25.8.2003

Asian aikaisempi käsittely

Länsi-Suomen ympäristökeskus on asiakirjoista lähemmin ilmenevän menettelyn jälkeen 7.10.2002 tekemällään päätöksellä jätelain säännösten perusteella velvoittanut A Oy:n, joka oli asetettu konkurssiin 24.5.2000, konkurssipesän 1.1.2003 mennessä toimittamaan Kurikan kaupungin Koiviston kylässä tiloille X ja Y varastoidut, yhteensä noin 260 kuutiometriä yhtiön toiminnasta syntynyttä ongelmajätteeksi luokiteltua liuotinpitoista rasvajätettä sisältävät säiliöt ja kontit asianmukaiseen käsittelyyn Ekokem Oy:lle tai muuhun laitokseen, jolla on voimassa oleva ympäristölupa tällaisten jätteiden käsittelyä varten. Päävelvoitteen laiminlyömisen varalta ympäristökeskus on asettanut 175 000 euron määräisen uhkasakon. Samalla ympäristökeskus on jätelain 67 §:n nojalla määrännyt, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

Ympäristökeskus on päätöksessään todennut muun ohella, että edellä tarkoitettujen jätteiden varastointi alueella on Kurikan kaupungin rakennuslautakunnan A Oy:lle rasvajätteen hyödyntämistä ja käsittelyä varten 8.10.1998 myöntämän ympäristöluvan ja myös jätelain vastaista toimintaa, jonka harjoittamiseen yhtiön konkurssipesällä ei ole oikeutta. Konkurssipesä on varastoinut ongelmajätteitä hallinnassaan olevien kiinteistöjen alueella toukokuusta 2000 lähtien. Jätteet muodostavat piilevän uhan maaperän pilaamiskiellon ja pohjaveden pilaamiskiellon vastaisten seurausten aiheutumisesta. Se seikka, että yhtiön konkurssipesä ei ole jatkanut velallisyhtiön toimintaa eikä siten ole yhtiölle myönnettyyn ympäristölupaan perustuvassa vastuussa kyseisten jätteiden kuljettamisesta pois, ei kuitenkaan näissä oloissa estä jätelain yleisten jätehuoltosäännösten soveltamista yhtiön konkurssipesään jätelaissa tarkoitettuna jätteen haltijana.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A Oy:n konkurssipesä on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut ympäristökeskuksen päätöksessä asetetun ongelmajätteiden toimittamista asianmukaiseen käsittelyyn koskevan päävelvoitteen ja päävelvoitteen laiminlyömisen varalta konkurssipesälle asetetun 175 000 euron määräisen uhkasakon kumoamista. Jos päävelvoitetta ja sen tehosteeksi asetettua uhkasakkoa ei heti kumota, on uhkasakon täytäntöönpanoa lykättävä ja määräaikaa päävelvoitteen täyttämiseksi siirrettävä, kunnes asiassa on annettu lainvoimainen ratkaisu siitä, kenen vastattavaksi päävelvoitteesta aiheutuvat kustannukset kuuluvat.

Perusteluinaan konkurssipesä on esittänyt, että asiassa on kysymys siitä, tulevatko päävelvoitteen täyttämisestä aiheutuvat kustannukset maksettavaksi konkurssipesän varoista massavelkaisina. Konkurssipesän varoista ei massavelkaisina ole lupa suorittaa päävelvoitteen täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia, koska ongelmajätteet ovat syntyneet A Oy:n toiminnan aikana ennen konkurssiin asettamista.

A Oy:n toiminnan laajennukselle on myönnetty sijoituspaikkalupa vuonna 1982. Jätehuoltosuunnitelma on hyväksytty 29.6.1992. Sen mukaisesti jätteet tuli säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa toimittaa käsiteltäväksi Ekokem Oy:n ongelmajätelaitokselle. Jätehuoltosuunnitelman muutos on hyväksytty 26.11.1993. Sen mukaan jätteet (100 t/v) oli toimitettava Ekokem Oy:lle tai muuhun hyväksyttyyn ongelmajätteiden vastaanotto- tai käsittelypaikkaan. Ympäristölupa toiminnalle on myönnetty 8.10.1998. Ympäristöluvan mukaisesti tislauskäsittelyyn tulevat jäteastiat tuli valita piha-alueelta siten, että varastosta valittiin käsittelyyn ensimmäisenä ne astiat, jotka ovat avonaisia, kaatuneita tai muuten silmämääräisesti tarkasteltuna huonokuntoisia. Näin ollen A Oy:n toiminnan aikana on useampaankin otteeseen yhtiölle asetettu velvoite käsitellä ongelmajätteet asianmukaisella tavalla.

Päävelvoitteen täyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat yhtiön velkaa, jota tulee velan syntyajankohta huomioon ottaen käsitellä samalla tavalla kuin muitakin yhtiön velkoja. Näin ollen ne on valvottava konkurssissa. Valvottujen ja konkurssituomiossa maksettavaksi määrättyjen velkojen jako-osuus määräytyy velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain perusteella.

Konkurssipesä ei ole jatkanut yhtiön toimintaa, joten se ei ole ympäristölupaan perustuvassa vastuussa kyseisten jätteiden pois kuljettamisesta ja käsittelystä.

Konkurssipesä on myös viitannut korkeimman hallinto-oikeuden 10.10.1995 antamaan päätökseen taltionumero 4089, jonka mukaan konkurssipesälle voitiin jätteen haltijana antaa määräys toimittaa ongelmajätteenä pidettävä yhtiön toiminnasta peräisin oleva altaissa säilytetty, mutta niistä vuotava neste, asianmukaisesti käsiteltäväksi tilanteessa, joka oli syntynyt konkurssin aikana. Konkurssipesä on edelleen viitannut Kouvolan hovioikeuden 20.10.1993 antamaan tuomioon nro 1617.

Konkurssipesä on näin ollen katsonut, että sille asetettu päävelvoite ja siihen liittyvä tehoste ovat konkurssipesälle asetettuina perusteettomia.

Hallinto-oikeus on 13.12.2002 antamallaan päätöksellä kieltänyt Länsi-Suomen ympäristökeskuksen päätöksen täytäntöönpanon, kunnes hallinto-oikeuden päätös asiassa on annettu tai sitä ennen toisin määrätään.

Länsi-Suomen ympäristökeskus on antanut lausunnon. Lausunnossaan se on todennut muun ohella, että se seikka, että A Oy:n konkurssipesä ei ole jatkanut velallisen toimintaa eikä ole tullut sidotuksi sille myönnettyyn ympäristölupaan, ei estä pitämästä konkurssipesää jätelaissa tarkoitettuna jätteen haltijana. Kun erityisesti otetaan huomioon, että puheena olevien jätteiden varastointi alueella on selkeästi lain vastaista ja että kiinteistöjen jätehuollon asianmukainen järjestäminen perustuu julkisen intressin turvaamiseen, konkurssipesää ei voida jätteen haltijana kohdella muista jätteen haltijoista poikkeavasti varsinkaan tilanteessa, jossa jätteiden varastointi jatkuu vuodesta toiseen jätehuollon järjestämistarpeen ollessa ilmeinen. Myös jätelain esitöistä ilmenee, että lainsäätäjä on pyrkinyt varmistumaan siitä, että kiinteistön jätehuolto tulisi asianmukaisesti järjestetyksi kaikissa tapauksissa, kuten juuri konkurssitilanteissa. Siitä seikasta, että konkurssi ei konkurssioikeudelliselta kannalta aiheuta kiinteistön haltijan vaihtumista, ei voida päätellä, ettei konkurssipesä voisi olla jätelain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu jätteen haltija. Ympäristökeskus on valvontavelvollisuutensa perusteella ollut velvollinen tekemään hallintopakkoratkaisun konkurssipesän jätettyä noudattamatta jätteiden pois siirtämistä koskevan kehotuksen.

A Oy:n konkurssipesä on antanut vastineen. Asiassa on kysymys siitä, onko konkurssipesän vastuu massavelkaista vai ovatko kustannukset yhtiön aiheuttamina samassa asemassa kuin muutkin yhtiön velvoitteet. Asia on ratkaistavissa aiheuttamisperiaatteen mukaan. Se, että aiheuttaja on ylivelkainen, ei saa muuttaa asian oikeudellista arviointia ja vaikuttaa asian ratkaisuun. Asiasta tulisi olla erityissäännös, jotta asia voitaisiin ratkaista ympäristökeskuksen esittämällä tavalla. Jätelakiin ei sisälly erityissäännöstä, jonka mukaan konkurssipesälle syntyy massavelkainen vastuu ilman, että konkurssipesä on millään tavalla tämän velvoitteen syntyyn vaikuttanut.

Ympäristökeskuksen esittämä vaatimus siitä, että kustannukset asiassa tulevat konkurssipesän vastattavaksi massavelkaisena, on lakiin perustumaton. Se, että yhtiö ei ole saamistaan kehotuksista huolimatta hoitanut ongelmajätteitä asianmukaiseen käsittelyyn, ei tarkoita sitä, että kustannusvastuu siirtyy jätteiden syntyyn liittymättömän tapahtuman, konkurssiin asettamisen johdosta massavelkaiseksi. Asiassa tulisi menetellä siten, että alueellinen ympäristökeskus teettää ongelmajätteiden pois kuljettamiseen ja käsittelyyn tarvittavat työt valtion jätehuoltotyönä ja valvoo nämä kustannukset jälkivalvontana A Oy:n konkurssissa.

Hallinto-oikeuden päätös

Vaasan hallinto-oikeus on, soveltaen asiassa jätelain 3 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohtaa sekä 8, 27 ja 58 §:ää, hylännyt konkurssipesän ympäristökeskuksen päätöksestä tekemän valituksen. Valitusmenettelyyn kuluneen ajan vuoksi hallinto-oikeus on määrännyt ympäristökeskuksen päätöksestä ilmenevän päävelvoitteen täytettäväksi 1.9.2003 mennessä.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut, että asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Kurikan kaupungin Koiviston kylässä sijaitsevilla tiloilla X ja Y on säiliöihin ja kontteihin varastoituna A Oy:n toiminnassa syntynyttä ongelmajätteeksi luokiteltua liuotinpitoista rasvajätettä yhteensä noin 260 kuutiometriä. A Oy on asetettu konkurssiin 24.5.2000. Edellä mainitut kiinteistöt ovat A Oy:n toimintaa jatkavan B Oy:n hallinnassa, mutta vuokrasopimuksessa on rajattu A Oy:ltä peräisin olevat varastoidut jätteet erilleen ja uuden yhtiön vastuun ulkopuolelle. Kiinteistöt omistaa C Oy, joka on selvitystilassa.

Jätelain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella ongelmajätteellä tarkoitetaan jätettä, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen haltijalla taas tarkoitetaan saman lain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai toiminnan järjestäjää taikka muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallinnassa jäte on.

Jätelain 8 §:n perusteella jätteen haltijan on huolehdittava jätteen kuljetuksen järjestämisestä. Jätteen haltija tai edellinen haltija vastaa saman lain 27 §:n perusteella jätteestä aiheutuvista kustannuksista.

Kun otetaan huomioon jätelain edellä mainitut säännökset ja edellä kuvatut jätteiden varastointia koskevat järjestelyt, hallinto-oikeus katsoo, että A Oy:n konkurssipesä on kysymyksessä olevien ongelmajätteiksi luokiteltujen jätteiden haltija, jonka on huolehdittava jätteiden kuljetuksen järjestämisestä jätelain säännösten mukaisesti. Tämän vuoksi ympäristökeskuksen päätöstä ei muuteta muutoin kuin päävelvoitteen täyttämiseksi asetetun määräajan osalta ajan kulumisen vuoksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy:n konkurssipesä on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen päätösten kumoamista. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut uhkasakon täytäntöönpanon lykkäämistä, kunnes asiassa on annettu lainvoimainen päätös.

Konkurssipesä on lausunut muun ohella, että päävelvoitteen täyttämisestä aiheutuneita kustannuksia ei saa suorittaa konkurssipesän varoista massavelkaisina eli päältäpäin ennen kaikkia muita velkoja, koska ongelmajätteet ovat syntyneet ennen yhtiön konkurssiin asettamista. Päävelvoitteen täyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat velan eli ongelmajätteiden syntyajankohta huomioon ottaen yhtiön velkaa ja ne ovat näin ollen samassa asemassa kuin yhtiön muutkin velat. Koska päävelvoitteen täyttämisestä aiheutuneet kustannukset ovat yhtiön velkaa, velka tulee asianmukaisesti valvoa, tässä tapauksessa niin sanottuna jälkivalvontana. Konkurssituomiossa määrätään kullekin velkojalle tuleva jako-osuus. Se, ettei yhtiö ole toimintansa aikana saamistaan kehotuksista huolimatta toimittanut ongelmajätteitä asianmukaiseen käsittelyyn, ei tarkoita sitä, että kustannusvastuu muuttuu jätteiden syntyyn liittymättömän tapahtuman, konkurssiin asettamisen johdosta massavelkaiseksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen viimeisessä kappaleessa oleva ilmaisu "jätteiden varastointia koskevat järjestelyt" on harhaanjohtava. Konkurssipesän toimesta tai toimeksiannosta ei ole syntynyt ongelmajätettä eikä konkurssipesän toimesta tai toimeksiannosta ongelmajätteitä ole myöskään varastoitu. Konkurssipesä on ainoastaan todennut alueella olevan ongelmajätteitä ja saanut Kurikan kaupungin ympäristölautakunnan ilmoituksen, jonka mukaan ongelmajätteet on asianmukaisesti varastoitu. Tämän jälkeen on käyty neuvotteluja siitä, miten ongelmajätteet hävitetään, ja ennen muuta siitä, kuka vastaa ongelmajätteiden hävittämisestä aiheutuvista kustannuksista.

Konkurssipesä ei ole jätelain tarkoittama jätteen haltija. Konkurssihallinnon tehtävänä on konkurssiin luovutettujen varojen jakaminen konkurssisäännön ja velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain tarkoittamalla tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Ajan kulumisen vuoksi päävelvoite on täytettävä 1.10.2003 mennessä.

2. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut:

1. Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätelaissa (1072/1993) lain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai toiminnan järjestäjää taikka muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallinnassa jäte on. Jätelain kannalta konkurssipesä on A Oy:n toiminnassa syntyneen ongelmajätteen mainitussa lainkohdassa tarkoitettu haltija riippumatta yksityisoikeudellisista sopimuksista, joita jätteitä koskien mahdollisesti on tehty.

Jätelain 6 §:n 1 kohdan mukaan jätteen haltijan on huolehdittava jätehuollon järjestämisestä, jollei mainitun lain 18 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla toisin määrätä jätteen hyödyntämisen tai jätehuollon muun järjestämisen parantamiseksi taikka jätteestä aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tai torjumiseksi.

Jätteen haltijan on jätelain 12 §:n mukaan huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä.

Jätelain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ongelmajätteen hyödyntämisen tai käsittelyn voi kuitenkin suorittaa vain tähän oikeutettu jätehuoltotoiminnan harjoittaja. Jätelain 15 §:n 1 momentin mukaan jätteen saa luovuttaa vain: 1) 8 luvussa tarkoitetussa hyväksymismenettelyssä hyväksytylle vastaanottajalle; 2) sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jäte ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan nojalla; 3) sille, jonka toimintaan ei ympäristönsuojelulain 30 §:n 1 momentin nojalla tarvita mainitun lain 28 §:n 1 momentin, oikeastaan 2 momentin 4 kohdassa säädetyllä perusteella ympäristölupaa ja toiminta on merkitty mainitun lain 65 §:n nojalla ympäristönsuojelun tietojärjestelmään; 4) jos vastaanottajalta ei edellytetä edellä 1 - 3 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää, lupaa tai merkitsemistä, sellaiselle vastaanottajalle, jolla on riittävät edellytykset huolehtia jätehuollon asianmukaisesta järjestämisestä. Luovutettaessa jäte jätelain 15 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla siirtyy velvollisuus huolehtia jätehuollon järjestämisestä pykälän 2 momentin perusteella jätteen vastaanottajalle. Velvollisuus ei kuitenkaan siirry jätelain 49 §:ssä tarkoitettuun jätetiedostoon merkitylle kuljetuksen suorittajalle kuljetettaessa jäte muussa kuin järjestetyssä jätteenkuljetuksessa.

Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut sekä jätelain 57 §, hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on pysytetty ympäristökeskuksen päätös velvoittaa konkurssipesä toimittamaan ongelmajätettä sisältävät säiliöt ja kontit asianmukaiseen käsittelyyn Ekokem Oy:lle tai muuhun laitokseen, jolla on voimassa oleva ympäristölupa tällaisten jätteiden käsittelyä varten, lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Petri Leinonen.