KHO:2001:53
- Keywords
- Ulkomaalainen, Oleskelulupa, Käännyttäminen, Avioliitto, Perhe-elämän suoja, Suhteellisuusperiaate, Uusi selvitys
- Year of case
- 2001
- Date of Issue
- Register number
- 2978/3/00
- Archival record
- 2773
A oli saapunut Filippiineiltä Suomeen 11.2.1998 viisumin perusteella. Hänet oli 13.7.1999 vihitty avioliittoon Suomen kansalaisen kanssa. Puolisot olivat asuneet yhdessä samassa osoitteessa avioliiton solmimisesta lähtien. Olosuhteista voitiin päätellä, että avioliitto oli solmittu aidon perhe-elämän viettämisen tarkoituksessa eikä ulkomaalaislain säännösten kiertämiseksi. Suomalaisen puolison työ Suomen valtion palveluksessa oli luonteeltaan sellainen, ettei hänen voitu edellyttää muuttavan puolison kotimaahan. Hän myös huolehti perheen toimeentulosta. Näissä oloissa Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätökset rajoittivat ulkomaalaisen oikeuksia enemmän kuin oli välttämätöntä ja rikkoivat puolisoiden oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Asiassa oli lisäksi otettava huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty raskaustodistus. Näillä perusteilla Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevat päätökset kumottiin ja asia palautettiin oleskeluluvan osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Ulkomaalaislaki 1 § 3 mom. (378/1991), 20 § 1 mom. 3 kohta, 38 § 1 mom.
Ihmisoikeussopimuksen 8 artikla
Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista
Ulkomaalaisvirasto oli 29.7.1999 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n 15.12.1998 ja 19.7.1999 jätetyt oleskelulupaa koskevat hakemukset ja käännyttänyt hänet kotimaahansa Filippiineille.
Ulkomaalaisviraston perustelut oleskeluluvan osalta:
A on saapunut 11.2.1998 Suomeen 90 päivän vierailua varten myönnetyllä viisumilla ilman etukäteen ulkomailla Suomen edustuston kautta hankittua oleskelulupaa.
Viisumilla tarkoitetaan matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa tai päätöstä, jonka perusteella ulkomaalainen voi saapua Suomen alueelle ja oleskella täällä.
A haki ensimmäisen kerran Suomessa oleskelulupaa sillä perusteella, että hän halusi jäädä asumaan Suomessa asuvan sisarensa luokse. Ulkomaalaisvirasto teki hakemukseen kielteisen päätöksen 17.11.1998, mutta hakija ei poistunut Suomesta, vaan jätti uuden oleskelulupahakemuksen 15.12.1998. Lisäperusteeksi hakija ilmoitti syksyllä 1998 riehuneen hirmumyrskyn, joka oli tuhonnut hänen kotitalonsa.
Lisähakemuksesta 19.7.1999 käy ilmi, että hakija on solminut 13.7.1999 avioliiton Suomen kansalaisen kanssa. Hakija ja hänen puolisonsa ovat tutustuneet kesällä 1998 sanomalehdessä olleen kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella. He ovat tavanneet ensimmäisen kerran marraskuussa 1998, menneet kihloihin 31.5.1999 ja avioliittoon 13.7.1999. Puolison kertomuksen mukaan vihkiminen järjestettiin näin pikaisesti siitä syystä, että hakijan viisumi oli umpeutumassa ja Suomessa pysyminen epävarmaa. Todellisuudessa viisumi oli umpeutunut jo 10.5.1998.
Ulkomaalaisasetuksen 7 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ensimmäistä oleskelulupaa tulee hakea ulkomaalaisen pysyvässä asuinmaassa sijaitsevasta Suomen edustustosta ennen ulkomaalaisen maahan saapumista.
Ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentissa säädetään edellytyksistä, joiden perusteella oleskelulupa voidaan myöntää Suomessa ulkomaalaiselle, joka on saapunut maahan ilman oleskelulupaa. Oleskelulupa ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle voidaan myöntää Suomessa perhesiteen perusteella, mikäli ulkomaalainen on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa noin kahden vuoden ajan. Hakijan kohdalla edellä mainittu edellytys ei täyty eikä oleskeluluvan epääminen Suomessa ole ilmeisen kohtuutonta.
Ulkomaalaisviraston perustelut käännyttämisen osalta:
Hakijan oleskelun jatkaminen Suomessa edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty.
Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että hakija voidaan käännyttää kotimaahansa ulkomaalaislain 38 §:n 2 momentin tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen estämättä. Ulkomaalaisvirasto on käännyttämistä harkitessaan ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen Ulkomaalaisviraston oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevasta päätöksestä.
Perusteluina hallinto-oikeus on esittänyt seuraavaa:
Ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan voidaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle myöntää avioliittoon perustuva määräaikainen oleskelulupa Suomessa, jos ulkomaalainen on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa. Muissa tapauksissa menettelynä pääsääntöisesti on, että avioliittoon perustuvaa oleskelulupaa haetaan ulkomailla. Ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oleskelulupa voidaan myös myöntää hakijalle Suomessa, mikäli oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.
Valittaja on saapunut Suomeen 11.2.1998 ilman etukäteen ulkomailla hankittua oleskelulupaa. Valittaja on hakenut oleskelulupaa Suomessa 28.4.1998 perustellen hakemustaan tarkoituksella jäädä asumaan Suomessa asuvan sisarensa luo. Ulkomaalaisvirasto ei päätöksellään 17.11.1998 myöntänyt valittajalle oleskelulupaa. Valittaja on hakenut uudelleen oleskelulupaa 15.12.1998 perustellen hakemustaan myös olosuhteilla kotimaassa. Sittemmin valittaja on ilmoittanut avioituneensa Suomen kansalaisen kanssa 13.7.1999.
Näissä olosuhteissa ulkomaalaislain säännösten voidaan katsoa edellyttävän, että ulkomaalainen hakee oleskelulupaa ulkomailla. Oleskeluluvan epäämistä ei voida pitää ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin ilmeisen kohtuuttomana.
Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka maassa oleskelun jatkaminen edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty.
Kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus on katsonut, että Ulkomaalaisvirasto on voinut käännyttää valittajan kotimaahansa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
A ja B ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan A ja B ovat lausuneet, että he ovat solmineet avioliiton siviilivihkimisellä 13.7.1999 ja asuneet yhteisessä asunnossa siitä lähtien. Heidän avioliittonsa on vahvistettu 15.7.2000 katolisella vihkimisellä. Tällöin puolisot ovat sitoutuneet parisuhteeseen lopullisesti, koska katolinen kirkko ei tunne avioeroa. Maassaoloaikanaan A ei ole rikkonut lakia eikä muutoinkaan ollut taakaksi yhteiskunnalle. Suomalainen puoliso on valtion virkamies ja huolehtii perheen toimeentulosta. On kohtuutonta, että A:n on vain oleskeluluvan hakemiseksi ja sellaisen saamiseksi matkustettava Filippiineille kohtuuttomaksi muodostuvin kustannuksin. Olosuhteisiin katsoen ja ihmisoikeuksien takaaman perheensuojan vuoksi on perusteltua kumota A:n käännyttämispäätös ja myöntää hänelle oleskelulupa, eikä aiheuttaa perheelle täysin tarpeetonta henkistä kärsimystä ja pitkäkestoista taloudellista haittaa.
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
Ulkomaalaisvirasto on lausunnossaan todennut muun muassa, että Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artikla ei takaa ulkomaalaiselle yleistä maahantulo- ja maassaolo-oikeutta eikä aviopuolisoille yleistä oikeutta saada oleskelulupa toisen puolison kotimaassa. Valtiot eivät myöskään yleisesti ottaen ole velvollisia noudattamaan puolisoiden tahtoa asuinmaan valinnan suhteen. Ulkomaalaisvirasto on edelleen lausunut, että A ei täytä ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan edellytystä oleskeluluvan myöntämiseksi Suomessa, koska hän ei ole asunut puolisonsa kanssa kahta vuotta ennen maahan saapumistaan ulkomaalaislain ja hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) perusteluissa tarkoitetulla tavalla. Esitetyn selvityksen mukaan valittajat ovat muuttaneet yhteen vasta Suomessa avioiduttuaan. Ottaen huomioon myös valittajien valituksessaan esittämät väitteet henkisestä kärsimyksestä ja pitkäkestoisesta taloudellisesta rasitteesta, A:n oleskeluluvan epäämistä ja käännyttämispäätöstä ei voida pitää ilmeisen kohtuuttomana. Oleskeluluvan epääminen ja valittajan käännyttäminen Filippiineille ei merkitse, että A:lta olisi lopullisesti evätty pääsy Suomeen. Kotimaastaan käsin hän voi hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella.
A ja B ovat vastaselityksessään uudistaneet aikaisemmin valituksessaan esittämänsä ja toimittaneet lisäksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle lääkärintodistuksen, jonka mukaan A:n on todettu olevan raskaana. Lapsen laskettu syntymäaika on 4.2.2002.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Valituslupa myönnetään. Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevat päätökset kumotaan ja asia palautetaan oleskeluluvan osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut:
Ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle henkilölle voidaan oleskelulupa myöntää Suomessa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.
Ulkomaalaislain 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty. Lain 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen.
Ulkomaalaislain 1 §:n 3 momentin (378/1991) mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 47/1990 vp, s. 7) mukaan säännös heijastaa hallinnossa yleensä noudatettavaa suhteellisuusperiaatetta ja sisältää ohjeen lain tulkitsijalle.
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 18-19/1990) 8 artiklasta ilmenevät puolestaan perhe-elämän suojaamista koskevat tavoitteet. Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan toisen kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
A on saapunut Filippiineiltä Suomeen 11.2.1998 viisumin perusteella. Hänet on 13.7.1999 vihitty avioliittoon K:n kaupungista olevan Suomen kansalaisen B:n kanssa. A:lla on mainitun avioliiton johdosta Suomessa perhe. A ja B ovat asuneet yhdessä samassa osoitteessa avioliiton solmimisesta lähtien. Olosuhteista voidaan päätellä, että avioliitto on solmittu aidon perhe-elämän viettämisen tarkoituksessa eikä ulkomaalaislain säännösten kiertämiseksi.
Mikäli A olisi samoilla perusteilla hakenut ensimmäistä oleskelulupaansa kotimaassaan sijaitsevassa Suomen edustustossa kuin hän on nyt hakenut Suomessa, ei estettä myöntää oleskelulupa hänelle olisi ollut.
B:n työ Suomen valtion palveluksessa on luonteeltaan sellainen, ettei hänen voida edellyttää muuttavan puolisonsa kotimaahan. Hän huolehtii myös perheen toimeentulosta. A:n käännyttäminen ja oleskeluluvan hakemisen edellyttäminen tapahtuvaksi Filippiineillä estää perhe-elämän viettämisen tuona aikana ja on myös puolisoiden taloudelliseen tilanteeseen nähden kohtuuton. Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätökset rajoittavat ulkomaalaisen oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä ja loukkaavat puolisoiden oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.
Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tiedossa olevat seikat. Tässä asiassa A ja B ovat korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaneet lisäselvityksenä raskaustodistuksen, jonka mukaan perheeseen odotetaan syntyväksi lapsi 4.2.2002. Myös tämä seikka on otettava huomioon asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistaessa A:n oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa oleskelulupaa puoltavana seikkana ja käännyttämisen kokonaisharkinnassa käännyttämistä vastaan olevana seikkana.
Edellä lausutuilla perusteilla A:n oleskeluluvan epäämistä on pidettävä ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. A:n käännyttämisen kokonaisharkinnassa käännyttämistä vastaan olevat seikat ovat käännyttämistä puoltavia seikkoja painavampia. Oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevat päätökset on näin ollen kumottava ja asia palautettava Ulkomaalaisvirastolle oleskeluluvan osalta uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Heikki Karapuu ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Marja Ihto.