22.3.1984

Kunta oli käyttänyt etuosto-oikeutta kiinteistökaupassa, jolla sosiaalista asuntotuotantoa harjoittava yhtiö oli ostanut 40 100 neliömetrin suuruisen määräalan rakennuskaava-alueelta. Valituksessaan yhtiö katsoi mm., että lunastuslainsäädäntöä oli tarkasteltava kokonaisuutena ja myös etuostolakia sovellettaessa oli otettava huomioon yleiset lunastuslaissa ilmaistut periaatteet. Etuostoa ei tullut käyttää, jos maa muilla keinoin saatiin yhdyskuntarakentamiseen. Kunta ei myöskään ollut pystynyt esittämään perusteltuja syitä etuosto-oikeuden käyttämiseen.

KHO katsoi, että yhtiön toiminta rakennusmaan myyjänä ja rakentajana ja sen lisämaan tarve sinänsä sekä määräalan sijainti yhtiön aikaisemmin myymän ja rakentaman maa-alueen naapurina eivät muodostaneet sellaisia olosuhteita, joiden perusteella etuosto-oikeuden käyttämistä voitaisiin pitää etuostolain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana. Asiakirjojen mukaan kysymyksessä oli alue, jota oli tarkoitus käyttää etuostolaissa tarkoitetulla tavalla yhdyskuntarakentamiseen. Kunnanhallituksella oli ollut sanotun lain nojalla harkintansa mukaan oikeus tehdä valituksenalainen päätös. Kun sekään seikka, että valittajayhtiön toimialana oli asuntojen rakentaminen, ei muodostanut etuostolain säännökset huomioon ottaen estettä kunnan etuosto-oikeuden käyttämiselle, ja kun kunnanhallituksen päätöstä ei muillakaan esitetyillä perusteilla voitu pitää lainvastaisena, KHO jätti lääninoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

EtuostoL 1 §EtuostoL 2 §EtuostoL 5 §EtuostoL 6 §

Asiakirjoissa prof. Zittingin lausunto