3.5.2010

A Oy:n ja B Oy:n välisessä yhteistyösopimuksessa oli sovittu rahoittajan eli B Oy:n tarjoamien autokannan hallinnointi- ja rahoituspalvelujen käytöstä asiakkaan eli A Oy:n autokannan hoidossa ja rahoituksessa. Sopimuksen mukaan B Oy hoiti A Oy:n autokannan autokulujen hallinnoinnin siten, että A Oy osoitti kaikki autoihin liittyvät laskut B Oy:n maksettavaksi.

Sopimuksen mukaan B Oy laskutti A Oy:ltä sopimuksen puitteissa rahoitettujen ajoneuvojen maksuerät lisättynä kaikilla sopimuksen mukaisilla kuluilla sekä sopimuksen liitteessä mainituilla palvelupalkkioilla kuukausittain yhdellä koontilaskulla. B Oy peri sopimuksen mukaisista hallinnointipalveluista päivittäisen hoitopalkkion, joka määräytyi autokohtaisesti. Hoitopalkkion määrä samoin kuin muut mahdolliset kulut oli määritelty sopimuksen liitteenä olevassa palveluhinnastossa. Palveluhinnaston mukaan B Oy peri A Oy:ltä korvauksen seuraavista hallinnointipalveluista: käyttäjien palvelu, polttoainekortit/rekistereiden ylläpito ja tilaukset, polttoainelaskujen tarkistus, olemassa olevan sopimuskannan/omistusautojen hallinta sekä rengaspalvelun hoitopalkkio.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n ja B Oy:n välinen autokannan rahoitus- ja hallintopalveluja koskeva yhteistyösopimus oli yksi kokonaisuus. Sopimuksessa mainitut hallinnointipalvelut liittyivät olennaisesti ja kiinteästi arvonlisäverolain 114 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen henkilöautojen ja niiden käyttöön liittyvien tavaroiden ja palvelujen hankkimiseen. Kysymyksessä olevien hallinnointipalvelujen katsottiin olevan epäitsenäinen sivusuorite pääsuoritteeseen, henkilöautojen luovutukseen ja käyttöön nähden. Myöskään sillä seikalla, että hallinnointipalveluista mahdollisesti laskutettiin erikseen, ei ollut asiassa merkitystä. Kun kysymyksessä olevat henkilöautot oli hankittu A Oy:lle vähennysrajoituksen alaiseen käyttöön työsuhdeautoiksi, A Oy:llä ei ollut myöskään oikeutta vähentää hallinnointipalveluihin sisältyviä arvonlisäveroja. Jälkiverotus tilikaudelta 1.1.-31.12.2002

Arvonlisäverolaki 102 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti, 114 § 1 momentti 5 kohta ja 2 momentti sekä 117 §
Kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 17 artikla 1 ja 2 kohta sekä 28 f artikla 1 kohta
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot C-572/07, RLRE Tellmer Property, C-425/06, Part Service, C-251/05, Talacre, C-41/04, Levob ja C-349/96, Card Protection Plan