31.10.2011

Kaupungin omistamaa kiinteistöä koskeneen, kaupungin ja rakennusliikkeen välisen kiinteistönkaupan esisopimuksen toteutumisen ehtona oli, että sopimuksen kohteena olevan alueen ulkopuolella sen läheisyydessä sijaitsevalle kaupungin omistamalle muulle alueelle vahvistetaan sopimuksessa määriteltyjen suuntaviivojen mukainen asemakaava.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kiinteistönkaupan esisopimukseen oli tässä tapauksessa sisältynyt sitoumus kaavoituksen toteuttamisesta ja sopimusta oli siten pidettävä tältä osin maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuna maankäyttösopimuksena. Sillä seikalla, että kiinteistönkaupan esisopimus oli koskenut muuta kuin siinä kaavoituksen kohteeksi tarkoitettua aluetta, tai sillä, että kaupungin sopimuskumppani ei ollut kaavoituksen kohteeksi tarkoitetun alueen maanomistaja, ei ollut tässä suhteessa merkitystä.

Maankäyttösopimuksella ei voida syrjäyttää maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjä asemakaavan sisältövaatimuksia tai muitakaan kaavan sisältöä tai hyväksymisedellytyksiä koskevia säännöksiä eikä kaavan laatimiseen liittyviä osallistumista ja vuorovaikutusta koskevia saman lain säännöksiä. Maankäyttösopimuksen käsitteleminen kaupungin hallintoelimissä ennen kaavaehdotuksen nähtäville asettamista ei sellaisenaan osoittanut, että kaavaa laadittaessa olisi syrjäytetty osallistumista ja vuorovaikutusta tai kaavan sisältöä koskevat vaatimukset. Osallisilla oli ollut mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista ja osallistumis- ja arviointimenettelystä, ja heillä ja muilla kuntalaisilla oli ollut mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, saada siitä tietoja ja tutustua vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Hallinto-oikeuden päätös, jolla asemakaavaa koskevat valitukset oli hylätty, pysytettiin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 91 b §