14.11.2008

A Oy oli vuonna 1999 tehnyt B Oy:n kanssa sopimuksen arvopaperikaupan hoitamisesta. Sopimuksen mukaan arvopaperikauppaa käytiin B Oy:n nimissä yhteiseen lukuun. Sopimuksessa oli sovittu toiminnasta aiheutuvien voittojen ja tappioiden jakamisesta osapuolten välillä. Sopimuksen mukaan A Oy sai arvopaperikaupan voitosta tietyn prosenttiosuuden B Oy:ltä ja maksoi tappiosta vastaavasti tietyn prosenttiosuuden B Oy:lle. Arvopaperitoimintaan käytettävät varat olivat B Oy:n omistuksessa ja arvopaperikauppa oli B Oy:n toimintaa, josta se oli kirjanpito- ja verovelvollinen. A Oy antoi pääomistajansa X:n välityksellä B Oy:öön sijoittamiensa varojen lisäksi pörssiosakkeilla käytävää kauppaa koskevan asiantuntemuksensa. A Oy oli B Oy:n A Oy:lle/X:lle antaman valtakirjan nojalla antanut arvopaperikauppaa koskevia osto- ja myyntimääräyksiä. Arvopaperikauppaa oli käyty pörssivälittäjien kanssa siten, että näille oli toimitettu valtakirja, jonka perusteella A Oy/X oli ollut oikeutettu antamaan B Oy:n varoja koskevia osto- ja myyntitoimeksiantoja. Arvopaperikaupan linjauksista oli keskusteltu B Oy:n hallituksessa, mutta yksityiskohtaisia toimintaohjeita ei ollut annettu. Yksittäisiä toimeksiantoja olivat voineet antaa myös B Oy:n pääosakas Y ja työntekijä Z.

A Oy:n B Oy:n kanssa tekemän sopimuksen mukaisia tehtäviä pidettiin omaisuudenhoitopalveluina tai niihin rinnastettavina palveluina. Kysymys ei ollut pelkästä sijoitusneuvonnasta. A Oy:n tehtävät sijoittuivat konsultoivan ja täyden valtakirjan omaisuudenhoidon väliselle alueelle. Toisin kuin konsultoivassa omaisuudenhoidossa A Oy teki osan sopimuksen mukaisista päätöksistä itse, kun konsultoivassa omaisuudenhoidossa asiakas teki nämä päätökset. A Oy:llä ei kuitenkaan ollut yksinomaista päätösvaltaa, vaan sopimuksen toinen osapuoli B Oy osallistui myös niiden tekemiseen. Arvopaperisalkun sisällön muutoksista keskusteltiin B Oy:n hallituksen kokouksissa, joihin myös A Oy:n pääomistaja X B Oy:n hallituksen jäsenenä osallistui.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:llä/X:llä B Oy:n kanssa tekemän sopimuksen mukaisesti oli oikeus antaa arvopapereita koskevia osto- ja myyntimääräyksiä siten itsenäisesti, että A Oy/X päätti näistä liiketoimista arvopaperimarkkinoilla. Kun A Oy:n B Oy:n kanssa tekemään sopimukseen perustuvaa palvelua tarkasteltiin kokonaisuutena, siihen sisältyvää arvopaperikaupan hoitamista voitiin pitää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter) ja C-235/00 (CSC Financial Services) antamissa tuomioissa tarkoitettuna luonteeltaan erillisenä sekä erityisenä ja olennaisena sellaisten liiketoimien kannalta, jotka koskevat arvopapereita. Tähän nähden ja kun Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan sanamuoto oli arvonlisäverolain arvopaperikaupan käsitettä laajempi, korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n arvopaperikaupan hoitamista oli pidettävä arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitettuna verottomana rahoituspalveluna. Tämän vuoksi A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa B Oy:ltä saamastaan voitto-osuudesta. Palvelun verokohtelun suhteen ei ollut merkitystä sillä, että A Oy:llä ei ollut sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua lupaa sijoituspalvelujen tarjoamiseen. Jälkiverotukset tilikausilta 1.1.-31.12.2000 ja 1.1.-31.12.2001.

Arvonlisäverolaki 1 §, 41 §, 42 § 1 mom. 6 kohta ja 3 mom.
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla B kohta d alakohta 5 alakohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter)
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-235/00 (CSC Financial Services)
Laki sijoituspalveluyrityksistä (579/1996) 3 § 1 mom. 5 kohta (156/1997)

Ks. myös KHO:2001:61 ja KHO 31.3.1999 T 686.