31.3.1992

Kaupunginhallitus oli 12.3.1990 päättänyt käyttää etuostolain mukaista kunnan etuosto-oikeutta kiinteistön kaupassa, jossa A Oy oli myynyt 2,745 hehtaarin tilan 380.000 markan kauppahinnasta B Oy:lle perustettavan yhtiön lukuun. Valituksessaan lääninoikeudelle yhtiöt lausuivat, että B Oy omisti A Oy:n kokonaan. B Oy puolestaan kuului suurempaan konserniin. Konserniyhtiöiden pääasiallisena toimialana oli kiinteistösijoittaminen ja -jalostaminen. A Oy oli sen sijaan harjoittanut lähinnä kiinteistöjen rakennusurakointi- ja saneeraustoimintaa eikä se omistanut aktiivisia vuokratuottoja kerryttäviä kiinteistöjä. Kysymyksessä oleva kiinteistö oli ollut A Oy:llä niin sanottuna passiivisena omaisuutena. Tilaa ei ollut kaavoitustilanteen takia päästy rakentamaan ja se myytiin konsernin sisäisen työnjaon perusteella B Oy:lle. Lisäksi kauppaan oli vaikuttanut A Oy:n velka B Oy:lle. Kaupan tekemisen perusteena oli ollut yhtiöiden välinen konsernisuhde ja siitä johtuvat järjestelyt, joilla toisaalta oli maksettu tytäryhtiön velkaa emoyhtiölle ja toisaalta konsernin sisäisen työjaon kannalta siirretty kiinteää omaisuutta sitä keskitetysti hoitavalla taholle. Sen vuoksi yhtiöt katsoivat, että etuosto-oikeuden käyttäminen oli etuostolain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuutonta. Muun muassa elinkeinoverolainsäädännössä oli toteutettu muutoksia, joiden nojalla muun ohessa olemassa olevan yrityksen yhtiöittäminen ei kiinteistöjä luovutettaessa perustettaville uusille yrityksille muodosta tuloverotuksen tai leimaverovelvollisuuden perustaa. Lainsäätäjä on siis katsonut, että tosiasiallista omistajanvaihdosta ei ole tapahtunut. Etuostolain 6 §:ssä mainitulla ostajan ja myyjän välisellä suhteella on katsottava tarkoitetun myös juridisten henkilöiden välisiä suhteita. Lisäksi oli otettava huomioon, että kiinteistökauppa oli tehty velan suorittamiseksi, eikä kiinteistön omistajanvaihdosta tarkoittaen. Kauppahinta oli suoritettu poikkevallla tavalla eikä tällainen järjestely olisi ollut mahdollinen vieraiden osapuolten kesken. Kun etuosto-oikeuden käyttämistä yhtiöiden esittämistä niiden välisiin suhteisiin liittyvistä syistä ei ollut pidettävä etuostolaissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana, eikä muutakaan perustetta, jonka mukaan kunnalle ei olisi ollut etuosto-oikeutta, ollut esitetty, KHO pysytti lääninoikeuden päätöksen. Myös D:2589/2/91

Äänestys 4-1.

EtuostoL 6 §