1.10.2019

Viranhaltija oli myöntänyt A:lle henkilökohtaista apua niin sanotun työnantajamallin mukaisesti kuitenkin niin, että henkilökohtaisena avustajana toimivalle perheenjäsenelle tai samassa taloudessa asuvalle ei makseta muun ohella ilta-, lauantai- ja sunnuntaityökorvausta. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. A valitti päätöksestä hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeus jätti hänen valituksensa tutkimatta sillä perusteella, että kysymys oli A:n henkilökohtaisten avustajien ja kaupungin välisestä julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevasta asiasta, joka olisi tutkittava näiden välisenä hallintoriitana.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli kysymys A:lle vammaispalvelulain mukaisena palveluna myönnetystä henkilökohtaisesta avusta, jota koskevaan ja A:ta sitovaan viranhaltijan päätökseen hänellä oli sosiaalihuollon asiakkaana oikeus vaatia sosiaalihuoltolain 50 §:n mukaan oikaisua ja edelleen valittaa oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä hallinto-oikeudelle.

Sillä, että kaupunki oli maksanut A:n henkilökohtaisten avustajien palkan suoraan henkilökohtaisille avustajille, ei ollut asiassa merkitystä. Kysymys ei ollut henkilökohtaisten avustajien ja kaupungin välisestä hallintoriitana käsiteltävästä asiasta. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää A:n valitusta tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle valitusasiana uudelleen käsiteltäväksi.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 3 § 1 momentti, 8 § 2 momentti, 8 d § 2 momentti 1 kohta, 17 § ja 18 §

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 6 §

Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 momentti

Sosiaalihuoltolaki 45 § 1 momentti ja 50 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Petri Helander, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Anna Heikkilä.