6.7.2010

I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 Kilpailuviraston esitys

1.1 Vaatimukset

Kilpailuvirasto on markkinaoikeuteen 23.10.2007 saapuneessa esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää Aina Group Oyj:lle (entinen Hämeen Puhelin Oy) 75.000 euron kilpailunrikkomismaksun.

1.2 Perusteet

1.2.1 Elinkeinonharjoittaja, jota esitys koskee

Aina Group Oyj on vuoteen 2006 saakka harjoittanut paikallista teleliiketoimintaa toiminimellä Hämeen Puhelin Oy.

Hämeen Puhelin Oy:n toiminimi muutettiin vuonna 2002 HPO-yhtymä Oyj:ksi. Vuoden 2003 alussa HPO-yhtymä Oyj:n teleliiketoimintaan liittyvä yrityskokonaisuus yhtiöitettiin HPO-yhtymä Oyj:n kokonaan omistamalle uudelle Hämeen Puhelin Oy -nimiselle tytäryhtiölle. Vuonna 2004 HPO-yhtymä Oyj:n nimi muutettiin Aina Group Oyj:ksi. Teleliiketoimintaa konsernissa harjoittaa sen tytäryhtiö AinaCom Oy, johon Hämeen Puhelin Oy sulautui 1.1.2007.

1.2.2 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Hämeen Puhelin Oy on ollut 1.1.2000?31.12.2002 kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslain) 3 §:n 2 momentissa (480/1992) tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla.

Hämeen Puhelin Oy on käyttänyt sanottuna ajanjaksona määräävää markkina-asemaansa väärin soveltamalla kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitettua kohtuutonta ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä.

Tilaajayhteyksien vuokrauksesta

Televerkon vuokrauksessa kilpaileville operaattoreille on useimmiten kyse kiinteän verkon tilaajayhteyksistä. Viestintämarkkinalain 2 §:n 10 kohdan mukaisesti tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Käytännössä määritelmä tarkoittaa esimerkiksi yhteyttä, jonka asiakkaan puoleinen pää on joko asiakkaan tiloissa tai sen niin sanotussa ristikytkentätelineessä. Tilaajayhteys yhdistää siten käyttäjän liittymän ja puhelinkeskuksen tai keskittimen. Yhteyden teknisellä toteuttamistavalla ei ole määritelmän kannalta merkitystä vaan oleellisia ovat yhteyden päätepisteitä ja viestien ohjaamattomuutta koskevat tunnusmerkit. Paikallisverkoissa yhteydet on yleensä rakennettu kuparisista johdoista, ja yksi tilaajayhteys muodostuu kahden johdon kuparijohtoparista.

Suomessa toimii 43 paikallisverkon operaattoria, jotka hallitsevat perinteisen toimialueensa tilaajayhteyksiä. Perinteisellä toimialueella tarkoitetaan sitä maantieteellistä aluetta, jolla kullakin paikallisoperaattorilla oli rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti.

Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjotaan esimerkiksi erilaisia puheensiirto- ja laajakaistayhteyspalveluja. Kiinteän puhelinverkon puheensiirtopalvelujen merkitys on Suomessa viime vuosina vähentynyt. Laajakaistayhteyksien kysyntä sen sijaan on kasvanut voimakkaasti. Laajakaistayhteyksiä loppukäyttäjille tarjoavat usein myös muut operaattorit kuin kunkin alueen perinteinen toimija. Tästä syystä tilaajayhteyksien saatavuuden merkitys on entisestään korostunut.

Tilaajayhteyksiä voidaan vuokrata paikallisverkon operaattoreilta joko O-laatuisina (Ordinary) tai S.O-laatuisina (Special Ordinary). O-laatuisella tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanotun tavanomaisen laadun tilaajayhteyttä, joka vastaa laatutasoltaan puheliikenteeseen tarkoitettua johtoparia. S.O-laatuisella tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanottua erikoislaadun tilaajayhteyttä, joka useimmin toteutetaan valikoidulla metallijohtimisen kaapelin johdinparilla. S.O-laatuinen tilaajayhteys on tarkoitettu nimenomaan dataliikenteen siirtoon esimerkiksi ADSL-menetelmällä. Myöhemmin myös O-laatuisia tilaajayhteyksiä on alettu käyttää ADSL-siirtoon.

Laajakaistayhteyksien kysynnän kasvun myötä palveluoperaattorit ovat alkaneet vuokrata paikallisoperaattoreilta paitsi tilaajayhteyksiä, myös tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten. Tilaajayhteyden välityskykyä voidaan vuokrata tilanteessa, jossa loppuasiakkaalla on jo samaa tilaajayhteyttä koskeva voimassa oleva liittymäsopimus. Tällöin on mahdollista vuokrata tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöön laajakaistayhteyden toteuttamiseksi.

Tilaajayhteyksien vuokraus on välttämätöntä, jotta kilpailevat palveluoperaattorit voisivat tarjota loppukäyttäjille palveluita tilaajayhteyksiä hallitsevan verkko-operaattorin perinteisellä toimialueella. Tilaajayhteyksiä hallitseva yritys voi teknisesti ja taloudellisesti hallita lähes kaikkien telepalveluiden tarjontaa.

Tilaajayhteyksien kysyntä tukkutasolla on johdettua kysyntää. Palveluoperaattoreiden tarve saada käyttöönsä tilaajayhteyksiä määräytyy sen mukaan, kuinka suuri on loppuasiakkaiden määrä.

Puheensiirtopalvelujen, yritysten puhe- ja dataratkaisujen toimittamisen sekä laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoiden kilpailutilanteen kannalta on keskeistä, että kilpailevat palveluoperaattorit saavat tilaajayhteyksiä käyttöönsä kohtuullisin ehdoin. Mikäli kohtuuhintaisia tilaajayhteyksiä ei ole saatavilla, markkinat ovat kokonaisuudessaan alueen perinteisen toimijan hallussa eikä kilpailijoilla ole mahdollisuutta tarjota alueen loppukäyttäjille vaihtoehtoisia palveluita. Tilaajayhteyksien kohtuuhintainen ja syrjimätön saatavuus kannustaa myös kilpailevia operaattoreita investoimaan omiin verkkoratkaisuihin esimerkiksi DSL-verkon osalta.

Merkitykselliset tuotemarkkinat

Käsillä olevassa tapauksessa on kyse televerkon vuokrauksesta kilpaileville operaattoreille. Vuokrattavana tuotteena ovat kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

Jo rakennetun tilaajayhteysverkon korvaaminen uudella vastaavalla tilaajayhteysverkolla ei yleensä ole taloudellisesti mielekästä. Kilpailevien verkkojen rakentaminen on rajoittunut pääasiassa suuryritysten käyttöön tarkoitettujen 2 Mbit/s ja sitä suuremman kapasiteetin yhteyksiin. Tilaajayhteysverkon rakentamiskulut ovat niin huomattavat, että uuden teleyrityksen on taloudellisesti mielekästä lähteä tarjoamaan tilaajayhteyksiä ohi alueella toimivan perinteisen teleyrityksen ainoastaan sellaisille asiakkaille, joiden liikennemäärät ovat huomattavan suuria. Useimpien loppukäyttäjien kuten yksityisasiakkaiden sekä pienten ja keskisuurten yritysasiakkaiden liikennemäärät ovat niin pieniä, että tilaajayhteysverkon rakentamiseksi tarvittavia investointeja ei ole mahdollista saada kohtuullisen ajan kuluessa katettua odotettavissa olevalla tuotolla.

Ei ole olemassa vaihtoehtoista tekniikkaa, joka vastaisi ominaisuuksiltaan riittävästi kiinteää tilaajayhteysverkkoa. Tulevaisuudessa tilaajayhteysverkon korvaaminen vaihtoehtoisella tekniikalla saattaa olla mahdollista esimerkiksi kaapelitelevisioverkon tai erilaisten langattomien ratkaisujen avulla toteutettujen tilaajayhteyksien avulla. Toistaiseksi markkinoilla ei kuitenkaan ole ollut tarjolla riittävän täydellisiä substituutteja perinteiselle, metallijohtimien avulla toteutetulle tilaajayhteysverkolle. Nyt käsillä olevan tapauksen tarkastelu kohdistuu vuosille 2000–2002, jolloin korvaavia ratkaisuja ei ole ollut lainkaan saatavilla.

Euroopan yhteisöjen komissio on Deutsche Telekom AG:ta koskeneessa päätöksessään 21.5.2003 (EYVL L 263/9) pitänyt merkityksellisinä tukkutason markkinoina paikallisen televerkon käyttöoikeusmarkkinoita, jotka ovat muodostuneet tilaajajohtojen muodostamista loppuasiakasyhteyksistä. Komissio ei ole päätöksessään jakanut kapea- ja laajakaistapalveluja erillisiksi tuotemarkkinoiksi televerkon käyttöoikeusmarkkinoiden osalta.

Kilpailuneuvosto on tilaajayhteyshinnoittelua koskeneissa 18.5.2001 antamissaan päätöksissä dnro 150/690/1999, dnro 14/690/2000 ja dnro 15/690/2000 sekä korkein hallinto-oikeus vastaavasti 22.4.2002 antamissaan päätöksissä taltio 941 ja taltio 942 todennut, että tapauksissa merkitykselliset tuotemarkkinat ovat muodostuneet kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoista lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet, että kiinteiden tilaajayhteyksien markkinat eivät jakaudu toisistaan erillisiin suuryritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä kuluttajien markkinasegmentteihin.

Asiassa on siten pidettävä merkityksellisinä tuotemarkkinoina kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoita lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille on katsottava kuuluvaksi sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokraus.

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat tilaajayhteyksien osalta jakautuneet Suomessa alueellisesti. Markkina-alueet noudattelevat pääasiallisesti kiinteitä paikallisia puhelupalveluja tarjoavien yritysten aiempia toimialuerajoja eli kiinteän puhelinverkon kattamaa aluetta.

Mikäli kilpaileva palveluoperaattori haluaa tarjota esimerkiksi laajakaista- tai puhelupalvelujaan kiinteän tilaajayhteysverkon välityksellä Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella, tilaajayhteydet tarvitaan juuri siltä alueelta. Hämeen Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen tilaajayhteyksiä ei ole mahdollista korvata jonkin toisen alueen tilaajayhteyksillä tai tilaajayhteystuotteilla. Kilpailu on siis alueellisesti rajoittunut kattamaan Hämeen Puhelin Oy:n kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat edellä mainituissa päätöksissään katsoneet, että merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina oli pidettävä sitä toimialuetta, jolla kullakin yhtiöllä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Euroopan yhteisöjen komission edellä mainitussa päätöksessä on todettu maantieteellisten markkinoiden kattavan sen alueen, jolle Deutsche Telekom AG oli aikaisemman yksinoikeutensa turvin rakentanut kattavan tilaajayhteysverkon.

Asiassa on siten pidettävä merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina aluetta, jolla Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (jäljempänä Hämeen Puhelin Oy:n perinteinen toimialue).

Hämeen Puhelin Oy:n määräävä markkina-asema

Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan.

Viestintäviraston linjauksista ilmenee, että Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on säilynyt lähes 100 prosentissa myös kilpailun vapautumisen jälkeen. Muut yritykset eivät ole rakentaneet maantieteellisesti kattavaa tilaajayhteysverkkoa Hämeen Puhelin Oy:n perinteiselle toimialueelle. Liikenneministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön vuosina 1997?2002 antamien huomattavaa markkinavoimaa koskevien päätösten mukaan Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa sen perinteisellä toimialueella on ollut yli 90 prosenttia koko mainitun ajanjakson.

Koska Hämeen Puhelin Oy on ainoa yritys, jolla on koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko, sillä on mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattorien pääsyä paikalliseen televerkkoon tällä alueella. Mikäli kilpailevat palveluoperaattorit haluavat tarjota esimerkiksi puheensiirto- tai laajakaistapalveluja Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella, niiden on välttämätöntä saada käyttöönsä paikallisverkon tilaajayhteyksiä. Hämeen Puhelin Oy:n verkon kanssa päällekkäisen ja alueellisesti koko Hämeen Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen kattavan verkon rakentaminen ei ole taloudellisesti mielekästä. Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteysverkko muodostaa niin sanotun pullonkaulatekijän kaikkien kiinteää verkkoa hyödyntäen tarjottavien loppukäyttäjäpalvelujen tarjoamiseksi sen perinteisellä toimialueella.

Hämeen Puhelin Oy:llä on siten määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella.

Tarkasteltavana oleva menettely

Hämeen Puhelin Oy on antanut tilaajayhteyksiensä vuokrista vuotuiseen kokonaislaskutukseen perustuvia määräalennuksia. 1.1.2000 voimaan tulleen hinnaston mukaan määräalennukset on porrastettu seuraavasti:

• 840.000 euroa / 7,5 prosenttia
• 1.680.000 euroa / 15 prosenttia
• 2.520.000 euroa / 22,5 prosenttia
• 3.360.000 euroa / 30 prosenttia.

Hämeen Puhelin Oy on perustellut antamiaan alennuksia kasvaneiden ostomäärien myötä laskevilla yhteyskohtaisilla kustannuksilla tilauksessa, laskutuksessa sekä myynnissä ja markkinoinnissa.

Hämeen Puhelin Oy on muuttanut määräalennustensa laskuperusteita 1.1.2003 alkaen Viestintäviraston selvitettyä Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelua. Kyseisestä ajankohdasta lähtien määräalennuksia on myönnetty seuraavasti:

• 375.000 euroa / 2,5 prosenttia
• 750.000 euroa / 5 prosenttia
• 1.125.000 euroa / 7,5 prosenttia
• 1.500.000 euroa / 10 prosenttia.

Viestintävirasto on 10.12.2002 antanut päätöksen dnro 315/933/2002 Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelusta viestintämarkkinalain perusteella. Viestintäviraston päätöksen mukaan Hämeen Puhelin Oy:n S.O-tilaajayhteyksistä ennen 1.1.2003 voimassa olleen hinnaston perusteella perimät vuokrat ovat muodostuneet keskimäärin 20?40 prosenttia Hämeen Puhelin Oy:n osoittamia suoritekustannuksia korkeammiksi ja myönnettävät määräalennukset huomattavasti Hämeen Puhelin Oy:n arvioimia kustannussäästöjä suuremmiksi. Viestintävirasto on lisäksi todennut, ettei Hämeen Puhelin Oy ollut tuotteistanut tilaajayhteyden rinnakkaiskäyttöä viestintämarkkinalain vaatimalla tavalla. Viestintävirasto on todennut edelleen 1.1.2003 voimaan tulleen hinnaston tilaajayhteysmaksujen olevan kohtuullisia suoritekustannuksiin nähden sekä vuokrista annettavien määräalennusten olevan kohtuullisia vuokrausmääristä aiheutuviin kustannussäästöihin nähden.

Väärinkäyttö

Mikäli määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen myöntämät määräalennukset tai niiden porrastukset eivät perustu todellisiin kustannussäästöihin ja niiden tarkoituksena tai vaikutuksena on asiakkaiden syrjiminen, ne voivat olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset määräalennukset, jotka perusteettomasti vääristävät erikokoisten toimijoiden kilpailumahdollisuuksia. Määräalennuksia ei myöskään saa porrastaa niin, että niillä luodaan kannustin yksinostoihin määräävässä asemassa olevalta yritykseltä.

Puheena olevassa tapauksessa Hämeen Puhelin Oy:n 1.1.2000 käyttöön ottamien määräalennusperusteiden mukaisesti pienimmän alennuksen saaminen on edellyttänyt 840.000 euron vuosilaskutusta. Tämä on vastannut noin 6.730 halvimman hintaluokan eli O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Suurin alennus on edellyttänyt 3.360.000 euron vuosilaskutusta eli noin 26.923 halvimman hintaluokan tilaajayhteyden vuokraamista. S.O-laatuluokan tilaajayhteydet ovat O-laatuisia kalliimpia, minkä vuoksi niistä perittävillä vuokrilla alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin pääseminen on jonkin verran helpompaa. Laajakaistaisten internetyhteyksien markkinakehityksen alkuvaiheessa loppuasiakasyhteydet toteutettiin S.O-laatuisia tilaajayhteyksiä käyttämällä.

Hämeen Puhelin Oy on itse ollut oman tilaajayhteysverkkonsa suurin käyttäjä. Esimerkiksi vuoden 2002 lopussa Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin käytössä oli 42.570 tilaajayhteyttä ja muille palveluoperaattoreille oli vuokrattu 528 tilaajayhteyttä. Näin ollen suurista ostomääristä saatu alennushyöty on kanavoitunut käytännössä ainoastaan yhtiölle itselleen. Hämeen Puhelin Oy on selvityksissään todennut, että kilpaileville palveluoperaattoreille ei vuosien 2000?2002 aikana myönnetty lainkaan alennuksia, koska niiden ostomäärät olivat niin pienet.

Sinänsä on todennäköistä, että suurista ostomääristä kertyy kustannussäästöjä verkko-operaattorille. Hämeen Puhelin Oy on kuitenkin porrastanut alennustaulukkonsa siten, että suurimmat alennukset on saanut vasta huomattavan suurista ostomääristä. Lisäksi suurin käytössä ollut alennusprosentti, 30 prosenttia, on ollut huomattavan korkea.

Koska Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, sen tulee esittää alennuksilleen objektiiviset ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet. Hämeen Puhelin Oy:n esittämän mukaan sen ennen 1.1.2003 myöntämät määräalennukset ovat perustuneet oletukseen yksittäisen yhteyden rakentamisen ja ylläpidon kustannusten pienenemisestä yhteyksien määrän kasvaessa. Hämeen Puhelin Oy on lisäksi esittänyt, että suuren asiakkaan riski siirtyä käyttämään toisen verkko-operaattorin palveluita on oletettu pienemmäksi, mistä syystä tilaajayhteyden rakentamisen kulujen takaisinmaksuaikana on voitu käyttää pidempää aikaa kuin pienten asiakkaiden kohdalla. Edelleen osa arvioiduista kustannussäästöistä on voitu perustaa palveluoperaattorin koon ansiosta koituviin asiakashallintaan, laskutukseen, myyntiin ja dokumentointiin liittyviin kustannussäästöihin sekä pienempään luottoriskiin. Hämeen Puhelin Oy on edelleen selvittänyt, että suuren asiakkaan kohdalla verkon käyttöaste on oletettu paremmaksi.

Laskutuskustannuksista Hämeen Puhelin Oy on todennut, että yksittäisen laskun kustannus > 2 euroa säilyy käytännössä samana laskutettavien yhteyksien määrästä riippumatta. Muilta osin Hämeen Puhelin Oy on todennut, että sen kustannuslaskenta ei pysty tuottamaan yksityiskohtaista tietoa, jonka perusteella kustannussäästöt olisivat todennettavissa.

Kilpailuviraston mukaan Hämeen Puhelin Oy on sanotuissa selvityksissä pystynyt selvittämään laskutuskustannusten osuuden ostomäärien kasvaessa aiheutuvista kustannussäästöistä. Suhteellisesti suurimmat säästöt laskutuksesta aiheutuvat jo muutaman yhteyden vuokraamisesta, koska säästöjä syntyy kertaluonteisissa kustannuksissa kuten postituksessa ja tulostuksessa. Muilta osin Hämeen Puhelin Oy ei ole selvityksissään esittänyt laskelmia siitä, minkälaisia säästöjä sen luettelemista kustannuseristä muodostuu yksittäisen asiakkaan ostomäärien kasvaessa. Hämeen Puhelin Oy on ainoastaan yleisesti todennut sille aiheutuvan säästöjä asiakashallinnassa sekä yhteyksien myynnissä ja dokumentoinnissa. Sanotuilla seikoilla ei voida perustella Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän porrastuksia ja skaalaa.

Yhteyskohtaisten rakentamiskustannusten ja yksittäisen asiakkaan ostomäärien perusteella saatavien alennusten välillä ei ole Hämeen Puhelin Oy:n esittämän perusteella nähtävissä yhteyttä. Verkon rakentamiskustannusten tulisi Kilpailuviraston näkemyksen mukaan vaikuttaa tilaajayhteydestä perittävään vuokraan yleisellä tasolla. Ostomäärien perusteella myönnettävillä määräalennuksilla puolestaan määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi hyvittää yksittäistä asiakasta niistä kustannussäästöistä, joita aiheutuu ostomäärien kasvaessa. Tällaisia ovat edellä todetun mukaisesti muun muassa laskutuksessa aiheutuvat kustannussäästöt.

Siten tilaajayhteyksien rakentamiskustannuksilla ei Kilpailuviraston näkemyksen mukaan voida objektiivisesti ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla perustella tilaajayhteysvuokrista annettavia määräalennuksia. Lisäksi on todettava, että Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteysverkko on tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla ollut jo suurelta osin valmis investointi, jonka Hämeen Puhelin Oy on rakentanut ennen 31.12.1993 lakisääteisen monopoliasemansa turvin.

Hämeen Puhelin Oy on kohdistanut suurimmat alennuksensa vasta erittäin suuriin ostomääriin. Kilpailuviraston käsityksen mukaan kustannussäästöt syntyvät jo suhteellisen pienistä ostomääristä.

Laskutuskustannusten osalta vastaavaan arviointiin ovat päätyneet kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus edellä mainituissa päätöksissään. Lisäksi Viestintävirasto on todennut Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusten ennen 1.1.2003 olleen huomattavasti Hämeen Puhelin Oy:lle aiheutuneita kustannussäästöjä suurempia.

Hämeen Puhelin Oy:n ennen 1.1.2003 voimassa olleiden hinnastojen määräalennusten porrastukset eivät siten ole vastanneet Hämeen Puhelin Oy:lle aiheutuneita kustannussäästöjä.

Hämeen Puhelin Oy:n alennustaulukoiden porrastuksen voidaan katsoa kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainituissa päätöksissä käsiteltyjen tapausten kaltaisesti suosineen yhtiötä itseään. Alennustaulukot ovat myös sanottuja tapauksia vastaavasti kasvattaneet kustannuseroa Hämeen Puhelin Oy:n ja sen kilpailijoiden välillä, mikä on entisestään heikentänyt kilpailevien operaattoreiden hintakilpailukykyä.

Hämeen Puhelin Oy ei ole pystynyt täyttämään näyttövelvollisuuttaan ja esittämään kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla selvitystä, joka todentaisi alennusperusteiden kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden.

Hämeen Puhelin Oy:n määräalennuksilla on ollut syrjiviä vaikutuksia. Hämeen Puhelin Oy on itse oman verkkonsa suurin käyttäjä. Myönnetyt määräalennukset on porrastettu kustannusvastaamattomasti, jolloin Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut perusteetonta etua suurista ostomääristään. Tämä on vaikeuttanut entisestään kilpailevien palveluoperaattorien mahdollisuuksia toimia Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut kulloisenkin alennustaulukon mukaisen suurimman mahdollisen alennuksen ostomääriensä perusteella. Kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei käytännössä ole ollut mahdollisuutta yltää vastaaviin alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin.

Tällainen hinnoittelukäytäntö on johtanut siihen, että Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut merkittävän kustannusedun verrattuna kilpaileviin palveluoperaattoreihin. Kilpailuoikeudellisesti kyse on kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta. Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu on entisestään heikentänyt kilpailevien palveluoperaattoreiden hintakilpailukykyä lopputuotemarkkinoilla niiden kohtaamien korkeampien kustannusten vuoksi.

Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin saamat alennukset ovat antaneet sille mahdollisuuden hinnoitella tilaajayhteyksien avulla vähittäismarkkinoilla tarjottavat palvelut kilpailijoita matalammalle tasolle. Tällaisia vähittäismarkkinoilla tarjottavia palveluita ovat paitsi laajakaistaiset internetyhteydet, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisut.

Kilpailuviraston esitykseen on sisältynyt arvio Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin vuosien 2000?2002 aikana määräalennusten muodossa saamasta perusteettomasta hyödystä. Esityksessä on laskettu Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin 1.1.2000 voimaan tulleen hinnaston mukaisesti saamat alennukset verrattuna siihen, millaiset alennukset palveluoperaattori olisi saanut, mikäli samana aikana voimassa olisivat olleet 1.1.2003 voimaan tulleen hinnaston alennusperusteet. Laskelmissa on käytetty jakaumaa, jonka mukaan Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin käytössä olleista tilaajayhteyksistä 80 prosenttia on toteutettu O-laadulla ja 20 prosenttia S.O-laadulla.

Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin on näin arvioitu saaneen tilaajayhteysvuokristaan alennusta vuosien 2000?2002 aikana yhteensä noin 5,8 miljoonaa euroa, verrattuna alennukseen 1.1.2003 voimaan tulleessa alennusjärjestelmässä noin 1,9 miljoonaa euroa. Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin kustannusvastaamattomista ja syrjivästi porrastetuista määräalennuksista saama euromääräinen hyöty on näin arvioituna ollut yli miljoona euroa vuodessa.

Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelulla on ollut vahingollisia vaikutuksia sen oman palveluoperaattorin kanssa kilpaileville palveluoperaattoreille, koska Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu ei ole mahdollistanut kaikilta osin kilpailevaa tarjontaa Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Erityisesti laajakaistaisten internetyhteyksien vähittäismarkkinoilla kilpailevat palveluoperaattorit joutuvat tarkoin harkitsemaan, millä maantieteellisillä alueilla ne tarjoavat palveluitaan. Koska tällaisessa liiketoiminnassa taloudelliset toimintamarginaalit ovat pienehköjä, paikallisen verkko-operaattorin hinnoitteluratkaisut vaikuttavat merkittävästi kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuuksiin. Myös muiden loppuasiakastuotteiden kuten yritysasiakkaiden data- ja puheratkaisujen tarjonnassa paikallisen verkko-operaattorin hinnoitteluratkaisut ovat avainasemassa toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Tässä tapauksessa Hämeen Puhelin Oy on rakentanut omaa palveluoperaattoriaan selvästi suosivan alennusjärjestelmän, joka on ollut omiaan heikentämään kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuuksia alueella ja siten vähentämään niiden tuomaa kilpailupainetta.

ADSL-tekniikalla toteutettujen laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoille on ominaista se, että kilpailevat palveluoperaattorit aluksi vuokraavat kaikki yhteyden toteuttamiseksi tarvittavat tukkutuotteet alueen perinteiseltä toimijalta. Saavutettuaan riittävän asiakasmassan kilpailevat operaattorit alkavat usein myös investoida omiin verkkoratkaisuihinsa, jotka mahdollistavat tuotteiden erilaistamisen ja myös vaihtoehtoisten tukkutuotteiden tarjonnan muille alueella toimiville palveluoperaattoreille. Tämä on omiaan lisäämään kilpailua alueella, millä taas on positiivisia vaikutuksia loppuasiakastuotteiden laatu- ja hintakehitykseen. Hämeen Puhelin Oy:n omaa palveluoperaattoria suosiva tilaajayhteyshinnoittelu on ollut omiaan hidastamaan tätä markkinakehitystä sen perinteisellä toimialueella. Hämeen Puhelin Oy ei myöskään ollut ennen 1.1.2003 voimassa olleissa hinnastoissaan tuotteistanut tilaajayhteyden yläkaistan vuokrausta viestintämarkkinalain edellyttämällä tavalla. Tämä on Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun lisäksi ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaedellytyksiä sen perinteisellä toimialueella.

Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet myös kilpailevien palveluoperaattoreiden maksamina ylikorkeina tilaajayhteysvuokrina suhteessa Hämeen Puhelin Oy:n omaan palveluoperaattoriin niissä tilanteissa, joissa kilpailijat ovat päättäneet tarjota palveluitaan Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Tästä on aiheutunut kilpaileville palveluoperaattoreille Hämeen Puhelin Oy:n omaa palveluoperaattoria huomattavasti alhaisempia katteita, mikä on ollut omiaan entisestään vähentämään kilpailevien palveluoperaattoreiden toiminnan kannattavuutta sekä halukkuutta tarjota palveluita Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella.

Hämeen Puhelin Oy on perinteisellä toimialueellaan harjoittanut teletoimintaa yksinoikeudella 31.12.1993 saakka, jolloin se on saanut rakentaa oman tilaajayhteysverkkonsa alueelle kilpailulta suojattuna. Hämeen Puhelin Oy:lle on myös syntynyt laaja asiakaspohja aikana, jolloin sillä on ollut mahdollisuus harjoittaa teletoimintaa sen perinteisellä toimialueella ilman kilpailevia teleoperaattoreita. Markkinoille pyrkivä kilpaileva operaattori on siis kohdannut tilanteen, jossa se on riippuvainen Hämeen Puhelin Oy:ltä vuokrattavista tilaajayhteyksistä. Lisäksi käytännössä kaikilla potentiaalisilla asiakkailla on jo olemassa oleva asiakassuhde Hämeen Puhelin Oy:n kanssa. Tällaisissa markkinoille pääsyn näkökulmasta hyvin haastavissa olosuhteissa pienilläkin kilpailijoiden kilpailukykyä heikentävillä toimenpiteillä on markkinoille pääsylle ja siellä kilpailemiselle huomattavaa merkitystä.

Hämeen Puhelin Oy on selvittänyt, että vuoden 2000 lopussa se oli vuokrannut kilpaileville palveluoperaattoreille yhteensä 448 tilaajayhteyttä tai sen yläkaistaa. Vastaava luku vuoden 2001 lopussa oli 473 kappaletta ja vuoden 2002 lopussa 528 kappaletta. 1.1.2003 alkaen vuokrattujen tilaajayhteyksien määrät kehittyivät siten, että vuoden 2003 lopussa kilpaileville palveluoperaattoreille oli vuokrattuna yhteensä 906 tilaajayhteyttä tai yläkaistaa ja vuoden 2004 lopussa jo 2.305 tilaajayhteyttä tai yläkaistaa. Vuokrattujen tilaajayhteyksien määrä on siis lähtenyt Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella merkittävään kasvuun vuodesta 2003 lähtien. Vaikka mainittu kehitys on johtunut laajakaistaisten internetyhteyksien kysynnän kasvusta, on myös Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun ja alennusperusteiden muuttuminen kilpaileville palveluoperaattoreille suotuisammaksi ollut omiaan vaikuttamaan edellä kuvattuun kehitykseen.

Arvioitaessa Hämeen Puhelin Oy:n menettelyn moitittavuutta tulee huomioida myös se, että yhtiö ei ole tarkistanut oma-aloitteisesti alennuskäytäntöjensä lainmukaisuutta huolimatta kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainituista päätöksistä. Yhtiö on muuttanut alennuskäytäntöjään vasta Viestintäviraston puututtua asiaan. Lisäksi kilpailuneuvoston oikeuskäytännön mukaan kielletyn alennuksen tunnusmerkistö täyttyy jo sillä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen julkistetussa hinnoittelussa on kiellettyjä ehtoja.

Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat edellä mainituissa tilaajayhteyshinnoittelua koskevissa päätöksissään arvioineet yritysten hinnoittelujärjestelmiä kokonaisuutena. Samalla tavalla arvioiden Kilpailuvirasto pitää Hämeen Puhelin Oy:n alennusjärjestelmää kokonaisuutena kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) vastaisena. Hämeen Puhelin Oy ei ole pystynyt perustelemaan myöntämiään määräalennuksia ostomääristä aiheutuvilla kustannussäästöillä tai muulla kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla. Lisäksi alennuksilla on ollut syrjiviä vaikutuksia siten, että alennuksista saatu hyöty on kanavoitunut täysimääräisesti Hämeen Puhelin Oy:n omalle palveluoperaattorille sen ollessa yhtiön verkon ylivoimaisesti suurin käyttäjä. Muut palveluoperaattorit eivät ole saaneet lainkaan alennuksia, koska niiden ostomäärät eivät ole yltäneet edes alennusportaan ensimmäiselle tasolle.

Hämeen Puhelin Oy:n määräalennukset ja niiden porrastukset eivät siten ole perustuneet todellisiin kustannussäästöihin ja niillä on ollut selkeitä syrjiviä vaikutuksia. Näin ollen Kilpailuvirasto on katsonut, että Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelua ajalla 1.1.2000?31.12.2002 on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitettuna kohtuuttomana ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavana hinnoittelukäytäntönä.

1.2.3 Seuraamusmaksu

Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on ollut Viestintäviraston markkina-analyysin mukaan 31.12.2005 edelleen lähes 100 prosenttia.

Koska Hämeen Puhelin Oy on lähes monopoliasemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, on erityisen tärkeää, että se ei tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla käytä keinoja, joilla se pyrkii rajoittamaan tai estämään kilpailevaa tarjontaa lopputuotemarkkinoilla. Nyt käsillä olevassa tapauksessa Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu on merkittävästi estänyt kilpailevien palveluiden tarjontaa lopputuotemarkkinoilla.

Hämeen Puhelin Oy:llä voidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä lausuttujen periaatteiden mukaisesti katsoa olleen erityinen vastuu siitä, että sen tilaajayhteyshinnoittelu ei vaaranna aitoa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla. Hämeen Puhelin Oy:n vastuuta varmistua tilaajayhteyshinnoittelunsa lainmukaisuudesta lisäävät vuonna 2001 annetut kilpailuneuvoston paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteyshinnoittelua ja alennuskäytäntöä koskeneet päätökset.

Hämeen Puhelin Oy on tiennyt olevansa määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla, jolloin yhtiön on omasta aloitteestaan tullut sopeuttaa toimintansa vastaamaan kilpailunrajoituslain asettamia vaatimuksia.

Hämeen Puhelin Oy on jatkanut alennuskäytäntöjensä soveltamista edellä mainittujen kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden tilaajayhteyshinnoitteluista antamien ratkaisujen jälkeen, joissa kustannusvastaamattomat ja syrjivästi porrastetut määräalennukset on katsottu kilpailunrajoituslain vastaisiksi.

Lisäksi Kilpailuvirasto on 24.6.2002 lähettänyt kaikille Suomen teleyrityksille kirjeen, jossa Kilpailuvirasto on kuvaillut velvoitteita, joita määräävässä markkina-asemassa olevalla teleyrityksellä on.

Hämeen Puhelin Oy:n alennuskäytäntö on muodostanut kilpailunrajoituksen, jolla on ollut sen oman palveluoperaattorin kanssa kilpailevien palveluoperaattorien toimintaa haittaavia vaikutuksia. Vaikutukset ovat ilmenneet kilpailijoiden kohtaamina korkeampina kustannuksina. Huomionarvoisia ovat erityisesti suurista ostomäristä saadut huomattavat alennukset. Käytännössä kyse on kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta, sillä Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on ainoa operaattori, joka on yltänyt alennukset oikeuttaviin ostomääriin. Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin määräalennuksina saama hyöty on ollut vuosien 2000?2002 aikana arviolta yli miljoona euroa vuodessa.

Hämeen Puhelin Oy:n menettelyn vahingollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että yhtiö on pyrkinyt tilaajayhteyshinnoittelullaan vääristämään kilpailuolosuhteita tilanteessa, jossa lopputuotemarkkinoilla kysyntä on alkanut voimakkaasti kasvaa. Menettelyn vahingolliset vaikutukset ovat kohdistuneet yhtiön toimialueelle pyrkiviin palveluoperaattoreihin, joiden on ollut välttämätöntä vuokrata Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyksiä ADSL-laajakaistaliittymien tarjoamiseksi loppukäyttäjille. Vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet syrjivästi ja kustannusvastaamattomasti porrastettujen määräalennusten aiheuttamana kustannuserona Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin ja kilpailevien palveluoperaattoreiden välillä. Tämä kustannusero on rajoittanut kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia kilpailla Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin kanssa paitsi laajakaistaisten internetyhteyksien vähittäismarkkinoilla, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisujen toteuttamisen markkinoilla. Hämeen Puhelin Oy on luopunut kilpailua rajoittavista alennuskäytännöstä vasta Viestintäviraston puututtua asiaan.

Kilpailunrajoituksen vahingollisuutta korostaa edelleen se, että tilaajayhteys on niin sanottu pullonkaulatuote, joka on välttämätön palveluiden tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Rajoittamalla kilpailevien operaattoreiden pääsyä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin on mahdollista rajoittaa kilpailua useilla vähittäistason markkinoilla.

Kilpailuvirasto on siten katsonut, että seuraamusmaksun määrääminen käsillä olevassa tapauksessa on välttämätöntä.

2 Aina Group Oyj:n vastaus

2.1 Vaatimukset

Aina Group Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti Aina Group Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen ajalta ennen kuin väitetty kilpailunrajoituslain vastainen menettely on ollut omiaan vaikuttamaan kilpailuun eli ajalta ennen syyskuuta 2002 ja joka tapauksessa jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää Kilpailuviraston esittämää pienemmän seuraamusmaksun.

Aina Group Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan Aina Group Oyj:n oikeudenkäyntikulut 64.814,50 eurolla korkoineen.

2.2 Perusteet

Aina Group Oyj on kiistänyt määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Yhtiön mukaan seuraamusmaksun määrääminen olisi käsillä olevassa asiassa kilpailun turvaamisen kannalta selkeästi perusteetonta ja tarpeetonta. Tätä johtopäätöstä puoltaa neljä seikkaa: asian käsittelyyn kulunut aika, väitetyn kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten puuttuminen, Aina Group Oyj:n oma pyrkimys aktiivisesti selvittää asiaa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sekä viranomaisen päätöksen jälkeen hinnoitteluun tehdyt muutokset.

Tarkasteltavana oleva tilaajayhteyksien hinnoittelu on loppunut silloisessa muodossaan jo 31.12.2002 eli lähes viisi vuotta ennen Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitystä. Hämeen Puhelin Oy on 1.1.2003 lähtien soveltanut uutta hinnastoa, jonka Viestintävirasto on päätöksellään 10.12.2002 dnro 315/933/2002 vahvistanut kohtuulliseksi. Täysin riippumatta siitä, katsotaanko aikaisempi tilaajayhteyksien hinnoittelu kilpailunrajoituslain vastaiseksi, kyseisestä menettelystä on joka tapauksessa luovuttu jo useita vuosia sitten. Tällä perusteella Kilpailuvirasto olisi voinut jättää nyt käsiteltävänä olevan seuraamusmaksuesityksenkin tekemättä.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n (480/1992) mukaan Kilpailuviraston tuli tehdä esitys kilpailuneuvostolle tai myöhemmin markkinaoikeudelle, jos kilpailunrajoituksen vahingollisia vaikutuksia ei ole neuvotteluin tai muulla tavoin kyetty poistamaan. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on selvää, ettei kilpailua rajoittavaa vaikutusta ole ollut ainakaan 1.1.2003 jälkeen.

Oikeuskirjallisuus puoltaa myös tulkintaa, jonka mukaan kilpailua rajoittavasta toiminnasta luovuttaessa asia pitäisi voida poistaa Kilpailuviraston käsittelystä. Kilpailuviraston omassa ratkaisukäytännössä onkin lukuisia esimerkkejä siitä, että asia on poistettu käsittelystä tilanteessa, jossa kilpailua rajoittavasta menettelystä on luovuttu. Tämä mahdollisuus on myös kirjattu Kilpailuviraston suuntaviivoihin.

Nyt puheena olevan asian pitkittynyt käsittely viittaa sen vähämerkityksellisyyteen. Kilpailuvirasto on selvittänyt asiaa viimeksi vuonna 2003. Hämeen Puhelin Oy:n 16.12.2003 toimittaman lausuman jälkeen asian käsittely on ollut pysähdyksissä lähes neljä vuotta. Käsittelyn viivästys ei ole johtunut Hämeen Puhelin Oy:n tai Aina Group Oyj:n toiminnasta. Yhtiö on kyseisenä ajanjaksona useasti tiedustellut asian käsittelyn etenemistä Kilpailuvirastossa.

Asian käsittelyn täydellinen pysähtyminen lähes neljän vuoden ajaksi viittaa Aina Group Oyj:n mielestä siihen, ettei Kilpailuvirasto ole pitänyt tämän asian selvittämistä tärkeänä. Jo perustuslain mukaisiin perusoikeuksiin sekä hallintolain mukaisiin hallintoasian käsittelyn yleisiin vaatimuksiin kuuluu käsittelyn viivytyksettömyys. Hallintolain säännöksen esitöissä on todettu tämän tarkoittavan velvollisuutta käsitellä asiat niiden laatu ja muut niihin vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Tulkintaperiaatteena on esitetty, että mitä suurempi vaikutus asiassa annettavalla ratkaisulla saattaa olla asianomaisen oikeusasemaan, sitä ripeämpään käsittelyyn asiassa tulisi pyrkiä.

Aina Group Oyj ei näe asian käsittelyn viivästykselle muuta todennäköistä selitystä kuin sen, ettei tarkasteltava menettely ole Kilpailuviraston mielestä merkittävästi rajoittanut tosiasiallista kilpailua. Viivästyksen todennäköisenä syynä vaikuttaisi olevan viraston sisäinen asioiden priorisointi, joka heijastaa käsiteltävän tapauksen vähämerkityksellisyyttä.

Toisaalta Aina Group Oyj:n näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa on huomattava, ettei sitä koskevan seuraamusmaksuesityksen tekemistä markkinaoikeudelle voida pitää oikeusvaikutuksiltaan vähäisenä. Seuraamusmaksuesityksen tekemistä näin pitkän ajanjakson jälkeen ei voida pitää edellä mainittujen säännösten nojalla asianmukaisena tai viranomaistoiminnalle asetettavan ennustettavuuden vaatimuksen täyttävänä. Päinvastoin, Kilpailuviraston vähäinen kiinnostus asian selvittämiseen on antanut asianosaisille täysin erilaisen käsityksen asian luonteesta ja sen odotettavasta lopputuloksesta.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että rikosoikeudelliset periaatteet tulee huomioida seuraamusmaksun määräämistä harkittaessa, sillä kyseessä on rangaistuksenluontoinen seuraamus. On hyvin kyseenalaista, olisiko seuraamusmaksun määräämisellä kilpailua vastaisuudessa edistävää vaikutusta tilanteessa, jossa tutkittava menettely on korjattu viisi vuotta sitten ja jossa asian käsittely ei ole edennyt viimeisen neljän vuoden aikana ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä. Aina Group Oyj:llä on ollut näin pitkän ajan jälkeen ja asian passiivisen käsittelytavan seurauksena perusteltu syy olettaa, ettei Kilpailuvirasto ryhdy asiassa enempiin toimenpiteisiin.

Edelleen Kilpailuviraston esitys tulee hylätä myös siitä syystä, että Hämeen Puhelin Oy:n hinnoittelulla on ollut ainoastaan vähäisiä tosiasiallisia vaikutuksia kilpailun toimivuuteen merkityksellisillä markkinoilla.

Niin kutsutun yläkaistan kysyntä on ollut erittäin vähäistä sekä ennen Hämeen Puhelin Oy:n uudistetun hinnaston käyttöönottoa 1.1.2003 että sen jälkeen. Aina Group Oyj:n käsityksen mukaan kilpailevat operaattorit eivät ole vuokranneet Hämeen Puhelin Oy:ltä yläkaistaa kyseistä päivää ennen eikä kohtuullisen pian sen jälkeenkään, ja ainoastaan yksi operaattori on käyttänyt Hämeen Puhelin Oy:ltä vuokrattuja O- tai S.O-johtimia xDSL-palvelujen toteuttamiseen. Vähäinen kysyntä viittaa siihen, ettei kilpailevilla operaattoreilla ole niiden omista liiketoimintasyistä johtuen ollut todellista kiinnostusta ostaa kyseistä hyödykettä.

Tätä johtopäätöstä tukee myös Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuuden kehitys 1.1.2003 jälkeen. Hämeen Puhelin Oy on tuosta ajankohdasta lukien soveltanut hinnoittelua, jonka Viestintävirasto on nimenomaisella päätöksellään vahvistanut kohtuulliseksi. Kilpailevat palveluoperaattorit olivat vuokranneet Hämeen Puhelin Oy:ltä yläkaistaa laajakaistapalvelujen toteuttamiseksi 31.12.2004 mennessä yhteensä 190 kappaletta. Vastaava luku 31.12.2005 mennessä oli 1.200 kappaletta. Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuus on edelleen 31.12.2005 ollut lähes 100 prosenttia tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla. Hämeen Puhelin Oy:n hinnoittelulla ei ole ollut kilpailijoiden markkinoille tuloa haittaavia vaikutuksia, sillä kilpailijat eivät ole olleet kiinnostuneita tulemaan markkinoille edes hinnoittelun muuttamista seuraavien kolmen vuoden aikana.

Kun samaan aikaan Kilpailuviraston mukaan markkinaolosuhteet ovat yleisesti ottaen kehittyneet suotuisasti ja laajakaistapalvelujen kysyntä selvästi lisääntynyt, viittaa Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuuden vähäinen muutos vuosina 2003?2005 verrattuna vuosiin 2000?2002 selkeästi siihen, että kilpailijoiden liiketoimintapäätökset eivät ole todellisuudessa riippuneet Hämeen Puhelin Oy:n hinnoittelusta ennen 1.1.2003 tai sen jälkeen vaan kyseisiä päätöksiä ovat ohjanneet muut seikat.

Hämeen Puhelin Oy on lisäksi katsonut, että nyt tarkasteltavina olevina vuosina 2000?2002 on ollut perustellusti epätietoisuutta siitä, mikä viranomainen valvoo Hämeen Puhelin Oy:n toimintaa ja hinnoittelua. Kyseisenä ajankohtana Kilpailuviraston ja Viestintäviraston välinen toimivallanjako viestintäpalveluiden kilpailuolosuhteiden viranomaisvalvonnassa on ollut varsin epäselvä, mihin viittaa myös Viestintäviraston ja Kilpailuviraston 14.3.2003 laatima muistio niiden välisen toimivallan jaosta. Jos jo viranomaisten oman toiminnan kannalta on katsottu tarpeelliseksi laatia kyseisen kaltainen muistio, ei voida katsoa, että yksittäisellä yrityksellä olisi tullut tällöin olla selvä käsitys siitä, mikä on ollut sen hinnoittelun valvonnan osalta toimivaltainen taho tai siitä, että toimivaltaisia viranomaisia saattaisi saman kysymyksen osalta olla useampiakin.

Hämeen Puhelin Oy on selvittänyt hinnoittelunsa kohtuullisuutta Viestintäviraston kanssa ja on ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin välittömästi sen jälkeen kun Viestintävirasto on antanut Hämeen Puhelin Oy:n hinnoittelua koskevan päätöksensä 10.12.2002 dnro 315/933/2002. Tilanteessa, jossa hinnoittelua valvovien viranomaisten välisestä toimivallan jaosta on ollut perusteltua epätietoisuutta, hinnoittelun selvittämistä toimivaltaisen viranomaistahon eli Viestintäviraston kanssa tulisi pitää riittävänä.

Ennen Viestintäviraston päätöstä Hämeen Puhelin Oy:n hinnoitteluun ei ole puututtu Telehallintokeskuksen, liikenneministeriön eikä Viestintäviraston taholta. Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut perusteltua aihetta epäillä sen hinnoittelun olevan ongelmallista vasta Viestintäviraston loppuvuonna 2002 tekemän päätöksen jälkeen.

Hämeen Puhelin Oy on ollut perustellusti siinä uskossa, että sen hinnoittelu on ollut lainmukaista. Pelkästään se seikka, että myös toinen viranomainen on selvittänyt hinnoittelukysymyksiä vuoden 2002 aikana, ei ole ollut riittävä poistamaan epävarmuutta hinnoittelun oikeudellisen arvioinnin lähtökohdista vuonna 2002 vallinneessa viranomaistilanteessa. Tämä on tullut mahdolliseksi vasta Viestintäviraston annettua asiassa päätöksensä.

Seuraamusmaksun määrääminen olisi siten käsiteltävän tapauksen olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

3 Aina Group Oyj:n lausuma

Markkinaoikeuden varattua Aina Group Oyj:lle tilaisuuden lausuman antamiseen yhtiö on ilmoittanut, ettei se kiistä Kilpailuviraston suorittamaa merkityksellisten markkinoiden määrittelyä tai Hämeen Puhelin Oy:n määräävää markkina-asemaa kyseisillä markkinoilla ajanjaksolla 1.1.2000?31.12.2002 koskevan arvion lopputulosta.

Sen sijaan Aina Group Oyj on kiistänyt Kilpailuviraston esityksen perustelut siltä osin kun niissä todetaan, että Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteysverkko olisi muodostanut niin sanotun pullonkaulatekijän kiinteää verkkoa hyödyntäen tarjottavien loppukäyttäjäpalvelujen tarjoamiseksi sen perinteisellä toimialueella. Asiassa ei ole esitetty väitettä toimituksista kieltäytymisestä eivätkä Kilpailuviraston perustelut pullokaulatekijään viittaavilta osiltaan ole merkityksellisiä määräävän markkina-aseman toteamiseksi tai muuten nyt tarkasteltavana olevan asian ratkaisemiseksi.

4 Kilpailuviraston vastaselitys

Kilpailuvirasto on kiistänyt Aina Group Oyj:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Perustelujen osalta Kilpailuvirasto on lausunut muun ohella seuraavan.

Tilaajayhteys on pullonkaulahyödykkeen asemassa ja sen kohtuuhintainen ja syrjimätön saatavuus on ollut käsillä olevan asian tarkasteluaikana ja on edelleen ensiarvoisen tärkeää kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaedellytysten kannalta. Ilman tilaajayhteyksien vuokrausmahdollisuutta kilpailevan palveluntarjonnan muodostaminen esimerkiksi laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoilla on mahdotonta. Tämä tosiseikka liittyy olennaisesti Hämeen Puhelin Oy:n mahdollisuuksiin vaikuttaa sen perinteisen toimialueen kilpailuolosuhteisiin, mistä syystä Kilpailuviraston perustelut myös tältä osin tulee huomioida Hämeen Puhelin Oy:n markkina-asemaa ja asiaa muutoinkin arvioitaessa.

Hämeen Puhelin Oy on Kilpailuvirastolle toimittamissaan vastineissa myöntänyt, ettei alennuksille ole ollut kustannusperusteita vaan alennukset ovat perustuneet yleisellä tasolla kustannussäästöistä tehtyihin oletuksiin. Niin ikään Hämeen Puhelin Oy on myöntänyt hinnoittelunsa ongelmallisuuden.

Aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella on selvää, että Hämeen Puhelin Oy:n toiminta on käsillä olevassa tapauksessa ollut sellaista, josta tulee määrätä seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun määrääminen kielletyistä kilpailunrajoituksista on kilpailunrajoituslaissa omaksuttu pääsääntö.

Asian pitkittynyt käsittely on johtunut siitä, että nyt käsillä olevassa tapauksessa käyttäytymistä on muutettu 1.1.2003 alkaen viranomaisten puututtua Hämeen Puhelin Oy:n hinnoitteluun. Tästä syystä Kilpailuvirasto on käyttänyt resurssejaan sellaisiin tapauksiin, joissa kilpailua rajoittavaa toimintaa on jatkettu ja jotka ovat vaatineet kiireellisiä selvitystoimenpiteitä. Tämä ei kuitenkaan poista Hämeen Puhelin Oy:n menettelyn moitittavuutta saati Aina Group Oyj:n tai Hämeen Puhelin Oy:n vastuuta aiemmin sovelletun hinnoittelun kilpailunrajoituslain vastaisuudesta. Asian pitkittyneestä käsittelystä ei myöskään voida tehdä sitä johtopäätöstä, ettei Hämeen Puhelin Oy:n ennen 1.1.2003 soveltamalla hinnoittelulla olisi ollut haitallisia kilpailuvaikutuksia. Nyt käsillä olevassa asiassa on kyse siitä, että Hämeen Puhelin Oy on menetellyt tavalla, joka aiemmassa oikeuskäytännössä on katsottu määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Tämä huomioiden Aina Group Oyj:lle ei ole voinut muodostua perusteltua odotusta siitä, että Kilpailuvirasto ei ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin.

Toisin kuin Aina Group Oyj on väittänyt, Hämeen Puhelin Oy:n kilpaileville palveluoperaattoreille vuokraamien tilaajayhteyksien määrä on lähtenyt merkittävään kasvuun vuodesta 2003 alkaen. Kasvu on merkittävää erityisesti, kun otetaan huomioon vuokrausmäärien pysyneen 2000?2002 miltei muuttumattomina.

Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu ja alennuskäytäntö ovat muuttuneet kilpaileville palveluoperaattoreille huomattavasti suosiollisemmiksi 1.1.2003 alkaen. Syrjivien määräalennusten lisäksi asiassa on huomioitava, että myös tilaajayhteyksien vuokramaksut ennen 1.1.2003 voimassa olleessa hinnastossa olivat korkeat verrattuna siihen tasoon, jonka Viestintävirasto on antamassaan päätöksessä katsonut hyväksyttäväksi. Korkeat tilaajayhteysvuokrat ovat nostaneet Hämeen Puhelin Oy:n perinteiselle toimialueelle pyrkivien kilpailevien operaattoreiden kustannuksia. Kustannusvastaamattomilla ja jyrkästi porrastetuilla määräalennuksilla Hämeen Puhelin Oy on pystynyt kohdistamaan korkeammat tilaajayhteyshinnat nimenomaan alueelle pyrkiviin kilpaileviin palveluoperaattoreihin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä on todettu, että määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ei edellytetä näytön esittämistä siitä, että menettelytavalla on ollut konkreettisia vahingollisia vaikutuksia kilpailulle. Väärinkäytön toteamiseksi tulee osoittaa, että menettelytapa on omiaan vaikeuttamaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijoiden markkinoille tuloa. Väärinkäytön osoittamiseksi ei ole myöskään välttämätöntä osoittaa, että yrityksen menettely tosiasiallisesti on johtanut kilpailun rajoittamiseen. Riittävää on sen osoittaminen, että menettely on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ja siihen liittyvissä olosuhteissa on selvästi ollut kyse menettelystä, joka on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailijoiden markkinoille tuloa sekä johtamaan kilpailun vääristymiseen Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Koska Kilpailuvirasto ja Viestintävirasto ovat puuttuneet asiaan, ovat alennusjärjestelmän konkreettiset vaikutukset jääneet vähäisiksi. Tämä ei siten ole seurausta Hämeen Puhelin Oy:n omasta toiminnasta. Joka tapauksessa kilpailijoiden vuokraamien tilaajayhteyksien määrä Hämeen Puhelin Oy:n toimialueella on lähtenyt selvään kasvuun vuodesta 2003 alkaen, mihin osaltaan on ollut vaikuttamassa Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun ja alennuskäytännön muuttuminen kilpaileville palveluoperaattoreille suosiollisemmaksi. Hämeen Puhelin Oy:n alennusjärjestelmä on ollut omiaan vääristämään kilpailuolosuhteita ja siten kyse on ollut määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Paikallisverkon teletoiminta on vapautettu kilpailulle lainsäädännöllisin toimenpitein jo vuonna 1994. Paikallisverkot rakentaneille yrityksille on asetettu vuonna 1996 velvollisuus vuokrata tilaajayhteyksiä hintaan, jonka tulee olla tasapuolinen ja kohtuullisessa suhteessa suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin nähden. Tämä on muodostanut entisille paikallisille monopoliyhtiöille erityisen velvollisuuden olla vaarantamatta kilpailun syntymistä. Tähän kuuluu velvollisuus pidättäytyä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vääristämään kilpailuolosuhteita tai vaikeuttamaan kilpailijoiden markkinoille pääsyä. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto on sisältynyt kilpailunrajoituslakiin jo vuodesta 1992 lähtien. Hämeen Puhelin Oy:lle olisi pitänyt olla selvää, että tilaajayhteyksien hinnoittelua arvioidaan myös kilpailunrajoituslain määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltävien säännösten näkökulmasta. Hämeen Puhelin Oy ei siten ole voinut olla perustellusti epätietoinen menettelynsä kilpailunrajoituslain vastaisuudesta.

Menettelyn moitittavuutta arvioitaessa on lisäksi huomioitava, että Kilpailuvirasto on ottanut yksiselitteisesti kantaa määräalennusten arviointiperusteisiin kilpailuneuvostolle tekemissään seuraamusmaksuesityksissä 21.12.1999 ja 2.2.2000.

5 Aina Group Oyj:n lisälausumat

Aina Group Oyj on lisälausumassaan kiistänyt Kilpailuviraston väitteen, jonka mukaan Hämeen Puhelin Oy olisi muuttanut hinnoitteluaan ja alennusjärjestelmäänsä Kilpailuviraston asiaan puuttumisen johdosta. Hämeen Puhelin Oy on aloittanut hinnoittelunsa uudistamisen yhdessä Viestintäviraston kanssa jo ennen Kilpailuviraston 8.11.2002 päivätyn selvityspyynnön lähettämistä. Hämeen Puhelin Oy on liittänyt uudistetun 1.1.2003 voimaan tulleen hinnastonsa myös Kilpailuvirastolle 21.11.2002 lähetettyyn vastineeseen. On myös huomattava, että Kilpailuviraston lähettämä selvityspyyntö sisältää lähinnä pyynnön toimittaa selvitys hinnastosta ja alennusperusteista Kilpailuvirastolle eikä minkäänlaista Kilpailuviraston kannanottoa asiaan. Hämeen Puhelin Oy on tehnyt päätökset hinnoittelun muutoksista jo ennen kilpailuviranomaisten yhteydenottoa.

II MARKKINAOIKEUDEN YHTEENVETO

Markkinaoikeus on laatinut asiassa esitetyistä vaatimuksista ja niiden perusteista kirjallisen 1.4.2010 päivätyn yhteenvedon ja varannut Aina Group Oyj:lle sekä Kilpailuvirastolle tilaisuuden lausua siitä.

Aina Group Oyj on käyttänyt hyväkseen sille varatun tilaisuuden lausuman antamiseen. Yhtiö on lausunut määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiistämisen osalta seuraavan.

Hämeen Puhelin Oy on ollut osa paikallisten puhelinyhtiöiden muodostamaa Finnet-liittoa vuoden 2002 loppuun asti. Liiton tehtävänä on ollut jäsenyhtiöiden opastaminen lainsäädäntöön liittyvissä asioissa. Hämeen Puhelin Oy:n hallinto on ollut kevyt ja sitä on tarkastelujaksolla rasittanut irtautuminen Finnet-liitosta, Hämeen Puhelin Oy:n liittyminen osaksi HPO-yhtymä -konsernia sekä osakkeen irrottaminen liittymästä. Hämeen Puhelin Oy on luottanut Finnet-liiton asiantuntemukseen esimerkiksi teleregulaatioon liittyvien juridisten palvelujen tuottamisen osalta, eikä Finnet-liiton murrosvaiheen, joka alkoi jo ennen Finnet-liiton ja Elisan yhteistyön lopullista päättymistä, Hämeen Puhelin Oy:lle tuomiin muutoksiin osattu varautua huolehtimalla näiden resurssien turvaamisesta muulla tavoin.

Hämeen Puhelin Oy on ollut pieni toimija telemarkkinoilla. Sen teletoiminnan liikevaihto on koko tarkastelujakson ollut alle 20 miljoonaa euroa, mitä on viestintämarkkinalain perustelujen mukaan pidetty kustannuslaskennan eriyttämiseksi asetettavien velvoitteiden kannalta ohjeellisena alarajana.

Hämeen Puhelin Oy:n verkko-operaattori on tarkastelun kohteena olevana aikana vuokrannut tilaajayhteyksiä Hämeen Puhelin Oy:n oman sisäisen palveluoperaattorin lisäksi kuudelle kilpailevalle palveluoperaattorille. Näistä Hämeen Puhelin Oy:n oma sisäinen palveluoperaattori on ainoa, joka on tarjonnut paikallisia puheenvälitykseen liittyviä palveluja yksityisasiakkaille. Kuluttajapuhemarkkinoiden liikevaihdon suunta on ollut laskeva. Hämeen Puhelin Oy:n antamien alennusten vaikutus on kohdistunut tähän vain vähän kilpailtuun kuluttajamarkkinaan. Kuten Elisa on selvityksissään todennut, potentiaalinen kilpailu on tällä markkinalla ollut vähäistä. Kilpailua ei ole ollut vastaavilla markkinoilla muuallakaan Suomessa. Kuluttajapuhemarkkinan laskevasta suunnasta johtuen kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei ole ollut intressiä aloittaa toimintaa jonkin alueen kuluttajapuhemarkkinoilla. Yksityisasiakkaille tarjottujen puheenvälitykseen liittyvien palvelujen lisäksi Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on tarjonnut yksityisasiakkaille internet-palveluja ja tarkastelujakson loppupuolella laajakaistapalveluja. Yksityisasiakkailla on ollut Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella mahdollisuus kilpailuttaa kauko- ja ulkomaanpuheluliikenteensä sekä ISP-palvelunsa, mikä on osaltaan edelleen pienentänyt hinnoittelun merkitystä kilpailulle.

Hämeen Puhelin Oy:n osakkuusyhtiö Telekolmio Oy on toiminut palveluoperaattorina, jälleenmyyjänä ja edustajana Hämeen Puhelin Oy:ltä ostamiensa yhteyksien perusteella datapalvelujen ja puheenvälityspalvelujen osalta yritysmarkkinalla. Telekolmio Oy:n lisäksi data- ja puheenvälityspalveluja yrityksille ovat Hämeen Puhelin Oy:n toiminta-alueella tarjonneet useat muut palveluoperaattorit. Yritysmarkkina on ollut kilpailtu. Yrityspuolen tuotteet Hämeen Puhelin Oy on myynyt joko osakkuusyhtiönsä Telekolmio Oy:n tai kilpailevien palveluoperaattoreiden kautta. Nämä eivät ole yltäneet alennustaulukon mukaisiin myyntilukuihin vuosina 2000?2002 eivätkä ne tästä syystä ole saaneet määräalennuksia. Käytännössä yritysmarkkinalla on myyty puheenvälityspalvelujen päälle myös sellaisia palveluja, joita kuluttajamarkkinalla ei tavallisesti toimitettu.

Johtovuokrauksessa vallinneen markkinatilanteen mukaan Hämeen Puhelin Oy:n verkko-operaattori on vuokrannut johtoja palveluoperaattoreille siten, että Hämeen Puhelin Oy:n osakkuusyhtiö Telekolmio Oy:llä on tarkastelujaksolla ollut keskimäärin 55 prosentin osuus yrityspalvelutuotteisiin Hämeen Puhelin Oy:ltä vuokratuista johdoista. Lisäksi yhdellä toisella palveluoperaattorilla on Hämeen Puhelin Oy:n verkko-operaattorilta vuokraamiensa johtojen lisäksi ollut alueella omaa verkkoa, josta Hämeen Puhelin Oy:llä ei ole yksityiskohtaista tietoa. Kyseisen toisen operaattorin verkko tulee kuitenkin ottaa huomioon yritysasiakkaiden markkinaosuuksia laskettaessa. Nämä markkinaosuudet osoittavat, että tilaajayhteyksien hinnoittelu ja sovelletut alennukset eivät ole merkittävästi estäneet tai vähentäneet kilpailua telepalveluiden osalta Hämeen Puhelin Oy:n toiminta-alueella. Markkinaosuuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että Hämeen Puhelin Oy:n markkinaosuus vielä 1990-luvun puolivälissä oli monissa tuotteissa yli 95 prosenttia.

Hämeen Puhelin Oy on toiminnallaan edistänyt viestintämarkkinalain tarkoituksen toteutumista. Kilpailu sekä yksityisasiakkaiden ja yritysten valinnanmahdollisuudet ovat Hämeen Puhelin Oy:n toimialueella toimineet suuressa osassa tuoteryhmiä. Kilpailunrajoituslain mukaan lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinonharjoittajien vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta.

Kuluttajien etua ei Hämeen Puhelin Oy:n toimilla ole vaarannettu. Muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön Suomen telemaksujen hintataso -julkaisut puheena olevalta ajanjaksolta kertovat Hämeen Puhelin Oy:n edullisista kuluttajahinnoista. Hämeen Puhelin Oy ei ole hinnoittelullaan pyrkinyt markkinoiden kilpailutilanteen vääristämiseen suosimalla tai syrjimällä jotakin toimijaa. Elinkeinonharjoittamisen vapauden vaarantuminen perusteettomilla esteillä tai rajoituksilla on ollut vain näennäistä. Kuten muun muassa Hämeen Puhelin Oy:n toimittamista vuosikertomuksista ilmenee, sen maltillinen hinnoittelu ja varsin alhainen sijoitetun pääoman tuotto osoittavat, ettei Hämeen Puhelin Oy ole voinut erityisesti hyötyä menettelystään pyrkimällä monopolivoittoihin.

Vuoden 2002 loppuun asti voimassa olleen tilaajayhteyshinnaston määräalennukset ovat perustuneet 1990-luvun loppupuolella tehtyihin arvioihin kustannussäästöistä. Arvioinnin tekohetkellä käytössä ollut kustannuslaskentajärjestelmä ei ole tuottanut riittävän yksityiskohtaisia tietoja kustannusten kohdistamiseksi tuotteittain asiakkaille. Tästä syystä arviointi on perustunut yleisellä tasolla tehtyihin oletuksiin.

Yksittäisten alueiden rakentamisen yhteydessä kulurakennetta on kartoitettu eritasoisilla laskelmilla. Arvio kulusäästön suuruusluokasta on perustunut tällaisiin yksittäisiä alueita koskeneisiin laskelmiin. Hämeen Puhelin Oy:n toimittamasta mallilaskelmasta ilmenee, että yksittäisen O-johdon kustannusperusteinen hinta alueella on lähes kaksinkertainen, jos Hämeen Puhelin Oy:n verkko-operaattori toimittaa vain 25 prosenttia alueen liittymistä verrattuna tilanteeseen, jossa se toimittaisi kaikki alueen liittymät. Laskelman luvut koskevat luonnollisesti vain tätä yksittäistä aluetta ja perustuvat alueen sijaintiin ja liittymien tarpeeseen ja jakautumiseen alueella. Laskelma antaa kuitenkin suuntaa verkon rakentamiskustannuksista eri penetraatiotasoilla. Tästä syystä, jos palveluoperaattori ostaa huomattavan tai suurimman osan alueen tilaajajohdoista, sille voidaan tarjota huomattavia alennuksia. Mallilaskelman mukaan pienten ja suurten palveluoperaattorien tilaajayhteyksien rakentamis- ja ylläpitokustannusten erot ovat huomattavasti suuremmat kuin Hämeen Puhelin Oy:n 31.12.2002 asti noudattaman hinnaston mukaiset alennusprosentit.

Arvio on voitu perustaa oletukseen yksittäisen yhteyden rakentamisen ja ylläpidon kustannusten pienenemiseen yhteyksien määrän kasvaessa. Suuren asiakkaan kanssa verkon käyttöaste on oletettu paremmaksi, koska verkon kapasiteetin suunnittelu tapahtuu merkittävältä osaltaan palveluoperaattorin tilaaman kapasiteetin sisällä, eikä verkko-operaattorin tarvitse varata yhtä merkittävästi käytössä olevan kapasiteetin yli vuokrapiikkien varalta kuin pienten asiakkaiden osalta. Lisäksi riski suuren asiakkaan siirtymisestä käyttämään toisen verkko-operaattorin palveluita on voitu olettaa pienemmäksi ja tästä syystä tilaajayhteyden rakentamisen kulujen takaisinmaksuaikana on voitu suurten asiakkaiden osalta käyttää pidempää aikaa kuin pienten asiakkaiden. Osa arvioiduista kulusäästöistä on voitu perustaa palveluoperaattorin koon ansiosta koituviin asiakashallintaan, laskutukseen ja myyntiin liittyviin kustannussäästöihin sekä pienempään luottoriskiin. Suurimmat alennusportaat ovat myös edellyttäneet yhtä yhteisesti sovittua automatisoitua tilaus- ja toimituskäytäntöä.

Alennusportaiden määrittely kaikille liittymätuotteille yhteisesti on ollut perusteltua, koska kaikki liittymätuotteet tuotetaan samaa tuotantokapasiteettia ja samoja resursseja käyttäen. Tästä syystä kulusäästöt syntyvät samalla tavoin liittymätyypistä riippumatta ja erillisten alennusten myöntämiselle ei ole ollut perusteita. Alennus on koskenut hinnaston mukaisia tilaajayhteystuotteita ja alennus on määritelty myyntimäärien perusteella alennusportaittain. Tämä on ollut Hämeen Puhelin Oy:n käsitys alalla vallitsevasta käytännöstä.

Alennukset ovat perustuneet vilpittömässä mielessä ja kehittymättömän kustannuslaskennan tuottaman tiedon varassa tehtyihin päätöksiin. Alennuksiin ei ole hinnaston julkaisemisen jälkeen viranomaisten, kilpailijoiden tai palveluoperaattoreiden taholta puututtu. Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut syytä olettaa, että alennukset olivat kohtuullisia ja säännösten mukaisia. Alennusten tarkoituksena ei ole ollut asiakkaiden syrjiminen vaan arvioituihin kustannussäästöihin perustuva alennusten myöntäminen. Alennukset eivät ole vaikuttaneet markkinoilla palveluoperaattoreita syrjivästi. Hämeen Puhelin Oy ei puheena olevana ajanjaksona ole ottanut vastaan reklamaatioita koskien yhteishinnoittelua tai sen määräalennuksia, mikä osoittanee sen, ettei kuluttajamarkkinalle olisi ollut tulossa muita palveluoperaattoreita.

Alennusportaille on yltänyt vain pääosin yksityisasiakkaiden markkinoilla toimiva Hämeen Puhelin Oy:n sisäinen palveluoperaattori. Telekolmio tai muut yrityspalveluita tarjoavat palveluoperaattorit eivät ole yltäneet alennustaulukon mukaisiin myyntilukuihin 2000?2002 eivätkä tästä syystä ole saaneet määräalennuksia. Palveluoperaattorien halukkuus tulla kuluttajamarkkinoille Hämeen Puhelin Oy:n alueella on ollut olematonta. Osoituksena tästä on muun muassa se, että yhdellä kilpailevalla operaattorilla, jolla on ollut Hämeen Puhelin Oy:n alueella oma keskitin ja verkkoa, ei valmiuksistaan huolimatta ole tullut kuluttajamarkkinoille omilla tuotteillaan. Tämän perusteella, ja kun tilannetta verrataan muihin vastaaviin telemarkkina-alueisiin, määräalennusten vaikutukset kilpailulle ovat olleet kyseisellä markkinalla vähäiset.

Viestintämarkkinalain mukaan yläkaistan rinnakkaiskäytöstä perittävä hinta saa olla korkeintaan puolet vastaavan tilaajayhteyden hinnasta. Hämeen Puhelin Oy on hinnoitellut suodatetun vaihtoehdon samalla hinnoitteluperiaatteella kuin suodattamattoman. Suodatetun yhteyden toteuttaminen on hivenen kalliimpaa kuin suodattamattoman, mutta tietosuojasyistä Hämeen Puhelin Oy on päätynyt suodatettuun vaihtoehtoon.

Hämeen Puhelin Oy on tulkinnut viestintämarkkinalain hinnoittelusäännöstä niin, että vertailussa tarkoitetaan tilaajayhteyttä, joka sisältää sekä puhe- että yläkaistan. Rinnakkaiskäytössä olevan yläkaistan hinta on määritelty tällä perusteella. Hämeen Puhelin Oy on korjannut hinnoittelun Viestintäviraston tulkinnan mukaiseksi Viestintäviraston kerrottua oman tulkintansa säännöksestä. Merkittävää kysyntää yläkaistalla toteutetulla ADSL-palvelulle on kuitenkin ollut vasta vuonna 2003, jolloin hinnoittelu on jo vastannut Viestintäviraston tulkintaa.

Vuoden 2002 lopussa Hämeen Puhelin Oy:n verkossa on ollut 695 yläkaistaa kuluttajakäytössä. Kyseinen markkina on siis tuolloin ollut hyvin alkuvaiheessa. Kysyntä yläkaistalla toteutetulle xDSL-palvelulle on lisääntynyt niin Hämeen Puhelin Oy:n alueella kuin yleisemminkin vasta vuoden 2003 aikana (Hämeen Puhelin Oy:n verkossa oli joulukuussa 2003 noin 3.000 yläkaistaa kuluttajakäytössä).

Aina Group Oyj on siten katsonut, ettei se ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain nojalla kiellettyyn toimintaan. Yhtiö on lisäksi lausunut seuraamusmaksun osalta muun ohella seuraavan.

Aina Group Oyj on liittänyt lausumansa oheen tulosteen Tilastokeskuksen internetsivuilta: ”Televiestintäliittymien määrä Suomessa nelinkertaistui 20 vuodessa”. Aina Group Oyj on todennut, että tämä tilasto osoittaa laajakaistaliittymien markkinoiden syntyneen Suomessa vasta vuonna 2001, minkä vuoksi väitetyllä kilpailunrajoituksella ei ole voinut olla vaikutusta ADSL-liittymien markkinoihin vuonna 2000. Vuonna 2001 ADSL-markkinat ovat olleet hyvin alkuvaiheessa ja toimitettujen liittymien määrät ovat olleet niin pieniä, että väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutus on joka tapauksessa ollut kyseisenä vuonna hyvin pieni. Vuonna 2002 väitetyllä kilpailunrajoituksella on sen sijaan teoriassa saattanut olla vaikutusta kilpailuun. Tämän väitetyn rajoituksen laajuutta arvioitaessa laskennallinen hyöty tai haitta on voinut kohdistua korkeintaan sellaiseen määrään tilaajayhteyksiä, joka potentiaalisesti olisi voinut olla vuokrauksen kohteena, jos väitettyä kilpailua rajoittavaa käytäntöä ei olisi noudatettu. Tämä määrä on vuoden 2002 osalta ollut korkeintaan joitakin satoja. Laskelma hyödyistä pitäisi korjata niin, että vuoden 2000 osalta hyötyä ei ole ollut lainkaan ja vuoden 2001 osalta hyöty on korkeintaan noin tuhannesosa ja vuoden 2002 osalta korkeintaan noin sadasosa Kilpailuviraston laskelmassa esitetystä.

Aina Group Oyj:n mukaan Kilpailuviraston laskelma sen kilpailunrajoituksesta saamasta hyödystä on virheellinen. Kilpailuvirasto ei ole laskelmassaan huomioinut sitä, että laskelmien perusteena olevista tilaajayhteyksistä yli 97 prosenttia on käytetty kuluttajapalveluiden tarjoamiseen. Näiden osalta koko tarkastelujaksolla ainoa merkittävä palvelu on ollut puhepalvelu, jonka osalta Hämeen Puhelin Oy:n soveltamalla alennuskäytännössä ei ole käytännössä olut minkäänlaista vaikutusta kilpailuun tai kilpailijoihin.

III SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Markkinaoikeus on toimittanut 4.5.2010 suullisen käsittelyn asian ja asianosaisten käsitysten selvittämiseksi. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja.

IV MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

(jakso poistettu)

------------------------------------------------------------------------

2 Kysymyksenasettelu

Hämeen Puhelin Oy on Kilpailuviraston esityksen kohteena olevalla ajanjaksolla 1.1.2000?31.12.2002 toiminut paikallisena verkko- ja palveluoperaattorina Hämeenlinnassa ja sen lähikunnissa. Hämeen Puhelin Oy on perinteisen toimialueensa paikallisverkon operaattorina ollut telemarkkinoita koskevan erityislainsäädännön nojalla velvollinen vuokraamaan kyseisen toimialueen kiinteän verkon tilaajayhteyksiä myös kilpaileville palveluoperaattoreille. Mainituilla tilaajayhteyksillä tarkoitetaan fyysisiä johtoja, jotka paikallisessa verkossa yhdistävät asiakkaan tilat verkko-operaattorin paikalliskeskukseen, keskittimeen tai vastaavaan verkkoelementtiin. Paikallisverkossa yhteydet on yleensä rakennettu kuparijohdoista, jolloin yksi tilaajayhteys muodostuu kahden johdon kupariparista.

Asiassa on kysymys Hämeen Puhelin Oy:n palveluoperaattoreille vuokraamien tilaajayhteyksien hinnoittelusta.

Hämeen Puhelin Oy:n 1.1.2000 voimaan tulleessa tilaajayhteyksien vuokrahinnastossa on sovellettu vuotuiseen kokonaislaskutukseen perustuvia määräalennuksia. Tämän hinnaston mukaiset määräalennukset on porrastettu seuraavasti.

Taulukko 1 –

Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmä 1.1.2000?31.12.2002

-------------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
--------------------------------------------

Hämeen Puhelin Oy on muuttanut määräalennustensa laskuperusteita 1.1.2003 alkaen. Tuosta ajankohdasta lähtien määräalennuksia on myönnetty seuraavasti.

Taulukko 2 –

Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmä 1.1.2003 lukien

-------------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
--------------------------------------------

Kilpailuviraston esityksen mukaan Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteyksien vuokramaksuihin 1.1.2000?31.12.2002 soveltama, edellä taulukossa 1 kuvattu määräalennusjärjestelmä on ollut kustannusperusteeton ja syrjivä. Se on siten rajoittanut Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin kanssa kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia toimia Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Kyse on Kilpailuviraston esityksen mukaan ollut kilpailusääntöjen vastaisesta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Aina Group Oyj ei ole vastauksessaan kiistänyt Hämeen Puhelin Oy:n olleen puheena olevana ajankohtana määräävässä markkina-asemassa Kilpailuviraston määrittämillä merkityksellisillä markkinoilla. Aina Group Oyj on kuitenkin kiistänyt, että Hämeen Puhelin Oy olisi käyttänyt väärin kyseistä asemaansa.

Asiassa saadun selvityksen perusteella Aina Group Oyj on vuoteen 2006 saakka harjoittanut paikallista teleliiketoimintaa toiminimellä Hämeen Puhelin Oy. Riidatonta on, että puheena olevasta Hämeen Puhelin Oy:n menettelystä vastaa Aina Group Oyj.

3 Tarkastelun oikeudelliset lähtökohdat

Kilpailuviraston esitys koskee väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ajanjaksolla 1.1.2000?31.12.2002. Kysymyksessä olevaa menettelyä on siten arvioitava kilpailunrajoituksista annetun lain 30.4.2004 saakka voimassa olleiden 3 ja 7 §:n (480/1992) nojalla. Kun jäljempänä viitataan kilpailunrajoituslakiin, tarkoitetaan lakia 480/1992 sellaisena kuin se oli ennen 1.5.2004 voimaan tulleita muutoksia, jollei muuta mainita.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Lain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:

1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
3) yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.

Kilpailuviraston esityksen mukaan nyt puheena olevassa asiassa on kyse kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan tarkoittamasta kohtuuttomasta tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavasta hinnoittelukäytännön soveltamisesta.

Kilpailunrajoituslain esitöistä (HE 162/1991 vp) ilmenee lain tarkoituksena olleen lähentää kilpailulainsäädäntöä Euroopan yhteisön kilpailusääntöihin. Arvioitaessa Kilpailuviraston esityksen kohteena olevaa menettelyä kilpailunrajoituslain valossa on siten lain säännöksiä sovellettaessa ja niitä tulkittaessa otettava huomioon myös seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja niitä koskeva oikeuskäytäntö.

4 Kilpailuoikeudellinen tarkastelu

4.1 Merkitykselliset markkinat

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momenttiin sisältyvän määräävän markkina-aseman määritelmän on kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 9) todettu olevan sama kuin aikaisemmassa kilpailunrajoituksista annetussa laissa (709/1988). Kyseisen aikaisemman lain esitöissä (HE 148/1987 vp s. 18) puolestaan on lausuttu, että olennaisin määräävän markkina-aseman toteamiseen liittyvä kysymys koskee hyödykemarkkinaa, jonka suhteen määräävä asema on olemassa. Taloudellinen kilpailu ilmenee hyödykemarkkinoilla, jotka kilpailuprosessien kehittyessä eriytyvät tai yhdentyvät alueellisesti tai asiallisesti. Tämän vuoksi myös määräävä markkina-asema on olemassa taloudellisena ilmiönä nimenomaan tietyillä alueellisilla ja asiallisilla hyödykemarkkinoilla.

4.1.1 Merkitykselliset tuotemarkkinat

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että asiassa merkitykselliset tuotemarkkinat ovat kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinat lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvat Kilpailuviraston mukaan sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokraus.

Markkinaoikeus toteaa, että kilpailuneuvosto on paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteyshinnoittelua koskevissa päätöksissään 18.5.2001 (Elisa Communications Oyj dnro 150/690/1999, Turun Puhelin Oy dnro 14/690/2000 ja Salon Puhelin Oy dnro 15/690/2000) katsonut, että merkitykselliset hyödykemarkkinat ovat muodostuneet kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoista lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Kilpailuneuvoston mukaan markkinamäärittelyn kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, mitä palveluita tilaajayhteyksien tai kiinteiden yhteyksien avulla toteutetaan tai mille asiakasryhmille niitä tarjotaan. Kaikkien asiakasryhmien osalta tarkastelun kohteena oleva hyödyke on sama. Verkostomarkkinoiden luonne ja telemarkkinalainsäädännön lähtökohdat huomioon ottaen tilaajayhteysverkon tarjoamista on perusteltua tarkastella erillisenä hyödykkeenä erillään asiakkaille tarjottavista muista palveluista. Korkein hallinto-oikeus on päätöksillään 22.4.2002 taltionumerot 941 ja 942 hylännyt Turun Puhelin Oy:n ja Salon Seudun Puhelin Oy:n kilpailuneuvoston päätöksistä tekemät valitukset.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kattavaa markkina- tai vastaavaa tutkimusta vaan on perustanut merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelynsä pääasiassa aikaisempaan oikeuskäytäntöön. Kun kuitenkin otetaan huomion, että Aina Group Oyj ei ole kyseenalaistanut Kilpailuviraston merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ja kun kysymyksessä olevaa markkinaa voidaan pitää vakiintuneena, markkinaoikeus katsoo, että asiassa on pidettävä merkityksellisinä tuotemarkkinoina kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoita lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Jäljempänä sanottuihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin viitataan tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoina.

4.1.2 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Edellä mainituissa kilpailuneuvoston 18.5.2001 antamissa päätöksissä on katsottu, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat olivat muodostuneet samasta alueesta, jolla kyseisillä yhtiöillä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

Kilpailuvirasto on esityksessään vastaavasti katsonut, että asiassa on merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina pidettävä aluetta, jolla Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Aina Group Oyj ei ole kiistänyt Kilpailuviraston merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on pidettävä merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina aluetta, jolla Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (jäljempänä Hämeen Puhelin Oy:n perinteinen toimialue).

4.2 Määräävä markkina-asema

Asiassa saadun selvityksen perusteella Hämeen Puhelin Oy:n kiinteä tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan. Hämeen Puhelin Oy on ainoa yritys, jolla on tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko. Aina Group Oyj:n esittämän mukaan yksi kilpaileva verkko-operaattori on rakentanut Hämeen Puhelin Oy:n perinteiselle toimialueelle tilaajayhteysverkkoa, joka on kuitenkin kattanut vain joitain prosentteja Hämeen Puhelin Oy:n verkon kattamasta alueesta.

Kilpailuvirasto on esityksessään viitannut muun ohella Viestintäviraston 6.2.2004 antamaan huomattavaa markkinavoimaa koskevaan päätökseen, jonka mukaan Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut perinteisellä toimialueellaan vielä tuolloin lähes 100 prosentin osuus tilaajayhteystuotteiden markkinoista. Kilpailevien kiinteiden puhelinverkkojen yhteenlaskettu markkinaosuus Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella on Viestintäviraston mukaan jäänyt alle prosenttiin.

Markkinaoikeus toteaa, että Hämeen Puhelin Oy:llä on siten paikallisen kiinteän televerkon omistuksensa perusteella myös tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla ollut mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä televerkkoihin sen perinteisellä toimialueella ja näin merkittävästi vaikuttaa kyseisen alueen kilpailuolosuhteisiin. Jotta loppuasiakkaista kilpaileva teleyritys olisi pystynyt Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella tarjoamaan kiinteän verkon välityksellä tarjottavia palveluita, sen käytännössä ainoana mahdollisuutena on ollut vuokrata näiden palvelujen tarjonnassa käytettävät tilaajayhteydet Hämeen Puhelin Oy:ltä. Päällekkäisen, alueellisesti kattavan verkon rakentaminen ei asiassa saadun selvityksen perusteella olisi ollut taloudellisesti mielekästä.

Aina Group Oyj ei ole kiistänyt Hämeen Puhelin Oy:n määräävää markkina-asemaa Kilpailuviraston määrittämillä merkityksellisillä markkinoilla.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents Corporation v. komissio, tuomio 6.3.1974, Kok., s. 223, 22 kohta) määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja sen vaikutukset voivat ilmetä eri markkinoilla. Tähän nähden markkinaoikeus toteaa, että määräävän markkina-aseman toteaminen ei edellytä sitä, että määräävä markkina-asema ja toisaalta sen väärinkäytön vaikutukset ilmenisivät samoilla merkityksellisillä markkinoilla.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut ajanjaksolla 1.1.2000?31.12.2002 kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittama määräävä markkina-asema tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella.

4.3 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

4.3.1 Määräalennusjärjestelmän arvioinnin lähtökohtia

Kilpailuviraston esityksen mukaan Hämeen Puhelin Oy:n 1.1.2000?31.12.2002 soveltama määräalennusjärjestelmä on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisesti porrastettu kustannusvastaamattomasti ja ollut syrjivä. Aina Group Oyj on edellä todetuin tavoin kiistänyt määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella arvioinnin lähtökohtana on, että myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on oikeus myöntää asiakkailleen määräalennuksia, jotka perustuvat yksinomaan siltä suoritettujen ostojen määrään (asia 322/81, Nederlandsche Banden Industrie Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok., s. 3461, 71 kohta).

Myös kilpailuneuvosto on Neste Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa päätöksessään 16.6.1994 (dnro 16/359/93) todennut, että hyväksyttävinä alennuksina voidaan pitää ostomääriin perustuvia määräalennuksia ja muita myyjälle syntyviin kustannussäästöihin perustuvia alennuksia. Alennuksilla ei kuitenkaan saa pyrkiä keinotekoisesti vääristämään erisuuruisten asiakkaiden välistä kilpailua.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan pelkästään se, että suurasiakkaat saavat suuremman alennuksen kuin pienasiakkaat ei sellaisenaan ole riittävä peruste todeta järjestelmä syrjiväksi (asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II-4071, 73 kohta).

Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen mukaan, jos eri alennusluokkiin oikeuttavat kynnysmäärät, joiden mukaan sovellettavat alennusprosentit määräytyvät, johtavat siihen, että alennuksista tai lisäalennuksista hyötyvät ainoastaan tietyt kauppakumppanit, jotka näin saavat sellaista taloudellista etua, jota ei voida perustella niiden tuoman liiketoiminnan määrällä tai mahdollisilla mittakaavaeduilla, jotka hyödykkeen tuottaja voi niiden ansiosta saavuttaa kilpailijoihinsa nähden, paljousalennusjärjestelmän seurauksena on se, että samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja (asia C-163/99, Portugal v. komissio, tuomio 29.3.2001, Kok., s. I-2613, 52 kohta).

Osoituksena tällaisesta syrjivästä kohtelusta voidaan pitää sitä, että alennuksiin oikeuttava kynnysmäärä on korkea, minkä vuoksi alennus voi koskea ainoastaan joitakin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen erityisen merkittäviä kauppakumppaneita, tai sitä, että alennusprosentti ei nouse lineaarisesti suhteessa ostojen määrään, ellei näille menettelyille ole objektiivisia perusteita (edellä mainitussa asiassa C-163/99 annettu tuomio, 53 kohta).

Myös määräalennukset voivat siten olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos ne eivät perustu todellisiin kustannussäästöihin tai muihin alennusperusteisiin ja jos alennusten tarkoituksena tai vaikutuksena on asiakkaiden syrjiminen (Kilpailuneuvoston Neste Oy:tä koskeva päätös 16.6.1994, dnro 16/359/93).

4.3.2 Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän arviointi

Tilaajayhteyksiä voidaan vuokrata paikallisverkon operaattorilta joko niin kutsuttuina O-laatuisina tai S.O-laatuisina tilaajayhteyksinä. O-laatuisella (Ordinary) tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanotun tavanomaisen laadun tilaajayhteyttä, joka vastaa laatutasoltaan puheliikenteeseen tarkoitettua johtoparia. S.O-laatuisella (Special Ordinary) tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanottua erikoislaadun tilaajayhteyttä, joka useimmin toteutetaan valikoidulla metallijohtimisen kaapelin johdinparilla. S.O-laatuinen tilaajayhteys on tarkoitettu nimenomaan dataliikenteen siirtoon esimerkiksi ADSL-menetelmällä. Kilpailuviraston mukaan myöhemmin myös O-laatuisia tilaajayhteyksiä on alettu käyttää ADSL-siirtoon. Laajakaistayhteyksien kysynnän kasvun ja telemarkkinoita koskevan erityissääntelyn kehityksen myötä palveluoperaattorit ovat alkaneet vuokrata verkko-operaattoreilta paitsi tilaajayhteyksiä, myös tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten (niin kutsuttu yläkaista).

Edellä taulukossa 1 kuvatussa Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmässä pienimmän eli 7,5 prosentin alennuksen on saanut 840.000 euron vuosittaisesta ostomäärästä, sitä seuraavan 15 prosentin alennuksen 1.680.000 euron vuosittaisesta ostomäärästä sekä sitä seuraavan 22,5 prosentin alennuksen 2.520.000 euron vuosittaisesta ostomäärästä. Suurimman eli 30 prosentin alennuksen on saanut 3.360.000 euron vuosittaisesta ostomäärästä.

Kilpailuvirasto on esityksessään selvittänyt, että tarkasteltavana olevana ajanjaksona voimassa olleen vuokrahinnaston mukaan alhaisimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 6.730 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 26.923 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Yhden tilaajayhteyden vuokraamisen kustannuksena on laskelmassa siten ilmeisesti käytetty O-laatuisen tilaajayhteyden verotonta kuukausimaksua 10,40 euroa kerrottuna 12 kuukaudella.

Kilpailuvirasto on esityksessään lisäksi todennut, että koska S.O-laatuluokan tilaajayhteydet ovat O-laatuisia kalliimpia, niistä perittävillä vuokrilla alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin pääseminen helpottuu jonkin verran. Edelleen Kilpailuvirasto on esityksessään todennut, että laajakaistaisten internetyhteyksien markkinakehityksen alkuvaiheessa loppuasiakasyhteydet toteutettiin nimenomaan S.O-laatuisia tilaajayhteyksiä käyttämällä.

Sanottuun nähden markkinaoikeus toteaa, että S.O-laatuisen tilaajayhteyden veroton kuukausimaksu on asiassa esitetyn hinnaston mukaan ollut 19,50 euroa. Kilpailuviraston laskentamallia käyttäen voidaan siten päätyä siihen, että alhaisimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä noin 3.600 S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä noin 14.400 S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista.

Aina Group Oyj on selvittänyt, että Hämeen Puhelin Oy:n vuokraamien tilaajayhteyksien määrät ovat vuosina 2000?2002 jakautuneet asiakkaittain tai asiakasryhmittäin seuraavasti.

Taulukko 3 –
Hämeen Puhelin Oy:n vuokraamat tilaajayhteydet per asiakas (kpl)

-------------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
--------------------------------------------

Asiassa on riidatonta, että Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on ollut ainoa vuosina 2000?2002 määräalennuksia saanut palveluoperaattori. Lisäksi riidatonta on, että Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut vuosittain tilaajayhteysvuokristaan määräalennustaulukon korkeimman eli 30 prosentin alennuksen.

Taulukossa 3 esitettyjen vuokrattujen tilaajayhteyksien määrien perusteella on selvää, että kaikki muut palveluoperaattorit kuin Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori ovat olleet hyvin kaukana alhaisimmankaan alennuskynnyksen saavuttamisesta, mikä olisi edellyttänyt noin 6.730 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista tai noin 3.600 S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Edelleen selvää on, että Hämeen Puhelin Oy:n omalle palveluoperaattorilleen vuokraamien tilaajayhteyksien määrä on ollut monikymmenkertainen verrattuna muille palveluoperaattoreille vuokrattujen tilaajayhteyksien määrään ja se on näin ollen helposti saavuttanut korkeimman alennuskynnyksen. Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin ja muiden palveluoperaattoreiden välille on näin muodostunut yksittäisen tilaajayhteyden vuokrakustannuksen osalta 30 prosentin kustannusero.

Sanottu antaa jo sinänsä aiheen epäillä, että asetettuihin alennusprosentteihin oikeuttavat ostomäärät on määritetty tietoisesti niin korkeiksi, että yhtäältä kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei ole ollut mahdollisuutta niitä saavuttaa ja että toisaalta Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori tulisi ne saavuttamaan.

Huomioon on otettava lisäksi se, että kyse on Hämeen Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen kiinteästä televerkosta, jota sekä tilaajayhteysmarkkinoilla että loppuasiakasmarkkinoilla toimiva Hämeen Puhelin Oy on hallinnut ja jonka kautta se on voinut rajoittaa kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä loppuasiakasmarkkinoille ja toimintaa niillä. Tällaisessa määräävässä asemassa olevalla yrityksellä oleva vaikutusvalta edellyttää, että sille asetetaan asiakassuhteissaan sellainen tasapuolisuusvaatimus, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta. Merkitystä ei tässä arvioinnissa ole annettava sille Aina Group Oyj:n vetoamalle seikalle, että Hämeen Puhelin Oy on ollut liikevaihdolla mitattuna alalla pieni toimija.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Hämeen Puhelin Oy:n 1.1.2000?31.12.2002 voimassa olleella määräalennusjärjestelmällä on ollut syrjivän järjestelmän ominaispiirteitä sen oman palveluoperaattorin eduksi.

4.3.3 Objektiivisen taloudellisen perusteen olemassaolo

Aina Group Oyj on perustellut Hämeen Puhelin Oy:n tarkasteltavana olevan määräalennusjärjestelmän kustannusvastaavuutta tilaajayhteyksiä vuokraavan asiakkaan kokoon perustuvilla laskevilla yhteyskohtaisilla kustannuksilla. Kustannussäästöt on voitu perustaa palveluoperaattorin asiakashallintaan, laskutukseen ja myyntiin liittyviin kustannussäästöihin sekä pienempään luottoriskiin. Esimerkiksi laskutuksessa yksittäisen laskun kustannus pysyy samana laskutettavien yhteyksien määrästä riippumatta. Suurimmat alennusportaat ovat myös edellyttäneet yhtä yhteisesti sovittua automatisoitua tilaus- ja toimituskäytäntöä. Suuren asiakkaan kanssa myös verkon käyttöaste on oletettu paremmaksi, koska verkon kapasiteetin suunnittelu tapahtuu merkittävältä osaltaan palveluoperaattorin tilaaman kapasiteetin sisällä, eikä verkko-operaattorin tarvitse varata yhtä merkittävästi käytössä olevan kapasiteetin yli kuormapiikkien ja myöhemmän kysynnän varalta kuin pienten asiakkaiden osalta.

Aina Group Oyj:n mukaan määräalennusjärjestelmä on lisäksi voitu perustaa oletukseen yksittäisen yhteyden rakentamisen ja ylläpidon kustannusten pienenemisestä yhteyksien määrän kasvaessa. Yhtiö on esittänyt yksittäisen alueen osalta tehdyn mallilaskelman, jonka perusteella yhtiön mukaan yksittäisen O-johdon kustannusperusteinen hinta on kyseisellä alueella kaksinkertainen silloin, jos Hämeen Puhelin Oy toimittaa vain 25 prosenttia kyseisen alueen liittymistä verrattuna tilanteeseen, jossa Hämeen Puhelin Oy toimittaa alueen kaikki liittymät.

Aina Group Oyj on vedonnut myös siihen, että riski suuren asiakkaan siirtymisestä käyttämään toisen verkko-operaattorin palveluita on voitu olettaa pienemmäksi, ja tästä syystä tilaajayhteyden rakentamisen kulujen takaisinmaksuaikana on voitu suurten asiakkaiden osalta käyttää pidempää aikaa kuin pienten asiakkaiden.

Aina Group Oyj on todennut, ettei arvioinnin tekohetkellä yhtiön käytössä ollut kustannuslaskentajärjestelmä ole tuottanut riittävän yksityiskohtaisia tietoja kustannusten kohdistamiseksi tuotteittain asiakkaille.

Markkinaoikeus toteaa Aina Group Oyj:n esittämän edellyttävän sen arvioimista, perustuuko Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmä taloudellisesti perusteltuun vastasuoritukseen tai palkitaanko sillä toisin sanoen Hämeen Puhelin Oy:n suurten tilausmäärien ansiosta saamia suurtuotannon etuja taikka onko sille olemassa jokin muu kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä peruste.

Tältä osin lähtökohtana on, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiana on näyttää, mitä kustannussäästöjä alennuksilla konkreettisesti hyvitetään ja miten myönnetty alennus vastaa syntyneitä säästöjä. Määräävässä asemassa olevan yrityksen on epäillyissä väärinkäyttötilanteissa pystyttävä esittämään hinnoittelunsa niin selvästi, että yhtiön toiminnan lainmukaisuus on mahdollista arvioida (kilpailuneuvoston Valio Oy:tä koskeva päätös 24.10.1997 dnro 6/359/96).

Markkinaoikeus katsoo olevan todennäköistä, että suuremmista tilausmääristä koituu myyjäyhtiölle kustannussäästöjä. Aina Group Oyj:n esittämissä selvityksissä ei ole kuitenkaan konkreettisesti osoitettu, miksi määräalennustaulukkoon on valittu juuri edellä mainitut alennuksiin oikeuttavien vuosiostojen määrät ja niitä vastaavat alennusprosentit.

Aina Group Oyj on vedonnut määräalennusjärjestelmänsä hyväksyttävyyden tueksi siihen, että Hämeen Puhelin Oy on saavuttanut tilaajayhteyksiä vuokraavan asiakkaan vuokraamien tilaajayhteyksien lukumäärään sekä lisäksi erityisesti tilaajayhteyksien rakentamiseen ja ylläpitoon perustuvia kustannussäästöjä.

Markkinaoikeus toteaa, että Hämeen Puhelin Oy:n saavuttamiin kustannussäästöihin viittaavat laskelmat sekä muilta osin riittävästi perustelematta jääneet väitteet saavutetuista säästöistä eivät kuitenkaan osoita kysymyksessä olevan määräalennusjärjestelmän kustannusvastaavuutta. Aina Group Oyj:n ei ole katsottava esittäneen perusteluja sille, miten kustannussäästöt ovat tosiasiallisesti kasvaneet vuokrattujen tilaajayhteyksien lukumäärän kasvaessa.

Kokonaan selvittämättä on jäänyt sekin, miten kyseisten kustannussäästöjen heijastuminen voimassa olleeseen määräalennusjärjestelmään olisi ollut Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin kilpailijoiden kannalta tarkasteltuna taloudellisesti perusteltua.

Asiassa on katsottava myös jääneen osoittamatta, miten määräalennusjärjestelmän kustannusvastaavuus olisi ollut perusteltavissa tilaajayhteyksien rakentamisen kulujen takaisinmaksamisella.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Aina Group Oyj ole pystynyt osoittamaan sellaista objektiivista taloudellista perustetta, jolla voitaisiin perustella kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän edellä todettu rakenne.

4.3.4 Menettelyn tosiasiallisten vaikutusten arviointi

Aina Group Oyj on kiistänyt määräävän markkina-aseman väärinkäytön myös sillä perusteella, että myönnetyillä määräalennuksilla ei ole ollut käytännön vaikutuksia kilpailuun. Aina Group Oyj:n mukaan mahdolliset kilpailuvaikutukset olisivat ylipäänsä voineet koskea vain yksityisasiakkaiden palvelujen tarjontaa. Tältäkään osin kilpailua ei olisi Hämeen Puhelin Oy:stä riippumattomista syistä kuitenkaan syntynyt ennen syksyä 2002, jolloin yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymämarkkina on varsinaisesti syntynyt. Väitetyllä kilpailunrajoituksella ei ole voinut olla vaikutusta olemattomiin ADSL-liittymien markkinoihin vuonna 2000, ja vuonna 2001 ADSL-markkinat ovat olleet hyvin alkuvaiheessa ja toimitettujen liittymien määrät niin pieniä, että väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutus on joka tapauksessa ollut myös kyseisenä vuonna hyvin pieni.

Aina Group Oyj:n mukaan muiden palveluoperaattoreiden halukkuus tulla tarjoamaan yksityisasiakkaiden puheenvälitykseen liittyviä palveluja Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella on ollut yhtiöstä riippumattomista syistä olematonta. Vastaavilla markkinoilla ei ole ollut kilpailua muuallakaan Suomessa ja markkinoiden suunta on ollut laskeva. Palvelun tuottamisen kustannukset ovat olleet niin korkeat, että Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa ei kilpailua ole ylipäänsä voinut syntyä. Osoituksena tästä on muun ohella se, että kilpailevaa verkkoa Hämeen Puhelin Oy:n alueella hallinnut verkko-operaattori ei ole keskittimestään huolimatta ryhtynyt siellä näitä palveluja tarjoamaan. Lisäksi yksityisasiakkailla on ollut mahdollisuus kilpailuttaa muun ohella kauko- ja ulkomaanpuheluliikenteensä, mikä on osaltaan edelleen pienentänyt tarkastelun kohteena olevan määräalennusjärjestelmän merkitystä tämän sektorin kilpailulle.

Aina Group Oyj:n mukaan tarkasteltavana olevalla määräalennusjärjestelmällä ei ole voinut olla vaikutusta myöskään yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelujen tarjontaan, koska Hämeen Puhelin Oy on toiminut kyseisillä markkinoilla ainoastaan osakkuusyhtiönsä Telekolmio Oy:n tai kilpailevien palveluoperaattoreiden kautta eikä mikään näistä toimijoista ole hyötynyt määräalennuksista.

Kilpailuviraston mukaan Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin saamat alennukset ovat antaneet sille mahdollisuuden hinnoitella tilaajayhteyksien avulla vähittäismarkkinoilla tarjottavat palvelut kilpailijoita matalammalle tasolle. Tämä on markkinoiden erityispiirteiden vuoksi johtanut siihen, että kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuudet Hämeen Puhelin Oy:n alueella ovat kaventuneet tai että kilpaileva operaattori on päättänyt olla tulematta markkinoille. Kilpailuviraston esityksen mukaan tällaisia vähittäismarkkinoilla tarjottavia palveluita ovat paitsi laajakaistaiset internetpalvelut, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelut.

Markkinaoikeus toteaa menettelyn tosiasiallisten vaikutusten osalta seuraavan.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteennäyttämiseksi riittää, että osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua, tai toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan sillä tavoin (asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II-4071, 239 kohta).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kilpailusuhteessa olevien kauppakumppaneiden syrjintää voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä heti siitä hetkestä alkaen, kun määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen on kyseessä olevaan tapaukseen liittyvissä olosuhteissa omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen kyseisten kauppakumppaneiden välillä. Tällaisessa tilanteessa ei voida edellyttää lisäksi näyttöä yksittäisten kauppakumppaneiden kilpailuaseman tosiasiallisesta, määrällisesti esitettävissä olevasta heikentymisestä (asia C-95/04 P, British Airways v. komissio, tuomio 15.3.2007, Kok., s. I-2331, 145 kohta).

Edellä mainitun perusteella määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ei tarvitse esittää selvitystä tosiasiallisesta kilpailun rajoittumisesta. Kilpailuviraston on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että tarkasteltavana oleva määräalennusjärjestelmä on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.

Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjottavia palveluita ovat yhtäältä yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavat palvelut ja laajakaistaiset internetliittymät (muun muassa ADSL-liittymät) sekä toisaalta yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelut.

Aina Group Oyj:n mukaan Hämeen Puhelin Oy on tarkastelun kohteena olevalla ajanjaksolla vuokrannut tilaajayhteyksiä oman palveluoperaattorinsa lisäksi kuudelle muulle palveluoperaattorille. Näistä Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on ollut ainoa, joka on tarjonnut paikallisia puheenvälitykseen liittyviä palveluja yksityisasiakkaille. Muut tilaajayhteyksiä vuokranneet palveluoperaattorit ovat tarkastelun kohteena olevalla ajanjaksolla käyttäneet vuokraamiaan tilaajayhteyksiä yritysasiakkaiden palvelujen tarjoamiseen. Jakson loppupuolella kilpailevat palveluoperaattorit ovat ryhtyneet käyttämään tilaajayhteyksiä myös yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymäpalvelujen tarjoamiseen.

Edellä sanotusta voidaan päätellä, että kysyntää tilaajayhteyksien vuokraukseen yritysasiakkaiden palvelujen tarjontaa varten on ollut Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella koko Kilpailuviraston esityksen kohteena olevan ajanjakson vuosina 2000?2002. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että Hämeen Puhelin Oy:n omalla palveluoperaattorilla olisi ollut este halutessaan päästä tarjoamaan yritysasiakkaiden palveluja sen perinteisellä toimialueella.

Yksityisasiakkaiden palvelujen osalta Aina Group Oyj on edellä todetun mukaisesti esittänyt, että kilpailijat ovat tulleet markkinoille vasta vuoden 2002 loppupuolella ja tällöinkin siis ainoastaan laajakaistaliittymäpalvelujen osalta.

Aina Group Oyj on esittänyt selvityksenään muun ohella Tilastokeskuksen julkisen tilaston ”Televiestintäliittymien määrä Suomessa nelinkertaistui 20 vuodessa”. Markkinaoikeus toteaa, että tilastosta ilmenee yhtäältä laajakaistaliittymien jatkuvasti nouseva määrä Suomessa vuosina 2001?2008 sekä toisaalta se, että liittymämäärän kasvu on lähtenyt liikkeelle jo ainakin vuonna 2001.

Aina Group Oyj on asian suullisessa käsittelyssä esittänyt, että laajakaistaliittymämarkkinan kasvu on Suomessa lähtenyt liikkeelle suurista keskuksista, minkä jälkeen se on noin vuoden kuluttua eli vuoden 2002 loppupuolella siirtynyt Hämeenlinnan kaltaisiin kaupunkeihin. Toisaalta Aina Group Oyj on myös esittänyt, että Hämeen Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on vuokrannut tilaajayhteyksiä omien asiakkaidensa laajakaistaliittymiä varten ainakin vuoden 2002 alusta ja mahdollisesti jo vuonna 2001.

Markkinaoikeus katsoo asiassa tulleen osoitetuksi, että ainakin potentiaalista kysyntää laajakaistaliittymille yksityisasiakkaiden keskuudessa ja siten tilaajayhteyksien vuokraukseen myös tätä tarkoitusta varten on ollut Hämeen Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella olemassa ainakin jo vuonna 2001.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kilpailevat palveluoperaattorit olisivat tarkasteltavana olevana ajanjaksona olleet potentiaalisestikaan kiinnostuneita vuokraamaan tilaajayhteyksiä yksityisasiakkaiden puhelinliittymiä varten markkinatilanteessa, jossa asiakkailla on muun ohella ollut mahdollisuus kilpailuttaa kauko- ja ulkomaanpuheluliikenteensä muilla tavoilla. Konkreettista selvitystä ei tältä osin ole esitetty siitä, millä tavalla Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmä on tällä sektorilla ylipäänsä voinut olla omiaan vaikuttamaan kolmansien palveluoperaattoreiden toiminnan suunnitteluun ja toimintaan sanotulla toimialueella.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on riittävällä tavalla osoitettu, että puheena oleva määräalennusjärjestelmä on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen yritysasiakkaiden palvelujen tarjonnassa koko esityksen kohteena olevan ajanjakson ajan vuosina 2000?2002 sekä yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymien tarjonnassa vuosina 2001?2002. Sen sijaan riittävää selvitystä ei ole esitetty siitä, että järjestelmä olisi ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavien palvelujen tarjonnassa.

4.3.5 Hämeen Puhelin Oy:n tietoisuus määräalennusjärjestelmänsä lain vastaisuudesta

Aina Group Oyj on vedonnut vielä siihen, että se on ollut osa paikallisten puhelinyhtiöiden muodostamaa Finnet-liittoa vuoden 2002 loppuun saakka. Finnet-liiton tehtävänä on ollut jäsenyhtiöiden opastaminen lainsäädäntöön liittyvissä asioissa ja vastaavasti Hämeen Puhelin Oy:n hallinto on ollut hyvin kevyt. Tarkastelujaksolle on lisäksi sattunut useita Hämeen Puhelin Oy:lle työläitä muutoksia.

Aina Group Oyj:n mukaan alennukset ovat perustuneet vilpittömässä mielessä ja kehittymättömän kustannuslaskennan tuottaman tiedon varassa tehtyihin päätöksiin eikä alennuksiin ole hinnaston julkaisemisen jälkeen tätä ennen viranomaisten, kilpailijoiden tai asiakkaiden taholta puututtu, mistä syystä Hämeen Puhelin Oy:llä on ollut syytä olettaa, että alennukset ovat olleet kohtuullisia ja säännösten mukaisia.

Markkinaoikeus toteaa, että määräävässä markkina-asemassa oleva yhtiö on suoraan kilpailunrajoituslain nojalla vastuussa siitä, ettei sen hinnoittelu ole kohtuutonta tai kilpailua rajoittavaa. Esimerkiksi määräalennusjärjestelmän osalta yhtiön vastuu alkaa siitä hetkestä, jolloin kyseinen alennusjärjestelmä otetaan käyttöön.

Hämeen Puhelin Oy:n on täytynyt olla tietoinen määräävästä asemastaan tilaajayhteyksien markkinalla perinteisellä toimialueellaan ja näin ollen myös kilpailunrajoituslain mukaisesta erityisvelvollisuudestaan noudattaa tasapuolista ja kilpailua vääristämätöntä hinnoittelujärjestelmää.

Hämeen Puhelin Oy:n on täytynyt ymmärtää, että sen omaa palveluoperaattoria suosiva hinnoittelu on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa sen perinteisellä toimialueella.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva kielto on tullut kilpailunrajoituslakiin vuonna 1992. Lähtökohtana on, että yritysten on tunnettava kilpailulainsäädännön sisältö. Tietämättömyys lain kielloista tai kilpailuoikeudellisesta oikeuskäytännöstä ei poista tai vähennä teon moitittavuutta.

Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Aina Group Oyj:n vetoamille seikoille ei voida antaa merkitystä arvioitaessa Hämeen Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

4.3.6 Johtopäätös Hämeen Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että puheena olevalla määräalennusjärjestelmällä on syrjitty kilpailevia palveluoperaattoreita myöntämällä Hämeen Puhelin Oy:n omalle palveluoperaattorille etuja, jotka eivät ole perustuneet objektiiviseen taloudelliseen perusteeseen. Kustannusvastaamaton määräalennusjärjestelmä on ollut omiaan vaikeuttamaan yhtäältä kilpailijoiden toimintaa yritysasiakkaiden palvelujen tarjonnassa vuosina 2000?2002 sekä yksityisasiakkaiden laajakaistapalvelujen tarjonnassa vuosina 2001?2002.

Hämeen Puhelin Oy:n on näin ollen katsottava edellä todetuin tavoin käyttäneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla väärin määräävää markkina-asemaansa soveltamalla kohtuutonta tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ajanjaksolla 1.1.2000?31.12.2002.

5 Seuraamusmaksuarviointi

5.1 Seuraamusmaksun määrääminen Aina Group Oyj:lle

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4?7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain pääsääntönä siten on, että kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan syyllistyneelle elinkeinonharjoittajalle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 12) on kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin säännökseen seuraamusmaksun määräämisestä liittyen todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.

Markkinaoikeus on edellä katsonut Hämeen Puhelin Oy:n käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ajanjaksolla 1.1.2000?31.12.2002.

Hämeen Puhelin Oy:n menettely on siten kestänyt kolme vuotta ja se on kattanut asiassa määritetyn merkityksellisen maantieteellisen markkinan eli Hämeen Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen kokonaisuudessaan. Asiassa on ollut kyse paikallisen verkko-operaattorin menettelystä, jonka on katsottu olleen omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa loppuasiakasmarkkinoilla. Menettely ei siten ole ollut alueellisesti tai ajallisesti rajattua. Hämeen Puhelin Oy:n menettelyä ei siten lähtökohtaisesti ole pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole vastoin Aina Group Oyj:n asiassa esittämää muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

Asiassa on riidatonta, että puheena olevasta Hämeen Puhelin Oy:n menettelystä vastaa Aina Group Oyj.

5.2 Seuraamusmaksun suuruus

5.2.1 Arvioinnin lähtökohdat

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Niin sanotun normaaliasteikon puitteissa seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle tämän edellisen vuoden liikevaihdosta riippumatta (KHO 2009:83, kohta 1161).

Kilpailuvirasto on esittänyt, että Aina Group Oyj:lle määrätään 75.000 euron seuraamusmaksu. Kilpailuviraston asian suullisessa käsittelyssä esittämän mukaan seuraamusmaksun määrässä on otettu huomioon se, että tarkastelun kohteena olevalla määräalennusjärjestelmällä on ollut vain vähäisiä konkreettisia vaikutuksia.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä todettu Hämeen Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän syrjivä luonne on ollut ilmeinen. Hämeen Puhelin Oy:n on täytynyt ymmärtää, että sen omaa palveluoperaattoria suosiva hinnoittelu on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa sen perinteisellä toimialueella.

Aina Group Oyj:n asian suullisessa käsittelyssä ilmoittaman mukaan HPO-yhtymä Oyj:n kokonaisliikevaihto on vuonna 2002 ollut 49,43 miljoonaa euroa, mistä Hämeen Puhelin Oy:n osuus on ollut 19,64 miljoonaa euroa. HPO-yhtymä Oyj:n/Hämeen Puhelin Oy:n tilaajayhteysvuokrauksen liikevaihto on vuonna 2002 ollut arviolta noin 4,5 miljoonaa euroa. Kyseisellä toimialueella olleesta määräävästä markkina-asemasta ja kiinteän tilaajayhteysverkon hallinnasta johtuen Hämeen Puhelin Oy:llä on kuitenkin ollut mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi kilpailuun ja markkinoiden toimivuuteen kyseessä olevien tukkumarkkinoiden ohella myös tilaajayhteysverkon avulla tarjottavien lopputuotteiden markkinoilla.

Aina Group Oyj:n mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättämistä tai pienentämistä puoltavat erityisesti asian käsittelyyn kulunut aika, väitetyn kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten puuttuminen, Aina Group Oyj:n oma pyrkimys aktiivisesti selvittää asiaa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sekä viranomaisten päätöksen jälkeen hinnoitteluun tehdyt muutokset.

5.2.2 Asian käsittelyyn kulunut aika

Aina Group Oyj on vedonnut asiassa muun ohella siihen, että asian käsittely on ollut Kilpailuvirastossa pysähdyksissä vuosina 2003?2007 lähes neljän vuoden ajan, mikä on viitannut siihen, ettei Kilpailuvirasto ole pitänyt asian selvittämistä tärkeänä. Aina Group Oyj:llä on ollut näin pitkän ajan jälkeen ja asian passiivisen käsittelytavan seurauksena perusteltu syy olettaa, ettei Kilpailuvirasto ryhdy asiassa enempiin toimenpiteisiin.

Kilpailuviraston mukaan asian pitkittynyt käsittely on johtunut siitä, että käsillä olevassa tapauksessa käyttäytymistä on muutettu 1.1.2003 alkaen viranomaisten puututtua Hämeen Puhelin Oy:n hinnoitteluun. Tästä syystä Kilpailuvirasto on käyttänyt resurssejaan sellaisiin tapauksiin, joissa kilpailua rajoittavaa toimintaa on jatkettu ja jotka ovat vaatineet kiireellisiä selvitystoimenpiteitä.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n mukaan, jos asia koskee hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määräämistä, hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi ottaa ratkaisussaan huomioon, että asian käsittely on viivästynyt ja loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määrää tai poistaa sen kokonaan.

Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 233/2008 vp s. 34) mukaan pykälässä tarkoitettu hallinnollinen taloudellinen seuraamus olisi esimerkiksi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu kilpailunrikkomismaksu.

Oikeudenkäynnin kestoa ja viivästymistä tulisi lainkohdan esitöiden (HE 233/2008 vp s. 5, 6, 34 ja 35) mukaan arvioida vastaavasti kuin ihmisoikeustuomioistuimessa sovellettaessa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Asian käsittelyn alkamisajankohdan suhteen on todettu ratkaisevaa olevan, missä vaiheessa asianosainen tulee tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta. Viivästymistä arvioitaessa tulisi ottaa käsittelyn keston lisäksi huomioon erityisesti asian vaikeusaste, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta käsittelyssä sekä asian merkitys asianosaisille. Esitöissä on edelleen todettu, että kyseenalaisina on pidetty erityisesti sellaisia pitkähköjä ajanjaksoja, jolloin asian käsittely ei ole lainkaan edennyt tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Puutteellisista resursseista tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät yleensä poista valtion vastuuta.

Puheena olevan asian käsittely on saadun selvityksen mukaan edennyt Kilpailuvirastossa siten, että asiaa koskeva toimenpidepyyntö on toimitettu Kilpailuvirastolle 24.10.2002, minkä jälkeen Kilpailuvirasto on 8.11.2002 tehnyt Hämeen Puhelin Oy:lle sen määräalennusjärjestelmää koskevan selvityspyynnön. Hämeen Puhelin Oy on antanut selvityksensä 25.11.2002. Kilpailuvirasto on 5.9.2003 tehnyt Hämeen Puhelin Oy:lle uuden selvityspyynnön, johon Hämeen Puhelin Oy on vastannut 10.10.2003. Kilpailuvirasto on edelleen 27.11.2003 tehnyt Hämeen Puhelin Oy:lle selvityspyynnön, johon Hämeen Puhelin Oy on vastannut 17.12.2003 toimitetulla lisäselvityksellä. Hämeen Puhelin Oy on edelleen toimittanut Kilpailuvirastolle tietoa tilaajayhteyksien määristä vuosilta 2003 ja 2004 sähköpostitse 14.6.2007 vastauksena Kilpailuviraston 11.6.2007 lähettämään sähköpostiin. Kilpailuvirasto on toimittanut Aina Group Oyj:lle esitysluonnoksen seuraamusmaksun määräämiseksi 5.9.2007, johon yhtiö on antanut vastineen 3.10.2007. Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on saapunut markkinaoikeuteen 23.10.2007.

Vaikka Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle on tehty kilpailunrajoituslaissa säädetyssä viiden vuoden määräajassa, ei ole estettä arvioida sitä, onko asian käsittely viivästynyt hallintolainkäyttölain 53 a §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kilpailuviraston Hämeen Puhelin Oy:lle toimittamassa selvityspyynnössä 27.11.2003 on todettu muun ohella, ettei Hämeen Puhelin Oy ole aikaisemmassa selvityksessään antanut määräalennusjärjestelmälleen tarkkoja kilpailuoikeudellisesti ja objektiivisesti hyväksyttävissä olevia todellisiin kustannussäästöihin perustuvia selvityksiä ja että näyttötaakka alennusperusteiden kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävistä syistä on elinkeinonharjoittajalla.

Markkinaoikeus katsoo, että Hämeen Puhelin Oy tai Aina Group Oyj on tullut tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta hallintolainkäyttölain 53 a §:n edellä mainituissa esitöissä tarkoitetulla tavalla jo kyseisen 27.11.2003 päivätyn selvityspyynnön saatuaan ja siis jo huomattavasti ennen esitysluonnoksen tiedoksi saamista. Asian käsittely on tästä ajankohdasta lukien kestänyt jo lähes seitsemän vuotta.

Kyseessä oleva kilpailunrajoitus on ollut laadultaan, laajuudeltaan ja kestoajaltaan suhteellisen selkeä ja siihen on ollut osallisena vain yksi yhtiö. Asian selvittäminen ei ole ollut erityisen laajaa. Asian käsittelyn pitkää kestoa ei voida perustella asian monimutkaisuudella.

Asian käsittelyn viivästymisen ei voida katsoa johtuneen Hämeen Puhelin Oy:n tai Aina Group Oyj:n toiminnasta. Yhtiöt ovat toimittaneet niiltä pyydetyt selvitykset kohtuullisen ajan kuluessa.

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan kilpailunrajoituksen päättyneen jo 31.12.2002 sekä esitetyn seuraamusmaksun määrän pienuus, ei asian käsittelyn viivästyksellä voida katsoa olleen taloudellisesti ratkaisevaa merkitystä Hämeen Puhelin Oy:n tai Aina Group Oyj:n taikka muiden tahojen toiminnan kannalta. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva ratkaisu on kuitenkin luonteeltaan lähtökohtaisesti huomattavan merkityksellinen paitsi käsittelyn kohteena olevalle yhtiölle, myös kolmansille kilpailunrajoituksen vaikutuksen piirissä oleville tahoille.

Kun otetaan huomioon asian käsittelyyn Kilpailuvirastossa liittynyt usean vuoden mittainen jakso, jolloin asian käsittelyn ei voida katsoa suhteessa Hämeen Puhelin Oy:öön tai Aina Group Oyj:öön lainkaan edenneen, sekä muut edellä mainitut seikat, markkinaoikeus katsoo, että asian lähes seitsemän vuotta kestänyt käsittely on viivästynyt ja loukkaa Aina Group Oyj:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Markkinaoikeus katsoo, että viivästynyt käsittely ei anna aihetta poistaa seuraamusmaksua kokonaan, mutta se on otettava huomioon seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

5.2.3 Kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten merkitys

Kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta siihen ryhtyneelle aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen eivät ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa seuraamusmaksun suuruuteen.

Kilpailuvirasto ei ole puheena olevassa asiassa esittänyt konkreettista selvitystä kilpailunrajoituksen johdosta aiheutuneen vahingon määrästä tai tosiasiallisista vaikutuksista kilpailulle.

Kilpailuvirasto on esittänyt asiassa suuntaa-antavan laskelman Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin määräalennusten muodossa saamasta perusteettomasta hyödystä. Laskelman mukaan perusteettoman hyödyn määrä on ollut yli miljoona euroa vuodessa.

Ottaen huomioon edellä jaksossa 4.3.4 todetun markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston esitykseen sisältyvä hyötylaskelma, joka perustuu suurelta osin Hämeen Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin yksityisasiakkaiden paikallisten puheenvälityspalvelujen tarjoamiseen vuokraamien tilaajayhteyksien määrään, ei heijasta markkinoiden tosiasiallista kilpailutilannetta. Hämeen Puhelin Oy:n kilpailunrajoituksesta saaman hyödyn on siten todellisuudessa täytynyt jäädä huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienemmäksi. Sanottu on otettava huomioon seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

5.2.4 Hämeen Puhelin Oy:n tai Aina Group Oyj:n omien toimien merkitys

Aina Group Oyj on katsonut, että seuraamusmaksuarvioinnissa olisi otettava huomioon se seikka, että Hämeen Puhelin Oy on aloittanut hinnoittelunsa uudistamisen yhdessä Viestintäviraston kanssa jo ennen Kilpailuviraston ensimmäisen, 8.11.2002 päivätyn selvityspyynnön lähettämistä. Hämeen Puhelin Oy on liittänyt uudistetun, 1.1.2003 voimaan tulleen hinnastonsa jo Kilpailuvirastolle 21.11.2002 lähettämäänsä selvitykseen. Hämeen Puhelin Oy on siten tehnyt muutokset hinnoitteluunsa ennen kilpailuviranomaisten yhteydenottoa.

Markkinaoikeus katsoo, ettei sanotulla ole kuitenkaan seuraamusmaksua alentavaa merkitystä, kun kilpailunrajoituksesta luopuminen on tapahtunut viranomaispäätöksen jälkeen eikä Hämeen Puhelin Oy:n toimesta omaehtoisesti. Merkitystä ei tässä arvioinnissa ole sillä, että hinnoittelun muutokseen on ryhdytty Viestintäviraston eikä Kilpailuviraston selvitysten johdosta.

Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että Hämeen Puhelin Oy ja Aina Group Oyj olisivat toimineet asiassa suhteessa Viestintävirastoon ja Kilpailuvirastoon siinä määrin omaehtoisesti, että tämä olisi otettava huomioon seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

Huomioon ei seuraamusmaksuharkinnassa voida vastoin Aina Group Oyj:n esittämää ottaa myöskään asiassa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrää.

5.2.5 Johtopäätös
Kun otetaan huomioon Hämeen Puhelin Oy:n kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika sekä muut edellä mainitut seikat, markkinaoikeus katsoo, että Aina Group Oyj:lle on määrättävä 60.000 euron suuruinen kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu eli kilpailunrikkomismaksu.

6 Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Aina Group Oyj:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä.

V MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää Aina Group Oyj:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 60.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää Aina Group Oyj:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

VI MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin (318/2004) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Jaakko Ritvala, Nora Steiner-Forsberg ja Sami Rautiainen sekä asiantuntijajäsen Janne Holopainen.