27.5.1999

Kunnan terveyskeskuksessa oli huolehdittu hampaiden oikomishoidosta siinä laajuudessa kuin kunnan palveluksessa olleen hammashoitohenkilöstön puitteissa oli ollut mahdollista. Kunnan palveluksessa ei ollut ollut hampaiden oikomishoitoon erikoistunutta hammaslääkäriä. Kunnalla oli ollut konsulttisopimus yksityisen oikojahammaslääkärin kanssa. Tämän sopimuksen ansiosta kunnan terveyskeskushammaslääkäri oli voinut toteuttaa eräitä hampaiden oikomishoitoon liittyviä toimenpiteitä.

Neljän alle 19-vuotiaan lapsen huoltajat olivat yhteisessä hakemuksessaan lääninoikeudelle vaatineet kunnalta korvausta lastensa hampaiden oikomishoidon kustannuksista. Kustannukset olivat aiheutuneet hoidon hankkimisesta yksityiseltä oikomishoitoon erikoistuneelta hammaslääkäriltä, kun kunta ei ollut pystynyt hoitoa tarjoamaan.

Lääninoikeus oli velvoittanut kunnan suorittamaan vanhemmille korvauksen näistä kustannuksista niiltä osin kuin vanhemmat olivat joutuneet itse maksamaan ne. Korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden päätöksen ja hylkäsi hakemuksen.

Kysymyksessä olleiden lasten tapauksissa oli tarvittu sellaista oikomishoitoa, joka oli edellyttänyt hampaiden oikomishoitoon erikoistuneen hammaslääkärin toimenpiteitä ja joita siten kunnan terveyskeskushammaslääkäri ei ollut katsonut voivansa suorittaa. Tämä asiantila samoin kuin se seikka, ettei oikomishoidon kustannuksia kokonaisuudessaan korvattu kunnan varoista oli kunnassa noudatettujen periaatteiden mukaisesti ilmoitettu lasten huoltajille. Tämän vuoksi nämä lapset olivat hakeutuneet yksityisen hampaiden oikomishoitoon erikoistuneen hammaslääkärin hoitoon.

Kunnan tehtävänä on kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 4 kohdan ja kansanterveysasetuksen 1 §:n nojalla ylläpitää hammashuoltoa, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoito ensisijaisesti 1956 ja sen jälkeen syntyneille sekä pään ja kaulan alueelle sädehoitoa saaneille henkilöille. Kunta ei ollut järjestänyt hampaiden oikomishoitoa siltä osin kuin se edellytti asiassa kysymyksessä olleiden kaltaisia oikomishoitoon erikoistuneen hammaslääkärin toimenpiteitä kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna kunnan ylläpitämänä hammashoitona yhdelläkään sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:ssä mahdollistetuista vaihtoehtoisista tavoista. Kunta ei ollut myöskään antanut kysymyksessä olleiden lasten hoitoa varten pykälän 4 momentissa tarkoitettua maksusitoumusta, joka oli edellytyksenä kunnan korvausvelvollisuuden syntymiselle.

Kysymyksessä olleilla lapsilla ei ollut lakiin perustuvaa oikeutta korvauksen saamiseen kunnalta heidän omasta aloitteestaan yksityiseltä erikoishammaslääkärilta ilman kunnan etukäteen antamaa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n 4 momentissa tarkoitettua maksusitoumusta hankitun hoidon kustannuksista. Kunnassa ei ollut menetelty niin, että heille olisi tullut se käsitys, että heillä on tällainen oikeus. Lääninoikeuden olisi näistä syistä tullut hylätä hakemus.

Hallintolainkäyttölaki 69 §Kansanterveyslaki 14 § 1 mom 4 kohtaKansanterveysasetus 1 §Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 4 § 4 mom