluvansa pieneen Dhaban Weyne-vähemmistöklaaniin, joka on Gaaljecel-klaanin alaklaani sekä olevansa kotoisin Jowharista Etelä-Somaliasta. Hän on vedonnut klaanitaustaansa, Somalian vaikeisiin oloihin ja huonoon ihmisoikeustilanteeseen sekä ihmisoikeusrikkomuksiin. Somaliasta lähdön välittömänä syynä on ollut se, että hänet on kidnapattu sekä se, että hän on pelännyt muidenkin klaanien jäsenten vahingoittavan häntä. Hän ei ole klaanitaustansa takia voinut mennä pohjoiseen, siis Somalimaahan tai Puntlandiin, missä valtaa pitävät Darood- ja Issak-klaanit. A on kertonut myös, että hänen maasta poistumisensa jälkeen hänen perheeseensä on kohdistunut erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Dhaban Weyne-klaani ei ole missään päin Somaliaa sellaisessa asemassa, että se pystyisi tehokkaasti suojelemaan jäseniään paikallisiin enemmistöklaaneihin kuuluvien harjoittamilta ihmisoikeusloukkauksilta.

A on suullisessa käsittelyssä esittänyt kertomuksen, joka on sinänsä uskottava ottaen huomioon hänen ammattinsa ja asemansa Somaliassa sekä Somalian tila klaanien hallitsemana yhteisönä, jossa ei ole järjestäytynyttä valtiovaltaa. Kertomus sisältää tosin eräitä ristiriitaisuuksia muun muassa A:n turvapaikkakuulusteluissa Suomessa ja Norjassa esittämään nähden. Nämä eri yhteyksissä esitetyissä kertomuksissa olevat vähäiset erot koskien useita vuosia sitten tapahtuneiden asioiden tai muilta henkilöiltä saadun informaation yksityiskohtia eivät kuitenkaan poista A:n yleistä uskottavuutta. Kertomus ei ole ristiriidassa yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten Helsingin hallinto-oikeus, että A:n esittämien perusteiden nojalla ei ole todennäköistä, että hänellä olisi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Tämän vuoksi valitus turvapaikan osalta on hylättävä.

Asiassa on kuitenkin otettava huomioon se, että Etelä-Somaliasta puuttuvat siviilihallinnon rakenteet sekä se, ettei A:n voida kohtuudella edellyttää palaavan Somalian pohjoisosiin. Tämä seikka ja kaikki muu tässä asiassa esitetty sekä Somalian ihmisoikeustilanne huomioon ottaen on pidettävä mahdollisena, että A:ta uhkaa Somaliassa epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu, minkä vuoksi hän on ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen ja Ilkka Pere. Asian esittelijät Kai Träskelin ja Henna Mäkinen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

"Valitusluvan ja valituksen ratkaisemisen lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut asian palauttamiselle Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi:

Ulkomaalaislain (378/1991) 30 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka ja myönnetään oleskelulupa, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Saman pykälän 2 momentti sisältää säännökset siitä, milloin turvapaikka voidaan erityisesti jättää antamatta.

Mainitun lain 31 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella silloin, kun häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi sinne palata.

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kysymys siitä, onko vainon pelko perusteltu, tulisi ratkaista kuhunkin tapaukseen liittyvien näkökohtien perusteella. Turvapaikanhakijan on esitettävä hakemuksensa perusteeksi esittämiensä seikkojen ja olosuhteiden arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Kun hakijan antamien tietojen uskottavuus on riittävästi osoitettu, perusteina esitetyille seikoille ei ole tarpeellista hankkia yksityiskohtaista vahvistusta. Epäselvissä tapauksissa asia olisi ratkaistava hakijan eduksi sillä edellytyksellä, että saatavilla olevat tiedot on hankittu ja tarkastettu sekä ollaan vakuuttuneita hakijan yleisestä uskottavuudesta. Hakijan lausuntojen on oltava johdonmukaisia ja luotettavia, eivätkä ne saa olla ristiriidassa yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa. Esityksen perustelujen mukaan oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella voitaisiin lain 31 §:n nojalla myöntää tilanteissa, joissa henkilö tarvitsee kansainvälistä suojelua kotimaassaan vallitsevan tilanteen tai häneen siellä kohdistuvien oikeudenloukkausten vuoksi. Pykälässä mainittu aseellinen selkkaus voi tarkoittaa esimerkiksi sisällissotatilannetta tai muuta maansisäistä levottomuutta, jossa ihmiset voivat joutua erottelemattoman aseellisen väkivallan kohteeksi.

Somalian yleinen tilanne ja valittajan kansainvälisen suojelun tarve

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun UNHCR:n tammikuussa 2004 antamassa kannanotossa, joka koskee kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista Somaliaan, todetaan ihmisoikeusloukkauksia yhä tapahtuvan paikallisesti joka puolella maata. Näihin loukkauksiin kuuluu murhia, ryöstelyä, omaisuuden tuhoamista, lapsisotilaiden käyttöä, kidnappauksia, vähemmistöjen syrjintää, kidutusta sekä laittomia pidätyksiä ja säilössäpitoa. Pakolaisaseman määrittelyä varten päävaltuutettu jakaa maan pohjoiseen ja etelään, toisin sanoen alueisiin, jotka katsotaan vakaiksi (pohjoinen) ja alueisiin, joita ei vielä katsota vakaiksi, koska niiltä puuttuvat siviilihallinnon rakenteet, jotka takaisivat turvallisuuden (etelä). Somalimaan ja Puntlandin viranomaisten hallinnoimat alueet kuuluvat pohjoiseen alueeseen, ja muut alueet eteläiseen alueeseen. Nämä alueet erottaa linja, joka kulkee Galkayon kaupungin läpi. Kannanotossa todetaan edelleen, että päävaltuutettu katsoo, että eteläisestä Somaliasta kotoisin olevat henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja että päävaltuutettu vastustaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista vastoin heidän tahtoaan Galkayon eteläpuolisille alueille.

Käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne Keski- ja Etelä-Somaliassa on edelleen epävakaa, joskin konfliktin syvyys ja rajuus sisällissodan jälkeisiin vuosiin verrattuna on selvästi vähentynyt. Toimivan keskushallinnon puuttumisesta huolimatta alueen suurimmat klaanit ovat vakiinnuttaneet asemansa eikä mitään laajoja rintamalinjoja ja tuhansia kuolonuhreja vaativia aseellisia taisteluja enää esiinny. Väkivaltaisuudet ovat muuttuneet klaanien välisistä enemmänkin niiden sisäisiksi. Vaikka alueesta riippuen tilanne paikallisella tasolla saattaa olla rauhallinen ja vakiintunut, yleinen laittomuus ryöstöineen, murhineen ja kidnappauksineen on edelleen yleistä. Heikompien klaanien ja vähemmistöryhmien asema on entisestään heikentynyt. Kidnappaus on keskeinen ongelma erityisesti Mogadishussa, jossa vaarassa ovat lääkärit, liikemiehet ja varakkaiden vanhempien lapset sekä kaikki muutkin henkilöt, joilla uskotaan olevan käytössään rahaa.

Valittaja on kertomansa mukaan asunut Keski- ja Etelä-Somaliassa Jowharissa, Beletweynessä ja pääosan elämästään Mogadishussa. Suullisessa käsittelyssä hän on ilmoittanut pitävänsä Mogadishua kotipaikkanaan. Valittajan Koillis-Somaliaan (Puntland) ja Somalimaahan olevien siteiden puuttumisen vuoksi ei voida siellä vallitsevista verrattain rauhallisista oloista huolimatta kohtuudella edellyttää hänen siirtyvän asumaan sinne. Valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta on siten arvioitava suhteessa hänen tilanteeseensa Keski- ja Etelä-Somaliassa, erityisesti Mogadishussa.

Katson, ettei Keski- ja Etelä-Somalian yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne ole tällä hetkellä sellaisenaan niin vaikea, että valittaja yksinomaan tästä syystä olisi turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Valittajan klaani

Valittaja on turvapaikkakuulustelussa kertonut kuuluvansa Gaaljecel-klaaniin. Hän on Norjassa kertonut kuuluvansa Dhabar Weyne -klaaniin, joka on Reer Hamar -klaanin alaklaani, ja että hänen alaklaaninsa on asunut kahdeksan sukupolvea yhdessä Gaaljecel-klaanin kanssa. Valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudessa valittaja on kertonut klaanistaan muutoin vastaavasti kuin Norjassa, paitsi että hän on ilmoittanut Dhabar Weyne -klaaninsa erääksi Gaaljecel-klaanin alaklaanin alaklaaniksi. Gaaljecel-klaani puolestaan olisi eräs Samaale-pääklaanin alaklaaneista. Suullisessa käsittelyssä valittaja on vastaavasti kuin Norjassa ilmoittanut Dhabar Weyne -klaanin olevan Reer Hamar -klaanin alaklaani. Äitinsä klaaniksi valittaja on ilmoittanut Gaaljecelin ja liikemiehenä ja Barren hallinnossa toimineen isänsä klaaniksi Dhabar Weynen.

Valittaja on kertonut klaanistaan jossain määrin sekavasti. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Dhabar Weyne -klaaniin kuuluvat ovat valittajan kertomalla tavalla vaaleaihoisia ja monet klaaniin kuuluvista ovat koulutettuja toimien muun muassa liikemiehinä ja lääkäreinä. Valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa hänen on katsottava kuuluvan Dhabar Weyne -klaaniin, joka puolestaan on Reer Hamar -klaanin alaklaani. Reer Hamar -klaania alaklaaneineen pidetään eräänä Somalian vähemmistöryhmänä. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Dhabar Weyne -klaani ei ole missään päin Somaliaa sellaisessa asemassa, että se voisi antaa jäsenilleen tehokasta suojelua enemmistöklaaneihin kuuluvien taholta mahdollisesti uhkaavia oikeudenloukkauksia vastaan.

Kerrotut oikeudenloukkaukset ja kertomusten uskottavuus

Valittaja on turvapaikkahakemuksensa tueksi vedonnut erityisesti niihin vaikeuksiin, joita hänellä on lääkärinä ollut Jowharissa 1990-1993, Mogadishussa 1993-1996 ja Beletweynessä 1996-1999 sekä perheeseensä 10.11.2000 kohdistuneeseen hyökkäykseen.

Jowhar 1990-1993

Valittaja on kuultaessa häntä 12.3.2001 Norjassa tehdyn turvapaikkahakemuksen johdosta, minkä kertomuksen hän on sittemmin Suomessa ilmoittanut todenmukaiseksi, kertonut, että eräänä yönä hän ja hänen perheensä joutui Abgaal- ja Gaaljecel -klaanien taistellessa keskenään usean Abgaal-klaaniin kuuluvan aseistetun miehen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyksessä haavoittui hänen veljensä niin pahoin, että hänen jalkansa jouduttiin amputoimaan. Tästä hyökkäyksestä valittaja ei ole kertonut hakiessaan Suomessa turvapaikkaa 29.7.1999 eikä tätä seuranneessa turvapaikkakuulustelussa 2.8.1999, vaan vasta Ulkomaalaisviraston tehtyä 3.12.2001 asiassa valittajalle kansainvälisen suojelun tarpeen osalta kielteisen päätöksen. Hyökkäyksestä on valituksessa 14.1.2002 Helsingin hallinto-oikeudelle kerrottu, että valittaja on saanut eräänä päivänä tiedon, että Abgaal-klaanin edustajia oli tunkeutunut hänen äitinsä taloon, jolloin hänen veljensä oli haavoittunut jalkaan. Valittaja oli kuitenkin jatkanut Jowharissa toimintaansa lääkärinä vakuuttelemalla itselleen, että tällaista voi sattua kenelle tahansa. Suullisessa käsittelyssä valittaja on täsmentänyt muun ohella, että hyökkäys oli ilmeisesti ollut jo alkutekijöissä hänen lähtiessään aamulla töihin, jonne hän sitten oli saanut tiedon hyökkäyksestä.

Valittaja ei ole tiedusteltaessa suullisessa käsittelyssä täsmentänyt kertomansa hyökkäyksen ajankohtaa. Kun lisäksi otetaan huomioon kertomusten ristiriitaisuus, katson, ettei mainitulla hyökkäyksellä ole merkitystä arvioitaessa valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta.

Mogadishu 1993-1996

Valittaja on vasta valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudessa kertonut, että eräänä päivänä sairaalaan, jossa hän työskenteli, oli tullut Habr Gedr -klaaniin kuuluva vartija, joka oli avannut häntä kohti tulen yrittäen tappaa hänet hänen kieltäydyttyään antamasta vartijalle tämän vaatimia, myytäväksi aikomiaan lääkkeitä. Lisäksi valittaja on kertonut suurten klaanien uhkailuista ja erään lääkärin surmasta. Suullisessa käsittelyssä valittaja on kertonut samalla tavalla ja ilmoittanut lähteneensä Mogadishusta, koska hänellä ei ollut suurta klaania turvanaan.

Valittaja ei ole kertonut edellä mainitusta surmaamisyrityksestä hakiessaan Norjassa turvapaikkaa. Ampumisen tapahtuma-ajankohta on jäänyt ylimalkaiseksi. Se, että valittaja on kertonut surmaamisyrityksestä vasta Ulkomaalaisviraston ratkaistua asian ja siis noin 2,5 vuoden kuluttua maahantulosta, heikentää olennaisesti kertomuksen uskottavuutta.

Beletweyne 1996-1999 ja hyökkäys 10.11.2000

Valittaja on kertonut kidnappauksestaan 18.3.1999 kotoaan Beletweynessä ja perheeseensä 10.11.2000 noin 60 kilometrin päässä Beletweynestä Halganin kylässä valittajan vaimon veljen luona kohdistuneesta hyökkäyksestä. Valittaja on turvapaikkaa hakiessaan 28.7.1999 ja turvapaikkakuulustelussa 2.8.1999 kertonut yhdenmukaisesti, että 18.3.1999 oli tullut neljän miehen ammuskeleva rosvojoukko hänen kotiinsa ja kuljettanut hänet silmät sidottuina kymmeneksi päiväksi viidakkoon, jossa rosvoja oli kahdeksan. Rosvot olivat vaatineet lunnaita ja valittajan sukulaiset olivatkin myyneet hänen talonsa ilman hänen lupaansa lunnaiden maksamiseksi. Valittajan panttivankinaoloaikana hänen vaimonsa ja neljä lastaan olivat menneet turvaan vaimon veljen luo maaseudulle. Tapauksesta pelästyneenä valittaja oli myynyt autonsa ja muun omaisuutensa sekä lähtenyt 4.4.1999 Nairobiin.

Norjassa valittaja on kertonut, että ensin eräänä yönä oli tullut kolme miestä Gaaljecel-klaanista, jolle oli paljastunut, ettei hän kuulunut samaan klaaniin, ja vaatinut häneltä rahaa, mutta hän oli kieltäytynyt. Seuraavana yönä hyökättiin hänen kotiinsa ampuen ja hänet otettiin kiinni ja kaikki löytyvä omaisuus ryöstettiin sekä vaadittiin lunnaita. Hänen setänsä ja eräs toinen sukulainen myivät hänen talonsa ja maksoivat lunnaat, minkä jälkeen hänet vapautettiin 28.3.1999. Hyökkääjät olivat Gaaljecel-klaanista ja heitä oli kahdeksan. Valittaja päätti poistua maasta, koska maassa ei ollut hallitusta eikä klaania, joka voisi suojella häntä. Lapsensa ja vaimonsa hän päätti viedä vaimonsa veljen luo. Valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudessa valittaja on kertonut vastaavasti kuin Norjassa, paitsi että hän ei maininnut Gaaljecel-klaanista olleiden hyökkääjien lukumäärää.

Suullisessa käsittelyssä valittaja kertoi ensin arviolta kahdeksan henkilön tulleen sisään hänen kotiinsa ja vieneen hänet johonkin metsään vaatien lunnaita. Tämä oli rosvojen yleinen toimintatapa, mutta jos lääkäri kuului johonkin vahvaan klaaniin, oli hyvin epätodennäköistä, että joutuisi kidnapatuksi. Nimenomaisista kysymyksistä huolimatta valittaja ei antanut suoraa vastausta siihen, mistä klaanista hyökkääjät olivat, vaan ilmoitti väkivallan kohdistuvan suojattomaan Dhabar Weyne -klaaniin. Vapauduttuaan valittaja oli myynyt omaisuutensa ja vienyt perheensä kauas maaseudulle sekä itse lähtenyt maasta. Tiedusteltaessa uudelleen perheen maalle viemisestä valittaja ilmoitti, ettei hän ollut itse vienyt perhettä maaseudulle, vaan järjestänyt niin, että heidät vietäisiin maaseudulle. Sen jälkeen kun valittajaa oli huomautettu siitä, että hän oli 29.7.1999 kertonut perheensä lähteneen maaseudulle 60 kilometrin päähän valittajan vaimon veljen luo jo panttivankiaikana, valittaja ilmoitti tässä olevan ilmeisesti virheen, koska hänen perheensä oli lähtenyt maaseudulle vasta sen jälkeen, kun hän oli tavannut heidät heidän ollessaan väliaikaisesti maaseudulla erään ystävän luona.

Valittaja on kirjeessään 21.12.2000 Ulkomaalaisvirastolle ilmoittanut, että hän oli saanut sedältään Somaliasta 12.11.2000 kuulla, että samat Gaaljecel-klaaniin kuuluvat henkilöt, jotka olivat hänen vielä ollessaan Somaliassa hyökänneet perhettä vastaan, olivat hyökkäyksessään 10.11.2000 surmanneet hänen kolme lastaan ja vaimonsa veljen. Heti oli kuollut yksi lapsi ja myöhemmin hän oli saanut kuulla myös kahden muun lapsen kuolleen. Hänen vaimonsa oli menettänyt etuhampaansa hyökkääjien lyötyä siihen aseella. Norjassa hän oli kertonut hänet kidnapanneiden henkilöiden surmanneen hänen kolme lastaan ja heidän enonsa marraskuussa 2000. Valituksessa Helsingin hallinto-oikeudessa on kerrottu Gaaljecelin jäsenten tappaneen marraskuussa 2000 valittajan kolme lasta ja enon sekä pahoinpidelleen valittajan vaimon. Suullisessa käsittelyssä valittaja on edelleen kertonut samojen Gaaljeceliin kuuluneiden henkilöiden surmanneen lapset, joista kaksi oli kuollut heti ja yksi myöhemmin. Ampumavälikohtauksessa miehet olivat vaatineet luovuttamaan rahat sekä kulta- ja arvoesineet.

Valittajan kidnappauksen syy on muuttunut olennaisesti asian käsittelyn kuluessa. Valittaja on ensin kertonut kidnappaajien olevan tavallisia rikollisia, mutta myöhemmin muuttanut kertomustaan niin, että kidnappauksen olivatkin suorittaneet valittajan Dhabar Weyne -klaaniin vihamielisesti suhtautuneet Gaaljecel-klaanin jäsenet. Kertomukset ovat valittajan suojelun tarpeen arvioinnin kannalta olennaisen erilaisia eikä ole uskottavaa, ettei valittaja koulutuksensa huomioon ottaen olisi eroa alunperin ymmärtänyt. Myöskään englannin kielen käyttö turvapaikkatutkinnassa ei voi selittää erilaisia kertomuksia varsinkin kun otetaan huomioon valittajan hyvin tuntema klaanien keskeinen merkitys Somalian tuolloisissa oloissa ja yleensäkin somalialaisessa kulttuurissa. Kidnappauksesta ja sen vaiheista on kerrottu ristiriitaisesti Suomessa ja Norjassa. Valittaja on samoin kertonut ristiriitaisesti siitä, kuka on ja milloin kuljettanut hänen perheensä pois Beletweynestä Halganin kylään. Valittaja ei ole tiedusteltaessa antanut selitystä sille alusta alkaen esittämälleen kertomukselle, miten hänen kidnappauksensa ja hänen perheeseensä lähes kaksi vuotta myöhemmin hyökänneet miehet ovat voineet olla samoja Gaaljecel-klaanin jäseniä sekä mitä syytä heidän on ollut etsiä perhe kaukana Beletweynistä ja miten he ovat voineet löytää perheen. Sen uskottavuutta, että kysymys olisi ollut henkilö- ja perhekohtaisesta klaaniperusteisesta vainosta, ei lisää se, että valittaja on suullisessa käsittelyssä lisännyt ryöstön hyökkäyksen motiiviksi.

Kaikki asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen katson, ettei valittaja ole tehnyt uskottavaksi, että hän ja hänen perheensä ovat Dhabar Weyne-klaaniin kuulumisen vuoksi joutuneet valittajan kertomien määrättyjen Gaaljecel-klaanin jäsenten väkivallantekojen kohteeksi. Kertomusten muutokset, ristiriitaisuudet ja avoimiksi jääneet kysymykset vähentävät olennaisesti myös sen uskottavuutta, että valittajan kidnappaus ja lasten surmat ovat ylimalkaan tapahtuneet valittajan turvapaikan hakemisen perusteeksi kertomalla tavalla.

Turvapaikan antaminen

Valittaja ei ole osoittanut, että hänellä olisi Somalian nykyisissä oloissa klaanitaustansa eli ilmoittamaansa Dhabar Weyne -klaaniin kuulumisen vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun vainon kohteeksi. Valittajan ei lääkärin ammatin harjoittajana myöskään voida katsoa kuuluvan sellaiseen yhteiskunnalliseen ryhmään, jota tarkoitetaan mainitussa lainkohdassa ja johon kuuluvat voisivat kuulua saman lainkohdan mukaisen suojelun piiriin.

Kun otetaan lisäksi huomioon edellä Somalian yleisestä tilanteesta lausuttu, valittajalle ei voida antaa turvapaikkaa.

Suojelun tarve

Edellä Somalian yleisestä tilanteesta lausuttu huomioon ottaen Somalian keski- ja eteläosista kotoisin olevat eivät pelkästään alueella vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi ole ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun suojelun tarpeessa. Tuolta alueelta olevan valittajan suojelun tarvetta on tämän vuoksi arvioitava ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa.

Asiassa on riidatonta, että valittaja on ammatiltaan lääkäri ja että hän on toiminut Somaliassa lääkärinä ennen Suomeen saapumistaan ja turvapaikan hakemista täällä 29.7.1999. Edelleen päätöksenteon perustaksi on edellä lausutun mukaisesti asetettava, että valittaja kuuluu Reer Hamar -klaanin Dhabar Weyne -alaklaaniin. Tämä on pieni, Somalian vähemmistöryhmiin kuuluvaksi luokiteltu klaani, jonka jäsenillä on rajoitetut mahdollisuudet saada klaaniltaan suojelua muun muassa rikollisten tai aseellisten ryhmien taholta uhkaavaa vaaraa vastaan. Vaikka suojelua on Somalian nykyisissä oloissa mahdollista hankkia myös rahalla ja lisätä näin henkilökohtaista turvallisuutta, ovat varakkaat henkilöt ja perheet kuten liikemiehet, lääkärit ja kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat henkilöt samoin kuin maahan palaavat henkilöt muita suuremmassa vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Tämän vuoksi katson, riippumatta siitä onko valittaja osaksikaan joutunut Somaliassa edellä käsiteltyjen vakavien väkivaltaisuuksien kohteeksi, että valittajalla on vallitsevissa oloissa perusteltu syy olettaa olevansa todellisessa vaarassa joutua kotimaassaan epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valittaja on siten ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun suojelun tarpeessa."