27.5.2010

HAKEMUS

Vaatimukset

Karelian Riista Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Mika Tonteria 15.000 euron sakon uhalla elinkeinotoiminnassaan käyttämästä kaikissa myynti- ja markkinointitoimenpiteissään tai tuotteiden pakkausmerkinnöissään nimeä ”villisianliha” niistä lihatuotteista, jotka saadaan Tonterin villisikatilalla kasvatettujen tuotantoeläinten lihasta ja joita myydään ja markkinoidaan elintarvikkeina joko suoraan tai erilaisten tukku- ja vähittäismyyntiä harjoittavien jälleenmyyntiketjujen välityksellä kuluttajille käytettäväksi, mikäli sanotuissa lihatuotteissa on kysymys kesysian kanssa risteytetystä villisiasta saadusta lihasta.

Karelian Riista Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Tonterin korvaamaan yhtiön arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 9.496,97 eurolla ja asianosaiskulut 846,67 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Perusteet

Tonteri harjoittaa villisioiksi ilmoitettujen eläinten tarhaustoimintaa Tonterin Villisika Farmi -nimisellä tarhalla. Tilalta ilmoitetaan olevan saatavissa villisianlihaa, joten sen toiminnassa on kysymys elintarvikkeiden tuotannosta.

Tonterin Villisika Farmin ilmoitetaan olevan Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n jäsen. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää villisiantarhausta sekä villisian jalostusta ja toimia yhdyselimenä Suomen villisiankasvattajien välillä. Tonterin Villisika Farmi osallistuu kyseisen yhdistyksen harjoittamaan villisianlihatuotteiden yhteismarkkinointiin. Yhdistyksen jäsenten ilmoitetaan toimittavan kuluttajille villisianlihaa.

Tonterin Villisika Farmin internetsivujen perusteella tilalla on myös omaa villisianlihan myynti- ja markkinointitoimintaa. Tilalla myydään itse tarhattujen ja tuotettujen eläinten lihaa sekä lihatuotteita, joiden ilmoitetaan olevan ”villisianlihaa tai niiden ainesosina on käytetty villisianlihaa”. Kyseisiä tuotteita myydään ja markkinoidaan käytettäviksi elintarvikkeina sekä suoraan kuluttajille että mahdollisesti edelleen erilaisille väliportaille eli tukku- ja vähittäiskaupoille, jotka omalta osaltaan harjoittavat markkinointia kuluttajille.

Elintarvikeviraston 15.4.2004 antaman ja 12.5.2006 päivitetyn villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvontaa koskevan ohjeen 464/59/03 mukaan villisian lihan myynti ja markkinointi nimellä ”villisianliha” edellyttää, että kyseessä oleva liha on saatu villisiasta, joka polveutuu sellaisista villisioista, joita ei ole ristetty tavallisen lihatuotantoon käytettävän kesysian kanssa. Jos liha on saatu tällä tavoin risteytetystä eläimestä, tulee myynnin ja markkinoinnin yhteydessä käyttää lihasta nimeä, josta ilmenee risteytystä koskeva tieto. Tieto tulee merkitä nimen yhteyteen selvästi ja riittävän suurikokoisin kirjaimin esimerkiksi seuraavasti: ”Villisianlihaa. Kesysian kanssa risteytetty kanta.”

Elintarvikelain 9 §:n perusteella elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset tiedot. Harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty. Saman lain 19 §:n perusteella elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Alkutuotannon omavalvonnasta on pidettävä kirjaa.

Tonterin Villisika Farmi ei tuota rotupuhtaan villisian (Sus scrofa scrofa) lihaa vaan kesysian (Sus scrofa domestica) kanssa risteytetyn villisian lihaa. Tonterin Villisika Farmin siat polveutuvat pääosin Ruotsista tuoduista tuotantoeläimistä. Helsingin yliopiston yhteistyössä Sydneyn yliopiston kanssa tekemän ja vuonna 2003 julkaistun geneettisen tutkimuksen perusteella ruotsalaista kantaa olevat siat ovat jossain vaiheessa risteytyneet kesysian kanssa.

Kun kanta on joskus sekoittunut, sitä ei voida mitenkään koskaan puhdistaa rotupuhtaaksi. Näin ollen selvitys ruotsalaista kantaa olevien eläinten risteytymättömyydestä runsaan 10 vuoden aikana suomalaisilla tiloilla on merkityksetöntä.

Viranomaisten, kuten terveystarkastajien ja eläinlääkärien, asiantuntemus ja ammattitaito eivät ole riittäviä eläinten polveutumisesta tehtäviin arviointeihin. Asiassa on kysymys geneettisestä asiantuntemuksesta. Tällaista arviointia viranomaiset eivät ole tehneet myöntäessään villisioille tuontiluvan Ruotsista Suomeen vuonna 1992. Muut viranomaisten selvitykset liittyvät puolestaan toimintaan Tonterin tilalla, eivätkä ne osoita eläinten polveutumista.

Tonterin Villisika Farmilla harjoitettavassa villisianlihan myynti- ja markkinointitoiminnassa ei noudateta edellä mainittua Elintarvikeviraston ohjetta, kun risteytetyn villisian lihaa ja siitä valmistettuja lihatuotteita markkinoidaan käyttäen nimeä ”villisianliha”. Tällaisessa toiminnassa on kysymys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaisesta totuudenvastaisesta tai harhaanjohtavasta ilmaisun käyttämisestä elinkeinotoiminnassa. Tonterin Villisika Farmi toimii Karelian Riista Oy:n kilpailijana samoilla markkinoilla. Tonterin toiminta on siten omiaan vahingoittamaan Karelian Riista Oy:n elinkeinotoimintaa.

Lisäksi asiassa on keskeistä se, että Tonterin toiminta harhaanjohtaa kuluttajia. Rotupuhtaudella on olennaista merkitystä arvioitaessa lihan laatua ja makua. Puhtaan villisian liha on väriltään tummaa ja riistanomaista, kun taas risteytyneen eläimen liha on vaaleampaa ja rasvaisempaa. Puhdas villisianliha on suhteellisen harvinainen erikoistuote ja sen vuoksi myös kysytty tuote erityisesti asiaa arvostavien ammattilaisten keskuudessa.

Näin ollen, ja kun sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei myöskään saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä, asiassa on määrättävä sanotun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto.

Kielto on määrättävä noudatettavaksi välittömästi markkinaoikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Vastaajan olisi tullut alkaa menetellä kiellon mukaisella tavalla jo vuodesta 2005 lähtien.

VASTAUS

Vaatimukset

Mika Tonteri on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Karelian Riista Oy:n hakemuksen. Joka tapauksessa Tonteri on paljoksunut vaaditun uhkasakon määrää ja vaatinut, että mahdollista markkinaoikeuden määräämä kieltoa ei määrätä noudatettavaksi ennen 31.12.2012. Tonteri on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Karelian Riista Oy:n korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa 7.997,06 eurolla ja asianosaiskulunsa 4.336,20 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Perusteet

Tonteri on harjoittanut villisiantarhausta vuodesta 1996 lähtien, jolloin hän hankki ensimmäiset neljä emakkoansa (Dooris, Tepa, Ritu ja Pokahontas) JK:lta. Emakot olivat syntyneet JK:n tilalla. Myöhemmin Tonteri hankki AR:n tilalta karjun (Upi). Muita villisikoja Tonteri ei ole tarhaansa hankkinut, vaan kaikki tarhalla olevat villisiat ovat edellä lueteltujen villisikojen jälkeläisiä.

JK:lta hankitut emakot olivat Tonterille tullessaan tiineinä. JK:n tilan karjut (Esko ja Iiro) olivat astuneet ne. Alkujaan JK:n villisiat olivat hankittu Ruotsista vuonna 1992. AR:ltä hankittu karju oli Ruotsista 1993 Suomeen tuodun emakon (korvamerkki nro 22) ja EA:n tarhasta lähtöisin olevan karjun jälkeläinen.

Villisikoja sai alkaa tuoda Ruotsista Suomeen 1990-luvulla. Tuonti oli luvanvaraista. Ruotsista Suomeen tuodut villisiat on tarkastettu sekä suomalaisten että ruotsalaisten viranomaisten toimesta. Tällöin kummankin maan virkaeläinlääkärit ovat tutkineet maahan tuodut yksilöt, ja luonnollisesti myös rodun osalta, koska maahantuontiin on tarvinnut nimenomaisen luvan.

Tonterilla on hänen villisikatilansa toimintaa valvovilta viranomaisilta saadut kirjalliset lausunnot villisikojen rotupuhtaudesta.

Tonterin villisiat on teurastettu suurimmaksi osaksi saman teurastajan eli AV:n toimesta. Teurastaja tai myöskään lihanleikkaajana toiminut ME ei ole koskaan havainnut mitään rodullista epäpuhtautta Tonterin villisioissa.

Tonteri on Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n jäsen. Yhdistys on käynnistänyt hankkeen, jossa yhdistyksen jäsenten villisikakarjut tai -emakot kirjataan nykyisen FABA Sika Oy:n ylläpitämään rekisteriin. Rekisteröinti on ollut tarkoitus toteuttaa vuoden 2008 aikana.

FABA Sika Oy:n ylläpitämään villisikarekisteriin tehtävä kirjaus edellyttää Riistankasvattajat ry:n ja ylläpitäjän kesken sovittujen määritysten mukaan villisian ulkoista silmämääräistä arviointia ja sen lisääntymistavan arvioimista. Lisäksi villisiasta otetaan DNA-näyte, jonka perusteella voidaan myöhemmin selvittää mitkä villisiat ovat kunkin villisian emakko ja karju. DNA-näytteen perusteella ei selvitetä, onko tutkittavassa villisiassa kesysian perimää. Kirjattavan villisian rekisteröinnin saamiseksi ei vaadita selvitystä sen esi-isistä.

Elintarvikeviraston villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvontaa koskevan 15.4.2004 annetun ja 12.5.2006 päivitetyn ohjeen 464/59/03 mukaan kasvattajalla tulee olla asiakirjoihin tai tutkimuksiin perustuva tieto siitä, että kasvatettavat villisiat polveutuvat villisioiksi todetuista sioista, joita ei ole risteytetty kesysian kanssa. Ohjeesta ei nimenomaisesti käy ilmi, kuinka monesta edeltävästä sukupolvesta on oltava asiakirjat, joilla voidaan osoittaa esi-isien olevan villisikoja, jotta puheena olevaa sukupolvea voitaisiin markkinoida villisikana.

Mainittu ohje asettaa villisiantarhaajat eriarvoiseen asemaan, koska se hyväksyy Riistankasvattajat ry:n jäsenten villisiat puhdasrotuisiksi villisioiksi pelkästään niiden tultua kirjatuiksi FABA Sika Oy:n ylläpitämään villisikarekisteriin. Muilta villisiantarhaajilta edellytetään asiakirjoihin tai tutkimuksiin perustuvaa näyttöä tutkittavan yksilön polveutumisesta vain puhdasrotuisista villisioista.

Tonterilla on asiakirjoihin ja viranomaisten asiantuntijalausuntoihin perustuva näyttö siitä, että hänen kasvattamansa villisiat polveutuvat ainakin vuodesta 1992 lähtien villisioista. Sanottu näyttö on riittävä osoitus siitä, että Tonterin yksilöt ovat rotupuhtaita villisikoja. Näin ollen Tonterin markkinoinnissaan käyttämää ilmaisua ”villisianliha” ei voida pitää totuudenvastaisena tai harhaanjohtavana.

Pitkä sopeutumisaika on tarpeen, koska mahdollinen kielto edellyttää koko nykyisen tarhaustoiminnan lopettamista.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Karelian Riista Oy

1. Elintarvikeviraston 15.4.2004 annettu ja 12.5.2006 päivitetty ohje 464/59/03
2. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohje 17005/3 nimeltään Pakkausmerkintäopas, päivitetty 12/2008, sivut 23, 27 ja 28
3. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lausunto 21.2.2008 dnro 7873/983/2007
4. Dosentti OP:n lausunto 9.6.2008 ja siihen liitetty tutkimus ”Analyses of Possible Domestic Pig Contribution in Two Populations of Finnish Farmed Wild Boar” (Gongora et al., 2003. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A - Animal Sciences, 53:4, 161–165)
5. Kouvolan hovioikeuden tuomio 30.4.1997 nro 513 ja asiaan liittyvät valittajan kirjelmät 18.11.1996 ja 28.11.1996 liitteineen

Mika Tonteri

1. Sukutaulu Tonterin Villisika Farmin villisioista
2. Lammin kunnan eläinlääkäri LS:n lausunto 11.4.2008
3. Terveystarkastaja KL:n lausunto 22.4.2008
4. Etelä-Suomen läänineläinlääkäri II:n lausunto 21.4.2008
5. AR:n allekirjoittama todistus
6. JK:n allekirjoittama todistus
7. KÖ:n ja JK:n sopimus 15.10.1992 villisikojen toimituksesta
8. Ruotsin elinlääketieteellisen laitoksen lausunto vuodelta 1992

Henkilötodistelu

Karelian Riista Oy

1. AHE todistelutarkoituksessa
2. JPI, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lakimies
3. OP, professori
4. EA
5. JJA, agrologi
6. AH, jalostusagronomi (myös Mika Tonterin nimeämä todistaja 7)
7. TK, keittiöpäällikkö

Mika Tonteri

1. Mika Tonteri todistelutarkoituksessa
2. LS, eläinlääkäri
3. KL, terveystarkastaja
4. ME, lihamestari
5. AV, entinen teurastaja
6. AR
7. AH, jalostusagronomi (myös Karelian Riista Oy:n nimeämä todistaja 6)
8. JJ, professori
9. JN, ravintolatoimenjohtaja

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian tausta

Karalian Riista Oy:n osakkaita ovat 16 pohjoiskarjalaista villisiantarhaajaa, jotka kaikki ovat myös Riistankasvattajat ry:n (entinen Riistantarhaajat ry) jäseniä. Karelian Riista Oy huolehtii muun muassa yhdistyksen jäsenten tarhaamien villisikojen lihan ja lihajalosteiden edelleen markkinoinnista. Hakijayhtiön mukaan kaikki sen kautta markkinoitava villisian liha on rotupuhtaan villisian (Sus scrofa scrofa) lihaa. Kyseiset eläimet polveutuvat Suomen itärajan takaa maahan saapuneista eläimistä, joita on sittemmin alettu tarhata. Näihin eläimiin pohjautuvaa villisikakantaa on kutsuttu suomalaiseksi kannaksi.

Hakijayhtiön mukaan kaikki Riistankasvattajat ry:n jäsenten villisikatarhoilla tarhatut villisiat on rekisteröity jo vuosina 2002 ja 2003 nykyisen FABA Sika Oy:n (aiemmin FABA-jalostusosuuskunta ja sitä ennen Suomen kotieläinjalostusosuuskunta SKJO) ylläpitämään villisikarekisteriin. Myös yhdistyksen jäsenten tarhoilla myöhemmin syntyvät porsaat voidaan rekisteröidä mainittuun rekisteriin.

Mika Tonterilla on Tonterin Villisika Farmi -niminen tila, ja hän on Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n jäsen. Tonterin tarhaamien villisikojen lihaa ja siitä jalostettuja lihatuotteita markkinoidaan ja myydään kuluttajille. Tonterin tarhaamat villisiat polveutuvat pääosin Ruotsista Suomeen 1990-luvun alussa viranomaisten luvalla tuoduista tarhatuista eläimistä. Ruotsista maahantuotuihin eläimiin pohjautuvaa villisikakantaa on kutsuttu ruotsalaiseksi kannaksi.

Villisian suomalaisen ja ruotsalaisen kannan tarhaajien välillä on ollut erimielisyyttä ruotsalaisen kannan rotupuhtaudesta 1990-luvun alkupuolelta saakka. Hakijataho on väittänyt, että ruotsalainen kanta on risteytynyt kesysian (Sus scrofa domestica) kanssa. Asiantuntijoiden ruotsalaisen kannan rotupuhtaudesta antamat lausunnot ovat olleet ristiriitaisia. Riitoja on käsitelty myös tuomioistuimissa, kuten Karelian Riista Oy:n kirjallisiksi todisteiksi nimeämistä Kouvolan hovioikeuden tuomiosta vuodelta 1997 ja kyseiseen oikeudenkäyntiin liittyvistä kirjelmistä ilmenee.

Helsingin yliopisto sai yhteistyössä Sydneyn yliopiston kanssa vuonna 2003 valmiiksi geneettisen tutkimuksen, jolla voitiin osoittaa viitteitä siitä, että Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n piiriin kuuluneen tarhan villisikojen perimään oli sekoittunut kesysialle ominaista perimäainesta. Sitä vastoin Riistankasvattajat ry:n piiriin kuuluneen tarhan villisioista tällaista ainesta ei löytynyt.

Riistantarhaajat ry teki Elintarvikevirastolle 10.2.2003 aloitteen villisian ja risteytetyn villisian lihasta käytettävästä nimestä ja sen valvonnasta. Aloitteen johdosta Elintarvikevirasto kutsui koolle kokouksen, johon aloitteen tekijätahon lisäksi pyydettiin edustajat Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:stä sekä Suomen kotieläinjalostusosuuskunnasta. Neuvottelujen tuloksena Elintarvikevirasto antoi 15.4.2004 valvontaviranomaisille uuden ohjeen 464/59/03 villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvonnasta. Samalla kumottiin edellinen 18.3.1999 annettu ohje E 7/299/1996 villisianlihan markkinoinnista. Uusi ohje on päivitetty 12.5.2006.

2. Asian käsittely markkinaoikeudessa

Karelian Riista Oy on kohdistanut vastaavan kieltovaatimuksen kuin mistä nyt käsillä olevassa asiassa on kysymys myös kahteen muuhun tarhaajaan eli Henry Penttilään (asia diaarinumero 210/08/M1) ja Pekka Strengelliin (asia diaarinumero 215/08/M1). Asioissa nimetty todistelu on ollut osittain samaa. Markkinaoikeus on toimittanut näissä kolmessa asiassa yhteisen pääkäsittelyn.

3. Sovellettavista oikeusohjeista

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Elintarvikelain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda harhaan sekä osaltaan parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. Lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot. Mainitun momentin 2 kohdan perusteella elintarvikkeesta ei saa antaa harhaanjohtavia tietoja. Lain 9 §:n 2 momentin mukaan harhaanjohtavien tietojen antamista koskevasta kiellosta säädetään myös yleisen elintarvikeasetuksen 16 artiklassa.

Mainittu yleinen elintarvikeasetus on elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002. Tämän asetuksen 16 artiklan mukaan rajoittamatta yksityiskohtaisempien elintarvikelainsäädännön säännösten soveltamista elintarvikkeiden merkinnät, mainonta ja esillepano, myös niiden muoto, ulkonäkö ja pakkaukset, käytetyt pakkausmateriaalit, tapa, jolla ne on aseteltu, ja olosuhteet, joissa ne esitellään, sekä tiedot, joita niistä annetaan millä tahansa tavalla, eivät saa johtaa kuluttajia harhaan.

Elintarvikelain 19 §:n 1 momentin perusteella elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Mainitun pykälän 2 momentin perusteella alkutuotantopaikalla on pidettävä tässä pykälässä tarkoitetun omavalvonnan toteuttamisesta kirjaa.

Kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä ei ole villisianlihan määritelmää, eikä nimikettä villisianliha ole siellä myöskään suojattu.

Elintarvikevirasto on antanut 15.4.2004 lääninhallitusten toimipaikoille ja alueellisille palveluyksiköille sekä kuntien valvontaviranomaisille ohjeen 464/59/03 villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvonnasta. Ohje on päivitetty 12.5.2006.

Elintarvikeviraston ohjeen 1.2 kohdan mukaan villisian lihan myynti ja markkinointi nimellä ”villisianliha” edellyttää, että kyseessä oleva liha on saatu villisiasta, joka polveutuu sellaisista villisioista, joita ei ole ristetty tavallisen lihatuotantoon käytettävän kesysian kanssa. Jos liha on saatu tällä tavoin risteytetystä eläimestä, tulee myynnin ja markkinoinnin yhteydessä käyttää lihasta nimeä, josta ilmenee risteytystä koskeva tieto. Tieto tulee merkitä nimen yhteyteen selvästi ja riittävän suurikokoisin kirjaimin esimerkiksi seuraavasti: ”Villisianlihaa. Kesysian kanssa risteytetty kanta.”

Mainitun ohjeen 2 kohdassa on kiinnitetty huomiota edellä mainittuihin elintarvikelain 9 ja 19 §:ään. Ohjeen mukaan jälkimmäiseen pykälään perustuen villisian kasvattajilla, jotka itse myyvät tai markkinoivat tai tarjoavat myytäväksi tai markkinoitavaksi villisiasta saatua lihaa nimellä ”villisianliha”, tulee olla asiakirjoihin tai tutkimuksiin perustuva tieto siitä, että kasvatettavat villisiat polveutuvat villisioiksi todetuista sioista, joita ei ole risteytetty tavallisen lihantuotantoon käytettävän kesysian kanssa. Edelleen ohjeen tässä kohdassa on tuotu esiin, että nykyisen Riistankasvattajat ry:n vuonna 2002 käynnistämä ja nykyisen FABA Sika Oy:n ylläpitämä rekisteröintijärjestelmä on eräs menetelmä, jolla voidaan osoittaa, ettei villisika ole risteytetty kesysian kanssa.

Mainitun ohjeen 3 kohdassa on pyydetty valvontaviranomaisia elintarvikelain 9 ja 19 §:n nojalla valvomaan, että sellaisilla villisian kasvattajilla, jotka itse myyvät tai markkinoivat tai jotka tarjoavat myytäväksi tai markkinoitavaksi villisiasta saatua lihaa nimellä ”villisianliha”, on halussaan asiakirjoihin, asiantuntijalausuntoihin tai DNA-tutkimukseen perustuva selvitys siitä, että tarhatut villisiat polveutuvat villisioista, joita ei ole risteytetty tavanomaisen kesysian kanssa. Asiakirjojen tai asiantuntijalausuntojen luotettavuus ja pätevyys edellyttää, että tarhattujen villisikojen polveutuminen villisioiksi todetuista sioista voidaan niillä aukottomasti osoittaa. Vaadittu selvitys edellä mainituilla villisian kasvattajilla on oltava viimeistään vuoden 2005 huhtikuun alkuun mennessä.

Edellä mainitut nimen ”villisianliha” käyttöön liittyvät seikat on esitetty myös Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeessa 17005/3 nimeltään Pakkausmerkintäopas (päivitetty 12/2008). Opas on tarkoitettu sen johdannossa todetuin tavoin sekä valvontaviranomaisten että elinkeinonharjoittajien käyttöön.

Todistajana kuultu Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lakimies JPI totesi, että ohjeistuksen antamisen perustana on elintarvikelain 30 §. Elintarvikeviraston ohje 464/59/03 on annettu valvontaviranomaisille lainsäädännön tulkintaohjeeksi. Ohje on luoteeltaan suositus ja edustaa viraston tulkintaa voimassa olevasta laista.

Myös hakijayhtiön kirjalliseksi todisteeksi nimeämän Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran 21.2.2008 antaman lausunnon dnro 7873/983/2007 mukaan Elintarvikeviraston ohjeessa 464/59/03 on esitetty voimassaolevaan lainsäädäntöön perustuva tulkinta villisianlihasta käytettävästä nimestä.

4. Villisian määrittelystä

Henkilötodistelun perusteella asiassa on selvinnyt, että villisika on villieläin. Tämä merkitsee muun ohessa sitä, että villisika on lyhyen päivän kausilisääntyjä, joka käytännössä tekee yhden pahnueen vuodessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla villisian porsaat syntyvät keväällä kesää vasten, jolloin niillä on parhaat mahdollisuudet selviytyä. Kesysikaa voidaan porsittaa kaksi kertaa vuodessa. Eläimen ollessa kesysian ja villisian risteymä kasvaa todennäköisyys siitä, että pahnueita syntyy vuodessa kaksi. Villisian risteyttäminen kesysialla on myös omiaan lisäämään eläimen nisien lukumäärää. Villisika kasvaa teuraspainoiseksi selvästi hitaammin kuin jalostettu kesysika.

Todistajina kuultujen professorien OP:n, joka on eläinlääketieteen tohtori ja kotieläinten lisääntymistieteilijä, ja JJ:n, joka on maa- ja metsätaloustieteen tohtori ja kotieläinten jalostustieteilijä, kertomuksista on pääteltävissä, että rotupuhtauden määrittely on ihmisen päätösvallassa oleva asia. Ei ole olemassa valmiina mitään villisian ideaalityyppiä tai -tyyppejä, joihin eläimiä voisi verrata. Tähän liittyen todistajana kuultu jalostusagronomi AH kertoi, että ennen villisikojen rekisteröintijärjestelmän luomista ja sen sääntöjen määrittämistä pelkkä eläimen DNA-määritys (genotyyppi) ei yksin kerro rotupuhtaudesta vaan eläin täytyy arvioida myös ulkomuodon (fenotyyppi) perusteella.

Hakijatahon eläimille fenotyypin tarkastuksia tehneen todistajana kuullun agrologi JJA:n kertomuksen mukaan villisian ja kesysian risteymät näkyvät eläinten ulkoisessa tarkastelussa ammatti-ihmiselle suhteellisen selkeästi. Villisian ja kesysian erot täytyy tietysti tuntea.

5. Suomalainen kanta ja sen rekisteröinti

Todistajana kuultu EA kertoi, että villisian niin sanotun suomalaisen kannan perustana on hänen 1980-luvun puolivälissä luonnosta kiinniottamansa eläimet. Hän otti kolmen vuoden aikana kiinni yhteensä 12 villisikaa. EA luovutti eläimiä eläinpuistoon, josta hän myöhemmin sai korvaukseksi niiden jälkeläisiä. Tältä pohjalta EA aloitti villisian tarhauksen Pukkilassa vuonna 1987. Hakijayhtiön osakkaiden tarhaamat villisiat polveutuvat EA:n tarhaamista eläimistä.

Erityisesti AH:n ja JJA:n kertomuksista on ilmennyt, että nykyinen FABA Sika Oy ylläpitää hakijatahon aloitteesta perustettua villisikarekisteriä. Tämän järjestelmän luominen aloitettiin vuonna 2002. Rekisteriin merkittävistä peruseläimistä tehtiin sekä DNA-määritys että ulkomuodon arvostelu. DNA otettiin karvanäytteestä ja rotupuhtauden määritys tehtiin kymmenen etukäteen sovitun markkerin perusteella. Kun pelkällä DNA-määrityksellä ei kuitenkaan rekisteriä luotaessa saanut varmuutta eläimen rotupuhtaudesta, rekisteriin otettavat eläimet oli arvioitava myös ulkoisesti.

Hakijayhtiön edustaja AHE kertoi todistelutarkoituksessa kuultaessa, että edellä mainitun villisikarekisterin tarkoitus on turvata hakijatahon villisikakannan säilyminen puhtaana ja sen myötä lisätä kuluttajien luottamusta tuotteeseen. Villisikarekisteri ei ole suljettu eli siihen voi päästä myös muiden kuin hakijatahon piiriin kuuluvien tarhaajien eläimet, mikäli ne täyttävät rekisteröinnin ehdot ja ovat siis osoitettu rotupuhtaiksi villisioiksi. Villisikarekisteristä FABA Sika Oy:ssä vastaava AH kertoi, että esimieheltään saamiensa ohjeiden mukaan tähän rekisteriin otetaan lähtökohtaisesti vain hakijatahon piiriin kuuluvien tarhaajien eläimiä, mutta AHE voi päättää toisin.

AHE:n mukaan villisika saa puolitoistavuotiaana keskimäärin kolme porsasta ja iäkkäämpänä enimmillään keskimäärin kuusi porsasta vuodessa. Rotupuhtaalla villisialla on kriteerien mukaan kymmenen nisää eli viisi nisäparia.

Professori JJ kertoi, että FABA Sika Oy:n villisikarekisteri on hyvä osoittamaan yksilön polveutumista tietyistä vanhemmista. Järjestelmää ei kuitenkaan ole suunniteltu rotupuhtauden määrittelyyn. Kysymyksessä on laatujärjestelmä.

6. Ruotsalainen kanta ja sen rotupuhtaus

Ruotsista alettiin tuoda Suomeen villisikoja 1990-luvun alussa maa- ja metsätalousministeriön luvalla. Eläimiä toivat ainakin IJ ja jo edesmennyt JK sekä nyt yhdessä käsitellyissä asioissa todistajina kuullut AR (nyt käsillä oleva asia) ja JP (210/08/M1). Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n piiriin kuuluvien tarhaajien villisiat polveutuvat pääosin näistä eläimistä.

EA kertoi, että jo mainittuja eläimiä maahantuotaessa muun muassa lehtikuvista oli nähtävissä, että niissä oli kysymys kesysian kanssa risteytetyistä eläimistä. Kuvista näkyi selvästi erityisesti eläinten valkoisuus. Hän oli jo aiemmin Ruotsissa kolmella tarhalla vieraillessaan havainnut, ettei siellä tarhatuissa eläimissä ollut kysymys samasta eläimestä kuin hänen eläimissään. Ruotsissa hänen näkemiensä valkoisten porsaiden syyksi selitettiin tuotannolliset seikat eli jalostuksella oli haluttu parantaa lisääntyvyyttä ja kasvattaa pahnuekokoa. EA:n mukaan villisikojen maahantuonnin viranomaisvalvonta rotupuhtauden suhteen oli ollut täysin leväperäistä.

Edelleen EA kertoi, että hänen Suomessa näkemänsä JK:n eläimet näyttivät vastaavilta kuin hänen Ruotsissa näkemänsä eläimet. EA ei ollut kertomansa mukaan nähnyt JK:n eläimissä yhtään täysin komeata.

AR kertoi, että hän sai ruotsalaiselta myyjältä villisikojen rotupuhtaudesta aitoustodistuksen. Hän ei myöskään epäillyt risteytystä, eikä vuosina 1992–2005 eläimiä tarhatessaan havainnut merkkejä risteymistä. ER:n mukaan hän tarhasi myös suomalaisen kannan eläimiä, joita hän oli ostanut erään kauppaneuvoksen konkurssipesästä Turusta. Eri kantojen porsimisessa ei ollut eroja. Ruotsalaisen kannan eläimissä oli tummempia ja vaaleampia, kun taas suomalaisen kannan eläimet olivat homogeenisempiä johtuen siitä, että kanta oli peräisin samasta pahnueesta. AR kertoi teurastamoalan yrittäjänä teurastaneensa kummankin kannan eläimiä. Teurastetuissa eläimissä ei ollut eroja.

JP kertoi, että hän sai ruotsalaiselta myyjältä vakuutuksen eläinten alkuperästä. Hän ei nähnyt näissä eläimissä eroa niihin eläimiin, joita oli aiemmin nähnyt EA:n tarhalla. Ruotsissa ei tehty rotutarkastuksia vaan terveystarkastuksia. JP:n mukaan hänen vuoteen 1999 saakka tarhaamissaan eläimissä ei ollut ollut valkoläikkäisiä. Eläimet porsivat keväällä 2–5 porsasta.

Penttilä on asiassaan (210/08/M1) esittänyt kirjalliseksi todisteeksi maa- ja metsätalousministeriön 4.12.1992 antaman päätöksen nro 3119/T09/92 koskien villisikojen maahantuontia Ruotsista. Lupa oli myönnetty JP:lle. Strengell on asiassaan (215/08/M1) esittänyt kirjalliseksi todisteeksi vastaavanlaisen maa- ja metsätalousministeriön 16.7.1992 antaman päätöksen nro 2651/T09/92, jossa luvansaaja oli ollut IJ. Päätöksissä on maahantuonnin ehdoksi asetettu lähinnä seikkoja, joilla on pyritty estämään tarttuvien tautien leviäminen.

Tonteri ja myös Strengell asiassaan (215/08/M1) ovat esittäneet villisikojen maahantuontiin liittyen Ruotsin eläinlääketieteellisen laitoksen asiakirjoja vuodelta 1992. Professori OP:n mukaan nämä asiakirjat kertovat eläinten terveydestä mutta eivät niiden geneettisestä taustasta. Myös professori JJ kertoi, että näissä asiakirjoissa on kysymys terveystodistuksesta.

Kouvolan hovioikeuden tuomioon 30.4.1997 nro 513 liitetystä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee ennen muuta, että jotkin Ruotsista tuotujen eläinten jälkeläiset olivat olleet ”kirjavia”.

Hakijayhtiön kirjalliseksi todisteeksi 4 nimeämästä silloisen dosentti OP:n lausunnosta 9.6.2008 ja siihen liitetystä vuonna 2003 julkaistusta yliopistollisesta tutkimuksesta ilmenee, että pukkilalaiselta eli ilmeisesti EA:n tarhalta (tutkimuksen tila B) otetuissa karvanäytteissä, jotka oli otettu 21 eläimeltä, ei havaittu merkkejä risteytymisestä kesysian kanssa.

Sitä vastoin maaninkalaiselta Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n piiriin kuuluneen tarhan (tutkimuksen tila A) osalta – OP:n edellä mainitun lausunnon mukaan – ”tulokset viittaavat tilan A osalta ko. kannan risteytymiseen kesysian kanssa, joskin risteytyminen näyttää olevan etäinen ja mahdollisesti kauan sitten tapahtunut”. Tilalla A karvanäytteet oli otettu 20 eläimeltä.

Kummankin tilan karvanäytteet analysoitiin käyttäen kolmea perinnöllisyystieteessä käytössä olevaa geneettistä markkeria. D-loop-markkeri ei antanut viitteitä risteymistä. Tilaan A liittyen GPIP-markkeri osoitti kuuden eläimen osalta ja MC1R-markkeri yhden eläimen osalta viitteitä risteytymisestä kesysian kanssa.

Todistajana kuultaessa professori OP kertoi lisäksi, että tutkimus ei 100 prosenttisesti osoita tilan A eläinten osalta risteytymistä tapahtuneen. Joka tapauksessa risteymä on ”etäinen” ja ”mahdollisesti kauan aikaa sitten tapahtunut”. OP:n mukaan risteytys ei ole tapahtunut ainakaan edellisessä sukupolvessa, mutta on vaikea arvioida, onko risteytys tapahtunut 10 vai 20 sukupolvea aiemmin. Kesysian puolelta tullut osuus on pieni. Edelleen OP totesi, että kuvaava termi tilan A eläimille on risteytetty villisika.

Edellä mainitusta tutkimuksesta kuultaessa professori JJ kertoi muun muassa, että johtopäätösten tekemistä tutkimuksesta vaikeuttaa se, ettei siitä ilmene otannan edustavuus tutkituista populaatioista ja tutkittujen eläinten sukulaisuus. Tutkimuksesta ei voi tehdä voimakkaita johtopäätöksiä, kuten tutkimuksessakin on todettu. Joka tapauksessa mahdollinen risteytys on kaukainen, ja tutkimuksen perusteella sen etäisyyteen ei voi ottaa kantaa.

Markkinaoikeus toteaa edellä esitetyn selvityksen perusteella, että ei ole poissuljettua, että Ruotsista Suomeen maahantuoduissa villisioissa olisi ollut eläimiä, joissa on ollut kesysian perimää. Selvitys ei kuitenkaan osoita, että ruotsalainen kanta olisi ainakaan kauttaaltaan risteytynyt kesysian kanssa. Lisäksi mahdollinen eläinten risteytys on ilmeisesti tapahtunut ennen 1990-luvun alkupuolella tapahtunutta eläinkannan maahantuontia.

7. Tonterin tarhaamat eläimet ja niitä koskevat johtopäätökset

Asiassa on riidatonta, että Tonterin tarhaamat sikaeläimet polveutuvat pääosin Ruotsista Suomeen 1990-luvun alussa tuodusta kannasta ja että Tonterin tarhaamat sikaeläimet eivät ole kyseisellä tilalla risteytyneet kesysian kanssa.

Asiassa ei ole ilmennyt, onko Tonterin tarhaamalla eläinkannalla muuta yhteyttä edellä mainitussa tutkimuksessa mainitun tilan A eläimiin, kuin että molemmissa on kysymys ainakin osaksi ruotsalaisesta kannasta.

Tonteri kertoi todistelutarkoituksessa kuultaessa muun muassa, että hän on tarhannut villisikoja vuodesta 1996 alkaen. Eläimet ovat porsineet pääsääntöisesti kerran vuodessa pahnueen koon ollessa yleensä neljä porsasta. Paras porsassatsi on ollut seitsemän. Tonteri ei ole havainnut eläimissä piirteitä, jotka viittaisivat kesysikaan. Myöskään hänen käyttämänsä neljä teurastajaa eivät ole epäilleet rotupuhtautta.

Tonterin kirjalliseksi todisteeksi nimeämän Tonterin Villisika Farmin villisikoja koskevan sukutaulun perusteella hänen eläinkantansa polveutuu JK:n ja AR:n Ruotsista tuomista eläimistä, joskin Upi-nimisen karjun isä on ollut EA:n karjun jälkeläinen.

Eläimiä Ruotsista maahantuoneen AR:n todistajana antamaa kertomusta on kuvattu edellä.

Kirjallisen lausunnon antaneen ja todistajana kuullun eläinlääkäri LS:n mukaan hän ei ole Tonterin villisikoja useita vuosia tarkastaessaan havainnut tarhan villisikojen joukossa muihin sikarotuihin kuin puhtaaseen villisikaan viittaavia ominaisuuksia tai merkkejä. LS:n mukaan hän on käynyt Tonterin tarhalla kolme tai neljä kertaa vuodessa, kun eläimiä laitetaan teuraaksi. LS kertoi eläinlääkärinä tarkastaneensa nimenomaisesti lihan laatua.

Kirjallisen lausunnon antaneen ja todistajana kuullun terveystarkastaja KL:n mukaan hän on hyväksynyt Tonterin valinnan markkinoida tuottamaansa lihaa nimellä villisianliha. Tonteri on esittänyt hänelle papereita liittyen eläinten hankintaan ja eläinlääkärin lausunnon. KL:n lausunnon mukaan teurastettujen eläinten ante mortem -tarkastukset tehnyt eläinlääkäri LS ei ole ilmoittanut terveystarkastajalle epäilyjä villisian risteytymisestä kesysian kanssa.

Etelä-Suomen läänineläinlääkäri II on antamassaan lausunnossa todennut muun muassa, että kunnaneläinlääkärit tekevät villisikafarmeihin vuosittaisia tarkastuksia, joista raportoidaan läänineläinlääkärille. Eläinlääkäri LS:n vuosiraporteissa ei ole koskaan ollut mitään huomauttamista Tonterin villisikafarmin olosuhteista tai eläinaineksesta.

Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa eläinlääkäri LS:n todistelun näyttöarvoa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että hakijatahon eläimille fenotyypin tarkastuksia tehneen JJA:n kertomuksen tai muunkaan asiassa esitetyn todistelun perusteella villisian ja kesysian risteymien havaitseminen eläinten ulkoisen tarkastelun perusteella ei pitäisi olla erityisen vaikeaa ammatti-ihmiselle. Eläinlääkäri LS:ää kuultaessa ei ilmennyt, etteikö hän tuntisi hyvin sikaeläimiä.

Todistajana kuultu entinen teurastaja AV kertoi, että hän on teurastanut JK:n ja Tonterin villisikoja yhteensä noin 100 kappaletta. AV ei ole havainnut eläimissä merkkejä risteytymisestä.

Todistelutarkoituksessa kuultu hakijayhtiön edustaja AHE tai hakijayhtiön nimeämänä todistajana kuultu EA eivät ole käyneet Tonterin tarhalla.

EA:n kuulemisen yhteydessä tälle näytettiin valokuvia Tonterin villisioista. EA:n mukaan erään kuvan aikuisen eläimen peräosa oli liian tukeva ja eläin oli tummempi kuin suomalaisen kannan eläimet. Erään kuvan porsaiden juovien ei puolestaan pitäisi olla sahalaitaisia vaan määrätietoisia. Lisäksi EA:n mukaan aidon villisian porsaan turkki on ruosteen värinen.

Liittyen jalostettavien eläinten kantakirjaukseen professori JJ kertoi, että eläimiä voidaan niin sanotusti takaisinristeyttää puhdasrotuisiksi. Suomessa käytössä olevat kantakirjaohjesäännöt pohjautuvat Euroopan unionin lainsäädäntöön. Esimerkiksi nautojen osalta puhdasrotuiseksi eläimeksi hyväksytään eläin, joka on enintään 6,25 prosenttisesti risteymä. Takaisinristeytys on toteutettavissa neljän sukupolven kuluessa. Takaisinristeytys edellyttää eläinten polveutumisen tuntemista ja kirjanpitoa. Toisin kuin jalostuseläimille tuotantoeläimille rotupuhtautta koskevia vaatimuksia ei ole.

Professori JJ:ltä kysyttiin myös muiden kuin jalostuseläinten takaisinristeytyksestä. JJ:n kertomuksesta on pääteltävissä, että joka tapauksessa villisikakannan puhdistuminen edellyttää tarhaajalta edellä todetun kaltaisia päämäärätietoisia toimenpiteitä.

Professori OP totesi, ettei halua ottaa kantaa siihen, voiko risteytynyt villisikakanta puhdistua. Hän ei ole perinnöllisyystieteilijä vaan eläinlääkäri ja lisääntymistieteilijä.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt, ottaen huomioon erityisesti eläinlääkäri LS:n kertomuksen ja lausunnon, etteivät Tonterin tarhaamat eläimet olisi villisikoja. Asiassa ei ole edellytyksiä päätyä toisensuuntaiseen johtopäätökseen sen johdosta, mitä EA lausui käsityksenään Tonterin eläimistä hänelle näytettyjen valokuvien perusteella.

Näin ollen asiassa on tarpeetonta ottaa kantaa siihen asianosaisten erimielisyyteen, voiko villisikakantaa, johon mahdollisesti on sekoittunut kesysian perimää, takaisinristeyttää, miten takaisinristeytys tulisi suorittaa ja onko Tonterin tarhalla toimittu näin.

8. Eläinten lihasta

Asiassa on käynyt ilmi, että villisian lihassa on riistan maku ja että se on tummempaa kuin kesysian liha.

Todistajana kuultu lihamestari ME kertoi, että Tonterin villisikojen liha on sekä palvattuna että raakana eronnut selvästi kesysian lihasta.

Todistajana kuultujen keittiöpäällikkö TK:n ja ravintolatoimenjohtaja JN:n kertomuksista ilmeni, että villisianliha on erikoistuote ja että siitä saatava hinta laskisi selvästi, jos markkinoinnissa lihan todettaisiin olevan peräisin kesysian kanssa risteytetystä eläimestä.

Sekä TK että JN kertomansa mukaan olivat tutustuneet kummankin asianosaistahon piirissä tarhatun eläimen lihaan.

TK esitteli markkinaoikeudelle vertailtavaksi leikkaamaansa raakaa lihaa. Hakijatahon tarhasta peräisin oleva liha oli ollut teurastuksen jälkeen pakastettuna noin kuukauden, kun taas Tonterin tarhasta peräisin oleva liha oli ollut pakastettuna runsaat puolitoista vuotta. TK arvioi, että edellinen liha oli peräisin noin puolitoistavuotiaasta ja jälkimmäinen noin kaksivuotiaasta eläimestä.

Lihoista oli nähtävissä, että Tonterin tarhasta peräisin olevassa lihassa oli pienemmät lihassyyt ja että se oli tummempaa, siis väriltään riistamaisempaa, kuin hakijatahon liha. TK:n mukaan edellinen liha muuttuisi valmistettaessa harmahtavaksi ja että jälkimmäinen liha olisi suuremmista lihassyistä johtuen mureampaa.

Sekä TK että JN kertoivat lukuisista eläimen geneettisistä ominaisuuksista riippumattomista seikoista, jotka voivat vaikuttaa lihan ominaisuuksiin. Tällaisia olivat muun muassa eläimen ruokinta, eläimen ikä teurastettaessa, teurastuksen toteutus, mahdollinen lihan pakastaminen ja sulatus sekä lihan valmistus.

TK totesi, että hän oli havainnut vertailtavien eläinten lihoissa pieniä eroja, joita yksittäinen kuluttaja ei välttämättä huomaa. JN puolestaan totesi, että erovaisuudet olivat vähäisiä, eikä suomalainen kuluttaja ole kykenevä havaitsemaan niitä ainakaan silloin, kun lihaa tarjoillaan lisukkeiden kanssa, kuten yleensä tapahtuu. JN totesi myös, että naudan pihvilihoissa, jotka ovat peräisin erirotuisista eläimistä, olevat erot ovat selvästi havaittavia.

Markkinaoikeus katsoo, että eläinten lihoista esitetty todistelu ei ole omiaan horjuttamaan sitä käsitystä, että Tonterin tarhaamat eläimet ovat villisikoja.

9. Oikeudelliset johtopäätökset

Totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ilmaisujen käyttämistä elinkeinotoiminnassa koskeva sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentti edellyttää muun ohessa sitä, että elinkeinonharjoittaja antaa markkinoimistaan tuotteista yhtäältä oikeat ja toisaalta riittävät tiedot. Elintarvikelainsäädäntö ja erityisesti elintarvikelain 9 § edellyttää soveltamisalallaan vastaavaa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momenttia koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan elinkeinonharjoittajan, joka markkinoinnissaan käyttää tosiasiaväitteeksi luonnehdittavaa ilmaisua, on näytettävä väitteensä paikkansapitävyys.

Nyt sovellettavien lainsäännösten tulkinnassa huomioon otettavan Elintarvikeviraston 15.4.2004 antaman ja 12.5.2006 päivitetyn ohjeen 464/59/03 mukaan nimen ”villisianliha” käyttö myynnissä ja markkinoinnissa ei edellytä DNA-tutkimukseen perustuvaa selvitystä eläinten perimästä. Myös asiakirjoihin ja asiantuntijalausuntoihin perustuva aukoton selvitys voi olla riittävä. Toisaalta ohjeessa ei ole selvää kannanottoa risteymän etäisyyteen ja määrään. Todistajana kuullun Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lakimies JPI:n, joka on toinen ohjeen allekirjoittajista, kertomuksesta ilmeni ohjeen 1.2 kohdan osalta voitavan mahdollisesti ajatella, ettei kaukaisella kesysian perimällä ole vaikutusta.

Asiassa on edellä perustelujen jaksoissa 4 ja 5 todetuin tavoin asiantuntevien todistajien kertomana ilmennyt, ettei villisikojen rotupuhtautta voida aukottomasti osoittaa, ei edes DNA-määrityksin, mihin hakijayhtiön aloitteesta perustettu villisikarekisteri osaltaan pohjautuu. Kaikkiin villisikojen rotupuhtautta koskeviin selvityksiin liittyy siis epävarmuustekijöitä. Tämä on osaltaan otettava huomioon arvioitaessa nimikkeen villisianliha käytön lainmukaisuutta kyseisen elintarvikkeen myynnin ja markkinoinnin yhteydessä.

Tonterin tarhaamat villisiat polveutuvat pääosin ruotsalaisesta mutta myös suomalaisesta kannasta. Hänellä on halussaan ruotsalaisten villisikojen maahantuontiin 1990-luvun alussa liittyvää selvitystä. Tonteri on elinkeinotarkoituksessa harjoittanut villisiantarhausta vuodesta 1996 lähtien, ja hän on laatinut sukutaulun, josta ilmenee hänen tarhaamiensa eläinten polveutuminen. Tonterin toimia valvonut eläinlääkäri ja terveystarkastaja ovat pitäneet hänen tarhaamiaan eläimiä villisikoina. Muillakaan viranomaisilla, mukaan lukien nykyinen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, joka on 21.2.2008 antamassaan lausunnossa dnro 7873/983/2007 todennut puuttuvansa tarvittaessa villisianlihan myynnissä ja markkinoinnissa ilmeneviin ongelmiin, ei ole esitetty olleen huomautettavaa Tonterin tai häntä valvovien viranomaisten toimista villisianlihan myyntiin ja markkinointiin liittyen. Asiassa ei ole ilmennyt, etteikö Tonterilla olisi ollut elintarvikelain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta tai etteikö hän olisi mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetulla tavalla pitänyt omavalvonnan toteuttamisesta kirjaa ottaen huomioon, ettei asiassa ole edes väitetty, että Tonterin tarhaamat sikaeläimet olisivat mahdollisesti risteytyneet kesysian kanssa hänen tilallaan.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Tonterin on katsottava esittäneen riittävän selvityksen siitä, että hänen markkinoimansa liha on villiasianlihaa.

Näin ollen Tonteri ei ole sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaisesti käyttänyt elinkeinotoiminnassaan hakijayhtiön väittämin tavoin totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua. Tonterin menettely ei ole ollut myöskään edellä mainitun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen tarkoittamalla tavalla hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta. Tämän vuoksi Karelian Riista Oy:n hakemus on hylättävä.

10. Oikeudenkäyntikulut

Karelian Riista Oy on hävinnyt asian, joten se on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan Tonterin oikeudenkäyntikulut.

Karelian Riista Oy on vaatinut, että kulukorvausvelvollisuutta harkittaessa olisi sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ää. Pääasiaperusteluista ilmenevät seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asia ole ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hakijayhtiöllä olisi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.

Karelian Riista Oy on määrältään hyväksynyt Tonterin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen muutoin paitsi siltä osin kuin vaadittuun määrään 7.997,06 euroa sisältyy kuluja todistajana kuullulle AR:lle maksettuna todistajanpalkkiona enemmän kuin 500 euroa. Lisäksi Karelian Riista Oy on paljoksunut Tonterin asianosaiskulujen korvaamista koskevaa vaatimusta myöntäen siitä määrältään enintään 2.007 euroa.

Markkinaoikeus katsoo Tonterin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen olevan kaikilta osin määrältään kohtuullinen.

Markkinaoikeus katsoo Tonterin asianosaiskuluvaatimuksen perustelluksi Karelian Riista Oy:n myöntämiltä osin.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Karelian Riista Oy velvoitetaan suorittamaan Mika Tonterille korvauksena oikeudenkäyntikuluista 7.997,06 euroa ja asianosaiskuluista 2.007 euroa. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 26.7.2010.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Antti Vuori-Karvia.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen