6.7.2010

I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 Kilpailuviraston esitys

1.1 Vaatimukset

Kilpailuvirasto on markkinaoikeuteen 24.5.2007 saapuneessa esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää Oulun Puhelin Oyj:lle (nykyisin Oulun Puhelin Holding Oyj) 100.000 euron kilpailunrikkomismaksun.

1.2 Perusteet

1.2.1 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Oulun Puhelin Oyj on ollut 1.1.2001?31.12.2002 kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslain) 3 §:n 2 momentissa (480/1992) tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla.

Oulun Puhelin Oyj on käyttänyt sanottuna ajanjaksona määräävää markkina-asemaansa väärin soveltamalla kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitettua kohtuutonta ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä.

Tilaajayhteyksien vuokrauksesta

Televerkon vuokrauksessa kilpaileville operaattoreille on useimmiten kyse kiinteän verkon tilaajayhteyksistä. Viestintämarkkinalain 2 §:n 10 kohdan mukaisesti tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Käytännössä määritelmä tarkoittaa esimerkiksi yhteyttä, jonka asiakkaan puoleinen pää on joko asiakkaan tiloissa tai sen niin sanotussa ristikytkentätelineessä. Tilaajayhteys yhdistää siten käyttäjän liittymän ja puhelinkeskuksen tai keskittimen, jolla tarkoitetaan laitetta, joka kanavoi yksittäisten tilaajajohtojen liikenteen keskukseen vievälle johdolle. Yhteyden teknisellä toteuttamistavalla ei ole määritelmän kannalta merkitystä vaan oleellisia ovat yhteyden päätepisteitä ja viestien ohjaamattomuutta koskevat tunnusmerkit. Paikallisverkoissa yhteydet on yleensä rakennettu kuparisista johdoista, ja yksi tilaajayhteys muodostuu kahden johdon kuparijohtoparista.

Suomessa toimii 43 paikallisverkon operaattoria, jotka hallitsevat perinteisen toimialueensa tilaajayhteyksiä. Perinteisellä toimialueella tarkoitetaan sitä maantieteellistä aluetta, jolla kullakin paikallisoperaattorilla on ollut rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti.

Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjotaan esimerkiksi erilaisia puheensiirto- ja laajakaistayhteyspalveluja. Kiinteän puhelinverkon puheensiirtopalvelujen merkitys on Suomessa viime vuosina vähentynyt. Laajakaistayhteyksien kysyntä sen sijaan on kasvanut voimakkaasti. Laajakaistayhteyksiä loppukäyttäjille tarjoavat usein myös muut operaattorit kuin kunkin alueen perinteinen toimija. Tästä syystä tilaajayhteyksien saatavuuden merkitys on entisestään korostunut.

Tilaajayhteyksiä voidaan vuokrata paikallisverkon operaattoreilta joko O-laatuisina (Ordinary) tai S.O-laatuisina (Special Ordinary). O-laatuisella tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanotun tavanomaisen laadun tilaajayhteyttä, joka vastaa laatutasoltaan puheliikenteeseen tarkoitettua johtoparia. S.O-laatuisella tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanottua erikoislaadun tilaajayhteyttä, joka useimmin toteutetaan valikoidulla metallijohtimisen kaapelin johdinparilla. S.O-laatuinen tilaajayhteys on tarkoitettu nimenomaan dataliikenteen siirtoon esimerkiksi ADSL-menetelmällä. Myöhemmin myös O-laatuisia tilaajayhteyksiä on alettu käyttää ADSL-siirtoon.

Laajakaistayhteyksien kysynnän kasvun myötä palveluoperaattorit ovat alkaneet vuokrata paikallisoperaattorilta paitsi tilaajayhteyksiä, myös tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten. Tilaajayhteyden välityskykyä voidaan vuokrata tilanteessa, jossa loppuasiakkaalla on jo samaa tilaajayhteyttä koskeva voimassa oleva liittymäsopimus. Tällöin on mahdollista vuokrata tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöön laajakaistayhteyden toteuttamiseksi.

Tilaajayhteyksien vuokraus on välttämätöntä, jotta kilpailevat palveluoperaattorit voisivat tarjota palveluitaan tilaajayhteyksiä hallitsevan verkko-operaattorin perinteisellä toimialueella. Tilaajayhteyksiä hallitseva yritys voi teknisesti ja taloudellisesti hallita lähes kaikkien telepalveluiden tarjontaa.

Tilaajayhteyksien kysyntä tukkutasolla on johdettua kysyntää. Palveluoperaattoreiden tarve saada käyttöönsä tilaajayhteyksiä määräytyy sen mukaan, kuinka suuri on loppuasiakkaiden määrä.

Puheensiirtopalvelujen, yritysten puhe- ja dataratkaisujen toimittamisen sekä laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoiden kilpailutilanteen kannalta on keskeistä, että kilpailevat palveluoperaattorit saavat tilaajayhteyksiä käyttöönsä kohtuullisin ehdoin. Mikäli kohtuuhintaisia tilaajayhteyksiä ei ole saatavilla, markkinat ovat kokonaisuudessaan alueen perinteisen toimijan hallussa eikä kilpailijoilla ole mahdollisuutta tarjota alueen loppukäyttäjille vaihtoehtoisia palveluita. Tilaajayhteyksien kohtuuhintainen ja syrjimätön saatavuus kannustaa myös kilpailevia operaattoreita investoimaan omiin verkkoratkaisuihin DSL-verkon osalta.

Merkitykselliset tuotemarkkinat

Käsillä olevassa tapauksessa on kyse televerkon vuokrauksesta kilpaileville operaattoreille. Vuokrattavana tuotteena ovat kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

Jo rakennetun tilaajayhteysverkon korvaaminen uudella vastaavalla tilaajayhteysverkolla ei yleensä ole taloudellisesti mielekästä. Kilpailevien verkkojen rakentaminen on rajoittunut pääasiassa suuryritysten käyttöön tarkoitettujen 2 Mbit/s ja sitä suuremman kapasiteetin yhteyksiin. Tilaajayhteysverkon rakentamiskulut ovat niin huomattavat, että uuden teleyrityksen on taloudellisesti mielekästä lähteä tarjoamaan tilaajayhteyksiä ohi alueella toimivan perinteisen teleyrityksen ainoastaan sellaisille asiakkaille, joiden liikennemäärät ovat huomattavan suuria. Useimpien loppukäyttäjien kuten yksityisasiakkaiden sekä pienten ja keskisuurten yritysasiakkaiden liikennemäärät ovat niin pieniä, että tilaajayhteysverkon rakentamiseksi tarvittavia investointeja ei ole mahdollista saada kohtuullisen ajan kuluessa katettua odotettavissa olevalla tuotolla.

Ei ole olemassa vaihtoehtoista tekniikkaa, joka vastaisi ominaisuuksiltaan riittävästi kiinteää tilaajayhteysverkkoa. Tulevaisuudessa tilaajayhteysverkon korvaaminen vaihtoehtoisella tekniikalla saattaa olla mahdollista esimerkiksi kaapelitelevisioverkon tai erilaisten langattomien ratkaisujen avulla toteutettujen tilaajayhteyksien avulla. Toistaiseksi markkinoilla ei kuitenkaan ole tarjolla riittävän täydellisiä substituutteja perinteiselle, metallijohtimien avulla toteutetulle tilaajayhteysverkolle. Nyt käsillä olevan tapauksen tarkastelu kohdistuu vuosille 2001–2002, jolloin korvaavia ratkaisuja ei ole ollut lainkaan saatavilla.

Euroopan yhteisöjen komissio on Deutsche Telekom AG:tä koskeneessa päätöksessään 21.5.2003 (EYVL 2003 L 263/9) pitänyt merkityksellisinä tukkutason markkinoina paikallisen televerkon käyttöoikeusmarkkinoita, jotka ovat muodostuneet tilaajajohtojen muodostamista loppuasiakasyhteyksistä. Komissio ei ole päätöksessään jakanut kapea- ja laajakaistapalveluja erillisiksi tuotemarkkinoiksi televerkon käyttöoikeusmarkkinoiden osalta.

Kilpailuneuvosto on tilaajayhteyshinnoittelua koskeneissa 18.5.2001 antamissaan päätöksissä dnro 150/690/1999, dnro 14/690/2000 ja dnro 15/690/2000 sekä korkein hallinto-oikeus vastaavasti 22.4.2002 antamissaan päätöksissä taltio 941 ja taltio 942 todennut, että tapauksissa merkitykselliset tuotemarkkinat ovat muodostuneet kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoista lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet, että kiinteiden tilaajayhteyksien markkinat eivät jakaudu toisistaan erillisiin suuryritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä kuluttajien markkinasegmentteihin.

Asiassa on siten pidettävä merkityksellisinä tuotemarkkinoina kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoita lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille on katsottava kuuluvaksi sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokraus.

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat tilaajayhteyksien osalta jakautuneet Suomessa alueellisesti. Markkina-alueet noudattelevat pääasiallisesti kiinteitä paikallisia puhelupalveluja tarjoavien yritysten aiempia toimialuerajoja eli kiinteän puhelinverkon kattamaa aluetta.

Mikäli kilpaileva palveluoperaattori haluaa tarjota esimerkiksi laajakaista- tai puhelupalvelujaan kiinteän tilaajayhteysverkon välityksellä Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella, tilaajayhteydet tarvitaan juuri siltä alueelta. Oulun Puhelin Oyj:n perinteisen toimialueen tilaajayhteyksiä ei ole mahdollista korvata jonkin toisen alueen tilaajayhteyksillä tai tilaajayhteystuotteilla. Kilpailu on siis alueellisesti rajoittunut kattamaan Oulun Puhelin Oyj:n kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat edellä mainituissa päätöksissään katsoneet, että merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina oli pidettävä sitä toimialuetta, jolla kullakin yhtiöllä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Euroopan yhteisöjen komission edellä mainitussa päätöksessä on todettu maantieteellisten markkinoiden kattavan sen alueen, jolle Deutsche Telekom AG oli aikaisemman yksinoikeutensa turvin rakentanut kattavan tilaajayhteysverkon.

Asiassa on siten pidettävä merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina aluetta, jolla Oulun Puhelin Oyj:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (jäljempänä Oulun Puhelin Oyj:n perinteinen toimialue).

Oulun Puhelin Oyj:n määräävä markkina-asema

Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan.

Viestintäviraston linjauksista ilmenee, että Oulun Puhelin Oyj:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on säilynyt yli 95 prosentissa myös kilpailun vapautumisen jälkeen. Muut yritykset eivät ole rakentaneet maantieteellisesti kattavaa tilaajayhteysverkkoa Oulun Puhelin Oyj:n perinteiselle toimialueelle. Liikenneministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön vuosina 1997?2002 antamien huomattavaa markkinavoimaa koskevien päätösten mukaan Oulun Puhelin Oyj:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa sen perinteisellä toimialueella on ollut yli 90 prosenttia koko mainitun ajanjakson.

Koska Oulun Puhelin Oyj on ainoa yritys, jolla on koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko, sillä on mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä paikalliseen televerkkoon tällä alueella. Mikäli kilpailevat palveluoperaattorit haluavat tarjota esimerkiksi puheensiirto- tai laajakaistapalveluja Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella, niiden on välttämätöntä saada käyttöönsä paikallisverkon tilaajayhteyksiä. Oulun Puhelin Oyj:n verkon kanssa päällekkäisen ja alueellisesti koko Oulun Puhelin Oyj:n perinteisen toimialueen kattavan verkon rakentaminen ei ole taloudellisesti mielekästä. Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteysverkko muodostaa niin sanotun pullonkaulatekijän kaikkien kiinteää verkkoa hyödyntäen tarjottavien loppukäyttäjäpalvelujen tarjoamiseksi sen perinteisellä toimialueella.

Oulun Puhelin Oyj:llä on siten määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella.

Tarkasteltavana oleva menettely

Oulun Puhelin Oyj on antanut tilaajayhteyksiensä vuokrista vuotuiseen kokonaislaskutukseen perustuvia määräalennuksia. Alennus on maksettu takautuvasti edelliseltä vuodelta ostohyvityksenä.

1.1.2001 voimaan tulleen hinnaston mukaiset määräalennukset oli porrastettu seuraavasti:

• 168.200 euroa / 2 prosenttia
• 336.400 euroa / 4 prosenttia
• 504.600 euroa / 6 prosenttia
• 672.800 euroa / 8 prosenttia
• 840.900 euroa / 10 prosenttia.

1.7.2002 voimaan tulleen hinnaston mukaiset määräalennukset oli porrastettu seuraavasti:

• 170.000 euroa / 1 prosentti
• 1.020.000 euroa / 3 prosenttia
• 2.040.000 euroa / 6 prosenttia
• 3.400.000 euroa / 9 prosenttia
• 4.200.000 euroa / 12 prosenttia
• 5.000.000 euroa / 15 prosenttia.

Määräalennukset on laskettu Oulun Puhelin Oyj:n verkkoliiketoiminnan verottomasta vuosilaskutuksesta siten, että vuosilaskutuksessa ei ole huomioitu laskutuskorvausta, asennus-, liittymis- tai muita kertaluontoisia maksuja eikä mahdollista muiden operaattoreiden laskutusta.

Alennuksiin oikeuttavia ostomääriä laskettaessa ei ole huomioitu pelkästään tilaajayhteyksien vuokramaksuja vaan ostomäärissä on huomioitu myös muiden Oulun Puhelin Oyj:n tarjoamien operaattorituotteiden vuokrista koostunut vuosilaskutus. Sanottuja muita tuotteita ovat olleet 1.1.2001 voimaan tulleen hinnaston mukaan kiinteästi kytketyt yhteydet, muut kiinteät yhteydet, kaapelikanavat, laitetilat ja paikat sekä mastotila. Vastaavasti muita tuotteita ovat olleet 1.7.2002 voimaan tulleen hinnaston mukaan edellä mainittujen tuotteiden lisäksi seuraavat tuotteet: runko- ja liityntäyhteydet eri nopeusluokille 64 kbit/s-STM1, kanavointiliitäntä, 2 Mbit/s digitaalinen haaroitusliitäntä sekä sähkö.

Oulun Puhelin Oyj on perustellut antamiaan alennuksia kasvaneiden ostomäärien myötä syntyvillä kustannussäästöillä. Näitä säästöjä on syntynyt Oulun Puhelin Oyj:n mukaan laskutuksessa, myynnissä ja asiakaspalvelussa. Määräalennusten porrastus on perustunut arvioon ulkoisen myynnin kustannusten suhteellisen osuuden pienenemisestä sitä mukaa, kun asiakkaan vuokraamien yhteyksien määrä kasvaa. Porrastukset ovat perustuneet Oulun Puhelin Oyj:n mukaan arvioihin, sillä seurantatietoa erilaisten asiakkaiden aiheuttamista kustannuksista ei ole ollut saatavissa.

Oulun Puhelin Oyj on perustellut määräalennuksiin oikeuttavien ostomäärien laskemista kaikkien tuotteiden yhteislaskutuksesta sillä, että kyseessä on toimitettujen operaattorituotteiden muodostama tekninen kokonaisuus. Oulun Puhelin Oyj:n mukaan samalla sopimuksella operaattorille on toimitettu yleensä esimerkiksi laitetilojen ja mastopaikkojen ohessa myös tarvittavat yhteydet.

Edellä mainittujen määräalennusten lisäksi Oulun Puhelin Oyj on sekä 1.1.2001 että 1.7.2002 voimaan tulleissa hinnastoissa myöntänyt tilaajayhteyksiensä vuokrista niin kutsuttua keskittämisalennusta sen mukaan, kuinka suuri osuus operaattorilla on ollut vuokrattuna yhden keskuksen tai keskittimen kokonaiskapasiteetista. Alennus on hyvitetty yhteyksien vuokralaskun yhteydessä.

Alennustaulukko keskittämisalennuksen osalta on kummassakin hinnastossa ollut seuraava:

• yli 25 prosenttia / 2 prosenttia
• yli 50 prosenttia / 4 prosenttia
• yli 75 prosenttia / 6 prosenttia.

Keskittämisalennuksen perusteena ovat Oulun Puhelin Oyj:n antamien selvitysten mukaan olleet arviot keskitinalueen tilaajajohtojen käyttöasteen kasvamisen myötä saavutettavista kustannussäästöistä sekä ylläpitotoimenpiteiden tehostumisesta aiheutuvista kustannussäästöistä.

Viestintävirasto on 4.12.2002 antanut päätöksen dnro 314/933/2002 Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelusta viestintämarkkinalain perusteella. Päätöksessään Viestintävirasto on arvioinut yhtiön 1.1.2001 ja 1.7.2002 voimaan tulleiden operaattorihinnastojen hinnoittelua Oulun Puhelin Oyj:n esittämien kustannuslaskelmien pohjalta. Päätöksessään Viestintävirasto on todennut, että Oulun Puhelin Oyj:n S.O-tilaajayhteyksistä perimät vuokrat ovat olleet huomattavasti yhtiön osoittamia suoritekustannuksia korkeammat ja myönnettävät alennukset huomattavasti Oulun Puhelin Oyj:n arvioimia kustannussäästöjä suuremmat. Viestintävirasto on edelleen todennut 1.1.2003 voimaan tulleen hinnaston tilaajayhteysmaksujen olevan kohtuullisia suoritekustannuksiin nähden sekä vuokrista annettavien määräalennusten olevan kohtuullisia vuokrausmääristä aiheutuviin kustannussäästöihin nähden.

Määräalennuksia on 1.1.2003 voimaan tulleessa hinnastossa myönnetty vuokrattujen tilaajayhteyksien kappalemäärien perusteella seuraavasti:

• 1.000 kappaletta / 1 prosentti
• 3.000 kappaletta / 3 prosenttia
• 5.000 kappaletta / 5 prosenttia
• 7.000 kappaletta / 7 prosenttia
• 9.000 kappaletta / 9 prosenttia
• 10.000 kappaletta / 10 prosenttia.

Oulun Puhelin Oyj on poistanut keskittämisalennuksen 1.1.2003 alkaen.

Väärinkäyttö

Mikäli määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen myöntämät määräalennukset tai niiden porrastukset eivät perustu todellisiin kustannussäästöihin ja niiden tarkoituksena tai vaikutuksena on asiakkaiden syrjiminen, ne voivat olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset määräalennukset, jotka perusteettomasti vääristävät erikokoisten toimijoiden kilpailumahdollisuuksia. Määräalennuksia ei myöskään saa porrastaa siten, että niillä luodaan kannustin yksinostoihin määräävässä asemassa olevalta yritykseltä.

Käsillä olevassa asiassa Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001 käyttöön ottamien määräalennusperusteiden mukaisesti pienimmän alennuksen saaminen on edellyttänyt 168.200 euron vuosilaskutusta, mikä on vastannut noin 1.010 halvimman hintaluokan eli O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Suurin alennus on edellyttänyt 840.900 euron vuosilaskutusta eli noin 5.052 halvimman hintaluokan tilaajayhteyden vuokraamista. Sanottujen alennusten vaikutuksia yritysten kustannuksiin voidaan kuvata siten, että 168.200 euron ostomäärään vaaditaan 1.010 tilaajayhteyttä, jolloin alennuksen määrä on 3.364 euroa. Vastaavasti 840.900 euron ostomäärään vaaditaan 5.052 tilaajayhteyttä, jolloin alennuksen määrä on 84.090 euroa.

Oulun Puhelin Oyj:n 1.7.2002 käyttöön ottamien määräalennusperusteiden mukaisesti pienimmän alennuksen saaminen on edellyttänyt 170.000 euron vuosilaskutusta, mikä on vastannut noin 1.417 halvimman hintaluokan tilaajayhteyden vuokraamista. Alennustaulukon seuraava alennus on myönnetty vasta huomattavan suuresta ostomäärästä, 1.020.000 eurosta, mikä on vastannut 8.500 halvimman hintaluokan tilaajayhteyden vuokraamista. Suurin alennus on edellyttänyt 5.000.000 euron vuosilaskutusta eli noin 41.700 halvimman hintaluokan tilaajayhteyden vuokraamista. Sanottujen alennusten vaikutuksia yritysten kustannuksiin voidaan kuvata siten, että 170.000 euron ostomäärään vaaditaan 1.417 tilaajayhteyttä, jolloin alennuksen määrä on 1.700 euroa. Vastaavasti 1.020.000 euron ostomäärään vaaditaan 41.700 tilaajayhteyttä, jolloin alennuksen määrä on 750.000 euroa.

Oulun Puhelin Oyj on siis muuttanut 1.7.2002 merkittävästi alennustensa porrastusta. Esimerkiksi 840.900 euron vuosilaskutus on riittänyt aikaisemman hinnaston mukaan 10 prosentin alennukseen kun taas uudessa hinnastossa se on oikeuttanut ainoastaan 1 prosentin alennukseen.

Oulun Puhelin Oyj on itse oman tilaajayhteysverkkonsa suurin käyttäjä. Esimerkiksi vuoden 2002 lopussa Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin käytössä on ollut 91.066 tilaajayhteyttä ja muille palveluoperaattoreille on ollut vuokrattuna 3.909 tilaajayhteyttä.

Oulun Puhelin Oyj on selvityksissään todennut, että kilpaileville palveluoperaattoreille ei vuosien 2000?2002 aikana myönnetty lainkaan määräalennuksia, koska niiden ostomäärät olivat niin pienet. Sen sijaan Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin ostomäärät ovat vastaavana aikana oikeuttaneet suurimpaan mahdolliseen alennukseen, joka on ollut hinnaston mukaan ennen 1.7.2002 16 prosenttia ja 1.7.2002 lähtien 21 prosenttia.

Sinänsä on todennäköistä, että suurista ostomääristä kertyy kustannussäästöjä verkko-operaattorille. Oulun Puhelin Oyj on kuitenkin porrastanut alennustaulukkonsa siten, että suurimmat alennukset on saanut vasta huomattavan suurista ostomääristä. Koska Oulun Puhelin Oyj:llä on määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, sen tulee esittää alennuksilleen objektiiviset ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet.

Oulun Puhelin Oyj:n antaman selvityksen mukaan määräalennukset ovat perustuneet säästöihin tilaus- ja toimitusprosessien asiakkuuksien hallinnassa sekä säästöihin, jotka ovat johtuneet laskutuksen selvittelyjen vähentymisestä, erilaisten verkonhallinta- ja verkonhuoltopalveluiden yhteensovittamisesta, yhteisistä hallinnollisista järjestelmistä taikka niihin verrattavissa olevasta sähköisestä rajapinnasta sekä tilaajayhteyksien määrään suhteutetuista pienistä myynti-, markkinointi- ja asiakaspalvelukustannuksista. Lisäksi Oulun Puhelin Oyj on esittänyt, että vuoden 2002 loppuun saakka Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on sisäisesti hoitanut omien yhteyksiensä tilaukset ja määritykset.

Oulun Puhelin Oyj on luetellut sen verkko-operaattorille eri toiminnoista aiheutuvia euromääräisiä kustannuksia. Se ei kuitenkaan ole selvityksissään millään tavoin tuonut esiin tai esittänyt laskelmia siitä, minkälaisia säästöjä sen erittelemissä kustannuserissä muodostuu yksittäisen asiakkaan ostomäärien kasvaessa. Oulun Puhelin Oyj ei ole myöskään perustellut sitä, miksi se on huomattavasti jyrkentänyt määräalennustensa porrastuksia ja mitkä ovat ne kustannus- tai muut perusteet, jotka ovat olleet syynä 1.7.2002 hinnastossa toteutettuihin muutoksiin.

Oulun Puhelin Oyj on kohdistanut suurimmat alennuksensa vasta erittäin suuriin ostomääriin. Kilpailuviraston käsityksen mukaan kustannussäästöt syntyvät jo suhteellisen pienistä ostomääristä. Esimerkiksi useamman yhteyden yhteislaskutuksessa syntyvät säästöt ovat suhteellisesti suurimmat jo muutaman yhteyden kohdalla, koska säästöjä syntyy kertaluonteisissa kustannuksissa kuten postituksessa ja tulostuksessa. Tämän ovat todenneet myös kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus edellä mainituissa tilaajayhteyshinnoittelua koskevissa päätöksissään. Lisäksi Viestintävirasto on todennut Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusten ennen 1.1.2003 olleen huomattavasti sille aiheutuneita kustannussäästöjä suuremmat. Näin ollen Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001 ja 1.7.2002 hinnastojen määräalennusten porrastukset eivät ole vastanneet Oulun Puhelin Oyj:lle aiheutuneita kustannussäästöjä.

Oulun Puhelin Oyj:n alennustaulukoiden porrastuksen voidaan katsoa kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainituissa päätöksissä käsiteltyjen tapausten kaltaisesti suosineen yhtiötä itseään. Alennustaulukot ovat myös sanottuja tapauksia vastaavasti kasvattaneet kustannuseroa Oulun Puhelin Oyj:n ja sen kilpailijoiden välillä, mikä on entisestään heikentänyt kilpailevien operaattoreiden hintakilpailukykyä.

Oulun Puhelin Oyj ei ole pystynyt täyttämään näyttövelvollisuuttaan ja esittämään kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla selvitystä, joka todentaisi alennusperusteiden kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden ja lainmukaisuuden.

Oulun Puhelin Oyj:n määräalennuksilla on ollut syrjiviä vaikutuksia. Oulun Puhelin Oyj on ollut itse oman verkkonsa suurin käyttäjä. Myönnetyt määräalennukset on porrastettu kustannusvastaamattomasti, jolloin Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on saanut perusteetonta etua suurista ostomääristään. Tämä on vaikeuttanut entisestään kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia toimia Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella. Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on saanut kulloisenkin alennustaulukon mukaisen suurimman mahdollisen alennuksen ostomääriensä perusteella. Kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei käytännössä ole ollut mahdollisuutta yltää vastaaviin alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin.

Tällainen hinnoittelukäytäntö on johtanut siihen, että Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on saanut merkittävän kustannusedun verrattuna kilpaileviin palveluoperaattoreihin. Kilpailuoikeudellisesti kyse on kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta. Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelu on entisestään heikentänyt kilpailevien palveluoperaattoreiden hintakilpailukykyä lopputuotemarkkinoilla niiden kohtaamien korkeampien kustannusten vuoksi.

Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin saamat alennukset ovat antaneet sille mahdollisuuden hinnoitella tilaajayhteyksien avulla vähittäismarkkinoilla tarjottavat palvelut kilpailijoita matalammalle tasolle. Tällaisia vähittäismarkkinoilla tarjottavia palveluita ovat paitsi laajakaistaiset internetyhteydet, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisut.

Kilpailuviraston esitykseen on sisältynyt arvio Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin vuosien 2001?2002 aikana määräalennusten muodossa saamasta perusteettomasta hyödystä. Esityksessä on laskettu Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin saamat alennukset kyseisenä aikana voimassa olleiden hinnastojen mukaan ja verrattu niitä siihen, millaiset alennukset palveluoperaattori olisi saanut, mikäli samana aikana voimassa olisivat olleet 1.1.2003 voimaan tulleen hinnaston mukaiset alennusperusteet. Laskelmissa on käytetty jakaumaa, jonka mukaan Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin käytössä olevista tilaajayhteyksistä 80 prosenttia on toteutettu O-laadulla ja 20 prosenttia S.O-laadulla.

Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin on näin arvioitu saaneen tilaajayhteysvuokristaan alennusta vuosien 2001?2002 aikana yhteensä noin 5,6 miljoonaa euroa verrattuna alennukseen 1.1.2003 voimaan tulleessa alennusjärjestelmässä yhteensä noin 3,3 miljoonaa euroa. Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin kustannusvastaamattomista ja syrjivästi porrastetuista määräalennuksista saama euromääräinen hyöty on näin arvioituna ollut yli 2 miljoonaa euroa.

Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelulla on ollut vahingollisia vaikutuksia sen oman palveluoperaattorin kanssa kilpaileville palveluoperaattoreille, koska Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelu ei ole mahdollistanut kaikilta osin kilpailevaa tarjontaa Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella. Erityisesti laajakaistaisten internetyhteyksien vähittäismarkkinoilla kilpailevat palveluoperaattorit ovat joutuneet tarkoin harkitsemaan, millä maantieteellisillä alueilla ne tarjoavat palveluitaan. Koska tällaisessa liiketoiminnassa taloudelliset toimintamarginaalit ovat pienehköjä, paikallisen verkko-operaattorin hinnoitteluratkaisut vaikuttavat merkittävästi kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuuksiin. Myös muiden loppuasiakastuotteiden kuten yritysasiakkaiden data- ja puheratkaisujen tarjonnassa paikallisen verkko-operaattorin hinnoitteluratkaisut ovat avainasemassa toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Tässä tapauksessa Oulun Puhelin Oyj on rakentanut omaa palveluoperaattoriaan selvästi suosivan alennusjärjestelmän, joka on ollut omiaan heikentämään kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuuksia alueella ja siten vähentämään niiden tuomaa kilpailupainetta.

ADSL-tekniikalla toteutettujen laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoille on ominaista se, että kilpailevat palveluoperaattorit aluksi vuokraavat kaikki yhteyden toteuttamiseksi tarvittavat tukkutuotteet alueen perinteiseltä toimijalta. Saavutettuaan riittävän asiakasmassan kilpailevat operaattorit alkavat usein myös investoida omiin verkkoratkaisuihinsa, jotka mahdollistavat tuotteiden erilaistamisen ja myös vaihtoehtoisten tukkutuotteiden tarjonnan muille alueella toimiville palveluoperaattoreille. Tämä on omiaan lisäämään kilpailua alueella, millä taas on positiivisia vaikutuksia loppuasiakastuotteiden laatu- ja hintakehitykseen. Oulun Puhelin Oyj:n omaa palveluoperaattoria suosiva tilaajayhteyshinnoittelu on ollut omiaan hidastamaan tätä markkinakehitystä Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella.

Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelun vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet myös kilpailevien palveluoperaattorien maksamina ylikorkeina tilaajayhteysvuokrina suhteessa Oulun Puhelin Oyj:n omaan palveluoperaattoriin niissä tilanteissa, joissa kilpailijat ovat päättäneet tarjota palveluitaan Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella. Tästä on aiheutunut kilpaileville palveluoperaattoreille Oulun Puhelin Oyj:n omaa palveluoperaattoria huomattavasti alhaisempia katteita, mikä on ollut omiaan entisestään vähentämään kilpailevien palveluoperaattoreiden toiminnan kannattavuutta sekä halukkuutta tarjota palveluita Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella.

Oulun Puhelin Oyj on omalla perinteisellä toimialueellaan harjoittanut teletoimintaa yksinoikeudella 31.12.1993 saakka, jolloin se on saanut rakentaa oman tilaajayhteysverkkonsa alueelle kilpailulta suojattuna. Samalla Oulun Puhelin Oyj:lle on syntynyt laaja asiakaspohja aikana, jolloin sillä on ollut yksinoikeus harjoittaa teletoimintaa sen perinteisellä toimialueella. Tällaisissa olosuhteissa Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelun vahingolliset vaikutukset ovat entisestään korostuneet.

Arvioitaessa Oulun Puhelin Oyj:n menettelyn moitittavuutta tulee huomioida myös se, että kilpailuneuvosto on antanut edellä mainitut tilaajayhteyshinnoittelua koskevat päätöksensä 18.5.2001 ja korkein hallinto-oikeus 22.4.2002. Oulun Puhelin Oyj on 1.7.2002 ottanut käyttöön uudet määräalennukset ja muuttanut niiden porrastuksia huomattavasti syrjivämmiksi aikaisempaan verrattuna tietoisena edellä mainituista päätöksistä.

Oulun Puhelin Oyj on omissa selvityksissään vedonnut muun muassa siihen, että kilpailua rajoittava alennuskäytäntö on ollut voimassa varsin lyhyen ajan ja että siitä kilpailijoille aiheutunut haitta on ollut pieni johtuen pääasiassa siitä, että laajakaistayhteyksien kysyntä on lähtenyt merkittävästi kasvuun vasta vuoden 2002 loppupuolella. Edellä todetun mukaisesti Oulun Puhelin Oyj:n alennuskäytännöllä on kuitenkin ollut haitallisia vaikutuksia Oulun Puhelin Oyj:n kilpailijoille, koska sen oma palveluoperaattori on pystynyt syrjivien ja kustannusvastaamattomien määräalennusten avulla hinnoittelemaan vähittäistuotteensa kilpailijoita halvemmiksi. Oulun Puhelin Oyj on muuttanut alennuskäytäntöjään vasta Viestintäviraston puututtua asiaan. Lisäksi kilpailuneuvoston oikeuskäytännön mukaan kielletyn alennuksen tunnusmerkistö täyttyy jo sillä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen julkistetussa hinnoittelussa on kiellettyjä ehtoja.

Niin ikään on otettava huomioon, että Oulun Puhelin Oyj on muuttanut määräalennustensa porrastuksia huomattavasti jyrkemmiksi 1.7.2002 alkaen. Oulun Puhelin Oyj on itse selvityksissään todennut, että laajakaistaisten internetyhteyksien kysyntä lähti Oulun seudulla voimakkaaseen kasvuun vuoden 2002 aikana. Oulun Puhelin Oyj:n vuosikertomuksen mukaan Oulun Puhelin Oyj on myynyt vuoden 2002 aikana yli 4.000 kuluttajan laajakaistaliittymää.

Oulun Puhelin Oyj:n myöntämät määräalennukset ovat perustuneet useiden eri operaattorituotteiden yhteislaskutukseen. Oulun Puhelin Oyj ei ole pystynyt esittämään kilpailuoikeudellisesti ja objektiivisesti hyväksyttävissä olevia perusteita tälle laskentatavalle. Koska Oulun Puhelin Oyj on itse oman verkkonsa suurin käyttäjä, määräalennuksen laskeminen kaikkien operaattorituotteiden yhteislaskutuksesta koituu sen oman palveluoperaattorin eduksi. Määräalennuksen laskeminen kaikkien tuotteiden yhteislaskutuksesta on asettanut palveluoperaattorit myös eri asemaan riippuen siitä, ovatko ne ostaneet kaikki vai vain osan operaattorituotteistaan Oulun Puhelin Oyj:ltä. Näin ollen laskentatapa korostaa entisestään Oulun Puhelin Oyj:n kustannusvastaamattomien määräalennusten syrjiviä vaikutuksia.

Alennusten laskeminen useiden eri operaattorituotteiden yhteislaskutuksesta on ollut myös omiaan sitomaan operaattoreita Oulun Puhelin Oyj:n asiakkaiksi. Operaattorit hankkivat paikalliselta verkko-operaattorilta eri tuotteita eri käyttötarkoituksia varten. Esimerkiksi mastotilaa tarvitsevat tyypillisesti matkaviestinverkon operaattorit laitteidensa asennusta varten. Tavanomaisia tilaajayhteyksiä puolestaan vuokrataan useimmiten laajakaistaisen internetyhteyden toteuttamista varten. Suuremman siirtokapasiteetin tilaajayhteyksiä palveluoperaattorit vuokraavat esimerkiksi yritysliittymien toteuttamiseksi. Eri käyttötarkoituksiin tarkoitetut operaattorituotteet muodostavat kukin itsenäisen teknisen kokonaisuutensa. Ostomäärien kasvaessa mainittu laskutapa on ollut omiaan vähentämään operaattoreiden mahdollisuutta kilpailuttaa palveluntarjoajia, koska eri tuotteiden hankkiminen eri operaattoreilta olisi vaikeuttanut alennusten saamista. Tässä tapauksessa alennusten laskutavan vahingolliset vaikutukset ovat näkyneet kuitenkin pääasiassa siten, että Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on saanut siitä perusteetonta etua kustannusvastaamattomien määräalennusten muodossa.

Edelleen Oulun Puhelin Oyj on myöntänyt yhteysvuokristaan niin kutsuttua keskittämisalennusta sen mukaan, kuinka suuri osuus yhdellä operaattorilla on ollut vuokrattuna yhden keskittimen tai keskuksen kokonaiskapasiteetista. Oulun Puhelin Oyj ei ole pystynyt esittämään kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita keskittämisalennukselle tai sen porrastukselle. Myös keskitin- tai keskuskohtaisesti Oulun Puhelin Oyj on itse oman verkkonsa suurin käyttäjä, joten tällä tavalla myönnettävästä lisäalennuksesta suurin hyöty koituu Oulun Puhelin Oyj:n omalle palveluoperaattorille, minkä seurauksena keskittämisalennus on entisestään lisännyt alennusjärjestelmän syrjiviä vaikutuksia.

Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat edellä mainituissa tilaajayhteyshinnoittelua koskeneissa päätöksissään arvioineet yritysten hinnoittelujärjestelmiä kokonaisuutena. Samalla tavalla arvioiden Kilpailuvirasto pitää Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmää kokonaisuutena kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) vastaisena. Oulun Puhelin Oyj ei ole pystynyt perustelemaan myöntämiään määräalennuksia ostomääristä aiheutuvilla kustannussäästöillä. Lisäksi alennuksilla on ollut syrjiviä vaikutuksia siten, että alennuksista saatu hyöty on kanavoitunut lähes täysimääräisesti Oulun Puhelin Oyj:n omalle palveluoperaattorille sen ollessa yhtiön verkon ylivoimaisesti suurin käyttäjä. Muut palveluoperaattorit eivät ole saaneet lainkaan alennuksia, koska niiden ostot eivät ole yltäneet edes alennusportaan ensimmäiselle tasolle.

Jo Oulun Puhelin Oyj:n myöntämät määräalennukset ja niiden porrastukset yksinään ovat olleet määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Sanottujen alennusten syrjiviä vaikutuksia on lisännyt keskitin- tai keskuskohtaisesti myönnetty lisäalennus. Lisäksi alennusten syrjiviä vaikutuksia on saattanut lisätä edellä kuvattu alennusten sitominen useampien eri operaattorituotteiden vuosilaskutukseen.

Oulun Puhelin Oyj:n määrä- ja keskittämisalennukset ja niiden porrastukset eivät ole perustuneet todellisiin kustannussäästöihin ja niillä on ollut selkeitä syrjiviä vaikutuksia. Näin ollen Kilpailuvirasto on katsonut, että Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelua ajalla 1.1.2001?31.12.2002 on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitettuna kohtuuttomana ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavana hinnoittelukäytäntönä.

1.2.2 Seuraamusmaksu

Oulun Puhelin Oyj:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on ollut Viestintäviraston markkina-analyysin mukaan 31.12.2005 edelleen yli 95 prosenttia.

Koska Oulun Puhelin Oyj on lähes monopoliasemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, on erityisen tärkeää, että Oulun Puhelin Oyj ei tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla käytä keinoja, joilla se pyrkii rajoittamaan tai estämään kilpailevaa tarjontaa lopputuotemarkkinoilla. Nyt käsillä olevassa tapauksessa Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelu on merkittävästi estänyt kilpailevien palveluiden tarjontaa lopputuotemarkkinoilla.

Oulun Puhelin Oyj:llä voidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä lausuttujen periaatteiden mukaisesti katsoa olleen erityinen vastuu siitä, että sen tilaajayhteyshinnoittelu ei vaaranna aitoa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla. Oulun Puhelin Oyj:n vastuuta varmistua tilaajayhteyshinnoittelunsa lainmukaisuudesta lisäävät vuonna 2001 annetut kilpailuneuvoston paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteyshinnoittelua ja alennuskäytäntöjä koskeneet päätökset.

Oulun Puhelin Oyj on tiennyt olevansa määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla, jolloin yrityksen on omasta aloitteestaan tullut sopeuttaa toimintansa vastaamaan kilpailunrajoituslain asettamia vaatimuksia. Oulun Puhelin Oyj on soveltanut kohtuutonta ja syrjivää alennuskäytäntöä 1.1.2001?30.12.2002. Lisäksi Oulun Puhelin Oyj on 1.7.2002 alkaen muuttanut huomattavasti alennuskäytäntöään, vaikka se on ollut tietoinen edellä mainituista kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä koskien tilaajayhteysvuokrista annettavia määräalennuksia.

Oulun Puhelin Oyj:n alennuskäytäntö on muodostanut kilpailunrajoituksen, jolla on ollut sen oman palveluoperaattorin kanssa kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa haittaavia vaikutuksia. Vaikutukset ovat ilmenneet kilpailijoiden kohtaamina korkeampina kustannuksina. Huomionarvoisia ovat erityisesti suurista ostomääristä saadut huomattavat alennukset. Käytännössä kyse on kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta, sillä Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on ainoa operaattori, joka on yltänyt alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin. Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin määräalennusten muodossa saama hyöty on ollut vuosien 2001?2002 aikana arviolta yli 2 miljoonaa euroa.

Oulun Puhelin Oyj:n menettelyn vahingollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että Oulun Puhelin Oyj on pyrkinyt tilaajayhteyshinnoittelullaan vääristämään kilpailuolosuhteita tilanteessa, jossa lopputuotemarkkinoilla kysyntä on alkanut voimakkaasti kasvaa. Menettelyn vahingolliset vaikutukset ovat kohdistuneet yhtiön toimialueelle pyrkiviin palveluoperaattoreihin, joiden on ollut välttämätöntä vuokrata Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyksiä ADSL-laajakaistaliittymien tarjoamiseksi loppukäyttäjille. Vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet syrjivästi ja kustannusvastaamattomasti porrastettujen määräalennusten aiheuttamana kustannuserona Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin ja kilpailevien palveluoperaattoreiden välillä. Tämä kustannusero on rajoittanut kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia kilpailla Oulun Puhelin Oyj:n palveluoperaattorin kanssa paitsi laajakaistaisten internetyhteyksien vähittäismarkkinoilla, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisujen toteuttamisen markkinoilla. Oulun Puhelin Oyj on luopunut kilpailua rajoittavista alennuskäytännöistä vasta Viestintäviraston puututtua asiaan.

Kilpailunrajoituksen vahingollisuutta korostaa edelleen se, että kyse on kilpailunrajoituksesta tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla. Tilaajayhteys on niin sanottu pullonkaulatuote, joka on välttämätön palveluiden tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Rajoittamalla kilpailevien operaattoreiden pääsyä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin on mahdollista rajoittaa kilpailua useilla vähittäistason markkinoilla.

Oulun Puhelin Oyj:n menettelyn moitittavuutta korostaa paitsi se, että Oulun Puhelin Oyj on jatkanut menettelyä edellä mainittujen kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden tilaajayhteyshinnoittelua koskevien päätösten jälkeen, myös se, että Oulun Puhelin Oyj on muuttanut 1.7.2002 määräalennuksia ja niiden porrastuksia siten, että niillä on ollut selvästi aiempia alennuskäytäntöjä vahingollisempia vaikutuksia kilpailulle ottaen huomioon etenkin laajakaistaisten internetliittymien kysynnän nopean kasvun vuodesta 2002 alkaen.

Kilpailuvirasto on siten katsonut, että seuraamusmaksun määrääminen käsillä olevassa tapauksessa on välttämätöntä.

2 Kilpailuviraston esityksen täydennys

Oulun Puhelin Oyj on Kilpailuviraston esityksen tekemisen jälkeen myynyt teleliiketoimintansa liiketoimintasiirrolla DNA Oy:lle.

Oulun Puhelin Oyj:n ja DNA Oy:n välisessä järjestelyssä on Kilpailuviraston tietojen mukaan kyse liiketoimintasiirrosta, jossa Oulun Puhelin Oyj:n oikeudelliset vastuut säilyvät liiketoiminnot siirtäneessä yhtiössä.

Oulun Puhelin Oyj:n toiminimi on muutettu 26.6.2007 pidetyn yhtiökokouksen päätöksellä Oulun Puhelin Holding Oyj:ksi.

Kilpailuviraston esitys kohdistuu siten Oulun Puhelin Holding Oyj:öön.

3 Oulun Puhelin Holding Oyj:n vastaus

3.1 Taustaa

Markkinaoikeus on Kilpailuviraston esityksen johdosta pyytänyt vastauksen silloin toiminimellä Oulun Puhelin Oyj toimineelta yhtiöltä, mihin pyyntöön on vastannut DNA Oy markkinaoikeuteen toimittamallaan vastauksella. Vastauksessa DNA Oy on muun ohella vaatinut, että markkinaoikeus määrää Kilpailuviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Kilpailuvirasto on tämän jälkeen ilmoittanut edellä todetuin tavoin markkinaoikeudelle, että käsillä oleva esitys kohdistuu Oulun Puhelin Oyj -nimellä toimineeseen ja yhtiökokouksen päätöksellä toiminimekseen Oulun Puhelin Holding Oyj ottaneeseen yhtiöön.

DNA Oy on sanotun jälkeen ilmoittanut markkinaoikeudelle, ettei DNA Oy:llä ole asiaan liittyen enää oikeudenkäyntikuluvaatimuksia.

3.2 Vaatimukset

Oulun Puhelin Holding Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti Oulun Puhelin Holding Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus joka tapauksessa jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää merkittävästi Kilpailuviraston esittämää pienemmän seuraamusmaksun.

3.3 Perusteet

3.3.1 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Koska Oulun Puhelin Oyj ei ole syyllistynyt väärinkäyttöön, ei asiassa ole tarpeen määritellä merkityksellisiä markkinoita eikä arvioida Oulun Puhelin Oyj:n määräävää markkina-asemaa. Joka tapauksessa Kilpailuvirasto on esityksessään liioitellut Oulun Puhelin Oyj:n markkinavoimaa.

Määräalennusten kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden edellytyksenä eivät ole yksityiskohtaiset kustannussäästölaskelmat. Alennusten hyväksyttävyyteen riittävät yleisluontoisemmat selvitykset siitä, että ne ovat riittävässä suhteessa asiakkaan ostoista tai muusta toiminnasta syntyviin kustannusetuihin. Tässä suhteessa kilpailuoikeudellinen arviointi poikkeaa Viestintäviraston yksityiskohtaisiin laskelmiin perustuvasta kustannussuuntautuneen hinnoittelun arvioinnista. Viestintäviraston Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyksien määräalennusten kustannussuuntautuneisuutta koskevasta näkemyksestä ei voida päätellä, etteivät Oulun Puhelin Oyj:n useita operaattorituotteita koskevat määräalennukset ole kilpailunrajoituslain mukaisia.

Joka tapauksessa alennukset voivat perustua myös muihin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviin syihin. Esimerkiksi suurten uponneiden investointien ja kiinteiden kustannusten takaisin maksamisen turvaaminen voi olla hyväksyttävä peruste hinnoittelulle. Erityisesti televerkkotoiminnassa suurillekin määräalennuksille on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet. Verkko-operaattorin liiketoiminnassa kiinteiden kustannusten osuus kokonaiskustannuksista on erittäin merkittävä. Televerkkotoiminta on volyymeihin perustuvaa toimintaa ja volyymit vaikuttavat olennaisesti kunkin toimijan kannattavuuteen. Volyymeillä on olennainen merkitys televerkkoon perustuvien palvelujen hintojen kustannussuuntautuneisuuden arvioinnissa.

Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmä on koskenut operaattorituotteita, joita palveluoperaattorit ostavat markkinoille tuloa koskevan päätöksensä jälkeen poikkeuksetta useita satoja vuodessa. Se, etteivät operaattorit osta vain yhtä operaattorituotetta vaan satoja, on luonnollisesti huomioitu jo operaattorituotteiden perushinnoissa. Erityistä operaattoriasiakkaalle kompensoitavaa kustannusetua ei näin synny silloin, kun asiakas ostaa Oulun Puhelin Oyj:ltä vain muutamia operaattorituotteita.

Oulun Puhelin Oyj on hyvittänyt palvelutoiminnoilleen eriyttämislaskelmissa enintään 15 prosentin alennuksen operaattorituotteiden hinnoista. Tästä noin 10 prosenttia on muodostunut huomattavasta volyymistä muodostuvista kustannuseduista ja loppuosa alennuksen nimestä huolimatta siitä, että Oulun Puhelin Oyj:n palvelutoiminta on hoitanut vuoden 2002 loppuun saakka itsenäisesti kaikkien yhteyksiensä tilauksiin ja määrittelyihin liittyvät työt. Oulun Puhelin Oyj:n palvelutoiminta on näin omalla toiminnallaan säästänyt verkkotoiminnan myynnin-, hallinnon- ja asiakaspalvelutoiminnan kustannuksia, mistä Oulun Puhelin Oyj:n verkkotoiminta on oikeutettu funktionaalisena alennuksena hyvittämään palvelutoimintaansa.

Oulun Puhelin Oyj on kiistänyt käyttäneensä keskittämisalennusta. Sen yhden keskittimen tai keskuksen kapasiteetin käyttöön perustuvat alennukset ovat tavanomaisia määräalennuksia. Alennukset eivät perustu siihen, että operaattoriasiakas keskittäisi tietyn osan tuotetarpeestaan Oulun Puhelin Oyj:lle tai siihen, että asiakas saisi alennuksia ylittäessään etukäteen määritellyn asiakaskohtaisen tavoitteen. Oulun Puhelin Oyj:n alennuksia ei siten voida pitää kilpailuoikeudellisesti ongelmallisina keskittämisalennuksina.

Operaattorit olisivat saaneet tiedon kunkin keskuksen ja keskittimen kokonaiskapasiteetista, jolloin jokainen operaattoriasiakas olisi tiennyt, miten suurta ostomäärää alennusten saaminen keskus- tai keskitinalueelta edellyttää.

Keskitinalueen volyymiin perustuvilla alennuksilla on ollut vahvat kustannusperusteet, sillä yhteyksien sijaitseminen samalla alueella säästää olennaisesti yhteyksien muutos- ja ylläpitotöitä (sisältyy kuukausivuokraan), kun samalla käynnillä voidaan hoitaa toimenpiteet useisiin yhteyksiin. Luonnollisesti myös tilaajayhteysverkon käyttöasteen kasvaminen antaa edellä selvitetyllä tavalla jo sinänsä verkkotoiminnalle tyypillistä kustannusetua.

Lisäksi palveluoperaattoria on hyvitetty eriyttämislaskelmissa kaikki alennusperusteet huomioiden yhteensä vain 15 prosentin alennuksilla, eikä 1.7.2002 hinnaston mukaista keskittämisalennusta ole annettu millekään palveluoperaattorille. Tämä on todennettavissa Viestintävirastolle toimitetuista eriyttämislaskelmista (vuonna 2002 tilaajajohtoverkon vuokria perittiin Oulun Puhelin Oyj:n palveluoperaattorilta 11.280.000 euroa ja tästä summasta annettiin alennusta 1.692.000 euroa) sekä Viestintäviraston 4.12.2002 antamasta päätöksestä dnro 314/933/2002, jossa mainitaan Oulun Puhelin Oyj:n tehneen käsittelyn aikana muutoksen tilaajayhteystuotteidensa hinnastoon.

Oulun Puhelin Oyj on edelleen kiistänyt, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen niputtavat alennukset kuuluisivat automaattisesti kilpailunrajoituslain kiellon piiriin, mikä ilmenee myös Euroopan yhteisöjen komission antamasta ohjeistuksesta. Oulun Puhelin Oyj pitää sen useiden eri operaattorituotteiden yhteisvolyymeihin perustuvia alennuksia hyväksyttävinä, sillä operaattoriasiakkaat ostavat tuotteita yleensä yhtenä kokonaisuutena ja tarkasteltavana oleva alennusjärjestelmä vähentää selvästi muun ohella operaattorituotteiden myynnin, jakelun, asiakaspalvelun ja laskutuksen kustannuksia. Alennusjärjestelmällä ei myöskään ole minkäänlaisia poissulkevia vaikutuksia.

Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmä ei perusteettomasti syrji keskenään kilpailevia elinkeinonharjoittajia, sillä alennuksille on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet. Lisäksi Oulun Puhelin Holding Oyj on korostanut, ettei hintojen eroihin suhtauduta kilpailuoikeudessa kategorisen kielteisesti vaan niiden kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa korostuvat vaikutukset asiakkaiden väliseen kilpailuun, mikä ilmenee myös Euroopan yhteisöjen komission antamasta ohjeistuksesta.

Tarkasteltavana olevan alennusjärjestelmän vaikutukset Oulun Puhelin Oyj:lle ja sen kilpailijoille ovat jääneet olemattoman vähäisiksi. Alennusjärjestelmä ei ole myöskään johtanut verkkomarkkinoilta poissuljentaan tai asiakkaiden kohtuuttomaan hinnoitteluun. Näilläkään perusteilla Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmää ei voida pitää kilpailunrajoituslain vastaisena.

Kilpailuvirasto ei ole ottanut arvioinnissaan huomioon sitä, että tilaajayhteysverkkoa käytettiin vuosina 2001 ja 2002 lähinnä puhepalveluihin, joista kilpailevat palveluoperaattorit eivät olleet lainkaan kiinnostuneita. Oulun Puhelin Oyj:lle on syntynyt puhelinliittymien ja muun laajan paikallisen palvelutarjonnan johdosta kilpailijoita merkittävästi suurempi operaattorituotteiden ostojen volyymi, mistä syntyvästä kustannusedusta Oulun Puhelin Oyj:n palveluoperaattori on oikeutettu saamaan hyötyä myös kilpaillussa tuotetarjonnassa.

Kilpailevien palveluoperaattoreiden tilaajayhteyksien ja muiden operaattorituotteiden kysyntä oli vielä vuosina 2001 ja 2002 niin vähäistä, etteivät kilpailijat olisi saaneet joko lainkaan tai korkeintaan yhdestä kolmeen prosentin alennuksen kyseisinä vuosina vuokraamistaan tilaajayhteyksistä vaikka olisi sovellettu Viestintäviraston hyväksymää alennuskäytäntöä.

Tilaajayhteyksien käyttöä koskeva kilpailu on Kilpailuviraston esityksen mukaisesti koskenut lähinnä laajakaistamarkkinoita. Kilpailijoiden tilaajayhteyksien ja laajakaistatuotteiden kysyntä on lähtenyt kasvuun vasta vuoden 2002 jälkeen. Laajakaistapalvelujen käyttö on vielä vuosina 2001?2003 ollut hyvin vähäistä. Vuonna 2001 laajakaistapalveluja käytti kuluttajista noin 1 prosentti, vuonna 2002 noin 6 prosenttia, vuonna 2003 noin 16 prosenttia ja vuonna 2004 noin 24 prosenttia.

Vuosina 2001?2003 ylivoimaisesti suurin osa internetyhteyksien kysynnästä on kohdistunut modeemipalveluihin. ISDN- ja modeemitekniikalla toteutetut palvelut muodostivat voimakkaan kilpailupaineen laajakaistaliittymämyynnille vielä vuonna 2004. Vuonna 2001 69 prosenttia ja vuonna 2003 63 prosenttia asiakkaista otti yhteyden internetiin modeemin välityksellä. Vielä vuonna 2004 yli puolet internetliittymistä toteutettiin ISDN- ja modeemitekniikalla. Valtaosalle kuluttajia modeemiyhteyksien nopeudet riittivät eikä internetin käyttö ollut tuolloin niin laajaa, että kiinteä kuukausimaksu olisi antanut selvän edun suhteessa modeemipalveluihin. Esimerkiksi Oulun Puhelin Oyj laski ADSL-liittymänsä hintaa useasti jo ennen kuin kuluttajamarkkinoille tuli kilpailijoita. Tämä on johtunut siitä, että muutoin internetyhteyksien kysynnästä tarpeeksi suuri osa ei olisi kohdistunut laajakaistaliittymiin.

Modeemipalvelut eivät edellytä erillistä tilaajayhteyttä vaan ne toteutetaan olemassa olevalla puhe-, kaapelitelevisio- tai mobiiliyhteydellä.

Kilpailijat ovat tulleet Oulun Puhelin Oyj:n alueen kuluttajamarkkinoille vasta vuoden 2002 viimeisellä puoliskolla. ADSL-liittymien kehitys on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun koko Suomessa vasta vuonna 2004, jolloin laajakaistakilpailu on varsinaisesti alkanut.

Kilpailuviraston luvut yhteyksien määrästä ja edun määrää koskevat laskelmat ovat selvästi virheellisiä. Kilpailuvirasto ei ole niissä ottanut lainkaan huomioon, että alennuksiin oikeuttaviin volyymeihin laskettiin vuoden 2002 hinnastoissa operaattorihinnaston tuotteiden vuosilaskutus kokonaisuudessaan. Vuosilaskutuksessa ei kuitenkaan otettu huomioon laskutuskorvausta, asennus-, liittymis- tai muita kertaluontoisia maksuja eikä mahdollista muiden operaattoreiden laskutusta. Pelkkiä puhekäyttöön tarkoitettuja tilaajayhteyksiä ostamalla ei siis tule päästä vähimmäisalennukseen oikeuttavaan volyymiin vaan volyymi koostuu erilaisista, yleensä yhdessä ostetuista operaattoripalveluista.

Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin saamista alennuksista suurin osa on kohdistunut puhekäyttöön vuokratuille O-johdoille ja alennusjärjestelmän piiriin kuuluville muille operaattorituotteille, ei laajakaistamarkkinoille. Oikea tapa arvioida tarvittaessa vuoden 2003 ja sitä edeltävien vuosien alennusjärjestelmien eroja on laskea alennusten erotus pelkästään laajakaistaliittymien tarjontaa varten ostetuista tilaajayhteyksistä.

Laajakaistamarkkinoilla on käytetty Viestintäviraston hyväksymällä tavalla vuoden 2003 loppupuolelle asti ainoastaan S.O-johtoja, joten laskelmat tulee tehdä O-johtojen sijasta S.O-johdoilla. Näin laskettuna alennusjärjestelmien erotus jää huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienemmäksi. Lisäksi vuosina 2001?2004 kilpailijat ovat olleet kiinnostuneita ainoastaan Oulun kaupungin tiheään asutun alueen laajakaistamarkkinoista. Kilpailuvirasto on kuitenkin laskelmissaan huomioinut virheellisesti Oulun Puhelin Oyj:n osuuteen myös yhdeksän ympäristökunnan kaikki tilaajayhteydet.

Oulun Puhelin Oyj on pitänyt Kilpailuviraston laskelmia ja väitteitä hyödyn määrästä ja sen merkittävyydestä virheellisinä myös siitä syystä, että Oulun Puhelin Oyj on rakentanut kilpailijoidensa tavoin laajakaistaverkkoaan merkittävässä määrin kiinteistöliittymillä, jotka eivät perustu tilaajayhteyksien käyttöön.

Oulun Puhelin Oyj:n saama hyöty ja kilpailijoiden menetykset Oulun Puhelin Oyj:n vuosien 2001 ja 2002 alennusjärjestelmistä jäävät siten vaikutuksettoman vähäisiksi.

3.3.2 Seuraamusmaksu

Asiassa ei ole perusteita seuraamusmaksun määräämiseen vaikka tarkasteltavana olevan alennusjärjestelmän joltain osin katsottaisiinkin olevan kilpailunrajoituslain vastainen.

Oulun Puhelin Oyj:n saama hyöty sen vuosien 2001?2002 alennusjärjestelmästä suhteessa vuoden 2003 alennusjärjestelmään on jäänyt arvoltaan vähäiseksi. Kilpailijat eivät olisi volyymeillään saaneet lainkaan tai olisivat saaneet korkeintaan muutaman prosentin alennukset, jos vuoden 2003 alennusjärjestelmää olisi sovellettu jo vuosina 2001 ja 2002.

Alennuskäytäntö on koskenut lähinnä laajakaistamarkkinoita, joilla kilpailu Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella alkoi vasta väitetyn väärinkäyttöajan viimeisen kuuden kuukauden aikana. Väitetty kilpailunrajoitus on kestänyt lyhyen ajan ja koskenut hyvin pientä osaa Suomen telemarkkinoista.

Oulun Puhelin Oyj:n alueella vuosina 2001 ja 2002 kilpailleet yritykset ovat liikevaihdoltaan ja resursseiltaan kymmeniä kertoja Oulun Puhelin Oyj:tä suurempia yrityksiä. Oulun Puhelin Oyj:n voimavarat merkittävämpien vahinkojen aiheuttamiseen kilpailusääntöjä rikkomalla ovat jo tästä syystä vähäiset.

Oikeuskäytännön perusteella taloudellisten vahinkojen vähäisyyden pitäisi johtaa siihen, ettei seuraamusmaksua esitetä määrättäväksi. Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen suuruus on lisäksi ristiriidassa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön kanssa.

Oulun Puhelin Oyj on myös lopettanut väitetyn kilpailunrajoituksen Viestintäviraston annettua päätöksensä 4.12.2002 eli vuosia ennen Kilpailuviraston esitystä. Kun elinkeinonharjoittaja on luopunut epäillystä kilpailunrajoituksesta, ei seuraamusmaksua ole juuri koskaan esitetty.

Oulun Puhelin Oyj on myös kiistänyt kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten merkityksen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Kilpailuviraston päätöksissä on ollut kyse lähinnä kaksoishinnoittelusta ja hintaruuvista. Lisäksi Kilpailuviraston esitykset ja kilpailuneuvoston sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset eivät ole saatavissa internetissä, mikä olennaisesti vaikeuttaa yritysten mahdollisuutta huomioida kyseiset päätökset toiminnassaan.

Oulun Puhelin Oyj:n vuosina 2001 ja 2002 noudattama määräalennusjärjestelmä on ollut teleyritysten keskuudessa varsin yleinen toimintamalli. Tästäkään syystä Oulun Puhelin Oyj:llä ei ole ollut aihetta epäillä hinnoittelujärjestelmän kilpailunrajoituslain mukaisuutta.

Seuraamusmaksun määräämisen tekee erityisen kohtuuttomaksi asian vireille tulosta kulunut pitkä aika. Kilpailuviraston esitys on tehty juuri ennen asian vanhentumista.

Asiassa lieventäviä seikkoja seuraamusmaksun kannalta ovat siten ainakin väitetyn kilpailunrajoituksen vähäiset vaikutukset, väitetystä kilpailunrajoituksesta luopuminen kesken Kilpailuviraston selvitysten, alennusjärjestelmän tehokkuusperusteet sekä asian vireille tulon ja Kilpailuviraston esityksen tekemisen välisen ajan pituus.

4 Oulun Puhelin Holding Oyj:n lausuma

Markkinaoikeuden varattua Oulun Puhelin Holding Oyj:lle tilaisuuden lausuman antamiseen yhtiö on kiistänyt Kilpailuviraston markkinamäärittelyn ja markkina-analyysin oikeellisuuden.

Tilaajayhteyksien kysyntä on loppuasiakasmarkkinoiden kysynnästä johdettua kysyntää. Merkitykselliset tukkumarkkinat voidaan määritellä ja arvioida vasta sen jälkeen, kun on määritelty vähittäismarkkinat ja niiden kysyntä- ja tarjontaolosuhteet.

Kilpailuvirasto ei ole merkitykselliset markkinat määrittäessään ja analysoidessaan ottanut lainkaan huomioon loppuasiakasmarkkinoiden tosiasiallisia ominaispiirteitä tai kysyntä- ja tarjontaolosuhteita vuosien 2001?2002 aikana.

Markkinoiden ominaispiirteiden puutteellinen selvittäminen on johtanut muun ohella siihen, että Kilpailuvirasto on esityksessään arvioinut tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinan merkityksen virheellisesti ja liioitellut olennaisesti Oulun Puhelin Oyj:n markkinavoimaa.

Tilaajayhteyksien vuokraaminen ei ole ollut välttämätöntä erilaisten vähittäispalvelujen tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Tosiasiallisesti puhepalveluille ja merkittävälle osalle internetpalveluja merkitykselliset markkinat vuosien 2001?2002 markkinaolosuhteissa toimivat tukkutasolla siten, että kilpaileva palveluntarjonta toteutettiin ostamalla tukkutasolla tilaajayhteyksien vuokraamisen sijaan yhdysliikennettä sekä omilla soittosarjapalveluilla.

Kilpailuvirasto on esityksessään liioitellut Oulun Puhelin Oyj:n markkinavoimaa. Kilpailuvirasto ei ole lainkaan analysoinut eri teknologioilla ja vaihtoehtoisilla tukkutason kapasiteetin tai liikenteen ostotavoilla toteutettujen puhepalvelujen ja internetyhteyksien merkitystä, laajakaistamarkkinoiden kehityksen astetta ja kysyntäolosuhteita vuosien 2001 ja 2002 aikana, eikä esimerkiksi tilaajayhteyksien vuokraamisesta riippumattomien ISDN- ja modeemipalvelujen sekä kiinteistöliittymien merkittävää roolia kilpailussa. Kiinteistöliittymät eivät perustu tilaajayhteyksien käyttöön. Kiinteistöliittymälaitteisto asennetaan asiakkaan kiinteistöön ja kytketään kiinteistön sisäverkkoon. Vuosien 2001 ja 2002 aikana kiinteistöliittymien merkitys on ollut vielä merkittävästi nykyistä suurempi, koska henkilökohtainen kiinteä internetyhteys on ollut harvinaisuus. Kilpailuvirasto ei ole myöskään huomioinut sitä, miten laajasti erilaiset langattomaan tekniikkaan perustuvat (GPRS/2G, UMTS/3G, WLAN) yhteydet ovat korvanneet kiinteää verkkoa.

Vuosina 2001?2003 ylivoimaisesti suurin osa internetyhteyksien kysynnästä kohdistui modeemipalveluihin tai ISDN-yhteyden avulla toteutettuihin palveluihin, jotka eivät edellytä erillistä tilaajayhteyttä tai sen vuokraamista vaan toteutetaan olemassa olevalla puhelinverkolla ja palveluoperaattorikohtaisella soittosarjapalvelulla. Tilaajayhteysverkkoa käytettiin vuosina 2001 ja 2002 lähinnä yrityspalveluihin ja operaattoriverkkojen rakentamiseen, joissa on täysin toisenlainen kustannusrakenne. Internetyhteydet tarjottiin ISDN- ja modeemipalveluilla sekä soittosarjapalveluilla.

Markkinoiden ominaispiirteitä vuosien 2001?2002 aikana kuvaa esimerkiksi se, että Viestintäviraston päätöksestä dnro 140/934/2004 käy ilmi, että vuonna 2002 internetpalvelujen valtakunnalliset markkinaosuudet liittymämääristä laskettuna olivat MTV3 24 prosenttia, Sonera 22 prosenttia, Jippii Group 19 prosenttia, Elisa 12 prosenttia, Finnet 9 prosenttia ja muut 14 prosenttia. Oulun Puhelin Oyj:n käsityksen mukaan esimerkiksi MTV3:lla ja Jippii Groupilla ei ole ollut merkittävästi omaa verkkoa, vaan yhteydet on toteutettu nimenomaan omilla soittosarjatoteutuksilla.

Tilaajayhteyden vuokralla ei ole ollut merkitystä myöskään puhepalvelujen tarjonnassa. Kiinteässä verkossa puhelinpalvelut on voitu toteuttaa tilaajayhteyksien vuokraamisen sijasta tukkutasolla yhdysliikennettä ostamalla. Kiinteän verkon puheliikenteen markkinan merkitys ja kysyntä oli jo vuosien 2001 ja 2002 aikana pienentynyt merkittävästi loppuasiakkaiden kysynnän ja operaattorien tarjonnan keskityttyä enenevässä määrin matkaviestinpalveluihin.

Joka tapauksessa yhtiö on katsonut, ettei asiassa ole tarpeen määritellä relevantteja markkinoita eikä arvioida Oulun Puhelin Oyj:n markkina-asemaa, koska yhtiö ei ole syyllistynyt väärinkäyttöön.

5 Kilpailuviraston vastaselitys

Määräävä markkina-asema

Tilaajayhteyksien markkinoiden olemassaolo ja niiden toimivuus ovat edellytyksenä sille, että myös muut kuin kunkin alueen perinteinen toimija voivat tarjota laajakaista- ja puheviestintäpalveluja loppuasiakkaille. Kilpailuviraston asiassa tekemä merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittely on linjassa aiemman oikeuskäytännön kanssa.

Paikallisverkon teletoiminta on vapautettu kilpailulle lainsäädännöllisin toimenpitein jo vuonna 1994. Paikallisverkot rakentaneille yrityksille on asetettu vuonna 1996 velvollisuus vuokrata tilaajayhteyksiä hintaan, jonka tulee olla tasapuolinen ja kohtuullisessa suhteessa suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Tämä on omalta osaltaan osoituksena tilaajayhteystuotteiden merkityksestä markkinoiden kilpailun avaamisen kannalta. Mikäli Oulun Puhelin Oyj:n esittämät huomiot tilaajayhteystuotteiden merkityksettömyydestä pitäisivät paikkansa, ei olisi ollut tarpeen myöskään säätää yrityksille erikseen velvoitteita vuokrata tilaajayhteyksiä saati niiden hinnoittelua koskevia erityisvelvoitteita.

Markkinoilla ei ole ollut tarjolla riittävän täydellisiä substituutteja perinteiselle tilaajayhteysverkolle. Tämä tarkastelu käsittää myös erilaiset langattomat ratkaisut. Vuosina 2001?2002 korvaavia ratkaisuja ei ollut lainkaan saatavilla. Kiinteistöliittymien osalta kyse on uusinvestoinneista, jotka on nimenomaisesti rajattu Kilpailuviraston esityksen ulkopuolelle. Laajakaistaisen internetliittymän tarjoamiseen Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella Kilpailuviraston esityksen tarkasteluaikana tilaajayhteyden vuokraaminen Oulun Puhelin Oyj:ltä on ollut ainoa vaihtoehto.

Oulun Puhelin Oyj:n markkinavoimaa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla ei vähennä Oulun Puhelin Oyj:n asema lopputuotemarkkinoilla.

Puhelinpalveluiden toteuttaminen yhdysliikennettä ostamalla eli käytännössä niin sanottujen ensisijaisverkkoratkaisujen avulla on rajoittunut tarkasteluaikana lähinnä ulkomaanpuheluihin. Paikallispuheluiden kilpailuttaminen ensisijaisverkkoratkaisujen avulla on tullut mahdolliseksi vasta vuonna 2001. Täysipainoisesti ensisijaisverkkoratkaisujen avulla toteutettu kilpailu on alkanut vasta vuonna 2005, jolloin matkaviestinverkon yritykset velvoitettiin hinnoittelemaan ensisijaisverkkosopimusta käyttäen soitettujen kiinteän verkon puheluiden terminointi. Ensisijaisverkkoratkaisujen käyttöön tilaajayhteystuotteiden sijasta on osaltaan ollut omiaan vaikuttamaan myös Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteystuotteiden hinnoittelu esityksen tarkasteluaikana. Ennen 1.1.2003 voimassa ollut Oulun Puhelin Oyj:n operaattorihinnasto sisälsi epäkohtia, jotka vaikeuttivat huomattavasti kilpailevaa palveluntarjontaa tai jopa estivät sen kokonaan. Ensisijaisverkkoratkaisujen avulla ei ole ollut mahdollista tarjota liittymää yritys- tai yksityisasiakkaille, mikä olisi mahdollistanut puheensiirtopalveluiden kokonaisvaltaisen kehittämisen ja sitä kautta täysipainoisen kilpailullisen vastavoiman luomisen. Tähän tilaajayhteyden vuokraaminen Oulun Puhelin Oyj:ltä on ollut ainoa vaihtoehto.

Väärinkäyttö

Kilpailuviraston esityksessä ei ole todettu, että pelkästään Viestintäviraston arvioiden pohjalta olisi mahdollista tehdä päätelmiä Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmän kilpailunrajoituslain vastaisuudesta. Sen sijaan Kilpailuviraston esityksessä on lähdetty siitä, että Viestintäviraston tekemät selvitykset antavat aiheen olettaa, että Oulun Puhelin Oyj:n käytössä olleet määräalennukset eivät ole olleet oikeassa suhteessa ostomäärien kasvun myötä aiheutuviin kustannussäästöihin.

Kilpailuvirasto on varannut Oulun Puhelin Oyj:lle kaksi kertaa mahdollisuuden selvittää alennusjärjestelmäänsä. Oulun Puhelin Oyj ei ole missään yhteydessä esittänyt edes arvioita niistä säästöistä, joita sille on syntynyt yksittäisen asiakkaan ostomäärien kasvaessa.

Oulun Puhelin Oyj on vastauksessaan viitannut yleisesti muun muassa kiinteiden kustannusten takaisin maksamisen turvaamiseen ja siihen, että teletoiminnassa volyymeilla on olennainen vaikutus toiminnan kannattavuuteen. Oulun Puhelin Oyj ei kuitenkaan ole esittänyt mitään sellaista selvitystä, joka todentaisi näitä seikkoja.

Oulun Puhelin Oyj:n menettelyä on arvioitava julkisen hinnaston pohjalta. Oulun Puhelin Oyj:n julkisessa hinnastossa vuosina 2001?2002 on mainittu ainoastaan vuotuisiin ostomääriin perustuvat alennukset sekä keskitin- tai keskuskohtaisiin ostomääriin perustuvat lisäalennukset. Oulun Puhelin Oyj:n vastauksessa kuvattu funktionaalinen alennus koskisi ainoastaan sen omaa palveluoperaattoria, mistä syystä sillä ei voi perustella julkisessa hinnastossa kuvattuja kaikille operaattoreille tarkoitettuja alennuksia. Funktionaalisella alennuksella hyvitettävät kustannussäästöt eivät myöskään kasva ostomäärien kasvaessa.

Oulun Puhelin Oyj on vedonnut siihen, että keskus- tai keskitinkohtaisesti myönnettyä alennusta ei ole annettu kenellekään palveluoperaattorille. Hinnoittelua tulee kuitenkin arvioida Oulun Puhelin Oyj:n julkisen operaattorihinnaston pohjalta.

Kilpailuviraston esityksessä ei ole esitetty väitteitä siitä, että eri tuotteiden yhteislaskutuksen perusteella myönnettävät alennukset olisivat automaattisesti määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Sen sijaan Kilpailuvirasto on arvioinut Oulun Puhelin Oyj:n menettelyä, jossa myönnetyt määräalennukset ovat perustuneet useiden eri operaattorituotteiden vuotuiseen yhteislaskutukseen. Selvittäessään Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmää Kilpailuvirasto on varannut Oulun Puhelin Oyj:lle mahdollisuuden perustella mainittua laskentatapaa.

Oulun Puhelin Oyj on vastauksessaan todennut, että sen alennusjärjestelmä ei ole perusteettomasti syrjinyt elinkeinonharjoittajia, koska sille on ollut kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet. Oulun Puhelin Oyj ei ole kuitenkaan esittänyt tällaisia syitä riittävästi todentavaa selvitystä.

Sen lisäksi, että Oulun Puhelin Oyj:n alennusjärjestelmillä on ollut selkeitä syrjiviä vaikutuksia, se on ollut myös omiaan sulkemaan pois Oulun Puhelin Oyj:n palveluoperaattorin kanssa kilpailevia operaattoreita. Vähintäänkin Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelulla on ollut kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuuksia olennaisesti heikentävä vaikutus.

Oulun Puhelin Oyj:n menettelyllä on ollut vahingollisia vaikutuksia. Sen tilaajayhteyshinnoittelu ja alennuskäytännöt ovat olleet omiaan vaikuttamaan siihen, että kilpailevat palveluoperaattorit eivät vielä vuosien 2001 ja 2002 aikana tarjonneet palveluita Oulun Puhelin Oyj:n alueella tilaajayhteyksiä hyödyntäen. Elisa Communications Oyj:n Kilpailuvirastolle tekemä toimenpidepyyntö ei koske laajakaistamarkkinoita vaan Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelua ja alennuskäytäntöjä. Näin ollen on selvää, että vahingollisten vaikutusten tarkastelua ei tule rajata koskemaan ainoastaan laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoita.

Koska tilaajayhteyksien avulla tarjottavat palvelut ovat luonteeltaan sellaisia, joissa taloudelliset toimintamarginaalit ovat pienehköjä, operaattorit joutuvat harkitsemaan tarkoin sitä, mille markkina-alueille ne laajentavat palveluntarjontaansa. Olennainen merkitys on paikallisen verkko-operaattorin hinnoittelulla ja erityisesti sen tasapuolisuudella. Tässä tapauksessa Oulun Puhelin Oyj on rakentanut omaa palveluoperaattoria suosivan alennusjärjestelmän, jonka avulla korkeammat tilaajayhteyksien vuokramaksut on pystytty kohdistamaan alueelle pyrkiviin kilpaileviin palveluoperaattoreihin.

Erityisen huomionarvoista on, että 1.1.2001 käyttöön otetussa Oulun Puhelin Oyj:n hinnastossa S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokramaksu on ollut 25,80 euroa kuukaudessa. Viestintäviraston selvitettyä Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelua S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokramaksu on laskenut 12,50 euroon kuukaudessa 1.1.2003 alkaen. Oulun Puhelin Oyj on kohdistanut korkeammat tilaajayhteyshinnat nimenomaan alueelle pyrkiviin kilpaileviin palveluoperaattoreihin.

Kuten Oulun Puhelin Oyj on itsekin vastauksessaan todennut, muiden operaattoreiden mahdollisuudet saavuttaa korkeimpiin alennuksiin oikeuttavia ostomääriä etenkin 1.7.2002 käyttöön otetussa alennusjärjestelmässä ovat olleet lähinnä teoreettiset.

Oulun Puhelin Oyj:n vuosien 2001 ja 2002 vuosikertomuksissa on todettu, että ”palveluoperaattoriliiketoiminnassa dataliiketoiminnan nopeimmin kasvava alue oli laajakaistaisten alueverkkoliittymien vuokratuotot” ja ”laajakaistaliittymät tulevat olemaan kasvun painopistealueena edelleen vuonna 2002/2003”. Todetun perusteella on ilmeistä, että Oulun Puhelin Oyj on voimakkaasti panostanut ADSL-palveluiden tarjontaan vuosina 2001?2002, joka oli kyseisten markkinoiden voimakkaan ensi vaiheen kasvun aikaa. Markkinoiden ensi vaiheen kasvun aikana on tärkeää, että valmiin asiakaspohjan omaava paikallinen toimija ei vaikeuta markkinoille pääsyä. Oulun Puhelin Oyj:n toiminnassa 2001?2002 on selvästi nähtävissä tällaisia piirteitä. Elisa Communications Oyj on todennut vuoden 2000 vuosikertomuksessaan, että ”ADSL-liittymiä toimitetaan vuonna 2001 myös muualle Suomeen. Uudet alueet valitaan markkinapotentiaalin ja käytössä olevien jakelukanavien perusteella.”

Joka tapauksessa käsillä olevassa tapauksessa vaikutusten tarkastelua ei tule rajoittaa koskemaan ainoastaan laajakaistaisten internetliittymien markkinointia.

Seuraamusmaksu

Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteysverkko on ollut avainasemassa kilpailevan palveluntarjonnan muodostumisen kannalta Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella esityksen tarkasteluaikana. Paikallisverkot rakentaneille yrityksille on asetettu vuonna 1996 velvollisuus vuokrata tilaajayhteyksiä hintaan, jonka tulee olla tasapuolinen ja kohtuullisessa suhteessa suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin nähden. Tämä on muodostanut entisille paikallisille monopoliyhtiöille erityisen velvollisuuden olla vaarantamatta kilpailun syntymistä. Tähän kuuluu velvollisuus pidättäytyä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vääristämään kilpailuolosuhteita tai vaikeuttamaan kilpailijoiden markkinoille pääsyä. Vastaavat velvoitteet koskevat Oulun Puhelin Oyj:n toimintaa myös kilpailunrajoituslain määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa koskevan säännöksen osalta. Tilaajayhteyksien tarjonta ja hinnoittelu kuuluu kokonaisuudessaan mainitun velvollisuuden piiriin riippumatta siitä, mitä palveluita kilpailijat tilaajayhteyksiä käyttäen tarjoavat.

Oulun Puhelin Oyj:n tai minkään muunkaan määräävässä asemassa olevan teleyrityksen tilaajayhteyshinnoitteluun liittyviä velvollisuuksia ei millään tavoin kevennä se tosiseikka, että osa palveluista voidaan tarjota myös vaihtoehtoisilla tavoilla. ADSL-liittymän tai yritys- ja yksityisasiakkaiden erilaisia puhe- ja datapalveluita sisältävän liittymän tarjoamiseen Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella tilaajayhteyksien vuokraaminen Oulun Puhelin Oyj:ltä on joka tapauksessa ainoa vaihtoehto.

Kilpailuviraston esityksessä olevat laskelmat Oulun Puhelin Oyj:n palveluoperaattorin määräalennusten muodossa saamasta hyödystä ovat yksinomaan suuntaa-antavia ja havainnollistavia.

Oulun Puhelin Oyj:llä on verkkohinnoittelunsa avulla merkittävät mahdollisuudet vaikeuttaa kilpailevien operaattorien tuloa alueelleen. Tästä johtuen Oulun Puhelin Oyj:n menettelyä asiassa ei voida pitää vähämerkityksellisenä toimivan kilpailun kannalta. Tilaajayhteysmarkkinoiden toiminnalla on olennainen vaikutus useiden eri vähittäismarkkinoiden kilpailuolosuhteisiin. Toiminnalla ei ole ollut tehokkuusetuja.

Oulun Puhelin Oyj ei ole asian käsittelyn aikana vapaaehtoisesti muuttanut hinnoitteluaan.

Kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2001 ja 2002 antamat päätökset olivat merkittäviä tilaajayhteyshinnoittelua ja alennuskäytäntöjä koskevia ratkaisuja. Lisäksi Kilpailuvirasto on lähettänyt 24.6.2002 kaikille Suomen teleoperaattoreille kirjeen, jossa Kilpailuvirasto on nimenomaan korostanut määräävässä markkina-asemassa olevien paikallisten teleyritysten velvollisuuksia tarjota verkkotuotteitaan, erityisesti tilaajayhteyksiä ja tukkutason laajakaistayhteyksiä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella vaikuttaa ilmeisen selvältä, että Oulun Puhelin Oyj:n toiminta on tässä tapauksessa ollut sellaista, josta tulee määrätä seuraamusmaksu. Kilpailuvirasto on esitettävän seuraamusmaksun suuruutta arvioidessaan ottanut huomioon myös seikat, jotka puhuvat tavanomaista lievemmän seuraamusmaksun puolesta. Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu alittaa selvästi kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) mukaisen ylärajan. Kilpailuviraston Oulun Puhelin Oyj:lle esittämä seuraamusmaksu vastaa noin 0,18 prosenttia sen vuoden 2006 liikevaihdosta. Siten Kilpailuviraston esittämää seuraamusmaksua ei voida pitää erityisen korkeana myöskään Oulun Puhelin Oyj:n liikevaihtoon suhteutettuna.

6 Oulun Puhelin Holding Oyj:n lisälausumat

Markkinaoikeuden varattua Oulun Puhelin Holding Oyj:lle tilaisuuden lausuman antamiseen yhtiö on ilmoittanut, ettei asian oikeudenkäyntiaineistoon sisälly sellaisia osioita, joita olisi enää pidettävä liikesalaisuuden piiriin kuuluvina.

II MARKKINAOIKEUDEN YHTEENVETO

Markkinaoikeus on laatinut asiassa esitetyistä vaatimuksista ja niiden perusteista kirjallisen 1.4.2010 päivätyn yhteenvedon ja varannut Oulun Puhelin Holding Oyj:lle sekä Kilpailuvirastolle tilaisuuden lausua siitä.

Oulun Puhelin Holding Oyj on lausumassaan ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa markkinaoikeuden yhteenvedon johdosta. Se on edelleen ilmoittanut luopuneensa aiemmin esittämästään oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta.

III SUULLINEN KÄSITTELY

Markkinaoikeus on toimittanut 7.5.2010 suullisen käsittelyn asian ja asianosaisten käsitysten selvittämiseksi. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja

IV MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

1 Kysymyksenasettelu

Oulun Puhelin Oyj on Kilpailuviraston esityksen kohteena olevalla ajanjaksolla 1.1.2001?31.12.2002 toiminut paikallisena verkko- ja palveluoperaattorina Oulussa ja sen lähikunnissa. Oulun Puhelin Oyj on perinteisen toimialueensa paikallisverkon operaattorina ollut telemarkkinoita koskevan erityislainsäädännön nojalla velvollinen vuokraamaan kyseisen toimialueen kiinteän verkon tilaajayhteyksiä myös kilpaileville palveluoperaattoreille. Mainituilla tilaajayhteyksillä tarkoitetaan fyysisiä johtoja, jotka paikallisessa verkossa yhdistävät asiakkaan tilat verkko-operaattorin paikalliskeskukseen, keskittimeen tai vastaavaan verkkoelementtiin. Paikallisverkossa yhteydet on yleensä rakennettu kuparijohdoista, jolloin yksi tilaajayhteys muodostuu kahden johdon kuparijohtoparista.

Asiassa on kysymys Oulun Puhelin Oyj:n palveluoperaattoreille vuokraamien tilaajayhteyksien hinnoittelusta.

Oulun Puhelin Oyj:n vuosina 2001?2002 voimassa olleiden operaattorihinnastojen mukaan tilaajayhteyksien vuokramaksuista on myönnetty määräalennuksia asiakkaan vuotuisen kokonaislaskutuksen sekä keskitinaluekohtaisten yhteysmäärien perusteella. Tilaajayhteysvuokrien lisäksi ostomäärissä on huomioitu myös muiden Oulun Puhelin Oyj:n operaattorituotteiden vuokrista koostunut vuosilaskutus siten, että vuosilaskutuksessa ei ole kuitenkaan huomioitu laskutuskorvausta, asennus-, liittymis- tai muita kertaluontoisia maksuja eikä mahdollista muiden operaattoreiden laskutusta. Määräalennukset on myönnetty takautuvasti edelliseltä vuodelta ostohyvityksenä.

Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001?30.6.2002 voimassa olleen operaattorihinnaston mukaan määräalennuksia on myönnetty asiakkaan vuotuisen kokonaislaskutuksen perusteella seuraavasti.

Taulukko 1 –

Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001?30.6.2002 voimassa olleen hinnaston mukainen määräalennusjärjestelmä

------------------------------------------ (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Yhtiö on muuttanut määräalennustensa laskuperusteita 1.7.2002 alkaen. Ajanjaksolla 1.7.2002?31.12.2002 voimassa olleen operaattorihinnaston mukaan määräalennuksia on myönnetty asiakkaan vuotuisen kokonaislaskutuksen perusteella seuraavasti.

Taulukko 2 –
Oulun Puhelin Oyj:n 1.7.2002?31.12.2002 voimassa olleen hinnaston mukainen määräalennusjärjestelmä

------------------------------------------ (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Oulun Puhelin Oyj on edelleen muuttanut määräalennustensa laskuperusteita 1.1.2003 alkaen. Tuosta ajankohdasta lähtien määräalennuksia on myönnetty asiakkaan vuokraamien tilaajayhteyksien kappalemäärien perusteella seuraavasti.

Taulukko 3 –

Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2003 lukien voimassa olleen hinnaston mukainen määräalennusjärjestelmä

------------------------------------------ (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Edellä taulukoissa 1 ja 2 kuvattujen määräalennusten lisäksi Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001 ja 1.7.2002 voimaan tulleiden operaattorihinnastojen mukaan yhtiö on myöntänyt tilaajayhteyksien vuokrista määräalennuksia sen mukaan, kuinka suuri kappalemääräinen osuus asiakkaalla on ollut vuokrattuna yhden keskuksen tai keskittimen kokonaiskapasiteetista.

Taulukko 4 –

Oulun Puhelin Oyj:n keskuksen tai keskittimen käyttöön perustuva määräalennus 1.1.2001?31.12.2002

------------------------------------------ (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Kilpailuviraston esityksen mukaan Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001?31.12.2002 voimassa olleissa, edellä taulukoissa 1, 2 ja 4 kuvatuissa määräalennusjärjestelmissä on ollut kyse kustannusperusteettomista ja syrjivistä määräalennuksista, jotka ovat rajoittaneet Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin kanssa kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia toimia Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella. Kyse on Kilpailuviraston esityksen mukaan ollut kilpailusääntöjen vastaisesta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Oulun Puhelin Holding Oyj ei ole vastauksessaan sinänsä kiistänyt Oulun Puhelin Oyj:n olleen esityksen tarkoittamana ajanjaksona määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla, mutta se on kiistänyt Kilpailuviraston tekemän merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyn. Oulun Puhelin Holding Oyj on myös kiistänyt Oulun Puhelin Oyj:n määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Asiassa saadun selvityksen perusteella Oulun Puhelin Oyj on Kilpailuviraston esityksen tekemisen jälkeen myynyt teleliiketoimintansa liiketoimintasiirrolla DNA Oy:lle ja Oulun Puhelin Oyj:n toiminimi on muutettu Oulun Puhelin Holding Oyj:ksi. Asiassa on riidatonta, että Oulun Puhelin Oyj:n nyt puheena olevasta menettelystä vastaa Oulun Puhelin Holding Oyj.

2 Tarkastelun oikeudelliset lähtökohdat

Kilpailuviraston esitys koskee väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ajanjaksolla 1.1.2001?31.12.2002. Kysymyksessä olevaa menettelyä on siten arvioitava kilpailunrajoituksista annetun lain 30.4.2004 saakka voimassa olleiden 3 ja 7 §:n (480/1992) nojalla. Kun jäljempänä viitataan kilpailunrajoituslakiin, tarkoitetaan lakia 480/1992 sellaisena kuin se oli ennen 1.5.2004 voimaan tulleita muutoksia, jollei muuta mainita.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Lain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:

1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
3) yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.

Kilpailuviraston esityksen mukaan nyt puheena olevassa asiassa on kyse kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan tarkoittamasta kohtuuttomasta tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavasta hinnoittelukäytännön soveltamisesta.

Kilpailunrajoituslain esitöistä (HE 162/1991 vp) ilmenee lain tarkoituksena olleen lähentää kilpailulainsäädäntöä Euroopan yhteisön kilpailusääntöihin. Arvioitaessa Kilpailuviraston esityksen kohteena olevaa menettelyä kilpailunrajoituslain valossa on siten lain säännöksiä sovellettaessa ja niitä tulkittaessa otettava huomioon myös seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja niitä koskeva oikeuskäytäntö.

3 Kilpailuoikeudellinen tarkastelu

3.1 Merkitykselliset markkinat

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momenttiin sisältyvän määräävän markkina-aseman määritelmän on kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 9) todettu olevan sama kuin aikaisemmassa kilpailunrajoituksista annetussa laissa (709/1988). Kyseisen aikaisemman lain esitöissä (HE 148/1987 vp s. 18) puolestaan on lausuttu, että olennaisin määräävän markkina-aseman toteamiseen liittyvä kysymys koskee hyödykemarkkinaa, jonka suhteen määräävä asema on olemassa. Taloudellinen kilpailu ilmenee hyödykemarkkinoilla, jotka kilpailuprosessien kehittyessä eriytyvät tai yhdentyvät alueellisesti tai asiallisesti. Tämän vuoksi myös määräävä markkina-asema on olemassa taloudellisena ilmiönä nimenomaan tietyillä alueellisilla ja asiallisilla hyödykemarkkinoilla.

3.1.1 Merkitykselliset tuotemarkkinat

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että asiassa merkitykselliset tuotemarkkinat ovat kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinat lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvat Kilpailuviraston mukaan sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokraus.

Oulun Puhelin Holding Oyj on kiistänyt Kilpailuviraston merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyn. Yhtiön mukaan Kilpailuvirasto ei ole markkinoita määritellessään ja analysoidessaan sekä väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutusten arvioinnissaan ottanut asianmukaisesti huomioon loppuasiakasmarkkinoiden tosiasiallisia ominaispiirteitä sekä kysyntä- ja tarjontaolosuhteita esityksen tarkoittamana ajankohtana.

Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan tilaajayhteyksien vuokraaminen ei ole ollut välttämätöntä erilaisten loppuasiakaspalvelujen tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Kilpailuvirasto ei ole analysoinut eri teknologioilla ja vaihtoehtoisilla tukkutason kapasiteetin tai liikenteen ostotavoilla toteutettujen puhepalvelujen ja internetyhteyksien merkitystä, laajakaistamarkkinoiden kehityksen astetta ja kysyntäolosuhteita vuosien 2001 ja 2002 aikana, eikä esimerkiksi tilaajayhteyksien vuokraamisesta riippumattomien ISDN- ja modeemipalvelujen sekä kiinteistöliittymien merkittävää roolia kilpailussa. Kilpailuvirasto ei ole myöskään huomioinut sitä, miten laajasti erilaiset langattomaan tekniikkaan perustuvat (GPRS/2G, UMTS/3G, WLAN) yhteydet ovat korvanneet kiinteää verkkoa.

Markkinaoikeus toteaa, että kilpailuneuvosto on paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteyshinnoittelua koskevissa päätöksissään 18.5.2001 (Elisa Communications Oyj dnro 150/690/1999, Turun Puhelin Oy dnro 14/690/2000 ja Salon Puhelin Oy dnro 15/690/2000) katsonut, että merkitykselliset hyödykemarkkinat ovat muodostuneet kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoista lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Kilpailuneuvoston mukaan markkinamäärittelyn kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, mitä palveluita tilaajayhteyksien tai kiinteiden yhteyksien avulla toteutetaan tai mille asiakasryhmille niitä tarjotaan. Kaikkien asiakasryhmien osalta tarkastelun kohteena oleva hyödyke on sama. Verkostomarkkinoiden luonne ja telemarkkinalainsäädännön lähtökohdat huomioon ottaen tilaajayhteysverkon tarjoamista on perusteltua tarkastella erillisenä hyödykkeenä erillään asiakkaille tarjottavista muista palveluista. Korkein hallinto-oikeus on päätöksillään 22.4.2002 taltionumerot 941 ja 942 hylännyt Turun Puhelin Oy:n ja Salon Seudun Puhelin Oy:n kilpailuneuvoston päätöksistä tekemät valitukset.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kattavaa markkina- tai vastaavaa tutkimusta vaan on perustanut merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelynsä pääasiassa aikaisempaan oikeuskäytäntöön. Kiinteän tilaajayhteysverkon markkinaa voidaan kuitenkin pitää siinä määrin vakiintuneena, ettei Oulun Puhelin Holding Oyj:n enemmälti perustelemattomiksi jääneiden väitteiden voida katsoa kykenevän riittävästi horjuttamaan Kilpailuviraston merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että puheena olevassa asiassa on pidettävä merkityksellisinä tuotemarkkinoina kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoita lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvat sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokraus. Jäljempänä sanottuihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin viitataan tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoina.

3.1.2 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Edellä mainituissa kilpailuneuvoston 18.5.2001 antamissa päätöksissä on katsottu, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat olivat muodostuneet samasta alueesta, jolla kyseisillä yhtiöillä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

Kilpailuvirasto on esityksessään vastaavasti katsonut, että asiassa on merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina pidettävä aluetta, jolla Oulun Puhelin Oyj:llä on ollut rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Oulun Puhelin Oyj ei ole kiistänyt Kilpailuviraston merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on pidettävä merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina aluetta, jolla Oulun Puhelin Oyj:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (jäljempänä Oulun Puhelin Oyj:n perinteinen toimialue).

3.2 Määräävä markkina-asema

Asiassa saadun selvityksen perusteella Oulun Puhelin Oyj:n kiinteä tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan. Oulun Puhelin Oyj on ainoa yritys, jolla on tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko.

Kilpailuvirasto on esityksessään viitannut muun ohella Viestintäviraston 6.2.2004 antamaan huomattavaa markkinavoimaa koskevaan päätökseen, jonka mukaan Oulun Puhelin Oyj:llä on ollut sen perinteisellä toimialueella vielä tuolloin yli 95 prosentin osuus tilaajayhteystuotteiden markkinoista. Päätöksen mukaan kilpailevien kiinteiden puhelinverkkojen yhteenlaskettu markkinaosuus Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella on jäänyt alle 5 prosentin.

Markkinaoikeus toteaa, että Oulun Puhelin Oyj:llä on siten paikallisen kiinteän televerkon omistuksensa perusteella myös tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä televerkkoihin sen perinteisellä toimialueella ja näin merkittävästi vaikuttaa kyseisen alueen kilpailuolosuhteisiin. Jotta loppuasiakkaista kilpaileva teleyritys olisi pystynyt Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella tarjoamaan kiinteän verkon välityksellä tarjottavia palveluita, sen käytännössä ainoana mahdollisuutena on ollut vuokrata näiden palvelujen tarjonnassa käytettävät tilaajayhteydet Oulun Puhelin Oyj:ltä. Päällekkäisen, alueellisesti kattavan verkon rakentaminen ei asiassa saadun selvityksen perusteella olisi ollut taloudellisesti mielekästä.

Vaikka Oulun Puhelin Holding Oyj on vastauksessaan katsonut, että Kilpailuvirasto on esityksessään liioitellut Oulun Puhelin Oyj:n markkinavoimaa, se ei ole kiistänyt Oulun Puhelin Oyj:n olleen määräävässä markkina-asemassa Kilpailuviraston määrittämillä merkityksellisillä markkinoilla.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents Corporation v. komissio, tuomio 6.3.1974, Kok., s. 223, 22 kohta) määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja sen vaikutukset voivat ilmetä eri markkinoilla. Tähän nähden markkinaoikeus toteaa, että määräävän markkina-aseman toteaminen ei edellytä sitä, että määräävä markkina-asema ja toisaalta sen väärinkäytön vaikutukset ilmenisivät samoilla merkityksellisillä markkinoilla.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Oulun Puhelin Oyj:llä on ollut ajanjaksolla 1.1.2001?31.12.2002 kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittama määräävä markkina-asema tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella.

3.3 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

3.3.1 Määräalennusjärjestelmän arvioinnin lähtökohtia

Kilpailuviraston esityksen mukaan Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001?31.12.2002 soveltamat määräalennusjärjestelmät on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisesti porrastettu kustannusvastaamattomasti ja olleet syrjiviä. Oulun Puhelin Holding Oyj on edellä todetuin tavoin kiistänyt määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella arvioinnin lähtökohtana on, että myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on oikeus myöntää asiakkailleen määräalennuksia, jotka perustuvat yksinomaan siltä suoritettujen ostojen määrään (asia 322/81, Nederlandsche Banden Industrie Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok., s. 3461, 71 kohta).

Myös kilpailuneuvosto on Neste Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa päätöksessään 16.6.1994 (dnro 16/359/93) todennut, että hyväksyttävinä alennuksina voidaan pitää ostomääriin perustuvia määräalennuksia ja muita myyjälle syntyviin kustannussäästöihin perustuvia alennuksia. Alennuksilla ei kuitenkaan saa pyrkiä keinotekoisesti vääristämään erisuuruisten asiakkaiden välistä kilpailua.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan pelkästään se, että suurasiakkaat saavat suuremman alennuksen kuin pienasiakkaat ei sellaisenaan ole riittävä peruste todeta järjestelmä syrjiväksi (asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II-4071, 73 kohta).

Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen mukaan, jos eri alennusluokkiin oikeuttavat kynnysmäärät, joiden mukaan sovellettavat alennusprosentit määräytyvät, johtavat siihen, että alennuksista tai lisäalennuksista hyötyvät ainoastaan tietyt kauppakumppanit, jotka näin saavat sellaista taloudellista etua, jota ei voida perustella niiden tuoman liiketoiminnan määrällä tai mahdollisilla mittakaavaeduilla, jotka hyödykkeen tuottaja voi niiden ansiosta saavuttaa kilpailijoihinsa nähden, paljousalennusjärjestelmän seurauksena on se, että samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja (asia C-163/99, Portugal v. komissio, tuomio 29.3.2001, Kok., s. I-2613, 52 kohta).

Osoituksena tällaisesta syrjivästä kohtelusta voidaan pitää sitä, että alennuksiin oikeuttava kynnysmäärä on korkea, minkä vuoksi alennus voi koskea ainoastaan joitakin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen erityisen merkittäviä kauppakumppaneita, tai sitä, että alennusprosentti ei nouse lineaarisesti suhteessa ostojen määrään, ellei näille menettelyille ole objektiivisia perusteita (edellä mainitussa asiassa C-163/99 annettu tuomio, 53 kohta).

Myös määräalennukset voivat siten olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos ne eivät perustu todellisiin kustannussäästöihin tai muihin alennusperusteisiin ja jos alennusten tarkoituksena tai vaikutuksena on asiakkaiden syrjiminen (Kilpailuneuvoston Neste Oy:tä koskeva päätös 16.6.1994, dnro 16/359/93).

3.3.2 Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001?30.6.2002 voimassa olleen määräalennusjärjestelmän arviointi

Tilaajayhteyksiä voidaan vuokrata paikallisverkon operaattorilta joko niin kutsuttuina O-laatuisina tai S.O-laatuisina tilaajayhteyksinä. O-laatuisella (Ordinary) tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanotun tavanomaisen laadun tilaajayhteyttä, joka vastaa laatutasoltaan puheliikenteeseen tarkoitettua johtoparia. S.O-laatuisella (Special Ordinary) tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanottua erikoislaadun tilaajayhteyttä, joka useimmin toteutetaan valikoidulla metallijohtimisen kaapelin johdinparilla. S.O-laatuinen tilaajayhteys on tarkoitettu nimenomaan dataliikenteen siirtoon esimerkiksi ADSL-menetelmällä. Kilpailuviraston mukaan myöhemmin myös O-laatuisia tilaajayhteyksiä on alettu käyttää ADSL-siirtoon. Laajakaistayhteyksien kysynnän kasvun ja telemarkkinoita koskevan erityissääntelyn kehityksen myötä palveluoperaattorit ovat alkaneet vuokrata verkko-operaattoreilta paitsi tilaajayhteyksiä, myös tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten (niin kutsuttu yläkaista).

Kilpailuvirasto on Oulun Puhelin Oyj:tä koskevassa esityksessään selvittänyt, että 1.1.2001?30.6.2002 voimassa olleen operaattorihinnaston mukaan alhaisimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 1.010 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 5.052 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Yhden tilaajayhteyden vuokraamisen kustannuksena on laskelmassa siten ilmeisesti käytetty O-laatuisen tilaajayhteyden kuukausimaksua 13,87 euroa kerrottuna 12 kuukaudella.

Kilpailuvirasto on esityksessään lisäksi todennut, että koska S.O-laatuluokan tilaajayhteydet ovat O-laatuisia kalliimpia, niistä perittävillä vuokrilla alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin pääseminen helpottuu jonkin verran. Edelleen Kilpailuvirasto on esityksessään todennut, että laajakaistaisten internetyhteyksien markkinakehityksen alkuvaiheessa loppuasiakasyhteydet toteutettiin nimenomaan S.O-laatuisia tilaajayhteyksiä käyttämällä. Toisaalta Kilpailuviraston mukaan tulee huomioida, että esimerkiksi ADSL-yhteyden toteuttamiseksi riittää useimmiten tilaajayhteyden vuokraaminen rinnakkaiskäyttöön. Kilpailuviraston mukaan vuosien 2001?2002 aikana valtaosa Oulun Puhelin Oyj:n vuokraamista tilaajayhteyksistä ovat joka tapauksessa olleet O-laatuisia. Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan laajakaistamarkkinoilla on käytetty Viestintäviraston hyväksymällä tavalla vuoden 2003 loppupuolelle asti ainoastaan S.O-johtoja, joten laskelmat tulisi tehdä O-johtojen sijasta S.O-johdoilla.

Markkinaoikeus toteaa, että S.O-laatuisen tilaajayhteyden kuukausimaksu on 1.1.2001 voimaan tulleen hinnaston mukaan ollut 25,80 euroa. Kilpailuviraston laskentamallia käyttäen voidaan siten päätyä siihen, että alhaisimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä noin 540 S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä noin 2.700 S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista.

Rinnakkaiskäytön eli yläkaistan kuukausimaksu on 1.1.2001 voimaan tulleen hinnaston mukaan ollut 12,90 euroa. Kilpailuviraston laskentamallia käyttäen voidaan siten päätyä siihen, että alhaisimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä noin 1.100 yläkaistan vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä noin 5.400 yläkaistan vuokraamista.

Taulukko 5 –
Alennuskynnysten saavuttamiseen vaaditut vuokrattujen tilaajayhteyksien laskennalliset määrät 1.1.2001?30.6.2002 (kpl)

------------------------------------------ (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Oulun Puhelin Holding Oyj on selvittänyt, että Oulun Puhelin Oyj:n vuokraamien tilaajayhteyksien määrät ovat vuosina 2001?2002 jakautuneet asiakkaittain tai asiakasryhmittäin seuraavasti.

Taulukko 6 –
Oulun Puhelin Oyj:n vuokraamat tilaajayhteydet per asiakas (kpl)

------------------------------------------ (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Markkinaoikeus katsoo, etteivät taulukossa 5 esitetyt alennuskynnysten saavuttamiseen vaaditut vuokrattujen tilaajayhteyksien määrät ole sinänsä kohtuuttoman korkeita suhteessa Oulun Puhelin Oyj:n perinteisen toimialueen tilaajayhteyksien kokonaismäärään. Myöskään alennusprosenttien porrastus ei ole taulukon 1 mukaisessa määräalennusjärjestelmässä ollut jyrkkä.

Oulun Puhelin Holding Oyj on vedonnut Kilpailuviraston esitykseen sisältyvien, edellä mainittujen laskelmien osalta siihen, ettei niissä ole otettu huomioon sitä, että Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmässä alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin on laskettu operaattorituotteiden vuosilaskutus kokonaisuudessaan eikä pelkästään tilaajayhteyksien vuokria. Sanottu olisi siis omiaan edelleen laskemaan taulukossa 5 esitettyjä, alennuskynnysten saavuttamiseksi vaadittuja tilaajayhteysmääriä. Kyseinen operaattorituotteiden kokonaislaskutukseen perustuva laskutapa on toisaalta Kilpailuviraston mukaan ollut omiaan sitomaan operaattoreita Oulun Puhelin Oyj:n asiakkaiksi sekä ennen kaikkea korostanut Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmän syrjiviä vaikutuksia entisestään.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on joka tapauksessa selvitetty, että Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on ollut ainoa ajanjaksolla 1.1.2001?30.6.2002 määräalennuksia saanut operaattori.

Lisäksi asiassa on selvitetty, että taulukon 1 määräalennusten lisäksi Oulun Puhelin Oyj on hinnastonsa mukaan myöntänyt operaattoreille taulukossa 4 esitettyjä 2?6 prosentin lisäalennuksia sen perusteella, kuinka suuri kappalemääräinen osuus operaattorilla on ollut vuokrattuna yhden keskuksen tai keskittimen kokonaiskapasiteetista (niin kutsuttu keskitinalennus). Siten 1.1.2001 voimaan tulleen hinnaston mukainen korkein määräalennus on ollut 10 prosentin sijasta 16 prosenttia.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt keskitinalennuksen toimintamekanismista tarkempaa selvitystä. Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että edellä esitettyjen vuokrattujen tilaajayhteyksien määrien perusteella muille palveluoperaattoreille vuokrattujen tilaajayhteyksien määrä on joka vuosi vastannut alle 5 prosenttia kaikista vuokratuista tilaajayhteyksistä. Vaikka tilanne voi keskitinkohtaisesti vaihdella, selvää on, että Oulun Puhelin Oyj:n omalla palveluoperaattorilla on jo lähtökohtaisesti prosentuaalisesti niin suuri osuus keskusten tai keskitinten kokonaiskapasiteeteista, että muiden palveluoperaattoreiden mahdollisuus saada keskitinalennuksia on vähäinen. Ratkaisevaa merkitystä ei tässä tarkastelussa ole annettava sille, että Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan Oulun Puhelin Oyj ei ole puheena olevana ajanjaksona myöntänyt keskitinkohtaista alennusta yhdellekään toimijalle, eikä siis myöskään omalle palveluoperaattorilleen. Väärinkäyttöä voi olla jo se, että julkinen hinnasto sisältää kiellettyjä ehtoja.

Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin saaman alennuksen suuruus on asiassa esitetyn selvityksen mukaan ollut enintään 15 prosenttia. Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin ja muiden palveluoperaattorien välille on näin muodostunut joka tapauksessa yksittäisen tilaajayhteyden vuokrakustannuksen osalta sanotun suuruinen kustannusero. Julkaistun hinnaston mukaan kustannusero on näyttäytynyt 16 prosenttina.

Huomioon on tässä arvioinnissa otettava myös se, että kyse on Oulun Puhelin Oyj:n perinteisen toimialueen kiinteästä televerkosta, jota sekä tilaajayhteysmarkkinoilla että loppuasiakasmarkkinoilla toimiva Oulun Puhelin Oyj on hallinnut ja jonka kautta se on voinut rajoittaa kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä loppuasiakasmarkkinoille ja toimintaa niillä. Tällaisessa määräävässä asemassa olevalla yrityksellä oleva vaikutusvalta edellyttää, että sille asetetaan asiakassuhteissaan sellainen tasapuolisuusvaatimus, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Oulun Puhelin Oyj:n 1.1.2001?30.6.2002 voimassa olleen julkaistun hinnaston mukaisella määräalennusjärjestelmällä, joka on koostunut yhtäältä taulukon 1 mukaisista vuotuisiin ostomääriin perustuvista määräalennuksista ja toisaalta taulukon 4 mukaisista keskitinkohtaisista määräalennuksista, on ollut syrjivän järjestelmän ominaispiirteitä sen oman palveluoperaattorin eduksi. Sanottuun nähden markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole tarpeen ottaa enemmälti kantaa operaattorituotteiden kokonaislaskutuksen vaikutuksesta tähän arviointiin. Kyseisestä laskutavasta aiheutuvat seuraukset ovat joka tapauksessa jääneet asiassa laajemmalti perustelematta.

3.3.3 Oulun Puhelin Oyj:n 1.7.2002?31.12.2002 voimassa olleen määräalennusjärjestelmän arviointi

Kilpailuvirasto on esityksessään selvittänyt, että Oulun Puhelin Oyj:n 1.7.2002?31.12.2002 voimassa olleen operaattorihinnaston mukaan alhaisimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 1.417 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista ja jo toisen alennuskynnyksen saavuttaminen yhteensä 8.500 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuskynnyksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 41.700 tilaajayhteyden vuokraamista. Oulun Puhelin Oyj on siis 1.7.2002 lähtien muuttanut merkittävästi alennustensa porrastusta.

Seuraavaan taulukkoon on laskettu edellä kohdassa 3.3.2 noudatetun menettelyn mukaisesti alennuskynnysten saavuttamiseen vaaditut vuokrattujen tilaajayhteyksien määrät Kilpailuviraston omaksumaa laskentamallia käyttäen. 1.7.2002 voimaan tulleessa hinnastossa O-laatuisen tilaajayhteyden kuukausimaksu on ollut 10 euroa, S.O-laatuisen 20 euroa ja yläkaistan 10 euroa.

Taulukko 7 –
Alennuskynnysten saavuttamiseen vaaditut vuokrattujen tilaajayhteyksien laskennalliset määrät 1.7.2002?31.12.2002 (kpl)

---------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
------------------------------------------

Taulukossa 6 esitettyjen vuokrattujen tilaajayhteyksien määrien perusteella on selvää, että kaikki muut palveluoperaattorit kuin Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori ovat olleet hyvin kaukana jo toisen alennuskynnyksen saavuttamisesta, mikä olisi edellyttänyt noin 8.500 O-laatuisen tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden yläkaistan vuokrausta taikka 4.250 S.O-laatuisen tilaajayhteyden vuokrausta. Edelleen selvää on, että Oulun Puhelin Oyj:n omalle palveluoperaattorille vuokrattujen tilaajayhteyksien määrä on ollut monikymmenkertainen verrattuna muille palveluoperaattoreille vuokrattujen tilaajayhteyksien määrään ja se on näin ollen helposti saavuttanut korkeimman alennuskynnyksen. Asiassa on selvitetty, että Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on ollut ainoa määräalennuksia saanut operaattori myös ajanjaksolla 1.7.2002?31.12.2002.

Sanottu antaa jo sinänsä aiheen epäillä, että asetettuihin alennusprosentteihin oikeuttavat ostomäärät on 1.7.2002 voimaan tulleessa hinnastossa määritetty tietoisesti niin korkeiksi, että yhtäältä kilpailevien palveluoperaattorien ei ole ollut mahdollista niitä saavuttaa ja että toisaalta Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori tulisi ne saavuttamaan.

Lisäksi edellä kuvattua niin kutsuttua keskitinalennusjärjestelmää on Oulun Puhelin Oyj:n 1.7.2002?31.12.2002 voimassa olleen hinnaston mukaan sovellettu myös tällä ajanjaksolla. Edellä todetun mukaisesti merkitystä ei tässä tarkastelussa ole sillä, että Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan Oulun Puhelin Oyj ei ole myöntänyt keskitinkohtaista määräalennusta yhdellekään toimijalle, eikä siis myöskään omalle palveluoperaattorilleen.

Oulun Puhelin Oyj:n saaman alennuksen suuruus on myös tällä ajanjaksolla ollut asiassa esitetyn selvityksen mukaan enintään 15 prosenttia. Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin ja muiden palveluoperaattorien välille on näin muodostunut joka tapauksessa yksittäisen tilaajayhteyden vuokrakustannuksen osalta sanotun suuruinen kustannusero. Julkaistun hinnaston mukaan kustannusero on näyttäytynyt 21 prosenttina.

Viitaten muutoin edellä jaksossa 3.3.2 lausuttuun, markkinaoikeus katsoo, että Oulun Puhelin Oyj:n 1.7.2002?31.12.2002 voimassa olleen julkaistun hinnaston mukaisella määräalennusjärjestelmällä, joka on koostunut yhtäältä taulukon 2 mukaisista vuotuisiin ostomääriin perustuvista määräalennuksista ja toisaalta taulukon 4 mukaisista keskitinkohtaisista määräalennuksista, on ollut syrjivän järjestelmän ominaispiirteitä sen oman palveluoperaattorin eduksi.

3.3.4 Objektiivisen taloudellisen perusteen olemassaolo

Oulun Puhelin Holding Oyj on perustellut tarkastelun kohteena olevien määräalennusjärjestelmien kustannusvastaavuutta säästöillä, jotka ovat syntyneet verkon rakenteen, ylläpidon ja hallinnan kustannuksissa, hallinnon kustannuksissa sekä myynti-, markkinointi- ja asiakaspalvelukustannuksissa.

Määräalennusten porrastus on yhtiön mukaan perustunut arvioon ulkoisen myynnin kustannusten suhteellisen osuuden pienenemisestä asiakkaan vuokraamien yhteyksien määrän kasvaessa. Oulun Puhelin Holding Oyj on myös viitannut investointien takaisin maksamiseen sekä siihen, että Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on vuoden 2002 loppuun saakka hoitanut sisäisesti kaikkien yhteyksiensä tilauksiin ja määrittelyihin liittyvät työt. Keskitinalennusten osalta Oulun Puhelin Holding Oyj on esittänyt, että yhteyksien sijaitseminen samalla alueella säästää olennaisesti kuukausivuokriin sisältyviä yhteyksien muutos- ja ylläpitotöitä, kun samalla käynnillä voidaan hoitaa toimenpiteet useisiin yhteyksiin. Myös tilaajayhteysverkon käyttöasteen kasvaminen antaa jo sinänsä verkkotoiminnalle tyypillistä kustannusetua. Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan esityksen kohteena olevan ajanjakson aikaisen kustannuslaskennan perusteella on kuitenkin mahdotonta osoittaa asiakaskohtaisia kustannussäästöjä ostomäärien kasvaessa.

Markkinaoikeus toteaa Oulun Puhelin Holding Oyj:n esittämän edellyttävän sen arvioimista, perustuvatko Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmät taloudellisesti perusteltuun vastasuoritukseen tai palkitaanko niillä toisin sanoen Oulun Puhelin Oyj:n suurten tilausmäärien ansiosta saamia suurtuotannon etuja tai onko niille olemassa jokin muu kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä peruste.

Tältä osin lähtökohtana on, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiana on näyttää, mitä kustannussäästöjä alennuksilla konkreettisesti hyvitetään ja miten myönnetty alennus vastaa syntyneitä säästöjä. Määräävässä asemassa olevan yrityksen on epäillyissä väärinkäyttötilanteissa pystyttävä esittämään hinnoittelunsa niin selvästi, että yhtiön toiminnan lainmukaisuus on mahdollista arvioida (kilpailuneuvoston Valio Oy:tä koskeva päätös 24.10.1997 dnro 6/359/96).

Markkinaoikeus katsoo olevan todennäköistä, että suuremmista tilausmääristä koituu myyjäyhtiölle kustannussäästöjä. Oulun Puhelin Holding Oyj:n edellä mainituissa kustannussäästöistä esitetyissä laskelmissa ei kuitenkaan ole konkreettisesti osoitettu, miksi alennustaulukoihin on valittu juuri edellä mainitut alennuksiin oikeuttavat vuosiostojen määrät ja keskitinkohtaiset tilaajayhteysmäärät sekä niitä vastaavat alennusprosentit.

Oulun Puhelin Holding Oyj on vedonnut kysymyksessä olevien määräalennusjärjestelmiensä hyväksyttävyyden tueksi siihen, että Oulun Puhelin Oyj on saavuttanut omien tilaajayhteyksiensä tilausten ja määritysten hoitamisesta tiettyjä kustannussäästöjä, kun sen oma palveluoperaattori on vastannut kyseisistä toiminnoista. Oulun Puhelin Holding Oyj on lisäksi perustellut määräalennusjärjestelmiensä rakennetta tietyillä ulkoisen myynnin kustannusten pienenemiseen liittyvillä prosentuaalisilla säästöillä, joita Oulun Puhelin Oyj olisi saavuttanut lähinnä asiakkuudenhallinnan osalta suuren asiakkaan laskutuksessaan verrattuna vähäisen määrän tilaajayhteyksiä vuokranneen asiakkaan laskutukseen.

Oulun Puhelin Holding Oyj ei ole kuitenkaan esittänyt edellä mainituilta osin kattavia laskelmia syntyneiden kustannussäästöjen kertymisestä ja kohdentumisesta eri asiakkaille tai perusteluja sille, miten kustannussäästöt ovat kasvaneet vuokrattujen tilaajayhteyksien lukumäärän kasvaessa. Kokonaan selvittämättä on jäänyt sekin, miten kyseisten kustannussäästöjen heijastuminen voimassa olleisiin määräalennusjärjestelmiin olisi ollut Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin kilpailijoiden kannalta tarkasteltuna taloudellisesti perusteltua.

Asiassa on katsottava myös jääneen osoittamatta, miten määräalennusjärjestelmien kustannusvastaavuus olisi ollut perusteltavissa Oulun Puhelin Oyj:n tekemien investointien laskennallisella takaisin maksamisella tai säästöillä, jotka syntyvät muutos- ja ylläpitotöiden keskittämisestä.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Oulun Puhelin Holding Oyj ole pystynyt osoittamaan sellaista objektiivista taloudellista perustetta, jolla voitaisiin perustella kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmän edellä todettu rakenne.

3.3.5 Menettelyn tosiasiallisten vaikutusten arviointi

Oulun Puhelin Holding Oyj on kiistänyt määräävän markkina-aseman väärinkäytön myös sillä perusteella, että Oulun Puhelin Oyj:n tarkasteltavana olevasta määräalennusjärjestelmästä saama hyöty ja sen johdosta kilpailijoille aiheutuneet menetykset ovat jääneet vaikutuksettoman vähäisiksi. Kilpailevat palveluoperaattorit eivät olisi vuosina 2001?2002 saaneet vuokraamistaan tilaajayhteyksistä joko lainkaan tai korkeintaan yhdestä kolmeen prosenttiin alennuksen vaikka tuolloin olisi sovellettu Viestintäviraston hyväksymää alennuskäytäntöä. Tilaajayhteysverkkoa on käytetty vuosina 2001?2002 lähinnä kiinteän verkon puhepalveluihin, joista kilpailevat palveluoperaattorit eivät ole olleet lainkaan kiinnostuneita panostaessaan loppuasiakkaiden kysynnän mukaisesti lähinnä matkaviestinverkon kautta tarjottaviin puhepalveluihin. Kilpailevat palveluoperaattorit ovat käyttäneet kiinteän verkon tilaajayhteyksiä lähinnä laajakaistaliittymäpalvelujen tuottamiseen. Näitä koskeva kilpailu on kuitenkin alkanut vasta vuoden 2002 loppupuolella eivätkä kilpailijat ole olleet kiinnostuneita Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyksistä ennen tätä. Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan kilpailijat ovat tulleet Oulun Puhelin Oyj:n perinteisen toimialueen kuluttajamarkkinoille vasta vuoden 2002 viimeisellä puoliskolla. Väitetyllä kilpailunrajoituksella ei siten ole ollut kilpailua rajoittavaa vaikutusta ainakaan ennen 1.7.2002. Varsinaisesti laajakaistakilpailu on alkanut vasta vuoden 2004 aikana.

Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan laajakaistapalvelujen käyttö on joka tapauksessa ollut esityksen kohteena olevana ajanjaksona hyvin vähäistä, sillä ylivoimaisesti suurin osa internetyhteyksien kysynnästä on tuolloin kohdistunut modeemipalveluihin, jotka eivät ole edellyttäneet erillisen tilaajayhteyden vuokraamista. Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan vuonna 2001 laajakaistapalveluja käytti kuluttajista vain noin 1 prosenttia. Vastaava luku vuonna 2002 on ollut 6 prosenttia.

Oulun Puhelin Holding Oyj on asian suullisessa käsittelyssä esittänyt, että Oulun Puhelin Oyj on vuosina 2000?2001 antanut tilaajayhteyksiä vuokralle lähinnä yritysasiakkaiden puhelinjärjestelmien tuottamiseen.

Se on edelleen esittänyt, että Oulun Puhelin Oyj:n oma palveluoperaattori on vuonna 2002 tarjonnut loppuasiakkaille noin 4.000 laajakaistaliittymää, joista valtaosa on toimitettu vuoden 2002 aikana. Liittymistä suurimmassa osassa on ollut kyse yritysten työntekijöilleen hankkimista etätyöyhteyksistä. Oulun Puhelin Holding Oyj:n esittämien tietojen perusteella Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin osuus toimialueen laajakaistaliittymistä on vuonna 2002 ollut noin 80 prosenttia.

Kilpailuviraston mukaan Oulun Puhelin Oyj:n menettelyllä on ollut vahingollisia vaikutuksia. Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteyshinnoittelu ja alennuskäytännöt ovat olleet omiaan vaikuttamaan siihen, että kilpailevat palveluoperaattorit eivät vielä vuosien 2001 ja 2002 aikana ole tarjonneet palveluita Oulun Puhelin Oyj:n alueella tilaajayhteyksiä hyödyntäen. Vaikutusten tarkastelua ei tule rajata koskemaan ainoastaan laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoita. Tilaajayhteyksien avulla on mahdollista tarjota palveluita myös useilla muilla markkinoilla kuten yritysten puhe- ja dataratkaisujen markkinoilla.

Kilpailuvirasto on esityksessään todennut, että laajakaistaisten internetyhteyksien kysyntä on lähtenyt vuoden 2002 aikana merkittävään kasvuun. Kilpailuvirasto on lisäksi viitannut asiassa Oulun Puhelin Oyj:n vuosien 2001 ja 2002 vuosikertomuksiin, joissa Kilpailuviraston mukaan on todettu, että ”palveluoperaattoriliiketoiminnassa dataliiketoiminnan nopeimmin kasvava alue oli laajakaistaisten alueverkkoliittymien vuokratuotot” ja että ”laajakaistaliittymät tulevat olemaan kasvun painopistealueena edelleen vuonna 2002/2003”. Lisäksi Kilpailuviraston esittämän mukaan Elisa Communications Oyj on todennut vuoden 2000 vuosikertomuksessaan, että ”ADSL-liittymiä toimitetaan vuonna 2001 myös muualle Suomeen. Uudet alueet valitaan markkinapotentiaalin ja käytössä olevien jakelukanavien perusteella.”

Markkinaoikeus toteaa menettelyn tosiasiallisten vaikutusten osalta seuraavan.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteennäyttämiseksi riittää, että osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua, tai toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan sillä tavoin (asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, 239 kohta).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kilpailusuhteessa olevien kauppakumppaneiden syrjintää voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä heti siitä hetkestä alkaen, kun määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen on kyseessä olevaan tapaukseen liittyvissä olosuhteissa omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen kyseisten kauppakumppaneiden välillä. Tällaisessa tilanteessa ei voida edellyttää lisäksi näyttöä yksittäisten kauppakumppaneiden kilpailuaseman tosiasiallisesta, määrällisesti esitettävissä olevasta heikentymisestä (asia C-95/04 P, British Airways v. komissio, tuomio 15.3.2007, Kok., s. I-2331, 145 kohta).

Edellä mainitun perusteella määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ei tarvitse esittää selvitystä tosiasiallisesta kilpailun rajoittumisesta. Kilpailuviraston on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että tarkasteltavana oleva määräalennusjärjestelmä on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.

Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjottavia palveluita ovat yhtäältä yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavat palvelut ja laajakaistaiset internetliittymät (muun muassa ADSL-liittymät) sekä toisaalta yritysasiakkaille tarjottavat puhe- ja datapalvelut.

Oulun Puhelin Holding Oyj:n esittämän perusteella kolmansille palveluoperaattoreille on vuosina 2000?2001 vuokrattu tilaajayhteyksiä lähinnä yritysasiakkaiden palvelujen tarjontaa varten. Markkinaoikeus toteaa sen olevan ilmeistä, että kysyntää tilaajayhteyksien vuokraukseen yritysasiakkaiden palvelujen tarjontaa varten on ollut Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella koko Kilpailuviraston esityksen kohteena olevan ajanjakson vuosina 2001?2002.

Yksityisasiakkaiden palvelujen osalta Oulun Puhelin Holding Oyj on edellä todetun mukaisesti esittänyt, että kuluttajamarkkinoille kilpailijat ovat tulleet vasta vuoden 2002 viimeisellä puoliskolla ja tällöinkin siis ainoastaan laajakaistaliittymäpalvelujen osalta.

Kilpailuvirasto on esittänyt asiassa tiettyä selvitystä siitä, että laajakaistaliittymille yleisesti ottaen on ollut kysyntää ainakin jo vuonna 2001.

Oulun Puhelin Holding Oyj on kertonut, että valtaosa Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin vuonna 2002 tarjoamista laajakaistaliittymistä on vuokrattu vuoden 2002 aikana ja että valtaosassa liittymistä on ollut kyse yritysten henkilökunnalleen tarjoamista etätyöyhteyksistä. Sanottu ei kuitenkaan sulje pois yhtäältä sitä, että kysyntää laajakaistaliittymille on ollut olemassa Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella jo vuonna 2001 taikka sitä, että jonkinasteista kysyntää on ollut olemassa myös yksityisasiakkaiden keskuudessa. Myös Oulun Puhelin Holding Oyj on esittänyt, että laajakaistaliittymäpalvelujen käyttäjiä on ollut vuonna 2001 noin 1 prosentti ja vuonna 2002 noin 6 prosenttia kuluttajista.

Markkinaoikeus toteaa olevan ilmeistä, että laajakaistaliittymien kysynnän kasvu on lähtenyt Suomessa liikkeelle nimenomaan Oulun kaltaisista kasvukeskuksista. Saadun selvityksen perusteella markkinaoikeus katsoo, että kysyntää laajakaistaliittymille yksityisasiakkaiden keskuudessa ja siten tilaajayhteyksien vuokraukseen tätä tarkoitusta varten on ollut Oulun Puhelin Oyj:n perinteisellä toimialueella ainakin potentiaalisesti olemassa koko Kilpailuviraston esityksen kohteena olevan ajanjakson vuosina 2001?2002.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kilpailevat palveluoperaattorit olisivat tarkasteltavana olevana ajanjaksona olleet potentiaalisestikaan kiinnostuneita vuokraamaan tilaajayhteyksiä yksityisasiakkaiden puhelinliittymiä varten markkinatilanteessa, jossa muun ohella matkapuhelinliittymät ovat vähitellen syrjäyttäneet kiinteitä puhelinliittymiä ja jossa puhepalveluita on voitu toteuttaa tukkutasolla myös yhdysliikennettä ostamalla. Konkreettista selvitystä ei tältä osin ole esitetty siitä, millä tavalla Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmä on tällä sektorilla ylipäänsä ollut omiaan vaikuttamaan kolmansien palveluoperaattoreiden toiminnan suunnitteluun ja toimintaan sanotulla toimialueella.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on riittävällä tavalla osoitettu, että puheena oleva määräalennusjärjestelmä on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen yritysasiakkaiden palvelujen tarjonnassa sekä yksityisasiakkaiden laajakaistapalvelujen tarjonnassa esityksen kohteena olevana ajanjaksona vuosina 2001?2002. Sen sijaan riittävää selvitystä ei ole esitetty siitä, että järjestelmä olisi ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavien palvelujen tarjonnassa.

3.3.6 Johtopäätös Oulun Puhelin Oyj:n määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että puheena olevalla määräalennusjärjestelmällä on syrjitty kilpailevia palveluoperaattoreita myöntämällä Oulun Puhelin Oyj:n omalle palveluoperaattorille etuja, jotka eivät ole perustuneet objektiiviseen taloudelliseen perusteeseen. Kustannusvastaamaton määräalennusjärjestelmä on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailijoiden toimintaa yritysasiakkaiden palvelujen sekä yksityisasiakkaiden laajakaistapalvelujen tarjonnassa.

Oulun Puhelin Oyj:n on näin ollen katsottava edellä todetuin tavoin käyttäneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla väärin määräävää markkina-asemaansa soveltamalla kohtuutonta tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ajanjaksolla 1.1.2001?31.12.2002.

4 Seuraamusmaksuarviointi

4.1 Seuraamusmaksun määrääminen Oulun Puhelin Holding Oyj:lle

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4?7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain pääsääntönä siten on, että kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan syyllistyneelle elinkeinonharjoittajalle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 12) on kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin säännökseen liittyen todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.

Markkinaoikeus on edellä katsonut Oulun Puhelin Oyj:n käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ajanjaksolla 1.1.2001?31.12.2002.

Oulun Puhelin Oyj:n menettely on kestänyt kaksi vuotta ja se on kattanut asiassa määritetyn merkityksellisen maantieteellisen markkinan eli Oulun Puhelin Oyj:n perinteisen toimialueen kokonaisuudessaan. Kyseinen alue on tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut yksi Suomen kasvukeskuksista. Menettely ei siten ole, vastoin Oulun Puhelin Holding Oyj:n esittämää, ollut alueellisesti, ajallisesti taikka taloudellisilta vaikutuksiltaan esitöissä tarkoitetulla tavalla rajattua tai vähäistä. Asiassa on kyse paikallisen verkko-operaattorin menettelystä, jonka on katsottu olleen omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa loppuasiakasmarkkinoilla. Oulun Puhelin Oyj:n menettelyä ei siten ole lähtökohtaisesti pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

Asiassa on riidatonta, että puheena olevasta Oulun Puhelin Oyj:n menettelystä vastaa Oulun Puhelin Holding Oyj.

4.2 Seuraamusmaksun suuruus

4.2.1 Arvioinnin lähtökohdat

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Niin sanotun normaaliasteikon puitteissa seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle tämän edellisen vuoden liikevaihdosta riippumatta (KHO 2009:83, kohta 1161).

Kilpailuvirasto on esittänyt, että Oulun Puhelin Holding Oyj:lle määrätään 100.000 euron seuraamusmaksu. Kilpailuviraston mukaan se on jo Oulun Puhelin Holding Oyj:lle esitettävän seuraamusmaksun suuruutta arvioidessaan ottanut huomioon myös seikat, jotka puhuvat tavanomaista lievemmän seuraamusmaksun puolesta. Seuraamusmaksuesitys on Kilpailuviraston mukaan mitoitettu ottaen huomioon myös rikkomuksen taloudellinen laajuus.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä todettu Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmien syrjivä luonne on ollut ilmeinen. Oulun Puhelin Oyj on lisäksi muuttanut määräalennusjärjestelmäänsä 1.7.2002 lukien siten, että ostomääriin perustuvien määräalennusten saaminen on tullut kilpaileville palveluoperaattoreille entistä vaikeammaksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan kyse on tuolloin ollut ajankohdasta, jolloin kilpailu laajakaistapalvelujen tarjonnassa Oulussa on voimistunut.

Oulun Puhelin Holding Oyj:n ilmoittaman mukaan Oulun Puhelin Oyj:n kokonaisliikevaihto on vuonna 2002 ollut 62,98 miljoonaa euroa ja teletoiminnan liikevaihto 55,60 miljoonaa euroa. Oulun Puhelin Oyj:n tilaajayhteysvuokrauksen liikevaihto on vuonna 2002 ollut 7,75 miljoonaa euroa. Oulun Puhelin Holding Oyj on asian suullisessa käsittelyssä vedonnut siihen, että Oulun Puhelin Holding Oyj:n liikevaihtoluvut vuonna 2009 ovat olleet huomattavasti näitä lukuja alhaisemmat. Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että kun seuraamusmaksua määrättäessä merkitystä on muun ohella puheena olevan määräalennusjärjestelmän vaikutuksilla nimenomaan kilpailunrajoituksen voimassaoloaikana, tässä tarkastelussa on annettava merkitystä myös Oulun Puhelin Oyj:n liikevaihdolle vuonna 2002. Kyseisellä toimialueella olleesta määräävästä markkina-asemasta ja tilaajayhteysverkon hallinnasta johtuen Oulun Puhelin Oyj:llä on joka tapauksessa ollut mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi kilpailuun ja markkinoiden toimivuuteen kyseessä olevien tukkumarkkinoiden ohella myös tilaajayhteysverkon avulla tarjottavien lopputuotteiden markkinoilla.

Oulun Puhelin Holding Oyj on vedonnut asiassa siihen, että seuraamusmaksuarvioinnissa tulisi lieventäviksi seikoiksi lukea ainakin väitetyn kilpailunrajoituksen vähäiset vaikutukset, väitetystä kilpailunrajoituksesta luopuminen kesken Kilpailuviraston selvitysten sekä alennusjärjestelmän tehokkuusperusteet. Huomioon olisi lisäksi otettava myös Kilpailuviraston esityksen ja asian vireille tulon välisen ajan pituus sekä Oulun Puhelin Oyj:n noudattaman määräalennusjärjestelmän tyypillisyys alalla.

4.2.2 Asian käsittelyyn kulunut aika

Oulun Puhelin Holding Oyj on vastauksessaan katsonut, että seuraamusmaksun määrääminen olisi kohtuutonta, koska Kilpailuvirasto on tehnyt seuraamusmaksuesityksen vasta hieman ennen asian vanhentumista, neljä ja puoli vuotta asian vireille tulon jälkeen. Asian suullisessa käsittelyssä Oulun Puhelin Holding Oyj on vedonnut myös siihen, että asian käsittely on kokonaisuudessaan kestänyt jo kahdeksan vuotta.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n mukaan, jos asia koskee hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määräämistä, hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi ottaa ratkaisussaan huomioon, että asian käsittely on viivästynyt ja loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määrää tai poistaa sen kokonaan.

Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 233/2008 vp s. 34) mukaan pykälässä tarkoitettu hallinnollinen taloudellinen seuraamus olisi esimerkiksi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu kilpailunrikkomismaksu.

Oikeudenkäynnin kestoa ja viivästymistä tulisi lainkohdan esitöiden (HE 233/2008 vp s. 5, 6, 34 ja 35) mukaan arvioida vastaavasti kuin ihmisoikeustuomioistuimessa sovellettaessa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Asian käsittelyn alkamisajankohdan suhteen on todettu ratkaisevaa olevan, missä vaiheessa asianosainen tulee tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta. Viivästymistä arvioitaessa tulisi ottaa käsittelyn keston lisäksi huomioon erityisesti asian vaikeusaste, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta käsittelyssä sekä asian merkitys asianosaisille. Esitöissä on edelleen todettu, että kyseenalaisina on pidetty erityisesti sellaisia pitkähköjä ajanjaksoja, jolloin asian käsittely ei ole lainkaan edennyt tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Puutteellisista resursseista tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät yleensä poista valtion vastuuta.

Puheena olevan asian käsittely on saadun selvityksen mukaan edennyt Kilpailuvirastossa siten, että asiaa koskeva toimenpidepyyntö on toimitettu Kilpailuvirastolle 24.10.2002, minkä jälkeen Kilpailuvirasto on 8.11.2002 tehnyt Oulun Puhelin Oyj:lle sen määräalennusjärjestelmää koskevan selvityspyynnön. Oulun Puhelin Oyj on antanut selvityksensä 21.11.2002 ja 4.12.2002. Kilpailuvirasto on 4.9.2003 tehnyt Oulun Puhelin Oyj:lle uuden selvityspyynnön, johon Oulun Puhelin Oyj on vastannut 9.10.2003. Kilpailuvirasto on edelleen 25.11.2003 tehnyt Oulun Puhelin Oyj:lle selvityspyynnön, johon Oulun Puhelin Oyj on vastannut 3.2.2004 toimitetulla lisäselvityksellä. Kilpailuvirasto on toimittanut Oulun Puhelin Oyj:lle esitysluonnoksen seuraamusmaksun määräämiseksi 20.4.2007, johon yhtiö on antanut vastineen 7.5.2007. Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on saapunut markkinaoikeuteen 24.5.2007.

Vaikka Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle on tehty kilpailunrajoituslaissa säädetyssä viiden vuoden määräajassa, ei ole estettä arvioida sitä, onko asian käsittely viivästynyt hallintolainkäyttölain 53 a §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kilpailuviraston Oulun Puhelin Oyj:lle toimittamassa selvityspyynnössä 25.11.2003 on todettu muun ohella, ettei yhtiö ole toistaiseksi antanut määräalennusjärjestelmästään tarkkoja kilpailuoikeudellisesti ja objektiivisesti hyväksyttävissä olevia todellisiin kustannussäästöihin perustuvia selvityksiä ja että näyttötaakka alennusperusteinen kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävistä syistä on elinkeinonharjoittajalla.

Markkinaoikeus katsoo, että Oulun Puhelin Oyj tai Oulun Puhelin Holding Oyj on tullut tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta hallintolainkäyttölain 53 a §:n edellä mainituissa esitöissä tarkoitetulla tavalla jo kyseisen 25.11.2003 päivätyn lisäselvityspyynnön saatuaan ja siis jo huomattavasti ennen esitysluonnoksen tiedoksi saamista. Asian käsittely on tästä ajankohdasta lukien kestänyt jo lähes seitsemän vuotta.

Kyseessä oleva kilpailunrajoitus on ollut laadultaan, laajuudeltaan ja kestoajaltaan suhteellisen selkeä ja siihen on ollut osallisena vain yksi yhtiö. Asian selvittäminen ei ole ollut erityisen laajaa. Asian käsittelyn pitkää kestoa ei voida perustella asian monimutkaisuudella.

Asian käsittelyn viivästymisen ei voida katsoa johtuneen Oulun Puhelin Oyj:n tai Oulun Puhelin Holding Oyj:n toiminnasta. Yhtiöt ovat toimittaneet niiltä pyydetyt selvitykset kohtuullisen ajan kuluessa.

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan kilpailunrajoituksen päättyneen jo 31.12.2002 sekä esitetyn seuraamusmaksun määrän pienuus, ei asian käsittelyn viivästyksellä voida katsoa olleen taloudellisesti ratkaisevaa merkitystä Oulun Puhelin Oyj:n tai Oulun Puhelin Holding Oyj:n taikka muiden tahojen toiminnan kannalta. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva ratkaisu on kuitenkin luonteeltaan lähtökohtaisesti huomattavan merkityksellinen paitsi käsittelyn kohteena olevalle yhtiölle, myös kolmansille kilpailunrajoituksen vaikutuksen piirissä oleville tahoille.

Kun otetaan huomioon asian käsittelyyn Kilpailuvirastossa liittynyt usean vuoden mittainen jakso, jolloin asian käsittelyn ei voida katsoa suhteessa Oulun Puhelin Oyj:öön tai Oulun Puhelin Holding Oyj:öön lainkaan edenneen, sekä muut edellä mainitut seikat, markkinaoikeus katsoo, että asian lähes seitsemän vuotta kestänyt käsittely on viivästynyt ja loukkaa Oulun Puhelin Holding Oyj:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Markkinaoikeus katsoo, että viivästynyt käsittely ei anna aihetta poistaa seuraamusmaksua kokonaan, mutta se on otettava huomioon seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

4.2.3 Kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten merkitys

Kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta siihen ryhtyneelle aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen eivät ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa seuraamusmaksun suuruuteen.

Kilpailuvirasto ei ole puheena olevassa asiassa esittänyt konkreettista selvitystä kilpailunrajoituksen johdosta aiheutuneen vahingon määrästä tai tosiasiallisista vaikutuksista kilpailulle.

Kilpailuvirasto on esittänyt asiassa suuntaa-antavan laskelman Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin vuosien 2001?2002 aikana määräalennusten muodossa saamasta perusteettomasta hyödystä. Laskelman mukaan perusteettoman hyödyn määrä on ollut kyseisinä vuosina yhteensä yli 2 miljoonaa euroa.

Ottaen huomioon edellä jaksossa 3.3.5 todetun markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston esitykseen sisältyvä hyötylaskelma, joka perustuu suurelta osin Oulun Puhelin Oyj:n oman palveluoperaattorin puhekäyttöön vuokraamien tilaajayhteyksien määrään, ei heijasta markkinoiden tosiasiallista kilpailutilannetta. Oulun Puhelin Oyj:n kilpailunrajoituksesta saaman hyödyn on siten todellisuudessa täytynyt jäädä huomattavasti Kilpailuviraston laskelmassa esitettyä pienemmäksi. Sanottu on otettava huomioon seuraamusmaksua alentavana seikkana.

Tässä tarkastelussa ei merkitystä ole annettava sille Oulun Puhelin Holding Oyj:n vetoamalle seikalle, että yhtiön oman palveluoperaattorin kanssa sen perinteisellä toimialueella kilpailevat yritykset ovat olleet kooltaan mahdollisesti Oulun Puhelin Oyj:tä suurempia. Merkitystä ei voida antaa myöskään sille Oulun Puhelin Holding Oyj:n vetoamalle seikalle, että aiemmassa oikeuskäytännössä on mahdollisesti määrätty alhaisempia seuraamusmaksuja sinänsä eri merkityksellisillä markkinoilla tapahtuneista kilpailunrikkomuksista, joissa vahingolliset vaikutukset olisivat olleet nyt puheena olevaa menettelyä suuremmat.

Oulun Puhelin Holding Oyj ei ole myöskään yksilöinyt, mitä se on tarkoittanut viitatessaan alennusjärjestelmän tehokkuusperusteisiin seuraamusmaksun lieventämisperusteena. Kuten edellä jaksossa 3.3.4 on todettu, Oulun Puhelin Oyj ei ole pystynyt osoittamaan sellaista objektiivista taloudellista seikkaa, jolla voitaisiin perustella kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla Oulun Puhelin Oyj:n määräalennusjärjestelmän rakenne.

4.2.4 Oulun Puhelin Oyj:n omien toimien merkitys

Myöskään sille seikalle, että Oulun Puhelin Oyj on muuttanut hinnoittelunsa Kilpailuviraston käsittelyn aikana, välittömästi sen jälkeen, kun Viestintävirasto on antanut sen hinnoittelua koskevan päätöksen joulukuussa 2002, ei ole annettava seuraamusmaksua alentavaa merkitystä, kun kilpailunrajoituksesta luopuminen on tapahtunut viranomaispäätöksen jälkeen eikä Oulun Puhelin Oyj:n toimesta omaehtoisesti.

4.2.5 Oulun Puhelin Oyj:n tietoisuus määräalennusjärjestelmänsä lain vastaisuudesta

Oulun Puhelin Oyj on vedonnut vielä siihen, etteivät Kilpailuviraston viittaamat kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset tai Kilpailuviraston esitykset ole tosiseikoiltaan vastanneet nyt puheena olevaa tapausta eivätkä ne ole olleet saatavilla internetistä, mikä on olennaisesti vaikeuttanut yritysten mahdollisuutta huomioida päätökset toiminnassaan. Lisäksi Oulun Puhelin Oyj:n alennuskäytännöt ovat Oulun Puhelin Holding Oyj:n mukaan noudattaneet alalla yleisesti vallitsevaa tapaa.

Markkinaoikeus toteaa, että määräävässä markkina-asemassa oleva yhtiö on suoraan kilpailunrajoituslain nojalla vastuussa siitä, ettei sen hinnoittelu ole kohtuutonta tai kilpailua rajoittavaa. Esimerkiksi määräalennusjärjestelmän osalta yhtiön vastuu alkaa siitä hetkestä, jolloin kyseinen alennusjärjestelmä otetaan käyttöön.

Oulun Puhelin Oy:n on täytynyt olla tietoinen määräävästä asemastaan tilaajayhteyksien markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ja näin ollen myös kilpailunrajoituslain mukaisesta erityisvelvollisuudestaan noudattaa tasapuolista ja kilpailua vääristämätöntä hinnoittelujärjestelmää.

Oulun Puhelin Oyj:n on täytynyt ymmärtää, että sen omaa palveluoperaattoria suosiva hinnoittelu on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa sen perinteisellä toimialueella.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva kielto on tullut kilpailunrajoituslakiin vuonna 1992. Lähtökohtana on, että yritysten on tunnettava kilpailulainsäädännön sisältö. Tietämättömyys lain kielloista tai kilpailuoikeudellisesta oikeuskäytännöstä ei poista tai vähennä teon moitittavuutta. Oulun Puhelin Holding Oyj:n vetoamille seikoille ei näin ollen ole annettava seuraamusmaksun määrää alentavaa vaikutusta.

4.2.6 Johtopäätös

Kun otetaan huomioon Oulun Puhelin Oyj:n kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika sekä muut edellä mainitut seikat, markkinaoikeus katsoo, että Oulun Puhelin Holding Oyj:lle olisi tällä perusteella määrättävä 90.000 euron suuruinen kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu eli kilpailunrikkomismaksu.

V MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää Oulun Puhelin Holding Oyj:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 90.000 euroa.

VI MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin (318/2004) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Jaakko Ritvala, Nora Steiner-Forsberg ja Sami Rautiainen sekä asiantuntijajäsen Janne Holopainen.