21.12.2004

Asian aikaisempi käsittely

Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 27.9.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n palveluasumista ja kotisairaanhoito- ja kotipalveluiden sekä muiden hoivapalveluiden korvaamista koskevan hakemuksen. A on muuttanut yksityiseen vanhusten palvelutaloon Uudestakaupungista. Hän on muuttaessaan tiennyt yksityisen vanhusten palvelutalon maksujen kustannukset, ja hänen on pitänyt varautua suorittamaan palvelu- ja hoitomaksut tai tarvittaessa anomaan maksusitoumusta kotikunnastaan Uudestakaupungista. Kotisairaanhoito- ja muut hoivapalvelut eivät kuulu vammaispalvelulain piiriin.

Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan Espoonlahden aluejaosto on 28.11.2001 päättänyt olla muuttamatta viranhaltijan päätöstä.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on A:n valituksesta 26.5.2003 antamallaan päätöksellä kumonnut edellä mainitun aluejaoston päätöksen ja palauttanut asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja sosiaaliavustusten suorittamisesta asukkailleen. Lain 14 §:n mukaan kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on kunnassa kotikuntalaissa tarkoitettu kotipaikka. Kotikuntalain 2 §:n mukaan henkilön kotikunta on säädetyin poikkeuksin se kunta, jossa hän asuu. Kotikuntalain 3 §:n 2 kohdan mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. Sosiaalihuoltolain 15 §:n 1 momentin mukaan kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan on huolehdittava laitoshuollon ja muiden sosiaalipalvelujen järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin kunnan asukkaalle.

Väestötietojärjestelmään tehty merkintä ei oikeudellisesti sido muita viranomaisia. Viranomaisen tulee sille esitetyn selvityksen perusteella ja asianomaisia säännöksiä soveltaen ratkaista kysymys henkilön tosiasiallisesta asuinpaikasta väestötietojärjestelmään tehdystä merkinnästä riippumatta.

A on ilmoittanut muuttaneensa Uudestakaupungista Espooseen yksityiseen vanhusten palvelukotiin alkusyksystä 1999. Väestötietojärjestelmään muuttopäiväksi on ilmoitettu 30.8.1999. Silmätautien erikoislääkärin 3.9.2001 antaman lääkärintodistuksen mukaan A on sairastanut diabetesta vuodesta 1981 alkaen ja vuodesta 1995 alkaen molempien silmien näöntarkkuus on alentunut ikään liittyvän silmänpohjarappeuman vuoksi. Silmäsairaus on vähitellen vienyt A:n silmistä lukunäön. Asiakirjoissa ei ole selvitystä A:n terveydentilasta ennen hänen muuttoaan yksityiseen vanhusten palvelukotiin ja onko A:n olosuhteissa tämän jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia. A on itse kertonut, että hän on kuitenkin tarvinnut vammojensa ja sairauksiensa vuoksi jo tuolloin syksyllä 1999 jossain määrin apua. Hän ei ollut tiedusteluista huolimatta saanut Espoon kaupungin palvelutalopaikkaa, vaan hän on kertomansa mukaan muuttanut yksityiseen vanhusten palvelukotiin vuokralaiseksi.

A on kertomansa mukaan päätynyt aviopuolisonsa kuoleman jälkeen muuttamaan Espooseen, koska hänellä on kiinteät siteet sinne ja Uudessakaupungissa hän oli kokenut häirintää. A:n kuudesta lapsesta kaksi asuu Espoossa ja kolme lapsista asuu Espoon lähistöllä.

Hallinto-oikeus on katsonut, että A:n muutto Espooseen edellä selostetuissa oloissa ei ole johtunut pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa vaan pääasiassa tavanomaisesta asumistarkoituksesta. Muuttoon on vaikuttanut muun muassa A:n halu saada asua lastensa lähellä. A:n kotikunta on näin ollen siirtynyt Espooseen, jossa hän asuu.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan Espoonlahden aluejaosto on valituksessaan uudistaen aikaisemmin lausumansa vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että aluejaoston päätös jätetään voimaan.

Aluejaosto on yhtynyt hallinto-oikeuden vähemmistöön jääneen hallinto-oikeustuomarin äänestyslausunnossaan esittämiin perusteluihin ja ratkaisuesitykseen.

A oli jo Espooseen tullessaan vammojensa ja sairauksiensa vuoksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeessa, joten hän tuli Espooseen hoidon ja huollon tarpeessa olevana. Tätä osoittaa sekin, että A oli jo Uudessakaupungissa ollessaan tyttärensä välityksellä tiedustellut Espoon kaupungin palvelutalopaikkaa.

A teki vuokrasopimuksen yksityiseen vanhusten palvelutaloon, ei tavalliseen asuntoon. Mikäli hänen taloudellinen tilanteensa olisi estänyt vuokratakuun maksamisen, hän olisi voinut kääntyä Uudenkaupungin sosiaalilautakunnan puoleen.

Koska yksi A:n tyttäristä asuu Uudessakaupungissa ja tunnetun henkilön puhelinhäiriköinti sekä henkinen väkivalta on mahdollista lopettaa muillakin keinoin kuin muuttamalla toiselle paikkakunnalle, eivät perhesyyt voi olla pääasiallinen syy Espooseen muuttoon. A myös kielsi selvittämästä väittämäänsä puhelinterroria ja uhkailua.

A:n muutto Espooseen on johtunut pääasiassa hoidosta ja huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä, eikä hänen kotikuntansa näin ollen ole muuttunut Uudestakaupungista Espooseen.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on antanut selityksen.

A on asunut Espoossa jo vuodesta 1999, ja Espoo on siten hänen tosiasiallinen kotikuntalain 2 §:n tarkoittama kotipaikkansa. Lisäksi jo vammaispalveluhakemusta tehtäessä väestötietojärjestelmässä kotikunnaksi oli hyväksytty Espoo.

A on muuttanut Espooseen aviopuolisonsa kuoleman jälkeen. Hän on viettänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa pääkaupunkiseudulla ja ollut täällä myös ansiotyössä. Siksi hän halusi palata ikääntyessään ja leskeksi jäätyään takaisin entiselle kotiseudulleen. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevat myöskin sukulaisten hautapaikat. Lisäksi viisi lapsista asuu perheineen Espoossa ja sen lähistöllä, ja A halusi muuttaa heidän lähelleen Uudessakaupungissa kokemansa turvattomuuden takia.

Toinen ja pääasiallinen syy muuttoon Espooseen oli A:n Uudessakaupungissa aviomiehen kuoleman jälkeen kokema vakava häirintä ja henkinen väkivalta. A:lla on ja oli tuolloin muuttaessaan perustuslain 7 §:n mukainen oikeus myös henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. A oltuaan vakavan häiriköinnin ja henkisen väkivallan uhrina noin puolentoista vuoden ajan heti miehensä kuoleman jälkeen oli erittäin ahdistunut eikä uskaltanut asua silloisessa kodissaan enää yksin. Tuolloin hän ei enää uskaltanut eikä jaksanut selvittää asiaa, vaan koki ainoaksi vaihtoehdoksi muuttamisen sinne, missä tiesi saavansa tukea ja turvaa eli viiden lapsensa läheisyyteen ja entisille kotiseuduilleen. Se, että hän on halunnut välttää puhelinterrorin ja väkivallalla uhkailun selvittämisen, johtuu pelosta ja ahdistuksesta.

A on sairastanut insuliinihoitoista diabetesta jo yli 20 vuoden ajan, hänellä on kuulovamma, ja lisäksi näkö on heikentynyt silmänpohjien iästä johtuvan rappeuman vuoksi lähes sokeuden asteelle. Lääkärinlausuntojen mukaan haitta-aste on 100 %. Vammat ja sairaudet ovat aiheuttaneet avun tarvetta jonkin verran jo ennen Espooseen muuttoa, mutta tilanne on heikentynyt ja avun tarve kasvanut muuton jälkeen ja lisääntyy yhä. Koska A ei saanut Espooseen muuttaessaan kaupungin palvelutalopaikkaa, hän muutti vuokralaiseksi yksityiseen vanhusten palvelutaloon ilman palveluita. Toimintakyvyn huononnuttua A on hakenut vammaispalvelulain mukaista palveluasumista nykyiseltä kotikunnaltaan.

74-vuotiaana A haluaa olla lähellä lapsiaan, mutta ei halua olla heistä kuitenkaan hoidollisesti eikä taloudellisesti riippuvainen. Siksi hän pyysi tytärtään selvittämään mahdollisuutta palvelutaloasumiseen. Jos hän olisi valinnut asunnokseen tavallisen asunnon, hän olisi ollut lapsistaan riippuvainen ja tuottanut heille ylimääräistä huolta.

Perustuslain 6 § sisältää vaatimuksen yhdenvertaisuudesta ja tosiasiallisesta tasa-arvosta sekä syrjintäkiellon. Ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan muun muassa iän, vamman tai terveydentilan vuoksi. A:lla tulee vammaisena ja terveydentilastaan huolimatta olla yhdenvertainen mahdollisuus muiden vammattomien Suomen kansalaisten tavoin valita itse kotikuntansa ja saada tarvitsemansa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut siinä kunnassa, johon on pysyvästi asettunut asumaan. Lisäksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta annetussa laissa säädetään asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja kohteluun ilman syrjintää sekä asiakkaan edun, mielipiteen, toiveiden ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisesta. A:lla ei taloudellisista syistä ole mahdollisuutta ostaa tarvitsemiaan palveluita yksityisestä vanhusten palvelutalosta, ja Espoon kaupunki tosiasiallisena kotikuntana on velvollinen kustantamaan A:lle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa 9/1993 todetaan, että perustelluista syistä kotikunnan muuttaminen on mahdollista myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä asuville. Tällaisena perusteltuna syynä lausunnossa mainitaan muun muassa perhesyyt.

A:n asuinpaikka on Espoo, koska Uudessakaupungissa hänellä ei ole enää kotia. Hän on sairauksiensa ja vammojensa perusteella kiistatta vaikeavammainen. Palvelut on järjestettävä vammaispalvelulain mukaisena vaikeavammaisen palveluasumisena joko nykyisessä asuinpaikassa yksityisessä vanhusten palvelutalossa tai muussa riittävän palvelutason turvaavassa asunnossa.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös tulee pysyttää voimassa muuttumattomana.

Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan Espoonlahden aluejaosto on antanut vastaselityksen.

A ei selityksessään ole esittänyt mitään uutta, asian kannalta relevanttia tosiasia-aineistoa, joka antaisi aiheen harkita vaatimuksia uudelleen. A myöntää, että hän on tullut Espooseen avun tarpeessa olevana palvelutaloon, ja näin ollen hänen muuttonsa Espooseen on tapahtunut ensisijaisesti kotikuntalain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, joten hänen kotikunnakseen on jäänyt Uusikaupunki.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori, Niilo Jääskinen ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.