22.6.2021

Asia

Ympäristölupaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakijat Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry, Vesiluonnon puolesta ry ja A

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 16.12.2019 nro 19/0251/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 22.9.2017 Nro 76/2017/1 myöntänyt Terrafame Oy:lle ympäristöluvan sivukivialueen KL2 toiminnan muuttamiselle.

Aluehallintovirasto on hyväksynyt samalla pääosin hakemuksen mukaisena toimintaa koskevan lainvoimaisen ympäristölupapäätöksen nro 36/2014/1, sellaisena kuin Vaasan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus olivat sitä muuttaneet, lupamääräyksen 71 mukaiset sivukiven jätealuetta KL 2 ja siihen liittyviä suotovesialtaita sekä patoja koskevat yksityiskohtaiset rakennussuunnitelmat, työselostukset ja laadunvalvontasuunnitelmat ja jätealueen käyttö- ja kunnossapitosuunnitelman sekä alustavan sulkemissuunnitelman.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen siltä osin, kuin se koskee sivukivialueen KL2 lohkoa 5.

Aluehallintovirasto on muuttanut ympäristölupapäätöksen 30.4.2014 nro 36/2014/1 lupamääräyksiä 65 ja vakuutta koskevaa lupamääräystä 117 sivukivien läjitysaluetta koskevan vakuuden osalta.

Lupamääräykset siltä osin kuin nyt on kysymys

Muutetut lupamääräykset 65 = = = (muutokset kursiivilla)

65. Sivukivien jätealueet (KL1, ( poistettua tekstiä ) sekä Kuusilammen toisen vaiheen liuotuskasojen alle tehtävä jätealue) luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen jätealueiksi, joille saa sijoittaa vain sivukiviä ja poistettavia maa-aineksia sekä murskattua kasteluletkujätettä, joiden lupamääräyksen 46 taulukon mukainen jätenumero on 01 01 01, 01 01 02, 17 02 04*, 17 05 03* tai 17 05 04.

= = =

Uudet lupamääräykset

1. Sivukiven jätealueelle KL2 sijoitettava sivukivi luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi.

2. Sivukivien jätealue KL2 luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, jolle saa sijoittaa vain sivukiviä ja poistettavia maa-aineksia sekä murskattua kasteluletkujätettä, joiden päätöksen nro 36/2014/1 lupamääräyksen 46 taulukon mukainen jätenumero on 01 01 01, 01 01 02, 17 02 04*, 17 05 03* tai 17 05 04.

3. Sivukiven jätealueen KL2 pohjarakenteen on oltava alhaalta ylöspäin lukien seuraava:

- tiivisrakenteen alapuolinen kerros

- louhetäyttö, jonka päällä vähintään 150 mm paksuinen kiilauskerros 0−65 mm kalliomurskeesta ja sen päällä vähintään 100 mm suojakerros 0 — 16 mm kalliomurskeesta tai

-luontainen tasattu ja kivetön moreeni

- bentoniittimatto, jonka vedenläpäisevyys on enintään 1,1 × 10-11 m/s ja jonka bentoniittikerroksen paksuus vähintään 6 mm,

- saumoiltaan tiiviiksi hitsattu 1,5 mm:n HDPE-kalvo

- suojageotekstiili, jonka painoluokka on vähintään 400g/m2

- vähintään 150 mm paksu primääriliuotuskasalta seulotusta 0 — 12 mm malmimurskeesta rakennettava suojakerros;

- sivukivestä (0 — 200 mm) rakennettu suojakerros, jonka paksuus on vähintään 500 mm, sekä

- tiivisrakenteen suojakerrokseksi rakennettava vähintään 1,5 m paksu louhekerros 0 — 500 mm louheesta.

Ensimmäisen vaiheen liuotuskasasta poistettavan liuotetun malmimurskeen sijaan vaihtoehtoisena HDPE-kalvon yläpuolisena suojarakenteena voidaan käyttää vähintään 150 mm:n kerrosta kiilleliuske- tai mustaliuskemursketta raekoossa 0 — 12 mm, jolloin HDPE-kalvon yläpuolisen suojageotekstiilin on oltava painoltaan vähintään 1 200 g/m2.

Kaikissa vaihtoehdoissa keinotekoisen eristeen alapuoliset suojarakenteet on suunniteltava ja toteutettava siten, että ne eivät heikennä pohjarakenteen toimimista kokonaisuutena kaksoiseristeratkaisuna.

4. Rakentamisen aikana, ennen primääriliuotukselta seulotun malmimurskekerroksen rakentamisen aloittamista, työmaa-alueen pintavedet on johdettava selkeytysaltaiden kautta pintavesiin. Malmimurskeesta tehtävän kerroksen rakentamisen alkamisen jälkeen vedet on johdettava lupa¬määräyksen 5 mukaisesti.

Toiminnan aikana alueen puhtaat pintavedet on ohjattava selkeytysaltaisiin ennen vesien ohjaamista pintavesistöön.

5. Sivukivialueella muodostuvat suotovedet on johdettava altaisiin DP4 tai DP5 ja edelleen altaan MP1 kautta kaivoksen prosessivedeksi tai käsiteltäväksi.

Jätealueen pohjarakenteiden alapuolisten kuivatusuomien puhtaat vedet on johdettava lupamääräyksen 4 mukaisiin selkeytysaltaisiin tai jos niissä on alueen taustapitoisuuksista kohonneita metallipitoisuuksia altaiden DP4 tai DP 5 kautta edelleen käsiteltäväksi.

Altailta DP4 ja DP5 altaaseen MP1 johtava putkilinjat voidaan toteuttaa maanalaisina. Luvan saajan on asennettava putkikaivantoon vuotojen havaitsemisen mahdollistava järjestelmä. Tieto valitusta järjestelmästä ja sen käyttöperiaatteista on ilmoitettava Kainuun ELY-keskukselle ennen rakentamisen aloittamista.

6. Luvan saajan on päivitettävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, johon on liitettävä tiedot suuronnettomuuden torjumiseksi laadituista toimintaperiaatteista, turvallisuusjohtamisjärjestelmästä ja sisäisestä pelastussuunnitelmasta.

Päivitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on toimitettava täydennyksenä aluehallintovirastossa vireillä olevaan kaivoksen toimintaa koskevaan ympäristölupahakemusasiaan (Dnro PSAVI//2461/2017). Jätehuoltosuunnitelmassa on esitettävä sivukivialueen KL2 vakuuden osalta tarkempi arvio suotovesien johtamisen ja käsittelyn kustannuksista toiminnan loppumisen jälkeisessä tilanteessa.)

Tarkkailu- ja raportointimääräykset

7. Sivukiven jätealueen KL2 käyttötarkkailu on toteutettava tämän päätöksen kertoelmaosan kohdassa ”Tarkkailu ja raportointi” esitetyn mukaisesti.

Käyttötarkkailun tulokset on raportoitava kuukausittain ELY-keskukselle.

= = =

9. Kaivoksen pohjavesitarkkailua on täydennettävä sivukiven jätealueen KL2 lohkon 1 itäpuolelle sijoitettavilla kolmella uudella pohjavesiputkella, mukaan lukien nykyisen pohjavesiputken P11 korvaaminen. Pohjavesitarkkailupisteitä tulee lisätä jätetäytön etenemisen mukaisesti kahdella pohjavesiputkella lohkoa kohden. Nämä putket on asennettava ja pohjavesitarkkailu aloitettava vähintään vuotta ennen lohkon rakentamisen aloittamista. Veden laatua on tarkkailtava vähintään neljä kertaa vuodessa. Vesinäytteistä on analysoitava 6.2.2017 päivitetyn tarkkailuohjelman taulukon 6-18 analyysit 1 ja 2.

Uusien pohjaveden tarkkailupaikkojen sijainti sekä niiden valintaperusteet, pohjavesiputken rakenne, asennussyvyys ja asennustapa tulee esittää Kainuun ELY-keskuksen hyväksyttäväksi sen kanssa erikseen sovittavana ajankohtana.)

= = =

11. Sivukiven jätealueen KL2 rakenteiden alapuolisten vesien määrää ja laatua on tarkkailtava tämän päätöksen kertoelmaosan kohdassa ”Tarkkailu ja raportointi” esitetyn mukaisesti. Lisäksi pumppukaivoihin johdettavasta vedestä on määritettävä nikkelipitoisuus kuukausittain.

= = =

Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta

Lupapäätöksen mukainen toiminta voidaan aloittaa tätä päätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta.

Luvan saajan on ennen toiminnan aloittamista asetettava 100 000 euron suuruinen vakuus ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai muuttamisen varalta.

Määrätty vakuus on asetettava joko

a) omavelkaisena pankkitakauksena, jonka edunsaajana on Pohjois-Suomen aluehallintovirasto tai

b) pankkitalletuksena, josta on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella Pohjois-Suomen aluehallintoviraston hyväksi.

Vakuuden asettamisesta on ilmoitettava Kainuun ELY-keskukselle.

Päätöksen saatua lainvoiman luvan saaja voi hakea erillisellä hakemuksella Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta vakuutta palautettavaksi.

Ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle

Vahingonkärsijä voi vaatia luvan saajalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä aluehallintovirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuksen yhteydessä voidaan esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahingon korvaamista koskeva vaatimus.

Aluehallintoviraston ratkaisun perustelut

Kyseessä on Talvivaara Sotkamo Oy:n, nykyisin Terrafame Oy:n toiminnalle myönnetyn lainvoimaisen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 36/2014/1 lupamääräyksen 71 mukainen ympäristölupa-asia koskien sivukiven jätealue KL2:n ja siihen liittyvien rakenteiden ja toimintojen yksityiskohtaisen suunnitelman toimittamista aluehallintovirastolle.

Pääosiltaan sivukiven jätealueen KL2:n luvan myöntämisen edellytykset on ratkaistu edellä mainitussa päätöksessä, eikä vaikutusalueella ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, että lupaharkinta tulisi tehdä ja luvan myöntämisen edellytykset tarkastella kokonaan uudelleen.

Jätealueen sijainti ja muoto ovat suunnittelun tarkentuessa muuttuneet vuoden 2014 lupapäätöksen perusteena olleesta. Näin ollen tällä päätöksellä on tehty lupaharkinta muuttuneiden osien osalta.

Lupaharkinta ja luvan myöntämisen edellytykset

Päätöksen mukaisessa jätteiden loppusijoittamisessa käytettävä tekniikka on parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaivannaisteollisuudessa. Tiiviillä pohjarakenteella saadaan kerättyä suotovedet käsiteltäväksi ja estettyä maaperän pilaantuminen metallipitoisilla suotovesillä. Jätealueen käytöstä aiheutuvia päästöjä voidaan tehokkaasti rajoittaa lainvoimaisessa lupapäätöksessä annetun määräyksin.

= = =

Toiminta sijoittuu kaivosalueelle eikä ole ristiriidassa voimassa olevien kaavojen kanssa.

YVA:n huomioon ottaminen

Vesienkäsittelyä lukuun ottamatta kaivoksen toimintaa koskeva ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on vuodelta 2005. Tuolloin sivukiven jätealue KL2 on suunniteltu sijoittuvan pääpiirteittäin samalle alueelle kuin nyt ratkaistavassa hakemuksessa on esitetty. Uudessa suunnitelmassa sivukivialue ulottuu kuitenkin sekä etelä- että pohjoisosassa vuonna 2005 esitettyä pidemmälle, pohjoisreunan ollen huomattavasti lähempänä Hakonen -järveä. Kaivostoiminnan jatkamista, kehittämistä tai sulkemista koskeva ympäristövaikutusten arviointiselostus on toimitettu Kainuun ELY-keskukselle ja selostuksesta kuuleminen alkanut 25.8.2017.

Sivukiven jätealueen KL2 ulottuminen aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen aiempaa etelämmäksi lohkon 1 alueelle ei ennalta arvioiden aiheuta vuoden 2005 YVA:sta poikkeavia vaikutuksia ympäristöön, eikä alueen lähettyvillä ole, yhtiön tekemien kiinteistökauppojen jälkeen, asutusta, jolle aiheutuisi häiriöitä aiempaa ympäristövaikutusten arviointia enemmän. Sen osalta vuoden 2005 YVA-prosessi on edelleen riittävä.

= = =

Lupaharkinnan lopputulema

Tämän päätöksen luparatkaisun ja lupamääräysten mukainen muuttuva toiminta täyttää ympäristönsuojelulain, jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.

Toiminnan muutoksesta ei, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 16 — 18 §:ssä tarkoitettua maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Lupamääräysten perustelut

Sivukiven jätealuetta KL2 koskevat määräykset lainvoimaisessa ympäristöluvassa nro 36/2014/1

Yhtiö on toimittanut Korkeimman hallinto-oikeuden 9.5.2017 antaman päätöksen (taltionumero 2158) mukaisesti kaivoksen toimintaa koskevan uuden ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen aluehallintovirastoon 30.8.2017 (Dnro PSAVI/2461/2017). Uusi ympäristölupahakemus koskee kaikkia kaivoksen toimintoja, mukaan lukien kaivannaisjätteen jätealueet, niiden sulkemissuunnitelmat ja vakuudet. Siihen asti kunnes uusi ympäristölupa-asia on lainvoimaisesti ratkaistu, tulee toiminnanharjoittajan noudattaa yllä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lainvoimaiseksi tullutta ympäristölupapäätöstä nro 36/2014/1 ja muita täytäntöönpanokelpoisia tai lainvoimaisia päätöksiä.

Lainvoimaisessa ympäristöluvassa on sivukiven jätealueeseen KL2 liittyen annettu rakentamista, rakenteita, käyttöä, päästöjä ja sulkemista koskien muun muassa lupamääräykset 11, 35, 53, 55, 59 — 66, 68 — 70, 74, 111, 113. Lisäksi päätöksessä on annettu määräykset melu- ja pölypäästöjen osalta ja velvoitettu toiminnanharjoittajaa kehittämään näiden päästöjen rajoittamiseksi teknisiä ratkaisuja. Koska edellä mainittu ympäristölupa on lainvoimainen, ei siinä annettuja määräyksiä ole tarpeen toistaa nyt annettavassa päätöksessä. Tässä annetut määräykset täydentävät lainvoimaisessa ympäristöluvassa annettuja määräyksiä sivukiven jätealueen KL2 osalta.

Muutettavat lupamääräykset

65. Lupamääräystä on muutettu poistamalla siitä tässä päätöksessä jätteen ja jätealueen luokituksen osalta uudelleen ratkaistavan jätealueen KL2 osuudet. Koska hakemus on koskenut vain KL2:n toimintaa, ei tällä päätöksellä voida muuttaa muita jätealueita koskevia lainvoimaisia lupapäätöksiä.

= = =

Uudet lupamääräykset

1.-2. Sivukiven vaaraominaisuudet tunnistettiin jo lainvoimaisen ympäristöluvan nro 36/2014/1 myöntämisen yhteydessä. Kyseisessä luparatkaisussa sovellettiin asian vireille tullessa voimassa ollutta jätelakia (1072/1993), minkä perusteella lupaviranomaisella ei ollut mahdollisuutta poiketa jäteasetuksen liitteen 4 jäteluettelon mukaisesta luokittelusta. Luokittelu perustui louhinnassa syntyville jätteiden jäteluokkiin 01 01 01 ja 01 01 02, joista kumpikaan ei ole vaarallisen jätteen luokka ja näin ollen sivukiven jätealue on tuolloin luokiteltu muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi.

Uuden jätelain (646/2011) 7 §:n nojalla ympäristölupaviranomainen voi toimivaltaansa kuuluvan ympäristöluvanvaraisen toiminnan osalta määrätä, että myös muu kuin jäteasetuksen liitteessä 4 vaaralliseksi jätteeksi luokiteltu jäte on vaarallista jätettä, jos jätteellä on jokin vaaraominaisuus. Vuoden 2014 ympäristölupapäätöksen perusteluissa on asiasta todettu seuraavasti: ”Pääosa toiminnassa louhittavasta sivukivestä on mustaliusketta, jossa on runsaasti sulfidimineraaleja. Niiden joutuessa kosketuksiin hapen ja veden kanssa alkaa jätealueilta muodostua happamia suotovesiä. Tämän prosessin seurauksena myös mustaliuskeessa olevat ympäristölle haitalliset metallit (mm. nikkeli, kupari, sinkki, kadmium, uraani) alkavat liueta suotovesiin. Mustaliuskeessa haponmuodostusreaktiot käynnistyvät nopeasti ja etenevät lyhyessä ajassa tilanteeseen, jossa mm. suotovesien nikkelipitoisuus nousee huomattavan korkeaksi. Haponmuodostusreaktioita nopeuttaa louhinnan seurauksena tapahtuva kiviaineksen reagoivan pinta-alan merkittävä kasvu. Sivukivessä tapahtuvista prosesseista aiheutuvat happamat ja runsaasti ympäristölle haitallisia aineita sisältävät suotovedet aiheuttavat merkittävää pilaantumisen vaaraa ilman asianmukaista käsittelyä. Näin ollen sivukivellä on jäteasetuksen liitteen 3 mukainen vaaraominaisuus H14 (ympäristölle vaarallinen).”

Jätealueen luokittelu perustuu sille sijoitettavan jätteen laatuun ja luokitteluun. Koska sivukivi on edellä mainituin perustein luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi, luokitellaan sivukivialueen jätealue KL2 suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi.

Sivukiven jätealueelle on lainvoimaisessa ympäristöluvassa 36/2014/1 annettu lupa sijoittaa louhinnassa muodostuvan sivukiven lisäksi liuotusprosessin letkujätettä, joka on pääosin muoviletkua ja luvan saajan antamien tietojen perusteella hankala hyödyntää tai käyttää uudelleen. Murskatun letkujätteen sijoittamisesta sivukiven jätealueelle ei ole katsottu olevan haittaa. Liuotuskasan sisälle asetetut ilmastusputket murskaantuvat kasaa purettaessa ja kulkeutuvat toisen vaiheen liuotuskasaan. Luvan saaja on hakenut nyt lupaa sijoittaa sivukiven jätealueelle letkujätteen lisäksi kuljetinmatot, runko- ja ilmastusputket, seulaverkot, suodatinhihnat ja -matot. Murskatusta letkujätteestä poiketen kyseiset jätteet on mahdollista kerätä erilleen ja toimittaa käsiteltäväksi asianmukaisesti, eikä niiden loppusijoittaminen sivukiven jätealueelle ole tarkoituksenmukaista tai jätelain jätehierarkian mukaista.

3. Sivukiven jätealueen pohjarakenne on pääosin lainvoimaisesti ratkaistun vuoden 2014 ympäristöluvan mukainen. Keinotekoisen eristeen yläpuolisina suojakerroksina on hyväksytty hakijan esittämät vaihtoehtoiset rakenteet, sillä erotuksella, että kiilleliusketta käytettäessä geotekstiilin tulee olla painoltaan 1 200 g/m2 hakemuksessa esitetyn 800 g/m2 sijaan. Aluehallintovirastolla ei ollut päätöstä annettaessa käytössään kiilleliuskeen osalta 1 000 tunnin rasitustestin tuloksia 800 g/m2:n geotekstiilillä, joten varovaisuusperiaatetta noudattaen myös kiilleliuskeelle määrättiin käytettäväksi neliöpainoltaan painavampaa geotekstiiliä.

4. Määräyksellä annetaan vaatimukset puhtaiden vesien eristämiseen likaantuneista vesistä. Lainvoimaisen ympäristöluvan liitteen 3 lupamääräyksen 5 mukaisesti uusissa rakentamiskohteissa yli 10 hehtaarin suuruisten yhtenäisten rakentamisalueiden kiintoainesta sisältävät, mutta muuten likaantumattomat valumavedet, on mahdollisuuksien mukaan johdettava pintavalutuskentän tai vähintään valuma-alueen koon mukaan mitoitetun selkeytysaltaan kautta maastoon tai vesistöön. Johdettavan veden kiintoainepitoisuus on oltava alle 30 mg/l.

5. Määräyksillä annetaan vaatimukset puhdistusta vaativien vesien keräämiseen. Maan alle asetettavien putkilinjojen tarkkailua koskeva määräys on tarpeen mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi hyvissä ajoin.

6. Määräys on annettu kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman päivittämisen ja ajan tasalla pitämisen varmistamiseksi.

Tarkkailu- ja raportointimääräyksen

7. — 12. Lainvoimaisessa ympäristöluvassa nro 36/2014/1 on annettu Terrafame Oy:n kaivoksen toiminnan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuja sekä niiden kehittämistä koskevat määräykset. Tässä päätöksessä sivukiven jätealueen KL2 käyttö- ja päästötarkkailua koskevat määräykset 7 — 12 täydentävän näitä määräyksiä. Ne ovat tarpeen muun muassa sivukivialueella muodostuvien suotovesien määrän ja laadun sekä niiden vaihteluiden selvittämiseksi ja toiminnan valvomiseksi.

= = =

Toiminnan aloittamisen ja vakuuden perustelut

Sivukiven sijoittaminen nykyiselle jätealueelle sekundäärialueen tasauskerrokseen päättyy vuoden 2017 syksyllä. Toiminnan jatkuminen edellyttää, että sivukivi sijoitetaan jatkossa erilliselle sivukiven jätealue KL2:lle, jonka osalta luvanmyöntämisen edellytykset on pääosin ratkaistu lainvoimaisessa ympäristöluvassa nro 36/2014/1. Toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta on näin ollen ympäristönsuojelulain tarkoittama perusteltu syy.

Tämän päätöksen mukaisesti toimittaessa ja otettaessa huomioon, mitä toimintaa koskevassa lainvoimaisessa ympäristölupapäätöksessä on toiminnasta määrätty, ei sivukivialue KL2:n rakentamisesta ja käyttöön otosta ennalta arvioiden aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista. Tämän luvan mukaisella toiminnalla ei ole sellaisia lainvoimaisesta ympäristöluparatkaisusta poikkeavia haitallisia vaikutuksia, ettei oloja voitaisi olennaisilta osin, jätealue asianmukaisesti sulkemalla, palauttaa vastaamaan tilannetta, joka vastaa lainvoimaisessa ympäristöluvassa alueen sulkemisen jälkeistä käyttöä, mikäli lupa joiltain osin evätään tai sen lupamääräyksiä muutetaan.

Asetettu vakuus on määrältään riittävä saattamaan alue nykytilaa vastaavalle tasolle, mikäli lupa evätään tai sen lupamääräyksiä muutetaan. Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

= =

Luvan voimassaolo

Päätöksen voimassaolo

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 89 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa aikaisempaa lupaa tai ympäristönsuojelulain 93 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä peruuttaa luvan valvontaviranomaisen aloitteesta.

Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen

Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava ympäristönsuojelulain 70 §:n nojalla.

Päätöksen täytäntöönpano

Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus

Päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman.

Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

Ympäristöluvan mukainen toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa edellä kohdassa ”Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta” ilmenevästi lupapäätöstä noudattaen.

Muutoksenhakutuomioistuin voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki 27 § 1 momentti ja 29 § 1 momentti, 48 §, 49 §, 52 § 1 ja 3 momentti, 62 §, 87 §, 115 §, 199 § 1 momentti

Jätelaki 7 §

Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014)

Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (190/2013)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, pääasiaratkaisussaan muuttanut aluehallintoviraston myöntämän ympäristöluvan määräaikaiseksi ja lisännyt sivukivialueen mahdollisia pohjavesiruhjeita koskevaa selvitysvelvollisuutta koskevan lupamääräyksen 5a.

Hallinto-oikeus on muilta osin hylännyt valituksen, siltä osin kuin nyt on kysymys.

Uusi lupamääräys 5a ( = = = ) sekä voimassaoloa koskeva määräys kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla) :

5a. Toiminnanharjoittajan on selvitettävä viimeistään 1.10.2020 mennessä KL2 sivukivialueen kallioperässä sijaitsevien mahdollisten pohjavettä johtavien kallioruhjeiden tarkempi sijainti ja annettava selvitys mahdollisten ruhjeiden vaikutuksesta sivukivialueen KL2 pohjavesille aiheutuvaan pilaantumisriskiin. Selvitys on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ja Kainuun ELY-keskukselle.

= = =

Päätöksen voimassaoloa koskevan kohdan ensimmäinen kappale:

Lupa on voimassa määräaikaisena enintään siihen saakka,kunnes toiminnanharjoittajan 30.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti, siltä osin kuin nyt on kysymys:

= = =

Asiaan sovellettava lainsäädäntö, siltä osin kuin nyt on kysymys

Ympäristönsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan, josta säädetään liitteen 1 taulukossa 1 ( direktiivilaitos ) ja taulukossa 2, on oltava lupa ( ympäristölupa ).

Ympäristönsuojelulain 29 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvanvaraisen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun toiminnan olennaiseen muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa. Toiminnan muutos on aina olennainen, jos toiminta sen seurauksena muuttuu direktiivilaitoksen toiminnaksi.

Ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. = = =

Ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

= = =

Toiminnan olennaista muuttamista koskeva lupahakemus on ratkaistava siten, että harkinta kattaa ne toiminnan osat, joihin olennainen muutos voi vaikuttaa ja ne ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja riskit, joita muutos voi aiheuttaa.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;

3) 16 — 18 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta;

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta

sekä päästöpaikan sijainnista;

2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;

3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;

6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

= = =

Ympäristönsuojelulain 87 §:n mukaan ympäristöluvan myöntämistä koskeva päätös määrätään olemaan voimassa toistaiseksi. Se voidaan kuitenkin määrätä olemaan voimassa määräajan toiminnanharjoittajan hakemuksesta tai jos siihen on toiminnan erityisiin ominaisuuksiin, siinä käytetyn tekniikan tai käytettyjen menetelmien uutuuteen tai toiminnan haitallisten vaikutusten arvioinninvaikeuteen liittyvä painava syy. Määräaikainen ympäristölupa raukeaa määräajan päättyessä, jollei lupapäätöksessä ole toisin määrätty.

Ympäristönsuojelulain 115 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on oltava selvillä jätealueesta aiheutuvasta suuronnettomuuden vaarasta sekä huolehdittava jätealueen suunnittelusta, perustamisesta, hoidosta, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta siten, että suuronnettomuudet ehkäistään.

= = =

Valtioneuvoston ympäristönsuojelusta antaman asetuksen 3 §:n 1 momentin 5 kohdat lupahakemuksessa on oltava riittävät tiedot toiminnan sijaintipaikasta ja sen ympäristöolosuhteista.

= = =

Valtioneuvoston kaivannaisjätteistä antaman asetuksen 7 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten,

että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

3) jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein ja suunnitelmallisella hoidolla ja ylläpidolla;

4) jätealuetta seurataan ja tarkkaillaan suunnitelmallisesti ja pätevästi sekä ryhdytään tarvittaviin toimiin, jos jätealue ei ole riittävän vakaa tai alueesta aiheutuu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;

5) jätealueen ja sen ympäristön maaperä tarvittaessa puhdistetaan tai muutoin kunnostetaan;

6) ryhdytään asianmukaisiin toimiin jätealueen käytöstä poistamiseksi ja sen jälkihoidon järjestämiseksi.

Saman asetuksen 8 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on:

1) arvioitava kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden ja muun jäteveden määrä ja epäpuhtauspitoisuudet sekä määritettävä jätealueen vesitase toiminnan aikana ja sen käytöstä poistamisen jälkeen;

2) ehkäistävä kaivannaisjätteestä aiheutuva maaperän, vesistön ja pohjaveden pilaantuminen sekä suotoveden ja muun jäteveden syntyä ja jätteestä syntyvää kuormitusta vesiin;

3) kerättävä ja käsiteltävä tehokkaasti jätealueelta syntyvä suotovesi ja muu jätevesi;

4) ehkäistävä jätealueen pölyämistä ja kaasupäästöjä ilmaan.

Ympäristöluvassa tai ilmoitusta koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, ettei 1 momentin 3 kohdassa säädettyä velvollisuutta tarvitse noudattaa, jos toiminnanharjoittaja ympäristölle aiheutuvan vaaran kokonaisarvioinnin perusteella luotettavasti osoittaa, ettei kaivannaisjätteenjätealueesta voi aiheutua maaperän, vesistön tai pohjaveden pilaantumista taikka muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

= = =

Asiassa saatu selvitys ja oikeudelliset johtopäätökset

Asian arvioinnin laajuus ja muutokset sivukivialueen toimintaan

Valituksenalaisella luvalla on muutettu sivukivialueen KL2 sijoittumista kaivosalueella. Alun perin suunnitellun sivukivialueen pinta-ala oli 210 ha ja sinne oli suunniteltu sijoitettavan 170 Mt sivukiveä. Hakemuksen mukaisen sivukivialueen pinta-ala on noin 200 ha, pituus on noin 4 km ja leveys noin 0,8 km ja sinne sijoitettavan sivukiven määrä on 166 Mt sivukiveä. Aikaisemman ja nyt suunnitellun sivukivialueen enimmäistäyttökorkeus on sama N60 + 285 metriä. Sivukivialue on aikaisempaa sivukivialuetta kapeampi ja pidempi. Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen sivukivialueen lohkon KL2-5 osalta. Lohkon suunniteltu pinta-ala on ollut 35 ha ja täyttötilavuus 12,4 Mm3. Luvan mukaisen sivukivialueen KL2 pinta-ala on näin ollen 165 ha ja täyttömäärä arviolta 137 Mt.

Sivukiven jäteluokitus on muuttunut vaaralliseksi jätteeksi ja jätealue KL2 suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Muutos on johtunut lainsäädännön muutoksesta. Sivukiven laatu ei ole muuttunut.

Sivukivialueen pohjarakenne on muuttunut siten, että vaihtoehtoinen mineraalinen tiivistyskerros luontaisesta pohjamoreenista on jäänyt pois ja bentoniittimaton vedenläpäisyvyys on pienentynyt 1x10-9 m/s:sta 1,1x10-11 m/s:iin ja liuotetun malmimurskekerroksen kerrospaksuus on vaihtunut 100 mm:stä 150 mm:iin ja tiivisrakenteen alkutäyttö 0,5 m x 2 alkukerros on korvattu 1,5 m:n louhekerroksen suojakerroksella.

= = =

Lisäksi aluehallintovirasto on hyväksynyt päätöksen 36/2014/1 lupamääräyksen 71 mukaiset suunnitelmat.

= = =

Sivukiven sijoittamistapaa ja paikkaa sekä parhaan tekniikan mukaisuutta koskevat vaatimukset

Valituksenalaisen päätöksen mukaisen sivukivialueen toteuttamistapa on lainvoimaisella päätöksellä hyväksytty lupapäätöksen 30.4.2014 nro 36/2014/1 yhteydessä. Ympäristönsuojelulain 48 §:n 5 momentin, oikeastaan 4 momentin, mukaan toiminnan olennaista muuttamista koskeva lupahakemus on ratkaistava siten, että harkinta kattaa ne toiminnan osat, joihin olennainen muutos voi vaikuttaa ja ne ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja riskit, joita muutos voi aiheuttaa. Muutoshakemus ei koske pääasiallisesti sijoittamistapaa vaan sijoituspaikan laajuutta. Lupahakemuksen käsittely perustuu asiassa tehtyyn hakemukseen. Sivukiven käsittelytapaa ja tekniikkaa ei voida valituksenalaisessa prosessissa muuttaa täysin toiseksi, arviointi rajoittuu siihen, voidaanko hakemuksessa esitetty muutos hyväksyä vai hylätä ja täyttääkö toiminta luvan myöntämisen edellytykset.

Näin ollen sijoittamistapaa koskevat riskit on pääosin arvioitu aikaisemmassa lainvoimaisessa päätöksessä. Uudesta sijoittumispaikasta ja pohjarakenteen muutoksesta aiheutuvien riskien arviointi kuuluu valituksenalaisen päätöksen arviointiin.

Sivukivialueen pohjarakenteen muutos koskee luontaisen mineraalisen tiivistyskerroksen poisjäämistä ja sen vaihtoehtona jo aikaisemmassa luvassa käytetyn bentoniittimaton vedenläpäisevyyden pienentymistä sekä kaksoiskalvorakenteen päällä olevan purkumalmimurskekerroksen kerrospaksuuden vaihtumista 100 mm:stä 150 mm:n ja tiivisrakenteen alkutäytön vaihtumista paksumpaan suojakerrokseen. Kaikki edellä mainitut muutokset ovat omiaan pienentämään pohjarakenteen vedenläpäisevyyttä, joten ne eivät lisää ympäristölle aiheutuvaa riskiä. Pohjarakenteessa käytettävä purkumalmimurske on kertaalleen bioliuotettua malmia ja se voi sisältää enemmän metalleja ja haitta-aineita kuin muuten alueelle sijoitettava sivukivi. Kun kuitenkin otetaan huomioon purkumalmikerroksen lisäyksen vähäinen määrä ja sijoittuminen kaksoissuojarakenteen päälle ei lisäyksestä aiheudu olennaista pilaantumisriskin kasvua suotovesien haitta-aineiden pitoisuuksien lisääntymisen kautta.

Valituksen liitteenä toimitetun GTK:n karttapiirroksen Kallioperän yleispiirteet (kuva 12-2) mukaan sivukivialueella KL2-1 sijaitsee arvioituja ruhjevyöhykkeitä. Sama ilmenee valituksen liitteenä toimitetusta Pöyry Finland Oy:n kuvasta 12-3.

Jätesakkojen sijoittamista koskevan valituksen johdosta annetussa GTK:n lausunnossa on todettu, että GTK ei ole kuitenkaan raportissaan esittänyt kuvassa 12-2 mustalla merkittyjä ja kuvassa 12-3 sinisellä merkittyjä vyöhykkeitä ruhjevyöhykkeinä, vaan ne edustavat todennäköisesti ns. lineaatiotutkimusta, josta saadaan selville kallioperän pitkittäisrakenteet. Suurinta osaa karttoihin merkityistä lineaatioista (kuvateksteissä ruhjevyöhykkeet) ei ole varmennettu muilla tutkimuksilla ruhjevyöhykkeiksi. Varmennuksia on tehty lähinnä kipsisakka-altaan lähialueilla, joista osa lineaatioista on osoittautunut mahdollisiksi ruhjevyöhykkeiksi, kun taas osaa ei pystytä jatkotutkimuksilla osoittamaan ruhjevyöhykkeiksi. Näin ollen kartat osoittavat ruhjevyöhykkeiden sijaintitutkimuksen ensimmäisen vaiheen, jonka perusteella tutkitaan tarkemmin, onko kyseessä ruhjevyöhyke vai jokin muu lineaatio. Tämän lisäksi kaikki ruhjevyöhykkeet eivät välttämättä ole vettä johtavia tai niillä ei ole yhteyttä toisiinsa.

GTK:n jätesakkojen sijoittamista koskevan selvityksen mukaan jätevesien aiheuttamaa kontaminaatiota oli selvitysalueella havaittavissa irtomaan pohjavedessä mutta ei kalliopohjavedessä. Osassa pohjaveden havaintoputkia on havaittavissa kohonneita pitoisuuksia, mutta ne ovat aiheutuneet pidemmän ajan kuluessa. Selvityksen mukaan pohjaveden pitoisuuksien kasvusta aiheutuvaa riskiä tai haittaa pidetään kuitenkin pienenä, koska havaitut pitoisuudet ovat matalia, leviämistä laajalle alueelle ei todennäköisesti tapahdu ja koska alueen pohjavettä ei käytetä. Suurimpana riskinä tulevaisuudessa pidetään kipsisakka-altaan ja primääriliuotuskentän mahdollisia tihkuvuotoja sekä haitta-aineiden mahdollista kulkeutumista kallioperän ruhjevyöhykkeitä pitkin. Kulkeutumisesta aiheutuvaa haittaa pidetään kuitenkin lähitulevaisuudessa pienenä, koska lähialueella ei ole asutusta ja pitoisuudet laimenevat kulkeutumisen aikana.

Terrafame Oy:n pohjavesien tarkkailuraporttien 2016 mukaan tarkkailuun kuuluu kaksi pohjavesiputkea P11 ja P17, jotka ovat avolouhoksen ja sivukivialueen läheisyydessä. P17 sijaitsee noin 250 metrin etäisyydellä sivukivialueen KL2-1 lohkosta lounaaseen. P11 on sijainnut tulevan sivukivialueen KL2-1 lohkolla. Saman tarkkailuraportin mukaan veden varastointi avolouhoksessa on tarkkailuhavaintojen perusteella voinut vaikuttaa pohjaveden laatuun avolouhoksen eteläpuolella tarkkailupisteessä P17, missä vesi on lievästi hapanta ja liuenneiden metallien pitoisuudet kohonneet. Tarkkailupisteessä P17 sulfaattipitoisuus (24 mg/l) oli hieman koholla, mutta pitoisuus ei merkittävästi poikennut alueen muista tarkkailuhavainnoista. Pohjavesiputkessa P11 sulfaattipitoisuudet olivat alle 8 mg/l. Tarkkailuraportin 2017 mukaan P17 on tuhoutunut. Tarkkailupisteen P11 sulfaattipitoisuus on ollut samalla tasolla. Vuoden 2018 tarkkailuraportin mukaan vanha P11 on kesken vuotta korvattu uudella P11 pohjavesiputkella. Lisäksi vuonna 2018 pohjaveden tarkkailua on laajennettu uusilla pohjavesiputkilla P21, P24-28 ja uudella P11 putkella. Putkista uusi P11 ja P 24-28 sijaitsevat sivukivialueen itärajalla. P21 sijaitsee noin 100 metrin päässä länteen sivukivialueen lohkosta KL2-1. Tarkkailutulosten 2018 mukaan sivukivialueen pohjavesien sulfaattipitoisuudet ovat olleet tasaiset putkissa P25, P26, P27 ja P28. Alimmat pitoisuudet (0,87…6,3 mg/l) todettiin putkessa P27. Putkessa P25 sulfaattipitoisuudet olivat 26…32 mg/l. Putkessa P24, jossa pH laski loppuvuodesta, sulfaattipitoisuus nousi syyskuussa tasolle 90 mg/l ja laski marraskuussa hieman tasolle 71 mg/l. Putkessa P11 (uusi) sulfaattipitoisuus oli alueen korkein. Pitoisuus oli keväällä 590…630 mg/l ja syksyllä 490…1 200 mg/l. Alkuvuodesta putkessa P11 (vanha) sulfaattipitoisuus oli 66 mg/l, joka on hieman korkeampi kuin aiempien vuosien pitoisuudet. Alumiinipitoisuus KL2-alueella oli alkuvuodesta suurin putkissa P11 (uusi), P26 ja P28. Putkilla P26 ja P28 alumiinipitoisuus laski loppuvuodesta samalle tasolle putkien P21, P24, P25 ja P27 kanssa. Huhtikuussa putkesta P11 (uusi) otetussa näytteessä alumiinipitoisuus oli korkea, 8 700 μg/l. Pitoisuus laski kesä- ja syyskuun näytteissä huhtikuuta alhaisemmaksi (850…1 600 μg/l), mutta nousi jälleen loppuvuodesta tasolle 4 000 μg/l. Myös vanhassa putkessa P11 alumiinipitoisuus nousi hieman huhtikuussa. Huhtikuun jälkeen vanha P11 putki on jäänyt sivukivialueen työmaan alle. Putkissa P21, P24, P25 ja P27 alumiinipitoisuudet vaihtelivat välillä <5,0…520 μg/l. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat putkissa P21-P28 välillä <0,2 — 45 μg/l. Matalimmat pitoisuudet todettiin putkessa P27 ja korkeimmat putkella P25. Putkessa P11 (uusi) nikkelipitoisuus oli välillä 1 100 — 2 000 μg/l ja vanhassa P11 putkessa 110 μg/l. Uraanipitoisuudet alueen pohjavesissä vaihtelivat välillä <0,1 — 2,3. Putkessa P11 (uusi) uraanipitoisuus 1,6 — 10 μg/l. Raportin mukaan sivukivialueen itäpuolelle asennetun havaintoputken P11 (uusi) vedenlaadussa näkyy todennäköisesti alueella luontaisesti esiintyvän mustaliuskeen vaikutusta.

Ympäristölupahakemuksen (alkuperäinen 30.8.2017, täydennys 27.7.2018) mukaan pisteessä P17 oli ruhje 9 metrin syvyydellä (+220 m) ja 92 metrissä (+137 m) ja vedentuotto oli 1 200 l/h. Pisteistä suurin vedentuotto (3 600 l/h) oli pisteessä P11, jossa kallio oli rikkonaista 50 (+189) metrin ja 90 (+149) metrin syvyyksillä. Avolouhosalueen rikkonaisuusvyöhykkeitä on mallinnettu useaan eri otteeseen vuosien 2006-2014 aikana. Saman hakemuksen mukaan louhoksen alueella on ruhjetulkinnan mukaan ruhjeisuutta pääosin luode-kaakko — suunnassa. Kuusilammen avolouhoksen alueella on merkittävä pohjoisluode — eteläkaakko — suuntainen ruhje, joka kulkee avolouhoksen luoteisosasta kohti Kolmisoppi -järveä.

Edellä mainitun selvityksen perusteella suurimmat ruhjeen mahdollisuudet ovat uudessa pisteessä P11 etenkin kun otetaan huomioon uuden pohjavesiputken tulokset, jotka merkittävästi poikkeavat aikaisemman putken tuloksista ja aikaisemmin havaittu kallion rikkonaisuus. Putkien 24 ja 25 tulokset eivät tue kallioruhjeiden olemassaoloa vaikka alustavan GTK:n selvityksen perusteella ne sijaitsevat juuri arvioidulla lineaatioalueella. Muilta osin tarkkailusta saadut tulokset eivät tue ruhjeiden mahdollisuutta sivukivialueen pohjoisimmilla lohkoilla, joissa GTK:n selvityksen mukaan on lineaatioalueita. Koska asiassa ei ole kuitenkaan selvitetty riittävällä tarkkuudella mistä eteläisen laajennusalueen pohjavesiputkien kohonneet haitta-ainepitoisuudet johtuvat on hallinto-oikeus määrännyt selvitysvelvollisuuden asiasta. Selvitysvelvollisuus on määrätty koko sivukivialueelle KL2, koska GTK:n selvitys on alustava ja korkeita haitta-aineiden pitoisuuksia on havaittu selvityksestä poikkeavissa sijainneissa. Mahdollisten pohjavettä johtavien kallioruhjeiden sijainti voi lisätä sivukivialueen pohjavedelle aiheutuvaa riskiä ja asia tulee ottaa alueen pohja- ja pintarakenteiden toteuttamisessa ja sivukivialueen sijoittamisessa huomioon. Selvitys voidaan ottaa huomioon kaivoksen koko toimintaa koskevan ympäristölupahakemuksen käsittelyssä.

Hakemuksen mukaan pohjarakenteen parhaan tekniikan mukaisuus perustuu BAT-vertailuasiakirjaan (Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, January 2009; luvut 4 ja 5) sekä Metallimalmikaivosten parhaat ympäristökäytännöt -julkaisuun (2011). BREF-asiakirjassa todetaan, että BAT:ia on sijoittaa rikastushiekka-alueet siten, että mitään tiivistettä ei tarvita. Jos tämä ei ole mahdollista ja suotovesi on luonteeltaan haitallista tai vettä suotautuu paljon, on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotovesien syntymisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai hallitsemiseksi. BREF-asiakirjan mukaan silloin, kun keinotekoinen tiiviste on tarpeen, sen tulisi olla läpäisevyydeltään alhaisempi kuin 10-8 m/s (BAT 4.3.10.1). Luvan myöntämisen jälkeen on annettu BAT-vertailuasiakirja (Reference Document for the Management of Waste from Extractive Industries). Kyseisen asiakirjan BAT 35 b kohdan mukaan geosynteettisiä rakenteita ja kuivatusrakenteita voidaan käyttää pohjarakenteissa, joissa tarvitaan erittäin pientä vedenläpäisevyyttä, vähintään 10-9 m/s. Asiakirjan mukaan tekniikka on käyttökelpoinen happoa muodostavien ja metalleja, syanidia ja muita haitta-aineita muodostavien jätteiden sijoituksessa. Edellä mainitun perusteella sivukivialueen pohjarakenne täyttää parhaan tekniikan vaatimukset.

Kuten aikaisemmissa perusteluissa on todettu, ei asiaan sovelleta valtioneuvoston asetusta kaatopaikoista. Näin ollen arvioitavaksi tulee sisältääkö sivukivialueen sijoittaminen alueelle, jossa mahdollisesti sijaitsee ruhjeita, pohjaveden pilaantumiskiellon vastaisen riskin.

Asiassa saadun selvityksen perusteella sivukivialueen pohjaratkaisu ja suotovesien käsittely on riittävä varmistamaan sen, ettei sivukivialueen laajennuksesta ja sen toiminnasta aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumisriskiä tai pohjaveden pilaamiskiellon vastaista vaikutusta luvan hallinto-oikeuden muuttamana voimassaoloaikana. Lisäksi sivukivialueen pohjavesiriski tulee uudelleen arvioitavaksi toiminnan jatkamista koskevan ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä, jolloin on käytössä selvitykset pohjavesiruhjeiden sijainnista alueella.

= = =

Luvan määräaikaisuus

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 30.4.2014 nro 36/2014/1 antanut Talvivaara Sotkamo Oy:lle (nykyisin Terrafame Oy) Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista ja uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupaa koskevan päätöksen, jonka luvan muutoksesta valituksenalaisessa päätöksessä on kyse. Korkein hallinto-oikeus on antanut 9.5.2017 päätöksen (taltionumero 2158) valituksista. Korkein hallinto-oikeus piti voimassa Vaasan hallinto-oikeuden 28.4.2016 antaman ratkaisun, jonka mukaan Terrafame Oy:n on haettava toiminnalle uutta ympäristölupaa 31.8.2017 mennessä. Terrafame Oy on jättänyt ympäristölupahakemuksen aluehallintovirastolle 30.8.2017.

Valituksenalainen lupa muuttaa edellä mainittua vuoden 2014 ympäristölupaa. Kyseinen lupa on määräaikaisesti voimassa 31.12.2018 saakka ja sen voimassaolo on jatkunut toiminnanharjoittajan tehtyä uuden ympäristölupahakemuksen. Koska kaivoksen koko toimintaa sekä myös sivukivialuetta ja siitä annettuja lupamääräyksiä, joita valituksenalaisella päätöksellä ei ole muutettu, arvioidaan uuden lupahakemuksen yhteydessä kokonaan uudestaan ja muutokset muussa toiminnassa voivat vaikuttaa myös sivukivialueelle sijoitettavan jätteen määrään ja laatuun sekä siitä syntyvien suotovesien laatuun ja määrään sekä sivukivialueen sulkemistapaan on valituksenalainen lupa määrättävä määräaikaiseksi ja valituksenalainen toiminta tulee arvioida uudelleen kyseisessä lupakäsittelyssä.

Täytäntöönpanomääräyksen kumoamista koskeva vaatimus

Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, että päätöksen täytäntöönpanosta määräämiselle on ollut perusteltu syy kaivoksen sivukiven sijoittamisen tarve huomioon ottaen. Toiminnan vaikutukset ovat sellaisia, että olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Päätöksen toimeenpano hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa ja määräajassa ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Sauli Viitasaari, Juha Väisänen ja Janne Marttila, joka on myös esitellyt asian.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen siltä osin kuin Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry ja sen asiakumppanit ovat vaatineet hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten kumoamista perusteilla, jotka koskevat luvan mukaiseen sivukivien sijoituspaikkaan KL2 sekä pohjarakenteisiin ja kallioruhjeisiin liittyviä pohjaveden pilaantumista koskevia riskejä.

1. Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry:n ja sen asiakumppanien vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen siltä osin kuin valituslupa on myönnetty ja asia on tutkittu. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

4. Lausuminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

5. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta osin.

Perustelut

1. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole valituksessa tutkituilta osin tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

2. Ratkaisu valitukseen tutkitulta osalta

Asiassa saatu selvitys

Asiassa sovellettavat säännökset ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen kohdasta Sovellettavat oikeusohjeet .

Asiassa saatua selvitystä ja asian aikaisempia vaiheita on muutoin kuin jäljempänä selostetuilta osin selostettu edellä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa kohdassa Asiassa saatu selvitys ja oikeudelliset johtopäätökset.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään muun ohella lisännyt sivukivialueen mahdollisten pohjavesiruhjeiden selvitysvelvollisuutta koskevan lupamääräyksen 5a, jonka mukaan toiminnanharjoittajan on ollut selvitettävä viimeistään 1.10.2020 mennessä KL2 sivukivialueen kallioperässä sijaitsevien mahdollisten pohjavettä johtavien kallioruhjeiden tarkempi sijainti ja annettava selvitys mahdollisten ruhjeiden vaikutuksesta sivukivialueen KL2 pohjavesille aiheutuvaan pilaantumisriskiin. Selvitys on ollut toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ja Kainuun ELY-keskukselle.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on aluehallintoviraston lausunnon liitteenä toimitettu tiedoksi hallinto-oikeuden valituksenalaiseen päätökseen lisäämässä lupamääräyksessä 5a tarkoitettu GTK:n 28.8.2020 päivätty ”Terrafame Oy -Sivukivialue KL2:n hydrogeologinen tutkimus”. Tutkimuksen kohdassa Tiivistelmä on todettu muun ohella, että ”Tässä tutkimuksessa on tulkittu kulkeutumismallintamisen avulla sivukivialueen KL2 sekä geotuubikenttien mahdollisesta vuodosta johtuvan pluumin kulkeutumista kohti tulkittuja ruhjevyöhykkeitä sekä tulkittu mahdollista kulkeutumista niissä. Mallinnuksen tuloksena tulkittiin, että mahdollinen vuoto voi kulkeutua ruhjevyöhykkeen yläpintaan hyvinkin nopeasti, alle vuodessa, mutta vuotokohdan etäisyys ruhjevyöhykkeestä vaikuttaa tähän voimakkaasti. Myös konsentraatiot, näissä lyhyen kulkeutumisajan havaintopisteissä osoittivat hyvin vähäistä laimenemista. Yleinen pohjaveden virtaussuunta tutkimusalueella on kohti louhosta. Kaksi ruhjevyöhykettä tulkittiin mallinnuksen perusteella merkityksellisimmiksi, joihin pluumi voi päästä. Näiden kulun perusteella arvioitiin mahdollisia kohteita, joille vuodosta voisi olla haittaa. Tällaisia kohteita ei muutamien kilometrien kulkeutumismatkalla havaittu kaakon suunnalla. Luoteessa ruhjevyöhykkeet voivat alittaa Kolmisoppijärven. Pidemmällä kulkeutumismatkalla ruhjevyöhykkeet keräävät enemmän muita vesiä, joten voidaan olettaa mahdollisten vuotovesien laimenevan kulkeutumismatkan.”

Tutkimusraportissa on haitta-aineiden kulkeutumista edellä mainitussa tilanteessa Kolmisoppijärven suuntaan ja sieltä kaivospiirin ulkopuolelle sivukivialue KL2:lta pidetty vähäisenä, koska kulkeutumismatkan kasvaessa ruhjevyöhykkeet keräävät enemmän vettä, jolloin mahdolliset haitta-aineiden pitoisuudet laimenevat. Kaakkoon kohti Naulavaaraa tapahtuvan mahdollisten haitta-aineiden kulkeutumista kaivospiirin ulkopuolelle pidetään mahdollisesti merkittävämpänä Kolmisopen suuntaan verrattuna johtuen tutkimusalueen sijainnista lähellä kaivospiirin rajaa. Kulkeutumisreitin suunnassa ei kuitenkaan ole asutusta tai luonnonsuojelualueita.

Tutkimuksen kohdassa Johtopäätökset on todettu muun ohella seuraavaa:

”Tutkimuksessa selvitetyt sivukivialue KL2:n ja geotuubikenttien mahdollisten pohjarakenteiden läpi tapahtuvien vuotojen vuotokohdat on valittu satunnaisesti ja tulosta voidaan pitää yleisenä kulkeutumisskenaariona. Tämä tutkimus ei kuvaa todellista tapahtumaa. Ruhjevyöhykkeiden hydrogeologisia ominaisuuksia ei tunneta, joten niitä pitkin mahdollisesti tapahtuvaa haitta-aineiden kulkeutumista tulkittiin ainoastaan ruhjeiden kulun perusteella.”

Oikeudellinen arvio

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston päätöksen mukaisen sivukivialueen toteuttamistapa on lainvoimaisella päätöksellä hyväksytty lupapäätöksen 30.4.2014 nro 36/2014/1 yhteydessä, kuten hallinto-oikeus on päätöksessään lausunut. Sivukiven sijoittamistapaa koskevat riskit on siten pääosin arvioitu aikaisemmassa lainvoimaisessa päätöksessä. Kuten hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa edelleen todennut, asiaan ei sovelleta valtioneuvoston asetusta kaatopaikoista. Näin ollen valituksenalaisessa asiassa on nyt kysymyksessä olevilta osin hallinto-oikeudessa ollut arvioitavana se, sisältääkö sivukivialueen KL2 sijoittaminen alueelle, jossa mahdollisesti sijaitsee kallioruhjeita, pohjaveden pilaantumiskiellon vastaisen riskin.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi toimitetun, hallinto-oikeuden päätöksellään lisäämään lupamääräykseen 5a perustuvan GTK:n 28.8.2020 päivätyn sivukivialueen KL2:n hydrogeologisen tutkimusraportin kohdassa Johtopäätökset on todettu, että tuossa tutkimuksessa on kulkeutumismallintamisen avulla selvitetty sivukivialue KL2:n ja geotuubikentttien mahdollisten pohjarakenteiden läpi tapahtuvien vuotojen kulkeutumista maaperässä kohti tulkittuja ruhjevyöhykkeitä. Vuotokohdat on valittu satunnaisesti ja raportin mukaan tulosta voidaan pitää yleisenä kulkeutumisskenaariona. Raportin mukaan kulkeutumismallinnuksen perusteella tulkittiin kaksi ruhjevyöhykettä, joihin pluumin (vuodon) kulkeutuminen on merkityksellistä. Raportin kohdassa Johtopäätökset on niin ikään todettu, että ruhjevyöhykkeiden hydrogeologisia ominaisuuksia ei tunneta, joten niitä pitkin mahdollisesti tapahtuvaa haitta-aineiden kulkeutumista tulkittiin ainoastaan ruhjeiden kulun perusteella. Raportin tiivistelmässä on todettu, että kaksi ruhjevyöhykettä tulkittiin mallinnuksen perusteella merkityksellisimmiksi, joihin pluumi voi päästä. Näiden kulun perusteella tutkimuksessa arvioitiin mahdollisia kohteita, joille vuodosta voisi olla haittaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainittuun GTK:n 28.8.2020 päivättyyn tutkimusraporttiin ei sisälly KL2 alueen kallioruhjeiden vaikutuksesta pohjavedelle aiheutuvaa pilaantumisriskiä ja sen merkityksellisyyttä geotuubikenttien pohjarakenteen mahdollisesta rikkoutumisesta johtuvassa teoreettisessa vuototilanteessa koskevaa varsinaista riskinarviota. Kun otetaan huomioon sivukivialueen KL2 suuri koko ja sille läjitettävän aineksen laatu ja määrä, pohjaveden pilaantumisriskin arvioinnin on oltava riittävän kattava. GTK:n tutkimusraportin perusteella ei voida suoraan arvioida sivukivialueen KL2 kallioruhjeiden vaikutuksesta pohjavedelle aiheutuvaa pilaantumisriskiä ja sen merkittävyyttä erityisesti pitkällä aikavälillä. Hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan päätöksessä lisätyssä määräyksessä 5a tarkoitettu selvitys on tarkoitettu otettavaksi huomioon kaivoksen koko toimintaa koskevan Terrafamen vireillä olevan uuden ympäristölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä, jolloin käytössä on selvitykset pohjavesiruhjeiden sijainnista alueella. Sen vuoksi sivukivien läjittämisestä KL2-alueelle mahdollisesti aiheutuvan pohjaveden pilaantumisriskin arvioiminen kokonaisuudessaan, kaikki riskin arviointiin vaikuttavat tekijät yhdessä huomioon ottaen jää ensi asteena lupaviranomaisen tehtäväksi aluehallintovirastossa vireillä olevassa kaivoksen toimintaa koskevassa lupa-asiassa.

Sivukivialueen lupamääräysten mukaisilla pohjarakenteilla sekä muun ohella suotovesiä koskevien lupamääräysten mukaisilla menettelyillä estetään suotovesien ja niihin mahdollisesti sisältyvien haitta-aineiden pääsy maaperään, pohjaveteen tai käsittelemättöminä ympäristöön. Pohjarakenteen alapuolisella kuivatusrakenteella (louhossalaojilla) estetään pohjaveden nousu tiivistysrakenteisiin. Hallinto-oikeus on päätöksessään lausutuilla perusteilla katsonut, että sivukivialueen pohjarakenne täyttää parhaan tekniikan vaatimukset ja sivukivialueen pohjaratkaisu ja suotovesien käsittely on riittävä varmistamaan sen, ettei sivukivialueen laajennuksesta ja sen toiminnasta aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumisriskiä tai pohjaveden pilaamiskiellon vastaista vaikutusta luvan hallinto-oikeuden muuttamana määräaikaisena voimassaoloaikana.

Kysymys valituksessa viitatuista sivukivialueen KL2 läjittämisen pitkäaikaisvaikutuksista ja niiden hallinnasta kytkeytyy osaltaan myös kaivannaisjätteen jätealueen KL2 sulkemiseen ja sulkemissuunnitelman hyväksymistä koskevaan ratkaisuun. Aluehallintovirasto on lupapäätöksensä perusteluissa todennut, että siellä vireillä oleva kaivoksen toimintoja koskeva uusi ympäristölupahakemus koskee kaivoksen kaikkia toimintoja, muun ohella kaivannaisjätteen jätealueita ja niiden sulkemissuunnitelmaa.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä muutetun ympäristöluvan voimassaolon määräaikaisuus ja se, että muun ohella sivukivialueen KL2 pohjavesiriski tulee hallinto-oikeuden päätöksessä todetun mukaisesti kokonaisuudessaan muun ohella edellä mainitusta tutkimusraportista saatava selvitys ja luvanhakijan esittämä sulkemissuunnitelma huomioon ottaen uudelleen arvioitavaksi aluehallintovirastossa vireillä olevan toiminnan jatkamista koskevan ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä sekä se, että aluehallintovirastolla on mahdollisuus tarvittaessa varata toiminnanharjoittajalle tilaisuus esittää muun ohella riskinarvioinnin osalta mahdollisesti tarvittavat lisäselvitykset, riskinarvioinnin mahdolliseen puutteellisuuteen ei valituksessa esitettyjen perusteiden johdosta ole aihetta tässä vaiheessa valituksenalaisessa asiassa enemmälti puuttua.

Lopputulos

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä se, että oikeudenkäynnin ei ole katsottava aiheutuneen viranomaisen virheestä, Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylättävä.

4. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

5. Valituslupahakemuksen hylkääminen

Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta osin, ja ottaen huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 126 §n 1 momentti, ole ympäristönsuojelulain 190 §:n 1 momentissa ja hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Irene Mäenpää.