10.1.2002

Asian aikaisempi käsittely

T:n puolisot ovat hakemuksessaan pyytäneet, että heidän tekemänsä avioliittolain 50 §:n mukainen puolisoiden välinen elatussopimus vahvistetaan.

Tampereen kaupungin lakimies on 28.10.1999 tekemällään päätöksellä hylännyt T:n puolisoiden vaatimuksen heidän allekirjoittamansa elatussopimuksen vahvistamisesta, koska T:n puolisot asuvat edelleen yhdessä eikä väitettä elatusvelvollisuuden laiminlyönnistä ole esitetty.

T:n puolisot ovat oikaisuvaatimuksessaan vaatineet, että elatussopimus vahvistetaan. Sopimus täyttää avioliittolain 50 §:ssä mainitut edellytykset. T:n puolisoiden keskinäinen elatussopimus on kohtuullinen ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunta on päätöksellään 8.12.1999 hylännyt T:n puolisoiden oikaisuvaatimuksen keskinäisen elatussopimuksen vahvistamisesta avioliittolain 47 §:n perusteella, koska sopimus on esitetty vahvistettavaksi ennenaikaisena.

T:n puolisot ovat hakeneet muutosta sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökseen. Keskeisin peruste saada elatussopimukselle sosiaalilautakunnan vahvistus on se, että tässä tapauksessa vahvistettu sopimus sitoo myös suhteessa kolmanteen määriteltäessä esimerkiksi pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja.

Tampereen sosiaali- ja terveystoimi on valituksen johdosta sosiaali- ja terveyslautakunnan puolesta antamassaan selityksessä todennut, että sopimus voidaan vahvistaa vain silloin, kun puolisot asuvat erillään tai toinen puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa. Erillään asumisen varalta tehty elatussopimus ei perustu avioliittolakiin ja näin ollen sosiaalilautakunta ei voi sitä pätevällä tavalla vahvistaa. Luonnollisesti puolisot voivat tehdä keskenään heitä itseään sitovia varallisuusoikeudellisia sopimuksia, mutta viranomaisvahvistuksen niille voi saada vain laissa säädetyin edellytyksin.

T:n puolisot ovat antaneet vastaselityksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on T:n puolisoiden vaatimuksesta kumonnut sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Sovellettavat lainsäännökset

Sosiaalihuoltolain 6 §:n mukaan kunnan määräämän monijäsenisen toimielimen, joka nyt vireillä olevassa asiassa on Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunta, on huolehdittava paitsi sille sosiaalihuoltolaissa säädetyistä tehtävistä myös niistä tehtävistä, jotka muissa laeissa säädetään sosiaalilautakunnan tehtäväksi.

Avioliittolain 50 §:n mukaan puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen saman lain 47 §:n nojalla toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnalle vahvistettavaksi, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Avioliittolain 50 §:n 2 momentin mukaan sosiaalilautakunnan on ennen sopimuksen vahvistamista harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Avioliittolain 47 §:n mukaan jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Avioliittolain 46 §:n 2 momentin mukaan puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Avioliittolain 51 §:n 3 momentin mukaan puolisoiden tekemää sopimusta elatusavun suorittamisesta voidaan muuttaa, jos sopimusta on pidettävä kohtuuttomana.

Tosiseikat

T:n puolisot ovat olleet keskenään yhtäjaksoisesti avioliitossa 19.6.1954 alkaen. He ovat 1.6.1999 allekirjoittaneet elatussopimuksen, joka sopimus on sopimustekstin mukaan tullut voimaan allekirjoitushetkellä ja on voimassa niin kauan kuin asianosaiset ovat avioliitossa keskenään.

Johtopäätös

Puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Avioliittolaki turvaa kummankin puolison oikeuden siten kuin edellä selostetuissa säännöksissä on säädetty. Elatusvelvollisuuden täyttämisestä voidaan puolisoiden kesken sopia. Jos sopimus on tehty kirjallisesti, se on esitettävä kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi. Näin vahvistettu sopimus on täytäntöönpanokelpoinen niin kuin lainvoimainen tuomio.

Sopimus elatusvelvollisuuden täyttämisestä voidaan tehdä myös vastaisen varalle. Avioliittolain edellä mainittuja säännöksiä ei ole tulkittava siten, että sopimus voitaisiin tehdä vain silloin, kun elatusvelvollisuuden laiminlyönti on tapahtunut tai puolisot jo asuvat erillään. Laiminlyönti tai erillään asuminen ovat lain 47 §:n mukaan edellytyksenä sille, että tuomioistuin velvoittaa puolison maksamaan elatusapua.

Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena huomioon ottaen elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon otettavana muuna asiaan vaikuttavana seikkana ei voida pitää sitä, että sopimus on tehty vastaisuudessa mahdollisesti toteutuvan erillään asumisen tai elatusvelvollisuuden laiminlyönnin varalle. Sopimusta voidaan lain 51 §:n mukaan muuttaa, jos sitä on muuttuneiden olosuhteiden vuoksi pidettävä aiheellisena.

Se, että sopimuksella on nykyisin voimassa olevan lain mukaan oikeudellisia seuraamuksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa tarkoitettuihin, tulevaisuudessa mahdollisesti määrättäviin maksuihin, ei sellaisenaan osoita, että sopimus olisi solmittu muussa kuin avioliittolain mukaisessa tarkoituksessa.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan ei ole siten tullut mainitsemallaan perusteella jättää T:n puolisoiden elatussopimusta vahvistamatta. Lautakunnan päätös on lainvastainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä monijäseninen toimielin (toimielin), jonka sen lisäksi, mitä sosiaalihuoltolaissa säädetään, on huolehdittava niistä tehtävistä, jotka muissa laeissa säädetään sosiaalilautakunnan tehtäväksi.

Avioliittolain 50 §:n 1 momentin mukaan puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen mainitun lain 47 tai 48 §:n nojalla toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi, jossa puolisolla tai toisella heistä on kotipaikka. Pykälän 2 momentin mukaan ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan pykälän 3 momentin mukaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.

Sosiaalihuoltolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, jonka lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen alainen viranhaltija on tehnyt, ei saa valittamalla hakea muutosta. Pykälän 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen tyytymättömällä on oikeus asetuksessa tarkemmin säädettävällä tavalla saada päätös 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen käsiteltäväksi, jos hän 14 päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan sitä vaatii. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi.

Muutosta sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen haetaan lain 46 §:n 1 momentin mukaan valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valitus voidaan antaa sanottuna aikana myös toimielimelle, jonka tulee oman lausuntonsa ohella toimittaa se lääninoikeudelle. Pykälän 2 momentin mukaan sen 1 momentin säännöstä ei sovelleta, milloin muutoksenhausta on säädetty toisin tai se on kielletty eikä milloin päätös kunnallislain mukaan voidaan siirtää kunnanhallituksen käsiteltäväksi. Kuntalain 88 §:n mukaan kuntalain 11 luvun säännöksiä oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta kunnan ja kuntayhtymän viranomaisen päätöksestä sovelletaan, jollei erikseen lailla toisin säädetä.

Avioliittolain 50 §:ssä tarkoitetun elatussopimuksen vahvistaminen on sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu sosiaalilautakunnan huolehdittava tehtävä, joka on muussa laissa säädetty sosiaalilautakunnan tehtäväksi. Tällaisena siihen ei myöskään voida, kun otetaan huomioon sosiaalihuoltolain 46 §:n 2 momentin ja kuntalain 102 §:n säännökset, soveltaa kuntalain 51 §:n säännöksiä kuntalain nojalla siirrettyä toimivaltaa käyttäen tehtyjä päätöksiä koskevasta asian ottamisesta ylemmän toimielimen käsiteltäväksi. Puolisoiden elatussopimuksen vahvistamispäätöstä koskevasta oikaisuvaatimusmenettelystä ja muutoksenhausta on siis erikseen säädetty sosiaalihuoltolain 45 §:ssä ja 46 §:n 1 momentissa, eikä asiassa liioin voida soveltaa sosiaalihuoltolain 46 §:n 2 momenttia. Sosiaalilautakunnan avioliittolain 50 §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan näin ollen muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan ei näin ollen olisi tullut tutkia T:n puolisoiden oikaisuvaatimusta kaupungin lakimiehen 28.10.1999 tekemästä päätöksestä kuntalain 89 §:n vaan sosiaalihuoltolain 45 §:n 2 momentin mukaisena oikaisuvaatimuksena eikä hallinto-oikeuden tutkia T:n puolisoiden valitusta kunnallisvalituksena vaan hallintovalituksena. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan 8.12.1999 tekemän päätöksen sekä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen.

Viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus ottaa T:n puolisoiden valituksen sosiaalilautakunnan 8.12.1999 tekemästä päätöksestä välittömästi tutkittavakseen.

Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Pykälän 2 momentin mukaan puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Avioliittolain 47 §:n mukaan jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Avioliittolaissa ei puolisoiden välisen elatussopimuksen tekemistä eikä sellaisen sopimuksen vahvistamista lain 50 §:ssä tarkoitetulla sosiaalilautakunnan päätöksellä siten ole rajoitettu tilanteisiin, joissa elatusvelvollisuus on laiminlyöty tai puolisot asuvat erillään. Elatussopimus voidaan tehdä myös vastaisuuden varalle. Sosiaalilautakunnan on ennen sopimuksen vahvistamista harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena avioliittolain 46 §:n 1 momentti huomioon ottaen. Mitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa tarkoitettuihin maksuihin tulee, niin puolisoiden velvollisuus osallistua toistensa elatukseen avioliittolaissa säädetyllä tavalla tulee ottaa aina huomioon maksua määrättäessä riippumatta siitä, onko sopimus vahvistettu vai ei.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan ei ole siten tullut mainitsemillaan perusteilla jättää T:n puolisoiden elatussopimusta vahvistamatta. Lautakunnan päätös on lainvastainen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus palauttaa asian Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Erkki Onikki, Esa Aalto, Hannu Koskinen ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.