26.6.2014

Voimalaitoksen toimintaa koskevan ympäristöluvan lupamääräyksessä oli määrätty, että voimalaitoksen toiminnasta aiheutuva melu yhdessä muiden teollisuusalueen ympäristöluvanvaraisten laitosten toiminnasta aiheutuvan melun kanssa ei saanut voimalaitosta lähimmillä olevien, melulle eniten altistuvien pysyvään asumiseen käytettyjen kiinteistöjen piha-alueilla ylittää päivällä kello 07 - 22 ekvivalenttimelutasoa (L _Aeq ) 55 dB eikä yöllä kello 22 - 07 ekvivalenttimelutasoa (L _Aeq ) 50 dB.

Hallinto-oikeus oli muuttanut mainittua lupamääräystä siten, että määräyksessä tarkoitettu melutaso ei saanut ylittyä myöskään taajaman läheisyydessä olevilla virkistysalueilla. Päätöksen perusteluista ilmenevä täsmennys huomioon ottaen määräyksen oli tulkittava koskevan asemakaavassa välittömästi voimalaitoksen eteläpuolelle osoitettua retkeily- ja ulkoilualuetta.

Toiminnanharjoittajan valituksesta korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen mainittuun lupamääräykseen tehdyn muutoksen osalta. Melun raja-arvoja koskevan lupamääräyksen antaminen pelkästään sillä perusteella, että alue oli asemakaavassa osoitettu retkeily- ja ulkoilualueeksi, ei ollut tarpeen ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi. Kun lisäksi otettiin huomioon asiassa saatu selvitys välittömästi voimalaitoksen eteläpuolella olevan alueen olosuhteista, mainittua aluetta ei ollut pidettävä sellaisena taajaman läheisyydessä olevana virkistysalueena, jota olisi erityisesti suojattava melulta.

Ympäristönsuojelulaki 6 §, 42 § 1 ja 2 momentti sekä 43 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Janne Aer ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.