30.11.1995

Kaupungin nuorisotoimen alaisuudessa toimi nuorten työpajoja, joiden toiminta perustui työttömien ja ammattitaidottomien nuorten työllistämiseen ja tukemiseen vaikeassa työllisyystilanteessa. Nuorten palkkamenot katettiin työvoimatoimiston myöntämällä työllistämistuella ja kaupungin talousarvioon sisältyvällä työllisyysmäärärahalla. Kaupunki myönsi lisäksi työpajojen käyttömenoihin tukea, joka oli tarkoitus käyttää työpajojen materiaalihankintoihin. Työpajojen kokonaismenot olivat vuonna 1993 olleet 1.966.222 markkaa ja -tulot 21.841 markkaa. Puutyö-, ompelu- ja autopajoissa ulkopuolisille asiakkaille myytäväksi valmistetut tavarat ja asiakkaille suoritetut palvelut olivat tavanomaisia kulutushyödykkeitä ja sellaisina ne kilpailivat vastaavien yleisesti myytävien hyödykkeiden kanssa. Koska myynti oli myös jatkuvaa ja se suuntautui periaatteessa rajoittamattomalle asiakaskunnalle, se tapahtui arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa. Sillä seikalla, että myyntitulot eivät kattaneet kaikkia työpajatoiminnasta aiheutuvia kustannuksia, ei ollut tämän suhteen merkitystä. Myynti ei ollut verotonta myöskään arvonlisäverolain 37 §:ssä tarkoitettuna sosiaalihuoltona tapahtuvana palvelujen ja tavaroiden myyntinä. Kaupungin oli suoritettava arvonlisäveroa puutyö-, ompelu- ja autopajoissa ulkopuolisille asiakkaille valmistettujen tavaroiden ja asiakkaille suoritettujen palvelujen myynnistä. Valtionasiamiehen valitus hyväksyttiin. (ArvonlisäveroL 1501/93).

Ks. myös D:5565/6/94.

Ennakkotieto ajalle 1.6.1994-31.12.1995.

ArvonlisäveroL 1 § 1 mom 1 kohtaArvonlisäveroL 2 § 1 momArvonlisäveroL 6 § 1 momArvonlisäveroL 17 §ArvonlisäveroL 18 §ArvonlisäveroL 37 §