KHO:2002:89
- Keywords
- Henkilökohtaisen tulon verotus, Varallisuusverotus, Osakesidonnainen laina, Synteettinen optio, Työsuhde, Korko, Lisätuotto, Ansiotulo, Pääomatulo, Velkakirjojen arvostus, Laskennallinen verovelka, Piilevä verovelka
- Year of case
- 2002
- Date of Issue
- Register number
- 2487/2/02
- Archival record
- 3367
A:n merkitessä yhtiössä työskenteleville avainhenkilöille suunnattua osakesidonnaista lainaa, hänelle ei merkintähetkellä syntynyt veronalaista ansio- tai pääomatuloa. Jos A luovutti osakesidonnaisen lainan velkakirjoja tai yhtiö lunasti niitä häneltä, luovutushinta tai lunastushinta oli hänen veronalaista ansiotuloaan. Osakesidonnaisen lainan velkakirjan merkintähinnan A sai vähentää luonnollisena vähennyksenä. Osakesidonnaiselle lainalle maksettava korko ja lisätuotto olivat ansiotuloa siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylitti yleisen markkinakoron ja muilta osin A:n pääomatuloa. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko A itse merkinnyt velkakirjat vai ostanut ne. A:n merkitsemät osakesidonnaisen lainan velkakirjat olivat hänen veronalaisia varojaan. Velkakirjojen arvoksi varallisuusverotuksessa katsottiin niiden käypä arvo. Velkakirjojen arvostuksessa oli otettava huomioon niihin kohdistuva laskennallinen verovelka. Ennakkoratkaisu vuosille 2002 ja 2003. Äänestys4-1. Tuloverolaki 29 § 1 mom. , 32 §, 33 § 1 mom. , 61 § 1 ja 2 mom. ja 110 §
Varallisuusverolaki 9 § 1 mom. , 11 §, 31 § 2 mom. ja 34 §
Asian käsittely keskusverolautakunnassa
A on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt, että hän työskentelee Y Oyj:ssä, joka on Helsingin pörssin päälistalla julkisesti noteerattu yhtiö. Nykyinen Y Oyj on syntynyt vanhan Y Oyj:n jakautumisen tultua voimaan 30.9.2001. Jakautumisen jälkeen yhtiön osakkeen kurssi on pääsääntöisesti vaihdellut 16-22 euron välillä päätöskurssin ollessa esimerkiksi 10.5.2002 19,80 euroa. Yhtiön osakkeen kirjanpidollinen vasta-arvo on 50 senttiä.
Uuden Y Oyj:n yhtiöjärjestyksen 2 §:n mukaan yhtiön toimialana on harjoittaa joko suoraan tahi tytär- tai osakkuusyhtiöiden välityksellä ympäristön ja kiinteistöjen huoltoon kuuluvaa palvelutoimintaa, turvallisuuspalvelutoimintaa sekä edellä mainittuihin palveluihin liittyvien tuotteiden valmistusta ja kauppaa sekä muuta niihin liittyvää liiketoimintaa. Yhtiön toimialana on myös konsernin hallinto- ja rahoituspalvelut. Yhtiö voi harjoittaa arvopaperikauppaa ja muuta sijoitustoimintaa. Yhtiön hallitus hyväksyi kokouksessaan 30.10.2001 sulautumissuunnitelman, jonka mukaan Y Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö sulautuu vastikkeetta Y Oyj:öön.
Yhtiö on harkinnut ottaa käyttöön ohjelman, jossa yhtiön tietyille avainhenkilöille suunnattaisiin merkittäväksi yhtiön liikkeeseen laskemaa osakesidonnaista eli osakeindeksoitua lainaa. Osakesidonnaisesta lainasta annettavat arvopaperit ovat vapaasti luovutettavissa, mutta niitä ei ole ainakaan alkuvaiheessa tarkoitus listata pörssiin. Osakesidonnaisesta lainasta annettavan velkakirjan nimellisarvo on 1 000 euroa, joka on myös lainan merkintähinta.
Laina ei oikeuta merkitsemään tai saamaan yhtiön osakkeita. Velkakirjan ehtojen mukaan yhtiö maksaa kunkin 1 000 euron nimellisarvoisen velkakirjan haltijalle mahdollisena lunastushintana nimellispääoman lisäksi yhtiön 2000 pörssissä noteeratulle osakkeelle laina-ajan alkamisen jälkeen (kussakin tilanteessa kutakin ehdossa mainittua) lunastusjaksoa edeltävään viimeiseen osakkeen kaupankäyntipäivään asti kertyneen mahdollisen 15 prosentin ylittävän arvonnousun. Mikäli yhtiön liikevoitto suhteessa liikevaihtoon ei ole vähintään keskimäärin 8 prosenttia lunastusta edeltävinä tilikausina liikkeeseenlaskutilikaudesta lähtien, maksetaan lunastushintana kuitenkin vain velkakirjojennimellisarvoa vastaava määrä.
Laina-aika on viisi vuotta. Laina tai siitä lunastamatta oleva osa erääntyy maksettavaksi vuonna 2007. Siltä osin kuin velkakirjoja ei ole lunastettu, maksetaan laina takaisin yhtenä eränä laina- ajan päättyessä vuonna 2007 velkakirjojen luovutusta vastaan.
Velkakirjan haltijalla on oikeus vaatia yhtiötä lunastamaan velkakirjansa tai osa niistä aikaisintaan kahden vuoden kuluttua laina-ajan alusta lukien. Tämän jälkeen lunastusvaatimus voidaan tehdä puolen vuoden välein. Lunastusvaatimus on tehtävä kuukauden kuluessa kunkin jakson alkamisesta. Yhtiöllä on vastaavana aikana oikeus lunastaa kaikki tai osa liikkeelle laskemistaan velkakirjoista (ennenaikainen takaisinmaksuoikeus).
Lainan nimellispääomalle maksetaan 2 prosentin vuotuinen korko. Lisäksi lainalle maksetaan lisätuottona kutakin 1 000 euron nimellismääräistä velkakirjaa kohden määrä, joka vastaa yhtiön kunakin vuonna 1 000 osakkeelle jakamaa osinkoa.
Luonteeltaan osakesidonnaisesta lainasta annettava velkakirja on arvopaperimarkkinalain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu arvopaperi, joka on vaihdantakelpoinen ja saatetaan yleiseen liikkeeseen, mikä on kuitenkin eri asia kuin arvopaperin listaaminen pörssiin. Yksityisoikeudessa arvopaperilla ymmärretään vakiintuneesti asiakirjaa, jonka hallinta on sen osoittaman oikeuden käyttämisen edellytys. Velkakirjojen merkinnän jälkeen niiden vaihdantaan voivat osallistua muutkin kuin suppean joukon jäsenet. Liikkeellelaskun yhteydessä velkakirjoja ei kuitenkaan ole tarkoitus tarjota arvopaperimarkkinalain tarkoittamalla tavalla yleisölle. Kysymys on lähinnä indeksisidonnaisesta velkakirjasta, koska takaisinmaksettava määrä on indeksoitu liikkeeseenlaskijayhtiö kurssikehitykseen.
Velkakirjojen omistusta ei ole sidottu työsuhteeseen, vaikka alkuperäiset merkitsijät olisivatkin liikkeeseenlaskijayhtiön avainhenkilöitä. Velkakirjoja ei myöskään ole tarkoitus ainakaan alkuvaiheessa listata pörssiin. Tällä ei kuitenkaan ole A:n käsityksen mukaan merkitystä sen suhteen, verotetaanko velkakirjojen merkinnästä mahdollisesti syntyvä etu merkitsijän ansiotulona merkintää tehtäessä vai myöhemmin. Listaaminen liikkeellelaskun yhteydessä voisi helpottaa arvomääritykseen liittyviä mahdollisia ongelmia, mutta se ei sinänsä voi ratkaista edun realisoitumishetkeä.
A on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
1) Syntyykö hänelle hakemuksessa kuvatun osakesidonnaisen lainan merkinnästä veronalaista ansio- tai pääomatuloa?
2) Pidetäänkö hakemuksessa kuvatun osakesidonnaisen lainan merkinnän jälkeen mahdollisesti syntyvää arvonousua tai -laskua, lukien hankintamenoon merkinnän yhteydessä mahdollisesti ansiotuloksi luettu määrä, velkakirjoja jälkimarkkinoilla luovutettaessa tai yhtiön lunastaessa ne hänen tuloverolaissatarkoitettuna luovutusvoittona tai -tappiona?
3) Pidetäänkö hakemuksessa kuvatulle osakesidonnaiselle lainalle maksettavaa korkoa ja hakemuksessa mainittua lisätuottoa pääomatulona ja onko asiassa merkitystä sillä, onko A itse merkinnyt velkakirjat vai ostanut ne jälkimarkkinoilta?
4) Pidetäänkö A:n merkitsemiä osakesidonnaisia velkakirjoja hänen veronalaisina varoinaan velkakirjojen merkinnästä lukien, sovelletaanko niihin sääntöä jonka mukaan verotusarvo on 70 prosenttia käyvästä arvosta ja otetaanko käypää arvoa laskettaessa huomioon mahdolliseen arvonnousuun liittyvärealisoitumaton laskennallinen verovelka?
Keskusverolautakunnan päätös
Ennakkoratkaisu verovuosille 2002 ja 2003:
1) Jos A merkitsee hakemuksessa tarkoitettua osakesidonnaista lainaa, hänelle ei merkintähetkellä synny veronalaista ansio- tai pääomatuloa.
2) Jos A luovuttaa osakesidonnaisen lainan velkakirjoja tai yhtiö lunastaa niitä häneltä, luovutushinta tai lunastushinta on hänen veronalaista ansiotuloaan. Osakesidonnaisen lainan velkakirjan merkintähinnan A saa vähentää luonnollisena vähennyksenä.
3) Osakesidonnaiselle lainalle maksettava korko ja lisätuotto ovat hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa A:n ansiotuloa siltä osin kuin niiden määrä yhteensä ylittää yleisen markkinakoron ja muulta osin hänen pääomatuloaan, olipa A itse merkinnyt velkakirjat tai ostanut ne jälkimarkkinoilta.
4) A:n verovuonna merkitsemät osakesidonnaisen lainan velkakirjat ovat hänen veronalaisia varojaan. Velkakirjojen arvoksi varallisuusverotuksessa katsotaan niiden käypä arvo. Velkakirjojen arvostuksessa ei oteta huomioon niihin kohdistuvaa laskennallista verovelkaa.
Perustelut: Tuloverolain 61 §:n 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo.
Tuloverolain 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.
Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta johtuneet menot (luonnolliset vähennykset).
Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa on muun ohessa korkotulo. Tuloverolain 33 §:n mukaan korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle on veronalaista pääomatuloa.
1) Y Oyj laskee liikkeelle osakesidonnaisen lainan, joka tarjotaan yhtiön avainhenkilöiden merkittäväksi ja jonka emissiokurssi on 100 prosenttia. Oikeus merkitä lainaa perustuu työsuhteeseen. Laina ei oikeuta merkitsemään tai saamaan yhtiön osakkeita. A:lle ei näissä oloissa synny lainan merkintähetkellä veronalaista tuloa.
2) Velkakirjan haltijalla on oikeus vaatia yhtiötä lunastamaan hänen velkakirjansa tai osan niistä aikaisintaan kahden vuoden kuluttua laina- ajan alusta lukien. Tämän jälkeen lunastusvaatimus voidaan tehdä puolen vuoden välein. Yhtiöllä on vastaavana aikana oikeus lunastaa kaikki tai osa liikkeelle laskemistaan velkakirjoista. Lunastushintana yhtiö maksaa kunkin 1 000 euron nimellisarvoisen velkakirjan haltijalle velkakirjan nimellispääoman lisäksi yhtiön 2 000 kantaosakkeelle laina-ajan alkamisen jälkeen kutakin lunastusjakoa edeltävään viimeiseen osakkeen kaupankäyntipäivään asti kertyneen mahdollisen 15 prosentin ylittävän arvonnousun kyseisten päivien julkisessa kaupankäynnissä käytyjen kauppojen painotettujen keskikurssien mukaan laskettuna (indeksointi).
Koska A:n oikeus merkitä hakemuksessa tarkoitettua lainaa perustuu työsuhteeseen, on velkakirjoja lunastettaessa tai luovutettaessa saatava tulo palkkaan rinnastettavaa tuloa ja siten hänen ansiotuloaan. Velkakirjan merkintähinnan A saa vähentää luonnollisena vähennyksenä sinä verovuonna, jona lunastushinta tai luovutushinta on saatu.
3) Lainan nimellispääomalle maksetaan vuotuista korkoa 2 prosenttia. Lisäksi lainalle maksetaan liikkeeseenlaskuvuoden jälkeen lunastukseen asti lisätuottona vuosittain kutakin 1 000 euron nimellismääräistä velkakirjaa kohden määrä, joka vastaa yhtiön kunakin vuonna lainan juoksuaikana 1 000 osakkeelle jakamaa osinkoa.
Koron ja lisätuoton maksaja on A:n työnantaja. A merkitsee lainaa työsuhteen perusteella. Velkakirjoja ei tarjota yleisölle eikä niitä ole tarkoitus listata pörssiin. Hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa osakesidonnaiselle lainalle maksettava korko ja lisätuotto ovat siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää rahalaitosten ottolainaukselle yleisesti maksaman markkinakoron työsuhteen perusteella saatua, palkkaan rinnastettavaa tuloa ja siten A:n veronalaista ansiotuloa. Markkinakorkoa vastaava tuotto on luonteeltaan varallisuuden kerryttämää tuloa ja siten pääomatuloa.
4) Varallisuusverolain 9 §:n 1 momentin mukaan veronalaisiksi varoiksi katsotaan verovelvollisella verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus. Varallisuusverolain 11 §:n mukaan varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Varallisuusverolain 31 §:n 2 momentin mukaan muun kuin lain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun joukkovelkakirjan verotusarvoksi katsotaan käypä arvo. Varallisuusverolain 34 §:n mukaan veronalaisista varoista vähennetään velat.
Y Oyj:n liikkeelle laskema hakemuksessa tarkoitettu osakesidonnainen laina on A:n veronalaista varallisuutta. Velkakirja ei ole julkisesti noteerattu arvopaperi. Koska kysymyksessä ei ole varallisuusverolain 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvopaperi tai lain 26 a §:ssä tarkoitettu työsuhdeoptio, velkakirja arvostetaan varallisuusverotuksessa käypään arvoon.
Varallisuusverotuksessa varojen arvosta vähennetään velat. Veloiksi varallisuusverotuksessa katsotaan myös sellaiset maksamattomat verot, jotka on maksuunpantu ennen verovuoden päättymistä. Hakemuksessa tarkoitettu verovelka on laskennallinen erä, joka syntyy velkakirjan tulevaisuudessa tapahtuvan lunastuksen yhteydessä velkakirjan mahdollisen tulevan arvonnousun perusteella. Tätä laskennallista erää ei voida pitää sellaisena verovelkana, joka otetaan huomioon arvostettaessa velkakirjaa varallisuusverotuksessa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on hakenut muutosta keskusverolautakunnan päätökseen ja valituksessaan lausunut muun muassa, että tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Kysymyksessä olevaan osakesidonnaiseen lainaan ei liity mitään luovutusrajoituksia, eikä sen omistusta ole sidottu työsuhteeseen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka arvopaperissa olisikin luovutusrajoituksia, realisoituu mahdollinen ansiotulona pidettävä etu ottaen huomioon myös tuloverolain 110 §:n kuitenkin jo arvopapereita merkittäessä. Sen vuoksi mahdollisena ansiotulona pidettävän edun on katsottava realisoituvan jo arvopapereita (osakesidonnaista lainaa) merkittäessä, jolloin arvopaperit tulevat merkitsijän vallintaan. Ruotsissa on vallintaan liittyvien säännösten perusteella katsottu, että jos synteettisestä työsuhdeoptiosta on annettu luovutuskelpoinen arvopaperi, verotetaan mahdollinenmerkinnästä syntyvä etu tuolloin heti ansiotulona ja mahdollinen myöhempi arvonnousu puolestaan on pääomatuloa.
Ratkaisussa KHO:2001:36 on nimenomaisesti todettu, että laskennallinen verovelka otetaan huomioon työsuhdeoptioiden käypää arvoa määrättäessä, koska etu verotetaan ansiotulona. Tästä voidaan tehdä ainakin se yleisempi päätelmä, että jos kysymys on ansiotulona verotettavasta instrumentista, tulee laskennallinen verovelka ottaa huomioon. A:n käsityksen mukaan laskennallisen verovelan huomioon ottaminen olisi perusteltua, vaikka velkakirjan arvonnousu olisi pääomatuloakin, koska myös tuolloin laskennallinen verovelka pienentää A:n todellista varallisuutta. Mikäli osakesidonnaisen velkakirjan arvonnousua pidettäisiin ansiotulona, ei velkakirjaa tällöin voitaisi ollenkaan pitää A:n veronalaisiin varoihin luettavana eränä, koska ansiotulona verottaminen voi tulla kysymykseen vain tapauksessa, että hänen ei katsottaisi saavan velkakirjoja vallintaansa vielä niiden merkintähetkellä. Nyt velkakirjat saadaan vallintaan kiistatta jo merkinnän yhteydessä, koska niihin ei liity luovutusrajoituksia eikä niiden omistusta ole sidottu työsuhteeseen.
A on vaatinut ennakkoratkaisua muutettavaksi kysymyksen 1 osalta siten, että mahdollisen ansiotulona pidettävän edun katsotaan verotuksessa realisoituvan jo osakesidonnaista lainaa merkittäessä. Vastaavasti ennakkoratkaisua tulee muuttaa kysymyksen 2 osalta siten, että osakesidonnaisen lainan merkinnän jälkeen syntyvää arvonnousua tai -laskua tulee pitää luovutusvoittona tai -tappiona riippumatta siitä, lunastaako yhtiö velkakirjat vai luovutetaanko ne jälkimarkkinoilla. Kysymyksen 3 osalta ennakkoratkaisua tulee muuttaa siten, että osakesidonnaiselle lainalle maksettavaa korkoa ja hakemuksessa mainittua lisätuottoa tulee kokonaisuudessaan pitää pääomatulona. Kysymyksen 4 osalta ennakkoratkaisua tulee muuttaa siten, että velkakirjojen arvostuksessa tulee joka tapauksessa ottaa huomioon niihin liittyvä laskennallinen verovelka ja että velkakirjoja ei tule ollenkaan pitää veronalaisina varoina, mikäli niiden arvonnousua pidetään ansiotulona.
Veroasiamies on antanut vastineen ja A tämän jälkeen vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja keskusverolautakunnan ratkaisu perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen, ei ole syytä muuttaa annettua ennakkoratkaisua päätöksen kohtien 1-3 osalta ja kohdan 4 osalta siltä osin kuin siinä on katsottu velkakirjat veronalaisiksi varoiksi käyvästä arvosta. Keskusverolautakunnan päätös jää siis näiltä osin pysyväksi.
Velkakirjojen luovutushinta tai lunastushinta on veronalaista ansiotuloa, josta johtuva marginaalivero on huomattava. Varallisuusverotus on tarkoitettu kohdistumaan verovelvollisen netto-omaisuuteen. Niissä tapauksissa, joissa varallisuuserään kohdistuvalla verovelalla on olennainen verovelvollisen veronmaksukykyyn vaikuttava merkitys, se on perusteltua ottaa varallisuusverotuksessa velkana huomioon. Laskennallista verovelkaa ei vakiintuneen käytännön mukaan ole vähennetty varallisuusverotuksessa velkana. Kun kuitenkin otetaan huomioon velkakirjan luovutuksesta tai lunastamisesta saatavan edun verottaminen ansiotulona, siitä johtuva laskennallinen verovelka on otettava huomioon verovelvollisen omaisuuden käypää arvoa määrättäessä.
Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun kohdan 4 mainitulta osin ja lausuu tältä osin uutena ennakkoratkaisuna, että hakemuksessa tarkoitettujen velkakirjojen arvostuksessa on otettava huomioon niihin kohdistuva laskennallinen verovelka.
Ennakkoratkaisua on näin muutettuna sitovana noudatettava ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuissa tulo- ja varallisuusverotuksissa, jos A niin vaatii.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Olli Nykänen. Asian esittelijä Kari Honkala.
Hallintoneuvos Olli Nykäsen äänestyslausunto:
"Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä keskusverolautakunnan päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, katson, ettei ole syytä muuttaa keskusverolautakunnan päätöstä."