KHO:2000:18
- Keywords
- Anniskeluluvan peruuttaminen, Alkoholimonopoli, Alkoholin vähittäismyyntilupa, Tilaviini, Euroopan yhteisön perustamissopimus, Tavaroiden vapaa liikkuvuus, Tuonnin rajoitukset, Yhteisöoikeus
- Year of case
- 2000
- Date of Issue
- Register number
- 3125/1/97
- Archival record
- 510
Anniskelupaikassa oli myyty viinipulloja asiakkaille anniskelupaikasta ulos vietäväksi. Anniskelulupa oli alkoholilain 22 §:n 1 momentin ja 23 §:n 2 ja 3 momentin nojalla peruutettu 30 vuorokauden ajaksi.
Valituksessa oli kiistetty niiden kansallisten säännösten yhteisöoikeudenmukaisuus, joiden johdosta Euroopan unionin muussa jäsenvaltiossa valmistettua enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynti on kielletty muussa kuin alkoholiyhtiön vähittäismyyntipaikassa, samalla kun kotimaisen tilaviinin vähittäismyyntiä voidaan harjoittaa luvan perusteella myös muualla eli tilaviinin valmistuspaikan välittömässä tai läheisessä yhteydessä.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä lausuttiin, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan monopolin olemassaoloa ja toimintaa koskevia oikeussääntöjä on tutkittava perustamissopimuksen 37 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 31 artikla) määräysten perusteella, joita sovelletaan erityismääräyksinä kaupallisten valtion monopolien yksinoikeuksien käyttämiseen (yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 23.10.1997, asia C-189/95, Franzén, Kok. 1997 s. I-5909, kohta 35). Sitä vastoin niitä vaikutuksia yhteisön sisäiseen kauppaan, joita on sellaisilla muilla kansallisen lainsäädännön oikeussäännöillä, joilla ei sinänsä säännellä monopolin toimintaa, mutta joilla on vaikutuksia tähän, on tutkittava perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) perusteella (Franzén, kohta 36).
EY-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että perustamissopimuksen 37 artiklalla pyritään varmistamaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen noudattaminen koko yhteismarkkinoilla, erityisesti poistamalla jäsenvaltioiden välisen kaupan määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet, ja että tällä artiklalla pyritään tällä tavalla säilyttämään normaalit kilpailun edellytykset jäsenvaltioiden talouksien välillä silloin, kun tietty tuote kuuluu jossakin jäsenvaltiossa kaupalliselle valtion monopolille (Franzén, kohta 37).
EY-tuomioistuin on toisaalta lausunut, että perustamissopimuksen 37 artiklassa ei vaadita kaikkien kaupallisten valtion monopolien lakkauttamista, vaan niiden mukauttamista siten, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Perustamissopimuksen 37 artiklalla on tarkoitus sovittaa yhteen jäsenvaltioiden mahdollisuus pitää voimassa tietyt kaupalliset monopolit, joita käytetään välineenä pyrittäessä saavuttamaan yleisen edun mukaisia tavoitteita, ja yhteismarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan asettamat vaatimukset. Tällä artiklalla on tarkoitus poistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole sellaisten kauppaa rajoittavien vaikutusten poistaminen, jotka liittyvät luonnostaan kyseisten monopolien olemassaoloon (Franzén, kohdat 38 ja 39).
EY-tuomioistuin on lausunut edellä esittämiensä seikkojen perusteella, että perustamissopimuksen 37 artiklassa edellytetään sitä, että monopolin rakenne ja toiminta järjestetään siten, että jäsenvaltioiden kansalaisten syrjintä tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa suljetaan pois niin, ettei toisista jäsenvaltioista tuotavien tavaroiden kauppaa kohdella oikeudellisesti tai tosiasiallisesti huonommin kuin kotimaisten tavaroiden kauppaa ja ettei jäsenvaltioiden talouksien välinen kilpailu vääristy (Franzén, kohta 40).
Perustamissopimuksen 30 artiklaa koskevan oikeuskäytännön mukaan artiklassa tarkoitettuja määrällisiä tuontirajoituksia vaikutuksiltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki kauppaa koskevat oikeussäännöt, jotka voivat rajoittaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti yhteisön sisäistä kauppaa (asia 8/74, Dassonville, Kok. 1974 s. 837, kohta 5).
Suomen lainsäädäntö tekee oikeudellisesti eron kotimaisen tilaviinin ja muussa jäsenvaltiossa valmistetun viinin kesken siinä, missä vähittäismyyntiä saadaan harjoittaa. Sääntely suosii tilaviinin vähittäismyyntiä. Valituksessa oli rinnastettu kotimainen tilaviini ulkomailta tuotavaan rypäleviiniin ja väitetty, että tilaviiniä koskeva suosiva sääntely haittaa rypäleviinin tuontia ja myyntiä.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on perustamissopimuksen 95 artiklaa (josta on muutettuna tullut EY 90 artikla) koskevassa oikeuskäytännössään arvioinut hedelmäviinien ja rypäleviinien samankaltaisuutta (asiat 106/84, komissio vastaan Tanska, Kok. 1986 s. 833, kohdat 12, 14 ja 15, ja C-367/93 - C-377/93, Roders ym., Kok. 1995 s. I - 2229, kohta 27). Tämän oikeuskäytännön valossa rypäleistä valmistettua viiniä on pidettävä samanlaisena kuin tilaviiniä arvioitaessa yhteisöoikeuden tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan sääntelyn valossa näitä kahta viinilaatua koskevan erilaisen kansallisen sääntelyn merkitystä jäsenvaltioiden väliselle kaupalle.
Vaikka vähittäismyyntiä koskeva kansallinen sääntely suosii kotimaista tilaviiniä suhteessa siihen rinnastettavaan viiniin, jota valittajayhtiö oli ilmoittanut tuovansa Suomeen toisesta jäsenvaltiosta, valittaja ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan voinut vedota siihen, että yhteisöoikeus edellyttäisi anniskelupaikassa voitavan harjoittaa viinin vähittäismyyntiä ulosvietäväksi siten kuin yhtiö tässä asiassa sitä oli harjoittanut. Yhteisöoikeus ei sellaisenaan kiellä alkoholijuomien vähittäismyynnin monopolia eikä myöskään lupajärjestelmiä. Tilaviininkin vähittäismyynti edellyttää lupaa ja sen myyntiä koskevat useat rajoittavat määräykset, jotka muun muassa edellyttävät vähittäismyyntiliikkeen ja ravitsemusliikkeen pitämistä toisistaan erillään.
Ottaen huomioon myös valittajayhtiölle määrätyn seuraamuksen laadun ja määrän valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuus voitiin arvioida kansallisten säännösten nojalla. Yhtiön valitus ja ennakkoratkaisupyyntö hylättiin.
Alkoholilaki 13 §, 14 §, 22 § 1 mom. 1 kohta, 23 § 2 ja 3 mom.Sosiaali- ja terveysministeriön päätös käymisteitse valmistetun enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman myyntipaikasta ja myyntitoiminnasta (852/1995)Sosiaali- ja terveysministeriön päätös tilaviini-nimityksen käyttämisestä (851/1995)EY 28 artikla (aiempi 30 artikla)EY 31 artikla (aiempi 37 artikla)EY 234 artikla (aiempi 177 artikla)