KHO:1990-A-3
- Keywords
- Tietosuoja-asia, Luottotietotoiminta, Henkilöluottotieto, Yksityinen luonnollinen henkilö, Poikkeuslupa, Painava syy, Rekisteröidyn yksityisyyden vaarantuminen, Rekisteröidyn etujen ja oikeuksien vaarantuminen
- Year of case
- 1990
- Date of Issue
- Register number
- 734/1/89
- Archival record
- 885
Luottotietotoimintaa elinkeinona harjoittanut yhtiö oli pyytänyt lupaa saada kerätä, tallettaa sekä edelleen luovuttaa luottotietotoiminnassa toistaiseksi tai tietosuojalautakunnan määräämän ajan muun ohella tiedon rekisteröidyn saamasta luotosta, tiedon lainvoimaisesta tuomiosta, jolla rekisteröidyn oli todettu syyllistyneen taloudelliseen rikokseen, tiedon rekisteröityyn kohdistuneiden luottotietokyselyiden lukumäärästä edellisen kuuden kuukauden aikana sekä tiedot sellaisista määräyksistä, joiden nojalla rekisteröidylle oli määrätty holhouslain 66 §:n mukaisesti uskottu mies hoitamaan rekisteröidyn taloudellisia asioita.
Tietosuojalautakunta katsoi, että hakemuksessa tarkoitetut tiedot olivat henkilörekisterilain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja. Henkilöluottotiedolla tarkoitetaan henkilörekisterilain 2 §:n 6 kohdassa henkilön taloudellisen aseman, sitoumusten hoitokyvyn tai luotettavuuden arvioimisessa käytettäväksi tarkoitettuja henkilötietoja. Luottotietotoiminnalla tarkoitetaan saman pykälän 7 kohdassa elinkeinona harjoitettavaa henkilöluottotietojen keräämistä ja tallettamista edelleen luovutusta varten.
Luottotietotoimintaan käytettävistä henkilörekistereistä sekä niihin talletettavista tiedoista säädetään henkilörekisterilain 5 §:n 4 momentin nojalla henkilörekisteriasetuksen 5 §:ssä. Rekisteröidyksi luottotietorekisteriin voi tulla vain henkilö, jolla on asetuksen 5 §:ssä mainittuja maksuhäiriötietoja tai joka on ulosmittauksessa todettu varattomaksi. Tietosuojalautakunta katsoi, että muiden kuin henkilörekisteriasetuksen 5 §:ssä mainittujen tietojen tallettamiseen luottotietorekisteriin ja luottotietorekisteristä luovuttamiseen tarvittiin tietosuojalautakunnan myöntämä henkilörekisterilain 37 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa. Tietosuojalautakunta katsoi, ettei poikkeusluvan myöntämiseen ollut edellä mainittujen, hakemuksessa tarkoitettujen tietojen osalta lain 37 §:ssä tarkoitettua painavaa syytä. Tämän vuoksi tietosuojalautakunta hylkäsi hakemuksen. KHO hylkäsi tietosuojalautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen.
HenkilörekisteriL 2 § 1 kohta, 6 ja 7 kohdatHenkilörekisteriL 5 § 4 momHenkilörekisteriL 6 §HenkilörekisteriL 13 §HenkilörekisteriL 16 §HenkilörekisteriL 37 §HenkilörekisteriA 5 §
Wallin-Nurmi: Tietosuojalainsäädäntö (1988)