26.6.2014

I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1. Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto ovat 1.1.2013 yhdistyneet Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi. Kilpailuvirastosta ja Kilpailu- ja kuluttajavirastosta käytetään jäljempänä myös nimitystä virasto.

1 KILPAILUVIRASTON PÄÄTÖS JA SEURAAMUSMAKSUESITYS

1.1 Vaatimukset

2. Kilpailuvirasto on 20.12.2012 tekemällään päätöksellä (dnro 478/14/2010) määrännyt Valio Oy:n (jäljempänä myös Valio) lopettamaan päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä kuvatun määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

3. Kilpailuvirasto on samassa asiakirjassa markkinaoikeudelle tekemässään esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää Valio Oy:lle määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä 70.000.000 euron seuraamusmaksun.

4. Kilpailuviraston päätös ja seuraamusmaksuesitys on tämän päätöksen liitteenä.

1.2 Perusteet

5. Viraston päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perustelut ovat samat.

6. Valio on määräävässä markkina-asemassa perusmaitojen tukkumyynnissä ja valmistuksessa Suomessa. Valio on käyttänyt väärin tätä määräävää markkina-asemaansa hinnoittelemalla perusmaitonsa siten, että niiden hinnat eivät olleet 1.3.2010 alkaen viraston päätöksen tekemiseen asti kattaneet perusmaitojen valmistukseen ja myyntiin kohdistuvia muuttuvia kustannuksia. Valion menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen, ja Valion S-ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset ovat korostaneet Valion muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta.

7. Valion menettely on ollut omiaan vaikuttamaan olennaisella tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sen rakenteeseen. Virasto on näin ollen soveltanut asiassa 1.11.2011 asti voimassa olleen kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:ää, voimassa olevan kilpailulain 7 §:ää ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 102 artiklaa

8. Viraston päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen perusteluja on tarkemmin selostettu tämän päätöksen perusteluissa.

2 VALIO OY:N VALITUS (DNRO 36/13/KR) JA VASTAUS (DNRO 458/12/KR)

2.1 Vaatimukset

9. Valio Oy on vaatinut, että markkinaoikeus

1) kumoaa Kilpailuviraston päätöksen kaikilta osin toteennäyttämättömänä ja virheellisenä

2) hylkää Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen kaikilta osin toteennäyttämättömänä ja perusteettomana taikka toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää olennaisesti Kilpailuviraston vaatimaa seuraamusmaksua pienemmän seuraamusmaksun

3) velvoittaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston korvaamaan Valion arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 1.513.317,91 eurolla viivästyskorkoineen

4) velvoittaa Arla Ingman Oy Ab:n korvaamaan Valiolle Arla Ingman Oy Ab:n täytäntöönpanomääräystä ja asianosaisasemaa koskeviin vaatimuksiin vastaamisesta ja muista vaatimusten aiheuttamista toimenpiteistä aiheutuneet arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 98.915 eurolla.

10. Valio Oy on vaatinut myös, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen valmistelun ja suullisen käsittelyn.

2.2 Perusteet

11. Kilpailuvirasto on loukannut Valion oikeutta tulla kuulluksi ja puolustautua asiassa. Virasto on jättänyt kuulematta Valiota asiassa keräämästään selvityksestä ja laiminlyönyt neuvontavelvollisuutensa täyttämisen.

12. Valio ei ole syyllistynyt saalistushinnoitteluun markkinoiden sulkemiseksi. Kilpailuviraston päätös ja seuraamusmaksuesitys on virheellinen markkinamäärittelyn, Valion määräävän aseman, Valion hinnoittelun tappiollisuuden, volyymialennusten kielletyn luonteen ja Valion menettelyn vaikutusten arvioinnin sekä seuraamusmaksun määrittämisen osalta.

13. Valion esittämiä perusteluja on tarkemmin selostettu tämän päätöksen perusteluissa.

3 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON LAUSUNTO (DNRO 36/13/KR) JA VASTASELITYS (DNRO 458/12/KR)

3.1 Vaatimukset

14. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Valio Oy:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

3.2 Perusteet

15. Valion valituksessaan esittämät lukuisat väitteet viraston menettelyn lainvastaisuudesta ovat perusteettomia. Virasto ei ole loukannut Valion oikeutta tulla kuulluksi ja puolustautua asiassa. Virasto ei ole jättänyt kuulematta Valiota asiassa keräämästään selvityksestä eikä laiminlyönyt neuvontavelvollisuuttaan.

16. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään esittänyt kattavan näytön Valion määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä perusmaitojen valmistuksen ja tukkumyynnin markkinoilla Suomessa. Valion valituksessaan esiin tuomat seikat eivät anna aihetta arvioida asiaa valituksenalaisesta päätöksestä poikkeavin tavoin.

17. Asiassa ei ole perusteita velvoittaa virastoa korvaamaan Valion oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä. Viraston tiedossa ei ole muutakaan seikkaa, jonka perusteella olisi kohtuutonta, että Valio joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

18. Viraston esittämiä perusteluja on tarkemmin selostettu tämän päätöksen perusteluissa.

4 ARLA INGMAN OY AB:N LAUSUNTO (DNRO 36/13/KR)

4.1 Vaatimukset

19. Arla Ingman Oy Ab (jäljempänä myös Arla Ingman) on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Valio Oy:n valituksen kokonaisuudessaan ja velvoittaa Valio Oy:n korvaamaan Arla Ingmanin arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 451.246,41 eurolla viivästyskorkoineen.

20. Arla Ingman Oy Ab on vaatinut myös, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen valmistelun ja suullisen käsittelyn todistajien kuulemista varten.

4.2 Perusteet

21. Arla Ingmanin näkemys merkityksellisistä tuotemarkkinoista ja maantieteellisistä markkinoista on vastannut valituksenalaisen päätöksen määrittelyjä. Valion markkinaosuus ja sen pitkä kesto ovat jo sellaisenaan riittävät osoittamaan Valion määräävän markkina-aseman. Valituksenalaisessa päätöksessä viitattu asiakirjanäyttö osoittaa, että Valio on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa. Viraston asiakirjanäyttö myös vahvistaa, että Valio on ollut täysin tietoinen toteuttamiensa perusmaitojen hinnanalennusten kilpailijoilleen aiheuttamista tappioista ja että kilpailun poissulkeminen on ollut Valion nimenomainen tarkoitus. Arla Ingmanin tappiollinen tulos vuosina 2010–2012 selittyy täysin Valion saalistushinnoittelulla. Valion menettely on vakavasti uhannut Arla Ingmanin toimintaedellytyksiä.

22. Arla Ingmanin esittämiä perusteluja on tarkemmin selostettu tämän päätöksen perusteluissa.

5 VALIO OY:N VASTASELITYS (DNRO 36/13/KR) JA LISÄVASTAUS (DNRO 458/12/KR)

23. Valio Oy on todennut, että virasto on virheellisellä päätöksellään määrännyt yhtiölle hintakilpailukiellon ja ylikorkean minimihinnan. Tämä vahingoittaa kuluttajia ja on johtamassa Valion poissulkemiseen perusmaitomarkkinoilta.

24. Viraston väitteet Valion käytössä olleista vaihtoehdoista ovat perusteettomia. Viraston vasta nyt esiintuomat kannattavammat vaihtoehdot ovat toimia, joita Valio on pitänyt laittomana tuotannon rajoittamisena tai kiellettynä ostoyhteistyönä ja jotka ovat myös taloudellisesti epätarkoituksenmukaisia ja mahdottomia. Valituksenalaisen päätöksen perusteluihin ei ole sisältynyt väitettä mahdollisuudesta myydä raakamaitoa kilpailijoille, eikä sille siten voida antaa merkitystä asian ratkaisemisessa.

25. Virasto ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa Valion saalistusstrategian olemassaolosta siten kuin Euroopan unionin oikeuslähteet edellyttävät.

26. Arla Ingmanin oikeudenkäyntikuluvaatimus on lakiin perustumaton ja tulee siten hylätä. Arla Ingman on asiassa kuultavana, eikä sillä ole asianosaisasemaa.

27. Valion esittämiä perusteluja on tarkemmin selostettu tämän päätöksen perusteluissa.

6 VÄLITOIMET

28. Markkinaoikeus on 28.6.2013 asiassa diaarinumero 36/13/KR antamallaan välipäätöksellä hylännyt Arla Ingman Oy Ab:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta täytäntöönpanomääräystä koskevan hakemuksen ratkaisemiseksi sekä Valio Oy:n hakemuksen valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseksi väliaikaisesti ja Arla Ingman Oy Ab:n hakemuksen täytäntöönpanomääräyksen antamiseksi. Välipäätöksen mukaan markkinaoikeus lausuu Valio Oy:n ja Arla Ingman Oy Ab:n esittämistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista pääasiassa annettavan ratkaisun yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus on 12.12.2013 antamallaan päätöksellä taltionumero 3919 hylännyt Valio Oy:n valituksen välipäätöksestä sekä Valio Oy:n ja Arla Ingman Oy Ab:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

29. Markkinaoikeus on 1.7.2013 asiassa diaarinumero 36/13/KR antamallaan välipäätöksellä hylännyt Arla Ingman Oy Ab:n hakemuksen asianosaiseksi toteamisesta tai oikeudesta esiintyä asiassa kuulemisensa lisäksi muutoin väliintulijana. Välipäätöksen mukaan markkinaoikeus lausuu Valio Oy:n esittämästä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta pääasiassa annettavan ratkaisun yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus on 29.10.2013 antamallaan vuosikirjapäätöksellä KHO 2013:170 jättänyt tutkimatta Arla Ingman Oy Ab:n valituksen välipäätöksestä.

7 SUULLINEN VALMISTELU

30. Asiaa on 1.11.2013 valmisteltu markkinaoikeudessa suullisesti. Suullisesta valmistelusta on laadittu erillinen pöytäkirja.

8 SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

31. Markkinaoikeus on 12.–25.11.2013 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

32. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina Valio Oy:n johtajaa AH:ta, Valio Oy:n kaupallista johtajaa KJ:tä, Valio Oy:n laskentapäällikköä RR:ää, Valio Oy:n talousjohtajaa OH:ta, Valio Oy:n tuotantojohtajaa MS:ää, toimitusjohtajaa, Valio Oy:n entistä kaupallista johtajaa VM:ää, Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtajaa ja Osuuskunta Normilkin toimitusjohtajaa AT:tä, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) valikoimajohtajaa IA:ta, Ruokakesko Oy:n (jäljempänä myös Ruokakesko) tuotelinjajohtajaa HT:tä, Lidl Suomi Kommandiittiyhtiön (jäljempänä myös Lidl) ostojohtajaa TH:ta, Ingman Group Oy Ab:n toimitusjohtajaa ja Arla Ingman Oy Ab:n hallituksen jäsentä RI:tä, Juustoportti ILO Oy:n (jäljempänä myös Juustoportti ILO) toimitusjohtajaa TKK:ta, Arla Ingman Oy Ab:n toimitusjohtajaa RK:ta ja Osuuskunta Satamaidon toimitusjohtajaa JO:ta.

33. Valio, virasto, Arla Ingman, Ilmajoen Osuusmeijeri, Juustoportti ILO, Osuuskunta Maitokolmio, Osuuskunta Maitomaa ja Osuuskunta Satamaito ovat asian suullisessa käsittelyssä antaneet suullisesti loppulausunnon.

9 MUUT KIRJELMÄT JA LISÄSELVITYKSET

34. Edellä selostetusta ilmenevän lisäksi markkinaoikeudelle on toimitettu muun ohella seuraavat kirjelmät ja lisäselvitykset.

35. Virasto on 29.10.2013 toimittanut markkinaoikeudelle Helsingin hallinto-oikeuden 25.10.2013 antaman päätöksen 13/0760/5.

36. Valio on 30.10.2013 toimittanut markkinaoikeudelle lisäkirjelmän Helsingin hallinto-oikeuden edellä mainitun päätöksen johdosta.

37. Arla Ingman Oy Ab on 30.10.2013 toimittanut markkinaoikeudelle asiakirja-aineistoa.

38. Valio Oy on 18.11.2013 toimittanut markkinaoikeudelle lisälausuman Arla Ingman Oy Ab:n markkinaoikeudelle 30.10.2013 toimittaman asiakirja-aineiston sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston asian suullisessa valmistelussa 1.11.2013 jättämien asiakirjojen johdosta sekä 4.12.2013 selvityksen vuoden 2012 liikevaihtotiedoistaan ja 4.3.2014 vuoden 2013 liikevaihtotiedoistaan.

II MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

1 PERUSTELUT

1.1 Viraston menettelyvirheet

39. Valio on todennut viraston esittäneen hallinto-oikeudessa, että hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia viraston prosessuaalisia laiminlyöntejä, vaan että oikea forum niiden selvittämiseen on markkinaoikeus. Valion käsityksen mukaan markkinaoikeus on toimivaltainen tutkimaan, onko virasto noudattanut päätöksenteossaan hallintolain velvoitteita ja kilpailulaissa säädettyjä puolustuksen oikeuksia turvaavia menettelyjä. Näin ollen markkinaoikeuden tulee tutkia viraston menettelyn lainmukaisuus, kun virasto ei kuullut asianosaista keskeisistä selvityksistä tai niiden sisällöstä, ja kumota päätös.

40. Viraston mukaan Valion valituksessaan esittämät lukuisat väitteet viraston menettelyn lainvastaisuudesta ovat perusteettomia. Virasto ei ole loukannut Valion oikeutta tulla kuulluksi ja puolustautua asiassa. Virasto ei ole jättänyt kuulematta Valiota asiassa keräämästään selvityksestä tai laiminlyönyt neuvontavelvollisuuttaan. 1.1.1 Valituksenalaisen päätöksen sisällöllinen puutteellisuus ja viraston neuvontavelvollisuuden laiminlyönti

Valio

41. Valion mukaan valituksenalainen päätös on virheellinen, koska siitä eivät käy selvästi ilmi päätöksen perustelut eikä siihen sisälly yksilöityä tietoa siitä, mihin asianosainen on velvoitettu. Valiolle ei ole annettu riittävää ohjausta menettelyn aikana tai valituksenalaisessa päätöksessä siitä, miten sen tulisi toimia. Valiolla on ollut perusteltu odotus saada hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti virastolta konkreettista ja selkeää ohjausta siitä, miten virasto katsoo, että viraston mielestä kielletty menettely voidaan lopettaa. Viraston menettely on siten pidentänyt väitetyn väärinkäytön kestoa.

42. Valion asemaa on koko virastossa toimitetun menettelyn ajan vaikeuttanut se, että virasto on kohdistanut Valioon epätäsmällisiä ja jatkuvasti muuttuvia moitteita.

43. Virasto on päätös- ja esitysluonnoksessaan näyttänyt vaativan Valion hinnoittelulta täyskatteellisuutta ja tuonut myös ensimmäistä kertaa esiin syytöksensä valikoivista alennuksista (Valion kirjallinen todiste 16). Asiaa oli tutkittu virastossa 30.4.2009 lukien mutta virasto ei ollut tutkinnan missään vaiheessa ottanut esille mitään Valion alennuskäytäntöön liittyviä huolenaiheita eikä esittänyt niitä koskevia kysymyksiä tai pyytänyt selvityksiä.

44. Valio on pyytänyt virastolta ohjausta sen suhteen, mitä on pidettävä muuttuvina kustannuksina. Viraston vastaukset eivät ole selventäneet tilannetta Valiolle. Valituksenalaisesta päätöksestäkään ei selviä, mitä virasto pitää Valion muuttuvina kustannuksina. Valiolle ei ole myöskään selvinnyt se, miksi virasto katsoo, että 1.5.2012 tehty olennainen hinnoittelumuutos ei ole muuttanut viraston arviota tilanteesta. Edelleen päätöksestä ei käy ilmi, pitääkö virasto Valion alennuskäytäntöjä sallittuina vai kiellettyinä 1.5.2012 tehdyn muutoksen jälkeen. Lisäksi Valiolle on epäselvää, mikä on viraston tulkinnan mukaan se voitto-osuuden määrä, joka voidaan vähentää tuottajahinnasta laskettaessa Valion muuttuvia kustannuksia. Virasto ei ole ollut halukas keskustelemaan Valion 16.10.2012 tekemästä sitoumusesityksestä. Virasto ei ole vastannut Valion 27.11.2012 tekemiin kysymyksiin. (Valion kirjalliset todisteet 57 ja 58 sekä Valion liitteet 89, 92, 97 ja 98)

45. Virasto on Valion valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen tekemään tiedusteluun vastannut, että on Valion asia, miten se poistaa perusmaitojensa hintojen ja kustannusten välisen epäsuhdan, ja että Valio osakeyhtiönä voi päättää tuottajilleen maksaman tilityshinnan, joten epäsuhta on mahdollista korjata joko laskemalla kustannuksia tai nostamalla hintoja tai yhdistämällä nämä kaksi vaihtoehtoa.

46. Valituksenalaista päätöstä noudattaakseen Valio on päättänyt toteuttaa hinnankorotuksen, joka vastaa sitä, minkä verran virasto on valituksenalaisen päätöksen 544 kohdassa katsonut Valion tekevän tappiota viraston laskentatavalla. Kun Valio oli todennut julkisesti noudattavansa valituksenalaista päätöstä ja tekevänsä hinnankorotuksen, virasto on 11.1.2013 ottanut yhteyttä Valion asiamieheen ja kertonut pitävänsä hinnankorotuksia korkeina. Virasto on todennut myös, että Valion julkisuudessa antama lausunto hintojen korotuksesta voi olla kiellettyä hintasignalointia. Virasto on lisäksi toimittanut Valiolle sähköpostitse poikkeuksellisen kirjeen, jossa se on pyrkinyt selvittämään, miksi päätökseen ei sisälly määräyksiä toimenpiteistä. (Valion kirjallinen todiste 9 ja Valion liite 18)

47. Lisäksi virasto on ottanut puhelimitse yhteyttä Valion kilpailijoihin Osuuskunta Satamaitoon, Osuuskunta Maitokolmioon, Arla Ingmaniin ja Juustoportti ILO:oon. Virasto on ilmoittanut myös kilpailijoille, että Valion 30 prosentin hinnankorotus ei perustu valituksenalaiseen päätökseen ja varoittanut niitä yhdenmukaistamasta käyttäytymistään Valion julkisuuteen antaman hintasignaalin mukaiseksi. Virasto on ilmoittanut ohjeistaneensa Valiota kattamaan vain muuttuvat kustannukset.

48. Valio ei ole pitänyt viraston lähestymistapaa asianmukaisena. Valituksenalaiseen päätökseen olisi pitänyt hallintolain 44 §:n mukaan sisältyä yksilöity tieto siitä, mihin Valio on asianosaisena velvoitettu. Päätöksen puutteellisuutta ei voida poistaa täydentämällä sitä myöhemmin kirjeitse. Myös viraston lähettämän kirjeen hallinto-oikeudellinen asema on epäselvä, koska kyseessä ei ole päätös. Viraston toimittamassa kirjeessäkään ei asianmukaisesti selvitetä viraston Valiolle kohdistamaa velvollisuutta. Virasto on korostanut, että sen päätökseen ei sisälly määräyksiä toimenpiteistä, jotka Valion tulisi toteuttaa rikkomuksen päättämiseksi.

Virasto

49. Viraston mukaan valituksenalainen päätös täyttää hallintolaissa hallintopäätökselle asetetut edellytykset. Tämän lisäksi virasto on antanut Valiolle useaan kertaan täsmällisen ja yksiselitteisen ohjeen rikkomuksen päättämisestä.

50. Valion väite siitä, että viraston olisi tullut päätöksessään määrätä tavasta, jolla rikkomus tulee päättää, on lakiin perustumaton. Kilpailulain nojalla virasto voi ainoastaan määrätä yrityksen lopettamaan rikkomuksen. Virasto ei voi toimivaltuuksiensa rajoissa antaa yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, miten päätöksen kohteena olevan yrityksen tulee menetellä rikkomuksen päättämiseksi. Laissa ei ole annettu virastolle toimivaltuutta asettaa yritysten tuotteistaan perimiä hintoja tai muutoin määrätä niiden kaupallisesta käyttäytymisestä markkinoilla. Virasto ei myöskään voi määrätä esimerkiksi siitä, millaisia alennusjärjestelmiä yritysten tulee liiketoiminnassaan soveltaa tai minkä toimijoiden kanssa määräävässä asemassa olevan yrityksen on ryhdyttävä sopimussuhteisiin. Poikkeuksena tästä on mahdollisuus asettaa määräävässä asemassa olevalle yritykselle toimitusvelvollisuus.

51. Määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on väärinkäytön muodosta riippuen usein valittavanaan monia erilaisia keinoja rikkomuksen päättämiseen. Kilpailulainsäädäntö asettaa yritysten toiminnalle raamit, joiden sisällä yrityksillä on laaja toimintavapaus ja velvollisuus määrätä itse omasta kaupallisesta käyttäytymisestään markkinoilla.

52. Virasto on toimitettuaan Valiolle päätös- ja esitysluonnoksen kuulemista varten hallintolain mukaisen neuvontavelvollisuutensa perusteella antanut Valiolle useaan otteeseen neuvontaa siitä, mitkä toimet viraston mukaan riittävät päättämään rikkomuksen ennen markkinaoikeuden päätöstä. Päätös- ja esitysluonnoksessa esitetty arvio Valion menettelystä on vastannut valituksenalaiseen päätökseen ja esitykseen sisältyvää arviota Valion määräävän aseman väärinkäytöstä.

53. Virasto on toistanut Valiolle vuonna 2012 useaan otteeseen, että rikkomuksen päättäminen edellyttää, että Valion perusmaitojen hinnat kattavat liiketoiminnan muuttuvat kustannukset. Virasto on Valion 9.1.2013 tekemän hinnankorotusilmoituksen jälkeen antanut kuudennen kerran saman ohjeistuksen rikkomuksen päättämisestä. Virasto on antanut ohjeistusta myös muuttuvien kustannusten määrittelyyn useita kertoja vuoden 2012 aikana ja valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen Valion pyynnöstä vielä erikseen ohjeistusta kustannusten laskemiseen. (viraston lausunnon 12.3.2013 liitteet 6–18)

54. Valion valituksenalaisen päätöksen 8, 376, 544 ja 547 kohdan perusteella tekemä tulkinta siitä, että virasto on edellyttänyt yhtiöltä kokonaiskustannusten kattamista rikkomuksen päättämiseksi, on virheellinen. Virasto ei ole puuttunut Valion hinnoitteluun silloin, kun sen perusmaitojen hinnat ovat ylittäneet muuttuvat kustannukset mutta eivät ole kattaneet kokonaiskustannuksia.

55. Rikkomuksen päättämiseksi on keskeistä, että Valio luopuu kilpailunvastaiseen poissuljentaan tähtäävästä strategiastaan ja erityisesti niistä menettelytavoista, jotka se on strategiansa toteuttamiseksi omaksunut helmikuussa 2010. Kysymys on ennen kaikkea muuttuvien kustannusten kattamisesta niillä parametreillä, joiden perusteella virasto on Valion hinnoittelun kustannusvastaavuutta päätöksessään arvioinut.

56. Valion tarjoamat sitoumukset ovat olleet ilmeisen perusteettomia, minkä virasto on 30.10.2012 ilmoittanut Valiolle. Virasto on jo asian käsittelyn varhaisessa vaiheessa ilmoittanut Valiolle, ettei esillä olevan kaltaista vakavaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voida lähtökohtaisesti päättää sitoumuksin. Virasto oli antanut Valiolle neuvontaa siitä, mitkä toimet ovat sen näkemyksen mukaan riittäviä päättämään rikkomuksen. Valion tarjoama sitoumus ei kuitenkaan ole sisältänyt tällaisia toimia eikä siten olisi edes merkinnyt rikkomuksen päättämistä. Valion asiamiehen ilmoituksen mukaan Valio on saanut viraston kannan tiedoksi ja menettely on Valion omankin tulkinnan mukaan ollut hallinnollisesti riittävä sitoumustarjousta koskevan asian päättämiseksi. (viraston lausunnon 12.3.2013 liite 22)

57. Virasto on hyvän hallintotavan mukaisesti ilmoittanut Valiolle marraskuussa 2012, että virasto pitää Valion menettelyä kilpailulain vastaisena määräävän aseman väärinkäyttönä ja tulee antamaan asiassa ratkaisunsa todennäköisimmin vielä saman vuoden aikana, vaikka virastolla ei ole ollut tähän velvollisuutta. Valion lähetettyä 27.11.2012 odotettavissa olevan päätöksen sisältöä koskevat kysymyksensä virasto on todennut Valion asiamiehelle, ettei virasto hyvän hallintotavan mukaisesti voi ennakoida valmisteilla olevan ratkaisun yksityiskohtaista asiasisältöä edes asianosaiselle ennen kuin esitys on lopullisesti käsitelty viraston johtoryhmässä ja viraston ylijohtaja on ratkaisun hyväksynyt ja allekirjoittanut.

Markkinaoikeuden arvio

58. Kilpailulain 9 §:n (948/2011) mukaan, jos kilpailunrajoitus on kielletty lain 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa, Kilpailuvirasto voi:

1) määrätä elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän lopettamaan 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa kielletyn menettelyn; ja

2) velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan hyödykkeen toiselle elinkeinonharjoittajalle vastaavanlaisilla ehdoilla kuin ne, joilla hän tarjoaa sitä muille vastaavassa asemassa oleville elinkeinonharjoittajille.

59. Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.

60. Virasto on valituksenalaisella päätöksellään määrännyt Valion lopettamaan siinä kuvatun määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Viraston toimivaltaan, josta on nyt merkityksellisiltä osin säädetty kilpailulain 9 §:ssä, ei kuulu mainitun pykälän 2 kohdassa säädettyä lukuun ottamatta antaa yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, miten päätöksen kohteena olevan yrityksen tulee menetellä rikkomuksen päättämiseksi. Näin ollen virasto ei olisi toimivaltansa rajoissa voinut valituksenalaisessa päätöksessään antaa tällaisia määräyksiä.

61. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, ettei valituksenalainen päätös ole tältä osin ollut Valion väittämin tavoin puutteellinen ja ettei viraston Valiolle 11.1.2013 lähettämässä kirjeessä siten ole ollut kysymys valituksenalaisessa päätöksessä olleen puutteellisuuden jälkikäteisestä poistamisesta.

62. Valituksen vuoksi käsiteltävissä kilpailunrajoitusasioissa markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia viraston päätöksen lainmukaisuus. Tässä asiassa eivät siten tule tutkittaviksi muut Valion viittaamat viraston toimet valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen.

63. Hallintolain 8 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

64. Säännöksen esitöissä (HE 72/2002 vp s. 57 ja 58) on todettu muun ohella, että säännös hallintoasian hoitamiseen liittyvästä neuvonnasta ilmentää lähinnä vaatimusta menettelyllisestä neuvontavelvollisuudesta. Tämä edellyttää, että viranomainen antaa asiakkailleen neuvoja esimerkiksi siitä, miten asia pannaan vireille ja mitä asiakirjoja tulee esittää asian vireille panemiseksi. Menettelyneuvontaan kuuluu myös tietojen antaminen viraston käytännöstä, kuten käsittelytavasta ja vaiheista. Viranomaisen on huolehdittava siitä, että asiakkaalla on selkeä käsitys menettelyllisten oikeuksiensa käyttämisestä. Asiakkaan mahdolliset väärinkäsitykset menettelyllisistä kysymyksistä olisi pyrittävä oikaisemaan. Neuvontavelvollisuus koskee ainoastaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvia tehtäviä ja edellyttää konkreettista neuvonnan tarvetta. Neuvonnan tarve ja laajuus on ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen asian laadun ja siihen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella. Harkinnassa on arvioitava asiakkaan tosiasiallisia mahdollisuuksia selviytyä itse asiansa hoitamisesta. Neuvontaa vähentävänä tekijänä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi se, että asiakas käyttää asiansa hoitamiseen asianajajaa tai julkista oikeusavustajaa.

65. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että virasto on hallintomenettelyssään antanut Valiolle neuvontaa siitä, mitkä toimet viraston mukaan riittävät päättämään rikkomuksen, ja ohjeistusta muuttuvien kustannusten määrittelyyn. Viraston toimivallasta edellä todettu huomioon ottaen myöskään viraston neuvontavelvollisuuden ei voida katsoa kattavan yksityiskohtaisten määräysten antamista siitä, miten päätöksen kohteena olevan yrityksen tulee menetellä rikkomuksen päättämiseksi.

66. Sitoumusesityksestä keskustelemisen tai odotettavissa olevan päätöksen sisältöä koskeviin kysymyksiin vastaamisen ei myöskään voida katsoa kuuluneen viraston neuvontavelvollisuuden piiriin tässä asiassa.

67. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut Valion alennuskäytäntöjä osana Valion perusmaitojen hinnoittelun poissulkevaa menettelyä ja todennut kysymyksessä olevien alennuskäytäntöjen korostaneen Valion muuttuvat kustannukset alittaneen hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. Virasto ei sen sijaan ole valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut, ovatko Valion kysymyksessä olevat alennuskäytännöt kilpailuoikeudellisesti kiellettyjä vai sallittuja.

68. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, ettei valituksenalainen päätös ole tältä osin ollut Valion esittämillä perusteilla virheellinen ja ettei virasto ole laiminlyönyt neuvontavelvollisuuttaan. Valituksenalaista päätöstä ei siten ole näillä perusteilla kumottava.1.1.2 Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti ja puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

Valio

69. Valion mukaan valituksenalainen päätös tulee kumota myös sillä perusteella, että virasto ei ole noudattanut asianosaisen kuulemista ja asianosaisen puolustautumisoikeutta koskevia menettelyllisiä velvollisuuksiaan.

70. Valiolla on ollut Suomen perustuslakiin, hallintolakiin, kilpailulakiin ja unionin oikeuteen perustuva oikeus tulla kuulluksi ja puolustautua asiassa. Soveltaessaan SEUT 102 artiklaa kansallinen viranomainen on velvollinen noudattamaan unionin oikeudessa turvattuja puolustautumisoikeuksia samoin kuin komissio tutkiessaan väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate on vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja kodifioitu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (perusoikeuskirja). Valio ei ole viraston hallintomenettelyn aikana voinut viraston menettelyn johdosta täysimääräisesti käyttää sille asianosaisena kuuluvia oikeuksia tulla kuulluksi ja puolustautua.

71. Arvioitaessa viranomaisen menettelyn asianmukaisuutta tuomioistuimessa hyvän hallinnon noudattamisen vaatimukset on asetettava etusijalle. Lisäksi valtiosääntökäytännössä vakiintuneella tavalla hyvän hallinnon osatekijöitä on tulkittava perusoikeusmyönteisesti.

72. Kuulemisen kohteena tulee olla kaikki asian käsittelyn perusteena oleva informaatio, selvitykset ja päätöksenteon perusteet, ja viranomaisen on kuultava asianosaista ennen päätöksen tekoa. Asianosaisen tiedonsaantioikeus ulottuu myös salassa pidettäviin asiakirjoihin.

73. Virasto on esittänyt valituksenalaisessa päätöksessään uusia merkityksellisiä tosiseikkoja ja niistä tehtyjä oikeudellisia johtopäätöksiä. Virasto on muuttanut päätösluonnostaan merkittäviltä osin kuten kerma-ansaintaselvitysten, kilpailijoiden kustannusten ja Oltermannia koskevan väärän uhrausepäilyn osalta.

74. Elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksia koskevan kilpailulain säännöksen tarkoituksen perusteella sille ei voida antaa viraston esittämää tulkintaa, jonka mukaan näyttöä voitaisiin esittää rajoitukseton määrä vasta kirjallista tiedoksiantoa seuraavissa myöhemmissä vaiheissa. Jos lopullisessa päätöksessä voitaisiin ottaa esiin näyttöä, jota ei ole tuotu esiin käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa ja josta asianosainen ei ole siten saanut lausua, säännös menettäisi merkityksensä.

75. Virasto on tehnyt asiassa runsaasti selvityksiä tehtyään päätösluonnoksen ja kuultuaan siitä asianosaista. Virasto on pyytänyt ja saanut selvityksiä muilta markkinatoimijoilta, ja lisäksi Valio on toimittanut virastolle selvityksiä. Viraston olisi tullut kuulla Valiota päätösluonnoksen jälkeisistä selvityksistä ennen päätöksen tekemistä ja tehdä uusi päätösluonnos. Nyt kyseessä olevassa asiassa virasto on asian ensimmäinen aste ja markkinaoikeus muutoksenhakuaste. Ei riitä, että Valio voi saada laajemmin tietoa selvityksistä itseään koskevassa asiassa asian mahdollisessa käsittelyssä markkinaoikeudessa ja lausua niistä markkinaoikeudelle. Viraston viittaama oikeuskäytäntö (korkeimman hallinto-oikeuden päätös 12.4.2006, taltionumero 883) on ajalta ennen kilpailulain voimaan tuloa ja koskee asiaa, jossa virasto ei ollut tehnyt päätöstä vaan vain seuraamusmaksuesityksen markkinaoikeudelle, joka on ratkaissut asian ensimmäisenä asteena.

76. Virasto ei ole muun muassa antanut tekemiään, asiassa olennaisia niin sanottuja kerma-ansaintaselvityksiä Valiolle tiedoksi. Valio on valittanut viraston 8.6.2012 tekemästä tietopyyntöä koskevasta päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka on 25.10.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt Valion valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan Valion oikeus tehokkaassa puolustautumisessa tarvittaviin tietoihin toteutetaan markkinaoikeudessa, missä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva asia on vireillä. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetun perusteella virasto on ilmeisesti toimittanut selvitykset kokonaisuudessaan hallinto-oikeudelle. Virasto on kuitenkin asian suullisessa valmistelussa 1.11.2013 todennut, ettei se tule antamaan kerma-ansaintaselvityksiä markkinaoikeudelle ja Valiolle myöskään nyt, kun asiaa käsitellään markkinaoikeudessa. Epäselväksi jääkin, miten ja missä Valion puolustuksen oikeudet voivat tältä osin toteutua.

77. Arla Ingman on 30.10.2013 toimittanut markkinaoikeudelle lisätietoa asiasta. Sen nyt toimittamasta selvityksestä noin kolme sivua näyttäisivät olevan sellaisia, jotka ovat sisältyneet sen virastolle toimittamaan kerma-ansaintaselvitykseen. Virasto ei ole vieläkään paljastanut Valiolle tekemiään selvityksiä, eikä Valio voi tietää, mitä tietoa virasto on käsitellyt selvityksissään.

78. Valion oikeusturva ei voi toteutua riittävällä tavalla, kun Valiota ei ole kuultu kerma-ansaintaselvityksistä viraston hallintomenettelyn aikana. Markkinaoikeuskäsittelyn aikanakin yhtiön kuulemismahdollisuus rajoittuu siihen aineistoon, jonka kuultavana oleva Arla Ingman (ei virasto) on toimittanut.

79. Kerma-ansainnan olisi tullut olla tärkeässä asemassa viraston tutkinnassa, koska kerma-ansainta on keskeinen seikka raakamaitokustannuksen kohdentamisen, jos sellainen ylipäätään pitää tehdä, väitetyn poissuljentariskin ja siten väitetyn väärinkäytön selvittämisen kannalta.

80. Viraston valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että se on käyttänyt kyseisiä kerma-ansaintaa koskevia selvityksiä päätöksensä pohjana. Virasto on liittänyt valituksenalaiseen päätökseensä kaksi sivua Arla Ingmanin antamasta 79-sivuisesta selvityksestä, mutta markkinaoikeudelle tai Valiolle asianosaisena ei ole toimitettu selvityksiä kokonaan. Jo Valion saama tiivistelmä (Valion kirjallinen todiste 2) kuitenkin osoittaa, että viraston väite kilpailijoiden poissulkemisesta on virheellinen ja että virasto ei ole näyttänyt väitettään toteen. Näin ollen valituksenalaisessa päätöksessä on keskeinen virhe.

81. Valituksenalaiseen päätökseen on sisältynyt päätösluonnokseen verrattuna myös olennainen uusi asia: Valion olisi hinnoittelussaan tullut huomioida kilpailijoiden kustannukset. Valiota olisi tullut kuulla tästä jo viraston hallintomenettelyn aikana.

82. Valituksenalainen päätös on virheellinen, koska virasto on useissa kohdissa viitannut väitteensä perusteeksi tekemiinsä selvityksiin ilman, että se on lainkaan yksilöinyt, mistä selvityksistä on kyse tai miten asiaa on selvitetty. Valiota ei ole kuultu näistä selvityksistä. Asianosaisen kuulemisvelvollisuutta ja puolustautumisoikeutta ei voida täyttää myöskään markkinaoikeusvaiheessa sellaisten selvitysten osalta, joihin viranomainen vetoaa näyttönä, mutta joita se ei saata asianosaisen tietoon. Näiltä osin virasto ei ole myöskään täyttänyt hallintolain mukaista perusteluvelvollisuuttaan ja näyttötaakkaansa. Päätös ei vastaa hyvän hallinnon periaatteita eikä päätökselle hallintolaissa asetettuja edellytyksiä.

83. Myös unionin oikeus edellyttää, että osapuolilla on oikeus saada perusteltu päätös. Oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys. Päätöksen perusteluihin sisältyvä ristiriita rikkoo lisäksi SEUT 296 artiklan mukaista velvoitetta ja aiheuttaa päätöksen mitättömyyden, jos tämän ristiriidan vuoksi henkilö, jolle päätös on osoitettu, ei voi kokonaan tai osittain tietää päätöksen todellisia perusteluja ja jos tämän vuoksi päätökseltä puuttuu oikeudellinen perusta. Valituksenalaiseen päätökseen sisältyy useita ristiriitaisuuksia, jotka unionin oikeuden nojalla tekevät päätöksen mitättömäksi.

84. Virasto on myöntänyt, että se ei ole kaikilta osin esittänyt päätöksessään riittäviä selvityksiä ja perusteluja. Virasto ei ole vielä muutoksenhakuvaiheessakaan esittänyt kyseisiä selvityksiä eikä yksilöinyt niitä, vaan on ainoastaan ilmoittanut valmistautuvansa esittämään tarvittaessa kirjallista ja suullista näyttöä markkinaoikeudessa päätöksensä tueksi.

85. Virasto ei ole myöskään tutkinut kaikkia asiassa olennaisia seikkoja. Esimerkiksi virasto ei ole lainkaan selvittänyt Valion viraston tietoon saattamaa olennaista tapahtumaa asian taustalla. Arla-konserni on kutsunut Tanskaan koko Valion johtoryhmän 17.4.2008 pidettyyn ja koko päivän kestäneeseen tapaamiseen, jossa Arla on uhannut Valiota sillä, että se hukuttaa Valion ruotsalaiseen maitoon. Arlan tarkoitus on ilmeisesti ollut siirtää pohjoismainen markkinavoimansa ja Ruotsin ja Tanskan ylituotantoa Suomen perusmaitomarkkinoille ja viedä maidon kannattavimpia osia takaisin Ruotsiin.

86. Viraston olisi pitänyt ottaa Tanskassa 17.4.2008 pidetty tapaaminen huomioon nyt tarkasteltavassa olevassa asiassa. Tässä asiassa ei ole merkityksellistä, onko virasto pitänyt erillistä kartellitutkintaa tarpeellisena vai ei. Kyseinen tapaaminen on tosiseikka, jolla on merkitystä muun muassa arvioitaessa viraston väittämää saalistustarkoitusta. Kun viestintä asetetaan oikeaan kontekstiinsa, on selvää, että Valion tarkoituksena on ollut vastata kansainvälisen tason kilpailuun eikä saalistaa kilpailijoitaan. Kyseinen tapaaminen on tosiseikkana merkityksellinen myös arvioitaessa kilpailijoiden väitettyjä kapasiteettirajoitteita. Käyty keskustelu osoittaa, että Arla-konsernilla on runsaasti raaka-ainetta, jonka avulla se voi kilpailla Suomessa. Tapaaminen osoittaa myös sen, että Valion pääkilpailija Arla Ingman ei ole millään tavalla vaarassa sulkeutua pois markkinoilta.

Virasto

87. Viraston mukaan Valiota on kuultu kilpailulaissa ja hallintolaissa edellytetyllä tavalla. Valiolta on 21.12.2011 pyydetty vastine päätös- ja esitysluonnokseen, ja Valio on 29.2.2012 antanut vastineensa ja täydentävän vastineen oma-aloitteisesti 30.8.2012. Niin sanotuissa kerma-ansaintaselvityksissä on kyse viraston selvityspyyntöihin annetuista vastauksista, jotka on pyydetty sellaisten väitteiden selvittämiseksi, jotka Valio on tehnyt päätös- ja esitysluonnoksen antamisen ja näin ollen siis kilpailulaissa ja hallintolaissa tarkoitetun kuulemisen jälkeen ja sen seurauksena.

88. Valion väite kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnistä kerma-ansaintaselvityksistä liittyy yhtiön tekemään asiakirjapyyntöön, josta virasto on tehnyt päätöksen 8.6.2012. Valio on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle esittänyt samat väitteet kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnistä ja puolustautumisoikeuden loukkaamisesta kuin valituksessaan markkinaoikeudelle.

89. Valiolla on asian hallintolain mukaisen selvittämisen aikana ollut käytettävissään ne tiedot, jotka ovat asianmukaisella tavalla turvanneet yhtiön puolustautumisoikeuden. Osana valituksenalaista päätöstään virasto on toimittanut Valiolle tiivistelmän kyseisistä kerma-ansaintaselvityksistä (valituksenalaisen päätöksen liitteet 26, 98 ja 99 ). Asianosaisenkaan tiedonsaantioikeus ei automaattisesti ulotu yksityisiin liikesalaisuuksiin. Kerma-ansaintaselvitykset sisältävät tuotantolukuja, kannattavuustietoja sekä liiketaloudellisen päätöksenteon perusteita koskevia tietoja eli tietoja, joiden voidaan luonnehtia kuuluvan liikesalaisuuksien ydinalueelle.

90. Tiivistelmä on antanut Valiolle mahdollisuuden puolustautumisoikeuden täysimääräiseen käyttämiseen. Asiassa kertynyttä asiakirja-aineistoa ja viraston esittämää näyttöä kokonaisvaltaisesti arvioitaessa Valion kilpailijoiden viraston selvityspyyntöihin antamat vastaukset perusmaitojen valmistuksessa vapautuvasta raakakermasta kertyneistä tuotoista eivät ole miltään osin siten keskeisiä, että niillä tai niiden sisältämillä yksityisillä liikesalaisuuksilla sellaisenaan olisi esillä olevassa asiassa olennaista merkitystä Valion puolustautumisoikeuden, asianosaisen oikeusturvan, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tai oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta.

91. Valion oikeutta tulla kuulluksi tai puolustautua ei ole loukattu. Asian käsittely on siirtynyt markkinaoikeuteen ja näin ollen edennyt siihen vaiheeseen, jossa asianosaisjulkisuus tulee viimeistään toteutumaan tarpeellisessa laajuudessa. Menettelyn luonteen ja asian vakavuuden vuoksi on ollut selvää, että asiassa edetään seuraamusmaksuesityksellä, mikäli virasto päätyy arvioinnissaan katsomaan, että määräävää markkina-asemaa on käytetty väärin. Tämä on kerrottu Valiolle jo 17.3.2011. Asiassa on lisäksi jouduttu tekemään lopettamispäätös, mikä johtuu yksinomaan siitä, että Valio on saamastaan neuvonnasta huolimatta jatkanut väärinkäyttöä. Oikeuskäytännössä vahvistetun säännön mukaan puolustautumisoikeudet ja yhtiön oikeus tehokkaassa puolustautumisessa tarvittaviin tietoihin oikeudenkäynnissä toteutuvat markkinaoikeudessa, jos asia tulee siellä vireille (korkeimman hallinto-oikeuden päätös 12.4.2006, taltionumero 883).

92. Virastolla ei ole kilpailulain eikä hallintolain nojalla ollut velvollisuutta kuulla Valiota uudelleen. Esillä olevassa asiassa uudet asiakirjat eivät ole muuttaneet oleellisesti viraston johtopäätöksiä, joten uuden päätösluonnoksen tekemiselle ei ole ollut perustetta. Edellä kuvatuissa kerma-ansaintaselvityksissä ei myöskään ole kyse sellaisista uusista asiakirjoista, joista olisi tullut varata Valiolle mahdollisuus erikseen lausua. Selvityksissä oli kyse Valion itsensä tekemän uuden väitteen todenperäisyyden ja merkityksen selvittämisestä. Joka tapauksessa Valio esittää varsinaisen puolustuksensa nyt markkinaoikeudessa.

93. Valion esittämä uudelleenkuuleminen olisi johtanut monella tapaa kestämättömään lopputulokseen. Jos virasto olisi laatinut uuden päätösluonnoksen tai muutoin kuullut Valiota uudelleen, yhtiö lausuisi keskeisiltä osin muuttumattomana säilyneessä asiassa markkinaoikeudessa jo kolmannen kerran. On selvää, että Valion oikeus tulla kuulluksi ja puolustautua asiassa ei edellytä kolmea kuulemista. Lopputulos olisi myös prosessiekonomisesti kestämätön ottaen huomioon, että Valio jo nyt lainaa ja toistaa argumentaatiotaan suoraan aiemmassa vaiheessa laatimistaan kirjelmistä. Uudelleen kuuleminen olisi myös viivästyttänyt asian käsittelyä, jolloin ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Valio on viraston puuttumisesta huolimatta jatkanut lainvastaista menettelyään. Käsittelyn viivästyminen olisi samalla tarkoittanut määräävän markkina-aseman väärinkäytön jatkumista. Valion osalta tämä olisi vaikuttanut suoraan rikkomuksen kestoon ja osin sen perusteella määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen.

94. Valion väite siitä, että valituksenalaiseen päätökseen sisältyisi päätösluonnokseen nähden olennainen uusi asia eli että Valion olisi hinnoittelussaan tullut huomioida kilpailijoiden kustannukset, on perusteeton ja perustuu valituksenalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Virasto ei ole kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussaan käyttänyt Valion kilpailijoiden kustannuksia vaan kustannusten kattamista on tarkasteltu Valion omien kustannusten perusteella.

95. Kuten kilpailuasioissa yleensä, myös esillä olevassa asiassa asiakirjajulkisuus on keskeisessä roolissa erityisesti muiden markkinatoimijoiden toimittaessa virastolle selvityksiä ja vastatessa viraston esittämiin kysymyksiin. Tässä asiassa nämä viraston kuulemat muut markkinaosapuolet ovat Valion asiakkaina olevia vähittäiskaupan ryhmittymiä ja niiden edustajia, joilla on voimassaolevat liikesuhteet Valioon, sekä toisaalta Valion kilpailijoina markkinoilla olevia meijerialan toimijoita, jotka kokonsa ja markkinavoimansa puolesta ovat huomattavasti Valiota pienempiä ja osittain myös riippuvaisia liikesuhteistaan Valion kanssa. Valion määräävä markkina-asema ja sen mukainen merkittävä markkinavoima korostavat siten entisestään muiden markkinatoimijoiden liikesalaisuuksien sensitiivisyyttä. Valituksenalaisessa päätöksessä käytetty esitystapa valituksessa viitattujen selvitysten osalta on näin ollen ollut seurausta muiden markkinatoimijoiden virastolle esittämistä salassapitovaatimuksista.

96. Jokainen valituksenalaiseen päätökseen sisältyvä selvitys, jossa lähteenä on viitattu Valion kilpailijoihin tai vähittäiskaupan ryhmittymiin, on ennen päätöksen antamista hyväksytetty kyseisen tiedon antaneilla tahoilla, jotka ovat voineet kommentoida sekä päätökseen sisältyvän kohdan liikesalaisuusluonnetta että tekstin paikkansapitävyyttä.

97. Valion väite siitä, että virasto ei olisi täyttänyt perusteluvelvollisuuttaan ja näyttötaakkaansa, on ilmeisen perusteeton. Valituksenalainen päätös on perusteltu. Selvää on myös, että päätöksen perusteluvelvollisuus on eri asia kuin viranomaisen näyttötaakka. Se, että osa näytöstä tullaan esittämään julkisuuslain salassapitosäännösten johdosta markkinaoikeudessa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

98. Virasto on selvittänyt asian riittävästi ja asianmukaisesti sekä hankkinut asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Virastolla on tapauskohtainen harkintavalta hankittavien selvitysten osalta. Keskeistä on, että virasto on hankkinut sellaiset selvitykset, jotka sen arvion mukaan ovat merkitykselliset asian ratkaisemiselle.

99. Viraston selvitysvelvollisuus ei miltään osin ole estänyt tai rajoittanut Valion oikeutta esittää selvitystä tai puolustautua asiassa. Valiolla on ollut mahdollisuus esittää esille ottamastaan Arla-konsernin ja Valion johtoryhmän välisestä tapaamisesta 17.4.2008, siinä edustettuna olleena tahona, selvitystä haluamassaan laajuudessa. Tämä ei kuitenkaan ole muuttanut viraston arvioita siitä, että mainittu tapaaminen ei ole ollut merkityksellinen asian ratkaisemiselle.

100. Valion virastolle toimittamien tietojen nojalla virasto ei ole pitänyt erillisten kartelliselvitysten aloittamista perusteltuna. Se, että virasto ei avaa selvityksiä menettelystä, joka, riippumatta esitetyn väitteen todenperäisyydestä, ei ole käytettävissä olevien tietojen perusteella kilpailulaissa kielletty kilpailunrajoitus, ei ole osoitus puolueellisuudesta tai objektiivisuuden puutteesta vaan viranomaisen resurssien tehokkaasta kohdentamisesta. Markkinaoikeuden arvio

101. Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

102. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

103. Kilpailulain 38 §:n 4 momentin (948/2011) mukaan elinkeinon-harjoittajalla on oikeus tulla kuulluksi, ennen kuin Kilpailuvirasto tekee seuraamusmaksuesityksen tai lain 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan vastaisen menettelyn toteavan päätöksen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle kirjallisesti tutkinnassa esiin tulleisiin seikkoihin liittyen sitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut. Kilpailu- ja kuluttajavirasto asettaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa elinkeinonharjoittaja voi esittää Kilpailu- ja kuluttajavirastolle näkökantansa suullisesti tai kirjallisesti.

104. Kilpailulain 38 §:n 4 momenttia koskevissa lain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 80 ja 81) on todettu muun ohella, että kirjallisessa tiedoksiannossa on kuvailtava niitä tosiseikkoja, joiden varaan virasto perustaa oikeudellisen arviointinsa, ja tiedoksiannon tulee sisältää kaikki merkitykselliset tosiseikat ja ne oikeudelliset johtopäätökset, joita virasto on tehnyt tosiseikkojen nojalla. Säännöstä sovellettaessa on otettava huomioon vapaa todisteiden harkinta. Säännös ei estä ottamasta huomioon näyttöä, jota ei ole tuotu esiin käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa. Lainkohdan tarkoituksena on varmistaa, että kilpailurikkomuksesta epäilty elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä saa kaikki tarvittavat tiedot viraston esittämistä väitteistä ja niiden perusteluista, jotta se voi puolustautua tehokkaasti viraston esittämiä väitteitä vastaan. Elinkeinonharjoittaja voi toimittaa virastolle kaikki sellaiset tiedot, jotka se katsoo merkityksellisiksi ja jotka sen mielestä on otettava huomioon viraston päätöksessä.

105. Hallintolain 5 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Asianosaisen kuulemisesta hallintomenettelyssä on säädetty hallintolain 34 §:n 1 momentin lisäksi kilpailulain 38 §:n 4 momentissa. Markkinaoikeus katsoo, että kilpailulain 38 §:n 4 momentin erityissäännös on sellainen hallintolain 5 §:n 1 momenttia koskevissa lain esitöissä (HE 72/2002 vp s. 53) tarkoitettu osittainen poikkeama vastaavasta yleissäännöksestä, että säännöksiä tulee soveltaa rinnakkain.

106. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 72/2002 vp s. 100) mukaan asian ratkaisuun vaikuttavina tosiseikkoina voitaisiin mainita ainoastaan ne, jotka välittömästi tukevat päätöksen lopputulosta.

107. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan virasto on kuullut Valiota pyytämällä siltä 21.12.2011 vastineen viraston päätös- ja esitysluonnokseen ja Valio on 29.2.2012 antanut vastineensa ja 30.8.2012 täydentävän vastineensa. Tämän jälkeen virasto on Valion vastineissaan esittämän johdosta pyytänyt Valion kilpailijoilta selvityksiä niin sanotun kerma-ansainnan osalta. Virasto ei ole ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä kuullut Valiota näistä selvityksistä. Valio on saanut mainituista selvityksistä virastolta tiedoksi asianosaisjulkiset versiot, joista selvitysten antajien ilmoittamat liikesalaisuudet on poistettu.

108. Helsingin hallinto-oikeus on 25.10.2013 antamallaan päätöksellä 13/0760/5 hylännyt Valion valituksen viraston 8.6.2012 tekemästä tietopyyntöä koskevasta päätöksestä. Hallinto-oikeus on todennut, että asiassa on ollut kysymys siitä, olisiko viraston tullut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) nojalla luovuttaa Valiolle tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat eli Arla Ingmanin vastaus 16.4.2012 viraston selvityspyyntöön sekä asiakirjat "Osuuskunta Satamaidon vastaus 14.2.2012 lähetettyyn selvityspyyntöön" ja "Osuuskunta Maitokolmion vastaus 15.2.2012 lähetettyyn selvityspyyntöön" kokonaisuudessaan tai ainakin julkisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla osittain. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tuossa yhteydessä ei ole tullut tutkittavaksi viraston menettely väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevan asian selvittämisen yhteydessä eivätkä siten Valion valituksessaan esittämät väitteet koskien viraston hallintolain ja kilpailulain säännösten vastaista menettelyä tuossa yhteydessä.

109. Helsingin hallinto-oikeus ei ole edellä mainitulla päätöksellään ratkaissut viraston menettelyn kilpailulain tai hallintolain mukaisuutta. Markkinaoikeus voi näin ollen tässä asiassa arvioida viraston menettelyn tältä osin.

110. Markkinaoikeus katsoo, että viraston päätös- ja esitysluonnos on sisältänyt kaikki merkitykselliset tosiseikat ja ne oikeudelliset johtopäätökset, joita virasto on tehnyt tosiseikkojen nojalla. Valio on päätös- ja esitysluonnoksen perusteella saanut kaikki tarvittavat tiedot viraston esittämistä väitteistä ja niiden perusteluista ja on voinut puolustautua tehokkaasti viraston esittämiä väitteitä vastaan. Valio onkin toimittanut virastolle sellaiset tiedot, jotka se on katsonut merkityksellisiksi ja jotka sen mielestä on otettava huomioon viraston päätöksessä.

111. Kilpailulain mukaan asianosaista kuullaan ennen viraston seuraamusmaksuesityksen tai päätöksen tekemistä ja hallintolain mukaan ennen asian ratkaisemista. Kilpailulaissa tai hallintolaissa ei ole tarkemmin säädetty siitä, missä asian käsittelyn vaiheessa asianosaista on kuultava. Jotta kuulemisen tarkoitus toteutuu, uutta selvitystä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi hankkia kuulemisen jälkeen, ellei se ole välttämätöntä asiaratkaisun aineellisen oikeellisuuden varmistamiseksi. Kuulemisen jälkeen saadusta selvityksestä on kuitenkin kuultava, jos alun perin tehtyjä vaatimuksia olisi sen johdosta arvioitava toisin kuin ennen ja jos selvitys merkitsisi siten asian ratkaisuperusteiden olennaista muuttamista.

112. Hallintolain mukaisen hyvän hallintotavan voidaan myös edellä kuvatuissa olosuhteissa katsoa edellyttävän, että virasto vähintäänkin antaa viraston hallintomenettelyn aikana Valiolle tiedoksi yhtiön vastineiden antamisen jälkeen muilta markkinatoimijoilta saamansa kerma-ansaintaselvitykset.

113. Markkinaoikeus toteaa, että virasto oli pyytänyt muilta markkinatoimijoilta selvityksiä Valion vastineissa olleen uuden väitteen todenperäisyyden ja merkityksen selvittämiseksi ja ettei virasto ole hankkimiensa selvitysten johdosta muuttanut merkityksellisesti päätös- ja esitysluonnoksessa olleita johtopäätöksiään. Markkinaoikeus katsoo lisäksi tämän päätöksen 824 kohdassa todetun perusteella, etteivät nämä, muita kuin perusmaitojen myyntituottoja koskevat selvitykset, joista Valio on voinut asianosaisjulkisilta osiltaan lausua markkinaoikeudessa, ole merkityksellisiä Valion määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioinnissa. Valiolle on lisäksi toimitettu Arla Ingmanin markkinaoikeudelle tältä osin toimittama selvitys, josta Valio on niin ikään voinut lausua markkinaoikeudessa.

114. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, ettei viraston menettelyssä ole tältä osin kysymys sellaisesta kuulemisvirheestä, jonka vuoksi valituksenalainen päätös olisi kumottava.

115. Viraston mukaan valituksenalaisessa päätöksessä käytetty esitystapa Valion viittaamien yksilöimättömien selvitysten osalta on ollut seurausta muiden markkinatoimijoiden virastolle esittämistä salassapitovaatimuksista. Markkinaoikeus toteaa Valion viittaamien valituksenalaisessa päätöksessä yksilöimättömien selvitysten osalta, että pääosiltaan valituksenalaisen päätöksen perusteluteksti on näissä kohdin melko yleistä eikä virasto ole esimerkiksi nimenomaisesti viitannut joihinkin tiettyihin asiakirjoihin. Toisaalta päätöksen perustelujen voidaan kuitenkin katsoa näiltä kohdin olevan osin yhteenvedonomaista. Lisäksi suuri osa näistä kohdista on koskenut merkityksellisten markkinoiden määrittämistä.

116. Valion valituksen johdosta markkinaoikeus arvioi valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden ja viraston näyttötaakan täyttymisen. Markkinaoikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen perustelut olisi Valion viittaamilta osilta voitu kirjoittaa tarkemmin siten, että niistä olisi yksiselitteisesti ilmennyt, mistä selvityksistä on kyse tai miten asiaa on selvitetty. Perusteluissa ei toisaalta kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia. Nyt puheena olevista perusteluista kuitenkin ilmenee, mihin seikkoihin virasto on kysymyksessä olevilta osin valituksenalaisen päätöksensä perustanut, ja perusteluja on siten näiltäkin osin pidettävä riittävinä. Valiolla on myös ollut tilaisuus lausua viraston valituksenalaisen päätöksensä tueksi näiltä osin markkinaoikeudessa esittämästä selvityksestä ja näytöstä. Valiolla on myös ollut tilaisuus esittää viraston markkinaoikeudessa kuulemille todistajille kysymyksiä, ja markkinaoikeus on voinut arvioida todistelun luotettavuuden. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, etteivät Valion viittaamat valituksenalaisen päätöksen perustelujen vajavaisuudet, joita on kokonaisuuteen nähden pidettävä vähäisinä, merkitse sellaista mainitun päätöksen virheellisyyttä, että kyseinen päätös olisi tästä syystä kumottava.

117. Valion viittaaman kilpailijoiden kustannusten huomioon ottamisen osalta markkinaoikeus toteaa, ettei virasto valituksenalaisen päätöksen (245 kohta) mukaan ole käyttänyt kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussaan Valion kilpailijoiden kustannuksia vaan Valion omia kustannuksia. Valituksenalaiseen päätökseen ei siten ole sisältynyt Valion väittämää olennaista uutta asiaa, josta sitä olisi tullut viraston hallintomenettelyn aikana erikseen kuulla.

118. Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Lainkohdan esitöiden (HE 72/2002 vp s. 86) mukaan asian riittävällä selvittämisellä tarkoitetaan sitä, että viranomainen hankkii sellaiset tiedot ja selvitykset, joilla se arvioi olevan merkitystä asian ratkaisemiselle. Selvittämisen asianmukaisuus puolestaan korostaa viranomaiselle kuuluvaa menettelyjohtovaltaa ja huolellisuutta selvitysten hankkimisessa. Selvitysten laajuus ja tarve tulee harkita tapauskohtaisesti.

119. Markkinaoikeus katsoo, että virasto on voinut harkintavaltansa rajoissa katsoa, ettei Arla-konsernin ja Valion johtoryhmän välinen tapaaminen 17.4.2008 ole ollut sillä tavoin merkityksellinen esillä olevan asian ratkaisemiselle, että asiaa olisi tullut selvittää lisää. Virasto ei näin ollen ole menetellyt tältä osin Valion väittämin tavoin virheellisesti.

120. Oikeudesta hyvään hallintoon on säädetty myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jonka 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:

a) jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti;

b) jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset;

c) hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.

121. Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta.

122. Perusoikeuskirjan 41 artiklan vaatimukset sisältyvät myös Suomen perustuslain 21 §:ssä määritettyihin hyvän hallinnon perusteisiin.

123. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeudet kuuluvat perusoikeuksiin, jotka ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo (tuomio Solvay v. komissio, C-109/10 P, EU:C:2011:686, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

124. Puolustautumisoikeuksia koskevat perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta (tuomio Solvay v. komissio, EU:C:2011:686, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

125. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei voida korjata pelkästään sillä, että asiakirjoihin tutustuminen on tehty mahdolliseksi oikeudenkäynnin aikana. Koska unionin yleisen tuomioistuimen suorittama tutkinta rajoittuu esitettyjen perusteiden laillisuusvalvontaan, sillä ei ole tarkoitus korvata asian täysimääräistä tutkimista hallinnollisessa menettelyssä eikä sillä ole tällaista vaikutusta. Vaikka yritys, joka on nostanut kanteen komission päätöksestä, saa jotkin asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat myöhemmin tietoonsa, se ei pääse takaisin siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos se olisi voinut vedota samoihin asiakirjoihin esittääkseen kirjalliset ja suulliset huomautuksensa komissiolle. (tuomio Solvay v. komissio, EU:C:2011:686, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

126. Nyt esillä olevassa asiassa kilpailulain 43 §:n 2 momentin ja oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla noudatettavassa hallintolainkäyttölain mukaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä markkinaoikeuden on sen sijaan viimeksi mainitun lain 33 §:n 1 momentin perusteella huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Markkinaoikeuden on mainitun pykälän 2 momentin perusteella myös viran puolesta hankittava selvitystä siinä laajuudessa kuin asian käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin perusteella markkinaoikeuden on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin sekä harkittava kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päätettävä, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Valio voi markkinaoikeudessa lausua viraston esittämästä selvityksestä sekä viraston asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista, jotka yhtiö on mahdollisesti saanut tietoonsa viraston päätöksen tekemisen jälkeen. Valio voi esittää myös henkilötodistelua markkinaoikeudessa.

127. Yrityksellä viraston hallintomenettelyssä ja oikeudenkäynnissä markkinaoikeudessa oleva mahdollisuus asiakirjoihin vetoamiseen ja niistä huomautusten tekemiseen sekä yrityksen asema niissä poikkeavat siten olennaisesti yrityksellä komission ja unionin tuomioistuimen menettelyssä olevasta.

128. Lisäksi oikeus tutustua asiakirjoihin on myös perusoikeuskirjan 41 artiklan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan siten rajoitettu, ettei se käsitä muun muassa muiden yritysten liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja.

129. Valion viittaama SEUT 296 artikla puolestaan koskee unionin toimielimiä eikä tule sovellettavaksi tässä asiassa, jossa on kyse viraston tekemästä päätöksestä.

130. Markkinaoikeus on edellä katsonut, ettei virasto ole Valion kuulemisessa tai valituksenalaisen päätöksen perustelemisessa menetellyt siten virheellisesti, että valituksenalainen päätös olisi näistä syistä kumottava. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiaa ole arvioitava toisin myöskään perusoikeuskirjan 41 artiklassa säädetyn tai unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön johdosta.

1.1.3 Viraston toimittamat uudet kirjalliset todisteet ja Arla Ingmanin toimittama asiakirja-aineisto

Valio

131. Valio on todennut, että viraston markkinaoikeudelle 1.11.2013 toimittamat 49 uutta asiakirjaa ja Arla Ingmanin markkinaoikeudelle 30.10.2013 toimittama uusi asiakirja, jotka koskevat suurelta osin niin sanottua kerma-ansaintaa ja väitettyä poissuljentaa, ja tarve niiden toimittamiseen asian käsittelyn tässä vaiheessa osoittavat jo itsessään, että valituksenalainen päätös on ollut virheellinen, ja se on siten virheellisenä kumottava.

132. Valion mukaan virasto ja Arla Ingman vetoavat nyt toimitettuihin asiakirjoihin liian myöhäisessä vaiheessa, jotta Valion puolustuksen oikeudet voisivat toteutua. Viraston menettely ei täytä myöskään hyvän hallinnon vaatimuksia, minkä johdosta valituksenalainen päätös tulisi niin ikään virheellisenä kumota.

133. Oikeusjärjestyksen mukaisesti Valion on ollut oikeutettua odottaa, että valituksenalainen päätös perustuu siihen, mitä siinä on todettu ja sen liiteaineistoon. Valituksenalaisen päätöksen myöhempi täydentäminen tai muuttaminen ei ole mahdollista.

134. Valion puolustuksen oikeuksien tulee toteutua menettelyn kaikissa vaiheissa, ja Valiolla on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Valio on joutunut lausumaan saamastaan uudesta materiaalista 17 päivän määräajassa ja asian jo siirryttyä markkinaoikeudessa suulliseen käsittelyyn. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus sekä viraston asiassa esittämä poikkeuksellinen seuraamusmaksu, lausumismahdollisuus uusista asiakirjoista käsittelyn tässä vaiheessa ja lyhyessä määräajassa ei ole riittävää Valion menettelyllisten oikeuksien toteutumiseksi.

135. Virasto ei ole myöskään maininnut, mihin valituksenalaisen päätöksen kohtiin uudet asiakirjat liittyvät ja mihin johtopäätöksiin ne viraston mukaan johtavat tai miksi uudet tosiseikat eivät johda uusiin johtopäätöksiin. Tämä on olennaisesti vaikeuttanut Valion tehtävää lausua kyseisestä aineistosta asian käsittelyn tässä vaiheessa.

136. Virasto on menetellyt virheellisesti ja ylittänyt toimivaltansa vaatiessaan Valiota toimittamaan virastolle selvityksiä ATLAS-järjestelmästä sekä tekemään siihen liittyvää erillislaskentaa viraston määrittämillä arvosuhteilla markkinaoikeuskäsittelyn ollessa jo vireillä ja viraston päätöksen täytäntöönpanon jälkeen (viraston kirjalliset todisteet 41 ja 42). Valio on toimittanut viraston pyytämät tiedot yksinomaan välttääkseen uhkasakkoprosessin, jolla virasto on yhtiötä uhannut (Valion lisälausuman liitteet 2, 3 ja 5).

137. Virasto on menetellyt elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksia koskevan kilpailulain säännöksen vastaisesti ja ylittänyt toimivaltansa vedotessaan asiassa aineistoon, jonka se on ottanut virastossa samanaikaisesti vireillä olleen yrityskaupan ehtojen muuttamista koskevan asian asiakirjavihkosta.

138. Valiolla on hallintolain nojalla ollut oikeus luottaa siihen, että valituksenalainen päätös on perustunut siihen, mitä siitä ilmenee ja sen liitteenä olevaan aineistoon. Asiassa on kertynyt vuosien aikana runsaasti aineistoa eikä ole perusteltua odottaa, että Valio olisi viraston hallintomenettelyn ja oikeudenkäynnin kirjallisen vaiheen aikana lausunut yksityiskohtaisesti kaikesta siitä mittavasta muusta asiakirja-aineistosta, joka ei ole ollut viraston päätöksenteon perusteena. Viraston olisi pitänyt vedota tähän aineistoon jo aikaisemmin, ja Valiota olisi pitänyt kuulla siitä niin, että Valion lausumat olisi ehditty ottaa huomioon jo ennen päätöksentekoa. Ei ole myöskään suhteellisuusperiaatteen mukaista, että virasto tuo vasta menettelyn tässä vaiheessa esiin aineistoa, joka sillä on ollut jo huomattavan pitkään.

139. Virasto ei ole kuullut Valiota viraston markkinaoikeudelle toimittamista Valion ja sen asiakkaan välisistä kiintiömyyntiä koskevista puitesopimuksista eikä viraston niiden perusteella tekemästä epäselvästä taulukosta (viraston kirjalliset todisteet 16–21) eikä viraston alueosuuskauppojen kanssa loppuvuodesta 2012 käymistä puhelinneuvotteluista laatimistaan muistioista (viraston kirjalliset todisteet 28–36).

140. Virasto on jatkanut asian tutkimista vielä syksyllä 2013, mikä jo itsessään osoittaa, ettei asia ei ole ollut ratkaisukypsä, kun virasto on tehnyt päätöksensä. Virasto on pyytänyt Valiolta varaston arvostukseen liittyvää laskentaa ja edellyttänyt, että Valio näissä uusissa selvityksissä muuttaa varastokirjanpidon laskelmissa vuosina 2012–2013 käytetyn varaston arvostuksen arvosuhteen [liikesalaisuus] arvosuhteeksi 30/70. Valiolle on epäselvää, mitä virasto näillä laskelmilla haluaa osoittaa.

141. Viraston itsensä Valiossa 16.6.2010 tehdystä yrityskäynnistä kirjoittama muistio (viraston kirjallinen todiste 43) ei voi olla todiste. Muistiossa on paljon virheellisiä ja epätäsmällisiä kirjauksia, esimerkiksi viittaukset OFA laskentajärjestelmään kannattavuus¬raportointina, vaikka kyseessä on vain järjestelmä, josta saadaan kululaji- ja toimintolaskelmat varsinaisen raportoinnin raaka-aineeksi.

Virasto

142. Viraston mukaan sen toimittamissa uusissa kirjallisissa todisteissa on kysymys uudesta asiasta vain niin sanotuissa ATLAS-laskelmissa, jotka Valio on toimittanut virastolle 25.10.2013 viraston selvityspyynnön nojalla (viraston kirjalliset todisteet 41 ja 42).

143. Arla Ingmanin ja Valion välinen puitesopimus kiintiömaidon hankinnasta vuodelle 2011 on ollut valituksenalaisen päätöksen liitteenä 170 ja asiaa on käsitelty valituksenalaisen päätöksen 335 ja 360 kohdassa. Viraston markkinaoikeudelle toimittamat muut puitesopimukset ja niitä selventävä excel-taulukko (viraston kirjalliset todisteet 16–21) täydentävät tätä. Arla Ingman on käsitellyt asiaa lausunnossaan sekä Valio vastaselityksessään ja lausunnossaan.

144. Valio on toimittanut markkinaoikeudelle pienmeijereiden tilinpäätökset pahiten tappiollista Juustoportti ILO:a lukuun ottamatta. Virasto on toimittanut Juustoportti ILO:n tilinpäätökset vuosilta 2011 ja 2012 (viraston kirjalliset todisteet 44 ja 45).

145. Tuottajahinnan määräytymisperusteita on käsitelty viraston valituksenalaisen päätöksen 331–333 kohdassa. Viraston toimittamat tuottajahintamallit ja Osuuskunta ItäMaidon tuottajatiedote (viraston kirjalliset todisteet 13 ja 23–26) ovat vain selventävää lisänäyttöä, joka oli tarpeen esittää markkinaoikeudelle asian jäätyä riidanalaiseksi Valion ja viraston välisessä riidattomia ja riidanalaisia seikkoja koskevassa keskustelussa. Tuottajamallit ja tuottajatiedote eivät ole olleet valituksenalaisen päätöksen liitteinä, sillä virasto on ollut siinä käsityksessä, että kysymys on markkinoilla yleisesti tunnetusta tosiseikasta.

146. Valion ehtomuutoshakemus 20.3.2009 on ollut viraston lausunnon liitteenä 10 ja sitä on käsitelty viraston lausunnon 149 kohdassa. Viraston toimittama mainitun hakemuksen liite 2 (viraston kirjallinen todiste 12) täydentää viraston lausunnossa lausuttua.

147. Muut viraston uudet kirjalliset todisteet ovat olleet joko tarkastusaineistona tai asiakirjoihin tutustumisoikeuden perusteella Valion käytettävissä.

Markkinaoikeuden arvio

148. Asiassa sovellettavassa hallintolainkäyttölain mukaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä ei ole lainsäädännöstä johtuvaa estettä sille, että asiassa toimitetaan kirjallista selvitystä asian suullisen käsittelyn alkamisen jälkeen. Viraston menettelyn siltä osin kuin virasto on toimittanut markkinaoikeudelle kirjallista selvitystä asian suullisessa valmistelussa, ei voida katsoa olleen siten virheellistä tai hallintolain 6 §:ssä ilmaistun suhteellisuusperiaatteen vastaista, että valituksenalainen päätös olisi tästä syystä kumottava.

149. Kilpailulain 33 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä ovat velvollisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston kehotuksesta antamaan sille kaikki kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen sekä kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi ja kilpailulain 4 luvussa tarkoitetun yrityskaupan arvioimiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat.

150. Virasto on kilpailulain 33 §:n nojalla 1.10.2013 pyytänyt Valiota toimittamaan virastolle ajanjaksoja 1.2.–30.4.2013 ja 1.5.–31.8.2013 koskevia perusmaitojen kannattavuustietoja (Valion lisälausuman liite 2). Virasto on toimittanut Valion vastaukset markkinaoikeudelle (viraston kirjalliset todisteet 41 ja 42).

151. Markkinaoikeus katsoo, ettei Valion edellä viitattuja vastauksia, jotka ovat koskeneet tämän asian tarkasteluajanjakson jälkeistä aikaa, ole pidettävä merkityksellisinä arvioitaessa sitä, onko Valio käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa valituksenalaisessa päätöksessä tarkastellulla ajanjaksolla.

152. Kilpailulain 38 §:n 3 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi käyttää lain 33–36 §:n perusteella saatuja tietoja ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu, ellei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole aloittanut uutta tutkintaa.

153. Säännöstä koskevien lain esitöiden (HE 88/2010 vp s. 80) mukaan pykälän 3 momentti täydentää pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä elinkeinonharjoittajan tiedonsaantioikeuksista, ja sen tarkoituksena on varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on tieto siitä, mihin viraston keräämää tai virastolle toimitettua aineistoa käytetään. Lain 35 §:ssä tarkoitetusta viraston tarkastuspäätöksestä tulee käydä riittävän yksilöidysti ilmi, mihin tarkoitukseen tietoa hankitaan. Säännös ilmentää myös hallintolain 6 §:ssä tarkoitettua tarkoitussidonnaisuuden periaatetta, jonka mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Virasto ei voi käyttää esimerkiksi tarkastuksen yhteydessä saamiaan tietoja muutoin kuin tarkastuspäätöksessä määriteltyyn tarkoitukseen, ellei asiassa ole avattu jotain toista kilpailunrajoitusta koskevaa tutkintaa.

154. Virasto on tässä asiassa toimittanut markkinaoikeudelle Valion viraston käsiteltävänä olleessa toisessa asiassa tekemän yrityskauppaa koskevan 20.3.2009 päivätyn ehtomuutoshakemuksen (viraston lausunnon liite 10) ja mainitun hakemuksen liitteen 2 (viraston kirjallinen todiste 12). Asiassa ei ole ilmennyt, että virasto olisi saanut mainittuihin asiakirjoihin sisältyvät tiedot kilpailulain 33–36 §:ssä tarkoitettujen selvityspyyntö- ja tarkastusvaltuuksiensa nojalla.

155. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole kilpailulain 38 §:n 3 momentista johtuvaa estettä ottaa huomioon edellä mainittuja, Valion yrityskauppa-asiaa koskevassa hakemuksessaan virastolle itse toimittamiaan tietoja. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin, ettei viitattuihin asiakirjoihin sisälly tietoja, joilla olisi asian arvioinnissa ratkaiseva merkitys.

156. Siltä osin kuin Valio on todennut, ettei virasto ole kuullut Valiota viraston markkinaoikeudelle toimittamista uusista kirjallisista todisteista, markkinaoikeus toteaa, että Valio on tältä osin tullut kuulluksi markkinaoikeudessa, ja katsoo, ettei viraston menettelyssä tältä osin voida katsoa olevan kyseessä sellaisen kuulemisvirheen, jonka vuoksi valituksenalainen päätös olisi kumottava.

157. Valio on vedonnut myös siihen, että viraston Valiossa tehdystä yrityskäynnistä kirjoittama muistio (viraston kirjallinen todiste 43) sisältää paljon virheellisiä ja epätäsmällisiä kirjauksia eikä voi olla todiste. Markkinaoikeus toteaa viraston laatimista muistioista yleisesti, ettei niitä sellaisinaan ilman muita niitä tukevia todisteita voida valituksenalaisen päätöksen kohteena olevan yhtiön kiistäessä niihin kirjatut tiedot pitää riittävänä näyttönä asiassa. Markkinaoikeus on viraston laatiman muistion sisältöä arvioidessaan ottanut huomioon Valion esittämät näkökohdat.

1.1.4 Johtopäätös

158. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, ettei virasto ole menetellyt Valion esittämillä perusteilla siten virheellisesti ja ettei valituksenalainen päätös ole Valion esittämillä perusteilla siten virheellinen, että valituksenalainen päätös olisi näistä syistä kumottava.

159. Markkinaoikeus on näin ollen Valion valituksen johdosta seuraavassa arvioinut, onko virasto voinut valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla katsoa Valion syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

1.2 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

1.2.1 Asian arvioinnin lähtökohdista

160. Virasto on 20.12.2012 tehnyt samassa asiakirjassa valituksenalaisen päätöksen ja markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesityksen.

161. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että Valio on määräävässä markkina-asemassa perusmaitojen tukkumyynnissä ja valmistuksessa Suomessa ja että Valio on käyttänyt väärin tätä määräävää markkina-asemaansa hinnoittelemalla perusmaitonsa siten, että niiden hinnat eivät olleet 1.3.2010 alkaen viraston päätöksen tekemiseen asti kattaneet perusmaitojen valmistukseen ja myyntiin kohdistuvia muuttuvia kustannuksia. Viraston mukaan Valion menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen ja Valion S-ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset ovat korostaneet Valion muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. Virasto on valituksenalaisella päätöksellään määrännyt Valion lopettamaan päätöksessä ja esityksessä kuvatun määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

162. Virasto on samassa asiakirjassa markkinaoikeudelle tekemässään seuraamusmaksuesityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää Valiolle määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä 70.000.000 euron seuraamusmaksun.

163. Valio on kiistänyt olevansa määräävässä markkina-asemassa ja käyttäneensä väärin määräävää markkina-asemaa. Yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa viraston valituksenalaisen päätöksen ja hylkää viraston esityksen seuraamusmaksun määräämisestä tai toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää sen olennaisesti esitettyä pienempänä.

164. Asiassa on Valion valituksenalaisesta päätöksestä tekemän valituksen johdosta ensin arvioitava, onko virasto määrittänyt tässä asiassa merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat oikein ja onko Valiolla määräävä markkina-asema näillä markkinoilla. Mikäli Valion katsotaan olevan määräävässä markkina-asemassa, on arvioitava, onko Valio käyttänyt väärin tätä asemaansa.

165. Mikäli Valion katsotaan käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa, asiassa on viraston markkinaoikeudelle tekemän seuraamusmaksuesityksen johdosta vielä arvioitava, onko Valiolle määrättävä seuraamusmaksu.

1.2.2 Sovellettavista oikeusohjeista

166. Kysymyksessä oleva viraston 20.12.2012 tekemä päätös ja esitys koskee Valion menettelyä 1.3.2010 alkaneella ja viraston päätöksen ja esityksen tekemiseen asti jatkuneella ajanjaksolla.

167. Kilpailulaki on tullut voimaan 1.11.2011, ja sillä on kumottu tuolloin voimassa ollut kilpailunrajoituksista annettu laki (480/1992, kilpailunrajoituslaki). Kilpailulain 50 §:n 3 momentin mukaan ennen kilpailulain voimaantuloa tapahtuneisiin kilpailurikkomuksiin sovelletaan kilpailulain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Asian käsittelyyn sovelletaan kuitenkin, mitä 14–18 §:ssä ja 32–38 §:ssä säädetään.

168. Kysymyksessä olevaa menettelyä on siten arvioitava oikeudellisesti ajanjaksolla 1.3.2010–31.10.2011 tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain säännösten ja 1.11.2011 alkavalla ajanjaksolla kilpailulain säännösten nojalla. Lisäksi asiaa on arvioitava oikeudellisesti SEUT 102 artiklan nojalla koko Kilpailuviraston päätöksen ja esityksen kattamalla ajanjaksolla.

169. Kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukaan kilpailulaissa tarkoitetaan määräävällä markkina-asemalla yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä olevaa koko maan tai tietyn alueen kattavaa yksinoikeutta tai muuta sellaista määräävää asemaa tietyillä hyödykemarkkinoilla, joka merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa on ollut asiasisällöltään tätä vastaava säännös. Hyödykettä ja hyödykemarkkinoita nimitetään tässä päätöksessä myös tuotteeksi ja tuotemarkkinoiksi.

170. Kilpailulain 7 §:n mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä voi olla erityisesti:

a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;

b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;

c) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai

d) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Kilpailunrajoituslain 6 §:ssä on ollut samansisältöinen säännös.

171. Kilpailulain 3 §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan myös muun muassa SEUT 102 artiklan säännöstä. Kilpailunrajoituslain 1 a §:ssä on ollut asiasisällöltään tätä vastaava säännös.

172. SEUT 102 artiklan mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti:

a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;

b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;

c) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;

d) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

1.2.3 Merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat

1.2.3.1 Arvioinnin lähtökohdista

173. Kilpailulain 4 §:n 2 kohdassa oleva määräävän markkina-aseman määritelmä vastaa erilaisesta sanamuodostaan huolimatta unionin tuomioistuimen määräävän markkina-aseman määrittelyä ja on sama kuin kilpailulakia edeltäneissä kilpailunrajoituslaissa ja kilpailunrajoituksista annetussa laissa (709/1988). Viimeksi mainitun lain esitöiden (HE 148/1987 vp s. 18) mukaan taloudellinen kilpailu ilmenee hyödykemarkkinoilla, jotka kilpailuprosessien kehittyessä eriytyvät tai yhdentyvät alueellisesti ja asiallisesti. Tämän vuoksi myös määräävä markkina-asema on olemassa taloudellisena ilmiönä nimenomaan tietyillä alueellisilla ja asiallisilla hyödykemarkkinoilla. Tietyn hyödykemarkkinan määrittely on taloudellinen tosiasiakysymys, joka on selvitettävä markkina- tai vastaavalla tutkimuksella ja jonka selvittäminen on markkinaosuuksien määrittelyn edellytys. Alueelliset ja asialliset hyödykemarkkinat eriytyvät taloudellisten kilpailusuhteiden perusteella.

174. Samassa hallituksen esityksessä (s. 18) on todettu, että olennainen kriteeri on asiakkaiden, siis tarjontapuolella kysyjien ja kysyntäpuolella tarjoajien, näkökulma. Hyödykemarkkinan asiallisessa määrittelyssä on selvitettävä, mitkä tavarat tai palvelukset ovat asiakkaiden näkökulmasta ominaisuuksiensa osalta siinä määrin samanarvoisia, että niitä voidaan pitää toisiaan korvaavina hyödykkeinä. Pääsäännön mukaan voidaan lähinnä nojautua samanlaiseen käyttötarkoitukseen ja vertailukelpoiseen laatutasoon.

175. Saman hallituksen esityksen (s. 18) mukaan määräävä markkina-asema voi kattaa koko valtakunnan tai jonkin alueen. Myös markkinoiden alueellisen eriytymisen suhteen muodostavat todelliset taloudelliset kilpailusuhteet ratkaisevan kriteerin. Markkinointikanavien rakenne ja kuljetusolot jakavat valtakunnan eri hyödykkeiden osalta erilaisiin alueellisiin osamarkkinoihin, joiden rajat on yksittäistapauksissa selvitettävä tutkimalla kysynnän ja tarjonnan tosiasiallista suuntautumista. Tiettyjen hyödykkeiden osalta koko valtakunta muodostaa yhtenäisen markkina-alueen, ja toisten osalta se on jakautunut hyvinkin selväpiirteisiin ja eriytyneisiin alueisiin, jolloin alueellinen määräävä markkina-asema tulee kyseeseen.

176. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tutkittaessa sitä, onko yrityksellä mahdollisesti määräävää asemaa tietyillä sektorikohtaisilla markkinoilla, kilpailun mahdollisuuksia on arvioitava sellaisilla markkinoilla, jotka kattavat kaikki tuotteet, jotka ominaisuuksiensa perusteella soveltuvat erityisesti tyydyttämään muuttumattoman tarpeen ja jotka ovat vain vähäisessä määrin vaihdettavissa muihin tuotteisiin. Koska lisäksi asianomaisten markkinoiden määrittämisen tarkoituksena on arvioida tietyn yrityksen mahdollisuutta estää toimivan kilpailun säilyttämistä sekä toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja kuluttajiin, tältä osin pelkkä asianomaisten tuotteiden objektiivisten ominaisuuksien tutkiminen ei ole riittävää, vaan on myös otettava huomioon markkinoiden kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne. (tuomio Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, 322/81, EU:C:1983:313, 37 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, T-340/03, EU:T:2007:22, 78 kohta oikeuskäytäntö-viittauksineen; tuomio Clearstream v. komissio, T-301/04, EU:T:2009:317, 48 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, T 336/07, EU:T:2012:172, 111 kohta)

177. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisten markkinoiden käsite merkitsee sitä, että niihin kuuluvien tuotteiden välillä voi olla toimivaa kilpailua, mikä edellyttää, että kaikki samoihin markkinoihin kuuluvat tuotteet ovat riittävästi keskenään vaihdettavissa, kun kyse on samasta käyttötarkoituksesta (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, 85/76, EU:C:1979:36, 28 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 80 kohta; tuomio Clearstream v. komissio, EU:T:2009:317, 49 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 112 kohta).

178. Huomioon otettavien maantieteellisten markkinoiden osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ne voidaan määritellä alueeksi, jolla kaikilla taloudellisilla toimijoilla on samankaltaiset tai riittävän yhdenmukaiset kilpailunedellytykset juuri merkityksellisten tuotteiden tai palvelujen osalta, ilman että edellytettäisiin, että nämä kilpailunedellytykset ovat täysin yhdenmukaiset (tuomio Tetra Pak v. komissio, T-83/91, EU:T:1994:246, 91 kohta, joka on pysytetty muutoksenhaussa tuomiolla Tetra Pak v. komissio, C 333/94 P, EU:C:1996:436 ja tuomio British Airways v. komissio, T-219/99, EU:T:2003:343, 108 kohta).

179. Euroopan komissio on antanut tiedonannon merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL 1997, C 372, s. 5; jäljempänä komission tiedonanto). Komission tiedonannon tarkoitus on selventää sitä, miten komissio soveltaa merkityksellisten tuotemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden käsitettä valvoessaan unionin kilpailuoikeuden soveltamista. Komission tiedonannossa esitettyä voidaan soveltuvin osin käyttää apuna myös määritettäessä merkityksellisiä markkinoita tässä asiassa.

180. Komission tiedonannon 2 kohdassa todetun mukaan markkinoiden määrittely on väline, jonka avulla tunnistetaan ja määritellään yritysten välisen kilpailun rajat. Markkinoiden määrittelemisen päätavoite on selvittää järjestelmällisesti asianosaisten yritysten kohtaamat kilpailurajoitukset. Määrittelemällä markkinat sekä tuotteen että maantieteellisen ulottuvuuden kannalta pyritään saamaan selville asianosaisten yritysten sellaiset todelliset kilpailijat, jotka voivat rajoittaa yritysten käyttäytymistä ja estää niitä käyttäytymästä todellisista kilpailupaineista riippumattomasti. Tältä kannalta katsoen markkinoiden määrittely mahdollistaa muun muassa markkinaosuuksien laskemisen, joiden perusteella puolestaan saadaan merkityksellistä tietoa markkinavoimasta määräävän aseman arviointia varten.

181. Komission tiedonannon 3 kohdan mukaan merkityksellisten markkinoiden käsite poikkeaa sellaisista markkinoiden käsitteistä, joita usein käytetään muissa yhteyksissä. Yritykset esimerkiksi käyttävät usein käsitettä markkinat tarkoittaessaan aluetta, jolla ne myyvät tuotteitaan, tai viitatessaan yleisesti teollisuuteen tai alaan, jolla ne toimivat.

182. Komission tiedonannon 7 kohdan mukaan merkityksellisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi.

183. Komission tiedonannon 8 kohdan mukaan merkitykselliset maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tarjoamaan kyseisiä tavaroita ja palveluja, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella.

184. Komission tiedonannon 9 kohdassa on todettu, että merkitykselliset markkinat, joilla tiettyä kilpailuasiaa käsitellään, määritellään yhdistämällä tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat.

185. Komission tiedonannon 12 kohdassa on todettu, että esimerkiksi maantieteellisten markkinoiden ulottuvuus voi olla erilainen tutkittaessa keskittymää, jossa tutkimus kohdistuu tulevaisuuteen, kuin tutkittaessa aiemmin tapahtunutta käyttäytymistä. Asioiden erilainen aikahorisontti voi johtaa siihen, että samoille tuotteille määritellään erilaiset maantieteelliset markkinat riippuen siitä, tutkiiko komissio muutosta tarjonnan rakenteessa, kuten keskittymää tai yhteistyöhön perustuvaa yhteisyritystä, vai tiettyyn aiemmin ilmenneeseen käyttäytymiseen liittyviä asioita.

186. Komission tiedonannon 13 kohdan mukaan yrityksiin kohdistuvien kilpailurajoitusten tärkeimmät syyt ovat kysynnän korvattavuus, tarjonnan korvattavuus ja mahdollinen kilpailu. Merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä kysynnän korvaaminen on taloudelliselta kannalta välittömin ja tehokkain tekijä, joka rajoittaa tietyn tuotteen toimittajien käyttäytymistä erityisesti niiden hinnoittelupäätösten suhteen. Yritykset tai yritysryhmät eivät voi vaikuttaa merkittävästi vallitseviin myyntiehtoihin, kuten hintoihin, jos asiakkaat voivat helposti siirtyä käyttämään saatavilla olevia korvaavia tuotteita tai muualla sijaitsevia tavarantoimittajia. Markkinoiden määritteleminen tarkoittaa periaatteessa sitä, että tunnistetaan asianosaisten yritysten asiakkaiden kannalta todelliset vaihtoehtoiset toimituslähteet sekä tuotteiden tai palveluiden että tavarantoimittajien maantieteellisen sijainnin osalta.

187. Komission tiedonannon 15 kohdan mukaan kysynnän korvattavuuden arviointiin kuuluu sellaisten tuotteiden määritteleminen, joita kuluttaja pitää korvaavina tuotteina. Yksi mahdollinen tapa tehdä tämä määritelmä on olettaa, että suhteellisissa hinnoissa tapahtuu pieni, pysyvä muutos, ja arvioida asiakkaiden todennäköiset reaktiot tähän hinnannousuun.

188. Komission tiedonannon 16 kohdassa on todettu tämän lähestymistavan tarkoittavan sitä, että aloitetaan asianosaisten yritysten myymistä tuotteista ja alueesta, joilla ne niitä myyvät, ja muita tuotteita ja alueita otetaan mukaan tai jätetään pois markkinoiden määritelmästä sen perusteella, vaikuttaako näiden muiden tuotteiden tai alueiden taholta tuleva kilpailu osapuolten tuotteiden hinnoitteluun lyhyellä aikavälillä tai rajoittaako se sitä riittävästi.

189. Komission tiedonannon 17 kohdassa on kuvattu niin sanottu SSNIP-testi, jonka mukaan kysymys kuuluu, vaihtaisivatko osapuolten asiakkaat helposti saatavilla oleviin korvaaviin tuotteisiin tai muualla sijaitseviin tavarantoimittajiin vastatakseen oletettuun pieneen, 5–10 prosentin, mutta pysyvään kyseisten tuotteiden hinnanmuutokseen kyseisellä alueella. Jos korvaamista esiintyy niin paljon, että hinnankorotus muuttuu kannattamattomaksi siitä seuraavien myyntitappioiden vuoksi, merkityksellisiin markkinoihin otetaan mukaan muita korvaavia tuotteita ja alueita, kunnes tuotevalikoima ja maantieteellinen alue ovat sellaisia, että pieni mutta pysyvä suhteellisten hintojen nousu olisi kannattavaa.

190. Komission tiedonannon 19 mukaan huomioon otettava hinta on yleensä ja erityisesti sulautuma-asioissa vallitseva markkinahinta. Näin ei ole aina, jos vallitseva hinta on määrätty tilanteessa, jossa ei ole tarpeeksi kilpailua. Erityisesti määräävän aseman väärinkäyttöä koskevissa tutkimuksissa on otettava huomioon se, että vallitsevaa hintaa on ehkä jo korotettu merkittävästi.

191. Tarjonnan korvattavuus otetaan komission tiedonannon 20 kohdan mukaan huomioon määriteltäessä markkinoita sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset vastaavat kysynnän korvattavuuden vaikutuksia tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään. Tämä edellyttää, että tavarantoimittajat voivat vaihtaa tuotannon merkityksellisten tuotteiden tuotantoon ja saattaa tuotteet markkinoille lyhyellä aikavälillä ilman, että tästä seuraa merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä. Jos nämä edellytykset toteutuvat, markkinoille saatettu lisätuotanto hillitsee asianosaisten yritysten kilpailukäyttäytymistä. Tällainen vaikutus vastaa tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään kysynnän korvattavuudesta johtuvaa vaikutusta.

192. Komission tiedonannon 23 kohdassa on todettu, että jos tarjonnan korvattavuus merkitsisi sen hetkisen aineellisen ja aineettoman omaisuuden merkittävää sopeuttamista, lisäinvestointeja, strategisia päätöksiä tai viivästymisiä, sitä ei oteta huomioon markkinoiden määrittelyvaiheessa. Tällaisissa tapauksissa tarjonnan korvattavuuden vaikutukset ja mahdollisen kilpailun muut muodot tutkitaan myöhemmässä vaiheessa.

193. Mahdollisen kilpailun osalta komission tiedonannon 24 kohdassa on todettu, että sitä ei oteta huomioon markkinoita määriteltäessä, koska edellytykset, joiden perusteella mahdollisen kilpailun katsotaan todella rajoittavan yritysten käyttäytymistä, riippuvat markkinoille pääsyyn liittyvistä erityisistä tekijöistä ja olosuhteista. Jos niiden selvittäminen on tarpeen, se toteutetaan vasta myöhemmin, yleensä siinä vaiheessa, kun merkityksellisillä markkinoilla mukana olevien yritysten asemasta on jo varmistauduttu ja asema antaa aihetta huoleen kilpailun kannalta.

194. Komission tiedonannon 25 kohdassa on todettu, että on useita erilaisia tietoja, jotka auttavat arvioimaan, missä määrin korvaamista esiintyisi. Yksittäisten tapausten kannalta tietyt todisteet ovat ratkaisevia riippuen suuresti tutkittavan teollisuuden ja tutkittavien tuotteiden tai palveluiden ominais- ja erityispiirteistä. Samantyyppisillä tiedoilla ei ehkä ole merkitystä muissa tapauksissa. Useimmissa tapauksissa päätöksen on perustuttava useiden perusteiden ja erilaisten todisteiden huomioon ottamiseen. Komissio suhtautuu avoimesti empiirisiin todisteisiin tavoitteenaan hyödyntää tehokkaasti kaikki käytettävissä olevat tiedot, jotka voivat olla yksittäisen asian kannalta merkityksellisiä. Komissio ei aseta eri tietolähteitä tai erilaisia todisteita tiukkaan hierarkkiseen järjestykseen.

195. Komission tiedonannon 27 kohdan mukaan markkinoiden määritelmä voidaan jättää avoimeksi, jos kyseessä olevasta toimenpiteestä ei aiheudu kilpailuongelmia, vaikka markkinat määriteltäisiin kuviteltavissa olevalla vaihtoehtoisella tavalla.

196. Komission tiedonannon 38–43 kohdassa on luokiteltu todisteet, joita komissio pitää olennaisina sen arvioimiseksi, onko kaksi tuotetta kysynnältään toisensa korvaavia. Näitä ovat todisteet korvattavuudesta lähimenneisyydessä, useat määrälliset testit, asiakkaiden ja kilpailijoiden näkemykset, asiakkaiden mieltymykset, esteet ja kustannukset, joita liittyy kysynnän siirtymiseen mahdollisiin korvaaviin tuotteisiin sekä erilaiset asiakasryhmät ja hintasyrjintä.

197. Komission tiedonannon 39 kohdan mukaan markkinoiden rajaamista varten on olemassa useita määrällisiä testejä. Nämä testit koostuvat erilaisista ekonometrisistä ja tilastollisista menetelmistä: tuotteen kysynnän hintajoustoa ja ristijoustoa koskevista arvioista, eriaikaisten hintamuutosten samanlaisuuteen perustuvista testeistä, hintasarjojen kausaliteettien ja hintatasojen ja/tai niiden yhteneväisyyden analysoimisesta.

198. Komission tiedonannon 45–50 kohdassa on lueteltu tiedot, joita komissio pitää merkityksellisinä maantieteellisten markkinoiden määrittelyn kannalta. Näitä ovat todisteet tilausten siirtämisestä aiemmin muille alueille, kysynnän ominaispiirteet, asiakkaiden ja kilpailijoiden näkemykset, ostotottumusten maantieteelliset ominaispiirteet tarkasteluhetkellä, kauppavirrat/toimitusmuodot sekä esteet ja kustannukset, joita aiheutuu tilausten siirtämisestä muualla sijaitseville yrityksille.

199. Komission tiedonannon 52 kohdan mukaan edellisissä kohdissa kuvaillaan erilaisia tekijöitä, jotka voivat olla markkinoiden määrittelyn kannalta merkityksellisiä. Tämä ei merkitse sitä, että jokaisessa yksittäisessä tapauksessa on tarpeen kerätä tietoja kaikista näistä tekijöistä ja arvioida niistä jokainen. Käytännössä usein jo osa tekijöistä riittää päätelmän tekemiseksi.

1.2.3.2 Merkitykselliset tuotemarkkinat

Virasto

200. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että merkitykselliset tuotemarkkinat sisältävät perusmaitojen valmistuksen ja tukkumyynnin sekä valmistajan että kaupan tuotemerkeillä. Viraston mukaan Valion markkinavoiman arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, kuuluvatko ESL-käsitellyt perusmaidot sekä luomu- ja muut erikoismaidot samoille merkityksellisille markkinoille perusmaitojen kanssa, ja markkinamäärittely voidaan tästä syystä jättää avoimeksi näiden osalta. Virasto on katsonut myös, että Valion markkina-aseman tarkastelun kannalta ei ole välttämätöntä määrittää täsmällisesti tuotemarkkinoita sen suhteen, kuuluuko perusmaitojen tukkumyynti eri jakelukanavien kautta kokonaisuudessaan samoille tuotemarkkinoille vai muodostuuko perusmaitojen myynnin sisälle jakelukanavittain mahdollisesti erillisiä markkinoita, ja että markkinamäärittely voidaan tältä osin jättää avoimeksi. Virasto on lisäksi katsonut, että UHT-maito ja laktoositon maito eivät kuulu samoille tuotemarkkinoille pastöroitujen perusmaitojen kanssa.

201. Virasto on lausunnossaan todennut, että kuluttajien kysyntä määrittelee vähittäiskaupan kysynnän. Konkurrensverketin (Ruotsin kilpailuviranomainen) Arla Foods / Milko yrityskaupparatkaisussa (dnr 445/2011, päätös 24.10.2011) tekemä tuotemarkkinoiden määrittely on perustunut pelkästään kuluttajien näkemyksiin tuotteiden korvaavuudesta. Komissio on todennut maitotuotteita koskeneessa yrityskauppa-asiassa (asia COMP/M.5046 – Friesland Foods / Campina, päätös 17.12.2008), että kuluttajien mieltymykset ja ostopäätökset määrittelevät vähittäiskaupan kysynnän. Valion markkinavoiman arvioimisen kannalta ei ole ratkaisevaa, otetaanko tarjonnan korvattavuus huomioon merkityksellisten markkinoiden yhteydessä vai määräävän aseman arvioinnin yhteydessä. Virasto on käsitellyt Valion esiin nostamia kysymyksiä Valion markkinavoiman arvioinnin yhteydessä mahdollisen kilpailun kannalta. Viraston arvion mukaan muiden tuotteiden valmistuksesta perusmaitojen valmistukseen hinnannoston seurauksena siirtyvien valmistajien tuoma kilpailun paine on vähäinen. Näin ollen virasto on katsonut, ettei nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tarjonnan korvattavuus vastaa tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään kysynnän korvattavuuden vaikutuksia. Merkittävin sekä uuden markkinoille tulon että olemassa olevan kilpailun laajentumisen este on kotimaisen raakamaidon saatavuus. Vaikka esimerkiksi kaikki erikoismaitoja valmistavat yritykset siirtyisivät erikoismaitojen valmistuksesta perusmaitojen valmistukseen, on vapautuvan raakamaidon määrä niin vähäinen suhteessa perusmaitojen valmistukseen käytettävään raakamaidon määrään, ettei se estäisi hypoteettista monopolistia nostamasta hintoja kannattavasti.

Valio

202. Valion mukaan merkitykselliset tuotemarkkinat ovat aikaisemman oikeuskäytännön mukaisesti nestemaitotuotteiden markkinat, sisältäen perusmaitojen lisäksi ainakin kermat ja piimät. Myös UHT-, ESL- ja luomumaito kuuluvat nestemaitotuotteiden markkinoille. Virasto ei ole riittävästi selvittänyt, kuuluvatko luomumaito ja ESL-maito samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille. Myynti vähittäiskaupalle kuuluu eri tuotemarkkinoille kuin myynti OOH-sektorille ja julkiselle sektorille, ja viraston olisi tullut ottaa kantaa tähän. Kysynnän korvattavuutta olisi tullut arvioida vähittäiskaupan tukkuportaan eikä kuluttajan näkökulmasta. Virasto ei ole tutkinut tarjonnan korvattavuutta. Viraston olisi tullut selvittää merkitykselliset markkinat tekemällä SSNIP-testi.

203. Valio on todennut, että vaikka kuluttajalähtöinen tarkastelukulma merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittämiselle olisi ollut merkityksellinen yrityskauppa-asiassa, se ei ole oikea näkökulma tässä tapauksessa, jossa tarkastellaan kilpailijoiden väitettyä poissulkeutumisriskiä. Koska nestemaitoja valmistava meijeri voi helposti muuttaa tuotantosuuntaansa eri tuotteiden välillä, tämä tarjonnan korvattavuus johtaa siihen, että meijeri voi tulla poissuljetuksi perusmaidoista vasta, jos se tulee suljetuksi nestemaitotuotteiden markkinoilta.

Arla Ingman

204. Arla Ingmanin näkemys merkityksellisistä tuotemarkkinoista on vastannut viraston näkemystä. Markkinaolosuhteet ovat muuttuneet korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1998 antaman päätöksen (KHO 1998:65, Valio Oy) jälkeen. Erityisesti 2000-luvulla kaupankäyntimalli on muuttunut kokonaan ja meijerituotteet kuten muutkin tuotteet myydään vähittäiskaupan ketjujen keskushankintayksiköille kauppiaiden sijasta vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kun yleisesti tunnettu tosiasia on perusmaitojen ostaminen ja myyminen tukkutasolla muista tuotteista kokonaan erillisillä sopimuksilla ja kun samalla tiedetään, etteivät maidot ole merkityksellisesti korvattavissa muilla nestemaitotuotteilla, kuten kermalla, piimällä tai viilillä, ei ole mitään syytä analysoida markkinamäärittelyä tarkemmin, esimerkiksi SSNIP-testillä. Hintaero erikoismaitojen ja perusmaitojen välillä on niin merkittävä, että erikoismaidot eivät ole kuluttaja- tai tukkumarkkinoilla merkityksellisessä määrin perusmaitoja korvaavia.

Markkinaoikeuden arvio

205. Markkinaoikeus toteaa, että merkityksellisten markkinoiden määrittely on väline, jonka avulla tunnistetaan ja määritetään yritysten välisen kilpailun rajat. Markkinoiden määrittämisen päätavoite on selvittää järjestelmällisesti asianosaisten yritysten kohtaamat kilpailurajoitukset. Markkinamäärittely tehdään tapauskohtaisesti markkinavoiman arvioimiseksi kyseisessä tapauksessa. Tästä syystä markkinamäärittely voi olla erilainen riippuen kysymyksessä olevassa tapauksessa vallitsevista olosuhteista ja tutkittavana olevan kilpailuasian luonteesta, kuten määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tai yrityskauppa-asia.

206. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan mahdollisen päätöksen yhteydessä komission on määritettävä uudelleen merkitykselliset markkinat ja arvioitava uudelleen kilpailuolosuhteet, mikä ei välttämättä perustu samoihin pohdintoihin, joihin määräävän aseman olemassaoloa koskeva aikaisempi päätös on perustunut (tuomio Coca-Cola v. komissio, T 125/97 ja T-127/97, EU:T:2000:84, 82 kohta). Lisäksi mainitussa oikeuskäytännössä on todettu, että komission on suoritettava kunkin tapauksen erityispiirteiden yksilöllinen analyysi eivätkä muita taloudellisia toimijoita, muita tuote- ja palvelumarkkinoita tai muita maantieteellisiä markkinoita eri aikoina koskevat aikaisemmat päätökset sido sitä. Kantaja ei näin ollen voi kyseenalaistaa komission toteamuksia sillä perusteella, että ne poikkeavat toteamuksista, jotka on tehty aikaisemmin toisessa asiassa, vaikka oletettaisiin, että merkitykselliset markkinat ovat samankaltaiset tai jopa samat molemmissa asioissa. (tuomio Clearstream v. komissio, EU:T:2009:317, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

207. Aikaisemmassa päätös- ja oikeuskäytännössä tehtyä merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä voidaan käyttää apuna markkinamäärittelyssä, mutta sille ei edellä mainituista syistä voida antaa tässä asiassa ratkaisevaa merkitystä.

208. Korkein hallinto-oikeus on 11.11.1998 Valiota koskevassa asiassa antamassaan vuosikirjapäätöksessä KHO 1998:65 kilpailuneuvoston päätöksessä mainituilla perusteilla katsonut, että kysymyksessä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat muodostuivat nestemaitotuotteista. Tuossa asiassa oli muun muassa kysymys Valion alennustaulukosta, jota oli sovellettu myytäessä nestemaitotuotteita kauppiasasiakkaille ja jonka mukaan kaikkien toimitusten arvoon perustuvat hyvitykset olivat vähentäneet asiakkaan maidosta, kermasta ja piimästä maksamaa listahintaa.

209. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, että Kilpailuviraston kilpailuneuvostolle tekemän esityksen mukaan maitotuotteissa on viisi toisistaan erillistä tuoteryhmää, jotka kukin muodostavat omat tuotemarkkinansa: nestemaitotuotteet, juustot, rasvat, välipalatuotteet ja jäätelöt. Nestemaitotuotteisiin Kilpailuvirasto oli lukenut maidot, kermat ja piimät. Valio ei ollut kiistänyt tuotemarkkinoiden määrittelyä.

210. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kilpailuneuvosto oli tuossa asiassa valituksenalaisessa päätöksessään todennut,

"etteivät eri nestemaitotuotteet ole kuluttajan arvostusten tai tuotteen käyttötarkoituksen kannalta toistensa substituutteja. Esimerkiksi kahvikermaa ei kuluttajan näkökulmasta voida korvata piimällä. Myöskään rasvaton maito ja kevyt maito eivät ainakaan kaikkien, todennäköisesti edes useimpien asiakkaiden kannalta tyydytä samaa tarvetta. Kuluttajan kannalta nestemaitotuotteet jakautuvat keskinäisen korvattavuutensa perusteella suppeampiin alamarkkinoihin. Tässä tapauksessa tuotemarkkinoita ei kuitenkaan tullut tarkastella kuluttajien vaan meijereiden asiakkaiden kannalta. Toisaalta kuluttajan arvostukset vaikuttavat keskeisesti kauppiaan tuotevalikoimaan.

Tarkasteltaessa maitotuotteita kauppiaan näkökulmasta voidaan todeta, että vähittäisliikkeet ylläpitävät määrättyä maitotuotevalikoimaa, johon kuuluu nestemaitotuotteita ja jatkojalosteita. Valtaosa nestemaitotuotteista eroaa pidemmälle jalostetuista tuoteryhmistä alhaisemman hinnan, korkeampien kuljetuskustannusten sekä heikomman säilyvyyden perusteella. Nestemaitotuotteita ei myöskään samassa määrin markkinoida merkkituotteina kuin jatkojalosteita. Edellä olevat seikat erottavat nestemaitotuotteet tuoteryhmänä muista viraston esityksessä mainituista maitotuoteryhmistä. Kuluttajien tarpeista seuraa, että nestemaitotuotteet ovat vähittäiskaupan välttämättömiä perustuotteita, joiden osalta tuotteen valmistajalla on vähäisempi merkitys kuin pidemmälle jalostettujen maitotuotteiden osalta.

Kauppiaan tulee pitää kaikkia tärkeimpiä nestemaitotuotteita valikoimassaan eikä hän voi korvata yksittäisiä nestemaitotuotteita keskenään. Tuoteryhmäkohtaisen tarkastelun puolesta kuitenkin puhuu se, että yleensä kauppiaat ostavat kaikki nestemaitotuotteet samalta toimittajalta, joskin suurimmissa liikkeissä monesti on tarjolla useamman valmistajan maitonesteitä. Samaan suuntaan vaikuttavat edellä käsitellyt kuljetus, hinta ja säilyvyys. Asiassa ei ole myöskään tullut esille, että meijereiden välisissä kilpailuolosuhteissa olisi ratkaisevaa eroa eri nestemaitotuotteissa tai että Valion markkinaosuus niissä poikkeaisi toisistaan kilpailuoikeudellisesti relevantilla tavalla. Käsillä olevan tapauksen kannalta relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat näin ollen nestemaitotuotteista."

211. Toisin kuin edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä, nyt puheena olevassa asiassa on kysymys pelkästään perusmaitojen hintaan kohdistuvasta menettelystä. Asiassa ei näin ollen ole estettä määritellä merkityksellisiä tuotemarkkinoita eri tavalla kuin mainitussa vuosikirjapäätöksessä.

212. Virasto on Valio / Aito Maito yrityskauppa-asiassa (dnro 1151/81/99, päätös 20.6.2000) viitannut markkinamäärittelyn osalta muun muassa edellä mainittuun korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että virasto ei voisi poiketa aiemmissa päätöksissä tehdyistä markkinamäärittelyistä ja kussakin yksittäistapauksessa määrittää merkityksellisiä tuotemarkkinoita ottaen huomioon kyseisen tapauksen kannalta merkitykselliset seikat ja olosuhteet.

213. Konkurrensverket on Arla Foods / Milko yrityskauppa-asiassa tutkinut kuusia eri markkinoita: kulutusmaito, kerma, hapankerma, piimä sekä luonnon- ja maustettu jogurtti, hedelmäjogurtti ja voituotteet. Se on kulutusmaidon osalta päätynyt osapuolten teettämien kuluttajatutkimusten perusteella seuraaviin tuotemarkkinoihin: perinteinen maito ja luomumaito sisältäen ESL-maidon mutta ei UHT-maitoa, vähälaktoosinen kulutusmaito ja maustettu maito.

214. Konkurrensverket on poistanut käsittelystä Valion viittaaman Arla Foods AB:n (jäljempänä myös Arla Foods) epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevan asian, jossa oli kysymys meijerituotteiden yksinoikeusostosopimuksesta, eikä ole lopullisesti määritellyt tuotemarkkinoita päätöksessään (dnr 215/2009, päätös 30.6.2010).

215. Kulutustottumukset ja markkinaolosuhteet saattavat poiketa eri maissa. Muiden maiden päätös- ja oikeuskäytäntöä ei siten välttämättä voida sellaisenaan käyttää apuna merkityksellisten markkinoiden määrittämisessä tässä asiassa. Edellä viitatusta ulkomaisestakin päätöskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että markkinoita on määritetty eri tavoin ja määrittely osin jätetty avoimeksi.

216. Myös komission tiedonannosta ilmenee, että markkinoiden määrittely voidaan jättää avoimeksi, jos kyseessä olevasta toimenpiteestä ei aiheudu kilpailuongelmia, vaikka markkinat määriteltäisiin kuviteltavissa olevalla vaihtoehtoisella tavalla. Komission tiedonanto ei määrittele mitään testiä, kuten SSNIP-testi, joka olisi aina tehtävä, vaan tiedonannossa kuvataan niitä tapoja, joilla komissio selvittää merkityksellisiä markkinoita. Velvollisuutta tehdä nimenomaisesti SSNIP-testi ei voida johtaa muustakaan oikeusohjeesta.

217. Virasto on valituksenalaisen päätöksensä mukaan arvioinut kysynnän korvattavuutta ensisijaisesti kuluttajan näkökulmasta ja ottanut huomioon myös vähittäiskaupan näkökulman. Komission tiedonannon mukaan kysynnän korvaaminen on taloudelliselta kannalta välittömin ja tehokkain tekijä, joka rajoittaa tietyn tuotteen toimittajien käyttäytymistä erityisesti niiden hinnoittelupäätösten suhteen. Tarjonnan korvattavuus otetaan huomioon markkinoita määritettäessä sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset vastaavat kysynnän korvattavuuden vaikutuksia tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään. Muunlaiset vaikutukset tutkitaan kilpailuanalyysivaiheessa.

218. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Valion johtaja AH on kertonut, että vähittäiskauppa voi ohjata perusmaitojen kuluttajakysyntää hyllysijoittelulla ja hinnoittelulla. Joskus aikaisemmin perusmaito ja kerma olivat kulkeneet käsi kädessä mutta näin ei enää tapahdu. Valio myy puhtaasti joko perusmaitoja tai kermaa eikä "koplaa" tuotteita yhteen eli tee kokonaishintaista tarjousta maitotuotteista, kuten maidosta, piimästä, kermasta, viilistä ja jogurtista.

219. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun Valio Oy:n kaupallisen johtajan KJ:n mukaan vähittäiskauppa voi ohjata perusmaitojen kuluttajakysyntää päättämällä valikoiman ja esillepanon.

220. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) valikoimajohtaja IA on kertonut, että perusmaitojen hinnoista käydään erilliset neuvottelut eikä perusmaitoja niputeta yhteen jonkin muun tuotteen kanssa. Muiden nestemaitotuotteiden hinnat ja tilausmäärät eivät vaikuta siihen hintaan, jolla alueosuuskauppa hankkii perusmaitoja. S-ryhmän perusmaitojen kysyntä muodostuu asiakkaiden kysynnästä. S-ryhmä pyrkii arvioimaan kyseisen alueen kuluttajakysynnän ja tekemään näille kuluttajille kiinnostavimman valikoiman. Vähittäiskauppa ei pysty omilla toimillaan, kuten hyllysijoittelulla tai alennuskampanjoilla, vaikuttamaan nestemaitotuotteiden eri tuoteryhmien kysyntään siten, että perusmaidon ostaja ostaisi perusmaidon sijasta esimerkiksi piimää tai kermaa. Niin sanottujen lisäarvomaitojen, kuten laktoositon maito, hyvällä hyllysijoittelulla pystytään jonkin verran vaikuttamaan niiden myyntiä edistävästi. Vähittäiskaupalla ei varsinaisesti ole kannustinta ohjata kuluttajan kysyntää nestemaitotuotteesta toiseen. Valion perusmaitojen tukkuhintojen noustessa helmikuussa 2013 muiden nestemaitotuotteiden hinnat eivät olleet nousseet vastaavasti eikä S-ryhmä tuolloin ollut vähentänyt perusmaitojen ostoja eikä alkanut ostaa jotain toista nestemaitotuotetta enemmän. Perusmaidon kyseinen hinnannousu ei myöskään ollut juurikaan vaikuttanut erikoismaitojen, kuten luomumaidon myyntiä lisäävästi.

221. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Ruokakeskon tuotelinjajohtaja HT on kertonut, että perusmaitojen hintaneuvottelut käydään omana kokonaisuutena. Kuluttajakysyntä on tärkein ketjuvalikoimaan otettavia tuotteita määrittävä tekijä. Vuosina 2010–2012 Ruokakesko on pitänyt valikoimissaan Valion maitoja ja Pirkka-maitoa. Valion maitoa on pidetty valikoimassa, koska se on vahva brändi, jota kuluttajat haluavat ostaa. Vähittäiskauppa ei pysty omilla toimillaan vaikuttamaan nestemaitotuotteiden eri tuoteryhmien kysyntään siten, että perusmaidon ostaja ostaisi perusmaidon sijasta esimerkiksi piimää tai laktoositonta maitoa, jonka kysyntä lähtee kuluttajan tarpeista. Kauppa tai kuluttajat eivät siirry perusmaitojen hintojen 10 prosentin korotuksen johdosta ostamaan muita nestemaitotuotteita. Valion perusmaitojen tukkuhintojen noustessa helmikuussa 2013 Ruokakesko ei ollut siirtynyt ostamaan perusmaitojen sijasta jotain toista nestemaitotuotetta, kuten piimää tai erikoismaitoja.

222. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Lidl Suomi Kommandiittiyhtiön ostojohtaja TH on kertonut, että Lidlin toimintatapana on pitää myytävänä vain yhtä tuotetta eikä monia korvaavia tuotteita. Lidlillä oli kuitenkin vuosina 2010–2012 ollut myynnissä private label tuotteensa Milbona-maidon lisäksi Arla-merkillä myytävää ruotsalaista maitoa, jonka vähittäishinta oli ollut halvempi kuin Milbona-maidon mutta jonka myynti oli lopetettu, koska sillä ei ollut ollut kuluttajakysyntää. Valion perusmaitojen tukkuhintojen noustessa helmikuussa 2013 Lidl ei ollut siirtynyt ostamaan perusmaitojen sijasta jotain toista nestemaitotuotetta, kuten piimää tai erikoismaitoja.

223. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vähittäiskaupalla ei ole ollut mahdollisuuksia ohjata kuluttajien kysyntää nestemaitotuotteesta toiseen vaan vähittäiskaupan näkökulmasta tuotteiden kysyntään on vaikuttanut kuluttajien kysyntä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että arvioitaessa pakkausjärjestelmien vaihdettavuutta pakkaajien kannalta oli välttämättä pitänyt ottaa huomioon se, mikä vaikutus loppukuluttajilta tulevalla kysynnällä on pakkaajilta tulevaan välikysyntään (tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:T:1994:246, 67 kohta, joka on pysytetty muutoksenhaussa tuomiolla Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436). Kysynnän korvattavuutta arvioidessaan virasto on siten voinut ottaa huomioon myös kuluttajien näkökulman.

224. Käyttötarkoituksensa kannalta perusmaidot eivät ole kokonaan korvattavissa muilla nestemaitotuotteilla. Joissakin tilanteissa mahdollisesti esiintyvä rajoitettu korvattavuus perusmaidon ja esimerkiksi kahvikerman tai piimän välillä ei anna aihetta arvioida asiaa kysynnän korvattavuuden osalta toisin.

225. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Arla Ingman Oy Ab:n toimitusjohtaja RK on kertonut, että Arla Ingmanin perusmaitojen tuotannon laajentamista rajoittaa muutama tekijä, joista tärkeimmät ovat raaka-aineen riittämättömyys ja tuotantokapasiteetti. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun Osuuskunta Satamaidon toimitusjohtaja JO:n mukaan raakamaidon saatavuus ja kapasiteetti rajoittavat myös Osuuskunta Satamaidon toiminnan laajentamista.

226. Markkinaoikeudessa todistajina kuultujen Ingman Group Oy Ab:n toimitusjohtaja ja Arla Ingman Oy Ab:n hallituksen jäsen RI:n ja Juustoportti ILO Oy:n toimitusjohtaja TKK:n sekä JO:n kertomusten perusteella tuottajasiirtymät tapahtuvat hyvin hitaasti ja niitä on vain muutama vuodessa.

227. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, vaikka mahdollinen kilpailu ja tarjonnan korvaavuus ovat käsitteellisesti erillisiä kysymyksiä, nämä kysymykset ovat osittain päällekkäisiä, sillä ero on ennen kaikkea siinä, rajoittuuko kilpailu välittömästi vai ei (tuomio Atlantic Container Line ym. v. komissio, T-191/98, T-212/98–T 214/98, EU:T:2003:245, 834 kohta).

228. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella tuotannon siirtämisen muista nestemaitotuotteista perusmaitoihin voitaisiin todeta olevan mahdollista lyhyellä aikavälillä ilman merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä ja olevan siten tehokasta ja välitöntä, etenkin kun otetaan huomioon raakamaidon saatavuudesta esitetty selvitys. Tarjonnan korvattavuus on siten voitu ottaa huomioon arvioitaessa markkinaosuudesta seuraavaa markkinavoimaa.

229. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, että viraston olisi tässä asiassa tullut tuotemarkkinoita määrittäessään kysynnän korvattavuuden sijasta arvioida tarjonnan korvattavuutta.

230. Asiaa ei ole syytä näissä olosuhteissa arvioida toisin pelkästään siitä syystä, että asiakkaat ostaisivat perusmaidot ja kermat samalta tavarantoimittajalta. Joka tapauksessa, kuten Valiokin on todennut, meijerit myyvät perusmaidot ja kermat tukkukaupoille eri sopimuksilla.

231. Edellä olevilla ja valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että virasto on voinut määrittää tämän asian kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat tekemällään tavalla.

1.2.3.3 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Virasto

232. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat Suomen laajuiset. Viraston selvitettävänä oleva Valion menettely perusmaitojen myynnissä on kohdistunut koko Suomen alueelle. Virasto on ottanut merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyn lähtökohdaksi menettelyn maantieteellisen laajuuden (Suomi) ja arvioinut tapauksen faktojen ja markkinoiden erityispiirteiden perusteella sitä, onko asiassa syytä pitää markkinoita kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden kannalta joko suppeampina (alueellisina) tai Suomen aluetta laajempina.

233. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että molemmat valtakunnallisesti toimivat yritykset, Valio ja Arla Ingman myyvät perusmaitoja yhtenevin ehdoin ja hinnoin asiakkailleen koko Suomen alueella. Meijereiden suurimmat perusmaitoasiakkaat, S-ryhmä, K ryhmä, Suomen Lähikauppa Oy (jäljempänä myös Suomen Lähikauppa) ja Lidl ovat valtakunnallisia toimijoita ja hankkivat perusmaidot ja neuvottelevat niiden tukkuhinnat valtakunnallisesti. Ketjukohtainen tukkuhinta on valtakunnallisesti sama kaikissa kaupan ryhmittymissä. Yksittäisten alueosuuskauppojen käymillä alueellisilla neuvotteluilla ei viraston arvion mukaan ole vaikutusta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuuteen. Viraston selvitysten mukaan yksikään alueosuuskauppa ei käy neuvotteluja valtakunnallisesti toimivien Arla Ingmanin tai Valion kanssa eivätkä nämä tarjoa osuuskaupoille alueellisesti eriytettyjä hintoja. Viraston selvitysten mukaan kuljetuskustannukset meijeristä vähittäiskaupan myymälään eivät merkittävästi vaikuta perusmaitojen myyntiin vähittäiskaupalle Suomen eri osissa. Pääosin kuljetuskustannukset sisältyvät kaupalle myytävän perusmaidon tukkuhintaan eikä vähittäiskaupan perusmaidosta maksama hinta riipu alueosuuskaupan tai myymälän sijainnista. Virasto on selvittänyt markkinaosuuksien jakautumista Suomen eri osissa ensisijaisesti vähittäiskaupalle osoitetuin selvityspyynnöin. Viraston selvitykset osoittavat, että hinnan lisäksi perusmaitojen kotimaisuus ja paikallisuus vaikuttavat merkittävästi kuluttajien mieltymyksiin ja ovat merkittävin yksittäinen seikka, joka selittää alueellista vaihtelua vähittäiskaupan kysynnässä. Markkinaosuuksissa havaittavat erot Suomen eri osissa eivät anna aihetta tarkastella merkityksellisiä markkinoita alueellisina. Perusmaitojen yhteinen, valtakunnallinen tukkuhintataso ja vähittäiskaupan ryhmittymien ketjuohjauksen hallitsevuus mahdollistavat markkinavoiman käytön valtakunnallisesti ja toisaalta rajoittavat mahdollisuutta käyttää hyväksi alueellisuuden tuomaa kilpailuetua. Perusmaitoja hankkiva vähittäiskaupan tukkuasiakas ei ole rajoittunut ostamaan perusmaitoja vain lähimmästä meijeristä, vaan hankinta perustuu valtakunnallisesti neuvoteltuihin hintoihin ja tapahtuu keskusliikkeen kautta.

234. Virasto on todennut valituksenalaisessa päätöksessään, että arviossaan, onko merkityksellisiä markkinoita tarkasteltava Suomea laajempina, virasto on ottanut huomioon olemassa olevat kauppavirrat, hintojen alueellisen vaihtelevuuden ja rajat ylittävän kaupan esteet kuten säilyvyyden merkityksen, kuljetuskustannukset sekä kansallisen kuluttajamieltymyksen. Vuosien 2007–2012 aikana vähittäiskaupan ryhmittymät eivät ole tuoneet Suomeen perusmaitoja. Suomalaiset meijerit valmistavat kotimaassa myös kaupan omilla tuotemerkeillä myytävät private label perusmaidot. Kauppavirtasuureet osoittavat, että vaikka tarkastelun piiriin lisättäisiin niin raakamaito kuin valmiiksi pakatut UHT-maidot ja ESL-maidot, ei merkittävää kauppaa Suomen ja ulkomaiden välillä ole ollut. Historiatieto osoittaa, että tuontia ei toistaiseksi ole tapahtunut hintojen muuttuessa. Esimerkiksi vuonna 2008 perusmaitojen tukkuhinnat Suomessa nousivat noin 20 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan johtanut perusmaitojen tuonnin käynnistymiseen. Vastaavasti, Suomen perusmaitojen tukkuhintojen huomattava alentuminen vuodesta 2009 lähtien ei ole johtanut siihen, että perusmaitoja olisi viety ulkomaille. Suuretkaan suhteellisten tuottajahintojen muutokset eivät ole synnyttäneet merkittäviä kauppavirtoja raakamaidossa. Viraston selvitykset osoittavat, että kansallisesta kuluttajamieltymyksestä johtuen kotimaiset perusmaidot eivät ole merkittävissä määrin korvattavissa ulkomaisilla tuontituotteilla. Ulkomaista alkuperää olevien perusmaitojen myynnin osuus kaikista perusmaidoista Suomessa on jäänyt vain noin 6 prosenttiin huolimatta siitä, että ulkomaista alkuperää olevan maidon tukkuhinta on ollut kotimaista alempi. Toinen keskeinen kuluttajapakatun perusmaidon tuontia rajoittava seikka on maidon luonne herkästi pilaantuvana tuoretuotteena. Tämä rajaa mahdollisen tuonnin mahdollisuudet Suomen lähialueille, käytännössä Viroon ja Ruotsiin. ESL-käsiteltyjen perusmaitojen osalta pastöroituja pidempi säilyvyys laajentaa aluetta, jolta maitoja on mahdollista tuoda Suomeen, mutta niiden tuontia rajoittavat kuitenkin merkittävästi tuontilogistiikan aiheuttamat kustannukset sekä kansallinen kuluttajamieltymys, joka suosii pastöroitua, kotimaista alkuperää olevaa perusmaitoa. Perusmaidon tuonnin kannattavuuteen vaikuttavat keskeisesti myös kuljetuskustannuksiin ja logistiikkaan liittyvät seikat. Perusmaitojen kuljetuskustannukset muodostuvat kahdesta erillisestä osasta: keräilykustannuksista maitotilalta meijeriin ja jakelukustannuksista meijeristä myymälään. Tuontilogistiikasta aiheutuvat kustannukset nostavat ulkomailta raakamaitoa tuovan ja sen Suomessa perusmaidoiksi pakkaavan meijerin muuttuvia kustannuksia noin 10–13 prosenttia litralta. Pakattujen perusmaitojen yksikkökohtainen rahtikustannus on vielä maitoraaka-aineen rahtikustannusta korkeampi. Tuontilogistiikan aiheuttamat korkeat lisäkustannukset ja muut logistiikan järjestämiseen liittyvät seikat vaikuttavat merkittävästi tuonnin kannattavuuteen. Lisäksi ulkomaista alkuperää olevasta perusmaidosta kotimaan markkinoilla saatava tukkuhinta on huomattavasti kotimaista perusmaitoa alhaisempi.

Valio

235. Valion mukaan perusmaitojen valmistuksen ja vähittäiskaupalle myynnin markkinat ovat Suomessa alueelliset ja markkinoilla on myös kansalliset rajat ylittäviä piirteitä johtuen ruotsalaisen maidon suosiosta Etelä-Suomessa. Merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat Etelä-Suomi, jolla on kansainvälinen ulottuvuus. Vanhaan oikeuskäytäntöön sisältyvää merkityksellisten markkinoiden maantie¬teellistä määrittelyä ei enää voida pitää luotettavana selvityksenä kilpailuolosuhteista, vaan markkinoita on tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon muuttuneet olosuhteet.

236. Valio on katsonut, että selvitettävänä olleen menettelyn laajuus ei ole merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita määrittävä tekijä. Huolimatta Valion hinnoittelun valtakunnallisuudesta markkina- ja kilpailutilanne on tosiasiassa erilainen eri puolilla maata. Valion, Arla Ingmanin tai kaupparyhmien toiminta koko Suomen alueella tai käydyt neuvottelut eivät tarkoita, että merkitykselliset markkinat olisivat valtakunnalliset. Arla Ingman on käyttänyt myös pistehinnoittelua eli antanut erilaisia hintoja eri osuuskaupoille tai kauppiaille. Virasto on sivuuttanut markkinoiden alueellisuutta osoittavat seikat kuten alueellisesti vaihtelevat markkinaosuudet ja laiminlyönyt markkinoiden alueellisuutta osoittavien seikkojen riittävän selvittämisen. Viraston oli¬si pitänyt tehdä SSNIP-testi. Konkurrensverket on Arla Foods / Milko yrityskauppapäätöksessään SSNIP-testiin perustuen katsonut, että markkinat Ruotsissa ovat alueelliset. Virasto on Valio / Aito Maito päätöksessään vuonna 2000 katsonut, että raakamaidon keräilyn ja nestemaitotuotteiden maantieteelliset markkinat saattavat olla alueelliset. Myös komissio on katsonut yrityskauppa-asiassa (asia COMP/M.6242 – Lactalis / Parmalat, päätös 14.6.2011), että markkinat voivat olla alueelliset. Viraston kirjoittamat muistiot viraston alueosuuskauppojen kanssa loppuvuodesta 2012 käymistä puhelinneuvotteluista osoittavat selvästi markkinoiden voivan olla alueellisia (viraston kirjalliset todisteet 28–36).

237. Valion mukaan kauppavirran suureet eivät osoita merkityksellisten markkinoiden olevan kansalliset. Tuontitilastot osoittavat, että tuonti Ruotsista Suomeen on paitsi mahdollista, myös merkittävää. Ruotsin lisäksi maidontuonti Virosta on mahdollista. Kilpailijat pystyisivät lisäämään tuontiin perustuvaa tuotantoa käytännössä välittömästi. S-ryhmä, Ruokakesko ja Suomen Lähikauppa ovat pitäneet tuontia mahdollisena (Valion kirjallinen todiste 24 ja viraston kirjallinen todiste 14). Tarjonnan korvattavuudesta on kyse, jos tulija pääsee markkinoille alle puolessa vuodessa. Tuontimaito on samoilla merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla. Kuluttajatottumukset muuttuvat ajan myötä, ja tosiasiassa suomalaiset ovat jo tottuneet käyttämään ulkomaisia maitotaloustuotteita. Viraston viittaamat kuluttajatutkimukset eivät ole merkityksellisiä markkinoiden määrittelemiseksi. Kuljetuskustannukset eivät automaattisesti muodostu esteeksi maidon maahantuonnille siten, ettei tuontimaitoa voitaisi myydä Suomessa kannattavasti.

238. Valio on todennut, että Arla Ingmanin tuontimaito ei ole varsinaista raakamaitoa vaan jalostettua maitoa, jonka rasvapitoisuutta on jo alennettu. Virasto ei ole päätöksessään tarkastellut Suomen ja Ruotsin välistä hintatasojen eroa ja on nyt jälkikäteen pyrkinyt täydentämään päätöstään tältä osin asiantuntijalausunnon avulla.

Arla Ingman

239. Arla Ingmanin näkemys merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista on vastannut viraston markkinamäärittelyä. Suomessa ei ole alueellisia perusmaitojen markkinoita. Missä tahansa Suomessa sijaitseva asiakas voi ostaa perusmaidot Valion ja Arla Ingmanin valtakunnallisesta keskitetystä myynnistä. Koko Suomen alueella on voimassa samat hinnat. Arla Ingman ei sovella pistehinnoittelua. Pääosa meijerituotteiden toimittajista Ruotsissa on alueellisia meijeriyrityksiä, jotka myyvät ja jakelevat tavanomaisia tuoretuotteitaan niillä alueilla, joilta osuuskunnat keräävät tuottajiensa raakamaidon ja joissa niiden tuotantolaitokset sijaitsevat. Lisäksi Ruotsissa päivittäistavarakaupan markkinat ovat vähemmän keskittyneet kuin Suomessa. Myöskään Konkurrensverketin Arla Foods / Milko päätös ei siten osoita, että Suomessa pakattujen perusmaitojen markkinat olisivat alueelliset. Komissio on Valion viittaamassa tapauksessa jättänyt päätöksessään merkitykselliset maantieteelliset markkinat lopulta määrittelemättä. Siinä todetut markkinoiden alueellisuutta Italiassa puoltavat seikat eivät pidä paikkaansa Suomessa. Suomessa maitoa kuljetetaan koko maan laajuudelta, riippumatta maidon tuottavan meijerin sijainnista. Maidon kulutuksessa ei ole olennaisia eroja Suomen eri alueiden välillä. Suomessa perusmaitomerkkien välillä ei ole oleellista alueellista vaihtelua, eivätkä Suomessa hinnat vaihtele eri alueiden välillä.

240. Arla Ingmanin mukaan merkitykselliset maantieteelliset markkinat eivät myöskään ole Suomea laajemmat. Arla Ingman on ainoa yritys, joka myy suomalaisille asiakkaille perusmaitoa, joka on valmistettu ul-komaisesta (ruotsalaisesta) raaka-aineesta. Arla Ingmankaan ei ole koskaan tuonut pakattua perusmaitoa Suomeen, vaan kyse on aina ollut ainoastaan tankkiautoissa tuodusta maitotuotteiden raaka-aineesta eli raakamaidosta tai kurrista. Asiakkaat Suomessa eivät ole koskaan ostaneet pakattua perusmaitoa Suomen ulkopuolelta. Ruotsalaista alkuperää olevan maidon on Suomessa myynyt Arla Ingman Suomessa tapahtuneen jatkokäsittelyn jälkeen. Maitoraaka-aineen tuonnilla Ruotsista ei ole merkitystä määritettäessä pakattujen perusmaitojen markkinoiden maantieteellistä ulottuvuutta. Merkityksellistä on tarkastella pakattuja perusmaitoja, joiden osalta rajat ylittävää kauppaa ei tapahdu lainkaan. Perusmaitojen hinnat Suomessa ja Ruotsissa poikkeavat myös olennaisesti toisistaan, eikä hintakehityksessä myöskään ole korrelaatiota. Ruotsissa pakattujen perusmaitojen tuominen Ruotsista, jos se ylipäätään olisi mahdollista, on suomalaiselle asiakkaalle usein kalliimpaa kuin suomalaisen maidon ostaminen. Jo pelkästään suuremmat kuljetuskustannukset ovat merkittävä este ruotsalaisen maidon tuomiselle Suomeen. Valmiiksi pakatun maidon tuominen Suomeen ei ole tuoreussyistä mahdollista. Maidon jalostus- ja pakkauskapasiteetin rakentaminen vaatii merkittäviä ja aikaa vieviä investointeja, jotka ovat suhteettoman suuria verrattuna todennäköisesti voitettavissa oleviin myyntivolyymeihin ja perusmaitojen myynnistä saataviin marginaaleihin. Arla Ingman on tehnyt tuontimaidolla tappiota. Suomalaiset kuluttajat pitävät erittäin tärkeänä pakatun perusmaidon suomalaista alkuperää. Hintaerosta huolimatta ruotsalaisesta raaka-aineesta tehdyn maidon myynti ei kasva eli sille ei ole enempää kysyntää.

Markkinaoikeuden arvio

241. Asiassa on selvitetty, että kahden Suomessa valtakunnallisesti toimivan meijerin, Valion ja Arla Ingmanin, lisäksi perusmaitoja valmistaa muutama alueellisesti toimiva pienmeijeri, joita ovat Juustoportti ILO, Osuuskunta Maitokolmio, Osuuskunta Maitomaa ja Osuuskunta Satamaito. Ylivoimaisesti suurin asiakasryhmä perusmaitoja valmistaville meijereille on vähittäiskauppa, jonka osuus perusmaitojen hankinnoista on noin 80–90 prosenttia. Meijereiden suurimmat perusmaitoasiakkaat, S-ryhmä, K-ryhmä, Suomen Lähikauppa ja Lidl ovat valtakunnallisia toimijoita. Perusmaitojen hankinnasta S-ryhmässä vastanneesta hankintaorganisaatiosta, jona valituksenalaisen päätöksen mukaan on tarkasteluajanjakson alussa ollut Inex Partners Oy (jäljempänä myös Inex Partners) ja 1.5.2012 lähtien SOK ja josta on valituksenalaisessa päätöksessä käytetty nimitystä SOK, on tässä päätöksessä käytetty myös nimitystä S-ryhmä. K-ryhmän osalta perusmaitojen hankinnasta on valituksenalaisen päätöksen mukaan vastannut Ruokakesko Oy ja sen tavarakauppayksikkö. Suomen Lähikauppa ja Lidl ovat valituksenalaisen päätöksen mukaan ostaneet perusmaidot suoraan toimittajilta.

242. AH:n mukaan kilpailutilanne eri alueilla Suomessa on erilainen. Meijerialalla tehdään joko valtakunnallista kauppaa taikka alueellisesti ketjukohtaisesti, maantieteellisesti tai asiakkaittain rajattua kauppaa. Valio toimii valtakunnallisesti. Asiakaspinnassa Suomessa on kaksi isoa kauppaketjua, mutta myös uusia haastajia on tullut. Asiakkaat pyrkivät toimimaan osittain valtakunnallisesti ja osittain alue-, paikkakunta- tai ketjukohtaisesti, kuten S-ryhmässä alueosuuskaupat ja K ryhmässä yksittäiset kauppiaat tai ketjut. AH on kertonut, että nyttemmin S-ryhmä ja Inex Partners ovat yhtä, mutta aikaisemmin S-ryhmä oli käyttänyt Inex Partnersia osto-organisaationaan, jolloin Inex Partners oli hoitanut ostot ja S-ryhmäketjuohjaus oli käynyt kokonaisuutta läpi alueosuuskauppojen kanssa. Jokainen alueosuuskauppa tekee kuitenkin viime kädessä itse päätöksen siitä, mitä ostaa.

243. KJ on kertonut, että Suomen eri alueet eroavat maitokaupan kilpailutilanteen osalta toisistaan ja että Etelä-Suomi on varmaankin kaikkein kilpailluin. Valio ei käy keskustelua suoraan myymälöiden tai alueosuuskauppojen kanssa vaan keskustelee asiakkaiden hankintayksiköiden kanssa. Jotkut toimijat, jotka eivät kykene valtakunnalliseen toimintaan tai keskittyvät tietylle alueelle, käyvät näitä suoria keskusteluja. Valiolla on asiakkaille ketjukohtaiset hinnat. Valion valtakunnalliset hinnat perustuvat asiakkaiden luomaan toimintamalliin, jossa tarjoukset kerätään ja välitetään K-ryhmässä kauppiaalle ja S-ryhmässä alueosuuskaupalle, jotka tekevät lopullisen päätöksen.

244. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Valio Oy:n tuotantojohtaja MS on kertonut, että Valiolla on toimitusehtona vapaasti asiakkaan laiturilla eli sisältäen logistiikan.

245. Arla Ingman on kiistänyt soveltaneensa pistehinnoittelua. RK on kertonut, ettei Arla Ingman ole hänen aikanaan eikä hänen tietääkseen sitä aikaisemminkaan käynyt alueellisia neuvotteluja S-ryhmän alueosuuskauppojen, Ruokakeskon, Lidlin tai Suomen Lähikaupan kanssa. Arla Ingmanilla on valtakunnallisesti kunkin keskusliikkeen kanssa sovitut yhdet hinnat. Esimerkiksi S-ryhmä sopii ja jakaa keskenään volyymit, eikä Arla Ingman voi vaikuttaa alueellisiin volyymeihin. Jo Ingman on ollut vahva kumppani HOK-Elannon kanssa Etelä-Suomessa, sillä sen meijeri on sijainnut Sipoossa, ja kuluttajat ovat oppineet tuntemaan Ingmanin. Yhtiö ei harjoita pistehinnoittelua, jossa perusmaidot olisi hinnoiteltu asiakkaan sijainnin perusteella. Arla Ingmanin hinta on perille toimitettuna ja sisältää kuljetuskustannukset. Arla Ingmanin perusmaitojen tuotannon laajentamista rajoittaa muutama tekijä, joista tärkeimmät ovat raaka-aineen riittämättömyys ja tuotantokapasiteetti.

246. IA on kertonut, että perusmaitojen hankintaneuvottelut S-ryhmässä käydään valtakunnallisina neljän kuukauden valikoimajaksoille ja että hänen tiedossaan ei ollut, että S-ryhmän alueosuuskaupat kävisivät tämän jälkeen paikallisia hankintaneuvotteluja. Poikkeuksena hän mainitsi tilanteen, jossa yhden tai kahden alueosuuskaupan alueella on yksi pieni meijeri, jolla on omalla alueellaan suuri merkitys mutta valtakunnallisesti pieni. Todistajan tietämän mukaan Valio tai Arla Ingman eivät ole käyneet erillisiä neuvotteluja perusmaitojen hinnoista tai määristä alueosuuskauppojen kanssa. S-ryhmän perusmaitohankinnoista yli 90 prosenttia tapahtuu valtakunnallisten neuvottelujen mukaisella hintatasolla ja alueosuuskauppojen on mahdollista halutessaan ostaa tällä hintatasolla. Perusmaidon tukkuhinta Suomessa on ollut yhtenäinen siten, että eri ketjuilla on ollut eri hinta. Alueosuuskaupan sijainti ei ole vaikuttanut sen hankkiman perusmaidon hintaan. Kuljetuskustannukset ovat mukana Valion S-ryhmälle tarjoamassa perusmaitojen ostohinnassa eli tuotteet tarjotaan vapaasti myymälässä. Arla Ingmanin Etelä-Suomessa olevan suuremman markkinaosuuden taustalla on yhtiön tuotannon sijaitseminen pitkäaikaisesti Etelä-Suomessa. Alueellisten pienmeijerien omilla toimialueillaan olevat markkinaosuudet johtuvat siitä, että pienmeijerit ovat niillä tunnettuja ja että kauppa ja kuluttajat tukevat paikallista toimintaa.

247. HT on kertonut, että Ruokakesko hankkii K-ryhmässä ketjuvalikoimaan kuuluvat perusmaidot, joiden osuus perusmaitojen kokonaisvalikoimasta on noin 90 prosenttia, valtakunnallisilla neuvotteluilla. Paikalliset meijerit saattavat olla vahvoja omilla alueillaan, mihin on monia syitä, joista yksi on kuluttajamieltymys. Osuuskunta Maitokolmion valmistamaa Pirkka-maitoa on myyty jakelusta riippuen valtakunnallisesti.

248. TH on kertonut, että Lidl hankkii perusmaidot valtakunnallisilla neuvotteluilla ja pyrkii tähän. Joskus ylimenovaiheessa jakelukeskuksessa on voinut olla kaksi eri toimittajaa. Osuuskunta Maitomaa toimittaa Milbona-perusmaitoja valtakunnallisesti Lidlin myymälöihin. Perusmaitojen tukkuhinta on sama jokaiseen Lidlin myymälään.

249. JO on kertonut, että Osuuskunta Satamaidon suurin kilpailija perusmaitojen toimituksissa vähittäiskaupalle on Valio ja että valtakunnallisten neuvottelujen hintatasossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat Osuuskunta Satamaidon hinnoitteluun. Raakamaidon saatavuus ja kapasiteetti rajoittavat Osuuskunta Satamaidon toiminnan laajentamista.

250. TKK on kertonut, että yhtiön toiminta-alueella on viisi perusmaitojen tarjoajaa: kaupan oman merkin toimittaja, Valio, Osuuskunta Maitokolmio, Arla Ingman ja Juustoportti ILO. Perusmaitojen hintataso määräytyy valtakunnallisten neuvottelujen pohjalta, minkä jälkeen alueella käydään omat neuvottelut alueen hintatason ja valikoiman pohjalta.

251. MS:n, RK:n, IA:n ja TH:n kertomuksista ilmenee, että pääosa perusmaitojen toimituksista tehdään toimitusehdolla, jonka mukaan kuljetuskustannukset sisältyvät kaupalle myytävän perusmaidon tukkuhintaan, eikä vähittäiskaupan tukkumaidosta maksama hinta riipu alueosuuskaupan tai myymälän sijainnista. Kuljetuskustannuksista Suomessa ei siten aiheudu merkittäviä eroja perusmaitojen tukkuhintoihin Suomen eri osissa.

252. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella sekä Valio että Arla Ingman myyvät siten perusmaitoja yhtenevin ehdoin ja hinnoin asiakkailleen koko Suomen alueella. Vähittäiskauppa ostaa perusmaitoja pääosin tai kokonaan keskitetyn hankintaorganisaationsa kautta.

253. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden nojalla olisi viraston päätöksessä todetusta poiketen katsottava, että Valion ja Arla Ingmanin erot markkinaosuuksissa Suomen eri osissa antaisivat aihetta tarkastella merkityksellisiä markkinoita alueellisina. Asiaa ei ole aihetta arvioida tältä osin toisin myöskään siitä syystä, että jonkin meijerialan toimijan markkinaosuus on tuotantolaitostensa sijainnin tai kuluttajien paikallista meijeriä suosivan kysynnän vuoksi joillakin alueilla suurempi kuin muilla alueilla.

254. Asiaa ei ole eri maissa vallitsevien erilaisten markkinaolosuhteiden ja rakenteiden vuoksi aihetta arvioida toisin myöskään muiden maiden nestemaitotuotteiden markkinoita koskevien päätösten vuoksi.

255. Virasto on siten voinut päätöksessään päätyä siihen, että merkityksellisiä markkinoita ei tässä asiassa voida pitää alueellisina.

256. Viraston mukaan vähittäiskaupan ryhmittymät eivät ole vuosina 2007–2012 tuoneet Suomeen perusmaitoja. Merkittävää kauppaa Suomen ja ulkomaiden välillä ei ole ollut myöskään valmiiksi pakattujen UHT-maitojen ja ESL-maitojen osalta. Merkittävätkään muutokset tuottajahinnoissa Suomen lähialueilla eivät ole kasvattaneet raakamaidon tuontia. Vähittäiskauppa ei ole hankkinut perusmaitoja ulkomailta myöskään vuosina 2007–2009, jolloin perusmaitojen tukkuhinta on ollut lähes 20 prosenttia vuosien 2010–2012 hintatasoa korkeammalla. Ulkomaista alkuperää olevien perusmaitojen myynnin osuus kaikista perusmaidoista on ollut vain noin 6 prosenttia. Arla Ingmanin mukaan se on tehnyt tuontimaidolla tappiota.

257. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu toimitusjohtaja, Valion entinen kaupallinen johtaja VM on todennut nestetuotteiden kuljettamisen meren yli olevan kallista.

258. RK on kertonut, että Arla Ingmanin ruotsalaisesta raaka-aineesta valmistaman perusmaidon tukkuhinta on ollut selvästi halvempi kuin kotimaisesta raakamaidosta valmistetun. Ero on ollut noin 3–5 senttiä litralta. Syynä tähän on ollut se, että asiakkaat eivät ole olleet valmiita maksamaan ruotsalaisesta raaka-aineesta valmistetusta perusmaidosta enempää. Merikuljetus Ruotsista Suomeen on kalliimpaa kuin samanpituinen maantiekuljetus. Kuljetuskustannukset ovat 6–7 senttiä litralta ja tekevät tuontiraaka-aineesta melkein kilpailukyvyttömän. Ruotsalaisen tuontiraaka-aineen osalta Arla Ingman on käyttänyt siirtohintaa, joka perustuu suomalaiseen lainsäädäntöön ja OECD-ohjeistukseen ja joka on koko tarkastelujakson ollut alhaisempi kuin Ruotsin tuottajahinta. Jos laskelmissa olisi käytetty Ruotsin korkeampaa tuottajahintaa, Arla Ingmanin tappioluvut olisivat olleet vielä suuremmat. Perusmaidon kotimaisuudella on suuri merkitys kuluttajille. Arla Ingman on yrittänyt tuoda tuontimaitoa markkinoille, mutta sen menekki on jäänyt varsin pieneksi edustaen vain muutamaa prosenttiyksikköä kokonaismarkkinoista.

259. IA:n käsityksen mukaan kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan yhtä paljon ulkomaisesta raakamaidosta valmistetusta perusmaidosta kuin kotimaisesta raakamaidosta valmistetusta perusmaidosta. Arla Ingmanin markkinoille vuonna 2009 tuoma ruotsalaisesta raakamaidosta valmistettu perusmaito on ollut S ryhmässä perusmaidon edullinen vaihtoehto. Sitä ostaa kuluttaja, joka arvostaa ennen kaikkea hintaa. Ruotsalaisesta raakamaidosta valmistettua perusmaitoa on ollut myynnissä jo usean vuoden ajan, ja sen kulutus on vakiintunut eikä sen kulutusta todistajan näkemyksen mukaan ole mahdollista kasvattaa esimerkiksi markkinointipanostuksilla tai vastaavilla. S-ryhmässä vuodesta 2013 alkaen private label merkillä myynnissä ollut Rainbow-perusmaito on valmistettu kotimaisesta raakamaidosta. Tätä ennen S-ryhmässä ei ole ollut myynnissä private label perusmaitoja. Coop Tradingin, jossa SOK on osaomistajana, piirissä ei ole käyty keskustelua maitohankintojen yhdistämisestä, koska on koettu, että maitohankinta on kussakin maassa maakohtainen asia. S-ryhmä on tehnyt selvityksiä kapasiteetista ja saatavuudesta sekä laskelmia tuonnin kustannuksista ja kannattavuudesta mutta ei ole tuonut pakattuja perusmaitoja Suomeen, koska ei ole löytänyt ratkaisua, jossa se tällä tavoin toimien voisi tarjota kuluttajille suomalaista maitoa edullisempaan hintaan. S-ryhmä ei ole tuonut perusmaitoja Suomeen perusmaitojen hintojen noususta vuonna 2013 huolimatta, koska ei ollut markkinoille tuotavaa edullista vaihtoehtoa. S-ryhmä on vuosina 2010–2012 tuonut jonkin aikaa Saksasta kuumennuskäsittelyn vuoksi tavallista maitoa pidempään säilyvää luomumaitoa, jonka tuonti on kuitenkin sittemmin vähäisen kysynnän ja tuotteen hinnannousun vuoksi lopetettu.

260. HT:n käsityksen mukaan sillä, minkä maalaisesta raakamaidosta perusmaito on valmistettu, on erittäin merkittävä vaikutus kuluttajille. Ruokakesko on myynyt pääasiassa kotimaista maitoa. Todistajan käsityksen mukaan ulkomainen maito on halvempaa kuin suomalainen, mutta rahtiero kompensoi hintaeron. Pirkka-maito on valmistettu kotimaisesta raakamaidosta eikä sen valmistuttamista tuontimaidosta ole harkittu, koska Ruokakeskossa on uskottu, että kuluttaja arvostaa kotimaista maitoa. Ruokakesko ei ole tuonut pakattuja perusmaitoja Suomeen ja on selvittänyt tuonnin mahdollisuutta viimeisimmän kerran keväällä 2013, jolloin oli ilmennyt, että maito oli tuotunakin suhteellisen kallista.

261. TH:n näkemyksen mukaan perusmaidon kotimaisuudella on merkitystä kuluttajalle. Vuosina 2010–2012 myynnissä olleen ruotsalaisen maidon, jonka vähittäishinta oli ollut halvempi kuin Milbona-maidon, myynti oli lopetettu, koska sillä ei ollut ollut kuluttajakysyntää. Milbona-maito valmistetaan kotimaisesta raakamaidosta eikä sen valmistamista tuontimaidosta ole harkittu. Lidl ei ole tuonut pakattuja perusmaitoja Suomeen. Asiaa on aina välillä mietitty, mutta logistiikka ja kotimaisuuden merkitys huomioon ottaen ei ole nähty syytä selvittää asiaa tarkemmin. Lidlin perusmaidon toimittajalla Osuuskunta Maitomaalla on ollut tarpeeksi raaka-ainetta Lidlin tarpeisiin. Milbona-maitoa on maaliskuuhun 2012 asti valmistanut Valio. Lidl on myynyt Milbona-maitoa muutamia kymmeniä miljoonia litroja. Lähiaikoina kuluttajilta ei ole tullut sellaista palautetta, että nimenomaan Valion maitoja pitäisi olla hyllyssä.

262. JO on kertonut, ettei Osuuskunta Satamaito ole tuonut eikä harkinnut raakamaidon tuontia Ruotsista, sillä paikallisuus ja kotimaisuus ovat Osuuskunta Satamaidon tärkeitä arvoja.

263. TKK ei ole pitänyt raakamaidon tuontia mahdollisena, sillä Juustoportti ILO oli kokeillut raakamaidon tuontia feta-juuston valmistukseen, mutta kuluttajat olivat närkästyneet tästä.

264. Markkinaoikeudessa todistajina kuultujen vähittäiskaupan edustajien IA, HT ja TH sekä Valion kilpailijoiden edustajien RK ja JO mukaan maidon kotimaisuudella on suuri merkitys kuluttajille.

265. Perusmaidon tuontia rajoittavat sen luonne herkästi pilaantuvana tuoretuotteena ja kuljetuskustannukset. Pakattujen perusmaitojen yksikkökohtainen rahtikustannus on viraston mukaan suurempi kuin tankkiautoissa tuotavan maitoraaka-aineen.

266. Markkinaoikeudessa todistajina kuultujen S-ryhmän, Ruokakeskon, Lidlin ja Osuuskunta Satamaidon edustajien kertoman perusteella nämä tahot eivät ole tuoneet pakattuja perusmaitoja Suomeen eikä niillä ole ollut konkreettisia suunnitelmia perusmaitojen tai raakamaidon tuonnin aloittamiseksi.

267. Asiassa esitetty selvitys ei viittaa siihen, että Valion kilpailijat pystyisivät lisäämään tuontiin perustuvaa tuotantoa käytännössä välittömästi. Joka tapauksessa mahdollinen tuonti voidaan ottaa huomioon kilpailuanalyysissa.

268. Edellä todetun perusteella kilpailuedellytysten Suomessa ja sen lähialueilla ei näin ollen voida perusmaitojen osalta katsoa olevan siten samankaltaiset tai riittävän yhdenmukaiset, että perusmaitojen merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden voitaisiin katsoa muodostuvan Suomea laajemmasta alueesta, vaan Suomi erottuu näistä alueista omaksi alueekseen.

269. Arla Ingmanin harjoittama konsernin sisäisiin järjestelyihin perustuva, kokonaisuuteen nähden varsin pienimuotoinen raakamaidon tai kurrin tuonti Ruotsista Suomeen, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Myöskään se, että viraston kuulemat eräät vähittäiskaupan ryhmittymät eivät ole pitäneet perusmaitojen tuontia poissuljettuna vaihtoehtona tulevaisuudessa kotimaisen maidon kysyntää täydentävänä vaihtoehtona, ei anna aihetta tarkastella merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita Suomea laajempina ja voidaan ottaa huomioon kilpailuanalyysissa.

270. Virasto on siten voinut päätöksessään päätyä siihen, että merkitykselliset markkinat tässä asiassa ovat Suomen laajuiset ja ettei niitä voida pitää tätä laajempina.

1.2.4 Määräävä markkina-asema

1.2.4.1 Sovellettavat oikeusohjeet

271. Kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukaan kilpailulaissa tarkoitetaan määräävällä markkina-asemalla yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä olevaa koko maan tai tietyn alueen kattavaa yksinoikeutta tai muuta sellaista määräävää asemaa tietyillä hyödykemarkkinoilla, joka merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

272. Kilpailulain 4 §:n 2 kohdan esitöissä (HE 88/2010 vp s. 56) on todettu, että säännös on sama kuin tuolloin voimassa olleen lain 3 §:n 2 momentti. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 11/2004 vp s. 30) on muun ohella todettu, että säännöksen määritelmän voidaan erilaisesta sanamuodosta huolimatta katsoa käytännössä vastaavan EY:n tuomioistuimen (nykyisin Euroopan unionin tuomioistuin) määräävän aseman määrittelyä.

273. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momenttia koskevien esitöiden (HE 162/1991 vp s. 9) mukaan säännökseen sisältyvä määräävän markkina-aseman määritelmä on sama kuin tuolloin voimassa olleessa laissa.

274. Kilpailunrajoituslakia säädettäessä voimassa olleen kilpailunrajoituksista annetun lain (709/1988) esitöissä (HE 148/1987 vp s. 17 ja 18) on lain 3 §:n 2 momentin osalta todettu, että määräävän markkina-aseman aineelliset edellytykset on säännöksessä ilmaistu sanoilla "ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- ja jakeluportaalla". Hallituksen esityksessä todetun mukaan kyseisten edellytysten soveltaminen on taloudelliseen tietoon perustuva tosiasiakysymys, jonka selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Arviointiin vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa markkinoille pääsyn esteet, erityisesti yksinoikeudet, kilpailijoiden lukumäärä ja markkinaosuudet, kysynnän rakenne sekä hyödykkeen erityisominaisuudet. Hallituksen esityksessä on todettu, että määräävän markkina-aseman edellytyksenä olevaa markkinaosuutta ei voida määritellä muuten kuin tapauskohtaisesti. Hallintokäytännössä on hallituksen esityksen mukaan eräissä tapauksissa pidetty 25–50 prosentin markkinaosuutta osoituksena määräävästä markkina-asemasta.

275. SEUT 102 artiklan mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

276. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 102 artiklassa mainitulla määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan yrityksen taloudellista valta-asemaa, jonka perusteella se voi estää toimivan kilpailun merkityksellisillä markkinoilla, koska se voi toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaihinsa ja lopulta kuluttajiin (tuomio United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, 27/76, EU:C:1978:22, 65 kohta; tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 38 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, C 202/07 P, EU:C:2009:214, 103 kohta; tuomio Deutsche Telekom v. komissio, C-280/08 P, EU:C:2010:603, 170 kohta; tuomio TeliaSonera Sverige, C-52/09, EU:C:2011:83, 23 kohta; tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 147 kohta ja tuomio AstraZeneca v. komissio, C 457/10 P, EU:C:2012:770, 175 kohta).

277. Toisin kuin monopoli tai sitä vastaava asema, määräävä markkina-asema ei sulje pois tietynasteista kilpailua, mutta se antaa tällaisessa asemassa olevalle yritykselle ainakin mahdollisuuden vaikuttaa huomattavasti kilpailuedellytyksiin, vaikkei se pystyisikään täysin määräämään niistä, ja joka tapauksessa mahdollisuuden toimia pitkälti tarvitsematta ottaa kilpailua huomioon, ilman että tällaisesta asenteesta aiheutuisi sille haittaa (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 39 kohta ja tuomio Imperial Chemical Industries v. komissio, T 66/01, EU:T:2010:255, 254 kohta).

278. Määräävän markkina-aseman olemassaolo voi yleensä johtua useiden sellaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia (tuomio United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, EU:C:1978:22, 66 kohta ja tuomio AstraZeneca v. komissio, EU:C:2012:770, 175 kohta). Näistä tekijöistä suuret markkinaosuudet on erittäin merkityksellinen (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 39 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

279. Vaikka markkinaosuuksien merkitys voi vaihdella markkinoittain, voidaan kuitenkin perustellusti katsoa, että erittäin suuret markkinaosuudet ovat itsessään – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – osoitus määräävän aseman olemassaolosta. Yrityksellä, jolla on tietyn pituisen jakson aikana erityisen suuri markkinaosuus, on tuotannon ja tarjonnan määränsä perusteella voimakas asema, jonka vuoksi siitä tulee välttämätön sopimuskumppani ja joka jo tästä syystä varmistaa, että se voi ainakin varsin pitkän ajan toimia määräävälle markkina-asemalle ominaisella tavalla riippumattomasti, ilman että yritykset, joilla on huomattavasti pienemmät markkinaosuudet, voisivat nopeasti tyydyttää sellaisilta asiakkailta tulevan kysynnän, jotka eivät halua hankkia tuotteitaan yritykseltä, jolla on suurin markkinaosuus. (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 41 kohta; tuomio Imperial Chemical Industries v. komissio, EU:T:2010:255, 256 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 149 kohta)

280. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 50 prosentin markkinaosuus on itsessään – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – osoitus määräävän aseman olemassaolosta (tuomio AKZO v. komissio, C-62/86, EU:C:1991:286, 60 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 100 kohta oikeuskäytäntö¬viittauksineen; tuomio Imperial Chemical Industries v. komissio, EU:T:2010:255, 256 kohta; tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 150 kohta ja tuomio AstraZeneca v. komissio, EU:C:2012:770, 176 kohta).

281. Markkinaosuuden laskun osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että huomattavien markkinaosuuksien pienentyminen ei sinänsä ole todiste määräävän aseman puuttumisesta (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja vastaavasti tuomio British Airways v. komissio, EU:T:2003:343, 224 kohta).

282. Se, että kilpailua on jonkin verran, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että yrityksellä on merkityksellisillä markkinoilla määräävä asema (tuomio Solvay v. komissio, T-57/01, EU:T:2009:519, 288 kohta).

283. Kiivaankaan kilpailun olemassaolo tietyillä markkinoilla ei sulje pois määräävän aseman olemassaoloa samoilla markkinoilla, sillä määräävän aseman ominaispiirteitä ovat ennen kaikkea mahdollisuus toimia niin, ettei markkinastrategiassa tarvitse ottaa huomioon tätä kilpailua, ilman että tästä asenteesta kuitenkaan aiheutuisi vahingollisia vaikutuksia. Näin ollen kilpailun mahdollinen olemassaolo markkinoilla on kyllä merkityksellinen seikka esimerkiksi arvioitaessa määräävän aseman olemassaoloa, mutta se ei ole sinänsä tältä osin ratkaiseva seikka. (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

284. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on muina tekijöinä, jotka yhdessä markkinaosuuden kanssa osoittavat määräävän markkina-aseman, mainittu muun ohella yrityksen markkinaosuuden suhde sen kilpailijoiden ja erityisesti sen jälkeen suurimpien kilpailijoiden markkinaosuuksiin, yrityksen teknologinen etumatka kilpailijoihinsa nähden, erittäin kehittyneen jakeluverkoston olemassa olo ja mahdollisen kilpailun puuttuminen (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 48, 51, 60, 63 ja 66 kohta).

1.2.4.2 Valion markkina-asema

Virasto

285. Virasto on valituksenalaisen päätöksensä mukaan tarkastellut Valion ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksia sekä meijereiden virastolle toimittamien tuotantomäärien että vähittäiskaupan ryhmittymien toimittamien hankintamäärien perusteella. Markkinaosuuksien kehitystä on tarkasteltu vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2008 Valion osuus perusmaitojen kokonaismyynnistä Suomessa on ollut selvästi yli 60 prosenttia. Valion osuus perusmaitojen kokonaismyynnistä on vuonna 2009 laskenut ollen hieman yli 60 prosenttia. Kilpailutilanteen kiristyminen ja Arla Ingmanin markkinaosuuden kasvu ovat johtaneet Valion markkinaosuuden pienenemiseen vuoden 2010 aikana. Valion markkinaosuus on tällöin laskenut runsaaseen 55 prosenttiin perusmaitojen kysynnän laskiessa hieman vuoden 2008 tasosta. Vuoden 2011 aikana Valion markkinaosuus on pysynyt vastaavalla tasolla kuin vuonna 2010. Vuoden 2012 elokuuhun ulottuvalla jaksolla Valion markkinaosuus on laskenut reiluun 50 prosenttiin. Arla Ingmanin markkinaosuus on kasvanut vuoteen 2010 saakka, jolloin se on saavuttanut hieman yli 30 prosentin markkinaosuuden, mutta sen jälkeen Arla Ingman ei ole juurikaan kasvattanut markkinaosuuttaan. Alueellisten meijereiden markkinaosuuksissa ei ole vuosina 2009–2012 tapahtunut merkittäviä muutoksia, lukuun ottamatta sitä, että aikaisemmin Arla Ingmanin kanssa pakkausyhteistyötä tehnyt Osuuskunta Maitomaa on aloittanut perusmaitojen valmistuksen itsenäisenä alueellisena meijerinä. Kun Osuuskunta Maitomaan luvut lisätään muiden alueellisten meijereiden lukuihin, niiden markkinaosuus kasvaa noin 15 prosenttiin.

286. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään tarkemmin esittämillään perusteilla todennut, että merkittävimpään kilpailijaan nähden pitkäaikaisesti selkeästi suurempi, tarkasteltavan ajanjakson aikana jatkuvasti yli 50 prosentin markkinaosuus, asema raakamaitomarkkinoiden hinnanasettajana, kilpailijoiden riippuvuus Valiosta raakamaidon hankinnassa, oman jakelun mahdollistava kilpailijoihin verrattuna laaja tuotevalikoima, vahvat tuotemerkit, sekä tuontia rajoittavat tekijät mukaan lukien yhtiön harjoittaman aggressiivisen hinnoittelupolitiikan sille tuoma maine antavat Valiolle huomattavan markkinavoiman perusmaitojen Suomen markkinoilla. Myöskään asiakkaiden neuvotteluvoima ei riittävällä tavalla vaikuta Valion mahdollisuuksiin toimia kilpailijoistaan ja asiakkaistaan riippumatta. Edellä kuvattujen seikkojen perusteella virasto on katsonut, että Valio on kilpailulain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa merkityksellisillä markkinoilla.

287. Virasto on todennut, että vuoden 2012 aikana Valio on menettänyt markkinaosuuttaan lähinnä alueellisille pienmeijereille. Keskeisin markkinaosuuksien kehitystä selittävä tekijä on Lidlin Milbona-maitojen valmistuksen siirtyminen vuoden 2011 syksystä lähtien asteittain Valiolta Osuuskunta Maitomaalle. Valion markkinaosuuden laskussa ei siten ole varsinaisesti ollut kyse siitä, että yhtiö olisi alkuvuoden 2010 jälkeen menettänyt kilpailutilanteessa asemiaan kilpailijoilleen.

288. Viraston mukaan se on käsitellyt kotimaisen raakamaidon saatavuutta ja sen merkitystä markkinavoiman arvioinnin kannalta yksityiskohtaisesti valituksenalaisessa päätöksessään. Valio on valituksessaan ilmoittanut olevansa Suomen ainoa kaupan keskusliikkeistä riippumaton valtakunnallinen lämpötilasäädeltyjen elintarvikkeiden jakelija. Oman jakelun kautta Valiolla on lisäksi informaatiokanava asiakkaisiin ja niiden tarpeisiin. Valion jakelu kattaa kaikkien vähittäiskaupparyhmien myymälöiden lisäksi myös suuren osan niin sanotuista Food Service toimipisteistä. Valiolla ei ole yrityskauppapäätöksestä velvoitetta ylläpitää tietyn laajuista jakeluverkostoa, vaan sen mukaan Valion on tarjottava omiin tarpeisiinsa ylläpitämiään logistiikkapalveluja syrjimättömin ehdoin kilpailijoilleen.

289. Viraston mukaan se, että tuonnin osuus on jäänyt pieneksi eikä ole viime vuosina kasvanut, on merkki siitä, että tuonnin kilpailukyky ei ole ollut omiaan uhkaamaan tai vähentämään ratkaisevalla tavalla Valion markkinavoimaa. Se, että vähittäiskauppa ei ole aloittanut perusmaidon tuontia tukkuhintojen noustua huomattavasti, kertoo siitä, ettei tuonnista käytännössä johdu mahdollista kilpailua.

290. Virasto on tuonut esiin, että vuoden 2012 lopussa kiintiömaidon kasvanut kysyntä on johtanut siihen, että markkinoilla toimivat yritykset ovat jättäneet uskotulle miehelle varauksia kiintiöstä 451 miljoonalle litralle eli yli kaksinkertaiselle määrälle kiintiön suuruuteen nähden.

291. Viraston mukaan markkinoille tulo ei ole pelkästään teoreettisesti pääteltävissä olevasta mahdollisesta kapasiteetista riippuvainen kysymys. Vaikka yrityksellä olisi huomattavasti vapaana olevaa valmistuskapasiteettia, ei toiminnan laajentaminen ole mahdollista, jos kotimaista raakamaitoa ei ole saatavilla. Käsitys siitä, että Valio voi ryhtyä saalistushinnoitteluun myöhemmin uudelleen, laskee mahdollisen markkinoille tulijan odotettua tuottoa ja pienentää markkinoille tulon kannusteita. Valion maine toimii näin ollen sen markkina-asemaa vahvistavana mekanismina.

292. Virasto on todennut, että arvioitaessa määräävässä asemassa olevan yrityksen asemaa välttämättömänä kauppakumppanina arvion on perustuttava liiketaloudellisesti realistisiin vaihtoehtoihin teoreettisen maksimikapasiteetin sijaan. Arla Ingman pystyisi täyttämään yksin koko S-ryhmän hankintavolyymin vain, jos se ei tarjoaisi lainkaan maitoja myytäväksi muille vähittäiskaupan ryhmittymille tai OOH-asiakkaille. Tällaista toimintaa ei voida pitää liiketaloudellisesti realistisena vaihtoehtona, koska se jättäisi Arla Ingmanin riippuvaiseksi yhden asiakkaan kanssa mahdollisesti tehtävästä sopimuksesta, mikä puolestaan heikentäisi merkittävästi Arla Ingmanin neuvotteluasemaa suhteessa vähittäiskauppaan.

293. Viraston mukaan Valion markkinavoimasta ja vähittäiskaupan neuvotteluvoiman puutteesta kertoo Valion yksipuolisesti ilmoittama 30 prosentin tukkuhintojen korotus helmikuussa 2013. Vahvankin ostajan neuvotteluvoima on heikko, mikäli tällä ei ole todellista mahdollisuutta kilpailuttaa tavarantoimittajia.

Valio

294. Valio on katsonut, ettei se ole määräävässä markkina-asemassa. Valiolla ei ole määräävään markkina-asemaan liittyvää markkinavoimaa. Se ei voi estää tehokasta kilpailua, joka on ollut voimakasta myös väitetyn väärinkäytön aikana, eikä se voi toimia kilpailijoistaan ja asiakkaistaan riippumatta. Valio kohtaa päinvastoin voimakkaan kilpailupaineen kansainväliseltä tasolta, ja sen tärkeä asiakas on vahva vähittäiskauppa, jolla on mittava neuvotteluvoima. Valio on väitetyn väärinkäytön aikana jatkuvasti menettänyt markkinaosuuttaan kilpai¬lijoiden hyväksi. Alalle tulon kustannukset eivät ole korkeita, ja asiakkailla on useita vaihtoehtoisia strategioita vastustaa hinnankorotuksia.

295. Valion mukaan nestemaitotuotteiden markkinoita koskevaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä, jonka viimeisin tapaus on vuodelta 1998, eikä siihen sisältyvää arviota Valion markkinavoimasta voida pitää nykyoloissa merkityksellisenä ottaen huomioon noin viidentoista viime vuoden aikana tapahtuneet markkinoihin vaikuttavat muutokset. Näihin lukeutuvat muun muassa logististen ratkaisujen kehittyminen, Suomen liittyminen tiiviimmin Euroopan unionin sisämarkkinoihin, Arla Foods -brändin tulo Suomen markkinoille, private label maitojen tulo markkinoille sekä tuonnin ja viennin lisääntyminen.

296. Viraston käsitys Valion markkinaosuudesta on virheellinen. Valion käsityksen ja ulkopuolisen markkinatutkimuslaitoksen tilastojen mukaan Valiolla ei ole ollut yli 55 prosentin markkinaosuutta vuonna 2011, vaan osuus on ollut huomattavasti tätä alhaisempi. Jopa virheellisesti määritetyillä perusmaitojen kansallisilla markkinoilla Valion markkinaosuus on enää vain 43 prosenttia ja vain alle 40 prosenttia, kun tarkastellaan perusmaitojen myyntiä vähittäiskaupalle. Valtakunnalliset Homescan-tilaston markkinaosuusluvut osoittavat Valion markkinaosuuden laskun ja Arla Ingmanin markkinaosuuden kasvun vuosina 2005–2011. Etelä-Suomen alueella Valion markkinaosuus perusmaitojen myynnissä vähittäiskaupalle vuonna 2012 on Homescan-lukujen perusteella ollut 25,5 prosenttia sekä Arla Ingmanin markkinaosuus puolestaan noin 48 prosenttia ja Arla Ingmanin valmistamat Pirkka- ja Rainbow-maito mukaan lukien 56,7 prosenttia. Valion, sen kilpailijoiden ja private label maitojen markkinaosuudet ja niiden kehitys osoittavat, että Valio ei ole määräävässä markkina-asemassa. Valion perusmaitojen myynnit vuonna 2013 ovat romahtaneet lähes 150 miljoonaa litraa vuoteen 2008 verrattuna.

297. Valion mukaan sen kilpailijat eivät ole raakamaidon hankinnassa riippuvaisia siitä. Virasto ei ole osoittanut, miten Valion osuus raakamaidon hankinnassa vaikuttaa kilpailuun perusmaitojen myynnissä vähittäiskaupalle. Arla Ingman on jo oman raakamaidon hankintansa ja tuontinsa perusteella lähes omavarainen. Arla Ingmanin markkinaosuuden merkittävä kasvu Valion markkinaosuuden laskiessa osoittaa käytännössä, että Arla Ingman ei ole ollut Valiosta riippuvainen raaka-aineen hankinnassa. Valio ei voi jättää tuottoja yhtiöön, eikä se voi tilittää omistajilleen enempää kuin sen tuotto sallii. Näin ollen Valio ei voi säätää tilityshintaa ylös tai alas vaikuttaakseen kilpailijoiden kustannuksiin. Arla Ingman pystyy maksamaan tuottajille Valiota korkeamman tilityshinnan. Virasto on asettanut kiintiön suuruuden. Valion kilpailijoilleen myymää kiintiömaitoa on jäänyt viime vuosina merkittävässä määrin myymättä. Kilpailijat ovat siis kasvattaneet perusmaitojen markkinaosuutta muualta hankkimallaan raakamaidolla, minkä lisäksi niillä olisi siis ollut vielä lisäraaka-ainetta saatavissa myös Valion kiintiöstä.

298. Valio on todennut, että laaja tuoteportfolio, vahvat tuotemerkit ja oma jakelujärjestelmä eivät ole osoitus määräävästä markkina-asemasta perusmaitojen valmistuksessa ja myynnissä vähittäiskaupalle. Suomen Lähikauppa ei pidä Valion perusmaitoja lainkaan valikoimissaan, Suomen suurin osuuskauppa HOK-Elanto ei lainkaan tarjoa kuluttajille Valion perusmaitotuotteita pienemmissä myymälöissään eli Alepoissa eikä Lidlin valikoimissa ole syyskuun 2011 alusta lainkaan Valion tuoretuotteita. Tämä osoittaa, ettei Valion brändi ole vähittäiskauppojen näkökulmasta välttämätön. Valion kilpailijoiden tunnettujen tuotemerkkien lisäksi kaupan omat merkit tuovat Valiolle kilpailupainetta. Valio sopii perusmaitojen ja muiden tuotteiden volyymeista ja hinnoista erikseen eikä voi käyttää hyväkseen laajaa tuotevalikoimaansa neuvotellessaan perusmaitojen myynnistä. Kauppa on reagoinut hinnankorotuksiin lisäämällä private label maitojen myyntiä, mikä osoittaa, etteivät asiakkaat ole riippuvaisia Valiosta, vaan päinvastoin niiden ostajavoima rajoittaa Valion hinnoittelua.

299. Viraston väite Valion omasta logistiikkajärjestelmästä Valion markkina-asemaa vahvistavana tekijänä on virheellinen ja perustelematon. Samassa Valion jakelujärjestelmässä kuljetetaan sekä perusmaitoja että muita Valion tuotteita. Valion on tarpeellista saada riittävästi perusmaitoja kaupaksi, jotta sen muiden tuotteiden kuljetuskustannukset eivät kohtuuttomasti nousisi. Vähittäiskaupparyhmät voivatkin lisätä painetta maidon hintoihin uhkaamalla poistaa Valion tuotevalikoimista tai vähentää sen hyllytilaa. Arla Ingmanilla on omaa logistiikkaa. Päivittäistavarakaupan ryhmittymillä on myös omat, kaikille tavarantoimittajilleen avoimet logistiikkajärjestelmänsä. Valio on Valio / Aito Maito yrityskaupassa antanut sitoumuksen tarjota logistiikkapalveluja meijerialan kilpailijoille syrjimättömin ehdoin. Kilpailijoiden on mahdollista saavuttaa kilpailuetua sillä, että ne eivät ylläpidä vastaavaa järjestelmää. Kukin perusmaitojen toimittaja ottaa kuljetuskustannukset huomioon hinnoittelussaan, millä voi olla merkitystä kaupan valintoihin.

300. Virasto on liioitellut markkinoille tulon ja laajentumisen esteitä. Raakamaidon saatavuus ei ole esteenä markkinoille tulolle tai laajentumiselle, eikä virasto ei ole esittänyt tästä näyttöä. Merkittävä osa suomalaisista meijereistä ei kuulu Valion omistajaosuuskuntiin, ja Valion omistajaosuuskunnistakin tosiasiassa osa tekee hankinta- ja markkinointiyhteistyötä Arla Ingmanin kanssa. Muut toimijat voivat kilpailla maidon tuottajista Valion kanssa. Oman ilmoituksensa mukaan Arla Ingman jalostaa nykyisellään noin 300 miljoonaa litraa raakamaitoa. Valion kiintiöstä on saatavilla vuosittain raaka-ainetta. Arla Ingman tuo raaka-ainetta jalostettavaksi Ruotsista Suomeen ja optimoi tuotantoaan siirtämällä juustojen ja rasvojen valmistusta Suomesta muun muassa Ruotsiin, mikä vapauttaa sille kotimaista raaka-ainetta perusmaitotuotteiden valmistukseen. Kun näihin lisätään vielä muiden itsenäisten meijereiden hankintavolyymit omilta tuottajiltaan, ei perusmaitomarkkinoilla ole sellaista osuutta, joka päivittäistavarakaupan ryhmien olisi välttämätöntä hankkia Valiolta. Viraston yksilöimättömät väitteet kotimaiseen lainsäädäntöön ja viranomaisohjeistukseen tai EU-sääntelyyn liittyvistä tuonnin esteistä ovat paikkansapitämättömiä ja voisivat pahimmillaankin aiheuttaa maidon tuonnille vain pieniä lisäkustannuksia.

301. Valio on todennut, että Arla Ingman on osa kansainvälistä Arla Foods konsernia, joka on paljon Valiota suurempi meijerialan toimija. Valion mukaan Arla Ingmanilla ei ole sellaisia kapasiteettirajoituksia, jotka estäisivät sitä kilpailemasta tehokkaasti. Tuotantokapasiteettien tarkastelu ei viittaa siihen, että Valio olisi määräävässä markkina-asemassa. Arla Ingmanin virastolle esittämät tiedot kapasiteettirajoitteista ovat virheellisiä. Sen oman materiaalin perusteella sen maitojen tuotanto oli noin 210 miljoonaa litraa vuonna 2010 ja sen tavoite oli valmistaa yli 230 miljoonaa litraa maitoa vuodesta 2011 alkaen vastaten sen arvion mukaan 34 prosentin markkinaosuutta perusmaidoissa. Valio on arvioinut, että Osuuskunta Maitomaa yhteistyön päättymisen jälkeen Arla Ingmanin perusmaidon tuottamisen kapasiteetti Suomessa olisi noin 270 miljoonaa litraa vuosittain: Arla Ingman 150 miljoonaa litraa ja Hämeenlinnan osuusmeijeri 120 miljoonaa litraa. Valion kilpailijoilla on vuoroja lisäämällä riittävä pakkauskapasiteetti käytössään käytännössä koko perusmaitomarkkinoiden kysynnän tarjoamiseksi. Toimivaan meijeriin lisää tarvittavan yhden pakkauslinjan, jonka käytännön kapasiteetti perusmaitomarkkinoilla on noin 30 miljoonaa litraa vuodessa, saa hankittua noin 3 miljoonalla eurolla, leasingsysteemiä käyttämällä noin miljoonalla eurolla. Pakkauslinjan hankinta on vuoden tai jopa alle vuoden projekti. Jos rakennusta laajennetaan, tämä voi kestää kaksi vuotta. Jos joku perusmaitoja tällä hetkellä valmistava toimija poistuisi nestemaitomarkkinoilta tai siirtyisi valmistamaan erikoismaitoa tai piimää, jäisi kapasiteetti kuitenkin olemaan ja se voitaisiin matalalla kynnyksellä ottaa uudelleen käyttöön perusmaitojen valmistukseen hintatason noustessa.

302. Virasto ei ole voinut perustellusti vedota kaupan neuvottelu- ja ostajavoiman puutteeseen tilanteessa, jossa sen rajoittamiseksi on annettu poikkeuksellinen esitys kilpailulain muuttamisesta. Määräävän markkina-aseman olemassaoloa ei arvioida sen perusteella, olisiko kilpailijalla mahdollisuutta vastata yksin lähes koko markkinoiden kysynnästä. Olennaista on, millaiseksi kilpailu yksittäisistä asiakkaista voi muodostua. Tässä tapauksessa esimerkiksi Arla Ingman voisi myös yksinään vastata koko K-ryhmän perusmaitojen myynnistä. Edelleen Arla Ingman voisi yksinään vastata koko S-ryhmän perusmaitojen kysynnästä. Kun kumpikin suurimmista ostajista voi tehokkaasti kilpailuttaa perusmaitojen kysyntänsä, ei ole perusteita katsoa, että Valio voisi toimia asiakkaistaan tai kilpailijoistaan riippumatta. Perusmaitoja ostavilla kaupparyhmillä on merkittävä neuvotteluvoima, ja ne saavat aikaan tehokasta kilpailua. Ne ostavat perusmaitoa kahdesta tai useammasta lähteestä. Ostajat voivat vaihtaa toimittajia, ja ne ovat myös tosiasiassa tehneet näin. Virasto on itse katsonut vuoden 2012 alussa julkaisemassaan päivittäistavarakaupan ostajavoimaa koskevassa selvityksessään, että private label -tuotteet vahvistavat kaupan vahvaa asemaa. Vaikka esimerkiksi HOK-Elanto on keväällä 2010 palauttanut Valion maidon valikoimiinsa, se tosiasiassa on pystynyt ohjaamaan kuluttajakäyttäytymistä voimakkaasti yksinkertaisesti siten, että Valion maitojen tilausmäärät on pidetty noin neljänneksessä koko hyllytilasta eikä hyllyjä ole täytetty niiden tyhjentyessä, vaan kuluttajat on ohjattu ostamaan Arla Ingmanin maitoa. Edelleen kaupan ostajavoimasta kertoo myös se, että kauppa on antanut asiakkailleen vain osan Valion toteuttamista alennuksista. Hinnoittelupäätöksillään kauppa voi käytännössä ohjata kuluttajien valintoja. Esimerkiksi HOK-Elanto hinnoittelee Arla Ingmanin maidon olennaisesti Valion maitoja alhaisemmin.

Arla Ingman

303. Arla Ingman on todennut, että Homescan-tilasto antaa toimijoiden markkinaosuuksista täysin harhaanjohtavan kuvan. Yrityskauppaehtojen muuttamista koskevassa hakemuksessaan 18.2.2011 Valio on todennut markkinaosuutensa olevan 55–60 prosenttia ja Arlan ruotsalaisen maidon markkinaosuuden olevan 2,6 prosenttia. Arla Ingmanin arvion mukaan Valiolla on ollut noin 60 prosentin markkinaosuus ja joka tapauksessa yli 50 prosentin markkinaosuus tarkastelujaksolla 2010–2011 riippumatta siitä, tarkastellaanko pakattujen perusmaitojen myyntiä päivittäistavarakaupalle erikseen vai yhdessä OOH-sektorin kanssa. Valion markkinaosuus on lähes kaksi kertaa suurempi kuin Arla Ingmanin, joka on Valion ainoa varteenotettava kilpailija.

304. Valion olemassa olevilla tai mahdollisilla kilpailijoilla on mahdollisuus hankkia suomalaisilta tuottajilta yhteensä vain noin 300 miljoonaa litraa raakamaitoa eli vajaat 14 prosenttia kokonaistuotannosta. Valion osuus Suomen raakamaidon jalostuksesta on kiintiömaidon jälkeenkin noin 78 prosenttia tai 1.715 miljoonaa litraa. Valion kilpailijat eivät voi edes teoriassa kasvattaa markkinaosuuttaan yhteensä yli 22 prosentin, kun tarkastellaan kaikkia Suomessa tuotettuja meijerijalosteita. Valiolla on ollut mahdollisuus myydä raakamaitoa hyvään hintaan sen sijaan, että se on jalostanut raakamaitoa huonommin tuottavaan käyttöön.

305. Suomen markkinoilla kotimaisuus on keskeinen kilpailutekijä, eikä Arla Ingman voi vaihtaa suomalaista raakamaitoa ruotsalaiseen vaan sen on aina pyrittävä maksimoimaan suomalaisen raakamaidon osuus tuotannostaan. Erityisesti perusmaidoissa kotimaisuus on välttämätöntä.

306. Hankintamarkkinoilla olevan määräävän markkina-asemansa johdosta Valio asettaa Suomessa raakamaidon hinnan. Suomalaista raakamaitoa ei voida korvata millään muulla tuotteella, mukaan lukien ulkomailta tuotu raakamaito. Arla Ingmanin ja muiden Valion kilpailijoiden on maksettava raakamaidosta tuottajille sama hinta kuin Valio, jotta tuottajat eivät siirtyisi Valiolle. Valion ylivoiman ja tuottajia kohtaan aiheuttaman paineen vuoksi Arla Ingmanin on itse asiassa maksettava 0,3 senttiä enemmän tilityshintaa kuin Valion.

307. Valiolla on kilpailijoihinsa verrattuna erittäin laaja ja vahva tuoteportfolio, ja Valion tuottoa parantavat olennaisesti myös sen viennistä saamat tuotot. Valio pystyy siten nostamaan raakamaidon hinnan korkealle ja samalla korottamaan kilpailijoidensa kustannuksia, kun ne joutuvat maksamaan omille tuottajilleen saman hinnan.

308. Ilman raakamaidon myyntiä koskevaa ehtoa Arla Ingman tai muut kilpailijat eivät voisi käytännössä lainkaan kilpailla nestemaitotuotteiden osalta.

309. Suomessa myydään perusmaitoja päivittäistavarakaupalle noin 500 miljoonaa litraa vuodessa. Arla Ingmanin kokonaiskapasiteetti vastaa tästä noin 40 prosenttia ja Valion 120 prosenttia. Jo yksin S-ryhmän arviolta noin 240 miljoonan litran pakatun perusmaidon kysyntä ylittää Arla Ingmanin kokonaistuotantokapasiteetin ja Keskonkin arviolta noin 156 miljoonan litran kysyntä on noin 75 prosenttia kapasiteetista. Valio voi siten aina luottaa siihen, että molemmat suuret kaupparyhmät joutuvat käytännössä ostamaan suuren osan perusmaidoista Valiolta.

Markkinaoikeuden arvio

310. Virasto on valituksenalaisen päätöksensä mukaan tarkastellut Valion ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksia sekä meijereiden virastolle toimittamien tuotantomäärien että vähittäiskaupan ryhmittymien toimittamien hankintamäärien perusteella. Virasto on ilmoituksensa mukaan käyttänyt tarkastelussa Valion, Arla Ingmanin ja muiden meijerien sille ilmoittamia tuotantomääriä mukaan lukien myynti OOH-sektorille, Food Servicelle ja suurasiakkaille.

311. Markkinaoikeus katsoo, että viraston käyttämien tuotanto- ja hankintamäärien perusteella lasketut markkinaosuudet voidaan hyväksyä riittävän luotettavina ja ettei niiden luotettavuutta ole asetettava kyseenalaiseksi siitä syystä, että Valion viittaaman Homescan-tilaston, joka on perustunut kotitalouksille tehtyyn kyselytutkimukseen, perusteella päädyttäisiin mahdollisesti erilaisiin markkinaosuuksiin.

312. Viraston markkinaosuustarkastelun mukaan Valion osuus perusmaitojen kokonaismyynnistä on vuosina 2008 ja 2009 ollut hieman yli 60 prosenttia, vuosina 2010 ja 2011 runsaat 55 prosenttia ja tammi-elokuussa 2012 vajaat 52 prosenttia. Vaikka Valion markkinaosuus on tarkasteluajanjaksolla laskenut, se on silti koko tuon, miltei viiden vuoden ajan ollut yli 50 prosenttia. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on markkinaosuuden laskun osalta todettu, että huomattavien markkinaosuuksien pienentyminen ei sinänsä ole todiste määräävän aseman puuttumisesta (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio British Airways v. komissio, EU:T:2003:343, 224 kohta). Tässä suhteessa merkitystä ei nyt kysymyksessä olevassa asiassa ole myöskään sillä, onko Valion markkinaosuus tarkasteluajanjakson tai viraston päätöksen tekemisen jälkeen mahdollisesti entisestään laskenut.

313. Arla Ingmanin, joka on toiseksi suurin perusmaitojen toimittaja Suomessa, markkinaosuus on viraston markkinaosuustarkastelun mukaan ollut vuonna 2008 vajaat 24 prosenttia ja kasvanut vuoteen 2010 saakka, jolloin se on ollut hieman yli 30 prosenttia, ja pysynyt sen jälkeen suunnilleen samalla tasolla. Valion muiden kilpailijoiden eli alueellisten osuusmeijerien markkinaosuudet ovat samalla tarkasteluajanjaksolla olleet yhteensä noin 12 prosenttia ja nousseet tammi-elokuussa 2012 noin 15 prosenttiin.

314. Valion yli 50 prosentin markkinaosuus on siten ollut huomattavasti suurempi kuin sen ainoan valtakunnallisen kilpailijan ja yhtä suuri tai suurempi kuin sen kaikkien kilpailijoiden markkinaosuudet yhteensä. Tällaisesta markkinaosuudesta seuraa, että Valio on ollut määräävässä markkina-asemassa merkityksellisillä markkinoilla, jollei nyt kysymyksessä olevaan asiaan mahdollisesti liittyvistä poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu.

315. Tässä asiassa virasto on perustellut Valion määräävästä markkina-asemasta tekemäänsä johtopäätöstä yli 50 prosentin markkinaosuuden lisäksi muillakin valituksenalaisessa päätöksessään mainitsemillaan tekijöillä.

316. Asiassa on selvitetty, että Valio hankkii vuosittain noin 86 prosenttia kaikesta Suomessa tuotetusta raakamaidosta. Valion mukaan sen tuottajille raakamaidosta eli oman teollisuuden maksamaan hintaan (tilityshinta) vaikuttaa se, millainen Valion tuotteiden myyntimenestys kokonaisuudessaan on ollut markkinoilla. Valio voi näin ollen korottaa tuottajille maksamaansa tilityshintaa muista tuotteista saamansa myynnin perusteella. Muun muassa Valion myymän kiintiömaidon osalta kilpailijoiden on tosiasiassa maksettava tätä Valion määrittämää hintaa vastaava hinta. Samoin Valion kilpailijoiden on TKK:n ja RK:n kertoman mukaan maksettava omille tuottajilleen hieman parempaa tuottajahintaa, jotta tuottajat eivät siirtyisi Valion tuottajiksi.

317. RK:n mukaan kiintiömaidon ostamisen väheneminen Arla Ingmanin osalta vuodesta 2008 vuoteen 2012 on johtunut perusmaitojen rajusta tappiollisuudesta. Kiintiömaito on merkittävässä roolissa Arla Ingmanin raaka-ainehankinnassa, noin 25–30 prosenttia. Kun perusmaitojen markkinahinta on viime vuodet ollut alhaalla ja siten raskaasti tappiollista ja kiintiömaidon hinta korkealla, ei kiintiömaidolla ole voitu kasvattaa markkinoita.

318. TKK:n mukaan Juustoportti ILO on ostanut Valiolta kaiken kiintiöstä sen ostettavissa olevan maidon ja on yrittänyt koko ajan kasvattaa kiintiömaidon ostoja. Kiintiömaito muodostaa konsernitasolla noin 25–30 prosenttia raakamaidon kokonaismäärästä. Vuosina 2011 ja 2012 Valiolta ostetusta kiintiömaidosta ei ole ollut mahdollista valmistaa perusmaitoja kannattavasti. Juustoportti ILO on vuosina 2010–2012 ostanut kiintiömaitoa sovitun määrän. Sillä ei ole ollut mahdollisuutta silloin ostaa markkinahintaan enempää.

319. JO:n mukaan Osuuskunta Satamaito on pääosin omavarainen mutta on ostanut jonkin verran kiintiömaitoa. Perusmaitojen hinnanlasku vuonna 2010 on vaikuttanut Osuuskunta Satamaidon kiintiömaidon ostoon. Hintatason ollessa alhaalla kolmen vuoden ajan Osuuskunta Satamaito ei juurikaan ole ostanut kiintiömaitoa, koska se oli vuonna 2010 menettänyt perusmaitojen markkinoita ja sille oli jäänyt omaa raaka-ainetta käyttämättä. Kiintiömaidon ja Osuuskunta Satamaidon oman maidon hintataso oli ollut niin korkealla, ettei maidosta ollut pystynyt järkevästi tekemään tuotteita. Osuuskunta Satamaito ei pysty käytännössä ostamaan kokonaan sille kohdennettua kiintiömaitomäärää, koska kiintiömaidon litramäärä on jaettu kuukausittaisiin ja viikoittaisiin kiintiöihin, joita ei saa ylittää.

320. AH:n mukaan on tyypillistä, että meijerillä on sijaintialueellaan vahvuutta. Ruotsalaista maitoa oli alkanut tulla Suomen markkinoille vuonna 2009, ja sen määrä oli nopeasti noussut neljään miljoonaan litraan kuukaudessa. AH ei ole tiennyt, minkä tuotteiden valmistukseen ruotsalaista maitoa on käytetty. Ruotsalainen perusmaito on vakiinnuttanut asemansa markkinoilla, varsinkin Etelä-Suomessa, ja aiheuttanut Valiolle kilpailupainetta. AH:n mukaan ostajat pyrkivät säilyttämään markkinoilla mahdollisimman monta toimijaa ja tarjoajaa eikä missään tuoteryhmässä lasketa yhden tavarantoimittajan varaan. Myös private label perusmaitojen osuus on kasvanut huomattavasti. Homescan-tilaston mukaan niiden osuus on vuonna 2010 ollut 16 prosenttia ja vuoden 2013 syyskuusta taaksepäin lasketulla 12 kuukauden ajanjaksolla 34 prosenttia.

321. KJ:n mukaan vuonna 2009 alkaneen ruotsalaisen maidon tuonnin määrä, noin 50 miljoonaa litraa vuodessa, on merkittävä ja sillä on Valion vähittäiskaupan asiakkaista suurin rooli S-ryhmässä. Asiakkaat haluavat, että niillä on vaihtoehtoja eivätkä tukeudu yhteen tavarantoimittajaan. Valio ei valmista private label perusmaitoja, joiden osuus on viime vuosina ja erityisesti vuonna 2013 kasvanut huimasti. KJ on kertonut, että tilityshinnan korotuksia on viety tukkuhintoihin jaksokaupan mukaisissa hinnantarkistustilanteissa.

322. IA on kertonut, että S-ryhmä ei ole koskaan ollut tilaamatta Valion maitoja. S-ryhmässä on koettu, että Valio on niin vahva merkki, että Valion maitoa on kuluttajakysynnän vuoksi syytä myydä. S-ryhmän ei ole mahdollista olla ostamatta maitoa Valiolta, koska S-ryhmä ostaa jo nyt Valion kilpailijoilta niin paljon kuin pystyy, mutta se ei riitä. Valion maidon osuus S-ryhmän myynnistä on hieman yli 30 prosenttia ja Arla Ingmanin, kun mukaan lasketaan sen kotimainen ja ruotsalainen maito sekä Rainbow-maito, noin 50 prosenttia. Arla Ingmanin toimittaman ruotsalaisen maidon osuus S-ryhmän hankinnoista on vuodesta 2010 lähtien ollut noin 10 prosenttia. Valion perusmaidon hinnannoston keväällä 2013 jälkeen ruotsalaisen maidon osuus oli noussut 14 prosenttiin mutta laskenut takaisin 10 prosenttiin, kun Rainbow-maito oli tuotu markkinoille.

323. HT:n mukaan Valion maito on vahva brändi, jota kuluttajat haluavat ostaa. Perusmaitoja valmistavien meijerien mahdollisuudet hankkia raakamaitoa vaikuttavat siihen, miltä toimittajilta Ruokakesko voi ostaa perusmaitoja. Kaikilla toimijoilla ei ole riittävästi raaka-ainetta saatavilla. Arla Ingmanin toimittaman Pirkka-maidon osuus Ruokakeskon hankinnoista on vuosina 2010–2012 ollut noin 10–30 prosenttia ja loppu on ollut Valion osuutta. Arla Ingmanin osuus on todistajan mukaan kasvanut Pirkka-maidon myynnin kasvun vuoksi. Pirkka-maidon tullessa myyntiin vuonna 2009 tai 2010 sen osuus perusmaitojen myynnistä on ollut noin 10 prosenttia ja on nykyisin noin 30 prosenttia. Osuuden kasvu on pääosin tapahtunut vuonna 2013, ja sen syynä on varmaankin Valion perusmaitojen hinnankorotus. Osuus ei voi kuitenkaan enää kasvaa, koska Arla Ingmanilla ei ole riittävästi maitoa. Ruokakesko olisi valmis ostamaan Arla Ingmanilta Pirkka-maitoa noin 30–40 prosenttia nykyistä enemmän. HT on kertonut, että Valio on perustellut vähittäiskaupalle myymiensä perusmaitojen tukkuhinnan korotuksia muun muassa maidontuottajille maksamiensa tilityshintojen korotuksilla.

324. RK:n mukaan Arla Ingmanin perusmaitojen tuotannon laajentamista rajoittaa muutama tekijä, joista tärkeimmät ovat raaka-aineen riittämättömyys ja tuotantokapasiteetti. JO:n mukaan raakamaidon saatavuus ja kapasiteetti rajoittavat Osuuskunta Satamaidon toiminnan laajentamista.

325. RI on kertonut, että tuottajasiirtymät tapahtuvat hyvin hitaasti ja niitä on vain muutama vuodessa. Myös TKK on kertonut, että tuottajasiirtymät tapahtuvat hyvin hitaasti ja että niiden kautta saatavan raakamaidon määrä on vähäinen. JO:n mukaan Osuuskunta Satamaito oli vuonna 2009 onnistunut saamaan uusia tuottajia, joiden raakamaitotuotanto on ollut yhteensä noin 2 miljoonaa litraa, mutta sen jälkeen tuottajasiirtymä on ollut heikompaa.

326. Markkinaoikeudessa todistajina kuultujen vähittäiskaupan edustajien IA:n ja HT:n kertoman perusteella vähittäiskauppojen on kuluttajamieltymyksen vuoksi ollut pidettävä Valion perusmaitoja valikoimissaan. Asiassa esitetyn mukaan markkinoilla ei ole Valion lisäksi ollut muita toimijoita, joiden kapasiteetti olisi liiketaloudelliselta kannalta realistisesti riittänyt täyttämään jonkin kaupparyhmittymän hankintavolyymin.

327. Valiota on siten ollut pidettävä välttämättömänä kauppakumppanina suurimmalle osalle vähittäiskauppoja. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin sen vuoksi, että esimerkiksi Lidl, jonka toimintatapaan on kuulunut vain yhden merkkisen tuotteen myynti, ja Suomen Lähikauppa, joka oli vuonna 2009 siirtynyt ostamaan perusmaitonsa Valion sijasta Arla Ingmanilta, eivät Valion mukaan osta lainkaan Valion perusmaitoja tai että esimerkiksi HOK-Elanto, joka perinteisesti on ostanut Arla Ingmanilta, ei tarjoa Valion perusmaitoja pienemmissä myymälöissään.

328. Markkinaoikeudessa todistajina kuultujen S-ryhmän, Ruokakeskon, Lidlin ja Osuuskunta Satamaidon edustajien kertoman perusteella nämä tahot eivät ole tuoneet pakattuja perusmaitoja Suomeen eikä niillä ole ollut konkreettisia suunnitelmia perusmaitojen tai raakamaidon tuonnin aloittamiseksi. Myöskään todistajana kuultu Juustoportti ILO:n edustaja ei ole pitänyt raakamaidon tuontia mahdollisena.

329. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka nojalla alalle tulon voitaisiin raakamaidon saatavuudesta, perusmaitojen säilyvyyden sen kuljetukselle asettamista vaatimuksista, myymälöiden rajallisesta hyllytilasta, Valion kilpailijoiden esiin tuomista kapasiteettirajoituksista ja osapuolten esiin tuomista investointien kustannuksista ja vaatimasta ajasta huolimatta katsoa olleen todennäköistä, oikea-aikaista ja riittävää. Kilpailun uhan ei siten voida katsoa olleen välitön.

330. Valio on kertonut olevansa Suomen ainoa kaupan keskusliikkeistä riippumaton valtakunnallinen lämpötilasäädeltyjen elintarvikkeiden jakelija. Sen jakelu kattaa kaikki vähittäiskaupparyhmien myymälät ja ison osan Food Service kentän pisteistä. Valion jakelussa on meijerituotteiden lisäksi liha-, leipomo- ja jäätelöteollisuuden tuotteita. Markkinaoikeus katsoo, että Valion jakelujärjestelmä vahvistaa osaltaan sen määräävää markkina-asemaa.

331. Valion suuren markkinaosuuden merkityksellisillä markkinoilla ja muut olosuhteet huomioon ottaen Valion markkina-asemaa vahvistavana tekijänä voidaan osaltaan pitää myös yhtiön harjoittaman hinnoittelupolitiikan mainevaikutusta.

332. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin edellä raakamaidon saatavuudesta ja Valion kilpailijoiden tuotantokapasiteettirajoituksista esitetty huomioon ottaen luotettavasti todeta, että vähittäiskauppa olisi tarkasteluajanjaksolla käyttänyt Valiota kohtaan todellista neuvotteluvoimaa esimerkiksi kieltäytymällä hinnankorotuksista tai vaihtamalla perusmaitojen toimittajaa.

333. Markkinaoikeus katsoo, että virasto on voinut katsoa, että Valion vahva markkina-asema raakamaidon hankinnassa ja mahdollisuus vaikuttaa kilpailijoidensa raaka-aineen hankintakustannuksiin, kilpailijoiden riippuvuus Valiosta raakamaidon hankinnassa, kilpailijoihin verrattuna laaja tuotevalikoima, vahvat tuotemerkit ja oma jakelujärjestelmä, raakamaidon tuonnin kannattavuutta rajoittavat tekijät, kilpailijoiden kapasiteetin rajallisuus ja uuden kapasiteetin korkeat kustannukset ja vaatima aika sekä Valion harjoittaman hinnoittelupolitiikan sille tuoma maine osaltaan vahvistavat Valion markkinavoimaa ja ettei Valion asiakkailla ole sellaista neuvotteluvoimaa, joka rajoittaisi merkittävästi Valion markkinavoimaa.

334. Valiolla on tarkasteluajanjaksolla ollut korkea, yli 50 prosentin markkinaosuus, jota muut edellä todetut tekijät ovat vahvistaneet. Asiassa ei ole osoitettu olevan sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joista olisi johtunut, että Valiolla ei edellä todetusta markkinaosuudestaan huolimatta olisi ollut määräävää markkina-asemaa merkityksellisillä markkinoilla.

335. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella kuten virasto, että Valio on ollut valituksenalaisessa päätöksessä tarkastellulla ajanjaksolla määräävässä markkina-asemassa asiassa määritetyillä merkityksellisillä markkinoilla.

1.2.5 Väärinkäyttö

1.2.5.1 Arvioinnin lähtökohdista

336. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut sen selvitysten osoittavan, että Valio on määräävässä asemassa perusmaitojen tukkumyynnissä ja valmistuksessa Suomessa ja että Valio on käyttänyt väärin tätä määräävää asemaansa. (valituksenalaisen päätöksen 542 kohta)

337. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että kiristynyt kilpailutilanne vuodesta 2009 lähtien oli johtanut perusmaitojen hintatason laskuun kotimaan markkinoilla. Muuttuneessa markkinatilanteessa Valio on kokenut Arlan Ingmanin markkinaosuuden kasvun ja ruotsalaiseen raakamaitoon perustuvien perusmaitojen tulon kaupan hyllyille uhaksi omalle liiketoiminnalleen. Kolmen S-ryhmän alueosuuskaupan päätoimittajuuden menetys alkuvuodesta 2010 on johtanut tilanteen kärjistymiseen ja Valion ylimmässä johdossa tehtyyn päätökseen pudottaa perusmaitojen hinnat tasolle, joka ei ole enää kattanut niiden valmistuksen muuttuvia kustannuksia. (valituksenalaisen päätöksen 543 kohta)

338. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston selvitykset osoittavat, että Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset hinnat kaikkien tarkastelun kohteena olevien hintakausien aikana ajanjaksolla 1.3.2010–31.8.2012 ovat alittaneet liiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Viraston tietojen mukaan muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu on valituksenalaista päätöstä annettaessa yhä jatkunut. Suurimmillaan tappio on ollut hintakaudella 1.9.–31.12.2011, jolloin Valion keskimääräinen tappio perusmaitolitraa kohden on ollut 14,85 senttiä. Viimeisimpänä tarkastelun kohteena olevana hintakautena 1.5.–31.8.2012 Valion keskimääräinen tappio on ollut 13,95 senttiä litralta. (valituksenalaisen päätöksen 544 kohta)

339. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että keskeinen erimielisyys Valion ja viraston välillä on liittynyt perusmaitojen raaka-aineena käytettävän raakamaidon kustannuksen luokitteluun ja sen arvostukseen kustannusten kattamista tarkastelevissa laskelmissa. Virasto on katsonut, että arvioitaessa sitä, voitaisiinko Valion soveltamilla menettelyillä sulkea Suomen perusmaitojen markkinoilta kilpailija, joka olisi yhtä tehokas kuin määräävässä asemassa oleva Valio, kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka yhtä tehokas kilpailija joutuu raaka-aineesta maksamaan. Ylivoimaisen markkina-asemansa turvin Valio pystyy asettamaan raakamaidon hintatason, jota sen kilpailijoiden on seurattava ja johon niiden on vastattava riippumatta yhtiömuodosta tai liiketoiminnan tosiasiallisesta kannattavuudesta. Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on siten muuttuva kustannus niin Valion olemassa oleville kilpailijoille kuin markkinoille tuloa suunnitteleville uusille mahdollisille kilpailijoille. (valituksenalaisen päätöksen 545 kohta)

340. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu on jo sinällään osoitus määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, sillä yhtä tehokas kilpailija ei tällöin voi tarjota tuotteita asiakkaille ilman tappiota. Viraston hallussa olevista Valion sisäistä asiakirjoista käy lisäksi ilmi, että kustannukset alittavan hinnoittelun taustalla on markkinoiden kilpailun vastaiseen sulkemiseen tähtäävä hinnoittelustrategia. Viraston asiakirjanäyttö osoittaa, että helmikuussa 2010 Valion toimitusjohtaja on yhdessä yhtiön hallituksen ja johtoryhmän kanssa tehnyt tietoisen päätöksen luopua perusmaitoliiketoiminnan voitoista tarkoituksenaan lopettaa maitoraaka-aineen tuonti Ruotsista, saavuttaa merkittävä, 80 prosentin, markkinaosuus ja nostaa tämän jälkeen perusmaitojen hinnat tasolle, jolla ne olivat olleet ennen Arla Foodsiin fuusioituneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille. (valituksenalaisen päätöksen 546 kohta) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettelyssä on kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä myös silloin, kun hinnoittelu kattaa muuttuvat kustannukset mutta alittaa kokonaiskustannukset, jos syrjäyttämistarkoitus voidaan näyttää toteen. Näin ollen Valion menettely täyttää määräävän aseman väärinkäytön tunnusmerkistön myös siinä tapauksessa, että sen hintojen katsottaisiin kattaneen muuttuvat kustannukset, mutta jääneen alle kokonaiskustannusten. (valituksenalaisen päätöksen 547 kohta)

341. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion S-ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset ovat korostaneet sen muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. Valion S-ryhmälle soveltamat alennuskäytännöt ovat johtaneet siihen, että Arla Ingman on joutunut myymään sekä vuonna 2010 että vuonna 2011 perusmaidot SOK:lle olennaisesti halvemmalla kuin mikä Valion jo itsessään muuttuvat kustannukset alittava toteutunut hinta SOK:lle on ollut. Tästä on seurannut, että Arla Ingmanin tappiot perusmaitojen toimituksissa SOK:lle ovat kasvaneet huomattavasti suuremmiksi kuin Valion. (valituksenalaisen päätöksen 548 kohta)

342. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion menettelyn poissulkevaa vaikutusta on korostanut myös sen alennuskäytäntöjen valikoivuus. Viraston selvitykset osoittavat, että Valio on kohdistanut volyymiperusteisia alennuksia erityisesti hankintojaan Arla Ingmanille siirtäneeseen S-ryhmään. Valion soveltaman alennustaulukon suurimmat alennukset tuottavat korkeimmat kasvutarjoukset ovat edellyttäneet niin suuren perusmaitovolyymin hankkimista Valiolta, etteivät ne ole soveltuneet lainkaan muihin vähittäiskaupan ryhmittymiin kuin S-ryhmään. Lisäksi Valio on tarjonnut SOK:lle maaliskuussa 2010 uusia lisäalennuksia, joiden ehtona on ollut, että S-ryhmä lisäisi ostojaan Valiolta. Ilman volyymien kasvattamista hinnat olisivat säilyneet ennallaan. Valion tarjous on ollut yksinomaan S-ryhmälle osoitettu ylimääräinen tarjous volyymien kasvattamiseksi. (valituksenalaisen päätöksen 549 kohta)

343. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston asiakirjanäyttö osoittaa, että johtava peruste Valion hinnoittelussa keväästä 2010 lähtien on ollut markkinoiden sulkeminen kilpailun vastaisesti yhtiön perusmaitoliiketoiminnan tuloksen uhrauksen kustannuksella. Valion tavoitteekseen asettaman 80 prosentin markkinaosuuden saavuttaminen olisi merkinnyt sitä, että Valio olisi kasvattanut markkinaosuuttaan 25 prosenttiyksiköllä ja saanut haltuunsa suurimman osan kilpailijoidensa perusmaitojen myynnin volyymista. Samalla se olisi merkinnyt sitä, että Arla Ingman olisi marginalisoitunut pieneksi alueelliseksi toimijaksi tai poistunut kokonaan markkinoilta. Valion menettelyn vaikutuksena myös muiden alalla toimivien pienempien meijereiden, kuten Osuuskunta Satamaidon ja Osuuskunta Maitokolmion kilpailukyky ja kannattavuus ovat heikentyneet olennaisesti ja yritykset ovat kärsineet huomattavia tappioita. (valituksenalaisen päätöksen 550 kohta)

344. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määräävä markkina-asema tuo yritykselle erityisvastuun, jonka mukaan määräävässä asemassa olevan yrityksen tulee varmistua siitä, ettei sen toiminta haittaa toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla. Arvioitaessa Valion menettelyä kokonaisuutena on viraston selvitysten perustella ilmeistä, että Valion toiminta on ristiriidassa määräävän aseman mukanaan tuoman erityisvastuun kanssa. Valio on omaksunut hinnoittelustrategian, jossa se kustannukset alittavalla hinnoittelulla, poissulkevaa vaikutusta korostaneilla volyymialennuksilla sekä valikoivilla alennuskäytännöillä on pyrkinyt kilpailun vastaisesti sulkemaan perusmaitojen markkinat ja estämään yhteismarkkinoiden tehokaan toiminnan sekä siitä koituvat hyödyt suomalaisille kuluttajille. Valion menettelyn tarkoituksena on ollut tehokkaan kilpailun poissulkeutumisen kautta saavuttaa erittäin huomattava markkinaosuus ja nostaa perusmaitojen hinnat aiheuttaen merkittävää haittaa kuluttajille. (valituksenalaisen päätöksen 551 kohta)

345. Valio on valituksessaan kiistänyt syyllistyneensä saalistushinnoitteluun markkinoiden sulkemiseksi. Valion tarkoituksena ei ole ollut sulkea kilpailijoita pois perusmaitomarkkinoilta vaan vastata tuonnin aiheuttamaan kilpailupaineeseen. Valion volyymialennukset ovat kilpailuoikeudellisesti sallittuja paljousalennuksia ja perustuvat kunkin asiakkaan tuottamiin tehokkuusetuihin.

346. Valion mukaan viraston näkemys perustuu virheelliseen käsitykseen meijeriliiketoiminnasta, sen taloudellisista lainalaisuuksista ja niitä heijastelevasta kannattavuuslaskennasta. Valion perusmaitoliiketoiminta on ollut tarkastelukaudella kannattavaa. Viraston laskelmat ja asiakirjanäyttö eivät osoita, että Valio olisi tehnyt tappiota eikä että Valion hinnoittelun tarkoituksena olisi ollut kilpailijoiden poissulkeminen. Valion hinnoittelu ei ole voinut sulkea yhtä tehokkaita kilpailijoita pois markkinoilta.

347. Valio on valituksessaan esittänyt samoja näkökohtia kuin virastolle sen hallintomenettelyn aikana. Virasto on ottanut virheellisesti omien kustannuslaskelmiensa perustaksi raakamaidon tilityshinnan. Tuottajille maksettava tilityshinta ei ole aito raaka-ainekustannus samalla tavalla kuin muilla toimialoilla. Raakamaito on Valiolle kiinteä kustannus eikä ole kokonaisuudessaan kustannusta, koska tuottajille maksettavaan hintaan sisältyy myös voitonjakoa. Tuloslaskelmiin sisältyvällä maitoraaka-ainekustannuksen varastokirjanpidon arvosuhteella ei voida kohdentaa raakamaidon kustannuksia kannattavuuslaskentaa varten. Tuloslaskelmiin sisältyvistä muuttuviksi kustannuksiksi luokitelluista myyntirahdeista ja henkilöstökuluista vain osa on todellisuudessa muuttuvia kustannuksia ja loppu kiinteitä kustannuksia. Markkinoiden erityispiirteiden vuoksi raakamaidon kustannusta ei voida tarkastella muuttuvana kustannuksena, vaan sitä on tarkasteltava Valion vaihtoehtoistuottolaskennan kautta laskettavana vältettävänä lisäkustannuksena. Raakamaidon vältettäviä kustannuksia eli vaihtoehtoistuottoa seurataan yhtiössä jatkuvasti epäsuorasti maitotuottolaskelmien kautta. Käytännössä vaihtoehtoinen tuotto tarkoittaa yleensä vientijuustoja tai rasvattoman maitojauheen ja teollisuusvoin vientihintaa eli niin sanottuja kansainvälisiä bulkkituotteita. Hinnoittelu näiden tuotteiden tuottaman katetason yläpuolelle on antanut yhtiölle positiivista kassavirtaa jokaisesta litrasta, eikä uhrausta ole syntynyt.

348. Asiassa on siten Valion valituksenalaisesta päätöksestä tekemän valituksen johdosta arvioitava ensiksi, onko Valion katsottava käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla.

1.2.5.2 Sovellettavat oikeusohjeet

349. Kilpailulain 7 §:n mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä voi olla erityisesti:

a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;

b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;

c) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai

d) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

350. Kilpailulain 7 §:n esitöissä on todettu, että pykälä on sama kuin tuolloin voimassa olleen lain 6 §. Kilpailunrajoituslain 6 §:ää koskevissa esitöissä (HE 11/2004 vp s. 35) on todettu muun ohella, että pykälässä säädetään määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellosta ja että se korvaa tuolloin voimassa olleen lain 7 §:n. Esitöiden mukaan muutoksen tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon kansallisen sääntelyn muotoa vastaamaan EY:n perustamissopimuksen määräävän aseman väärinkäytön sääntelyä. Pykälä perustuu EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaan (josta on sittemmin tullut SEUT 102 artikla), ja sitä on tulkittava 82 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Pykälän sisältö vastaa pääosin tuolloin voimassa olleen lain 7 §:n sisältöä, vaikka sen sanamuoto poikkeaakin aikaisemmasta. Pykälän mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Määräävä markkina-asema on määritelty lain 3 §:n 2 momentissa. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi olla erityisesti pykälän neljässä alakohdassa mainittu toiminta. Luettelo ei ole tyhjentävä, vaan myös muita toimia voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

351. SEUT 102 artiklan mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti:

a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;

b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;

c) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;

d) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

352. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on objektiivinen käsite, joka tarkoittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä, joka on omiaan vaikuttamaan sellaisten markkinoiden rakenteeseen, joilla juuri kyseessä olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, ja joka estää markkinoilla vielä olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen tai tämän kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tuo yritys käyttää muita kuin niitä keinoja, joita taloudellisten toimijoiden suoritteisiin perustuvassa tuotteiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 91 kohta; tuomio Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, EU:C:1983:313, 70 kohta; tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 69 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 104 kohta; tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603, 174 kohta; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 27 kohta ja tuomio AstraZeneca v. komissio, EU:C:2012:770, 74 kohta).

353. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että SEUT 102 artiklassa ei tarkoiteta ainoastaan menettelyjä, jotka aiheuttavat välitöntä vahinkoa kuluttajille, vaan myös menettelyjä, jotka aiheuttavat vahinkoa kuluttajille kilpailua rajoittamalla. Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla. (tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 24 kohta; tuomio Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 20 ja 23 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 171 kohta)

354. Määräävän markkina-aseman olemassaolon toteaminen ei sinänsä merkitse minkäänlaista moitetta asianomaista yritystä kohtaan (tuomio Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, EU:C:1983:313, 57 kohta; tuomio Compagnie Maritime Belge Transports ym. v. komissio, C-395/96 P ja C-396/96 P, EU:C:2000:132, 37 kohta ja tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 21 kohta). SEUT 102 artiklan tavoitteena ei näet ole estää yritystä hankkimasta omilla ansioillaan määräävää asemaa markkinoilla. Mainitun määräyksen tarkoituksena ei ole myöskään taata, että kilpailijat, jotka ovat vähemmän tehokkaita kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, pysyvät markkinoilla. (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

355. Kaikki markkinoilta syrjäyttäminen ei välttämättä rajoita kilpailua. Laatukilpailu voi jo määritelmänsä mukaan johtaa siihen, että vähemmän tehokkaat ja siis erityisesti hintojen, valikoiman, laadun tai innovaatioiden osalta kuluttajille vähemmän kiinnostavat kilpailijat häviävät markkinoilta tai joutuvat vähäpätöiseen asemaan. (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

356. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 102 artiklassa kielletään siis määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä muun muassa toteuttamasta sellaisia käytäntöjä, joilla on markkinoilta syrjäyttävä vaikutus sen sellaisiin kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se itse, vahvistamalla määräävää markkina-asemaansa muihin menetelmiin kuin laatukilpailuun turvautumalla. Tältä kannalta katsoen kaikkea hintakilpailua ei siis voida pitää oikeutettuna. (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 25 kohta ja vastaavasti tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 70 ja 72 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 106 kohta; tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603, 177 kohta; vastaavasti tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 39 ja 40 kohta ja tuomio AstraZeneca v. komissio, EU:C:2012:770, 75 kohta)

1.2.5.3 Saalistushinnoittelu

1.2.5.3.1 Valion hinnoittelu

357. Markkinaoikeus on seuraavassa arvioinut viraston tekemän Valion kustannusten kattamisen tarkastelun. Markkinaoikeus on ensin arvioinut viraston tekemän tarkastelun lähtökohdan oikeellisuuden, tämän jälkeen valituksenalaisen päätöksen luokittelun mukaisesti Valion väitteet kustannusluvuista ja kustannusten luokittelusta sekä lopuksi viraston Valion kustannusten alittamista ja perusmaitoliiketoiminnan tulosta koskevien johtopäätösten oikeellisuuden.

1.2.5.3.1.1 Valion kustannusten kattamisen tarkastelu

Arvioinnin lähtökohdista

358. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että määritettäessä sitä, onko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys käyttänyt väärin tätä asemaansa soveltaessaan hinnoittelukäytäntöjään, on arvioitava olosuhteita kokonaisuudessaan ja tutkittava, pyritäänkö hinnoittelukäytännöillä poistamaan ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan tätä mahdollisuutta, estämään kilpailijoilta markkinoille pääsy, soveltamaan erilaisia ehtoja samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla taikka vahvistamaan määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla (tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603, 175 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 28 kohta; tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 26 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 269 kohta).

359. Muuttuvien kustannusten keskiarvoa alhaisempia hintoja on lähtökohtaisesti pidettävä osoituksena määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, koska määräävässä asemassa olevan, tällaisia hintoja soveltavan yrityksen taloudellisena tarkoituksena ei voi olla muu kuin kilpailijan syrjäyttäminen. Toisaalta kokonaiskustannusten keskiarvoa alhaisempia mutta muuttuvien kustannusten keskiarvoa korkeampia hintoja on pidettävä osoituksena markkina-aseman väärinkäytöstä ainoastaan, jos ne on vahvistettu osana kilpailijan syrjäyttämiseen tähtäävää suunnitelmaa. (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 71 ja 72 kohta; tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436, 41 kohta ja tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 109 kohta)

360. Unionin tuomioistuin ei ole hyväksynyt vaatimusta siitä, että näyttöä tietyn kustannustason alle jäävän hinnoittelun johdosta aiheutuneiden tappioiden takaisin saamisesta edellytettäisiin tilanteessa, jossa yrityksellä oleva syrjäyttämistarkoitus voidaan johtaa siitä, että se soveltaa muuttuvien kustannusten keskiarvoa alhaisempia hintoja (tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 110 kohta ja vastaavasti tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436, 44 kohta).

361. Tämä tulkinta ei tietenkään sulje pois sitä, että komissio voi pitää tällaista mahdollisuutta saada tappiot takaisin merkityksellisenä sitä arvioitaessa, onko kyseessä olevaa käytäntöä pidettävä määräävän aseman väärinkäyttönä, jos sen avulla kyetään esimerkiksi sulkemaan pois muuttuvien kustannusten keskiarvon alittavien hintojen soveltamistapauksessa muut taloudelliset tarkoitukset kuin kilpailijan syrjäyttäminen tai osoittamaan kokonaiskustannusten keskiarvon alittavien mutta muuttuvien kustannusten keskiarvon ylittävien hintojen soveltamistapauksessa kilpailijan syrjäyttämiseen tähtäävän suunnitelman olemassaolo (tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 111 kohta).

362. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on toisaalta myös katsottu, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijansa tiettyihin aikaisempiin asiakkaisiin soveltaman alhaisten hintojen käytännön ei voida katsoa olevan markkinoilta syrjäyttämiseen perustuvaa väärinkäyttöä pelkästään sillä perusteella, että hinta, jota määräävässä markkina-asemassa oleva yritys soveltaa yhteen asiakkaaseen, on tasolla, joka alittaa toiminnasta aiheutuvat keskimääräiset kokonaiskustannukset mutta ylittää siitä aiheutuvat keskimääräiset lisäkustannukset, sellaisina kuin ne on arvioitu pääasian taustalla olevassa menettelyssä. Kilpailua rajoittavien vaikutusten arvioimiseksi pääasian kaltaisissa olosuhteissa on selvitettävä, seuraako tästä hinnoittelusta ilman objektiivista perustelua se, että kyseinen kilpailija tosiasiallisesti tai todennäköisesti syrjäytyy markkinoilta kilpailun haitaksi ja tämän seurauksena vastoin kuluttajien etua. (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 31 ja 44 kohta)

363. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimintaa voidaan pitää SEUT 102 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä tuottamuksesta riippumatta (tuomio Clearstream v. komissio, EU:T:2009:317, 141 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

364. Komissio on antanut SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon (Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpano¬tavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen, EUVL 2009, C 45, s. 7), jossa vahvistetaan täytäntöönpanoa koskevat ensisijaiset tavoitteet, jotka ohjaavat komission toimintaa sen soveltaessa SEUT 102 artiklaa määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen. Komission tiedonannossa esitettyä voidaan soveltuvin osin käyttää apuna myös tässä asiassa.

365. Komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon 23 kohdan mukaan komissio tarkastelee tiedonannon 23–27 kohdan seikkoja arvioidessaan hinnoitteluun perustuvaa markkinoiden sulkemista. Voimakas hintakilpailu hyödyttää yleensä kuluttajia. Kilpailunvastaisen markkinoiden sulkemisen estämiseksi komissio puuttuu asiaan yleensä vain silloin, kun kyseinen menettelytapa on haitannut tai voi haitata sellaisten kilpailijoiden suunnalta tulevaa kilpailua, joiden katsotaan olevan yhtä tehokkaita kuin määräävässä asemassa oleva yritys.

366. Kyseisen tiedonannon 24 kohdassa on todettu komission kuitenkin myöntävän, että eräissä tapauksissa tehokkuudeltaan heikompi kilpailija voi myös aiheuttaa kilpailupainetta, joka olisi otettava huomioon arvioitaessa, johtaako tietty hinnoitteluun perustuva menettelytapa kilpailunvastaiseen markkinoiden sulkemiseen. Komissio soveltaa dynaamista näkemystä kilpailupainetta tarkastellessaan, sillä ilman määräävän aseman väärinkäyttöä kyseinen kilpailija voi hyötyä kysyntään liittyvistä eduista, kuten verkosto- ja kokemusvaikutuksista, joilla on taipumus parantaa sen tehokkuutta.

367. Mainitun tiedonannon 25 kohdan mukaan määrittääkseen, olisiko todennäköistä, että kyseisellä menettelytavalla voitaisiin sulkea markkinoilta jopa sellainen oletettu kilpailija, joka olisi yhtä tehokas kuin määräävässä asemassa oleva yritys, komissio tarkastelee kustannuksiin ja myyntihintoihin liittyviä taloudellisia tietoja ja erityisesti sitä, harjoittaako määräävässä asemassa oleva yritys kustannukset alittavaa hinnoittelua. Tarkastelu edellyttää, että käytettävissä on riittävän luotettavia tietoja. Komissio käyttää määräävässä asemassa olevan yrityksen kustannuksia koskevia tietoja, jos ne ovat saatavilla. Jos näistä kustannuksista ei ole saatavilla luotettavia tietoja, komissio voi käyttää kilpailijoiden kustannuksia koskevia tietoja tai muita vastaavia luotettavia tietoja.

368. Saman tiedonannon 26 kohdan mukaan kustannusten vertailuarvot, joita komissio todennäköisesti käyttää, ovat keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ja pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset. Jos keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset eivät tule katetuiksi, se on merkki siitä, että määräävässä asemassa oleva yritys uhraa lyhyen aikavälin voitot ja että yhtä tehokas kilpailija ei voi tarjota tuotteita asiakkaille ilman tappiota. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset ovat yleensä keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia suuremmat, koska toisin kuin jälkimmäiset, jotka sisältävät kiinteät kustannukset vain, jos ne ovat kertyneet tarkastelukauden aikana, ne sisältävät tuotekohtaiset kiinteät kustannukset, jotka ovat kertyneet ennen väitetyn määräävän aseman väärinkäytön kattamaa ajanjaksoa. Jos määräävässä asemassa oleva yritys ei kata pitkän aikavälin keskimääräisiä lisäkustannuksia, se on merkki siitä, että yritys ei saa takaisin kaikkia kyseisen hyödykkeen tai palvelun tuottamiseen liittyviä kiinteitä kustannuksia ja että yhtä tehokkaasti toimiva kilpailija saatettaisiin sulkea markkinoilta.

369. Kyseisessä tiedonannossa todetun mukaan keskimääräisillä vältettävissä olevilla kustannuksilla tarkoitetaan niiden kustannusten keskiarvoa, jotka olisi voitu välttää, jos yritys ei olisi tuottanut diskreettiä määrää (ylimääräistä) tuotantoa, tässä tapauksessa määrää, johon määräävän aseman väärinkäytön väitetään vaikuttaneen. Useimmissa tapauksissa keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ja keskimääräiset muuttuvat kustannukset ovat samat, sillä usein vain muuttuvat kustannukset ovat vältettävissä. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset ovat kaikkien yritykselle tietyn tuotteen valmistamisesta aiheutuvien (muuttuvien ja kiinteiden) kustannusten keskiarvo. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset ja keskimääräiset kokonaiskustannukset ovat hyviä toistensa indikaattoreita ja samoja yrityksissä, jotka valmistavat yhtä ainoaa tuotetta. Jos monia tuotteita valmistavat yritykset saavat mittakaavaetuja, pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset alittaisivat kunkin yksittäisen tuotteen keskimääräiset kokonaiskustannukset, sillä todellisia yhteisiä kustannuksia ei oteta huomioon pitkän aikavälin keskimääräisissä lisäkustannuksissa. Kun tuotteita on monia, yhteisiä kustannuksia eivät ole kustannukset, jotka olisi voitu välttää, jos tiettyä tuotetta tai tuotelajitelmaa ei olisi valmistettu. Jos yhteiset kustannukset ovat huomattavan suuret, ne on ehkä otettava huomioon arvioitaessa kykyä sulkea yhtä tehokkaat kilpailijat markkinoilta.

370. Samassa tiedonannossa on todettu myös, että näiden kustannusten vertailuarvojen soveltamiseksi voi olla tarpeen tarkastella määräävässä asemassa olevan yrityksen ja sen kilpailijoiden tuottoja ja kustannuksia laajemmin. Ei ehkä riitä, että tarkastellaan vain sitä, kattaako hinta tai tuotto kyseisen tuotteen kustannukset, vaan saattaa olla tarpeen tarkastella lisätuottoja, jos määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytapa vaikuttaa kielteisesti sen muilta markkinoilta tai muista tuotteista saataviin tuottoihin. Samoin kaksipuolisilla markkinoilla saattaa olla tarpeen tarkastella samanaikaisesti markkinoiden kummankin puolen tuottoja ja kustannuksia.

371. Kyseisen tiedonannon 27 kohdan mukaan, jos tietojen perusteella on ilmeistä, että yhtä tehokas kilpailija voi kilpailla tehokkaasti määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytännön kanssa, komissio periaatteessa päättelee, että määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavalla ei todennäköisesti ole kielteistä vaikutusta tehokkaaseen kilpailuun eikä sen vuoksi kuluttajiin. Tämän johdosta on epätodennäköistä, että komissio puuttuu asiaan. Jos taas tietojen perusteella näyttää siltä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen veloittama hinta voi mahdollisesti sulkea markkinoilta yhtä tehokkaat kilpailijat, komissio ottaa tämän ja muut merkitykselliset määrälliset ja/tai laadulliset todisteet huomioon arvioidessaan yleisesti kilpailunvastaista markkinoiden sulkemista.

372. Saman tiedonannon 63 kohdan mukaan ensisijaisten täytäntöönpanotavoitteidensa mukaisesti komissio puuttuu yleensä asiaan, jos on todisteita siitä, että määräävässä asemassa oleva yritys harjoittaa saalistushinnoittelua siten, että se tarkoituksella saattaa itsensä alttiiksi tappioille tai luopuu voitosta lyhyellä aikavälillä (jäljempänä tappiolla myyminen) sulkeakseen tai saadakseen todennäköisesti suljettua markkinoilta yhden tai useamman todellisista tai mahdollisista kilpailijoistaan ja vahvistaakseen markkina-asemaansa tai säilyttääkseen sen, ja aiheuttaa näin haittaa kuluttajille.

373. Kyseisen tiedonannon 64 kohdan mukaan komissio katsoo tietyn käytännön sisältävän tappiolla myymisen elementin, jos määräävässä asemassa oleva yritys veloittaa tarkasteltavana olevan ajanjakson ajan alemman hinnan koko tuotannostaan tai sen tietystä osasta taikka laajentaa tuotantoaan tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana siten, että sille on aiheutunut tai aiheutuu tappioita, jotka olisi voitu välttää. Arvioidessaan, aiheutuuko määräävässä asemassa olevalle yritykselle tai onko sille aiheutunut vältettävissä olevia tappioita, komissio ottaa lähtökohdaksi keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset. Jos määräävässä asemassa oleva yritys veloittaa koko tuotannostaan tai osasta sitä hintaa, joka on keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia alhaisempi, se ei saa takaisin kustannuksia, jotka olisi voitu välttää siten, ettei tätä tuotantoa olisi tuotettu: sille aiheutuu tappiota, joka olisi voitu välttää. Useimmissa tapauksissa komissio katsoo, että hinnoittelu keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia alhaisemmalle tasolle on selkeä merkki tappiolla myymisestä.

374. Mainitussa tiedonannossa on todettu, että useimmissa tapauksissa muuttuvat keskimääräiset kustannukset ja keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ovat samat, sillä usein ainoastaan muuttuvat kustannukset ovat vältettävissä. Olosuhteissa, joissa muuttuvat keskimääräiset kustannukset ja keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset eroavat toisistaan, jälkimmäiset kustannukset antavat paremman kuvan mahdollisesta tappiolla myymisestä. Jos määräävässä asemassa olevan yrityksen olisi esimerkiksi laajennettava kapasiteettiaan voidakseen harjoittaa saalistushinnoittelua, tämän ylimääräisen kapasiteetin uponneet kustannukset olisi otettava huomioon tarkasteltaessa määräävässä asemassa olevan yrityksen tappioita. Nämä kustannukset näkyisivät keskimääräisissä vältettävissä olevissa kustannuksissa, mutta eivät muuttuvissa keskimääräisissä kustannuksissa.

375. Saman tiedonannon 65 kohdan mukaan tappiolla myymisen käsite sisältää kuitenkin muutakin kuin pelkästään hinnoittelun keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia alhaisemmalle tasolle. Saadakseen selville saalistushinnoitteluun perustuvan strategian olemassaolon komissio voi tutkia myös sitä, onko väitetty saalistushinnoittelu johtanut lyhyellä aikavälillä nettotuloihin, jotka ovat alemmat kuin tulot, jotka olisi voitu todennäköisesti saada kohtuullista vaihtoehtoista toimintamallia käyttäen, toisin sanoen, onko määräävässä asemassa olevalle yritykselle aiheutunut tappiota, jonka se olisi voinut välttää. Komissio ei vertaa varsinaista menettelytapaa oletettuihin tai teoreettisiin vaihtoehtoihin, jotka olisivat voineet olla kannattavampia. Huomioon otetaan vain taloudellisesti järkevät ja toteutettavissa olevat vaihtoehdot, joiden voidaan realistisesti odottaa olevan kannattavampia kyseistä määräävässä asemassa olevaa yritystä koskevat markkinaolosuhteet ja liiketaloudellinen todellisuus huomioiden.

376. Mainitun tiedonannon 66 kohdan mukaan joissakin tapauksissa on mahdollista nojautua välittömiin todisteisiin, jotka koostuvat määräävässä asemassa olevan yrityksen saalistushinnoittelun selvästi osoittavista asiakirjoista. Tällaisia voivat olla yksityiskohtainen suunnitelma myydä tappiolla kilpailijan sulkemiseksi pois, markkinoille tulon estämiseksi tai markkinoiden syntymisen ehkäisemiseksi, tai todisteet konkreettisesta saalistushinnoittelun uhasta.

377. Saman tiedonannon 67 kohdan mukaan, jos käytettävissä on riittävästi luotettavaa tietoa, komissio soveltaa tiedonannon 25–27 kohdassa kuvailtua yhtä tehokkaan kilpailijan analyysia määrittääkseen, voiko menettelytapa aiheuttaa kuluttajille haittaa. Tavallisesti ainoastaan pitkän aikavälin keskimääräisiä lisäkustannuksia alhaisemmalle tasolle hinnoittelu mahdollistaa yhtä tehokkaiden kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen.

378. Kyseisen tiedonannon 68 kohdan mukaan komissio tutkii tiedonannon 20 kohdassa mainittujen tekijöiden lisäksi yleisesti, vähentääkö epäilty menettelytapa kilpailijoiden kilpailuun ryhtymisen todennäköisyyttä ja millä tavoin. Jos määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on esimerkiksi paremmat tiedot kustannuksista tai muista markkinaehdoista tai se pystyy vääristämään kannattavuudesta kertovia markkinasignaaleja, se saattaa harjoittaa saalistushinnoittelua vaikuttaakseen mahdollisten markkinoille tulijoiden odotuksiin ja estääkseen sen kautta markkinoille tulon. Jos menettelytapa ja sen todennäköiset vaikutukset tuntuvat useilla markkinoilla ja/tai useampina peräkkäisinä mahdollisen markkinoille tulon ajankohtina, voidaan ehkä osoittaa, että määräävässä asemassa oleva yritys pyrkii hankkimaan itselleen saalistushinnoittelun harjoittajan maineen. Jos kohteena oleva kilpailija on riippuvainen ulkoisesta rahoituksesta, määräävässä asemassa olevan yrityksen tekemät merkittävät hinnanalennukset tai muu saalistushinnoitteluun liittyvä menettelytapa voi vaikuttaa kielteisesti kilpailijan toimintakykyyn, niin että sen mahdollisuudet saada lisärahoitusta voivat heikentyä merkittävästi.

379. Saman tiedonannon 69 kohdassa on todettu, että komission näkemyksen mukaan ei ole välttämätöntä osoittaa, että kilpailijat ovat poistuneet markkinoilta, jotta voitaisiin osoittaa kyseessä olleen kilpailunvastaisen markkinoiden sulkemisen. On mahdollista, että määräävässä asemassa oleva yritys pitää parempana estää kilpailijaa harjoittamasta kovaa kilpailua ja saada sen pikemminkin noudattamaan omaa hinnoitteluaan kuin poistaa sitä markkinoilta kokonaan. Tällaisella pakottamisella samanlaiseen hinnoitteluun vältetään kilpailijoiden markkinoilta poistamiseen liittyvät riskit, varsinkin se riski, että kilpailijan omaisuus myydään halvalla, mutta se jää markkinoille niin, että niille tulee uusi, tuotteita edullisesti tarjoava toimija.

380. Kyseisen tiedonannon 70 kohdan mukaan yleisesti ottaen kuluttajille aiheutuu todennäköisesti haittaa, jos määräävässä asemassa oleva yritys voi kohtuudella olettaa markkinavoimansa olevan saalistushinnoittelukäytännön loputtua suurempi kuin se olisi ollut, jos yritys ei olisi ryhtynyt tähän menettelytapaan lainkaan, toisin sanoen, jos yritys todennäköisesti hyötyy tappiolla myynnistä. Tämä ei tiedonannon 71 kohdan mukaan tarkoita sitä, että komissio puuttuu asiaan vain, jos määräävässä asemassa oleva yritys todennäköisesti pystyy nostamaan hintojaan markkinoilla ennen menettelytapaa vallinnutta tasoa korkeammiksi. Riittää, että menettelytapa esimerkiksi todennäköisesti estäisi tai viivyttäisi hintojen halpenemista, joka muussa tapauksessa olisi toteutunut. Kuluttajalle aiheutuneen haitan määrittäminen ei ole mekaanista voittojen ja tappioiden laskemista eikä siihen vaadita todisteita kokonaisvoitoista. Todennäköinen kuluttajalle aiheutuva haitta voidaan osoittaa arvioimalla menettelytavan todennäköistä markkinoiden sulkemisvaikutusta yhdistettynä muiden tekijöiden kuten markkinoille tulon esteiden tarkasteluun. Tässä yhteydessä komissio ottaa huomioon myös mahdollisuudet palata markkinoille.

381. Mainitun tiedonannon 72 kohdassa on todettu, että määräävässä asemassa olevan yrityksen saattaa olla helpompaa harjoittaa saalistushinnoittelua, jos se kohdistaa halvat hinnat valikoivasti tiettyihin asiakkaisiin, sillä tämä rajoittaa sille aiheutuvia tappioita. Tiedonannon 73 kohdan mukaan määräävässä asemassa olevan yrityksen saalistushinnoittelu on vähemmän todennäköistä, jos menettelytavassa on kyse alhaisesta hinnasta, jota on sovellettu yleisesti pitkän aikaa.

382. Saman tiedonannon 28 kohdan mukaan SEUT 102 artiklaa soveltaessaan komissio tutkii myös määräävässä asemassa olevan yrityksen väitteet siitä, että sen menettelytapa on perusteltu. Määräävässä asemassa oleva yritys voi joko osoittaa, että sen menettelytapa on objektiivisesti tarkasteltuna välttämätön tai että sen menettelytapa luo huomattavia tehokkuusetuja, jotka ovat kuluttajille mahdollisesti aiheutuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia suuremmat. Komissio arvioi tässä yhteydessä, onko kyseinen menettelytapa välttämätön ja oikeassa suhteessa yrityksen väitettyyn tavoitteeseen.

383. Kyseisen tiedonannon 74 kohdassa on todettu, että yleensä saalistushinnoittelun ei uskota tuovan mukanaan tehokkuusetuja. Jos kuitenkin tiedonannon III D jaksossa vahvistetut edellytykset täyttyvät, komissio ottaa huomioon määräävässä asemassa olevan yrityksen väitteet siitä, että alhainen hinnoittelu antaa sille mahdollisuuden saavuttaa mittakaavaetuja tai tehokkuusetuja, jotka liittyvät markkinoiden laajentamiseen.

Valituksenalainen päätös

384. Virasto on valituksenalaisen päätöksensä mukaan arvioidessaan Valion menettelytapoja ja niiden kilpailulainsäädännön mukaisuutta tarkastellut sitä, onko Valio tarkoituksella saattanut itsensä alttiiksi tappioille tai luopunut perusmaitoliiketoiminnan voitoista sulkeakseen markkinat kilpailun vastaisesti ja vahvistaakseen näin markkina-asemaansa tai säilyttääkseen sen. (valituksenalaisen päätöksen 216 kohta)

385. Arvioidessaan sitä, onko Valiolle aiheutunut vältettävissä olevia tappioita tai onko yritys luopunut voitoista, virasto on ottanut lähtökohdaksi unionin oikeuskäytännön mukaisesti keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja keskimääräiset kokonaiskustannukset ja tarkastellut näiden kustannusten kattamista (tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436, 41 kohta; tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 70 ja 71 kohta sekä tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 224 ja 225 kohta). Virasto on myös arviossaan verrannut perusmaitojen muuttuvia kustannuksia niiden vältettävissä oleviin kustannuksiin ja tarkastellut vältettävissä olevien kustannusten kattamista komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon mukaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 217 kohta)

386. Tämän lisäksi virasto on tarkastellut asiassa kertyneen asiakirjanäytön pohjalta sitä, onko Valio omaksunut kilpailun vastaisen markkinoiden sulkemiseen tähtäävän liiketoimintastrategian, jota se on toteuttanut muun ohella kustannukset alittavalla hinnoittelulla. Virasto on myös tarkastellut sitä, ovatko Valion S-ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset korostaneet menettelyn poissulkevaa vaikutusta. (valituksenalaisen päätöksen 218 kohta)

387. Viraston mukaan Valion asettama raakamaidon hinta on muuttuva kustannus sekä sen olemassa oleville että markkinoille tuloa suunnitteleville hypoteettisille kilpailijoille, jotka ovat kustannusrakenteeltaan yhtä tehokkaita kuin määräävässä asemassa oleva Valio. (valituksenalaisen päätöksen 222 kohta) Virasto on tarkastellut yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä siten, että raaka-ainekustannuksena tarkastellaan Valion tuottajilleen maitoraaka-aineesta maksamaa tilityshintaa. (valituksenalaisen päätöksen 245 kohta)

388. Virasto on todennut, että tarkasteltaessa kustannusmittareiden avulla sitä, onko määräävässä asemassa olevalle yritykselle aiheutunut vältettävissä olevia tappioita, on ajanjakso, jolla kustannusten luonnetta tarkastellaan, kustannukset alittavan saalistushinnoittelun kesto. (valituksenalaisen päätöksen 224 kohta) Tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana Valiossa on ollut käytössä kaksi kannattavuuslaskentaohjelmaa: OFA ja ATLAS. Virasto on tarkastellut perusmaitojen kannattavuutta kummankin järjestelmän tuottamien raporttien pohjalta. Virasto on ottanut arviossaan huomioon myös laskentajärjestelmän vaihdoksen mahdolliset vaikutukset kustannustietoihin. (valituksenalaisen päätöksen 225 kohta)

389. Virasto on käyttänyt kustannusten ryhmittelyssä Valion laskentajärjestelmään sisältyvässä kululajilaskelmassa sellaisenaan olevaa jakoa muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. Osan kustannuslajeista, esimerkiksi poistot, virasto on ryhmitellyt erilaisten kustannusten yleisesti tiedossa olevan kustannusluonteen perusteella. (valituksenalaisen päätöksen 226 kohta)

390. Valion OFA-tuloslaskelmissa käytetyn kustannusryhmittelyn mukaisesti virasto on luokitellut muuttuviksi kustannuksiksi maitoraaka-aineen ja muut raaka-ainekustannukset, pakkaustarvikkeista aiheutuneet kustannukset, muista aineista ja tarvikkeista aiheutuneet kustannukset, ulkopuoliset palveluostot, muuttuvat henkilöstökulut, myyntirahdit ja muut muuttuvat kustannukset. Kiinteiksi kustannuksiksi virasto on luokitellut tuloslaskelmiin sisältyvät kiinteät henkilöstökulut, vuokrakulut, mainonnan kulut, muut kiinteät kulut ja poistot. ATLAS- tuloslaskelmien osalta virasto on käyttänyt [laskelmien] jaottelua muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. (valituksenalaisen päätöksen 227 kohta) Laskelmien perusteella virasto on tehnyt yhteenvedon perusmaitojen keskimääräisistä muuttuvista ja keskimääräistä kiinteistä kustannuksista yksikköhintatasolla euroa litralta. Yhteenvedosta käy ilmi, että Valion tuottamien ja myymien perusmaitojen kustannuksista suurin osa [80–90] prosenttia on muuttuvia ja loput [10–20] prosenttia kiinteitä (valituksenalaisen päätöksen liite 27).

391. OFA-järjestelmästä tuotettujen laskelmien perusteella virasto on tehnyt lisäksi vältettävissä olevista keskimääräisistä kustannuksista suuntaa-antavan analyysin, jossa perusmaitojen keskimääräistä muuttuvaa kustannusta on verrattu niiden keskimääräiseen vältettävissä olevaan kustannukseen. Analyysi perustuu siihen, miten paljon Valio on pystynyt välttämään kustannuksia vuonna 2010, kun sen perusmaitojen tuotantomäärä on vähentynyt [30–40] miljoonaa litraa vuoteen 2009 verrattuna. Analyysin perusteella tehty laskelma osoittaa, että vuonna 2010 keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ovat olleet lähes samansuuruiset. (valituksenalaisen päätöksen 228 kohta) (valituksenalaisen päätöksen liite 48)

Valio

392. Valio on todennut, että kilpailuviranomaisella on todistustaakka saalistushinnoittelun tunnusmerkistötekijöiden täyttymisestä. Saalistushinnoittelun tunnusmerkistö käsittää seuraavat tekijät: määräävässä asemassa oleva yritys tekee uhrauksen eli tekee tappiota tai luopuu voitoista, joita se voisi saada; määräävässä asemassa olevan yrityksen toiminnasta seuraa todennäköisesti kilpailunvastainen poissuljenta eli määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokkaat kilpailijat todennäköisesti joutuvat poistumaan markkinoilta; ja määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelystä seuraa kuluttajahaittaa, koska määräävässä asemassa olevan yrityksen asema säilyy tai vahvistuu.

393. Lisäksi on huomattava, että saalistushinnoittelun tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta. Jos yritys virheellisesti olettaa, että esimerkiksi hinnanlasku ei merkitse uhrausta, mutta uhraus todellisuudessa tapahtuukin, ei kyse ole kielletystä menettelystä. (komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto, 65 kohdan alaviite 3)

394. Valion johto on 2010 alun hinnanalennuspäätöstä tehdessään tiennyt, että toista kannattavampaa vaihtoehtoa ei ole. Todellisuudessa perusmaitojen markkinaosuudesta on kannattanut taistella valitulla hintatasolla. Tässä tapauksessa ei ole myöskään jälkikäteen tullut ilmi mitään toista realistista ja laillista kannattavampaa vaihtoehtoa. Asiassa ei ole esitetty näyttöä eikä edes väitettä siitä, että Valion johto olisi tahallisesti tai tuottamuksellisesti toiminut Valion tulosta vahingoittavalla tavalla.

395. Niin sanotusta AKZO-testistä johdetut hintamittarit perustuvat sille olettamalle, että määräävässä asemassa olevan yrityksen alittaessa hinnoittelussaan laskennalliset muuttuvat kustannukset, sen tarkoituksena voi olla vain kilpailijoiden poissuljenta, koska jokainen lisäyksikkö tuottaa sille lisää tappiota (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 71 kohta). Unionin tuomioistuin on kuitenkin toisessa asiassa todennut, että määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoittelun alle sen omien muuttuvien kustannusten voidaan olettaa olevan väärinkäyttöä, ellei kyseiselle hinnoittelulle ole muuta taloudellista tavoitetta kuin poissulkeminen (tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 109 ja 111 kohta).

396. Vanhemmassa oikeuskäytännössä kustannukset on jaoteltu muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. Komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevassa tiedonannossa ja uudemmassa oikeuskäytännössä tarkastellaan muuttuvien kustannusten sijaan vältettäviä kustannuksia tai vältettäviä lisäkustannuksia. Vältettäviä kustannuksia ovat sellaiset kustannukset, joita yritys ei joutuisi kantamaan, jos se lopettaa tuotteen tai palvelun tarjoamisen. Vasta jos hinnoittelu alittaa keskimääräiset vältettävät kustannukset, yrityksen voidaan olettaa tekevän tappiota, jonka se voisi välttää, eli tekevän uhrauksen.

397. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 31 ja 34 kohta) ja komission ratkaisukäytännön (asia COMP/35.141 – Deutsche Post AG, päätös 2001/354/EY 20.3.2001, 8–10 ja 35 kohta) mukaan arvioitaessa yksittäistä väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä olemassa olevia kustannuslaskenta-menetelmiä on sopeutettava ottamaan reaalisesti huomioon toimialan erityispiirteet. Muutoin arvio määräävässä asemassa olevan yrityksen mahdollisesti tekemästä uhrauksesta ja hinnoittelun mahdollisista poissuljentavaikutuksista ei perustu taloudellisiin tosiseikkoihin. Kun määräävässä asemassa olevan yrityksen toiminnassa on merkittäviä niin sanottuja yhteisiä kustannuksia, joita ei voida välttää vaikka tarkasteltavana olevan tuotteen valmistus lopetettaisiin, hinnoittelua tulee arvioida yksittäisen tuotteen valmistamisen aiheuttamien lisäkustannusten kautta. Saalistushinnoittelua arvioitaessa on selvitettävä, mitkä kustannukset ovat tosiasiassa vältettävissä.

398. Valiolla ei ole lakisääteistä yleispalveluvelvoitetta. Sen sijaan Valion osuuskuntaluonteesta johtuen sen vastaanottaman raakamaidon määrä ei vaihtele perusmaidon valmistusmäärien tai ylipäänsä jatkojalosteiden valmistusmäärien mukaan, eikä raakamaidosta maksettava hinta muutu valmistettavan perusmaitovolyymin tai muun tuotantovolyymin mukaan. Raakamaidon tilityshinta ei siis ole vältettävissä, vaikka perusmaitojen valmistus lopetettaisiin kokonaan. Meijeritoiminnan toinen erityispiirre on raaka-aineen fyysinen luonne, jonka vuoksi perusmaitoja ei voida tarkastella erillisinä merkityksellisinä markkinoina.

399. Valiolle sisään tuleva raakamaito on kiinteä kustannus. Valiossa raakamaidon vältettäviä kustannuksia eli vaihtoehtoistuottoa seurataan jatkuvasti epäsuorasti maitotuottolaskelmien kautta. Valio seuraa kaiken liiketoimintansa kannattavuutta laskemalla sitä, millaisen suhteellisen tuoton se saa kuhunkin tuotteeseen käyttämälleen raakamaitolitralle, ja optimoi tulostaan varmistamalla, että kukin litra raaka-ainetta jalostetaan parhaalla mahdollisella tuotolla. Valion vältettävissä oleva lisäkustannus perusmaitojen myynnissä on näistä vaihtoehtoisista tuotteista saatava tuotto.

400. Virasto on puolestaan fokusoitunut kirjanpitoa varten tuotettavaan laskentaan ja on katsonut virheellisesti, että tuottajille raakamaidosta maksettava tilityshinta on perusmaitoliiketoiminnan muuttuva kustannus. Virasto on yrittänyt tarkastella meijeritoimialan kannattavuutta jakamalla kustannuksia väkisin keinotekoisin perustein muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin ja tehdä sitä kautta päätelmiä siitä, onko Valio toiminut kannattavasti, sen sijaan, että se olisi tarkastellut kysymystä suoraan meijeritoimialalle sopivan kannattavuuslaskennan kautta.

401. Virasto on kieltäytynyt ottamasta huomioon meijerimarkkinoiden erityispiirteitä, eikä viraston kustannuslaskenta sovellu Valion toiminnan arvioimiseen. Markkinoiden erityispiirteiden vuoksi viraston olisi pitänyt tarkastella sitä, mitkä ovat perusmaitoliiketoiminnan vältettävissä olevat lisäkustannukset Valiolle. Viraston päätöksessä ei ole otettu huomioon unionin oikeuskäytäntöä, ja se on tämän vuoksi virheellinen.

Virasto

402. Virasto on todennut viraston ja Valion olevan eri mieltä siitä, miten komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon mukaiset tunnusmerkistötekijät voidaan osoittaa toteen. Kyseisen tiedonannon mukaan arvioitaessa sitä, onko kysymys saalistushinnoittelusta vai sallitusta hintakilpailusta, keskeistä on saalistushinnoitteluun perustuvan strategian olemassaolo.

403. Saalistusstrategian olemassaolo ja siten saalistushinnoittelun tunnusmerkistön täyttyminen voidaan mainitun tiedonannon mukaan osoittaa toteen seuraavilla keskenään vaihtoehtoisilla tavoilla: määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoittelu ei kata keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia; tai välillisten todisteiden avulla osoitetaan, että yritys on valinnut liiketoimintastrategian, joka on johtanut lyhyellä aikavälillä alhaisempiin nettotuloihin kuin sen olisi ollut todennäköistä saada kohtuullista vaihtoehtoista toimintamallia käyttäen; tai välittömien todisteiden avulla, kuten asiakirjanäytöllä, osoitetaan saalistusstrategian olemassaolo.

404. Hinnoittelu alle keskimääräisten vältettävissä olevien kustannusten luo olettaman saalistusstrategian olemassaolosta. Tämä olettama on kumottavissa vastanäytöllä, jos määräävässä asemassa oleva yritys voi osoittaa, että vältettävissä olevat kustannukset alittavalle hinnoittelulle on olemassa muu, hyväksyttävä syy kuin kilpailijoiden sulkeminen pois. (komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto, 28–31 ja 74 kohta)

405. Komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto ei eroa merkittävästi saalistushinnoittelua koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Erot mainitun tiedonannon ja oikeuskäytännön välillä liittyvät komission soveltamaan kustannusmittariin sekä toisaalta mainittuun tiedonantoon sisältyvään mahdollisuuteen osoittaa tun-nusmerkistö toteen tarkastelemalla määräävässä asemassa olevan yrityksen käytössä olleita vaihtoehtoisia toimintatapoja, silloin kun hinnat ylittävät vältettävissä olevat kustannukset mutta alittavat keskimääräiset lisäkustannukset.

406. Komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon mukainen kustannusmittari vältettävissä olevat kustannukset ei eroa merkittävästi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä käytetystä mittarista muuttuvat kustannukset. Mainitulla tiedonannolla ei ole muutettu olennaisesti vallitsevaa oikeuskäytäntöä, eikä komissiolla olisi tähän edes toimivaltaa. Kuten kyseisessä tiedonannossa todetaan, vältettävissä olevilla kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka voidaan välttää, jos yritys ei tuottaisi kyseistä tuotetta. Useimmissa tapauksissa vältettävissä olevat kustannukset ja muuttuvat kustannukset ovat samat, sillä usein vain muuttuvat kustannukset ovat vältettävissä. Vältettävissä olevat kustannukset eroavat muuttuvista kustannuksista näin ollen vain siinä, että vältettävissä oleviin kustannuksiin kuuluu se osa kiinteistä kustannuksista, joka vältettäisiin, jos kyseistä tuotetta ei valmistettaisi. (komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto, 26 kohta sekä sitä koskeva DG Competition discussion paper on the application of Article 82 of the Treaty to exclusionary abuses, December 2005 (DG Competition discussion paper), 65 kohta) Vältettävissä olevat kustannukset voivat siten olla suuremmat kuin muuttuvat kustannukset mutta ne eivät voi olla pienemmät kuin muuttuvat kustannukset.

407. Valituksenalaisessa päätöksessään virasto on verrannut perusmaitojen muuttuvia kustannuksia niiden vältettävissä oleviin kustannuksiin ja tarkastellut vältettävissä olevien kustannusten kattamista komission tiedonannon mukaisesti (valituksenalaisen päätöksen 217 kohta). Viraston analyysi osoittaa, että vuonna 2010 muuttuvat kustannukset ja vältettävissä olevat kustannukset ovat olleet lähes samansuuruiset (valituksenalaisen päätöksen 228 kohta).

408. Valio on valituksessaan viitannut myös tapauskäytäntöön, jossa on käytetty kustannusmittareina keskimääräisten muuttuvien kustannusten tai keskimääräisten vältettävissä olevien kustannusten sijaan pitkän aikavälin keskimääräisiä lisäkustannuksia arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172 ja tämän päätöksen 397 kohdassa mainittu asia Deutsche Post).

409. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset kriteeristön käyttäminen ei muuta viraston valituksenalaisessa päätöksessään tekemää arviota Valion kustannusten kattamisesta. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset pitävät sisällään kaikki tuotekohtaiset muuttuvat ja kiinteät kustannukset, myös sellaiset tuotekohtaiset kiinteät kustannukset, jotka ovat generoituneet ennen saalistushinnoittelun aloittamista, kun taas keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset pitävät sisällään vain sellaiset tuotekohtaiset kiinteät kustannukset, jotka on generoitu poissuljentatarkoituksessa. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset ovat siten lähtökohtaisesti korkeammat kuin keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ja keskimääräiset muuttuvat kustannukset. (DG Competition discussion paper, 65 kohta) Tästä seuraa, että Valion hinnat olisivat alittaneet kustannukset vielä enemmän, mikäli sovellettaisiin pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset kustannuskriteeriä.

410. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset kustannuskriteeri on tarkoitettu sovellettavaksi toimialoilla, joilla markkinoita hallitsee luonnollinen mo¬nopoli, sekä kilpailulle vapautetuilla säännellyillä toimialoilla. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi tele- ja energiamarkkinat sekä postipalvelut. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset kustannuskriteerin käyttö keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset kriteerin tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset kriteerin sijaan näillä markkinoilla on perusteltua ensisijaisesti sen vuoksi, että tällaisilla verkostomarkkinoilla kiinteiden kustannusten osuus on huomattava ja vastaavasti muuttuvien kustannusten osuus vähäinen, eikä keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset - tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset kriteerin käyttö heijastaisi siten toimialan taloudellisia realiteetteja. (DG Competition discussion paper, 124–126 kohta)

411. Pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset kustannuskriteerin käyttäminen perusmaitojen valmistukseen ja tukkumyyntiin olisi jo lähtökohtaisesti virheellistä. Perusmaitojen markkinoihin ei sisälly sellaisia erityispiirteitä, jotka puoltaisivat myöskään jonkin muun kustannuslaskentamenetelmän soveltamista kuin viraston päätöksessään käyttämien keskimääräiset muuttuvat kustannukset kriteerin ja keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset kriteerin käyttöä.

412. Osakeyhtiön omistajien valitsema osuustoiminnallinen toimintaperiaate on tahdonvaltainen asia. Yhtiön valitsema periaate siitä, että se vastaanottaa kaiken omistajiensa tuottaman raakamaidon, ei ole rinnastettavissa lakisääteiseen yleispalveluvelvoitteeseen ylläpitää tiettyjä toimintoja.

Markkinaoikeuden arvio

413. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys Valion perusmaitoihin kohdistamista hinnanalennuksista.

414. Markkinaoikeus katsoo tämän päätöksen 358–362 kohdassa selostetusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän perusteella, että Valion perusmaitojen hinnoittelun kilpailusäännösten mukaisuutta käsiteltävänä olevassa asiassa arvioitaessa sovelletaan lähtökohtaisesti muuttuvien kustannusten ja kokonaiskustannusten erotteluun perustuvaa saalistustestiä.

415. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin Valion viittaama, tämän päätöksen 397 kohdassa mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172) tai komission ratkaisukäytäntö (asia Deutsche Post). Valio toimii käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellisiltä osin vain kilpailluilla markkinoilla, eikä yhtiöllä ole lakisääteistä yleispalveluvelvoitetta, johon rinnastettavaksi ei myöskään ole katsottava sitä Valion väittämää seikkaa, että yhtiön osuuskuntaluonteesta johtuen sen vastaanottaman raakamaidon määrä ei vaihtele perusmaidon tai jatkojalosteiden valmistusmäärien mukaan. Valion tilannetta ei siten voida rinnastaa mainitussa oikeuskäytännössä ja ratkaisukäytännössä kyseessä olleisiin tilanteisiin.

416. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin myöskään tämän päätöksen 365–383 kohdassa selostetun komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon perusteella. Komission tiedonannolla ei ensinnäkään ole muutettu eikä ole voitukaan muuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Lisäksi komission tiedonannon mukaan komission todennäköisesti käyttämä kustannusten vertailuarvo, keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset, ovat tiedonannossakin todetun mukaan useimmissa tapauksissa samat kuin keskimääräiset muuttuvat kustannukset, sillä usein vain muuttuvat kustannukset ovat vältettävissä. Käsiteltävänä olevassa asiassa Valion perusmaitojen muuttuvat kustannukset ovat valituksenalaisen päätöksen (228 kohta) mukaan vuonna 2010 olleet lähes samansuuruiset kuin perusmaitojen vältettävissä olevat kustannukset, eikä käytetty kustannusperuste siten olisi vaikuttanut asian arviointiin.

417. Komissio on ratkaisukäytännössään käyttänyt pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset arviointiperustetta toimialoilla, joilla markkinoita hallitsee luonnollinen monopoli, sekä kilpailulle vapautetuilla säännellyillä toimialoilla, joista kummastakaan ei ole kysymys käsiteltävänä olevassa asiassa (DG Competition discussion paper, 124–126 kohta). Lisäksi pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset ovat yleensä korkeammat kuin keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset (komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto, 26 kohta). Valion perusmaitojen hinnat olisivat tämän kustannusten vertailuarvon mukaan siten alittaneet niiden kustannukset vielä valituksenalaisessa päätöksessä todettua enemmän.

418. Lisäksi TKK:n, RK:n ja JO:n mukaan raakamaito on raaka-ainetta ja siitä tuottajille maksettava hinta on muuttuva kustannus.

419. Valion perusmaitojen hinnoittelun kilpailusäännösten mukaisuuden arviointia käsiteltävänä olevassa asiassa ei tämän päätöksen 636 kohdassa todetun perusteella ole myöskään perustettava siihen, että Valion vältettävissä olevaksi lisäkustannukseksi perusmaitojen myynnissä katsottaisiin vaihtoehtoisista tuotteista saatava tuotto.

420. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio Clearstream v. komissio, EU:T:2009:317, 141 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimintaa voidaan pitää SEUT 102 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä tuottamuksesta riippumatta eikä saalistushinnoittelun tunnusmerkistö siten Valion väittämin tavoin edellytä tahallisuutta. Tahallisuuden vaatimusta ei toisaalta ole pääteltävissä myöskään Valion viittaamasta, tämän päätöksen 393 kohdassa mainitusta komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevassa tiedonannossa todetusta.

421. Markkinaoikeus on muutoin arvioinut seuraavassa osapuolten kustannusten kattamisen tarkastelusta esittämän.

1.2.5.3.1.2 Valion esittämät väitteet kustannusluvuista ja kustannusten luokittelusta

422. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana kommentoinut virastolle toimittamiinsa tuloslaskelmiin sisältyviä kustannuslukuja ja viraston niiden perusteella tekemää jakoa muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. (valituksenalaisen päätöksen 229 kohta)

423. Valituksenalaisen päätöksen mukaan keskeinen erimielisyys viraston ja Valion välillä on koskenut maitoraaka-aineen hankintakustannuksen luonnetta. Lisäksi Valio on valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan esittänyt, että sen virastolle toimittamiin tuloslaskelmiin sisältyviä kustannuslukuja ja viraston näiden perusteella tekemää ryhmittelyä tulee oikaista ja että viraston tulisi ottaa muuttuvana tai vältettävissä olevana kustannuksena huomioon ainoastaan perusmaitojen valmistuksen vaihtoehtoiskustannus. (valituksenalaisen päätöksen 230, 231 ja 234 kohta)

424. Valio on valituksessaan markkinaoikeudelle esittänyt vastaavia näkökantoja.

425. Markkinaoikeus on ensin arvioinut Valion väitteet valituksenalaisen päätöksen luokittelun mukaisesti ja sen jälkeen viraston Valion kustannusten kattamisesta tekemän arvion ja johtopäätöksen.

1 Raaka-ainekustannuksen luonne

426. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valio on viraston hallintomenettelyn aikana esittänyt virastolle useita argumentteja siitä, miksi maitoraaka-aineen hankintakustannusta ei tulisi ottaa sellaisenaan huomioon arvioitaessa Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta. Valion mukaan maitoraaka-aineen hankintakustannus ei ole sille kokonaisuudessaan kustannus, koska tuottajille maksettavaan hintaan sisältyy voitonjakoeriä. Siltä osin kuin raakamaidon hankintahintaa voidaan Valion mukaan käsitellä kustannuksena, se ei ole muuttuva vaan kapasiteettiin verrattavissa oleva kiinteä kustannus, koska Valio on velvollinen ottamaan vastaan kaiken sen tuottajien tuottaman raakamaidon määrän. (valituksenalaisen päätöksen 233 kohta)

427. Virasto on Valion esittämän johdosta ensin arvioinut raakamaidon kustannusluonnetta yhtä tehokkaan kilpailijan näkökulmasta valituksenalaisen päätöksensä 236–247 kohdassa.

1.1 Raakamaidon kustannusluonne ja yhtä tehokkaan kilpailijan testi

428. Virasto on katsonut, että Valion esittämät perustelut raaka-aineen kustannusluonteesta perustuvat ennen kaikkea yhtiön osuustoiminnallisiin toimintaperiaatteisiin ja yhtiön huomattavaan markkinavoimaan sekä raakamaidon hankinnassa että maidosta jalostettavien tuotteiden markkinoilla, eivät sen tuotannolliseen tehokkuuteen. (valituksenalaisen päätöksen 238 kohta)

429. Viraston mukaan arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä perusmaitojen markkinoilla Suomessa ei ole olennaista selvittää yksityiskohtaisesti sitä, miten maitoraaka-aineen kustannusluonnetta käsitellään Valiossa sisäisesti tai miten Valio itse näkee maitoraaka-aineen omassa liiketoimintalogiikassaan. Arvioitaessa sitä, voitaisiinko Valion soveltamilla menettelyillä sulkea Suomen perusmaitojen markkinoilta jopa sellainen kilpailija, joka olisi yhtä tehokas kuin määräävässä asemassa oleva Valio, on sen sijaan välttämätöntä tarkastella kustannuksia objektiivisin kriteerein. Kustannusten on heijastettava niitä kustannuksia, jotka perusmaitojen markkinoille tuleva hypoteettinen yhtä tehokas kilpailija kohtaa. Näin ollen myös maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka yhtä tehokas kilpailija joutuu raaka-aineesta maksamaan. (valituksenalaisen päätöksen 239 kohta)

430. Virasto on todennut, että ylivoimaisen markkina-asemansa turvin Valio pystyy asettamaan raakamaidon hintatason, jota sen kilpailijoiden on seurattava ja johon niiden on vastattava riippumatta niiden yhtiömuodosta tai liiketoiminnan tosiasiallisesta kannattavuudesta. Mikäli kilpailevan meijerin maksama tuottajahinta muotoutuisi pysyvämmin alhaisemmaksi kuin Valion maksama hinta, sopimustuottajille syntyisi kannustin siirtyä valiolaisiin osuuskuntiin. Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on näin ollen niin Valion olemassa oleville kilpailijoille kuin markkinoille tuloa suunnitteleville hypoteettisille kilpailijoille kustannus, josta nämä kykenevät suoriutumaan vain myymistään maitotuotteista saamiensa tuottojen avulla. Markkinaolosuhteita raakamaidon hankinnassa kuvaa se, että Arla Ingman joutuu maksamaan omille sopimustuottajilleen hieman Valiota korkeampaa hintaa säilyäkseen kilpailukykyisenä ostajana. (valituksenalaisen päätöksen 240 kohta)

431. Virasto on maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) julkaisemien tuottajahintatilastojen perusteella todennut, että Suomessa vuonna 2012 maksettu E-luokan normimaidon keskimääräinen tuottajahinta on ollut lähes sama kun Valion maksama hinta ja että Arla Ingman on maksanut E-normimaidosta hieman enemmän (0,3 senttiä per litra) kuin tilastojen mukainen keskihinta. (valituksenalaisen päätöksen 242 kohta)

432. Virasto on lisäksi huomauttanut, että Valio on myös itse vedonnut samaan seikkaan niin sanottuna failing firm -puolustuksena Valio / Aito Maito yrityskauppaprosessissa. (valituksenalaisen päätöksen 243 kohta)

433. Viraston mukaan voidakseen toimia kannattavasti perusmaitojen myynnissä Valion kilpailijoiden on asetettava perusmaitojen myyntihintansa tasolle, joka peittää myös kiintiömaidon ostosta aiheutuvat hankintakustannukset. (valituksenalaisen päätöksen 244 kohta)

434. Virasto on katsonut, että asiassa täyttyvät unionin oikeuskäytännössä asetetut kriteerit sille, että viranomainen voisi tarvittaessa tarkastella määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoittelun lainmukaisuutta käyttämällä laskelmissa raakamaidon kustannuksena Valion kilpailijoiden siitä maksamia hintoja. Sen sijaan, että virasto olisi laskelmissaan käyttänyt Valion kilpailijoiden raaka-aineesta maksamia hintoja, virasto on tarkastellut yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä siten, että raaka-ainekustannuksena tarkastellaan Valion tuottajilleen maitoraaka-aineesta maksamaa tilityshintaa. (valituksenalaisen päätöksen 245 kohta)

435. Virasto on todennut tämän lähestymistavan olevan yhdenmukainen oikeusvarmuuden periaatteen kanssa. Raakamaidon hankintahinta, jonka Valion kilpailijat joutuvat maksamaan, on Valion tiedossa. Valion on näin ollen ollut mahdollista arvioida omien menettelytapojensa lainmukaisuutta ottamalla kustannusten kattamista koskevissa laskelmissa huomioon yhtiön omille tuottajilleen maksama hinta. (valituksenalaisen päätöksen 246 kohta)

436. Viraston mukaan, koska raakamaidon hankintahinta on edellä todetun mukaisesti muuttuva kustannus Valion yhtä tehokkaille kilpailijoille, ei ole olennaista, sisältääkö Valion tuottajilleen maksama tilityshinta voitonjakoa tai miten raakamaidon kustannusluonne näyttäytyy sisäisesti Valion liiketoiminnassa. Tästä huolimatta virasto on arvioinut yksityiskohtaisesti Valion esittämiä väitteitä raakamaidon kustannuksesta. (valituksenalaisen päätöksen 247 kohta)

1.2 Maitotuottoajattelu ja väite maitoraaka-aineen sisältämistä voitonjakoeristä

Valituksenalainen päätös

437. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan raakamaito ei ole yhtiölle aito kustannus, sillä Valion tehtävänä on oman jalostuksensa kautta maksimoida se tilityshinta, jonka Valio maksaa omistajameijereilleen näiltä hankkimastaan raakamaidosta. Valion mukaan sen tehtävänä on jalostaa kaikki sisään tuleva raakamaito mahdollisimman kannattavasti erilaisiksi jalosteiksi ja tuottajille maksettava tilityshinta muodostuu kaikkien jalosteiden yhteenlasketun maitokatteen perusteella. Liiketoiminnan osuustoiminnallisesta luonteesta johtuen raakamaidon hinta sisältää Valion mukaan tuottajille maksettavan voitonjako-osuuden siitä arvonmuodostuksesta, jonka Valio kaiken kaikkiaan on saavuttanut erilaisten maitopohjaisten tuotteiden valmistuksella ja myynnillä. Valion mukaan osuustoiminnalliset meijerit Suomessa ja ympäri maailman toimivat saman periaatteen mukaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 248 kohta)

438. Lisäksi valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan sen maksamalla tuottajahinnalla ei ole käytännössä mitään vaikutusta sen jalostamien maitotuotteiden hintoihin vaan syy-seuraussuhde on päinvastainen: Valion tuottajilleen maksama tilityshinta on seurausta raakamaidolle luodusta arvosta, eli hinnasta, jonka Valio onnistuu tuotteilleen saamaan markkinoilta. Mikäli maitoraaka-ainetta vastoin Valion käsitystä pidettäisiin kustannuksena, tulisi maitoraaka-aineesta tuottajille maksettua hankintahintaa käsitellä yhtiön mukaan siinäkin tapauksessa vain osittain kustannuksena, koska osa raaka-aineen hinnasta on omistajille maksetun voitonjaon luonteista. (valituksenalaisen päätöksen 249 kohta)

439. Virasto on todennut, ettei sillä, että tuottajille maksettava tilityshinta muodostuu Valion jalostamistaan tuotteista keskimäärin saaman maitokatteen perusteella, ole merkitystä arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksia toimia markkinoilla kannattavasti. Vastaavasti sillä, sisältyykö Valion maksamaan tilityshintaan voitonjakoa vai ei, ei ole merkitystä arvioitaessa asiaa yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytysten kannalta. (valituksenalaisen päätöksen 250 kohta)

440. Virasto on kuitenkin arvioinut Valion esittämiä väitteitä yksityiskohtaisesti (valituksenalaisen päätöksen 251–267 kohta).

441. Virasto on todennut ensinnäkin, ettei Valio ole osuuskunta vaan osakeyhtiö, jonka omistavat maidontuottajien osuuskunnat. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön varojen jakamisen on perustuttava tilinpäätökseen. Valion raakamaidosta maksama tuottajahinta tai mikään sen osa ei kuitenkaan perustu yhtiön tilinpäätökseen. Valio luokittelee maitoraaka-aineen ATLAS-järjestelmän yhteydessä olevassa [kirjanpitojärjestelmässä kustannukseksi]. Valion kirjanpidossa raakamaidosta maksettu hinta otetaan huomioon [kulueränä]. Se, mikä on tilinpäätökseen kirjattu kuluksi, ei kuulu osakeyhtiön jakokelpoisten varojen piiriin. (valituksenalaisen päätöksen 251 kohta)

442. Viraston mukaan Valion varsinaisista yhtiökokouksista vuosina 2010–2012 laadittuihin pöytäkirjoihin ei sisälly päätöstä voitonjaosta, joka olisi tehty omistajaosuuskuntien toimittamien raakamaitolitrojen perusteella. Sen sijaan Valio on tehnyt yhtiökokouksissaan päätökset jakaa voittoa omistajilleen maksamalla osakepääomalle osinkoa. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 94–96) (valituksenalaisen päätöksen 253 kohta)

443. Virasto ei ole pitänyt Valion esittämiä väitteitä tuottajahinnan sisältämistä nimenomaisista voitonjakoeristä uskottavina, sillä jos Valion esittämä väite pitäisi paikkansa, olisi yhtiö toiminut osakeyhtiölain vastaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 254 kohta)

444. Viraston mukaan myöskään raaka-aineesta maksetun hinnan kohtelu tuloverotuksessa ei tue näkemystä, jonka mukaan raaka-aineen hinta sisältäisi nimenomaisia voitonjakoeriä. Sekä kirjanpidon että verotuksen kannalta maitoraaka-aineen hankinta otetaan Valiossa huomioon [ostona]. Maitoraaka-aineen hankinta on siten liikevaihdosta vähennettävä kuluerä, ei omistajille jaettava voitonjakoerä, josta olisi maksettu tulovero. (valituksenalaisen päätöksen 255 kohta)

445. Virasto on tuonut esiin myös Valion todenneen virastolle toimittamassaan selvityksessä, ettei verottaja ole puuttunut Valion osuuskunnilleen maksamaan raakamaidon hankintahintaan esimerkiksi verotusmenettelylain perusteella peiteltynä osinkona tai siirtohinnoitteluoikaisuna, sillä Valion tuottajilleen maksama tilityshinta on edustanut hankintamarkkinoilla raakamaidosta vakiintuneesti maksettua tasoa ja ollut osuustoiminnallisen käytännön mukaista. Näin ollen havaittavissa olevaa eroa markkinoilla raakamaidosta maksettavan käyvän hinnan ja Valion tuottajilleen maksaman hinnan välillä ei ole ollut. Asia käy ilmi myös maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tuottajahintatilastoista. (valituksenalaisen päätöksen 256 kohta)

446. Virasto on todennut lisäksi, ettei Valio ole esittänyt väitteidensä tueksi konkreettista näyttöä siitä, että tuottajille maksettavaan tilityshintaan ylipäätään sisältyisi hinnan muista osista selkeästi erotettavissa olevia voitonjakoeriä. Valio on toimittanut virastolle useampia arvioita voitonjakokomponentin suuruudesta. (valituksenalaisen päätöksen 257 kohta)

447. Viraston mukaan Valion vastineessaan voitonjaon suuruudesta esittämä arvio ([5–15] senttiä), joka on perustunut siihen, että yhtiön tuottajahinta on ollut keskimäärin tämän verran suurempi kuin meijereiden maksama tuottajahinta Euroopan unionin alueella keskimäärin, on perustelematon. Maidontuotannon olosuhteet, tilojen kulurakenne ja tehokkuus vaihtelevat huomattavasti Euroopan unionin ja myös Pohjoismaiden sisällä. Myös keskimääräinen raakamaidon tuottajahinta Euroopan unionin sisällä vaihtelee huomattavasti. Vertailu eri maiden tuottajahintojen välillä ei siten ole edes lähtökohdiltaan mielekästä. Mikäli vertailu kohdistetaan maihin, joissa tuotanto-olosuhteet ja kustannusrakenne ovat lähellä Suomea, havaitaan, että näiden maiden tuottajahinta on lähellä Suomen hintatasoa (Ruotsi) tai jopa selvästi korkeampi (Norja). (valituksenalaisen päätöksen 258 kohta) Valio on toimittanut virastolle myös asiantuntijalausunnon, jonka mukaan voitonjakoerän suuruus olisi [3–10] senttiä litralta. Lausunnossa on arvioitu voitonjakoerän suuruutta suoraan vertailemalla raakamaidon hintaa sellaisilla markkinoilla, joilla osuustoiminnallisen maidontuotannon osuus on suuri, sellaisiin markkinoihin, joilla vastaava osuus on vähäinen, sekä estimoimalla välillisesti saman toimialan vertailuyritysten nettotulosprosentteja ja oman pääoman tulosprosentteja. (valituksenalaisen päätöksen liite 91) (valituksenalaisen päätöksen 259 kohta) Lausunto on perustunut tuottajahintojen vertailuun vuonna 2009, jolloin maailmantalouden yleinen vahva heikentyminen on johtanut raakamaidon hinnan romahtamiseen Euroopassa ja keskimääräinen hintamuutos on ollut 7,7 euroa 100 kilolta. Näin ollen on selvää, ettei vuoden 2009 hintataso anna oikeaa kuvaa raakamaidon normaaleista markkinahintatasoista Euroopassa. Vuosi 2009 ei myöskään kuulu viraston tarkastelun kohteena olevaan ajanjaksoon. (valituksenalaisen päätöksen 261 kohta) Lausunnossa ei ole otettu huomioon sitä, että hintaerot valittujen maiden osalta ovat vaihdelleet huomattavasti ajanjaksolla 2000–2011. (valituksenalaisen päätöksen 262 kohta) Lausunnossa ei myöskään ole tarkasteltu tai otettu huomioon useita merkityksellisiä tekijöitä. (valituksenalaisen päätöksen 263 kohta)

448. Virasto on todennut, että Valion esittämät arviot voitonjakoerän suuruudesta ovat jääneet näyttämättä toteen. (valituksenalaisen päätöksen 260 kohta)

449. Viraston mukaan Valio on lisäksi viitannut siihen, että sen osuuskuntien tuottajille maksamissa tilityshinnoissa hyvitetään tuottajia maidon koostumuksen perusteella. Valion mukaan tuottajille hyvitetään rasvasta ja valkuaisesta keskimäärin noin [20–40] senttiä litralta ja kun otetaan huomioon tilityshinnan tämän hetkinen taso noin [30–50] senttiä litralta, osoittaa tarkastelu Valion mukaan sen, että tuottajahinnat sisältävät raaka-aineesta maksetun korvauksen lisäksi noin [5–15] sentin voitonjakoerän. (valituksenalaisen päätöksen 264 kohta)

450. Tältä osin virasto on todennut, että Valion tarkastelu jättää huomiotta sen, että hankkimastaan raaka-aineesta meijerit eivät maksa korvausta pelkästään raaka-aineen sisältämän rasvan ja valkuaisen perusteella. Kun tarkastellaan Valion maitoraaka-aineesta kuukausittain maksamia hintoja, on lisäksi otettava huomioon, että näihin hintoihin sisältyvät myös muun muassa raaka-aineen kuljettamisesta aiheutuvat rahtikustannukset. Mitään nimenomaista [5–15] sentin suuruista voitonjakoerää tai ylipäätään mitään voitonjakoeränä pidettävää osuutta tuottajahinnasta ei näin ollen voida osoittaa siten, että tuottajahinnasta vähennetään Valion esittämällä tavalla kompensaatio raakamaidon sisältämästä rasvasta ja valkuaisesta. Tältä osin on myös huomattava, että Valion käyttämä koostumushinta on säilynyt muuttumattomana vuodesta 2003. (valituksenalaisen päätöksen 265 kohta)

451. Viraston mukaan on myös huomattava, että Valion esittämä [5–15] sentin voitonjakoerä litraa kohden merkitsisi sitä, että raaka-aineen hinnasta [10–30] prosenttia olisi kustannuksiin perustumatonta voitonjakoa osakeyhtiöltä sen omistajille. Vastaavasti tämä tarkoittaisi sitä, että Valion tilinpäätökseen kirjattu liiketulos [moninkertaistuisi], jolloin omistajille verovapaasti jaetun liiketuloksen kokonaismäärä kasvaisi lähes [150–250] miljoonaan euroon. Samoin Valion liikevoittoprosentti kasvaisi [5–15] prosenttiyksikköä [10–20] prosenttiin. Vertailulukuna virasto on todennut, että elintarvikealan keskimääräinen liikevoittoprosentti on vuonna 2011 ollut 3,6 prosenttia. (valituksenalaisen päätöksen 266 kohta)

452. Virasto on myös huomauttanut, että Valion perusmaitojen myyntituotot ovat alittaneet muuttuvat kustannukset koko tarkastelun kohteena olevan ajanjakson ajan noin [2–10] sentillä. Vaikka vastoin edellä todettua katsottaisiin, että raakamaidon hintaan sisältyisi nimenomainen voitonjakokomponentti, jota ei voitaisi käsitellä kustannuksena, tulisi sen olla jopa yli [5–12] senttiä litralta, jotta Valion hinnat olisivat kattaneet perusmaitojen valmistuksen muuttuvat kustannukset. Tässäkin tapauksessa hinnat ovat yhä alittaneet kokonaiskustannukset ja oikeuskäytäntö huomioon ottaen menettelyssä on silti kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. (valituksenalaisen päätöksen 267 kohta)

Valio

453. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 248, 249 ja 258 kohta) vastaavat näkökantansa.

454. Viraston väite kilpailijoiden kustannusten huomioinnista väärinkäytön arvioinnissa on perusteeton, sillä oikeuskäytäntö, johon virasto vetoaa muuttuneen näkemyksensä tueksi (tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83), ei ylipäätään koske saalistushinnoittelua, eikä se tosiasiassa anna perustetta soveltaa kilpailijoiden kustannuksia nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Myös viraston viittaamassa tapauksessa lähtökohtana on pidetty sitä, että määräävän aseman väärinkäyttöä arvioidaan aina määräävässä asemassa olevan yrityksen omien kustannusten kautta. Päätöksessä esitetään kolme poikkeusta, joissa kilpailijoiden kustannuksilla voi olla merkitystä. Tuomioistuimen mukaan poikkeuksia on sovellettava suppeasti. (valituksenalaisen päätöksen 239 kohta)

455. Virasto on täysin sivuuttanut kiintiöhankinnan ja tuottajahankinnan peruseron: vain kiintiöhankinta on kilpailijoille muuttuva kustannus. Kilpailija voi ostaa kiintiömaitoa tai olla ostamatta sitä riippuen jatkojalosteidensa menekistä ja käyttötarpeestaan. Tämä määrä on hankinnasta vain marginaalinen osa. Myös kilpailijalle valtaosa hankinnasta tulee kiinteästi omilta tuottajilta pitkäaikaisten sopimusten nojalla. Valiolle kiintiöhankinta ei ole vaihtoehto, sillä Valio on kiintiömaidossa vain myyjän roolissa. (valituksenalaisen päätöksen 244 kohta)

456. Valio toimii osuuskuntaperiaatteella, ja sen toiminta eroaa tyypillisestä osakeyhtiöstä. Valio ei pyri saamaan raaka-ainettaan mahdollisimman halvalla. Tilityshinta on seurausta yrityksen tuloksesta, ja sen taso mittaa yrityksen tehokkuutta. Valion hankintaosuuskunnille maksama tilityshinta määräytyy Valion kokonaiskannattavuuden mukaan, eikä Valio voi jättää voittoja yhtiöön. Näin ollen Valio ei voi sopeuttaa tilityshintaa vain vähentääkseen laskennallisia kustannuksiaan.

457. Tilityshintaan sisältyvä voitto ei ole ristiriidassa Valion kirjanpidon, tilinpäätöksen, sisäisen kustannuslaskennan periaatteiden, osakeyhtiölain eikä tuloverolain kanssa. Se, että Valion sisäisissä laskelmissa tilityshinnassa ei ole nimenomaisesti voitonjakoeräksi nimettyä komponenttia, ei osoita viraston väittämällä tavalla, että raakamaidon tilityshinta olisi muuttuva kustannus.

458. Siltä osin kuin Valio maksaa tuottajaosuuskunnille osinkoa, Valio on maksanut yhteisöveron. Osinko on Suomessa toimivalle yhteisölle eli Valion tuottajaosuuskunnalle verotonta. Siltä osin kuin Valio maksaa tuottajaosuuskunnille raakamaidosta tilityshintaa, tilityshinta on Valion verotuksessa vähennyskelpoinen liikekulu ja tuottajaosuuskunnan tuloa, josta osuuskunta maksaa yhteisöveron. Verottajan kannalta on sama, maksetaanko yhteisövero Valiossa vai omistajaosuuskunnassa. Verokertymä pysyy aina yhtä suurena.

459. Rahoituksen asiantuntija on todennut lausuntonaan, että osingot eivät ole ainoa tapa jakaa yrityksessä syntyvää lisäarvoa eikä lisäarvon jakamisen tavalla ole omistajille merkitystä. (Valion kirjallinen todiste 146) Myös Arla Ingmanin taloudellinen asiantuntija on todennut tämän raportissaan, jossa se on arvioinut kilpailun toimivuutta Uuden-Seelannin maitomarkkinoilla. (Valion kirjallinen todiste 147)

460. Viraston väite siitä, että Valion kilpailijat voisivat alentaa tilityshin-taansa, mikäli Valio maksaisi voitonjakoa tilityshinnan sijasta osinkona, on näin ollen virheellinen.

461. Virastolla on todistustaakka siitä, ettei tilityshinnassa olisi voitonjakoa. Valion virastolle toimittamat asiantuntijalausunnot osoittavat, että raakamaidon hintaan sisältyy huomattava voitto-osuus (Valion kirjallinen todiste 49). Asiantuntijalausunnosta käy ilmi, että raakamaidosta maksettua hintaa voidaan käsitellä korkeintaan vain osittain Valion tuottamien tuotteiden kustannuksina, koska osa maksetusta hinnasta on omistajille maksetun voitonjaon luontoista. (Valion kirjallinen todiste 37) Jälkitilin voitonjakoluonne on todettu nimenomaisesti myös viraston toimittamassa asiakirja-aineistossa (viraston kirjallinen todiste 13).

462. Voitonjakokomponentin määrää ei voida suoraan havaita Valion tuottajahinnoista. Sen suuruudesta voidaan kuitenkin tehdä joitakin päätelmiä. Valio on innovatiivisten ja korkean jalostusasteen omaavien tuotteidensa vuoksi pystynyt jalostamaan keräämänsä raakamaidon noin 10 senttiä litralta eurooppalaista tilityshintatasoa kannattavammin. Asiantuntijalausunto havainnollistaa sitä, kuinka voitonjako-osuuden suuruutta voidaan arvioida. (Valion kirjallinen todiste 49)

463. Valion käyttämä asiantuntija on arvioinut voitto-osuuden suuruutta kansainvälisen hintavertailun kautta. Suomessa tuottajille maksetut tilityshinnat ovat olleet jatkuvasti lähialueilla maksettuja hintoja korkeampia. Käytännössä tilityshintojen ero esimerkiksi Suomen ja Saksan välillä on ollut noin 8,18 senttiä vuonna 2010. Hintaero tarkoittaa käytännössä sitä, että Valio on onnistunut luomaan vastaanottamalleen maidolle korkeamman jalostusarvon kuin sen saksalaiset kilpailijat. Tämä konkretisoi sitä tosiasiaa, että Valion tuottajilleen maksamaan hintaan sisältyy voitonjakoa. Esimerkiksi saksalaiseen tilityshintaan verrattuna voitonjakoa oli noin 8 senttiä vuonna 2010. (Valion liite 32)

464. Vertailu Norjan tuottajahintaan ei ole mielekästä, koska Norjan meijerituotemarkkinat on suojattu korkein tuontitullein ja tuontikiintiöin, joissa on alennettu tullitaso. Vertailu Ruotsin hintoihin osoittaa Suomen tuottajahintojen olleen 2005–2011 noin 8–38 prosenttia Ruotsin tuottajahintoja korkeammat. Vuonna 2012 tuottajahinnan ero on Suomen hyväksi noin 10 senttiä litralta, mitä vähimmillään on pidettävä Valion kilpailijoitaan paremman tehokkuuden aikaansaamana voittokomponenttina.

465. Valion tilityshinnat sisältävät siis noin 8–10 sentin suuruisen voitonjakokomponentin, joka vähintäänkin on vähennettävä Valion raakamaidon tilityshinnasta, mikäli markkinaoikeus päätyisi katsomaan, että Valion tilityshintoja pitäisi tarkastella muuttuvana kustannuksena. Näin ollen on selvää, että Valio on virastonkin laskentatavalla kattanut muuttuvat kustannukset perusmaitojen valmistuksessa.

Virasto

466. Virasto on todennut, että Valion valituksessaan esittämät väitteet vastaavat Valion virastolle hallintomenettelyn aikana esittämiä väitteitä ja ne on otettu huomioon viraston päätösharkinnassa. Valitukseen ei sisälly mitään selvitystä siitä, miten Valion esittämät väitteet näyttäytyvät yhtiön ulkoisen laskentatoimen kannalta, vaikka yhtiö on hankkinut väitteensä tueksi asiantuntijalausunnot asiasta.

467. Toisin kuin Valion valituksesta voisi päätellä, virasto ei ole käyttänyt yhtä tehokkaan kilpailijan testissä Valion kilpailijoiden kustannuksia, vaan kustannusten kattamista on tarkasteltu Valion omien kustannusten perusteella.

468. Viraston käyttämä asiantuntija on virastolle toimittamassaan asiantuntijalausunnossa todennut, että arvio siitä, onko yritys käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa, ei voi olla riippuvainen yrityksen yhtiömuodosta tai mahdollisesta voitonjaosta yhtiön omistaville tuottajille. Valion tapauksessa tämä merkitsee, että raaka-aineen hankintakustannus on muuttuva kustannus, jota ei voida erottaa mahdollisesta voitonjaosta. (viraston lausunnon liite 1)

469. Mikäli Valio alentaisi tilityshintaansa 5 sentillä ja jakaisi vastaavan määrän osinkoina omistajilleen, todennäköisesti myös Valion kilpailijat voisivat alentaa tuottajahintaansa vastaavasti. Lisäksi tuottajahinnan alentaminen alentaisi Valion kilpailijoilleen myymän kiintiömaidon hintaa 5 sentillä.

Arla Ingman

470. Arla Ingmanin mukaan sillä, onko Valion maksamassa raakamaidon hinnassa voitonjako-osuutta ja kuinka suuri se on, ei ole asian kannalta merkitystä. Yhtä tehokkaan kilpailijan tai markkinoille tulijan on maksettava raakamaidosta kokonaisuudessaan sama hinta kuin Valio maksaa omistajilleen, joko suoraan tuottajille/tuottajaosuuskunnille tai Valiolle kiintiömaidon hintana. Raakamaidon hinta on yhtä tehokkaan kilpailijan muuttuva kustannus.

Markkinaoikeuden arvio

471. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen soveltaman hintapolitiikan laillisuuden arvioimisessa on lähtökohtaisesti käytettävä hintakriteereitä, jotka perustuvat määräävässä asemassa olevalle yritykselle itselleen aiheutuneisiin kustannuksiin ja sen strategiaan (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 74 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 108 kohta; tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603, 198 kohta; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 41 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 190 kohta).

472. Tällainen lähestymistapa on sitäkin perustellumpi, koska se on myös oikeusvarmuuden yleisen periaatteen mukainen, sillä määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi kustannuksensa ja hintansa huomioon ottamalla arvioida omien menettelytapojensa laillisuutta sille SEUT 102 artiklan perusteella kuuluvan erityisen vastuun mukaisesti. Vaikka määräävässä markkina-asemassa oleva yritys tuntee omat kustannuksensa ja hintansa, se ei näet ole lähtökohtaisesti tietoinen kilpailijoidensa kustannuksista ja hinnoista. (tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603, 202 kohta; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 44 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 192 kohta) Toiseksi markkinoilta poissulkemista merkitsevä väärinkäyttö vaikuttaa myös määräävässä asemassa olevan yrityksen mahdollisiin kilpailijoihin, joita näköpiirissä oleva kannattamattomuus saattaa kannustaa olemaan tulematta markkinoille (tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 192 kohta).

473. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu olevan myös mahdollista, että kilpailijoiden kustannuksilla ja hinnoilla voi olla merkitystä tutkittaessa pääasiassa kyseessä olevaa hinnoittelukäytäntöä. Tilanne voisi olla tämä muun muassa silloin, kun määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kustannusrakennetta ei voida täsmälleen selvittää objektiivisista syistä tai kun kilpailijoille toimitettu tuote muodostuu pelkästään sellaisen infrastruktuurin käytöstä, jonka tuotantokustannukset on jo poistettu, jolloin oikeus käyttää tällaista infrastruktuuria ei merkitse määräävässä asemassa olevalle yritykselle enää kustannusta, joka on taloudellisesti rinnastettavissa kustannukseen, josta sen kilpailijoiden on vastattava kyseisen käyttöoikeuden saadakseen, taikka kun markkinoilla vallitsevat erityiset kilpailuedellytykset edellyttävät sitä esimerkiksi siitä syystä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen kustannustaso johtuu nimenomaan siitä suotuisammasta kilpailuasemasta, jossa kyseinen yritys on määräävän asemansa johdosta. (tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 45 kohta)

474. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään tarkastellut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti Valion yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä siten, että raaka-ainekustannuksena on tarkasteltu Valiolle aiheutuneita kustannuksia eli Valion tuottajilleen maitoraaka-aineesta maksamaa tilityshintaa. (valituksenalaisen päätöksen 245 kohta)

475. Asiassa ei ole osoitettu olevan sellaisia oikeuskäytännössä viitattuja erityisiä olosuhteita, joissa kilpailijoiden kustannuksilla ja hinnoilla voisi olla merkitystä Valion hinnoittelukäytäntöä tutkittaessa.

476. Valituksenalaisen päätöksen 239–247 kohdassa todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että virasto on voinut tarkastella Valion yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä siten, että raaka-ainekustannuksena on tarkasteltu Valion tuottajilleen maitoraaka-aineesta maksamaa tilityshintaa.

477. Tuottajahinnan määräytymisestä on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

478. TKK:n mukaan Juustoportti ILO on sitoutunut kilpailukykyiseen raakamaidon hintaan tuottajille. Juustoportti ILO:n kilpailijoiden tuottajahinta vaikuttaa yhtiön tuottajahintaan. Tuottajat ovat hyvin tietoisia siitä, paljonko Valio maksaa tuottajilleen. Valio määrittää tuottajahinnan, sillä sen osuus raakamaidon hankinnassa on noin 85 prosenttia. Juustoportti ILO on pyrkinyt maksamaan muutaman kymmenyksen enemmän kuin Valio, koska jos yhtiön hinta on sama kuin Valion, se alkaa menettää tuottajia Valiolle. Vaikka Juustoportti ILO on maksanut hieman Valiota parempaa tuottajahintaa, se on silti menettänyt tuottajia Valiolle.

479. RK:n mukaan käytännössä Valio määrittää maitoraaka-aineen hintatason eikä muilla ole muuta mahdollisuutta kuin seurata sitä. Useimmissa Arla Ingmanin tuottajasopimuksissa on maininta siitä, että Arla Ingmanin tuottajahinnan pitää olla vähintään 0,3 senttiä Valion ja sen tuottajaosuuskuntien maksamaa korkeampi. Jos Arla Ingman maksaisi alempaa tuottajahintaa kuin Valio, tuottajat siirtyisivät nopeasti Valiolle.

480. JO on kertonut, että Osuuskunta Satamaidon kilpailijoiden tuottajahinta vaikuttaa Osuuskunta Satamaidon raakamaidosta maksamaan tuottajahintaan. Valio on suurin raakamaidon hankkija ja määrittää siten tuottajamaidon hintatason. Jos Osuuskunta Satamaito maksaisi alhaisempaa tilityshintaa, tuottajat siirtyisivät Valiolle.

481. TKK:n, RK:n ja JO:n mukaan raakamaito on raaka-ainetta ja siitä tuottajille maksettava hinta on muuttuva kustannus.

482. Markkinaoikeus katsoo edellä todetusta henkilötodistelusta ilmenevän, että Valion kilpailijoiden on tuottajahintaansa määrittäessään välttämättä otettava huomioon Valion raakamaidosta maksaman tilityshinnan eli tuottajahinnan suuruus ja että henkilötodistelu näin ollen tukee valituksenalaisessa päätöksessä esitettyä.

483. Markkinaoikeus katsoo kuten virasto, että kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, ja että Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on muuttuva kustannus Valion tosiasiallisille ja mahdollisille kilpailijoille.

484. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, ettei sillä, sisältyykö Valion maksamaan tilityshintaan voitonjakoa vai ei, ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa asiaa yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytysten kannalta.

485. Valio on todennut, ettei voitonjakokomponentin määrää voida suoraan havaita Valion tuottajahinnoista mutta että sen suuruudesta voidaan tehdä joitakin päätelmiä. Markkinaoikeus toteaa tämän johdosta lisäksi, ettei Valio myöskään ole esittänyt luotettavaa selvitystä tilityshintaan mahdollisesti sisältyvän voitto-osuuden suuruudesta. Tällaisena selvityksenä ei voida pitää Valion toimittamassa asiantuntijalausunnossa muilla markkinoilla maksettuihin raakamaidon hintoihin perustuvan hintavertailun eikä saman toimialan vertailuyritysten nettotulosprosenttien ja oman pääoman tuottoprosenttien arviointien perusteella tehtyjä johtopäätöksiä.

486. Tilityshinnan sisältämästä voitonjaosta on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

487. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Valion talousjohtaja OH on kertonut, ettei Valion tuotto sinänsä näy enää tuloksena, koska se jaetaan jo vuoden aikana maidon hinnassa. Loppu jaetaan jälkitilinä eli maidosta maksettavana lisähintana ja osinkoina. OH on todennut, ettei hän tunne ulkoista laskentaa eikä sen juridisia puolia. Hänellä on ollut se käsitys, että vaikka Valio on osakeyhtiö, niin se kuitenkin toimii niin kuin osuuskunta, joka yleensä jakaa tuloksen hyödykkeen ostossa.

488. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Valion laskentapäällikkö RR on kertonut, että jos Valio tekee positiivisen tuloksen ja sille jää voittoa, pääosa voitosta jaetaan jälkitilinä. Valion hallituksen kokouksessa joulukuussa päätetään, paljonko Valion tuottajaosuuskunnille maksetaan tuotetusta maidosta senttiä litralta. Mahdollisesti myös tilityshintaa nostetaan. On mahdollista, että tilityshintaa säädetään, jos näkyy, että Valion tulos muodostuu voitolliseksi. Jälkitili kirjataan Valion kirjanpidossa maitoraaka-aineriville, ja sitä käsitellään siinä mielessä raaka-ainekustannuksena.

489. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun Osuuskunta Normilkin toimitusjohtaja ja Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtaja AT:n mukaan Valio maksaa tuloksensa Osuuskunta Maitosuomelle raakamaidon hinnassa. Valion yhtiökokouksessa on päätetty tuloksen jakamisesta osinkona, ja muu osa tuloksesta maksetaan raakamaidon hinnassa. AT ei ole muistanut, että yhtiökokouksessa olisi määritetty tuottajahinnassa maksettavan voitto-osuuden suuruus.

490. Markkinaoikeus katsoo, että henkilötodistelussa on pääosin käsitelty Valion esiin tuomaa osuuskuntaluonteista toimintatapaa mutta että senkään perusteella ei voida todeta, minkä suuruinen Valion tilityshinnassa mahdollisesti oleva voitto-osuus on.

1.3 Raakamaito muuttuvana kustannuksena

Valituksenalainen päätös

491. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan, siltä osin kuin raakamaidon hankintahintaa voidaan käsitellä kustannuksena, se ei ole muuttuva vaan kapasiteettiin verrattavissa oleva kiinteä kustannus, koska Valio on velvollinen vastaanottamaan kaiken sen osakasmeijereiden keräilemän raakamaidon. (valituksenalaisen päätöksen 268 kohta) Myös Valion virastolle toimittamien asiantuntijalausuntojen mukaan raakamaidon hankintakustannus on Valion liikeidean kannalta kiinteä kustannus. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 29 ja 30) (valituksenalaisen päätöksen 269 kohta)

492. Virasto on todennut ensinnäkin, ettei sillä, onko Valiolla velvoite vastaanottaa kaikki sen omistajameijereiden keräilemä raakamaito, ole merkitystä arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksia toimia markkinoilla kannattavasti. (valituksenalaisen päätöksen 270 kohta)

493. Viraston mukaan toiseksi on otettava huomioon, että sekä Valion virastolle toimittamissa kirjelmissä että virastolle toimitetuissa asiantuntijalausunnoissa on arvioitu maitoraaka-aineen kustannusluonnetta yksinomaan Valion kokonaisliiketoiminnan kannalta, ei merkityksellisten tuotemarkkinoiden eli perusmaitoliiketoiminnan kannalta. Käsiteltävänä olevassa asiassa kustannuksia tarkastellaan vain perusmaitoliiketoiminnan osalta, ei Valion koko liiketoiminnan kannalta. Muuttuvien kustannusten perusmääritelmään nähden on selvää, että Valion tuloslaskelmassaan perusmaitoihin kohdentama maidon raaka-ainekustannus on luonteeltaan muuttuva, sillä perusmaitoihin käytettävän raaka-aineen määrä on yksiselitteisesti riippuvainen toiminnan asteesta eli perusmaitojen tuotannon volyymista. Tämä on myös todettu Valion toimittamissa asiantuntijalausunnoissa. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 29 ja 30) (valituksenalaisen päätöksen 271 kohta) Valion toimittamassa lausunnossa ei ole myöskään täysin otettu huomioon sitä, että Valio pystyy muuttamaan raakamaidon hankintahintaa, mikä vaikuttaa suoraan raakamaidon hankintakustannuksiin. Valio on muuttanut raakamaidosta maksettavaa maidon tuottajahintaa vuosien 2009–2011 aikana. Vuonna 2009 tuottajahinta on laskenut 4,7 senttiä ja vuosina 2010 ja 2011 tuottajahinta on noussut 2–4 senttiä. Tästä seuraa, että vaikka Valion koko liiketoiminnan vastaanottaman raakamaidon määrä olisi kiinteä, ei vastaanotetun raakamaidon hankintakustannus ole kiinteä, koska Valio pystyy muuttamaan sen hankintakustannusta. Tämä seikka on havaittavissa myös Valion omista tuloslaskelmista.

494. Virasto on kuitenkin arvioinut Valion esittämiä väitteitä yksityiskohtaisesti (valituksenalaisen päätöksen 273–285 kohta).

1.3.1 Valion mahdollisuus vaikuttaa hankkimansa raakamaidon määrään

495. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion virastolle toimittaman selvityksen mukaan velvoite vastaanottaa kaikki sen omistajameijereiden keräilemä raakamaito perustuu yhtiön yhtiöjärjestykseen, osakassopimukseen, hankintasopimuksiin ja pitkäaikaiseen vakiintuneeseen käytäntöön. (valituksenalaisen päätöksen 273 kohta)

496. Virasto on todennut, ettei Valion yhtiöjärjestyksessä ei ole asiasta mainintaa. (valituksenalaisen päätöksen liite 49-4) (valituksenalaisen päätöksen 274 kohta) Osakassopimuksessa puolestaan todetaan, että raakamaidon hankinnasta sovitaan erillisillä hankintasopimuksilla, jotka Valio tekee selvityksensä mukaan vuodeksi kerrallaan. (valituksenalaisen päätöksen liite 49-2) Valion omistaa 18 osuuskuntaa, joista Valiolle toimittaa raakamaitoa vain 9 osuuskuntaa. Se, että hankintasopimuksia on tehty vain osan osakasmeijereistä kanssa, kuvaa osaltaan sitä, ettei osakassopimuksesta seuraa todellista juridista velvoitetta hankintasopimuksen tekoon. Valio ei siten myöskään käytännössä vastaanota kaikkea sen omistajien keräilemää raakamaitoa. (valituksenalaisen päätöksen 275 kohta) Vastaavasti se, että hankintasopimukset tehdään vain vuodeksi kerrallaan ja että hankintasopimuksissa nimenomaisesti sovitaan osuuskunnan toimittaman raakamaidon [enimmäismäärästä], viittaa päinvastoin siihen, että Valio pystyy sopimuksin vaikuttamaan vastaanottamansa maidon määrään vuosittaisten hankintasopimusneuvottelujen yhteydessä. (valituksenalaisen päätöksen 276 kohta) Lisäksi hankintasopimuksessa on maininta myös siitä, että sopimuksen mukaisia raakamaidon hintoja [voidaan korjata tietyissä tilanteissa]. Näin ollen se, että Valio pystyy vaikuttamaan sekä [määriin että hintoihin], on vahvistettu myös Valion tekemissä hankintasopimuksissa. (valituksenalaisen päätöksen liite 49-3) (valituksenalaisen päätöksen 277 kohta)

497. Virasto on katsonut, ettei Valiolla ole juridista velvoitetta vastaanottaa kaikkea sen osakasmeijereiden keräilemää raakamaitoa. (valituksenalaisen päätöksen 278 kohta)

498. Siltä osin kuin Valio on viitannut pitkäaikaisesti vakiintuneeseen käytäntöön ja siihen, että yhtiö itse kokee osuustoiminnallisista toimintaperiaatteistaan johtuen olevansa tosiasiassa velvoitettu ottamaan vastaan kaiken sen omistajien keräilemän raakamaidon määrän myös ilman varsinaista juridista velvoitetta, virasto on viitannut sen hallussa olevaan asiakirjanäyttöön. (valituksenalaisen päätöksen 279 kohta)

499. Viraston mukaan asiakirjat osoittavat, että [yhtiössä on tarkastettu vaihtoehtoja raakamaidon määrään liittyen]. (valituksenalaisen päätöksen liite 55) (valituksenalaisen päätöksen 280 kohta)

1.3.2 Valion vastaanottaman raakamaidon määrä ja raakamaidon käyttö perusmaitojen valmistukseen

500. Arvioidessaan raakamaidon kustannusluonnetta virasto on tarkastellut myös Valion vastaanottamaa raakamaidon määrää ja raakamaidon käyttöä perusmaitojen valmistukseen. (valituksenalaisen päätöksen 281 kohta)

501. Viraston mukaan raakamaitomäärien ja raakamaidon käytön tarkastelu osoittaa, että vastaanottamastaan raakamaidosta Valio käyttää pääosan eli yli 80 prosenttia muihin tuotteisiin kuin perusmaitoihin. Tuotantomäärien tarkastelu puolestaan osoittaa, että Valion valmistamien muiden maitojalosteiden tuotantomäärät ovat vaihdelleet enemmän kuin perusmaitojen. Vastaavasti myös niissä tarvittavan maitoraaka-aineen määrä on vaihdellut enemmän kuin perusmaidoissa. Vaihtelua on ollut havaittavissa erityisesti muiden tuoretuotteiden ja juustojen kohdalla. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 32, 46 ja 1 sekä 84) (valituksenalaisen päätöksen 283 kohta)

502. Viraston mukaan Valion ylläpitämästä maitoraaka-aineen käytön seurannasta ilmenee, että Valio [seuraa sitä, kuinka paljon rasvaa tai proteiinia kunkin tuotteen valmistamiseen tarvitaan]. Valio seuraa myös tarkoin, kuinka paljon tuotteen valmistuksessa jää yli sellaisia komponentteja, joita tuotteen valmistuksessa ei tarvita. Yli jääneet komponentit Valio käyttää muiden tuotteiden valmistukseen, jotta raakamaito tulee käytettyä mahdollisimman tehokkaasti eri tuotteisiin. Virasto on näin ollen katsonut, että Valion sisäisessä laskennassaan käyttämä tapa luokitella maitoraaka-aine muuttuvaksi kustannukseksi on johdonmukainen. (valituksenalaisen päätöksen 284 kohta)

503. Arvioinnissaan virasto on myös ottanut huomioon sen, että vaikka Valion perusmaitojen tuotantomäärä romahtaisi, on raakamaidolle löydettävissä vaihtoehtoinen jalostuskohde. Valion vastaanottaman raakamaidon määrän ja valmiiden maitotuotteiden kysynnän vaihdellessa kuukausittain yhtiö joutuu ohjaamaan vastaanottamansa raakamaidon käyttöä jatkuvasti. Perusmaidoista ylijäävän raakamaidon Valio kykenee jalostamaan muiksi tuoretuotteiksi, jauheeksi ja/tai rasvatuotteiksi. Vaikka kustannuksia tarkasteltaisiin hyvin lyhyellä aikavälillä, ei raakamaidosta näin ollen tule perusmaitoliiketoiminnan kannalta kiinteää kustannusta edes siinä tapauksessa, että perusmaitojen tuotantomäärä romahtaisi ja raakamaitoa jäisi perusmaitojen osalta käyttämättä sen vuoksi, että Valion koko liiketoimintaansa varten vastaanottama raakamaidon määrä ei joustaisi perusmaitojen kysynnän mukaan. (valituksenalaisen päätöksen 285 kohta)

Valio

504. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 268, 269, 273 ja 279 kohta) vastaavat näkökantansa.

505. Käytännössä osakassopimuksen mukainen Valion velvoite ostaa hankintaosuuskuntien keräilemä raakamaito osakkailtaan toteutetaan vuosittaisilla hankintasopimuksilla. Valio-ryhmässä toimivat hankintaosuuskunnat ovat osakassopimuksen allekirjoittamisella luovuttaneet maidonjalostusliiketoimintaan tarvittavat laitteet ja laitokset Valiolle, ja näin ollen niiden on käytännössä myytävä kaikki hankkimansa maito eteenpäin. Tämän vuoksi hankintasopimuksen mukaiset toimitusmäärät eivät ole Valion neuvoteltavissa, vaan kunkin hankintaosuuskunnan kanssa sovittava hankintamäärä määräytyy osuuskunnan edellisen vuoden toteutuman perusteella.

506. Hankintasopimuksen (Valion kirjallinen todiste 48) mukaan Valio ostaa kaiken osuuskunnan keräilemän raakamaidon, eikä jo hankintaosuuskunnan jäsenenä olevien maidontuottajien toimitusmääriä voida rajoittaa. Sopimuksen sanamuodon mukaisesti osuuskunnan omien tuottajien maitomäärän orgaaninen kasvu sallitaan ilman rajoituksia. Valio voisi siis edes teoriassa rajoittaa korkeintaan uusiksi jäseniksi liittyviltä maidontuottajilta hankittavia raakamaidon määriä. Sen sijaan nykyisten jäsenten tuottama raakamaito Valion on otettava kokonaisuudessaan vastaan ja jalostettava mahdollisimman kannattavasti. Valio ei siis voi rajoittaa vastaanottamansa maidon määrää.

507. Valion osuuskunnat puolestaan voivat kieltäytyä ottamasta maitoa vastaan vain, jos se ei täytä laatuvaatimuksia. Valion hankintaosuuskuntien säännöissä (Valion kirjallinen todiste 47) on määritetty lisäksi ne hyvin rajoitetut tilanteet, joissa hallitus voi päättää jäsenen erottamisesta. Tarve tuotantomäärien rajoittamiseen ei kuulu erottamisperusteisiin. Näin ollen myöskään hankintaosuuskunnat eivät voi säätää vastaanotettavan raakamaidon määrää.

508. Asiantuntijalausunnon mukaan Valio joutuu ensisijaisesti sopeutumaan jäsentensä tuotantomääriin ja vasta toissijaisesti markkinoihin (Valion kirjallinen todiste 61).

509. Valio ei voi vähentää raakamaidosta syntyviä raaka-ainekustannuksia, kun sen yksittäisen lopputuotteen kysyntä vähenee. Vaikka Valio jättäisi osan maidosta kokonaan käyttämättä, sen raaka-ainekustannus ei muuttuisi, sillä Valio joutuisi joka tapauksessa maksamaan tilityshinnan myös näistä litroista. Tämän vuoksi raakamaidon tilityshintaa ei voida katsoa muuttuvaksi kustannukseksi arvioitaessa, onko Valio tehnyt taloudellista tappiota ja siten uhrannut voittojaan. Myös asiantuntijat (Valion kirjallinen todiste 37) ovat todenneet Valion kustannuksista, ettei raakamaidon kustannus ole luonteeltaan muuttuva. Perinteisen kustannuslaskennan mukainen olettama ei päde Valion tapauksessa. Raakamaidon tilityshinta on kiinteän kustannuksen luontoinen, minkä vuoksi väitettyä uhrausta on tarkasteltava vältettävien kustannusten kautta.

510. Asiantuntijat ovat katsoneet, että viraston asiantuntijalta on mennyt lausunnossa sekaisin raaka-aineen fyysinen käyttö ja raaka-aineen kustannus. Heidän mukaansa se, että raakamaitoa ei käytettäisi perusmaidon tuotantoon, vaan jonkin toisen tuotteen valmistukseen, ei tee raakamaidon kustannuksesta Valiolle muuttuvaa. Jos perusmaitoja ei valmisteta ja jos raakamaidosta jalostetaan muita tuotteita, kyseisiä raaka-ainekustannuksia ei kohdenneta perusmaidolle, vaan niille tuotteille, joita raakamaidosta valmistetaan. Sama ajattelutapa koskee mitä tahansa kapasiteettia, jota voidaan käyttää useamman kuin yhden tuotteen valmistukseen. Jos jotain tuotetta ei valmisteta, kapasiteetista aiheutuvia kustannuksia ei kohdenneta kyseiselle tuotteelle.

511. Viraston asiantuntija on pyrkinyt tarkastelemaan kustannusten käyttäytymistä yhden tuotteen tasolla ilman, että hän on ottanut Valion tilannetta kokonaisuudessaan huomioon. Hän on määritellyt kustannuksen muuttuvaksi, mikäli tuotteen valmistuksen lisääminen tai vähentäminen lisää tai vähentää raaka-aineen kulutusta ja siten kustannusta kyseisen tuotteen kannalta.

512. Asiantuntijoiden mukaan periaatteessa tämän kaltainen tarkastelu olisi merkityksellistä tilanteessa, jossa hankittavan raaka-aineen määrää voitaisiin sopeuttaa valmistuksen mukaan, koska tällöin sekä raaka-aineen määrä että kustannus riippuisivat toiminta-asteesta. He ovat kuitenkin todenneet, että Valiolla tällaista tilannetta ei lyhyellä aikavälillä ole ollut eikä se ole käytännöllisesti katsottuna myöskään realistinen toimintavaihtoehto lyhyellä aikavälillä.

513. Asiantuntijat ovat todenneet, että perusmaitojen tuotannon lisääminen tai vähentäminen vaikuttaa siihen raakamaidon määrään, joka perusmaitoihin käytetään. He ovat kuitenkin painottaneet, että tämä on eri asia kuin kustannusten käyttäytyminen, sillä Valion tapauksessa perusmaitojen tuotannon nosto tai lasku vaikuttaa muiden tuotteiden tuotantomääriin, mutta ei raakamaidon kustannukseen. Tällöin kysymys on heidän mukaansa yksinkertaisesti siitä, mille tuotteille kapasiteetin oloinen raakamaidon kustannus kulloinkin kohdennetaan. Tästä taas seuraa, että arvioitaessa Valion toimien mielekkyyttä ja lainmukaisuutta tarkastelun tulisi heidän mukaansa lähteä siitä, mitkä ovat Valion vaihtoehdot kilpailun kiristyessä perusmaitojen markkinoilla ja mitkä ovat näiden vaihtoehtojen taloudelliset seuraukset.

514. Viraston väite siitä, että raakamaidon kustannus olisi muuttuva siitä syystä, että Valio voisi vaikuttaa tuottajille maksettavaan tilityshintaan, ja jos Valio laskisi tilityshintaa riittävästi, tällä olisi vaikutusta Valiolle toimitettavaan raakamaidon määrään, on virheellinen eikä osoita, että raakamaidon tilityshinta olisi muuttuva kustannus. Viraston asiantuntijan lausunnolle siitä, että Valio voisi itsenäisesti päättää tilityshinnasta, ei voida antaa asiassa merkitystä, sillä hän ei pysty esittämään mitään perusteluja tai näyttöä näkemyksensä tueksi. (viraston lausunnon liite 4) Myös viraston oma argumentaatio osoittaa, että tilityshinnan muutokset ovat aina sidoksissa Valion jalostustoiminnan kokonaistulokseen eivätkä yhtiön mielivaltaisesti säädeltävissä.

515. Viraston väite siitä, että perusmaitojen valmistuksen lopettaminen vaikuttaisi Valion tilityskykyyn, on merkityksetön saalistushinnoitteluväitteen arvioinnin kannalta. Vaikka Valion tilityskyky laskisikin siinä tilanteessa, että perusmaitojen valmistus lopetettaisiin ja vapautuneet raakamaitovolyymit jouduttaisiin kohdentamaan huonommin tuottaviin tuotteisiin kuten maitojauheeseen, tämä ei tee tilityshinnasta vältettävissä olevaa kustannusta. Viraston viittaama viesti (valituksenalaisen päätöksen liite 57) ei viraston väittämällä tavalla havainnollista sitä, että perusmaitojen hinnanalennus tai valmistuksen lopettaminen yksin vaikuttaisi tilityshintaan siten, että sitä voitaisiin pitää perusmaitojen valmistuksen muuttuvana kustannuksena, sillä tilityshinta ei suinkaan laske vastaavassa suhteessa. Päinvastoin, viesti havainnollistaa viraston kiistämää asiaa: Meijerin tilityskyky muodostuu nimenomaan kaikkien tuotteiden tuoton kautta eli tilityshinta on jalostustoiminnan lopputulos, ei kustannus.

516. Viraston viittaamassa Valion sisäisessä muistiossa (valituksenalaisen päätöksen liite 55) ei ole kyse vaihtoehtojen tarkastelemisesta sen suhteen, onko Valion mahdollista vaikuttaa sen nykyisellään vastaanottaman raakamaidon määrään. Sen sijaan yhtiö on tulevaisuuteen varautuakseen tarkastellut sitä, onko sen mahdollista reagoida jotenkin, jos maitomäärät nykyisestä kasvaisivat hallitsemattomasti. Kyseinen muistio ei osoita, että Valio voisi vähentää raakamaidon hankintaa, kun sen perusmaidon valmistusmäärät laskevat, eikä siten, että raakamaidon hankinta olisi Valiolle muuttuva kustannus.

517. Viraston vetoamat asiakirjat eivät osoita, että Valio voisi sopeuttaa hankintavolyymejaan tai eriyttää raakamaidosta tilitettävää hintaa viraston väittämällä tavalla. Virasto ei siis ole osoittanut, että raakamaidon tilityshintaa olisi pidettävä kokonaisuudessaan Valiolle muuttuvana kustannuksena arvioitaessa sitä, onko Valio uhrannut voittojaan.

Virasto

518. Virasto on todennut, että Valion valituksessaan esittämät väitteet vastaavat Valion virastolle hallintomenettelyn aikana esittämiä väitteitä ja virasto on ottanut ne huomioon päätösharkinnassaan.

519. Valio on prosessiteollisuudessa toimiva elintarvikealan yritys, joka valmistaa raaka-aineesta jatkojalosteita. Valio toimii markkinoilla omistajiensa tahdon mukaisesti. Jos Valion omistajat haluaisivat, että Valio toimisi markkinoilla toisin, esimerkiksi siten, että se rajoittaisi vastaanottamansa raakamaidon määrää tai eriyttäisi tuottajille maksettavan hinnan, mikään sopimuksista tai lainsäädännöstä johtuva velvoite ei estäisi Valiota toimimasta näin.

520. Osuuskunta-aate ja yhtiön toiminta markkinoilla on sovitettava yhteen kilpailulainsäädännön kanssa. Yhdenvertaisuus- ja oikeudenmukaisuus-periaatteiden näkökulmasta on selvää, että määräävässä asemassa oleva yritys ei voi oikeuttaa toimintaansa markkinoilla omistajiensa tahdon noudattamisella. Jos omistajien tahdon noudattamisesta seuraa, että määräävässä asemassa oleva yritys ostaa aina kaiken tuottajiensa tuottaman raaka-aineen riippumatta kysyntä- ja tarjontatilanteesta markkinoilla ja myy siitä jalostettavat tuotteet alle tuotantonsa muuttuvien kustannusten sulkien yhtä tehokkaat kilpailijat pois markkinoilta, on menettelyssä kysymys määräävän aseman väärinkäytöstä.

521. Viraston käyttämän asiantuntijan tiedossa ei ole toista prosessiteollisuuden yritystä, jolle raaka-aine olisi yksittäisille tuotteille kohdistuva kiinteä kustannus. Asiantuntijan mukaan kysymyksessä on muuttuva kustannus. Hän on virastolle laatimassaan asiantuntijalausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka Valio olisi velvollinen vastaanottamaan kaiken omistajiensa tuottaman raakamaidon, voi yhtiö liiketaloudellisin perustein päättää, mihin tuotteisiin se käyttää perusmaidoista vapautuvan raakamaidon. Jos vastaanotettua raakamaitoa ei käytetä perusmaidon valmistukseen, se käytetään muiden tuotteiden valmistukseen, jolloin se panoksena luontevasti siirtyy välittömäksi kustannukseksi näille tuotteille. Raakamaidosta tulee näin tuotekohtainen muuttuva kustannus, joka vaihtelee kunkin suoritteen tuotetun volyymin mukaan, mukaan lukien perusmaidot. Ääritapauksessa raakamaitoa ei kuluisi ollenkaan perusmaitoon, jos perusmaidon tuotanto lakkautettaisiin. Asiantuntija on lausunnossaan todennut, että tätä ei ole riittävästi otettu huomioon Valion käyttämien asiantuntijoiden lausunnoissa vaan lausunnot liikkuvat yleisellä liiketoiminnan ja kapasiteetin käyttöasteen tasolla. (viraston lausunnon liite 4) (valituksenalaisen päätöksen liitteet 29 ja 30)

522. Sopimuskauden aikana Valio on velvollinen vastaanottamaan sopimuksen mukaisen raakamaitomäärän eikä perusmaitovolyymin väheneminen suoraan vaikuta tähän velvollisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tee raakamaidosta perusmaitojen valmistuksen kiinteää kustannusta edes sopimuskauden aikana. Vaikka Valion mahdollisuudet vaikuttaa sen vastaanottaman raakamaidon määrään sopimuskauden aikana ovat rajalliset, tilityshintaa muuttamalla Valio pystyy vaikuttamaan raakamaidon kustannukseen myös sopimuskauden aikana. Viraston käyttämä asiantuntija on todennut saman asiantuntijalausunnossaan (viraston lausunnon liite 4).

Arla Ingman

523. Arla Ingman on todennut, että Valion ja sen omistajien välisissä vuotuisissa raakamaidon toimitussopimuksissa vahvistetaan vuosittain Valion ostaman maidon määrä ja hinta, eivätkä Valio ryhmään kuuluvat osuuskunnat ole esimerkiksi sääntöjensä nojalla tai muutoin sidottuja myymään raakamaitoa nimenomaan tai ainoastaan Valiolle. Vastaavasti Valion yhtiöjärjestyksessä todetaan, että se voi jalostaa ja markkinoida myös muiden kuin osakkaittensa toimittamaa maitoa, maitovalmisteita ja elintarvikkeita.

524. Valiolla ei ole mitään perustetta väittää, että raakamaito tulisi sille annettuna ja ettei raakamaidon määrään ole mahdollista vaikuttaa. Sikäli kuin Valio kirjallisten sopimusten ulkopuolella käytännössä toteuttaa jonkinlaista yksinoikeusjärjestelyä raakamaidon hankinnassa omistajiensa kanssa, ei tämä itse aiheutettu tilanne voi olla ratkaisevaa Valion ostaman raakamaidon kustannusluonteen arvioinnissa. Valiolla on täysi mahdollisuus vähentää raakamaidon hankintaa omistajiltaan. Tämä olisi myös liiketaloudellisesti järkevää: Valiolle jäisi vähemmän ylimääräistä raakamaitoa, jota sen täytyy nykyisin jalostaa alempikatteisiksi tuotteiksi, mikä heikentää Valion maksukykyä raakamaidosta osuuskunnille. Samalla osuuskunnat saisivat raakamaidon myytyä hyvällä hinnalla muille halukkaille ostajille.

525. Valion järjestely maidon hankinnan osalta vastaa hyvin pitkälti esimerkiksi Arla Ingmanin sopimuksia maidontuottajien kanssa ja on alalla normaali. Arla Ingman ei kuitenkaan voisi koskaan esittää, että raakamaidon ostohinta ei olisi sille muuttuva raaka-ainekustannus. Ero yhtiöiden välillä on ainoastaan siinä, että Valio ostaa raakamaidon osakkeenomistajiltaan ja Arla Ingman ei. Tämä ei voi merkitä, että Valion saalistusta arvioitaessa sen kustannuksista vähennetään raakamaidon hinta ja Arla Ingmanin tilanteessa kyseiset kustannukset taas huomioitaisiin, erityisesti kun yhtiöiden mahdollisuudet vaikuttaa raakamaidon määrään ovat yhtenevät.

526. Valio ei myöskään vain passiivisesti ota maitoa vastaan ja maksa siitä hintaa markkinamenestyksen mukaan. Valio vaikuttaa aktiivisesti raakamaidon hinnoittelulla sen määriin ja tuotantoon vuoden aikana tapahtuvien kausivaihteluiden vuoksi. Kun raakamaitoa tarvitaan enemmän kysynnän tyydyttämiseksi, siitä myös maksetaan enemmän, ja päinvastoin.

527. Vaikka Valio ei voisikaan muuttaa vastaanottamansa raakamaidon määrää lyhyellä aikavälillä, ei tällä voi olla merkitystä arvioitaessa raakamaidon kustannusluonnetta. Tällainen tulkinta tarkoittaisi, että kilpailulainsäädäntöä voitaisiin kiertää sopimalla raaka-aineiden hankinnasta joustamattomilla sopimuksilla.

528. Valion väite siitä, että se on velvoitettu ottamaan vastaan raakamaidon annettuna resurssina, perustuukin vain siihen, että Valio käytännössä toimii vertikaalisesti integroituneen yrityksen tavoin. Asian lopputulos ei kuitenkaan muutu, vaikka Valiota tarkasteltaisiinkin vertikaalisesti integroituneena toimijana.

Markkinaoikeuden arvio

529. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys Valion perusmaitoihin kohdistamista hinnanalennuksista. Valio ja muutkin meijerit valmistavat raakamaidosta myös erilaisia ja eri määriä muita tuotteita kuin perusmaitoja. Viraston mukaan perusmaitojen osuus Valion liiketoiminnasta on noin 8 prosenttia liikevaihdon määrällä mitattuna ja vastaava osuus Arla Ingmanilla noin 25 prosenttia ja alueellisilla pienmeijereillä noin 40–60 prosenttia. Jos maitoraaka-aineen kustannusluonnetta arvioitaisiin meijerin koko liiketoiminnan kannalta, tarkasteltaisiin meijereiden raaka-ainekustannuksia eri lähtökohdista siitä riippuen, minkä laajuinen tuotevalikoima niillä on. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, kuten virasto, että maitoraaka-aineen kustannusluonteen arviointi on tehtävä perusmaitoliiketoiminnan, ei Valion koko liiketoiminnan kannalta. Asiassa esitetty selvitys siltä osin, kuin se on pohjautunut maitoraaka-aineen kustannusluonteen arviointiin Valion koko liiketoiminnan kannalta, ei näin ollen ole oikeudellisesti merkityksellistä asian arvioinnissa.

530. Arvioitaessa Valion perusmaitojen hinnoittelun kilpailusäännösten mukaisuutta on lähtökohdaksi edellä todetun mukaisesti otettava Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja keskimääräiset kokonaiskustannukset.

531. Markkinaoikeus katsoo kuten virasto, ettei sillä, onko Valiolla velvollisuus ottaa vastaan kaikki sen osakasmeijereiden keräilemä raakamaito, ole merkitystä arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksia toimia markkinoilla kannattavasti. Markkinaoikeus on kuitenkin lisäksi arvioinut Valion velvollisuudesta ottaa vastaan kaikki omistajaosuuskuntiensa keräilemä maito esitettyä henkilötodistelua.

532. AH:n näkökulmasta hänen asemassaan ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin jalostaa kaikki maito, jonka valiolaiset osuuskunnat tuottavat. Hän ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen, onko Valiolla tähän juridinen velvollisuus. AH:n käsityksen mukaan Valio ei osta kaikkien 18 omistajinaan olevan osuuskunnan maitoa. Hän ei ole tiennyt, onko Valion omistajana olevalla osuuskunnalla rajoituksia myydä maitoa muualle.

533. OH:n mukaan Valio ei voi säätää raakamaidon hankintamääriä. Maidontuottajat omistavat Valion, ja Valio on velvoitettu ajamaan niiden etuja ja ottamaan vastaan kaiken maidon, jonka ne tuottavat. Yhtiön tehtävä on ottaa vastaan tuo maito ja tuottaa sille paras mahdollinen arvo. OH on kertonut, ettei tunne asian juridista puolta mutta on ymmärtänyt, että kaiken maidon vastaanottaminen on omistajien tahto, joka on kirjattu johonkin sopimukseen.

534. RR:n käsityksen mukaan Valio ei voi säätää vastaanotettavan maidon määrää vaan kaikki osuuskunnilta tuleva maito on otettava vastaan. Hän on pitänyt tätä itsestäänselvyytenä. RR:n käsityksen mukaan osuuskunnat toimittavat Valiolle kaiken sen maidon, jonka ne vastaanottavat tuottajiltaan.

535. VM on kertonut olleensa keskeisesti mukana, kun nykymuotoinen Valio on rakennettu. Kulmakivenä oli tuolloin ollut rakentaa Valion ja osuusmeijereiden välistä yhteistyötä siten, että Valio sitoutuu ostamaan kaiken osuuskuntien jäsenten tuottaman maidon. Tämä on toteutettu niin sanotuissa maitohankintasopimuksissa, joissa on melko selkeästi todettu, että Valio ostaa kaiken maidon, ja sovittu tietyistä vaihteluväleistä vuoden aikana. Oleellista oli myös ollut, että Valio tasaa kuljetuskustannukset osuuskuntien ja tuottajien kesken, jolloin osuuskuntatoiminnan periaate tasa-arvoisuudesta toteutuu täysin.

536. VM:n mukaan Valio ei ole pyrkinyt säätämään raakamaitovirtaa Valioon sitoutuneiden eli hankintasopimuksen Valion kanssa tehneiden osuuskuntien osalta. Maitokauppaa on käyty myös Valioon sitoutumattomien osuuskuntien kanssa, jolloin on noudatettu eri periaatteita.

537. VM on todennut, että Valiolle tulevan maidon määrää voitaisiin varmaan teoriassa mutta ei käytännössä rajoittaa laskemalla tilityshintaa. Jos Valio rajoittaisi siihen sitoutuneiden osuuskuntien maidon vastaanottoa, maidolle tuskin olisi osoitetta eli se olisi ympäristöjäte.

538. AT on todennut, että Valion omistajaosuuskunnilla ei ole omia tuotantolaitoksia ja että ne ovat perustaneet nykymuotoisen Valion nimenomaan jalostamaan omistajaosuuskuntien maidon.

539. AT:n mukaan Valion ja Osuuskunta Maitosuomen välisessä hankintasopimuksessa on sovittu, että Osuuskunta Maitosuomi myy vastaanottamansa maitomäärän Valiolle. Sopimukseen sisältyy 3 prosentin arvioitu maitomäärän kasvunvara. AT ei ole nähnyt mahdolliseksi, että Osuuskunta Maitosuomi myisi maitoa jollekin muulle kuin Valiolle eikä ole pitänyt sitä liiketoiminnallisesti järkevänä, sillä niin toimien se heikentäisi omia liiketoimintamahdollisuuksiaan ketjussa, jonka se on itse rakentanut. AT ei ole nähnyt mahdolliseksi myöskään, että Valio säätäisi Osuuskunta Maitosuomen toimittaman maidon määrää. Valio on Osuuskunta Maitosuomen tuotantolaitos ja suorittaa ne liiketoimet, joilla maito saatetaan markkinoille.

540. AT on kertonut, ettei Osuuskunta Maitosuomi voi käytännössä kieltäytyä ottamasta vastaan tuottajalta maitoa tai säätää sen määrää. Liiketoiminnallinen tilanne edellyttää tuottajan maidon vastaanottamista joka toinen päivä. Muuten tuottaja ei enää ole Osuuskunta Maitosuomen tuottaja. Osuuskunta Maitosuomi on eri tavoin sitoutunut maidon vastaanottoon. Tuottajan kannalta maidon vastaanoton rajoittaminen johtaisi vaikeuksiin. Tuottaja pystyy kuitenkin valitsemaan monesta ostajasta ja pystyisi siinä mielessä hoitamaan tilanteen itselleen suotuisaksi.

541. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty henkilötodistelu osoita, että Valiolla olisi juridinen velvollisuus kaiken omistajaosuuskuntiensa keräilemän maidon vastaanottamiseen.

542. Myös TKK:n kertomuksesta ilmenee, että raakamaidon vastaanottomäärä on sopijakumppanien välinen sopimuskysymys. Hänen mukaansa Juustoportti ILO on neuvotellut sillä Ilmajoen Osuusmeijerin kanssa olevaan raakamaidon hankintasopimukseen hankittavan raakamaidon ala- ja ylärajan eikä yhtiöllä ole velvollisuutta ottaa vastaan ylärajan ylittävää osaa raakamaitoa, mutta se voi halutessaan tehdä niin. Raakamaidon vastaanottomäärä on perustunut Juustoportti ILO:n tarpeeseen.

543. RK:n mukaan Arla Ingmanin perusmaitojen valmistusmäärän yhtäkkiä merkittävästi alentuessa yhtiö pyrkisi lyhyellä aikavälillä (päivien tai ehkä viikkojen aikana) löytämään muita tuoteryhmiä, esimerkiksi UHT-tuotteet tai ESL-maidot. Yhtiö ostaisi myös vähemmän kiintiömaitoa Valiolta. Arla Ingman pystyisi myös vähentämään ostojaan suorilta maidontuottajilta viikkojen aikavälillä ja yhteistyömeijereiltä, joiden kanssa yhtiöllä on sopimukset, 3–6 kuukauden aikavälillä. Arla Ingman ei valmista rasvatonta maitojauhetta eikä teollisuusvoita. Jos Arla Ingmanille jäisi raakamaitoa käyttämättä, raakamaidon vieminen Ruotsiin tai Tanskaan jauhettavaksi ei olisi realistinen vaihtoehto. Hintaero suomalaisen ja Arla-raaka-aineen välillä on sitä luokkaa, ettei tähän olisi mahdollisuuksia.

544. RK on todennut, että Arla Ingmanin tilityshinnan laskiessa 10 senttiä raakamaidon vastaanotto loppuisi käytännössä kokonaan.

545. JO on kertonut, että Osuuskunta Satamaito on ostanut tai myynyt raakamaitoa lähes kaikilta jalostavilta meijereiltä tilanteissa, joissa on ollut ylimääräistä raakamaitoa tai vajausta raakamaidosta. Vuonna 2010, jolloin Osuuskunta Satamaito oli menettänyt markkinaosuuksia perusmaitokaupassa, sille oli jäänyt käyttämättä raakamaitoa, jonka se oli myynyt muille meijereille. Muiden meijerien kanssa käytävässä kaupassa hinta on sovittu tapauskohtaisesti, ja se on ollut lähellä kiintiömaidon hintaa. Osuuskunta Satamaito on myynyt raakamaitoa myös sellaisille yhtiöille, jotka eivät valmista perusmaitoja, kuten Kaslink Oy:lle ja Juustoportti-konsernille.

546. JO:n mukaan Osuuskunta Satamaito on yksi Valion omistaja mutta sillä ei ole Valion kanssa hankintasopimusta raakamaidon toimituksesta. Osuuskunta Satamaito on myynyt raakamaitoa myös Valiolle. Raakamaidon hinta Valion kanssa käytävässä kaupassa on ollut spot-hinta, aina päivän hinta. Hinta on vaihdellut ja ollut 3–4 vuotta sitten hyvä mutta sittemmin laskenut hyvin alas, ja se on ollut alimmillaan 8 senttiä litralta. Vuoden 2011 kevään jälkeen Osuuskunta Satamaito ei ole myynyt raakamaitoa Valiolle Valion ilmoitettua, ettei se enää osta raakamaitoa Osuuskunta Satamaidolta.

547. JO on kertonut, että perusmaitojen valmistusmäärän vähentyessä yhtäkkiä merkittävästi Osuuskunta Satamaidolle jäisi käyttämättä raaka-ainetta, jonka se koettaisi myydä muille meijereille. Ensisijaisesti se lopettaisi kiintiöostot. Jos Osuuskunta Satamaidon tilityshinta laskisi 10 senttiä, sen vastaanottaman raakamaidon määrä laskisi dramaattisesti muutaman kuukauden jaksolla.

548. Asiassa esitetyn hankintasopimuksen (Valion kirjallinen todiste 48) mukaan osuuskunta toimittaa Valiolle sopimuksen liitteellä sovitun maidon määrän.

549. Valion kilpailijoiden edustajien, Juustoportti ILO:n TKK:n, Arla Ingmanin RK:n ja Osuuskunta Satamaidon JO:n mukaan raakamaito on raaka-ainetta ja siitä tuottajille maksettava hinta on muuttuva kustannus.

550. Markkinaoikeus katsoo muutoin valituksenalaisen päätöksen 274–277 kohdassa mainituilla perusteilla, ettei Valiolla voida katsoa olevan juridista velvollisuutta ottaa vastaan kaikkea omistajaosuuskuntiensa keräilemää raakamaitoa. Tällaista velvollisuutta ei voida johtaa myöskään siitä Valion esiin tuomasta seikasta, etteivät hankintasopimuksen mukaiset toimitusmäärät olisi Valion neuvoteltavissa sen vuoksi, että osuuskunnat ovat osakassopimuksen allekirjoittamisella luovuttaneet maidonjalostusliiketoimintaan tarvittavat laitteet ja laitokset Valiolle ja niiden on näin ollen käytännössä myytävä kaikki hankkimansa maito eteenpäin. Myöskään sen, että Valio ja sen omistajaosuuskunta ovat hankintasopimuksessa sopineet siitä, että omistajaosuuskunnan omien tuottajien maitomäärän orgaaninen kasvu on sallittu ilman rajoituksia, ei voida katsoa aiheuttavan Valiolle juridista velvollisuutta kaiken maidon vastaanottamiseen.

551. Valion mukaan myöskään hankintaosuuskunnat eivät voi säätää vastaanotettavan raakamaidon määrää. Valion viittaamien Osuuskunta ItäMaidon sääntöjen (Valion kirjallinen todiste 47) 2 §:n mukaan kyseisen osuuskunnan tarkoituksena ja toimialana on jäsentensä elinkeinon tukemiseksi hankkia ja kerätä ensisijaisesti jäsentensä tuottamaa maitoa ja markkinoida se edelleen sekä muutoinkin tukea ja kehittää jäsentensä maidontuotantoa. Säännöissä ei osuuskunnalle ole asetettu nimenomaista velvoitetta kaiken jäsentensä tuottaman maidon keräilyyn. Sen sijaan jäsen on sääntöjen 11 §:n mukaan velvollinen lähettämään osuuskunnalle kaiken sen karjastaan saamansa maidon, jota ei käytetä jäsenen omassa tai hänen palveluksessaan olevien henkilöiden taloudessa taikka hallituksen suostumuksella käytetä muuhun tarkoitukseen.

552. Sille, että Valio mahdollisesti tosiasiassa vastaanottaa kaiken omistajaosuuskuntiensa keräilemän maidon tai katsoo olevansa tähän velvoitettu historiallisista tai liiketoimintamallistaan johtuvista syistä tai sen vuoksi, että Valion omistajat näin haluavat, ei ole annettava oikeudellista merkitystä asian arvioinnissa. Valion on katsottava tältä osin toimivan itsensä ja omistajiensa valitsemalla tavalla. Vapaaehtoinen yrityksen toimintamallin valinta ei voi tässä tapauksessa johtaa siihen, että esimerkiksi yrityksen maksamaa raakamaidon tilityshintaa tarkasteltaisiin yritykselle aiheutuvien kustannusten kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa eri tavalla kuin muilla toimintamallilla toimivien yritysten osalta.

1.4 Raakamaidon kustannus Valion laskentajärjestelmissä

Valituksenalainen päätös

553. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan virasto on menetellyt virheellisesti arvioidessaan Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta ja liiketoiminnan kustannusten luonnetta yhtiön virastolle toimittamien OFA- laskentajärjestelmästä peräisin olevien kannattavuuslaskelmien perusteella. Valion mukaan OFA-järjestelmä on poistettu käytöstä ja sitä käytetään enää vain varastokirjanpidon tarkoituksiin. OFA- järjestelmästä saatavia laskelmia ei Valion mukaan käytetä tuotannonohjauksessa tai liiketoiminnan kannattavuuden tarkastelussa. Valion mukaan yhtiö on siirtynyt käyttämään maitotuottolaskentaan perustuvaa ATLAS-tuotelaskentajärjestelmää. (valituksenalaisen päätöksen 286 kohta) Valion mukaan yhtiö ohjaa maitotuottolaskennan kautta tuotantoa paremman katteen tuotteisiin olemassa olevan kapasiteetin ja kysynnän puitteissa raakamaidolle saatavan tuoton maksimoimiseksi. Maitotuottolaskennassa maitoraaka-ainetta ei huomioida kustannuksena, koska tuotannonohjaus perustuu raakamaidolle saatavan lisäarvon vertailuun. Maitokatelaskennassa yhtiö ei myöskään tee jakoa muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. (valituksenalaisen päätöksen 287 kohta)

554. Virasto on todennut, ettei sillä, miten Valio on sisäisissä kannattavuuslaskelmissaan luokitellut maitoraaka-aineen kustannuksen, ole merkitystä arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksia toimia markkinoilla kannattavasti. (valituksenalaisen päätöksen 288 kohta)

555. Virasto on kuitenkin tarkastellut seikkaperäisesti Valion käyttämiä tuote- ja kannattavuuslaskentajärjestelmiä sekä niiden tuottamia laskelmia arvioidessaan Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta (valituksenalaisen päätöksen 289–296 kohta).

556. Virasto on huomauttanut, että riippumatta siitä, tarkastellaanko perusmaitojen kannattavuutta OFA- tai ATLAS- järjestelmästä tuotettujen kustannuslukujen kautta, laskentajärjestelmän vaihto ei ole vaikuttanut merkityksellisellä tavalla näistä laskelmista ilmenevien tuotekohtaisten kustannusten suuruuteen eikä siten myöskään perusmaitojen myynnin kannattavuuteen. (valituksenalaisen päätöksen 289 kohta) (valituksenalaisen päätöksen liite 54) Siltä osin kuin Valio on todennut OFA-laskelmien olevan yksinomaan varastokirjanpitoon tarkoitettuja laskelmia, virasto on huomauttanut, että kirjanpitolainsäädäntöön perustuvaan varastokirjanpitoon ei sisällytetä myynnin kustannuksia, mutta OFA-laskentajärjestelmän tuottamat kustannuslaskelmat sisältävät tuotantokustannusten lisäksi myös myynnin kustannukset ja siten tuotekohtaiset kokonaiskustannukset. Tämä osoittaa, että OFA-kannattavuuslaskelmat ovat yrityksen sisäisiä laskelmia, joihin ei liity kirjanpidon tai verotuksen säännöksiä. Kirjanpidon ja verotuksen säännökset koskevat Valion kohdalla vain FNA-järjestelmän perusteella tehtyjä tuloslaskelmia. Virasto on lisäksi todennut, että jo järjestelmän nimi "OFA-kannattavuuslaskenta" ja järjestelmän tuottamien laskelmien nimi "tiliryhmäkohtaiset kannattavuus¬laskelmat" kuvaavat sitä, että kyse on vuosina 2004–2011 Valiossa käytössä olleesta kannattavuuden seurantaan tarkoitetusta järjestelmästä.

557. Virasto on todennut, että Valion väite siitä, että ATLAS-järjestelmä perustuisi yksinomaan maitotuottolaskentaan, jossa raakamaidon hankintahintaa ei käsitellä kustannuksena, on vain osittain paikkansa pitävä. (valituksenalaisen päätöksen 290 kohta)

558. Viraston mukaan sen selvitykset osoittavat, että muiden kustannuslajitietojen ohella Valio syöttää ATLAS-järjestelmään kaikki maitoraaka-aineen hankintakustannuksen määrittelyn kannalta tarpeelliset tiedot. ATLAS-järjestelmästä on siten saatavissa [sekä laskelmia, joihin raaka-ainekustannus sisältyy, että laskelmia, joihin sisältyvät vain keräilykustannukset. Vaikka maitokatelaskelmiin ei näin ollen sisälly raakamaidosta osuusmeijereille maksettua hankintahintaa, niihin sisältyy komponenttihyvitys rasvasta]. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 34–38) (valituksenalaisen päätöksen 291 kohta) [liikesalaisuus] Perusmaitojen valmistuksessa pääosa raakamaidon sisältämästä rasvasta poistetaan ja se jää käytettäväksi muiden tuotteiden valmistukseen, joten [liikesalaisuus]. (valituksenalaisen päätöksen liite 42, s. 56–62)

559. Viraston mukaan arvioitaessa Valion virastolle toimittamien kannattavuuslaskelmien soveltuvuutta kuvaamaan Valion liiketoiminnan kannattavuutta ei voida sivuuttaa myöskään sitä, että joulukuuhun 2011 asti Valio on toimittanut virastolle juuri OFA- järjestelmään perustuvia laskelmia viraston pyytäessä yhtiöltä perusmaitoliiketoiminnan kannattavuuslaskelmia ilman, että yhtiö olisi missään vaiheessa indikoinut sen toimittamien laskelmien olevan jollain tavoin virheellisiä tai antavan väärän käsityksen perusmaitojen kannattavuuden tarkastelusta yhtiössä. Myös viraston tarkastuksella hankkima asiakirja-aineisto osoittaa, että vielä kesällä 2010 Valio on itsekin pitänyt virastolle toimittamiaan laskelmia oikeana tapana tarkastella perusmaitojen tuotekohtaista kannattavuutta. Myös laskelmiin sisältynyt ryhmittely muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin on vastannut yhtiön lakiasiainosaston käsitystä merkityksellisten tuotekohtaisten kustannusten määrittelystä. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 50 ja 51) (valituksenalaisen päätöksen 292 kohta)

560. Maaliskuussa 2011 virasto on esitellyt Valiolle alustavan näkemyksensä siitä, että yhtiön perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset tuotot alittavat liiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Tapaamisen jälkeen huhtikuussa 2011 Valio on esittänyt, että OFA-järjestelmään perustuvia Valion kustannuslukuja tulee laskennallisesti oikaista raaka-aineen arvosuhteen, varaston palkkojen ja kuljetuskustannusten osalta. Samassa yhteydessä Valio on toimittanut virastolle asiantuntijalausunnon siitä, että raakamaidosta maksettu hinta on yhtiön toiminnan luonne huomioon ottaen kapasiteettiin verrattavissa oleva kiinteä kustannus. Toukokuussa 2011 Valio on toimittanut virastolle oikaistut perusmaitojen laskelmat ajanjaksolle 1.1.–31.12.2010. Myös näihin laskelmiin on sisältynyt maitoraaka-ainekustannus. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 29 ja 30) (valituksenalaisen päätöksen 293 kohta) Vasta tammikuussa 2012 saatuaan sitä ennen virastolta päätös- ja esitysluonnoksen kuulemista varten Valio on ilmoittanut kirjallisessa vastineessaan myöhemmin toistamansa näkemyksen, että sen virastolle toimittamat laskelmat ovat käyttökelvottomia eivätkä kuvaa Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta oikein. (valituksenalaisen päätöksen 294 kohta)

561. Virasto on katsonut, että Valio on viraston hallintomenettelyn aikana esittänyt keskenään ristiriitaisia selvityksiä ja tietoja siitä, miten perusmaitoihin kohdistuvia kustannuksia tarkastellaan yrityksen sisällä, mikä on osaltaan vaikeuttanut viraston mahdollisuuksia selvittää raaka-ainekustannuksen kustannusluonteen käsittelyä Valiossa. Edellä todetuin perustein virasto on katsonut selvitetyksi, että niissä laskelmissa, joihin Valio sisällyttää maitoraaka-aineen kustannuksen [(muun muassa erinäiset toimintokohtaiset laskelmat)], raaka-aine on luokiteltu muuttuvaksi kustannukseksi. (valituksenalaisen päätöksen 295 kohta)

562. Virasto on lisäksi katsonut valituksenalaisen päätöksen raaka-ainekustannuksen luonnetta koskevassa jaksossa käsitellyin perustein, etteivät Valion tuottamat maitokatelaskelmat sellaisenaan sovellu Valion menettelyn kilpailuoikeudelliseen arviointiin. On toisaalta huomattava, että myös maitokatelaskelmat osoittavat, ettei yhtä tehokas kilpailija ole voinut toimia kannattavasti perusmaitomarkkinoilla. Maitokatelaskelma kertoo sen hinnan, joka kyseisen lopputuotteen jalostusarvon perusteella voidaan raakamaidosta maksaa, jotta toiminta olisi kannattavaa. Vuonna 2011 perusmaitojen maitotuotto on ollut noin [30–40] senttiä litralta. Vastaavalla ajanjaksolla Valio on kuitenkin maksanut raakamaitolitrasta noin 44 senttiä. Maitokatelaskelma osoittaa siten, että yhtä tehokkaan kilpailijan olisi tullut saada hankittua raakamaitoa [30–40] sentin litrahinnalla, jotta se olisi voinut toimia kannattavasti perusmaitojen markkinoilla Valion vuonna 2011 soveltama tukkuhintataso huomioon ottaen. Yhtä tehokas kilpailija ei näin ollen ole voinut toimia kannattavasti perusmaidoissa, sillä perusmaitojen maitotuotto on alittanut raakamaidosta maksettavan hinnan noin [5–15] sentillä. (valituksenalaisen päätöksen liite 39) (valituksenalaisen päätöksen 296 kohta)

Valio

563. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 286 ja 287 kohta) vastaavat näkökantansa.

564. Viraston käyttämissä, varastokirjanpitoa varten tuotetuissa laskelmissa raakamaidon tilityshinta on merkitty järjestelmien käyttötarkoituksen vuoksi muuttuvaksi kustannukseksi, vaikka kustannus ei tosiasiassa ole muuttuva Valion liiketoimintapäätösten kannalta. Lisäksi niissä kirjanpitosyistä aliarvostetaan rasvakomponentti.

565. Vuosien 2010 ja 2011 osalta OFA-laskelmat ovat lähtöisin vanhasta tuotelaskentajärjestelmästä, jossa niin sanotut välittömät kustannukset on otsikoitu muuttuviksi ja niin sanotut välilliset kiinteiksi, vaikka nämä otsikot eivät vastaa niiden alle niputettujen kustannusten luonnetta. Kyseisten otsikoiden perusteella ei tosiasiassa voida tehdä johtopäätöksiä kustannusten todellisesta luonteesta.

566. Vuosien 2010–2012 osalta virasto on lisäksi käyttänyt ATLAS-järjestelmästä poimittuja kululajilaskelmia. Kyseinen raportti on luotu vastaamaan pääosin OFA-laskentaa, sillä sen tarkoituksena on ollut tuottaa raportteja kirjanpidollista varaston arvostusta varten sekä varmistaa järjestelmätekninen jatkuvuus, eli sitä on käytetty sen varmistamiseen, että suuria kohdistuseroja ei järjestelmien muutosvaiheessa syntynyt.

567. ATLAS-järjestelmän kululajit perustuvat suoraan kirjanpidon tileihin, eikä tätä järjestelmää varten ole erikseen otettu kantaa muuttuviin ja kiinteisiin kuluihin. (valituksenalaisen päätöksen 226 kohta) Oikeuskäytännöstä seuraa, että virasto ei voi vedota Valion ohjelmis-tojen otsikointeihin osoittaakseen, mitkä kustannukset ovat muuttuvia tai vältettävissä. Kustannusten jaottelu on tehtävä sen mukaan, kuinka ne tosiasiassa ovat käyttäytyneet (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 90–96 kohta).

568. ATLAS-järjestelmästä peräisin olevat raporttityypit, joihin viraston laskelmat perustuvat, ovat ainoastaan muutaman sellaisen henkilön käytössä, joiden tehtävänä on varaston arvon laskenta ja systeemin testaus. Viraston käyttämien kululaji- ja toimintolaskelmien käyttäjämäärä on rajattu eikä kyseisiä raportteja juurikaan käytetä. Sen sijaan maitotuottoraportteja käytetään aktiivisesti Valion liiketoiminnassa.

569. Valion varastolaskelma on kustannuslaskentaa muille kuin maitopohjaisille tuotteille, esimerkiksi mehuille, ja vain varastolaskentaa maitopohjaisille tuotteille.

570. Valio on jo toukokuussa 2010 toimittamassaan vastauksessa viraston tietopyyntöön selvittänyt, että se itse arvioi perusmaitoliiketoiminnan kustannuksia vaihtoehtoistuottolaskennan kautta ja varmistaa siten, että perusmaitojen hinnoittelu ei tuota Valiolle tappioita. Lisäksi Valion vastineessa oli esitetty kustannuslaskelma perusmaidoista laskettuna maitoraaka-aineen vaihtoehtoiskustannuksen antamalla arvolla sekä selvitetty kustannuslaskelman logiikka. (Valion kirjallinen todiste 40) Laskelma on perustunut siihen, että Valio maksaa jokaisesta raakamaitolitrasta tilityshinnan riippumatta siitä, mitä kyseisestä maidosta tuotetaan, ja perusmaitovolyymien vähetessä sen ainoa vaihtoehto on joko osallistua hintakilpailuun tai jalostaa sama maito muiksi tuotteiksi. Tämän vuoksi raakamaidon hinnasta on vältettävissä ainoastaan se osuus, joka voidaan saada jalostamalla maito joksikin muuksi tuotteeksi.

571. Ennen vuotta 2008 Valion johto on arvioinut tuotteiden kannattavuutta muun muassa ankkurituotelaskennan, tuoteparilaskennan ja tilityskykylaskennan avulla. Niissä kaikissa on sama periaate kuin maitokatelaskennassa: maitoraaka-ainetta ei käsitellä kustannuksena.

572. Se, että Valio on sittemmin vastauksina viraston selvityspyyntöihin toimittanut viraston nimenomaisesti pyytämiä laskelmia OFA-järjestelmästä, ei kerro mitään siitä, miten Valio tarkastelee omaa toimintaansa. Vasta saatuaan virastolta jouluviikolla 2011 päätösluonnoksen kuulemista varten Valio on ylipäätään voinut havaita, kuinka virheellisesti virasto on kyseisiä laskelmia tulkinnut.

Markkinaoikeuden arvio

573. Markkinaoikeus katsoo kuten virasto, ettei sillä, miten Valio on sisäisissä kannattavuuslaskelmissaan luokitellut maitoraaka-aineen kustannuksen, ole merkitystä arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksia toimia markkinoilla kannattavasti. Markkinaoikeus on kuitenkin arvioinut Valion esiin tuomat näkökannat.

574. Valiossa tehdyistä laskelmista on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

575. AH on kertonut, että Valiolla on ollut kahdenlaisia laskelmia, joista toiset ovat olleet OFA- tai ATLAS-järjestelmästä ja toiset on tehty taloushallinnossa ilman näitä järjestelmiä. Valiolla ei ole vuonna 2010 ollut käytössään laskelmia, joissa perusmaidon kannattavuutta on tarkasteltu niin, että siihen on niputettu pari muuta kohtalaisen kannattavaa rasvapitoista tuotetta.

576. OH on kertonut, että muun muassa varaston arvostuksessa maitoraaka-aine pitää käsitellä kustannuksena. Arvosuhdelaskennassa maidon komponenteille jaetaan maidon hankintahintoihin perustuva arvo. Sitä kautta voidaan sanoa, paljonko maidossa oleva rasva ja proteiini maksavat. Arvosuhdelaskennalla lasketaan Valiossa hankintamenohinnat, joita käytetään varaston arvostukseen. Varastossa on pääosin pitkään säilyviä tuotteita, kuten juustoja, rasvoja (teollisuusvoita ja jonkin verran kuluttajavoita) ja jauheita.

577. OH:n mukaan hankintamenoihin otetaan tilinpäätöksen ja kirjanpitolain mukaiset muuttuvat kustannukset. Maitoraaka-aine arvostetaan sille arvosuhteen kautta lasketuin hinnoin ja käsitellään varastoarvoissa muuttuvana kustannuksena. Varastoitavat tuotteet ovat pääosin sellaisia, joissa myyntihinnat perustuvat maailmanmarkkinahintoihin teollisuusbulkkituotteiden osalta. Pääosin arviointi tapahtuu siten, että otetaan rasvan hinta ja muodostetaan arvosuhde sitä kautta. Valiolla on vuosien varrella ollut hyvin erilaisia arvosuhteita käytössä varaston arvon laskennassa. Varaston arvostuksessa on yritetty arvostaa raaka-aineet mahdollisimman varovaisesti, että niiden hinnaksi muodostuisi mahdollisimman alhainen hinta, jottei varastoa yliarvosteta.

578. OH on todennut, että OFA-laskennasta, jota ei enää ole, on puhuttu tuotekannattavuuslaskentana. OFA-laskentaa ovat Valiossa käyttäneet sisäisen laskennan taloushenkilöt. Kirjanpidosta ei ole saatu kustannuksia tuotekohtaisesti ja OFA-järjestelmällä on vyörytetty kaikki Valion kustannukset tuotteille, jotta on pystytty laskemaan joko erillislaskentana tuotekannattavuuksia tai näiden laskelmien perusteella hankintamenohintoja. OFA-järjestelmä on ollut perusjärjestelmä, josta on saatu lähtötietoja moneen tarkoitukseen. OFA-järjestelmästä saadaan tulostettua luvut, mutta niitä ei ole käytetty missään sellaisinaan, vaan kannattavuuslaskenta vaatii aina erillislaskenta.

579. OH:n mukaan tuotevalintatilanteisiin tehtävä tuotekannattavuuslaskenta on tehty erillislaskentana. OFA-järjestelmästä on otettu vyörytettyjä kustannuksia ja excel-laskentana on tehty tilityskyky- tai tuoteparilaskentaa, kun on arvioitu sitä, kumpaa tuotetta kannattaa valmistaa. Tuotekannattavuudella mitataan sitä, paljonko tuotteeseen käytetylle maidolle saadaan tuottoa. Tilityskykylaskentaa on tehty ennen kuin maitokatelaskentaa on alettu käyttää johdon raportoinnissa vuonna 2008. Näiden periaatteet ovat kuitenkin olleet pitkälti samanlaiset.

580. OH on todennut, että vain hankintamenohintalaskelmissa, joita käytetään varaston arvostukseen, raakamaito on kustannuksena. Maito ei kuitenkaan ole Valiolle kustannus vaan pääomaa, ja muissa laskelmissa lasketaan maidolle tuottoa eikä maitoa käsitellä kustannuksena. ATLAS-järjestelmä perustuu maitokatelaskentaan, ja siinä näkyy vain tuotteeseen käytetyn maidon määrä komponentteina eli paljonko siinä on ollut rasvaa ja proteiinia muttei euroarvoja, eikä siinä näy maitoraaka-ainetta lainkaan.

581. OH:n mukaan perusmaitotulosyksikkölaskentaa koskeva raportointi on aloitettu vuonna 2012. Vastaavantyyppisiä laskelmia eri tuotteista on tehty jo kauan, mutta johdon toivomuksesta tuolloin on aloitettu säännöllisempi raportointi. Laskelma kuvaa sitä, mitä perusmaidosta irtoavalle rasvalle tosiasiassa tapahtuu, eli se myydään kermana ja Oivariinina samoille markkinoille kuin perusmaitokin. Todistaja ei ole osannut sanoa, ovatko aiemmat nippulaskelmat koskeneet täysin samoja tuotteita. Kannattavuuden osalta kaikki taloushallinnon raportit johdolle perustuvat maitokatelaskentaan. Nämä ovat olleet samantyyppisiä vuodesta 2008 alkaen.

582. OH on kertonut, että viraston muistion (viraston kirjallinen todiste 43) 2 kohdassa viitatut luvut ovat perustuneet OFA-laskentajärjestelmään. Muistion 10 kohdassa mainitun vaihtoehtoisen kustannuslaskelman pitäisi olla vaihtoehtoiskustannuslaskenta. Valio on tuonut virastolle esille, että OFA-laskennalla ei seurata kannattavuutta, vaan Valio laskee kannattavuutta vaihtoehtoiskustannusmallilla.

583. RR on kertonut, että OFA-laskennalla, joka ei ole enää käytössä, on jaettu kustannuksia tuotteille. Vuonna 2010 kustannukset on otettu OFA-järjestelmästä, koska ei ole ollut muuta järjestelmää tuotteiden kustannusten jakamiseksi. OFA-järjestelmää on pääasiassa käyttänyt taloushallinto. Valion johto ei ole käyttänyt sitä. OFA-järjestelmän kustannustietoa on käytetty jatkolaskennassa, jonka taloushallinto on tehnyt excelillä. OFA-laskennassa on ollut myynnin kaikki kustannukset ja logistiikan kaikki kustannukset.

584. RR:n mukaan ATLAS-järjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2010 vanhan järjestelmän rinnalla, ja vuosina 2011 ja 2012 se on ollut ainoa laskentajärjestelmä. Ennen vuotta 2010 Valion johto oli jo pitkään arvioinut tuotekannattavuutta vaihtoehtoisen käytön kautta. Tilityskykylaskentaa tai tuoteparilaskentaa on tehty säännöllisesti excelillä ainakin 2000-luvun. Tilityskykylaskennassa maitoraaka-aine on eliminoitu pois, mutta tuoteparilaskennassa on laskettu saman maitoraaka-ainepotin erilaisia käyttöjä. Johdon päätöksissä on haettu maitomäärälle parasta tuottoa eikä maitoraaka-ainetta ole tarkasteltu kustannuksena. Välittömissä hankintamenoissa raakamaidon hankintakustannuksen on näyttävä.

585. RR:n mukaan arvosuhdelaskentaa käytetään Valiossa hankintamenoja määritettäessä valmiiden tuotteiden varaston arvostusta varten. Arvosuhdelaskennassa maidon rasvaosa ja proteiiniosa on arvostettu tietyllä suhteella. Valmiiden tuotteiden varastossa on kiinteitä tuotteita, kuten kypsymässä olevia juustoja, joista runsas puolet menee vientiin, rasvoja eli teollisuusvoita ja jauheita. Tuoretuotteiden merkitys on pieni. Arvosuhteen päättää Valion toimitusjohtaja joulukuussa taloushallinnon esityksestä. Vuosina 2009–2012 rasvan ja proteiinin arvosuhde on ollut 30/70 ja sitä ennen pitkään 40/60. Arvot määritetään siten, että rasvan arvo on teollisuusvoin maailmanmarkkinahinta ja loppu on proteiinin hintaa. Rasvan arvo saadaan laskettua siitä, mitä Valio itse myy.

586. RR on todennut, että ankkurituotelaskentaa, joka on vastaava kuin maitotuottolaskenta, on tehty vuodesta 2008 tietystä joukosta tuotteita säännönmukaisesti muutaman kerran vuodessa johtoa varten. Perusidea on ollut sama kuin ATLAS-järjestelmän maitotuottolaskennassa, mutta toteutus on ollut excelillä. OFA-järjestelmästä on otettu kaikki muut kustannukset paitsi maitoraaka-aine. ATLAS-laskenta on peruslaskentaa, joka tuottaa tuote- ja asiakaskannattavuutta, ei vaihtoehtoiskustannuslaskentaa.

587. RR:n mukaan tuoteparilaskennassa perusmaidon maitotuottoon, joka on liikevaihto vähennettynä kaikilla muilla kustannuksilla paitsi maidon kustannuksella, lisätään niin sanottu komponenttihyvitys eli hyvitys siitä, mitä siitä irtoavasta rasvasta saadaan eli käytännössä teollisuusvoin hinta. Laskenta on teoreettinen ja kertoo perusmaitojen suhteellisen kannattavuuden. Siinä ei puhuta siitä, että perusmaidoille tulisi automaattisesti parhaat rasvat, parhaat kermat. Perusmaitojen maitotuotto on ollut jonkin verran huonompi kuin keskimääräinen tilityshinta.

588. RR on kertonut, että perusmaitotulosyksikkölaskelma on otettu käyttöön, koska perusmaitoja ei voida valmistaa ilman, että siitä irtoaa kermaa. Laskelmaan on haettu myös rasvan tuotto, koska se on olennainen osa perusmaidon valmistusta. Perusmaitotulosyksikkölaskelma (nippu) on tehty ensimmäisen kerran tammikuussa 2012, myös aikaisemmilta vuosilta.

589. RR on todennut, että perusmaidosta ei poisteta eikä siihen lisätä muuta kuin rasvaa, joten koko proteiiniosa, joka on kalliimpi, jää perusmaidolle, mistä syystä perusmaidoissa suhde on korkeampi kuin 30/70. Perusmaidoille jää noin 77 prosenttia, joka on varastokirjanpidon puolelta. Teollisuusvoin maailmanmarkkinahinta heijastuu tässä siten, että rasvan osuus maitoraaka-aineen hinnasta on vähemmän kuin 30/70. Tuloarvostus ei ota huomioon kotimaan tuoretuotemarkkinoiden hintoja. (Valion kirjallinen todiste 127)

590. RR on kertonut, että viraston muistion (viraston kirjallinen todiste 43) 2 kohdassa kannattavuusraportoinnilla tarkoitetaan OFA-laskentaa, jonka nimi on silloin ollut kannattavuuslaskenta. Johto ei ole käyttänyt sitä, vaan sitä on käytetty vain jälkilaskennassa, että saadaan kustannukset. Muistion 10 kohdassa viitatussa 7.5.2010 toimitetussa laskelmassa kaikki muut kustannukset on otettu OFA-järjestelmästä paitsi maitoraaka-aineen kustannus, jona on käytetty rasvan ja jauheen maailmanmarkkinahinnasta johdettua hintaa. Vaihtoehtoinen kustannuslaskentamalli ei RR:n mukaan ole vaihtoehtoinen vaan täydentävä laskenta.

591. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Valiossa on tehty erilaisia laskelmia perusmaitojen kustannuksista ja kannattavuudesta. Joissakin laskelmissa on tarkasteltu vain perusmaitoja, kun taas toisissa on tarkasteltu useampaa tuotetta. Eri aikoina on eri tarkoituksiin tehty erilaisia laskelmia, ja laskelmissa on voitu käyttää eri tuoteyhdistelmiä.

592. Markkinaoikeus katsoo ensinnäkin, että yrityksen hinnoittelun kilpailuoikeudellisen arvion on perustuttava objektiivisiin laskelmiin kysymyksessä olevan hinnoittelun kustannustarkastelusta eikä tarkastelun pohjana käytettävien laskelmien valintaa voida tehdä pelkästään sen perusteella, miten yritys on kulloinkin ja eri tarkoituksissa tarkastellut liiketoimintansa kannattavuutta omaan valintaansa perustuvilla tuotevalinnoilla.

593. Markkinaoikeus katsoo, että tarkasteluajanjaksolla tehdyt OFA- ja ATLAS-järjestelmien laskelmat kuvastavat Valion tarkasteluajanjakson aikaista näkemystä perusmaitojen maitoraaka-aineen kustannusluonteesta sekä kustannusten jaosta muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin siitä syystä, että Valio on samanaikaisesti tai sittemmin tehnyt myös muunlaisia laskelmia, joissa yhtiö on eri perusteilla arvioinut liiketoimintansa kannattavuutta ja joissa maitoraaka-ainetta ei ole käsitelty perusmaitojen kustannuksena.

594. Markkinaoikeus katsoo lisäksi ottaen huomioon sen, että meijereiden tuotevalikoima on erilainen, ja sen, että Valion raakamaidosta maksama tilityshinta määrittää myös sen hintatason, jota sen kilpailijoiden on tuottajahinnoissaan noudatettava, että kustannustarkastelu on tehtävä pelkästään perusmaitoliiketoiminnan perusteella.

595. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että virasto on voinut valituksenalaisessa päätöksessään tarkastella Valion perusmaitojen kustannuksia tarkasteluajanjaksolla tehtyjen OFA- ja ATLAS-järjestelmien laskelmien perusteella.

2 Maitoraaka-aineen vaihtoehtoiskustannus vältettävissä olevana kustannuksena

Valituksenalainen päätös

596. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on esittänyt, että viraston tulisi ottaa muuttuvana tai vältettävissä olevana kustannuksena huomioon ainoastaan perusmaitojen valmistuksen vaihtoehtoiskustannus. Valion mukaan perusmaitojen raakamaitokustannuksesta vältettävissä on ainoastaan se osuus, joka voidaan saada jalostamalla maito perusmaidon sijaan joksikin muuksi tuotteeksi. Valion mukaan lyhyellä tähtäimellä reaalisia vaihtoehtoja ovat tuotteet, joille on vapaana olevaa tuotantokapasiteettia ja olemassa olevaa markkinakysyntää. Käytännössä tämä vaihtoehtoinen tuotto tarkoittaa Valion mukaan yleensä vientijuustojen tai rasvattoman maitojauheen ja teollisuusvoin vientihintaa. (valituksenalaisen päätöksen 297 kohta)

597. Virasto ei ole hyväksynyt Valion esittämää väitettä. (valituksenalaisen päätöksen 298 kohta) Virasto on todennut, että vältettävissä olevat kustannukset pitävät jo määritelmänsä puolesta sisällään tuotteeseen kohdistuvat muuttuvat kustannukset. Ottaen huomioon, että raakamaito on muuttuva kustannus sekä Valiolle että sen yhtä tehokkaille kilpailijoille, ei nyt esillä olevassa asiassa ole mahdollista, että vältettävissä oleva kustannus olisi muuttuvia kustannuksia pienempi, kuten Valio on väittänyt. Sama koskee pitkän aikavälin keskimääräisiä lisäkustannuksia, joihin Valio on myös viitannut. Myös näihin kuuluvat jo määritelmänsä puolesta muuttuvat kustannukset. (valituksenalaisen päätöksen 299 kohta)

598. Viraston mukaan, vaikka katsottaisiin, että perusmaitojen valmistukseen käytettävä raakamaito ei olisi kokonaisuudessaan muuttuva tai vältettävissä oleva kustannus Valiolle ja sen yhtä tehokkaille kilpailijoille, Valio ei ole osoittanut, että tällaisessakaan tapauksessa vain rasvattoman maitojauheen tarkastelu vaihtoehtoiskustannuksena olisi perusteltua. Tältä osin virasto on viitannut maitojauheen kannattavuudesta ja Valion käytettävissä olevista jalostusvaihtoehdoista todettuun (valituksenalaisen päätöksen 10.5.1 jakso). Virasto on myös huomauttanut, että jauhevalmistuksen osuus Valion liikevaihdosta on ollut [alle 10] prosenttia vuonna 2011 ja jauheisiin käytetyn raakamaidon määrä on ollut noin [5–15] prosenttia kaikesta Valion vastaanottamasta raakamaidosta. Valio käyttää siten vastaanottamastaan raakamaidosta [85–95] prosenttia muiden tuotteiden kuin jauheiden valmistukseen. Virasto ei ole pitänyt merkityksellisenä vertailukohtana tuotetta, jonka osuus määräävässä asemassa olevan yrityksen kokonaisliiketoiminnasta on näin marginaalinen. (valituksenalaisen päätöksen 300 kohta)

599. Virasto on lisäksi huomauttanut, ettei sen tiedossa ei ole yhtään oikeustapausta, jossa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä arvioitaessa kustannusperusteena olisi käytetty määräävässä asemassa olevan yrityksen vaihtoehtoiskustannusta. (valituksenalaisen päätöksen 301 kohta)

600. Virasto on myös todennut, että mikäli Valion väite maitojauheen tuotosta raakamaidon vaihtoehtoiskustannuksena hyväksyttäisiin, merkitsisi se käytännössä sitä, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttökieltoa koskevat säännökset, jotka liittyvät yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytysten turvaamiseen, eivät soveltuisi lainkaan Valioon. (valituksenalaisen päätöksen 302 kohta)

601. Virasto on edellä todetun perusteella katsonut, että Valion esittämä väite raakamaidon vaihtoehtoiskustannuksesta on ilmeisen perusteeton. (valituksenalaisen päätöksen 303 kohta)

Valio

602. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 297 kohta) vastaavat näkökantansa.

603. Vaihtoehtoinen tuotto ja maitokatelaskenta ovat oikea tapa arvioida, onko Valion hinnoittelu sisältänyt uhrausta. Virasto on perusteettomasti sivuuttanut saamansa Valion selvitykset. Virasto on lisäksi päätynyt virheellisesti väittämään, että Valion vaihtoehtoisen tuoton kautta tapahtuvaa laskentaa olisi arvioitava tehokkuuspuolustusargumenttina.

604. Myös Arla Ingmanin taloudellinen asiantuntija on tarkastellut raakamaidon kustannusta vältettävien kustannusten kautta eli nimenomaisesti raakamaidolle saatavissa olevan vaihtoehtoistuoton kautta ja näin vahvistanut Valion esittämän lähestymistavan oikeaksi.

605. Vaihtoehtoistuotto- ja maitotuottolaskennan kautta Valio on omassa toiminnassaan varmistanut sen, että Arla Ingmanin aloittamaan hintakil-pailuun vastaaminen ei ole tarkoittanut Valiolle voittojen uhraamista.

606. Todistustaakka siitä, että Valio olisi uhrannut voittojaan, on virastolla. Viraston väitteille siitä, että Valion olisi pitänyt näyttää toteen muun muassa, että perusmaitojen hintojen laskeminen on ollut Valiolle ainoa ja kannattavin strategia, ei voida antaa merkitystä.

607. Valiolla on ollut oikeutettu tarve vastata hintakilpailuun laskemalla tuotehintojaan niin kauan kuin alennetut hinnat vielä ovat ylittäneet vaihtoehtoisesta raaka-aineen käytöstä saatavat tuotot. Hinnoittelu vientijuustojen, rasvattoman maitojauheen tai teollisuusvoin tuottaman katetason yläpuolelle on antanut yhtiölle positiivista kassavirtaa jokaisesta litrasta, eikä uhrausta ole syntynyt.

608. Raakamaidosta voidaan valmistaa useita eri tuotteita, joihin kaikkiin menee eri määriä maitoa ja sen komponentteja eli proteiinia ja rasvaa, ja niistä saadaan erilaista tuottoa kuluttajakysynnän mukaan. Jotta Valio pystyisi joka hetki seuraamaan sitä, mitä tuotteita sen on valmistettava jalostaakseen tuottajien maidon mahdollisimman kannattavasti, Valion on kyettävä tunnistamaan, mistä tuotteista se saa parhaan tuoton raakamaidolle. Kirjanpidon laskelmat eivät tällaiseen sovellu, minkä vuoksi Valiossa on kehitetty sisäistä Valion oman toimialan tarpeisiin räätälöityä kustannus- ja kannattavuuslaskentaa, jota käytetään päätöksenteon tukena. (valituksenalaisen päätöksen liite 42)

609. Maitokatteeseen ja maitotuottoon perustuvan tuotannonohjauksen peruslogiikka on seurata jatkuvasti kullekin tuotteelle markkinoilta saatavaa katetta. Näin maitotuottolaskenta antaa kaikille Valion tuoteportfolioon kuuluville maitopohjaisille tuotteille vertailukelpoisen kannattavuusluvun. Maitotuottolaskennan kautta tuotantoa ohjataan jatkuvasti korkeamman katteen tuotteisiin raakamaidolle saatavan tuoton maksimoimiseksi.

610. Maitokatelaskennassa ei tehdä jakoa muuttuviin ja kiinteisiin eikä huomioida maitoraaka-ainetta kustannuksena. Valiossa on kehitetty tältä pohjalta niin sanottu ATLAS-laskentaohjelma (tuote- ja asiakkuuskannattavuuslaskenta) vuodesta 2008 ja se on otettu täysimääräisesti koko organisaation käyttöön vuonna 2011. Kuitenkin jo tätä ennen keskeisimpien niin sanottujen ankkurituotteiden maitokatteita ja -tuottoja on laskettu manuaalisesti. Ennen vuotta 2008 Valion johto on arvioinut tuotteiden kannattavuutta muun muassa ankkurituotelaskennan, tuoteparilaskennan ja tilityskykylaskennan avulla. Niissä kaikissa on sama periaate kuin maitokatelaskennassa: maitoraaka-ainetta ei käsitellä kustannuksena.

611. ATLAS-järjestelmässä seurataan kaikkien Valion omaan maitoon perustuvien tuotteiden keskinäistä kannattavuutta. Karkealla tasolla maitotuottolaskelmia voidaan käyttää lähes suoraan vaihtoehtoisen tuoton seurantaan, sillä vertaamalla esimerkiksi perusmaitojen maitotuottoa rasvattoman teollisen maitojauheen maitotuottoon voidaan havaita, kuinka paljon Valio voi laskea perusmaidon hintaa ennen kuin perusmaidon tuotannosta ja myynnistä luopuminen olisi Valiolle taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto.

612. ATLAS-maitotuottolaskennan ja herkkyysanalyysin kautta Valio voi jatkuvasti seurata, että se ei ole hinnoitellut perusmaitoja siten, että niiden tuotto alittaisi Valiolle muista tuotteista saatavissa olevan tuoton.

613. Viraston väite (valituksenalaisen päätöksen 300 kohta) siitä, että Valio olisi voinut jalostaa nimenomaan vapautuneet maitolitrat kannattavammin, on täysin perusteeton. Raakamaitolitroja ei voida korvamerkitä ja siirrellä eri tuotekategorioihin. Lisäksi viraston viittaus siihen, että jauhetuotanto on marginaalinen, osoittaa, että virasto ei ole ymmärtänyt, miten yritykset optimoivat tuotantoaan meijeriliiketoiminnassa. Se, millaista tuottoa yritys voi tietyllä aikavälillä saada vapautuville raakamaitovolyymeille, ei riipu siitä, mikä on esimerkiksi keskimääräisesti edustavin tuote yrityksen portfoliossa, vaan siitä, mitä reaalisia tuotantovaihtoehtoja yrityksellä on käytettävissään.

614. Valion kokonaistuotanto jakautuu hyvin erilaisen kannattavuusasteen tuotteisiin. Valiolla oli ennen keväällä 2010 tehtyä hinnanalennusta [satoja miljoonia litroja] raakamaitoa, jolle saatava tuotto alitti perusmaitojen maitotuoton. Valio oli tuolloin menettämässä noin 50 miljoonaa litraa perusmaitoja kilpailijoille, ja sen olisi pitänyt löytää vastaavalle määrälle joku muu jalostuskohde. Käytännössä Valio oli jo jalostanut kaiken maidon niin kannattavasti kuin se vain oli voinut. Tämän vuoksi vapaata kapasiteettia ja kysyntää oli vain alemman tuottoluokan tuotteissa. Kaikki korkeamman jalostusasteen tuotteista vapautuvat raakamaitolitrat lisäävät kaikkein heikkotuottoisimpien tuotteiden valmistusta eli putoavat maitotuoton pohjalle.

615. Valion tulos paranee aina, kun se pystyy vähentämään alemman tuottokategorian tuotteita jalostamalla raakamaitoa parempikatteisiksi tuotteiksi. Valion kannattaa kilpailla perusmaitovolyymeista niin kauan ja siihen hintatasoon saakka, kunnes perusmaitojen maitotuotto alittaa kaikkein heikoimman muilta tuotemarkkinoilta saatavissa olevan maitotuoton.

616. Maitotuottolaskelman perusteella Valio on tiennyt, että Suomen perusmaitomäärien lisäys hyvinkin alhaisilta kuulostavilla hinnoilla on täysin järkevää, sillä jokainen perusmaitolitra on tuonut Valiolle parempaa tulosta kuin maidolle vaihtoehtoisesti saatavissa ollut tuotto.

617. Valion kilpailijan pitäisi saada hankittua raakamaito viraston maitokatelaskelmiin perustuen väittämällä [30–35] sentin litrahinnalla, jos se joutuisi viemään irtoavan kerman teollisuusvoina maailmanmarkkinoille. Yksikään Valion kilpailijoista ei joudu toimimaan näin, sillä ne pystyvät myymään kerman huomattavasti kannattavampina tuotteina kotimaan markkinoille. Todellisuudessa Valion kanssa yhtä tehokkaasti toimiva kilpailija saa huomattavasti paremman kompensaation perusmaitojen valmistuksessa irtoavasta kermasta. Tämä on osoitettu perusmaitotulosyksikköä koskevassa laskennassa, jonka tilintarkastusyhteisö on verifioinut (Valion kirjallinen todiste 118). Viraston viittaamat asiakirjojen sivut (valituksenalaisen päätöksen liite 28: diat 66 ja 67 sekä liite 42: s. 53–62) eivät sisällä mitään, mikä ylipäätään tukisi viraston väitettä.

618. Valion käyttämä asiantuntija on arvioinut Arla Ingmanin taloudellisen asiantuntijan laskelmametodit ja todennut lausuntonaan, että taloudellinen asiantuntija on päätynyt laskelmissaan viraston kanssa samoihin tuloksiin vain siitä syystä, että taloudellinen asiantuntija on olettanut, että Valion kannattavin vaihtoehtoinen käyttö raakamaidolle olisi myydä sitä kilpailijoille tilityshintaan. Todellisuudessa raakamaidon myynti kilpailijoille tilityshintaan ei ole ollut realistinen vaihtoehto perusmaitojen valmistuksesta vapautuneiden raakamaitolitrojen jalostamiseksi.

619. Arla Ingmanin taloudellisen asiantuntijan tekemille laskelmille ja niistä tehdyille johtopäätöksille ei voida antaa asian ratkaisussa merkitystä, sillä laskelmien tiedot on peitetty Valiolle annetusta lausuntoversiosta.

Virasto

620. Vaikka maitokatelaskelmat ovat viraston käsityksen mukaan virheellinen tapa arvioida saalistushinnoittelua kilpailuoikeudellisesti, virasto on Valion esittämän väitteen vuoksi valituksenalaisessa päätöksessään tarkastellut kustannusten kattamista yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytysten näkökulmasta myös maitokatelaskelmien, jotka Valion mukaan kuvaavat parhaiten meijerialan kannattavuutta, perusteella. (valituksenalaisen päätöksen 296 kohta, valituksenalaisen päätöksen liite 28: diat 66 ja 67, valituksenalaisen päätöksen liite 42: s. 53–62)

621. Valituksenalaisen päätöksen liitteestä 28 (diat 66 ja 67) sekä liitteestä 42 (s. 53–62) ilmenee, että maitokatelaskelmat eivät osoita Valionkaan tarkastelevan raakamaidon tuottoa vaihtoehtoiskustannusten kautta. Maitokatelaskelmien tarkastelu osoittaa, että perusmaitojen maitotuotto on 1.2.2010–31.8.2012 vaihdellut välillä 0,22–0,36 euroa saturaatiolitralta. Vastaavalla ajanjaksolla Valion keskimääräinen tilityshinta on yhtiön tilinpäätöksen mukaan vaihdellut välillä 0,409–0,467 euroa litralta.

Arla Ingman

622. Arla Ingmanin mukaan raakamaito on selvästi muuttuva kustannus Valiolle. Vaihtoehtoiskustannuksia ei ole tarvetta analysoida. Vaihtoehtoiskustannuksia ei ole käytetty kustannusperusteena määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevissa tapauksissa Suomessa, komissiossa tai tuomioistuimissa. Komission SEUT 102 artiklaa koskeva tiedonanto ei myöskään huomioi mahdollisuutta korvata raaka-aineen hankintakustannus vaihtoehtoiskustannuksella saalistus- tai muussa väärinkäyttöarvioinnissa.

623. Vaikka vaihtoehtoiskustannusten tarkasteluun ryhdyttäisiinkin, ei se poista Valion hinnoittelun lainvastaisuutta.

624. Ei ole uskottavaa, että Valio ei voisi sopeuttaa valtavaa tuotantokoneistoaan vähäisiin muutoksiin raaka-aineen määrässä, varsinkin kun otetaan huomioon Valion menettelyn pitkäkestoisuus. Valion ainoa mahdollisuus perusmaitojen valmistuksen sijasta ei ole heikkotuottoisten kansainvälisten bulkkituotteiden valmistus vaan raakamaidon tilityshinta.

625. Valio on itse jatkuvasti korostanut kuluttajien korkealle arvostamien tuotteiden kasvanutta kysyntää sekä kuluttajatuotteiden myynnin hyvää kehitystä Valion lähimarkkinoilla, etenkin Venäjällä ja Ruotsissa. Valion ulkomaantoimintojen liikevaihto on kasvanut. Tämä riittää osoittamaan Valion väitteen pakotetusta bulkkituotteiden tuotannosta vääräksi.

626. Valio olisi voinut tarjota perusmaidoissa asiakkaille alennusta vain hävityistä litroista, jos ongelmana on ollut nimenomaan näiden litrojen jalostaminen jauheeksi.

627. Valion toimintatapa käytännössä ei myöskään tue sen esittämää väitettä, että perusmaidon tukkuhinnan alentaminen olisi johtunut maitotuoton optimoinnista Valion liiketoimintalogiikan mukaisesti. Valiolla on valituksensa mukaan käytössään Suomessa satoja miljoonia litroja raakamaitoa, jonka jatkojalosteiden, esimerkiksi jauhe tai osa vientijuustoista, maitotuotto on selvästi alhaisempi kuin perusmaitojen. Näistä miljoonista litroista olisi voitu saada parempi tuotto laskemalla perusmaitojen hintaa aikaisemmin volyymien lisäämiseksi tai myymällä raakamaitoa muille toimijoille.

628. Todellinen vaihtoehtoiskustannus Valiolle on raakamaidon markkinahinta Suomessa. Vaihtoehtoiskustannusta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, olisiko Valio myynyt raakamaitoa kilpailijoilleen mielellään vai vastentahtoisesti. Kysymys on vain siitä, mitä vaihtoehtoja Valiolla todellisuudessa on ollut.

Markkinaoikeuden arvio

629. Markkinaoikeus katsoo valituksenalaisen päätöksen 299–303 kohdassa todetun perusteella, että virasto on voinut olla käyttämättä kustannusperusteena Valion vaihtoehtoiskustannusta. Viraston ei ole katsottava menetelleen virheellisesti myöskään, kun se on näissä oloissa arvioinut Valion vaihtoehtoisen tuoton kautta tapahtuvaa laskentaa tehokkuuspuolustusargumenttina.

630. Valion vaihtoehtoiskustannuksiin perustuvasta kannattavuuslaskennasta on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

631. AH on kertonut, ettei Valio voi ajatella niin, että se siirtäisi joitain menetettyjä maitolitroja siten, että nimenomaan niistä tehtäisiin joitain parempikatteisia tuotteita, vaan Valio tekee kokonaisuutta. Hän on pitänyt uskomattomana ajatusta, että Valio voisi säädellä sitä, että tietyltä tilalta tai alueelta tuleva maito menisi juuri tiettyyn tuotteeseen.

632. OH:n mukaan Valion kaikki laskenta perustuu vaihtoehtoislaskentaan. (valituksenalaisen päätöksen liite 82) Jos Valio menettää perusmaitomääriä, se joutuu tuottamaan vastaavan maitomäärän joksikin muuksi tuotteeksi ja kyseinen määrä ohjautuu käytännössä aina vientivoihin ja vientijauheeseen, joille on markkinoita. Jos maitomäärää saadaan kasvatettua, teollisuusvoita ja jauhetta myydään vähemmän. Näistä perusmaidon myynti on ollut kannattavampaa. Kannattavuutta ei seurata OFA-laskennalla, vaan Valio laskee kannattavuutta vaihtoehtoiskustannusmallilla. OH on todennut, ettei pystytä sanomaan, mitä juuri tietystä maitomäärästä on tehty.

633. RR:n mukaan ennen vuotta 2010 Valion johto on jo pitkään arvioinut tuotekannattavuutta vaihtoehtoisen käytön kautta. Raakamaito käytetään vientivoihin ja maitojauheeseen, jos perusmaitojen myynti laskee isoja määriä. Valio ei ole myynyt perusmaitoja niin halvalla, että näistä vaihtoehtoisista tuotteista olisi saanut paremman katteen. Teollisuusvoi ja maitojauhe ovat maitotuotoltaan selkeästi perusmaitojen alapuolella. Perusmaitojen maitotuotto on ollut jonkin verran huonompi kuin keskimääräinen tilityshinta.

634. Henkilötodistelusta ilmenee, ettei Valio voi säädellä sitä, mihin tuotteisiin tietty raakamaito käytetään. Tämän on katsottava tarkoittavan, ettei säätelyä voida tehdä sen paremmin parempikatteisiin kuin alempikatteisiinkaan tuotteisiin. Todistelusta ilmenee myös, että perusmaitojen maitotuotto on ollut keskimääräistä tilityshintaa huonompi.

635. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 482 kohdassa katsonut henkilötodistelusta ilmenevän, että Valion kilpailijoiden on tuottajahintaansa määrittäessään välttämättä otettava huomioon Valion raakamaidosta maksaman tilityshinnan suuruus. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 483 kohdassa katsonut myös, että kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, ja että Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on muuttuva kustannus Valion tosiasiallisille ja mahdollisille kilpailijoille.

636. Markkinaoikeus katsoo, että Valion vaihtoehtoiskustannuksiin perustuva kannattavuuslaskenta ei kuvasta sitä maitoraaka-aineen kustannusta, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, eikä asiassa ole ilmennyt perusteita, joiden nojalla vaihtoehtoiskustannusta tulisi tästä huolimatta käyttää kustannusperusteena. Tällaisena perusteena ei voida pitää pelkästään sitä, että Valio on tarkastellut kokonaisliiketoimintansa kannalta kannattavuuttaan vaihtoehtoiskustannusten kautta ja tähän tarkasteluunsa valinnut verrokeiksi perusmaitojen maitotuoton sekä vientivoin ja vientimaitojauheen maitotuotot. Asiassa esitetty henkilötodistelu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

3 Valion esittämät oikaisuvaatimukset viraston käyttämiin laskelmiin

Valituksenalainen päätös

3.1 Myyntirahdeista pääosan luokitteleminen kiinteiksi kustannuksiksi

637. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on luokitellut omissa tuloslaskelmissaan myyntirahdit kokonaisuudessaan muuttuviksi. Tästä huolimatta Valio on esittänyt virastolle, että tuloslaskelmissa muuttuviksi kustannuksiksi merkityistä myyntirahdeista todellisuudessa [60–80] prosenttia on kiinteitä ja vain [20–40] prosenttia on muuttuvia kustannuksia. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Valion oman tuloslaskelman mukaisesta luokittelusta keskimäärin noin [4–8] senttiä litralta suuruisesta myyntirahtien kustannuksesta tulisi siirtää kiinteiksi kustannuksiksi noin [2–6] senttiä litralle. (valituksenalaisen päätöksen 305 kohta)

638. Virasto on todennut, että myyntirahdeilla tarkoitetaan valmiiden maitotuotteiden kuljettamista Valion varastoilta asiakkaiden varastoihin. Valio vastaa tästä kuljetuksesta käyttäen ulkopuolisia kuljettajia, joille Valio maksaa korvauksen tekemiensä kuljetussopimusten mukaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 306 kohta) Valio on suunnitellut myyntirahdattavien maitotuotteiden kuljettamisen siten, että asiakas saa kaikki maitotuotteet samasta jakeluautosta, joka ajaa noin [alle 10] kertaa viikossa saman jakelureitin. Virastolle toimittamassaan selvityksessä Valio on katsonut, että tällä tavoin järjestetyssä kuljetustoiminnassa kuljetuskustannukset eivät riipu myyntimääristä ja siksi kuljetuskustannukset ovat luonteeltaan pääosin kiinteitä. (valituksenalaisen päätöksen 307 kohta) Valio on sisällyttänyt virastolle toimittamaansa selvitykseen niin sanotun ajotilijakautuman, jonka mukaan jakeluauton siirtyminen varastosta ensimmäiselle asiakkaalle ja viimeisen asiakkaan luota takaisin varastolle aiheuttavat suurimman osan kuljetuskustannuksista ([70–80] prosenttia). (valituksenalaisen päätöksen liite 29) Tätä osaa jakelun kustannuksista Valio on pitänyt selvityksessään kiinteänä. Jakelijan suorittama tuotteiden käsittely ja asiakkaan luona kulunut aika aiheuttavat Valion mukaan puolestaan muuttuvan kustannuserän. Käsittelystä ja asiakkaan luona kuluneesta ajasta aiheutuu Valion mukaan noin [20–30] prosenttia myyntirahtien kustannuksista. Valion selvityksen mukaan kuljetuskuormissa eri tuotteilla on omat tuotepaikat, joille kustannukset kohdistetaan. Tuotepaikoittain kustannukset kohdistetaan tuotetilavuuden pohjalta. (valituksenalaisen päätöksen liite 43) (valituksenalaisen päätöksen 308 kohta)

639. Virasto on todennut ensinnäkin, että mikäli myyntirahdit olisivat perusmaitoliiketoiminnan kannalta luonteeltaan todellisuudessa kiinteitä, voidaan lähtökohtana pitää, että Valio olisi luokitellut ne kiinteiksi myös omissa tuloslaskelmissaan. Virasto on saanut Valiolta kuvauksen ATLAS-järjestelmän määrityksistä. Näissä määrityksissä on kuvattu, miten [kuljetuskustannukset kohdennetaan tuotteille]. [liikesalaisuus] myös ATLAS-järjestelmässä myyntirahdit ovat siten Valion oman määrityksen mukaisesti muuttuvia kustannuksia. (valituksenalaisen päätöksen liite 28) (valituksenalaisen päätöksen 309 kohta)

640. Virasto on todennut toiseksi, että myyntirahtien kehitys ei tue Valion väitettä niiden kiinteästä luonteesta. Valion toimittamien kannattavuuslaskelmien mukaan myyntirahdit ovat vuonna 2009 olleet [alle 20 miljoonaa] euroa ja vuonna 2010 [alle 20 miljoonaa] euroa. Vuonna 2010 perusmaitoihin kohdennetut myyntirahdit ovat näin ollen vähentyneet vuodesta 2009 samassa suhteessa kuin perusmaitojen myyntimäärät, eli [5–15] prosenttia. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 1 ja 46) Myös tämä seikka viittaa osaltaan siihen, että myyntirahdit ovat kokonaisuudessaan muuttuvia. Mikäli Valion arvio myyntirahtien kiinteästä osasta pitäisi paikkansa, myyntirahtien olisi pitänyt vähentyä vain [alle 5] prosenttia. Lisäksi virasto on huomauttanut, että Tilastokeskuksen kuorma-autoliikenteen kaikkien kustannusten indeksi on koko vuoden 2009 ollut alemmalla tasolla kuin vuonna 2010. Näin ollen voidaan todeta, että rahtiliikenteen yleinen kustannustaso on noussut vuonna 2010 vuoden 2009 tasosta, joten myös perusmaitoliiketoimintaan kohdistuneiden Valion myyntirahtien olisi pitänyt kasvaa, jos myyntirahdit olisivat luonteeltaan kiinteitä kustannuksia. (valituksenalaisen päätöksen 310 kohta)

641. Virasto on lisäksi todennut, että vaikka Valion valmistamien maitotuotteiden jakelu toteutettaisiinkin päivittäin kiinteitä ajoreittejä noudattaen, tämä ei tarkoita sitä, etteivät perusmaitovolyymin muutokset heijastuisi siihen kustannukseen, joka jakelun osalta perusmaitotuotteille vyörytetään. Mikäli perusmaitojen myyntivolyymi pienenee, kuten Valion kohdalla on tapahtunut tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana, on Valion joko täytettävä tyhjäksi jäänyt kuljetustila muilla tuotteilla tai vyörytettävä tyhjän tilan kustannus muille tuotteille. Vastaavasti Valio voi myös myydä suuremman osan kuljetuskapasiteetistaan muiden tahojen käyttöön tai pienentää käytössään olevaa kuljetuskapasiteettia. Näin ollen virasto on katsonut, että vaikka jakelun reitti olisikin joka päivä sama ja tässä mielessä "kiinteä", muuttuu perusmaitotuotteille vyörytettävä jakelun kustannus, kun perusmaitojen myynti pienenee. Vastaavasti tilanteessa, jossa perusmaitojen myyntivolyymit kasvavat, perusmaidoille vyörytettävät kuljetuskustannukset kasvavat. (valituksenalaisen päätöksen 311 kohta)

642. Virasto on todennut, ettei Valio ole esittänyt sellaista riittävää ja yhtäpitävää selvitystä, jonka perusteella voitaisiin poiketa yhtiön itse omissa laskelmissaan käyttämästä kustannusten jaottelusta ja hyväksyä sen esittämä oikaisuvaatimus rahtikustannusten luonteesta. Näin ollen virasto on katsonut, että tarkastelun kohteena olevan perusmaitojen liiketoiminnan kannalta myyntirahtien jakelukustannus on luonteeltaan muuttuva. (valituksenalaisen päätöksen 312 kohta)

3.2 Muuttuvista henkilöstökuluista osan luokitteleminen kiinteiksi

643. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio jakaa omissa tuloslaskelmissaan henkilöstökulut muuttuviksi ja kiinteiksi kustannuksiksi. Tämän jaottelun taustalla ovat Valion tekemät analyysit näiden kustannuksien luonteesta. Tästä huolimatta Valio on esittänyt virastolle, että tuloslaskelmissa muuttuviksi kustannuksiksi merkityistä henkilöstökuluista todellisuudessa ainakin [40–60] prosenttia on kiinteitä kustannuksia. (valituksenalaisen päätöksen 313 kohta)

644. Viraston mukaan Valion toimittamasta selvityksestä ilmenee, että muuttuvat henkilöstökulut koostuvat varastotyöntekijöiden palkoista. Valion mukaan kysymys on siitä, että jakeluautojen on tuotava Valion tuotteet aamupäivän aikana, minkä vuoksi Valion on ylläpidettävä jakelun ruuhkahuipun mukainen henkilöstömäärä eikä perusmaitojen vähentyminen samassa suhteessa vähennä varastotoimintoihin liittyvien henkilöstökulujen määrää. Valio on selvityksessään pitänyt esimerkiksi trukin kuljettajien palkkakustannuksia kiinteinä sillä perusteella, että näiden on oltava joka tapauksessa työssä riippumatta siitä, kuinka suuria määriä tuotteita työvuoron aikana käsitellään. Valion mukaan, kun varaston palkoista siirretään [40–60] prosenttia kiinteiksi, kiinteiden kustannusten määrä lisääntyy ja muuttuvien kustannusten määrä vastaavasti alenee noin [alle 2] senttiä litralta. (valituksenalaisen päätöksen liite 29) (valituksenalaisen päätöksen 314 kohta)

645. Virasto on todennut ensinnäkin, että mikäli varastotyöntekijöiden palkat olisivat perusmaitoliiketoiminnan kannalta luonteeltaan todellisuudessa puoliksi kiinteitä, voidaan lähtökohtana pitää, että Valio olisi luokitellut ne kiinteiksi kustannuksiksi myös omissa tuloslaskelmissaan. Myös Valion toimittamissa kuvauksissa ATLAS-järjestelmästä on määritykset siitä, miten [kustannukset kohdennetaan]. (valituksenalaisen päätöksen liite 28) Määritysten perusteella Valio on [jakanut palkkakustannukset muuttuviin ja kiinteisiin]. Virasto on siten katsonut, että myös ATLAS-järjestelmässä Valio on kohdentanut kustannukset niiden todellisen kustannusluonteen mukaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 315 kohta)

646. Virasto on todennut toiseksi, että vaikka varastotoiminnot on rakennettu kaikkia Valion valmistamia tuotteita varten ja vaikka esimerkiksi trukinkuljettajat tekevät varastotyötä kaikille maitotuotteille riippumatta perusmaitovolyymin pienenemisestä, perusmaitovolyymin pieneneminen vaikuttaa siihen työmäärään, jonka varastotyöntekijät kaiken kaikkiaan käyttävät perusmaitovolyymien käsittelyyn varastoissa. Mikäli perusmaitovolyymien käsittelystä vapautuu varastotyöntekijöiden kapasiteettia, tätä on mahdollisuus käyttää muiden tuotteiden käsittelyyn. Perusmaitotuotteiden käsittelystä varastoissa voi vapautua jopa siinä määrin kapasiteettia, että tämä voi johtaa varastossa työskentelevien henkilöiden lukumäärän vähentymiseen. (valituksenalaisen päätöksen 316 kohta)

647. Viraston mukaan perusmaitotuotteiden volyymilla on varastossa tehtävän työn osalta vaikutusta siihen palkkasummaan, joka kohdistuu perusmaitoihin. Näin ollen varaston palkat ovat perusmaitoliiketoiminnan kannalta luonteeltaan muuttuva kustannuserä. (valituksenalaisen päätöksen 317 kohta)

648. Virasto on todennut, ettei Valio ole esittänyt sellaista riittävää ja yhtäpitävää selvitystä, jonka perusteella voitaisiin poiketa yhtiön omissa tuloslaskelmissa käyttämästä kustannusten jaottelusta ja hyväksyä sen esittämä oikaisuvaatimus varaston palkkakustannusten luonteesta. Näin ollen virasto on katsonut, että tarkastelun kohteena olevan perusmaitojen liiketoiminnan kannalta varaston palkkakustannukset ovat luonteeltaan muuttuvia. (valituksenalaisen päätöksen 318 kohta)

Valio

649. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 305–308 sekä 313 ja 314 kohta) vastaavat näkökantansa.

650. Valio on Suomen ainoa kaupan keskusliikkeistä riippumaton valtakunnallinen lämpötilasäädeltyjen elintarvikkeiden jakelija. Valion jakelu kattaa kaikki vähittäiskaupparyhmien myymälät ja ison osan Food Service kentän pisteistä. Valion jakelussa on meijerituotteiden lisäksi liha-, leipomo- ja jäätelöteollisuuden tuotteita.

651. Yksikkökustannusten uudelleenkohdentaminen perusmaitojen ja tuoretuotteiden välillä ei tarkoita sitä, että jakelukustannuksen kiinteistä kustannuksista tulisi luonteensa puolesta muuttuvia kustannuksia. Kiinteät kustannukset eivät muutu muuttuviksi kustannuksiksi vyörytettiin ne millä tavalla tahansa.

652. Oikeuskäytännön mukaan virasto ei voi täyttää todistustaakkaansa vain vetoamalla siihen, että kustannus on luokiteltu muuttuvaksi joissakin Valion tietojärjestelmissä (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 90–92 ja 94–96 kohta).

653. Virasto on jättänyt arvioimatta sen, missä määrin perusmaitojen kuljetuskustannukset ovat tosiasiassa lisäkustannuksia ja missä määrin yhteisiä kiinteitä kustannuksia. Virasto on viitannut yksinomaan Valion eräisiin tietojärjestelmiin sisältyviin luokitteluihin, joilla ei tosiasiassa ole merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Tämä on suorassa ristiriidassa komission tekemän tarkastelun kanssa, jossa eri kuljetuksen toiminnoista osa on katsottu asianmukaisesti lisäkustannukseksi ja osa yhteisiksi kiinteiksi kustannuksiksi (tämän päätöksen 397 kohdassa mainittu asia Deutsche Post).

654. Valio joutuu pitämään kuljetusverkostoa riippumatta siitä, missä määrin kuljetuksiin sisältyy yksittäistä tuotetta eli tässä tapauksessa perusmaitoja. Näin on yhtäältä siitä syystä, että Valio tarjoaa laajan valikoiman erilaisia tuoretuotteita, joita sen on kuljetettava asiakkailleen, ja toisaalta siitä syystä, että viraston Valio / Aito Maito yrityskauppapäätöksen ehtojen mukaan Valio on velvollinen tarjoamaan logistiikkapalveluja meijerialan kilpailijoille syrjimättömin ehdoin. Mikäli virasto ei poista kyseistä ehtoa, Valio ei voi lakata tarjoamasta logistiikkapalveluita, vaikka sen omat volyymit vähenisivät. Myöskään tämän vuoksi logistiikan kustannukset eivät ole Valiolle perusmaitovolyymien mukaan muuttuvia kustannuksia.

655. Viraston väite siitä, että komission päätöksessä (tämän päätöksen 397 kohdassa mainittu asia Deutsche Post) omaksutulla lähestymistavalla kustannusten tarkasteluun ei olisi merkitystä siitä syystä, että Valiolla ei ole yleispalveluvelvoitetta, on merkityksetön. Logistiikan kustannukset joko muuttuvat volyymien mukaan tai ne eivät muutu. Jos kustannukset eivät muutu jaeltavien perusmaitovolyymien mukaan, ne eivät loogisesti myöskään ole vältettävissä perusmaitojen valmistuksen ja myynnin laskiessa.

656. Valion laatima simulaatio siitä, miten perusmaitojen poisjäänti vaikuttaisi jakelukustannuksiin kahdella tyypillisellä jakelureitillä, osoittaa, että jakelukustannukset ovat luonteeltaan osittain kiinteitä. Tilintarkastusyhteisö on varmentanut Valion laskelmat logistiikan kulurakenteesta ja myyntirahtien kehityksestä, Valion laatiman logistiikkasimulaation sekä perusmaitojen myyntimäärän muutoksen vaikutuksen henkilöstökustannuksiin tilintarkastusalan ISAE3000-standardin mukaisesti ja todennut johtopäätöksenään, että Valion esittämät laskelmat perustuvat yhtiön sisäisen laskentajärjestelmän tietoihin ja että laskelmat on laadittu matemaattisesti oikein (Valion kirjalliset todisteet 151 ja 152).

657. Tilintarkastusyhteisö on todennut lisäksi, että ajanjaksolla 2007–2012 perusmaitojen myyntimäärä on laskenut noin -25,3 prosenttia, kun taas myyntirahdit ovat laskeneet vain -10,3 prosenttia ja henkilöstökustannukset vain 1,3 prosenttia. Se, että kyseiset kustannukset ovat laskeneet huomattavasti vähemmän kuin myyntimäärät, osoittaa, että kyseiset kustannukset eivät ole viraston väittämällä tavalla kokonaisuudessaan muuttuvia. Tilintarkastusyhteisö on todennut johtopäätöksenään, että kirjanpidon tilien nimien mukainen jako muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin ei kuvaa täysin oikein Valion kustannusten todellista muuttuvuutta myyntimäärien suhteessa.

658. Valio ei pysty vähentämään jakelupisteiden määrää. Valion on jaeltava tuotteet sinne, minne ne on tilattu. Toimitettavien perusmaitomäärien väheneminen ei tarkoita sitä, että kokonaisia myymälöitä jäisi pois jakelusta. Sillä, että Valio on ulkoistanut jakelupalvelunsa, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko kustannukset muuttuvia vai kiinteitä, sillä ulkoistaminen ei vaikuta siihen, missä määrin reittejä voidaan tai ei voida optimoida perusmaitojen volyymien vähetessä. Se, että Valio ottaa huomioon toimitusmäärissä tapahtuvat muutokset tuotteidensa hinnoittelussa, ei millään tavalla osoita, että logistiikan kustannukset olisivat muuttuvia.

Virasto

659. Viraston mukaan Valion tekemä rinnastus tapauskäytäntöön (tämän päätöksen 397 kohdassa mainittu asia Deutsche Post) on virheellinen. Valiolla ei ole lakisääteistä yleispalveluvelvoitetta, josta seuraisi, että se olisi velvollinen ylläpitämään tietynlaajuista jakeluverkostoa. Valio voi itse päättää ne jakelupisteet, joihin se jakelee tuotteita, eikä yrityksellä ole velvoitetta ylläpitää sellaista osaa jakeluverkostosta, jota se ei pidä kannattavana. Myöskään Valio / Aito Maito yrityskauppapäätöksestä ei seuraa velvoitetta ylläpitää tietyn laajuista jakeluverkostoa. Keskeistä on, että Valio tarjoaa omiin tarpeisiinsa ylläpitämiään logistiikkapalveluja syrjimättömin ehdoin kilpailijoilleen. Jos Valio lopettaa logistiikkapalvelujen ylläpidon omiin tarpeisiinsa, ei sen tarvitse tarjota palveluja myöskään kilpailijoilleen.

660. Muilta osin Valion väitteet vastaavat yhtiön hallintomenettelyn aikana virastolle esittämiä väitteitä, ja virasto on ottanut ne huomioon päätösharkinnassaan.

661. Valio pystyy tarvittaessa vähentämään jakelupisteiden määrää. Lisäksi Valio voisi tarvittaessa suunnitella reittinsä uudelleen siten, että osa reiteistä olisi kiinteitä ja osa muuttuvia sen mukaan, mikä on milläkin reitillä liiketaloudellisesti järkevää. Valio on ulkoistanut jakelupalvelunsa, joten niiden optimointi ja kustannushyötyjen saavuttaminen on kohtuullisen nopeaa.

662. Valio huomioi toimitusmäärissä tapahtuvat muutokset tuotteidensa hinnoittelussa. Mitä pienempiä eriä asiakas Valiolta ostaa, sitä kalliimpia ne ovat. Näin ollen Valio perii asiakkailtaan pienempien erien suuremmat käsittelykustannukset tuotteiden hinnoissa.

663. Ajanjakso, jolla kustannusten luonnetta tarkastellaan, on kustannukset alittavan saalistushinnoittelun kesto. Ei ole uskottavaa, että Valio ylläpitäisi kolmen vuoden ajan jakeluverkostonsa muuttumattomana, jos verkosto on mahdollista optimoida kustannustehokkaaksi, varsinkin kun kyseessä on ulkoistettu palvelu.

Arla Ingman

664. Arla Ingmanin mukaan kuljetuskustannukset ovat riippuvaisia kuljetettavien tuotteiden määrästä ja vaihtelevat niiden mukaan. Kuljetuskustannusten perusluonne muuttuvana kustannuksena ei muutu kiinteäksi sen johdosta, että Valion osuus meijerituotteiden myynnistä on pysynyt tasaisena.

665. Valiolla ei ole omaa kuljetuskalustoa, vaan se käyttää ulkopuolisia kuljetusliikkeitä logistiikan hoitamiseen. Näin ollen myös kuljetussopimusten määrää ja sisältöä voidaan joustavasti mukauttaa tarvittavaan kuljetuskapasiteettiin. Tämä myös osoittaa selvästi, että kuljetuskustannukset ovat kokonaisuudessaan muuttuvia.

666. Vaikka kuljetuskustannukset olisivat osittain kiinteät, ne ovat joka tapauksessa vältettävissä olevia kustannuksia. Valio käyttää samaa jakelujärjestelmää muiden maitotuotteiden ja tuoretuotteiden, kuten lihan, leipomotuotteiden ja jäätelötuotteiden, jakeluun. Näin ollen Valio voisi aina perusmaitojen myynnin laskiessa käyttää vapautunutta kapasiteettia kolmansien osapuolten tuotteiden jakelemiseen markkinahinnoin. Tästä seuraa, että Valion perusmaidon kuljetuksen vältettävissä oleva kustannus on vähintään yhtä suuri kuin perusmaidon kuljetuskustannukset Valion kirjanpidossa.

667. Asiantuntijalausunnon mukaan yhtä tehokkaan kilpailijan näkökulmasta kuljetuskustannukset ovat kokonaisuudessaan muuttuvia kustannuksia. Yhtä tehokkaan kilpailijan on tuotteidensa jakelemiseksi ostettava kuljetuspalvelut markkinahintaan. Hinta, jolla Valio kaupallistaa kuljetusverkkonsa kolmansille osapuolille, antaa vertailukohdan kyseisten palveluiden markkinahinnoittelulle. (Arla Ingmanin liite 5)

Markkinaoikeuden arvio

668. Valio on tuloslaskelmiaan laatiessaan katsonut myyntirahtien ja osan henkilöstökustannuksista vaihtelevan tuotantomäärän mukaan luokitellessaan ne muuttuviksi kustannuksiksi. Virasto on tarkastelussaan käyttänyt tätä Valion omissa tuloslaskelmissaan käyttämää kustannusten jakoa muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin.

669. Valion viittaamassa oikeuskäytännössä (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286) on puolestaan ollut kysymys siitä, että yhtiö oli luokitellut kiinteiksi tietyt kustannukset, joita komissio oli päätöksessään pitänyt muuttuvina kustannuksina, koska ne useimmissa kirjanpitojärjestelmissä katsotaan muuttuviksi kustannuksiksi. Komissio oli myös katsonut yhtiön kirjanpitoasiakirjojen osoittavan, että hyvin suuri osa sen kiinteinä pitämistä kustannuksista vaihtelee itse asiassa valmistukseen liittyvien muutosten mukaan. Unionin tuomioistuin on mainitussa asiassa todennut, ettei kustannustekijä sinänsä ole joko kiinteä tai muuttuva luonteeltaan ja että on siten tutkittava, vaihtelivatko kysymyksessä olevat kustannukset käsiteltävänä olevassa asiassa tuotettujen määrien mukaan. Mainitusta oikeuskäytännöstä ei siten johdu, että virasto olisi menetellyt virheellisesti käyttäessään laskelmiensa pohjana Valion itse käyttämää jakoa muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin.

670. Markkinaoikeus katsoo, että virasto on voinut valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla käyttää Valion omissa tuloslaskelmissaan käyttämää jakoa muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin.

4 Raakamaidon sisältämän rasvan ja valkuaisen arvon huomioiminen

Valituksenalainen päätös

671. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että raakamaidosta valmistettavat maitotuotteet sisältävät erilaisia määriä rasvaa ja valkuaista. Kaikissa perusmaitolaaduissa on vähemmän rasvaa kuin raakamaidossa. Perusmaitojen valmistusta varten raakamaidosta erotellaan pois siinä oleva rasva, joka tämän jälkeen käytetään joko muiden maitotuotteiden valmistukseen tai lisätään takaisin niihin perusmaitolaatuihin, jotka sisältävät myös tietyn määrän rasvaa. (valituksenalaisen päätöksen 319 kohta)

672. Virasto on todennut käyttäneensä perusmaitojen kannattavuutta tarkastelevissa kustannuslaskelmissa maitoraaka-aineen kustannuksena Valion OFA- ja ATLAS-laskelmiin sisältyvää maitoraaka-aineen kustannusta. Viraston mukaan Valio on johtanut laskelmiin sisältyvän kustannuksen raakamaidon tuottajahinnasta laskemalla arvosuhteen 30/70 perusteella, minkä verran perusmaitoihin sisältyy rasvaa ja valkuaista. (valituksenalaisen päätöksen 320 kohta)

673. Viraston mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana esittänyt useita väitteitä laskelmiin sisältyvän maitoraaka-ainekustannuksen perustumisesta arvosuhteeseen. Keväällä 2011 Valio on esittänyt virastolle selvityksen, jonka mukaan sen virastolle toimittamat tuloslaskelmat tulee oikaista laskelmissa käytetyn arvosuhteen osalta. Valio on käyttänyt tuloslaskelmissaan rasvan ja valkuaisen välistä arvosuhdetta 30/70. Valion mukaan yhtiön käyttämä arvosuhde on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että viraston Valion ehtomuutoshakemukseen antaman yrityskauppapäätöksen (dnro 1151/81/1999, päätös 23.6.2009) mukaan maitoraaka-aineen kiintiökaupassa käytetään arvosuhteena suhdetta 40/60 silloin, kun Valio myy kiintiömaitoa niin sanotulla komponenttikaupalla eli käytännössä kuorittuna maitona tai vakioituna maitona. Tällä perusteella Valio on toimittanut virastolle laskelmat arvosuhteen 40/60 mukaisesti oikaisemastaan maitoraaka-ainekustannuksesta. (valituksenalaisen päätöksen 321 kohta) Kun rasvan ja valkuaisen arvo oikaistaan yrityskauppapäätöksessä edellytetyn arvosuhteen mukaiseksi, Valion sisäisiin OFA- ja ATLAS-laskelmiin sisältynyt perusmaitojen maitoraaka-ainekustannus laskee noin [muutama] senttiä litralta.

674. Viraston mukaan Valio on virastolle vuoden 2012 aikana toimittamissaan vastineissa katsonut, että viraston laskelmassaan käyttämä arvosuhde, olipa se Valion omissa laskelmissaan käyttämä 30/70 tai oikaisuvaatimuksen mukainen 40/60, ei ylipäätään ole ollut oikea tapa arvostaa raakamaidon eri komponentteja arvioitaessa sitä, onko Valion hinnoittelulla kilpailua poissulkevia vaikutuksia. Valion mukaan yhtiö käyttää arvosuhdelaskentaa nykyisin vain laskiessaan rasvalle kirjanpidollisen varastoarvon. (valituksenalaisen päätöksen 322 kohta)

675. Virasto on todennut, että Valion mukaan yhtiön varastolaskennan pohjaksi otetut arvosuhteet eivät ohjaa tuotantoa, vaan ohjaus lähtee markkinahintojen tarjoamista mahdollisuuksista ja tuotantokyvystä. Valion mukaan arvioitaessa sitä, onko sen perusmaitojen hinnoittelu voinut sulkea yhtä tehokkaita kilpailijoita pois kotimaan markkinoilta, viraston kustannuslaskelmassa tulisi käyttää rasvakomponentin hyvittämiseen arvostusperusteen sijasta kotimaan markkinoilta rasvalle todellisuudessa saatavaa arvoa. (valituksenalaisen päätöksen 323 kohta)

676. Virasto on arviossaan ottanut kantaa ensin siihen, mikä on oikea tapa jyvittää raakamaidon hankintahinta perusmaitoihin käytetyn rasvan ja valkuaisen osalle arvioitaessa Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta ja yhtä tehokkaiden kilpailijoiden mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Tämän jälkeen virasto on ottanut kantaa Valion esittämiin väitteisiin maitorasvan markkina-arvon vaikutuksesta Valion ja sen kilpailijoiden perusmaitoliiketoiminnan kannattavuuteen.

4.1 Arvosuhde 30/70 oikea tapa jyvittää raakamaidon hankintahinta perusmaitoihin käytetyn rasvan ja valkuaisen osalle

677. Viraston mukaan arvioitaessa, voitaisiinko Valion soveltamilla menettelyillä sulkea Suomen perusmaitojen markkinoilta yhtä tehokas kilpailija, on laskelmissa käytettävien kustannusten perustuttava markkinoille tulevan yhtä tehokkaan kilpailijan kohtaamiin kustannuksiin. Näin ollen raakamaidon sisältämien eri komponenttien arvon määrittämisessä on lähtökohdaksi otettava maitoraaka-aineesta tuottajille maksettava hinta. (valituksenalaisen päätöksen 325 kohta)

678. Viraston laskelmissaan käyttämä maitoraaka-aineen kustannus vastaa Valion OFA- ja ATLAS-laskelmiin sisältyvää maitoraaka-aineen kustannusta. Valio on johtanut laskelmissa käytetyn kustannuksen raakamaidon tuottajahinnasta laskemalla arvosuhteen 30/70 perusteella, minkä verran perusmaitoihin sisältyy rasvaa ja valkuaista. Näin ollen viraston laskelmissa käytetty arvosuhde on sama kuin Valion omissa laskelmissaan käyttämä. (valituksenalaisen päätöksen 326 kohta)

679. Valion mukaan sen omiin laskelmiin sisältyvä rasvan ja valkuaisen arvostusperiaate on kuitenkin virheellinen. Valion mukaan yhtiö käyttää arvosuhdelaskentaa vain laskiessaan rasvalle kirjanpidollisen varastoarvon. Valion mukaan virasto samaistaa virheellisesti varastolaskelmissa käytetyn arvosuhteen ja raakamaidon sisältämien eri komponenttien hintojen suhteen toisiinsa. Valion mukaan maitotiloilla tuotettavaan raakamaitoon sisältyvästä valkuaisesta ja rasvasta maksettavien komponenttihintojen suhde on yksinomaan raakamaidon koostumuksen ohjausväline, joka vaihtelee maittain ja yrityksittäin. (valituksenalaisen päätöksen 327 kohta)

680. Virasto on selvittänyt Suomessa toimivilta meijereiltä ja maataloustilastoista, miten maidontuottajalle raakamaidosta maksettava hinta muodostuu. Meijerit ohjaavat maitotiloja tuottamaan raakamaitoa, jossa valkuaisen ja rasvan määrä on mahdollisimman optimaalinen eri maitotuotteiden kysyntään nähden. Lisäksi raakamaidon on täytettävä tietyt laatuvaatimukset. (valituksenalaisen päätöksen 328 kohta)

681. Virasto on todennut, että raakamaidon tuottajahinta koostuu valkuaisosan eli proteiinin arvosta, rasvaosan arvosta, perusosasta sisältäen laatulisät ja kausiosasta. Näistä vain proteiini ja rasva ovat sellaisia raakamaidon osia, joita myydään maitotuotteissa. Näin ollen voidaan todeta, että proteiinin ja rasvan arvostuksen perusteella voidaan jakaa raakamaidon kokonaistuottajahinta proteiinille ja rasvalle. (valituksenalaisen päätöksen 329 kohta)

682. Viraston mukaan Valio ja sen kilpailijat käyttävät raakamaidon hankinnassa niin sanottua kymmenyshinnoittelua, jossa maitovalkuaisesta ja maitorasvasta tuottajalle maksettava hinta on määritetty (senttinä prosentin kymmenesosalta) sen mukaan, minkä verran tuottajan meijerille luovuttama raakamaito todellisuudessa sisältää rasvaa ja valkuaista. Esimerkkinä kymmenyshinnoittelusta virasto on tarkastellut Valio-ryhmään kuuluvan Osuuskunta ItäMaidon hinnoittelua. Virasto on ItäMaidon julkaisemien tietojen perusteella laskenut normimaidon koostumushinnan arvosuhteen. (valituksenalaisen päätöksen 330 kohta)

683. Viraston mukaan tuottajahinnan pohjaksi on raakamaidon sisältämän maitorasvan ja maitoproteiinin osalta määritelty niin sanottu E-luokan normimaito, johon tuottajan tuottamaa raakamaitoa verrataan. Normimaidossa rasvan määräksi on asetettu 4,3 prosenttia ja proteiinin määräksi 3,3 prosenttia. Mikäli tuottajan tuottaman raakamaidon rasva- tai proteiinipitoisuus poikkeaa normimaidosta, hintaa joko alennetaan tai korotetaan kymmenyshinnoittelun perusteella. Proteiinin kymmenyshinta on 0,65 senttiä 0,1 prosentilta ja rasvan kymmenyshinta on 0,24 senttiä 0,1 prosentilta. Mikäli tuotettu raakamaito on täsmälleen E-luokan normimaitoa, on sen sisältämän proteiinin arvo 21,45 senttiä litralta ja rasvan arvo 10,32 senttiä litralta. Virasto on laskenut näiden arvojen perusteella rasvan ja proteiinin arvosuhteen raakamaidossa. Laskelman perusteella rasvaosan arvoksi tulee 32 prosenttia ja proteiiniosan arvoksi 68 prosenttia. (valituksenalaisen päätöksen 331 kohta)

684. Virasto on myös selvittänyt, miten kymmenyshinnoittelu on vaikuttanut maidontuottajien meijereille toimittaman maidon koostumukseen. Eurostat julkaisee tilastoja, joista selviää meijereihin toimitetun raakamaidon proteiinimäärä ja rasvamäärä. Tilasto osoittaa, että maidontuottajat toimittavat meijereihin raakamaitoa, jossa proteiinipitoisuus ylittää normimaidon proteiinimäärän ja rasvapitoisuus alittaa normimaidon rasvapitoisuuden. Tämän voidaan päätellä johtuvan siitä, että proteiinimäärän lisäys korottaa tuottajahintaa enemmän kuin rasvamäärän pieni vähennys. (valituksenalaisen päätöksen 332 kohta)

685. Viraston asettamien yrityskaupan ehtojen mukaisesti Valio on velvollinen myymään tietyn määrän raakamaitoa tai sen vakioituja komponentteja kilpailijoilleen. Osana selvityksiään virasto on perehtynyt Arla Ingmanin ja Valion välillä solmittuun puitesopimukseen kiintiömaidon hankinnasta. (valituksenalaisen päätöksen liite 44) Puitesopimuksen mukaisesti käsittelemättömän raakamaidon hinta vastaa Valion omille tuottajilleen maksamaa tilityshintaa. Kuoritun maidon eli niin sanotun kurrin hinta sen sijaan riippuu ostetun maidon määrästä yrityskaupan ehtomuutosta koskevan viraston päätöksen mukaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 333 kohta)

686. Virasto on katsonut, että Valion omissa kannattavuuslaskelmissaan käyttämä arvosuhde on oikea tapa arvostaa maidon raakamaidon sisältämän maitorasvan ja valkuaisen suhde perusmaitoihin käytetyn maitoraaka-aineen hankintakustannusta määritettäessä. Valion laskelmissaan käyttämä kustannus vastaa sitä hintaa, jonka Valio itse ja myös sen kilpailijat joutuvat raaka-aineesta maksamaan. (valituksenalaisen päätöksen 334 kohta)

687. Virasto on todennut, ettei se siten myöskään ota huomioon Valion oikaisua, jonka mukaan maitoraaka-aineen kustannuksessa tulisi käyttää rasvan ja valkuaisen välistä arvosuhdetta 40/60 sen sijaan, että käytettäisiin Valion omissa laskelmissaan käyttämää arvosuhdetta 30/70. Yksinomaan se, että kiintiömaidon komponenttikaupassa käytettäisiin toista arvosuhdetta, ei anna aihetta poiketa Valion itsensä käyttämästä arvosuhteesta, joka perustuu yhtiön raakamaidosta tuottajilleen maksamaan hintaan. On myös huomattava, että Valion ja Arla Ingmanin välisessä puitesopimuksessa kiintiömaidon hankinnasta ei ole sovellettu arvosuhdetta 40/60. Virasto on vielä todennut, että vaikka Valion esittämä oikaisuvaatimus arvosuhteen muutoksesta hyväksyttäisiin, Valion perusmaidoista perimä keskimääräinen hinta on tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana joka tapauksessa alittanut yhtiön keskimääräiset muuttuvat kustannukset. (valituksenalaisen päätöksen 335 kohta)

4.2 Raakamaidosta valmistettavien muiden lopputuotteiden myyntituottoja ei voida ottaa huomioon rasvan arvon määrityksessä

688. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että arvioitaessa sitä, onko Valion soveltama perusmaitojen hinnoittelu voinut sulkea yhtä tehokkaita kilpailijoita pois kotimaan markkinoilta, rasvan arvoa perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta kuvaavissa laskelmissa ei Valion mukaan tulisi johtaa raakamaidon hinnasta arvosuhteen kautta. Sen sijaan se tulisi laskea niistä tuotoista, jotka yhtiö on saanut myymällä maitorasvasta valmistettuja tuotteita kotimaan markkinoille. Valion virastolle toimittaman vastineen mukaan yhtiön perusmaitoliiketoiminta on tarkasteluajanjaksolla ollut kannattavaa, kun perusmaitojen valmistuksessa yli jäävän maitorasvan (kerman) tuotto otetaan huomioon arvioitaessa liiketoiminnan kannattavuutta. (valituksenalaisen päätöksen 336 kohta) Valion mukaan perusmaitojen alihinnoittelulla voisi olla poissulkevia vaikutuksia siinä tapauksessa, jos raaka-aineen hinta ja siitä valmistettavien lopputuotteiden hinnat olisivat sellaisessa suhteessa toisiinsa, että perusmaitomarkkinoilla toimiva yhtä tehokas meijeri ei voisi kattaa kustannuksiaan raakamaitolitran kokonaisjalostuksesta saatavalla tuotolla. (valituksenalaisen päätöksen 337 kohta)

689. Virasto on todennut, että Valion vastineessaan esittämälle väitteelle siitä, että viraston tulisi ottaa huomioon raakamaidosta perusmaitojen lisäksi valmistettujen muiden lopputuotteiden (kermat ja rasvat) myyntituotot arvioidessaan saalistushinnoittelua perusmaitomarkkinoilla, ei löydy tukea oikeuskäytännöstä. (valituksenalaisen päätöksen 340 kohta)

690. Virasto on todennut, että Valion kustannukset alittava hinnoittelu on kohdistunut yksinomaan perusmaitoihin. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan arvioitaessa kustannukset alittavaa hinnoittelua kyseisen tuotteen valmistamisesta aiheutuvia kustannuksia on lähtökohtaisesti verrattava saman tuotteen myyntituottoihin. Unionin tuomioistuin on arvioinut saalistushinnoittelun kriteerien täyttymistä yksinomaan saalistuksen kohteena olevan hyödykkeen tuottojen ja kustannusten suhteessa (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286). Sillä, että samaa raaka-ainetta käytettiin useisiin eri käyttötarkoituksiin, tai sillä, että markkinaosuuden kasvattamisella kyseisellä segmentillä oli todennäköisesti poissuljennasta johtuen vaikutusta yrityksen menestykselle muilla segmenteillä, ei ollut sellaista merkitystä, että kustannuksia olisi arvioitu laajempaa tuoteportfoliota silmälläpitäen, vaan kustannustarkastelu kohdennettiin juuri siihen tuotteeseen, jonka osalta saalistusepäily oli selvitettävänä. (valituksenalaisen päätöksen 341 kohta)

691. Viraston mukaan unionin tuomioistuin on laajakaistamarkkinoita koskeneessa hintaruuviasiassa todennut, että komissiolla oli oikeus olla ottamatta huomioon eri merkityksellisille markkinoille kuuluvien tuotteiden myyntituottoja arvioitaessa sitä, voivatko määräävässä asemassa olevan yrityksen yhtä tehokkaat kilpailijat tarjota yhdenvertaisesti tuotteita asiakkaille. Tuomioistuin on katsonut, että vaikka palveluja ostavan tilaajan kannalta yhdessä myytävät käyttöoikeus- ja puhelupalvelut saattoivat muodostaa kokonaisuuden, komissiolla oli oikeus tutkia hintaruuvin olemassaoloa pelkästään käyttöoikeuspalvelujen tasolla ottamatta mukaan puhelupalveluja. (tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603, 221 ja 232–240 kohta) Tuomioistuimen mukaan vääristymätön kilpailu markkinoilla edellytti yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä määräävässä asemassa olevan toimijan ja sen kilpailijoiden välillä. Se, että määräävässä asemassa olevan yrityksen kustannukset alittava hinnoittelu tietyn tuotteen markkinoilla aiheuttaisi näille markkinoille pyrkiville kilpailijoille tappioita, jotka niiden olisi katettava toisten tuotteiden myynnistä saatavilla voitoilla, olisi ristiriidassa tämän kanssa. Tämä olisi myös johtanut kilpailutilanteen vääristymiseen niillä markkinoilla, joilla kilpailijoiden olisi kompensoitava kärsimänsä tappiot. (tuomio Deutsche Telekom v. komissio, T-271/03, EU:T:2008:101, 199–201 kohta) (valituksenalaisen päätöksen 342 kohta)

692. Virasto on todennut, että Valion mukaan sen kuvaama tilanne on verrattavissa niputtamiseen, jonka osalta komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevassa tiedonannossa todetaan, että mikäli yritykset myyvät samanlaisia nippuja tai voisivat niin tehdä, komissio näkee tilanteen yleensä kilpailuna toista nippua vastaan. Tiedonannon mukaan tällöin olennainen kysymys ei ole, kattavatko lisätulot kunkin nippuun kuuluvan tuotteen aiheuttamat lisäkustannukset, vaan pikemminkin se, onko nipun hinnoissa kokonaisuudessaan kyse saalistushinnoista. Valion mukaan poissuljennan arvioinnissa on siten olennaista, voiko määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailija kattaa omat kustannuksensa kilpailemalla samanlaisella tuotepaketilla kuin määräävässä asemassa oleva yritys. Valion mukaan niputtamista koskeva komission soveltamisohje on analoginen meijeri¬liiketoimintaan, sillä jokaisen perusmaitoja valmistavan meijerin on joka tapauksessa jalostettava perusmaidon valmistuksessa ylijäävä raakamaidon sisältämä rasva muiksi tuotteiksi. (valituksenalaisen päätöksen 338 kohta)

693. Viraston mukaan Valion vastineessaan tarkoittama niputtamista koskeva komission soveltamisohje, jossa yritysten myydessä samanlaisia nippuja tai mikäli ne voisivat tehdä niin, tilannetta tarkastellaan kilpailuna toista nippua vastaan, ei ole sovellettavissa perusmaitojen ja niiden valmistuksessa irtoavasta rasvasta valmistettavien tuotteiden myyntiin vähittäiskaupalle. Perusmaitoja ja niiden valmistuksessa irtoavasta rasvasta valmistettavia tuotteita ei myydä yhdessä tavalla, johon komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto viittaa. Valion ja sen kilpailijoiden myydessä perusmaitoja sekä kermoja että rasvoja vähittäiskaupalle neuvottelut käydään perusmaitojen ja muiden tuotteiden osalta erikseen ilman, että toisesta tuotteesta maksettavaan hintaan vaikuttaisi se, että myös toinen tuote hankitaan samalta toimittajalta. Perusmaitojen sekä kermojen ja rasvojen hinnat, toimitusmäärät ja muut sopimusehdot määritetään tuoteryhmäkohtaisissa neuvotteluissa näiden tuotteiden kysynnän ja tarjonnan perusteella. (valituksenalaisen päätöksen 343 kohta)

694. Virasto on todennut, että perusmaitojen hintojen alentaminen ei vaikuta muiden tuotteiden, kuten kermojen ja rasvojen kysyntään tai niiden myyntihintoihin. Perusmaitojen tukkuhintojen alentaminen ei myöskään lisää niiden kysyntää toisessa asiakasryhmässä tavalla, joka johtaisi parempaan kokonaiskannattavuuteen. Perusmaitojen hintojen alentaminen vähittäiskaupalle vaikuttaa ainoastaan perusmaitojen kysyntään ja niiden myynnistä saataviin tuottoihin. (valituksenalaisen päätöksen 344 kohta)

695. Viraston mukaan, mikäli Valion myymien rasvojen ja kermojen tuotot kattavat perusmaitojen myynnistä sille aiheutuvat tappiot, kysymys on siten pikemmin tasauksesta tai ristisubventiosta, jossa Valio pystyy muiden tuotteidensa tuotoilla kattamaan perusmaitojen myynnistä syntyvät tappiot. Vastaavasti tilannetta voidaan tarkastella Valion mahdollisuutena kattaa perusmaitojen kustannukset alittavasta hinnoittelusta syntyvät tappiot jo saalistuksen kestäessä. (valituksenalaisen päätöksen 345 kohta)

696. Virasto on myös huomauttanut, että niputtamista koskevan komission soveltamisohjeen mukaan, silloin kun tuotteita myydään myös erikseen, hinnoittelulla on poissulkeva vaikutus, mikäli jokaisen nippuun kuuluvan tuotteen valmistamisesta aiheutuvat pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset eivät kata näiden tuotteiden keskimääräisiä tuottoja. (valituksenalaisen päätöksen 346 kohta)

4.3 Lopputuotteiden myyntituottoja ei voida laskea parhaiten kannattavien tuotteiden tuoton perusteella

697. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan perusmaitoja tuottava meijeri jalostaa tuotannon yhteydessä ylijäävän rasvan erilaisiksi kermoiksi ja toissijaisesti kiinteäksi rasvaksi. Valion mukaan yhtä tehokas kotimainen toimija olisi voinut saada valmistuksessa irtoavalle rasvalle Suomen markkinoilta keskimääräisesti hinnan 7,91 euroa kilolta vuonna 2010 ja 7,81 euroa kilolta vuonna 2011. Näin ollen Valion mukaan yhtä tehokas kilpailija olisi voinut kattaa kustannuksensa Valion käyttämillä perusmaitohinnoilla vuosina 2010 ja 2011. Valio on liittänyt virastolle toimittamaansa vastineeseensa laskelman, jonka otsikko on "tulosyksikkö perusmaidot 2010 – ennuste 1–4/2012". Laskelman mukaan perusmaitojen tulosyksikön liiketulos on ollut positiivinen vuosina 2010 ja 2011. (valituksenalaisen päätöksen liite 53, s. 43) (valituksenalaisen päätöksen 348 kohta)

698. Virasto on todennut ensinnäkin, että Valion toimittamassa laskelmassa on yhdistetty perusmaidot ja yhtiön kaikkein kannattavimmat kerma-/rasvatuotteet. Lähtökohtana laskelman laatimisessa on ollut, että kermatuotteet ovat kannattavampia kuin rasvatuotteet, joten perusmaidoista vapautuva laskennallinen raakakerma on ensisijaisesti kohdennettu kermatuotteille ja sen jälkeen ylijäävä määrä on kohdennettu parhaiten kannattavalle rasvatuotteelle eli Oivariinille. (valituksenalaisen päätöksen 350 kohta)

699. Virasto on todennut, että perusmaidoista laskennallisesti vapautuvan raakakerman määrä ei kuitenkaan ole riittänyt sellaisenaan laskelman mukaisten sivutuotemäärien valmistukseen, vaan niiden valmistukseen on tarvittu lisäraakamaitoa. Laskelmassa tarkoitetut kermat pitävät lisäksi sisällään sekä kermatuotteita että kasvirasvasekoitteita. Myös Oivariini on sekoitus maitorasvaa ja kasvirasvaa. Näin ollen kaikkia laskelman tuotteita ei ole valmistettu myöskään yksinomaan perusmaidoista vapautuneesta raakakermasta/raakarasvasta, vaan niihin on käytetty myös muiden tuotteiden valmistuksesta vapautuvaa kermaa sekä kasvirasvaa. (valituksenalaisen päätöksen 351 kohta)

700. Viraston mukaan perusmaidoista vapautuvan raakakerman/raakarasvan määrä riittää laskennallisesti [osaan] Valion kotimaan kerma- ja rasvatuotteiden valmistusmäärästä. Tämän lisäksi Valio valmistaa ulkomaan myyntiin sekä kerma- että rasvatuotteita, joiden valmistamiseen käytettävän raakakerman ja raakarasvan määrä vastaa suuruusluokaltaan kotimaan myyntiin käytettävän raakakerman ja raakarasvan määrää. (valituksenalaisen päätöksen 352 kohta) Valio tuottaa perusmaitoja ja monia muita tuoretuotteita samoissa tuotantolaitoksissa. Vastaanotetun raakamaidon määrä näissä tuotantolaitoksissa ylittää huomattavasti perusmaitojen tuotannossa tarvittavan raakamaidon määrän, eikä tuotannosta ole eriteltävissä sitä, mihin tuotannon alkuvaiheessa separoitu raakakerma on todellisuudessa käytetty.

701. Viraston mukaan näin ollen Valion esittämiin väitteisiin sisältyvä ajatus siitä, että jokaista tuotettua perusmaitolitraa kohden valmistettaisiin sen valmistuksessa vapautuvasta rasvasta hyvin kannattava kerma- tai rasvatuote, on harhaanjohtava. Valion esittämä laskelma perustuu laskennalliseen malliin, johon yhtiö on poiminut parhaiten kannattavat tuotteet suuresta määrästä tuotteita, joiden tuotantomäärät ja kannattavuus eivät ole riippuvaisia perusmaitojen tuotantomääristä. (valituksenalaisen päätöksen 353 kohta) Valiolla on valikoimissaan lähes kolmekymmentä erilaista kerma- ja rasvasekoitetta sekä lähes kaksikymmentä erilaista rasvatuotetta, joita se myy kotimaan markkinoille. Tämän lisäksi raakamaidosta vapautuvaa kermaa/rasvaa käytetään useiden muiden maitotuotteiden, kuten jogurttien ja juustojen valmistukseen.

702. Virasto on todennut, että Valion toimittamat laskelmat, joissa esitetään yhtiön kerma- ja rasvatuotteiden tulos osana perusmaitojen tulosyksikön kannattavuutta, perustuvat jälkikäteen virastoa varten laadittuihin selvityksiin. Virastolle esitetyt laskelmat ja kuvaukset eivät siten perustu raportointiin ja laskentaan, jota yhtiö seuraisi normaalisti liiketoiminnassaan ja olisi käyttänyt tehdessään päätöksiä perusmaitojen hintatasosta keväästä 2010 lähtien. (valituksenalaisen päätöksen 354 kohta)

703. Viraston mukaan, toisin kuin Valion vastineessaan esittämästä laskelmasta "tulosyksikkö perusmaidot 2010 – ennuste 1–4/2012" voi ymmärtää, yhtiössä ei ole olemassa perusmaitojen tulosyksikköä, jossa perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta tarkasteltaisiin siten, että mukaan laskettaisiin valmistusprosessissa irtoavan rasvan jalostamisesta saatavat tuotot. Vastineessa esitetty laskelma on tuotettu erikseen yhtiön taloushallinnossa virastolle toimitettua vastinetta varten. (valituksenalaisen päätöksen 355 kohta)

704. Virasto on todennut, että Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuutta tarkastellaan OFA- ja ATLAS-järjestelmissä vain perusmaitoliiketoiminnan tuottojen ja kustannusten perusteella. Vastaavasti rasvatuotteiden ja kermojen kannattavuutta tarkastellaan tuoteryhmäkohtaisesti. Valio ei siten sisäisessä laskennassaan tuota vakiomuotoisia raportteja tai laskelmia, joissa perusmaitojen kannattavuus olisi suhteutettu niiden valmistuksessa ylijäävän maitorasvan jalostuksesta saatavien tuotteiden markkina-arvoon. (valituksenalaisen päätöksen 356 kohta)

705. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että raakamaidon sisältämän maitorasvan ja valkuaisen arvoa on käsitelty Valion aloitteesta virastossa käydyn ehtomuutosprosessin yhteydessä vuonna 2009. Valio on tehnyt virastolle hakemuksen yrityskauppaehtojen muuttamiseksi siltä osin kuin raakamaidon myyntiä koskeva ehto on sisältänyt määräyksiä kuoritun maidon ja täysmaitoa vähärasvaisemman vakioidun maidon hinnoittelusta. Valion mukaan kiintiömaitokauppa oli aiheuttanut sille tappioita, jotka johtuivat siitä, että myydessään kuorittua maitoa kiintiömaitoasiakkailleen sille jäi käteen ylijäämärasvaa, jonka se joutui käyttämään niin sanottujen viimesijaisten tuotteiden eli käytännössä teollisuusvoin ja osittain myös kirnumaitojauheen valmistukseen. Valion mukaan sen ehtomuutoshakemuksen tarkoituksena oli pyrkiä kustannusvastaavuuteen ja siihen, että yli- tai alihinnoittelutilanteita ei esiinny. (valituksenalaisen päätöksen 357 kohta)

706. Valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan virasto on hyväksynyt Valion hakemuksen osittain ja lieventänyt yrityskaupalle asetettua ehtoa siten, että osa kuoritun maidon myynnistä tapahtuu edelleen entiseen tapaan arvosuhteeseen perustuvaa hinnoittelua käyttäen, kun taas loppumäärä myydään niin sanotun ylijäämärasvan takaisinostohinnoittelun mukaisesti. Takaisinostohinnoittelu merkitsee sitä, että Valiolle jäävästä rasvasta yhtiö hyvittää asiakkaalle teollisuusvoin ja kirnumaitojauheen hinnan sekä mahdollisen voin vientituen. Teollisuusvoin takaisinostohinta määräytyy Valion teollisuusvoista 12 edeltävän kuukauden aikana saaman, määrillä painotetun keskiarvohinnan mukaan. Hintaa laskettaessa otetaan huomioon sekä teollisuusvoin kotimaan myynti että sen vienti. (valituksenalaisen päätöksen 358 kohta)

707. Virasto on todennut, että Valion ehtomuutoshakemus on toisin sanoen perustunut siihen, että kiintiömaitokaupassa sille on jäänyt käteen huonosti kannattavaa maitorasvaa, jolle ei ole löydettävissä kannattavaa jalostuskohdetta. Kyse on siten päinvastaisesta väitteestä kuin Valio on tässä asiassa esittänyt. (valituksenalaisen päätöksen 359 kohta)

708. Virasto on lisäksi todennut Valion ja Arla Ingmanin välisen kiintiömaidon hankintaa koskevan puitesopimuksen tarkastelun myös osoittavan, että Valion määrittämä kustannusvastaava hinta kuoritulle maidolle on ollut 1.1.2011 alkaen [alle 40] senttiä litralta. Sopimuksen mukaan hinta on voimassa neljän kuukauden jakson ja sitä tarkistetaan ennen seuraavaa jaksoa. Virasto on verrannut Valion OFA-laskelmassaan jaksolla 1.1.–30.4.2011 käyttämää rasvattoman maidon maitoraaka-aineen kustannusta ([alle 40] senttiä litralta) puitesopimuksen mukaiseen kustannusvastaavaan kuoritun maidon hintaan ([alle 40] senttiä litralta). Vertailu osoittaa, että Valion kiintiömaitokaupassa määrittelemä kustannusvastaava hinta kuoritulle maidolle on hieman korkeampi kuin rasvattoman perusmaidon OFA-laskelmassa käytetty maitoraaka-ainekustannus. (valituksenalaisen päätöksen 360 kohta)

709. Viraston mukaan Valio on nyt esillä olevassa asiassa todennut, että yhtä tehokas kotimainen toimija olisi voinut saada perusmaitojen valmistuksessa ylijäävälle rasvalle Suomen markkinoilta keskimääräisesti hinnan 7,91 euroa kilolta vuonna 2010 ja 7,81 euroa kilolta vuonna 2011. Virasto on vertailun vuoksi todennut, että teollisuusvoin arvo, josta edellä kuvattu muutetun yrityskauppaehdon mukainen kustannusvastaava hinta on johdettu, oli Valion laskelmissa vuonna 2011 [alle 5] euroa kilolta. Mikäli Valion virastolle nyt esittämiä kerman arvolle antamia lukuja käytettäisiin yrityskauppaehdon mukaiseen kuoritun maidon hinnoitteluun vastaavalla tavalla kuin nyt käytetään teollisuusvoin hintaa, maitoraaka-aineen kustannukseksi arvolla 7,81 tulisi noin [alle 30] senttiä litralta, kun teollisuusvoin arvolla [alle 5] saadaan raaka-aineen hinnaksi noin [alle 40] senttiä litralta. (valituksenalaisen päätöksen 361 kohta)

710. Virasto on todennut, että Valion kerma- ja rasvatuotteiden kannattavuus perustuu näiden tuotteiden tuottojen ja kustannusten suhteeseen, johon vaikuttavat keskeisesti yhtiön vahvat tuotemerkit ja markkinavoima näillä markkinoilla. Valion parhaiten kannattaville kerma- ja rasvatuotteilleen kotimaan markkinoilta saama tuotto ei kerro mitään sen yhtä tehokkaiden kilpailijoiden toimintaedellytyksistä perusmaitojen markkinoilla ja on siten lähtökohdiltaan väärä mittari yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä arvioitaessa. (valituksenalaisen päätöksen 362 kohta)

711. Virasto on todennut yhtä tehokkaiden kilpailijoiden toimintaedellytysten turvaamisen edellyttävän, että raaka-ainekustannus ja siten sen sisältämän rasvan ja valkuaisen arvon määrittäminen perustuu objektiivisiin kriteereihin. Kilpailun säilyminen ja kehittyminen Suomen perusmaitomarkkinoilla edellyttää, että näillä markkinoilla toimiva tai niille tuleva yritys, joka on kustannusrakenteeltaan vähintään yhtä tehokas kuin Valio, ei joudu hinnoittelemaan tuotteitaan tappiollisesti. Näin ollen yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä tarkasteltaessa tulee laskelmissa käytettävän rasvan ja valkuaisen arvon perustua raaka-aineesta tuottajille maksettavaan hintaan eikä siitä valmistettujen lopputuotteiden markkinahintaan, kuten Valio on esittänyt. (valituksenalaisen 363 päätöksen kohta)

712. Virasto on lisäksi todennut, että Arla Ingmanin, Osuuskunta Satamaidon ja Osuuskunta Maitokolmion virastolle toimittamat laskelmat osoittavat, etteivät näiden yritysten valmistamien kerma-/rasvatuotteiden tuotot ole kattaneet yhtiöiden perusmaitoliiketoiminnan tuottamia tappioita. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 26, 98 ja 99) (valituksenalaisen päätöksen 364 kohta)

Valio

713. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 321–323, 327, 336–338 ja 348 kohta) vastaavat näkökantansa.

714. Virasto on virheellisesti lähtenyt siitä, että arvosuhteen pohjalta voidaan määrittää raakamaidon hinta ja toisaalta tuotekohtainen maitoraaka-aineen kustannus. Viraston käyttämät laskelmat eivät perustu markkinoilta rasvalle ja proteiinille saataviin tuottoihin, vaan varastokirjanpidon arvostuksiin. Tällaisia laskelmia ei voida käyttää arvioitaessa, onko yritys toiminut kannattavasti.

715. Viraston käyttämissä, varastokirjanpitoa varten tuotetuissa laskelmissa raakamaidon tilityshinta on merkitty järjestelmien käyttötarkoituksen vuoksi muuttuvaksi kustannukseksi, vaikka kustannus ei tosiasiassa ole muuttuva Valion liiketoimintapäätösten kannalta. Lisäksi niissä on kirjanpitosyistä aliarvostettu rasvakomponentti.

716. Virasto on väittänyt selvittäneensä Suomessa toimivilta meijereiltä, miten maidontuottajalle maksettava hinta muodostuu, mutta valituksenalaisen päätöksen liitteenä ei ole mitään selvitystä eikä Valiota ole viraston hallintomenettelyn aikana myöskään tällaisesta selvityksestä kuultu.

717. Viraston viittaamat asiakirjat eivät osoita, että raakamaito olisi Valiolle muuttuva kustannus. (viraston lausunnon liitteet 8 ja 9)

718. Raakamaitoa ei osteta tuottajilta komponentteina. Jokainen meijeri joutuu ostamaan koko raakamaidon ja tilittämään koko tilityshinnan sekä jalostamaan koko raakamaidon. Näin ollen 30/70 arvosuhde ei siis viraston väittämällä tavalla kuvasta sitä, mitä Valion yhtä tehokkaat kilpailijat joutuvat raaka-aineesta maksamaan, vaan kysymys on puhtaasti mielivaltaisesta kokonaistilityshinnan kohdentamisesta.

719. Raakamaidossa on rasvaa keskimäärin noin 4,3 prosenttia ja proteiinia 3,4 prosenttia. Valion kirjanpidollinen arvosuhde ei perustu tähän komponenttien fyysiseen suhteeseen.

720. Kun raaka-aineella, josta voidaan valmistaa useampia tuotteita, on vain yksi hinta, on valittava joku laskentasääntö, jonka perusteella raaka-aineen hankintahinta jaetaan varastokirjanpidossa. Tällainen laskennallinen arvosuhde ei kuitenkaan välttämättä kuvaa raaka-aineen kustannuksen jakautumista realistisella tavalla siten, että sen avulla voitaisiin tehdä päätelmiä yrityksen yksittäisten tuotteiden todellisesta kannattavuudesta ja tuotantopäätöksen rationaalisuudesta tai yksittäisen tuotteen hinnoittelun poissulkevuudesta.

721. Raakamaidon komponenteilla ei ole varsinaisia erillisiä ostohintoja. Voidakseen kulloinkin ilmoittaa varastonsa kirjanpidollisen arvon Valio arvottaa kirjanpidossaan raakamaidon tilityshinnasta niin sanotulla arvosuhteella laskettuna osan proteiinikomponentin ja osan rasvakomponentin kirjanpidolliseksi arvoksi. Käytännössä Valion varastoissa on juustoa ja voita. Juuston osalta arvosuhteella ei ole merkitystä, koska tuote sisältää maidon molemmat komponentit suunnilleen alkuperäisessä suhteessa. Voivarastoon liittyy kuitenkin suuri arvonalennusriski maailmanmarkkinahintojen nopeiden vaihteluiden vuoksi. Kuten viraston päätöksen liiteaineistostakin (valituksenalaisen päätöksen liite 42) selviää, mahdollisilla varaston arvon muutoksilla on olennainen merkitys tulokseen ja sitä kautta maitokatteeseen ja tilityskykyyn. Koska arvonalentumisriski liittyy enemmänkin rasvakomponentin arvoon, Valio käyttää mahdollisimman alhaista rasvan arvostusoletusta estääkseen voivarastonsa alaskirjaustarpeet ja pyrkii tulouttamaan rasvan arvon vasta todellisen myynnin yhteydessä. Tällä perusteella Valio on valinnut sisäisesti kirjanpidon arvosuhteeksi 30/70, mikä tarkoittaa sitä, että rasvalle kohdennetaan 30 prosenttia ja proteiinille 70 prosenttia raakamaidon hinnasta varastokirjanpidon kustannuslaskennassa.

722. Varastokirjanpidossa sovelletussa arvosuhteessa on siis kysymys koko ajan varastoon sitoutuneen maitoraaka-aineen arvon varovaisesta oletuksesta eikä liiketoiminnan lopullisesta kannattavuudesta, joka voidaan laskea vasta myyntihinnan perusteella. Tämän vuoksi varastokirjanpitoa varten valittu arvosuhde ei kerro mitään siitä, onko perusmaitojen valmistus ollut Valiolle kannattavaa vai ei. Asiantuntijalausunnossa on todettu, että yrityksen hinnoittelupäätöksissä varaston arvostuksessa käytetyillä raaka-ainekustannuksilla ei ole mitään roolia. (Valion kirjallinen todiste 46)

723. Varastokirjanpidon arvosuhteen avulla ei voida kohdentaa raakamaidon kustannuksia kannattavuuslaskentaa varten. Varastokirjanpidon arvosuhde ei perustu Valion tuottajilleen raakamaidosta maksamaan hintaan vaan rasvan maailmanmarkkinahintaan. (Valion kirjallinen todiste 125) Kymmenyshinnoittelulla ja Valion lopputuotteiden hinnoittelulla ei ole minkäänlaista syy-seuraussuhdetta: kymmenyshinnat eivät ole lopputuotteiden kustannus. Kymmenyshintaa käytetään vain poikkeamien hinnoitteluun (viraston kirjallinen todiste 13). Proteiini- ja rasvakymmenykset eivät muodosta koko raakamaidon tilityshintaa. Tilityshinnassa on merkittävä, nykyisin noin 10 senttiä litralta hinta vedelle, laktoosille ja kivennäisaineille, mitä virasto ei ole ottanut huomioon. Tilityskymmenyksillä laskettuna raakamaidon hinnaksi olisi esimerkiksi vuonna 2012 jäänyt vain noin 27,21 senttiä litralta. Virasto on puolestaan esimerkiksi OFA-raportteihin perustuvassa laskelmassaan katsonut maitoraaka-aineen muuttuvan kustannuksen olleen noin 33–42 senttiä myydyltä perusmaitolitralta. (valituksenalaisen päätöksen liite 40)

724. Tilityskymmenyksillä ei pyritä säätelemään raakamaidon proteiinin ja rasvan keskinäistä suhdetta. Tilityskymmenyksissä on kysymys tuottajille maksettavista kannustimista eli lisätuotoista, joita maksetaan normaalin tason ylittävistä rasva- ja proteiinipitoisuuksista. Tilityskymmenyksillä pyritään varmistamaan se, että tuottajat tuottavat maitoa, jossa on paljon sekä rasvaa että proteiinia suhteessa maidon kokonaisvolyymiin. Koska maidosta maksetaan volyymiperusteisesti euroa litralta, komponenttikymmenyksillä halutaan yksinkertaisesti varmistaa, että raakamaito ei ole liian vesipitoista.

725. Arvosuhde ei ole ollut Valion varastokirjanpidon laskelmissa pysyvästi sama vaan on vuosina 2008–2013 johdon päätösten perusteella vaihdellut rasvan maailmanmarkkinahinnan mukaan välillä 45/55 ja 30/70. Tilityskymmenykset ovat puolestaan pysyneet muuttumattomina. Myös Arla Ingman on virastolle toimittamassaan vastineessaan todennut, ettei rasva- ja proteiinikomponenttien arvo ole määritettävissä kiinteällä arvosuhteella meijereiden liiketoiminnassa. Tuontitilaston perusteella laskettu rasvan ja proteiinin arvosuhde Arla Ingmanin toiminnassa on vuosina 2010 ja 2011 vaihdellut välillä 40/60 ja 55/45.

726. Viraston laskelman virheellisyyttä havainnollistaa hyvin se, että kun tarkastellaan perusmaitojen hintoja ja 30/70 arvosuhteen kautta laskettua raaka-ainekustannusta pidemmältä ajanjaksolta, havaitaan, että Valio ei ole käytännössä koskaan kattanut viraston määrittelemällä tavalla laskettuja perusmaitojen kustannuksia. Viraston laskentatavalla Valio olisi siis saalistanut jo vuosia, mutta tästä huolimatta kaikki sen perusmaitokilpailijat ovat pystyneet toimimaan markkinoilla. Valio voi muuttaa sisäisesti kirjanpidon arvosuhteen milloin tahansa, mikä sekin osoittaa, että viraston käyttämä laskelma ei kerro mitään siitä, onko Valio tehnyt tappiota.

727. Arvosuhteen arbitraarisuus ilmenee hyvin laskelmista, joissa Valion perusmaitoyksikön vuoden 2012 tuloslaskelma esitetään kohdentamalla kustannuksia rasva- ja proteiinikomponentille eri tavoilla. Siinä, missä viraston valitsemalla arvosuhteella 30/70 perusmaidot eivät näytä kattavan muuttuvia kustannuksia, arvosuhteella 50/50 perusmaitojen valmistus kattaa muuttuvat kustannuksensa. (Valion kirjallinen todiste 127) Arvosuhdelaskennassa ei kiinnitetä huomiota lopputuotteiden markkina-arvoihin, ja arvosuhdelaskenta johtaa vääristyneisiin painotuksiin tuotekannattavuutta arvioitaessa, eikä Valion johto käytä arvosuhdelaskentaa tehdessään hinnoittelupäätöksiä. Arvosuhteella 30/70 raaka-ainekustannuksesta kohdistuu kerma-/Oivariini-tuotteille vain noin 23 prosenttia, vaikka markkina-arvojen eli liikevaihtojen suhteessa, joiden käyttöä komissiokin edellyttää, yhteisen raaka-aineen kustannus pitäisi jakaa suunnilleen tasan.

728. Virasto ei ole esittänyt näyttöä sen väitteensä tueksi, että Valion ja sen kiintiöasiakkaan välisessä puitesopimuksessa ei olisi noudatettu kiintiömaidon myynnissä viraston määräyksestä käytettävää rasva- ja proteiinikomponentin 40/60 arvosuhdetta. Viraston esittämien puitesopimusten hinnat eivät ole realisoituneet käytännössä, sillä kyseinen asiakas ei ole moneen vuoteen ostanut kiintiöstä rasvatonta maitoa eikä komponenttihinnoittelulla ole vaikutusta kiintiöstä kokonaisena raakamaitona ostettavan raakamaidon hintaan (viraston kirjalliset todisteet 16–21). Sopimusten komponenttihinnoittelu on myös erotettu asiayhteydestään.

729. Arla Ingman on lausunnossaan harhaanjohtavasti verrannut rasvattoman kiintiömaidon hintaa tilityshintaan ja väittänyt, että hintojen ero todistaisi Valion käyttävän 30/70-arvosuhdetta. Valio myy Arla Ingmanille kiintiömaitoa samalla, viraston määräämällä 40/60-arvosuhteella kuin sitä myydään muillekin toimijoille. Se, että rasvattoman kiintiömaidon hinta on vain noin 30 prosenttia alkuperäistä tilityshintaa alhaisempi, johtuu sen korkeammista käsittelykustannuksista. Kun kiintiöasiakas ostaa rasvatonta maitoa, raakamaito toimitetaan ensin keräilyreitiltä Valion tuotantolaitokseen, jossa maito pastöroidaan ja kerma separoidaan, minkä jälkeen rasvaton maito siirretään takaisin tankkiautoon ja kuljetetaan kiintiöasiakkaan tuotantolaitokselle. Arla Ingmanin vertailussaan käyttämä hinta sisältää nämä korkeammat käsittely- ja kuljetuskustannukset, jotka Valio on yrityskauppaehtojen perusteella oikeutettu perimään kiintiöasiakkailta.

730. Maitotuottolaskennassa etsitään kannattavimpia proteiini- ja rasvatuotteita, joiden myyntiä pyritään maksimoimaan. Maitotuottonäkökulmasta voidaan yhtä hyvin katsoa, että perusmaidot ovat kermojen sivutuote. Lähestymistapa on analoginen sille, miten komissio arvioi niputtamisen tuottojen ja kustannusten suhdetta.

731. Asiantuntijalausunnossa on lähdetty siitä, että kun kysymyksessä on raaka-aine, josta saadaan kaksi jatkojalostetta, ainoa liiketaloudellisesti järkevä tapa päättää, mitä tuotetaan ja kuinka paljon ja millä tasolla hintojen tulisi olla, perustuu tuotteiden markkinahintoihin, ei raaka-aineen kustannuksiin. Mikäli tuotteiden yhteiset tuotot eivät kata raaka-aine- ja jalostuskustannuksia voidaan väittää, että toimija myy tuotteitansa alihintaan. Perusmaitojen hinnoittelua arvioitaessa tulisikin aina tarkastella useamman tuotteen kokonaisuutta sen sijaan, että pyritään keinotekoisesti keksimään yhdelle tuotteelle kustannus. (Valion kirjallinen todiste 46)

732. Sekä asiantuntijat että tilintarkastusyhteisö ovat katsoneet, että varaston arvostuksesta otettu arvosuhde ei ole oikea tapa kohdentaa kustannuksia. Molemmissa lausunnoissa on katsottu, että jos kohdentaminen tehdään, vaikka sitä ei siis pitäisi ylipäätään tehdä, kustannukset tulisi kohdentaa tuotteille sen mukaan, mitä niistä voitaisiin saada silloin, kun ne myytäisiin markkinahintaan erottelun jälkeen. (Valion kirjalliset todisteet 124 ja 128) Tilintarkastusyhteisö on lausunnossaan todennut, että tuotteiden myyntihinta on paras lähtökohta jakoperusteena siksi, että se vastaa eri komponenteista valmistettujen tuotteiden todellista arvoa Valiolle (Valion kirjallinen todiste 128). Myös viraston puolesta lausunnon antanut asiantuntija on todennut omassa lausunnossaan, että prosessiteollisuudessa vakiintuneesti kohdennetaan kustannuksia myyntiarvojen perusteella (viraston lausunnon liite 4).

733. Virasto on virheellisesti väittänyt, että merkitykselliset tuotemarkkinat ovat perusmaidot ja koska kermat eivät kuulu perusmaitomarkkinoille, niiden tuottoja ei voida huomioida. Jos markkinat olisi sen sijaan määritetty oikein nestemaitotuotteiden markkinoiksi, kermat kuuluisivat merkityksellisille markkinoille ja niiden tuotot voitaisiin virastonkin logiikan mukaan ottaa huomioon.

734. Viraston esittämä raakamaidon kustannusten kohdentaminen Valion koko tuoteportfolion perusteella ei kerro mitään Valion kilpailijoiden poissulkeutumisriskistä, sillä Valio joutuu Suomen suurimpana maidonjalostajana huolehtimaan ylijäämämaidon viennistä alhaisilla maailmanmarkkinahinnoilla. Valion kilpailijat sen sijaan pystyvät tarjoamaan tuotteitaan kannattavasti kotimaan markkinoille ilman heikkotuottoista vientiä. Näin ollen kotimaan markkinoita koskevaa poissuljentaväitettä ei ole järjellistä tutkia tekemällä kustannusten kohdentaminen koko Valion tuoteportfolion kautta.

735. Viime vuosina kerman, voin ja muiden rasvojen kysyntä on olennaisesti kasvanut, ja Suomessa on puhuttu jopa voipulasta. Kysyntätilanteen vuoksi voidaan lähteä siitä, että yhdenkään Valion kilpailijan ei ole ollut välttämätöntä viedä kermaa pois Suomen markkinoilta. Näin ollen perusmaidon vastaparina voidaan käyttää Valion perusmaitoyksikön saamaa kotimaan kerman arvoa. Valion laskelmat kermatuotoista perustuvat Valion kilpailijoille realistisesti kotimaan markkinoilta saatavissa oleviin kerman tuottoihin. Vientirasvojen hintojen huomiointi viraston esittämällä tavalla ei kuvastaisi todellisuutta, koska käytännössä Valion kilpailijoiden ei tarvitse viedä maitorasvaa Suomesta.

736. Valion käyttämät asiantuntijat ovat olleet Arla Ingmanin taloudellisen asiantuntijan kanssa samaa mieltä siitä, että perusmaitojen valmistuksessa vapautuvasta kermasta saatava tuotto tulee huomioida väitettyä saalistusta arvioitaessa. Asiantuntijat ovat kuitenkin osoittaneet, että rasvakomponentti edustaa merkittävästi suurempaa osaa raakamaidon arvosta kuin virasto tai Arla Ingmanin taloudellinen asiantuntija ovat väittäneet. Arla Ingmanin taloudellisen asiantuntijan laskelmat on tehty virheellisesti siitä syystä, että niissä on käytetty kerman arvona Arla-konsernin sisäisiä laskelmia, jotka eivät siten välttämättä heijasta markkinahintoja.

737. Virasto on väittänyt, että kerman ja rasvan hintaa ei voitaisi niputtaa, koska tuotteet kuuluvat erillisille merkityksellisille tuotemarkkinoille. Kotimaisessa oikeuskäytännössä on kuitenkin tarkasteltu nestemaitotuotteiden markkinoita. Perusmaidot ja peruskermat kulkevat edelleen nipuissa vähittäiskaupan asiakkaille. Näin ollen ei ole tätäkään perustetta olla ottamatta kerman ja muiden rasvatuotteiden kotimarkkinatuottoa huomioon arvioitaessa perusmaitoja tuottavien meijereiden kustannusten kattamista.

738. Virasto on jättänyt ottamatta huomioon sen, että kaikki nestemaitomeijerit saavat tuottoja perusmaitojen lisäksi peruskermoista. Näin ollen väitettyä alihinnoittelua ja poissuljentaa ei voida arvioida vain sen mukaan, minkä tuotteiden virasto katsoo olevan kuluttajien kannalta toisiaan korvaavia.

739. Viraston vetoamat unionin tuomioistuimen ratkaisut (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286 ja tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436) eivät ole analogisia nyt käsillä olevan tilanteen kanssa. Kummassakaan tapauksessa ei ole ollut kysymys siitä, voidaanko useita komponentteja sisältävän raaka-aineen kustannusta kohdentaa eri lopputuotteille jollakin laskennallisella perusteella vai tulisiko jalostustoiminnan kannattavuutta todellisuudessa tarkastella kaikkien kyseisestä raaka-aineesta syntyvien lopputuotteiden kautta, kuten Valio on katsonut. Näin ollen kyseisille tapauksille ei voida antaa merkitystä asian ratkaisussa.

740. Tuotepaketti ei muodostu Valion tahdon tai liiketoimintapäätösten perusteella, vaan raakamaidon fyysisen luonteen vuoksi myös kilpailijoille jää kermaa jalostettavaksi. Viraston vetoamassa oikeuskäytännössä (tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603) unionin tuomioistuin on perustanut ratkaisunsa muun muassa siihen, että kantaja ei ollut kiistänyt komission markkinamäärittelyä. Valio on sen sijaan kiistänyt viraston markkinamäärittelyn ja katsonut, että kermatuotteet nimenomaan kuuluvat nestemaitomarkkinoille.

741. Rasvan arvon huomiointi ei ole viraston väittämää ristisubventiota, kun kyse on yhdestä ja samasta raaka-aineesta saatavista tuotteista. (Valion kirjallinen todiste 124)

742. Virasto on perustanut väitteensä siitä, että Valion perusmaitoyksikön kannattavuutta koskevat laskelmat olisivat perusteettomia, 27.1.2012 järjestetystä tapaamisesta itse laatimaansa muistioon (viraston lausunnon liite 15). Viraston tekemä kirjaus on virheellinen, ja Valio on virastolle toimittamassaan muistiossa korjannut viraston tapaamismuistiossa olleita virheitä (Valion kirjallinen todiste 150) todeten muun muassa lähtevänsä siitä, että analyysissa tulisi käyttää rasvan ja proteiinin todellisia markkina-arvoja, jotka Valio ja sen yhtä tehokkaat kilpailijat ovat voineet saada viraston määrittelemiltä kansallisilta markkinoilta myydessään perusmaitoja ja niihin liittyvää kermaa. Viraston markkinaoikeudelle toimittama muistio on sen itsensä laatima ja perustuu viraston subjektiivisiin ja virheellisiin käsityksiin tapaamisen kulusta eikä vastaa tosiasioita. Muistiolle ei siten voida antaa asiassa mitään näyttöarvoa.

743. Viraston väite siitä, että kermasta saatavia tuottoja ei voitaisi ottaa huomioon, koska viraston esittämässä asiakirja-aineistossa ei ole mitään merkintää siitä, että Valio olisi ottanut kerma-ansainnan huomioon tehdessään päätöksen hintojen alentamisesta, on virheellinen.

744. Viraston viittaama asiakirjanäyttö ei miltään osin tue viraston väitettä siitä, että Valion tarkoituksena olisi ollut sulkea kilpailijat markkinoilta tai että Valio olisi tehnyt uhrauksen. Nyt virasto käytännössä kuitenkin on esittänyt, että Valion pitäisi pystyä esittämään markkinaoikeudelle hinnanlaskuajankohtana laadittu asiakirja, jossa todettaisiin, että hinnanlasku ei sulje kilpailijoita pois markkinoilta, koska ne saavat kermasta tuottoja. Tällaista arviota ei ole olemassa, koska hinnoittelu ei ole alittanut Valion vältettävissä olevia kustannuksia.

745. Missään Valion sisäisessä päätöksenteossa ei käytetä varastokirjanpidollisia kustannuksia mittarina arvioitaessa sitä, onko joku tuotantomuoto kannattavaa. Sen sijaan Valio vertaa tuotteiden keskinäistä kannattavuutta maitokatelaskelmien kautta ja tekee tuotannonohjauksen päätökset sen perusteella. Viraston vetoamaa laskentaa ei käytetä kannattavuuslaskentana ex ante, mutta siitä huolimatta virasto perustaa siihen koko saalistushinnoitteluväitteensä ja seuraamusmaksuesityksen.

Virasto

746. Virasto on todennut, että Valio on monituoteyritys, joka valmistaa yhdestä raaka-aineesta useita tuotteita. Raakamaito sekä sen keräilystä ja esikäsittelystä muodostuvat kustannukset ovat valmistusprosessin alussa yhteisiä kustannuksia kaikille Valion valmistamille maitotuotteille. Mitään yksittäistä oikeaa tapaa yhteisten kustannusten kohdentamiseen yksittäisille tuotteille ei ole olemassa. Kun raaka-aineella, josta voidaan valmistaa useampia tuotteita, on vain yksi hinta, on kuitenkin valittava jokin laskentasääntö, jonka perusteella raaka-aineen kustannus kohdennetaan yksittäisille tuotteille.

747. Arvosuhdelaskenta perustuu raakamaidon hankintakustannukseen ja raakamaidon separoinnissa syntyvien välituotteiden, rasvan ja proteiinin, fyysisiin määriin. Kysymys on siten niin sanotusta hankintakustannusperusteisesta kohdentamismenetelmästä, joka on laskentatoimen asiantuntijan virastolle laatiman asiantuntijalausunnon mukaan yleisin prosessiteollisuudessa käytössä oleva kustannusten kohdentamismenetelmä. (viraston lausunnon liite 4)

748. Viraston käyttämä kohdentamisperuste 30/70 arvosuhde perustuu raakamaidosta tuottajalle maksettavaan hintaan. Mainittu arvosuhde vastaa de facto suhdetta, jolla rasva ja proteiini arvostetaan tuottajalle maksettavassa hinnassa: kymmenyshinnan kautta muodostuvassa tuottajahinnassa rasvaosan hinnaksi tulee 32 prosenttia ja proteiiniosan arvoksi 68 prosenttia. Kyse ei siten ole vain mielivaltaisesti valitusta laskennallisesta oletuksesta, jota käytettäisiin Valiossa yksinomaan varaston arvostukseen. Hankintakustannusperusteisen, tuottajahintaan perustuvan kohdentamismenetelmän (viraston lausunnon liite 4) käyttö raakamaidon sisältämien komponenttien kohdentamiselle yksittäisten tuotteiden kannattavuutta tarkastelevissa laskelmissa on perusteltua ennen kaikkea siksi, että se kuvaa parhaiten yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytyksiä markkinoilla. Näin kohdennettuna maitoraaka-aineen kustannus vastaa sitä hintaa, jonka Valio ja sen yhtä tehokkaat kilpailijat joutuvat raaka-aineesta maksamaan.

749. Raakamaidon kustannus on tosiasiassa vaikuttanut perusmaidon hinnoitteluun. Asiakirjat osoittavat, että Valio on toistuvasti perustellut S-ryhmälle perusmaitojen hintoihin tekemiään korotuksia raakamaidon hintaan tulleilla korotuksilla. Asiakirja-aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että Valio on pyrkinyt viemään raaka-aineen hinnassa tapahtuvat korotukset perusmaitojen hintoihin hyvin nopealla aikavälillä tai jopa tulevia korotuksia ennakoiden. (viraston lausunnon liitteet 8 ja 9)

750. Viraston analyysi tuottajamaidon proteiinin ja rasvan välisestä arvosuhteesta vastaa Valion virastolle aiemmin, kuten vuonna 2009 jättämässään yrityskauppaehtojen muuttamista koskevassa hakemuksessaan, toimittamia tietoja (viraston lausunnon liite 10).

751. Virastolle itse toimittamistaan tiedoista huolimatta Valio on valituksessaan esittänyt väitteen siitä, että arvosuhde 30/ 70 ei perustuisi tuottajahintaan, ja todennut, että komponenteilla ei ole erillistä ostohintaa eivätkä proteiini- ja rasvakymmenykset muodosta koko raakamaidon tilityshintaa. Valion väite on ristiriidassa yhtiön aiempien lausuntojen kanssa ja perustuu viraston päätöksen virheelliseen tulkintaan. Virasto on todennut, että rasvan ja proteiinin arvot maidontuottajalle maksettavassa tilityshinnassa vastaavat de facto keskinäiseltä suhteeltaan Valion yksittäisten tuotteiden kannattavuutta tarkastelevissa laskelmissa käyttämää arvosuhdetta 30/70. Virasto ei ole väittänyt, että proteiinista maksettaisiin tuottajille jokin tietty kilohinta, vaan kysymys on siitä, että proteiinin ja rasvan keskinäisen suhteen perusteella voidaan jakaa raakamaidon kokonaistuottajahinta proteiinille ja rasvalle.

752. Valion esittämät muut väitteet vastaavat sen viraston hallintomenettelyn aikana virastolle esittämiä väitteitä, ja virasto on ottanut ne huomioon päätösharkinnassaan. (valituksenalaisen päätöksen 10.4.2.3 ja 10.4.2.4 jakso)

753. Mikäli raakamaidon sisältämät komponentit kohdennetaan ja arvostetaan lopputuotteiden tuottojen perusteella, on kyse tuotteiden myyntiarvoihin perustuvan kohdentamismenetelmän käytöstä. (viraston lausunnon liite 4) Valion valituksessaan esittämä laskelma ei kuitenkaan perustu proteiinista ja rasvasta valmistettujen lopputuotteiden tuottojen suhteeseen. Sen sijaan Valio on luonut teoreettisen nipun, jossa on yhdistetty heikosti kannattava proteiinituote, perusmaito, yhtiön parhaiten kannattaviin rasva- ja kermatuotteisiin. (Valion valituksen 610 kohta, taulukko 15) Yhdessäkään Valion laskentajärjestelmien tuottamassa laskelmassa kannattavuutta ei tarkastella tällä tavoin.

754. Mikäli käytetään lopputuotteiden myyntiarvoihin perustuvaa menetelmää, on perusteltua, että komponenttien arvostus perustuu koko tuoteportfolion myyntituottoihin. Valion mukaan raakamaitolitroja ei voida korvamerkitä tietyille tuotekategorioille. Siten on selvää, että myöskään perusmaitojen valmistuksessa käyttämättä jäävää raakakermaa ei voida korvamerkitä parhaille kerma- ja rasvatuotteille.

755. Valion menettelyn lainmukaisuuden arvioimiseksi tuotekohtaisen kannattavuuden tarkastelussa on kuitenkin keskeistä selvittää, ovatko Valion perusmaitojen hinnat alittaneet niiden valmistuksen muuttuvat kustannukset. Tämän vuoksi virasto on arvioinut sitä, mikä arvosuhteen tulisi kustannusten kattamista tarkastelevissa laskelmissa olla, jotta Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräinen myyntihinta olisi kattanut liiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Lisäksi virasto on arvioinut sitä, mikä keskimääräisen hinnan tulisi olla, jotta keskimääräiset kokonaiskustannukset tulisivat katetuiksi eikä kysymys siten olisi määräävän aseman väärinkäytöstä.

756. Viraston tekemän analyysin perusteella havaitaan, että raaka-aineen arvosuhteen tulisi olla noin 50/50, jotta perusmaitojen myyntihinta kattaisi muuttuvat kustannukset. Kokonaiskustannusten kattamiseksi raaka-aineen arvosuhteen tulisi olla noin 70/30. Arvio perustuu Valion toimittamiin laskelmiin siitä, miten arvosuhteen muutos vaikuttaa perusmaitojen kannattavuuteen (viraston lausunnon liitteet 11 ja 13).

757. Valio ohjaa koostumushinnoittelun avulla tuottajiaan tuottamaan proteiinipitoista maitoa rasvapitoisen maidon sijaan, mikä on myös tosiasiassa johtanut proteiinin osuuden kasvuun raakamaidossa. (viraston lausunnon liite 10)

758. Ei voida pitää todennäköisenä, että Valio ohjaisi jatkuvasti tuottajiaan tuottamaan enemmän proteiinia kuin rasvaa sisältävää raakamaitoa, jos komponentit olisivat Valiolle tosiasiassa yhtä arvokkaita tai niiden välinen arvosuhde olisi jopa käänteinen eli rasva olisi arvokkaampaa kuin proteiini. Tämä on yhdenmukaista myös sen kanssa, että Valio on valituksessaan todennut Suomessa olevan ylitarjontaa maitorasvasta. (valituksenalaisen päätöksen 357–361 kohta)

759. Rasvan keskimääräinen arvo on Valiolle selvästi proteiinin keskimääräistä arvoa alhaisempi. Näin ollen, vaikka perusmaitojen kannattavuutta tarkastelevissa laskelmissa raakamaidon sisältämät komponentit kohdennettaisiin raakamaidosta valmistettavien lopputuotteiden myyntiarvojen perusteella, ei lopputulos muutu, vaan Valion perusmaitojen hinnat ovat joka tapauksessa alittaneet muuttuvat kustannukset.

760. Valion viraston hallintomenettelyn aikana virastolle toimittamat laskelmat osoittavat, että myös Valion valituksessaan kuvaama perusmaitoyksikkö on ollut yhtiölle tappiollinen vuosina 2010 ja 2011, vaikka kannattavuutta vastoin viraston näkemystä tarkasteltaisiin siten, että yhdistettäisiin heikosti kannattava proteiinituote, perusmaidot, Valion kaikkien rasvatuotteiden keskimääräiseen tuottoon. (viraston lausunnon liitteet 12 ja 15)

761. Valion valitukseensa liittämä laskelma (Valion valituksen 610 kohta, taulukko 15) ei ole mikään niistä, joita yhtiö on esitellyt virastolle tapaamisessa tammikuussa 2012 päätös- ja esitysluonnoksen antamisen jälkeen. Valituksessa esitettyyn laskelmaan päästään vasta, kun rasvatuotteiden kannattavuutta parannellaan edelleen tarkastelemalla Valion parhaiten kannattavan kermatuotteen ja parhaiten kannattavan rasvatuotteen kotimaan tuottoja. On selvää, ettei tällainen "rusinoiden poimiminen pullasta" kerro mitään Valion perusmaitoliiketoiminnan todellisesta kannattavuudesta saati yhtä tehokkaiden kilpailijoiden toimintaedellytyksistä.

762. Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että arvioitaessa kustannukset alittavaa hinnoittelua kyseisen tuotteen valmistamisesta aiheutuvia kustannuksia on verrattava saman tuotteen myyntituottoihin. (valituksenalaisen päätöksen 341 ja 342 kohta; tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286; tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436; tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603 ja tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:T:2008:101) Kannattavuutta on tarkasteltava tuotekohtaisesti.

763. Raakamaidon sisältämät molemmat komponentit, proteiini ja rasva, ovat Valiolle arvokkaita raaka-aineita, joista se valmistaa tuotteita, joille on itsenäiset markkinat ja kuluttajakysyntää, joka määrittää niiden arvon.

764. Valion parhaiten kannattavat rasvatuotteet ovat selvästi kannattavampia kuin esimerkiksi perusmaidot. Raakamaidon sisältämät molemmat komponentit, rasva ja proteiini, ovat näin ollen Valiolle päätuotteita eikä toinen niistä ole valmistuksessa ylijäävä heikkoarvoinen sivutuote.

765. Valion väitteet yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksista kattaa kustannuksensa kilpailemalla vastaavalla tuotepaketilla eivät ole peräisin yrityksen liiketaloudellisesta päätöksenteosta, joka on johtanut hintojen huomattavaan laskuun 1.3.2010. Kyse on jälkikäteen viranomaista ja tuomioistuinta varten kehitetystä puolustuksesta, eikä väitteille tule antaa merkitystä arvioitaessa menettelyn lainmukaisuutta.

Arla Ingman

766. Arla Ingmanin mukaan perusmaidot ja raakakermasta valmistettavat tuotteet eivät kuulu samoille merkityksellisille markkinoille, niitä ei myydä yhdessä eikä niiden hinnoilla tai myyntiehdoilla ole keskinäistä yhteyttä.

767. Saalistusarvioinnissa selvitetään uhrausta ja tehokkaan kilpailijan toimintamahdollisuuksia merkityksellisten markkinoiden tasolla, jolloin toisilta merkityksellisiltä markkinoilta saatavat tuotot eivät voi korvata saalistusta toisilla markkinoilla. Kysymys olisi tällöin enemmänkin ristisubventiosta. Toisaalta ei ole myöskään merkityksellistä arvioida kannattavuutta määräävässä asemassa olevan yrityksen liiketoiminta- tai tulosyksikön tasolla tai laskien sen kaikki tuotot yhteen merkityksellisillä markkinoilla. Saalistus on mahdollista jo yksittäisten asiakkaidenkin kohdalla tarkasteltavissa tuotteissa.

768. On ollut perusteltua selvittää mahdollisimman objektiivisesti rasvan osuus raakamaidon tuottajahinnassa, jolloin rasvalle saadaan kustannus ja se voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon perusmaitojen kustannusta laskettaessa. Näin on todettu myös asiantuntijalausunnossa (Arla Ingmanin liite 10).

769. Raakamaidosta maksetaan tuottajille sen koostumuksen eli proteiini/rasva suhteen mukaan. Vaikka maito lähteekin tuottajalta eteenpäin yhtenä raaka-aineena, on rasvalla ja proteiinilla kuitenkin erilliset hinnat.

770. Tuottajahinta muodostuu rasvan ja proteiinin arvostuksen mukaan, ja raakamaidon hinnassa sovellettava arvosuhde heijastaa sen komponenttien markkina-arvoa. Rasvalla on siten oma arvonsa raakamaidon hinnassa, eikä sitä ole syytä tai tarvetta etsiä muualta. Oikea kermahyvitys Valion saalistushinnoittelua arvioitaessa on sen raakamaidossa kermasta tuottajille maksama hinta. Valion maksama hinta on myös markkinahinta Suomessa, ja Arla Ingman maksaa tuottajille saman hinnan. Rasvan markkinahinta tuottajille käy ilmi Valion kaikkien kiintiömaitoasiakkaidensa kanssa käyttämästä puitesopimuksesta.

771. Jos maidon ostaa Valiolta ilman raakakermaa, maksaa se 13,54 senttiä litralta vähemmän kuin raakakerman kanssa (kuljetuskustannukset vähennettynä). Rasvan arvo on näin ollen noin 30 prosenttia raakamaidon hinnasta ja proteiiniosan arvo noin 70 prosenttia E-luokan normimaidossa. Tätä samaa arvosuhdetta Valio käyttää maksaessaan raakamaidosta omistajameijereilleen, ja vastaavasti samaa arvosuhdetta käytetään maksettaessa maidosta tuottajatilallisille. Samaa arvosuhdetta käytetään Suomessa säännönmukaisesti, ja saman rasvan arvon maksaa siten myös Valion yhtä tehokas kilpailija. Vuodesta 2010 alkaen Valion ehtomuutoshakemuksen johdosta yli 500.000 litraa raakamaitoa kuukaudessa ostettaessa rasvan arvo entisestään alenee, mikä myös vahvistaa Valion väitteet rasvan korkeammasta arvosta vääriksi.

772. Vaikka rasvan arvoa tarkasteltaisiinkin Valion esittämällä tavalla, ei se muuta asian lopputulosta. Valio ei ole esittänyt mitään varsinaista syytä sille, miksi raakamaidosta perusmaidon valmistuksessa erotettava rasva olisi syytä tässä laskennassa arvostaa nimenomaan parhaiten kannattavien tuotteiden tuoton perusteella. Valio on laskelmissaan tarkoitushakuisesti kohdentanut raakakerman ensisijaisesti paremmin tuottaviin kermatuotteisiin ja senkin jälkeen parhaiten tuottavaan rasvavalmisteeseen. Valion laskelma on myös muutoin ilmeisen harhaanjohtava ja yksinomaan virastoa varten laadittu.

773. Mikäli Valion laskentakaavaa oikaistaan ottamaan huomioon rasvan oikea markkina-arvo joko tuottajahinnasta tai Valion soveltamasta rasvan hinnoittelusta edellä esitetyn mukaisesti, huomataan, että Valion hinnat ovat saalistavia perusmaitojen ja rasvan niputtamisesta huolimatta. Asiantuntijalausunnossa on tehty tarkastuslaskennat viraston kerman arvoon perustuvan laskelman oikeellisuuden selvittämiseksi (Arla Ingmanin liite 15).

Markkinaoikeuden arvio

774. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kustannukset alittavaa hinnoittelua arvioitaessa kyseessä olevan tuotteen valmistamisesta aiheutuvia kustannuksia voidaan verrata saman tuotteen myyntituottoihin (esimerkiksi tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286 ja tuomio Deutsche Telekom v. komissio, EU:C:2010:603).

775. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 483 kohdassa katsonut, että kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, ja että Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on muuttuva kustannus Valion tosiasiallisille ja mahdollisille kilpailijoille.

776. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että merkitykselliset tuotemarkkinat sisältävät perusmaitojen valmistuksen ja tukkumyynnin sekä valmistajan että kaupan tuotemerkeillä ja jättänyt markkinamäärittelyn tietyiltä osin avoimeksi. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 231 kohdassa katsonut, että virasto on voinut määrittää tämän asian kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat tekemällään tavalla.

777. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys Valion perusmaitoihin kohdistamista hinnanalennuksista. Valio ja muutkin meijerit valmistavat raakamaidosta myös erilaisia ja eri määriä muita tuotteita kuin perusmaitoja.

778. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 529 kohdassa katsonut kuten virasto, että maitoraaka-aineen kustannusluonteen arviointi on tehtävä perusmaitoliiketoiminnan, ei Valion koko liiketoiminnan kannalta, ja 530 kohdassa, että arvioitaessa Valion perusmaitojen hinnoittelun kilpailusäännösten mukaisuutta on lähtökohdaksi otettava Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja keskimääräiset kokonaiskustannukset.

779. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Valio on perustellut S-ryhmälle perusmaitojen hintoihin tekemiään korotuksia raakamaidon hintaan tulleilla korotuksilla (viraston lausunnon liitteet 8 ja 9 sekä viraston kirjallinen todiste 11). KJ on kertonut, että tilityshinnan korotuksia on viety tukkuhintoihin jaksokaupan mukaisissa hinnantarkistustilanteissa. HR on kertonut, että Valio on perustellut vähittäiskaupalle myymiensä perusmaitojen tukkuhinnan korotuksia muun muassa maidontuottajille maksamiensa tilityshintojen korotuksilla. TH ei ollut itse käynyt perusmaitojen hintoja koskevia neuvotteluja vaan yhtiön ostopäällikkö oli hoitanut ne, mutta TH:lle oli kerrottu, että meijerit olivat käyttäneet yhtenä perusteena perusmaitojen hinnankorotuksille myös tuottajahinnan korotusta. Myös RK:n mukaan tuottajahinnan muutokset pyritään viemään tukkuhintaan. Markkinaoikeus katsoo, että raakamaidon kustannus on myös tosiasiassa vaikuttanut perusmaitojen hinnoitteluun.

780. Viraston mukaan Valion OFA- ja ATLAS-laskelmissa käytetty arvosuhde 30/70 on oikea tapa jyvittää raakamaidon hankintahinta perusmaitoihin käytetyn rasvan ja valkuaisen osalle. Raakamaidosta valmistettavien muiden lopputuotteiden myyntituottoja ei viraston mukaan voida ottaa huomioon rasvan arvon määrityksessä eikä lopputuotteiden myyntituottoja laskea parhaiten kannattavien tuotteiden tuoton perusteella.

781. Valio on todennut, että virasto on perustanut väitteensä siitä, että Valion perusmaitoyksikön kannattavuutta koskevat laskelmat olisivat perusteettomia, 27.1.2012 järjestetystä tapaamisesta itse laatimaansa muistioon (viraston lausunnon liite 15), jossa on virheitä ja jossa ei ole otettu huomioon Valion virastolle esittämiä korjauksia (Valion kirjallinen todiste 150). Valio on katsonut, ettei muistiolle voida antaa asiassa mitään näyttöarvoa.

782. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 157 kohdassa todennut viraston laatimista muistioista yleisesti, ettei niitä sellaisinaan ilman muita niitä tukevia todisteita voida valituksenalaisen päätöksen kohteena olevan yhtiön kiistäessä niihin kirjatut tiedot pitää riittävänä näyttönä asiassa. Markkinaoikeus on viraston laatiman muistion sisältöä arvioidessaan ottanut huomioon Valion esittämät näkökohdat.

783. Raakamaidon sisältämän rasvan ja valkuaisen arvosta on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

784. AH on kertonut, ettei Valio voi ajatella niin, että se siirtäisi joitain menetettyjä maitolitroja siten, että nimenomaan niistä tehtäisiin joitain parempikatteisia tuotteita, vaan Valio tekee kokonaisuutta. Hän on pitänyt uskomattomana ajatusta, että Valio voisi säädellä sitä, että tietyltä tilalta tai alueelta tuleva maito menisi juuri tiettyyn tuotteeseen.

785. OH on kertonut, että Valion hankintamenoihin otetaan tilinpäätöksen ja kirjanpitolain mukaiset muuttuvat kustannukset. Maitoraaka-aine arvostetaan sille arvosuhteen kautta lasketuin hinnoin ja käsitellään varastoarvoissa muuttuvana kustannuksena. Varastoitavat tuotteet ovat pääosin sellaisia, joissa myyntihinnat perustuvat maailmanmarkkinahintoihin teollisuusbulkkituotteiden osalta. Pääosin arviointi tapahtuu siten, että otetaan rasvan hinta ja muodostetaan arvosuhde sitä kautta. Valiolla on vuosien varrella ollut hyvin erilaisia arvosuhteita käytössä varaston arvon laskennassa. Varaston arvostuksessa on yritetty arvostaa raaka-aineet mahdollisimman varovaisesti, että niiden hinnaksi muodostuisi mahdollisimman alhainen hinta, jottei varastoa yliarvosteta.

786. RR on todennut, että perusmaidosta ei poisteta eikä siihen lisätä muuta kuin rasvaa, joten koko proteiiniosa, joka on kalliimpi, jää perusmaidolle, mistä syystä perusmaidoissa suhde on korkeampi kuin 30/70. Perusmaidoille jää noin 77 prosenttia, joka on varastokirjanpidon puolelta. Teollisuusvoin maailmanmarkkinahinta heijastuu tässä siten, että rasvan osuus maitoraaka-aineen hinnasta on vähemmän kuin 30/70. Tuloarvostus ei ota huomioon kotimaan tuoretuotemarkkinoiden hintoja. (Valion kirjallinen todiste 127)

787. RR:n mukaan osuuskunnille on olemassa perushinta, johon lisätään tai josta vähennetään laatulisä tai kausihinnoittelulisiä. Kymmenyshinnalla säädellään perushintaa sen mukaan, onko maidon rasva- tai proteiinipitoisuus yli tai alle perushinnan perusteena rasvan osalta olevan 4,3 prosentin tai proteiinin osalta olevan 3,4 prosentin. Kymmenyshinnoittelu on poikkeamahinnoittelua, eikä siitä voida suoraan laskea raakamaidon perushintaa. Tilityshinnan noustessa tai laskiessa vesiosan hinta joustaa, koska poikkeamahintojen arvot ovat pitkään olleet samat. Valio ei myy vesiosaa erikseen. Siinä mielessä hinta, joka maksetaan vesiosalle, menee näille.

788. TKK on kertonut, että proteiinituotteet ovat kaikkein kannattavimpia. Myös raakamaidossa proteiinista maksetaan selvästi enemmän kuin rasvasta. Kiintiömaidon 500.000 litraa ylittävässä rasvattomassa maidossa rasvan arvo on 20 prosenttia ja proteiinin arvo 80 prosenttia. Muutoin voidaan yleisesti puhua 30/70-suhteesta. Raaka-aineen osuus on kaikilla meijereillä noin 50–70 prosenttia kustannuksista.

789. TKK:n mukaan raakamaidossa maksetaan nimenomaan rasvasta ja proteiinista. Vesiosa on uusi ajatus. Vesiosaa ei voida ottaa pois, ja se kuuluu perusmaitoon. Hänen arvionsa mukaan rasvan ja proteiinin hintasuhde maidon arvosta on pitkällä aikavälillä 30/70. TKK ei ole ymmärtänyt ajatustapaa, että maidon sisällä on vesiosa, jonka hinta muuttuu, ja että rasvan ja proteiinin hinnat pysyvät muuttumattomina, vaikka markkinoilla rasvan ja proteiinin hinnat muuttuvat koko ajan. Hänen käsityksensä mukaan rasvan ja proteiinin hintojen nousu on pantu perusosaan. Parhaimmillaan, kun rasvasta on ollut pulaa ja voi on käynyt kaupaksi, rasvan ja proteiinin välinen suhde on saattanut olla 40/60. Tällä hetkellä suhde lähenee jo 20/80-suhdetta. Jos raakamaidon kustannus joudutaan jakamaan, se laskettaisiin varmaan samalla perusteella kuin kiintiömaito, jonka hinta on syrjimätön ja tasapuolinen.

790. RK:n mukaan tuottajahinnoissa on käytännössä kaksi osaa, rasvan hinta ja proteiinin hinta, joista proteiini on selvästi arvokkaampi. Lisäksi tuottajahinnassa on laatuhintaa ja kausihintaa. Kausihinta tasoittuu vuoden kuluessa, joten sen vaikutus on ±0. Tuottajahinta kokonaisuudessaan voidaan jakaa rasvan ja proteiinin arvolle, ja näin Arla Ingmanissa on tehty. Rasvan ja proteiinin jakosuhde on karkeasti 30/70. Rasvan ja proteiinin arvot vaihtelevat tuoteryhmittäin loppujalosteissa, mutta kokonaisuudessaan proteiini on aivan toisissa sfääreissä kuin rasva. Maitoproteiinille on erittäin hyvä kysyntä, ja se on hyvin arvokas osa maitoraaka-ainetta. Valio on yrityskauppaehtojen muuttamista koskevassa hakemuksessaan arvostanut maitorasvan hyvin pieneksi ja nostanut kuoritun maidon hintaa, jolloin kuoritun maidon proteiinin hinta on noussut merkittävästi.

791. RK on kertonut, että Arla Ingmanin laskelmissa raakamaitoon ei sisälly vesiosaa rasva- ja proteiiniosien lisäksi ja raakamaidon koko hinta jaetaan rasvalle ja proteiinille suhteessa 30/70. Raakamaidossa oleva vesi kulkee tämän jakosuhteen mukana. Suurin osa raakamaidossa olevasta vedestä ohjautuu maitopurkkiin. Esimerkiksi rasvattomassa maidossa on rasvaa 0,5 prosenttia, proteiinia noin 4 prosenttia, muita maidon aineosia noin 4 prosenttia, eli kiinteitä aineosia alle 10 prosenttia, ja loppu on vettä.

792. RK:n mukaan Arla Ingmanin tuottajahinnan koostumushinnoittelussaan käyttämät proteiinin hinta 21,45 senttiä litralta, rasvaosan hinta 10,32 senttiä litralta ja perusosan 9,83 senttiä litralta ovat olleet käytössä vuosia ja ovat aika pitkälle sen mukaisia, miten Valio määrittää raaka-aineen hinnan proteiinin ja rasvan osalta. Aivan alussa käytössä on ollut vain rasvan hinta, mutta kun rasvan arvo markkinoilla on pudonnut dramaattisesti, on proteiini tuotu mukaan. Proteiinin osuus on ensin ollut pienempi kuin rasvan, sitten sama, ja nykyisin rasvan osuus on pudonnut 30 prosenttiin. Tilityshinnan muuttuessa perusosan hinta muuttuu. Arla Ingman laskee rasvan ja proteiinin suhteen 30/70 arvonlisäverottomasta kokonaistilityshinnasta.

793. JO:n mukaan raakamaidon tuottajahinta koostuu rasvaosasta ja proteiiniosasta. Tuottajahinta voidaan kokonaisuudessaan jakaa rasvan ja proteiinin arvolle, ja yleisesti käytössä oleva arvosuhde on 30/70. Proteiinista maksetaan enemmän kuin rasvasta. Loppujalosteissa proteiini on arvokkaampaa kuin rasva. Jos Osuuskunta Satamaidon tuottajahinta nousee tai laskee, otetaan käyttöön perusosa. Tilityshinnan vaihdellessa perusosa ja kausiosa vaihtelevat. Perusosa ei ole ollut käytössä vuonna 2010. Raakamaitoon ei sisälly erillistä vesiosaa, joka ei olisi mukana rasva- ja proteiiniosissa. Valtaosa raakamaidon sisältämästä vedestä käytetään perusmaidon valmistuksessa.

794. AT:n mukaan kymmenyshinnoittelu on vanha. Nykyinen malli voidaan katsoa syntyneeksi vuonna 1995. Kaikki meijerit näyttävät noudattavan sitä. Muut ovat seuranneet Valion hinnoittelua. Rasva- ja proteiiniosan yhteishinnaksi tulee 31,77 senttiä. Nesteosan arvo on kasvanut suhteessa rasvaan ja proteiiniin maidon hintaa korotettaessa. AT:n mielestä nesteosan hinta on jo liian korkea ja lypsykarjan jalostus saa siitä väärän signaalin. Tuottaja pystyy valinnoillaan vaikuttamaan siihen, minkälaista maitoa karja tuottaa. Vaikutukset ovat erittäin pitkäaikaisia; puhutaan 10 vuoden trendistä. Rasvan ja proteiinin hinnanmuutokset ja suhtautuminen rasvaan ja proteiiniin eivät ole vaikuttaneet kymmenyshinnoitteluun, joka on pysynyt käytännössä samana.

795. Asiassa saadun selvityksen mukaan raakamaidon tilityshinta E-luokan normimaidon osalta on jo pitkän ajan koostunut proteiinin hinnasta 21,45 senttiä litralta, rasvaosan hinnasta 10,32 senttiä litralta, perusosan hinnasta 9,83 senttiä litralta sekä laatuhinnasta ja kausihinnasta. Raakamaidossa oleva vesi sisältyy pääosin perusmaitoon.

796. Markkinaoikeus katsoo TKK:n, RK:n ja JO:n kertomusten perusteella, että huolimatta siitä, että raakamaidon tilityshinta sisältää rasvan ja proteiinin hintojen lisäksi muun ohella perusosan hinnan, tilityshinta voidaan kokonaisuudessaan jakaa rasvan ja proteiinin, joista raakamaidon tilityshinnassa nimenomaan maksetaan, kesken laskettaessa niiden arvoa raakamaidon hinnasta. Asiassa saadun selvityksen mukaan rasvan, proteiinin ja perusosan hinnat ovat pysyneet pitkään samoina. Markkinaoikeus toteaa, että raakamaidossa olevan rasvan ja proteiinin arvosuhteeksi saadaan näin laskettaessa noin 32/68, joka vastaa suuruudeltaan myös TKK:n, RK:n ja JO:n kertoman mukaista pitkän aikavälin arvosuhdetta 30/70. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että Valiolla on vuosien varrella ollut varaston arvon laskennassa käytössään erilaisia rasvan ja proteiinin arvosuhteita, eikä se, että kiintiömaitokaupassa, joka muodostaa hyvin pienen osuuden raakamaidon hankintamarkkinoista, käytetään 40/60-arvosuhdetta.

797. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että sekä Valio että virasto ovat arvionaan esittäneet, että Valion perusmaitojen valmistus kattaa muuttuvat kustannuksensa käytettäessä rasvan ja proteiinin arvosuhdetta 50/50. Tämä arvosuhde ei ole johdettavissa tilityshinnan komponenttien arvoista laskemalla, eikä sitä ole käytetty varaston arvostuksessa. Asiassa saadun selvityksen mukaan rasvan arvo on lisäksi ollut tarkasteluajanjaksolla korkeintaan noin 30 prosenttia. Arvion johdosta voidaan päätellä, ettei sillä, olisiko virasto käyttänyt rasvan ja proteiinin arvosuhteena edellä mainittua 32/68 arvosuhdetta käyttämänsä 30/70-arvosuhteen sijasta, ole ollut merkitystä muuttuvien kustannusten kattamista koskevaan lopputulokseen. Sama pätee myös kiinteiden kustannusten kattamiseen, jonka virasto on arvioinut tapahtuvan käytettäessä 70/30-arvosuhdetta.

798. Valion mukaan perusmaidoissa on rasvaa keskimäärin noin 1 prosentti. Kun perusmaidoissa on proteiinia noin 3,3 prosenttia, tulee rasvan ja proteiinin suhteeksi noin 30/70 myös lopputuotteissa.

799. Markkinaoikeus katsoo lisäksi, että virasto on valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla voinut Valion kysymyksessä olevaa menettelyä arvioidessaan verrata Valion perusmaitojen valmistamisesta aiheutuvia kustannuksia perusmaitojen myyntituottoihin eikä ottaa Valion esittämän mukaisesti muita tuotteita mukaan tarkasteluun. Valion markkinaoikeudessa tältä osin esittämä ei anna aihetta muuttaa tätä arviota, etenkään kun otetaan huomioon, että AH:n mukaan Valio ei voi ajatella niin, että se siirtäisi joitain menetettyjä maitolitroja siten, että nimenomaan niistä tehtäisiin joitain parempikatteisia tuotteita, vaan Valio tekee kokonaisuutta. AH on pitänyt uskomattomana ajatusta, että Valio voisi säädellä sitä, että tietyltä tilalta tai alueelta tuleva maito menisi juuri tiettyyn tuotteeseen.

800. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, ettei virasto ole tältä osin menetellyt Valion väittämin tavoin virheellisesti määrittäessään raakamaidon kustannuksen rasvan ja proteiinin arvosuhteen perusteella ja tarkastellessaan kustannusten kattamista pelkästään perusmaitojen osalta.

5 Valion kustannusten kattaminen ja johtopäätökset

Valituksenalainen päätös

801. Virasto on valituksenalaisen päätöksen 10.4.2.3 jaksossa todetun mukaisesti tarkastellut Valion kustannusten kattamista Valion perusmaitoliiketoiminnan tuloslaskelmien perusteella. Maitoraaka-aineen kustannuksena on käytetty Valion tuloslaskelmiin sisältyvää kustannusta, joka vastaa hintaa, jonka myös markkinoille tuleva yhtä tehokas kilpailija joutuu raaka-aineesta maksamaan. (valituksenalaisen päätöksen 365 kohta)

802. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion perusmaitoliiketoiminnan tuloslaskelmat osoittavat, että vuosina 2008 ja 2009 Valion perusmaitoliiketoiminnan myyntituotot ovat olleet suurin piirtein kokonaiskustannuksia vastaavalla tasolla. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 45 ja 1) Hintakaudella 1.1.–28.2.2010 Valion perusmaitoliiketoiminnan kokonaistuotot ovat jääneet jonkin verran alle kokonaiskustannusten. (valituksenalaisen päätöksen liite 46) Valion tuloslaskelmalukujen mukaan tällä ajanjaksolla keskimääräinen myyntihinta litralta on kuitenkin kattanut muuttuvat kustannukset litralta. (valituksenalaisen päätöksen 366 kohta)

803. Virasto on tarkastellut Valion kustannusten kattamista hintakausilla 1.3.–31.8.2010, 1.9.–31.12.2010, 1.1.–30.4.2011, 1.5.–31.8.2011 ja 1.9.–31.12.2011 yhtiön virastolle toimittamien OFA- ja ATLAS-tuloslaskelmien pohjalta. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 46 ja 47 sekä 35 ja 36) Hintakausien 1.1.–30.4.2012 ja 1.5.–31.8.2012 osalta kustannusten kattamista on tarkasteltu vain ATLAS-tuloslaskelmien pohjalta, koska Valion ilmoituksen mukaan OFA-järjestelmä ei ole ollut käytössä enää vuoden 2012 aikana. (valituksenalaisen päätöksen liite 37) (valituksenalaisen päätöksen 367 kohta)

804. Viraston päätöksessä olevassa taulukossa 1 on tarkasteltu tiivistetysti kustannusten kattamista kaikkien selvityksen kohteena olevien hintakausien osalta. (Taulukkoon kootut luvut ovat perustuneet valituksenalaisen päätöksen liitteinä 40 ja 41 oleviin viraston laatimiin koonteihin, joihin on poimittu luvut Valion toimittamista alkuperäisistä kannattavuuslaskelmista, sekä liitteenä 48 olevaan viraston laatimaan laskelmaan Valion perusmaitojen keskimääräisestä vältettävissä olevasta kustannuksesta. Alkuperäiset kannattavuuslaskelmat ovat valituksenalaisen päätöksen liitteinä 37, 46 ja 47.) Kustannus- ja hintatarkastelu on perustunut Valion merkkiperusmaitojen tietoihin. (valituksenalaisen päätöksen 368 kohta)

805. Taulukossa käytetty keskimääräinen hinta tarkoittaa Valion perusmaitojen kokonaismyynnistä saamaa keskimääräistä hintaa litralta. Taulukossa käytetty keskimääräinen muuttuva kustannus ja keskimääräinen kokonaiskustannus on laskettu Valion toimittamien kannattavuuslaskelmien perusteella. Keskimääräiset kiinteät kustannukset ovat keskimääräiset kokonaiskustannukset vähennettyinä keskimääräisillä muuttuvilla kustannuksilla. ATLAS-järjestelmän tietojen perusteella keskimääräisestä muuttuvasta kustannuksesta on laskettu kaksi eri versiota. Ensimmäisessä luvussa ei ole otettu huomioon varianssien vaikutusta ja toisessa luvussa on otettu huomioon varianssien vaikutus. (valituksenalaisen päätöksen 369 kohta)

806. Taulukossa käytetty keskimääräinen vältettävissä oleva kustannus on laskettu vertaamalla kustannusmuutoksia 2009 ja 2010, jolloin Valion myyntivolyymi on alentunut. (valituksenalaisen päätöksen liite 48) (valituksenalaisen päätöksen 370 kohta)

807. Kaikkien tarkastelun kohteena olevien hintakausien aikana, yhteensä 30 kuukauden ajan, Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräinen hinta on valituksenalaisen päätöksen mukaan alittanut liiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Tästä seuraa, että OFA-laskelmien mukaisia keskimääräisiä kiinteitä kustannuksia ei ole voitu kattaa lainkaan:

- Hintakaudella 1.3.–31.8.2010 Valion keskimääräinen tappio litralta on ollut [alle 10] senttiä. Myyntihinnat ovat kattaneet keskimääräisistä muuttuvista kustannuksista [yli 90] prosenttia ja keskimääräisistä kokonaiskustannuksista [yli 80] prosenttia.

- Hintakaudella 1.9.–31.12.2010 Valion keskimääräinen tappio litralta on ollut [alle 15] senttiä. Myyntihinnat ovat kattaneet keskimääräisistä muuttuvista kustannuksista [yli 85] prosenttia ja keskimääräisistä kokonaiskustannuksista [yli 80] prosenttia.

- Hintakaudella 1.1.–30.4.2011 Valion keskimääräinen tappio litralta on ollut [alle 15] senttiä. Myyntihinnat ovat kattaneet keskimääräisistä muuttuvista kustannuksista [yli 85] prosenttia ja keskimääräisistä kokonaiskustannuksista [yli 75] prosenttia.

- Hintakaudella 1.5.–31.8.2011 Valion keskimääräinen tappio litralta on ollut [alle 15] senttiä. Myyntihinnat ovat kattaneet keskimääräisistä muuttuvista kustannuksista [yli 85] prosenttia ja keskimääräisistä kokonaiskustannuksista [yli 75] prosenttia.

- Hintakaudella 1.8.–31.12.2011 Valion keskimääräinen tappio litralta on ollut [alle 15] senttiä. Myyntihinnat ovat kattaneet keskimääräisistä muuttuvista kustannuksista [yli 85] prosenttia ja keskimääräisistä kokonaiskustannuksista [yli 75] prosenttia.

(valituksenalaisen päätöksen 371 kohta)

808. Valituksenalaisen päätöksen mukaan myös ATLAS-järjestelmän perusteella tehdyt laskelmat (1.1.2012 lähtien) osoittavat, että keskimääräinen hinta on ollut alhaisempi kuin keskimääräinen muuttuva kustannus. Kustannusten alitus keskimääräisten muuttuvien kustannusten osalta ATLAS-laskelmissa on ollut hieman pienempi kuin OFA-laskelmien mukainen alitus. Kokonaiskustannusten osalta alitus ATLAS-laskelmissa on samaa luokkaa kuin OFA:ssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Valio on ATLAS-järjestelmässä [muuttanut hieman kustannusten jakoa]. Kannattavuuden osalta keskimääräisissä tappioissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia hintakauden 1.8.–31.12.2011 jälkeen. Valion keskimääräiset myyntihinnat ovat edelleen olleet tasolla, joka on alittanut keskimääräiset muuttuvat kustannukset. (valituksenalaisen päätöksen 372 kohta)

809. Virasto on todennut johtopäätöksenään, että viraston Valion toimittamien hintatietojen ja kustannuslukujen pohjalta tekemän laskennallisen selvityksen mukaan jokaisella ajanjakson 1.1.2010–31.8.2012 sisältämällä hintakaudella Valion keskimääräinen myyntihinta asiakkaille on alittanut selvästi perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset kokonaiskustannukset. Ajanjaksolla 1.1.–28.2.2010 vallinnut lievä tappiollisuus on olennaisesti syventynyt 1.3.2010 alkaen, jonka jälkeen Valion myyntihinnat ovat alittaneet myös muuttuvat kustannukset. (valituksenalaisen päätöksen 373 kohta) Määräävässä asemassa olevan Valion muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu on merkinnyt sitä, että yhtiö on uhrannut lyhyen aikavälin voittonsa eikä yhtä tehokas kilpailija ole voinut tarjota tuotteita asiakkaille ilman tappiota. Muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu on siten jo itsessään osoitus Valion määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. (valituksenalaisen päätöksen 375 kohta)

Markkinaoikeuden arvio

810. Markkinaoikeus katsoo edellä tässä päätöksessä lausumillaan perusteilla, että virasto on voinut tarkastella Valion kustannusten kattamista Valion perusmaitoliiketoiminnan tuloslaskelmien perusteella sekä käyttää maitoraaka-aineen kustannuksena Valion tuloslaskelmiin sisältyvää kustannusta, joka vastaa hintaa, jonka myös markkinoille tuleva yhtä tehokas kilpailija joutuu raaka-aineesta maksamaan.

811. Valituksenalaisen päätöksen 370 kohdassa olevaan taulukkoon viraston tarkastelemilla ajanjaksoilla sisältyneet OFA-järjestelmän luvut (hinta, muuttuvat kustannukset sekä hinnan ja muuttuvien kustannusten erotus) ja ATLAS-järjestelmän osalta luvut (hinta, muuttuvat kustannukset sekä hinnan ja muuttuvien kustannusten erotus), joissa on otettu huomioon varianssien vaikutus, ovat sisältyneet myös viraston myöhemmin laatimaan taulukkoon (viraston lausunnon 158 kohta), jonka teknisen ja matemaattisen oikeellisuuden Valio on hyväksynyt riidattomaksi.

812. Markkinaoikeus katsoo viraston laskelmien osoittavan, että Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräinen hinta on alittanut perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset viraston tarkastelemilla ajanjaksoilla 1.3.2010–31.8.2012.

6 Valion perusmaitoliiketoiminnan tulos

Valituksenalainen päätös

813. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että perusmaitoliiketoiminnasta aiheutuneiden kustannusten kokonaiskannattavuutta kuvaavat Valion virastolle toimittamat tiliryhmäkohtaiset kannattavuuslaskennan raportit osoittavat, että perusmaitoliiketoiminta on ollut Valiolle laskennallisesti tappiollista vuodesta 2007. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 1, 45 ja 47) (valituksenalaisen päätöksen 377 kohta)

814. Valituksenalaisen päätöksen mukaan perusmaitoliiketoiminnan vähäinen kannattavuus ennen Valion saalistushinnoittelun alkua selittyy osittain sillä, että perusmaitojen jalostusarvo on verrattain matala suhteessa maitotuotteiden keskimääräiseen jalostusarvoon. Näin ollen Valion perusmaidoista saama maitokate on tyypillisesti alhaisempi kuin Valion kaikkien tuotteiden maitokatteiden keskiarvo. Merkittävimmän kustannustekijän, maitoraaka-aineen, hinta ja sen kehitys vaikuttavat keskeisellä tavalla Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuuteen. (valituksenalaisen päätöksen 378 kohta)

815. Valituksenalaisen päätöksen mukaan vuonna 2010 toteutetut merkittävät hinnanalennukset, joiden vuoksi Valion perusmaidoista perimä keskimääräinen hinta on alittanut muuttuvat kustannukset, ovat kasvattaneet perusmaitoliiketoiminnan tappiot vuoden 2009 tilanteeseen verrattuna yli nelinkertaisiksi. Saalistushinnoittelun jatkuessa vuonna 2011 tappiot ovat kasvaneet kaiken kaikkiaan noin 40 miljoonaan euroon vuodessa. Vuoden 2012 osalta on tiedossa tilanne vasta vuoden ensimmäisten 8 kuukauden osalta, mutta luvut viittaavat siihen, että vuoden 2012 aikana tappiollisuus on säilynyt yhtä syvänä kuin vuonna 2011. Näin ollen Valion perusmaitoliiketoiminnan kokonaistappiot menettelyn aikana ovat kasvaneet lähes 100 miljoonaan euroon. (valituksenalaisen päätöksen 379 kohta)

816. Valituksenalaisessa päätöksessä oleva kaavio, jossa näkyy Valion perusmaitoliiketoiminnan tulos vuosilta 2007–2012, kuvaa tappiollisuuden kehitystä.

(Kaavio alkuperäisessä päätöksessä.)

(valituksenalaisen päätöksen 380 kohta)

Valio

817. Valion mukaan virasto on väittänyt virheellisesti, että Valio olisi tehnyt kolmessa vuodessa perusmaitoliiketoiminnassa noin 100 miljoonaa euroa tappiota. Väite ei pidä paikkaansa, sillä virasto on nojannut johtopäätöstensä tueksi Valion kirjanpidon varaston arvostusta varten käyttämiin laskentaraportteihin, joita ei voida käyttää Valion perusmaitoliiketoiminnan kannattavuuden arviointiin. Valio ei ole hinnoitellut perusmaitotuotteitaan tappiollisesti edes viraston käyttämällä virheellisellä kustannuslaskentamallilla, kun raakamaidon kustannuksen määrittämisessä otetaan huomioon Valion kotimaan myynnissä saama kerman arvo. Valion perusmaitoliiketoiminta on ollut kannattavaa myös siitä syystä, että Valio saa perusmaitoja valmistettaessa tuottoja myös jalostuksessa irtoavalle raakakermalle.

818. Valion perusmaitoliiketoiminnan voitto on vuonna 2010 ollut noin [yli 20] miljoonaa euroa, vuonna 2011 noin [yli 10] miljoonaa euroa ja vuonna 2012 noin [yli 10] miljoonaa euroa.

819. Valion perusmaitoliiketoiminta on ollut kannattavaa koko tarkasteluajanjaksolla, sillä jokainen myyty perusmaitolitra on tuonut Valiolle positiivista kassavirtaa. Herkkyyslaskelmat osoittavat, että Valion toiminta on ollut kannattavaa ja että Valiolla on ollut reilusti varaa vastata perusmaitojen hintojen laskuun Arla Ingmanin aloitettua aggressiivisen hintakilpailun.

820. Valion perusmaitoliiketoiminta on ollut tarkastelujaksolla kannattavaa, koska vastaavan raakamaitomäärän siirtyminen alemman maitotuottoluokan tuotantoon olisi ollut vielä heikommin kannattava ratkaisu. Valio ei siten ole tehnyt tappioita tai luopunut voitoista, koska perusmaidon jalostukselle vaihtoehtoinen tuotto olisi ollut huonompi kuin perusmaidoille alennetuilla hinnoilla saatu tuotto. (ks. myös Valion kirjallinen todiste 43) ATLAS-järjestelmän maitotuottolaskelmista voidaan havaita, että perusmaitojen maitotuotto on kunakin viraston tarkastelemana vuonna ylittänyt maitojauheen maitotuoton.

821. Asiantuntijat ovat lausunnossaan todenneet viraston viittaamien herkkyyslaskelmien osoittavan, että perusmaitojen hinnat ovat olleet perusmaitoliiketoiminnan muuttuvia kustannuksia suuremmat. Jos hinnat olisivat alittaneet muuttuvat kustannukset, Valion tuloksen olisi pitänyt parantua perusmaitovolyymien pienetessä. (Valion kirjallinen todiste 41)

822. Tilityshinta on käytännössä eri tuotteiden maitotuoton keskiarvo. Jos raakamaidon tilityshinta otetaan viraston tapaan kaikkien yksittäisten tuotteiden kannattavuuden mittariksi, näyttää väistämättä siltä, että osa matalan marginaalin tai maitotuoton tuotteista on myyty tappiolla, vaikka tosiasiassa jokainen tuote on tuonut Valiolle katetta. (Valion kirjallinen todiste 19)

Virasto

823. Viraston mukaan Valion viraston hallintomenettelyn aikana virastolle toimittamat laskelmat osoittavat, että myös Valion valituksessaan kuvaama perusmaitoyksikkö on ollut yhtiölle tappiollinen vuosina 2010 ja 2011, vaikka kannattavuutta vastoin viraston näkemystä tarkasteltaisiin siten, että yhdistettäisiin heikosti kannattava proteiinituote, perusmaidot, Valion kaikkien rasvatuotteiden keskimääräiseen tuottoon. (viraston lausunnon liitteet 12 ja 15)

Markkinaoikeuden arvio

824. Markkinaoikeus on tässä päätöksessä katsonut, että kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, ja että Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on muuttuva kustannus Valion tosiasiallisille ja mahdollisille kilpailijoille (483 kohta), että virasto on voinut olla käyttämättä kustannusperusteena Valion vaihtoehtoiskustannusta (629 kohta), että tilityshinta voidaan kokonaisuudessaan jakaa rasvan ja proteiinin kesken laskettaessa niiden arvoa raakamaidon hinnasta (796 kohta) ja että virasto voinut verrata Valion perusmaitojen valmistamisesta aiheutuvia kustannuksia perusmaitojen myyntituottoihin eikä ottaa Valion esittämän mukaisesti muita tuotteita mukaan tarkasteluun (799 kohta).

825. Näin ollen viraston johtopäätöksen Valion perusmaitoliiketoiminnan tappiollisuudesta ei ole katsottava olevan virheellinen Valion esittämillä perusteilla, jotka ovat pohjautuneet edellä todettuun verrattuna eri lähtökohtiin.

1.2.5.3.2 Näyttö Valion kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtäävästä hinnoittelustrategiasta

Arvioinnin lähtökohdista

826. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että muuttuvien kustannusten keskiarvoa alhaisempia hintoja on lähtökohtaisesti pidettävä osoituksena määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, koska määräävässä asemassa olevan, tällaisia hintoja soveltavan yrityksen taloudellisena tarkoituksena ei voi olla muu kuin kilpailijan syrjäyttäminen. Toisaalta kokonaiskustannusten keskiarvoa alhaisempia mutta muuttuvien kustannusten keskiarvoa korkeampia hintoja on pidettävä osoituksena markkina-aseman väärinkäytöstä ainoastaan, jos ne on vahvistettu osana kilpailijan syrjäyttämiseen tähtäävää suunnitelmaa. (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 71 ja 72 kohta; tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436, 41 kohta ja tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 109 kohta)

827. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määräävässä asemassa oleva yritys voi esittää perusteluja toimilleen, jotka saattavat kuulua SEUT 102 artiklassa määrätyn kiellon piiriin (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 40 kohta ja vastaavasti tuomio United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, EU:C:1978:22, 184 kohta; tuomio British Airways v. komissio, EU:C:2007:166, 69 kohta ja tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 31 ja 75 kohta). Tällainen yritys voi tässä yhteydessä erityisesti osoittaa, että sen toiminta on objektiivisesti tarpeellista (vastaavasti tuomio CBEM, 311/84, EU:C:1985:394, 27 kohta) tai että toiminnasta seuraava syrjäyttävä vaikutus voidaan tasoittaa tai jopa poistaa tehokkuuseduilla, jotka koituvat myös kuluttajan eduksi (tuomio British Airways v. komissio, EU:C:2007:166, 86 kohta; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 76 kohta ja tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 41 kohta).

828. Viimeksi mainitun seikan suhteen on määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiana osoittaa, että kyseisestä toiminnasta seuraavat tehokkuusedut neutralisoivat kilpailulle ja kuluttajien eduille kyseisillä markkinoilla todennäköisesti aiheutuvat haitalliset vaikutukset, että tehokkuusedut on saavutettu tai voidaan saavuttaa kyseisen toiminnan avulla, että viimeksi mainittu toiminta on välttämätöntä tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja ettei sillä poisteta toimivaa kilpailua hävittämällä kaikki tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailun olemassa olevat lähteet tai suurin osa niistä (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 42 kohta). Vaikka todistustaakka SEUT 102 artiklan rikkomisen muodostavista olosuhteista kuuluu komissiolle, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä vedottava mahdolliseen objektiiviseen perusteluun ja esitettävä sen tueksi väitteitä ja todisteita. Mikäli komissio tämän jälkeen päätyy toteamaan määräävää markkina-asemaa käytetyn väärin, sen on osoitettava, että kyseisen yrityksen esittämät väitteet eivät voi menestyä eivätkä todisteet ole riittäviä ja että esitettyä perustelua ei näin ollen voida hyväksyä. (tuomio Microsoft v. komissio, T 201/04, EU:T:2007:289, 688 ja 1144 kohta)

829. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut Valiolla olleen perusmaitojen muuttuvien kustannusten keskiarvoa alhaisempien hintojen soveltamiseen perustuvan syrjäyttämistarkoituksen lisäksi Valiolla ollutta kilpailijoiden syrjäyttämistarkoitusta myös asiassa kertyneen asiakirja-aineiston perusteella.

830. Valion perusmaitojen hinnoittelu on tämän päätöksen 812 kohdassa todetusti alittanut niiden keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Markkinaoikeus katsoo, että Valiolla näin ollen oletetaan olleen syrjäyttämistarkoitus eikä voida edellyttää, että virasto osoittaisi sen erikseen. Valion asiana on osoittaa, että sillä on ollut objektiivisesti hyväksyttävä syy menettelylleen. Markkinaoikeus on kuitenkin arvioinut myös viraston asiassa kertyneen asiakirja-aineiston perusteella tekemän kilpailijoiden syrjäyttämistarkoituksen tarkastelun.

Valituksenalainen päätös

831. Valituksenalaisen päätöksen mukaan virasto on syrjäyttämistarkoitusta arvioidessaan tarkastellut ensisijaisesti Valion sisäisiä asiakirjoja ja niistä esiin käyvää hinnoittelustrategiaa, jota yritys on vuoden 2010 alusta lähtien noudattanut. (valituksenalaisen päätöksen 382 kohta)

1 Valion hinnoittelustrategian tausta

832. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Arla Ingman on kilpaillut aktiivisimmin perusmaitojen toimituksista S-ryhmälle ja Suomen Lähikaupalle. Arla Ingmanin kapasiteetti ei riitä merkittäviin perusmaitotoimituksiin kaikille kaupan ryhmittymille samaan aikaan. Muuttuneessa markkinatilanteessa Valiolle on ollut omien myyntimääriensä säilyttämisen kannalta keskeistä menestyä niissä kilpailutuksissa, joissa vähittäiskaupparyhmät ovat käyneet valintaa Valion ja Arla Ingmanin välillä. Vuonna 2010 tällaisia ovat olleet ennen kaikkea SOK, Suomen Lähikauppa ja osaltaan myös Lidl. (valituksenalaisen päätöksen 383 kohta)

833. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston asiakirja-aineisto osoittaa, että Valio on kokenut Arla Ingmanin pyrkimyksen lisätä markkinaosuuttaan perusmaidoissa ja erityisesti ruotsalaiseen maitoraaka-aineeseen pohjautuvien perusmaitojen tulon kauppojen hyllyihin uhaksi omalle liiketoiminnalleen. Vuoden 2009 aikana kiristynyt kilpailutilanne on kärjistynyt HOK-Elannon ja kahden muun S-ryhmän alueosuuskaupan siirtymiseen Valiolta Arla Ingmanille helmikuussa 2010. Tämä on merkinnyt noin 20 miljoonan litran pudotusta S-ryhmän Valiolta tekemiin hankintoihin vuoden 2010 aikana. (valituksenalaisen päätöksen 384 kohta)

834. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston hallussa oleva asiakirja-aineisto osoittaa, että vastauksena markkinaosuuden ja toimitusvolyymin laskuun Valio on omaksunut keväällä 2010 kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtäävän strategian. Valio on kevään 2010 aikana toteuttanut perusmaitojen hintoihin kohdistuneet hinnan laskut, joiden johtavana tarkoituksena on ollut lopettaa perusmaitojen raaka-aineena käytettävän raakamaidon tuonti Ruotsista, saavuttaa 80 prosentin markkinaosuus ja tämän jälkeen nostaa perusmaitojen hinnat tasolle, jolla ne olivat olleet ennen Arla Foodsiin fuusioituneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille. (valituksenalaisen päätöksen 385 kohta)

835. Valituksenalaisen päätöksen mukaan erityiseksi uhaksi omalle liiketoiminnalleen Valio on kokenut Arla Ingmanin maahantuoman ruotsalaisen raakamaidon. Muun muassa Valion hallituksen kokouksessa esitellystä, yhtiökokousta varten laaditusta, aineistosta ilmenee, että Valio on kokenut ruotsalaiseen maitoraaka-aineeseen pohjautuvien perusmaitojen tulon kaupan hyllyihin jo vuonna 2009 romahduttaneen perusmaitojen hinnat vähittäiskaupassa. Yhtiökokouksessa esitellystä aineistosta ilmenee myös, että vastatakseen ruotsalaisen raakamaidon tuontiin Valion strategiana on ollut myydä omia tuotteitaan, mukaan lukien perusmaidot, "tuontihinnoilla määrien pitämiseksi suomalaisessa maidossa". (valituksenalaisen päätöksen liite 56-2) (valituksenalaisen päätöksen 386 kohta) "Tuontihinnoilla" on tässä yhteydessä tarkoitettu hintatasoa, joka alittaa maitojauheen ja teollisuusvoin myyntituotot (valituksenalaisen päätöksen liite 2).

836. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston hallussa olevat asiakirjat osoittavat, että edellä tarkoitettu "määrien pitäminen suomalaisessa maidossa" on käytännössä tarkoittanut pyrkimystä saada tuontimaitoon perustuvat maitotuotteet pois Suomen markkinoilta. Esimerkiksi Valion johtoryhmän kokouksessa tammikuussa 2010 on käsitelty perusmaitojen osalta muun ohella tuontia otsikolla "Miten heittää 50 miljoonaa litraa ruotsalaista maitoa ulos?". (valituksenalaisen päätöksen 387 kohta)

2 Alennukset 1.3.2010

837. Kuten valituksenalaisen päätöksen 9.3 jaksossa on kuvattu, kolmen S-ryhmän alueosuuskaupan päätoimittajuuden menetyksen jälkeen Valio on 1.3.2010 toteuttanut merkittävän, hintalinjaltaan samanlaisen alennuksen kaikille vähittäiskauppa-asiakkailleen. Valio on toteuttanut alennuksen täysin omasta aloitteestaan ja ilman, että kyseessä olisi ollut kaupan ryhmittymien toteuttama tai vauhdittama neuvottelukierros, jollainen olisi siihen saakka sovelletun neuvottelukäytännön mukaisesti ollut tulossa vasta, kun hinnoista ja toimitusmääristä olisi neuvoteltu seuraavalle, 1.5.2010 alkavalle, valikoimajaksolle. Aloite hintojen alentamisesta 10 sentillä kesken sopimuskauden on tullut Valion ylimmästä johdosta ja asia on hyväksytty yhtiön hallituksessa. (valituksenalaisen päätöksen 388 kohta)

838. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion toimitusjohtaja on 14.2.2010 lähettänyt viestin ensin yhtiön hallitukselle ja välittänyt sen myöhemmin samana päivänä yhtiön johtoryhmälle. Johtoryhmälle osoitetun viestin aluksi toimitusjohtaja on todennut seuraavan:

"Hei,

Ohessa tiedoksenne analyysi ja (myyntijohtajan) joukkojen kanssa viritelty suunnitelma maitotilanteen vakauttamiseksi. Hallituksen porukat ovat kaikki sen siunanneet. Huomenna lounaalla on lopullinen keskustelu ennen lopullista suunnitelman käynnistämistä. Kyseessä on vakava ja suuri asia, joten kaikki parannusehdotukset ja huomiot ovat tervetulleita." (valituksenalaisen päätöksen liite 2) (valituksenalaisen päätöksen 389 kohta)

839. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että johtoryhmälle ja hallitukselle lähetetyssä viestissä toimitusjohtaja on kirjoittanut kilpailutilanteesta perusmaitojen markkinoilla otsikolla "TÄRKEÄÄ: Maitosuunnitelmia: ’uskollisuusalennus’". Viestissään toimitusjohtaja on analysoinut kilpailutilannetta ja sen vaatimia toimenpiteitä muun ohella seuraavin toteamuksin:

"Meidän on pysäytettävä maidonmyyntimme ja jakelumme lasku välittömästi ja yritettävä saavuttaa 80 prosentin osuus seuraavien 18 kuukauden aikana eli ennen 2011 loppua ja 2012 eteenpäin pysyvästi."

"Markkinan toimivuuden kannalta ongelman ydin on Valion tukkuhinta/tuottajahintasuhteessa. Ilman vähintään 10 sentin hinnanlaskua ei myynnin nykyrakenne voi muuttua saati palautua 2009 edeltäneeseen tilaan. Valion kannalta pahimmassa tapauksessa saattaisi löytyä jonkinlainen status quo [alle 10] sentin laskun tuntumassa nykymäärille, miltä tienoilta syntyisi myös Arlan Ruotsin maitostrategian optimaalinen tulos!! Eli Suomen maidontuotanto ajautuu kannattamattomammaksi ja Ruotsin maito saa pysyvän jalansijan Etelä-Suomessa. Lisäksi on huomioitava, että hinnan lasku ei sinällään muuta myynninrakennetta nopeasti, vaan kuten Ruotsin maidon tapauksessa on nähtävissä hiljalleen häviäjiä (=Valiota) kuristaen. Mitä suurempia muutoksia markkinoille tuodaan, sen nopeammin kehitys kohti uutta alkaa. – –"

"Tukkuhinnan lasku vaikuttaa eri toimijoihin eri tavalla. Arla yrittää todennäköisesti lisätä Ruotsin maidon määrää niin kauan, kuin Valion hintasuhde sen kohtuullisin tappioin mahdollistaa. Kuljetuskustannus on 5–6 sentin luokkaa, eli Arlan Suomen maidon tilityskyvyn laskiessa hiljalleen aletaan Århusissa miettiä asiaa ja Ruotsin maidon siirto loppuu varmasti, kun muutamia kuukausia siitä on saatu vähemmän kuin jauheesta ja voista. Tämä tapahtuu onneksi nuo 5–6 senttiä korkeammalla hintatasolla, kuin Valion vastaava tilanne :-)"

"– – Valion on laskettava hintaa melkoisesti, jotta edes päästäisiin Ruotsin maidon nykytukkuhintatasolle. Karkea oletus voisi olla, että samoihin hintoihin tarvitaan [alle 10] sentin lasku ja sittenkin Arlalla on vielä [alle 10] senttiä pelivaraa. Arlan todelliseen tuskaan on matkaa Valion nykyhinnoista arviolta [10–15] senttiä. – –"

"Valion kannalta määrien laskun pysähtymisen voi olettaa tapahtuvan sitä nopeammin, mitä nopeammin hinnat laskevat. Kun hinnat ovat pohjalla, alkaa sitten määrien kasvu, jonka nopeus riippuu vain siitä, kuinka kauan muiden toimijoiden housut kestävät. Meidän on varauduttava, että pohjilla junnataan jopa 18 kuukautta nykymäärillä ennen kuin rakenteet alkavat muuttua. Hintojen uusi nostaminen on työlästä, mutta markkinaosuuden nosto on vielä työläämpää."

"– – hintasuhteen korjaus kannattaa toteuttaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman suurena. – –"

"Perusmaitojen hinnoittelu perustuu seuraavat 2–3 vuotta vastaaviin laskelmiin kuin [tiettyjen tuotteiden] hinnoittelu jo nyt. Markkinahinnan tulee olla sellainen, että nämä perustuotteet kykenevät kilpailemaan interventiotasoon hinnoitellun tuonnin kanssa tasapäisesti. Sijaintietu pyritään luonnollisesti käärimään omaan taskuun."

"Maidon tukkuhintaa lasketaan ilmoitusluontoisesti 10 senttiä välittömästi 1.3.2010. Asia ilmoitetaan matalalla profiililla vain asiakkaille."

"Ässälle ilmoitamme hintojen laskevan 10 senttiä 1.3. alkaen. [150–250] miljoonan litran tarjous ei kuitenkaan ole enää voimassa. Maaliskuun alusta nykyhinnat ([100–150] miljoonan litran taulukko) laskee 10 senttiä, jos kuukausiostot [5–15] miljoonaa litraa. Mikäli taso maaliskuussa laskee alle [5–15] miljoonan kuukausilitran on hinnan lasku vain 8 senttiä nykyiseen hintaan (jos ei pure jää vapuksi 2 sentin pelivara).

Keskolle kerromme hintojen laskevan 1.3. 10 senttiä – –. Nämä hinnat pätevät vain kun kuukausiostot ovat [5–15] miljoonaa litraa. Mikäli alle, on alennus vain 8 senttiä.

Lähikaupalle lasku on 10 senttiä, mutta keskustelisimme mielellämme läheisemmästä yhteistyöstä, jossa hoitaisimme heidän koko meijeripuolensa. Säästäisivät koko ostamisen vaivan ja takaisimme varmasti kilpailukykyiset hinnat.

Lidlin Milbona hintoja lasketaan 1.3. [5–15] senttiä. Mikäli ottavat Valion brändimaidon meidän jakelussamme on hinnanalennus [5–15] senttiä ja ko. hinta sisältää [lisäehtoja. Mikäli Lidl siirtyy Valion maitoihin, Valio hyvittää hintaeron] kaikista tänä vuonna toimitetuista Milbona perusmaidoista. Hinnat voimassa ainakin tämän vuoden loppuun (muille sanotaan toistaiseksi). – –

Tässä hahmotelma strategisesta vastaiskusta. Hinta-asetukset laitetaan mahdollisimman nopeasti sellaisiksi, että markkinatalous saa rauhassa toimia. Kukin asiakas voi täysin vapaasti päättää, millä tekee parasta bisnestä. Syksyllä 2011 nähdään, miten kävi." (valituksenalaisen päätöksen 390 kohta)

840. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion toimitusjohtaja on seuraavana päivänä, 15.2.2010, lähettänyt sähköpostitse tiedon yhtiön edellisenä päivänä tekemästä strategisesta linjauksesta myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n puheenjohtaja JM:lle. Viestissään Valion toimitusjohtaja on kirjoittanut muun muassa seuraavasti:

"– – Viikonloppuna päätimme Valion hallinnon kanssa käydyissä keskusteluissa, ettemme voi antaa ruotsalaisten häärätä vapaasti Valion ylläpitämän hintatason katveessa enää pitempää ilman vastatoimenpiteitä.

Tulemme toteuttamaan välittömästi 10 sentin luokkaa (pieniä asiakaskohtaisia vaihteluja) olevan perusmaitojen tukkuhinnan ’uskollisuus’ -alennuksen kaikille Valion asiakkaille. – –

Operaation keskeinen tavoite on yrittää saada maitovirta Ruotsista tyrehtymään. Pahimmassa tapauksessa olemme arvioineet, että joudumme varautumaan jopa 18 kuukauden vääntöön. Eli ammumme täyslaidallisen ja tähtäämme vesirajaan. – –" (valituksenalaisen päätöksen liite 57) (valituksenalaisen päätöksen 391 kohta)

3 Alennukset 1.4.2010 ja hinnoittelustrategian käsittely Valion johtoryhmässä

841. Valituksenalaisen päätöksen mukaan maaliskuun alussa toteutetuista merkittävistä hinnanalennuksista huolimatta Valio ei ollut onnistunut pyrkimyksissään saada takaisin menettämäänsä myyntiä. Valion myyntijohtaja on 4.3.2010 lähettänyt viestin myyntiorganisaatiolleen, laskentaryhmään ja yhtiön päälakimiehelle otsikolla "Maitotilanne: tärkeää". Viestissään myyntijohtaja on todennut seuraavan:

"Hei, Ohessa tehtäviä ja kysymyksiä työstettäväksi maanantaita varten. Tärkeysjärjestyksessä erittäin korkealla, delegoikaa osa-alueita tarvittaessa yksittäisille muille henkilöille. – – Tässä on kiirettä, mutta nyt olemme tosissamme taistelemassa osuuksissa ja meidän on elettävä tässä hetkessä ja jatkettava "hyökkäystä" jonka aloitimme." (valituksenalaisen päätöksen liite 59) (valituksenalaisen päätöksen 392 kohta)

842. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että viestin liitetiedostossa myyntijohtaja on käsitellyt tilannetta perusmaidoissa otsikolla "Suomen maitosota (lehdistön termi) on alkanut". Myyntijohtaja on todennut, että Valion on tehtävä välittömästi seuraava liike ja muun muassa varmistettava, että myös Lidl ostaa jatkossa maitoa Valiolta. Myyntijohtaja on analysoinut Valion käytössä olevia mahdollisuuksia myynnin saamiseksi takaisin ja antanut organisaatiolleen ohjeen tarjouksen tekemiseen uudesta hintojen alennuksista 1.4.2010 alkaen:

"– maaliskuun hinnan alennuksemme sotki markkinaa selkeästi, mutta siirtymää Valio maitoon takaisin emme saaneet

– seuraava liike on tehtävä välittömästi ja myös suunnitelmat koko kevään ajalle. – –"

"3. Kokonaisaikataulu – –

Miettikää mitä hyvää/huonoa olisi seuraavissa ajoituksissa:

3.1. Seuraava hinnan alennus 1.4. alkaen, annetaan ymmärtää että toukokuussa tulee lisää

3.2. Seuraavaa hinnan alennus 1.4. alkaen ja jälleen yllättäen toukokuun alusta

3.3. joku muu ratkaisu ja perustelut

olemme tehneet ensimmäisen liikkeen ja seuraavassa vaiheessa pyrimme minimissään varmistamaan, että Lidl pysyy meillä ja mieluiten siirtyisi Valion brändimaitoon. Taktisesti olisi ehkä edullista sotkea kaupan kuvioita vielä enemmän vielä nopeammassa tahdissa. Jos ilmoitamme kylmästi vielä maaliskuussa huhtikuun 1. päivästä alkaen jälleen uudet hinnat, saamme kentän varmasti sekaisin. Lisäksi viestisin, että toukokuussa harkitaan uusia alennuksia. Tätä kannattaa vakavasti harkita. Kyseeseen voisi tulla esim. [lisäetu rullakoille suurille kaupoille]. – –

Tärkeintä on, että kaupalle tulee uskottava vaikutelma, että nyt mennään eikä meinata (sitä nopeammin pääsemme jälleen korottamaan hintoja takaisin vanhoille tasoille). Kyseessä ei ole neuvottelu vaan nopea valiolähtöinen toiminta. Hintojen laskiessa ei ostajat voi oikeasti olla pahoillaan, vaikka tietenkin protestoivat rakennemuutoksia. Optimi olisi, kuten totesin, että seuraava liike on jo huhtikuun alussa, jotta kellekään ei anneta hengähdystaukoa. – –" (valituksenalaisen päätöksen liite 59) (valituksenalaisen päätöksen 393 kohta)

843. Valituksenalaisen päätöksen mukaan myös Arla Ingmanin laskettua hintojaan Valion SOK:lle 1.4.2010 alkaen tarjoamat lisäalennukset eivät ole johtaneet siihen, että SOK olisi siirtänyt hankintojaan Valiolle. Markkinatilannetta ja maitokatteen heikentymistä on käsitelty yhtiön johtoryhmän kokouksessa maaliskuun lopulla. Valion toimitusjohtaja on linjannut kokouksessa, että "maitosota pakko voittaa, jos nykyrakenne halutaan säilyttää = osuus kasvuun". Kokouksessa on myös todettu, että yhtiön lyhyen tähtäimen "fokus 2010" on "maitosodan voitto eli tuottajien siirtyminen Valiolle". (valituksenalaisen päätöksen liite 60) (valituksenalaisen päätöksen 394 kohta)

844. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion keväällä 2010 käynnistämään kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtäävää liiketoimintastrategiaa ja tavoitetta 80 prosentin markkinaosuuden saavuttamisesta on käsitelty myös syksyllä 2010 yhtiön johtoryhmässä. Johtoryhmän kokouksessa 3.10.2010 on todettu, että yhtiön tavoitteena on "perusmaitovolyymin palauttaminen 1. vaiheessa 2010 alkuvuoden tasolle ja sitten kohti 80 % markkinaosuutta". (valituksenalaisen päätöksen liite 61) (valituksenalaisen päätöksen 395 kohta)

4 Hinnoittelustrategia vuoden 2010 jälkeen

845. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston hallussa olevat asiakirjat osoittavat, että Valion tarkoituksena on ollut ylläpitää keväällä 2010 luomansa hinta- ja kannattavuustaso myös vuonna 2011, jotta kilpailun tämän seurauksena heikennyttyä yhtiö voisi saavuttaa huomattavan, 80 prosentin, markkinaosuuden. Tästä on osoituksena edellä siteeratun toimitusjohtajan 14.2.2010 lähettämän viestin lisäksi muun muassa Valion tuoretuotteiden kotimaan myynnistä ja markkinoinnista vastaavassa ryhmässä elokuussa 2010 laadittu esitys, jossa on todettu perusmaitojen hinnoittelusta vuoden 2011 osalta seuraavasti: "jatketaan nykytaktiikalla eli pidetään hinta ennallaan". (valituksenalaisen päätöksen liite 62) Esitystä on käsitelty Valion johtoryhmän kokouksessa 23.8.2010. (valituksenalaisen päätöksen 396 kohta)

846. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että myös Valion johtoryhmän pöytäkirja marraskuulta 2010 kuvaa yhtiön strategiaa sekä varautumista siihen, että pitkään alhaisina pidetyt hinnat saavat aikaan toivotun lopputuloksen – Valion markkinaosuuden huomattavan kasvun ja ruotsalaisen raakamaidon tuonnin tyrehtymisen. Tästä on osoituksena pöytäkirjan toteamus siitä, että Valio pitää maitomääristään "[40–60] litraa vapaana Ruotsin tuonnin loppumisen varalta". (valituksenalaisen päätöksen liite 63) (valituksenalaisen päätöksen 397 kohta)

5 Johtopäätökset asiakirjanäytöstä

847. Viraston mukaan sen asiakirja-aineisto, erityisesti Valion toimitusjohtajan sähköposti 14.2.2010, osoittaa selvästi ensinnäkin sen, että keväällä 2010 Valio on omaksunut strategian, jonka tarkoituksena on ollut lopettaa perusmaitojen raaka-aineena käytettävän raakamaidon tuonti Ruotsista laskemalla perusmaitojen hinnat ja pitämällä ne tasolla, joka johtaa kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen. (valituksenalaisen päätöksen 398 kohta)

848. Toiseksi, aineistosta käy viraston mukaan myös yksiselitteisesti ilmi, että Valion tarkoituksena on ollut saavuttaa erittäin merkittävä, 80 prosentin markkinaosuus vuoden 2011 loppuun mennessä, jonka jälkeen yhtiö pystyisi kannattavasti nostamaan hinnat takaisin "vanhoille tasoille". (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2 ja 59) Valion tarkoituksena on toisin sanoen ollut palauttaa perusmaitojen hinnat tasolle, jolla ne olivat olleet ennen Arla Foodsiin fuusioituneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille. Valion tavoitteekseen asettaman 80 prosentin markkinaosuuden saavuttaminen olisi merkinnyt sitä, että Arla Ingman olisi marginalisoitunut pieneksi alueelliseksi toimijaksi tai poistunut kokonaan markkinoilta. Valion tavoitteena on ollut myös se, että Arla Ingmanin markkinaosuuden putoamisen myötä yhtiön sopimustuottajat siirtyisivät valiolaisiin osuuskuntiin. (valituksenalaisen päätöksen liite 60) (valituksenalaisen päätöksen 399 kohta)

849. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että tavoitteisiinsa päästäkseen Valio on alentanut perusmaitojen hinnat 1.3.2010 tasolle, jonka tarkoituksena on ollut tehdä Arla Ingmanin toiminta kannattamattomaksi. Kun maaliskuussa toteutettu kertaluonteinen hintojen lasku ei ollut tuottanut toivottua tulosta riittävän nopeasti, Valio on 25.3.2010 tehnyt yksinomaan SOK:lle suunnatun lisäalennustarjouksen, jonka ehtona on ollut, että S-ryhmä lisää perusmaidon hankintojaan Valiolta. Valion tarkoituksena on ollut aiheuttaa sekaannusta ostokentässä ja tarjota lisäalennuksia aikataulussa, joka lisää kilpailun vastaisen markkinoiden sulkemisen todennäköisyyttä. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2 ja 59) (valituksenalaisen päätöksen 400 kohta)

850. Viraston mukaan sen esittämä asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan osoittaa, että Valion hinnoittelun tavoitteena on keväästä 2010 lähtien ollut markkinoiden sulkeminen kilpailun vastaisesti yhtiön oman perusmaitoliiketoiminnan tuloksen uhrauksen kustannuksella. Samaan aikaan kun Valio on alentanut perusmaitojen hinnat tasolle, joka ei ole kattanut enää toiminnan muuttuvia kustannuksia, yhtiö on varautunut omassa toiminnassaan tehokkaan kilpailun poissulkeutumiseen sekä ruotsalaisen maitoraaka-aineen maahantuonnin loppumiseen ja suunnitellut tulevia hinnankorotuksia erittäin huomattavan markkina-aseman saavuttamisen jälkeen. (valituksenalaisen päätöksen 401 kohta)

851. Virasto on todennut, että sen siteeraamat asiakirjat, kuten Valion toimitusjohtajan ja myyntijohtajan sähköpostit, ovat yhtiön ylimmän johdon laatimia. Toimitusjohtajan sähköposti, jossa kuvataan yhtiön hinnoittelustrategiaa, on toimitettu päätöksenteosta vastaaville ylimmille toimielimille, hallitukselle ja johtoryhmälle osana yhtiön virallista päätöksentekoprosessia. Syrjäyttämistarkoitusta ilmentäviä asiakirjoja, kuten tavoitetta 80 prosentin markkinaosuuden saavuttamisesta ja Arla Ingmanin tuottajien siirtymistä valiolaisiin osuuskuntiin sekä analyysia siitä, miten ruotsalaisen maidon tuonti pystytään torjumaan, on käsitelty myös Valion johtoryhmän kokouksissa sekä yhtiökokouksessa, mikä korostaa niiden luonnetta yhtiön strategisena valintana ja johdossa tehtynä linjauksena. Viraston edellä siteeraamat asiakirjat sisältävät yksilöidyn, yhtiön ylimmän johdon linjaaman, strategian, sen perustelut ja konkreettisen toimintasuunnitelman siitä, miten ja millä keinoin Valio tulee sulkemaan Suomen perusmaitojen markkinat kilpailun vastaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 402 kohta)

852. Virasto on todennut, että sen hallussa on luotettavat ja yhtäpitävät todisteet Valion aikomuksesta poistaa tehokas kilpailu perusmaitojen markkinoilta Suomesta. (valituksenalaisen päätöksen 403 kohta) Virasto on lisäksi todennut Valion katsoneen, että virasto on Valion strategiaa kuvatessaan tarkoitushakuisesti valinnut hajanaisia ja yhteyksistään irrotettuja lausumia, joiden kielenkäyttö on näennäisesti tukenut viraston syytöksiä. Valion mukaan sen virastolle toimittamasta aineistosta (valituksenalaisen päätöksen liite 64) saa oikean ja rationaalisen kokonaiskuvan, kun tarkastelee niitä yhdessä yhtiön toimitusjohtajan muulle johdolle laatimien strategiatiivistelmien kanssa. Valion mukaan viraston tarkastelemalla jaksolla Valio on ainoastaan pyrkinyt vastaamaan kohtaamaansa tuontikilpailun paineeseen vailla viraston väittämää syrjäyttämistarkoitusta. Virasto on katsonut, etteivät Valion vastineessaan esittämät seikat anna aihetta muuttaa viraston arviota sen hallussa olevista todisteista, jotka osoittavat Valion aikomuksen poistaa kilpailu perusmaitojen markkinoilta Suomesta (ks. myös tuomio Tomra Systems ym. v. komissio, T-155/06, EU:T:2010:370, 35 ja 36 kohta).

Valio

853. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettua (852 kohta) vastaavat näkökantansa.

854. Virasto on luotettavina ja yhtäpitävinä todisteinaan viitannut kolmeen sähköpostiin ja viiteen pöytäkirjaan. Viraston esittämä asiakirjanäyttö ei osoita, että Valio olisi pyrkinyt sulkemaan kilpailijoita pois markkinoilta eikä että Valio olisi uhrannut voittojaan. Asiakirjoissa keskustellaan toimenpiteistä, joilla Valio voi kilpailla tuontimaitoa vastaan.

855. Virasto ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa Valion saalistusstrategian olemassaolosta siten kuin unionin oikeuslähteissä edellytetään. Virastolla ei ole mitään suoria todisteita väitetyn saalistusstrategian olemassaolosta, vaan virasto on pyrkinyt näyttämään väitteensä toteen epäsuorasti asiakirjoista valikoiduilla yksittäisillä katkelmilla ja niiden liioittelevalla tulkinnalla. Kyseiset otteet eivät kuitenkaan ole sellaisia painavia ja vakuuttavia todisteita, joita muun muassa unionin oikeuslähteissä edellytetään (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286; tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:T:1994:246, 151 ja 187 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 197 kohta ja komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan tiedonannon 20 ja 66 kohta sekä sitä koskeva DG Competition discussion paper, 113 kohta).

856. Valion todellinen strategia ilmenee Valion johdon tilanne- ja strategiakatsauksista. Tämä myyntikokouksissa esitetty aineisto antaa yksittäisiä sähköpostimerkintöjä todenmukaisemman kuvan Valion johdon havainnoista, jotka koskevat kilpailutilannetta ja Valion strategiaa. Valion vuosien 2009–2011 strategiakatsaukset osoittavat selvästi, että Valion todellinen strategia on ollut vastata toimialan kansainvälisen tason kilpailuun. Ne eivät millään tavoin viittaa siihen, että Valiolla olisi ollut saalistusstrategia. (Valion kirjallinen todiste 76)

857. Valiossa ei ole missään vaiheessa tehty päätöstä kilpailijan tai kilpailijoiden sulkemisesta pois markkinoilta. Myöskään viraston viittaamassa aineistossa ei ole yhtään mainintaa siitä, että Valion tarkoituksena olisi ollut sulkea Arla Ingman tai pienemmät perusmaitokilpailijat pois markkinoilta. Viraston asiakirjanäytöstä ilmenee sitä vastoin, että Valio on olettanut nopean hinnanlaskun parantavan pienten meijereiden selviytymismahdollisuuksia kilpailussa.

858. Valion sisäisestä viestinnästä käy yksiselitteisesti ilmi, että Valion strategiana ei ole ollut Arla-konsernin tai sen tytäryhtiön Arla Ingmanin syrjäyttäminen Suomen markkinoilta. Valio on ollut huolissaan maitoraaka-aineen maahantuonnista ja sen vaikutuksesta paitsi Valion omien, myös yleisemmin kaikkien suomalaisten maidontuottajien elinkeinon kannattavuuteen, mikä selviää myös viraston viittaamasta sähköpostista. (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

859. Viraston viittamassa aineistossa ei ole yhtään mainintaa sen viraston esittämän näkemyksen tueksi, että Valio olisi alentanut maitojen hinnat sellaiselle tasolle, joka ei olisi kattanut Valion kustannuksia tai olisi aiheuttanut tappioita Valiolle. Hinnoittelua on käsitelty Valion hallituksen ja johtoryhmän kanssa, mutta missään aineistossa ei ole todettu, että hinnoittelu tuottaisi Valiolle tappioita edes lyhyellä aikavälillä. Valion toimitusjohtaja on kuulemisessaan virastossa kuvannut virastolle sen, miten perusmaidon myyntihinnan lasku on Valiossa aina hankala asia, sillä yhtiön omistavat maidontuottajat haluaisivat saada maidosta aina vaan parempaa hintaa, ja että tämän vuoksi päätös hinnan laskemisesta on valmisteltava ja hyväksytettävä huolellisesti etukäteen. (valituksenalaisen päätöksen liite 58) On selvää, että jos hinnoittelustrategia olisi tapahtunut alle vältettävien kustannusten, Valion toimivan johdon olisi pitänyt ilmoittaa tästä sitä valvoville elimille tai tappioita olisi vähintäänkin seurattu sisäisesti.

860. Valion vuonna 2009 laadittu liiketoimintastrategiaa koskeva asiakirja osoittaa, että Valion strategisena tavoitteena on jo tuolloin ollut saavuttaa 80 prosentin markkinaosuus maidoissa. (Valion kirjallinen todiste 54) Tämä on loogista seurausta siitä, että Valio ottaa vastaan 86 prosenttia kaikesta raakamaidosta, minkä vuoksi Valion tavoitteena on oltava jalostaa mahdollisimman paljon vastaanottamastaan raakamaidosta kannattavimmiksi tuoretuotteiksi kotimaan markkinoille. Tämä strategia ei ole muuttunut 2010, eivätkä viraston viittaamat markkinaosuustavoitteet siten osoita, että Valion hinnanalennusten takana keväällä 2010 olisi ollut saalistustarkoitus. On täysin normaalia, että yritykset asettavat itselleen markkinaosuustavoitteita yli sen, mikä niiden vallitseva markkinaosuus on. Virasto on myöntänyt, että pelkästä markkinaosuustavoitteesta ei voida tehdä johtopäätöksiä poissuljentastrategiasta.

861. Valio on ollut tietoinen siitä, että Arla on julkisesti asettanut omaksi markkinaosuustavoitteekseen 30 prosenttia Suomen perusmaitomarkkinoilla. Valio on asettanut oman markkinaosuustavoitteensa tätä vasten, mikä osoittaa vain tervettä halua kilpailla.

862. Valio ei ole kiistänyt sitä, että se on halunnut kilpailla aggressiivisesti tuontimaitoa vastaan ja että se on pyrkinyt pitämään perusmaitovolyymit suomalaisessa maidossa. Virasto on irrottanut kontekstistaan yksittäisiä sanontoja (kuten "todellista tuskaa" ja "housut eivät kestä"), joiden se on väittänyt osoittavan, että Valiolla olisi ollut laaja kaikkia perusmaitotoimijoita koskeva poissuljentastrategia. Viraston viittaamista alkuperäisistä asiakirjoista havaitaan kuitenkin, että kaikki viraston lainaukset koskevat tuontimaitoa ja perusmaitojen hinnoittelua siten, että tuonti ei enää olisi kannattavaa.

863. Valion toimitusjohtajan 14. ja 15.2.2010 lähettämissä sähköposteissa (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2 ja 57) ei ole mitään sellaista, mikä indikoisi Valion hintojen alittavan hinnanalennuksen jälkeen Valion perusmaitojen valmistamisen kustannukset. Mikään sähköpostissa ei myöskään anna aihetta olettaa, että Valio voisi toimia Suomen perusmaitomarkkinoiden hinnoittelussa kilpailijoistaan tai asiakkaistaan riippumatta. Päinvastoin 15.2.2010 sähköpostissa on todettu: "Valion on hyväksyttävä se tosiasia, että markkinavoimat tulevat joka tapauksessa vääntämään kaupan maidon hinnan Suomessa alaspäin." ja "Meidän kannattaa asennoitua siihen, että tulevaisuudessa hinnat ylipäänsä vaihtelevat enemmän ja nopeammin sekä ylös että alas."

864. Virasto on täysin sivuuttanut sen, että Valion toimitusjohtajan sähköposti 14.2.2010 osoittaa nimenomaan, että Valio uskoo myös Arla Ingmanin tekevän omat tuotantopäätökset vertaamalla vaihtoehtoisten tuotantomuotojen nettotuottoja ("Ruotsin maidon siirto loppuu varmasti, kun muutamia kuukausia siitä on saatu vähemmän kuin jauheesta ja voista"). Näin ollen myös Valion sisäiset asiakirjat osoittavat sen, että meijeritoimialalla tuotantopäätösten kannattavuutta ei arvioida suhteessa tilityshintaan vaan vertailemalla vaihtoehtoisten tuotantomuotojen nettotuottoja.

865. Asiakirjoista ei ilmene viraston väittämällä tavalla Valion tietoisuus menettelyn vaikutuksista kilpailijoiden mahdollisuuksiin vastata hinnoitteluun. Virasto on perustanut väitteensä kahteen lainaukseen, joita se on tulkinnut virheellisesti. Pieniä meijereitä koskevassa lainauksessa on ollut kysymys tuontimaidon hintoja laskevasta vaikutuksesta, ja Arla Ingmania koskevassa lainauksessa on käsitelty raakamaidon tuonnin kannattavuutta.

866. Viraston vetoamassa Valion myyntijohtajan 4.3.2010 myyntihenkilökunnalle lähettämässä viestissä oleva viittaus hintojen myöhempään nostoon on esitetty vain suluissa lähinnä kannustuksenomaisesti, eikä viestissä ole minkäänlaista analyysia siitä, että Valio todellisuudessa pystyisi nostamaan hintoja. (valituksenalaisen päätöksen liite 59) Viraston vetoamassa Valion toimitusjohtajan viestissä 14.2.2010 on todettu nimenomaan, että hintojen nostaminen olisi työlästä. Virasto on tarkoitushakuisesti jättänyt huomioimatta saman sähköpostin toisen kohdan, jossa on todettu, että Valion on hyväksyttävä se tosiasia, että markkinavoimat tulevat joka tapauksessa vääntämään kaupan maidon hinnan Suomessa alaspäin. (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

867. Valion 25.3.2010 tekemällä tarjouksella on tarjottu S-ryhmälle vain samaa hintatasoa kuin K-ryhmällä jo tarjousta vastaavilla volyymeilla oli ollut, eikä kysymys ole ollut mistään vain S-ryhmälle poissuljentatarkoituksessa tarjotuista lisäalennuksista.

868. Valion hallituksen kokouksen 7.4.2010 pöytäkirjan liiteaineistosta (valituksenalaisen päätöksen liite 56-2) ilmenee, että Valio on halunnut kilpailla vahvasti tuontituotteita vastaan täysin sallituin laadullisin keinoin välttääkseen tuottajahintojen laskun ja Suomen maidontuotannon vähenemisen. Aineisto ei myöskään osoita viraston väittämällä tavalla, että hintakilpailu olisi tapahtunut kilpailulaissa kielletyllä tavalla, sillä maininta tuontihinnoilla ei tarkoita eikä todista sitä, että Valion perusmaitojen hinnat olisivat alittaneet kilpailuoikeudellisesti sallitun tason.

869. Samasta liiteaineistosta (valituksenalaisen päätöksen liite 56 2) selviää hyvin kilpailutilanne, jossa Valio on alentanut hintoja. Suomen Lähikauppa on tammikuussa 2009 ottanut Arla Ingmanin perusmaitojensa päätoimittajaksi. Liiteaineisto osoittaa, että Valion silloisen käsityksen mukaan Arla Ingman oli laskenut hintoja Suomen Lähikaupalle yli 8 senttiä litralta. Tämä osoittaa, että Valion vastaus hintakilpailuun 10 sentin hinnanalennuksilla ei ole ollut ylimitoitettu.

870. On epäselvää, onko virasto väittänyt herkkyysanalyysin olevan näyttöä poissuljentatarkoituksesta (valituksenalaisen päätöksen 473 kohta). Herkkyysanalyysi ei osoita, että Valio olisi tehnyt uhrausta, vaan että jokainen perusmaitolitra on hinnanalennuksen jälkeenkin tuottanut Valiolle positiivista kassavirtaa.

871. Valio on osoittanut, että sen hinnat ovat ylittäneet raakamaidolle muista vaihtoehdoista saatavan tuoton ja perusmaitojen valmistuskustannukset, ja siten, että hintakilpailu perusmaidoissa on ollut voittoa maksimoiva strategia myös lyhyellä tähtäimellä. Sen sijaan virasto ei voi edellyttää, että tämä osoitettaisiin jollain tietyllä ex ante analyysilla. Ex ante päätöstä tehdessään Valio on pyrkinyt hinnanalennuksella turvaamaan sen, että myyntimäärien lasku ei enää jatkuisi. Tässä ei ole onnistuttu valitullakaan alennuksella. Jos Valio ei olisi alentanut hintaa lainkaan tai olisi alentanut sitä vähemmän, on ilmeistä, että myyntimäärien menetykset olisivat olleet vielä suuremmat. Viraston herkkyysanalyysin perusteella esittämällä argumentaatiolla ei ole mitään näyttöarvoa, sillä se perustuu täysin fiktiiviseen taustaolettamaan.

Virasto

872. Viraston mukaan Valio on valituksessaan sivuuttanut unionin tuomioistuimen syrjäyttämistarkoituksen ja saalistusstrategian osoittamiselle antaman merkityksen. Saalistusstrategiasta esitetty asiakirjanäyttö kytkeytyy konkreettiseen, oikeuskäytännössä vakiintuneeseen hinta/kustannus-kriteeriin, muuttuvien kustannusten alitukseen. Oikeuskäytännön mukaan hinnoittelu alle muuttuvien kustannusten luo olettaman saalistusstrategian olemassaolosta. Hintojen alittaessa muuttuvat kustannukset todistustaakka siirtyy määräävässä asemassa olevalle yritykselle, jonka on osoitettava hyväksyttävä peruste hinnoittelulleen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kokonaiskustannusten keskiarvoa alhaisempia, mutta muuttuvien kustannusten keskiarvoa korkeampia hintoja on pidettävä osoituksena markkina-aseman väärinkäytöstä, jos syrjäyttämistarkoitus voidaan näyttää toteen.

873. Saalistustarkoitus ja aikomus poistaa kilpailu voidaan osoittaa yrityksen sisäisten asiakirjojen, jotka osoittavat suunnitelman kilpailijoiden sulkemiseksi pois markkinoilta, avulla (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 76–82 kohta). Välittömien todisteiden puuttuessa tarkoitus kilpailun poistamiseksi voidaan myös johtaa kyseisen tapauksen olosuhteista yhdessä useiden merkityksellisten ja samaan suuntaan osoittavien seikkojen kanssa (tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:T:1994:246, 151 ja 152 kohta).

874. Viraston esittämä asiakirjanäyttö osoittaa, että Valio on keväällä 2010 omaksunut kilpailun vastaisen markkinoiden sulkemiseen tähtäävän liiketoimintastrategian, jota se on toteuttanut muun ohella kustannukset alittavalla hinnoittelulla. Asiakirjanäyttö osoittaa, että johtava peruste Valion keväällä 2010 omaksumassa hinnoittelustrategiassa on ollut tehokkaan kilpailun sulkeminen pois markkinoilta oman perusmaitoliiketoiminnan lyhyen aikavälin kannattavuuden kustannuksella.

875. Viraston mukaan pitää paikkansa, että viraston esittämään aineistoon ei sisälly toteamusta "menettelymme tarkoituksena on sulkea Arla Ingman pois perusmaitojen markkinoilta Suomesta". Viraston esittämästä asiakirjanäytöstä käy sen sijaan ilmi, että Valion tarkoituksena on valitun hinnoittelustrategian avulla ollut saavuttaa 80 prosentin markkinaosuus perusmaitojen markkinoilla (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2 ja 61), että yhtiön tavoitteena on ollut "maitosodan voitto" ja kilpailijoiden tuottajien siirtyminen valiolaisiin osuuskuntiin (valituksenalaisen päätöksen liite 60) ja että yhtiön tavoitteena on ollut palauttaa perusmaitojen myynnin rakenne takaisin vuotta 2009 edeltäneeseen tilaan, ennen Arla Foodsiin fuusioituneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille (valituksenalaisen päätöksen liite 2). Näiden tavoitteiden toteutuminen ei ole ollut mahdollista ilman, että Valion pääkilpailija joko poistuu kokonaan markkinoilta tai marginalisoituu pieneksi alueelliseksi toimijaksi.

876. Aikomus kilpailun poistamiseen ilmenee selkeästi myös Valion toimitusjohtajan lähettämästä sähköpostista. Viestiin sisältyvässä strategisessa suunnitelmassa Valion ylin johto punnitsee vastakkain eri toimintavaihtoehtoja perusmaitojen markkinoilla. Asiakirjanäyttö osoittaa, että valittu hinnoittelustrategia on perustunut siihen, että sen on laskettu tuottavan riittävästi "todellista tuskaa" Arla Ingmanille. Valion tavoitteena on ollut laskea hinnat tasolle, jolla se on arvioinut Arla Ingmanin olevan pakotettu luopumaan aggressiivisesta kilpailusta ja ruotsalaisen maidon maahantuonnista. Valion arvion mukaan tämä on ollut edullisinta toteuttaa siten, että hintasuhteen korjaus toteutetaan "mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman suurena". Valio on varautunut pitämään hintoja "pohjalla" niin kauan, että muiden toimijoiden "housut eivät kestä" enää tappiollista toimintaa. Valion arvion mukaan tämä vaatisi vähintään 18 kuukautta, jonka jälkeen sen perusmaitojen myyntimäärät kääntyisivät vasta nousuun ja pysyvä muutos myynnin rakenteeseen alkaisi. (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

877. Valion menettelyssä ei ole ollut kysymys yksinomaan vastaamisesta raakamaidon tuontiin hintakilpailulla. Asiakirjanäyttö osoittaa, että Valio on mennyt hinnoittelussaan huomattavasti alemmas kuin sen omat laskelmat tuontiraaka-aineen hintaan vastaamisesta olisivat edellyttäneet. Valio on valituksessaan kertonut pelänneensä Arla Foods -konsernin hukuttavan Suomen ruotsalaiseen maitoon. Ruotsalaisesta maitoraaka-aineesta valmistetun perusmaidon osuus on vuodesta 2009 lähtien ollut kuitenkin vain noin 5–6 prosenttia kaikesta Suomessa myydystä perusmaidosta eikä osuus ole kasvanut huolimatta huomattavasta hinnanerosta kotimaisesta raaka-aineesta valmistettuun maitoon.

878. Virasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään väittänyt Valion muuttaneen strategiaansa vuonna 2010 siten, että se olisi juuri tuolloin asettanut tavoitteekseen 80 prosentin markkinaosuuden. Riidatonta sen sijaan lienee, kuten viraston esittämästä asiakirjanäytöstä ilmenee, että Valio on tavoitellut hinnanalennuksilla 80 prosentin markkinaosuutta. Erittäin huomattavan markkinaosuuden tavoittelu voi kuitenkin oikeuskäytännön mukaisesti olla osoitus saalistustarkoituksesta silloin, kun tavoite yhdessä muun näytön kanssa kytkeytyy konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka määräävässä asemassa oleva yritys toteuttaa markkinoiden sulkemiseksi (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 208 kohta). Huomattavan korkean markkinaosuuden tavoittelun yhdistettynä Valion markkinakäyttäytymiseen on katsottava osoittavan osaltaan pyrkimystä hallita perusmaitojen markkinoita ilman todellista kilpailullista painetta.

879. Asiakirjanäytöstä käy myös ilmi, että Valio on ollut tietoinen siitä, että sen omaksuma hinnoittelustrategia on ollut taloudellisesti kestämätön sen kilpailijoille ja että nämä eivät pidemmällä tähtäimellä pystyisi vastaamaan Valion hinnoitteluun: "Pieniin kilpaileviin meijereihin hinnanlasku iskee nopeammin. Mitä pidempään hankala tilanne jatkuu, sitä vaikeammaksi niiden asema muuttuu. Ne ovat pitkän maitosodan todennäköisimmät uhrit. Nopeammissa vaihtoehdoissa pienten selviämismahdollisuudet kasvavat." (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

880. Valio on ollut myös tietoinen siitä, että se pystyy toimimaan markkinoilla kilpailijoitaan, erityisesti Arla Ingmania, kannattavammin. (valituksenalaisen päätöksen 390 kohta, 3. lainattu kappale) (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

881. Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että Valio on ollut tietoisesti valmis luopumaan voitosta lyhyellä aikavälillä vallatakseen markkinat itselleen pidemmällä tähtäimellä.

882. Valion tilanteessa helmikuussa 2010 ei ole ollut kysymys siitä, että ilman 10 sentin hinnan laskua yritys olisi menettänyt koko perusmaitovolyyminsä kilpailijoille, eikä Valio itsekään ole tätä väittänyt. Oman arvionsa mukaan Valio oli alkuvuodesta 2010 ollut vaarassa menettää perusmaitojen volyymia noin 50 miljoonaa litraa ilman hinnanalennuksia, minkä jälkeen yhtiön perusmaitoliiketoiminnan volyymi olisi ollut yhä [200–300] miljoonaa litraa vuodessa. Näin ollen kannattavuuttaan maksimoimaan pyrkinyt Valio olisi hinnoittelupäätöstä tehdessään arvioinut sitä, kuinka paljon sen kärsii menettää perusmaitovolyymiä ja periä samaan aikaan parempaa katetta jäljelle jäävästä volyymistä ennen kuin hintojen alentaminen koko toimitusvolyymille tulee kannattavammaksi vaihtoehdoksi. Ja tämänkin jälkeen kannattavuuttaan maksimoiva yritys olisi asettanut hintansa tasolle, jossa se ennakoi volyymin menetysten ja hintojen laskun suhteen olevan kannattavuuden kannalta optimaalisin.

883. Viraston esittämät asiakirjat (valituksenalaisen päätöksen liite 2) sisältävät yksityiskohtaisen analyysin siitä, kuinka paljon Valion olisi ollut pudotettava hintojaan, jotta sen kilpailijat eivät enää olisi pystyneet toimimaan kannattavasti ja jotta Valio itse olisi pystynyt tätä kautta saavuttamaan pidemmällä aikavälillä, muutamien vuosien kuluttua, huomattavan lisävolyymin. Asiakirjanäytön perusteella Valion toteuttama hinnanlasku ja sen suuruus eivät siten ole perustuneet arvioon siitä, kuinka paljon lisävolyymia hinnan laskulla olisi ollut mahdollista saada tai missä kohdin Valion hinnat ja odotettavissa olevat lisävolyymit olisivat saavuttaneet liiketoiminnan kokonaistuloksen kannalta optimaalisen tuloksen.

884. Valion valitseman hinnoittelustrategian taloudellinen ratio on perustunut siihen, että yritys on ollut valmis pitämään hinnat pohjilla, jotta se olisi myöhemmässä vaiheessa pystynyt kilpailun sulkeuduttua pois hallitsemaan markkinoita ja perimään tuotteistaan huomattavan korkeaa hintaa. Asia käy ilmi arvioitaessa viraston esittämää asiakirjanäyttöä kokonaisuutena. Viraston asiakirja-aineistoon sisältyy myös suoraa näyttöä tarkoituksesta nostaa hinnat myöhemmässä vaiheessa takaisin tasolle, jolla ne olivat ennen kuin Valio kohtasi kilpailun painetta perusmaitojen markkinoilla. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 59 ja 2)

Arla Ingman

885. Arla Ingmanin mukaan Valion väite siitä, että se on ainoastaan suojautunut hintakilpailulla tuontiuhkaa vastaan, koska se olisi muutoin joutunut ohjaamaan omia raakamaitolitrojaan huonompikatteisiin jalosteisiin, ei pidä paikkaansa. Valio oli juuri kieltäytynyt myymästä Arla Ingmanille lisää suomalaista raakamaitoa. Raakamaidon myynti olisi merkinnyt paitsi Arla Ingmanin raaka-aineen tuontitarpeen poistumista myös Valiolle hyvää hintaa raakamaidosta ja huonompikatteisten tuotteiden jalosteiden valmistustarpeen vähenemistä. Valio on kehittänyt myynnistä kieltäytymisen perusteeksi täysin kuvitteellisen tarinan Arlan hintakolluusiotavoitteista tai pyrkimyksestä sopuisaan yhteistoimintaan. Jos tämä on ollut Valiolla mielessä, eivät Arla Foods tai Arla Ingman ole olleet siitä tietoisia eikä mikään tapaamisessa 17.4.2008 ole viitannut tällaiseen.

886. Viraston asiakirjanäyttö vahvistaa, että Valion tarkoituksena ja johdon strategiana on ollut laskea perusmaitojen hinnat niin alas, että Arla Ingmanin Ruotsista tuomasta raaka-aineesta valmistamat perusmaidot tulevat tappiollisiksi. Tämä johtaisi ruotsalaisen raakamaidon tuonnin lopettamiseen ja Arla Ingmanin kasvu- ja kilpailumahdollisuuksien tyrehdyttämiseen, kun suomalaista raakamaitoa ei ole lisää saatavilla. Valio on vuonna 2009 yksiselitteisesti kieltäytynyt myymästä raakamaitoa Arla Ingmanille vähintään omaan tilityshintaansa, vaikka sillä halutessaan olisi tähän tarkoitukseen käytössään satoja miljoonia litroja raakamaitoa.

887. Valion strategia on toiminut erinomaisesti. Kun kuljetuskustannukset otetaan huomioon, ei ruotsalaisen ja suomalaisen raakamaidon hinnassa ole Arla Ingmanille juuri eroa. Valion perusmaitojen saalistavat tukkuhinnat ovatkin merkinneet siten niin ruotsalaisesta kuin suomalaisesta maidosta valmistettujen perusmaitojen tappiollisuutta suhteessa niiden muuttuviin kustannuksiin.

888. Tämä merkitsee juuri sellaista poissuljentaa, joka määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellolla halutaan estää ja jota saalistuksen yhtenä edellytyksenä tarkoitetaan. Valion menettelyn johdosta Arla Ingman ei voi lisätä raaka-aineen hankintaansa merkityksellisesti, eikä sillä ole siten mahdollisuutta kilpailla markkinaosuuksista Valion kanssa. Vastaavasti, jos jokin uusi yritys yrittäisi ryhtyä myymään Suomessa Ruotsista tuodusta raakamaidosta valmistettuja perusmaitoja, Valion hinnoittelu estää sen. Vaikka tällaista yritystä ei juuri nyt olisikaan, toimii Valion menettely jo ankarana pelotteena markkinoille tulon suunnittelijoille.

889. Valion menettelyn kiellettävyyttä arvioitaessa ei tosiasiassa ole edes tarvetta selvittää, mitkä ovat Valion muuttuvat tai vältettävissä olevat kustannukset perusmaitojen valmistuksessa. Valion saalistustarkoituksesta johtuen sen hinnoittelu on ollut kiellettyä siinäkin tapauksessa, että perusmaitojen tukkuhinnat ovat alittaneet niiden keskimääräiset kokonaiskustannukset, joihin lasketaan sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset.

Markkinaoikeuden arvio

890. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, kun kyse on saalistushinnoista, määräävässä asemassa olevan yrityksen toteuttaman väärinkäytön ensimmäinen seikka on kustannusten kattamatta jättäminen. Kun muuttuvat kustannukset jäävät kattamatta, toinen seikka, siis saalistusaikomus, oletetaan, kun taas silloin, kun on kyse keskimääräisiä kokonaiskustannuksia alhaisemmista hinnoista, on esitettävä näyttöä kilpailun poistamiseen tähtäävästä suunnitelmasta. Tämä aikomus poistaa kilpailu on osoitettava luotettavien ja yhtäpitävien seikkojen avulla (tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:T:1994:246, 151 kohta). (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 197 kohta)

891. Markkinaoikeus katsoo valituksenalaisessa päätöksessä viitatusta ja muun muassa sen 389–395 kohdassa tarkemmin selostetusta asiakirja-aineistosta (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2, 20, 22, 56, 57, 59, 60–63, 65, 66, 70–73 ja 78–81) kokonaisuutena arvioituna ilmenevän, että Valio on 1.3.2010 alkaen tehnyt hinnanalennuksesta asiakaskohtaiset toimet käsittävän yksityiskohtaisen suunnitelman, jonka tarkoituksena on ollut 18 kuukauden aikana eli ennen vuoden 2011 loppua saada Arla Ingmanin aloittama ruotsalaisen raakamaidon maahantuonti loppumaan tai ainakin merkittävästi pienenemään ja yhtiö poistumaan markkinoilta tai ainakin yhtiön markkinaosuus pienenemään, kasvattaa Valion markkinaosuus 80 prosenttiin ja nostaa perusmaitojen hintoja tavoitteen tultua saavutetuksi. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se Valion vetoama seikka, että yhtiön strategisena tavoitteena on jo vuonna 2009 ollut saavuttaa 80 prosentin markkinaosuus maidoissa. (Valion kirjallinen todiste 54)

892. Asiakirjanäytöstä käy myös ilmi, että Valio on ollut tietoinen siitä, että sen omaksuma hinnoittelustrategia on ollut taloudellisesti kestämätön sen kilpailijoille ja että nämä eivät pidemmällä tähtäimellä pystyisi vastaamaan Valion hinnoitteluun: "Pieniin kilpaileviin meijereihin hinnanlasku iskee nopeammin. Mitä pidempään hankala tilanne jatkuu, sitä vaikeammaksi niiden asema muuttuu. Ne ovat pitkän maitosodan todennäköisimmät uhrit. Nopeammissa vaihtoehdoissa pienten selviämismahdollisuudet kasvavat." (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

893. Valio on ollut myös tietoinen siitä, että se pystyy toimimaan markkinoilla kilpailijoitaan, erityisesti Arla Ingmania, kannattavammin. (tämän päätöksen 839 kohdassa selostettu valituksenalaisen päätöksen 390 kohta, 3. lainattu kappale) (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

894. Markkinaoikeus katsoo kuten virasto, että myös valituksenalaisessa päätöksessä viitatut, Valion ylimmässä johdossa laaditut asiakirjat osoittavat Valion tarkoituksena olleen Arla Ingmanin syrjäyttäminen markkinoilta kokonaan tai merkittäviltä osin.

895. Valion toteuttamasta hinnanalennuksesta ja strategiasta on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

896. AH on kertonut, että Valio oli vuonna 2008 korottanut perusmaitojen hintoja yhteensä 12 sentillä. Valio oli vuonna 2010 päättänyt palauttaa perusmaidon hinnan ennen vuoden 2008 hinnankorotuksia vallinneelle tasolle. Käytännössä hinta ei ollut aivan palautunut tuolle tasolle, koska hinnanalennus oli ollut 10 senttiä. Valion toteuttama 10 sentin hinnanalennus oli ollut synkronissa kilpailuun vastaamiseen pohjautuen siihen, että maidon tilityshinta oli muuttunut samassa suhteessa, siihen, että Valion hinta oli ollut ainakin 6 senttiä korkeampi kuin kilpailijan, sekä siihen, mikä maidosta maksettava hinta oli Ruotsissa, Tanskassa ja Baltiassa ollut. Valiolla oli ollut tieto siitä, että ruotsalaista maitoa myytiin halvemmalla kuin suomalaista.

897. AH oli koko ajan tiennyt, että perusmaitojen osalta 10 sentin hinnanalennus olisi yhtiölle edelleen kokonaisuutena kannattavampaa ja edullisempaa kuin maitomäärän ohjaaminen jauheille. Valion perusmaitojen myyntimäärät olivat tähän mennessä laskeneet vuodesta 2007 yli 110 miljoonaa litraa. Perusmaitojen hinnat olisivat laskeneet joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, sillä hintapaine oli ollut olemassa.

898. AH:n mukaan Valio oli hintaneuvotteluilla tavoitellut sitä, että yhtiö pystyisi säilyttämään silloiset määränsä ja mahdollisesti estämään tuontimaidon määrän kasvun. Tarkoitus oli ennen kaikkea ollut pysäyttää tuonnin kasvu ja totta kai sitten omilla toimenpiteillä ja brändillä saada vahva asema markkinoilla. Sitä, että Valio olisi pystynyt lopettamaan tuonnin, ei ollut nähty realistisena vaihtoehtona. Valio ei ollut tähdännyt siihen, että se poistaisi ruotsalaisen tai tuontituotteen markkinoilta. AH:n mielestä tällaista ei ole tarkoitettu myöskään Valion toimitusjohtajan sähköpostien 14. ja 15.2.2010 eikä Valion johtoryhmän kokouspöytäkirjan 23.11.2010 kirjauksilla (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2, 57 ja 63-1).

899. AH on kertonut, että Valiolla on strategiamapit erikseen. Strategiat, myyntikokousaineisto ja myynninohjaus ovat kaikki virallisia asiakirjoja, jotka löytyvät Valiolta. Puhekielinen sähköpostikeskustelu on minimaalista. Varsinainen ohjaus tapahtuu muilla kuin sähköposteilla.

900. AH:n mukaan markkinaosuuden nosto 80 prosenttiin on ollut Valion strategiassa jo varmaan 1980- tai 1990-luvulta asti eikä ole mitenkään liittynyt ruotsalaisen maidon tuontiin.

901. AH ei ole osannut sanoa, mihin Valion toimitusjohtajan sähköposteissa 14. ja 15.2.2010 mainitulla 18 kuukauden jaksolla on viitattu (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2 ja 57). Myyntisuunnitelmia on tehty 12 kuukauden jaksoille neljän kuukauden jaksoissa. AH on todennut 4.3.2010 kirjoittamansa viestin olleen yksittäinen kommentti myyntikentälle (valituksenalaisen päätöksen liite 59). Tavoitteena ei ollut ollut hintojen nousu, vaan AH oli viestissään kirjoittanut lohduttaakseen myyntikenttää, ettei Valio ollut menettämässä markkinoita.

902. AH ei ole muistanut Valion johtoryhmän kokouksessa maaliskuussa 2010 keskustellun siitä, että Valion pitäisi saada lisää tuottajia (valituksenalaisen päätöksen liite 60).

903. OH on kertonut, että syksyllä 2009 Valion perusmaitomäärät olivat olleet laskussa ruotsalaisen maidon otettua huomattavasti markkinaosuutta. Hinnanalennuksen 2010 motiivina ja tavoitteena oli ollut markkinaosuuksien takaisin saaminen ja ruotsalaisen maidon tuomaan kilpailuun vastaaminen. Oli tarkasteltu sitä, minkä suuruinen hinnanalennus olisi taloudellisesti järkevä. Hinnanalennusta oli verrattu vaihtoehtoiseen tuottoon ja tarkistettu, ettei mentäisi sen alle. Vaihtoehtoiset tuotteet olisivat olleet teollisuusmaitojauhe ja joissain tilanteissa bulkki-edam.

904. KJ on kertonut, että Valion vuonna 2010 toteuttaman hinnanalennuksen tavoitteena on ollut pysäyttää yhtiön perusmaitomäärien raju lasku. Laskua ei ole onnistuttu pysäyttämään, vaan se on jatkunut.

905. KJ:n mukaan AH:n viesti 4.3.2010 on ollut kaupallista kielenkäyttöä (valituksenalaisen päätöksen liite 59). Valion toimitusjohtajan sähköpostissa mainittu 18 kuukauden jakso ei ollut ollut myynnin strategia, eikä KJ ollut keskustellut siitä. Myynti tekee asiakasyhteistyötä eikä käytä tuollaista muotoilua päivittäisessä työssä. KJ ei ollut käytännössä kovinkaan paljon osallistunut Valion toimitusjohtajan sähköpostissa 14.2.2010 (valituksenalaisen päätöksen liite 2) viitattuun AH:n joukkojen kanssa viriteltyyn suunnitelmaan, sillä myynti on operatiivinen yksikkö, joka toteuttaa tehtyjä päätöksiä eikä tee yksin tietyn mittakaavan toimenpiteitä.

906. KJ on todennut, etteivät hinnat ole nopeasti nostettavissa vaan hintojen korottaminen mittavien laskujen jälkeen vie vuosia. Tuoteryhmäkohtaisten tukkuhintojen korottamiset vuonna 2008 ovat olleet mahdollisia vuoden 2007 maailmanmarkkinatilanteen suuren heilahtelun ja voimakkaiden raaka-aine-, rehu- ja muiden kustannusten nousujen vuoksi. Vuoden 2013 hintojen korottamisen taustalla on ollut viranomaispäätös.

907. KJ on todennut, etteivät tuottajakysymykset kuulu operatiiviselle myynnille.

908. IA:lle Valion perusmaitojen 10 sentin hinnanlasku 1.3.2010 oli tullut täytenä yllätyksenä, eikä hän ole muistanut tällaista tapahtuneen aikaisemmin. Normaalisti meijerien kanssa neuvotellaan sentin kymmenesosista, enintään sentistä. Se, että meijeri lähettää uuden tarjouksen kesken valikoimajakson, on erittäin poikkeuksellista.

909. HT on kertonut, että Valion perusmaitojen 10 sentin hinnanlasku 1.3.2010 oli ollut poikkeuksellista, eikä hän ole muistanut näin toimitun aikaisemmin. Yleensä meijerien ja kaupan välillä neuvotellaan joidenkin senttien hintamuutoksista.

910. RI on kertonut, että Valion perusmaitojen 10 sentin hinnanlasku 1.3.2010 oli ollut erittäin poikkeuksellista. Hänen muistaakseen tämä oli ollut ensimmäinen kerta, kun hintoja oli laskettu kesken valikoimajakson. Yksi sentti on 1,5 miljoonaa euroa Arla Ingmanille, ja yleensä taisteltiin sentin kymmenyksistä.

911. RI:n mukaan Arla Ingmanin oli ollut vastattava Valion alennettuun hintaan alentamalla omaa hintaansa saman verran, mikä oli ollut täysin tappiollista. Yhtiö oli toivonut, että tämä olisi ollut hyvin lyhytaikaista ja että hinnat olisivat palanneet ennalleen. RI:n arvion mukaan hinnanalennuksen on täytynyt olla aika tappiollista myös Valiolle.

912. RI:n mukaan Arla Ingmanin arvio oli ollut, että Valion hinnanalennus oli ollut selkeä hyökkäys Arla Ingmania kohtaan ja sen pyrkimyksenä saada yhtiö pois pakatun maidon markkinoilta.

913. TKK:n mukaan perusmaitojen 10 sentin hinnanalennus oli ollut poikkeuksellisen suuri, etenkin kun samaan aikaan kiintiömaidon rasvattoman osan hintaa yli 500.000 litran osalta oli nostettu 10–20 prosenttia. Hän ei ole muistanut, että perusmaidon hintaa olisi kesken valikoimajakson muutettu. TKK on kertonut, että Valion laskettua perusmaitojensa hintaa maaliskuussa 2010 myös Ilmajoen Osuusmeijeri oli laskenut hintojaan. Ilmajoen Osuusmeijeri oli myöhemmin koettanut olla laskematta hintojaan, jolloin sen hinnat olivat olleet 2–4 senttiä litralta korkeammat, mikä oli välittömästi johtanut yli 25 prosentin myynnin laskuun.

914. JO on kertonut, että Valion perusmaitojen 10 sentin hinnanlasku 1.3.2010 oli ollut hyvin poikkeuksellista, eikä hän ole muistanut näin toimitun aikaisemmin.

915. Asiakirjoista ilmenevää Valiolla ollutta syrjäyttämistarkoitusta tukee IA:n, HT:n, RI:n, TKK:n ja JO:n kertoma siitä, että Valion 1.3.2010 alkaen toteuttama hinnanalennus on ollut sekä ajankohdaltaan että suuruudeltaan poikkeuksellinen.

916. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin AH:n, OH:n tai KJ:n kertoma eikä se, että Valion myyntikokouksissa on käsitelty erillisiä Valion johdon tilanne- ja strategiakatsauksia tai että näitä muita asiakirjoja on mahdollisesti koottu omiin strategiamappeihin. Kun otetaan huomioon, että asiassa tältä osin esitetty asiakirja-aineisto on Valion ylimmän johdon Valiossa johtavissa tai vastaavissa tehtävissä oleville henkilöille osoittamaa tai johtavissa tai vastaavissa tehtävissä olevien henkilöiden välistä, ei ole pidettävä uskottavana, että asiakirjoissa olevat kielelliset ilmaukset olisivat olleet objektiivisesti arvioidusta sisällöstään poiketen kaupallista kielenkäyttöä taikka tarkoitetut lohdutukseksi tai kannustukseksi. Myöskään se, ettei Valio ole onnistunut pysäyttämään perusmaitomääriensä laskua, ei ole merkityksellistä asian arvioinnissa.

1.2.5.3.3 Valion alennuskäytäntöjen vaikutus kilpailijoiden toimintaan

917. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut Valion alennuskäytäntöjä osana poissulkevaa menettelyä ja todennut niiden korostaneen Valion muuttuvat kustannukset alittaneen hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. Asiassa ei näin ollen ole Valion valituksen johdosta markkinaoikeudessa arvioitavana, onko yhtiön alennuskäytäntöjä pidettävä erillisinä kilpailurikkomuksina.

Valituksenalainen päätös

918. Virasto on arvioinut kokonaisuutena Valion menettelyä, jonka tarkoituksena on ollut kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen. Muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta ovat korostaneet yhtiön S-ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset, jotka ovat lisänneet Arla Ingmanin tappiollisuutta. (valituksenalaisen päätöksen 404 kohta)

919. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion ja Arla Ingmanin välinen kilpailu toimituksista vähittäiskaupalle on kohdistunut erityisesti toimituksiin S-ryhmälle, joka on pitänyt valikoimissaan kahta merkkiperusmaidon päätoimittajaa ja aktiivisesti kilpailuttanut toimittajia vastakkain. Esimerkiksi K ryhmän osalta vastaavaa kilpailuasetelmaa ei ole syntynyt. Ruokakesko on pitänyt valikoimassaan vain yhtä merkkiperusmaidon toimittajaa, joka on ollut Valio. K-ryhmä on kilpailuttanut meijereitä lähinnä Pirkka-maidon valmistuksessa. Arla Ingman on toimittanut yksittäisiin K-kauppoihin vain jonkin verran merkkiperusmaitoja, ja sen osuus Ruokakeskon perusmaitojen kokonaishankinnoista on jäänyt alle 10 prosenttiin. Viraston asiassa saamien selvitysten mukaan Valio ei ole tarkastelun kohteena olevana ajankohtana tarjonnut Ruokakeskolle volyymiperusteisia kasvutarjouksia. (valituksenalaisen päätöksen 405 kohta)

920. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että neuvotellessaan perusmaitojen toimituksista S-ryhmälle Valio on tarjonnut erisuuruisiin volyymeihin sidottuja hintoja. Tarjottu hinta on ollut sitä alhaisempi, mitä suuremmasta volyymista on ollut kysymys. (valituksenalaisen päätöksen 406 kohta)

1 Valion SOK:lle tarjoamat volyymialennukset

921. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että viraston SOK:lta saaman selvityksen mukaan Valio on tarjonnut SOK:lle perusmaitoja kolmella eri volyymilla: aikaisempia ostoja vastaavalla volyymilla (nykyvolyymi), aikaisempaa volyymia hieman suuremmalla volyymilla (niin sanottu Kasvu 1 volyymi) sekä volyymitasolla, joka kattaa yli [liikesalaisuus] prosenttia SOK:n perusmaitojen kokonaishankintamäärästä. (niin sanottu Kasvu 2 volyymi). (valituksenalaisen päätöksen liitteet 66 ja 72) (valituksenalaisen päätöksen 407 kohta) Termit "Kasvu 1 volyymi" ja "Kasvu 2 volyymi" ovat viraston käyttämiä nimityksiä Valion SOK:lle tarjoamille alennusportaille.

922. Valituksenalaisen päätöksen mukaan vuonna 2010 Valion SOK:lle soveltamien alennusportaiden tasot ovat olleet nykyvolyymi ja nykyvolyymi + [5–15] miljoonaa litraa (Kasvu 1 volyymi). SOK:n virastolle toimittamien tietojen mukaan Valio ei ole tarjonnut hintakausille aikavälillä 1.3.2010 ja 31.12.2010 lainkaan SOK:n koko hankintavolyymia vastaavaa määrää tai määrää, johon olisivat sisältyneet SOK:n kotimaisen maidon hankinnat Arla Ingmanilta (Kasvu 2 volyymi). Valion SOK:lle tarjoamien hintojen ero nykyvolyymin ja Kasvu 1 volyymin välillä on ollut suuruusluokaltaan [alle 3] senttiä. (valituksenalaisen päätöksen 408 kohta)

923. Valituksenalaisen päätöksen mukaan SOK:n virastolle toimittamista tiedoista ilmenee, että vuonna 2011 Valion soveltamat volyymialennusportaat ja näiden taso ovat muuttuneet. Vuoden 2011 ensimmäiselle valikoimajaksolle Valion volyymiportaiksi ovat tulleet: nykyvolyymi, nykyvolyymi + [1–10] miljoonaa litraa (Kasvu 1 volyymi) ja nykyvolyymi + [15–25] miljoonaa litraa (Kasvu 2 volyymi). Kasvu 1 volyymin tasolla Valio on tarjonnut SOK:lle alennusta [alle 5] senttiä litralta ja Kasvu 2 volyymin tasolla Valio on tarjonnut SOK:lle alennusta [alle 5] senttiä litralta. (valituksenalaisen päätöksen 409 kohta)

924. Valituksenalaisen päätöksen mukaan [1–10] miljoonan litran lisäys toimitusvolyymiin valikoimajaksolla vuonna 2011 olisi näin ollen tuottanut noin [alle 3] sentin alennuksen Valion koko sen valikoimajakson toimitusvolyymille ja [15–25] miljoonan litran lisäys noin [alle 5] sentin alennuksen Valion koko sen valikoimajakson toimitusvolyymille. (valituksenalaisen päätöksen 410 kohta)

[taulukko liikesalaisuus]

925. Valituksenalaisen päätöksen mukaan SOK:n virastolle toimittamat tiedot osoittavat, että vuonna 2011 nykyvolyymin ja Kasvu 2 volyymin välinen ja siten halvimman ja kalleimman tarjoushinnan välinen ero on kasvanut [alle 3] sentistä [alle 5] senttiin edelliseen vuoteen nähden. (valituksenalaisen päätöksen 411 kohta)

926. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu Valion muuttaneen 1.5.2012 alennusjärjestelmäänsä siten, että se on lisännyt alennusportaiden määrää ja alentanut enimmäisalennukseen oikeuttavan ostomäärän rajan [150–250] miljoonasta litrasta [100–200] miljoonaan litraan. Valion virastolle toimittaman selvityksen mukaan uusi alennusjärjestelmä on perustunut kustannussäästöjen siirtämiseen asiakkaille. Valion mukaan 20 miljoonan litran lisävolyymi on alentanut koko sen perusmaitovolyymin tuotantokustannuksia sentillä litralta. (valituksenalaisen päätöksen 412 kohta)

2 Valion alennuskäytännöt ovat korostaneet saalistushinnoittelun poissulkevaa vaikutusta

927. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston selvitykset osoittavat, että Valion toteutuneet hinnat perusmaitojen myynnissä vähittäiskaupalle ovat 1.3.2010 lähtien olleet tasolla, joka ei ole kattanut edes muuttuvia kustannuksia. Siten on selvää, että myös Valion korkeammille volyymimäärille tarjoamien toteutuneita hintoja alhaisempien kasvutarjouksien (Kasvu 1 volyymi ja Kasvu 2 volyymi) mukaiset hinnat ovat olleet tasolla, jolla muuttuvista kustannuksista on katettu vielä pienempi osuus kuin toteutuneilla hinnoilla. (valituksenalaisen päätöksen 413 kohta)

928. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Arla Ingman on näin ollen joutunut SOK:lle tarjoamassaan hinnassa korvaamaan Valion tarjoamien korkeamman portaan alennusten saamatta jäämisen sekä vastaamaan kasvutarjouksen mukaiseen alennettuun hintaan, jotta se on onnistunut säilyttämään osuutensa SOK:n toimituksista. Tämä on lisännyt olennaisesti Arla Ingmanin tappiollisuutta, koska se on joutunut myymään perusmaidot SOK:lle vielä Valiota alhaisemmin hinnoin. (valituksenalaisen päätöksen 414 kohta)

929. Viraston mukaan sen hallussa olevien tarjousasiakirjojen sekä niihin perustuvien SOK:n sisäisten asiakirjojen perusteella voidaan todeta, että SOK on myös tosiasiassa käyttänyt Valion tarjoamia kasvutasoja pohjana arvioidessaan Arla Ingmanin ja muiden meijereiden tarjoamien hintojen kilpailukykyisyyttä. Hintaneuvotteluja koskevan SOK:n sisäisen kirjeenvaihdon perusteella voidaan todeta, että SOK on verrannut Arla Ingmanin tarjoamia hintoja Valion tarjoamaan Kasvu 1 hintaan vuonna 2010 (valituksenalaisen päätöksen liite 65) ja Kasvu 2 hintaan vuonna 2011 (valituksenalaisen päätöksen liitteet 66, 70–72 ja 78). SOK:n sisäisessä kirjeenvaihdossa kuvataan asiaa muun muassa seuraavasti:

[liikesalaisuus] (valituksenalaisen päätöksen liite 70)

[liikesalaisuus] (valituksenalaisen päätöksen liite 71)

(valituksenalaisen päätöksen 415 kohta)

930. Valituksenalaisen päätöksen mukaan SOK:n virastolle toimittamasta aineistosta käy myös ilmi, että SOK on pyytänyt Arla Ingmanilta uusia tarjouksia, kunnes sen tarjoamat hinnat ovat laskeneet riittävän lähelle Valion tarjoamia Kasvu 2 volyymin mukaisia hintoja. SOK on viestinyt Arla Ingmanille, että tarjoushintojen alentaminen on välttämätöntä, sillä muutoin Arla Ingmanin tarjoama hinta ei ole kilpailukykyinen, mikä puolestaan johtaa hankintamäärien selvään alentumiseen. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 79–81) (valituksenalaisen päätöksen 416 kohta)

931. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että alennusrajan korottaminen ja alennusprosentin kasvattaminen nykyvolyymin mukaisen kalleimman hinnan ja korkeimmalle kasvuvolyymille tarjotun halvimman hinnan välillä vuonna 2011 ovat lisänneet Valion alennusjärjestelmän poissulkevaa vaikutusta. Halutessaan puolustaa osuuttaan SOK:n hankintavolyymeista vuonna 2011 Arla Ingman on joutunut myymään perusmaidot SOK:lle hinnalla, joka on ollut kilpailukykyinen suhteessa korkeamman portaan huomattavasti edullisempaan (Kasvu 2 volyymi) kasvutarjoukseen ja joka on korvannut SOK:n saamatta jääneet alennukset tämän volyymialennusrajan alle jäävistä toimitusmääristä. Valion käyttämien alennusten markkinat sulkeva vaikutus on siten olennaisesti lisääntynyt vuodesta 2010, jolloin Valion hintaan vastaaminen on edellyttänyt sitä, että Arla Ingmanin tarjoaman hinnan oli oltava kilpailukykyinen suhteessa Valion tarjoamaan alemman portaan pienempään kasvutarjoukseen (Kasvu 1 volyymi). (valituksenalaisen päätöksen 417 kohta)

3 Valion alennuskäytäntöjen valikoivuus

932. Viraston mukaan sen selvitykset osoittavat, että Valio on kohdistanut volyymiperusteisia alennuksia erityisesti hankintojaan Arla Ingmanille siirtäneeseen S-ryhmään. Valion soveltaman alennustaulukon suurimmat alennukset tuottavat korkeimmat kasvutarjoukset ovat edellyttäneet niin suuren perusmaitovolyymin hankkimista Valiolta, etteivät ne ole soveltuneet lainkaan muihin vähittäiskaupan ryhmittymiin kuin S-ryhmään. Esimerkiksi Ruokakeskon perusmaitohankintojen kokonaismäärä on vuosittain ollut noin [100–150], josta merkkiperusmaitojen osuus on ollut noin [100–120] miljoonaa litraa, kun Valion korkeimman portaan kasvutarjoukset olisivat vuonna 2011 edellyttäneet noin [150–200] miljoonan litran vuosiostoja. (valituksenalaisen päätöksen 418 kohta)

933. Valituksenalaisen päätöksen mukaan virasto on kiinnittänyt erityisesti huomiota Valion S ryhmälle 25.3.2010 antamaan tarjoukseen. Valio on tarjonnut SOK:lle toistamiseen kesken saman valikoimajakson uusia lisäalennuksia 1.3.2010 voimaan tulleiden alennusten lisäksi. Valion tarjouksen ehtona on ollut, että SOK lisäisi ostojaan Valiolta noin [10–40] miljoonalla litralla. Ilman volyymien kasvattamista hinnat olisivat säilyneet ennallaan. Valion tarjous oli tehty viiden kuukauden jaksolle (4–8/2010), kun normaalit jaksohinnat ja volyymit sovitaan 4 kuukauden ajaksi. Näin ollen Valion volyymiperusteinen tarjous ei ole vertailukelpoinen sen vuonna 2010 tekemien muiden volyymitarjousten kanssa. Valion tarjous ei ole ollut yleinen hinnan lasku, vaan S ryhmälle osoitettu ylimääräinen tarjous volyymien kasvattamiseksi. Valio ei ole tarjonnut vastaavaa alennusta muille vähittäiskaupan ryhmittymille. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 21 ja 22) (valituksenalaisen päätöksen 419 kohta)

934. Valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan Valion tarjouksen johdosta Arla Ingman on joutunut jälleen alentamaan hintojaan vastatakseen Valion kasvutarjouksen hintoihin. Arla Ingmanin alennettua hintojaan ei volyymin siirtymiä meijereiden välillä ole tullut, ja näin ollen Valion hinnat SOK:lle eivät ole alentuneet. S ryhmälle osoitettu kasvutarjous on siten syventänyt Arla Ingmanin tappiollisuutta myös Valioon nähden. (valituksenalaisen päätöksen 420 kohta)

935. Virasto on katsonut Valion alennuskäytäntöjen valikoivan kohdistumisen S-ryhmään korostaneen entisestään Valion harjoittaman kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. (valituksenalaisen päätöksen 421 kohta)

4 Alennuskäytäntöjen tavoitteena on ollut S-ryhmän ostojen keskittäminen Valiolle

936. Valituksenalaisen päätöksen mukaan sen lisäksi, että Valion korkeammille volyymimäärille tarjoamien kasvutarjouksien mukaiset hinnat ovat olleet tasolla, jolla muuttuvista kustannuksista on katettu vielä pienempi osuus kuin toteutuneilla hinnoilla, sisältyy yhtiön S-ryhmälle soveltamiin alennuskäytäntöihin useita piirteitä, jotka oikeuskäytännön mukaisesti vahvistavat alennusten poissulkevaa vaikutusta. Näitä ovat edellä kuvattujen seikkojen lisäksi Valion asema välttämättömänä kauppakumppanina, alennusten kohdistuminen kokonaisostomäärään sekä alennusrajan asettaminen tasolle, joka olisi toteutuessaan johtanut siihen, että SOK olisi tehnyt hankintansa suurilta osin Valiolta. (valituksenalaisen päätöksen 424 kohta)

937. Valituksenalaisen päätöksen mukaan virasto on tarkastellut raakamaidon saatavuutta ja Valion kilpailijoiden käytössä olevaa perusmaitojen pakkauskapasiteettia valituksenalaisen päätöksen 10.2.6 jaksossa. Tarkastelu osoittaa, että erityisesti raakamaidon saatavuus ja osaltaan myös pakkauskapasiteetin rajallisuus rajoittavat Valion kilpailijoiden mahdollisuuksia kilpailla vähittäiskaupan kysynnästä. Lisäksi Valion asemaa välttämättömänä kauppakumppanina vahvistaa yhtiön vahva tuotemerkki, historiallinen asema suomalaisten maidontuottajien omistamana yrityksenä sekä alueellinen kuluttajamieltymys. Viraston selvitykset osoittavat, että osa S-ryhmän alueosuuskaupoista hankkii kuluttajiensa mieltymysten vuoksi ensisijaisesti Valion maitoja. Valio on siten S-ryhmälle välttämätön kauppakumppani, ja S-ryhmä joutuu siten joka tapauksessa hankkimaan osan perusmaidoistaan Valiolta. (valituksenalaisen päätöksen 425 kohta)

938. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion alennusjärjestelmässä alennukset myönnetään kaikista viitejakson aikana tehdyistä ostoista sen sijaan, että alennukset myönnettäisiin vain alennusrajan ylittävistä ostoista. Neuvoteltaessa toimituksista ja hinnoista SOK:n kanssa Valio on tarjonnut perusmaitoja kolmella eri volyymilla, joiden hinta on ollut sitä alhaisempi, mitä suuremmasta volyymista on ollut kysymys. Suuremmalle volyymille myönnetty alennus on kohdistunut koko tarjottuun volyymiin eikä vain alennusportaiden väliseen lisävolyymiin, kuten esimerkiksi nykyvolyymin ja kasvu 1 volyymin väliseen lisävolyymiin. Kysymys on näin ollen kaikista viitejakson aikana tehdyistä ostoista myönnettävistä ehdollisista alennuksista, sillä vähittäiskaupan sopiessa hankkivansa Valiolta korkeamman volyymin mukaisen määrän perusmaitoja esimerkiksi "Kasvu 2 volyymille" tarjotulla hinnalla, soveltuu volyymiperusteinen hinta SOK:n koko hankintamäärään. (valituksenalaisen päätöksen 426 kohta)

939. Valituksenalaisen päätöksen mukaan S-ryhmän toimintatapana on, että perusmaitojen hinnat ja volyymit neuvotellaan meijereiden kanssa etukäteen erikseen jokaiselle neljän kuukauden valikoimajaksolle. Kyse ei siten ole kaupankäyntitavasta, jossa ostoja kerrytettäisiin valikoimajakson aikana ja tavoiteltaisiin tiettyä alennusrajaa, jonka meijeri on asettanut lisäalennusten saamisen ehdoksi. Kilpailutus toimittajien välillä tapahtuu etukäteen, samoin hinnat ja toimitusmäärät neuvotellaan etukäteen. Kauppatavasta johtuen Valion kilpailijat joutuvat siten vastaamaan Valion volyymiperusteisiin hintoihin jo neuvotteluvaiheessa sen sijaan, että kilpailu käytäisiin valikoimajakson aikana esimerkiksi siitä, keneltä S-ryhmä hankkii viimeiset yksiköt ennen volyymiperusteisen alennusrajan saavuttamista. (valituksenalaisen päätöksen 427 kohta)

940. Valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan SOK:n ja meijereiden välisissä neuvotteluissa sovitut volyymit eivät kuitenkaan ole sitovia, koska alueosuuskaupat tekevät itsenäisesti päätöksen siitä, mitä maitoja ne ottavat valikoimiinsa. Sovitun volyymimäärän alittaminen ei siten johda esimerkiksi jo myönnettyjen alennusten takaisinperintään. SOK:n ja meijereiden neuvottelut toistuvat kuitenkin valikoimajakso toisensa jälkeen samanlaisina. Huolimatta siitä, että volyymitavoitteet eivät ole sitovia, toistuva neuvotteluasetelma rajoittaa olennaisesti S-ryhmän mahdollisuuksia käyttää väärin Valion tarjoamia volyymialennuksia. SOK ei esimerkiksi voi menetellä siten, että se toistuvasti ilmoittaisi Valiolle korkeamman volyymiennusteen hyötyäkseen alhaisemmista hinnoista vaikka sen tiedossa olisi, etteivät alueosuuskaupat tule hankkimaan riittävää määrää Valion maitoja volyymitavoitteen saavuttamiseksi. Toistuva neuvotteluasetelma johtaa siihen, että SOK pyrkii neuvotteluissa sopimaan hinnat ja toimitusvolyymit mahdollisimman realistisen arvion perusteella. (valituksenalaisen päätöksen 428 kohta)

941. Valituksenalaisen päätöksen mukaan asia käy ilmi myös viraston hallussa olevasta asiakirjanäytöstä. Valion ja SOK:n välinen kirjeenvaihto osoittaa Valion [ilmoittaneen volyymitavoitteiden ehdoista]. (valituksenalaisen päätöksen liite 73) (valituksenalaisen päätöksen 429 kohta)

942. Valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan Valion menettelyn poissulkevaa vaikutusta on lisäksi vahvistanut se, että yhtiö on muuttanut alennuskäytäntöään vuodelle 2011 asettamalla alennusrajan tasolle, joka olisi toteutuessaan johtanut siihen, että Valion osuus SOK:n toimituksista olisi ollut [liikesalaisuus] prosenttia (Kasvu 2 volyymi). Viraston asiakirjanäytöstä ilmenee, että korkeimman portaan volyymitarjouksen hyväksyminen olisi merkinnyt käytännössä sitä, että SOK olisi siirtänyt valtakunnallisten neuvottelujen perusteella hankittavan kotimaisen perusmaidon osuuden kokonaan Valiolle. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 66 ja 72) (valituksenalaisen päätöksen 430 kohta)

Viraston valituksenalaiseen päätökseen markkinaoikeuskäsittelyn aikana tekemät korjaukset

943. Virasto on asian markkinaoikeuskäsittelyn aikana ilmoittanut korjaavansa valituksenalaisen päätöksensä Valion SOK:lle tarjoamat volyymialennukset jaksoa seuraavasti:

944. 407. Viraston SOK:lta saaman selvityksen mukaan Valio on tarjonnut SOK:lle perusmaitoja kolmella eri volyymilla: aikaisempia ostoja vastaavalla volyymilla (nykyvolyymi), aikaisempaa volyymia hieman suuremmalla volyymilla (niin sanottu Kasvu 1 volyymi) sekä volyymitasolla, joka kattaa yli [liikesalaisuus] prosenttia SOK:n perusmaitojen kokonaishankintamäärästä (niin sanottu Kasvu 2 volyymi).

945. 408. Vuonna 2010 Valion SOK:lle soveltamien alennusportaiden tasot ovat jaksolla 3–8 olleet vuosivolyymeiksi muutettuina nykyvolyymi [80–120] miljoonaa litraa ja kasvutarjous [120–160] miljoonaa litraa (niin sanottu Kasvu 1 volyymi). Valio on tarjonnut jaksolle 3–8/2010 SOK:n koko Valiolta hankkimalle volyymille alennusta [1–3] senttiä litralta, jos SOK olisi hyväksynyt tarjotun [20–60] miljoonaa litraa korkeamman vuosivolyymin (Kasvu 1 volyymi). (viraston kirjallinen todiste 37, 1.11.2013)

946. 409. Jaksolle 4–8/2010 Valion SOK:lle soveltamien alennusportaiden tasot ovat vuosivolyymeiksi muutettuina olleet nykyvolyymi [80–120] miljoonaa litraa ja kasvutarjous [120–160] miljoonaa litraa (Kasvu 1 volyymi). Valio on tarjonnut jaksolle 4–8/2010 SOK:n koko Valiolta hankkimalle volyymille alennusta [2–5] senttiä litralta, jos SOK olisi hyväksynyt tarjotun [20–60] miljoonaa litraa korkeamman vuosivolyymin (Kasvu 1 volyymi). (viraston lausunnon liite 18)

947. 410. Jaksolle 9–12/2010 Valion SOK:lle soveltamien alennusportaiden tasot ovat vuosivolyymeiksi muutettuina olleet nykyvolyymi [80–120] miljoonaa litraa ja kasvutarjous [100–140] miljoonaa litraa (Kasvu 1 volyymi). Valio on tarjonnut jaksolle 9–12/2010 SOK:n koko Valiolta hankkimalle volyymille alennusta [1–3] senttiä litralta (Kasvu 1 volyymin keskimääräinen alennus [1–5] senttiä vähennettynä nykyvolyymille annetulla alennuksella [0–3] senttiä) (viraston kirjallinen todiste 49, 1.11.2013), jos SOK olisi hyväksynyt tarjotun [10–50] miljoonaa litraa korkeamman vuosivolyymin (Kasvu 1 volyymi). (viraston lausunnon liite 21 ja viraston kirjallinen todiste 38, 1.11.2013)

948. 411. SOK:n virastolle toimittamien tietojen mukaan Valio ei ole tarjonnut aikavälillä 1.3.2010 ja 31.12.2010 lainkaan SOK:n koko hankintavolyymia vastaavaa määrää tai määrää, johon olisivat sisältyneet SOK:n kotimaisen maidon hankinnat Arla Ingmanilta (Kasvu 2 volyymi).

949. 412. SOK:n virastolle toimittamista tiedoista ilmenee, että vuonna 2011 Valion soveltamat volyymialennusportaat ja näiden taso ovat muuttuneet. Vuoden 2011 ensimmäiselle valikoimajaksolle Valion volyymiportaiksi on vuosivolyymeiksi muutettuina tullut [80–120] miljoonaa litraa (nykyvolyymi), kasvutarjous [100–140] miljoona litraa (Kasvu 1 volyymi) ja uutena kasvutarjous [140–180] miljoonaa litraa (Kasvu 2 volyymi). (viraston lausunnon liitteet 19 ja 20)

950. 413. Valio on vuonna 2011 tarjonnut SOK:n koko Valiolta hankkimalle volyymille alennusta [1–3] senttiä litralta, jos SOK olisi hyväksynyt tarjotun [10–50] miljoonaa litraa korkeamman vuosivolyymin (Kasvu 1 volyymi) ja [2–5] sentin alennuksen, jos SOK olisi hyväksynyt tarjotun [30–70] miljoonaa litraa korkeamman vuosivolyymin. (viraston lausunnon liitteet 8, 19 ja 20 sekä viraston kirjalliset todisteet 39 ja 40, 1.11.2013)

951. 414. Valio on 1.5.2012 muuttanut alennusjärjestelmäänsä siten, että se on lisännyt alennusportaiden määrää ja alentanut enimmäisalennukseen oikeuttavan ostomäärän rajan [150–200] miljoonasta litrasta [100–150] miljoonaan litraan. Valion virastolle toimittaman selvityksen mukaan uusi alennusjärjestelmä on perustunut kustannussäästöjen siirtämiseen asiakkaille. Valion mukaan 20 miljoonan litran lisävolyymi on alentanut koko sen perusmaitovolyymiin tuotantokustannuksia sentillä litralta.

952. Virasto on asian markkinaoikeuskäsittelyn aikana ilmoittanut korjaavansa valituksenalaisen päätöksensä Valion alennuskäytännöt ovat korostaneet saalistushinnoittelun poissulkevaa vaikutusta jaksoa seuraavasti:

953. 415. Viraston selvitykset (valituksenalaisen päätöksen 10.4.2 jakso) osoittavat, että Valion toteutuneet hinnat perusmaitojen myynnissä vähittäiskaupalle ovat 1.3.2010 lähtien olleet tasolla, joka ei ole kattanut edes muuttuvia kustannuksia. Siten on selvää, että myös Valion korkeammille volyymimäärille tarjoamien toteutuneita hintoja alhaisempien kasvutarjouksien (Kasvu 1 volyymi ja Kasvu 2 volyymi) mukaiset hinnat ovat olleet tasolla, jolla muuttuvista kustannuksista on katettu vielä pienempi osuus kuin toteutuneilla hinnoilla.

954. 416. Näin ollen Arla Ingman on joutunut SOK:lle tarjoamassaan hinnassa korvaamaan Valion tarjoamien korkeamman portaan alennusten saamatta jäämisen sekä vastaamaan kasvutarjouksen mukaiseen alennettuun hintaan, jotta se on onnistunut säilyttämään osuutensa SOK:n toimituksista. Tämä on lisännyt olennaisesti Arla Ingmanin tappiollisuutta, koska se on joutunut myymään perusmaidot SOK:lle vielä Valiota alhaisemmin hinnoin.

955. 417. Viraston hallussa olevien tarjousasiakirjojen sekä niihin perustuvien SOK:n sisäisten asiakirjojen perusteella voidaan todeta, että SOK on myös tosiasiassa käyttänyt Valion tarjoamia kasvutasoja pohjana arvioidessaan Arla Ingmanin ja muiden meijereiden tarjoamien hintojen kilpailukykyisyyttä. Hintaneuvotteluja koskevan SOK:n sisäisen kirjeenvaihdon perusteella voidaan todeta, että SOK on verrannut Arla Ingmanin tarjoamia hintoja Valion tarjoamaan Kasvu 1 hintaan vuonna 2010 (valituksenalaisen päätöksen liite 65) ja Kasvu 2 hintaan vuonna 2011. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 66, 70–72 ja 78) SOK:n sisäisessä kirjeenvaihdossa kuvataan asiaa muun muassa seuraavasti:

[liikesalaisuus] (valituksenalaisen päätöksen liite 70)

[liikesalaisuus] (valituksenalaisen päätöksen liite 71)

956. 418. SOK:n virastolle toimittamasta aineistosta käy myös ilmi, että SOK on pyytänyt Arla Ingmanilta uusia tarjouksia, kunnes sen tarjoamat hinnat ovat laskeneet riittävän lähelle Valion tarjoamia Kasvu 2 volyymin mukaisia hintoja. SOK on viestinyt Arla Ingmanille, että tarjoushintojen alentaminen on välttämätöntä, sillä muutoin Arla Ingmanin tarjoama hinta ei ole kilpailukykyinen, mikä puolestaan johtaa hankintamäärien selvään alentumiseen. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 79–81)

957. 419. Alennusrajan korottaminen vuodelle 2011 on lisännyt Valion alennusjärjestelmän poissulkevaa vaikutusta. Halutessaan puolustaa osuuttaan SOK:n hankintavolyymeista vuonna 2011 Arla Ingman on joutunut myymään perusmaidot SOK:lle hinnalla, joka on ollut kilpailukykyinen suhteessa korkeamman portaan huomattavasti edullisempaan (Kasvu 2 volyymi) kasvutarjoukseen ja joka on korvannut SOK:n saamatta jääneet alennukset tämän volyymialennusrajan alle jäävistä toimitusmääristä. Valion käyttämien alennusten markkinat sulkeva vaikutus on siten olennaisesti lisääntynyt vuodesta 2010, jolloin Valion hintaan vastaaminen edellytti sitä, että Arla Ingmanin tarjoaman hinnan oli oltava kilpailukykyinen suhteessa Valion tarjoamaan alemman portaan pienempään kasvutarjoukseen (Kasvu 1 volyymi).

Valio

958. Valio on katsonut, ettei viraston valituksenalaiseen päätökseen tekemiä korjauksia tule hyväksyä, koska valituksenalaisen päätöksen muuttaminen jälkikäteen ei ole mahdollista. Virasto on muuttanut valituksenalaisessa päätöksessä olevia virheellisiä alennusportaita (tarjouspyyntöjen ja tarjousten volyymit) ja alennusten määriä (senttiä litralta). Vaikka tiedot on nyt ainakin osittain korjattu, virasto on edelleen pitäytynyt virheellisissä johtopäätöksissään.

959. Valion mukaan S-ryhmän 19.2.2010 esittämän pyynnön mukaisesti tarjottujen eri volyymien tuotannolliseen tehokkuuteen perustuva hintaero on valikoimajaksolla 3–8/2010 ollut [0–5] senttiä litralta. (Valion liite 8, 18.11.2013, Valion kirjallinen todiste 55)

960. Viraston viittaaman valikoimajakson 4–8/2010 sijasta S-ryhmän kanssa jaksoksi on sovittu 5–8/2010. Tarjous oli annettu poikkeuksellisesti viidelle kuukaudelle ja tarjouksen volyymi oli sen vuoksi ollut [40–60] litraa eli käytännössä [30–50] miljoonaa litraa neljälle kuukaudelle. Volyymilla painotettu keskihinnan lasku voimassaolevaan hintaan nähden, ei suoraan hinnanero, on ollut [0–5] senttiä litralta. Eri volyymien tuotannolliseen tehokkuuteen perustuva "hintaero" on ollut [0–5] senttiä litralta sekä toimituserään (rullakko), pakkauskokoon, myymälärakenteeseen ynnä muuhun perustuen [0–5] senttiä litralta. Tässä Valion 25.3.2010 antamassa tarjouksessa myyntierän ja rullakkohinnan erottelu on ollut nimenomaan vain [120–160] miljoonan litran tarjouksessa. Sen sijaan [80–120] miljoonan litran tarjous, jonka S-ryhmä oli 23.2.2010 hyväksynyt ja jonka mukaiset hinnat olivat olleet voimassa 1.3.2010 lähtien, on ollut edellisen taulukon mukainen.

961. Kummassakin valikoimajaksolle 9–12/2010 S-ryhmän pyynnön 19.5.2010 mukaisesti 2.6.2010 tarjotussa volyymissa ([80–120] miljoonaa litraa ja [100–140] miljoonaa litraa) on ollut sisällä alennusta sekä volyymista että tehokkaammasta logistiikasta, keräilystä ja pakkauskoosta. (viraston kirjallinen todiste 38, 1.11.2013)

962. Valikoimajaksolle 9–12/2011 S-ryhmän pyyntöjen 29.7.2011 ja 19.8.2011 mukaisesti 2.8.2011 ja 22.8.2011 tarjottujen alimman volyymin [80–120] miljoonaa litraa ja keskimmäisen volyymin [100–140] miljoonaa litraa välinen hintaero on ollut [0–5] senttiä litralta, josta tuotannolliseen tehokkuuteen perustuva hintaero on ollut [0–5] senttiä litralta sekä toimituserään (rullakko), pakkauskokoon, myymälärakenteeseen ynnä muuhun perustuen [0–5] senttiä litralta. Alimman volyymin [80–120] miljoonaa litraa ja ylimmän volyymin [140–180] miljoonaa litraa välinen hintaero on puolestaan ollut [0–5] senttiä litralta, josta tuotannolliseen tehokkuuteen perustuva hintaero on ollut [0–5] senttiä litralta sekä toimituserään (rullakko), pakkauskokoon, myymälärakenteeseen ynnä muuhun perustuen [0–5] senttiä litralta. (viraston kirjallinen todiste 39, 1.11.2013)

963. Valio on 1.5.2011 tehnyt rasvapitoisuuden mukaisen eron myös täysmaidon tukkuhintaan eli kevyt/ykkösmaitojen ja täysmaidon tukkuhinnoissa on ollut [0–5] sentin ero. Rasvattomaan maitoon ja muihin perusmaitolitroihin oli tehty vastaava [0–5] sentin ero jo tammikuussa 2010. Tämä vaikeuttaa suorien hintavertailujen tekemistä, kun käytetään viraston tavoin perusmaitojen keskihintoja.

964. Valituksenalaisessa päätöksessä Valion alennuksista käytetään termiä ehdollinen volyymialennus, jolla tyypillisesti viitataan erilliseen rikkomustyyppiin. Virasto on lausunnossaan muuttanut päätöstään tältä osin.

965. Valio on kiistänyt sen, että sen perusmaitojen tukkuhinnat olisivat olleet saalistavia, ja kiistäminen on koskenut myös alennuksia. Valion volyymialennukset ovat kilpailuoikeudellisesti sallittuja paljousalennuksia ja perustuvat kunkin asiakkaan tuottamiin tehokkuusetuihin.

966. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on eroteltu kielletyt uskollisuusalennukset ja sallitut paljousalennukset toisistaan. Paljousalennus liittyy yksinomaan tuottajalta suoritettujen ostojen määrään. Se lasketaan objektiivisesti määritettyjen ja kaikkiin ostajiin samalla tavoin sovellettavien määrien perusteella. Uskollisuusalennus ei liity tiettyyn määrään, vaan asiakkaan kulloiseenkin tarpeeseen tai sen huomattavaan osaan. Alennus myönnetään vastineena siitä, että asiakas hankkii tarpeensa yksinomaan kyseiseltä tuottajalta. Kielletty uskollisuusalennus voi olla myös sellainen alennus, joka on kytketty nimenomaan tiettyyn hankintamäärään, jos tämä määrä määritetään siten, että se perustuu arvioon asiakkaan kokonaishankintakyvystä. (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 89, 95 ja 96 kohta)

967. Valion volyymialennukset eivät perustu siihen, kuinka suuren osan perusmaitotarpeestaan asiakas ostaa Valiolta. Kyseisten alennusten perusteena on suuremmista volyymeista valmistuksessa ja jakelussa syntyvien tehokkuusetujen antaminen edelleen asiakkaille. Tällaiset paljousalennukset ovat unionin oikeuskäytännön mukaan sallittuja myös määräävässä asemassa olevalle yritykselle. (tuomio Solvay v. komissio, EU:T:2009:519, 318 kohta)

968. Perusmaitojen myynnissä suuremmat ostomäärät johtavat mittakaavaetuihin tuotannossa ja jakelussa. Esimerkiksi isommat kuljetusmäärät jakelupistettä kohden laskevat logistiikan eli kuljetuksen ja keräilyn yksikkökustannuksia, ja vuoden 2010 lähtötilanteessa [noin 10–30 miljoonan] litran volyymin lisäys on johtanut jo pelkästään tuotantokustannusten laskuun [1–3 sentillä] litralta. Kunkin asiakkaan aiheuttamiin kustannuksiin vaikuttavat muun muassa myymäläkokoluokkien tilaus- ja toimitustavat, tarvittavien jakelujen määrä, toimitusten koot ja toimitusyksiköt kuten rullakot ja myyntierät.

969. Varmistaakseen hinnoitteluperusteiden syrjimättömyyden, Valio käyttää asiakkailleen annettavissa alennuksissa niin sanottua laattamallia. Laattamallissa hankittavien perusmaitolitrojen ennustemäärä vaikuttaa kunkin asiakkaan hintaan ja lähtökohtana on se, että suurin perusmaitoasiakas asiakkuustasolla saa halvimman hinnan. Koska eri päivittäistavarakaupan ketjut aiheuttavat kokoluokkien ja erilaisten tilaustapojen vuoksi erilaiset kustannukset, perusmaitojen hinnat ovat erilaiset eri ketjuille. Laattamallin periaatteena on, että yksittäisille asiakkaille annettavat alennukset tai hinnankorotukset tehdään suhteessa vastaavasti myös kaikille muille asiakkaille. Alennukset eivät siis ole asiakaskohtaisia.

970. Laattamalli on aina perustunut kustannushyötyjen siirtämiseen asiakkaille. Laattamallissa huomioidaan monia muitakin volyymiin perustuvia kustannussäästöjä kuin pelkästään tuotantokustannusten aleneminen. Valio on jo useaan otteeseen kuvannut virastolle, kuinka laattamalli perustuu tarkasti laskettujen mittakaavaetujen siirtämiseen asiakkaille. Valio on muun muassa virastolle 30.8.2012 toimitetussa lisävastineessaan kuvannut laattamallin ja viitannut selvityksensä tueksi laskentaperusteita kuvaavaan materiaaliin, joka virastolla on ollut hallussaan jo 20.1.2011 tehdystä tarkastuksesta lähtien. (Valion kirjallinen todiste 55) Virasto ei ole perehtynyt keräämäänsä tarkastusmateriaaliin eikä Valion selvityksiin. Virasto ei ole ottanut kantaa siihen, katsooko se Valion viraston tutkinnan seurauksena 1.5.2012 muuttaman laattamallin olevan nykyisessä muodossaan kilpailua rajoittava. (valituksenalaisen päätöksen 413 kohta)

971. Useat S ryhmän osuuskaupat eivät tarjoa lainkaan Valion perusmaitoja kaikissa myymälöissään. S-ryhmä pystyy tehokkaasti kilpailuttamaan Valiota ja sen kilpailijoita perusmaitojensa hankinnassa. Valio ei ole S ryhmälle välttämätön kauppakumppani. Tätä osoittaa muun muassa se, että viraston päätöksen jälkeen Valion vuoden 2013 toimitukset pelkästään S ryhmälle ovat romahtaneet.

972. Asiassa on riidatonta, että Valion asiakkaalle myöntämä paljousalennus sisältyy ennakollisesti sovittuihin neljän kuukauden valikoimajakson hintoihin eivätkä alennukset ole jälkihyvitteisiä. Kaikilla markkinoilla kilpailu toimii siten, että yritys pyytää tarjoukset tavarantoimittajilta ja vertaa niitä keskenään ennen kuin tekee hankintapäätöksen. Jälkihyvitteisten alennusten kilpailuongelmat liittyvät siihen, että jos tavoiteltu volyymi jää saavuttamatta, alennus jää saavuttamatta, mikä kannustaa asiakasta hankkimaan viimeiset yksiköt alennusta tarjoavalta toimijalta. Valion laattamallissa tällaisia piilotettuja kannustimia ei ole, vaan hinnat sovitaan etukäteen eikä asiakasta rangaista tai palkita sovitun volyymin saavuttamisesta.

973. Virastolla on näyttötaakka siitä, että Valion alennukset olisivat viraston väittämällä tavalla jotain muuta kuin kustannushyötyjen siirtämiseen perustuvia sallittuja paljousalennuksia. Virasto ei ole osoittanut, miksi hyvin lyhyeen neljän kuukauden aikajaksoon kohdistuvat, tehokkuudesta syntyviin kvantifioituihin kustannusetuihin perustuvat paljousalennukset ovat sitoneet S-ryhmää tai muuta perusmaitoasiakasta hankkimaan tuotteitaan ainoastaan Valiolta. (valituksenalaisen päätöksen 428 ja 429 kohta)

974. "Kasvualennus"-termissä ja muissa viraston viittaamissa termeissä on kyse on Inex Partnersin käyttämistä termeistä, mitä osoittaa jo se, että kyseistä terminologiaa ei ole käytetty muiden asiakkaiden kanssa. Terveessä kilpailussa jokainen yritys pyrkii valtaamaan toisten asiakkuuksia, eikä käytetystä retoriikasta voida tehdä johtopäätöksiä siitä, että menettelyssä olisi mitään kiellettyjä piirteitä. Viraston väite siitä, että tämä osoittaisi, että Valion tarjouksilla olisi pyritty siirtämään hankintoja Arla Ingmanilta Valiolle, on virheellinen ja merkityksetön.

975. Virasto on perusteettomasti väittänyt, että volyymialennusten rajat olisi asetettu tarkoituksella tasolle, jotka ovat johtaneet S-ryhmän osalta erittäin suureen asiakasuskollisuuteen. (valituksenalaisen päätöksen 430 kohta) K-ryhmä tai S-ryhmä ei päätä kauppiaiden tai alueosuuskauppojen hankinnoista, vaan hankintayksiköt neuvottelevat ostohinnat eri volyymeille ja kauppiaat tai osuuskaupat tekevät ostopäätökset. Inex Partners pyytää käytännössä Valiolta tarjoukset eri volyymeille ja ilmoittaa myöhemmin hankittavan määrän. Kyse ei ole Valion tarjoamista kasvualennuksista vaan asiakkaan tarjouspyynnön mukaan tarjotuista volyymeista, joiden hinta on määräytynyt syrjimättömästi ja volyymin tuoman kustannusten alenemisen huomioon ottaen. Inex Partnersin pyytäessä tarjouksia aiempia toteutumia suuremmille volyymeille Valio on tehnyt selväksi, että kyseisten tarjousten hinnan toteutuminen edellyttää, että Inex Partners selkeästi indikoi, mikä osuuskauppa/myymälä on lisäämässä hankintojaan.

976. Kuten virasto on myöntänyt, Valio ei ole missään vaiheessa päässyt edes tarjoamaan koko S-ryhmän hankintavolyymista, vaan Inex Partners kilpailuttaa tavarantoimittajiaan osavolyymeistaan. (valituksenalaisen päätöksen 430 kohta alaviitteineen) Näin ollen Valion volyymialennukset eivät pysty sulkemaan yhtään kilpailijaa pois, sillä näille jää joka tapauksessa tarjottavaksi Inexin Partnersin ja/tai osuuskauppojen määrittelemä osuus hankinnoista. Virasto ei ole esittänyt mitään perusteluja sille, miksi koko S-ryhmän ostovolyymi olisi merkityksellinen arvioitaessa alennuskäytännön poissulkevuutta. Koska alueosuuskaupat samoin kuin K-kauppiaat ovat vapaita tekemään suorahankintoja keskusliikkeiden ohi, Arla Ingman voi tarjota perusmaitoja suoraan alueosuuskaupalle ja isoille myymälöille, jolloin se voi tehdä tarjouksen näiden koko volyymista. Viraston päätöksestä selviää, että Arla Ingman on toiminut näin myös käytännössä. Viraston omat selvitykset ovat nimenomaan osoittaneet, että tammikuussa 2010 HOK-Elanto ja Arla Ingman ovat sopineet HOK-Elannon hankintojen siirtymisestä Arla Ingmanille ja että myös Osuuskauppa Suur-Seutu ja Osuuskauppa Hämeenmaa ovat ottaneet Arla Ingmanin maitonsa pää-toimittajaksi. (valituksenalaisen päätöksen 44 kohta)

977. Valion volyymialennukset eivät voisi edes teoriassa olla sitovia, sillä Valion kilpailijat pystyisivät tosiasiassa kattamaan S- ryhmän hankintatarpeet. Näin ollen ei ole olemassa sellaista sidottua osuutta, joka S-ryhmän olisi aina hinnoista ja olosuhteista riippumatta hankittava Valiolta. Alennukset eivät ole johtaneet asiakasuskollisuuteen, sillä S-ryhmä ei ole siirtänyt hankintavolyymeja takaisin Valiolle.

978. Valion alennukset eivät ole viraston väittämällä tavalla valikoivia, eikä niiden tarkoituksena ole ollut Arla Ingmanin poissulkeminen.

979. Valio ei ole kohdistanut mitään erityisiä hintoja S-ryhmälle. Valion Inex Partnersille antamat tarjoushinnat ovat aina perustuneet laattamalliin. Kuten viraston viittaamasta sähköpostista (valituksenalaisen päätöksen liite 22-1) selviää, Inex Partnersille 25.3.2010 annettu tarjous oli laskettu sillä olettamalla, että S-ryhmän hankintavolyymi olisi kasvanut yhtä suureksi kuin K ryhmän hankintavolyymi jo ennestään oli, ja kuten sähköpostin liitteenä olevasta excelistä (valituksenalaisen päätöksen liite 22-2) selviää, tällöin S-ryhmä olisi saanut samat hinnat kuin K-ryhmällä oli ollut jo ennestään. Tarjoukset S-ryhmälle ja K-ryhmälle ovat siis olleet laattamallin mukaisia. Myös muilla ryhmittymillä on ollut mahdollisuus samanlaisin volyymein saada vastaavanlaiset hinnat, erotuksena ainoastaan logistiikan mahdollisesti erilaiset kustannukset, jotka laattamallissa otetaan huomioon. (valituksenalaisen päätöksen 418 kohta)

980. S-ryhmälle on annettu tarjouksia erilaisille volyymimäärille, koska S-ryhmä on nimenomaan pyytänyt tällaisia tarjouksia. Sen sijaan Keskolle ei ole annettu erillisiä tarjouksia eri volyymeille, koska Kesko ei ole tällaisia tarjouspyyntöjä esittänyt. Kesko on kuitenkin ollut tietoinen volyymien ja hintojen välisestä vaikutuksesta, mikä ilmenee viraston hankkimasta aineistosta. (Valion kirjallinen todiste 56) Laattamallissa ei perinteisesti ole ollut jotain tiettyä korkeinta alennusporrasta, vaan parhaan alennuksen on saanut suurin asiakas eli se, jolla on suurimmat konkreettiset ostot, ei se, jolla on suurin hankintapotentiaali, kuten virasto on väittänyt. Viraston väite siitä, että vain S-ryhmällä olisi ollut mahdollisuus saavuttaa maksimialennus, on perusteeton. On selvää, että laattamallia ei ole rakennettu S-ryhmän suosimiseksi.

981. Viraston viittaamista yksilöidyistä alennusrajoista on oikeuskäytännössä ollut kysymys silloin, kun kullekin asiakkaalle on räätälöity alennusrajat vastaamaan tiettyä osaa kyseisen asiakkaan hankinnoista tai myynneistä (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 83, 84, 89, 90, 95, 97 ja 100 kohta; tuomio Irish Sugar v. komissio, EU:T:1999:246, 213 kohta ja tuomio British Airways v. komissio, EU:T:2003:343, 229, 231, 246 ja 247 kohta). Valio ei ole antanut S-ryhmälle eikä muillekaan asiakkaille viraston väittämällä tavalla yksilöityjä alennuksia, sillä volyymialennus ei ole perustunut siihen, kuinka suuren osan kokonaishankinnoistaan S ryhmä tekee Valiolta, tai siihen, kuinka paljon S-ryhmä lisää ostojaan verrattuna aiempaan hankintajaksoon.

Virasto

982. Virasto on arvioinut Valion soveltamia alennuskäytäntöjä osana poissulkevaa menettelyä ja todennut, että alennuskäytännöt ovat korostaneet Valion muuttuvat kustannukset alittaneen hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. Virasto ei sen sijaan ole arvioinut sitä, olisiko Valion alennuskäytännöissä sellaisenaan, ilman taustalla olevaa saalistushinnoittelua, kyse poissulkevista uskollisuusalennuksista, jotka täyttäisivät erillisen rikkomuksen tunnusmerkistön.

983. Valion tekemästä tulkintavirheestä seuraa, että sen alennuskäytännöistä valituksessaan esittämät argumentit menevät pääosin ohi aiheen siihen nähden, mitä virasto on valituksenalaisessa päätöksessään asiasta todennut. Virasto on arvioinut Valion esittämiä väitteitä seuraavassa siitä näkökulmasta, josta alennuskäytäntöjä on valituksenalaisessa päätöksessä käsitelty.

984. Valituksen perusteella jää epäselväksi, mihin Valio perustaa väitteensä siitä, että kilpailijat voisivat tosiasiassa täyttää S-ryhmän hankintatarpeet, ja mitä se pyrkii sillä osoittamaan. Jos Valio viittaa valituksessaan siihen, että olisi laskennallisesti mahdollista, että sen kilpailijat voisivat täyttää koko S-ryhmän hankintatarpeen lopettamalla perusmaitojen myynnin kaikille muille vähittäiskaupan ryhmittymille, on väite liiketaloudellisesti epärealistinen.

985. Valituksesta jää epäselväksi myös, mikä merkitys Valion argumentilla siitä, että alennukset eivät ole jälkihyvitteisiä, sillä niitä ei myönnetä jälkikäteen, on Valion menettelyn arvioinnin kannalta ottaen huomioon, että alennukset myönnetään kaikista viitejakson aikana tehdyistä ostoista sen sijaan, että alennukset myönnettäisiin vain alennusrajan ylittävistä ostoista.

986. Tarjousasiakirjat vuodelta 2010 ja 2011 osoittavat, että Valion väitteistä huolimatta sen liiketoiminnan näkökulmasta eri volyymeille tarjottuja eri hintoja on tosiasiassa käytetty kasvutarjouksina, joilla on pyritty kannustamaan hankintojaan Valiolta Arla Ingmanille siirtänyttä S-ryhmää siirtämään hankintojaan Valiolle. (viraston lausunnon liitteet 9 ja 19–21)

987. Valio on valituksessaan esittänyt väitteen siitä, että laattamalli on aina perustunut kustannushyötyjen siirtämiseen asiakkaille, mutta ei ole esittänyt näyttöä väitteensä tueksi. Väite on ristiriidassa tapauksen tosiseikkojen kanssa.

988. Laattamallissa tehdään asiakaskohtaisia hinnanalennuksia ja ne viedään muille asiakkaille paitsi silloin, kun kyseessä on niin suuri asiakas, että muilla asiakkailla ei ole mahdollisuutta yltää vastaaviin volyymeihin. Oikeuskäytännössä alennuksiin oikeuttavan kynnysmäärän asettamista niin korkealle, että se soveltuu vain tiettyihin määräävässä asemassa olevan yrityksen erityisen merkittäviin kauppakumppaneihin, on myös pidetty osoituksena syrjivästä kohtelusta (tuomio Solvay v. komissio, EU:T:2009:519, 396 kohta).

989. Valio on laattamallin puitteissa tai siitä huolimatta tosiasiassa muuttanut kilpailutilanteen perusteella sekä alennusportaita että alennusprosentteja tarpeen niin vaatiessa. Alennusten tarjoaminen reaktiona asiakkaan esittämiin myyntivolyymitasoihin osoittaa osaltaan, että Valion alennusjärjestelmä perustuu yksilöllisten alennusten myöntämiseen vakioidun volyymirajan sijaan. Oikeuskäytännössä yksilöidyn alennusrajan käyttöä on lähtökohtaisesti pidetty uskollisuutta luovan ja siten poissulkevan vaikutuksen kannalta vakioitua alennustaulukkoa ongelmallisempana (tuomio Hoffmann-La Roche v. komissio, EU:C:1979:36, 89 ja 90 kohta; tuomio Irish Sugar v. komissio, EU:T:1999:246, 213 kohta ja tuomio British Airways v. komissio, EU:T:2003:343, 7–11 ja 270–273 kohta).

990. Valion S-ryhmälle 25.3.3012 antaman tarjouksen osalta keskeistä on, että tarjous on annettu poikkeavassa aikataulussa kesken kaupan valikoimajakson sille ryhmittymälle, joka oli siirtänyt hankintojaan Valiolta sen kilpailijalle. Viraston tietojen mukaan Valio ei ole tarjonnut uusia hintoja 1.4.2010 alkaen Ruokakeskolle, Suomen Lähikaupalle tai Lidlille. Sillä, että muilla ryhmittymillä olisi Valion mukaan myös ollut vastaavilla volyymeilla mahdollisuus saada samanlaiset alennukset, ei ole merkitystä asian arvioinnin kannalta, sillä mitään tarjouksia ei ole vastaavilla tai alemmilla volyymeilla jätetty.

991. Oikeuskäytännön mukaan alennusjärjestelmä, jossa alennusprosentti kasvaa ostetun määrän mukaisesti, on SEUT 102 artiklan vastainen, jos alennuksen myöntämisperusteista ilmenee, että alennukset eivät perustu taloudellisesti perusteltuun vastasuoritukseen, vaan niillä pyritään estämään se, että asiakkaat ostaisivat tuotetta kilpailevilta tuottajilta (tuomio Solvay v. komissio, EU:T:2009:519, 319 kohta).

992. Olennaista ei ole se, onko kyseessä paljousalennus, vaan se, onko myönnetyillä alennuksilla poissulkevia vaikutuksia. Valion soveltamat alennuskäytännöt ovat korostaneet sen muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevia vaikutuksia riippumatta siitä, ovatko ne perustuneet kustannussäästöihin.

Markkinaoikeuden arvio

993. Markkinaoikeus katsoo, että virasto on voinut asian markkinaoikeuskäsittelyn aikana ilmoittaa valituksenalaiseen päätökseensä sisältyneen virheellisiä tietoja (407–417 kohta). Viraston ilmoittamat alennusportaita (tarjouspyyntöjen ja tarjousten volyymit) ja alennusten määriä (senttiä litralta) koskevat korjatut tiedot, joista Valio on voinut markkinaoikeudessa lausua, eivät ole vaikuttaneet valituksenalaisen päätöksen johtopäätöksiin. Markkinaoikeus on siten voinut käyttää Valion hinnoittelun poissulkevan vaikutuksen arvioinnissa viraston korjaamia tietoja.

994. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Valio on tehnyt S-ryhmälle perusmaidoista tarjouksia, joissa alennuksen määrä on vaihdellut ostomäärän mukaan. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että S ryhmä on verrannut Arla Ingmanin tarjoamia perusmaitohintoja Valion tarjouksiin ja kilpailuttanut Arla Ingmanin perusmaitohintoja niiden pohjalta. Arla Ingman on näin joutunut alentamaan S ryhmälle tarjoamiaan perusmaitohintoja vieläkin alemmiksi kuin Valion tarjoamat hinnat, jotka nekään eivät 1.3.2010 toteutetun hinnanalennuksen jälkeen olleet kattaneet keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia. (muun muassa valituksenalaisen päätöksen liitteet 3, 21, 22-1, 22-2, 53-5, 65, 66 ja 70–81, viraston lausunnon liitteet 8, 9 ja 18–21, viraston kirjalliset todisteet 37–40 sekä Valion liitteet 6–8, 18.11.2013)

995. AH on kertonut, että neuvotteluprosessi S-ryhmän kanssa oli aloitettu syyskuussa 2009, jolloin oli puhuttu yleisistä tavoitteista. S-ryhmä oli tavoitellut 5 prosentin kasvua, jonka pohjalta se oli tehnyt ensimmäisen tarjouspyynnön, johon Valio oli vastannut. Loka-marraskuussa oli käyty tarkentavia neuvotteluja siitä, minkälaisista määristä olisi kysymys ja miten ketjujen painopisteet S-ryhmän sisällä jakautuisivat. S-ryhmä oli yleensä pyytänyt tarjousta kahdelle tai kolmelle eri vuosilitramäärälle tai neljän kuukauden jaksomäärälle. Joulukuun puolella oli jo päästy hyvään yhteisymmärrykseen S-ryhmän tavoittelemista kokonaisvolyymeista. Vähän ennen joulua oli tullut ensimmäinen vahvistus siitä, että Valion tekemät tarjoukset olisivat voimassa suunnilleen tammikuun puoleen väliin asti. Valio oli vielä 29.12.2009 lähettänyt tarkistetun tarjouksen. S-ryhmä oli 13.1.2010 vahvistanut, että tarjous hyväksytään ja että hintataso astuisi voimaan jo 15.1.2010. Tilanne oli kuitenkin muuttunut, kun S-ryhmästä oli ilmoitettu, että vuosivolyymi olisikin erilainen. Tämä oli tullut Valiolle yllätyksenä.

996. KJ on kertonut, että Valion alennusjärjestelmässä suurimmat alennukset saa asiakas, jolla on suurin realistinen ja toteutettavissa oleva kokonaisvolyymi Valiolta. Kesko on ollut Valion suurin perusmaitoasiakas, paitsi vuonna 2009, jolloin se oli ollut S ryhmä.

997. KJ:n mukaan S-ryhmän tapana oli ollut pyytää tarjousta suuremmille volyymeille kuin toteutuu. Valion perusmaitojen hinnoittelussa litramäärän tulee kuitenkin olla realistinen eikä mahdollinen tai toivottu. KJ:n sähköpostissa S-ryhmälle oleva viittaus lisälitroihin tarkoittaa tätä (viraston lausunnon liite 18). Tarjous tehtäisiin samantyyppisenä ja samoilla volyymeilla muillekin. Muiden kanssa asiat oli käyty läpi jo helmikuussa ja maaliskuun alussa eikä muille ollut tehty tarjousta 25.3.2010 alkaen.

998. KJ on kertonut, että Valion tarjoukset S-ryhmälle ovat perustuneet S-ryhmän pyytämiin volyymeihin. Volyymia seurataan kuukausittain ja seuraavan neljän kuukauden jakson hinnoittelu perustuu siihen, mitä on toteutunut. Korkeamman volyymiportaan hinta kohdistuu S-ryhmän Valiolta kyseisen jakson aikana ostamaan kokonaismäärään. Vain S-ryhmä on pyytänyt Valiolta tarjouksia lukuisille eri volyymitasoille jaksolla. Jos Kesko pyytäisi moniportaisia volyymitasoja, hinnoitteluperusteet S-ryhmälle ja Keskolle olisivat samat, mutta eri ketjuille on niiden koosta johtuen hieman eri hinnat.

999. KJ on kertonut, että neuvottelut perusmaitojen hinnoista vuodelle 2010 oli S-ryhmän kanssa käynnistetty jo vuoden 2009 elokuussa. Volyymitasot oli saatu S-ryhmältä marraskuussa, ja niitä koskevat keskustelut olivat jatkuneet vuodenvaihteen yli. Valio ja S-ryhmä olivat löytäneet yhteisen näkemyksen ja tehneet vuosisopimuksen ensimmäisen jakson perusmaidoista 13.1.2010, jolloin S-ryhmä oli ilmoittanut sähköpostilla, että ensimmäisen jakson maito oli sovittu, ja halunnut hinnat voimaan 15.1.2010 alkaen. S-ryhmä oli kuitenkin yllättäen ilmoittanut muutaman päivän päästä tekstiviestillä, että toteutuva volyymi olisikin 135 miljoonan litran sijasta käytännössä 95 miljoonaa litraa eli lähes 40 miljoonaa litraa pienempi. KJ ei ollut käsittänyt S- ryhmältä 31.12.2009 saamaansa ilmoitusta siitä, että voi olla, että Valion heikentynyt kilpailukyky johtaa muuhun kuin nykytilaan, siten, ettei S-ryhmä ostaisi Valion tarjoamaa volyymia. KJ oli ollut siinä käsityksessä, että S-ryhmän hankintaorganisaatiolla oli valtuutus neuvotella perusmaitojen volyymeista alueosuuskauppojen puolesta ja että se oli neuvotellut tietystä määrästä.

1000. KJ:n mukaan Valio oli 16.2.2010 tehnyt S-ryhmälle uuden tarjouksen, jossa oli kaksi volyymitasoa, 100 ja 140 miljoonaa litraa, joista toiseen 8 ja toiseen 10 sentin alennus. S-ryhmä oli 23.2.2010 hyväksynyt 100 miljoonan litran tarjouksen. Tämän jälkeen Valio oli vielä 25.3.2010 tehnyt S-ryhmälle tarjouksen, jossa oli eriytetty rullakon ja myyntierän hinta perusmaidoissa ja jossa oli ollut kaksi volyymitasoa.

1001. IA on kertonut, että S-ryhmän puolesta perusmaitojen hintaneuvotteluja Valion kanssa valikoimajaksolle 1–4/2010 oli käynyt JL, joka oli päivittäin raportoinut IA:lle koko ajan neuvottelujen kulusta. Nämä hintaneuvottelut olivat poikenneet vastaavista neuvotteluista sikäli, että Arla Ingman oli ollut neuvottelujen lopputuloksessa selvästi edullisempi vaihtoehto.

1002. IA:n mukaan S-ryhmä ei sitoudu alueosuuskauppojen puolesta mihinkään tiettyyn hankintamäärään eri toimittajilta, mikä on tehty eri toimittajille selväksi.

1003. IA on todennut, että Arla Ingman oli 30.12.2009 jättänyt S-ryhmälle viimeisen tarjouksensa valikoimajaksolle 1–4/2010 ja Valio 31.12.2009. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 73–77)

1004. IA:n mukaan Valiolle oli haluttu tehdä selväksi se, että volyymin muutos oli mahdollinen.

1005. IA on kertonut, että Valio oli useassa vaiheessa todennut, että S-ryhmän pitäisi osoittaa volyymi toteutuvaksi. S-ryhmä ei ollut sitä hyväksynyt, koska sen oli ollut mahdotonta luvata tällaista etukäteen eikä volyymeihin sitoutuminen kuulunut S-ryhmän toimintamalliin. JL:llä ei ollut ollut valtuuksia tehdä sopimusta Valion kanssa perusmaitojen toimituksista tietyille toimituksille ennen kuin S ryhmä oli tiedustellut alueosuuskaupoilta niiden hankintaennusteita.

1006. IA ei ole ollut tietoinen, että JL olisi 13.1.2010 tehnyt Valion kanssa sellaista sopimusta, jossa olisi sitouduttu volyymeihin. Jos näin olisi tapahtunut, IA olisi ollut siitä tietoinen. Sopimuksen purkaminen Valion kanssa ei vastaa IA:n käsitystä tapahtuneesta.

1007. IA on kertonut S ryhmän arvioineen sitä, että jos se siirtää ostonsa Arla Ingmanilta Valiolle, minkä alennusportaan S ryhmä silloin saavuttaisi ja paljonko maito silloin maksaisi. Arla Ingmanin hinnan on käytännössä tullut vastata Valion korkeamman alennusportaan hintaa, jotta volyymit eivät ole siirtyneet Valiolle.

1008. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 812 kohdassa katsonut, että Valion perusmaitojen hinnat eivät 1.3.2010 toteutetun hinnanalennuksen jälkeen ole kattaneet keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia. Valion suuremmille ostomäärille tarjoamat alemmat hinnat ovat näin ollen olleet tasolla, jolla keskimääräisistä muuttuvista kustannuksista on katettu vielä pienempi osuus. Arla Ingmanin on siten kilpailussa menestyäkseen tullut alittaa Valion tarjouksen suurimman ostomäärän perusteella määräytynyt perusmaitohinta, mikä on korostanut Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta.

1009. IA:n kertoma tukee asiakirja-aineiston perusteella tehtyä johtopäätöstä siitä, että Valion alennuskäytännöt ovat korostaneet yhtiön keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittaneen hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta. AH ja KJ ovat lähteneet siitä, että S ryhmä oli 13.1.2010 hyväksynyt Valion tarjouksen ja sen jälkeen yllättäen perunut sen, jolle näkemykselle ei ole löydettävissä tukea muusta asiakirja- tai henkilötodistelusta. Asiaa ei näin ollen ole aihetta arvioida toisin heidän kertomansa perusteella.

1010. Markkinaoikeus katsoo valituksenalaisessa päätöksessä todetun ja markkinaoikeudessa esitetyn selvityksen perusteella kuten virasto, että Valion alennuskäytännöt ovat korostaneet yhtiön keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittaneen hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta.

1.2.5.3.4 Oikeuttamisperusteet

1.2.5.3.4.1 Arvioinnin lähtökohdista

1011. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määräävässä asemassa oleva yritys voi esittää perusteluja toimilleen, jotka saattavat kuulua SEUT 102 artiklassa määrätyn kiellon piiriin (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 40 kohta ja vastaavasti tuomio United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, EU:C:1978:22, 184 kohta; tuomio British Airways v. komissio, EU:C:2007:166, 69 kohta ja tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 31 ja 75 kohta). Tällainen yritys voi tässä yhteydessä erityisesti osoittaa, että sen toiminta on objektiivisesti tarpeellista (vastaavasti tuomio CBEM, EU:C:1985:394, 27 kohta) tai että toiminnasta seuraava syrjäyttävä vaikutus voidaan tasoittaa tai jopa poistaa tehokkuuseduilla, jotka koituvat myös kuluttajan eduksi (tuomio British Airways v. komissio, EU:C:2007:166, 86 kohta; tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 76 kohta ja tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 41 kohta).

1012. Viimeksi mainitun seikan suhteen on määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiana osoittaa, että kyseisestä toiminnasta seuraavat tehokkuusedut neutralisoivat kilpailulle ja kuluttajien eduille kyseisillä markkinoilla todennäköisesti aiheutuvat haitalliset vaikutukset, että tehokkuusedut on saavutettu tai voidaan saavuttaa kyseisen toiminnan avulla, että viimeksi mainittu toiminta on välttämätöntä tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja ettei sillä poisteta toimivaa kilpailua hävittämällä kaikki tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailun olemassa olevat lähteet tai suurin osa niistä (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 42 kohta). Vaikka todistustaakka SEUT 102 artiklan rikkomisen muodostavista olosuhteista kuuluu komissiolle, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä vedottava mahdolliseen objektiiviseen perusteluun ja esitettävä sen tueksi väitteitä ja todisteita. Mikäli komissio tämän jälkeen päätyy toteamaan määräävää markkina-asemaa käytetyn väärin, sen on osoitettava, että kyseisen yrityksen esittämät väitteet eivät voi menestyä eivätkä todisteet ole riittäviä ja että esitettyä perustelua ei näin ollen voida hyväksyä. (tuomio Microsoft v. komissio, EU:T:2007:289, 688 ja 1144 kohta)

1013. Virasto on todennut seuraamusmaksuesityksen ja valituksenalaisen päätöksen kohteena olevassa asiassa osoittaneensa sekä Valion muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun että poissuljentatarkoituksen olemassaolon. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Valion menettely täyttää siten määräävän aseman väärinkäytön tunnusmerkistön. (valituksenalaisen päätöksen 438 kohta)

1014. Virasto on osana kokonaisarviotaan todennut lisäksi tutkineensa Valion asiassa esittämät väitteet siitä, että sen menettely on ollut objektiivisesti perusteltua ja siten sallittua. Valion mukaan yritys ei ole uhrannut voittojaan vaan on pyrkinyt toimimaan liiketaloudellisesti mahdollisimman kannattavasti. Valion mukaan sen menettelyssä on ollut kyse sallitusta kilpailuun vastaamisesta. Virasto on tutkinut Valion esittämiä väitteitä sekä tehokkuusperusteluille että kilpailuun vastaamiselle oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten näkökulmasta. (valituksenalaisen päätöksen 439 kohta)

1015. Markkinaoikeus on seuraavassa arvioinut, onko Valio osoittanut, että sillä on ollut objektiivisesti hyväksyttävä syy menettelylleen.

1.2.5.3.4.2 Valion esittämät väitteet tehokkuusperustelujen näkökulmasta

Valituksenalainen päätös

1016. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana vedonnut siihen, että yhtiö on osallistunut perusmaidoissa käytyyn hintakilpailuun Arla Ingmanin kanssa voidakseen välttää vielä suuremmat tappiot, jotka aiheutuisivat siitä, että yhtiö menettäisi markkinaosuuttaan ja myyntivolyymiaan perusmaidoissa Arla Ingmanille kykenemättä lyhyellä aikavälillä jalostamaan perusmaitoihin varaamansa raakamaidon kannattavalla tavalla muiksi maitotuotteiksi. Valion mukaan menettelyn motiivina tai vaikutuksena ei ole ollut voittojen uhraaminen vaan suurempien tappioiden välttäminen eikä yhtiöllä ole ollut käytettävissään mitään realistista kannattavampaa toimintatapaa. (valituksenalaisen päätöksen 440 kohta)

1017. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan yhtiö on osuustoiminnallisesta toimintaperiaatteesta johtuen velvollinen ottamaan vastaan kaiken sen jäsenosuuskuntien toimittaman maidon. Valion mukaan sen perusmaitojen markkinaosuuden laskettua vuonna 2010 nopeasti ja perusmaitojen myynnin vähennyttyä noin 40–50 miljoonalla litralla yhtiö ei ole pystynyt lyhyellä aikavälillä käyttämään perusmaitoihin varaamaansa raakamaidon määrää kannattavasti muiden maitotuotteiden valmistukseen ja myyntiin näiden tuotteiden kysyntä ja hintataso huomioon ottaen. (valituksenalaisen päätöksen 441 kohta)

1018. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu myös, että Valion mukaan raakamaidon nopeasta pilaantuvuudesta johtuen päätös perusmaitoihin varatun raakamaidon jalostamisesta muiksi maitovalmisteiksi oli tehtävä nopeasti. Valion mukaan yhtiö on kyennyt lyhyellä aikavälillä valmistamaan perusmaidoista yli jääneestä raakamaidosta vain teollisuusvoita ja maitojauhetta ja näitä tuotteita lähinnä vain ulkomaisille markkinoille. Valion mukaan teollisuusvoista ja maitojauheesta on saatavissa vain kulloisenkin maailmanmarkkinahinnan mukainen tuotto, joka on jäänyt selvästi alle sen tuoton, minkä Valio on saanut perusmaidon myynnistä Suomen markkinoille. (valituksenalaisen päätöksen 442 kohta)

1019. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana toisaalta myös esittänyt, että huolimatta siitä, että perusmaidosta saatavat tuotot alittaisivat niiden jalostuksesta aiheutuvat muuttuvat kustannukset, jokainen raakamaitolitra, joka voidaan jalostaa perusmaidoksi, lisää Valion tulosta niin kauan kuin huonompien tulosluokkien jalosteita on olemassa. Niin kauan kuin perusmaitoliiketoiminta on hinnanalennuksesta huolimatta vaihtoehtoista liiketoimintaa kannattavampaa, hintojen alentaminen on Valion mukaan sille rationaalista ja kannattavaa liiketoimintaa. (valituksenalaisen päätöksen 443 kohta)

1 Perusmaitojen myynti alle muuttuvien kustannusten ei ole sallittua, vaikka sillä olisi epäsuora positiivinen vaikutus Valion kokonaistulokseen

1020. Virasto on valituksenalaisen päätöksen mukaan tarkastellut Valion esittämää puolustusta tehokkuusperusteluille unionin oikeuskäytännössä ja komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevassa tiedonannossa asetettujen kriteerien valossa. Oikeuskäytännön mukaan määräävässä asemassa oleva yritys voi oikeuttaa muutoin väärinkäytöksi katsottavan menettelynsä muun muassa sillä, että siitä seuraa taloudellista tehokkuutta, joka hyödyttää kuluttajia (tuomio Irish Sugar v. komissio, EU:T:1999:246, 189 kohta). Todistustaakka on tehokkuusperusteeseen vetoavalla yrityksellä, jonka on esitettävä väitteensä tueksi myös todisteita (tuomio Microsoft v. komissio, EU:T:2007:289, 688 kohta). (valituksenalaisen päätöksen 445 kohta)

1021. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että tehokkuuspuolustuksen hyväksymiselle on oikeuskäytännössä asetettu seuraavat edellytykset: tehokkuusedut on saavutettu tai voidaan saavuttaa kyseisen toiminnan avulla, menettelytapa on välttämätön tehokkuusetujen saavuttamiseksi, tehokkuusedut ovat suuremmat kuin kilpailuun ja kuluttajien hyvinvointiin kohdistuvat todennäköiset haitalliset vaikutukset eikä menettelytavalla poisteta toimivaa kilpailua hävittämällä kaikki tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailun olemassa olevat lähteet tai suurin osa niistä. Kaikkien edellä kuvatun neljän kriteerin on täytyttävä yhtä aikaa. (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172,42 kohta) (valituksenalaisen päätöksen 446 kohta)

1022. Valituksenalaisen päätöksen mukaan komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskevassa tiedonannossa (30 kohta) on lisäksi todettu, että markkinoiden sulkemiseen tähtäävää menettelytapaa, jolla säilytetään tai luodaan monopolia lähenevä markkina-asema tai vahvistetaan sitä, ei yleensä voida perustella sillä, että sen avulla luodaan myös tehokkuusetuja. Syynä tähän on se, että ilman toimivaa kilpailua määräävässä asemassa olevalla yrityksellä ei ole riittäviä kannustimia luoda tehokkuushyötyjä ja siirtää niitä eteenpäin kuluttajille. Mikäli kilpailua markkinoilla ei enää ole eikä näköpiirissä ole uhkaa markkinoille tulosta, on kilpailun ja kilpailuprosessin suojeleminen tehokkuushyötyjä tärkeämpää. (valituksenalaisen päätöksen 447 kohta)

1023. Virasto on todennut ensinnäkin, että muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu ei lähtökohtaisesti voi täyttää objektiivisia perusteita, koska hinnan alittaessa muuttuvat kustannukset jokainen myyty yksikkö tuottaa lisätappiota. Vain poikkeuksellisissa tilanteissa voitaisiin ajatella, että hetkellisesti muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu olisi oikeutettavissa objektiivisin perustein. Tällainen voisi olla tilanne lähinnä silloin, jos kyse olisi tappioiden välttämisestä hyvin lyhyellä aikavälillä. (valituksenalaisen päätöksen 448 kohta)

1024. Viraston mukaan Valion muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu on kestänyt lähes kolme vuotta. Kyse ei siten ole hetkellisestä muuttuvat kustannukset alittavasta hinnoittelusta, joka voisi edes teoriassa olla perusteltavissa lyhyen aikavälin tappioiden välttämisellä esimerkiksi sen vuoksi, että kyse olisi tarpeesta myydä pilaantuvaa varastoa kysynnän äkillisen romahduksen vuoksi. (valituksenalaisen päätöksen 449 kohta)

1025. Toiseksi virasto on huomauttanut, ettei tehokkuuspuolustus lähtökohtaisesti sovellu saalistushinnoitteluun, sillä on hyvin epätodennäköistä, että saalistuksesta aiheutuisi mitään varsinaisia tehokkuushyötyjä. Virasto on huomauttanut myös, että vaikka tehokkuushyötyjä aiheutuisi saalistuksesta, on hyvin epätodennäköistä, ettei vastaavia hyötyjä olisi saavutettavissa kilpailua vähemmän rajoittavin keinoin, mikä on edellytys oikeuttamisperusteen hyväksymiselle. (valituksenalaisen päätöksen 450 kohta)

1026. Valion esittämistä väitteistä siitä, että perusmaitojen hintojen alentaminen muuttuvat kustannukset alittavalle tasolle olisi kannattavaa yhtiön kokonaisliiketoiminnan kannalta, virasto on todennut ensinnäkin, että viraston valituksenalaisen päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen kohteena olevassa asiassa Valion menettelyä arvioidaan suhteessa merkityksellisiin markkinoihin. Perusmaitojen hintojen alittaessa niiden tuotantoon kohdistuvat muuttuvat kustannukset on jokainen valmistettu lisälitra kasvattanut Valiolle syntyneitä tappioita. Tällöin myöskään yhtä tehokkaat kilpailijat eivät pysty toimimaan markkinoilla kannattavasti ja ovat vaarassa sulkeutua pois markkinoilta. Ottaen huomioon, että tehokkuuspuolustuksen edellytyksenä on, ettei menettely johda kilpailun eliminoitumiseen merkityksellisiltä markkinoilta, on selvää, ettei määräävässä asemassa olevan yrityksen muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu markkinoilla ole sallittua siinäkään tapauksessa, että yritys pystyisi menettelynsä johdosta kasvattamaan tuottojaan toisilla markkinoilla. (valituksenalaisen päätöksen 451 kohta)

2 Perusmaitojen myynnillä alle muuttuvien kustannusten ei ole ollut epäsuoraa positiivista vaikutusta Valion kokonaistulokseen

1027. Jos edellä todetusta huolimatta kuitenkin katsottaisiin, että muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu perusmaitomarkkinoilla voisi olla sallittua siksi, että se lisää Valion tuottoja toisilla markkinoilla, virasto on todennut, että Valio ei ole näyttänyt toteen väitettään siitä, että perusmaitojen myynnillä alle muuttuvien kustannusten olisi edes epäsuora positiivinen vaikutus yhtiön kokonaistulokseen. (valituksenalaisen päätöksen 452 kohta)

1028. Valituksenalaisen päätöksen mukaan perusmaitojen myynnillä alle muuttuvien kustannusten voisi olla epäsuora positiivinen vaikutus Valion kokonaistulokseen, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyisivät:

a) Valio ei ole pystynyt sopeuttamaan vastaanottamansa raakamaidon määrää saalistushinnoittelumenettelynsä aikana vaan sen ainoa vaihtoehto on ollut vastaanottaa kaikki tuottajiensa tuottama raakamaito;

b) Ainoa vaihtoehto perusmaitojen myynnille alle muuttuvien kustannusten koko saalistushinnoittelun keston ajan olisi vastaavan raakamaitomäärän jalostaminen teollisuusvoiksi ja maitojauheeksi; ja

c) Perusmaitojen hintojen alentaminen selvästi alle muuttuvien kustannusten on ollut yhtiölle liiketaloudellisesti kaikkein kannattavin vaihtoehto ottaen huomioon teollisuusvoin ja maitojauheen perusmaitoja alhaisemmat tuotot.

(valituksenalaisen päätöksen 453 kohta)

1029. Virasto on arvioinut seuraavaksi näiden edellytysten täyttymistä Valion virastolle esittämien selvitysten ja näytön valossa. (valituksenalaisen päätöksen 454 kohta)

2.1 Valio ei ole osoittanut, että se ei olisi pystynyt sopeuttamaan vastaanottamansa raakamaidon määrää saalistushinnoittelun aikana

1030. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan yhtiö on aina ja kaikissa tilanteissa velvollinen vastaanottamaan kiinteän, markkinoiden kysynnästä riippumattoman määrän omistajiensa tuottamaa raakamaitoa ja jatkojalostamaan sen myyntiin. Valio vastaanottaa noin 86 prosenttia kaikesta Suomessa tuotetusta raakamaidosta. Valion näkemyksen mukaan yhtiön tuottajien tuottaman raakamaidon osuus kaikesta Suomessa tuotetusta raakamaidosta merkitsee sitä, että myös jatkojalostetuissa tuotteissa yhtiön markkinaosuuden on heijastettava sen markkinaosuutta raakamaidon hankinnassa ja Valiolta kotimaan markkinoille myymättä jäävä osuus raakamaidosta on jalostettava bulkkivientituotteiksi. (valituksenalaisen päätöksen liite 58) (valituksenalaisen päätöksen 455 kohta)

1031. Virasto on todennut, ettei Valio ole osoittanut, että se ei olisi pystynyt sopeuttamaan vastaanottamansa raakamaidon määrää lähes kolme vuotta jatkuneen saalistushinnoittelun aikana. Virasto on valituksenalaisen päätöksen 10.4.2.3.3 jaksossa tarkastellut yksityiskohtaisesti Valion esittämiä väitteitä sen osuuskunnallisista toimintaperiaatteista johtuvasta velvollisuudesta vastaanottaa kaikki tuottajiensa tuottama raakamaito. Kuten valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, Valiolla ei ole sopimuksiin perustuvaa juridista velvoitetta vastaanottaa kaikkea sen tuottajien tuottamaa raakamaitoa eikä yritys myöskään käytännössä toimi näin. (valituksenalaisen päätöksen 456 kohta)

1032. Virasto on todennut myös, että kilpailuoikeudessa kaikkia yhtiömuotoja kohdellaan yhdenvertaisesti ja lähtökohtana on, että yhtiömuodon valinta on yrityksen ja sen omistajien välinen asia. Virasto ei ole kyseenalaistanut sitä, että raakamaidon hankinnan vähentäminen saattaa olla Valion liiketoimintastrategian kannalta haastavaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että viime kädessä tuottajien tuottaman maidon määrä on sopeutettavissa kysyntään, kuten muunkin yritystoiminnassa tarvittavan raaka-aineen määrä. Osakeyhtiön valitsema osuuskunnallinen toimintaperiaate ei poista vaatimusta siitä, että osuuskunta-aate ja yhtiön toiminta markkinoilla on sovitettava yhteen kilpailulainsäädännön kanssa. (valituksenalaisen päätöksen 457 kohta)

1033. Virasto on huomauttanut, ettei osakeyhtiön valitsema osuustoiminnallinen toimintaperiaate tai osuustoiminnallisuus ylipäätään tuo määräävässä asemassa olevalle yritykselle erivapautta kilpailusääntöjen noudattamisesta. Määräävässä asemassa oleva yritys ei voi toimia markkinoilla siten, että sen omistavat tuottajat tuottavat raaka-ainetta niin paljon kuin pystyvät (riippumatta siitä, mikä on tilanne raaka-aineesta jalostettavien tuotteiden markkinoilla), määräävässä asemassa oleva yritys ostaa kaiken tuottajiensa tuottaman raaka-aineen ja tarvittaessa myy siitä jalostettavat tuotteet alle tuotantonsa muuttuvien kustannusten sulkien yhtä tehokkaat kilpailijat pois markkinoilta. (valituksenalaisen päätöksen 458 kohta)

1034. Viraston mukaan sen hallussa oleva asiakirja-aineisto myös osoittaa, että Valiossakin on [pohdittu vaihtoehtoja raakamaidon tuotantomäärään ja tuottajille maksettavaan hintaan liittyen]. (valituksenalaisen päätöksen liite 55) (valituksenalaisen päätöksen 459 kohta)

2.2 Valio ei ole osoittanut, että perusmaitojen myyntimäärien laskiessa ainut vaihtoehto on vastaavan raakamaitomäärän jalostaminen teollisuusvoiksi ja maitojauheeksi

1035. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio ei ole myöskään näyttänyt toteen väitettään, että yhtiö ei olisi pystynyt käyttämään perusmaitoihin varaamaansa mutta niihin jalostamatta jääneen raakamaidon määrää (noin 40–50 miljoonaa litraa) kannattavasti muiden maitotuotteiden kuin maitojauheen ja teollisuusvoin valmistukseen ja myyntiin vuonna 2010. Valion mukaan perusmaidon myynnissä tapahtunut merkittävä, äkillinen lasku on aiheuttanut haasteita ennen kaikkea raakamaidon sisältävän valkuaisen saattamiseksi markkinoille kannattavalla tavalla. (valituksenalaisen päätöksen 460 kohta)

1036. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu Valion toisaalta myös esittäneen, että millä tahansa aikavälillä asiaa tarkasteltaessa yhtiön on kannattavaa alentaa perusmaitojen hintoja niin kauan, kunnes perusmaitojen tuotto saavuttaa huonompien tulosluokkien jalosteiden tuoton. Valio on toisin sanoen esittänyt, että myöskään pidemmällä aikavälillä sillä ei ole mahdollisuuksia siirtää perusmaitojen valmistuksesta käyttämättä jäänyttä raakamaitoa muiden tuotteiden kuin teollisuusvoin ja maitojauheen valmistukseen. (valituksenalaisen päätöksen 461 kohta)

1037. Virasto on huomauttanut ensinnäkin, että Valion ydintoimintoihin kuuluu sen vastaanottaman raakamaidon ohjailu eri tuotteiden valmistusta varten. Valion kertomuksen mukaan yhtiö pyrkii jatkuvasti siirtämään raakamaitoa heikommin kannattavien tuotteiden valmistuksesta maitotuotoltaan korkeampien tuotteiden valmistukseen. Arvioitaessa Valion mahdollisuuksia sopeuttaa tuotantoaan tuoretuotteissa tapahtuvien kysynnän muutosten perusteella on huomattava perusmaidoista vuonna 2010 ylijääneen raakamaitomäärän merkitys suhteessa Valion ohjailemaan raakamaitokokonaisuuteen. Valio on vuonna 2010 vastaanottanut 1.899 miljoonaa litraa raakamaitoa, josta se on käyttänyt perusmaitojen valmistukseen noin [250–350] miljoonaa litraa. Näin ollen Valio on käyttänyt vastaanottamastaan raakamaidosta yli 80 prosenttia muiden tuotteiden kuin perusmaitojen valmistukseen. Vastaavasti perusmaidoista Valion selvityksen mukaan ylijääneen raakamaidon määrä, noin 40–50 miljoonaa litraa, vastaa vain noin [alle 10] prosenttia Valion vastaanottaman raakamaidon kokonaismäärästä. (valituksenalaisen päätöksen 462 kohta)

1038. Viraston mukaan toiseksi on huomattava, että Valion perusmaitojen myyntimäärä on pudonnut vuonna 2010 vuoteen 2009 nähden tosiasiassa 34 miljoonaa litraa, ei siis 40–50 miljoonaa litraa kuten Valio on esittänyt. Vuonna 2011 myyntimäärä on pudonnut 6 miljoonaa litraa vuoteen 2010 nähden. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 46–48) Näin ollen volyymimenetysten osuus Valion vastaanottamasta raakamaidon kokonaismäärästä on ollut vielä edellä kuvattua vähäisempi – vuonna 2011 volyymimenetyksen osuus on ollut enää noin [alle 5] prosenttia Valion vastaanottaman raakamaidon kokonaismäärästä. (valituksenalaisen päätöksen 463 kohta)

1039. Viraston mukaan lisäksi on huomattava, että viraston hallussa olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että syksyllä 2010 Valion nimenomaisena tarkoituksena on ollut pitää maitomääristään "[40–60] milj. litraa vapaana Ruotsin tuonnin loppumisen varalta". (valituksenalaisen päätöksen liite 63) Asiakirja-aineisto osoittaa, ettei Valion ensisijaisena tavoitteena ole siten todellisuudessa ollut sisään tulevan raakamaitomäärän ohjaileminen mahdollisimman kannattaviin jalostuskohteisiin, vaan yhtiö on nimenomaisesti halunnut pitää jopa [40–60 miljoonan] litran suuruisen raakamaitomäärän saatavilla, jotta se voidaan nopealla aikavälillä ohjata perusmaitojen ja muiden sellaisten tuotteiden valmistukseen, joihin Arla Ingmanin maahantuoman raaka-aineen määrä on käytetty. (valituksenalaisen päätöksen 464 kohta)

1040. Virasto on myös tarkastellut Valion toimittamien tietojen perusteella volyymien aiheuttamia muutoksia sekä maitorasvan että maitoproteiinin käyttöön ajalla lokakuu 2009 – joulukuu 2010, jolloin perusmaidon valmistusmäärissä on tapahtunut merkittävä vähentyminen. Valion virastolle toimittamat tiedot ja viraston niistä tekemät laskelmat osoittavat, että vuonna 2010 sekä perusmaidoissa että Valion ulkoisessa myynnissä on tapahtunut merkittävä vähentyminen maitoproteiinin käytössä. Suurin maitoproteiinin käytön lisäys on kuitenkin tapahtunut ryhmässä muut tuoretuotteet, joiden myynnin määrä on kasvanut merkittävästi enemmän kuin jauheiden myynnin määrä. Liitteessä 40 esitetty tarkastelu ei näin ollen tue näkemystä siitä, että perusmaitoihin käyttämättä jäänyt maitoproteiini olisi käytetty yksinomaan jauheisiin. (valituksenalaisen päätöksen 465 kohta)

1041. Virasto on myös tarkastellut perusmaitojen hinnanalennusten ja perusmaitojen myyntivolyymimuutosten vaikutusta Valio-konsernin kokonaistulokseen vuosina 2010 ja 2011. Tarkastelun perusteella on havaittavissa, etteivät Valion tilinpäätöksien luvut tue Valion selvitystä, jonka mukaan ylijäävää raakamaitoa ei ole ollut mahdollista jalostaa yhtä kannattavasti muihin tuotteisiin. (valituksenalaisen päätöksen 466 kohta)

1042. Valituksenalaisen päätöksen mukaan, kun verrataan Valion tilinpäätöslukuja vuosilta 2009, 2010 ja 2011, voidaan todeta, että Valio-konsernin kokonaiskannattavuus on parantunut vuosina 2010 ja 2011, vaikka vuodesta 2009 perusmaitojen myyntimäärä on vähentynyt noin 34 miljoonalla litralla vuonna 2010 ja edelleen 6 miljoonalla litralla vuonna 2011. Tilinpäätöslukujen mukaista kokonaiskannattavuuden parantumista osoittaa Valio-konsernin kokonaisliikevaihdon kasvaminen noin 35 miljoonalla eurolla (noin 2 prosenttia vuonna 2010) ja noin 107 miljoonalla eurolla (noin 5,9 prosenttia vuonna 2011). Valion maitokate on kasvanut noin 38 miljoonalla eurolla (vuonna 2010) ja noin 60 miljoonalla eurolla (vuonna 2011), vaikka vuoden 2010 aikana (viraston määrittelemä) perusmaitoliiketoiminnan tappio on kasvanut 21 miljoonalla eurolla vuodesta 2009 ja vuonna 2011 noin 24 miljoonalla vuodesta 2010. Virasto on katsonut Valion tilinpäätösten osoittavan, että perusmaidoista vapautunut raakamaito on voitu jalostaa kannattavasti, koska Valion tulos on parantunut selvästi, vaikka perusmaitojen myyntimäärät ovat vähentyneet. (valituksenalaisen päätöksen 467 kohta)

1043. Viraston mukaan edellä todetun perusteella Valion esittämä väite siitä, että millä tahansa aikavälillä asiaa tarkasteltaessa yhtiöllä ei ole mahdollisuuksia siirtää perusmaitojen valmistuksesta käyttämättä jäävää raakamaitoa muiden tuotteiden kuin teollisuusvoin ja maitojauheen valmistukseen, on ilmeisen perusteeton. (valituksenalaisen päätöksen 468 kohta)

2.3 Valio ei ole osoittanut, että perusmaitojen hintojen alentaminen alle muuttuvien kustannusten on ollut yhtiölle liiketaloudellisesti kannattavin vaihtoehto

1044. Virasto on todennut, ettei Valio ole näyttänyt toteen, että alentaessaan perusmaitojen hinnat alle muuttuvien kustannusten Valio olisi pyrkinyt maksimoimaan kannattavuutensa ja yhtiöllä olisi siten ollut hyväksyttävä liiketaloudellinen perustelu toiminnalleen. (valituksenalaisen päätöksen 469 kohta)

1045. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että virasto on Valion sisäisen asiakirja-aineiston perusteella tarkastellut sitä, miten perusmaitojen hinnan alentaminen ja volyymin muutokset vaikuttavat yhtiön kokonaistulokseen. Valiossa syksyllä 2009 laaditut herkkyysanalyysit perustuvat siihen, että vastaava raaka-ainemäärä ohjautuisi perusmaidon pakkauksesta vientivoin tai -jauheen valmistukseen tai päinvastoin. Alla on otteita tarkastuksella kopioiduista dioista, jotka kuvaavat perusmaitojen hintojen laskun vaikutusta toimitusvolyymiin ja yhtiön liiketulokseen. (valituksenalaisen päätöksen liite 82) (valituksenalaisen päätöksen 470 kohta)

1046. Viraston mukaan Valiossa laadittu laskelma osoittaa, että mikäli Valio laskisi hintaansa koko perusmaitovolyymilleen 10 sentillä litralta, ei hinnanlaskun tulosvaikutus kääntyisi positiiviseksi, vaikka tämän seurauksena perusmaitojen myynnin määrä (volyymi) kasvaisi 120 miljoonalla litralla ja volyymin lisäystä vastaava raakamaidon määrä ohjautuisi vientivoin ja jauheen valmistuksesta perusmaitojen valmistukseen. Perusmaitovolyymin kasvaminen 60 miljoonalla litralla 10 sentin hinnan laskun seurauksena olisi laskelman mukaan heikentänyt Valion tulosta 23,8 miljoonaa euroa:

(Dia alkuperäisessä päätöksessä.)

(valituksenalaisen päätöksen 471 kohta)

1047. Viraston mukaan Valion sisäiset laskelmat osoittavat myös perusmaitojen volyymin laskun vaikutuksen yhtiön tulokseen. Alla olevassa diassa esitetyn laskelman mukaan 60 miljoonan litran vähennys perusmaitovolyymiin olisi heikentänyt Valion tulosta 15,3 miljoonaa euroa. Näin ollen perusmaitojen myyntivolyymien vähentyminen 60 miljoonalla litralla olisi johtanut selvästi pienempään tuloksen heikentymiseen kuin 10 sentin hinnan laskun aiheuttama tuloksen heikennys (23,8 miljoonaa euroa):

(Dia alkuperäisessä päätöksessä.)

(valituksenalaisen päätöksen 472 kohta)

1048. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että kuten sen 10.4.3 jaksossa on tarkemmin kuvattu, 10 sentin alennus litrahintaan on Valion johdossa arvioitu tarpeelliseksi nopean ja kertakaikkisen vaikutuksen saamiseksi koko perusmaitojen myynnin rakenteeseen sekä erittäin huomattavan, 80 prosentin, markkinaosuuden saavuttamiseksi. Näin ollen on selvää, että tappioiden välttäminen ja liiketoiminnan kannattavuuden maksimointi eivät ole olleet johtavia perusteita Valion hinnoittelulle, vaan merkittävän hintojen laskun keskeisenä tavoitteena on ollut markkinoiden sulkeminen kilpailun vastaisesti. (valituksenalaisen päätöksen 473 kohta)

1049. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on virastolle toimittamissaan vastineissa ja selvityksissä korostanut myös sitä, että teollisuusvoi ja maitojauhe ovat bulkkivientituotteita, joista saatavissa ollut kulloisenkin maailmanmarkkinahinnan mukainen tuotto on jäänyt selvästi alle sen tuoton, minkä Valio on saanut perusmaidon tuotannosta Suomen markkinoille. (valituksenalaisen päätöksen 474 kohta)

1050. Virasto on tarkastellut Valion väitteen todenperäisyyttä vertailemalla Valion perusmaitojen ja maitopohjaisten jauheiden kannattavuuseroja käyttäen yhtiön virastolle toimittamia maitotuottolaskelmia. (valituksenalaisen päätöksen liite 83) Maitotuottolaskelmat osoittavat, että todellisuudessa kannattavuusero maitopohjaisten jauheiden ja perusmaitojen välillä on vain noin [alle 5] senttiä saturaatiolitralta perusmaitojen eduksi. Kotimaassa myydyt maitopohjaiset jauheet ovat vuosina 2010 ja 2012 olleet jopa paremmin kannattavia kuin perusmaidot. (valituksenalaisen päätöksen 474 kohta)

1051. Viraston mukaan Valion maitotuottolaskelmat osoittavat siten, että toisin kuin Valio on virastolle väittänyt, perusmaidoista vapautuvan raakamaidon käyttö maitopohjaisiin jauheisiin ei johtaisi huomattaviin lisätappioihin Valiolle, koska niiden kannattavuus on tosiasiassa hyvin lähellä perusmaitojen kannattavuutta. (valituksenalaisen päätöksen 475 kohta)

1052. Virasto on todennut, että mikäli edellä kuvattuun vuodelta 2009 peräisin olevaan Valion sisäisesti laatimaan herkkyysanalyysiin olisi päivitetty teollisuusvoin ja maitojauheen hinnat vuosien 2010 ja 2011 toteutuneiden hintojen perusteella, olisivat vientituotteiden hinnat nousseet huomattavasti. Näin ollen vientivaihtoehto olisi laskelmassa parantanut kannattavuuttaan, jolloin perusmaitojen volyymin menetyksen tulosvaikutus olisi myös pienentynyt ja perusmaitojen hintojen huomattava alentaminen suhteessa volyymin menetykseen olisi laskelman perusteella osoittautunut entistä tappiollisemmaksi vaihtoehdoksi. (valituksenalaisen päätöksen liite 63) (valituksenalaisen päätöksen 476 kohta)

Valio

1053. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 439–443, 451, 455, 460, 461 ja 474 kohta) vastaavat näkökantansa.

1054. Todistustaakka siitä, että Valio olisi uhrannut voittojaan, on virastolla. Viraston väitteille siitä, että Valion olisi pitänyt näyttää toteen muun muassa, että perusmaitojen hintojen laskeminen on ollut Valiolle ainoa ja kannattavin strategia, ei voida antaa merkitystä. (valituksenalaisen päätöksen 452, 456, 460 ja 469 kohta)

1055. Viraston vaihtoehtoistuottolaskentaa vastaan esittämät väitteet Valion kyvystä sopeuttaa tuotantoaan tai vastaanottamiaan maitomääriä sekä väite siitä, että herkkyysanalyysit osoittaisivat, että Valio ei ole pyrkinyt maksimoimaan tulostaan, ovat virheellisiä.

1056. Viraston väitteet siitä, että herkkyysanalyysi kuvaisi perusmaitojen hintojen laskun vaikutusta toimitusvolyymiin (valituksenalaisen päätöksen 470 kohta), ja siitä, että laskelma osoittaisi, että Valion 10 sentin hinnanlaskun tulosvaikutus ei kääntyisi positiiviseksi suurillakaan volyymeilla (valituksenalaisen päätöksen 471 kohta), ovat virheellisiä.

1057. Herkkyysanalyysista ei voida päätellä mitään siitä, millaisia volyymeja hinnanlaskulla voidaan saada, sillä saavutettavissa olevat lisävolyymit riippuvat vain siitä, mikä kilpailutilanne markkinoilla on. Kilpailutilanteessa yritys joutuu epäsymmetrisen tiedon valossa päättämään, kuinka paljon hintaa on alennettava, jotta päädytään sen verran kilpailijan hintaa alemmaksi, että saadaan määrien palautumisen kautta myös katetta. Jos taas hinta on alennuksesta huolimatta liian korkea eikä lisämyyntiä saavuteta, koko hinnanalennuksen vaikutus jää negatiiviseksi. Herkkyyslaskelmasta ei voida päätellä, millainen hinnanalennus olisi riittänyt kilpailuun vastaamiseksi. (ks. myös Valion kirjallinen todiste 41)

1058. Herkkyysanalyysi kertoo vain siitä, millaisia lisävolyymeja yrityksen pitäisi saada, jotta hinnanalennus staattisessa tilanteessa olisi kannattava. Virasto on olettanut, että herkkyyslaskelmasta voitaisiin päätellä jotain siitä, oliko hintojen laskeminen Valiolle liiketaloudellisesti kannattavin ratkaisu, ja verrannut hinnanlaskun ja määrämenetyksen vaikutuksia Valion tulokseen. (valituksenalaisen päätöksen 472 kohta) Virasto on olettanut virheellisesti, että Valiolla olisi ollut mahdollisuus tehdä niin sanottu nollaratkaisu eli pitää hinnat ja volyymit ennallaan. Markkinoilla on kuitenkin jatkuva hintakilpailutilanne käynnissä, ja volyymit muuttuvat sen mukaisesti. Keväällä 2010 asiakkaat tekivät Valiolle selväksi, että sen hinnat eivät olleet kilpailukykyiset, ja jos Valio ei olisi alentanut hintoja vastatakseen kilpailuun, se olisi todennäköisesti menettänyt huomattavia lisävolyymeja kilpailijoille. Näin ollen myös kilpailuun vastaamatta jättämisellä olisi ollut negatiivinen vaikutus Valion tulokseen, eikä virastolla ole mitään syytä olettaa, että Valio olisi voinut pitää volyymien menetyksen jälkeenkään perusmaitojen hinnat syksyn 2009 tasolla. Taulukosta ei voida päätellä, että Valion hinnanlasku kilpailutilanteessa olisi ollut Valiolle liiketaloudellisesti kannattamatonta (Valion kirjallinen todiste 41).

1059. Viraston viittaamat laskelmat eivät osoita, että Valiolle olisi aiheutunut hintojen laskemisesta tappioita tai että Valion voitot olisivat pienentyneet vähemmän, mikäli Valio ei olisi vastannut hintakilpailuun tai olisi vastannut hintakilpailuun pienemmillä alennuksilla. Todellisuudessa Valion perusmaitojen myynti on vähentynyt hinnanalennuksesta huolimatta.

1060. Viraston mainitsema herkkyysanalyysi osoittaa suoraan, että Valio on optimoinut tuoteportfoliotaan nimenomaan vaihtoehtoistuottojen laskemisen kautta. Kyseinen laskelma perustuu siihen lähtökohtaan, että vastaanotettu raakamaito on kiinteä kustannus, sillä analyysilla tutkitaan perusmaitojen volyymin muutoksen vaikutusta Valion kokonaistulokseen sillä olettamalla, että vastaava raaka-ainemäärä ohjautuisi maidon pakkauksesta vientivoin tai -jauheen valmistukseen tai päinvastoin. Laskentamallissa ei oteta raakamaidon tilityshintaa millään tavalla huomioon.

1061. Viraston mainitsemat herkkyyslaskelmat osoittavat yksiselitteisesti Valion myyntikatteen olleen hinnanlaskun jälkeen 15,6 senttiä positiivinen eli hinta on ylittänyt vältettävissä olevat kustannukset 15,6 sentillä.

1062. Herkkyysanalyysissa määrien lisäys kasvattaa tuloja ja määrien vähennys pienentää tuloja silloin, kun myyntikate on positiivinen. Viraston viittaaman vuotta 2009 koskevan herkkyyslaskelman toiselta riviltä voidaan havaita, että 10 miljoonan litran perusmaitovolyymin lisäys olisi lisännyt Valion kokonaistulosta 2,6 miljoonaa euroa. Tämä osoittaa, että perusmaitojen hinnan ja vaihtoehtoisten tuotteiden tuottojen ero on tuolloin ollut noin 26 senttiä litralta (2,6 miljoonaa euroa jaettuna 10 miljoonalla litralla).

1063. Herkkyysanalyysi osoittaa siis, että syksyllä 2009 ennen Valion tekemää 10 sentin hinnanlaskua perusmaitojen hinta on ollut 26 senttiä parempi kuin se hinta, jonka Valio olisi saanut, jos olisi valmistanut samasta raakamaitolitrasta vaihtoehtoisen jalosteen. Tähän verrattuna jokainen perusmaitolitra olisi 10 sentin hinnanalennuksenkin jälkeen tuottanut positiivista kassavirtaa verrattuna vaihtoehtoiseen raakamaidon käyttöön, ja hinnanlaskuvaraa on ollut runsaasti.

1064. Valio oli jo vuosina 2008 ja 2009 menettänyt perusmaitomääriä. Vuoden 2010 alussa on arvioitu, että laskettaessa hintaa 10 sentillä, sillä voidaan mahdollisesti pystyä pysäyttämään perusmaitojen myynnin aleneva volyymikehitys. Noin 20 miljoonan myyntimäärän lisäys olisi rajannut 10 sentin hinnanlaskun aiheuttaman katemenetyksen 30 miljoonaan euroon. Tämä olisi merkinnyt parempaa lopputulosta kuin 4,6 sentin alennus, jos ja kun 4,6 sentin alennuksesta huolimatta määriä olisi menetetty esimerkiksi 60 miljoonaa litraa. Herkkyysanalyysista ilmenevällä tavalla riskinä on ollut, että 4,6 sentin hinnanalennus olisi voinut johtaa sekä 60 miljoonan litran volyymimenetykseen (ja siltä osin herkkyysanalyysista näkyvään 15,3 miljoonan euron tappioon) että hinnanalennuksesta johtuvaan 15,3 miljoonan katemenetykseen. Tulosmenetys 4,6 sentin alennuksesta olisi siten ollut yhteensä 30,6 miljoonaa.

1065. Asiantuntijat ovat lausunnossaan todenneet viraston viittaamien herkkyyslaskelmien osoittavan, että perusmaitojen hinnat ovat olleet perusmaitoliiketoiminnan muuttuvia kustannuksia suuremmat. Jos hinnat olisivat alittaneet muuttuvat kustannukset, Valion tuloksen olisi pitänyt parantua perusmaitovolyymien pienetessä. (Valion kirjallinen todiste 41)

1066. Virasto on esittänyt asian eri vaiheissa neljä perusmaitoja tuottoisampaa vaihtoehtoista toimintamallia: Oltermanni-tuotanto, raakamaidon vastaanoton rajoittaminen, raakamaidon myynti kilpailijoille ja hintakilpailusta pidättäytyminen eli hinnan pitäminen ennallaan vuoden 2010 alussa. Lisäksi virasto on esittänyt, että maitojauheen vienti olisi vain vähän kannattamattomampaa kuin perusmaitojen myynti. (valituksenalaisen päätöksen 475 ja 476 kohta) Mikään viraston esittämä vaihtoehto ei ole ollut sellainen lyhyellä aikavälillä realistinen toimintamalli, joka olisi johtanut parempaan tuottoon kuin perusmaitojen myynti. Oltermanni-perusteen virasto on jättänyt pois lopullisesta päätöksestä, mutta ei ole poistanut sen perusteella tekemäänsä johtopäätöstä. Raakamaidon vastaanotosta kieltäytyminen merkitsisi laitonta tuotannonrajoittamiskartellia ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

1067. Virasto on esittänyt uusina väitteinä, että perusmaitojen myymisen sijasta Valion olisi ollut kannattavampaa myydä raakamaito kilpailijoilleen ja että Valio olisi uhrannut voittojaan, kun se ei pitäytynyt aikaisemmissa hinnoissa, vaan on ylipäätään lähtenyt alkuvuodesta 2010 mukaan perusmaitoja koskevaan hintakilpailuun. Prosessuaalisesti viraston menettely on tältäkin osin hallintolain vastaista. Hallintoviranomainen ei voi kehitellä päätökselleen uusia perusteita päätöksen antamisen jälkeen, vaan kaikkien perusteiden pitää ilmetä itse päätöksestä, kuten hallintolain 45 §:ssä edellytetään.

1068. Viraston väite siitä, että vuoden 2009 jälkeen vientimarkkinatuotteiden hintakehityksen vuoksi perusmaitojen hintojen alentaminen olisi ollut vielä tappiollisempaa, on täysin perusteeton (valituksenalaisen päätöksen 476 kohta). Valio on elokuussa 2012 tehnyt ajanjaksolle 1–7/2012 vastaavan herkkyyslaskelman, joka on osoittanut, että Valiolla olisi edelleen ollut varaa laskea hintoja ennen kuin vaihtoehtoinen tuotto olisi ollut sama kuin perusmaitojen tuotto. (Valion kirjallinen todiste 42)

1069. Perusmaitotuotannon ainoa realistinen vaihtoehto on jalostaa kyseessä oleva raaka-aine maitojauheeksi. Kannattavuusvertailu osoittaa, että perusmaitojen valmistus ja myynti on ollut huomattavasti kannattavampi vaihtoehto kuin maitojauheen valmistus. Valion perusmaitojen tuotto on koko tarkasteluajanjakson eli vuosina 2010–2012 ollut parempi kuin maitojauheesta vastaavalla ajalla saatu tuotto. Tilintarkastusyhteisö on tarkistanut Valion laskelmien oikeellisuuden. (Valion kirjallinen todiste 114) Myös laskentatoimen asiantuntijat ovat todenneet, että Valio ei ole vuoden 2010 jälkeen hinnoitellut perusmaitoja sellaiselle hintatasolle, että maitojauheesta saatava kate olisi ollut korkeampi kuin mitä perusmaidoista on saatavissa. (Valion kirjallinen todiste 116)

1070. Valion perusmaitoliiketoiminta on ollut tarkastelujaksolla kannattavaa, koska vastaavan raakamaitomäärän siirtyminen alemman maitotuottoluokan tuotantoon olisi ollut vielä heikommin kannattava ratkaisu. Valio ei siten ole tehnyt tappioita tai luopunut voitoista, koska perusmaidon jalostukselle vaihtoehtoinen tuotto olisi ollut huonompi kuin perusmaidoille alennetuilla hinnoilla saatu tuotto. (ks. myös Valion kirjallinen todiste 43) ATLAS-järjestelmän maitotuottolaskelmista voidaan havaita, että perusmaitojen maitotuotto on kunakin viraston tarkastelemana vuonna ylittänyt maitojauheen maitotuoton.

1071. Valio ei ole väittänyt, että sen kokonaistulos olisi parantunut sen vuoksi, että Valio olisi saanut lisävoittoja joiltakin toisilta tuotemarkkinoilta. Valion tulosta nostaa jokainen myyty perusmaitolitra eli perusmaitojen myynnillä on suora positiivinen tulosvaikutus verrattuna siihen, että Valio olisi valmistanut jotain realistisesti vaihtoehtoista tuotetta. (valituksenalaisen päätöksen 452 kohta)

1072. Jos hinnat alittaisivat muuttuvat kustannukset, kokonaistappio vain syvenisi tuotannon lisäämisen myötä eikä kiinteitä kustannuksia päästäisi ollenkaan kattamaan. Se, että Valion tulos on parantunut väitetyllä kilpailunrajoitusajalla sen myötä, mitä enemmän perusmaitoja se on myynyt, osoittaa suoraan, että Valiolla on ollut muu kuin saalistusratio hintojensa laskemiselle ja Valion hinnat ylittävät sen vältettävissä olevat kustannukset.

1073. Valion perusmaitoliiketoiminta on ollut tarkastelujaksolla kannattavaa myös siksi, että perusmaitojen valmistuksessa irtoaa kermaa, jonka tuotto on myös otettava liiketoiminnan kannattavuutta arvioitaessa huomioon. Virasto on väittänyt virheellisesti, että perusmaitojen kustannuksia ja tuottoja pitäisi arvioida tyhjiössä irrallaan kaikkien muiden tuotteiden kannattavuudesta. Tämä ei kuitenkaan ole realistinen tapa arvioida kannattavuutta, kun kaikilla maidonjalostajilla on samat komponentit jalostettavanaan.

1074. Viraston kirjanpidolliseen arvosuhteeseen perustuvissa laskelmissa kerman arvoksi on laskettu vain 30 prosenttia raakamaidon hinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viraston määritelmällä ja nykyisellä tilityshinnalla tehokaskin markkinatoimija saisi luovuttaa separoimansa raakakerman (40 prosenttia rasvaa) eteenpäin noin 1,4 euron litrahintaan. Tämä ei vastaa todellisuutta.

1075. Valio ei ole hinnoitellut perusmaitotuotteitaan tappiollisesti edes viraston käyttämällä virheellisellä kustannuslaskentamallilla, kun raakamaidon kustannuksen määrittämisessä otetaan huomioon Valion kotimaan myynnissä saama kerman arvo.

Virasto

1076. Viraston mukaan se ei ole valituksenalaisessa päätöksessään väittänyt, että Valion olisi kilpailutilanteessa mahdollista pitää sekä hinnat että määrät ennallaan. Maidon hinnan laskeminen kilpailutilanteessa voi olla perusteltua, jos sillä kyetään turvaamaan volyymit ja tätä kautta maksimoimaan liiketoiminnan kannattavuus. Tällöin tulos voi olla hinnanalennusta edeltänyttä tilannetta huonompi, mutta kuitenkin parempi kuin mihin päästäisiin, mikäli hintoja ei lasketa, mutta volyymit ja katteet perusmaidoissa menetetään. (valituksenalaisen päätöksen liite 91-5)

1077. Valion tilanteessa helmikuussa 2010 ei kuitenkaan ole ollut kysymys siitä, että ilman 10 sentin hinnan laskua yritys olisi menettänyt koko perusmaitovolyyminsä kilpailijoille, eikä Valio itsekään ole tätä väittänyt. Oman arvionsa mukaan Valio oli alkuvuodesta 2010 ollut vaarassa menettää perusmaitojen volyymia noin 50 miljoonaa litraa ilman hinnanalennuksia, minkä jälkeen yhtiön perusmaitoliiketoiminnan volyymi olisi ollut yhä [200–300] miljoonaa litraa vuodessa. Näin ollen kannattavuuttaan maksimoimaan pyrkinyt Valio olisi hinnoittelupäätöstä tehdessään arvioinut sitä, kuinka paljon sen kärsii menettää perusmaitovolyymia ja periä samaan aikaan parempaa katetta jäljelle jäävästä volyymista ennen kuin hintojen alentaminen koko toimitusvolyymille tulee kannattavammaksi vaihtoehdoksi. Ja tämänkin jälkeen kannattavuuttaan maksimoiva yritys olisi asettanut hintansa tasolle, jossa se ennakoi volyymin menetysten ja hintojen laskun suhteen olevan kannattavuuden kannalta optimaalisin.

1078. Valion laatimat herkkyysanalyysit kuvaavat siitä, miten perusmaitojen volyymin väheneminen vaikuttaa yhtiön kokonaistulokseen, kun vastaava raaka-ainemäärä ohjautuisi lyhyellä aikavälillä perusmaidon pakkauksesta vientivoin tai -jauheen valmistukseen tai päinvastoin. Volyymin menetysten vaikutus kokonaistulokseen ilman hinnan laskua olisi herkkyysanalyysien mukaan ollut selvästi pienempi kuin 10 sentin hintojen laskun, vaikka sillä olisi saavutettu vastaava määrä lisävolyymeja.

1079. Mikäli marraskuulta 2009 peräisin olevaan herkkyysanalyysiin olisi päivitetty Valion teollisuusvoille ja maitojauheelle budjetoimat hinnat vuodelle 2010, olisivat vientituotteiden hinnat nousseet huomattavasti. Näin ollen Valion tiedossa on helmikuussa 2010 ollut, että vientivaihtoehto olisi laskelmassa parantanut kannattavuuttaan, jolloin perusmaitojen volyymin menetyksen tulosvaikutus olisi pienentynyt ja perusmaitojen hintojen huomattava alentaminen verrattuna ennakoituun volyymin menetykseen olisi laskelman perusteella osoittautunut entistä tappiollisemmaksi vaihtoehdoksi.

1080. Tehdessään hinnoittelupäätöksiä helmikuussa 2010 Valion tiedossa on siten ollut, että hintojen lasku 10 sentillä litralta ei ole sille liiketaloudellisesti kannattava vaihtoehto.

Markkinaoikeuden arvio

1081. Markkinaoikeus on tässä päätöksessä katsonut, että kustannusten kattamista koskevassa tarkastelussa huomioon otettavan maitoraaka-aineen kustannuksen on perustuttava hintaan, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, ja että Valion tilityshinnan perusteella määräytyvä raakamaidon hankintahinta on muuttuva kustannus Valion tosiasiallisille ja mahdollisille kilpailijoille (483 kohta), että virasto on voinut olla käyttämättä kustannusperusteena Valion vaihtoehtoiskustannusta (629 kohta), että tilityshinta voidaan kokonaisuudessaan jakaa rasvan ja proteiinin kesken laskettaessa niiden arvoa raakamaidon hinnasta (796 kohta) ja että virasto voinut verrata Valion perusmaitojen valmistamisesta aiheutuvia kustannuksia perusmaitojen myyntituottoihin eikä ottaa Valion esittämän mukaisesti muita tuotteita mukaan tarkasteluun (799 kohta).

1082. Markkinaoikeus on tässä päätöksessä lisäksi katsonut viraston laskelmien osoittavan, että Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräinen hinta on tarkasteluajanjaksolla alittanut perusmaitoliiketoiminnan keskimääräiset muuttuvat kustannukset (812 kohta), ja ettei viraston johtopäätöksen Valion perusmaitoliiketoiminnan tappiollisuudesta ole katsottava olevan Valion eri lähtökohtiin pohjautuvilla perusteilla virheellinen (825 kohta).

1083. Markkinaoikeus katsoo edellä ja valituksenalaisen päätöksen 445–447 kohdassa todetun perusteella kuten virasto, että Valion perusmaitojen hintojen alittaessa niiden tuotantoon kohdistuvat keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja jokaisen valmistetun maitolitran kasvattaessa Valiolle syntyviä tappioita myöskään yhtä tehokkaat kilpailijat eivät pysty toimimaan kannattavasti markkinoilla ja ovat vaarassa sulkeutua pois niiltä. Näin ollen jo tällä perusteella jää oikeuskäytännössä edellytetyistä neljästä kriteeristä täyttymättä se, ettei menettelyllä poisteta toimivaa kilpailua hävittämällä kaikki tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailun olemassa olevat lähteet tai suurin osa niistä (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172, 42 kohta).

1084. Markkinaoikeus on kuitenkin arvioinut myös viraston Valion väitteiden tehokkuusperustelujen näkökulmasta tekemän tarkastelun.

1085. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 550 ja 552 kohdassa katsonut, ettei Valiolla voida katsoa olleen juridista velvollisuutta ottaa vastaan kaikkea omistajaosuuskuntiensa keräilemää raakamaitoa ja ettei sille, että Valio mahdollisesti tosiasiassa vastaanottaa kaiken omistajaosuuskuntiensa keräilemän maidon tai katsoo olevansa tähän velvoitettu, ole annettava oikeudellista merkitystä arvioitaessa yhtä tehokkaan kilpailijan mahdollisuuksia toimia markkinoilla kannattavasti.

1086. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun ja valituksenalaisen päätöksen 457–459 kohdassa mainitun perusteella, että virasto on voinut katsoa, ettei Valio ole osoittanut, ettei se olisi pystynyt sopeuttamaan vastaanottamansa raakamaidon määrää valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetulla tarkasteluajanjaksolla.

1087. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 636 kohdassa katsonut, ettei Valion vaihtoehtoiskustannuksiin perustuva kannattavuuslaskenta kuvasta sitä maitoraaka-aineen kustannusta, jonka Valion yhtä tehokas kilpailija joutuu maitoraaka-aineesta maksamaan, ja ettei asiassa ole ilmennyt perusteita, joiden nojalla vaihtoehtoiskustannusta tulisi tästä huolimatta käyttää kustannusperusteena.

1088. Markkinaoikeus katsoo lisäksi, ettei vaihtoehtoiskustannuksiin perustuvasta kannattavuuslaskennasta johdettavaa Valion kokonaisliiketoiminnan positiivista tulosta voida yhtä tehokkaan kilpailijan toimintaedellytysten turvaamisen vuoksi myöskään pitää objektiivisesti hyväksyttävänä syynä Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittavalle perusmaitojen hinnoittelulle.

1089. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 634 kohdassa katsonut henkilötodistelusta ilmenevän, ettei Valio voi säädellä sitä, mihin tuotteisiin tietty raakamaito käytetään. Tämän on katsottava tarkoittavan, ettei säätelyä voida tehdä sen paremmin parempikatteisiin kuin alempikatteisiinkaan tuotteisiin.

1090. OH:n, RR:n ja VM:n kertoma siitä, että Valion menettäessä perusmaitomääriä yhtiö joutuu tuottamaan vastaavan maitomäärän joksikin muuksi tuotteeksi ja kyseinen määrä käytännössä ohjautuu vientivoihin ja vientijauheeseen, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

1091. OH on kertonut, että perusmaidon myynti on ollut kannattavampaa kuin teollisuusvoin ja maitojauheen. RR:n mukaan Valio ei ole myynyt perusmaitoja niin halvalla, että näistä vaihtoehtoisista tuotteista olisi saanut paremman katteen. RR on kertonut, että teollisuusvoi ja maitojauhe ovat maitotuotoltaan selkeästi perusmaitojen alapuolella. Hänen mukaansa perusmaitojen maitotuotto on ollut jonkin verran huonompi kuin keskimääräinen tilityshinta.

1092. Henkilötodistelusta ei kuitenkaan ilmene, mikä on ollut Valiolle liiketaloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

1093. Valio on kiistänyt viraston herkkyyslaskelmista tekemät johtopäätökset ja vedonnut tältä osin muun muassa asiantuntijalausuntoihin.

1094. OH on kertonut, että vuonna 2009 tehdyissä herkkyyslaskelmissa on haarukoitu sitä, millaisilla hinnanalennuksilla perusmaitojen määrän väheneminen saataisiin pysähtymään ja mikä vaikutus hinnanalennuksella olisi tulokseen. Herkkyyslaskelman luvut ovat täysin laskennallisia esimerkkejä, joista ei voida päätellä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

1095. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella herkkyyslaskelmat ovat perustuneet siihen lähtökohtaan, että vastaanotettu raakamaito on kiinteä kustannus, koska analyysilla tutkitaan perusmaitojen volyymin muutoksen vaikutusta Valion kokonaistulokseen sillä olettamalla, että vastaava raaka-ainemäärä ohjautuisi maidon pakkauksesta vientivoin tai vientijauheen valmistukseen tai päinvastoin. Laskentamallissa ei ole otettu raakamaidon tilityshintaa huomioon.

1096. Virasto ja Valio ovat eri mieltä siitä, mitä tietoja herkkyyslaskelmat osoittavat. Markkinaoikeus katsoo kuitenkin, ettei herkkyyslaskelmien arviointi ole merkityksellistä tässä asiassa, sillä nämä laskelmat poikkeavat perusteiltaan merkittävästi tässä asiassa käsiteltävänä olevan Valion perusmaitojen keskimääräisten muuttuvien kustannusten alittavan hinnoittelun laskennan lähtökohdista eikä niistä näin ollen ole saatavissa luotettavaa vertailukelpoista tietoa hinnanlaskun tulosvaikutuksesta.

1097. Valio on katsonut viraston menetelleen hallintolain vastaisesti, kun virasto on Valion valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt uusia väitteitä ja näin kehitellyt valituksenalaisen päätöksensä perusteluja.

1098. Markkinaoikeus katsoo ottaen huomioon myös sen, että Valion asiana on osoittaa sillä olleen objektiivisesti hyväksyttävä syy menettelylleen, ettei viraston voida katsoa menetelleen hallintolain 45 §:n vastaisesti siitä syystä, että se on Valion valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt Valion tämän päätöksen 1067 kohdassa viittaamat kannanotot.

1099. Markkinaoikeus katsoo edellä ja valituksenalaisen päätöksen 462–467 ja 473–475 kohdassa todetun perusteella, ettei Valio ole osoittanut, että perusmaitojen myyntimäärien laskiessa ainoa vaihtoehto on vastaavan raakamaitomäärän jalostaminen teollisuusvoiksi ja maitojauheeksi eikä että perusmaitojen hintojen alentaminen alle keskimääräisten muuttuvien kustannusten on ollut yhtiölle liiketaloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

1100. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, ettei Valio ole tältä osin osoittanut objektiivisesti hyväksyttävää syytä menettelylleen.

1.2.5.3.4.3 Kilpailuun vastaaminen

Arvioinnin lähtökohdista

1101. Markkinaoikeus katsoo valituksenalaisen päätöksen 478–480 kohdassa mainituilla perusteilla kuten virasto, ettei Valio ole tässä asiassa voinut tehokkaasti vedota oikeuteensa hinnoitella perusmaidot alle keskimääräisten muuttuvien kustannusten. Markkinaoikeus on kuitenkin arvioinut myös valituksenalaisessa päätöksessä tarkastellut Valion esittämät näkökohdat.

1102. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, vaikka määräävässä asemassa olevalta yritykseltä ei voida kyseisen aseman perusteella evätä oikeutta suojella liiketoiminnallisia intressejään silloin, kun niitä uhataan, ja vaikka tällaiselle yritykselle on kohtuullisessa määrin myönnettävä mahdollisuus toteuttaa kyseisten intressien suojaamiseksi aiheelliseksi katsomiaan toimenpiteitä, tällaista käyttäytymistä ei kuitenkaan voida hyväksyä silloin, kun sen nimenomaisena tarkoituksena on tämän määräävän aseman vahvistaminen ja sen väärinkäyttö (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286, 189 kohta; tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 185 kohta muine oikeuskäytäntö¬viittauksineen ja tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 46–48 kohta).

1103. Vaikka kaupallinen vastatoimi voidaan hyväksyä, se on kuitenkin toteutettava oikeassa suhteessa asetettuun uhkaan ja asianomaisten yritysten taloudellinen valta huomioon ottaen (tuomio United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, EU:C:1978:22, 190 kohta).

Valituksenalainen päätös

1104. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana vedonnut siihen, että kireä kilpailutilanne perusmaitojen markkinoilla Suomessa on alkanut siitä, että Arla Ingman on vuodesta 2009 lähtien aktiivisesti pyrkinyt kasvattamaan omaa markkinaosuuttaan ja osana tätä tavoitettaan aloittanut ruotsalaisen maitoraaka-aineen tuonnin Suomeen. Valion mukaan yhtiö on osallistunut Arla Ingmanin aloitteesta käytyyn hintakilpailuun voidakseen välttää myyntimäärien pienenemisestä aiheutuvat suuremmat tappiot. (valituksenalaisen päätöksen 477 kohta)

1105. Valituksenalaisessa päätöksessä on unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten todettu, että määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on rajoitettu oikeus vastata markkinoilla kohtaamaansa kilpailuun. Saalistushinnoittelun osalta tämä tarkoittaa sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys ei voi tehokkaasti vedota ehdottomaan oikeuteensa mukauttaa hintansa kilpailijoiden hintoihin silloin, kun se merkitsisi kustannuksia alhaisempia hintoja ja siten määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. (valituksenalaisen päätöksen 478 kohta)

1106. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että määräävässä asemassa olevan yrityksen kaupallisten vastatoimenpiteiden tulee oikeus-käytännön mukaan myös olla kohtuullisia ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia. (valituksenalaisen päätöksen 479 kohta)

1107. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu sen 10.4.2.7 jaksossa kuvatusti viraston selvitysten osoittavan, että Valion perusmaitoliiketoiminnan keskimääräinen hinta 1.3.2010 lähtien on alittanut muuttuvat kustannukset. Lisäksi viraston asiakirjanäyttö osoittaa, että vuoden 2010 alussa Valio on omaksunut kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtäävän hinnoittelustrategian, jota yritys on siitä lähtien noudattanut. Selvitykset osoittavat myös, että johtava peruste Valion hinnoittelussa keväästä 2010 lähtien on ollut markkinoiden sulkeminen kilpailun vastaisesti yhtiön oman liiketoiminnan tuloksen uhrauksen kustannuksella. Ottaen huomioon edellä todetun lisäksi Valion kustannukset alittavan hinnoittelun kesto, ei kyse ole ollut menettelytavoista, jotka Valio olisi omaksunut tarkoituksenaan välttää lyhyen aikavälin tappionsa. Valio ei myöskään ole osoittanut, että sen käytössä ei olisi ollut mitään muita vaihtoehtoisia tapoja toimia markkinoilla, jotka olisivat rajoittaneet kilpailua vähemmän. Näin ollen yhtiön menettely ei myöskään ole ollut kohtuullista ja suhteellisuusperiaatteen mukaista. (valituksenalaisen päätöksen 480 kohta)

1108. Valituksenalaisen päätöksen mukaan näin ollen, vaikka kilpailutilanteen kiristyminen perusmaitomarkkinoilla on ollut seurausta siitä, että markkinoille tullut Arla Ingman on pyrkinyt kasvattamaan markkinaosuuttaan, Valio ei oikeuskäytännön mukaisesti ole voinut tehokkaasti vedota oikeuteensa hinnoitella perusmaidot alle muuttuvien kustannusten. (valituksenalaisen päätöksen 481 kohta)

1109. Valituksenalaisen päätöksen mukaan, mikäli edellä todetusta huolimatta katsottaisiin, että Valio voisi vedota kilpailuun vastaamiseen puolustuksenaan, Valion olisi ensinnäkin osoitettava, että aloite hintojen alentamiseen alle muuttuvien kustannusten on tullut kaupan ryhmittymiltä tai sen kilpailijoilta. Lisäksi Valion olisi osoitettava, että sen menettely on ollut kohtuullista ja suhteellisuusperiaatteen mukaista eikä se ole rajoittanut kilpailua markkinoilla enemmän kuin on ollut välttämätöntä. Todistustaakka näiden toteennäyttämisestä on Valiolla. (valituksenalaisen päätöksen 482 kohta)

1110. Virasto on seuraavassa arvioinut Valion esittämiä näkökohtia kevään 2010 tapahtumista seikkaperäisesti. (valituksenalaisen päätöksen 483 kohta)

1 Valion aloitteellisuus hintojen alentamisessa

1111. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion mukaan Arla Ingman on tarjonnut perusmaitoja vuoden 2010 alkupuolen toimituksiin erittäin aggressiiviseen hintaan sekä S-ryhmälle että K-ryhmälle. Valion näkemyksen mukaan keskittynyt vähittäiskauppa on osannut hyödyntää syntyneen asetelman kilpailuttamalla Valiota ja Arla Ingmania vastakkain ja Valio on tässä yhteydessä vain vastannut Arla Ingmanin tarjoamaan kilpailuhaasteeseen. (valituksenalaisen päätöksen 484 kohta)

1112. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu myös, että Valion mukaan SOK on hyväksynyt sen tarjouksen valikoimajaksolle 1–4/2010 13.1.2010 uusilla sopimushinnoilla, jotka oli laskettu [40–50] miljoonan litran toimitusvolyymin pohjalta. Valion mukaan noin viikkoa myöhemmin 21.1.2010 SOK on ilmoittanut, että S-ryhmän hankinnat tulisivatkin olemaan laskennallisesti vain noin [90–100] miljoonaa litraa seuraavan vuoden aikana, mikä on tarkoittanut [10–20] miljoonan litran pudotusta jo käynnissä olleella valikoimajaksolla. Volyymien siirto Arla Ingmanille tulisi tapahtumaan helmikuun alusta eli kesken valikoimakauden. (valituksenalaisen päätöksen 485 kohta)

1113. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu lisäksi, että Valion käsityksen mukaan SOK on selvittänyt alueosuuskaupoilta näiden tulevia ostoja tarjotuilla hinnoilla ennen Valion volyymiperusteisten hintojen hyväksymistä. Kun SOK on useammasta tarjotusta vaihtoehdosta hyväksynyt [40–50] miljoonan litran volyymin perusteella lasketun tarjouksen, Valio on perustellusti olettanut, että päätös on perustunut alueosuuskauppojen hankintaennusteisiin ja tehnyt tuotannonsuunnittelunsa tältä pohjalta. (valituksenalaisen päätöksen 486 kohta)

1114. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu vielä, että Valion mukaan SOK on 16.2.2010 jälkeen esittänyt jaksolle 3–8/2010 suullisen tarjouspyynnön [80–120] miljoonan litran ja [130–150] miljoonan litran vuosivolyymeille. Valion mukaan se on 1.3.2010 alkaen tarjonnut perusmaitoja SOK:n tekemän pyynnön mukaisesti. Valion mukaan yhtiö on tehnyt SOK:lta tulleen selkeän viestin ja käytettävissä olleen markkinatiedon pohjalta johtopäätöksen, että sen kilpailijat myyvät perusmaitoa useita senttejä edullisemmin kuin Valio oli tarjonnut. Valion mukaan sille oli selvää, että sen oli laskettava hintaa kerralla useita senttejä säilyttääkseen kilpailukykynsä. (valituksenalaisen päätöksen 487 kohta)

1115. Virasto on todennut, ettei Valio ole osoittanut, että aloite hinnan alentamiseen alle muuttuvien kustannusten olisi tullut SOK:lta tai sen kilpailijalta. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että saadakseen eri toimittajien tarjouksista vertailukelpoiset SOK on useaan otteeseen pyrkinyt selvittämään, mitä Valion antamat volyymiperusteiset tarjoukset käytännössä merkitsevät. Aineistosta ilmenee, että Valio on esittänyt SOK:lle 31.12.2009, että volyymitason [40–50] miljoonaa litraa mukaiset hinnat tulisivat voimaan vain, jos volyymi osoitetaan toteutuvaksi. Tähän SOK:n edustaja on todennut Valiolle jo 31.12.2009 seuraavasti:

"En hyväksy tuota – –. Meillä on oltava teiltä tarjous, joka perustuu olettamaan nykyisestä tilanteesta eikä edellytä meiltä etukäteisnäyttöä. Voi olla, että heikentynyt kilpailukykynne johtaa muuhun kuin nykytilaan." (valituksenalaisen päätöksen liite 74) (valituksenalaisen päätöksen 488 kohta)

1116. Valituksenalaisen päätöksen mukaan kirjeenvaihto on päättynyt 4.1.2010 Valion vahvistukseen siitä, että tarjous [40–50] miljoonalle litralle on voimassa 30.4.2010 asti, määräarvion toteutumista seurataan kuukausittain ja Valio pidättää oikeuden korottaa hintoja S-ryhmän ketjuille 1.5. alkaen, mikäli helmi-maaliskuun toteutuneet perusmaitolitrat eivät ole tarjouksen litramääräarvion mukaiset. (valituksenalaisen päätöksen liite 73) Tämän SOK on vahvistanut 13.1.2010. (valituksenalaisen päätöksen 489 kohta)

1117. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valion tiedossa on näin ollen ollut, että toteutuneet hankintamäärät saattavat jäädä heikentyneestä kilpailukyvystä johtuen tarjouksen mukaisia litramääriä ([40–50] miljoonaa) alhaisemmiksi. Valio ei kuitenkaan ole jättänyt uutta tarjousta, vaan on tyytynyt siihen, että hintoja voitaisiin tarkistaa ylöspäin seuraavalle valikoimajaksolle, jos tarjouksen mukaiset volyymimäärät eivät täyty. (valituksenalaisen päätöksen 490 kohta)

1118. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion vastineessaan esittämä väite siitä, että edellä kuvattu kirjeenvaihto jollain tavoin osoittaisi, että Valion 13.1.2010 hyväksytty tarjous olisi katsottu SOK:ssa myöhemmin, kesken jakson, kilpailukyvyttömäksi ja tämän seurauksena SOK olisi muuttanut yksipuolisesti sopimusta 21.1.2010, on siten virheellinen. Selvyyden vuoksi virasto on todennut, että Arla Ingman on antanut viimeisen tarjouksensa SOK:lle 30.12.2009, minkä jälkeen Arla Ingman on toimittanut SOK:n pyynnöstä tietoja maksimikapasiteetistaan 11.1.2010. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 75 ja 76) (valituksenalaisen päätöksen 491 kohta)

1119. Virasto on myös huomauttanut, että kuten Valion vastineesta käy ilmi, SOK on 13.1.2010 hyväksynyt useammasta tarjotusta vaihtoehdosta [40–50] miljoonan litran volyymin perusteella lasketun tarjouksen. Valio on tosin jättänyt mainitsematta, että kaksi muuta Valion antamaa tarjoushintaa olivat olleet kasvutarjouksia ja SOK:n hyväksymä tarjous on siten perustunut pienimpään mahdolliseen Valion tarjoamaan volyymiin. (valituksenalaisen päätöksen liite 74) (valituksenalaisen päätöksen 492 kohta)

1120. Lisäksi virasto on todennut, että SOK on tiedustellut alueosuuskaupoilta näiden hankintaennusteita vasta 13.1.2010 kello 16:44 ja vastauksia alueosuuskaupoilta on pyydetty 18.1.2010 mennessä. Näin ollen SOK:n Valiolle aiemmin samana päivänä 13.1.2010 kello 9:45 lähetetty vastaus tarjoukseen ei ole voinut perustua alueosuuskaupoilta saatuihin hankintaennusteisiin. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 77 ja 73) (valituksenalaisen päätöksen 493 kohta)

1121. Virasto ei myöskään ole pitänyt uskottavana Valion antamaa selvitystä siitä, että aloite uusille lisäalennuksille 1.3.2010 olisi tullut SOK:lta ja että Valio olisi vain vastannut 16.2.2010 jälkeen saamaansa suulliseen tarjouspyyntöön. Sekä viraston hallussa oleva asiakirja-aineisto että Valion toimitusjohtajan kertomukset osoittavat yksiselitteisesti syynä uuteen hinnanalennukseen olleen Valiossa tehdyn johtopäätöksen siitä, että kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen edellyttää hintojen merkittävää kertaluonteista alentamista. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2 ja 58) (valituksenalaisen päätöksen 494 kohta)

1122. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että myös SOK:n mukaan aloite uusien alennusten antamiseen kesken valikoimajakson on tullut Valiolta 16.2.2010. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 88 ja 3) SOK:n mukaan on harvinaista, että maidontoimittaja tekisi uuden tarjouksen kesken valikoimajakson. SOK on kuvannut yllättäen kesken jakson tullutta merkittävää hinnanalennusta [liikesalaisuus]. (valituksenalaisen päätöksen liite 4) (valituksenalaisen päätöksen 495 kohta)

2 Hinnanalennusten kohtuullisuus

1123. Virasto on todennut, ettei Valio ole myöskään osoittanut, että yhtiö olisi toiminut kohtuullisesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoittaen menettelynsä siihen, mikä on ollut välttämätöntä kilpailuun vastaamiseksi. (valituksenalaisen päätöksen 496 kohta)

1124. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion toimitusjohtajan viesti osoittaa yksiselitteisesti, että kesken toimituskauden tarjottu lisäalennus on asetettu tarkoituksella kerralla riittävän suureksi, että se riittäisi sulkemaan markkinat kilpailun vastaisesti. Viestissään toimitusjohtaja on analysoinut hinnanalennuksen suuruutta todeten seuraavasti:

"Ilman vähintään 10 sentin hinnanlaskua ei myynnin nykyrakenne voi muuttua saati palautua 2009 edeltäneeseen tilaan. Valion kannalta pahimmassa tapauksessa saattaisi löytyä jonkinlainen status quo [alle 10] sentin laskun tuntumassa nykymäärille, miltä tienoilta syntyisi myös Arlan Ruotsin maitostrategian optimaalinen tulos!!" (valituksenalaisen päätöksen liite 2) (valituksenalaisen päätöksen 497 kohta)

1125. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että yhdellä kertaa hyvin merkittävänä toteutetun hinnanalennuksen tarkoituksena on näin ollen ollut muuttaa perusmaitojen myynnin rakennetta Valion kannalta edulliseksi alentamalla hinnat tasolle, jolla maidon tuonti Ruotsista ei enää ole ollut kannattavaa. Viesti osoittaa Valion arvioineen, että [alle 10] sentin lasku saattaisi merkitä volyymien vakiintumista nykytasolle, mutta Valion markkinaosuuden merkittävä kasvattaminen edellyttäisi huomattavasti tuntuvampaa hintojen alentamista. Valion väite alennuksen määrän kohtuullisuudesta ja välttämättömyydestä Arla Ingmanin hintatasoon vastaamiseksi on näin ollen perusteeton. (valituksenalaisen päätöksen 498 kohta)

1126. Valituksenalaisen päätöksen mukaan hinnanalennuksen suuruuden poikkeuksellisuutta osoittaa myös se, että tarjouskierrosten aikana yhtiöt ovat tehneet keskimäärin muutaman sentin suuruisia tarkistuksia hintoihin. Myös SOK:n virastolle antamien tietojen mukaan 10 sentin kerta-alennus hintaan on suuruudeltaan poikkeuksellinen – perusmaitojen toimitussopimuksissa neuvotellaan tavallisesti sentin ja sentin kymmenysten suuruisista hinnan muutoksista. (valituksenalaisen päätöksen liite 4) (valituksenalaisen päätöksen 499 kohta)

1127. Lisäksi virasto on huomauttanut, että Valion menettely 1.3.2010 tarjouksen jälkeen ei myöskään miltään osin ole ollut seurausta kaupan tai kilpailijan tekemästä aloitteesta. Kun 1.3.2010 tehdyt alennukset eivät ole saaneet aikaan Valion tavoittelemaa lopputulosta, perusmaitovolyymien siirtymistä Arla Ingmanilta Valiolle, Valiossa on katsottu, että yhtiön "on tehtävä välittömästi seuraava liike". (valituksenalaisen päätöksen liite 59) Valio on tarjonnut uusia SOK:lle kohdistettuja lisäalennuksia jo 1.4.2010 alkaen, ja yhtiö on harkinnut lisäalennusten antamista myös toukokuussa 2010. Alennusten ehtona on ollut Valion toimitusvolyymin kasvattaminen. Kuten myyntijohtaja on sähköpostissaan 4.3.2010 todennut: "Kyseessä ei ole neuvottelu vaan nopea valiolähtöinen toiminta". Myös SOK:n virastolle toimittamien tietojen mukaan aloite uusien alennusten myöntämiseen on tullut Valiolta sähköpostilla 25.3.2010. (valituksenalaisen päätöksen liite 88) (valituksenalaisen päätöksen 500 kohta)

Valio

1128. Valio on valituksessaan esittänyt edellä selostettuja (valituksenalaisen päätöksen 484–487 ja 491 kohta) vastaavat näkökantansa.

1129. Vuoden 2010 hintakilpailutilanne on käynnistynyt siitä, että Valio on olettanut, että S-ryhmä oli hyväksynyt Valion vuositarjouksen 2010 noin [120–160] miljoonan litran vuosivolyymille ([30–50] miljoonaa litraa valikoimajaksolle, kolmelle valikoimajaksolle). Tämä on perustunut S ryhmän sähköpostiviestiin 13.1.2010:

"Aihe: Jakson 1–4/2010 Perusmaitotarjous ([30–50] milj. litraa hinnat voimassa huhtikuun loppuun.

– – Otamme ao. tarjouksen vastaan. Toimitamme teille aok kohtaiset ei sitovat määräarviot myöhemmin. Voimmeko laittaa uudet hinnat koneelle siten, että ovat voimassa jo to tai pe toimituksista?" (Valion lausuman liite 6)

1130. Tämä on kuitenkin muuttunut noin viikkoa myöhemmin, jolloin S-ryhmä on peruuttanut edellä mainitun viestin ja ilmoittanut tekstiviestillä Valiolle, että Valion kilpailukyky riittikin vain noin [80–120] miljoonan litran vuosivolyymiin. Tämä peruutus on vahvistettu sähköpostilla 21.1.2010, jossa on ilmoitettu seuraavaa: "Alla ei sitova arvio vuositason kokonaislitroistanne. Tasot perustuvat kilpailukykyynne jaksolla 1–4 ja alkavat toteutua kun logistiset muutokset on tehty. Arvio koskee siis jaksoa 1–4, koska vain se on neuvoteltu. Kaikki maidot yhteensä: [80–120] miljoonaa." (Valion kirjallinen todiste 13)

1131. Tämä on ollut aiheena sille, että Valio on ryhtynyt antamaan uusia tarjouksia tavoitteenaan päästä alun perin hyväksyttyyn vuosivolyymiin noin [120–160] miljoonaa litraa vuonna 2010.

1132. Hintojen alennus 1.3.2010 alkaen ei ole tapahtunut Valion aloitteesta. Valiolla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin reagoida S ryhmän sille yksipuolisesti ilmoittamaan litramäärien tuntuvaan alentamiseen vastaamalla kilpailuun.

1133. Asiakirja-aineistosta selviää kilpailutilanne, jossa Valio on alentanut hintojaan. Suomen Lähikauppa on tammikuussa 2009 ottanut Arla Ingmanin perusmaitojensa päätoimittajaksi. Asiakirja-aineisto osoittaa, että Valion silloisen käsityksen mukaan Arla Ingman oli laskenut hintoja Suomen Lähikaupalle yli 8 senttiä litralta. (valituksenalaisen päätöksen liite 56 2) Tämä osoittaa, että Valion vastaus hintakilpailuun 10 sentin hinnanalennuksilla ei ole ollut ylimitoitettu.

Arla Ingman

1134. Arla Ingman on todennut, että neuvottelut vuoden 2010 vähittäiskaupan perusmaitovolyymeista ovat alkaneet elokuun lopussa 2009. Arla Ingman ja Suomen Lähikauppa ovat 1.12.2009 vahvistaneet 50 miljoonan litran tavoitevolyymin vuodelle 2010. Kesko on vahvistanut pitävänsä Valion edelleen ainoana merkkimaitotoimittajana, ja Arla Ingman on jatkanut Pirkka-maidon toimittajana.

1135. Arla Ingman ja Inex Partners ovat 21.1.2010 vahvistaneet sopimuksen noin 30 miljoonan litran vuosittaisesta lisävolyymista S-ryhmälle, mikä käytännössä on palauttanut Arla Ingmanin volyymit vuotta 2009 edeltävälle tasolle. Valio on ryhtynyt hintahyökkäykseen helmikuussa ja uudistanut sen maaliskuussa. Esimerkiksi lisäalennusten myöntämisen osalta jakelukustannusten säästöt rullakoiden tapauksessa ovat huomattavasti Valion myöntämää alennusta pienemmät.

Markkinaoikeuden arvio

1136. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Valio on 31.12.2009 jättänyt S ryhmälle viimeisen tarjouksensa valikoimajaksolle 1–4/2010. S-ryhmä on samana päivänä ilmoittanut Valiolle, että S-ryhmällä pitää olla tarjous, joka perustuu olettamaan nykyisestä tilanteesta eikä edellytä S-ryhmältä etukäteisnäyttöä, ja todennut, että voi olla, että Valion heikentynyt kilpailukyky johtaa muuhun kuin nykytilaan. Valio on 4.1.2010 vahvistanut S-ryhmälle valikoimajakson 1–4/2010 hintojen olevan voimassa 30.4.2010 asti. S-ryhmä on 13.1.2010 ilmoittanut Valiolle ottavansa tarjouksen vastaan ja ehdottanut hintojen astuvan voimaan 15.1.2010 sekä ilmoittanut toimittavansa Valiolle alueosuuskauppakohtaiset ei-sitovat määräarviot myöhemmin. Valio on samana päivänä ilmoittanut S-ryhmälle tarvitsevansa määräarviot mahdollisimman pian ja viimeistään viikolla 4 sekä tarkistavansa, voidaanko hintojen voimaan tuloa aikaistaa alustavan aikataulun mukaisesta 18.1.2010. S ryhmä on 21.1.2010 ilmoittanut Valiolle Valion kilpailukykyyn perustuvan ei-sitovan arvion vuositason kokonaismäärästä ja todennut arvion koskevan jaksoa 1–4, koska vain se oli neuvoteltu. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 53-5 ja 75)

1137. Vuoden 2010 vähittäiskaupan perusmaitovolyymeita koskevista neuvotteluista on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

1138. KJ ei ollut käsittänyt S ryhmältä 31.12.2009 saamaansa ilmoitusta siitä, että voi olla että Valion heikentynyt kilpailukyky johtaa muuhun kuin nykytilaan, siten, ettei S-ryhmä ostaisi Valion tarjoamaa volyymia. KJ on kertonut, että Valio ja S-ryhmä olivat tehneet vuosisopimuksen ensimmäisen jakson perusmaidoista 13.1.2010, jolloin S-ryhmä oli ilmoittanut sähköpostilla, että ensimmäisen jakson maito oli sovittu, ja halunnut hinnat voimaan 15.1.2010 alkaen. KJ oli ollut siinä käsityksessä, että S-ryhmän hankintaorganisaatiolla oli valtuutus neuvotella perusmaitojen volyymeista alueosuuskauppojen puolesta ja että se oli neuvotellut tietystä määrästä.

1139. AH:n mukaan S ryhmän ilmoitus 15.1.2010 erilaisesta vuosivolyymista oli tullut Valiolle yllätyksenä.

1140. IA on kertonut, että S-ryhmän puolesta perusmaitojen hintaneuvotteluja Valion kanssa valikoimajaksolle 1–4/2010 käynyt JL oli päivittäin raportoinut IA:lle neuvottelujen kulusta. Nämä hintaneuvottelut olivat poikenneet vastaavista neuvotteluista sikäli, että Arla Ingman oli ollut neuvottelujen lopputuloksessa selvästi edullisempi vaihtoehto.

1141. IA:n mukaan aloite volyymiportaiden käyttöön on tullut Valiolta ja Valio on perustellut niitä viraston määräyksellä. IA on kertonut, että Valio oli useassa vaiheessa todennut, että S-ryhmän pitäisi osoittaa volyymi toteutuvaksi. S-ryhmä ei ollut sitä hyväksynyt, koska sen oli ollut mahdotonta luvata tällaista etukäteen eikä volyymeihin sitoutuminen kuulunut S-ryhmän toimintamalliin. JL:lla ei ollut ollut valtuuksia tehdä sopimusta Valion kanssa perusmaitojen toimituksista tietyille toimituksille ennen kuin S-ryhmä oli tiedustellut alueosuuskaupoilta niiden hankintaennusteita.

1142. IA:n mukaan Valiolle oli haluttu tehdä selväksi se, että volyymin muutos oli mahdollinen. IA ei ole ollut tietoinen, että JL olisi 13.1.2010 tehnyt Valion kanssa sellaista sopimusta, jossa olisi sitouduttu volyymeihin. Jos näin olisi tapahtunut, IA olisi ollut siitä tietoinen. Sopimuksen purkaminen Valion kanssa ei ole vastannut IA:n käsitystä tapahtuneesta.

1143. Asiassa esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, että Valion toimitusjohtaja on 14.2.2010 lähettänyt Valion hallitukselle ja johtoryhmälle valituksenalaisen päätöksen 389 ja 390 kohdassa, jotka on toistettu tämän päätöksen 838 ja 839 kohdassa, tarkemmin kuvatun sähköpostiviestin, jossa on muun muassa todettu S-ryhmälle ilmoitettavan, että maidon tukkuhintaa lasketaan 1.3.2010 alkaen 10 tai 8 senttiä kuukausiostomäärästä riippuen. 15.2.2010 Valion toimitusjohtaja on ilmoittanut perusmaitojen tukkuhinnan 10 sentin alennuksesta myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n puheenjohtajalle. Valio on 16.2.2010 lähettänyt S-ryhmälle sähköpostiviestin, jossa on vahvistettu samana päivänä puhelimessa käyty keskustelu ja todettu, että Valio tulee laskemaan perusmaitojen hintaa S-ryhmän ketjuille 1.3.2010 alkaen seuraavasti: vähintään [80–120] miljoonaa litraa vuosi 8 senttiä litra nykyhinnoista tai [120–160] miljoonaa litraa vuosi 10 senttiä litra nykyhinnoista. Valio ja S-ryhmä ovat 19.2.2010 käyneet tarjouksesta sähköpostikirjeenvaihtoa, ja S ryhmä on 23.2.2010 ilmoittanut hyväksyvänsä 8 sentin hinnanalennuksen. (valituksenalaisen päätöksen liitteet 2, 57 ja 3) Valio on vielä 25.3.2010 tehnyt S-ryhmälle tarjouksen 1.4.2010 alkaen. (valituksenalaisen päätöksen liite 21 ja viraston lausunnon liite 18)

1144. Inex Partnersin viraston hallintomenettelyn aikana virastolle antaman vastauksen mukaan aloite Valion tarjoukseen 1.3.2010 alkaen on tullut Valiolta sähköpostiviestillä 16.2.2010 ja Valion tarjoukseen 1.4.2010 alkaen Valiolta sähköpostiviestillä 25.3.2010 (valituksenalaisen päätöksen liite 88).

1145. AH:n mukaan Valio oli ollut aloitteellinen tehdessään 25.3.2010 S ryhmälle tarjouksen. Tuolloin oli keskusteltu hinnoista eri volyymeille ja volyymeista riippumatta rullakko- ja laatikkoalennusten käyttöönottamisesta. Volyymien kasvattaminen ei ollut ollut edellytys alennuksen saamiseksi. Valio ei koskaan sido asiakasta etukäteen mihinkään litramääriin.

1146. Markkinaoikeus katsoo edellä viitattujen asiakirjojen sisällöstä ja Valion 14.–16.2.2010 lähettämien sähköpostiviestien ajallisesta yhteydestä sekä todistajankertomuksista ilmenevän, että aloite Valion perusmaitojen tukkuhinnan alentamiseen on tullut Valiolta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi kaupan ryhmittymien tai Valion kilpailijoiden tehneen aloitteen Valion hintojen alentamiseen alle keskimääräisten muuttuvien kustannusten.

1147. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, ettei Valio ole osoittanut, että aloite hintojen alentamiseen alle keskimääräisten muuttuvien kustannusten olisi tullut kaupan ryhmittymiltä tai Valion kilpailijoilta.

1148. AH on kertonut, että Valio oli vuonna 2008 korottanut perusmaitojen hintoja yhteensä 12 sentillä ja vuonna 2010 päättänyt palauttaa perusmaidon hinnan ennen vuoden 2008 hinnankorotuksia vallinneelle tasolle. Käytännössä hinta ei ollut aivan palautunut tuolle tasolle, koska hinnanalennus oli ollut 10 senttiä. Valion toteuttama 10 sentin hinnanalennus oli ollut synkronissa kilpailuun vastaamiseen pohjautuen siihen, että maidon tilityshinta oli muuttunut samassa suhteessa, siihen, että Valion hinta oli ollut ainakin 6 senttiä korkeampi kuin kilpailijan, sekä siihen, mikä maidosta maksettava hinta oli Ruotsissa, Tanskassa ja Baltiassa ollut. Valiolla oli ollut tieto siitä, että ruotsalaista maitoa myytiin halvemmalla kuin suomalaista.

1149. IA:n, HT:n, RI:n, TKK:n ja JO:n kertoman mukaan Valion 1.3.2010 alkaen kesken valikoimajakson tekemä 10 sentin hinnanalennus on ollut sekä ajankohdaltaan että suuruudeltaan poikkeuksellinen. Yleensä meijerien kanssa neuvotellaan sentin kymmenesosista, enintään muutamasta sentistä.

1150. Markkinaoikeus katsoo edellä ja valituksenalaisen päätöksen 497–500 kohdassa mainituilla perusteilla, ettei Valio ole osoittanut, että yhtiö olisi toiminut kohtuullisesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoittaen menettelynsä siihen, mikä on ollut välttämätöntä kilpailuun vastaamiseksi. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin AH:n hinnankorotuksen kohtuullisuudesta esittämän näkemyksen vuoksi.

1.2.5.3.4.4 Markkinaoikeuden johtopäätös

1151. Markkinaoikeus on tämän päätöksen 812 ja 830 kohdassa katsonut, että Valion perusmaitojen hinnoittelu on valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetulla ajanjaksolla alittanut niiden keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja että Valiolla näin ollen oletetaan olleen syrjäyttämistarkoitus. Valion asiana on siten osoittaa, että sillä on ollut objektiivisesti hyväksyttävä syy menettelylleen.

1152. Markkinaoikeus katsoo valituksenalaisessa päätöksessä todetun ja asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei Valio ole osoittanut objektiivisesti hyväksyttävää syytä menettelylleen.

1.2.5.3.5 Väärinkäytön vaikutukset kilpailijoiden toimintaan ja markkinoihin

Arvioinnin lähtökohdista

1153. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, kun SEUT 102 artiklassa kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kyseisessä artiklassa tarkoitetaan käyttäytymistä, joka on omiaan vaikuttamaan sellaisten markkinoiden rakenteeseen, joilla kilpailuaste on juuri tällaisessa asemassa olevan yrityksen olemassaolon vuoksi jo heikentynyt, ja joka estää markkinoilla vielä olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen tai tämän kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tällainen yritys käyttää muita keinoja kuin niitä, joita taloudellisten toimijoiden suorituksiin perustuvassa tuotteiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään (tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 267 kohta).

1154. SEUT 102 artiklan rikkomisen toteennäyttämiseksi riittää, että osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua, tai toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan sillä tavoin (tuomio Clearstream v. komissio, EU:T:2009:317, 144 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 268 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Niinpä kyseisellä hinnoittelukäytännöllä on oltava kilpailua rajoittava vaikutus markkinoihin mutta kyseisen vaikutuksen ei välttämättä tarvitse olla konkreettinen, vaan on riittävää osoittaa sellainen mahdollinen kilpailua rajoittava vaikutus, joka on omiaan syrjäyttämään markkinoilta määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaat kilpailijat (tuomio TeliaSonera Sverige, EU:C:2011:83, 64 kohta ja tuomio Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, EU:T:2012:172, 268 kohta).

1155. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jos kilpailuviranomainen osoittaa, että määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavalla on pyritty rajoittamaan kilpailua, kyseinen menettelytapa on myös omiaan vaikuttamaan tällä tavoin (tuomio Michelin v. komissio, EU:T:2003:250, 239 ja 241 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

1156. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että SEUT 102 artiklan soveltamisedellytysten ja väärinkäytön kohteen ja vaikutuksen erottelun osalta on korostettava, että kyseisen artiklan soveltamista varten kilpailunvastaisen tavoitteen ja vaikutusten toteennäyttäminen voivat toisinaan olla limittäiset. Jos nimittäin osoitetaan, että määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavalla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, kyseinen menettelytapa on myös omiaan vaikuttamaan tällä tavoin. Näin ollen hintaa koskevien menettelytapojen osalta unionin tuomioistuin on katsonut asiassa AKZO vastaan komissio antamassaan tuomiossa (EU:C:1991:286), että määräävässä asemassa olevan yrityksen keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia alhaisempien hintojen on katsottava jo sellaisenaan merkitsevän väärinkäyttöä, koska ainoa etu, joka yritykselle voi koitua sellaisten hintojen käyttämisestä, on kilpailijan syrjäyttäminen, ja että keskimääräisiä kokonaiskustannuksia alhaisempien mutta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeampien hintojen on katsottava merkitsevän väärinkäyttöä, jos ne on määritetty osana sellaista suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kilpailijan syrjäyttäminen. Unionin tuomioistuin ei kyseisessä asiassa edellyttänyt riidanalaisten menettelytapojen todellisten vaikutusten toteen näyttämistä. (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 195 kohta ja vastaavasti tuomio Michelin v. komissio, EU:T:2003:250, 241 ja 242 kohta)

1157. Kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys tosiasiallisesti harjoittaa käytäntöä, jonka tarkoitus on kilpailijan syrjäyttäminen, se seikka, että odotettu tulos ei toteudu, ei ole riittävä estämään menettelyn luokittelemista SEUT 102 artiklan mukaiseksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi (tuomio Irish Sugar v. komissio, EU:T:1999:246, 191 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio Michelin v. komissio, EU:T:2003:250, 245 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22, 196 kohta).

1158. Markkinaoikeus katsoo, ettei viraston ole esillä olevassa asiassa ollut näytettävä toteen Valion menettelyn konkreettisia haitallisia vaikutuksia. Markkinaoikeus on kuitenkin arvioinut myös viraston esiin tuomat seikat, joiden virasto on katsonut osoittavan, että Valion menettely on ollut myös tosiasiassa omiaan rajoittamaan kilpailua sulkemalla markkinat kilpailunvastaisesti ja johtamaan siten kuluttajahaittaan.

Valituksenalainen päätös

1159. Valituksenalaisen päätöksen mukaan, vaikka viraston ei nyt esillä olevassa asiassa ole valituksenalaisessa päätöksessä (501–503 kohta) viitatun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan näytettävä toteen Valion menettelyn konkreettisia haitallisia vaikutuksia, virasto on tuonut esiin seikat, jotka osoittavat, että Valion menettely on ollut myös tosiasiassa omiaan rajoittamaan kilpailua sulkemalla markkinat kilpailunvastaisesti ja johtamaan siten kuluttajahaittaan. (valituksenalaisen päätöksen 504 kohta) Valio on vastineessaan esittänyt, että virastolla olisi todistustaakka osoittaa, että Valion hinnoittelulla olisi tosiasiassa yhtä tehokkaita kilpailijoita poissulkeva vaikutus, koska Valio on väitteensä mukaisesti osoittanut, että sillä on muu kuin poissuljentaan liittyvä taloudellinen peruste hinnoittelulleen, vaikka hinnat olisivat hetkellisesti alittaneet muuttuvat kustannukset. Tältä osin virasto on viitannut valituksenalaisen päätöksen 10.5 jaksossa todettuun. Oikeuskäytännön mukaan näyttötaakka siitä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen menettely on ollut objektiivisesti perusteltu, on oikeuttamisperusteisiin vetoavalla yrityksellä. Valio ei ole näyttänyt toteen, että sillä olisi ollut oikeuttamisperuste menettelylleen.

1 Vaikutus Valion ja sen kilpailijoiden taloudelliseen tulokseen ja toimintaedellytyksiin

1160. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtäävä, kustannukset alittava hinnoittelustrategia on ollut valituksenalaisessa päätöksessä kuvatuin tavoin käytössä vuoden 2010 maaliskuun alusta lähtien, valituksenalaisen päätöksen tekemiseen mennessä lähes kolmen vuoden ajan. Tämä on johtanut markkinoilla toimivien kilpailijoiden kärsimiin huomattaviin tappioihin. (valituksenalaisen päätöksen 505 kohta)

1161. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valio-konsernin maitotuotto on vuonna 2010 noussut 41,1 senttiin litraa kohti (39 senttiä litralta vuonna 2009). Valion nettotulos on vuonna 2010 ollut 39 miljoonaa euroa, mikä on merkinnyt nousua edelliseen vuoteen yli 20 miljoonaa euroa. Valion hyvä tulos vuonna 2010 on perustunut kuluttajatuotteiden myynnin positiiviseen kehitykseen Venäjällä ja Ruotsissa, jota euron kurssin suotuisa kehitys suhteessa Venäjän ruplaan, Ruotsin kruunuun ja Yhdysvaltain dollariin on tukenut. Myös teollisuustuotteiden maailmanmarkkinahintojen nousu on vaikuttanut Valion tuloksen kehittymiseen. Esimerkiksi voin hinta on noussut vuoden 2010 aikana noin 70 prosenttia ja juustojen ja maitojauheiden hinnat noin 30–40 prosenttia. (valituksenalaisen päätöksen liite 32) Vuonna 2011 Valio-konsernin maitotuotto on noussut 44,9 senttiin litralta. Yhtiön nettotulos vuonna 2011 on ollut 54 miljoonaa euroa, joten kasvua edelliseen vuoteen on tullut 15 miljoonaa euroa. Valion mukaan positiiviseen tulokseen on vaikuttanut erityisesti kuluttajien korkealle arvostamien tuotteiden kasvanut kysyntä sekä kotimaassa että Venäjällä. (valituksenalaisen päätöksen liite 33) (valituksenalaisen päätöksen 506 kohta)

1162. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Arla Ingmanin tulos sen sijaan on romahtanut vuoden 2010 aikana edellisvuoteen nähden. Arla Ingmanin kokonaisliikevaihto vuonna 2010 on ollut noin 301 miljoonaa euroa ja kokonaistappio noin 13,7 miljoonaa euroa. (valituksenalaisen päätöksen liite 92) Yhtiön perusmaitoliiketoiminnan tappio on vuodelta 2010 varovaisestikin arvioiden ollut kokonaisuudessaan [15–25] miljoonaa euroa, josta kotimaisten perusmaitojen myynnin tappio on muodostanut noin [10–20] miljoonaa euroa ja ruotsalaisesta raakamaidosta valmistettujen perusmaitojen tappio noin [0–5] miljoonaa euroa. (valituksenalaisen päätöksen 507 kohta)

1163. Valituksenalaisen päätöksen mukaan vuonna 2011 Arla Ingmanin kokonaisliikevaihto on kasvanut noin 318 miljoonaan euroon, mutta myös tappiollisuus on syventynyt noin 24,6 miljoonaan euroon. (valituksenalaisen päätöksen liite 93) Arla Ingmanin mukaan yhtiön perusmaitoliiketoiminnan tappio on varovaisestikin arvioiden ollut noin [15–25] miljoonaa, josta kotimaisten perusmaitojen myynnin tappio on muodostanut noin [10–20] miljoonaa euroa ja ruotsalaisesta raakamaidosta valmistettujen perusmaitojen tappio noin [0–5] miljoonaa euroa. (valituksenalaisen päätöksen 508 kohta)

1164. Valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaan Arla Ingmanin tappiollisuudesta johtuen sen emoyhtiö Arla Foods on joutunut rahallisesti tukemaan yhtiön toimintaa muista konserniyhtiöistä. Arla Ingman kuuluu Arla-konsernin "cash pool"-järjestelmään, jonka tarkoituksena on varmistaa konserniyhtiöiden kassatilanne. Arla Ingmanin mukaan tämä merkitsee käytännössä sitä, että konserniyhtiöt, joilla on positiivinen kassasaldo, voivat tukea satunnaisesti niitä konserniyhtiöitä, joilla on negatiivinen kassasaldo. Ennen Valion toteuttamaa hintojen alentamista kustannukset alittavalle tasolle maaliskuussa 2010 Arla Ingmanilla on ollut noin [0–50] miljoonaa euroa positiivinen saldo, ja sen jälkeen saldo on ollut jatkuvasti negatiivinen noin [0–50] miljoonaa euroa. Näin ollen Arla-konsernin muut tytäryhtiöt ovat siirtäneet pääomaa Arla Ingmaniin noin [0–50] miljoonaa euroa enemmän aiempaan verrattuna. (valituksenalaisen päätöksen 509 kohta)

1165. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtäävän strategian kielteiset vaikutukset eivät ole rajoittuneet yksinomaan Arla Ingmaniin. Myös muut perusmaitoja valmistavat yritykset, Arla Ingmania huomattavasti pienemmät, Osuuskunta Satamaito ja Osuuskunta Maitokolmio ovat perusmaitoliiketoiminnassaan vakavasti tappiollisia. Valion soveltamiin hintoihin vastaamalla yritykset menettävät vähitellen omaisuuspääomansa ja sulkeutuvat ennen pitkää ulos markkinoilta. Myyntimääriin suhteutettuna Osuuskunta Maitokolmion ja Osuuskunta Satamaidon tappiot ovat keskenään samaa suuruusluokkaa. Osuuskunta Maitokolmio on ilmoittanut perusmaitoliiketoiminnan tappiokseen vuonna 2010 noin [liikesalaisuus] miljoonaa euroa ja vuonna 2011 noin [liikesalaisuus] miljoonaa euroa. Osuuskunta Satamaito on ilmoittanut perusmaitoliiketoiminnan tappiokseen vuonna 2010 noin [liikesalaisuus] miljoonaa euroa ja vuonna 2011 noin [liikesalaisuus] miljoonaa euroa. (valituksenalaisen päätöksen 510 kohta)

2 Menettelyn vaikutus Valion ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksiin

1166. Valituksenalaisen päätöksen 10.2.3 jaksossa on tarkasteltu Valion ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksia ja niiden kehitystä vuosina 2009–2012. Tarkastelu osoittaa, että ennen saalistuksen alkamista vuonna 2010 Arla Ingman on onnistunut kasvattamaan markkinaosuuttaan Valion osuuden kustannuksella ja on saavuttanut noin 32 prosentin markkinaosuuden Suomen perusmaitojen markkinoilla vuonna 2010. Valion markkinaosuus on tällöin laskenut 55 prosenttiin. (valituksenalaisen päätöksen 511 kohta)

1167. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion markkinaosuus on säilynyt noin 55 prosentissa vuosina 2010 ja 2011, mutta on vuoden 2012 aikana laskenut noin 52 prosenttiin. Markkinaosuuksien tarkastelu osoittaa, että vuoden 2012 aikana Valio on menettänyt markkinaosuuttaan lähinnä alueellisille pienmeijereille. Keskeisin markkinaosuuksien kehitystä selittävä tekijä on Lidlin Milbona-maitojen valmistuksen siirtyminen vuoden 2011 syksystä lähtien asteittain Valiolta Osuuskunta Maitomaalle. Milbona-maitojen osuus perusmaitojen kokonaismyynnistä on ollut [alle 10 prosenttia]. Lidlin Milbona-maitojen siirtyminen pois Valiolta on ollut seurausta [Valion tekemästä päätöksestä]. (valituksenalaisen päätöksen liite 90) Näin ollen Valion markkinaosuuden laskussa ei varsinaisesti ole ollut kyse siitä, että yhtiö olisi alkuvuoden 2010 jälkeen menettänyt kilpailutilanteessa asemiaan kilpailijoilleen. (valituksenalaisen päätöksen 512 kohta)

1168. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Arla Ingmanin markkinaosuus on säilynyt verrattain tasaisena noin 31–33 prosentissa vuosina 2011 ja 2012. Arla Ingmanin mukaan yhtiön tekemä strateginen valinta on ollut pitää kiinni perusmaitojen myynnin markkinaosuudestaan sen sijaan, että se olisi pyrkinyt yksinomaan minimoimaan tappioitaan. (valituksenalaisen päätöksen 513 kohta)

1169. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Arla Ingmanin mukaan Valion hintatasoon vastaamatta jättäminen merkitsisi markkinaosuuden menettämistä ja myyntivolyymien laskua. Tämä puolestaan johtaisi tehokkuuden ja siten hintakilpailukyvyn laskuun, minkä seurauksena olisi perusmaitotoiminnan supistaminen ja ennen pitkää koko perusmaitotoiminnan alasajo. Koska meijerialalla mittakaavaedut riippuvat suurelta osin perusmaitovolyymeista, tuotantokapasiteetin vähentäminen johtaisi Arla Ingmanin mukaan väistämättä myös muiden Suomessa tuotettavien meijerituotteiden karsimiseen. (valituksenalaisen päätöksen 514 kohta)

1170. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu myös, että mikäli Arla Ingman joutuisi ajamaan alas perusmaitojen tuotantokapasiteettiaan, merkitsisi se yhtiön mukaan pysyvää markkinoilta vetäytymistä. Tuotantolaitoksien ja koneiden seisottaminen sekä kunnossapito ei niihin sitoutuneiden kustannusten vuoksi ole mahdollista, vaan tuotannon supistamisen yhteydessä ne olisi käytännössä myytävä. Tuotannon uudelleen käynnistäminen ja tuotantokapasiteetin palauttaminen olisi Arla Ingmanin mukaan kallista ja aikaa vievää. (valituksenalaisen päätöksen 515 kohta)

1171. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu lisäksi, että Arla Ingmanin mukaan tuotannon alasajo olisi ongelmallista myös sen sopimustuottajien aseman kannalta. Arla Ingmanin mukaan tuotannon alasajo johtaisi siihen, että sen raaka-aineen ostovolyymit tuottajilta pienenisivät, jolloin yhtiön sopimustuottajille syntyisi kannustin siirtyä toimittajiksi valiolaisiin osuuskuntiin. (valituksenalaisen päätöksen 516 kohta)

3 Kilpailun vastaisen markkinoiden sulkeutumisen todennäköisyys väärinkäytön seurauksena

1172. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana toistuvasti vedonnut siihen, että on epätodennäköistä, että Valion perusmaidoissa soveltamat hinnat olisivat olleet omiaan sulkemaan Arla Ingmanin pois Suomen markkinoilta. Valion mukaan Arla Ingman on osa kansainvälistä suuryritystä, joka on kooltaan selvästi Valiota suurempi ja jonka taloudelliset resurssit ovat huomattavasti Valiota suuremmat. (valituksenalaisen päätöksen 517 kohta)

1173. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on viraston hallintomenettelyn aikana vedonnut myös siihen, että Arla Foods konserni pystyy välttämään tappioita, kun se myy Suomessa perusmaitoja verrattuna siihen, että se jalostaisi maidon jauheeksi. Valion mukaan Arla Foods pystyy kokonaisskandinaavisella toimintamallillaan ohjaamaan Tanskan ylijäämämaidot välillisesti Ruotsin kautta Suomen nestemaitomarkkinoille sen sijaan, että ylituotanto päätyisi jauhemarkkinoille. Valion virastolle esittämän arviolaskelman mukaan Arla Ingman tekee noin [5–10] senttiä litralta paremman tuloksen myymällä tuontimaidosta tehtyä perusmaitoa Suomessa kuin tekemällä siitä maitojauhetta. Valion mukaan Arlan kokonaisstrategiassa ei tässä tilanteessa ole intressiä poistua Suomen nestemaitomarkkinoilta, vaikka sen tytäryhtiö mahdollisesti tekisikin yhdessä tuoteryhmässä kirjanpidollisesti huonompaa tulosta. (valituksenalaisen päätöksen 518 kohta)

1174. Virasto on todennut ensinnäkin, että viraston päätöksen ja seuraamusmaksuesityksen kohteena olevassa asiassa ei ole kysymys vain Arla Ingmanista. Valion kustannukset alittavalla hinnoittelulla on huomattavia vaikutuksia myös muiden markkinoilla toimivien meijerialan yritysten toimintaedellytyksiin. Kysymys ei siten ole yksinomaan siitä, kuinka todennäköistä on Arla Ingmanin sulkeutuminen markkinoilta, vaan asiaa tulee tarkastella myös muiden markkinoilla toimivien yrityksen toimintaedellytykset huomioiden. Arla Ingmania huomattavasti pienemmät ja suppeamman tuoteportfolion omaavat Osuuskunta Satamaito, Osuuskunta Maitokolmio ja muut alueelliset pienmeijerit ovat myös joutuneet vastaamaan Valion hinnoitteluun ja ovat valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaisesti vakavasti tappiollisia. Näin ollen Valion markkinoiden sulkemiseen tähtäävä strategia on vaikuttanut suoraan myös sellaisiin alalla toimiviin yrityksiin, jotka eivät ole osa suurempaa yritysryhmää, vaan ovat viime kädessä riippuvaisia perusmaitoliiketoimintansa myyntituotoista ja ulkopuolisesta rahoituksesta. (valituksenalaisen päätöksen 519 kohta)

1175. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että arvioitaessa Valion menettelyn vaikutuksia erityisesti Arla Ingmanin toimintaan ei voida ensinnäkään sivuuttaa sitä, että viraston hallussa oleva asiakirja-aineisto osoittaa Valion nimenomaisena tarkoituksena olleen Arla Ingmanin ajamisen niin ahtaalle, että yhtiö näkee kannattavammaksi luopua ruotsalaisen maidon maahantuonnista ja supistuu marginaaliseksi toimijaksi tai sulkeutuu kokonaan pois markkinoilta. Toisin sanoen Valio on myös omassa strategiassaan pyrkinyt hinnoittelemaan perusmaidot niin alas, että jopa maidon jalostaminen jauheeksi Ruotsissa olisi kannattavampaa kuin sen tuominen Suomeen. (valituksenalaisen päätöksen 520 kohta)

1176. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Arla Ingmanin virastolle toimittamat vientitoiminnan kannattavuutta kuvaavat luvut eivät myöskään vastaa Valion esittämää kannattavuusarviota. Arvioitaessa maidon tuonnista Suomeen aiheutuvia kustannuksia ja näiden kustannusten vaikutusta kannattavuuteen on tuontikustannusten lisäksi huomattava se, että Ruotsin tuottajahinta on olennaisesti noussut vuodesta 2009, jolloin Arla Ingman on aloittanut maidon maahantuonnin. (valituksenalaisen päätöksen 521 kohta)

1177. Valituksenalaisen päätöksen mukaan, kun otetaan huomioon maahantuonnin kustannukset ja se, että tuottajahinnat vaihtelevat sekä Suomessa että Ruotsissa, maitoraaka-aineen tuonnilla Suomeen ei ole pysyviä hintaetuja Suomessa maksettaviin tuottajahintoihin nähden, kuten Valio on esittänyt. Virasto on myös huomauttanut, että tilanne maitoraaka-aineen ylijäämän osalta on Ruotsissa muuttunut tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana siten, että maitoraaka-aineesta on Ruotsissa tällä hetkellä pulaa. Kun otetaan lisäksi huomioon valituksenalaisen päätöksen 10.5.1.2.3 jaksossa maitojauheiden kannattavuuden kehityksestä todettu, ei Valion esittämä väite siitä, että maidon tuonti Suomeen olisi Arla Foodsille kannattava vaihtoehto verrattuna siihen, että se jalostettaisiin maitojauheeksi, perustu markkinatodellisuuteen. (valituksenalaisen päätöksen 522 kohta)

1178. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että arvioitaessa Arla Ingmanin poissulkeutumisen todennäköisyyttä on myös otettava huomioon perusmaitoliiketoiminnan merkitys yhtiön kokonaisliiketoiminnasta. Valiolla tämä osuus on vain 8 prosenttia. Arla Ingmanilla perusmaitoliiketoiminnan osuus on 25 prosenttia. Näin ollen on selvää, että perusmaitoliiketoiminnan merkittävä tappiollisuus vaikuttaa huomattavasti laajemmin Arla Ingmanin kokonaiskannattavuuteen kuin Valion, joka pystyy kattamaan perusmaitoliiketoimintansa tappiot muiden tuoteryhmien tuottamilla voitoilla. (valituksenalaisen päätöksen 523 kohta)

1179. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu lisäksi, että arvioitaessa Arla Ingmanin poissulkeutumisen todennäköisyyttä ei voida myöskään yksinomaan kiinnittää huomiota siihen, kumpi yrityksistä – määräävässä asemassa oleva yritys vai sen kilpailija – on taloudelliselta mittakaavaltaan suurempi maailmanlaajuisesti. Arvioitaessa poissulkeutumisen todennäköisyyttä on sen sijaan kiinnitettävä huomiota yritysten asemaan merkityksellisillä markkinoilla. Arviossa keskeinen merkitys on yritysten tuottajarakenteella ja markkinoilta poistumisesta aiheutuvalla kustannuksella. (valituksenalaisen päätöksen 524 kohta)

1180. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on yksinomaan suomalaisten maidontuottajien omistama osuuskunta, jonka tehtävänä on omistajiensa elinkeinon edistäminen. Valio on määräävässä asemassa kotimarkkinoillaan, perusmaitojen valmistuksessa ja tukkumyynnissä Suomen alueella, ja yhtiön hallussa on noin 86 prosenttia ylivoimaisesti tärkeimmän raaka-aineen, raakamaidon, hankintamarkkinoista. (valituksenalaisen päätöksen 525 kohta)

1181. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Arla Ingmanin emoyhtiö Arla Foods amba on puolestaan tanskalaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten tuottajien omistama osuuskunta, joka toimii useilla markkinoilla Pohjois-Euroopan alueella. Yhtiön tärkeimmät markkinat ovat sen kotimarkkinat Ruotsissa ja Tanskassa. Arla Foods amban tuottajista tanskalaisia ja ruotsalaisia on molempia noin 45 prosenttia ja saksalaisia vajaat 10 prosenttia. Arla Foods amban omistajina ei ole suomalaisia tuottajaosuuskuntia. Arla Ingmanilla on noin 800 suomalaista sopimustuottajaa, joiden osuus Suomessa vastaanotetusta raakamaidosta on vain noin 9 prosenttia. (valituksenalaisen päätöksen 526 kohta)

1182. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Valio ja Arla Ingman toimivat molemmat useilla markkinoilla jalostaen raakamaidosta laajan valikoiman tuotteita. Näistä tuotteista keskimäärin saatava tuotto, maitotuotto, ohjaa molempien meijereiden toimintaa mahdollisimman hyvään kannattavuuteen sekä eri tuotteiden että maantieteellisten toimialueiden suhteen. Myös Valion toimintaa ohjaa pyrkimys mahdollisimman hyvään maitotuottoon; [mikä vaikuttaa liiketoimintaratkaisuihin eri alueilla]. (valituksenalaisen päätöksen liite 89) (valituksenalaisen päätöksen 527 kohta)

1183. Virasto on todennut, että vertailtaessa Valion ja Arla Ingmanin halukkuutta sietää tappiollisen liiketoimintayksikön toimintaa Suomessa on selvää, että Arla Ingman poistuisi perusmaitojen markkinoilta ennen Valiota. Jo Valion tuottajarakenteen ja liikeidean vuoksi on selvää, että yhtiö pitää viimeiseen asti kiinni johtavasta asemastaan perusmaitojen toimittajana Suomessa. (valituksenalaisen päätöksen 528 kohta)

1184. Valituksenalaisen päätöksen mukaan perusmaitomarkkinoilta poistumisen kustannus tai kustannus pienenemisestä vähäiseksi toimittajaksi on Valiolle huomattavasti Arlaa suurempi. Valiolla on Suomessa kaiken kaikkiaan 15 tuotantolaitosta, ja yhtiön liikevaihdosta yli [60–80] prosenttia kertyy toiminnoista kotimaassa. Valio on 100-prosenttisesti suomalaisten tuottajien muodostamien osuuskuntien omistama, ja Valio hankkii niiltä noin 86 prosenttia kaikesta Suomessa tuotetusta raakamaidosta. Valiolla on raakamaidosta jalostamiensa tuotteiden jakelua varten oma valtakunnallinen jakeluverkosto, jonka kustannustehokas ylläpito edellyttää riittävän suurta perusmaitoliiketoiminnan volyymia. (valituksenalaisen päätöksen 529 kohta)

1185. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että konserniliikevaihdoltaan Valiota suuremman Arla Foodsin osuus perusmaidon markkinoista Suomessa on sitä vastoin huomattavasti pienempi kuin Valion. Arla Foodsin Suomesta kertynyt liikevaihto muodostaa vain alle 5 prosenttia konsernin kokonaisliikevaihdosta. Arla Foodsin suomalaiset tuottajat ovat Arla Ingmanin sopimustuottajia, eivät omistajia, ja Arla Foodsin omistajatuottajat puolestaan toimivat Suomen ulkopuolella. Arla Ingmanilla ei ole Suomessa yhtä laajaa tuotevalikoimaa kuin Valiolla. Arla Ingmanin sopimustuottajien tuottaman raakamaidon määrä edustaa vain noin 3 prosenttia koko Arla Foodsin hankkiman raakamaidon kokonaismäärästä. Arla Ingmanin sopimustuottajien tuottaman raakamaidon rajallisesta määrästä johtuen yhtiö on Suomessa riippuvainen Valion myymästä kiintiömaidosta ja ruotsalaisen maitoraaka-aineen tuonnista. (valituksenalaisen päätöksen 530 kohta)

1186. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Arla Ingmanin poissulkeutumisen todennäköisyyteen vaikuttaa myös se, että yhtiön tiedossa on, että Valiolla on käytössään riittävät resurssit kustannukset alittavan hinnoittelun rahoittamiseen. Perusmaitoliiketoiminnan tappiollisuudesta huolimatta esimerkiksi vuosi 2010 on valituksenalaisessa päätöksessä kuvatun mukaisesti ollut Valion historian toiseksi paras. Tämä yhdessä edellä markkinoilta poistumisen kustannuksista todetun kanssa lisää osaltaan Arla Foodsin kannustimia vetäytyä Suomen perusmaitojen markkinoilta tappioiden minimoimiseksi, kun tiedossa on, että määräävässä asemassa oleva Valio tulee ja myös pystyy taloudellisten resurssiensa turvin jatkamaan taisteluaan markkinaosuudestaan myymällä tappiolla poissulkeutumistarkoitusperiensä toteutumiseen asti, mikäli sen menettelyyn ei puututtaisi. (valituksenalaisen päätöksen 531 kohta)

1187. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että Arla Ingmanin ja Arla Foodsin virastolle toimittamien tietojen mukaan Valion kustannukset alittava hinnoittelu on johtanut Arla Ingmanin kannalta kestämättömään tilanteeseen. Arla-konsernin emoyhtiö joutuu siirtämään pääomaa Arla Ingmaniin tämän pitämiseksi hengissä, eikä tilanne tyydytä yhtiön omistavia tuottajia. Esimerkiksi vuonna 2011 Suomen liiketoimista kertynyt tappio on vähentänyt koko meijerikonsernin tulosta 14 prosentilla. Mikäli markkinatilanne Suomessa ei muutu, tulee Arla Ingman Arla Foodsin mukaan poistumaan perusmaitojen markkinoilta Suomesta. (valituksenalaisen päätöksen 532 kohta)

1188. Valituksenalaisen päätöksen mukaan myös Valiossa laadittu strategia Arla Ingmanin syrjäyttämiseksi Suomen perusmaitomarkkinoilta perustuu sille lähtökohdalle, että hintojen laskeminen riittävän alas merkitsee sitä, että Arla Ingman tulee ennen pitkää poistumaan Suomen markkinoilta. Valion toimitusjohtajan viestissä on todettu muun muassa seuraavasti:

"– – Arlan Suomen maidon tilityskyvyn laskiessa hiljalleen aletaan Århusissa miettiä asiaa ja Ruotsin maidon siirto loppuu varmasti, kun muutamia kuukausia siitä on saatu vähemmän kuin jauheesta ja voista."

"– – Kun hinnat ovat pohjalla, alkaa sitten määrien kasvu, jonka nopeus riippuu vain siitä, kuinka kauan muiden toimijoiden housut kestävät. Meidän on varauduttava, että pohjilla junnataan jopa 18 kuukautta nykymäärillä ennen kuin rakenteet alkavat muuttua."

(valituksenalaisen päätöksen liite 2) (valituksenalaisen päätöksen 533 kohta)

1189. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valion tavoitteekseen asettaman 80 prosentin markkinaosuuden saavuttaminen olisi vastaavasti merkinnyt sitä, että Arla Ingman olisi marginalisoitunut pieneksi alueelliseksi toimijaksi tai poistunut kokonaan markkinoilta. Nämä seikat osoittavat osaltaan, että Valio on itse pitänyt mahdollisena Arla Ingmanin sulkeutumista pois markkinoilta sen menettelyn seurauksena. (valituksenalaisen päätöksen 534 kohta)

Valio

1190. Valion mukaan virasto ei ole esittänyt näyttöä väitetyistä poissuljentavaikutuksista eikä edes pyrkinyt osoittamaan, että kilpailijoiden väitetty poissulkeutuminen aiheut¬taisi kuluttajahaittaa.

1191. Uudempi oikeuskäytäntö (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172) ja komission SEUT 102 artiklan soveltamista koskeva tiedonanto painottavat konkreettisten vaikutusten selvittämistä silloin, kun väitetty menettely on kestänyt niin kauan, että vaikutusten pitäisi olla jo havaittavissa. Vaikutusten selvittäminen on tärkeää nimenomaan sen varmistamiseksi, että viranomaiset eivät pelkästään kilpailijoiden pyynnöstä ja näiden suojelemiseksi puuttuisi virheellisin perustein kuluttajia todellisuudessa hyödyttävään hintakilpailuun.

1192. Arla Ingman on osa monikansallista Arla Foods konsernia, joka on yksi Euroopan suurimmista meijereistä. On epärealistista kuvitella, että Arla konsernia huomattavasti pienempi Valio pystyisi sulkemaan Arla Ingmanin pois Suomen markkinoilta.

1193. Viraston saalistaviksi väittämillä hinnoilla ei ole ollut poissulkevia vaikutuksia, vaikka kyseistä hintatasoa on sovellettu vuosikausia jo 2000-luvun alkupuolella. Yksikään Valion kilpailijoista ei ole sulkeutunut pois markkinoilta, eikä ole ollut edes vaarassa sulkeutua pois, vaikka väärinkäytön väitetään alkaneen jo vuonna 2010. Tilanne on päinvastainen, ja alalle on tullut uusia merkittäviä toimijoita. Esimerkiksi Osuuskunta Maitomaa on noussut merkittäväksi kilpailijaksi. Valion perusmaitojen myyntimäärät ovat laskeneet sekä koko viraston väittämän saalistusajan vuosina 2010–2012 että myös sen jälkeen, ja Valion kilpailijoiden myyntimäärät ovat nousseet.

1194. Arla Ingmanin kirjanpidollinen tulos on ilmeisesti manipuloitunut konsernin sisäisten raaka-aineiden ja tulonsiirtojen johdosta, mikä johtuu muun muassa kerma-ansainnan siirtämisestä muihin konserniyhtiöihin. Viraston väitteet Arla Ingmanin poissulkeutumisesta perustuvat virheellisesti kirjanpidolliseen tappioon ja kerma-ansaintaselvitykset, joita virasto ei ole antanut Valiolle, niistä saatujen vähäisten tietojen valossa virheellisesti siirtohintoihin. Toisin kuin Arla Ingman on virastolle väittänyt, kerman vienti Ruotsiin on ollut sille kannattavaa. Muussa tapauksessa Arla Ingmanin olisi kannattanut esimerkiksi ostaa kiintiöstä vain rasvatonta maitoa ja jättää kerma Valion jalostettavaksi. Virasto ei ole asianmukaisesti selvittänyt sitä, missä ja missä määrin Arla-konserni saa tuotot Suomen perusmaitoliiketoiminnan generoimasta kerma- ja rasvatuotteista.

1195. Arla Ingmanin tilinpäätöstietoja tarkastelemalla voidaan havaita, että viraston viittaamat kirjanpidolliset tappiot eivät todennäköisesti johdu millään tavalla Valion hinnoittelusta, sillä Arla Ingmanin liiketoiminnan muut kulut ovat olleet noin 58 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja 60 miljoonaa vuonna 2011. (valituksenalaisen päätöksen 507 ja 508 kohta)

1196. Valion kilpailijoiden Osuuskunta Maitomaan, Osuuskunta Satamaidon ja Osuuskunta Maitokolmion tilinpäätökset vuodelta 2012 osoittavat, että myöskään muut kilpailevat meijeriyritykset eivät ole olleet vaarassa sulkeutua pois markkinoilta. (Valion kirjalliset todisteet 155–157, Valion lisälausuman liitteet 9–11 ja viraston kirjalliset todisteet 44–46, 48 ja 49) Yksikään pienemmistä kilpailijoista ei ole tehnyt Arla Ingmanin kirjanpidolliseen tappioon verrattavaa huonoa tulosta, eivätkä niiden tilinpäätökset indikoi mitenkään nestemaitotuotteiden markkinoilta väistymistä.

1197. Virasto on virheellisesti katsonut päätöksessään, että Lidlin Milbona-maitojen siirtyminen pois Valiolta on ollut seurausta Valion alkuvuodesta 2011 tekemästä strategisesta päätöksestä keskittyä omien merkkituotteidensa valmistukseen ja luopua private label tuotteiden valmistuksesta. Valio on tehnyt Lidlille private label maidoista tarjouksen aina tarjouspyynnön saatuaan. Lidlin ratkaisu vaihtaa toimittajaa on perustunut normaaliin kilpailutukseen, jonka Valio on hävinnyt. (valituksenalaisen päätöksen 512 kohta)

1198. Kuten valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, meijerialalla ei ole olemassa toimijaa, joka tuottaisi vain perusmaitoja (valituksenalaisen päätöksen 527 kohta). Koska raakamaidon rasvaprosentti (noin 4,2 prosenttia) on suurempi kuin perusmaitojen (keskimäärin noin 1 prosentti), jokainen raakamaitoa ostava meijeri tuottaa väistämättä perusmaitojen lisäksi myös rasvatuotetta, lähtökohtaisesti kermaa.

Virasto

1199. Virasto on todennut, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti viraston ei ole näytettävä toteen Valion menettelyn konkreettisia haitallisia vaikutuksia markkinoiden toimintaan. (valituksenalaisen päätöksen 501–504 kohta) Valion viittaamalla oikeustapauksella (tuomio Post Danmark, EU:C:2012:172) ei ole muutettu tätä periaatetta. Kyseisessä tapauksessa on ollut kyse tilanteesta, jossa hinnat olivat ylittäneet pitkän aikavälin keskimääräiset lisäkustannukset mutta alittaneet keskimääräiset kokonaiskustannukset mutta jossa kilpailuviranomainen ei ollut esittänyt näyttöä syrjäyttämistarkoituksesta. Tuomioistuimen mukaan tällaisissa pääasian kaltaisissa olosuhteissa väärinkäytön toteaminen olisi edellyttänyt sen selvittämistä, seuraisiko hinnoittelusta tosiasiassa kilpailijan sulkeutuminen pois markkinoilta.

1200. Valion kustannukset alittavalla hinnoittelulla on ollut huomattavia vaikutuksia myös muiden markkinoilla toimivien meijerialan yritysten toimintaedellytyksiin, jotka eivät ole osa suurempaa yritysryhmää, vaan ovat viime kädessä riippuvaisia perusmaitoliiketoimintansa myyntituotoista ja ulkopuolisesta rahoituksesta. Meijereiden virastolle toimittamien selvitysten perusteella on todennäköistä, että osa meijereistä joutuisi poistumaan markkinoilta, jos perusmaitojen tukkuhinnat ovat muuttuvat kustannukset alittavalla tasolla (viraston lausunnon 12.3.2013 liitteet 1–4). Kysymys ei siten ole yksinomaan siitä, kuinka todennäköistä on Arla Ingmanin sulkeutuminen markkinoilta, vaan asiaa tulee tarkastella myös muiden markkinoilla toimivien yritysten toimintaedellytykset huomioiden. Asiakirjanäyttö osoittaa Valion tavoitelleen menettelyllään juuri Arla Ingmanin poistumista markkinoilta tai vähintään sen kilpailukyvyn huomattavaa heikentymistä.

1201. Poissuljentateorian ja saalistushinnoittelun strategisten mallien kannalta ei ole olennaista kumpi yrityksistä, määräävässä asemassa yritys vai sen kilpailija, on taloudelliselta mittakaavaltaan suurempi maailman-laajuisesti. Myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on ollut tapauksia, joissa "saalistaja" on ollut taloudelliselta mittakaavaltaan "saalistaan" pienempi maailmanlaajuisesti (tuomio France Télécom v. komissio, EU:T:2007:22). Merkityksellistä sen sijaan on yritysten asema ja olosuhteet merkityksellisillä markkinoilla.

Arla Ingman

1202. Arla Ingman on todennut, että virastolla ei ole velvollisuutta näyttää markkinoilta poissulkeutumisen uhan todennäköisyyttä. Unionin oikeuskäytännöstä seuraa, että kustannukset alittavan hinnoittelun tilanteessa ei ole välttämätöntä esittää näyttöä yrityksen tarkoituksesta syrjäyttää kilpailijat markkinoilta, saati arvioida markkinoilta sulkeutumisen riskin suuruutta. (tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436, 42 ja 44 kohta) On siten riittävää, että Valion menettely voi mahdollisesti johtaa kilpailun intensiteetin vähenemiseen.

1203. Esillä olevassa tapauksessa on olemassa olennainen uhka Arla Ingmanin ja todennäköisesti myös muiden kilpailijoiden poistumisesta perusmaitomarkkinoilta tai toiminnan vähenemisestä niillä. Valion menettelystä on aiheutunut erittäin merkittävää taloudellista tappiota Arla Ingmanin perusmaitoliiketoiminnalle, ja sen myötä yhtiön koko liiketoiminta on ollut raskaasti tappiollista Valion aloitettua saalistushinnoittelun.

1204. Vuosien 2008 ja 2009 korkeammat hinnat ovat perustuneet korkeampaan kustannustasoon, joten hinnoissa ei ole ollut katetta enempää kuin aikaisemminkaan. Valion laskiessa hintaa yli 20 prosenttia vuoden 2010 alussa kustannustasossa ei ollut tapahtunut olennaista muutosta, joten hinnat ovat painuneet tappiollisiksi. Valion valituksessa viitattu hintakehitys on harhaanjohtava, koska se kertoo ainoastaan Valion kevytmaidon hintakehityksen. Valio on pudottanut rasvattoman maidon hintaa vielä huomattavasti kevytmaitoa enemmän. On ollut selvää, ettei Valio ole voinut kattaa omia perusmaitojen tuotantokustannuksiaan.

1205. Arla Ingmanille mainitut hinnanalennukset ovat merkinneet perusmaitojen myynnin selvää tappiollisuutta. Arla Ingmanin perusmaitojen keskimääräinen tukkuhinta (S-ryhmä) oli pudonnut 20 prosentilla vuoden 2010 helmikuun lopusta huhtikuun alkuun. Arla Ingmanin perusmaidot olivat 1.3.2010 alkaen keskimäärin noin [3–7] senttiä litralta ja 1.4.2010 alkaen noin [3–7] senttiä litralta tappiollisia, kun ei huomioida jälkitiliä.

1206. Valituksenalaisessa päätöksessä esitetyt Arla Ingmanin aikaisemmat arviot eivät ole sisältäneet täysimääräisesti jälkitiliä, keräilykustannuksia ja kiinteitä kustannuksia, joten seuraavat luvut kuvaavat paremmin todellisuudessa aiheutuneita tappioita. Arla Ingmanin perusmaitojen myynnin tappiot Suomessa ovat varovaisestikin arvioiden vuonna 2010 olleet [20–30] miljoonaa euroa, vuonna 2011 [20–30] miljoonaa euroa ja vuonna 2012 [15–25] miljoonaa euroa.

1207. Arla Ingmanin on täytynyt taistella perusmaitojen myyntivolyymeista tappiollisuudesta huolimatta, koska niiden menettäminen olisi merkinnyt pysyvää markkinoilta vetäytymistä. Perusmaitojen myyntivolyymien säilyttäminen on Arla Ingmanille ja muille pienille kilpailijoille elinehto, koska nämä volyymit mahdollistavat toisaalta tuotannon kilpailukykyisen tehokkuuden ja toisaalta kilpailukyvyn raakamaidon hankinnassa, mikä on koko meijeritoiminnan perusedellytys.

1208. Arla Ingmanin tappiot ovat johtuneet yksinomaan perusmaitojen hinnoista. Tappiollisen toiminnan jatkaminen ei ole vaihtoehto Arla Ingmanille tai Arla Foods konsernille.

1209. Arla Ingmanin oma pääoma olisi tappiollisuuden vuoksi laskenut negatiiviseksi jo vuoden 2012 aikana ilman sen omistajan Arla Foodsin tekemää maksua Arla Ingmanin sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Pääoman vahvistamisen perusteena on ollut ainoastaan virastolta odotettu päätös ja Valion saalistuksen päättyminen. Ilman tappiollisuuden kääntymistä Arla Ingman olisi mennyt konkurssiin vuoden 2014 aikana. Tämä osoittaa yksiselitteisesti, kuinka vakavasti Valion menettely on uhannut Arla Ingmanin toimintaedellytyksiä.

1210. Siltä varalta, että viraston päätös olisi edelleen lykkääntynyt tai että päätöksen täytäntöönpanoa lykättäisiin, Arla Foods ja Arla Ingman ovat myös laatineet suunnitelman tuoremaitoliiketoiminnasta vetäytymiseksi.

1211. Markkinoilta sulkeutumisen uhka koskee myös muita Valion kilpailijoita. Virastolla oleva Valion sisäinen asiakirja-aineisto osoittaa Valion nimenomaisena tarkoituksena olleen Arla Ingmanin pakottami-nen supistumaan marginaaliseksi toimijaksi tai yhtiön ajaminen kokonaan pois markkinoilta.

1212. Poissulkeutumisen todennäköisyys korostuu lisäksi, kun otetaan huomioon perusmaitoliiketoiminnan suuri merkitys Arla Ingmanille ja muille kilpailijoille verrattuna Valioon. Arla Ingmanin meijeritoiminnan liikevaihdosta perusmaidot ovat vastanneet 25 prosenttia, kun Valiolla ne ovat olleet vain 6–8 prosenttia liikevaihdosta. Perusmaitojen tappiollisuus on siten ratkaisevasti vakavampi uhka Valion kilpailijoiden kuin Valion liiketoiminnalle, koska Valio voi helposti korvata perusmaitoliiketoiminnan tappiot muiden toimintojen tuotoilla.

1213. Arla Ingmanin perusmaidoista Suomessa vain noin 18 prosenttia on ruotsalaisesta raaka-aineesta tehtyä. Näin ollen Arla Foodsin olisi tullut maksaa Arla Ingmanille noin 36 senttiä litralta ruotsalaisen raakamaidon vastaanottamisesta, jotta sen myynti Suomessa olisi kuitannut suomalaisten perusmaitojen myynnistä aiheutuneet tappiot.

1214. Arlan ostaessa Ingman Foods Oy Ab:n tavoitteena on ollut kasvattaa liiketoimintaa Suomessa ja parantaa sen kannattavuutta. Yritysoston tekeminen on luonnollisesti perustunut tarkkaan harkintaan ja odotuksiin kohteen liiketoiminnan kehityksestä. Liiketoiminnan odotetulla tuotolla on ollut tarkoitus kattaa oston vaatiman investoinnin kustannukset. Yritysoston perustana ollut liiketoimintasuunnitelma on jäänyt täydellisesti toteutumatta, ja romahdus on tapahtunut nimenomaan vuoden 2009 jälkeen, kun Valio on aloittanut saalistushinnoittelun.

1215. Konsernin sisäisellä siirtohinnoittelulla ei ole mitään yhteyttä Arla Ingmanin tappioihin. Konsernin siirtohinnoittelun piirissä ovat vain niin sanotut tuontituotteet, joita Arla Ingman ostaa Arla-konsernista Suomen ulkopuolelta. Arla-konsernin siirtohinnoittelu noudattaa täysin lainsäädäntöä ja OECD:n "arms length" periaatetta sekä jättää Arla Ingmanille tulosta Suomeen. Konsernin keskinäinen kaupankäynti on Arla Ingmanin kokonaisvolyymeihin suhteutettuna myös pientä.

Markkinaoikeuden arvio

1216. Virasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että Valion kilpailijat Arla Ingman, Osuuskunta Maitokolmio ja Osuuskunta Satamaito ovat vuosina 2010 ja 2011 olleet perusmaito-liiketoiminnassaan vakavasti tappiollisia, ja arvioinut, että Valion menettely on ollut myös tosiasiassa omiaan rajoittamaan kilpailua ja johtamaan siten kuluttajahaittaan.

1217. Valion menettelyn vaikutuksista kilpailijoiden toimintaan on markkinaoikeudessa esitetty myös henkilötodistelua.

1218. RK on kertonut, että Arla Ingmanin tavoitteena on ollut 30 prosentin markkinaosuus Suomen maitomarkkinoilla. Yhtiö haluaa olla valtakunnallinen vaihtoehto Valiolle, mikä edellyttää mukana oloa jokaisessa merkittävässä tuoteryhmässä ja tiettyä kokoluokkaa, jotta saavuttaa kustannustehokkaan toiminnan maidon keräilyssä, jalostuksessa, pakkauksessa ja logistisissa toiminnoissa. Perusmaidot ovat kaiken tukijalka, koska volyymit liikkuvat niissä. Jos perusmaidoissa ei ole vahvaa roolia, ei pysty toimimaan kustannustehokkaasti koko ketjussa.

1219. RK mukaan Arla Ingman on jatkanut tappiollista perusmaitojen valmistusta tuontiraaka-aineesta, koska tehtyään virastolle toimenpidepyynnön yhtiö on luottanut siihen, että toimenpidepyyntö johtaa aikanaan markkinoiden tervehtymiseen ja siihen, että Arla Ingman voi jatkaa perusmaitoliiketoiminnassa, mikä on kulmakivi yhtiön olemiselle vaihtoehto Suomen markkinoilla.

1220. RK on kertonut, että tuontiraaka-aine on ollut yksi osa Arla Ingmanin taistelua perusmaitomarkkinoilla olemisessa. Samasta syystä yhtiö on tappioista huolimatta vastannut Valion hinnanalennuksiin ja pitänyt kiinni markkinaosuustavoitteestaan. Jos yhtiö olisi menettänyt perusmaitoliiketoiminnastaan osan tai sen kokonaan, samalla olisi menetetty volyymit, tilaus-toimitusketjun tehokkuus ja maidontuottajat. Tuottajayhteistyön rakentaminen on pitkää luottamussuhdetta. Koko ketjun uudelleen rakentaminen olisi vienyt vuosia tai ollut mahdotonta.

1221. RK ei ole itse käynyt keskustelua siitä, että Arla-konserni jatkaisi raakamaidon tuontia Suomeen ja sen valmistusta perusmaidoiksi niin kauan kuin perusmaidosta saatava tuotto ylittää maitojauheesta maailmanmarkkinoilla saatavan hinnan, eikä ole kuullut tällaista keskustelua käydyn Arla-konsernin sisällä. Tällä ei ole mitään tekemistä Arla Ingmanin liiketoiminnan kanssa Suomessa, ja tästä saatavat määrät ovat marginaalisia. Arla-konsernin raaka-ainemäärä vuonna 2013 on noin 12 miljardia litraa, josta Arla Ingmanin 50 miljoonaa litraa on hyvin marginaalinen. Arla-konsernin olisi tullut maksaa Arla Ingmanille tuontiraaka-aineesta noin 36 senttiä litralta, jotta tuonti olisi kattanut Suomessa syntyneet perusmaitotoiminnan tappiot.

1222. RK:n mukaan Arla Ingmanin poistuminen Suomen perusmaitomarkkinoilta rajoittaisi merkittävästi yhtiön menestymismahdollisuuksia. Yhtiöstä tulisi melko marginaalinen toimija, eikä se enää voisi olla valtakunnallinen vaihtoehto Valiolle. Arla Ingmanin volyymit menisivät niin alas, ettei sen olisi enää mahdollista toimia kilpailukykyisesti muissakaan tuoteryhmissä. Tuottajat siirtyisivät valiolaisiin osuuskuntiin. Raaka-ainepohjan häviäminen merkitsisi tuotantolaitosten kapasiteettien alas ajamista ja käytännössä tuotantokoneista ja -laitteistoista luopumista. Investointien ylös nostaminen on suuri asia.

1223. RK on todennut, että Arla Ingman on pääosin yhtä tehokas kuin Valio. Arla Ingmanin etuna on, että se on pienempi, liukkaampi ja nopeampi käänteissään. Arla Ingmanin tuotantomäärä sekä Sipoossa että Hämeenlinnassa on tällä hetkellä 120–150 miljoonaa litraa yksiköltä, mikä vastaa aika pitkälle Valion yksittäisten meijerien tuotantomääriä. Perusmaitojen myynnissä toimitaan pienillä katteilla, ja tuotantomäärän merkitys tuotannon tehokkuuteen on suuri.

1224. TKK on kertonut, että Ilmajoen Osuusmeijerin tilinpäätösten mukainen notkahdus voitosta vuonna 2009 130.000 euron tappioon vuonna 2010 oli johtunut ainoastaan perusmaitojen hinnan laskusta. Vuonna 2012 perusmaitojen myynnin tappio on ollut noin 600.000 euroa eli karkeasti noin 10 senttiä litralta. Yhteensä tappio vuosina 2010–2012 oli yhtiön tekemistä sopeuttamistoimista huolimatta ollut noin 1,1 miljoonaa euroa. Vuoden 2012 henkilöstökulujen määrässä näkyy se, että merkittävä määrä henkilöstölle tarjotuista eläkkeelle siirtymispaketeista on tullut maksuun tuona vuonna. Yhtiön toimintaa oli jouduttu rahoittamaan konsernin muiden yhtiöiden tuotoilla, ja TKK oli rahoittanut sitä myös henkilökohtaisesti.

1225. JO on kertonut, että Osuuskunta Satamaidon liikevoiton pieneneminen vuodesta 2009 vuoteen 2010 oli johtunut perusmaitojen hinnan laskusta. Osuuskunta oli tehnyt voimakkaita sopeuttamistoimia, joilla oli kompensoitu perusmaitojen voimakasta hinnanlaskua. Muun muassa puolentoista litran maidon pakkaaminen oli lopetettu, koska se oli ollut perusmaidoista kaikkein kannattamattomin tuote Valion alennettua sen hintaa 5 sentillä. Vuonna 2009 liikevaihto oli kasvanut erikoistuotevalikoiman laajentumisen vuoksi. Tuona vuonna jälkitiliä ei kuitenkaan ollut pystytty maksamaan. Osuuskunta Satamaito ei ole pystynyt kattamaan perusmaitoliiketoimintansa tappioita kerma- ja rasvatuotteista saamillaan tuotoilla. Osuuskunta Satamaidon toimintaedellytykset ovat heikenneet, ja se on joutunut ottamaan ulkopuolista rahoitusta. JO mukaan Osuuskunta Satamaito on Valion tilinpäätöslukuihin perustuvan laskelman perusteella hieman tehokkaampi kuin Valio.

1226. Lidlin Milbona-maitojen valmistuksen Valiolta poissiirtymisen syistä TH on kertonut, että 2011 syksyllä oli saatu viestiä siitä, ettei Valio enää mahdollisesti olisi kiinnostunut valmistamaan Lidlin Milbona-maitoa. Lidl oli sen jälkeen aloittanut neuvottelut toisen toimittajan kanssa. Myös IA on kertonut, ettei Valio valmista S-ryhmälle private label perusmaitoja vaan on kieltäytynyt valmistamasta niitä, ja HT, että Valio ei valmista private label perusmaitoja Ruokakeskolle ja että sille ilmoitetun mukaan oli strategisesti tehty päätös, ettei tehdä kaupan omia merkkejä.

1227. Markkinaoikeus katsoo, että virasto on valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla, joita edellä viitattu henkilötodistelu tukee, osoittanut, että Valion menettely on ollut myös tosiasiassa omiaan rajoittamaan kilpailua sulkemalla markkinat kilpailunvastaisesti ja johtamaan siten kuluttajahaittaan.

1.2.5.3.6 Mahdollisuus tappioiden kattamiseen

Arvioinnin lähtökohdista

1228. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, ettei tappioiden takaisin saamista koskevan mahdollisuuden osoittamista voida pitää välttämättömänä ennakkoedellytyksenä sen toteamiselle, että kyseessä on saalistushinnoittelu (tuomio France Télécom v. komissio, EU:C:2009:214, 110, 112 ja 113 kohta sekä vastaavasti tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436, 44 kohta).

1229. Markkinaoikeus katsoo, ettei viraston ole oikeuskäytännön perusteella ollut esillä olevassa asiassa osoitettava, että Valiolla on ollut syy uskoa saavansa myöhemmin takaisin kustannukset alittavalla hinnoittelullaan menettävänsä varat.

1230. Markkinaoikeus on kuitenkin arvioinut myös viraston esiin tuomat seikat, joiden virasto on katsonut osoittavan, että tehokkaan kilpailun sulkeuduttua pois markkinoilta Valion on mahdollista nostaa perusmaitojen hinnat tasolle, joka on edeltänyt Arla Foodsiin fuusioituneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille.

Valituksenalainen päätös

1231. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan saalistushinnoitteluun liittyvän määräävän aseman väärinkäytön toteaminen ei edellytä, että kilpailuviranomainen pystyisi erityisesti osoittamaan, että määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on ollut syy uskoa saavansa myöhemmin takaisin kustannukset alittavalla hinnoittelullaan menettävänsä varat (tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:T:1994:246, 150 kohta ja tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436). (valituksenalaisen päätöksen 535 kohta)

1232. Valituksenalaisen päätöksen mukaan yleisesti ottaen voidaan todeta, että kuluttajille aiheutuu todennäköisesti haittaa, jos määräävässä asemassa oleva yritys voi kohtuudella olettaa markkinavoimansa olevan saalistushinnoittelukäytännön loputtua suurempi kuin se olisi ollut, jos yritys ei olisi ryhtynyt tähän menettelytapaan lainkaan. Tällöin voidaan sanoa yrityksen todennäköisesti hyötyvän tappiolla myynnistä. (valituksenalaisen päätöksen 536 kohta)

1233. Vaikka väärinkäytön toteaminen ei valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaisesti edellytä näyttöä mahdollisuudesta voittojen kotiuttamiseen, virasto on kuitenkin tuonut esiin selvityksensä aikana esiin nousseet seikat, jotka osoittavat, että tehokkaan kilpailun sulkeuduttua pois markkinoilta Valion on mahdollista nostaa perusmaitojen hinnat tasolle, joka on edeltänyt Arla Foodsiin fuusioituneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille. (valituksenalaisen päätöksen 537 kohta)

1234. Valituksenalaisen päätöksen mukaan viraston selvitykset ensinnäkin osoittavat, että suunnitellessaan hintojen merkittävää alennusta 1.3.2010 alkaen Valion pyrkimyksenä on ollut sulkea markkinat kilpailun vastaisesti. Viraston hallussa olevat asiakirjat myös konkreettisesti osoittavat Valion itsensä tavoitelleen mahdollisuutta hintojen korottamisen saalistuksen päätyttyä. Valituksenalaisen päätöksen 10.4.3 jaksossa siteeratussa viestissä Valion toimitusjohtaja on kuvaillut yhtiön strategiaa ja sen taustoja johtoryhmälle todeten seuraavan:

"Valion kannalta määrien laskun pysähtymisen voi olettaa tapahtuvan sitä nopeammin, mitä nopeammin hinnat laskevat. Kun hinnat ovat pohjalla, alkaa sitten määrien kasvu, jonka nopeus riippuu vain siitä, kuinka kauan muiden toimijoiden housut kestävät. Meidän on varauduttava, että pohjilla junnataan jopa 18 kuukautta nykymäärillä ennen kuin rakenteet alkavat muuttua. Hintojen uusi nostaminen on työlästä, mutta markkinaosuuden nosto on vielä työläämpää." (valituksenalaisen päätöksen liite 2)

Vastaavasti suunniteltaessa 1.4.2010 tehtyjä lisäalennuksia Valion myyntijohtaja on ohjeistanut omaa organisaatiota seuraavasti:

"Tärkeintä on, että kaupalle tulee uskottava vaikutelma, että nyt mennään eikä meinata (sitä nopeammin pääsemme jälleen korottamaan hintoja takaisin vanhoille tasoille)." (valituksenalaisen päätöksen liite 59)

(valituksenalaisen päätöksen 538 kohta)

1235. Valituksenalaisen päätöksen mukaan edellä todetun lisäksi merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteet viittaavat omalta osaltaan siihen, että Valiolla on mahdollisuus nostaa hintataso väärinkäyttöä edeltäneelle tasolle ja sitä kautta saada myöhemmin takaisin kustannukset alittavalla hinnoittelullaan menettävänsä varat. Arla Ingmanin poistuttua markkinoilta uuden riittävän voimakkaan kilpailijan markkinoille tuloa ei voida pitää todennäköisenä. Pääsy perusmaitojen markkinoille Suomessa ei ensinnäkään ole yksinkertaista, sillä määräävässä asemassa perusmaidoissa oleva Valio pitää halussaan noin 86 prosenttia raakamaidon hankintamarkkinoista ja tuoretuotteena myytävän perusmaidon sekä raaka-aineena käytettävän raakamaidon laajamittainen tuonti on valituksenalaisen päätöksen 10.1.2.2 ja 10.2.6 jaksossa kuvatuin tavoin haasteellista. Raakamaidon saatavuus vaikuttaa keskeisellä tavalla Valion kilpailijoiden mahdollisuuksiin laajentaa toimintaansa jatkojalostettujen maitotuotteiden tuotannossa ja myynnissä. (valituksenalaisen päätöksen 539 kohta)

1236. Valituksenalaisen päätöksen mukaan Valio on menettelyllään myös antanut markkinoille signaalin siitä, ettei se jätä rankaisematta yritystä, joka yrittää tulla Suomen perusmaitojen markkinoille. Tällä tavoin Valio osaltaan vaikuttaa mahdollisten kilpailijoiden kannustimiin laajentaa toimintaansa Suomeen. (valituksenalaisen päätöksen 540 kohta)

1237. Virasto on myös huomauttanut, että Valion toimittamien selvitysten mukaan sen myymien rasvojen ja kermojen tuotot ovat kattaneet perusmaitojen myynnistä sille aiheutuneet tappiot. Näin ollen Valion on ollut jo saalistushinnoittelun aikana mahdollista kattaa perusmaitojen hinnoittelusta syntyvät tappiot, mikä on osaltaan mahdollistanut muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun pitkän keston. (valituksenalaisen päätöksen 541 kohta)

Valio

1238. Valio on todennut, että viraston mukaan kermojen tuottoa ei voida ottaa huomioon arvioitaessa sitä, sulkeutuvatko kilpailijat pois markkinoilta (valituksenalaisen päätöksen 341 kohta), mutta ne voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, voiko Valio kattaa tappionsa (valituksenalaisen päätöksen 541 kohta). Lähestymistapa on loogisesti mahdoton. Jos kermojen tuotolla on vaikutus Valion kykyyn toimia kannattavasti markkinoilla, sillä on täysin vastaavalla tavalla vaikutus myös kilpailijoiden kykyyn toimia kannattavasti markkinoilla.

Markkinaoikeuden arvio

1239. Viraston viittaamien asiakirjojen lisäksi markkinaoikeudessa on esitetty henkilötodistelua Valion tarkoituksesta tai mahdollisuudesta nostaa perusmaitojen hintoja kysymyksessä olevia hinnanalennuksia edeltäneelle tasolle.

1240. AH ei ole osannut sanoa, mihin Valion toimitusjohtajan sähköpostissa mainitulla 18 kuukauden jaksolla on viitattu (valituksenalaisen päätöksen liite 2). Myyntisuunnitelmia on tehty 12 kuukauden jaksoille neljän kuukauden jaksoissa. AH on todennut 4.3.2010 kirjoittamansa viestin olleen yksittäinen kommentti myyntikentälle (valituksenalaisen päätöksen liite 59). Tavoitteena ei ollut ollut hintojen nousu, vaan AH oli viestissään kirjoittanut lohduttaakseen myyntikenttää, ettei Valio ollut menettämässä markkinoita.

1241. KJ:n mukaan AH:n viesti 4.3.2010 on ollut kaupallista kielenkäyttöä (valituksenalaisen päätöksen liite 59). Valion toimitusjohtajan sähköpostissa mainittu 18 kuukauden jakso ei ollut ollut myynnin strategia, eikä KJ ollut keskustellut siitä (valituksenalaisen päätöksen liite 2). Myynti tekee asiakasyhteistyötä eikä käytä tuollaista muotoilua päivittäisessä työssä.

1242. KJ on todennut, etteivät hinnat ole nopeasti nostettavissa vaan hintojen korottaminen mittavien laskujen jälkeen vie vuosia. Tuoteryhmäkohtaisten tukkuhintojen korottamiset vuonna 2008 ovat olleet mahdollisia vuoden 2007 maailmanmarkkinatilanteen suuren heilahtelun ja voimakkaiden raaka-aine-, rehu- ja muiden kustannusten nousujen vuoksi. Vuoden 2013 hintojen korottamisen taustalla on ollut viranomaispäätös.

1243. Tämän päätöksen 1234 kohdassa selostetuista asiakirjoista ilmenee, että Valion tarkoituksena on ollut nostaa perusmaitojen hinnat takaisin vanhoille tasoille. Asiassa esitetty henkilötodistelu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

1244. Markkinaoikeus katsoo, että virasto on valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla osoittanut, että tehokkaan kilpailun sulkeuduttua pois markkinoilta Valion on mahdollista nostaa perusmaitojen hintoja kysymyksessä olevia hinnanalennuksia edeltäneelle tasolle.

1.2.6 Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

1245. Kilpailulain 3 §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan myös muun muassa SEUT 102 artiklan säännöstä. Kilpailunrajoituslain 1 a §:ssä on ollut asiasisällöltään tätä vastaava säännös.

1246. Perustamissopimuksen EY 81 ja EY 82 (joista on tullut SEUT 101 ja SEUT 102) artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 82 (nykyisin SEUT 102) artiklassa kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin, niiden on myös sovellettava perustamissopimuksen 82 (nykyisin SEUT 102) artiklaa.

1247. SEUT 102 artiklan soveltamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä oleva kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa mainitun, vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan koskevan edellytyksen tulkinnan ja soveltamisen tulee perustua tämän edellytyksen tarkoitukseen eli yhteisön oikeuden ja jäsenvaltioiden oikeuden soveltamisalan keskinäiseen rajaamiseen kilpailuoikeuden alalla. Yhteisön oikeus käsittää näin ollen kaikki yhteistoimintajärjestelyt ja menettelyt, jotka voivat vaarantaa jäsenvaltioiden välisen vapaan kaupan siten, että jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinatavoitteiden toteutumista haitataan, erityisesti eristämällä kansalliset markkinat taikka muuttamalla yhtenäismarkkinoiden kilpailurakennetta. Jotta päätös, sopimus tai menettelytapa on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava nähtävissä riittävän todennäköisesti ja kaikkien asiaan vaikuttavien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, että niillä voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti olla suoraa tai välillistä vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamista. Tämän lisäksi vaaditaan, ettei tämä vaikutus ole vähäistä. (esimerkiksi tuomio Imperial Chemical Industries v. komissio, EU:T:2010:255, 334 ja 335 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

1248. Myös vain yhden jäsenvaltion alueelle rajoittuva kilpailunrajoitus saattaa olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Unionin tuomioistuin on todennut, että yhteistoimintajärjestely, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on jo luonteeltaan sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta. (esimerkiksi tuomio komissio v. Stichting Administratiekantoor Portielje, C 440/11 P, EU:C:2013:514, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

1249. Komissio on antanut SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevat suuntaviivat (EUVL 2004, C 101, s. 81; jäljempänä kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskevat suuntaviivat). Suuntaviivoissa (93 kohta) on todettu muun ohella, että jos yrityksellä on määräävä markkina-asema, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle ja johon liittyy kilpailijoiden markkinoilta sulkemiseen perustuvaa väärinkäyttöä, tämä on yleensä omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaisen väärinkäytön vuoksi muista jäsenvaltioista olevien kilpailijoiden on vaikea päästä markkinoille, mikä on omiaan vaikuttamaan kaupan rakenteisiin.

1250. Kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskevien suuntaviivojen (94 kohta) mukaan kilpailijoiden markkinoilta sulkemiseen perustuva väärinkäyttö, jolla vaikutetaan jäsenvaltion sisäiseen kilpailulliseen markkinarakenteeseen poistamalla tai uhkaamalla poistaa kilpailija markkinoilta, voi olla omiaan vaikuttamaan myös jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jos yritys, joka on vaarassa tulla suljetuksi markkinoilta, toimii ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa, väärinkäytöllä ei yleensä ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan saattaa kuitenkin kohdistua vaikutuksia, jos yritys, johon toimet kohdistuvat, harjoittaa jäsenvaltioiden välistä vientiä tai tuontia ja jos se toimii myös muissa jäsenvaltioissa. Myös väärinkäytön varoittavalla vaikutuksella muihin kilpailijoihin saattaa olla vaikutuksia kauppaan. Jos määräävässä asemassa oleva yritys on toistuvalla käyttäytymisellään saanut mainetta yrityksenä, joka harjoittaa kilpailijoiden markkinoilta sulkemiseen tähtääviä menettelytapoja niitä kilpailijoita vastaan, jotka yrittävät osallistua kilpailuun, muista jäsenvaltioista olevat kilpailijat eivät todennäköisesti harjoita yhtä voimakasta kilpailua, jolloin kauppaan saattaa kohdistua vaikutuksia, vaikka kyseessä oleva kilpailija ei olisikaan toisesta jäsenvaltiosta.

1251. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että viraston selvityksen kohteena on ollut määräävässä markkina-asemassa koko Suomen alueella olevan Valion menettely perusmaitojen myynnissä tukkumyynnissä ja erityisesti perusmaitojen myynnissä valtakunnallisille vähittäiskaupan ryhmittymille. Valio on hinnoittelullaan pyrkinyt sulkemaan perusmaitojen markkinat kilpailun vastaisesti. Tällainen menettely on jo itsessään omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sen rakenteeseen, sillä väärinkäytön vuoksi markkinoille pääsy on vaikeutunut. (valituksenalaisen päätöksen 203 kohta)

1252. Valituksenalaisen päätöksen mukaan menettelyn vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on korostanut se, että se on osaltaan kohdistunut toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaan kilpailijaan ja raaka-aineen tuontiin. Valion menettelyn tarkoituksena on osaltaan ollut estää toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan raaka-aineen tuonti Suomen markkinoille sekä sulkea kotimaan markkinat niin, ettei toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva kilpailija pysty toimimaan markkinoilla kannattavasti. (valituksenalaisen päätöksen 204 kohta)

1253. Valion menettely on ollut varoitus myös muille Valion olemassa oleville ja mahdollisille kilpailijoille niin perusmaitojen kuin muiden maitotuotteiden osalta. Kun määräävässä asemassa oleva yritys saa mainetta yrityksenä, joka harjoittaa kilpailun vastaiseen markkinoiden sulkemiseen tähtääviä menettelytapoja kilpailuun pyrkiviä yrityksiä vastaan, vähentää se myös muista jäsenvaltioista olevien mahdollisten kilpailijoiden kiinnostusta laajentaa toimintaansa Suomen markkinoille tai ryhtyä kasvattamaan toimintaansa Suomessa. (valituksenalaisen päätöksen 205 kohta)

1254. Virasto on todennut, että Valion menettely on ollut omiaan vaikuttamaan olennaisella tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sen rakenteeseen. Virasto on näin ollen soveltanut tapaukseen 1.11.2011 asti voimassa olleen kansallisen kilpailunrajoituslain 6 §:ää, voimassa olevan kilpailulain 7 §:ää ja SEUT 102 artiklaa. (valituksenalaisen päätöksen 206 kohta)

1255. Markkinaoikeus katsoo edellä toteamansa ja valituksenalaisen päätöksen 203–205 kohdassa mainitun perusteella, että virasto on voinut valituksenalaisessa päätöksessään katsoa Valion menettelyn olleen omiaan vaikuttamaan olennaisella tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sen rakenteeseen sekä näin ollen soveltaa kilpailunrajoituslain 6 §:n ja kilpailulain 7 §:n ohella SEUT 102 artiklaa.

1.2.7 Johtopäätös

1256. Kilpailulain 9 §:n (948/2011) mukaan, jos kilpailunrajoitus on kielletty lain 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa, Kilpailuvirasto voi:

1) määrätä elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän lopettamaan 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa kielletyn menettelyn; ja

2) velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan hyödykkeen toiselle elinkeinonharjoittajalle vastaavanlaisilla ehdoilla kuin ne, joilla hän tarjoaa sitä muille vastaavassa asemassa oleville elinkeinonharjoittajille.

1257. Kilpailunrajoituslain 13 §:ssä on ollut kilpailulain 9 §:ää vastaava säännös.

1258. Markkinaoikeus katsoo, että Valio on ollut valituksenalaisessa päätöksessä tarkastellulla ajanjaksolla määräävässä markkina-asemassa perusmaitojen tukkumyynnissä ja valmistuksessa Suomessa ja että Valio on käyttänyt väärin tätä määräävää asemaansa hinnoittelemalla perusmaitonsa siten, että niiden hinnat ovat viraston tarkastelemilla ajanjaksoilla 1.3.2010–31.8.2012 alittaneet niiden keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Markkinaoikeus katsoo myös, että Valion menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen ja että Valion S-ryhmälle tarjoamat volyymialennukset ovat korostaneet Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta.

1259. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka nojalla olisi katsottava, että Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittava perusmaitojen hinnoittelu, joka on alkanut 1.3.2010, olisi päättynyt ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä 20.12.2012.

1260. Valion kysymyksessä oleva menettely on 1.3.2010–30.10.2011 ollut kielletty kilpailunrajoituslain 6 §:ssä, 1.11.2011–20.12.2012 kilpailulain 7 §:ssä sekä 1.3.2010–20.12.2012 SEUT 102 artiklassa. Virasto on näin ollen voinut valituksenalaisella päätöksellään määrätä Valion lopettamaan valituksenalaisessa päätöksessä ja esityksessä kuvatun määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

1261. Markkinaoikeus katsoo, ettei valituksenalainen päätös ole ollut Valion väittämällä tavalla virheellinen. Valitus on näin ollen hylättävä.

1262. Asiassa on näin ollen viraston esityksen johdosta arvioitava, onko Valiolle määrättävä seuraamusmaksu.

1.3 Seuraamusmaksu

1.3.1 Sovellettavat oikeusohjeet

1263. Kilpailulain 12 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana. Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksu voidaan määrätä myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle, jolle rikkomukseen osallistunut elinkeinotoiminta on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena. Pykälän 3 momentin seuraamus-maksun määrää Kilpailu- ja kuluttajaviraston (aikaisemmin Kilpailuvirasto) esityksestä markkinaoikeus. Maksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

1264. Kilpailulain 12 §:n esitöiden (HE 88/2010 vp s. 57 ja 58) mukaan pykälän 1 momentti vastaa voimassa olleen lain 7 §:n 1 momenttia ja pykälän 3 momentti on sama kuin voimassa olleen lain 7 §:n 3 momentti.

1265. Kilpailulain 13 §:n mukaan seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kestoaika. Seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän liikevaihdosta siltä vuodelta, jona elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä viimeksi osallistui rikkomukseen.

1266. Kilpailulain 13 §:n esitöiden (HE 88/2010 vp s. 58 ja 59) mukaan pykälä vastaa eräin täsmennyksin voimassa olevan lain 7 §:n 2 momenttia. Lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon muun muassa rikkomuksen laatu ja laajuus, rikkomuksen moitittavuuden aste sekä sen kestoaika. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä. Rikkomuksen moitittavuuden astetta voivat kuvastaa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän osallisuuden luonne rikkomuksessa, rikkomuksen uusiminen, mahdolliset toimenpiteet rikkomuksen lopettamiseksi, rikkomuksen vahingollisuus yhteiskunnalle ja rikkomuksella saavutettu hyöty. Seuraamusmaksun määrän tulisi olla sellainen, ettei kielletty kilpailunrajoittaminen ole rajoitukseen osallistuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa. Kilpailunrajoituksesta saatavan hyödyn huomioon ottaminen seuraamusmaksua määrättäessä ei edellytä aukottoman näytön esittämistä hyödyn määrästä, vaan hyöty voidaan arvioida luotettavien, käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta kartellista siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen (asia KHO 2009:83, 1174 kohta). Pykälässä on säännökset myös seuraamusmaksun enimmäismäärästä. Säännöksen tavoitteena on varmistaa, että määrättävä seuraamusmaksu ei ole kohtuuton suhteessa elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan kokoon ja maksukykyyn. Pykälän mukaan seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallisen elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän viimeisen rikkomukseen osallistumisvuoden liikevaihdosta. Seuraamusmaksun enimmäismäärä on sama kuin voimassa olleen lain 7 §:n 2 momentissa. Säännöstä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi niin, että siinä todetaan, minkä ajankohdan mukaan enimmäismäärä lasketaan. Voimassa olleen lain perusteella seuraamusmaksun enimmäismäärä on määräytynyt vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan markkinaoikeuden päätöstä edeltävän vuoden liikevaihdon perusteella (asiat KHO 2009:83, 1167 kohta ja MAO 614/2009).

1267. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4 tai 6 §:n tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momenttia edeltänyttä ja tältä osin vastannutta kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) 1 momentin säännöstä koskevissa kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 12) on todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi ajallisesti tai alueellisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Ensimmäisellä kerralla kiellon rikkomisesta voitaisiin määrätä alhaisempi maksu ja korottaa maksua seuraavalla kerralla, mikäli yritys edelleen jatkaa kiellon rikkomista.

1268. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Saman pykälän 3 momentin mukaan seuraamusmaksun määrää Kilpailuviraston esityksestä markkinaoikeus. Maksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

1.3.2 Seuraamusmaksun määrääminen

Viraston seuraamusmaksuesitys

1269. Viraston esityksen mukaan lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Tämä saavutetaan vain, jos seuraamusmaksun suuruus on sellainen, ettei kielletty kilpailun rajoittaminen ole rajoitukseen osallistuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa. Riittävän suurella seuraamusmaksulla on näin ollen kaksi tehtävää: 1) seuraamusmaksu on kilpailulakia rikkoneelle elinkeinonharjoittajalle rangaistuksen luonteinen hallinto-oikeudellinen sanktio, 2) seuraamusmaksun tulee tehokkaasti estää kilpailunrajoitukseen ryhtyminen, sen jatkaminen sekä uusiminen. (seuraamusmaksuesityksen 555 kohta)

1270. Viraston esityksessä on todettu viraston selvitysten osoittavan, että Valion määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on alkanut 1.3.2010. Väärinkäyttö on jatkunut vuosien 2011 ja 2012 aikana ja on viraston tietojen mukaan jatkunut esitystä tehtäessä. Virasto on esittänyt, että Valiolle määrätään seuraamusmaksu rikkomusajalta ennen 1.11.2011 kilpailunrajoituslain 7 §:n nojalla ja mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta kilpailulain 12 ja 13 §:n nojalla. (seuraamusmaksuesityksen 556 kohta)

1271. Viraston esityksen mukaan viraston Valiolle esittämän seuraamusmaksun määrä kattaa koko rikkomusajan ja siinä on otettu huomioon edellä viitattu lainmuutos. Kuten kilpailulain 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, lainkohta vastaa eräin täsmennyksin kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momenttia. Viitattuja täsmennyksiä on käytetty vakiintuneesti aiemmassa oikeuskäytännössä seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa ja sitä määrättäessä jo ennen kilpailulain voimaantuloa. Valiolle esitettävän seuraamusmaksun perusteet on esitetty käyttämällä kilpailulain 13 §:ssä esitettyjä täsmennettyjä kriteereitä. (seuraamusmaksuesityksen 557 kohta)

1272. Viraston esityksen mukaan viraston esittämä seuraamusmaksu perustuu seuraavaan kokonaisarviointiin. (seuraamusmaksuesityksen 558 kohta)

1 Rikkomuksen laatu ja menettelyn moitittavuus

1273. Viraston esityksen 10.4.1 jaksossa on kuvattu määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen erityisvastuuta. Valion olisi sen asema huomioon ottaen tullut varmistua siitä, ettei sen toiminta haittaa toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla. Valio on sitä vastoin ryhtynyt nimenomaisiin toimiin sulkeakseen markkinat kilpailun vastaisesti. (seuraamusmaksuesityksen 559 kohta)

1274. Viraston esityksessä on todettu, että muuttuvat kustannukset alittava hinnoittelu on jo sinällään osoitus määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, sillä yhtä tehokas kilpailija ei tällöin voi tarjota tuotteita asiakkaille ilman tappiota. Valion rikkomus on jo yksin tällä perusteella vakava kilpailunrajoitus. (seuraamusmaksuesityksen 560 kohta)

1275. Viraston esityksen mukaan Valion menettelyn vakavuutta on korostanut viraston hallussa oleva yksiselitteinen näyttö syrjäyttämistarkoituksesta. Viraston asiakirjanäyttö osoittaa, että helmikuussa 2010 Valio on tehnyt tietoisen päätöksen luopua perusmaitoliiketoiminnan voitoistaan sulkeakseen markkinat kilpailunvastaisesti. Aloite kilpailunvastaisen strategian omaksumiseen on tullut Valion ylimmästä johdosta ja sitä on käsitelty päätöksenteosta vastaavissa ylimmissä toimielimissä, yhtiön hallituksessa ja johtoryhmässä. Strategian käytännön toteutuksesta ovat vastanneet toimitusjohtaja yhdessä myyntijohtajan ja tämän alaisten kanssa. (seuraamusmaksuesityksen 561 kohta)

1276. Viraston esityksessä on todettu asiakirjoista käyvän ilmi, että Valion tarkoituksena on ollut sulkea markkinat kilpailunvastaisesti ja saavuttaa tätä kautta merkittävä, 80 prosentin, markkinaosuus. Tehokkaan kilpailun poissulkeutumisen jälkeen yhtiön nimenomaisena tarkoituksena on ollut nostaa perusmaitojen hinnat tasolle, joka on edeltänyt Arla Foodsiin sulautuneen Arla Ingmanin tuloa markkinoille, ja aiheuttaa siten merkittävää haittaa suomalaisille kuluttajille. (seuraamusmaksuesityksen 562 kohta)

1277. Viraston esityksen mukaan rikkomuksen laatua arvioitaessa virasto on menettelyn moitittavuutta lisäävänä seikkana ottanut huomioon Valion menettelyn markkinat sulkevaa vaikutusta korostaneet yhtiön S-ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset. Valion soveltamat alennukset ovat johtaneet siihen, että Arla Ingman on joutunut myymään perusmaidot S-ryhmälle olennaisesti halvemmalla kuin mikä Valion – jo itsessään muuttuvat kustannukset alittava – toteutunut hinta on ollut. Tämä on osaltaan kasvattanut Arla Ingmanin tappiot perusmaitojen toimituksissa S-ryhmälle huomattavasti suuremmiksi kuin Valion ja lisännyt siten menettelyn poissulkevaa vaikutusta. (seuraamusmaksuesityksen 563 kohta)

1278. Viraston esityksen mukaan virasto on moitittavuutta lisäävänä seikkana ottanut huomioon myös sen, että Valio on kohdistanut alennuksiaan nimenomaisesti hankintojaan Valiolta Arla Ingmanille siirtäneeseen S-ryhmään. Valio on 25.3.2010 tehnyt S-ryhmälle ylimääräisen tarjouksen volyymien kasvattamiseksi. Valio on tarjonnut S-ryhmälle 1.4.2010 alkaen uusia alennuksia, joiden ehtona on ollut, että S-ryhmä kasvattaisi ostojaan Valiolta noin [20–40] miljoonalla litralla. Valio ei ole tarjonnut vastaavaa alennusta muille vähittäiskaupan ryhmittymille. (seuraamusmaksuesityksen 564 kohta)

1279. Viraston esityksessä on todettu, että virasto on rikkomuksen laatua arvioitaessa lisäksi ottanut huomioon Valion menettelyn yhteismarkkinatavoitteen vastaisuuden. Valio on menettelyllään pyrkinyt keinotekoisesti eristämään Suomen markkinat, estämään jäsenvaltioiden välisen kaupan kehittymisen ja rajat ylittävän kilpailun tuomat hyödyt kuluttajille. Yhteismarkkinatavoitteen vastaisuus tekee jo sinällään Valion menettelystä erityisen vakavan SEUT 102 artiklan rikkomuksen. (seuraamusmaksuesityksen 565 kohta)

1280. Viraston esityksen mukaan Valion menettelyyn sisältyy myös piirteitä, jotka osoittavat piittaamattomuutta lain sisällöstä. Viraston hallussa oleva asiakirjanäyttökin osaltaan osoittaa, että Valio ei ole liiketoiminnassaan ottanut huomioon kilpailulainsäädännön ja siitä johtuvan erityisvastuun asettamia rajoja määräävässä asemassa olevan yrityksen toiminnalle markkinoilla. Valio ei ole asian selvittämisen yhteydessä tehnyt myöskään toimenpiteitä rikkomuksen lopettamiseksi. Virasto on ilmoittanut Valiolle maaliskuussa 2011 alustavan arvionsa siitä, että sen menettelyssä on kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Valiota on kuultu joulukuussa 2011 viraston päätös- ja seuraamusmaksuesitysluonnoksesta. Virasto on lisäksi keväästä 2012 lähtien antanut Valiolle neuvontaa siitä, mitkä toimet riittävät päättämään epäillyn rikkomuksen. Tästä huolimatta väärinkäyttö on viraston tietojen mukaan jatkunut esitystä tehtäessä. (seuraamusmaksuesityksen 566 kohta)

1281. Viraston esityksessä on todettu menettelyn moitittavuutta lisäävän lisäksi sen, että Valion on todettu käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa ennenkin ja sen menettelyssä on siten kyse uusimisesta. Vuonna 1998 antamallaan päätöksellä korkein hallinto-oikeus on määrännyt Valiolle 5 miljoonan markan suuruisen seuraamusmaksun määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä nestemaitotuotteiden markkinoilla. (seuraamusmaksuesityksen 567 kohta)

1282. Virasto on todennut, että esitetty näyttö huomioon ottaen kyseessä on laadultaan ja moitittavuuden asteeltaan erittäin vakava kilpailurikkomus. (seuraamusmaksuesityksen 568 kohta)

2 Rikkomuksen laajuus

1283. Viraston esityksen mukaan Valion menettely on käsittänyt koko Suomen alueen. Rikkomuksen laajuutta arvioitaessa virasto on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että Valion menettelyn tarkoituksena on ollut estää toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan maitoraaka-aineen tuonti Suomen markkinoille sekä sulkea kotimaan markkinat niin, ettei toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva kilpailija pysty toimimaan markkinoilla kannattavasti. (seuraamusmaksuesityksen 569 kohta)

1284. Viraston esityksen mukaan virasto on maantieteellisen laajuuden lisäksi arvioinut rikkomuksen taloudellista laajuutta kiinnittämällä huomiota rikkomuksen kohteena olevan perusmaitojen valmistuksen ja tukkumyynnin markkinoiden kokoon ja siihen liikevaihdon määrään, joka Valiolle on näiltä markkinoilta kertynyt. (seuraamusmaksuesityksen 570 kohta)

1285. Viraston esityksessä on todettu, että maidosta jalostettujen erilaisten tuotteiden joukossa perusmaidot on volyymiltaan suurin tuoteryhmä. Vuonna 2011 Suomessa on myyty perusmaitoja noin 560 miljoonaa litraa. Tukkuhinnoin mitattuna Suomessa on myyty vuonna 2011 perusmaitoja yhteensä noin 280 miljoonalla eurolla. Valion perusmaitoliiketoiminnan liikevaihto vuonna 2011 on ollut noin [100–200] miljoonaa euroa. Valion perusmaito¬liiketoiminnan kokonais-liikevaihto ajalta 1.3.2010–30.8.2012 on noin [300–400] miljoonaa euroa. (seuraamusmaksuesityksen 571 kohta)

1286. Viraston esityksen mukaan Valion kilpailurikkomuksen maantieteellisestä ja taloudellisesta laajuudesta edellä todettu osoittaa, että kyseessä on laajuudeltaan merkittävä kansallisen kilpailuviranomaisen selvitettävänä oleva määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Rikkomuksen kohteena on raakamaidosta jalostettavista tuotteista volyymiltaan suurin tuoteryhmä, josta kertyvä liikevaihto on huomattava. (seuraamusmaksuesityksen 572 kohta)

3 Rikkomuksen kesto

1287. Viraston esityksen mukaan Valion määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on alkanut 1.3.2010. Väärinkäyttö on jatkunut keskeytyksettä vuosien 2011 ja 2012 aikana ja on viraston tietojen mukaan jatkunut esitystä tehtäessä. (seuraamusmaksuesityksen 573 kohta) Väärinkäyttö on siten jatkunut esityksen tekemiseen mennessä lähes kolme vuotta. Rikkomus on näin ollen pitkäkestoinen, mikä on otettu huomioon esitettävän seuraamusmaksun määrässä. (seuraamusmaksuesityksen 574 kohta)

4 Muut seuraamusmaksun suuruuteen vaikuttavat seikat

1288. Viraston esityksessä on todettu, että seuraamusmaksun suuruus perustuu kilpailulain 13 §:n nojalla kokonaisarviointiin ja sitä määrättäessä otetaan huomioon edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös muita tapauskohtaisessa arvioinnissa esille nousevia tekijöitä. (seuraamusmaksuesityksen 575 kohta) Esillä olevassa asiassa virasto on tällaisena tekijänä ottanut huomioon Valion huomattavan liikevaihdon erityisestävän vaikutuksen aikaansaamiseksi. Seuraamusmaksu on kilpailulakia rikkoneelle yritykselle hallinto-oikeudellinen sanktio, jonka on oltava määrältään riittävä, jotta se tehokkaasti estää kilpailunrajoitukseen ryhtymisen, sen jatkamisen ja sen uusimisen. (seuraamusmaksuesityksen 576 kohta)

1289. Viraston esityksessä todetun mukaan Valion liikevaihto on vuonna 2011 ollut 1.929 miljoonaa euroa. (seuraamusmaksuesityksen 577 kohta)

5 Seuraamusmaksun määrä

1290. Virasto on edellä todetuilla perusteilla esittänyt, että markkinaoikeus määrää Valiolle 70.000.000 euron seuraamusmaksun. (seuraamusmaksuesityksen 578 kohta)

Valio

1291. Valion mukaan viraston esitys seuraamusmaksun määräämiseksi on virheellinen samoin perustein kuin viraston valituksenalainen päätös. Valio ei ole syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, eikä Valiolle tule määrätä seuraamusmaksua. Valiolle ei tule määrätä seuraamusmaksua siinäkään tapauksessa, että sen katsottaisiin syyllistyneen kiellettyyn menettelyyn. Joka tapauksessa viraston esitystä seuraamusmaksun määrästä on pidettävä kohtuuttomana.

1292. Kyseessä oleva asia on niin epäselvä ja sekava, että seuraamusmaksun määräämistä ei voida pitää perusteltuna Valion oikeusturvan kannalta. Myöskään kilpailun turvaaminen ei edellytä seuraamusmaksun määräämistä, vaikka markkinaoikeus päätyisi katsomaan, että Valio olisi syyllistynyt määräävän aseman väärinkäyttöön. Kilpailun turvaamisen kannalta seuraamusmaksuesityksen sijaan viraston olisi tullut antaa Valiolle selkeitä toimintaohjeita havaitsemiensa ongelmien poistamiseksi ja/tai neuvotella riittävistä sitoumuksista kilpailuongelmien poistamiseksi.

1293. Valio on parhaan käsityksensä mukaan hinnoitellut perusmaitonsa kannattavasti ja vilpittömässä mielessä kilpailulainsäädäntöä noudattaen. Osoittaakseen, että hinnoittelu ei ole rikkonut kilpailusäännöksiä, Valio on toimittanut virastolle omat laskelmansa, jotka se on tehnyt varmistaakseen, että se kattaa kustannuksensa ja että yhtä tehokkaat kilpailijat eivät voi Valion hinnoittelun seurauksena sulkeutua pois markkinoilta. Valio on pyrkinyt selvittämään asiaa muun muassa hankkimalla asiantuntijalausuntoja. Asiantuntijalausunnot vahvistavat Valion käsityksen sen kustannuslaskennan ja hinnoittelun oikeellisuudesta. Valio on lisäksi pyrkinyt selvittämään hinnoitteluunsa kohdistuneita väitteitä hyvässä yhteistyössä viraston kanssa.

1294. Valio on useaan otteeseen pyytänyt virastolta ohjausta siitä, miten sen pitäisi muuttaa hinnoitteluaan poistaakseen väitetyn rajoituksen. Viraston ohjeistus on ollut epäselvää jo siitä syystä, että se päätöksessään väittää Valion syyllistyvän määräävän aseman väärinkäyttöön kokonaiskustannukset alittavalla hinnoittelulla, mutta epävirallisin kirjein ja lausunnoin ohjeistaa siihen, että väärinkäytön päättämiseksi muuttuvien kustannusten kattaminen riittää. Laattamalliin perustuvan alennuskäytännön osalta virasto ei ole edes ottanut kantaa päätöksessään tai sen jälkeisessä viestinnässään siihen, ovatko toukokuussa 2012 muutetun laattamallin mukaiset alennukset viraston käsityksen mukaan sallittuja vai edelleen kiellettyjä.

1295. Valio on jo asian selvittämisen kuluessa pyrkinyt selvittämään, olisivatko viraston näkemät huolenaiheet olleet poistettavissa sitoumuksin. Virasto on kuitenkin torjunut Valion ehdotukset sitoumusneuvotteluista.

1296. Tässä tapauksessa olisi todennäköistä, että seuraamusmaksun määräämisellä olisi kilpailulle haitallinen ulkoisvaikutus. Jos määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten kilpailutoimet jälkikäteen sanktioidaan epäselvissäkin tilanteissa antamatta asiassa ensin neuvontaa tai merkitystä sille, että yritys on itse vilpittömässä mielessä arvioinut toimintansa olevan lainmukaista, on selvää, että näiden yritysten kannustimet ja mahdollisuudet kilpailla omilla ansioillaan heikkenevät kilpailuoikeudellisten riskien välttämiseksi.

1297. Viraston esittämä seuraamusmaksu on määrältään kohtuuton verrattuna kilpailunrajoitustapauksissa aiemmin määrättyihin seuraamusmaksuihin ja Valion perusmaitoliiketoiminnan liikevaihtoon. Viraston esittämät perustelut väitetyn teon laadusta, moitittavuudesta ja laajuudesta ovat virheellisiä ja perusteettomia. Viraston väitteet rajoituksen pitkäkestoisuudesta, laajuudesta, uusimisesta sekä liikevaihdon merkityksestä eivät tue viraston esitystä.

1298. Erilaisia kilpailunrajoituksia pidetään eri tavalla haitallisina ja moitittavina. Yleisesti hyväksytty lähtökohta on se, että kilpailunrajoituksista moitittavimpia ovat niin sanotut paljaat kartellit. Tässä tapauksessa on kuitenkin kysymys hyvin epäselvästä ja tulkinnanvaraisesta menettelystä, jossa Valion väitetään alihinnoitelleen perusmaitotuotteitaan. Tällaista menettelyä, josta kuluttajat ja kauppa ovat hyötyneet ja jolla ei ole osoitettu olevan minkäänlaisia todellisia poissuljentavaikutuksia, ei voida haitallisuudessa rinnastaa paljaaseen kartelliin.

1299. Viraston tässä asiassa Valiolle esittämä seuraamusmaksu on suurin tähän asti Suomessa yksittäiselle yritykselle esitetty seuraamusmaksu ja ylittää aiemmassa oikeuskäytännössä vakavista kartelleista määrätyt seuraamukset sekä absoluuttiselta että liikevaihtoon suhteutetulta määrältään. Tähän mennessä suurin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskenut seuraamusmaksu on ollut 25 miljoonaa markkaa eli alle 5 miljoonaa euroa.

1300. Seuraamusmaksun yleisestävä tai erityisestävä tavoite eivät edellytä, että Valiolle asetettaisiin historiallisen korkea seuraamusmaksu.

1301. Valiolla on ollut vahvat, osaltaan muiden kilpailuviranomaisten ja osaltaan viraston itsensä hyväksymät perusteet tarkastella kustannuksia viraston käyttämistä menetelmistä poiketen. Konkurrensverket on analyysiaan varten laskenut Arla Foodsin muuttuvat kustannukset käyttämällä maidon tilityshintaa, mutta todennut, että oikeampi tapa olisi tarkastella maidon vaihtoehtoiskustannusta (tämän päätöksen 201 kohdassa mainittu asia Arla Foods / Milko). Virasto on itse velvoittanut Valiota käyttämään 40/60 arvosuhdetta kiintiömaidon myynnissä. Komissio on tarkastellut sitä, mikä osa logistiikan kustannuksista on tietyn palvelun tarjoamiseen liittyviä lisäkustannuksia ja mitkä ovat yhteisiä kustannuksia, ja määrittänyt vain lisäkustannukset vältettäviksi kustannuksiksi sen sijaan, että pyrkisi keinotekoisesti vyöryttämällä määrittämään todellisuudessa kiinteitä kustannuksia muuttuviksi (tämän päätöksen 397 kohdassa mainittu asia Deutsche Post). Komissio on myös hyväksynyt sen, että osuustoiminnallisten meijereiden tilityshintoihin sisältyy voitonjakoa (tämän päätöksen 201 kohdassa mainittu asia Friesland Foods / Campina).

1302. Valion menettely ei ole ollut erityisen moitittavaa tai haitallista. Valio ei ole tehnyt tappiota kilpaillessaan perusmaitovolyymeista. Lisäksi jokainen myyty perusmaitolitra on hinnanalennuksesta huolimatta parantanut Valion tulosta. Jo tämä osoittaa, että kyseessä ei ole erityisen moitittava menettely, vaan rationaalinen liiketoimintapäätös. Viraston vetoamat asiakirjat eivät osoita, että Valio yrittäisi sulkea Arla Ingmanin tai yhdenkään muun kilpailijansa pois markkinoilta tai että Valion hinnoittelu olisi tuottanut tappioita, vaan kertovat vain siitä, että Valio on halunnut kilpailla maidon tuontia vastaan täysin laillisin keinoin. Valion alennukset ovat täysin sallittuja paljousalennuksia, jotka ovat kohdistuneet tasapuolisesti kaikkiin kaupan toimijoihin. Valio ei ole maaliskuussa 2011, eikä vieläkään, saanut virastolta ymmärrettävää ohjetta siitä, miten Valion pitäisi laskea muuttuvat kustannukset ja hinnoitella perusmaidot.

1303. Väitetyllä rajoituksella ei ole edes teoriassa voinut olla vahingollisia vaikutuksia yhteiskunnalle, sillä Valion on väitetty myyneen tuotteitaan nimenomaan liian halvalla. Päinvastoin, hintojen alentaminen on hyödyttänyt Valion asiakkaita ja kuluttajia sekä yhteiskuntaa laajemmin.

1304. Myöskään Valion kilpailijoille ei ole aiheutunut vahinkoa. Kilpailu on ollut koko ajan toimivaa, ja myös mahdollisesti määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on oikeus osallistua siihen. Yksikään toimija ei ole sulkeutunut pois markkinoilta, ja tosiasiassa Valion markkinaosuus on hinnan alentamisesta huolimatta laskenut koko väitetyn kilpailunrajoitusajan. Arla-konsernin Suomen yksikön kirjanpidolliset tappiot eivät millään tavalla johdu Valion perusmaitojen hinnoittelusta vaan Arla-konsernin sisäisistä valinnoista ja siirtohinnoittelusta.

1305. Mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus tulee ottaa huomioon seuraamusmaksua määrättäessä, jotta kokonaisseuraamukset eivät muodostu elinkeinonharjoittajan kannalta kohtuuttomiksi. Arla Ingman on 8.2.2013 toimittanut Valiolle tiedoksi katkaisuilmoituksen, jonka mukaan Arla Ingman väittää Valion menettelyn aiheuttaneen sille noin [liikesalaisuus] euron vahingon lisättynä korkolain mukaisella viivästyskorolla. Myös Ilmajoen Osuusmeijeri, Juustoportti ILO, Osuuskunta Maitokolmio, Osuuskunta Maitomaa ja Osuuskunta Satamaito ovat Valiolle 27.2.2013 toimitetuissa asiakirjoissa väittäneet Valion menettelyn aiheuttaneen niille vahinkoa yhteensä noin [liikesalaisuus] euroa.

1306. Viraston esittämän seuraamusmaksun ja meijereiden vaatimien vahingonkorvausten pääoman yhteissumma on noin [liikesalaisuus] euroa, mikä ylittää Valion perusmaitoliiketoiminnan liiketoiminnan vuoden 2011 kokonaisliikevaihdon ja on yli puolet Valion perusmaitoliiketoiminnan kokonaisliikevaihdosta väitetyn rikkomuksen koko ajalta 1.3.2010–30.8.2012. Kokonaisseuraamukset muodostuisivat näin ollen Valion kannalta kohtuuttomiksi, ja seuraamusmaksun määrää on jo tällä perusteella alennettava huomattavasti viraston esittämästä.

Virasto

1307. Virasto on todennut, että seuraamusmaksun määrääminen on kilpailulaissa ehdoton pääsääntö, eikä asian epäselvyys tai vaikeaselkoisuus ole seikka, jonka perusteella seuraamusmaksu voidaan jättää määräämättä.

1308. Kilpailun turvaamisen tarve esillä olevassa asiassa on todellinen ja ajankohtainen. Valion menettelyssä on esitetty näyttö huomioon ottaen kyse laadultaan ja moitittavuudeltaan erittäin vakavasta kilpailunrajoituksesta.

1309. Siltä osin kuin Valio on väittänyt, että se olisi parhaan käsityksensä mukaan hinnoitellut perusmaitonsa kannattavasti ja vilpittömässä mielessä kilpailulainsäädäntöä noudattaen, virasto on viitannut esittämäänsä yksiselitteiseen näyttöön syrjäyttämistarkoituksesta. Valio on myös jättänyt ottamatta huomioon viraston alustavan kannan ja ohjeistuksen rikkomuksen päättämiseen johtavista toimista. Edes tarjotessaan sitoumuksia Valio ei ole ollut valmis toimiin, joilla rikkomus olisi päättynyt.

1310. Seuraamusmaksun määrään vaikuttavat tekijät ovat ennen kaikkea tapauskohtaisia, ja niitä on arvioitava kokonaisuutena. Lähtökohtana seuraamusmaksun määräämiselle on, että seuraamusmaksulla tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Tapauskohtaista kokonaisarviointia ei tule eikä edes voida tehdä vertaamalla keskenään rikkomustyypiltään ja tosiseikoiltaan erilaisia kilpailuasioita. Tämä on myös ristiriidassa oikeuskäytännön kanssa (KHO 2009:83, 1179 kohta).

1311. Virasto on seuraamusmaksuesityksen tapauskohtaisessa kokonaisarvioinnissa ottanut huomioon, että Valion menettelystä esitetty näyttö huomioon ottaen kyseessä on laadultaan ja moitittavuuden asteeltaan erittäin vakava kilpailurikkomus.

1312. Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että unionin oikeuden rikkomisesta määrättävät seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Myös lainsäätäjä on kiinnittänyt huomiota siihen, että paitsi Euroopan unionin kilpailuviranomaisten verkoston toimivuuden myös unionin kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen kannalta on tärkeää, että kansalliset sanktiot ovat yhteismitallisia.

1313. Esitetyn seuraamusmaksun väitettyä kohtuuttomuutta tulee arvioida toisesta lähtökohdasta ja muulla tavoin kuin vertaamalla sitä muista kilpailurikkomuksista määrättyihin seuraamusmaksuihin. Tämä on esillä olevassa asiassa keskeistä myös riittävän erityisestävän vaikutuksen aikaansaamiseksi. Valiolle määrättävän seuraamusmaksun tulee olla sanktiona tuntuva paitsi merkittävän liikevaihdon myös uusimisen johdosta. Esitetty seuraamusmaksu on vain noin 3,6 prosenttia Valion vuoden 2011 liikevaihdosta eli huomattavasti alle lainsäätäjän kohtuuttomuudelle asettaman 10 prosentin rajan.

1314. Se, että Valio ei ole onnistunut markkinoiden sulkemiseen tähtäävässä strategiassa ennen viraston puuttumista sen menettelyyn, on otettu huomioon esitetyn seuraamusmaksun määrässä. Oikea-aikainen puuttuminen kilpailunvastaiseen menettelyyn ennaltaehkäisee vahingollisten markkinavaikutusten syntyä edellyttäen, että valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei kielletä. Valiolla olisi itsellään ollut mahdollisuus vaikuttaa esitetyn seuraamusmaksun määrään noudattamalla saamaansa neuvontaa ja ohjeistusta toimista, joilla rikkomus lopetetaan. Valio ei ole kuitenkaan toiminut saamiensa ohjeiden mukaan. Se, että rikkomus jatkui päätöksen tekemishetkellä, on luonnollisesti seikka, joka vaikuttaa seuraamusmaksun määrään korottavasti.

1315. Valio on lisäksi väittänyt, että sen mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus tulisi ottaa huomioon seuraamusmaksua määrättäessä kohtuuttomien kokonaisseuraamusten välttämiseksi, ja perustanut väitteensä kumottuun kilpailunrajoituslakiin. On lähtökohtaisesti kyseenalaista, perustuuko Valion väite lakiin. Kilpailulaissa tai hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole vastaavaa toteamusta. Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon unionin kilpailupolitiikassa vallalla ollut kehitys nostaa vahingonkorvauskanteiden roolia kilpailuoikeuden täytäntöönpanojärjestelmässä.

1316. Mikäli mahdolliselle vahingonkorvausvelvollisuudelle tulisi antaa merkitystä seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa, väitettyä kohtuuttomuutta voidaan arvioida analogisesti kilpailulaissa säädetyn 10 prosentin leikkurin nojalla. Esitetyn seuraamusmaksun ja Valion ilmoittaman kilpailevien meijereiden vaatimien vahingonkorvausten pääoman yhteissumma ei ylitä seuraamusmaksun enimmäismäärää esillä olevassa asiassa.

1317. Valio ei ole esittänyt arviota mahdollisesti määrättävien vahingonkorvausten suuruudesta tai todennäköisyydestä, vaan on sen sijaan kiistänyt rikkomuksen aiheuttaneen lainkaan vahinkoa. Valio ei siten ole myöskään esittänyt väitteensä tueksi oikeuskäytännössä edellytettyjä tietoja, jotka mahdolliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen vetoavan elinkeinonharjoittajan tulee esittää. (KHO 2009:83, 1176 ja 1177 kohta)

Valio

1318. Valio on todennut, että virasto ei ole esittänyt selvitystä siitä, mitkä Valion väitetysti lainvastaisen menettelyn tosiasialliset vaikutukset kilpailulle ovat olleet. Virasto ei ole siten ottanut huomioon kilpailunrajoituksen tosiasialliseen merkitykseen ja vaikutukseen liittyviä seikkoja. Tällaista menettelyä on jo sinänsä pidettävä korkeimman hallinto-oikeuden katsomalla tavalla perusteena alentaa seuraamusmaksua merkittävästi (korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.6.2013, taltio 1993).

Markkinaoikeuden arvio

1319. Markkinaoikeus on tässä päätöksessä (1258 kohta) katsonut, että Valio on käyttänyt väärin määräävää asemaansa perusmaitojen tukkumyynnissä ja valmistuksessa Suomessa hinnoittelemalla perusmaitonsa siten, että niiden hinnat ovat viraston tarkastelemilla ajanjaksoilla 1.3.2010–31.8.2012 alittaneet niiden keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Markkinaoikeus on katsonut myös, että Valion menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun vastainen markkinoiden sulkeminen ja että Valion S-ryhmälle tarjoamat volyymialennukset ovat korostaneet Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun poissulkevaa vaikutusta.

1320. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka nojalla olisi katsottava, että Valion 1.3.2010 alkanut keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittava perusmaitojen hinnoittelu olisi päättynyt ennen seuraamusmaksu-esityksen tekemistä 20.12.2012.

1321. Valio on siten 1.3.2010–30.10.2011 rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:ää, 1.11.2011–20.12.2012 kilpailulain 7 §:ää sekä 1.3.2010–20.12.2012 SEUT 102 artiklaa.

1322. Valion määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kestänyt miltei kolme vuotta ja kattanut alueellisesti koko Suomen.

1323. Valion menettely ajoittuu osittain kilpailunrajoituslain ja osittain kilpailulain voimassaoloajalle. Seuraamusmaksua määrättäessä Valion menettelyä on arvioitava tekohetkellä tiedossa olleiden seikkojen valossa.

1324. Pääsääntönä sekä kilpailulaissa että sitä edeltäneessä kilpailunrajoituslaissa on, että lainvastaiseen menettelyyn syyllistyneelle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

1325. Kilpailunrajoituksesta määrättävän seuraamusmaksun suuruutta koskevan kilpailulain 13 §:n mukaan seuraamusmaksun määrääminen perustuu kokonaisarviointiin ja seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon myös kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentissa mainittujen kilpailunrajoituksen laadun, laajuuden ja kestoajan lisäksi moitittavuuden aste. Kilpailulain 13 §:n esitöistä (HE 88/2010 vp s. 58) ilmenee, että pykälä vastaa eräin täsmennyksin kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momenttia. Myös seuraamusmaksun määräämistä kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin nojalla koskevassa oikeuskäytännössä seuraamusmaksun määrääminen on perustunut kokonaisarviointiin ja huomiota on menettelyn keston, laajuuden, moitittavuuden ja vahingollisuuden sekä uusimisen ohella kiinnitetty myös kilpailunrajoitukseen syyllistyneiden elinkeinonharjoittajien liikevaihtoon. Oikeuskäytännön mukaan myöskään kilpailurikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta kilpailurikkomuksesta siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen.

1326. Markkinaoikeus katsoo kilpailulain 13 §:n esitöissä (HE 88/2010 vp s. 58) todetun ja kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin soveltamiskäytännön huomioon ottaen, etteivät säännökset seuraamuksen määräämisen perusteiden osalta tosiasialliselta sisällöltään poikkea toisistaan tässä asiassa merkityksellisellä tavalla.

1327. Valion keskimääräiset muuttuvat kustannukset alittava perusmaitojen hinnoittelu on jo lähtökohtaisesti erittäin vakava kilpailunrajoitus, sillä sen tarkoituksena on ollut kilpailijoiden syrjäyttäminen markkinoilta, joilla Valio on määräävässä asemassa, ja hintojen nostaminen tämän jälkeen kysymyksessä olevia hinnanalennuksia edeltäneelle tasolle. Valion menettelyn moitittavuutta ovat lisänneet Valion menettelyn markkinat sulkevaa vaikutusta korostaneet yhtiön S ryhmälle tarjoamat ehdolliset volyymialennukset ja alennusten kohdistaminen nimenomaisesti hankintojaan Valiolta Arla Ingmanille siirtäneeseen S-ryhmään.

1328. Nyt esillä oleva asia ei myöskään ole Valion väittämin tavoin niin epäselvä tai sekava, että seuraamusmaksu tulisi tästä syystä jättää määräämättä. Saalistushinnoittelu on jo määritetty SEUT 102 artiklan rikkomiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio AKZO v. komissio, EU:C:1991:286; tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:T:1994:246 ja tuomio Tetra Pak v. komissio, EU:C:1996:436), jossa on sovellettu muuttuvien kustannusten ja kokonaiskustannusten erotteluun perustuvaa saalistustestiä nyt esillä olevassa asiassa tehdyn testin tavoin. Näissä asioissa käytetyn menetelmän soveltaminen on mahdollistanut Valiolle joka tapauksessa sen ennakoimisen, että sille mahdollisesti määrätään seuraamus määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon rikkomisesta. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin Valion viittaaman Konkurrensverketin ja komission ratkaisukäytännön perusteella. Valio on itsekin todennut, että Konkurrensverketin Arla Foods / Milko -asiassa muuttuvat kustannukset on laskettu maidon tilityshintaa käyttäen. Kun otetaan huomioon, mitä tämän päätöksen 484 ja 490 kohdassa on todettu, myöskään Valion viittaamalla komission osuustoiminnallisten meijereiden tilityshintoihin sisältyvään voitonjakoon liittyvällä toteamuksella yrityskauppa-asian yhteydessä ei ole merkitystä tämän asian arvioinnissa. Valion, joka toimii vain kilpailluilla markkinoilla, tilannetta ei voida rinnastaa Deutsche Postin tilanteeseen tämän päätöksen 397 kohdassa mainitussa asiassa Deutsche Post. Myöskään sillä, olisiko asian arvioinnissa käytetty 40/60 arvosuhdetta, ei tämän päätöksen 796 ja 797 kohdassa todetun perusteella ole vaikutusta asiassa.

1329. Valiolla on määräävässä asemassa olevana yrityksenä erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla, eikä se voi edellä viitattu oikeuskäytäntökin huomioon ottaen vedota siihen, ettei virasto ole antanut Valiolle yhtiön käsityksen mukaan tarpeeksi selviä neuvoja ja ohjeistusta.

1330. Markkinaoikeus katsoo, ettei Valion menettelyä ottaen huomioon menettelyn ajallinen kesto ja alueellinen ulottuvuus ole pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.

1331. Valion menettelystä aiheutuneen vahingon määrän selvittäminen ei ole edellytys seuraamusmaksun määräämiselle. Se voi kuitenkin vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen. Virasto ei ole esittänyt selvitystä Valion menettelyn vahingollisista vaikutuksista.

1332. Ennen kilpailulain voimaan tuloa kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta säädettiin kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä. Lainkohdan esitöiden (HE 243/1997 vp s. 33) mukaan, jotta elinkeinonharjoittajan kannalta kohtuuttomat kokonaisseuraamukset voitaisiin välttää, tulee seuraamusmaksua määrättäessä ottaa huomioon myös kilpailunrajoituslain kieltoja rikkoneen elinkeinonharjoittajan mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus.

1333. Kilpailunrajoituksesta määrättävän seuraamusmaksun suuruutta koskevassa kilpailulain 13 §:ssä tai kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevassa kilpailulain 20 §:ssä ei ole säädetty eikä kilpailulain esitöissä todettu elinkeinonharjoittajan mahdollisen vahingonkorvausvelvollisuuden huomioon ottamisesta seuraamusmaksua määrättäessä.

1334. Kilpailulain 13 §:n mukaan seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Lainkohdassa ei ole tyhjentävästi säädetty seuraamusmaksua määrättäessä huomioon otettavista tekijöistä. Seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevan säännöksen tavoitteena on varmistaa, että määrättävä seuraamusmaksu ei ole kohtuuton suhteessa elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan kokoon ja maksukykyyn.

1335. Valio on esittänyt markkinaoikeudessa kilpailijoidensa Valioon kohdistamia vahingonkorvausvaatimuksia (Valion kirjallinen todiste 97). Valio on itse todennut markkinaoikeudessa, että väitetyllä kilpailunrajoituksella ei ole edes teoriassa voinut olla vahingollisia vaikutuksia yhteiskunnalle ja hintojen alentaminen on hyödyttänyt Valion asiakkaita ja kuluttajia sekä yhteiskuntaa laajemmin. Valion mukaan myöskään yhtiön kilpailijoille ei ole aiheutunut vahinkoa. Valio ei ole esittänyt arviotaan mahdollisesti määrättävien vahingonkorvausten suuruudesta eikä todennäköisyydestä.

1336. Pelkät esitetyt alustavat vahingonkorvausvaatimukset eivät muodosta tässä yhteydessä riittävän täsmällistä arviota mahdollisesti määrättävien vahingonkorvausten suuruudesta ja todennäköisyydestä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä varsinaisista kannevaatimuksista, eikä asiassa ole mitään tietoa siitä, millaisia vahingonkorvauksia mahdollisesti tultaisiin määräämään. Näin ollen Valion vahingonkorvausvastuun laajuutta on mahdotonta luotettavasti arvioida.

1337. Markkinaoikeus on seuraamusmaksun määrää harkitessaan ottanut huomioon, että Valion kokonaisliikevaihto on huomattava ja että yhtiölle on aikaisemminkin määrätty seuraamusmaksu määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä (KHO 1998:65), mitkä seikat vaikuttavat seuraamusmaksun määrää korottavasti. Markkinaoikeus on seuraamusmaksun määrää harkitessaan ottanut huomioon myös Valio-konsernin perusmaitojen liikevaihdon Valion kilpailurikkomuksen viimeisenä vuotena eli vuonna 2012.

1338. Kilpailunrajoituslain perusteella seuraamusmaksun enimmäismäärä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määräytynyt markkinaoikeuden päätöstä edeltävän vuoden kokonaisliikevaihdon perusteella, mikä tässä asiassa tarkoittaisi vuoden 2013 kokonaisliikevaihtoa. Kilpailulain mukaan seuraamusmaksun enimmäismäärän määräytymisen perusteena käytetään puolestaan kokonaisliikevaihtoa siltä vuodelta, jona elinkeinonharjoittaja viimeksi osallistui rikkomukseen, mikä tässä asiassa tarkoittaisi vuoden 2012 kokonaisliikevaihtoa. Tässä asiassa määrättävä seuraamusmaksu ei voi ylittää kummankaan kokonaisliikevaihdon perusteella laskettavaa enimmäismäärää.

1339. Valio konsernin kokonaisliikevaihto on vuonna 2012 ollut noin 1.999.700.000 euroa ja perusmaitojen liikevaihto noin [130.000.000–150.000.000] euroa sekä kokonaisliikevaihto vuonna 2013 noin 2.029.100.000 euroa ja perusmaitojen liikevaihto noin [140.000.000–160.000.000] euroa.

1340. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus harkitsee Valiolle määrättävän seuraamusmaksun määräksi 70.000.000 euroa.

1.4 Oikeudenkäyntikulut

1341. Kilpailulain 43 §:n 2 momentin mukaan asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeudessa säädetään muutoin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

1342. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan muutoin siltä osin kuin muun muassa kilpailulaissa ei toisin säädetä, kilpailu- ja valvonta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

1343. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

1344. Asiassa diaarinumero 36/13/KR ja asiassa diaarinumero 458/12/KR annetut ratkaisut huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Valio Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa kummassakin asiassa vahinkonaan pääasian osalta. Mainituissa asioissa pääasian osalta annetut ratkaisut sekä asian laatu huomioon ottaen ei ole myöskään kohtuutonta, että Valio Oy joutuu asiassa diaarinumero 36/13/KR pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan markkinaoikeuden 28.6.2013 ja 1.7.2013 antamilla välipäätöksillä ratkaistujen Arla Ingman Oy Ab:n täytäntöönpanomääräyksen antamista sekä asianosaiseksi toteamista tai oikeutta esiintyä asiassa kuulemisensa lisäksi muutoin väliintulijana koskevien hakemusten osalta.

1345. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momenttia koskevien lain esitöiden (HE 217/1995 vp s. 87) mukaan toisella asianosaisella tarkoitettaisiin lähinnä vastapuolta. Esitöistä ilmenevällä tavalla säännöksessä pyritään kuitenkin ottamaan huomioon hallintolainkäyttöasioissa vallitsevat erilaiset tilanteet, joten säännöstä ei ole kirjoitettu niin, että korvausvelvollisuus voisi koskea pelkästään sitä, joka on muodollisesti vastapuoli.

1346. Myös oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asiassa lausunnon antanut voi saada oikeudenkäyntikulunsa korvatuiksi. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei näin ole estettä velvoittaa Valio Oy:tä korvaamaan Arla Ingman Oy Ab:n oikeudenkäyntikuluja sillä perusteella, että markkinaoikeus on 1.7.2013 asiassa diaarinumero 36/13/KR antamallaan välipäätöksellä hylännyt Arla Ingman Oy Ab:n hakemuksen asianosaiseksi toteamisesta tai oikeudesta esiintyä asiassa kuulemisensa lisäksi muutoin väliintulijana.

1347. Arla Ingman Oy Ab on asiassa diaarinumero 36/13/KR antanut Valio Oy:n valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen ja Valio Oy:n valituksen johdosta lausunnot, mistä sille on aiheutunut kuluja. Mainitussa asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Arla Ingman Oy Ab joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Valio Oy on tämän vuoksi velvoitettava korvaamaan Arla Ingman Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Muilta osin Arla Ingman Oy Ab saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

2 LOPPUTULOS

Markkinaoikeus hylkää Valio Oy:n valituksen asiassa diaarinumero 36/13/KR.

Markkinaoikeus määrää Valio Oy:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 70.000.000 euroa asiassa diaarinumero 458/12/KR.

Markkinaoikeus velvoittaa Valio Oy:n korvaamaan Arla Ingman Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut 100.000 eurolla viivästyskorkoineen asiassa diaarinumero 36/13/KR. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Valio Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta asiassa diaarinumero 36/13/KR ja asiassa diaarinumero 458/12/KR.

III MUUTOKSENHAKU

Kilpailulain 44 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Puheenjohtaja Kimmo Mikkola

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Maarit Lindroos ja Nina Korjus sekä asiantuntijajäsenet Antti Aine ja Minna Mattila.

HUOMAA:

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 29.12.2016 taltionumero 6546.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 19.8.2014 taltionumero 2442.

Lisätietoja liitteestä