10.6.1999

Ruotsissa asuva, Ruotsin kansalainen A, joka oli seurustellut yli 2 vuotta Pellossa asuvan Suomen kansalaisen B:n kanssa, oli yövyttyään Pellossa B:n luona lähtenyt aamuyöllä 22.9.1995 B:n asunnosta töihin Ruotsin puolelle työtoverinsa autolla, jolloin A:n Ruotsissa rekisteröity auto oli jäänyt B:n asunnon pihaan ja avaimet B:n asuntoon. B, jonka oma auto oli korjaamossa, oli lähtenyt A:n autolla aamulla työpaikkaansa. Matkalla tulliaseman partio pysäytti B:n ja piiritullikamari maksuunpani A:lle autoveropäätöksellään auton maahantuonnista autoverona, arvonlisäverona ja veronkorotuksena yhteensä 86 880 markkaa. A valitti maksuunpanosta katsoen, ettei ollut luovuttanut autoaan Suomessa vakinaisesti asuvan henkilön käytettäväksi autoverolain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lääninoikeus hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja kumosi lääninoikeuden päätöksen ja maksuunpanon.

Perusteluinaan korkein hallinto-oikeus lausui: Autoverolain 1 §:n mukaan M1 -luokkaan kuuluvasta henkilöautosta on ennen ajoneuvon rekisteröintiä tai käyttöönottoa Suomessa suoritettava autoveroa. Käyttöönotolla Suomessa tarkoitetaan lain 2 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon käyttöä liikenteeseen Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa. Verollisena ajoneuvon käyttönä ei kuitenkaan saman pykälän 2 momentin mukaan pidetä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuvan luonnollisen henkilön omaa tarvettaan varten väliaikaisesti maahan tuoman muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöä yksinomaan hänen omaan tarpeeseensa enintään kuuden kuukauden keskeytymättömänä tai keskeytyvänä määräaikana kahdentoista kuukauden ajanjaksona, jos käyttö ei liity ajoneuvon ostoon Suomeen. Lain 31 §:n mukaan väliaikaisesti 2 §:n 2 momentin nojalla maahan tuotua ajoneuvoa ei saa myydä, vuokrata tai muutoin luovuttaa eikä antaa käytettäväksi Suomessa vakinaisesti asuvalle henkilölle.

Autoverolain 35 §:n 1 momentissa on luettelo tilanteista, joissa väliaikaisesti Suomeen tuotua autoa voi täällä käyttää muukin kuin auton tuonut henkilö ilman, että käyttö aiheuttaa autoveron suorittamisvelvollisuuden. Luettelon 1 kohdan mukaan veroa ei suoriteta, jos muu kuin lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettu henkilö tuo ajoneuvon maahan väliaikaisesti ainoastaan huoltoa, korjausta tai muuta käsittelyä varten, eikä silloinkaan, kun ajoneuvoa siirretään näiden toimenpiteiden suorittamiseksi maassa lyhyitä matkoja. Veroa ei luettelon 2 kohdan mukaan suoriteta, jos väliaikaisesti 2 §:n 2 momentin nojalla maahan tuotua ajoneuvoa siirretään 1 kohdassa mainitussa tai muussa vastaavassa tarkoituksessa lyhyitä matkoja, eikä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö voi tilapäisesti itse kuljettaa ajoneuvoa.

Edellä selostetuista autoverolain säännöksistä ilmenee, että muuallakin kuin Suomessa rekisteröidystä, tänne väliaikaisesti tuodusta autosta on yleensä suoritettava Suomessa autoveroa, jos sitä käytetään täällä kuljettajan ollessa Suomessa vakinaisesti asuva henkilö. Tilanteet, joissa veroton käyttö on sallittua, on lueteltu erikseen. B:n kuljettaessa A:n väliaikaisesti Suomeen tuomaa autoa asiakirjoista ilmenevissä olosuhteissa kysymys ei ole autoverolain 35 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan taikka muidenkaan kohtien sanamuodon mukaisista nimenomaisista tilanteista, joissa Suomessa vakinaisesti asuva henkilö voi käyttää ajoneuvoa ilman veron suorittamisvelvollisuuden syntymistä. Lain sanamuodon mukainen tulkinta merkitsisi siten autoveron täysimääräistä suorittamisvelvollisuutta. Tällainen veroseuraamus ei kuitenkaan ole oikeassa suhteessa käytön tilapäisyyteen ja vähäisyyteen. Sillä seikalla, että ajoneuvoa voidaan veron suorittamisen jälkeen käyttää Suomessa rajoituksitta, ei ole tämän suhteen merkitystä, koska kysymys ei ole ajoneuvon maahantuonnista vaan sen lain 2 §:ssä tarkoitetusta väliaikaisesta käytöstä täällä. Näistä syistä lain 35 §:n 1 momenttia, erityisesti sen 2 kohtaa, voidaan käytön tilapäisyyteen ja vähäisyyteen nähden näihin rinnastettavissa tilanteissa tulkita laajentavasti siten, ettei kysymyksessä olevan kaltainen ajoneuvon käyttö aiheuta velvollisuutta suorittaa autoveroa.

Ks. myös Dn:ot 3045/2/97 ja 3373/2/97