11.4.2001

Mäntyharjun sosiaalijohtaja oli 26.8.1999 tekemillään päätöksillä myöntänyt A:n alle kouluikäisille lapsille lasten päivähoidosta annetun lain nojalla kokopäiväisen päivähoitopaikan päiväkotiin ajalle 1.8.1999-31.7.2000. Sosiaalijohtaja oli sittemmin 29.12.1999 tekemällään päätöksellä päättänyt, että mainittujen lasten päivähoito kyseisessä päiväkodissa päättyi 31.12.1999, koska tiedossa ei ollut sellaisia seikkoja, jotka mäntyharjulaisessa päivähoidossa olivat perusteena kokopäivähoidolle. Sosiaalilautakunta oli A:n tekemään oikaisuvaatimukseen antamassaan päätöksessä muun ohella todennut, että sosiaalijohtaja oli toiminut asiassa Mäntyharjussa noudatetun menettelyn ja lautakunnan ohjeen mukaan, koska lautakunnalle ei ollut toimitettu erityisasiantuntijan lausuntoa kokopäivähoidon tarpeesta 1.1.2000 lukien. Samalla lautakunta oli antanut perhepäivähoidonohjaajan tehtäväksi sijoittaa A:n lapset kunnalliseen perhepäivähoitoon, jonka tarve tarkentuu laadittavassa hoitosopimuksessa. Kuopion hallinto-oikeus oli 9.8.2000 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen, koska Mäntyharjun kunta oli valituksenalaisella päätöksellään antanut perhepäivähoidonohjaajan tehtäväksi sijoittaa A:n lapset kunnalliseen perhepäivähoitoon ja kunta oli siten järjestänyt A:n perheelle sosiaalipalveluna lasten päivähoidosta annetun lain edellyttämän päivähoitopaikan.

Korkein hallinto-oikeus totesi A:n purkuhakemuksen johdosta, että lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n 1 momentin (630/1991) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän mainitun lain 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun päivähoitopaikan sen ajan päätyttyä, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa (364/1963) tarkoitettua äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa, ja että lapsi voi olla päivähoidossa siihen saakka, kunnes hän siirtyy peruskoululaissa (1.1.1999 lukien perusopetuslaki) tarkoitettuna oppivelvollisena peruskouluun tai sitä vastaavaan kouluun. Päivähoitoa on kuitenkin järjestettävä osa-aikaisesti, kun lapsi ennen peruskoululaissa tarkoitettua oppivelvollisuusikää osallistuu esiopetukseen koulussa. Päivähoitoa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa.

Vanhemmilla ja muilla lapsen huoltajilla on lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n säännösten mukaisesti oikeus saada lapselleen kunnan järjestämä kokopäivähoitopaikka esittämättä erityisiä perusteita kokopäivähoidon tarpeelle. Sosiaalijohtaja ei näin ollen ollut voinut lopettaa lasten päivähoitoa päiväkodissa sillä päätöksessä mainitulla perusteella, että tiedossa ei ollut perusteita kokopäivähoidolle. Sosiaalijohtajan päätös oli tältä osin päivähoidosta annetun lain vastainen. Sosiaalilautakunnan oli katsottava päätöksellään hylänneen A:n oikaisuvaatimuksen ja siis lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n vastaisesti lopettaneen A:n lapsilta kokopäivähoitopaikat päiväkodissa 31.12.1999 lukien. Päätösten lainvastaisuutta ei tässä tapauksessa poistanut se, että sosiaalilautakunta oli samalla antanut perhepäivähoidonohjaajan tehtäväksi sijoittaa A:n lapset kunnalliseen perhepäivähoitoon, jota oli sittemmin tarjottu 13.1.2000 lukien.

Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että Mäntyharjun sosiaalijohtajan ja sosiaalilautakunnan sekä Kuopion hallinto-oikeuden kysymyksessä olevat päätökset perustuivat hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Kun kuitenkin otettiin huomioon, että se aika, joksi päiväkotipaikat oli myönnetty, oli mennyt ja että A:n lapsille oli sittemmin järjestetty kunnallinen päivähoitopaikka, enemmän lausunnon antaminen asiassa raukesi.

Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 mom. 2 kohtaLaki lasten päivähoidosta 11 a §