28.3.2025

Valittajan asianosaisuus

Hankintayksikkö on esittänyt, että valitus tulee jättää tutkimatta sen takia, että valittajalla ei ole hankinta-asiassa valitusoikeuteen oikeuttavaa asianosaisasemaa. Hankintayksikön mukaan valittaja ei ole kyennyt selvästi osoittamaan, että sillä olisi asiassa valitusoikeus.

Asiaan yleisenä oikeudenkäyntilakina sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta muun ohella, jos valittajalla ei ole valitusoikeutta (4 kohta).

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 145 §:n 1 momentin mukaan se, jota asia koskee, voi saattaa hankintaa koskevan asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi tekemällä valituksen.

Hankintalain 146 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi valituksella voidaan saattaa mainitussa laissa tarkoitettu hankintayksikön päätös tai hankintayksikön muu hankintamenettelyssä tekemä ratkaisu, jolla on vaikutusta ehdokkaan tai tarjoajan asemaan.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä asianosaisena on pidetty lähinnä alalla toimivaa yrittäjää, jolla on tai olisi ollut mahdollisuus saada oma tarjouksensa hyväksytyksi oikein toteutetussa hankintamenettelyssä. Tilanteissa, joissa hankintayksikkö on kilpailuttanut hankinnan hankintasäännösten edellyttämällä tavalla, alalla toimiva yrittäjä on oikeuskäytännössä katsottu asianosaiseksi lähtökohtaisesti vain, jos yrittäjä on antanut tarjouskilpailussa tarjouksen tai jos yrittäjä on ainakin voinut osoittaa pyrkineensä osallistumaan tarjouskilpailuun.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valittaja tarjoaa valituksenalaisen hankinnan kohteena olevia pää- ja arkkitehtisuunnittelupalveluja, joten sen on katsottava täyttävän asianosaisaseman arviointiin liittyvän edellytyksen alalla toimivasta yrittäjästä. Valittaja on myös osoittanut pyrkineensä osallistumaan valituksen kohteena olevaan pää- ja arkkitehtisuunnittelupalvelujen tarjouskilpailuun. Valittajan mukaan se ei ole kuitenkaan voinut jättää tarjousta hankintasäännösten vastaisesti asetetun liikevaihtovaatimuksen takia.

Hankintayksikkö on julkaisemassaan tarjouspyynnössä, jonka valittaja on esittänyt olevan hankintasäännösten vastainen, esittänyt hankinnan kohdetta ja tarjousta koskevat vaatimukset hankintamenettelyyn osallistuvia tarjoajia sitovalla tavalla. Tarjouspyynnön julkaiseminen on siten ollut hankintalain 146 §:n 1 momentissa tarkoitettu hankintamenettelyssä tehty ratkaisu, jolla on ollut vaikutusta tarjoajan asemaan ja joka on mainitun säännöksen nojalla voinut olla muutoksenhaun kohteena.

Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 12.2.2004, Grossmann Air Service, C-230/02, EU:C:2004:93, tuomion 29 ja 30 kohta) lausunut muun ohella olevan liiallista vaatia, että yritys, jonka etuja väitetään loukatun tarjouskilpailua koskeviin asiakirjoihin sisältyvillä syrjivillä lausekkeilla, tekee kyseisessä hankintamenettelyssä tarjouksen voidakseen käyttää muutoksenhakumenettelyjä kyseisten eritelmien osalta, vaikka sen mahdollisuudet kyseisen hankintasopimuksen tekemiseksi ovat olemattomat mainittujen eritelmien takia. Tuomioistuimen mukaan yrityksen on voitava hakea suoraan muutosta tällaisten syrjivien eritelmien osalta odottamatta hankintamenettelyn päättymistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessä KHO 2017:12 on todettu, että tarjouskilpailuun osallistumisesta kiinnostuneella toimittajalla on oltava mahdollisuus muutoksenhakuun syrjiväksi katsomastaan tarjouspyynnöstä myös tilanteessa, jossa toimittaja ei ole osallistunut tarjouskilpailuun eikä ole jättänyt tarjousta. Tällaisen yrityksen on kuitenkin käytettävä muutoksenhakukeinoja nopeasti ja odottamatta hankintapäätöksen tiedoksiantoa tai hankintasopimuksen tekemistä.

Valittaja on toimittanut valituksensa alkuperäisen hankintailmoituksen perusteella ensin Vaasan hallinto-oikeuteen ja 15.4.2024 korjatun hankintailmoituksen julkaisemisen jälkeen saattanut väitteensä hankintasäännösten vastaisena pitämästään tarjouspyynnöstä markkinaoikeuden tutkittavaksi tarjousajan viimeisenä päivänä. Kun otetaan huomioon tavoite tehokkaasta ja nopeasta oikeussuojasta ja valittajan muutoksenhakuun käyttämä aika, markkinaoikeus katsoo, että valittaja on nyt esillä olevassa tilanteessa käyttänyt muutoksenhakukeinoja julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän vaatimalla tavalla riittävän ajoissa, jotta häntä tarjouskilpailuun osallistumattomana tahona voidaan pitää asianosaisena.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että valittajaa on pidettävä hankintalain 145 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena esillä olevassa asiassa. Valitusta ei siten tule jättää tutkimatta asianosaisaseman puuttumisen takia.

Valituksen sisältö

Hankintayksikkö on esittänyt, että valitus tulee jättää tutkimatta sen takia, että valituksen sisältö ei ole täyttänyt oikeudellisia vaatimuksia. Hankintayksikön mukaan valitus on ollut rakenteeltaan ja sisällöltään epäselvä, tulkinnanvarainen ja kokonaisuutena puutteellinen. Valitusta ei ole laadittu lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, sillä valituksesta ovat puuttuneet esimerkiksi hankintasäännösten mukaiset vaatimukset oikeudellisista seuraamuksista.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta muun ohella, jos valitus on jäänyt puutteelliseksi, vaikka valittajalle on varattu tilaisuus sen täydentämiseen (6 kohta) tai tutkimatta jättämiseen on muu vastaava syy (7 kohta).

Säännöksen esitöissä (HE 29/2018 vp s. 148) on todettu, että valitus jätetään 6 kohdan mukaan tutkimatta myös, jos se on jäänyt ehdotetun lain 40 §:ssä tarkoitetusta täydentämismenettelystä huolimatta niin puutteelliseksi, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi (ks. esim. KHO 2016:223). Valitus jätetään tutkimatta, jos valituksesta täydennyskehotuksen jälkeenkin puuttuvat kokonaan perustelut tai jos siitä ei selkeästi ilmene, mitä päätöstä valitus koskee. Valituksen tutkimatta jättäminen on näissä tilanteissa asianmukaista kuitenkin vain, jos täydennyskehotuksesta on ilmennyt, että valitus voidaan puutteellisuuden vuoksi jättää tutkimatta.

Esitöissä (HE 29/2018 vp s. 148) on lisäksi todettu, että luettelo tutkimatta jättämisen syistä ei ole tyhjentävä. Tämä ilmenee 7 kohdasta, jonka mukaan valitus jätetään lisäksi tutkimatta, jos siihen on muu, 1 — 6 kohtaa vastaava syy. Hallintolainkäytössä esiintyy hyvin monenlaisia tilanteita, joten tutkimatta jättämisen syistä ei ole mahdollista säätää kattavasti. Kohdassa tarkoitettu syy voisi olla esimerkiksi jo ratkaistusta asiasta tehty uusi valitus.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan valituksessa on ilmoitettava muun ohella päätös, johon haetaan muutosta (1 kohta), miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi (2 kohta) ja vaatimusten perustelut (3 kohta).

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 40 §:n mukaan, jos valitus tai muu hallintotuomioistuimelle toimitettu kirjelmä on puutteellinen, hallintotuomioistuimen on varattava kirjelmän laatijalle tilaisuus kohtuullisessa määräajassa täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Täydennyspyynnössä on samalla ilmoitettava, millä tavoin kirjelmä on puutteellinen ja mitä täydentämisen laiminlyönnistä voi seurata.

Valittaja on vaatinut alun perin valituksessaan, että tuomioistuin kieltää hankintayksikköä soveltamasta virheellistä hankintailmoitusta ja että menettely korjataan hankintasäännösten mukaiseksi. Valituksessa on todettu, että tuomioistuimella tarkoitetaan Vaasan hallinto-oikeutta tai markkinaoikeutta. Kun otetaan huomioon valittajan myöhempi ilmoitus valituksen käsittelemisestä nimenomaan markkinaoikeudessa, valittajan on katsottava vaatineen valituksessaan, että markkinaoikeus kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä hankintasäännösten mukaiseksi. Vaatimustensa perusteeksi valittaja on esittänyt valituksessaan väitteitä hankinnan ennakoidusta kokonaisarvosta ja tarjouspyynnössä asetetusta liikevaihtovaatimuksesta.

Markkinaoikeus toteaa, että mikäli se olisi arvioinut valituksen niin puutteelliseksi, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, markkinaoikeus olisi varannut valittajalle tilaisuuden täydentää puutteellista valitustaan. Koska valittaja on edellä kuvatulla tavalla ilmoittanut valituksessaan muun ohella vaatimuksensa ja niiden perustelut, on valituksen katsottava täyttäneen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 15 §:n 1 momentissa valituksen sisällölle asetetut vaatimukset. Valittaja on lisäksi markkinaoikeuskäsittelyn aikana täydentänyt vaatimuksiaan markkinaoikeuden pyynnöstä sen jälkeen, kun hankintayksikkö on toimittanut tiedon hankintasopimuksen allekirjoittamisesta.

Markkinaoikeus katsoo, ettei nyt esillä olevassa asiassa ole siten kysymys oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa valitus on jäänyt täydentämismenettelystä huolimatta niin puutteelliseksi, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi ja tulisi sen takia jättää tutkimatta. Asiassa ei ole myöskään kysymys oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta muusta vastaavasta syystä, jonka perusteella valitus tulisi jättää tutkimatta.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valitusta tule jättää tutkimatta myöskään valituksen sisältöön liittyvillä perusteilla. Hankintayksikön vaatimus valituksen tutkimatta jättämisestä on näin ollen hylättävä.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on valittajan esittämän johdosta kysymys ensinnäkin siitä, onko hankintayksikkö arvioinut hankinnan ennakoidun kokonaisarvon virheellisesti ja onko kysymyksessä ollut hankinta-asiakirjoissa todetusta poiketen hankinta, johon olisi tullut soveltaa EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevia hankintasäännöksiä ja josta olisi tullut julkaista EU-hankintailmoitus. Lisäksi kysymys on siitä, onko hankintayksikkö menetellyt vähimmäisliikevaihtoa koskevan soveltuvuusvaatimuksen asettamisessa hankintasäännösten vastaisesti.

Hankinnan ennakoitu kokonaisarvo

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikön ratkaisu EU-hankintailmoitusten julkaisematta jättämisestä ei ole ollut perusteltu, kun otetaan huomioon luontevan hankintakokonaisuuden määrittäminen ja sitä koskeva oikeuskäytäntö. Valittajan mukaan huolellisen hankintavalmistelun olisi tullut johtaa EU-hankintoina ilmoitettaviin pää- ja arkkitehtisuunnittelun, rakennesuunnittelun sekä taloteknisen suunnittelun hankintailmoituksiin.

Hankintayksikkö on esittänyt arvioineensa, että valituksenalaisessa hankinnassa on ollut kysymys kansallisen kynnysarvon ylittävästä mutta EU-kynnysarvon alittavasta hankinnasta. Hankintayksikön mukaan saadut tarjoukset ovat vahvistaneet asian, sillä kaikki tarjoukset ovat jääneet selvästi alle EU-kynnysarvon.

Hankintalain 26 §:n 1 momentin 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettu hankintalain 26 §:n
3 momentin ja Euroopan komission delegoidun asetuksen (EU) 2023/2495 nojalla, tarkoitettu palveluhankintojen EU-kynnysarvo on hankintamenettelyn alkamishetkellä ollut muiden kuin valtion keskushallintoviranomaisten osalta 221.000 euroa.

Hankintalain 27 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Arvioinnin on perustuttava ilmoittamisajankohdan tai muun hankintamenettelyn alkamisajankohdan arvoon. Arvoa laskettaessa on otettava huomioon myös hankinnan mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamistavat ja hankintasopimukseen sisältyvät optio- ja pidennysehdot sekä ehdokkaille tai tarjoajille maksettavat palkkiot tai maksut.

Hankintalain 27 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 117) mukaan hankintasopimuksen ennakoidun arvon laskeminen säilyy aiempaan tapaan laskennallisena toimenpiteenä, jonka avulla pyritään selvittämään, miten hankinnan arvo suhteutuu hankintalainsäädännön kynnysarvoihin ja hankintaan sen arvon perusteella soveltuvat säännökset. Sopimuksen ennakoidun arvon laskentaan liittyviä säännöksiä sovelletaan arvioitaessa sekä EU-kynnysarvon että kansallisen kynnysarvon ylittymistä.

Hankintalain 27 §:n 1 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 118) mukaan lähtökohtana on hankintayksikön oma arvio hankintasopimuksen arvosta. Toisaalta hankintayksikön on asianmukaisesti ja riittävän tarkasti asiaa selvittäen arvioitava hankinnan arvo, koska jos arvo on laskettu perusteettomasti väärin ja toteutuneiden tarjousten hinnat ylittävät merkittävästi hankintayksikön ennakoidun arvion ja kynnysarvo ylittyy, on hankinnasta julkaistava uusi ilmoitus.

Hankintalain 27 §:n 3 momentin mukaan, jos hankinta toteutetaan samanaikaisesti erillisinä osina, kaikkien osien ennakoitu arvo on otettava huomioon hankintasopimuksen ennakoitua kokonaisarvoa laskettaessa. Jos osien yhteenlaskettu arvo on vähintään kansallisen kynnysarvon tai EU-kynnysarvon suuruinen, jokaisen osan hankinnassa on noudatettava kyseisen kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevia säännöksiä.

Hankintalain 27 §:n 3 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 118) mukaan säännös mahdollistaa hankinnan toteuttamisen erillisinä osina, mutta edellyttää erien kilpailuttamisen toteutettavan erien yhteenlasketun arvon edellyttämällä tavalla.

Hankintalain 31 §:n mukaan hankintaa ei saa pilkkoa eriin tai laskea sen arvoa poikkeuksellisin menetelmin hankintalain säännösten soveltamisen välttämiseksi.

Hankintalain 31 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 121 ja 122) mukaan hankinnan jakamisen osiin tulee perustua todellisiin taloudellisiin tai teknisiin seikkoihin, jotka hankintayksiköiden tulee pystyä näyttämään tarvittaessa toteen. Lähtökohtana arvioinnissa on luontevan hankintakokonaisuuden määrittely. Luontevasti samanaikaisesti kilpailutettavien samantyyppisten hankintojen tulee katsoa kuuluvan samaan hankintakokonaisuuteen. Huomiota voidaan kiinnittää ajanjaksoihin, joiden aikana tehtäviä hankintaeriä kilpailutetaan kokonaisuuksina suunnitelmallisessa hankintatoimessa. Pykälän vastaista on siten esimerkiksi pilkkoa samanlaisista tavaroista koostuva hankinta osissa kilpailutettavaksi lain säännösten välttämisen tarkoituksessa.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on oikeus päättää hankintojensa sisällöstä tarpeidensa mukaisesti ja sillä on laaja harkintavalta sen suhteen, miten se määrittelee hankinnan kohteen. Hankintayksikön on kuitenkin otettava huomioon hankintalain vaatimukset hankintamenettelyn avoimuudesta ja syrjimättömyydestä, hankinnan ennakoidun arvon laskemisesta sekä kiellosta pilkkoa hankinta osiin hankintalain säännösten soveltamisen välttämiseksi.

Edellä kuvatulla tavalla valituksenalainen hankinta on koskenut Vetelin koulukeskuksen peruskorjauksen pää- ja arkkitehtisuunnittelua. Hankintayksikkö on julkaissut valituksenalaisesta hankinnasta kansallisen hankintailmoituksen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hankintayksikkö on julkaissut samoihin aikoihin maaliskuun loppupuolella 2024 kansalliset hankintailmoitukset myös Vetelin koulukeskuksen peruskorjauksen rakennesuunnittelusta ja taloteknisestä suunnittelusta. Hankintayksikkö on 17.4.2024 tehnyt hankintapäätökset kaikista kolmesta edellä mainitusta suunnitteluhankinnasta.

Hankintayksikkö on esittänyt markkinaoikeudessa arvioineensa pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan ennakoiduksi arvonlisäverottomaksi kokonaisarvoksi noin 200.000 euroa, taloteknistä suunnittelua koskevan hankinnan ennakoiduksi arvonlisäverottomaksi kokonaisarvoksi noin 100.000 euroa ja rakennesuunnitteluhankinnan ennakoiduksi arvonlisäverottomaksi kokonaisarvoksi noin 80.000 euroa. Itsenäisenä hankintana tarkasteltuna valituksenalaisen pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan ennakoitu arvo on hankintayksikön ilmoittaman 200.000 euron arvion perusteella alittanut sovellettavan EU-kynnysarvon, joka on edellä todetusti ollut 221.000 euroa. Kaikkien kolmen suunnitteluhankinnan ennakoidut kokonaisarvot ovat kuitenkin yhteenlaskettuna ylittäneet sovellettavan EU-kynnysarvon.

Hankintayksikkö ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta lausunut markkinaoikeudessa siitä valittajan esittämästä väitteestä, että samaan aikaan kilpailutetut suunnitteluhankinnat ovat kuuluneet samaan hankintakokonaisuuteen ja että valituksenalainen hankinta olisi tästä syystä tullut kilpailuttaa EU-kynnysarvon ylittävänä hankintana. Hankintayksikkö on ainoastaan vedonnut siihen, että se on valituksenalaista hankintaa valmistellessaan arvioinut, että kyseessä on kansallisen kynnysarvon ylittävä mutta EU-kynnysarvon alittava hankinta, ja siihen, että saadut tarjoukset ovat vahvistaneet asian.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka edellä mainitut kolme suunnitteluhankintaa ovat sinänsä koskeneet erilaista suunnittelua, niillä on kuitenkin ollut yhteinen tavoite eli Vetelin koulukeskuksen peruskorjauksen toteuttaminen. Myös suunnitteluhankintojen ajallinen lähekkäisyys, mikä on käynyt ilmi samoihin aikoihin julkaistuista hankintailmoituksista ja samana päivänä tehdyistä hankintapäätöksistä, on osaltaan puoltanut sitä, että hankinnat ovat kuuluneet samaan hankintakokonaisuuteen.

Valituksenalaisen pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan tarjouspyynnön liitteenä 1 olleessa suunnitteluohjelmassa on myös viitattu kaikkiin kolmeen suunnitteluhankintaan. Suunnitteluohjelman kohdassa 2 ”Hankkeen kuvaus” on todettu, että ”Hankinnan kohteena on koulukeskuksen peruskorjauksen pää- ja arkkitehtisuunnittelu, rakennesuunnittelu tai talotekninen suunnittelu”.

Kaikissa kolmessa samana päivänä tehdyssä hankintapäätöksessä on lisäksi viitattu samaan kunnanvaltuuston 11.12.2023 tekemään päätökseen varata Vetelin koulukeskuksen suunnitteluun määräraha. Hankintapäätöksistä on lisäksi käynyt ilmi, että tarjouskilpailuihin osallistuneiden tarjoajien joukossa on ollut myös pari sellaista tarjoajaa, jotka ovat osallistuneet useampaan kuin yhteen suunnitteluhankinnan tarjouskilpailuun, vaikkakin tarjouskilpailuihin ovat osallistunet pääasiassa eri tarjoajat.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun johdosta, että samaan aikaan kilpailutetut Vetelin koulukeskuksen peruskorjauksen suunnitteluhankinnat ovat yhdessä muodostaneet hankintalain esitöissä mainitun luontevan hankintakokonaisuuden. Hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa laskettaessa on siten tullut ottaa huomioon kaikkien edellä mainittujen suunnitteluhankintojen ennakoidut arvot. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään saatujen tarjoushintojen perusteella, sillä myös tarjoushinnat ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhteenlaskettuna ylittäneet sovellettavan EU-kynnysarvon kunkin suunnitteluhankinnan halvinta tarjoushintaa lukuun ottamatta.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa arvioidessaan ja julkaistessaan pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnasta ainoastaan kansallisen hankintailmoituksen. Valituksenalaiseen hankintaan on tullut soveltaa EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevia hankintalain säännöksiä, joten hankinnasta olisi tullut toimittaa julkaistavaksi Euroopan unionin laajuinen ilmoitus hankintalain 59 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakiolomaketta käyttäen. Kun hankintayksikkö ei ole tällaista ilmoitusta toimittanut julkaistavaksi, sen menettely on ollut omiaan estämään potentiaalisia tarjoajia osallistumasta tarjouskilpailuun, ja se on menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Vähimmäisliikevaihtoa koskevan soveltuvuusvaatimuksen hyväksyttävyys

Valittaja on esittänyt, että tarjouspyynnössä asetettu 500.000 euron liikevaihtovaatimus on ollut suhteellisuusperiaatteen vastainen ja syrjivä eikä sille ole ollut todellisia perusteita. Valittajan mukaan valituksenalainen hankinta on koskenut tavanomaista korjausrakennussuunnittelua ilman erityisiä pätevyysvaatimuksia.

Hankintayksikkö on esittänyt, että tarjouspyynnössä asetettu liikevaihtovaatimus on ollut hankintasäännösten ja suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin sovellettavan hankintalain 85 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ehdokkailla ja tarjoajilla on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat. Tätä varten hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia vähimmäisliikevaihdosta tai varojen ja velkojen välisestä suhteesta. Pykälän 2 momentin mukaan ehdokkailta ja tarjoajilta vaadittava vuotuinen vähimmäisliikevaihto saa olla enintään kaksi kertaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon suuruinen. Perustellusta syystä vähimmäisliikevaihtoa koskeva vaatimus voi olla korkeampi. Hankintayksikön on mainittava tällaista vaatimusta koskevat perustelut tarjouspyynnössä tai hankintapäätöksessä.

Hankintalain 85 §:n 2 momentin esitöissä (HE 108/2016 vp s. 191 ja 192) on todettu muun ohella, että hankintayksikkö voi asettaa vähimmäisvaatimuksen 2 momentissa säädettyä korkeammalle, jos korkeammalle liikevaihdolle voidaan esittää asianmukaisesti perusteltu syy. Tällaisissa tapauksissa saattaa olla kyse hankintasopimuksen toteuttamiseen liittyvistä suurista riskeistä tai siitä, että hankintasopimuksen oikea-aikainen ja asianmukainen toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää esimerkiksi sen vuoksi, että se on välttämätön edellytys muiden hankintasopimusten toteuttamiselle. Vähimmäisliikevaihtovaatimuksen sijasta hankintayksikkö voi arvioida ehdokkaiden ja tarjoajien taloudellista kantokykyä myös muilla tavoilla kuten varojen ja velkojen suhdetta tai luottoluokitusta tarkastelemalla.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Soveltuvuusvaatimukset” on asetettu seuraava vähimmäisliikevaihtovaatimus:

”Tarjoajan liikevaihto on ollut kolmen (3) edellisen tilikauden aikana yhteensä vähintään 1 500 000 € ja minimi 500 000€/vuosi.”

Tarjouspyynnön kohdassa ”Päätöksenteon perusteet” on todettu seuraavaa:

”Hankintayksikkö pyrkii varmistamaan, että tarjoajalla on riittävät resurssit hoitaakseen suunnittelutehtävän tavoitteet sovitussa aikataulussa, mikä edellyttää tarjoajan liikevaihdon tiettyä minimimäärää. Tällä liikevaihtorajalla pyritään varmistamaan, että tarjoajalla on taloudellinen vakaus ja resurssit sitoutua hankkeeseen tarvittavalla tavalla.”

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hankintayksikölle on hankintamenettelyn aikana esitetty kysymyksiä vähimmäisliikevaihtoa koskevasta soveltuvuusvaatimuksesta. Hankintayksikölle on esitetty seuraava kysymys:

”Ehdokkailta ja tarjoajilta vaadittava vuotuinen vähimmäisliikevaihto saa olla enintään kaksi kertaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon suuruinen, ellei hankinta-asiakirjoissa ole perusteltu korkeampaa vaatimustasoa. Suunnittelumääräraha 160 000 €, suunnitteluhankinnan ennakoitu arvo, kattaa ark-/pääsuunnittelun, rakennesuunnittelun ja talotekniikkasuunnittelun. Ark-/pääsuunnittelun voi arvioida olevan puolet eli 80 000 €. Siten liikevaihtovaatimus, jolla varmistetaan taloudellinen suorituskyky mutta myös hyödynnetään markkinoita tehokkaasti, on max 160 000 €.

Muuttaako hankintayksikkö vaatimuksen suhteellisuusperiaatetta vastaavaksi? Mihin asiasta voi tarvittaessa perustellusti valittaa?”

Hankintayksikölle on lisäksi esitetty seuraava kysymys:

”Miksi liikevaihtovaatimus 500 000 € / vuosi? Hanke ei ole mistään näkökulmasta vaativuustasoltaan sellainen, että vaatisi noin suuren liikevaihdon toimijalta. Liikevaihtovaatimus on lähtökohtaisesti erittäin huono kriteeri määritettäessä soveltuvuutta suunnittelutehtäviin. Yrityksen taloudellisia tunnuslukuihin on hyvä tutustua yleisellä tasolla ennen tämänkaltaisten soveltuvuusvaatimusten esittämistä. Suljette nyt monta hyvää suunnittelutoimistoa pois tarjoamasta tätä hanketta ja olette osaltanne ajamassa alas pienempien toimijoiden mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden yrityskentässä.

Oletteko koskaan miettineet, että esim. toisessa kahden henkilön suunnittelutoimistossa liikevaihto voi olla esim 550000€/vuodessa sen vuoksi, koska suunnittelutoiminnan ohella tehdään myös tavaran myyntitoimintaa? Kun taas toisessa vastaavan kokoisessa toimistossa, missä harjoitetaan pelkästään suunnittelutoimintaa, liikevaihto on vain 200000€ / vuosi, vaikka suunnittelijat ovat huomattavan paljon kokeneempia ja yrityksen kassa ja tase ovat paljon paremmassa kunnossa. Myös kyseisen yrityksen riskitekijät ilman tavaran myyntitoimintaa ovat paljon pienemmät.

On erittäin harvinaista, että suunnittelutoimisto ei pysty hoitamaan sovittuja velvoitteitaan taloudellisen asemansa vuoksi.

Ongelmat johtuvat yleensä täysin muista asioista. Kyseinen vaatimus tässä kilpailutuksessa on lähinnä liiketoiminnan rajoittamista, eikä vastaa mitenkään nykyisen lain henkeä julkisten hankintojen kilpailuttamisesta.”

Hankintayksikkö on antanut edellä mainittuihin kysymyksiin seuraavan vastauksen:

”Hankintayksikkö pyrkii varmistamaan, että tarjoajalla on riittävät resurssit hoitaakseen suunnittelutehtävän tavoitteet sovitussa aikataulussa, mikä edellyttää tarjoajan liikevaihdon tiettyä minimimäärää. Tällä liikevaihtorajalla pyritään varmistamaan, että tarjoajalla on taloudellinen vakaus ja resurssit sitoutua hankkeeseen tarvittavalla tavalla. Hanke on teknisesti haastava ja ajoittuu useammalle vuodelle. Budjetissa varattu summa on vuodelle 2024. Edellä todetuilla syillä hankintayksikkö on hankintalain 85 § 2 momentin mukaan asettanut hankinnan liikevaihtovaatimukset.”

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että tarjoajilla on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat. Tätä varten hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia esimerkiksi vähimmäisliikevaihdosta. Vaatimusten tulee liittyä tarjoajan mahdollisuuksiin toteuttaa hankinta ja niiden tulee olla avoimia, syrjimättömiä ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia, eivätkä ne saa tarpeettomasti estää osallistumista tarjouskilpailuun tai rajoittaa kilpailua.

Hankintayksikkö on aiemmin todetun mukaisesti esittänyt arvioineensa pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan ennakoidun arvonlisäverottoman kokonaisarvon olevan noin 200.000 euroa koko sopimuskaudelle. Tarjouspyynnössä asetettu vähimmäisliikevaihtovaatimus on siten ollut yli kaksinkertainen hankintayksikön markkinaoikeudelle ilmoittamaan hankinnan ennakoituun kokonaisarvoon nähden.

Hankintayksikkö on tarjouspyynnössään ja markkinaoikeudessa perustellut asettamaansa 500.000 euron vuotuista vähimmäisliikevaihtovaatimusta erityisesti hankinnan aikataululla ja laadulla. Aikataulun osalta hankintayksikkö on esittänyt korjaushankkeen kannalta tärkeäksi, että suunnittelu saadaan etenemään heti tehokkaasti siten, että kunnanvaltuusto pääsee valitsemaan parhaimman vaihtoehdon jo syksyllä 2024, eli tässä tapauksessa noin puoli vuotta hankintapäätöksen tekemisen jälkeen. Hankintayksikön mukaan on lisäksi ollut tärkeää, että palveluntarjoajalla on työhön riittävä määrä asiantuntijoita, jotta suunnittelutehtävää eivät rajoita esimerkiksi kesä- tai sairauslomajaksot. Hankintayksikön mukaan riittävä määrä asiantuntijaresursseja on tarkoittanut käytännössä riittävän suurta tarjoajayrityksen kokoluokkaa ja liikevaihtoa. Hankintayksikkö on vielä esittänyt, että kyseessä on haastava sisäilmakorjaushanke, joka edellyttää palveluntarjoajalta erityisosaamisen resursseja.

Markkinaoikeus toteaa, ettei vähimmäisliikevaihtovaatimus lähtökohtaisesti kerro asiantuntijoiden erityisosaamisesta tai asiantuntijaresurssien riittävästä määrästä kesä- ja sairauslomajaksojen ajalle vaan tarjoajan taloudellisen tilanteen varmistamisesta hankinnan toteuttamisen takaamiseksi. Hankintayksiköllä olisi ollut käytössään myös muita keinoja varmistaa asiantuntijoiden erityisosaaminen, esimerkiksi asettamalla ammatillista pätevyyttä koskevia vaatimuksia.

Kun otetaan huomioon valituksenalaisen pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan liittyminen Vetelin koulukeskuksen peruskorjaukseen ja valituksenalaiseen hankintaan sisältyvien tehtävien oikea-aikaisen toteuttamisen merkitys muiden sitä seuraavien hankkeiden kannalta, hankintayksikkö on sinänsä voinut asettaa tarjoajille vähimmäisliikevaihtoa koskevan vaatimuksen varmistaakseen tarjoajan taloudellisen toimintakyvyn. Hankintayksikön asettama liikevaihtovaatimus on kuitenkin ollut valituksenalaisen hankinnan ennakoituun arvoon nähden huomattavan korkea.

Markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole esittänyt nyt esillä olevassa asiassa sellaisia syitä, joiden perusteella tarjouspyynnössä asetetun 500.000 euron vuotuisen vähimmäisliikevaihtovaatimuksen voitaisiin katsoa olevan suhteellisuusperiaatteen mukainen ja valituksenalaisen pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan kannalta perusteltavissa. Kysymyksessä oleva vaatimus on ollut suhteellisuusperiaatteen vastainen sekä omiaan rajoittamaan kilpailua ja heikentämään tarjoajien tasapuolista kohtelua.

Edellä todetun perusteella markinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt vähimmäisliikevaihtoa koskevan soveltuvuusvaatimuksen asettamisessa hankintasäännösten vastaisesti.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä mainitut hankintamenettelyn virheellisyydet sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Hyvitysmaksu

Hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintalain 155 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, valituksen kohteena olevan hankinnan tai käyttöoikeussopimuksen arvo ja valittajalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Pykälän 2 momentin mukaan hyvitysmaksun määrä ei saa ilman erityistä syytä ylittää kymmentä prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Hankintalain 155 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan mainittu pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 95 §:ssä (321/2010) säädettyä. Kyseistä 95 §:ää koskevissa esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) on tuotu esiin hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun mukaisesti arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Valittaja ei ole jättänyt nyt esillä olevassa tarjouskilpailussa tarjousta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa virheetön menettely olisi merkinnyt sitä, että hankintayksikkö olisi julkaissut hankinnasta EU-hankintailmoituksen ja että tarjouspyyntö olisi laadittu vähimmäisliikevaihtoa koskevan soveltuvuusvaatimuksen osalta hankintasäännösten mukaisesti.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintamenettely on toteutettu kysymyksessä olevassa hankinnassa siten virheellisesti, ettei asiassa ole jälkikäteen riittävän luotettavasti todettavissa, että valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset eivät näin ollen täyty ja valittajan hyvitysmaksun määräämistä koskeva vaatimus on hylättävä.

Tehottomuusseuraamus

Tehottomuusseuraamuksen määräämisestä säädetään hankintalain 156 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen tehottomaksi muun ohella, jos hankintayksikkö on tehnyt 150 §:n vastaisesti hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen, vaikka hankinta-asia on saatettu markkinaoikeuden ratkaistavaksi (3 kohta).

Hankintalain 156 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa edellytyksenä on lisäksi, että hankintayksikkö on tehnyt hankintalain vastaisen muun virheen, joka on vaikuttanut muutoksenhakijan mahdollisuuksiin saada hankinta- tai käyttöoikeussopimus.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että hankintayksikkö on menetellyt hankintalain vastaisesti hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa määrittäessään. Edellä kuvatulla tavalla kyseessä on ollut EU-kynnysarvon ylittävä hankinta, josta olisi tullut julkaista EU-hankintailmoitus. Markkinaoikeus on lisäksi katsonut hankintayksikön menetelleen hankintalain vastaisesti vähimmäisliikevaihtovaatimusta asettaessaan. Mainittu virhe on vaikuttanut valittajan mahdollisuuksiin osallistua nyt esillä olevaan tarjouskilpailuun.

Hankintalain 129 §:n 1 momentin mukaan EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa voidaan tehdä sopimus aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut tai hänen katsotaan saaneen päätöksen ja valitusosoituksen tiedoksi (odotusaika).

Hankintalain 150 §:n 1 momentin mukaan hankinnassa, jossa on noudatettava odotusaikaa tai 131 §:n
1 momentissa tarkoitettua määräaikaa, hankintayksikkö ei saa tehdä hankintasopimusta, jos asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Hankinnassa, jonka arvo on ylittänyt EU-kynnysarvon, on tullut noudattaa hankintalain 129 §:n
1 momentin mukaista odotusaikaa, eikä hankintayksikkö ole näin ollen saanut tehdä valituksenalaisesta hankinnasta hankintasopimusta, koska sitä koskeva asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Asiassa täyttyy siten hankintalain 156 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen edellytys tehottomuusseuraamuksen määräämiseksi.

Hankintalain 156 §:n 4 momentin mukaan markkinaoikeus määrää, mitä sopimuksen velvoitteita tehottomuusseuraamus koskee. Tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita.

Hankintalain 157 §:n mukaan markkinaoikeus voi jättää määräämättä tehottomuusseuraamuksen yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Sopimukseen suoranaisesti liittyviä taloudellisia etuja voidaan pitää pakottavina syinä vain, jos sopimuksen tehottomuudella olisi poikkeuksellisesti kohtuuttomia seurauksia.

Hankintayksikkö on esittänyt markkinaoikeudessa 23.1.2025 päivätyssä kirjelmässään, että valituksenalaista hankintaa koskevan hankintasopimuksen mukaiset tehtävät oli tuossa vaiheessa toteutettu noin 80 prosenttisesti. Koska tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita, tehottomuusseuraamus voisi nyt esillä olevassa tilanteessa koskea korkeintaan vain pientä osaa valituksenalaisen pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinnan sopimusvelvoitteista. Kun otetaan lisäksi huomioon, että valituksenalainen hankinta liittyy Vetelin koulukeskuksen peruskorjaushankkeeseen ja valituksenalaisen hankinnan tehtävien oikea-aikainen toteuttaminen on hankintayksikön esittämällä tavalla tärkeää muiden sitä seuraavien hankkeiden kannalta, tehottomuusseuraamuksen määräämisen voidaan katsoa aiheuttavan nyt esillä olevassa tilanteessa haittaa peruskorjaushankkeen etenemiselle. Valituksenalainen pää- ja arkkitehtisuunnitteluhankinta on myös luonteeltaan sellainen hankinta, ettei täyttämättä olevien sopimusvelvoitteiden suorittaminen toisen palveluntarjoajan toimesta ole välttämättä mahdollista. Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että tehottomuusseuraamus on jätettävä määräämättä nyt esillä olevassa tilanteessa. Valittajan vaatimus tehottomuusseuraamuksen määräämisestä on näin ollen hylättävä.

Seuraamusmaksu

Seuraamusmaksun määräämisestä säädetään hankintalain 158 §:n 1 momentissa, jonka mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun muun ohella, jos hankintayksikkö on tehnyt 150 §:n vastaisesti hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen, vaikka hankinta-asia on saatettu markkinaoikeuden ratkaistavaksi (3 kohta).

Edellä todetusti kyseessä olevassa hankinnassa on tullut noudattaa hankintalain 129 §:n 1 momentin mukaista odotusaikaa eikä hankintayksikkö ole saanut tehdä hankintasopimusta, koska asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Asiassa täyttyy siten hankintalain 158 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen edellytys seuraamusmaksun määräämiseksi.

Hankintalain 158 §:n 3 momentin mukaan seuraamusta määrätessään markkinaoikeuden on otettava huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvo. Seuraamusmaksun määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen arvosta.

Ottaen huomioon hankintayksikön virheiden laadun ja valituksenalaisen hankinnan arvon, markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 10.000 euroa.

Sopimuskauden lyhentäminen

Sopimuskauden lyhentämisestä säädetään hankintalain 158 §:n 2 momentissa, jonka mukaan markkinaoikeus voi seuraamusmaksun määräämisen lisäksi tai sen sijasta lyhentää hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua, jos markkinaoikeus ei ole yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä 157 §:n mukaisesti määrännyt hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen tehottomuusseuraamusta.

Kun otetaan huomioon, mitä edellä tehottomuusseuraamuksen määräämisen edellytyksistä on todettu ja se, mitä valittajakin on todennut mahdollisen viivästyksen aiheutumisesta tärkeälle kouluhankkeelle, markkinaoikeus katsoo, ettei sopimuskauden lyhentäminen tule kysymykseen nyt esillä olevassa tilanteessa. Valittajan vaatimus sopimuskauden lyhentämisestä on näin ollen hylättävä.