20.2.2009

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

VASTINEET

Oy Arwidson Ab

Oy Arwidson Ab on ilmoittanut markkinaoikeudelle, ettei sillä ole lausuttavaa Kilpailuviraston esityksestä.

HL Group Oy

Vaatimukset

HL Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen ja jättää esityksen seuraamusmaksun osalta tutkimatta tai hylkää sen yksilöimättömänä.

HL Group Oy on myös vaatinut, että markkinaoikeus toteaa ja vahvistaa,
1. että Atoy-Osaset-yhteistyöjärjestelyssä on ollut kyse markkinarakenteen muutoksesta siten, että on syntynyt vertikaalinen yhteistyöjärjestelmä,
2. että sanottu vertikaalinen yhteistyöjärjestelmä on ollut yksinomaisen yksinostosopimuksen muoto,
3. että Atoy-Osaset-yhteistyösopimuksella syntynyt vertikaalinen ketju kilpailee muiden tukkukauppiaiden ja ketjujen kanssa, mikä ei ole kilpailunrajoituslaissa kiellettyä toimintaa niin kuin poikkeuslupapäätöksissä on vahvistettu, sekä
4. etteivät muut tukkukaupat tämän vertikaalisen ketjun syntymisen johdosta ole olleet velvollisia myymään kilpailevaan ketjuun kuuluville kauppiaille, eivätkä siis voineet syyllistyä boikottiin siinäkään tapauksessa, että eivät olisi myyneet Osaset-kauppiaille.

HL Group Oy on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 73.283,14 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kilpailulainsäädännön vastainen toiminta

HL Group Oy on kiistänyt syyllistyneensä kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) tai 4 §:ssä (318/2004) taikka Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa kiellettyyn menettelyyn.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt näyttöä sopimuksesta eikä yhdenmukaisista, saati yhdenmukaistetuista menettelytavoista.

Asiassa on kysymys markkinarakenteen muutoksesta. Atoy Oy:stä / Osaset-ketjusta on tullut muiden tukkukauppiaiden kilpailija. Atoy Oy:n ja Osaset-kauppiaiden vertikaalisesta yhteistyösopimuksesta johtuu, etteivät muut tukkukauppiaat ole velvollisia myymään kilpailevaan ketjuun.

HL Group ei ole koordinoinut yhdessä Kahan, Koivusen ja Örumin kanssa kilpailukäyttäytymistään suhteessa Osaset-ketjuun. HL Group ei ole 23.3.2004 eikä 24.3.2004 sopinut elinkeinotoiminnassa perittävien hintojen määräämisestä tai suosittamisesta eikä yhdenmukaistanut menettelytapojaan muiden elinkeinonharjoittajien kanssa.

HL Groupin asema poikkeaa muista tukkuliikkeistä: sillä ei ole avaintuotteita, se ei ole saanut neuvottelukutsua Osaset Oy:ltä, sille ei ole lähetetty 26.3.2004 päivättyä kirjettä, ja se on neuvotellut ja myynyt Osaset-kauppiaille koko ajan.

Seuraamusmaksu

Yhdenmukaistetusta menettelytavasta on ennen 1.5.2004 voimaantullutta kilpailunrajoituslain muutosta seurannut mitättömyys, ei seuraamusmaksua. Vaikka menettelytavat olisikin yhdenmukaistettu 23.3.2004 ja 24.3.2004, ei seuraamusmaksua voida määrätä, koska 1.5.2004 voimaan tulleeseen lainmuutokseen ei sisälly ylimenosäännöstä, joka oikeuttaisi siihen.

Siltä osin, kuin Kilpailuvirasto on viitannut kilpailunrajoituksen vaikutuksiin kansantalouteen, esitys ei perustu lakiin.

Väitetty kilpailunrajoitus ei ole kohdistunut riippumattomiin varaosamarkkinoihin vaan ainoastaan Osaset-ketjuun.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt mitään perusteluja HL Groupille esittämänsä seuraamusmaksun suuruudelle. HL Groupille esitetty seuraamusmaksu on moninkertainen Örumille esitettyyn verrattuna.

Oy Kaha Ab

Vaatimukset

Oy Kaha Ab on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen ja Kilpailuviraston vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Toissijaisesti se on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä kilpailunrajoituksen vähämerkityksellisyyden vuoksi tai määrää sen Kilpailuviraston esittämää pienempänä.

Oy Kaha Ab on edelleen vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 846.644,23 eurolla korkoineen.

Oy Kaha Ab on vielä vaatinut, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi ja todistajien kuulemiseksi.

Perusteet

Kilpailuviraston menettelyvirheet

Kilpailuvirasto on asian tutkinnassa syyllistynyt merkittäviin prosessuaalisiin virheisiin, joiden johdosta esitys on hylättävä.

Kilpailuvirasto on ensinnäkin laiminlyönyt hallintolain 31 §:n mukaisen selvitysvelvollisuutensa laiminlyömällä hankkia Arwidsonin kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla tekemää seuraamusmaksusta vapautumista koskevaa hakemusta tukevaa näyttöä asiassa, hankkimalla eräitä tarvitsemiansa selvityksiä yksipuolisesti Osaset-kauppiailta sekä myös siinä tapauksessa, että se on laiminlyönyt hankkia jäljennöksen Osaset Oy:n hallituksen ja Atoyn välisestä yhteistyösopimuksesta 21.3.2004. Kyseinen sopimus on esitettävä markkinaoikeudelle, joka voi arvioida sen sitovuuden vaikutukset Osaset-kauppiaita kohtaan.

Kilpailuvirasto on rikkonut myös hallintolain 45 §:n mukaisen perusteluvelvollisuutensa. Kilpailuvirasto ei ole riittävästi yksilöinyt sitä toimintaa ja toiminnan laajuutta, johon Kahan väitetään syyllistyneen. Se ei myöskään ole riittävästi täsmentänyt väitteitään kilpailulainsäädännön vastaisesta toiminnasta eikä riittävällä tarkkuudella yksilöinyt niitä todisteita, joihin sen väitteet perustuvat. Edelleen Kilpailuvirasto ei ole esittänyt riittäviä perusteluja seuraamusmaksun osalta. Kilpailuvirasto ei myöskään ole perustanut esittämiään oikeudellisia perusteluja velvoittaviin oikeussääntöihin.

Kilpailuvirasto on lisäksi rikkonut hallintolain 6 §:n vaatimusta yhdenvertaisesta ja puolueettomasta kohtelusta. Prosessivirheistä johtuen Kahalla ei ole ollut mahdollisuutta tehokkaasti vaikuttaa asian selvittämiseen Kilpailuvirastossa eikä puolustaa itseään. Kilpailuvirasto on täysin yksipuolisesti ottanut huomioon Osaset Oy:n hallituksen, Atoyn ja Arwidsonin antamat lausunnot ja jättänyt ottamatta huomioon sen, mitä Kaha, Koivunen, Örum ja HL Group ovat esittäneet. Kaha ei myöskään ole pyynnöistään huolimatta saanut mitään tietoa Osasetin helmikuussa 2006 antamasta lisäselvityksestä eikä sillä ole ollut mahdollisuutta lausua siitä. Yhdenvertaisuus- ja objektiviteettiperiaatteita rikkoo myös se, että Kilpailuvirasto on lähettänyt esitysluonnoksen osia epävirallisesti Osaset Oy:n hallituksen kommentoitavaksi. Osaset Oy:n hallitukselle on myös annettu mahdollisuus kommentoida tukkuliikkeiden vastineita, mutta Kahalle ei ole varattu vastaavaa tilaisuutta kommentoida Osasetin vastineita. Tietojen hankkiminen yksipuolisesti vähittäismyyntiportaalla toimivan Osaset Oy:n hallitukselta rikkoo sekä yhdenmukaisuusperiaatetta että objektiivista selvittämisvelvollisuutta.

Kahalla ei myöskään ole ollut mahdollisuutta tutustua kaikkeen siihen asiakirja-aineistoon, johon Kilpailuvirasto on esityksensä tueksi nojautunut, kuten Osasetin helmikuussa 2006 antamat lisäselvitykset, esityksen liite 54 ja esityksen liite 28C siltä osin, kuin sen asianosaisversiosta on poistettu tietoja.

Kilpailuvirasto on syyllistynyt menettelyvirheeseen myös toimittaessaan esitysluonnoksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 4 kohdan nojalla Euroopan komissiolle tiedoksi kesken prosessin ennen kaikkien vastineiden antamista ja niissä esitettyjen näkökohtien huomioon ottamista. Tämä ei ole turvannut komission tehokasta kommentointioikeutta. Kilpailuviraston voidaan myös katsoa tosiasiassa sitoneen omat kätensä tällä menettelyllä. Kilpailuviraston toiminnassa tältä osin voi olla kyse myös hallintolain 34 §:n mukaisen kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kilpailulainsäädännön vastainen toiminta

Oy Kaha Ab on kiistänyt toimineensa kilpailulainsäädännön vastaisesti.

Kilpailuvirasto ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa asiassa. Seuraamusmaksusta vapautumista koskevan hakemuksen sisällön ollessa kiistetty se ei yksinään riitä näytöksi väitetystä kilpailurikkomuksesta. Kilpailuviraston asiakirja-aineisto ei tue Kilpailuviraston väitteitä kilpailunrajoituksesta. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt muutakaan näyttöä. Lisäksi Kilpailuvirasto on jättänyt kokonaan ottamatta huomioon aineistosta ilmenevät tukkuliikkeiden itsenäistä toimintaa tukevat seikat.

Kilpailuvirasto ei ole näyttänyt toteen, että tukkuliikkeiden kesken olisi syntynyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan tai kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) vastainen sopimus tai että kyseessä olisivat tukkuliikkeiden yhdenmukaistetut menettelytavat. Kyseessä olevassa asiassa tukkuliikkeiden markkinakäyttäytymisen muutokseen ovat johtaneet muut seikat kuin Kilpailuviraston väittämä kilpailua rajoittava yhteistoiminta.

Kilpailuvirasto ei ole täsmentänyt eikä yksilöinyt sitä, mitä tietoja tukkuliikkeiden edustajat ovat väitetysti keskenään vaihtaneet 23.3.2004 ja 24.3.2004 tapaamisissa, eikä sitä, onko väitetty tietojenvaihto koskenut sellaista tietoa, jonka vaihtaminen on kilpailuoikeuden nojalla kielletty. Kaha on kiistänyt arkaluonteisista tiedoista keskustelun ja niiden vaihtamisen.

Atoy-Osaset-yhteistyössä on ollut kyse erittäin merkittävästä muutoksesta markkinoilla jälleenmyynti- ja tukkuportailla toimivien yritysten integroituessa vertikaalisesti.

Tapaamisessa 23.3.2004 on keskusteltu vain mahdollisista tiedoista Atoy-Osaset-yhteistyöjärjestelystä ja sen mahdollisesta rahoittajasta. Tapaamisessa 24.3.2004 ei ole keskusteltu alennusten leikkaamisesta. Kummassakaan tapaamisessa ei ole keskusteltu siitä, mitä toimenpiteitä Osaset Oy:n hallituksen ilmoitus aiheuttaa eli tulisiko siihen lähettää vastausta vai ei.

Tukkuliikkeillä ei ole ollut yhteneväistä käsitystä Osaset Oy:n hallituksen lähettämän kirjeen merkityksestä. Osa tukkuliikkeistä on tulkinnut kirjeen irtisanomiseksi, osa on irtisanonut omalla kirjeellään sopimuksensa Osaset Oy:n kanssa. Tukkuliikkeiden Osaset Oy:n hallitukselle lähettämien kirjeiden samanaikaisuus ja väitetty asiasisällöllinen identtisyys eivät myöskään selity tukkuliikkeiden edustajien tapaamisilla. Myös tukkuliike, jonka edustaja ei ole osallistunut kumpaankaan kyseessä olevista tapaamisista, on lähettänyt vastaavan kirjeen.

Osaset Oy:n hallitus on yksipuolisesti purkanut Kahan ja sen välisen sopimuksen ilmoittamalla 23.3.2004 siirtävänsä hankintansa Atoylle. Kaha on 24.3.2004 päivätyllä kirjeellään ainoastaan vahvistanut Osaset Oy:n ilmoituksen osapuolten keskinäisen sopimuksen purkamisesta. Kaha on lähettänyt vastauksensa Osaset Oy:n hallitukselle ennen tukkuliikkeiden edustajien tapaamista 24.3.2004.

Kyse on ollut Kahan itsenäisesti päättämistä ja toteuttamista toimista, jotka se on ollut pakotettu tekemään merkittävästi muuttuneessa markkinatilanteessa. Kahan alennusten ollessa volyymiperusteisia Kaha on muuttanut uuden Osaset-ketjun kauppiaiden alennukset vastaamaan näiden huomattavasti pienentyneitä hankintamääriä.

Kyse ei ole kollektiivisesta boikotista. Tukkuliikkeiden edustajat eivät ole yhdessä sopineet tai yhdenmukaistaneet toimiaan suhteessa Osaset-ketjun kauppiaisiin. Toimituksista ei myöskään ole kieltäydytty. Alennusten muuttaminen merkittävästi muuttuneessa markkinatilanteessa ei tarkoita toimituksista kieltäytymistä.

Tukkuliikkeiden toimenpiteet eivät myöskään ole olleet yhteneväiset. Tämä on ollut mahdotonta jo siitä syystä, että tukkuliikkeillä ei ole ollut asiassa yhdenmukaisia liiketaloudellisia intressejä.

Lisäksi jälleenmyyjä voi periaatteessa keskittää hankintansa yhdelle ainoalle tukkuliikkeelle tai tehdä hankintansa keneltä tahansa tukkuportaalla toimivalta autojen varaosien ja lisävarusteiden jälleenmyyjältä näiden tuotelinjojen vastatessa toisiaan lähes täydellisesti.

Kaha ei ole kieltäytynyt neuvotteluista tai sopimuksista uuden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa. Kaha on käynyt maaliskuun 2004 jälkeen neuvotteluja useiden eri uuden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa. Kaha on solminut myös vuodelle 2005 vuosisopimuksia eräiden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa. Osa Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneistä kauppiaista on kyseisen yhteistyön alettua tehnyt Kahalta hankintoja tavanomaisia pienasiakkaita vastaavalla tavalla. Defa-tuotteita Kaha on myynyt jatkuvasti lähes kaikille uuden Osaset-ketjun kauppiaille. Kilpailuviraston väitteet Defa-tuotteiden toimitusehtojen huonontumisesta ovat virheelliset.

Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittymättä jättäneiden kauppiaiden kanssa Kaha on jatkanut yhteistyötä entisin ehdoin. Nämä liikkeet ovat nimenomaisesti ilmoittaneet Kahalle jäävänsä kyseisen yhteistyön ulkopuolelle ja pysyttävänsä hankintavolyyminsä aiemmalla tasolla.

Kilpailuviraston väittämän kilpailun vastaisen menettelyn tarkoituksena tai seurauksena ei myöskään ole ollut kilpailun rajoittaminen. Kilpailuviraston väitteet siitä, että väitetyn kilpailunrajoituksen seurauksena eräät kauppiaat ovat päättäneet olla liittymättä Atoy-Osaset-yhteistyöhön, eivät pidä paikkansa. Jälleenmyyntiportaalla toimivat, vanhaan Osaset-ketjuun kuuluneet kauppiaat ovat itsenäisesti ja oman liiketaloudellisen edun mukaisesti päättäneet joko liittyä tai olla liittymättä Atoy-Osaset-yhteistyöhön.

Seuraamusmaksu

Mahdollisen seuraamusmaksun määräämiseen on siltä osin, kuin rikkomus koskee aikaa ennen 1.5.2004, sovellettava kilpailunrajoituslain 8 §:ää (480/1992).

Kilpailuviraston Kahalle esittämä seuraamusmaksu on kohtuuton ja poikkeaa täysin Suomessa vallitsevasta vakiintuneesta seuraamusmaksukäytännöstä. Kilpailuvirasto ei ole selostanut, miten se on arvioinut seuraamusmaksun suuruuden eikä sitä, mitä liikevaihtotietoja se on käyttänyt seuraamusmaksun suuruuden määrittämisen pohjana.

Siinä tapauksessa, että Kahan katsottaisiin syyllistyneen väitettyyn kilpailunrajoitukseen, on seuraamusmaksu kuitenkin jätettävä määräämättä, koska menettelyä on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:ssä (318/2004) ja 8 §:ssä (480/1992) tarkoitetulla tavalla vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämiselle kilpailun turvaamisen kannalta ole perusteita.

Menettely on kestoltaan rajoittunut kahteen tukkuliikkeiden edustajien tapaamiseen 23.3.2004 ja 24.3.2004. Joka tapauksessa väitetty kollektiivinen boikotti on Kahan osalta päättynyt viimeistään 2.4.2004, jolloin sopimusneuvottelut uuden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa on aloitettu.

Menettelyn vaikutukset ovat olleet vähäiset, sillä se on saattanut koskea Suomessa toimivista 800 jälleenmyyjästä enintään noin 30 kauppiasta. Kilpailuvirasto ei ole selvityksissään näyttänyt mitään taloudellisia vaikutuksia.

Koivunen Oy

Vaatimukset

Koivunen Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti se on vaatinut, että markkinaoikeus määrää seuraamusmaksun huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienempänä.

Koivunen Oy on myös vaatinut, että markkinaoikeus toteaa, ettei Koivunen Oy ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa kiellettyyn menettelyyn taikka toissijaisesti toteaa, että Koivunen Oy on joka tapauksessa lopettanut edellä mainitun menettelyn.

Koivunen Oy on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 236.070,30 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kilpailulainsäädännön vastainen toiminta

Koivunen Oy on kiistänyt syyllistyneensä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa kiellettyyn menettelyyn.

Kilpailuvirasto ei ole näyttänyt toteen, että Koivunen ja muut epäillyt tukkuliikkeet olisivat sopineet yhteisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä ja yhteistyöstä kieltäytymisestä, että mainitut yhtiöt olisivat yhdessä sopineet alennusten merkittävästä leikkaamisesta eikä että mainitut yhtiöt olisivat varmistaneet sopimuksen/yhdenmukaisen menettelytavan tietojen vaihdolla.

Kilpailuviraston todistusaineisto on niukkaa, ristiriitaista ja tulkittavissa viraston esittämän kannan vastaisesti. Seuraamusmaksusta vapautumista koskevan hakemuksen todistusvoima on kyseenalainen, koska se on tehty seuraamusmaksusta vapautumisen tarkoituksessa.

Tukkuliikkeiden tapaamisissa 23.3.2004 ja 24.3.2004 on keskusteltu siitä, mitä kukin tukkuliike tietää Osaset-sopimuksesta. Tapaamisissa ei ole ollut mitään kilpailusääntöjen vastaista. Yhteisestä reagointitavasta Osaset-asiassa ei ole sovittu eikä siitä muutoin päästy yhteisymmärrykseen. Arwidson on laatinut oman irtisanomis- ja alennustenleikkauskirjeensä asiakkaalta saamiensa Koivusen ja Örumin mallien pohjalta.

Tukkuliikkeet ovat myös käytännössä reagoineet asiaan eri tavoilla. Esimerkiksi Koivunen on perustanut Osaset-kauppiailta menettämänsä liikevaihdon takaisin saamiseksi oman varaosaliikeketjunsa, Fixuksen. Tämä on ollut Koivusen liiketoiminnan kannalta järkevin ratkaisu.

Koivunen ei ole solminut tavarantoimitussopimuksia Osaset Oy:n vaan jokaisen Osaset-kauppiaan kanssa erikseen. Näiden sopimusten ehdoista on ollut mahdollista neuvotella vain Koivusen ja kunkin kauppiaan välillä.

Osaset-kauppiaita on maaliskuussa 2004 ollut yhteensä 49. Näistä ainakin 30 oli jo 21.3.2004 sitoutunut Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välillä solmittuun sopimukseen. Osaset-kauppiailla kesäkuun loppuun 2004 asti ollut harkinta-aika on siten koskenut vain suppeaa osaa Osaset-kauppiaista, eikä se ole vaikuttanut sopimuksen toteutumiseen millään tavalla. Lisäksi osa Osaset-kauppiaista on jo alun perin päättänyt, etteivät ne tule allekirjoittamaan sopimusta.

Tukkuliikkeiden toimet eivät ole voineet vaikuttaa Suomen markkinoilla jo toimivan Atoyn markkinoille pääsyyn. Myöskään sen seikan, että muutama Atoyn kilpailija ei ole myöntänyt ostomääriä vastaamattomia alennuksia Atoyn kanssa yhteistyössä oleville Osaset-liikkeille, ei voida katsoa olevan edes yritys sulkea Atoy pois markkinoilta.

Osaset-liikkeiden osuus vähintään 800 miljoonan euron suuruisista autovaraosa- ja -tarvikemarkkinoista alkuvuonna 2004 on ollut noin viisi prosenttia. Mitä tahansa autovaraosaa tai -tarviketta on saatavilla Suomesta eri hankintalähteistä. Atoy voi myös tuoda tavaran maahan suoraan.

Seuraamusmaksu

Mahdollisen seuraamusmaksun määräämiseen on sovellettava ennen 1.5.2004 voimassa ollutta kilpailunrajoituslain 8 §:ää (480/1992).

Kilpailuviraston Koivuselle esittämä seuraamusmaksu on perustelematon, ylimitoitettu ja poikkeaa Suomessa vallitsevasta vakiintuneesta seuraamusmaksukäytännöstä. Kilpailuvirasto ei ole perustellut kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) mukaisen niin sanotun normaaliasteikon huikeasti ylittävää seuraamusmaksuesitystään lain edellyttämällä tavalla.

Siinä tapauksessa, että Koivusen katsottaisiin syyllistyneen väitettyyn kilpailunrajoitukseen, on seuraamusmaksu kuitenkin jätettävä määräämättä, koska menettelyä on pidettävä kilpailunrajoituslaissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämiselle ole perusteita.

Joka tapauksessa mahdollinen seuraamusmaksu on määrättävä huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienempänä.

Väitetyn kilpailunrajoituksen keston osalta on otettava huomioon, että Kilpailuviraston väittämältä yhteiseltä painostussuunnitelmalta on pudonnut päämäärä pois viimeistään kesäkuun 2004 lopussa, johon asti Osaset-kauppiaille oli annettu aikaa liittyä yhteistyöjärjestelyyn. Koivunen kiistää väitetyn kielletyn yhteistoiminnan jatkumisen edelleen.

Väitetty kilpailunrajoitus on ollut rajallinen. Se on kohdistunut vain osaan Osaset-kauppiaista, joita on maaliskuussa 2004 ollut yhteensä 49. Osaset-kauppiaiden osuus autovaraosa- ja -tarvikemarkkinoista on ollut erittäin pieni. Kyseessä olevien viiden tukkuliikkeen yhteinen markkinaosuus kevyiden ajoneuvojen autovaraosa- ja tarvikemarkkinoista on puolestaan ollut alle neljäsosa.

Mahdollista seuraamusmaksua määrättäessä Koivusen liikevaihtona tulee ottaa huomioon henkilöautojen varaosien ja tarvikkeiden osalta kertyvä liikevaihto.

Örum Oy Ab

Vaatimukset

Örum Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen ja Kilpailuviraston vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Toissijaisesti se on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää sen olennaisesti Kilpailuviraston esittämää pienempänä.

Örum Oy Ab on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 410.268,34 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kilpailulainsäädännön vastainen toiminta

Kilpailuviraston väitteet sekä tapahtumien kulusta että niiden oikeudellisesta tulkinnasta ovat virheellisiä. Örumin tosiasiallinen toiminta ei täytä Kilpailuviraston esittämien kilpailurikkomusten tunnusmerkkejä.

Kilpailuvirastolla on näyttötaakka siitä, että Örum on menetellyt Kilpailuviraston esittämällä tavalla kilpailunrajoituslain vastaisesti. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt näyttöä siitä, että Örum olisi osallistunut kiellettyyn menettelyyn.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt mitään kirjallista näyttöä siitä, että tukkuliikkeiden kokousten tarkoitus olisi ollut kilpailunrajoituslain vastainen tai että niissä olisi käsitelty kilpailunrajoituslain vastaisia asioita. Se on perustanut johtopäätöksensä ainoastaan Arwidsonin edustajan suulliseen kertomukseen, joka on sekä puutteellinen että osin epäjohdonmukainen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että pelkästään yksittäisen yrityksen ilmianto tapaamisen tarkoituksesta ilman vakuuttavia asiakirjatodisteita ei riitä näytöksi osallisuudesta kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn. Tätä periaatetta tulee noudattaa myös Suomen oikeuskäytännössä.

Väitetyllä kilpailunrajoituksella on ollut väin näennäinen vaikutus Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tukkuliikkeiden kokouksissa 23.3.2004 ja 24.3.2004 käytyjä keskusteluja tulee arvioida kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja siihen liittyvän oikeuskäytännön mukaisesti. Kotimaisessa oikeuskäytännössä ratkaisevana on pidetty vaihdettujen tietojen luottamuksellisuutta. Mikäli markkinaoikeus katsoisi, että Suomen ja Euroopan yhteisön oikeuskäytännöt eroavat tietojen luottamuksellisuusvaatimuksen osalta, on otettava huomioon, että kansalliset kilpailuviranomaiset ovat saaneet nimenomaisen oikeuden soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklaa vasta 1.5.2004 voimaantulleella kilpailunrajoituslain muutoksella.

Varaosatukkuliikkeiden edustajat ovat tavanneet kahtena eri päivänä. Tapaamisissa on yritetty saada selvyyttä Osaset Oy:n yllättäen lähettämän ilmoituksen taustoista ja vaikutuksista. Tapaamisten tarkoituksena ei ole ollut kilpailukäyttäytymisen koordinoiminen tai yhteisen aikomuksen ilmaiseminen. Tapaamisissa ei ole vahvistettu hintoja tai hintatasoa, keskusteltu hankalan kilpailijan eliminoimisesta, ilmaistu luottamuksellisia tietoja tai päätetty toimitusten tai yhteistyön lopettamisesta.

Örum on päättänyt toimintatavastaan Osaset Oy:n hallituksen ilmoitukseen 23.3.2004 itsenäisesti sopimusoikeudellisin ja liiketaloudellisin perustein. Örumin edustaja on selkeästi ilmoittanut muille kokoukseen osallistujille, että Örum tekee itse omat päätöksensä eikä mistään yhteisistä menettelyistä sovita. Örum oli tehnyt oman päätöksensä jo ennen tukkuliikkeiden tapaamista, joten tapaamisessa käydyillä keskusteluilla ei ole ollut mitään vaikutusta Örumin toimiin. Örum ei ole selvittänyt muille tukkuliikkeille omia toimiaan tapaamisessa.

Tukkuliikkeiden Osaset Oy:lle lähettämien kirjeiden samankaltaisuus ei ole Kilpailuviraston esittämällä tavalla osoitus tukkuliikkeiden kokouksissa syntyneestä yhteisymmärryksestä tai koordinoinnista. Se on luonnollinen seuraus siitä, että kyse on ollut kirjeistä, joilla vastataan saman asiakkaan samana päivänä lähettämään lähes identtiseen ilmoitukseen, samoilla vakiintuneilla sopimusoikeudellisilla perusteilla tilanteessa, jossa asiakkaan ja kunkin vastaajan välinen yhteistyösuhde on ollut samantyyppinen. Tukkuliikkeet eivät ole keskustelleet vastauskirjeiden sisällöstä. Tietoja vastauskirjeistä on välittynyt jonkin verran tukkuliikkeiden asiakkaiden kautta. Kirjeistä ilmenevät erilaiset tulkinnat Osaset Oy:n ilmoituksesta tukevat sitä, että toimenpiteiden taustalla ei ole tukkuliikkeiden yhteisiä päätöksiä.

Örumin ja Osaset Oy:n välillä kyse on ollut markkinointiyhteistyöstä, kun taas Örumin ja Osaset-kauppiaiden välillä kyse on ollut tavarantoimituksista ja niiden ostoehdoista.

Örum ei ole kieltäytynyt liikesuhteesta Osaset-kauppiaiden kanssa, vaan on ainoastaan muuttanut Osaset-kauppiaiden alennukset vastaamaan muiden satunnaisesti ostavien asiakkaiden alennustasoa. Örum on ollut koko ajan valmis keskustelemaan Osaset-kauppiaiden kanssa ostomääriin perustuvista alennusmääristä. Örum on tehnyt vuosisopimuksia Osaset-kauppiaiden kanssa sekä vuonna 2005 että vuonna 2006. Yhdenkään Osaset-kauppiaan vuosisopimusta ei ole irtisanottu 24.3.2004 tai sen jälkeen, vaan sopimusten mukaiset hyvitykset on maksettu, jos kauppiaan ostot ovat niihin oikeuttaneet.

Örumin tavoitteena ei ole Kilpailuviraston esittämällä tavalla ollut painostaa Osaset-kauppiaita olemaan liittymättä uuteen Osaset-yhteistyöhön, vaan varmistaa, että Osaset-kaupan olennaisesta vähenemisestä johtuva liikevaihdon lasku on mahdollisimman vähäinen ja että yhtiön myöntämät alennukset ovat liiketaloudellisesti järkevässä suhteessa todellisiin ostomääriin.

Tukkuliikkeiden kokouksissa keskustelluilla asioilla ei myöskään ole ollut kilpailua rajoittavia seurauksia. Örumin Osaset-ketjuun soveltamat menettelyt perustuvat yksinomaan liiketaloudellisesti perusteltuihin syihin sopimusrikkomustilanteessa eivätkä kokouksessa keskusteltuihin asioihin. Ostoehtojen muuttaminen perustellusta syystä ei ole kilpailulainsäädännön vastaista. Koska varaosaliikkeillä on lukuisia vaihtoehtoisia tavarantoimittajia, ehtomuutoksilla ei myöskään ole voinut olla olennaisia kilpailuvaikutuksia.

Kyseessä olevien viiden tukkuliikkeen yhteenlaskettu markkinaosuus autovaraosien ja -tarvikkeiden kokonaistukkumarkkinoista on vuonna 2004 ollut noin 25 prosenttia. Lähes kaikki Örumin valikoimiin kuuluvat tuotteet ovat sellaisia, joita vastaavia tuotteita on mahdollista hankkia useista muista lähteistä.

Seuraamusmaksu

Väitetyt kilpailunrajoitukset, eli tukkuliikkeiden tapaamiset, ovat tapahtuneet ennen kilpailunrajoituslakiin 1.5.2004 tehtyjä muutoksia. Mahdollisen seuraamusmaksun määräämisessä pitää siten antaa suuri painoarvo kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) mukaiselle niin kutsutulle normaaliasteikolle.

Kilpailuviraston Örumille esittämä seuraamusmaksu on perusteeton. Se on myös kohtuuton vakiintuneeseen seuraamusmaksukäytäntöön verrattuna. Kilpailuvirasto ei myöskään ole perustellut sitä, miten se on päätynyt esittämään Örumille juuri kyseisen suuruista seuraamusmaksua. Kilpailuvirasto ei ole seuraamusmaksun määrittämisessä ottanut lainkaan huomioon kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) mukaista niin kutsuttua normaaliasteikkoa.

Väitetty kilpailurikkomus on ollut kestoltaan varsin lyhytaikainen. Vaikka Örumin 1.4.2004 muuttamien ehtojen soveltamista Örumin käsityksen vastaisesti pidettäisiin kilpailusääntöjen vastaisena, ehtomuutosten vaikutukset ovat joka tapauksessa merkittävältä osin poistuneet jo vuoden 2005 alussa Örumin aktiivisten neuvottelujen tuloksena.

Örumin tekemien noin 30 pienehkön varaosaliikkeen toimitusehtojen muutosten ei voida mitenkään tulkita koskeneen koko Suomen autovaraosamarkkinoita. Kilpailuvirasto ei ole selvityksissään näyttänyt mitään taloudellisia vaikutuksia.

Lisäksi tulee lieventävinä seikkoina ottaa huomioon, että kyseessä on ensimmäinen Örumiin kohdistettu kilpailurikkomusepäily, Örum on oma-aloitteisesti tarkistanut toimintaansa ja että Örum on toiminut yhteistyöhakuisesti Kilpailuviraston kanssa ja pyrkinyt edesauttamaan asian selvittämistä.

KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS JA LISÄKIRJELMÄT

Kilpailuvirasto on todennut, ettei yritysten vastineisiin sisälly mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa Kilpailuviraston esitystä tai siinä tehtyjä johtopäätöksiä, ja vaatinut, että yritysten vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään perusteettomina.

Kilpailuviraston menettelystä

Kilpailuvirasto on tavannut Osasetin edustajia 1.2.2006, mutta kuulemista ei ole nauhoitettu eikä Kilpailuvirastolla näin ollen ole hallussaan puhtaaksikirjoitettua tekstiä tapaamisesta. Asiaa käsitellyt tutkija on kirjoittanut muistiinpanot muistiovihkoonsa, joka ei julkisuuslain mukaan ole viranomaisen asiakirja. Lisäksi Kahan asiakirjapyyntö on tehty asian ollessa vielä tutkintavaiheessa.

Kahalla on ollut mahdollisuus kommentoida Osasetin vastineita kommentoidessaan markkinaoikeusesitysluonnosta. Kahalla on myös mahdollisuus lausua Osasetin vastineista asian ollessa markkinaoikeuden käsiteltävänä.

Kilpailuviraston esityksen liitteen 28 C loppuosan tiedot on peitetty Örumin liikesalaisuuksina. Örumille annetusta versiosta sivun alku on vastaavasti peitetty Kahan liikesalaisuutena.

Markkinoista

Markkinat, joita nyt kyseessä oleva kilpailunrajoitus koskee, ovat niin sanotut riippumattomat varaosa- ja tarvikemarkkinat, joiden osuus kokonaismarkkinoista on noin 40–45 prosenttia eli noin 320–360 miljoonaa euroa.

Autovaraosien korvaavuutta tulee tarkastella vuoden 2004 kevään lähtökohdista. Sikäli kuin jossain harvoissa tuoteryhmissä korvaavia tuotteita saattoi tuolloin löytyä, niitä ei ollut saatavilla, sillä viisi suurinta tukkuliikettä kieltäytyi myymästä tuotteitaan Osaset-kauppiaille. Osaset-kauppiaiden riippuvuus kollektiiviseen boikottiin syyllistyneistä tukkuliikkeistä on antanut Arwidsonille, HL Groupille, Kahalle, Koivuselle ja Örumille mahdollisuuden painostaa Osaset-kauppiaita kollektiivisen boikotin avulla jäämään Atoy-yhteistyön ulkopuolelle.

Kilpailulainsäädännön vastainen toiminta

Kilpailuviraston näyttö yritysten tekemästä yhteistoiminnasta ei perustu pelkästään toteamukseen markkinakäyttäytymisen samansuuntaisuudesta vaan Arwidsonin seuraamusmaksusta vapautumista koskevaan hakemukseen, asianosaisten kuulemiskertomuksiin ja Kilpailuviraston tarkastuksilla hankkimaan asiakirjanäyttöön, joista ilmenee, että menettelytavat ovat olleet yhteistoiminnan tulosta.

Tukkuliikkeet eivät ole esittäneet näyttöä sellaisten tosiseikkojen olemassaoloa vastaan, jotka on näytetty toteen Kilpailuviraston esittämällä näytöllä.

Asiassa on riidatonta, että tukkuliikkeet ovat tavanneet ja olleet yhteyksissä toisiinsa. Kilpailuviraston näytöstä käy ilmi, että yhteyksillä on ollut selkeä kilpailua rajoittava tarkoitus.

Kilpailuvirasto ei pidä väitettä tukkuliikkeiden itsenäisestä toiminnasta uskottavana. Kilpailuviraston näytöstä käy ilmi, ettei päätöksenteko ole ollut itsenäistä. Tapa, jolla tukkuliikkeet ovat toimineet, osoittaa, että päätöksenteko alennusleikkauksista ei ole ollut itsenäistä.

Tukkuliikkeet ovat vaihtaneet tietoa 23.3.2004–24.3.2004 tulevasta markkinakäyttäytymisestään sopimalla ja informoimalla toisiaan tulevista alennusleikkauksista ja muista ostoehtojen huonontamisista Osaset-kauppiaita kohtaan. Tiedot ovat olleet yksityiskohtaisia ja niillä on ollut selkeä kilpailua rajoittava tarkoitus. Ne ovat olleet luonteeltaan uutta ja luottamuksellista tietoa, jota ei ole ollut yleisesti saatavilla markkinoilla. Tietojenvaihdon seurauksena tukkuliikkeiden väliltä on poistunut epätietoisuus niiden tulevista reaktioista markkinoilla. Tukkuliikkeet ovat toimineet tietojenvaihdon jälkeen yhdenmukaisesti markkinoilla leikkaamalla Osaset-kauppiaiden alennuksia ja kieltäytymällä käymästä kauppaa niiden kanssa.

Kyseessä oleva tietojenvaihto on ollut omiaan vaikuttamaan yritysten hinnanmuodostuksen itsenäisyyteen kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisella tavalla ja rajoittanut kilpailua niin sanotuilla riippumattomilla autovaraosa- ja -tarvikemarkkinoilla.

Alennukset ja muut ostoehdot ovat olennainen kilpailuelementti varaosamarkkinoilla. Tukkuliikkeet eivät voi kilpailusäännöksiä rikkomatta informoida toisiaan soveltamistaan alennusprosenteista. Tukkuliikkeet ovat pitäneet soveltamiaan ostoehtoja liikesalaisuutena.

Alennukset on leikattu normaalia tasoa alemmaksi. Mahdollisesti pienentyneeseen ostovolyymiin perustuvia alennuksia ei ole suostuttu myöntämään. Markkinointisopimuksella on ollut vain marginaalinen merkitys tuotteiden hinnoitteluun. Kymmenien prosenttien alennusleikkaukset eivät selity markkinointisopimuksen irtisanomisella.

Seuraamusmaksu

Kyse on ollut paljaasta kartellista eikä vähäisestä kilpailuoikeudellisesta rikkomuksesta. Kartelliin on osallistunut viisi Suomen suurinta riippumattomien varaosakaupan markkinoilla toimivaa tukkuliikettä, joista Osaset-kauppiaat ovat olleet riippuvaisia.

LISÄVASTINEET JA MUUT KIRJELMÄT

Oy Arwidson Ab

Oy Arwidson Ab on ilmoittanut markkinaoikeudelle, ettei sillä ole lausuttavaa Kilpailuviraston vastaselityksestä.

HL Group Oy

HL Group Oy on lausunut muun ohella, ettei Kilpailuvirasto ole näyttänyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan edellyttämää vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Oy Kaha Ab

Oy Kaha Ab on vaatinut, että Kilpailuviraston vasta 29.9.2008 päivätyn loppulausuntonsa liitteenä 3 toimittamaa sähköpostiviestiä, jonka Kilpailuvirasto on saanut haltuunsa jo 1.7.2004 toimittamassaan tarkastuksessa, ei oteta osaksi oikeudenkäyntiaineistoa eikä huomioon kirjallisena todisteena.

Oy Kaha Ab on lausunut muun ohella seuraavaa.

Kilpailuviraston menettelyvirheet

Kilpailuviraston vapaaehtoisesti markkinaoikeusprosessivaiheessa toimittama muistiinpanojen puhtaaksikirjoitus Osaset Oy:n hallituksen edustajien kuulemisesta Kilpailuvirastossa 1.2.2006 ei muuta sitä tosiasiaa, että Kilpailuvirasto on evännyt Kahalta oikeuden tutustua asian arvioinnin kannalta merkittäviin asiakirjoihin ja siten syyllistynyt menettelyvirheeseen. Kilpailuvirasto ei voi markkinaoikeudessa nojautua sanottuun aineistoon.

Kilpailulainsäädännön vastainen toiminta

Tuotteiden korvattavuuden ja täyden palvelun tarjoamisen käsitteet liittyvät olennaisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointiin kilpailunrajoituslain 6 §:n (318/2004) ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamistilanteissa, joista tässä asiassa ei ole kysymys.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että Kaha olisi huonontanut alennuksiaan.

Kahan alennuskäytännön muodostuessa yhtäältä hankintamääriin perustuvista tuotelinja-alennuksista ja toisaalta yksittäisten kauppiaiden kokonaisostoihin perustuvasta vuosihyvityksestä, Kahan toimitusjohtajalla ei ole tietoa sen paremmin yksittäisten kauppiaiden alennuksista kuin Kahan keskimääräisistä alennusprosenteista. Tämä huomioon ottaen on virheellistä väittää, että Kahan toimitusjohtaja olisi pystynyt ilmaisemaan 24.3.2004 tapaamisessa mahdollisten alennusmuutosten suuruuden. Kahan alennusten yhtenäisestä tasosta tai sen muuttamisesta puhuminen ei olisi edes ollut mahdollista. Sanotunlainen epämääräinen maininta ei myöskään voisi poistaa markkinoilla vallitsevaa epävarmuutta kilpailevien tukkuliikkeiden kesken eikä sillä ole voinut olla vaikutusta näiden väliseen kilpailuun.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kilpailijoiden välinen tapaaminen, jossa on keskusteltu alennuksista, ja jonka tapaamisen jälkeen kyseessä olevien kilpailijoiden markkinakäyttäytyminen on samansuuntaista, ei vielä itsessään ole oikeudellisesti riittävää näyttöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisesta yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Mikäli markkinakäyttäytymisen samansuuntaisuudelle pystytään osoittamaan muu todennäköinen selitys, kilpailuviranomainen ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa, eikä se voi perustellusti todeta kilpailulainsäädännön rikkomista.

Kilpailuvirasto ei ole näyttänyt, että tukkuliikkeiden välillä olisi tapaamisen 24.3.2004 jälkeen ollut kilpailunvastaisia yhteydenottoja.

Uudet Osaset-ketjun kauppiaat ovat 24.3.2004 jälkeen olleet kiinnostuneita ostamaan Kahalta vain lisätarviketuotteita, ei varaosia. Kaha ei ole voinut yhdessä muiden tukkuliikkeiden kanssa boikotoida uuden Osaset-ketjun kauppiaita sen omien yksinmyynnissä olevien lisävarustetuotteiden osalta.

Väitetty kilpailunrajoitus on kattanut vain osan Suomesta.

Koivunen Oy

Koivunen Oy on lausunut muun ohella, ettei Kilpailuvirasto ole näyttänyt väittämänsä kielletyn sopimuksen olemassaoloa tukkuliikkeiden kesken. Muun näytön puuttuessa yhden toimijan tunnustus ei oikeuskäytännön mukaan riitä todisteeksi kilpailunrajoituksen olemassaolosta.

Koivunen Oy on kiistänyt ilmoittaneensa muille tukkuliikkeille poistavansa Osaset-kauppiaiden alennukset yleisesti 40 prosentilla. Koivusen maksimialennus keväällä 2004 on ollut mainittu 40 prosenttia. Koivusella ei ole keväällä 2004 ollut yleistä 40 prosentin tai muutakaan kiinteähintaista alennusta Osaset-kauppiaille vaan yksittäisten kauppiassopimusten alennusprosentit ovat olleet hyvin erisuuruisia.

Koivunen ei ole kieltäytynyt yhteistyöstä uuden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa vaan on esittänyt yhteistyön perusteiden uudelleen arvioimista ja neuvotteluyhteyden avaamista.

Atoyn ilmoituksessa Osaset Oy:n organisaation siirtymispäiväksi ja yhteistyöjärjestelyn toteuttamispäiväksi on ilmoitettu 1.4.2004. Tästä seuraa suoraan, että kukin tukkuliike on ilmoittanut sen ja Osaset-kauppiaiden välisiä sopimuksia koskevien ehtomuutosten astuvan voimaan 1.4.2004.

Örum Oy Ab

Örum Oy Ab on vaatinut, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn henkilötodistelun vastaanottamiseksi.

Örum Oy Ab on lausunut muun ohella, että Kilpailuvirastolla on asiassa näyttötaakka. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa mitään näyttöä. Arwidsonin tekemällä seuraamusmaksusta vapautumista koskevalla hakemuksella ei ole asiassa asiakirjatodisteen asemaa. Myöskään Kilpailuviraston lainauksille henkilöiden sille antamista kertomuksista ei voida antaa merkitystä todisteina.

Seuranta- ja rankaisumekanismin on tyypillisesti katsottu olevan keskeinen osa kartellitoimintaa, ja sen puuttuminen osoittaa tässä asiassa osaltaan, että tukkuliikkeiden kesken ei ole ollut kyse kartellista.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa edellytetty vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei täyty. Väitetty kilpailunrajoitus on kattanut vain osan Suomesta.

KILPAILUVIRASTON PÄÄTÖS SEURAAMUSMAKSUSTA VAPAUTUMISESTA

Oy Kaha Ab:n vaatimus

Oy Kaha Ab on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemän päätöksen, jolla Oy Arwidson Ab on vapautettu seuraamusmaksusta, ja että Kilpailuviraston tulisi siinä tapauksessa esittää seuraamusmaksun määräämistä myös Oy Arwidson Ab:lle.

Kilpailuvirasto on virheellisesti myöntänyt Arwidsonille vapautuksen seuraamusmaksusta kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla. Arwidson ei ole toimittanut Kilpailuvirastolle seuraamusmaksusta vapautumista koskevaa hakemustaan tukevaa todistusaineistoa. Arwidsonin seuraamusmaksusta vapautumista koskevassa hakemuksessa annetut tiedot eivät siten täytä kilpailunrajoituslain 9 §:ssä (318/2004) asetettuja vaatimuksia. Lisäksi Kilpailuvirastolla on Atoy Oy:n toimenpidepyynnön perusteella ollut tieto väitetystä kilpailunrajoituksesta jo ennen Arwidsonin kyseessä olevaa hakemusta.

Kilpailuviraston lausuma

Kilpailuvirasto on vaatinut, että Oy Kaha Ab:n vaatimus kumota Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemä päätös, jolla Oy Arwidson Ab:lle on myönnetty vapautus seuraamusmaksusta, jätetään ensisijaisesti tutkimatta tai toissijaisesti hylätään.

Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemästä päätöksestä voi valittaa elinkeinonharjoittaja, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusoikeus koskee elinkeinonharjoittajaa, joka on hakenut seuraamusmaksusta vapautumista. Kaha ei ole hakenut kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) mukaista seuraamusmaksusta vapautumista eikä se näin ollen ole asianosainen kyseessä olevan päätöksen osalta. Kahalla ei siten ole asiassa valitusoikeutta.

Kilpailuvirasto on joka tapauksessa soveltanut kilpailunrajoituslain 9 §:ää (318/2004) oikein. Kilpailuvirastolla ei ole ennen Arwidsonin Kilpailuvirastolle toimittamia tietoja ollut hallussaan kilpailunrajoituslain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan (318/2004) mukaista aineistoa. Arwidson on toimittanut kyseiset tiedot ennen kuin kukaan muu ja toiminut myös sen jälkeen kilpailunrajoituslain 9 §:ssä (318/2004) edellytetyllä tavalla. Näin ollen Kilpailuviraston on tullut tehdä kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) perusteella päätös, jonka mukaan Arwidsonille ei esitetä seuraamusmaksua.

Oy Arwidson Ab:n lausuma

Oy Arwidson Ab on markkinaoikeuteen oma-aloitteisesti toimittamassaan lausumassaan vaatinut, että Oy Kaha Ab:n vaatimus kumota Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemä päätös, jolla Arwidsonille on myönnetty vapautus seuraamusmaksusta, jätetään ensisijaisesti tutkimatta tai toissijaisesti hylätään.

Oy Arwidson Ab on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Oy Kaha Ab:n korvaamaan sille vaatimuksen markkinaoikeuskäsittelystä aiheutuneet arvonlisäverolliset oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 41.297 eurolla korkoineen.

Kahalla ei ole valitusoikeutta edellä mainitusta Kilpailuviraston päätöksestä. Kilpailunrajoituslain 9 §:n 2 momentissa (318/2004) on ensinnäkin säädetty nimenomainen valituskielto lain 9 §:n 1 momentin (318/2004) nojalla tehdyn päätöksen osalta. Näin ollen edes Arwidson itse ei voisi hakea päätökseen muutosta, saati Kaha. Toiseksi Kilpailuviraston päätös ei välittömästi vaikuta Kahan oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun eikä Kaha näin ollen ole asianosainen kyseessä olevan päätöksen osalta.

Kaikki kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) mukaiset edellytykset ovat joka tapauksessa täyttyneet, ja Kilpailuvirasto on voinut myöntää Arwidsonille vapautuksen seuraamusmaksusta. Arwidson on antanut kilpailijoiden yhteistyöstä tiedot Kilpailuvirastolle sillä edellytyksellä, että Kilpailuvirasto myöntää kyseisen vapautuksen.

Oy Kaha Ab:n vastaselitys Oy Arwidson Ab:n lausuman johdosta

Oy Kaha Ab on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Arwidsonin sitä kohtaan esittämän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen, ja lausunut muun ohella seuraavaa.

Kaha ei ole esittänyt vaatimuksia Arwidsonia kohtaan. Kahan vaatimus Kilpailuviraston kysymyksessä olevan päätöksen oikeellisuuden tutkimisesta kohdistuu mainittuun päätökseen, ja kyse on siitä, onko Kilpailuvirasto menetellyt oikein seuraamusmaksusta vapautumisen edellytyksiä arvioidessaan ja päätöstä tehdessään.

Kahalla on omien oikeuksiensa turvaamiseksi perusteltu syy vaatia sanotun päätöksen uudelleen käsittelyä. Olisi virheellistä ja Kahan oikeusturvan kannalta kohtuutonta, ellei Kaha osana pääasian kiistämistä voisi vaatia myös Kilpailuviraston seuraamusmaksusta vapautumisesta tekemän päätöksen oikeellisuuden tutkimista.

SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Markkinaoikeus on henkilötodistelun vastaanottamiseksi toimittanut asiassa 13.8.2008–5.9.2008 suullisen käsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Päätös

Markkinaoikeus on suullisessa käsittelyssä 13.8.2008 tekemällään päätöksellä hylännyt HL Group Oy:n vaatimuksen Atoy-Osaset-yhteistyöjärjestelyyn liittyvien seikkojen vahvistamisesta erikseen välipäätöksellä.

Asian selvittäminen

Suullisessa käsittelyssä on kuultu asianosaisena asian selvittämiseksi Oy Arwidson Ab:n hallituksen puheenjohtajaa A:ta, HL Group Oy:n toimitusjohtajaa B:tä, Oy Kaha Ab:n toimitusjohtajaa ja hallituksen jäsentä C:tä, Koivunen Oy:n toimitusjohtajaa D:tä ja Örum Oy Ab:n toimitusjohtajaa E:tä.

Todistajien kuuleminen

Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina Arwidson Automotive Oy:n toimitusjohtajaa, Oy Arwidson Ab:n entistä osastopäällikköä F:ää, HL Group Oy:n avainasiakaspäällikköä G:tä, HL Group Oy:n osastopäällikköä H:ta, Oy Kaha Ab:n avainasiakaspäällikköä, entistä varaosaosaston kenttäpäällikköä I:tä, Koivunen Oy:n varatoimitusjohtajaa ja toimitusjohtajan sijaista J:tä, Bufab MercaPartner Oy:n talousjohtajaa, Örum Oy Ab:n entistä talousjohtajaa K:ta, Rocla Oyj:n varaosaliiketoiminnasta vastaavaa johtajaa, Örum Oy Ab:n entistä myyntiryhmäpäällikköä L:ää, Maalarimestarien Oy:n toimitusjohtajaa, entistä S & N Osakeyhtiön toimitusjohtajaa M:ää, Atoy Oy:n toimitusjohtajaa N:ää, Imatran Varaosakeskus Oy:n liikkeenharjoittajaa, Osaset Oy:n hallituksen entistä jäsentä ja puheenjohtajaa O:ta, autokorjaamoyrittäjää, entistä autovaraosakauppiasta ja Osaset Oy:n hallituksen jäsentä P:tä, kouluttajaa, entistä autovaraosakauppiasta ja Osaset Oy:n hallituksen jäsentä Q:ta, Megaosa Oy:n toimitusjohtajaa, Osaset Oy:n entistä hallituksen jäsentä R:ää, rengasmyyjäyrittäjää, entistä autovaraosakauppiasta ja Osaset Oy:n hallituksen jäsentä S:ää, Käteisvaraosa Oy:n toimitusjohtajaa T:tä, liikkeenharjoittaja U:ta, opettajaa, entistä autovaraosakauppiasta V:tä, liikkeenjohdon

konsulttia, entistä autovaraosakauppiasta X:ää, eläkeläistä, entistä autovaraosakauppiasta Y:tä ja Osahankinta Oy:n liikkeenharjoittajaa Z:aa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kilpailuviraston päätös seuraamusmaksusta vapautumisesta

Kilpailuvirasto on 6.7.2006 tekemässään päätöksessä Dnro 338/61/04 katsonut, että Oy Arwidson Ab on täyttänyt käsiteltävässä asiassa, jonka sisältö ilmenee Kilpailuviraston 6.7.2006 markkinaoikeudelle tekemästä seuraamusmaksuesityksestä (dnro 338/61/04), kaikki kilpailunrajoituslain 9 §:n 1 momentin 1–5 kohtien (318/2004) edellytykset, ja lausunut, että Kilpailuvirasto ei tee markkinaoikeudelle esitystä kilpailunrikkomismaksun määräämisestä.

Oy Kaha Ab on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemän päätöksen, jolla Oy Arwidson Ab on vapautettu seuraamusmaksusta, ja että Kilpailuviraston tulisi siinä tapauksessa esittää seuraamusmaksun määräämistä myös Oy Arwidson Ab:lle.

Kilpailunrajoituslain 9 §:n 1 momentin (318/2004) mukaan Kilpailuvirasto ei tee markkinaoikeudelle esitystä seuraamusmaksun määräämiseksi, kun on kyse sellaisesta 4 §:ssä tai EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetusta kilpailijoiden välisestä kilpailunrajoituksesta, jolla vahvistetaan hintoja myytäessä tuotteita kolmansille, rajoitetaan tuotantoa tai myyntiä taikka jaetaan markkinoita, asiakkaita tai hankintalähteitä, jos tällaiseen kilpailunrajoitukseen osallinen elinkeinonharjoittaja:
1) antaa kilpailunrajoituksesta Kilpailuvirastolle tietoja, joiden perusteella Kilpailuvirasto voi puuttua kilpailunrajoitukseen;
2) antaa 1 kohdassa mainitut tiedot ennen kuin Kilpailuvirasto on saanut tiedot muuta kautta;
3) toimittaa Kilpailuvirastolle kaikki hallussaan olevat tiedot ja asiakirjat;
4) toimii yhteistyössä Kilpailuviraston kanssa koko kilpailunrajoituksen selvittämisen ajan; ja
5) on lopettanut tai lopettaa heti 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annettuaan osallistumisensa kilpailunrajoitukseen.

Kilpailunrajoituslain 9 §:n 2 momentin (318/2004) mukaan Kilpailuvirasto antaa erillisen päätöksen siitä, täyttääkö elinkeinonharjoittaja kaikki pykälän 1 momentissa mainitut edellytykset. Tähän päätökseen ei mainitun lainkohdan mukaan saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 11/2004 vp s. 38) mukaan lain 9 §:n 2 momentissa säädetty valituskielto on tarpeen, jotta pykälän 1 momentin mukaiset edellytykset täyttävä elinkeinonharjoittaja voi kohtuullisessa ajassa varmistua siitä, että Kilpailuvirasto ei tee sitä koskevaa seuraamusmaksuesitystä markkinaoikeudelle. Toisaalta, jos Kilpailuvirasto katsoo, etteivät pykälän 1 momentin edellytykset kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan osalta täyty, asia tulee kuitenkin myöhemmässä vaiheessa riippumattoman hallintotuomioistuimen käsiteltäväksi. Markkinaoikeus voi nimittäin pääasian yhteydessä elinkeinonharjoittajien seuraamusmaksun määrää ehdotetun 8 §:n nojalla arvioidessaan ottaa huomioon myös ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisia seikkoja.

Kilpailunrajoituslain 9 §:n 2 momentissa (318/2004) tai sitä koskevissa lain esitöissä ei ole tarkemmin määritelty, mitä lainkohdassa käytetyllä ilmaisulla erikseen on tarkoitettu, eikä siten sitä, kenellä valitusoikeus mahdollisesti olisi tai missä asian käsittelyn vaiheessa sanottuun päätökseen voitaisiin mahdollisesti hakea muutosta valittamalla.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentissa on puolestaan säädetty, että Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp s. 39) on todettu, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Kilpailunrajoituslain 21 §:ään otettiin nykyisenlaajuinen valitussäännös lailla 303/1998. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 243/1997 vp s. 35) on lausuttu, että hallintolainkäyttölain mukaisen valitusoikeuden katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee. Elinkeinonharjoittajan intressin välittömyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti voimassa olleen 13 §:n soveltamiskäytäntö, hallintolainkäyttölain 6 § ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että Kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan. Sen sijaan kilpailunrajoituksen aikaansaaneen elinkeinonharjoittajan kilpailijoilla, joihin Kilpailuviraston päätös välillisesti vaikuttaa, ei välittömän intressin puuttuessa voida katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta.

Kilpailuviraston kysymyksessä olevaa päätöstä ei ole kohdistettu Oy Kaha Ab:iin eikä se myöskään vaikuta välittömästi Oy Kaha Ab:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Oy Kaha Ab:llä ei näin ollen ole hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta valittaa kysymyksessä olevasta Kilpailuviraston päätöksestä.

Kilpailunrajoituslain 9 §:n 2 momentissa (318/2004) säädetty valituskielto ja hallintolainkäyttölain 6 § huomioon ottaen Oy Kaha Ab:n vaatimus Kilpailuviraston 6.7.2006 kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemän päätöksen Dnro 338/61/04 kumoamisesta on jätettävä tutkimatta.

Kilpailuviraston menettely

Oy Kaha Ab on esittänyt, että Kilpailuvirasto on asiaa käsitellessään syyllistynyt useisiin menettelyvirheisiin ja että esitys on tästä syystä hylättävä. Kilpailuvirasto on laiminlyönyt selvittämis- ja perusteluvelvollisuutensa sekä rikkonut yhdenvertaisen ja puolueettoman kohtelun vaatimusta. Kahalle ei ole annettu tilaisuutta tutustua kaikkeen aineistoon eikä lausua siitä. Myöskään Euroopan yhteisöjen komission tehokasta kommentointioikeutta ei ole turvattu.

Hallintolaissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä muun muassa valtion viranomaisissa. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain 34 §:ssä on puolestaan säädetty, että asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolain 43 §:n mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti, ja päätös on lain 45 §:n mukaan perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Kilpailuvirasto on puheena olevassa asiassa tehnyt kilpailunrajoituslain nojalla esityksen markkinaoikeudelle seuraamusmaksun määräämisestä Kilpailuviraston esityksessä mainituille yrityksille. Kilpailuvirasto ei näin ollen ole tehnyt asiassa hallintolaissa tarkoitettua hallintopäätöstä, jolla se olisi ratkaissut asian. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 3 momentin (318/2004) mukaan Kilpailuvirastolla ei edes ole toimivaltaa tehdä seuraamusmaksun määräämistä koskevaa päätöstä itse vaan sen tulee tehdä sitä koskeva esitys markkinaoikeudelle, joka ratkaisee asian.

Markkinaoikeuden on puolestaan seuraamusmaksun määräämistä koskevaa asiaa Kilpailuviraston esityksestä käsitellessään hallintolainkäyttölain nojalla huolehdittava muun ohella siitä, että asia tulee selvitetyksi, sekä asianosaisten kuulemisesta. Kahalla onkin ennen asian ratkaisemista markkinaoikeudessa ollut tilaisuus lausua Kilpailuviraston esittämästä aineistosta. Kaha on markkinaoikeuskäsittelyn aikana saanut myös sen vastineissaan viittaamat Osasetin helmikuussa 2006 antamat lisäselvitykset, Kilpailuviraston esityksen liitteen 54 ja liitteen 28C asianosaisjulkisesta versiosta poistetut tiedot. Markkinaoikeuden toimivaltaan ei sen sijaan kilpailunrajoituslain nojalla kuulu Kahan viittaaman neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 säännöksen noudattamisen valvonta.

Markkinaoikeus katsoo edelleen, ettei Kahan viittaaman Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välisen sopimuksen esittäminen ole tarpeen tämän seuraamusmaksun määräämistä koskevan asian ratkaisemiseksi.

Edellä lausutun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asian käsittelyssä Kilpailuvirastossa ole puheena olevilta osin näytetty tapahtuneen sellaisia virheitä, jotka estäisivät markkinaoikeutta käsittelemästä kysymyksessä olevaa Kilpailuviraston esitystä seuraamusmaksun määräämisestä. Kahan väitteet on näin ollen hylättävä.

Todistusaineiston huomioon ottaminen

Oy Kaha Ab on vaatinut, että Kilpailuviraston vasta 29.9.2008 päivätyn loppulausuntonsa liitteenä 3 toimittamaa sähköpostiviestiä, jonka Kilpailuvirasto on saanut haltuunsa jo 1.7.2004 toimittamassaan tarkastuksessa, ei oteta osaksi oikeudenkäyntiaineistoa eikä huomioon kirjallisena todisteena.

Asian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovellettavan hallintolainkäyttölain säännösten perusteella edellä mainitun Kilpailuviraston markkinaoikeudelle toimittaman näytön esittämiselle Kilpailuviraston antaman loppulausunnon yhteydessä ei ole ollut estettä. Kahan vaatimus on näin ollen hylättävä.

Pääasia

Kilpailuvirasto on katsonut, että HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat syyllistyneet kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) ja 4 §:ssä (318/2004) sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa kiellettyyn menettelyyn, sekä vaatinut, että markkinaoikeus määrää kullekin mainitulle yhtiölle seuraamusmaksun.

HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat kukin kiistäneet Kilpailuviraston esityksessä esitetyt väitteet perusteettomina ja vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen tai toissijaisesti määrää seuraamusmaksun esitettyä pienempänä tai jättää sen määräämättä.

Asiassa esitetyn selvityksen ja näytön arviointi

Asiassa esitetty riidaton selvitys

Asiassa on esitetty riidaton selvitys seuraavasta.

Osaset Oy:n hallitus on 23.3.2004 aamulla kello 9 jälkeen lähettänyt sähköpostiviestin muiden ohella Arwidsonille, HL Groupille, Kahalle, Koivuselle ja Örumille.

Arwidsonille ja HL Groupille 23.3.2004 noin kello 9.19 lähetetyssä sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 13) on ilmoitettu, että
– Osaset Oy ja Atoy Oy ovat tehneet sopimuksen strategisesta kumppanuudesta,
– Osaset-liikkeet tulevat sopimuksen mukaisesti keskittämään ostonsa Atoy Oy:lle,
– yhtiöt yhdistävät autokorjaamokonseptinsa ja Osaset tulee mukaan eurooppalaisen Autofit-korjaamokonseptin lanseeraamiseen Suomessa,
– Osaset-ketjun operatiivinen toiminta tulee muuttumaan niin, että sen organisaatio siirtyy Atoy Oy:n palvelukseen ja
– Osaset Oy:n toimivaa johtoa edustaa jatkossa Osaset Oy:n hallitus.

Kahalle (Kahan vastineen 12.10.2006 liite 13), Koivuselle (Koivusen vastineen 30.3.2007 liite 10) ja Örumille (Örumin vastineen 13.10.2006 liite 7 ja Kilpailuviraston esityksen liitteen 61 liite 1) 23.3.2004 kello 9.16 lähetetyissä sähköpostiviesteissä on ollut edellä selostettu sisältö, minkä lisäksi yhtiöt on niissä kutsuttu ”keskustelemaan tulevasta yhteistyöstä keskiviikkona 31.3.04 Lahteen Hotelli Salpaukseen. Ajanvaraukset [O].”

Edellä mainitun Osaset Oy:n sähköpostiviestin saatuaan HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin toimitusjohtajat ovat hetimiten olleet puhelinyhteydessä keskenään tiedustellen toisiltaan, olivatko muutkin mainituista yhtiöistä saaneet puheena olevan viestin.

Puhelinkeskustelujen tuloksena HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin toimitusjohtajat ovat tavanneet Kahan tiloissa samana päivänä. Tapaamisessa ovat olleet läsnä Kahan toimitusjohtaja C, HL Groupin toimitusjohtaja B, Koivusen toimitusjohtaja D ja Örumin toimitusjohtaja E. Myös Arwidsonin osastopäällikkö F oli pyydetty tapaamiseen. Hän on saapunut Kahaan tapaamisen jo päätyttyä. C ja F ovat tuolloin kahdestaan keskustelleet tapaamisen kulusta.

Myös 24.3.2004 aamulla Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edustajat ovat olleet puhelinyhteydessä toisiinsa ja tavanneet Koivusen tiloissa samana päivänä. Tapaamisessa ovat olleet läsnä Koivusen toimitusjohtaja D ja varatoimitusjohtaja J, Arwidsonin osastopäällikkö F, HL Groupin toimitusjohtaja B, Kahan toimitusjohtaja C ja Örumin toimitusjohtaja E.

Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat 24.3.–26.3.2004 jäljempänä tarkemmin selostetulla tavalla vastanneet (Kilpailuviraston esityksen liitteet 14–18 ja 20) Osaset Oy:n 23.3.2004 lähettämään sähköpostiviestiin sekä ilmoittaneet yhtäältä irtisanovansa tai purkavansa Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointiyhteistyösopimuksen tai katsovansa Osaset Oy:n irtisanoneen sen sekä toisaalta muuttavansa Osaset-ketjuun kuuluville kauppiaille myöntämänsä alennukset ja/tai sopimusehdot 1.4.2004 alkaen.

Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat myös toteuttaneet ilmoittamansa alennusten leikkaukset ainakin kaikille Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneille Osaset-kauppiaille.

Tapaamiset 23.3.2004 ja 24.3.2004 sekä niiden sisältö

Asiassa on riidanalaista se, mitä edellä mainituissa tukkuliikkeiden edustajien tapaamisissa 23.3.2004 ja 24.3.2004 on keskusteltu tai sovittu ja se, mihin tukkuliikkeiden Osaset-kauppiaille ilmoittamat alennusten ja sopimusehtojen muutokset ovat perustuneet.

Tapaamisten 23.3.2004 ja 24.3.2004 sisällöstä on markkinaoikeudessa esitetty seuraava selvitys ja näyttö.

Tapaaminen 23.3.2004 Oy Kaha Ab:n tiloissa

F

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Arwidson Automotive Oy:n toimitusjohtaja, vuonna 2004 Oy Arwidson Ab:n osastopäällikkönä toiminut F on kertonut, että hän on yhdessä Oy Arwidson Ab:n toimitusjohtaja A:n kanssa laatinut yhtiön Kilpailuvirastolle toimittaman, 23.6.2004 päivätyn kirjelmän, jossa ilmoitetaan tiedot kilpailunrajoituksesta seuraamusmaksusta vapautumiseksi.

F on kertonut, että hän oli 23.3.2004 aamulla ollut asiakkaan luona Nokialla tai Tampereella. Asiakas oli tapaamisen aikana ilmoittanut, että asiat tulevat muuttumaan, ja kysynyt, oliko F jo saanut Osaset Oy:n hallitukselta postia. Asiakas ei kuitenkaan ollut salassapitovelvollisuuteensa vedoten kertonut asiasta enempää vaan oli kehottanut lukemaan Osaset Oy:n virallisen tiedotteen.

F oli kertomansa mukaan lähtenyt tapaamisen jälkeen ajamaan Tampereelta toimistolleen noin kello 10–11 aikoihin. Matkan aikana Kahan toimitusjohtaja C oli soittanut F:lle ja sanonut, että

olisi hyvä tavata hänen toimistollaan. C oli puhelussa maininnut, että kyse oli Osaset-sopimuksesta ja siihen liittyvistä asioista. F oli saanut käsityksen, että paikalla olisivat C:n ja hänen itsensä lisäksi myös HL Groupin toimitusjohtaja B, Koivusen toimitusjohtaja D ja Örumin toimitusjohtaja E.

F:n mukaan edellä mainittu oli ollut ensimmäinen kerta, kun C oli soittanut hänelle. Arwidsonin toimitusjohtaja oli tuolloin ollut ulkomailla, eikä häneen todennäköisesti ollut saatu yhteyttä. F oli ollut Arwidsonilla järjestyksessä toimitusjohtajasta seuraava.

F oli kertomansa mukaan saapunut Kahan toimistolle noin puolenpäivän jälkeen, iltapäivän alkutunteina. Paikalla oli tuolloin ollut C. B oli tullut F:ää vastaan poistuessaan toimistolta. B:tä F oli vain tervehtinyt mutta ei ollut keskustellut hänen kanssaan.

F on kertonut, että C oli tuolloin kertonut hänelle, mitä tietoa C oli saanut tukkuliikkeiden edustajien tapaamisessa ja mitä kuulumisia siinä oli vaihdettu. Lisäksi C oli kertonut F:lle Atoy-Osaset-sopimuksen sitovuudesta ja merkityksestä sekä siitä, miten sopimus tulee vaikuttamaan kauppiaiden toimintaan tukkuliikkeiden suuntaan.

F:n mukaan C oli myös kertonut, että tukkuliikkeiden edustajien tarkoitus oli ollut tavata uudelleen. Kukin koettaisi saada tietoa kentältä eli mahdollisilta tutuilta asiakkailtaan siitä, mitä sopimus oikeasti tarkoitti ja miten se tulisi vaikuttamaan.

C oli F:n mukaan myös maininnut, että asia oli aika vakava ja että sen osalta täytyi tehdä jotain voimatta jäädä vain odottelemaan ja ihmettelemään, mitä markkinoilla tapahtuisi.

C

Markkinaoikeudessa asian selvittämiseksi kuultu Oy Kaha Ab:n toimitusjohtaja C on kertonut, että hänen saatuaan Osaset Oy:n ilmoituksen sähköpostitse 23.3.2004 puhelimet olivat alkaneet soida puolin ja toisin heti aamulla. Vähän kello 9 jälkeen ensimmäisenä C:lle oli soittanut Örumin E ja kysynyt, oliko C saanut Osasetin sähköpostin. C oli soittanut HL Groupin toimitusjohtaja B:lle. Puheluja oli ollut paljon.

C on kertonut, että hän oli luultavasti yrittänyt tavoittaa Arwidsonin toimitusjohtaja A:ta ja että Arwidsonilta oli ilmoitettu tämän olevan lomalla ja annettu F:n numero. C oli sitten soittanut F:lle ja kysynyt, oliko tämä saanut Osasetin ilmoituksen. C:n kertoman mukaan oli yritetty saada tietoa siitä,

mitä tämä Atoy-Osaset-sopimus tarkoitti. C on kertonut pyytäneensä F:ää tulemaan Kahalle ja sanoneensa, että hänen lisäkseen HL Groupin, Koivusen ja Örumin edustajat olivat tulossa. C on kertonut pyytäneensä F:ää, jotta tapaamisessa olisi saatu enemmän tietoa siitä, mitä Atoy-Osaset-yhteistyö tarkoitti.

C on kertonut, että tukkuliikkeiden edustajat olivat tavanneet Kahassa 23.3.2004 noin kello 13. Paikalla olivat olleet HL Groupin B, Koivusen D, Örumin E ja Kahalta C. Tapaaminen oli kestänyt noin 35–40 minuuttia.

C:n mukaan tapaamisessa oli keskusteltu ennen kaikkea siitä, mistä Atoy oli saanut rahoituksen. Tapaamisessa ei ollut päädytty mihinkään tukkuliikkeiden yhteisiin toimiin Osaset Oy:n tai Atoy Oy:n ilmoituksen johdosta. C:n muistikuvan mukaan tapaamisessa oli vain todettu, että jos tietoa saadaan lisää, niin soitellaan.

C:llä ei ole ollut muistikuvaa siitä, oliko tapaamisessa keskusteltu tukkuliikkeiden Osasetilta 23.3.2004 saamista ilmoituksista ja vertailtu niitä. C on muistanut, että HL Groupin B oli pyytänyt lähettämään hänen saamansa ilmoituksen faksilla, minkä hänen sihteerinsä oli varmaan tehnytkin.

C on kertonut, että F ei ollut ollut läsnä tapaamisessa vaan oli tullut vähän vaille kello 14, kun muut olivat olleet juuri lähtemässä tai lähteneet. C:n mukaan F oli tullut C:n huoneeseen ja ollut siellä ehkä noin 10 minuuttia. C oli tuolloin kertonut F:lle, mitä tietoa tukkuliikkeiden tapaamisessa oli saatu. F oli ehdottanut, että C soittaisi A:lle. C oli kertomansa mukaan sanonut, että jokainen yritys tekisi omat päätöksensä ja näin sen piti toimia.

C on kiistänyt maininneensa F:lle Kahassa Osaset-kauppiaiden sopimuksia koskevan ehtopolitiikan muutoksista tai alennusleikkauksista. C on kuitenkin kertonut sanoneensa F:lle, että Kaha ainakin tulisi reagoimaan mutta että jokainen tekisi omat päätöksensä itse.

B

Markkinaoikeudessa asian selvittämiseksi kuultu HL Group Oy:n toimitusjohtaja B on kertonut, että hänen saatuaan Osaset Oy:n hallituksen sähköpostin puhelimet olivat alkaneet soida. B ei kuitenkaan ole muistanut, kuka oli soittanut kenelle. B:n mukaan myös tukkuliikkeet olivat varmaankin kyselleet toisiltaan, olivatko ne ainoita ilmoituksen saaneita. B oli kertomansa mukaan keskustellut puhelimessa ainakin C:n kanssa. B ei ole tiennyt, mitä kautta kukin tukkuliikkeen edustaja oli saanut kontaktin Kahaan menosta.

B:n mukaan tapaaminen oli ollut spontaani keskustelutilaisuus ja sen tarkoitus oli ollut hankkia informaatiota asiasta. Tapaamisessa olivat olleet läsnä B:n lisäksi Kahan C, Koivusen D ja Örumin E.

B on kertonut, että tapaamisessa ei ollut puhuttu alennuksista eikä irtisanomisista. Hänen mukaansa tapaamisessa ei ollut ollut esillä mitään kirjeitä eikä papereita. Tapaamisessa oli B:n mukaan todettu, että jokainen toimii omalla tavallaan.

D

Markkinaoikeudessa asian selvittämiseksi kuultu Koivunen Oy:n toimitusjohtaja D on kertonut, että Osasetin sähköpostin saavuttua 23.3.2004 oli alkanut tukkuliikkeiden välinen soittelu ja oli todettu, että muutkin olivat saaneet samansisältöisiä kirjeitä.

D on kertonut, että Örumin E oli soittanut D:lle ja tiedustellut, oliko D saanut Osasetin sähköpostin. D ja E olivat todenneet, että tietoa piti saada lisää. D ja E olivat todenneet Kahan sijaintinsa perusteella parhaimmaksi tapaamispaikaksi.

D:n mukaan tapaaminen Kahassa oli sovittu pidettävän noin puolenpäivän aikaan. Tapaaminen oli kestänyt noin tunnin. Tapaamisessa oli ihmetelty sitä, miten tapahtunut voi olla mahdollista, ja spekuloitu Atoyn taustaa ja sitä, miten Atoyn resursseilla tällainen asia voitaisiin toteuttaa.

D:n mukaan E oli tapaamisessa nimenomaan todennut, etteivät läsnä olleet voineet tehdä mitään päätöksiä vaan ainoastaan keskustella asioista. Tapaamisessa ei ollut tehty päätöksiä eikä keskusteltu siitä, että asiassa täytyi toimia voimatta jäädä odottelemaan, mitä tuleman pitää.

D:n mukaan tapaamisessa ei myöskään ollut ollut puhetta siitä, että Osasetin ilmoitus olisi tulkittava irtisanomiseksi, eikä D ollut kertonut varatoimitusjohtaja J:n laatimasta kirjeestä. D:n mukaan Koivusen alennusleikkauksista eli tukkuhinnoittelusta oli puhuttu alalla koko alkukevät. Hänen mukaansa tapaamisessakin oli voitu puhua niistä mutta ei muista alennusleikkauksista. D:n mukaan C ei ollut kertonut, että Kaha tulisi reagoimaan Osasetin ilmoitukseen.

D on kertonut HL Groupin B:n todenneen tapaamisessa 23.3.2004 tai 24.3.2004, ettei hän ollut saanut Osasetilta samanlaista ilmoitusta kuin muut.

E

Markkinaoikeudessa asian selvittämiseksi kuultu Örum Oy Ab:n toimitusjohtaja E kertonut, että saatuaan Osaset Oy:n hallituksen 23.3.2004 kello 9.16 lähettämän sähköpostiviestin hän oli aamulla ottanut yhteyttä kollegoihinsa ja keskustellut HL Groupin B:n, Kahan C:n ja Koivusen D:n kanssa.

E on kertonut osallistuneensa Kahalla 23.3.2004 pidettyyn tapaamiseen. E:n käsityksen mukaan kukaan ei ollut kutsunut kokousta koolle vaan tapaamiseen oli vain menty. E on kertonut soittaneensa itse jollekin, ja joku oli soittanut hänelle. Hän ei kuitenkaan ole muistanut, kuka oli soittanut kenelle ja missä järjestyksessä.

E:n mukaan tapaaminen Kahalla oli ollut noin kello 11 ja kestänyt 30–45 minuuttia. Tapaamisessa olivat olleet läsnä C, D ja B. Tilaisuus oli E:n mukaan ollut kaoottinen. Siinä oli ihmetelty ja alettu miettiä, mitä oli tapahtunut, mistä saataisiin lisää tietoa ja kuka oli tapahtuneen takana.

E:n mukaan tapaamisessa ei ollut puhuttu tukkuliikkeiden yhteisistä toimista Osaset Oy:n ilmoituksen johdosta, Osaset Oy:n tai Osaset-kauppiaiden sopimusten irtisanomisista, Osaset-kauppiaiden alennuksista, alennusprosenteista eikä muista ostoehtojen muutoksista.

E ei kertomansa mukaan ollut kertonut, millä tavalla Örum tulisi reagoimaan Osaset Oy:n hallituksen ilmoitukseen, eikä kukaan ollut kertonut hänelle tulevasta reagoinnistaan. Muutenkaan tapaamisessa ei E:n mukaan ollut ollut puhetta Osaset Oy:n ilmoitukseen vastaamisesta, vaan kyse oli ollut siitä, että tapahtuneesta hankittaisiin lisää tietoa.

E on kertonut, ettei hän ollut tapaamisessa kuullut mitään, mitä hän olisi pitänyt luottamuksellisena tai arkaluonteisena, eikä ollut itsekään kertonut tällaista. Tapaamisessa ei myöskään ollut saavutettu yhteisymmärrystä mistään eikä sovittu uudesta tapaamisesta.

E ei ole muistanut, että tapaamisessa olisi ollut mitään papereita esillä.

Oy Arwidson Ab:n 23.6.2004 päivätty kirjelmä

Kilpailuvirasto on esittänyt kirjallisena todisteena Oy Arwidson Ab:n 23.6.2004 päivätyn kirjelmän, jossa Arwidson on ilmoittanut Kilpailuvirastolle tiedot kilpailunrajoituksesta seuraamusmaksusta vapautumiseksi (Kilpailuviraston esityksen liite 4). Kirjelmässä on muun ohella ilmoitettu tietoja tapaamisesta 23.3.2004.

D:n muistikirjamerkinnät

Kilpailuvirasto on esittänyt kirjallisena todisteena Koivusen toimitusjohtaja D:n muistikirjasta päivämääriä 23.3.2004 ja 24.3.2004 koskevat kaksi sivua (Kilpailuviraston loppulausunnon liite 1). Muistikirjassa on päivämäärän 23.3.2004 kohdalla merkintä ”Oy Kaha Ab klo 11.00”.

Tapaaminen 24.3.2004 Koivunen Oy:n tiloissa

F

F on kertonut, että hän oli 24.3.2004 aamulla mennyt normaalisti toimistolle ja alkanut selvitellä asiaa. Koivusen D oli tuolloin soittanut F:lle ja kertonut, että tukkuliikkeiden edustajien oli tarkoitus tavata Koivusen tiloissa samana aamupäivänä. F:n mukaan tämä oli ollut ensimmäinen kerta, kun D oli soittanut hänelle.

F oli kertomansa mukaan mennyt Koivuselle ja ollut paikalla ensimmäisenä. Sen jälkeen olivat saapuneet HL Groupin B, Örumin E ja Kahan C. Koivuselta oli paikalla ollut toimitusjohtaja D. Myös Koivusen varatoimitusjohtaja J oli saattanut olla paikalla. F ei kuitenkaan ollut tuntenut tätä henkilökohtaisesti eikä ollut ollut missään tekemisissä hänen kanssaan.

F:n mukaan kokouksen puheenjohtajana oli toiminut D. Kokous oli alkanut kahvinjuonnilla. Ilmapiiri oli ollut hermostunut ja osin hieman kireä. Tunnin kestäneessä tapaamisessa oli ensin ollut vapaata keskustelua siitä, mitä kukakin oli kuullut Atoy-Osaset-sopimuksen sisällöstä ja sitovuudesta sekä siitä, kuinka paljon kauppaa tai mahdollisesti kuinka monta asiakasta tultaisiin menettämään. Sen jälkeen oli keskusteltu siitä, miten tukkuliikkeiden tulisi tai kannattaisi toimia ja millä tavalla mahdollisesti osa kaupasta olisi pelastettavissa.

F on kertonut, että tapaamisessa oli puhuttu sekä Osaset Oy:n kanssa solmitun markkinointiyhteistyösopimuksen irtisanomisesta että Osaset-kauppiaille myönnettävien alennusten leikkaamisesta.

F:n mukaan tapaamisessa oli puhuttu, että Osaset Oy:n kanssa solmitut markkinointisopimukset tultaisiin irtisanomaan. F oli myös nähnyt tapaamisessa ainakin yhden mallin irtisanomiskirjeestä. F:n mukaan Koivusen edustajalla oli jo ollut irtisanomiskirje valmiina, ja tämä oli näyttänyt mallin todeten, että näin hän aikoi irtisanoa Osaset-sopimuksen vielä samana päivänä. F oli lukenut Koivusen kirjeen. Myös Kahan C oli kertonut aikovansa irtisanoa Osaset-sopimuksen.

F on kertonut yhteisen käsityksen tapaamisessa olleen, ettei tällaista yhteistyötä voitu jatkaa ja että kaikki tulisivat irtisanoutumaan

siitä. F:lle oli jäänyt se käsitys, että kaikki tapaamiseen osallistuneet tukkuliikkeet aikoivat lähettää irtisanomiskirjeen.

F:n mukaan Koivusen D oli tapaamisessa ilmoittanut Koivusen alennusleikkauksista eli niin kutsuttuun tukkunettohinnoitteluun siirtymisestä siinä mielessä, että jos Osaset-kauppiaan alennus tukkuhinnasta oli aikaisemmin ollut 40 prosenttia, se tulisi jatkossa olemaan nolla prosenttia. F:n mukaan tapaamisessa mainitut alennusprosentit eivät olleet liittyneet Koivusen tukkuhinnoitteluun vaan kyse oli ollut alennusten leikkaamisesta.

F on kertonut, että myös Kahan C oli tapaamisessa kertonut leikkaavansa alennuksia erittäin huomattavasti. Kyse oli ollut kymmenien prosenttiyksiköiden alennusleikkauksista, esimerkiksi 60 prosentin alennuksen alentamisesta 25 prosentin suuruiseksi.

F:n mukaan kaikki tapaamisessa läsnä olleet olivat olleet sitä mieltä, että Kahan ja Koivusen ilmoittamat alennusleikkaukset olivat oikeansuuntaisia.

Alennusleikkausten tavoite kauppiaita kohtaan oli F:n mukaan ollut se, että saataisiin epäröivät kauppiaat jättämään Atoy-Osaset-sopimuksen allekirjoittamatta, jotta kaupankäynti ainakin heidän kanssaan olisi mahdollista, sekä mahdollisesti sopimuksen jo allekirjoittaneet kauppiaat miettimään asiaa uudelleen.

F oli pitänyt tapaamisessa esitettyjä alennusleikkauksia erittäin voimakkaina. Suuret alennusleikkaukset eivät F:n mukaan olleet olleet alalla tavallisia. Pienet alennusten pudotukset olivat olleet alalla tavanomaisia, jos asiakas oli lopettanut ostonsa. Tällöin oli puhuttu muutamasta, 1–5 prosenttiyksiköstä. Kahan ja Koivusen alennusleikkaukset olivat antaneet mallin myös muille tukkuliikkeille sen suhteen, miten toimia Osaset-kauppiaita kohtaan.

F on kertonut tapaamisessa olleen yhteinen ymmärrys siitä, että tukkuliikkeiden pitäisi toimia yhdessä. Jos vain yksi tukkuliike olisi leikannut alennuksia, sillä ei Jäppisen mukaan olisi Osaset-kauppiaiden kannalta ollut suurtakaan merkitystä.

Tapaamisessa oli ollut puhetta myös kauppiailla olevasta harkinta-ajasta Atoy-Osaset-sopimukseen liittymiseksi. F:lle oli jäänyt kauppiaiden harkinta-ajan vaikutuksesta tukkuliikkeiden toimiin se käsitys, että tuolloin piti ja kannatti toimia nopeasti, koska jos kauppiaiden harkinta-aika menisi umpeen ja kauppias liittyisi Atoy-Osaset-sopimukseen, asiakas olisi ”menetetty”.

F:n mukaan kukaan tapaamisessa olleista henkilöistä ei ollut sanonut, että hän oli eri mieltä tai ettei hän hyväksynyt kokouksessa esitettyjä toimintatapoja vastata Osaset-ketjun ilmoitukseen. Kukaan tapaamisessa olleista henkilöistä ei myöskään ollut sanonut, ettei hän tulisi leikkaamaan Osaset-kauppiaiden alennuksia.

F:llä ei ollut tapaamisen päättyessä ollut epäselvyyttä siitä, kuinka muut läsnä olleet tukkuliikkeet tulisivat toimimaan suhteessa Osaset-kauppiaisiin. F:lle oli jäänyt se käsitys, että kukin tukkuliike reagoisi aika lailla samalla tavalla.

F:n mukaan tapaamisessa oli ollut puhetta siitä, että tapaamisesta ei puhuttaisi tai että tällaista kokousta ei ollut pidetty eikä kirjattaisi mihinkään. F:n muistin mukaan Koivusen edustaja oli maininnut näistä seikoista.

F on myös kertonut Örumin E:n maininneen tapaamisessa selvittäneensä asianajajansa kanssa, että jos ostaja sanoo, ettei osta, niin myyjä voi sanoa, ettei myy, eli että tämä olisi oikea toimintatapa.

Tapaamisessa oli puhuttu myös Atoy Oy:n varaosavalikoiman riittämättömyydestä sellaisenaan, minkä seikan oli F:n mukaan tiennyt jokainen jo entuudestaan. Varaosakauppias tarvitsi kahdesta viiteen tukkuliikettä tullakseen hyvin toimeen.

F:n käsityksen mukaan alennusleikkaukset olisivat vaikuttaneet Osaset-kauppiaiden toimintaan siten, että ne, jotka vielä empivät Atoy-sopimukseen liittymistä, harkitsisivat asiaa uudelleen ja tekisivät yhteistyötä muiden tukkuliikkeiden kanssa. Yksittäisten kauppiaitten kohdalla oli myös ollut puhetta siitä, että Atoy-Osaset-yhteistyötä oli tarkoitus purkaa alennusleikkauksilla. F:n käsityksen mukaan myös muut paikalla olleet tukkuliikkeiden edustajat olivat ymmärtäneet alennusleikkausten merkityksen Osaset-kauppiaille ja Atoy-Osaset-yhteistyön vaikeutumisen. F:n käsityksen mukaan Atoy-Osaset-yhteistyö olisi toteutuessaan edistänyt kilpailua kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden kesken.

F on lisäksi todennut, ettei Arwidson olisi reagoinut tilanteessa niin nopeasti, jollei hän olisi osallistunut kokoukseen.

J

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Koivunen Oy:n varatoimitusjohtaja J on kertonut osallistuneensa 24.3.2004 Koivusen tiloissa pidettyyn tapaamiseen, jossa oli ollut läsnä kilpailevien tukkuliikkeiden edustajia. Toimitusjohtaja D oli kutsunut J:n tapaamiseen. Tapaaminen oli kestänyt reilun kahvikupillisen verran eli noin 15–20 minuuttia.

J on kertonut, että Osaset Oy:n 23.3.2004 lähettämän ilmoituksen johdosta kaikilla oli ollut suuri tiedonjano siitä, mitä itse asiassa oli tapahtunut. Tämä oli J:n mukaan ollut 24.3.2004 pidetyn tapaamisen aihe. Tapaamisessa ei kuitenkaan ollut tullut lisää tietoa.

Suurin kysymys tapaamisessa oli ollut se, kuka itse asiassa oli Atoyn lupaaman palvelun takana, koska epäilys siitä, ettei Atoy pystyisi kaikkiin toimituksiin yksin, oli suuri. Tapaamisessa oli J:n mukaan mietitty yleisellä tasolla sitä, voitaisiinko tietoa tapahtuneesta saada vielä lisää. Kukaan ei kuitenkaan ollut keksinyt tapaa, miten tietoa vielä saisi. J:n mukaan tapaamisen tarkoituksena ei ollut ollut saada Osaset-kauppiaita takaisin asiakkaiksi.

J on kiistänyt, että tapaamisessa olisi käsitelty liikesalaisuuksia tai muita arkaluonteisia asioita taikka puhuttu siitä, että Osaset-asiassa täytyisi toimia, saati toimenpiteiden voimakkuudesta.

Tapaamisessa ei J:n mukaan myöskään ollut keskusteltu Osaset-markkinointisopimuksen irtisanomisesta, eikä tapaamisessa ollut ollut esillä hänen laatimiaan kirjeluonnoksia eikä lopullista kirjettä. J:llä oli ollut tapaamisessa muistilehtiö. Hän on muistellut muillakin varmaan olleen muistilehtiö mutta ei muita papereita. J on kertonut, että Atoyn tiedote oli saatu 23.3.2004. Hän ei kuitenkaan ole muistanut, oliko tiedote ollut esillä tapaamisessa.

J on edelleen kiistänyt, että tapaamisessa olisi keskusteltu Koivusen siirtymisestä Osaset-kauppiaiden osalta niin kutsuttuun tukkunettohinnoitteluun. Myöskään Kahan C ei ollut tilaisuudessa kertonut aikomuksistaan eikä menettelytavoistaan Osaset-kauppiaiden alennusten osalta.

J on ylipäätään kiistänyt, että hän itse tai toimitusjohtaja D olisi kertonut tuossa tilaisuudessa, miten Koivunen tulisi toimimaan asian suhteen. Mitkään muutkaan tukkuliikkeet eivät J:n mukaan olleet kertoneet siitä, miten ne tulisivat toimimaan asiassa.

J:lle ei kertomansa mukaan ollut jäänyt käsitystä, että toimenpiteistä olisi saavutettu jonkinlainen yhteisymmärrys, eikä käsitystä mistään konkreettisesta kilpailijan toimenpiteestä. J on todennut, että palaverilla ei ollut ollut merkitystä Koivusen päätöksenteon kannalta.

D

D on kertonut, että hän ei tuntenut F:ää. D on kiistänyt soittaneensa J:lle ja pyytäneensä tätä tapaamiseen 24.3.2004.

D on kertonut, että tapaamisessa oli selvitelty, oliko Osaset-asiassa kuultu mitään lisää, mutta lisätietoa ei ollut saatu. Tapaaminen oli D:n mukaan ollut aika lyhyt.

D on kiistänyt, että tapaamisessa olisi keskusteltu irtisanomiskirjeestä ja että tapaamisessa olisi ollut J:n laatima tai muu kirjeluonnos irtisanomisesta. D on kertonut, ettei hänellä ollut

täyttä muistikuvaa tapaamisessa olleista papereista, mutta todennäköisesti esillä olivat olleet Osasetin ja Atoyn lähettämät kirjeet tai sähköpostit. D on lisännyt, että tapaamisessa ei ollut ollut muiden tukkuliikkeiden kuin Atoyn kirje.

D on myös kiistänyt, että tapaamisessa olisi keskusteltu alennusleikkauksista, siitä, millä tavoin osa Osaset-kauppiaiden kaupasta olisi pelastettavissa, taikka liikesalaisuuksista tai muutoin arkaluonteisista asioista. Tapaamisessa ei myöskään ollut tehty päätöksiä. D on todennut tapaamisen olleen spontaani keskustelu, joka oli myös päättynyt nopeasti. Tapaamisesta jokainen oli lähtenyt itse miettimään, mitä tehdä.

D on edelleen kiistänyt, että hän itse tai J olisi tapaamisessa kertonut, miten Koivunen oli aikonut toimia asiassa. D on kertonut, että J:n laatima kirje oli tapaamisen ajankohtana jo lähetetty.

D on kertonut, ettei hän ollut tehnyt muistiinpanoja tapaamisessa eikä tapaamisessa ollut keskusteltu muistiinpanojen tekemisestä.

B

B on kertonut, että 24.3.2004 oli vielä koko aamupäivä koetettu saada lisää tietoa Osaset-asiasta ja noin puolenpäivän aikaan tukkuliikkeiden edustajat olivat menneet Koivuselle. Tapaaminen Koivusella oli B:n mukaan ollut spontaani.

B on kertonut, että tapaamisessa oli ihmetelty sitä, mistä Atoy oli saanut rahaa. B on kiistänyt tapaamisessa puhutun Osaset-kauppiaiden ehtopolitiikan muutoksesta tai mainitun alennusleikkausprosentteja. Tapaamisessa oli sinänsä keskusteltu alennusleikkauksista, koska jokainen oli tiennyt ja pitänyt volyymien pienentyessä itsestään selvänä, että myös alennusehtoja tarkistettaisiin.

B on myös kiistänyt tapaamisessa puhutun tukkuliikkeiden reagoinnista Osaset-kauppiaita kohtaan. Hän on kertonut tapaamisessa nimenomaan todetun, että tukkuliikkeet eivät voi toimia yhdessä. B:n mukaan läsnä olleet olivat tienneet, mitä he voivat tehdä ja mitä eivät.

B on kertonut, että tapaamisessa ei ollut ollut esillä irtisanomiskirjeitä. Tapaamisessa oli sen sijaan ollut Atoyn tai Osasetin tiedotteita esillä. Niitä oli B:n mukaan kovasti ihmetelty tapaamisessa.

B:n mukaan tapaamisessa ei myöskään ollut puhuttu tapaamisen salaamisesta. B oli itse ilmoittanut yhtiönsä keskukselle, mihin hän oli ollut menossa.

C

C on kertonut, että tukkuliikkeiden edustajat olivat soitelleet toisilleen 24.3.2004 aamupäivällä, minkä seurauksena he olivat tavanneet Koivusen tiloissa. C on kertonut keskustelleensa tuolloin Örumin E:n ja Koivusen J:n kanssa. C ei kuitenkaan ole muistanut sitä, kuka oli soittanut kenelle. C on todennut tapaamisesta sovitun aamupäivän kuluessa, koska hän oli lähtenyt asiakaskäynnille sen jälkeen.

C on kertonut, että tapaaminen Koivusella oli ilmeisesti alkanut kello 13 jälkeen. C oli ollut asiakaskäynnillä ja tullut tapaamiseen vähän ennen kello 14:ää.

C:n mukaan tapaamisessa oli keskusteltu samasta asiasta kuin edellisenä päivänä eli siitä, mikä taho oli Atoyn takana. Tietoa oli hänen mukaansa ollut edelleen erittäin vähän. Tapaaminen oli ollut kaoottinen, ja kaikki olivat puhuneet päällekkäin.

C on kiistänyt tapaamisessa olleen puhetta siitä, mihin toimiin tukkuliikkeiden tulisi ryhtyä. Hänen mukaansa joko ennen kokousta tai kokouksen aikana oli sanottu moneen otteeseen, että jokaisen pitää tehdä itse omat päätöksensä. E oli maininnut ensimmäisenä, että kaikki tekevät omat päätöksensä, sillä E:n asiamiehen kommentti oli ollut, että asioista sai ainoastaan keskustella.

C:n mukaan tapaamisessa ei ollut puhuttu Osasetin ilmoitukseen vastaamisesta, eikä Koivusen edustaja ollut kertonut aikeistaan irtisanoa markkinointisopimus tai lähettää irtisanomiskirje samana päivänä. Tapaamisessa ei ollut myöskään ollut esillä mitään kirjettä tai luonnosta vastaukseksi Osaset Oy:n ilmoitukseen. C on kertonut, ettei tapaamisessa ollut ollut mitään papereita esillä. Kahaan oli 24.3.2004 puolelta päivin tullut faksilla Atoyn tiedote. C oli tuolloin ollut asiakaskäynnillä ja saanut faksin vasta tultuaan tapaamisesta Koivuselta.

C on kiistänyt tapaamisessa myöskään puhutun alennusten muuttamisesta ja kertoneensa, että Kaha tulisi muuttamaan alennuksiaan. C on markkinaoikeudessa todennut, ettei hän edes tiedä, mitä alennuksia Kaha soveltaa. Muusta keskustelusta C on kertonut muistavansa vain sanan ”tukkuhinnoittelu” mutta ei sitä, kuka sen oli sanonut. Tämä ei ollut ollut liikesalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa. Koivusen edustaja ei ollut kertonut aikomuksistaan alennusten suhteen.

C:n mukaan tapaamisen ajankohtana Kaha oli jo reagoinut Osaset Oy:n ilmoitukseen. C ei ollut tapaamisessa kertonut, miten Kaha oli reagoinut. Kukaan tapaamisessa olleista ei ollut ilmoittanut, miten tulisi toimimaan.

C on kiistänyt tapaamisessa käsitellyn tai puhutun mistään liikesalaisuudeksi tai arkaluonteiseksi luonnehdittavasta tiedosta.

Kukaan tapaamisessa läsnä olleista ei C:n mukaan ollut todennut, ettei tätäkään kokousta sitten ollut pidetty. Tapaamisessa ei myöskään ollut keskusteltu muistion tai pöytäkirjan tekemisestä. C on kertonut itse tehneensä tapaamisessa muistiinpanoja.

C on todennut, että hän olisi toiminut asiassa aivan samalla tavalla ilman tukkuliikkeiden edustajien välisiä tapaamisia.

E

E on kertonut, että hän oli aamulla 24.3.2004 ollut Hangossa yritystapaamisessa muutaman työntekijänsä kanssa. Ajaessaan Hangosta takaisin päin E:lle oli tullut puhelu siitä, että Osaset-asiassa voitaisiin vielä keskustella siitä, onko kukaan saanut uutta tietoa. E ei kuitenkaan ole muistanut, kenen kanssa hän oli keskustellut. E:n mukaan tuolloin oli syntynyt ajatus tukkuliikkeiden edustajien tapaamisesta.

E on kertonut, että tukkuliikkeiden edustajat olivat tavanneet Koivusella noin puolen päivän aikoihin. E itse oli mennyt Koivuselle suoraan Hangosta. Tapaaminen oli E:n mukaan ollut kaoottinen ja ”varmaan lyhyempi kuin” edellisen päivän tapaaminen.

Tapaamisessa oli E:n mukaan puhuttu niistä kauppiasreaktioista, joita kentältä oli tullut. Nämä olivat olleet tapaamisessa pääasia. Toisena asiana tapaamisessa oli E:n mukaan ollut edelleen se, miten Atoy oli pystynyt tällaisen toimenpiteen tekemään. E on kertonut tapaamisessa erikseen mainitun siitä, mitä hänen nimeltä mainitsemansa tamperelainen kauppias oli asiasta puhunut.

E on kertonut, ettei hän ollut tapaamisessa kuullut mitään sellaista, jota hän olisi pitänyt arkaluonteisena tai luottamuksellisena tietona, eikä itsekään kertonut tällaista. E on kiistänyt tapaamisessa puhutun tukkuliikkeiden yhteisistä toimista Osaset Oy:n ilmoituksen johdosta, sopimusten irtisanomisista, alennusten pudottamisesta, alennusprosenttien muuttamisesta tai Osaset-kauppiaiden ostoehtojen muuttamisesta.

E:n mukaan tapaamisessa ”ei varmasti ollut ollut” esillä mallikirjettä tukkuliikkeille siitä, minkälaisen vastauksen tukkuliike lähettäisi Osaset Oy:n hallitukselle. E ei ole muistanut, että tapaamisessa olisi ollut mitään papereita esillä. E oli tullut tietämään Atoyn tiedotteesta 24.3.2004 päivän aikana, kun hän oli saanut siitä tiedon luultavasti B:ltä faksilla.

E ei ole muistanut, että Koivusen D olisi kokouksessa kertonut Koivusen siirtyvän noudattamaan Osaset-kauppiaiden kohdalla vain tukkuhintoja. Myöskään Kahan C ei E:n mukaan ollut kertonut tapaamisessa, että hän tulisi pudottamaan alennuksia. Myöskään päivämäärästä 1.4.2004 ei Purhosen mukaan ollut ollut puhetta.

E on lisäksi kiistänyt kertoneensa tapaamisessa, mitä Örum tulisi tekemään Osaset Oy:n ilmoituksen johdosta. Kukaan muukaan ei ollut kertonut aikomuksistaan.

Tapaamisessa ei E:n mukaan ollut saavutettu mitään yhteisymmärrystä siitä, mitä asiassa tämän jälkeen tehtäisiin, eikä siinä ollut ollut puhetta siitä, että tukkuliikkeet tekisivät jonkin yhteisen päätöksen tai reaktion Osaset Oy:n hallituksen ilmoitukseen. E on kertonut sanoneensa tapaamisessa, että missään tapauksessa tällaisesta asiasta ei saatu sopia eikä tultaisi sopimaan ja että jokainen tekisi omat ratkaisunsa. E on todennut kollegojen tapaamisessa perustelluksi tuoda aina esille, että kilpailijat eivät saa tehdä mitään yhteistyötä tällaisissa aisoissa.

Tapaamisessa ei E:n mukaan ollut ollut puhetta siitä, tehtäisiinkö tapaamisesta muistiinpanoja tai jotain merkintöjä, eikä siinä myöskään ollut puhuttu tapaamisen salaamisesta. E:llä oli ollut kaksi työntekijää autossa odottamassa.

A

Markkinaoikeudessa asian selvittämiseksi kuultu Oy Arwidson Ab:n hallituksen puheenjohtaja, vuonna 2004 yhtiön toimitusjohtajana toiminut A on kertonut, että hän oli tukkuliikkeiden edustajien tapaamisten 23.3.2004 ja 24.3.2004 ajankohtana ollut ulkomaanmatkalla, jolta hän oli palannut Suomeen 28.3.2004. A oli työpaikalleen saavuttuaan 29.3.2004 kuullut mainituista tapaamisista ja niiden sisällöstä sekä tapaamisten jälkeisistä tapahtumista Arwidsonin silloiselta osastopäälliköltä F:ltä.

F oli kertonut A:lle tukkuliikkeiden edustajien tapaamisessa 24.3.2004 sovitun, että jossain muodossa lähetetään samanlainen kirje Osasetille siitä, että kauppiaiden erikoisehdot poistetaan ja alennuksia muutetaan vastaavasti.

Oy Arwidson Ab:n 23.6.2004 päivätty kirjelmä

Kilpailuvirasto on esittänyt kirjallisena todisteena Oy Arwidson Ab:n 23.6.2004 päivätyn kirjelmän, jossa Arwidson on ilmoittanut Kilpailuvirastolle tiedot kilpailunrajoituksesta seuraamusmaksusta vapautumiseksi (Kilpailuviraston esityksen liite 4). Kirjelmässä on muun ohella ilmoitettu tietoja tapaamisesta 24.3.2004.

D:n muistikirjamerkinnät

Kilpailuvirasto on esittänyt kirjallisena todisteena toimitusjohtaja D:n muistikirjasta päivämääriä 23.3.2004 ja 24.3.2004 koskevat kaksi sivua (Kilpailuviraston loppulausunnon liite 1). Muistikirjassa on päivämäärän 24.3.2004 kohdalla muun ohella seuraavat merkinnät:

”TAULUKKO ALKUPERÄISESSÄ TUOMIOSSA”

D on markkinaoikeudessa todennut näistä muistikirjamerkinnöistään, ettei hän muista sitä, milloin tapaamisesta Koivusella 24.3.2004 oli sovittu, eikä sitä, milloin merkintä oli tehty, koska edellisenä päivänä pidetyssä tapaamisessa oli todettu, että seuraavana päivänä kokoonnuttaisiin tarpeen tullen. D ei ole myöskään pystynyt sanomaan, miksi muistikirjassa oli merkintä C:n ja F:n puhelinnumeroista, eikä sitä, milloin merkinnät oli tehty. D:n mukaan joku oli numerot hänelle antanut.

Muut toimet ja tapahtumat

Muut yhteydenotot Osaset Oy:n ilmoituksen 23.3.2004 johdosta

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu S & N Osakeyhtiön entinen toimitusjohtaja M on kertonut, että Örumin E oli soittanut hänelle Osasetin ilmoituksen jälkeen joko 23.3.2004 tai 24.3.2004 ja tiedustellut, mitä mieltä M oli asiasta ja tulisiko S & N Osakeyhtiö reagoimaan siihen millään tavalla. M on kertonut ilmoittaneensa E:lle aikovansa irtisanoa yhteistyötä ja markkinointia koskevan sopimuksen Osaset Oy:n kanssa. E oli ehkä maininnut puhelinkeskustelussa, että myös muut tukkuliikkeet olisivat todennäköisesti reagoimassa ilmoitukseen. M ei ole ollut varma, oliko E puhunut alennusleikkauksista.

M on kertonut myös Kahan C:n soittaneen hänelle Osasetin ilmoituksen 23.3.2004 jälkeen. Myös C oli tiedustellut M:n kantaa asiaan. E:n ja C:n kertoman sisältö

oli ollut samankaltainen: oli tukkuliikkeitä, jotka eivät hyväksyisi asiaa ja tulisivat reagoimaan siihen.

Päätöksenteko Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastaamisesta ja vastausten lähettäminen

Oy Arwidson Ab

F on kertonut, että hän oli tehnyt lopullisen päätöksen Osaset Oy:n ilmoitukseen vastaamisesta sinä päivänä, kun vastauskirje on lähetetty, saatuaan tietää, että jotkut muut kysymyksessä olevista tukkuliikkeistä oli kutsuttu viesteissä 23.3.2004 neuvotteluihin Osasetin kanssa Arwidsonin saamatta tällaista kutsua. Arwidsonin vastauskirje on päivätty 25.3.2004.

HL Group Oy

HL Groupin Kilpailuvirastolle 2.7.2004 antamassa kirjallisessa lausumassa (Kilpailuviraston esityksen liite 32) on todettu muun ohella seuraavaa: ”Kaikki ratkaisut asiassa on tehnyt yhtiömme toimitusjohtaja . Hän teki sen 24.3.2004, työhuoneessaan, yksin. Ratkaisun hän teki oma-aloitteisesti. Peruste: kun Osaset Oy:n kirje 23.3.2004 oli saapunut, toimitusjohtaja totesi, että siihen oli reagoitava. Ollessaan yhteydessä muihin alan yrityksiin nämä tuntuivat olevan samalla kannalla.” HL Groupin vastauskirje on päivätty 24.3.2004.

Oy Kaha Ab

C

C on kertonut, että saatuaan Osaset Oy:n ilmoituksen 23.3.2004 sähköpostitse Kahan johtoryhmä ja myyntiryhmä olivat heti kello 10 aikoihin kokoontuneet pohtimaan, mitä Osaset Oy:n ilmoitus tarkoitti. Mukana olivat olleet lisävarusteiden osastopäällikkö JS, myyntipäällikkö ML, kenttäpäällikkö I ja talousjohtaja JO. Tuolloin oli mietitty, mitä Kaha voisi tehdä ja millä tavalla sen pitäisi reagoida, sekä tehty päätös Osaset Oy:n ilmoitukseen vastaamisesta.

C oli laatinut Kahan vastauksen illalla kotonaan ja lähettänyt sen sähköpostilla Kahan johtoryhmälle ja edellä mainituille henkilöille 23.3.2004 noin kello 21. C:n laatimasta vastauksesta oli keskusteltu seuraavana aamuna johtoryhmässä kello 8.00. Vastausta oli muokattu vain perintätointen osalta, mutta muuten se oli jäänyt ennalleen.

C on kertonut, että Kahan vastaus oli lähetetty sähköpostilla 24.3.2004 noin kello 10 aikoihin samaan sähköpostiosoitteeseen, josta se oli tullut. Johtoryhmän sihteeri AL oli huolehtinut

lähettämisestä. C:n mukaan puolenpäivän aikaan Kahassa oli saatu kuulla, ettei sähköposti ollut mennyt perille. Asiakkaalta oli tullut tieto, etteivät Osaset-kauppiaat olleet saaneet mitään tietoa. C:n mukaan Kahan vastaus oli lähetetty uudelleen iltapäivällä. Sihteeri AL oli hoitanut uudelleen lähettämisenkin. I oli myös ollut yhteydessä Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtajaan O:hon. Edelleenkään Osaset-kauppiaat eivät olleet saaneet sähköpostia, minkä vuoksi vastaus oli lähetetty heille seuraavana päivänä postitse. I oli tehnyt saatekirjeen ja lähettänyt sen jokaiselle Osaset-kauppiaalle.

I

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Oy Kaha Ab:n avainasiakaspäällikkö, vuonna 2004 kenttäpäällikkönä Oy Kaha Ab:ssä toiminut I on kertonut, että myös hän oli saanut Osaset Oy:n hallituksen 23.3.2004 lähettämän sähköpostiviestin. Sen saatuaan hän oli välittömästi mennyt toimitusjohtaja C:n huoneeseen kysyäkseen, oliko tämä saanut saman viestin. I on kertonut, että C, osastopäällikkö JS, myyntipäällikkö ML ja hän itse olivat hyvin nopeasti viestin saapumisen jälkeen päättäneet vastata siihen. Mainitut henkilöt olivat tuolloin katsoneet ilmoituksen Osaset-markkinointisopimuksen yksipuoliseksi irtisanomiseksi ja päättäneet myös Atoy-Osaset-sopimukseen liittyneiden kauppiaiden alennusten muuttamisesta.

Ensimmäiset versiot vastaukseksi oli hahmoteltu saman päivän aikana. Asiassa oli kuitenkin ”otettu aikalisää”, koska C oli halunnut laatia vastauksen rauhassa. Käytännössä C oli tehnyt sen illalla kotonaan. Seuraavana aamuna 24.3.2004 C:n laatima luonnos oli käyty läpi toimistolla, ja sitä oli tuolloin muutettu vain poistamalla perintää koskeva kohta.

I on kertonut, että vastaus oli hänen käsityksensä mukaan lähetetty 24.3.2004 aamupäivällä sähköpostilla Osaset Oy:n hallitukselle ja Osaset-kauppiaiden ryhmäsähköpostiosoitteeseen. Kahan jatkaessa 23.3.2004 aloitettua puhelimitse tehtävää kartoitusta siitä, ketkä kauppiaista olivat liittyneet Atoy-Osaset-sopimukseen, kauppiailta oli saatu tietää, että muilta tukkuliikkeiltä oli tullut samansisältöisiä ilmoituksia mutta että kauppiaat eivät olleet saaneet Kahan sähköpostiviestiä. I oli tiedottanut tästä Kahassa sisäisesti. I on lisäksi kertonut olleensa asian johdosta yhteydessä Osaset Oy:ssä tiedonvälitystä ja IT-tekniikkaa hoitaneeseen kenttäpäällikkö JH:hon ja kysyneensä, miksi sähköpostiviesti ei ollut mennyt perille. I oli sanonut JH:lle sähköpostin lähetetyn joskus puolenpäivän aikaan, johon JH oli todennut, että sähköpostin olisi vielä tuolloin tullut toimia. Vastaus oli I:n mukaan päätetty lähettää kirjeitse, ja se oli postitettu varmaankin 26.3.2004. I on muistellut laatineensa saatekirjeen. I ei

ole ollut varma, oliko vastausta yritetty lähettää sähköpostitse kahdesti. Hänen mukaansa Kahan sihteeri on saattanut lähettää sen kahdesti.

C:n sähköpostiviesti 23.3.2004

Kahan kirjallisena todisteena esittämässä, toimitusjohtaja C:n muun muassa Kahan johtoryhmälle 23.3.2004 kello 21.02 lähettämässä yhtiön sisäisessä sähköpostiviestissä (Kahan vastineen 12.10.2006 liite 26) on C:n luonnos Osaset Oy:n ilmoitukseen lähetettäväksi vastaukseksi.

AL:n sähköpostiviesti 24.3.2004

Kahan kirjallisena todisteena esittämässä, toimitusjohtaja C:n sihteerin AL:n muun muassa toimitusjohtaja C:lle ja Kahan johtoryhmälle 24.3.2004 kello 15.19 lähettämässä yhtiön sisäisessä sähköpostiviestissä (Kahan vastineen 12.10.2006 liite 26) on ilmoitettu ”tiedoksi, että tänään on lähetetty kirje Osasetin hallitukselle & kauppiaille, joka on sisällöltään samansuuntainen kuin alla oleva teksti, [C:n] laatima teksti. – – ” Sähköpostiviestiin on liitetty toimitusjohtaja C:n muun muassa Kahan johtoryhmälle 23.3.2004 kello 21.02 lähettämä yhtiön sisäinen sähköpostiviesti.

I:n sähköpostiviesti 26.3.2004

Kilpailuviraston kirjallisena todisteena esittämän, Kahan I:n muun muassa toimitusjohtaja C:lle 26.3.2004 kello 11.39 lähettämän sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 46) mukaan I on keskustellut Osaset Oy:n JH:n kanssa 26.3.2004 kello 11.00. Sähköpostiviestissä on todettu muun ohella, että ”Osasetin vanhat ryhmä-sähköpostiosoitteet eivät enää toimi ja kaikki Osasetin sähköposti kulkee Atoyn serverin kautta. – – Kauppiaat eivät ole saaneet [C:n] tiistaista mailia. Tieto siitä on kyllä hallituksen toimesta pistetty extranet -sivuille. kirjeen luonteen vuoksi se on kuitenkin syytä lähettää esim. pikapostissa ja henkilölle osoitettuna, jolloin voimme tarvittaessa osoittaa ilmoittaneemme asiasta.”

Saatekirje 26.3.2004

Kilpailuviraston kirjallisena todisteena esittämän, Kahan I:n allekirjoittaman Osaset-kauppiaille osoitetun ja 26.3.2004 päivätyn saatekirjeen (Kilpailuviraston esityksen liite 15) mukaan ”lähetimme 24.3.2004 iltapäivällä oheisen sisältöisen, toimitusjohtaja [C:n] allekirjoittaman kirjeen sähköpostin kautta Osaset Oy:n hallitukselle ja tiedoksi Osaset –kauppiaille”.

Koivunen Oy

D

D on kertonut, että kun Osasetin sähköposti 23.3.2004 oli saatu, D, varatoimitusjohtaja J ja myyntijohtaja JL olivat kokoontuneet ja keskustelleet hetken aikaa. J oli D:n mukaan alkanut suunnitella vastausta Osaset-kauppiaille. Talossa asiaa ei D:n kertoman mukaan ollut viety eteenpäin, vaan oli odoteltu. D on kertonut, että J:n laatima kirje oli 24.3.2004 tapaamisen ajankohtana jo lähetetty.

J

J on kertonut, että Koivusen saatua sähköpostitse Osaset Oy:n ilmoituksen 23.3.2004 aamulla hieman kello 9 jälkeen Koivusen johtoryhmä eli toimitusjohtaja D, todistaja J ja vähän myöhemmin myyntijohtaja JL oli kokoontunut ja keskustellut asiasta. Kokouksessa oli ”käännetty ja väännetty” ja sen jälkeen päätetty, että Osaset Oy:n toimittama kirje oli merkinnyt yhteistyön irtisanomista. Palaverissa oli katsottu, ettei Koivunen voinut myydä Atoyn ja Osasetin yhteistyöhön liittyville ja Atoylle ostonsa keskittäville yrityksille yhtä hyvin ehdoin kuin Koivusen niin kutsutuille uskollisille asiakkaille.

J:n mukaan edellä mainittu palaveri oli kestänyt puolesta tunnista tuntiin. Tämän jälkeen J oli kertomansa mukaan alkanut kirjoittaa kirjeluonnoksia sekä Osaset Oy:n hallitukselle että yksittäisille kauppiaille. Kirjeiden laatiminen oli edennyt siten, että valmiit luonnokset olivat menneet mainososastolle printattaviksi ja ulkoasultaan stilisoitaviksi. Tämä oli tapahtunut J:n mukaan varmaankin 24.3.2004 aamulla. Kirjeiden tekstiin oli tehty kielioppikorjauksia ja faktat oli tarkistettu, mutta asiasisältöön ei ollut enää puututtu. J:n käsityksen mukaan iltapäivän aikana D ja mahdollisesti myös myyntijohtaja JL olivat lukeneet kirjeet ja luonnokset läpi. Kirjeet oli lähetetty 24.3.2004 iltapostin mukana.

Örum Oy Ab

E

E on kertonut, että saatuaan Osaset Oy:n hallituksen 23.3.2004 kello 9.16 lähettämän sähköpostiviestin hän oli keskustellut asiasta Örumin silloisen talousjohtajan K:n ja myyntipäällikkö L:n kanssa.

E on kertonut, että Örumin päätös Osaset Oy:n viestiin vastaamisesta oli tehty 23.3.2004 noin 15–30 minuuttia viestin saapumisen jälkeen ja että päätöksen oli tehnyt E. E on kertonut kirjoittaneensa heti paperille muistiin oman näkemyksensä asiasta, antaneensa muistiinpanonsa K:lle ja pyytäneensä tätä tekemään siitä luonnoksen Osaset Oy:lle lähetettäväksi vastaukseksi.

E oli aamulla 24.3.2004 lähtenyt muutaman Örumin työntekijän kanssa Hankoon yritystapaamiseen. Ollessaan matkalla Hankoon E oli puhunut puhelimessa K:n kanssa, ja K oli referoinut hänelle lyhyesti Osaset Oy:n ilmoitukseen laatimansa vastauksen. E oli kertomansa mukaan sanonut lähettävänsä vastauksen konttorille palattuaan.

Koivusen tiloissa 24.3.2004 pidetystä tapaamisesta E oli kertomansa mukaan mennyt takaisin konttorille ja lähettänyt siellä hetken oltuaan vastauksensa Osaset Oy:n hallitukselle ja Osaset-kauppiaille. Vastauksen sisältöä ei E:n mukaan ollut muutettu K:n laatimasta.

K

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu, Örum Oy Ab:ssä vuonna 2004 talousjohtajana toiminut K on kertonut, että toimitusjohtaja E oli näyttänyt hänelle 23.3.2004 aamulla tuolloin saamaansa Osaset Oy:n ilmoitusta. K:n mukaan he olivat aprikoineet, mikä asian takana oli. Kumpikin heistä oli nimittäin tiennyt, ettei Atoy Oy pystyisi vastaamaan koko Osasetin varaosakaupasta, koska Atoy Oy:n tuotevalikoima oli kerta kaikkiaan ollut liian pieni.

K:n mukaan E toimitusjohtajana oli päättänyt, mitä tehdä. K oli kuitenkin todennut E:lle, ettei E:n kaavailema välitön irtisanominen käytännössä onnistunut, ja ehdottanut ajankohdaksi maaliskuun viimeistä tai huhtikuun ensimmäistä päivää. K oli vallinneen työnjaon perusteella laatinut vastauksen ja kirjoittanut sitä E:n muistiinpanojen pohjalta iltapäivällä. Sitten oli vielä päätetty selvittää tilannetta markkinoilta, minkä jälkeen E oli lähtenyt tiedonkeruumatkalle.

K on lisäksi kertonut, että seuraavana aamuna 24.3.2004 hän ja E olivat E:n ollessa matkalla asiakastapaamiseen soitelleet siitä, hyväksyikö E K:n laatiman vastauksen. Tuolloin oli sovittu, että vastauksen lähettämistä siirrettäisiin aamupäivän aikana mahdollisesti saatavan uuden tiedon varalta ja että irtisanominen lähetettäisiin vasta iltapäivällä. K on kertonut E:n lähettäneen irtisanomisen itse K:n laatiman sisältöisenä.

L

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu, Örum Oy Ab:ssä vuonna 2004 henkilöautojen varaosien myyntiryhmän päällikkönä toiminut L on kertonut olleensa 23.3.2004 henkilöautossa matkalla kohti pohjoista. Toimitusjohtaja E oli L:n mukaan tuolloin aamupäivällä soittanut hänelle ja kertonut Osaset Oy:ltä tulleesta ilmoituksesta. E oli tuolloin ilmoittanut hänelle Osaset-kauppiaiden ostoehtojen välittömästä muuttamisesta ja antanut L:lle tehtäväksi selvittää asiakaskohtaisesti, oliko asiakas sitoutunut Atoy-Osaset-yhteistyöhön.

E:n muistiinpanot

Örum on esittänyt kirjallisena todisteena päiväämättömät käsinkirjoitetut muistiinpanot (Örumin vastineen 13.10.2006 liite 6).

E on asian selvittämiseksi kuultuna kertonut, että hän oli laatinut kysymyksessä olevat muistiinpanot 23.3.2004 saatuaan Osaset Oy:n ilmoituksen ja että nämä olivat ne muistiinpanot, jotka hän oli antanut yhtiön silloiselle talousjohtajalle K:lle vastauskirjeen laatimista varten.

K on kertonut, että hän oli kirjoittanut vastausluonnoksensa näiden muistiinpanojen pohjalta.

K:n sähköpostiviesti 24.3.2004

Örum on esittänyt kirjallisena todisteena yhtiön silloisen talousjohtaja K:n toimitusjohtaja E:lle 24.3.2004 kello 7.42 lähettämän sähköpostiviestin luonnokseksi Osaset Oy:n ilmoitukseen lähetettäväksi vastaukseksi (Örumin vastineen 13.10.2006 liite 7).

E:n sähköpostiviesti 24.3.2004

Kilpailuviraston kirjallisena todisteena esittämä, toimitusjohtaja E:n Osaset Oy:n ilmoitukseen lähettämä vastaus on lähetetty sähköpostitse 24.3.2004 kello 15.40 Osaset Oy:lle ja Osaset-kauppiaille (Kilpailuviraston esityksen liite 17).

Alennusleikkaukset

Asiassa on selvitetty, että Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum olivat ennen 1.4.2004 myöntäneet Osaset-kauppiaille niin kutsutun perusalennuksen, jonka suuruus oli vaihdellut tuotelinjakohtaisesti ja joka oli laskettu ohjevähittäishinnasta. Koivunen oli kuitenkin jo vuoden 2004 alussa luopunut ohjehinnoista ja siirtynyt niin kutsuttuun tukkuhinnoitteluun, jossa kauppiaalle annettavia alennuksia oli pienennetty ohjehintojen vähennystä vastaavasti asiakkaan maksaman nettohintatason muuttumatta. Tukkuliikkeet olivat ilmoittaneet alennukset Osaset-kauppiaalle toimittamallaan niin kutsutulla alennusmatriisilla.

Mainittujen tukkuliikkeiden ja Osaset-kauppiaiden välillä oli ollut myös kirjallisia vuosisopimuksia, joissa oli sovittu ostojen määriin sidotuista lisäalennuksista, jotka olivat olleet suuruudeltaan muutamia prosenttiyksiköitä.

Osaset-kauppiaat olivat ennen 1.4.2004 hankkineet tuotteita usealta eri tukkuliikkeeltä. Myös samoja tuotteita oli hankittu usealta tukkuliikkeeltä. Syynä tähän oli ollut se, ettei mikään tukkuliike ollut yksin pystynyt tarjoamaan autovaraosaliikkeen koko tuotevalikoimaa.

S & N Osakeyhtiön entinen toimitusjohtaja M on kertonut, että yhtiö ei ollut huonontanut alennuksiaan Osaset-kauppiaille, koska M ei ollut nähnyt syytä vaarantaa tai heikentää kaupankäyntiä Osaset-kauppiaiden kanssa. Kauppiaiden kattojärjestö Osaset Oy:n kanssa solmitun markkinointiyhteistyösopimuksen irtisanominen oli ollut eri asia, koska sille yhtiö oli maksanut provisiota.

Osaset-kauppiaana toiminut todistaja S, Arwidsonin F ja S & N Osakeyhtiön entinen toimitusjohtaja M ovat markkinaoikeudessa kertoneet, että ostojen määrällä oli ollut korkeintaan vähäinen vaikutus varaosaliikkeiden, kuten Osaset-kauppiaiden, perusalennusprosentteihin. Lisäksi S ja Osaset-kauppiaana niin ikään toiminut todistaja P ovat kertoneet, että perusalennukset niin kutsutuilta ykkös-, kakkos- ja kolmostoimittajilta olivat olleet suunnilleen samoja ja että todellinen ero oli tullut vuosisopimusten kautta. Alennusten vaihtelut olivat ykkös- ja kakkostoimittajan välillä olleet suuruusluokaltaan muutamia prosentteja ja enimmilläänkin vain 10 prosenttia.

Osaset-kauppiaina toimineet todistajat T, V, X ja Y eivät olleet markkinaoikeudessa kertomansa mukaan liittyneet Atoy-Osaset-yhteistyöhön, eivätkä tukkuliikkeet olleet muuttaneet heille myöntämiään alennuksia.

Osaset-kauppiaina toimineet ja Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneet todistajat U, O, P, Q, R, S ja Z ovat kertoneet, että Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum olivat pienentäneet heille myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen.

Arwidson oli S:n mukaan pienentänyt alennuksiaan noin 40 prosenttiyksiköllä ja P:n mukaan 55 prosentista 30–35 prosentiksi. P on kertonut, ettei kannattava kaupankäynti leikatuilla alennuksilla ollut ollut mahdollista.

HL Groupin myöntämät alennukset olivat R:n mukaan huonontuneet 40–45 prosenttiyksikköä ja S:n mukaan 40 prosenttiyksikköä. P on kertonut HL Groupin leikanneen alennuksiaan niin, että alennusprosentti oli ollut 55:n asemesta 28. P:n, Q:n ja R:n mukaan kaupankäynti ei ollut ollut mahdollista leikatuilla alennuksilla.

Kaha on eri asiakasryhmille myöntämiään alennuksia koskevan alennusmatriisin (Kahan vastineen 12.10.2006 liite 11) perusteella lausunut, että suurimmalle osalle sen asiakkaina olleista Osaset-kauppiaista asiakasryhmään C (satunnainen asiakas) siirrosta aiheutunut alennusten muutos oli ollut 8–15 prosenttiyksikköä ja että suurimmillaankin alennusten muutos oli ollut 12–17,5 prosenttiyksikköä ja koskenut vain kolmea Osaset-kauppiasta. Kaha on esittänyt, että sen alennukset olivat olleet sidottuja ostomääriin ja riippuvaisia päätuotelinjojen ostamisesta. Todistaja I on kertonut, että Kahan alennukset oli neuvoteltu asiakas- ja tuoteryhmäkohtaisesti ja että eri asiakasryhmien välisten alennusten ero oli ollut noin 10–20 prosenttiyksikköä. I:n mukaan vuosisopimusten teko oli edellyttänyt päätuotelinjojen ostamista. Vuosisopimus ei ollut liittynyt tuotekohtaisiin, asiakaskohtaisiin alennuksiin vaan niin sanottuun vuosialennukseen, joka oli jälkeenpäin hyvitettävä vuosialennusprosentti. Myös todistajat U, V ja X ovat kertoneet, että päätuotelinjoista oli Kahalta saanut suuremmat alennukset kuin muista tuotelinjoista.

P:n, R:n ja S:n mukaan Kaha oli alentanut heille myöntämiään alennuksia huomattavasti, noin 20–45 prosenttiyksiköllä. Uudet alennukset ja hinnat olivat olleet hyvin lähellä tasoa, jolla kauppias itse oli myynyt tavaraa eteenpäin korjaamoille, tai hinnat jopa sitä tasoa korkeammat. Kannattava kaupankäynti niillä alennuksilla ei heidän mukaansa ollut ollut mahdollista. Todistaja U on kertonut, että Kaha oli pudottanut alennuksiaan ja että kaupankäynti muutetuilla alennuksilla oli ollut osittain mahdollista.

Koivunen on lausunut, että kenelläkään sen asiakkaalla ei ollut ollut vain yhden suuruista alennusta vaan alennukset olivat vaihdelleet tuoteryhmittäin niillä, joille alennuksia tukkuhinnoista oli ylipäätään myönnetty. Kaikkien asiakkaiden kanssa oli lähdetty tukkuhinnoista vuoden 2004 alusta lähtien.

Koivunen oli P:n mukaan poistanut alennuksensa, jotka olivat olleet hänen kohdallaan noin 20–40 prosenttia tukkuhinnasta. Todistaja Q ei ole muistanut tarkkoja alennusprosentteja mutta on kertonut Koivusen pudottaneen alennuksensa suuruusluokassa 55 prosentista 25–30 prosentiksi. Koivusen alennukset olivat olleet pienemmät kuin mitkä Q itse olisi antanut myydessään tuotteita eteenpäin eikä kaupankäynti niillä ollut ollut mahdollista. Todistaja R:n mukaan Koivunen oli leikannut alennuksiaan noin 35–40 prosenttiyksiköllä eikä kaupankäynti niillä ollut ollut mahdollista. S:n mukaan Koivusen tuotteiden hinnat olivat nousseet noin 40 prosenttia eikä kaupankäynti niillä ollut ollut järkevää. Hinnat eivät myöskään olleet vastanneet ostovolyymiä, koska S oli ostanut Koivuselta saman verran kuin aikaisempana vuonna.

Örum on lausunut asettaneensa kullekin Osaset-kauppiaalle niin sanotun perusmatriisin, joka oli ollut Örumilla yleisesti käytössä muillekin asiakkaille, jotka eivät olleet halunneet sitoutua mihinkään tuoteryhmäkohtaisiin ostoihin. Kauppiaan eri tuotelinjoista saama yleinen alennusprosentti oli ollut perusmatriisissa 20.

Todistaja P on kertonut, että pahimmillaan ostohinnat Örumilta olivat kaksinkertaistuneet ja että suurin alennusleikkaus oli ollut 39 prosenttiyksikköä. Todistaja R:n mukaan Örumin uusi alennus oli ollut enimmillään noin 20 prosenttia, joten alennukset olivat olleet noin 60 prosenttia huonommat kuin aikaisemmin. Myös S:n mukaan Örumin uusi alennus oli ollut noin 20 prosenttia eli noin 40 prosenttiyksikköä pienempi kuin aikaisemmin. P:n, Q:n ja R:n mukaan kannattava kaupankäynti muutetuilla ehdoilla ei ollut ollut mahdollista.

Neuvotteluista ja myynnistä kieltäytyminen

Asiassa on selvitetty, että Osaset Oy oli 23.3.2004 lähettämässään ilmoituksessa esittänyt Kahalle, Koivuselle ja Örumille neuvottelukutsun Lahteen 31.3.2004. Lisäksi Osaset Oy:n asiamies on Kahalle, Koivuselle ja Örumille lähettämissään, 26.3.2004 päivätyissä kirjeissä (Kilpailuviraston esityksen liite 29) ilmoittanut: ”– – Tukkukauppiaiden viestit perustuvat ilmeiseen väärinkäsitykseen, jonka Osaset Oy näin haluaa oikaista. Osaset-ketjun tiiviimpi yhteistyö Atoy Oy:n kanssa ei suinkaan tarkoita sitä, etteivät Osaset-kauppiaat jatkossakin voisi hankkia tavaraa myös muista hankintalähteistä. Yhteistyöllä Osaset Oy hakee kauppiailleen mahdollisimman edullisia ostoehtoja, mikä tavoite ei suinkaan automaattisesti sulje pois muita hankintalähteitä sikäli kuin ne ovat kilpailukykyisiä. – – ”

Osaset Oy:n ja Osaset-kauppiaiden asiamiehen Kahalle, Koivuselle ja Örumille lähettämissä, 21.5.2004 päivätyissä kirjeissä on vaadittu Osaset-kauppiaiden ostoehtojen palauttamista ennalleen 31.5.2004 mennessä (Kilpailuviraston esityksen liite 30). Lisäksi Osaset Oy:n ja Osaset-kauppiaiden asiamiehen Kahalle lähettämässä, 16.6.2004 päivätyssä kirjeessä sekä Koivuselle ja Örumille lähettämissä, 30.6.2004 päivätyissä kirjeissä on toistettu ilmoitus neuvotteluhalukkuudesta ja suhteiden saattamisesta normaalille kaupalliselle pohjalle (Kilpailuviraston esityksen liite 31).

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella neuvotteluja edellä mainittujen kutsujen perusteella ei ole pidetty.

HL Group Oy

HL Group on lausunut, ettei sen kaupankäynti Osaset-liikkeiden kanssa ollut loppunut eikä edes vähentynyt. Osaset Oy ei ollut esittänyt HL Groupille neuvottelukutsua 23.3.2004 päivätyssä ilmoituksessaan eikä myöhemminkään. Markkinaoikeudessa todistajina kuullut G ja O ovat kertoneet tavanneensa toisensa Hämeenlinnassa 27.3.2004. G on kertonut ilmoittaneensa O:lle, että HL Group halusi tehdä kauppaa O:n kanssa. G:lla ei ollut kuitenkaan ollut itsellään neuvotteluvaltuuksia.

HL Group on esittänyt kirjallisina todisteina selvityksen Osaset-kauppiaiden kanssa maalis–toukokuussa 2004 käymästään kaupasta, Osaset Oy:n kanssa 26.5.2004 solmimansa puitesopimuksen sekä kaksi Osaset-kauppiaiden kanssa pian tämän jälkeen solmimaansa sopimusta.

Q on kertonut olleensa yhteydessä HL Groupiin. O:n yhteydenottoyritykset HL Groupiin olivat olleet tuloksettomia.

Oy Kaha Ab

Todistaja I on kertonut tehneensä Kahan varaosaosaston kenttäpäällikkönä 2.4.2004 alkaen asiakaskäyntejä Osaset-kauppiaiden liikkeisiin neuvotellakseen Osaset-kauppiaiden ostoista Kahalta. Osaset-kauppias U on kertonut I:n käyneen hänen liikkeessään heti huhtikuun 2004 alussa. U oli vuodenvaihteesta 2004–2005 alkaen ostanut Kahalta täysipainoisesti päätuotelinjoja ja hänellä oli ollut Kahan kanssa vuosisopimus myös vuodelle 2005. Todistaja Z on kertonut, että viimeistään syksystä 2004 lähtien hänen kaupankäyntinsä Kahan kanssa oli ollut samalla tasolla kuin ennen 23.3.2004. Z:n mukaan vuosisopimusta Kahan kanssa oli tammi–helmikuussa 2005 jatkettu suullisesti vuodelle 2005.

Todistajat P ja S ovat kertoneet Kahan edellyttäneen heiltä Osasetista eroamista parempien ostoehtojen saamiseksi.

Kaha on esittänyt kirjallisena todisteena Osaset Oy:n kanssa Defa-tuotteista 21.9.2004 allekirjoittamansa sopimuksen, joka on ollut voimassa 1.9.2004 alkaen (Kahan vastineen 12.10.2006 liite 24).

Koivunen Oy

Koivunen on ilmoittanut selvittäneensä ajalla 25.3.–31.3.2004, kenellä Osaset-kauppiaista oli ollut mahdollisuus jatkaa ostojaan alkuvuonna neuvoteltujen volyymien mukaan. Alle 20 Osaset-kauppiasta oli tuolloin ilmoittanut jatkavansa ostoja.

Todistajat Q, R ja S ovat kertoneet, että Koivunen oli edellyttänyt eroamista Osasetista parempien ostoehtojen saamiseksi. Todistaja O:n yhteydenottoyritykset Koivuseen olivat olleet tuloksettomia.

Örum Oy Ab

Todistaja L on kertonut, että hän oli elo–syyskuuhun 2004 mennessä joko ollut puhelinyhteydessä tai käynyt tapaamassa kaikkia Osaset-kauppiaita neuvotellakseen heidän ostoistaan Örumilta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Örum on uusinut alennuskäytäntönsä vuoden 2005 alusta. Örum on 10.1.2005 ja 17.1.2005 allekirjoittanut ensimmäiset vuosisopimukset Osaset-kauppiaiden kanssa vuodelle 2005. Maaliskuun 2005 alkuun mennessä vuosisopimuksia oli tehty useita. L on kertonut, että ensimmäiset konkreettiset neuvottelut oli käyty joulukuussa 2004. Vuoden 2005 alennusmatriisit on otettu käyttöön Osaset-kauppiaiden kanssa keväällä 2005 ja kaikkien Örumin asiakkaiden kanssa kesäkuun 2005 loppuun mennessä.

Asiassa on lisäksi selvitetty, että Örumin E oli tavannut O:n, P:n ja S:n Osaset.com Oy:n hallituksen jäseninä elokuussa 2004 mutta tapaamisessa ei ollut käyty varsinaisia kauppaneuvotteluja. Örum on myös esittänyt kirjallisena todisteena Osaset Oy:n kirjeessä 19.1.2005 esitettyyn neuvottelupyyntöön 8.2.2005 antamansa vastauksen (Örum Oy Ab:n vastineen 13.10.2006 liite 11), jossa on ehdotettu neuvotteluajankohtaa. Todistaja L:n mukaan tämä ajankohta niin kuin Örumin myöhemmin ehdottamat muutkaan ajankohdat eivät kuitenkaan olleet sopineet Osaset Oy:n edustajille, eikä neuvotteluja ollut pidetty.

Kahan, S & N Osakeyhtiön ja HL Groupin sisäiset asiakirjat

Kilpailuvirasto on esittänyt kirjallisina todisteina Kahan sisäisiä sähköpostiviestejä ajalta 26.3.–4.6.2004 (Kilpailuviraston esityksen liitteet 37, 38, 46, 47 ja 52), S & N Osakeyhtiön / Hardy Spicer Oy:n sisäisiä asiakaskäyntiraportteja ja sähköpostiviestin ajalta 26.3.–31.5.2004 (Kilpailuviraston esityksen liitteet 39–44) sekä HL Groupin sisäisiä muistioita ja asiakaskäyntiraportin, joista osa on ajalta 22.4.–24.6.2004 ja osa päiväämättömiä (Kilpailuviraston esityksen liitteet 45 ja 48–51).

Kahdesta C:n sähköpostista tulostetusta, 2.6.2004 lähetetystä sähköpostiviestistä (Kilpailuviraston esityksen liite 37), jotka on otsikoitu ”HLn hiipiminen Osasettiin”, ensin lähetetyssä on todettu muun ohella: ”Viritellään keskustelu aiheesta, miten on meidän lojaalisuuden tarve, kun näitä lipsuttelijoita rivistä pois ilmaantuu koko ajan. esim Arwi myy Osasettiin – – HLstä huhut kertoo samaa – –”. Vastauksessa tähän sähköpostiin on todettu muun ohella, että ”Arwi on livennyt osaset boikotista ja näin onkinut itselleen [– –] kaupan sieltä, – – Kannattaa terottaa sitä faktaa että Arwidson ja HL ovat nyt osasetin yhteistyökumppaneita atoy:n ohella.”

C:n sähköpostista tulostetussa, I:n muun ohella C:lle 4.6.2004 lähettämässä sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 52) on todettu muun ohella: ”Osaset -ketjuun liittymättömät odottavat ehtojen palautusta ja ovat jo ihmetelleet, miksi Kaha viivyttelee heidän mielestään aiheetta. Koivunen ja Örum ovat jo palauttaneet ehdot (samaan aikaan, kun HL palautti kaikille!) – – Koivunen ja Örum ovat leikanneet myös Osaset -ketjuun liittyvien uusien jäsenten alennukset samaan tasoon kuin muillakin Osasetin nykyisillä jäsenillä ja ilmoittaneet asiasta kirjeitse. – – ” Todistaja I on kertonut, että sähköpostiviestissä mainitut tiedot olivat tulleet kauppiailta.

Myös muissa edellä mainituissa asiakirjoissa on puhuttu tukkuliikkeiden ”linjasta lipsumisesta”, ”myyntiboikotista”, muiden tukkuliikkeiden reagoinnista siihen, että HL Group oli päässyt sopimukseen Osasetin kanssa, tai tukkuliikkeiden ehtojen palauttamisesta.

Kilpailuvirasto on esittänyt kirjallisena todisteena myös Kahan I:n 24.5.2004 lähettämän sisäisen sähköpostiviestin (Kilpailuviraston loppulausunnon liite 3), jossa I on raportoinut muun muassa yhtiön toimitusjohtaja C:lle. Sähköpostiviestissä on todettu, että eräs Kahan asiakkaana ollut varaosaliike ”on myynyt Atoylle Koivusen, Örumin, HL:n ja Kahan tuotteita. – – Koivunen ja nyt myös Kaha ovat reagoineet ja tämä kauppa on jo loppunut. Kahan tuotteista tätä kautta on Osaset –liikkeille mennyt vain Defaa ja Thulea. Koivusen tuotteista suurin ryhmä on ollut KYB, jarruosat ja moottorinosat ja Örumin tuotteista Sachs ja Hella. [– –]:n varaosien ostojen nousut Kahalta johtuvat omasta ”normaalista” ostojen siirtymisestä. – – ”

Markkinaoikeuden arvio esitetystä selvityksestä ja näytöstä

Markkinaoikeus toteaa Kilpailuviraston asiassa esittämästä selvityksestä, että Arwidsonin Kilpailuvirastolle toimittamaa 23.6.2004 päivättyä kirjelmää seuraamusmaksusta vapautumiseksi tai siinä ilmoitettuja tietoja ei sinänsä yksinään ilman muita sitä tukevia todisteita voida esityksen kohteena olevien yritysten kiistettyä sanotut tiedot pitää riittävänä näyttönä tässä asiassa. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu F on kuitenkin kertomuksessaan vahvistanut kirjelmässä ilmoitetut tiedot, joten tässä asiassa kysymys ei ole esitetyn selvityksen ja näytön arvioinnista pelkästään sanotussa kirjelmässä ilmoitettujen tietojen perusteella.

Tapaaminen 23.3.2004 Oy Kaha Ab:n tiloissa

Markkinaoikeus toteaa tapaamisesta 23.3.2004 esitetystä selvityksestä ensinnäkin, että todistaja F:n kertomus mainitun tapaamisen sisällöstä perustuu niin sanottuun toisen käden tietoon eli siihen, mitä Kahan C on siitä hänelle kertonut. Lisäksi tapaamisessa läsnä olleet C, B, D ja E ovat kukin kiistäneet tapaamisen kilpailusäännösten vastaisen tarkoituksen ja sisällön. Myöskään C:n F:lle tässä yhteydessä ilmoittamaa tarkemmin yksilöimätöntä tietoa siitä, että Kaha ainakin tulee reagoimaan, ei voida katsoa näytöksi Kilpailuviraston esityksessä selostetusta kilpailusäännösten vastaisesta menettelystä.

Markkinaoikeus toteaa toisaalta, että C:n, D:n ja E:n kertomukset tapaamisen ajankohdasta ja kestosta poikkeavat toisistaan. D:n ja C:n tapaamisen ajankohdasta kertoma poikkeaa myös D:n siitä tekemästä muistikirjamerkinnästä. C on myös markkinaoikeudessa todennut, ettei hänellä ole muistikuvaa siitä, oliko tapaamisessa 23.3.2004 keskusteltu tukkuliikkeiden Osaset Oy:n hallitukselta saamista ilmoituksista tai vertailtu niitä, vaikka Kahan 12.10.2006 päivätyn vastineen mukaan mainittuja ilmoituksia sanotussa tapaamisessa vertailemalla oli ollut selvää, että vain Kaha, Koivunen ja Örum oli pyydetty Lahteen neuvotteluihin.

Markkinaoikeus katsoo asiassa kuitenkin jääneen näyttämättä, että Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum olisivat 23.3.2004 menetelleet Kilpailuviraston esittämällä tavalla kilpailusäännösten vastaisesti.

Tapaaminen 24.3.2004 Koivunen Oy:n tiloissa

Markkinaoikeus toteaa, että Koivusen tiloissa 24.3.2004 pidetyn tapaamisen tarkoituksen ja sisällön osalta markkinaoikeudessa todistajana kuullun F:n kertomus yhtäältä ja todistajana kuullun J:n sekä asian selvittämiseksi kuultujen HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin toimitusjohtajien kertomukset toisaalta ovat edellä selostetulla tavalla ristiriitaiset.

F:n ja J:n todistajankertomusten luotettavuuden arviointiin liittyen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella F:n kertomuksen luotettavuus olisi asetettava kyseenalaiseksi. F:n kertomuksen luotettavuutta arvioidessaan markkinaoikeus on ottanut huomioon myös sen, että F:n mukaan tilanne oli ollut hänelle siinä mielessä outo, ettei hän ollut tottunut osallistumaan kokouksiin muiden tapaamisessa läsnä olleiden henkilöiden kanssa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Arwidsonin toimitusjohtaja oli tapaamisen ajankohtana ollut matkoilla, mistä syystä F:n oli osallistunut tapaamiseen hänen sijastaan. F on kertonut, että asia oli ollut vakava ja että hän oli kuunnellut ja kerännyt itselleen tietoa tapaamisessa sekä myös itse kertonut ne seikat, jotka hänelle olivat selvinneet. Markkinaoikeus katsoo, että F:llä on näissä olosuhteissa ollut erityinen syy olla tapaamisessa tarkkaavainen ja painaa mieleensä siellä keskustellut ja esiin tulleet seikat erityisen huolellisesti, jotta hän on myöhemmin voinut raportoida niistä esimiehelleen yhtiön toimitusjohtajalle. F:n kertomuksen vähäiset epätäsmällisyydet tai yksityiskohtaisempi kuvaus tapahtumista kuin Kilpailuviraston tutkintavaiheessa eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Koivuselta tapaamisessa on todistajana kuullun J:n lisäksi ollut myös hänen esimiehensä toimitusjohtaja D, joka oli kutsunut J:n tilaisuuteen. J:llä ei näin ollen puolestaan ole ollut vastaavaa tarvetta kuin F:llä muistaa tapaamisessa käsiteltyjä asioita tarkasti, koska hänen ei ole tarvinnut raportoida niistä eteenpäin.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn mukaan Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n ilmoittama sopimusjärjestely on ollut alalla ainutkertainen tapahtuma. Tällaiseen tapahtumaan liittyvät yksityiskohdat painuvat yleensä hyvin mieleen.

Tapaamisen tarkoituksesta ja sisällöstä toimitusjohtaja E on kertonut, että kauppiasreaktiot olivat olleet tapaamisen pääaiheena, kun taas useimpien muiden edellä mainittujen henkilöiden mukaan tapaamisessa oli keskusteltu siitä, mistä Atoy oli saanut rahoituksensa ja kuka oli sen takana, sekä todettu, ettei uutta tietoa ollut saatu.

Edelleen tapaaminen on esimerkiksi E:n kertoman mukaan pidetty noin puolenpäivän aikaan ja ollut lyhyempi kuin edellisen päivän 30–45 minuuttia kestänyt tapaaminen. C on puolestaan kertonut, että tapaaminen oli varmaankin alkanut noin kello 13 jälkeen ja että hän itse oli tullut paikalle vähän ennen kello 14:ää. Näin ollen E:n kertoman mukaisesti tapaaminen olisi ollut jo päättynyt, ennen kuin se C:n mukaan oli edes alkanut. J:n, D:n ja E:n kertoman mukaan tapaaminen olisi ollut huomattavasti lyhyempi kuin Cn mukaan.

Edelleen C on todennut, ettei tapaamisessa ollut ollut esillä mitään papereita. J ja E eivät ole muistaneet, että tapaamisessa olisi ollut esillä mitään papereita. D puolestaan on kertonut Atoy Oy:n lähettämän tiedotteen olleen tapaamisessa esillä ja B Atoy Oy:n ja/tai Osaset Oy:n lähettämien tiedotteiden, joita hänen mukaansa oli kovasti ihmetelty.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että J:n, D:n ja C:n irtisanomiskirjeestä kertoma poikkeaa muun muassa Kahan 12.10.2006 päivätystä vastineesta, jonka mukaan Koivusen toimitusjohtaja D oli tapaamisessa kertonut laatineensa kirjeen, jonka hän aikoi lähettää Osaset Oy:n hallitukselle.

Markkinaoikeus katsoo, ettei todistajana kuullun J:n ja asian selvittämiseksi kuultujen toimitusjohtajien kertomuksia siitä, että tapaaminen 24.3.2004 olisi järjestetty vain sen toteamiseksi, oliko asiassa saatu mitään uutta tietoa, ole pidettävä uskottavana, etenkään kun heidän omien ilmoitustenkaan mukaan mitään uutta tietoa ei käytännössä ollut saatu ja kun kyseinen seikka olisi ollut helposti muutoinkin todettavissa esimerkiksi tapaamista edeltävissä puhelinkeskusteluissa eikä tapaaminen yksin tästä syystä olisi ollut tarpeen.

Markkinaoikeus toteaa, että todistaja J:n ja asian selvittämiseksi kuultujen toimitusjohtajien kertomukset poikkeavat useassa kohdin toisistaan. Heidänkin kertomuksissaan on esimerkiksi tapaamisten ajankohdan ja keston osalta poikkeamia myös heidän Kilpailuviraston tutkintavaiheessa kertomaansa verrattuna. C:n osalta on lisäksi otettava huomioon, ettei hän kertomansa mukaan ole ollut tapaamisessa koko aikaa läsnä.

Edellä olevilla perusteilla markkinaoikeus on todistajienkertomusten ja muun asiassa esitetyn selvityksen luotettavuutta arvioidessaan pitänyt F:n todistajankertomusta J:n todistajankertomusta ja muita tapaamisesta annettuja kertomuksia luotettavampana.

F:n todistajankertomusta tukevat osaltaan myös Kilpailuviraston kirjallisina todisteina esittämät, miltei samanaikaiset ja samansisältöiset Arwidsonin 25.3.2004 (Kilpailuviraston esityksen liite 20), HL Groupin 24.3.2004 (Kilpailuviraston esityksen liite 18), Kahan 24.3.2004 ja 26.3.2004 (Kilpailuviraston esityksen liitteet 14 ja 15), Koivusen 24.3.2004 (Kilpailuviraston esityksen liite 16) ja Örumin 24.3.2004 (Kilpailuviraston esityksen liite 17) Osaset Oy:lle ja/tai Osaset-kauppiaille lähettämät vastaukset sekä asian selvittämiseksi kuullun A:n kertomus.

Markkinaoikeus katsoo M:n kertomuksen perusteella, että Kahan ja Örumin edustajat ovat puhelinkeskusteluissa ilmaisseet M:lle tukkuliikkeiden todennäköisesti aikovan reagoida Osaset Oy:n ilmoitukseen, ja kertomuksen tältä osin tukevan muuta asiassa esitettyä näyttöä kilpailevien tukkuliikkeiden reagointiaikeiden ilmaisemisesta. M:n kertomasta ei voida sen sijaan tehdä enempiä päätelmiä siitä, että Kaha tai Örum olisivat ilmaisseet myös M:lle yksityiskohtaisia tietoja omasta tai muiden tukkuliikkeiden tulevasta reagoinnista.

Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edustajat ovat 24.3.2004 Koivusen tiloissa pidetyssä tapaamisessaan keskustelleet Osaset Oy:n 23.3.2004 lähettämän ilmoituksen vaikutuksista mainittujen yhtiöiden liiketoimintaan sekä siitä, miten mainittujen yhtiöiden tulisi tai kannattaisi mainittujen vaikutusten minimoimiseksi tuossa tilanteessa toimia. Edelleen markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että Koivusen edustaja yhtäältä ja Kahan edustaja toisaalta ovat tuolloin kertoneet muille läsnä olleille aikomuksestaan merkittävästi leikata yhtiöidensä Osaset-kauppiaille myöntämiä alennuksia.

Lisäksi markkinaoikeus katsoo näytetyksi, että tapaamisessa on ollut esillä Osaset Oy:n kanssa solmitun markkinointisopimuksen irtisanominen ja että Koivusen ja Kahan edustajat ovat kumpikin kertoneet aikovansa irtisanoa Osaset Oy:n ja edustamansa yhtiön välisen markkinointisopimuksen.

Markkinaoikeus katsoo myös näytetyksi, että Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edustajat ovat olleet samaa mieltä niistä toimista, joihin asiassa ryhdyttäisiin, siitä, että mainittujen yhtiöiden kannatti toimia yhdenmukaisesti, ja siitä, että toimiin tuli ryhtyä pikaisesti.

Edelleen markkinaoikeus katsoo näytetyksi, ettei kukaan tapaamisessa läsnä olleista henkilöistä ole siinä esittänyt tapaamisessa käsiteltyjen toimenpiteiden osalta eriävää mielipidettään eikä ilmoittanut, ettei edustamansa yhtiö tulisi irtisanomaan Osaset Oy:n kanssa solmimaansa markkinointisopimusta tai pienentämään Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia.

Vielä markkinaoikeus katsoo selvitetyksi, että Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat kukin irtisanoneet tai purkaneet niillä Osaset Oy:n kanssa olleen markkinointisopimuksen taikka katsoneet sen jo Osasetin toimilla päättyneeksi sekä pienentäneet ainakin Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneille Osaset-kauppiaille myöntämänsä alennukset 1.4.2004 lukien.

Päätöksenteko Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastaamisesta ja vastausten lähettäminen

Oy Arwidson Ab

Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että Arwidsonissa on 25.3.2004 tehty päätös Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastaamisesta ja vastaus on lähetetty samana päivänä.

HL Group Oy

Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että HL Groupissa on 24.3.2004 tehty päätös Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastaamisesta. HL Groupin kysymyksessä oleva vastaus on lähetetty kirjeitse 24.3.2004. HL Group ei ole väittänyt eikä esittänyt selvitystä siitä, että sen vastauskirje olisi ollut lähetetty ennen tukkuliikkeiden edustajien tapaamista 24.3.2004. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että HL Group on lähettänyt kysymyksessä olevan vastauksensa kirjeitse 24.3.2004 Koivusen tiloissa tuona päivänä pidetyn tukkuliikkeiden edustajien tapaamisen jälkeen.

Oy Kaha Ab

Markkinaoikeus toteaa, että todistaja I:n ja asian selvittämiseksi kuullun C:n kertomukset ovat edellä todetulla tavalla ristiriitaiset muun ohella Kahan vastauksen sähköpostitse ja kirjeitse tapahtuneen lähettämisajankohdan sekä sen osalta, kehen I oli Osaset Oy:ssä ottanut yhteyttä. Edelleen I:kin on kertomuksessaan maininnut kaksi eri ajankohtaa vastauksen sähköpostitse lähettämiselle (”aamupäivä” ja ”joskus puolen päivän aikaan”), joita kumpaakaan ajankohtaa ei tue hänen 26.3.2004 laatimassaan saatekirjeessä ilmoittamansa vastauksen lähettämisestä ”24.3.2004 iltapäivällä”.

Kahan 24.3.2004 päivätystä, Osaset Oy:n hallitukselle osoitetusta ja "Tiedoksi: Osaset-kauppiaat" -merkinnöin varustetusta vastauskirjeestä (Kilpailuviraston esityksen liite 14 ja Kahan vastineen 12.10.2006 liite 15) ei ilmene, että kirjettä olisi lähetetty sähköpostitse. Myöskään toimitusjohtaja C:n sihteeri AL:n 24.3.2004 kello 15.19 lähettämästä yhtiön sisäisestä sähköpostiviestistä (Kahan vastineen 12.10.2006 liite 26), jossa puhutaan mainitun kirjeen lähettämisestä, ei ilmene, että sitä olisi lähetetty sähköpostitse.

Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että Kahassa on aamupäivällä 23.3.2004 sisäisesti keskusteltu ja päätetty siitä, miten Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastataan, ja että vastauskirjeestä on ollut luonnos valmiina 23.3.2004 myöhään illalla. Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella lisäksi, että Kaha on lähettänyt kysymyksessä olevan vastauksensa I:n 26.3.2004 allekirjoittaman saatekirjeen mukaisesti aikaisintaan 24.3.2004 iltapäivällä. Ottaen vielä huomioon, että vastauksen lähettämisestä on tiedotettu Kahassa sisäisesti 24.3.2004 kello 15.19 lähetetyllä sähköpostiviestillä, markkinaoikeus katsoo, että Kahan sanottu vastaus on lähetetty vasta Koivusen tiloissa tuona päivänä pidetyn tukkuliikkeiden edustajien tapaamisen jälkeen.

Koivunen Oy

Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että Koivusessa on aamupäivällä 23.3.2004 sisäisesti keskusteltu ja päätetty siitä, miten Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastataan, ja että vastauskirjeestä on ollut luonnos valmiina 24.3.2004 aamulla.

Markkinaoikeus toteaa, että toimitusjohtaja D:n ja todistajana kuullun J:n kertomukset Koivusen vastauksen lähettämisajankohdasta poikkeavat toisistaan. Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että Koivunen on lähettänyt kysymyksessä olevan vastauksensa kirjeitse 24.3.2004 iltapostissa eli vasta Koivusen tiloissa tuona päivänä pidetyn tukkuliikkeiden edustajien tapaamisen jälkeen.

Örum Oy Ab

Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että Örumissa on aamupäivällä 23.3.2004 sisäisesti keskusteltu ja päätetty siitä, miten Osaset Oy:n ilmoitukseen 23.3.2004 vastataan, ja että vastauskirjeestä on ollut luonnos valmiina 24.3.2004 aamulla. Markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella lisäksi, että Örum on lähettänyt kysymyksessä olevan vastauksensa sähköpostitse 24.3.2004 kello 15.40 eli vasta Koivusen tiloissa tuona päivänä pidetyn tukkuliikkeiden edustajien tapaamisen jälkeen.

Alennukset sekä neuvotteluista ja myynnistä kieltäytyminen

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat kukin pienentäneet ainakin Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneille Osaset-kauppiaille myöntämiään perusalennuksia. Markkinaoikeus katsoo selvitetyksi, että toteutetut alennusleikkaukset ovat olleet suuruudeltaan sekä merkittäviä että alalla epätavallisia kuin myös sellaisia, ettei kaupankäynti niiden perusteella määräytyvillä hinnoilla ole ainakaan pääsääntöisesti ollut Osaset-kauppiaiden kannalta taloudellisesti kannattavaa.

Asiassa on edelleen selvitetty, että Arwidson on luopunut 1.4.2004 muuttamiensa alennusten soveltamisesta 7.4.2004 ja HL Group vastaavasti 26.5.2004, jolloin se on solminut puitesopimuksen Osaset Oy:n kanssa. Markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että HL Group olisi kokonaan kieltäytynyt myymästä Osaset-kauppiaille. Myyntiä on kuitenkin tapahtunut vain 1.4.2004 alkaen muutetuilla ostoehdoilla.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtäältä Kahan, Koivusen tai Örumin ja toisaalta Osaset-kauppiaiden tai Osaset Oy:n edustajien välillä on ollut joitakin kaupankäyntineuvotteluja tai neuvotteluyrityksiä jo vuonna 2004. Markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että mainitut tukkuliikkeet olisivat kieltäytyneet kaikista kaupankäyntineuvotteluista Osaset-kauppiaiden tai Osaset Oy:n kanssa taikka myynnistä Osaset-kauppiaille. Myyntiä on kuitenkin tapahtunut vain 1.4.2004 alkaen muutetuilla ostoehdoilla.

Markkinaoikeus katsoo edellä mainittujen neuvottelujen tai neuvotteluyritysten olleen siinä määrin satunnaisia ja tuloksettomia, ettei niiden perusteella voida tehdä päätelmiä 1.4.2004 alkaen muutettujen ehtojen soveltamisen lopettamisesta.

Kahan osalta markkinaoikeus katsoo selvitetyksi, että se on tehnyt ainakin kaksi vuosisopimusta vuodelle 2005. Yhden vuosisopimuksen osalta on esitetty selvitys sen suullisesta solmimisesta tammi–helmikuussa 2005. Sen sijaan muiden vuosisopimusten osalta sopimisajankohdasta ei ole esitetty selvitystä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tukkuliikkeiden Osaset-kauppiaille myöntämistä alennuksista ei kuitenkaan ollut kaikilta osin sovittu vuosisopimuksissa vaan alennukset oli olennaisilta osin ilmoitettu erillisissä alennusmatriiseissa.

Örumin osalta markkinaoikeus katsoo selvitetyksi, että se on tammi–helmikuusta 2005 alkaen solminut uuteen alennusmatriisiinsa perustuvia vuosisopimuksia Osaset-kauppiaiden kanssa ja että se on maaliskuun alkuun 2005 mennessä solminut sanotunlaiset vuosisopimukset usean Osaset-kauppiaan kanssa ja kesäkuun 2005 loppuun mennessä kaikkien asiakkaidensa kanssa.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella jotkut Osaset-kauppiaat ovat Kilpailuviraston esityksen kattamalla ajanjaksolla ostaneet jossain määrin tuotteita kysymyksessä olevilta tukkuliikkeiltä. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa näin ollen ole näytetty, että kysymyksessä olevat tukkuliikkeet olisivat sinänsä kieltäytyneet myymästä tuotteitaan Osaset-kauppiaille tai neuvottelemasta uusista ostoehdoista näiden kanssa. Markkinaoikeus katsoo kuitenkin markkinaoikeudessa todistajina kuultujen kauppiaiden kertomusten perusteella, että tämä kaupankäynti on ollut kauppiaiden kannalta ainakin pääsääntöisesti taloudellisesti kannattamatonta ja että tuotteita on ostettu lähinnä vain silloin, kun niitä ei ole saatu muualta.

Markkinaoikeus katsoo lisäksi P:n, Q:n, R:n ja S:n kertomusten perusteella, että Kaha ja Koivunen ovat asettaneet 1.4.2004 muuttamiaan ostoehtoja parempien ehtojen saamisen edellytykseksi Osaset-ketjusta eroamisen.

Muu selvitys ja näyttö

Markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston kirjallisina todisteina esittämissä Kahan sisäisissä sähköpostiviesteissä 2.6.2004 (Kilpailuviraston esityksen liite 37) ja erityisesti niissä käytetyissä ilmaisuissa ”lojaalisuuden tarpeesta”, ”rivistä pois lipsuttelijoista” ja ”osaset boikotista” on ollut kysymys viittauksista Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuun tukkuliikkeiden väliseen kilpailunvastaiseen menettelyyn. Mainitut kirjalliset todisteet tukevat siten osaltaan muuta asiassa esitettyä näyttöä kilpailevien tukkuliikkeiden välisestä kilpailunvastaisesta menettelystä.

Lisäksi markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston kirjallisena todisteena esittämästä Kahan I:n sähköpostiviestistä 24.5.2004 (Kilpailuviraston loppulausunnon liite 3) on pääteltävissä, että Kaha ja Koivunen ovat toimillaan saaneet aikaan sen, että niiden tiettyjen tuotteiden myynti Osaset-liikkeille toisen varaosaliikkeen kautta on lopetettu. Sanottu asiakirja tukee siten osaltaan käsitystä, jonka mukaan kysymyksessä olevat tukkuliikkeet ovat toimillaan vaikeuttaneet joidenkin myymiensä tuotteiden ostamista vaihtoehtoisista hankintalähteistä.

Markkinaoikeus katsoo sitä vastoin, ettei Kilpailuviraston esittämien Kahan, S & N Osakeyhtiön tai HL Groupin sisäisten asiakirjojen perusteella voida muutoin tehdä johtopäätöksiä kilpailevien tukkuliikkeiden kilpailunvastaisesta menettelystä.

Oikeudellinen arviointi

Kysymyksessä oleva Kilpailuviraston esitys koskee ajanjaksoa 23.3.2004–30.6.2005. Kilpailunrajoituslakia on muutettu 1.5.2004 alkaen voimaantulleella lailla 318/2004 muun ohella siten, että kilpailijoiden välistä yhteistyötä ynnä muuta koskeva lain 6 § (480/1992) on ollut voimassa 30.4.2004 asti ja lain 4 § (318/2004) puolestaan 1.5.2004 alkaen.

Kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden menettelyä on siten arvioitava oikeudellisesti ajanjaksolla 23.3.2004–30.4.2004 voimassa olleen kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja ajanjaksolla 1.5.2004–30.6.2005 kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) nojalla.

Lisäksi asiaa on arvioitava oikeudellisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla koko Kilpailuviraston esityksen kattamalla ajanjaksolla.

Kilpailunrajoituslain 6 § (480/1992)

Kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä
1) määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
2) rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 10) on todettu, että lain 6 §:n säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Siten yrittäjien yhteistoiminta voi perustua nimenomaiseen tai hiljaiseen sopimukseen, niin sanottuun herrasmiessopimukseen. Tällaisen yhteisymmärryksen merkkinä voi olla yhdenmukainen käyttäytyminen, jota toisaalta voi esiintyä myös oligopolistisilla markkinoilla, jossa harvat yrittäjät seuraavat ja myötäilevät kilpailijoidensa käyttäytymistä. Pelkkä kilpailijoiden käyttäytymisen seurailu ei ole säännöksessä kiellettyä toimintaa.

Kilpailunrajoituslain edellä mainituissa esitöissä on todettu, että lain 6 §:n 1 kohdassa kielletään yritysten hintayhteistyö. Esitöissä on muun ohella lausuttu, että hyödykkeen hinta on markkinoilla keskeinen tuotanto- ja kulutuspäätöksiä ohjaava tekijä. Kuluttajat valitsevat hyödykkeitä tarpeidensa sekä tarjolla olevien hyödykkeiden hinta- ja laatusuhteiden perusteella. Hyödykkeitä tuottavat ja tarjoavat elinkeinonharjoittajat puolestaan tekevät liiketoimintaa koskevat päätöksensä kuluttajien kysynnän sekä markkinoilta saatavien hintojen ja voittojen ohjaamina. Mikäli elinkeinonharjoittajien hinnanmuodostus on itsenäistä, yrittäjät voivat periä hyödykkeistään erilaisia hintoja omien kustannustensa ja kilpailutilanteensa perusteella. Tämä antaa mahdollisuuden hintakilpailun syntymiseen, jossa kuluttajille tarjotaan erihintaisia hyödykkeitä. Mikäli hintakilpailu estyy, markkinoiden itseohjautuvuus häiriintyy. Jos yrittäjien kesken syntyy yhteisymmärrys samojen hintojen noudattamisesta, kuluttajien valintamahdollisuudet rajoittuvat.

Kilpailunrajoituslain esitöiden mukaan hintakartellit voivat koskea paitsi tavaroista ja palveluista perittäviä tai maksettavia hintoja, myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja. Hintoja koskevat suositukset ja ohjeet yhdenmukaistavat myös yritysten hinnoittelua ja haittaavat markkinoiden itseohjautuvuutta. Suositusluonteisten hinnoitteluohjeiden antaminen ja niiden soveltaminen johtaa käytännössä lähes aina samaan lopputulokseen kuin nimenomainen hintoja koskeva sopimus. Tähän on rinnastettava myös erilaisten yhteisten hinnoitteluperusteiden ja laskentakaavojen käyttö.

Oikeuskäytännössä on todettu, että kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) soveltaminen ei edellytä varsinaista sopimista eli sitä, että asianosaiset olisivat päässeet yhteisymmärrykseen noudatettavasta hintatasosta tai hinnoitteluperiaatteista. Riittävänä on pidetty sitä, että elinkeinonharjoittaja etukäteen saattaa kilpailijansa tietoon sellaista tulevaan hinnoitteluunsa liittyvää informaatiota, joka normaalisti olisi luottamuksellista, ja että hän tällä menettelyllä poistaa sen epätietoisuuden, joka elinkeinonharjoittajalla normaalisti on kilpailijoidensa tulevista reaktioista. Kiellettyä on siten myös toiminnan yhdenmukaistaminen. Tällä tarkoitetaan menettelytapoja, joilla yritykset ilman nimenomaista sopimusta keskinäisin kontaktein tarkoituksellisesti vaikuttavat toistensa tulevaan kilpailukäyttäytymiseen poistamalla yhteisymmärryksessä yhdenmukaisen käyttäytymisen esteitä. Kiellettyä on paitsi nimenomainen kolluusio, myös yhdessä sovitut ja sovelletut toimenpiteet kolluusion edistämiseksi. Yhtenä yhdenmukaistettujen toimenpiteiden muotona pidetään sellaisen luottamuksellisen tiedon luovuttamista samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimiville elinkeinonharjoittajille, jollaisen välittymistä kilpailijoille yritykset normaalisti pyrkisivät välttämään. Kiellettyä on luovuttaa kilpailijoiden haltuun sellaista nykyistä tai tulevaa hinnoittelua tai hintojen laskemisperusteita koskevaa aineistoa, jollaista kilpailijat voivat osaltaan käyttää kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamiseen. Hintatiedon ohella kiellettyä on luovuttaa kilpailijoille muuta sellaista luottamuksellista tietoa, esimerkiksi asiakassuhteita, toimintatavoitteita, tuotantomääriä tai sopimustilannetta koskevaa tietoa, jollaista yhtiöt eivät normaalisti luovuttaisi kilpailijoilleen ja jonka perusteella yhtiöiden on mahdollista koordinoida kilpailukäyttäytymistään markkinoilla.

Oikeuskäytännön mukaan kielletyn tietojenvaihdon tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä näyttöä siitä, että yritykset olisivat tosiasiallisesti toimineet yhdenmukaisesti tietojenvaihdon seurauksena. Kielletty tietojenvaihto ei edellytä näyttöä siitä, että elinkeinonharjoittajat olisivat hiljaisesti päätyneet sopimukseen tulevan kilpailukäyttäytymisen suhteen tai toimineet yhdenmukaisesti tietojenvaihdon jälkeen. Riittävää on se, että vaihdettuja tietoja on luonteensa mukaan mahdollista käyttää hyväksi kilpailukäyttäytymisessä. Ratkaiseva kriteeri on luovutettujen tietojen luottamuksellisuus. Tieto on luottamuksellista silloin, kun sitä ei ole saatavissa yleisistä lähteistä ja kun tehokkaaseen kilpailuun pyrkivällä on intressi olla luovuttamatta sitä muille elinkeinonharjoittajille.

Kilpailunrajoituslain 4 § (318/2004)

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin (318/2004) mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.

Pykälän 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 11/2004 vp s. 31) mukaan lain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 alakohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Lain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on merkittävä kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen. Sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tulee siten olla merkittävä kilpailua estävä, rajoittava tai vääristävä vaikutus lain 2 pykälän 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin, jotta se tulisi pykälän kiellon piiriin.

Lain esitöissä on todettu, että EY:n komission soveltaman vähämerkityksellisyysarvioinnin mukaisesti pykälässä tarkoitetulla kilpailunrajoituksella voidaan katsoa olevan vain vähämerkityksellinen vaikutus kilpailuun, jos kilpailunrajoitukseen osallistuvien elinkeinonharjoittajien yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä kymmentä prosenttia millään kilpailunrajoituksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun kyseiset elinkeinonharjoittajat ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita joillakin näistä markkinoista (kilpailijoiden väliset kilpailunrajoitukset). Edellä mainittujen markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista vähämerkityksellisinä ei voida pitää vakavimpia kilpailunrajoituksia. Kilpailijoiden välisistä rajoituksista vakavimpina pidetään rajoituksia, joilla: 1) vahvistetaan hintoja myytäessä tuotteita kolmansille, 2) rajoitetaan tuotantoa tai myyntiä, taikka 3) jaetaan markkinoita, asiakkaita tai hankintalähteitä.

Lain esitöiden mukaan sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin edellä mainituista vakavimmista kilpailunrajoituksista. Tämä ei edellytä, että kilpailunrajoituksen osapuolilla olisi ollut nimenomainen tavoite rajoittaa kilpailua. Kun kyseessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista, ei kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta tarvita erillistä näyttöä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artikla

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
a) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
b) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
c) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
d) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
e) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Sopimuksen käsitteestä

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jotta kyseessä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Kyseisen yhteisymmärryksen ilmaisumuodon osalta riittää, että sopimusehdoissa ilmaistaan osapuolten tahto toimia markkinoilla sopimuksen määräysten mukaisesti, eikä tällöin ole tarpeen, että ilmaisu olisi kansallisen oikeuden mukainen pakottava ja pätevä sopimus. Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen käsitteessä, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, on keskeistä vähintään kahden sopimuspuolen yhteisymmärrys, eikä merkitystä ole sillä, missä muodossa yhteisymmärrys on ilmaistu, kunhan ilmaisu tarkoin vastaa sopimuspuolten tahtoa. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että jos yritys osallistuu vaikka vain passiivisestikin kilpailun rajoittamiseen tähtääviin yritysten välisiin kokouksiin eikä esitä julkisesti eriävää kantaansa kokouksessa sovitusta vaan saattaa muut kokoukseen osallistujat siihen käsitykseen, että se aikoo toimia kokouksen tulosten mukaisesti, voidaan pitää toteen näytettynä, että yritys osallistuu näiden kokousten seurauksena syntyvään kartelliin (esimerkiksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiot asiassa T-56/02, Bayerische Hypo- und Vereinsbank AG v. komissio, tuomio 14.10.2004, Kok. 2004, s. II-3495, 59–61 kohta, ja asiassa T-53/03, BPB plc v. komissio, tuomio 8.7.2008, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 79, 80 ja 85 kohta, niissä viitattuine oikeustapauksineen).

Oikeuskäytännön mukaan riittää, että asianomaisen yrityksen on osoitettu osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman, että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on toteennäytetty, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys. Yritys, joka on osallistunut kyseiseen kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, on antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi sen tuloksen ja noudattaisi sitä (esimerkiksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa T-109/02, T-118/02, T-122/02, T-125/02, T-126/02, T-128/02, T-129/02, T-132/02 ja T-136/02, Bolloré SA ym. v. komissio, tuomio 26.4.2007, Kok. 2007, s. II-947, 188 ja 189 kohta, siinä viitattuine oikeustapauksineen).

Sanotun oikeuskäytännön mukaan, jotta perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen voitaisiin katsoa syntyneen hiljaisella hyväksymisellä, on välttämätöntä, että sopimuspuolen sellaisella tahdonilmaisulla, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, kehotetaan joko nimenomaisesti tai hiljaisesti toista osapuolta osallistumaan tällaisen tarkoituksen yhteiseen toteuttamiseen (yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-2/01 P ja C-3/01 P, Bundesverband der Arzneimittel-Importeure eV v. komissio, tuomio 6.1.2004, Kok. 2004, s. I-23, 102 kohta).

Yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteestä

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan yritysten välisen yhteistoiminnan muotoa, jolla tietoisesti korvataan kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä ilman, että asiasta olisi tehty varsinaista sopimusta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä käytettyjä yhteistoiminnan ja yhteistyön kriteerejä, jotka eivät edellytä todellisen suunnitelman laatimista, on tarkasteltava sellaisesta perustamissopimuksen kilpailua koskeville määräyksille ominaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä yhteismarkkinoilla noudatettavaksi aikomastaan toimintalinjasta. Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois yritysten oikeutta sopeutua tehokkaasti kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset yritykset olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä joko pyrkimällä vaikuttamaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamalla tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen, kun näiden yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tuotteiden tai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus (esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot asiassa 48/69, Imperial Chemical Industries v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 619, 64 kohta, asiassa C-49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni SpA, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I-4125, 115–117 kohta, ja asiassa C-199/92 P, Hüls AG v. komissio, tuomio 8.7.1999, Kok 1999, s. I-4287, 158–160 kohta, sekä niissä viitatut yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663, 173–174 kohta, ja yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85–C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307, 63 kohta).

Euroopan yhteisön oikeuskäytännössä on edelleen katsottu, että yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen edellyttämä vastavuoroisten yhteyksien olemassaolo täyttyy silloin, kun kilpailija pyytää toista ilmaisemaan itselleen omat suunnitelmansa tai tulevan toimintansa markkinoilla tai ainakin hyväksyy tällaisen ilmaisemisen. Yhdenmukaistetun menettelytavan toteen näyttämiseksi ei siten ole välttämätöntä osoittaa, että kyseinen kilpailija on yhdessä yhden tai useamman muun kanssa muodollisesti sitoutunut harjoittamaan tietynlaista toimintaa tai että kilpailijat ovat vahvistaneet yhdessä tulevan toimintansa markkinoilla. Riittävänä on pidetty sitä, että aikeistaan ilmoittaessaan kilpailija on poistanut tai ainakin selvästi vähentänyt epätietoisuutta omasta odotettavissa olevasta markkinakäyttäytymisestään (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa T-25/95 jne., Cimentries CBR ym. v. komissio, tuomio 15.3.2000, Kok. 2000, s. II-491, 1849 ja 1852 kohta, siinä viitattuine oikeustapauksineen).

Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että osallistumalla luonteeltaan kilpailunvastaiseen kokoukseen yritys ei ainoastaan pyri poistamaan etukäteen epävarmuutta sen kilpailijoiden tulevan käyttäytymisen osalta, vaan se on myös välttämättä joutunut välittömästi tai välillisesti ottamaan huomioon kokouksen aikana saamansa tiedot sen politiikan määrittelemiseksi, jota se aikoi noudattaa markkinoilla. Tämän johtopäätöksen on oikeuskäytännössä katsottu soveltuvan myös tapauksessa, jossa yhden tai useamman yrityksen osallistuminen kilpailunvastaiseen kokoukseen rajoittuu yksinomaan sellaisten tietojen vastaanottamiseen, jotka koskevat niiden kilpailijoiden tulevaa markkinakäyttäytymistä (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa T-202/98, T-204/98 ja T-207/98, Tate & Lyle plc ym. v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, II-2035, 58 kohta).

Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kun komission ratkaisutoiminta perustuu olettamukseen siitä, että toteennäytettyjä seikkoja ei voida selittää muuten kuin yritysten tekemällä yhteistoiminnalla, riittää, kun yritykset näyttävät toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission tosiasioille antama selitys toisella selityksellä. Tämä oikeuskäytäntö liittyy tilanteeseen, jossa komissio tukeutuu yksinomaan kyseessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla todetakseen rikkomisen olemassaolon (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa T-305/94 jne., Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999, Kok. 1999, s. II-931, 725–727 kohta, ja yhdistetyissä asioissa T-67/00 jne., JFE Engineering v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok. 2004, s. II-2501, 186 kohta, niissä viitattuine oikeustapauksineen).

Kilpailun rajoittaminen

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan horisontaaliset kartellit, joissa sovitaan hintojen vahvistamisesta, on nimenomaan kielletty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja merkitsevät yhteisön kilpailuoikeuden ilmeistä rikkomista. Kiellettynä on pidetty myös alennuksista sopimista. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimus, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, kuuluu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, eikä tällöin sopimuksen vaikutuksilla ole merkitystä (esimerkiksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-213/00, CMA CGM ym. v. komissio, tuomio 19.3.2003, Kok. 2003, s. II-913, 100, 183 ja 184 kohta, ja siinä viitatut oikeustapaukset).

Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että kuten Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan sanamuodostakin ilmenee, myös yhdenmukaistetut menettelytavat ovat vaikutuksistaan riippumatta kiellettyjä, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus (yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-199/92 P, Hüls AG v. komissio, tuomio 8.7.1999, Kok 1999, s. I-4287, 164 kohta).

Edelleen oikeuskäytännön mukaan yksistään se seikka, että yritys ottaa tarkoitukseltaan kilpailunvastaisiin kokouksiin osallistuessaan vastaan kilpailijoita koskevia tietoja, jotka itsenäinen toimija pitää liikesalaisuutena, riittää osoittamaan, että sillä oli kilpailunvastainen tarkoitus (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa T-202/98, T-204/98 ja T-207/98, Tate & Lyle plc ym. v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, II-2035, 66 kohta).

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan soveltuminen

Vaikutus Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä oleva kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen tulkinnan mukaan käsitteellä ”on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” tarkoitetaan, että menettelytavan on objektiivisten oikeudellisten ja tosiasiallisten seikkojen perusteella annettava riittävästi aihetta epäillä, että sillä saattaa olla tosiasiallisesti tai mahdollisesti suoria tai välillisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sopimuksen tai menettelytavan on oltava omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Sanotussa oikeuskäytännössä on kuitenkin toisaalta todettu, ettei Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa edellytetä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetut sopimukset tai muut järjestelyt olisivat todellisuudessa vaikuttaneet tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaan että sanotussa säännöksessä edellytetään ainoastaan, että kyseiset sopimukset tai muut järjestelyt ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä voi olla tällainen vaikutus. Vaikutuksen tuntuvuuden arvioinnissa on otettava huomioon kulloisenkin tapauksen olosuhteet ja etenkin sopimuksen luonne, sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luonne sekä asianomaisten yritysten markkina-asema.

Myös vain yhden jäsenvaltion alueelle rajoittuva kilpailunrajoitus saattaa olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tältä osin on myös pantava merkille, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan saattaa kohdistua vaikutuksia, vaikka kaupan määrä ei vähentyisikään. Riittävä edellytys on, että jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen saattaa kohdistua tuntuva muutos. Horisontaaliset kartellit, jotka ulottuvat yhden jäsenvaltion koko alueelle, ovat yleensä omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että yritysten välinen järjestely, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on jo luonteeltaan sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta.

Esillä olevassa asiassa on kysymys Suomen autovaraosa- ja -tarvikemarkkinoilla toimivien, tuotteita Suomeen maahantuovien ja niitä Suomessa jälleenmyyvien, toistensa kanssa kilpailevien tukkuliikkeiden välisestä yhteistyöstä, joka on kohdistunut valtakunnallisesti toimivaan Osaset-ketjuun kuuluviin varaosakauppiaisiin. Tutkittavaan kilpailunrajoitukseen on osallistunut viisi merkittävää autovaraosien ja -tarvikkeiden maahantuonti- ja tukkuliiketoimintaa Suomessa harjoittavaa yhtiötä. Kysymyksessä olevat tukkuliikkeet joko toimivat myös muissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa tai kuuluvat konserniin, jolla on toimintaa myös muissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa. Ainakin osa tukkuliikkeistä myös vie tuotteita Suomesta muihin Euroopan yhteisön jäsenvaltioihin.

Markkinaoikeus katsoo mainitut seikat huomioon ottaen, että asiassa on kysymys sellaisesta tukkuliikkeiden menettelystä, joka Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla on ollut omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja johon mainittu artikla tulee siten sovellettavaksi.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan välisestä suhteesta

Kilpailunrajoituslain 1 a §:n (318/2004) mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä.

Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 11/2004 vp s. 29) mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, määräytyy perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan ja kilpailunrajoituslain välinen suhde täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan perusteella. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ja kilpailunrajoituslakia voidaan soveltaa rinnakkain kilpailunrajoitukseen, jolla on kauppavaikutus.

Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava perustamissopimuksen 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

Menettelyn oikeudellinen arviointi käsiteltävänä olevassa asiassa

Sopimus, siihen rinnastettava menettely ja yhdenmukaistettu menettely

Käsiteltävänä olevassa asiassa esitetyn näytön perusteella kysymyksessä olevien kilpailevien tukkuliikkeiden Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edustajat ovat edellä tässä päätöksessä selostetusti osallistuneet 24.3.2004 tapaamiseen, jossa on keskusteltu Osaset Oy:n hallituksen 23.3.2004 lähettämän ilmoituksen vaikutuksista kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden liiketoimintaan ja jossa Kahan ja Koivusen edustajat ovat kertoneet muille tulevista toimenpiteistään markkinoilla eli aikomuksestaan irtisanoa edustamansa yhtiön ja Osaset Oy:n välillä ollut markkinointisopimus sekä merkittävästi pienentää Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia. Näitä toimenpiteitä on tapaamisessa pidetty oikeansuuntaisina kysymyksessä olevassa tilanteessa, eikä kukaan tapaamiseen osallistuneista ole tuolloin ilmoittanut, ettei olisi samaa mieltä tai ettei itse aikoisi ryhtyä vastaaviin toimiin. Muiden tapaamisessa läsnä olleiden tukkuliikkeiden eli Arwidsonin, HL Groupin ja Örumin edustajien ei toisaalta ole näytetty nimenomaisesti ilmoittaneen omista tulevista toimenpiteistään eikä nimenomaisesti hyväksyneen tapaamisessa kerrottuja toimenpiteitä. Tapaamiseen osallistuneet yritykset ovat kuitenkin siinä vastaanottaneet tietoa läsnä olleiden kilpailijoidensa tulevista toimenpiteistä ja näin hyväksyneet kilpailijoidensa suunnitelmien ilmaisemisen. Olemalla vastustamatta sanottuja toimenpiteitä ne ovat lisäksi antaneet kilpailijoilleen vaikutelman, että ne ottaisivat tiedon huomioon omassa markkinakäyttäytymisessään. Sanotut yritykset ovat siten tukeneet yhteisymmärrystä tapaamiseen osallistujien välillä. Se, että Örumin edustaja on tapaamisessa asiassa esitetyn mukaan todennut, ettei asiasta saanut sopia ja että jokainen yritys tekisi omat ratkaisunsa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Asiassa on lisäksi selvitetty, että varaosaliike on tarvinnut useamman kuin yhden tukkuliikkeen toimittajakseen, koska yhdenkään tukkuliikkeen tuotevalikoima ei ole ollut riittävä kattamaan varaosaliikkeen asiakkaiden tarpeita. Edelleen asiassa esitetyn selvityksen mukaan nyt kysymyksessä olevat tukkuliikkeet ovat tunteneet yleisesti muiden tukkuliikkeiden kuten myös Atoy Oy:n tuotevalikoiman. Näin ollen osallistumalla tapaamiseen 24.3.2004, jossa kysymyksessä olevat tukkuliikkeet ovat vastaanottaneet Kahan ja Koivusen tulevaa markkinakäyttäytymistä koskevia tietoja, ne eivät ole ainoastaan pyrkineet poistamaan ennakolta epävarmuutta kilpailijoidensa tulevan käyttäytymisen osalta vaan ne ovat välttämättä joutuneet myös välittömästi tai välillisesti ottamaan huomioon tapaamisen aikana saamansa tiedot määrittäessään politiikkaa, jota ne aikoivat soveltaa markkinoilla. Näin ollen Kaha ja Koivunen ovat aikeistaan ilmoittaessaan poistaneet tai ainakin selvästi vähentäneet epätietoisuutta omasta odotettavissa olevasta markkinakäyttäytymisestään.

Markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että kyseessä olevat tukkuliikkeet olisivat tapaamisessa 24.3.2004 nimenomaisesti sopineet tai ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Näin ollen kysymyksessä ei voida katsoa olleen 30.4.2004 asti voimassa olleessa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) eikä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus.

Sen sijaan markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että osallistumalla tapaamiseen 24.3.2004 sekä katsomalla tämän jälkeen Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointisopimuksen päättyneeksi ja huonontaessaan merkittävästi Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat kukin osallistuneet kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan.

Kilpailun rajoittaminen

Esillä olevassa asiassa on edellä selostetusti kysymys kilpailijoiden välisestä menettelystä, jossa on annettu tai vastaanotettu luottamuksellisina pidettäviä tietoja yrityksen suunnittelemista sopimuksen irtisanomisesta ja tuotteiden hinnoista myönnettäviä alennuksia koskevista muutoksista eli kilpailijoiden välisestä hintayhteistyöstä. Osaset-kauppiaille myönnettyjen alennusten merkittävä huonontaminen on samalla merkinnyt tosiasiallista liikesuhteista pidättäytymistä ostoehtojen eli hinnan asettuessa sellaiselle tasolle, että hinnoittelua objektiivisesti arvioitaessa on ollut selvää, että kaupankäynti näillä ehdoilla on ollut varaosakauppiaan kannalta ainakin pääsääntöisesti liiketaloudellisesti kannattamatonta.

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että tukkuliikkeiden edustajien tapaamisen 24.3.2004 ajankohtana tukkuliikkeiden ohjevähittäishinnoista myöntämien alennusten suuruusluokka samoin kuin se, että Koivunen oli vuoden 2004 alusta siirtynyt ohjevähittäishintoihin perustuvasta hinnoittelusta tukkuhintoihin perustuvaan hinnoitteluun, on ollut yleisesti tiedossa.

Sen sijaan alennusten tarkka suuruus tai se, että yritys aikoo muuttaa huomattavasti myöntämiään alennuksia, ei ole ollut yleisesti tiedossa, ja ne on lähtökohtaisesti katsottava sellaiseksi liiketoiminnan strategiseksi tiedoksi, jonka itsenäinen toimija pitää kilpailijoiltaan salassa. Toteutetun suuruiset alennusten leikkaukset eivät ole myöskään olleet markkinoilla ennakoitavissa, vaan ne olivat markkinaoikeudessa kuultujen todistajien mukaan tulleet kauppiaillekin yllätyksenä. Markkinaoikeus katsoo, että Kahan ja Koivusen tukkuliikkeiden välisessä tapaamisessa 24.3.2004 kertomia, merkittäviä tulevia alennusleikkauksia koskevia tietoja on pidettävä luonteeltaan luottamuksellisina. Asiaa ei ole tältä osin arvioitava toisin, vaikka alennusmuutosten tarkkaa suuruutta ei olekaan tapaamisessa ilmaistu.

Asian arvioinnissa ei ole merkityksellistä myöskään se, onko tukkuliikkeen ja Osaset-kauppiaan välinen kirjallinen vuosisopimus irtisanottu vai ei. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Osaset-kauppiaille myönnettävistä perusalennuksista on ilmoitettu niin kutsutuilla alennusmatriiseilla. Vuosisopimuksissa on puolestaan sovittu ostomääriin perustuvista jälkikäteen maksettavista, yleensä muutaman prosenttiyksikön suuruisista vuosihyvityksistä. Kun perusalennuksia oli pienennetty merkittävästi tasolle, jolla kaupankäynti Osaset-kauppiaan kannalta katsottuna ei ollut ollut kannattavaa, eivät vuosisopimuksen mukaiset ostomäärät ole täyttyneet eikä vuosisopimuksen mukaisia vuosihyvityksiä ole tarvinnut maksaa.

Markkinaoikeus katsoo lisäksi, että kun Kaha ja Koivunen ovat tapaamisessa 24.3.2004 ilmaisseet aikomuksensa irtisanoa niiden ja Osaset Oy:n välillä olleen markkinointisopimuksen, kysymys on myös ollut sellaisesta yrityksen sopimustilannetta koskevasta luottamuksellisesta tiedosta, jonka itsenäinen toimija on pitänyt kilpailijoiltaan salassa.

Edellä mainitut tiedot ilmaistessaan Kaha ja Koivunen ovat paljastaneet kilpailijoilleen tulevan markkinakäyttäytymisensä ja poistaneet sitä koskevan kilpailijoiden epätietoisuuden.

Todistaja F on kertonut, että tapaamisessa 24.3.2004 tukkuliikkeiden tavoitteena oli ollut saada Osaset-kauppiaat jättäytymään Atoy-Osaset-yhteistyön ulkopuolelle.

Atoy-Osaset-yhteistyö olisi toteutuessaan merkinnyt sitä, että nyt kysymyksessä olevat tukkuliikkeet olisivat joutuneet entistä kovemmin kilpailemaan siitä, kuka niistä olisi jatkossakin voinut toimittaa tavaroita Osaset-kauppiaille. Alan asiantuntijoina ja markkinoiden tuntijoina tukkuliikkeet eivät ole tiedotteiden sanamuodosta huolimatta voineet markkinaoikeudessa väittäminsä tavoin pitää todennäköisenä saati varmana, että ostot niiltä loppuisivat kokonaan. Osaset Oy:n 23.3.2004 päivätyssä ilmoituksessa osa tukkuliikkeistä, eli Kaha, Koivunen ja Örum, oli myös kutsuttu tulevaa yhteistyötä koskeviin neuvotteluihin Lahteen 31.3.2004, mistä siitäkin oli jo tuolloin ollut pääteltävissä, etteivät Osaset-kauppiaiden ostot muilta tukkuliikkeiltä loppuisi kokonaan Atoy-yhteistyön seurauksena. Tämän on vielä vahvistanut Osaset Oy:n ja Osaset-kauppiaiden asiamiehen mainituille yhtiöille lähettämä, 26.3.2004 päivätty kirje.

Sen sijaan, että kysymyksessä olevat tukkuliikkeet olisivat Osaset Oy:n ilmoituksen saatuaan alkaneet kilpailla keskenään ja tarjota Osaset-liikkeille itsenäisesti määrittelemiään alennuksia tai ostoehtoja, ne ovat keskenään yhdenmukaisesti huonontaneet alennuksia merkittävästi. Tukkuliikkeiden toimenpiteiden tavoitteena on katsottava olleen vaikeuttaa Atoy-Osaset-yhteistyötä.

Kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden mukaan Osaset-kauppiaiden kanssa käydyn kaupan loppuminen olisi merkinnyt niille liikevaihdon huomattavaa pienentymistä. Markkinaoikeus katsoo, että jos jokin kysymyksessä olevista tukkuliikkeistä olisi edellä kuvatussa markkinatilanteessa yksin huonontanut Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia tai muita toimitusehtoja nyt toteutuneessa määrin, olisi seurauksena todennäköisesti ollut se, että kyseinen tukkuliike olisi itse menettänyt myyntiään kilpailijoitaan enemmän. Sen sijaan yhden tukkuliikkeen itsenäisesti toteuttamalla ostoehtojen huonontamisella ei olisi ollut sanottavaa vaikutusta Atoy-Osaset-yhteistyöhön. Tukkuliikkeillä on näin ollen ollut intressi toimia yhdessä, jotta Osaset Oy:n ilmoittamaa yhteistyötä Atoyn kanssa pystyttäisiin vaikeuttamaan ja Osaset-kauppiaiden ostoja kysymyksessä olevilta tukkuliikkeiltä jatkamaan ilman tukkuliikkeiden välisen keskinäisen kilpailun kiristymistä.

S & N Osakeyhtiö, jonka edustaja ei ole osallistunut tukkuliikkeiden välisiin tapaamisiin 23.3.2004 ja 24.3.2004, ei ole huonontanut Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia tai muita toimitusehtoja Osaset Oy:n 23.3.2004 päivätyn ilmoituksen johdosta. Markkinaoikeus katsoo tämänkin osoittavan, että yritys on voinut kysymyksessä olevassa tilanteessa itsenäisesti toimien päätyä liiketaloudellisesti perustellusti toisenlaiseen ratkaisuun kuin nyt puheena olevat tukkuliikkeet. Kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden väitteet Osaset-kauppiaiden alennusten merkittävästä huonontamisesta ainoana liiketaloudellisesti järkevänä ratkaisuna ovat tämänkin mukaan vailla perustetta.

Tukkuliikkeet eivät myöskään ole esittäneet uskottavaa vaihtoehtoista selitystä 24.3.2004 pidetyn tapaamisen tarkoituksesta ja sisällöstä, ottaen huomioon etenkin sen, ettei niiden omien ilmoitustenkaan mukaan mitään uutta merkittävää tietoa ollut edellisen päivän tapaamisen jälkeen saatu.

Tukkuliikkeet ovat osallistuneet kysymyksessä olevaan kilpailijoiden väliseen tapaamiseen 24.3.2004, eikä mikään yrityksistä ole edes väittänyt ilmoittaneensa kilpailijoilleen tapaamisessa tai sen jälkeenkään, että sillä olisi ollut tapaamiseen osallistumisessa eri tarkoitus kuin muilla osallistujilla. Myöskään se, että Örumin edustaja on tapaamisessa todennut, ettei asiasta saanut sopia ja että jokainen yritys tekisi omat ratkaisunsa, ei poista tukkuliikkeiden menettelyn kilpailunvastaista tarkoitusta. Edelleen kukin tapaamiseen osallistuneista tukkuliikkeistä on tapaamisen jälkeen toiminut samalla tavalla ja samanaikaisesti. Tältä osin asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että tukkuliikkeiden lähettämien vastauskirjeiden sanamuoto ei ole ollut identtinen. Sillä, onko Osaset Oy:n ilmoitus katsottu kirjeissä markkinointisopimuksen irtisanomiseksi tai purkamiseksi vai onko kirjeen lähettänyt tukkuliike itse irtisanonut tai purkanut mainitun sopimuksen, ei ole merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa, sillä kaikkien kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden Osaset Oy:lle ja/tai Osaset-kauppiaille lähettämissä kirjeissä on ollut kyse samoista toimenpiteistä eli markkinointisopimuksen päättämisestä ja alennusten merkittävästä huonontamisesta.

Kaha, Koivunen ja Örum ovat kukin esittäneet selvitystä toteuttamiinsa toimiin liittyneestä yrityksen sisäisestä päätöksenteosta ennen kilpailevien tukkuliikkeiden tapaamista 24.3.2004. Kaikkien tapaamiseen 24.3.2004 osallistuneiden tukkuliikkeiden edustajat ovat kuitenkin olleet asian johdosta yhteydessä toisiinsa heti Osaset Oy:n ilmoituksen 23.3.2004 saapumisen jälkeen. Vaikka yrityksen sisäistä päätöksentekoa onkin Kahan, Koivusen ja Örumin kohdalla kerrottu valmistellun jo ennen sanottua tapaamista, ei mikään näistä tukkuliikkeistä ole asiassa esitetyn näytön perusteella kuitenkaan lähettänyt omaa vastaustaan ennen kuin vasta osallistuttuaan tapaamiseen 24.3.2004. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että myös Kaha, Koivunen ja Örum ovat Arwidsonin ja HL Groupin tavoin ottaneet markkinakäyttäytymisessään huomioon tapaamisessa 24.3.2004 saamansa tiedot eikä kyse asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa ole siten ollut niiden toisistaan tietämättä itsenäisesti päättämistä toimista.

Tukkuliikkeiden yhdessä toteuttaman menettelyn kilpailuoikeudelliseen arviointiin ei myöskään vaikuta se seikka, olisiko kullakin yrityksellä mahdollisesti ollut itsenäisesti toimiessaan toteuttamilleen toimille sopimusoikeudellisia perusteita.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että nyt käsiteltävässä tapauksessa Kilpailuvirasto ei ole tukeutunut esityksessään pelkästään kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden menettelyyn markkinoilla vaan myös sitä edeltäneeseen yritysten väliseen tapaamiseen ja siitä esittämäänsä todisteluun. Näin ollen asiaan ei sovellu se yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan riittää, että yritys on osoittanut sellaisten olosuhteiden vallinneen, joiden perusteella kilpailuviranomaisen esittämä selitys voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä, koska sanottu oikeuskäytäntö liittyy tilanteeseen, jossa rikkomisen olemassaolon toteamiseksi on tukeuduttu yksinomaan kysymyksessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden tapaamisella 24.3.2004 on ollut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kilpailunvastainen tarkoitus. Asiassa ei näin ollen ole merkityksellistä se, onko tapaamisella ollut myös kilpailunvastaisia vaikutuksia. Menettelyn kilpailunvastaista tarkoitusta ei poista myöskään se, että tukkuliikkeiden välillä ei ole näytetty tapaamisen 24.3.2004 jälkeen olleen kilpailunvastaisia yhteydenottoja, eikä se, ettei kilpailunvastaisen menettelyn täytäntöönpanon seurantamekanismin olemassaoloa ole asiassa näytetty. Kilpailunrajoituslain 4 §:ää (318/2004) puolestaan tulkitaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) kieltosäännös eroaa sanamuodoltaan jonkin verran Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan sanamuodosta. Sitä on oikeuskäytännössä kuitenkin tulkittu pitkälti yhtenevästi mainitun artiklan kanssa, ja Euroopan yhteisön kilpailusäännökset on otettu huomioon tulkinta-apuna siihen perustuvassa arvioinnissa. Markkinaoikeus katsoo, että tukkuliikkeiden edellä kuvatussa menettelyssä on ollut kysymys myös kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) kielletystä yritysten välisestä hintayhteistyöstä.

Tapaamiseen 24.3.2004 osallistuneiden tukkuliikkeiden kilpailunvastainen menettely on myös käytännössä pantu toimeen pienentämällä merkittävästi Osaset-kauppiaille myönnettyjä alennuksia ja katsomalla Osaset Oy:n kanssa solmitut markkinointisopimukset päättyneiksi 1.4.2004 alkaen.

Kilpailunrajoituslain ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan rikkominen

Rikkominen

Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) ja 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.

Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edellä selostetussa menettelyssä on ollut kysymys kilpailunrajoituslaissa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletystä kilpailijoiden välisestä hintayhteistyöstä.

Markkinaoikeus katsoo, että Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat edellä selostettuun kilpailijoiden väliseen sopimukseen rinnastettavaan menettelyyn ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan osallistuessaan menetelleet 30.4.2004 asti tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (480/1992) vastaisesti ja 1.5.2004 alkaen kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan (318/2004) vastaisesti.

Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edellä selostettu yhdenmukaistettu menettely on ollut myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan a alakohdan vastaista.

Rikkomisen kesto

Markkinaoikeus katsoo, että Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edellä selostettua menettelyä on pidettävä yhtenä kilpailurikkomuksena, joka on jatkunut kunkin tukkuliikkeen kohdalla niin kauan, kuin kysymyksessä oleva tukkuliike on soveltanut yhdenmukaistettuun menettelyyn perustuneita myyntiehtojaan.

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn näytön perusteella, että kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden osallistuminen kilpailurikkomukseen on alkanut tukkuliikkeiden välisestä tapaamisesta 24.3.2004 ja kestänyt eri tukkuliikkeiden osalta seuraavasti:

Arwidson on esitetyn selvityksen perusteella palauttanut Osaset-kauppiaiden myyntiehdot ennalleen 7.4.2004, jolloin sen on katsottava irtautuneen edellä kuvatusta yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Näin ollen se on osallistunut kysymyksessä olevaan kilpailurikkomukseen 24.3.2004–7.4.2004.

HL Group puolestaan on esitetyn selvityksen perusteella tehnyt Osaset Oy:n kanssa puitesopimuksen 26.5.2004, minkä jälkeen sen ei ole näytetty soveltaneen 1.4.2004 toimeenpanemiaan Osaset-kauppiaiden ostoehtojen muutoksia. Näin ollen se on osallistunut kysymyksessä olevaan kilpailurikkomukseen 24.3.2004–26.5.2004.

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että Osaset-ketjuun kohdistuneen boikotin voidaan katsoa toimineen tehokkaasti siihen asti, kun mukana on ollut kolme suurinta tukkuliikettä Kaha, Koivunen ja Örum. Kilpailuvirasto on katsonut, että kilpailunrajoitus on Örumin osalta jatkunut 30.6.2005 asti, jolloin se viimeistään on alkanut soveltaa uutta alennusjärjestelmäänsä Osaset-kauppiaisiin. Kilpailuvirasto on rajannut kilpailunrajoituksen tutkinnan ajanjaksoon 23.3.2004–30.6.2005 ja katsonut myös Kahan ja Koivusen osallistuneen kilpailua rajoittavaan menettelyyn koko tämän ajanjakson.

Örum on lausunut, että väitetyn kilpailunrajoituksen keston sitominen 1.4.2004 käyttöön otettujen ehtomuutosten soveltamisaikaan ei ole perusteltua. Örum on ollut kertomansa mukaan koko ajan valmis neuvottelemaan ehtojen parantamisesta. Uusien sopimusten syntymättä jääminen on johtunut Osaset-kauppiaista eikä Örumista. Olennaisempaa on Örumin mukaan se, milloin se on alkanut neuvotella uuden hinnoittelumallin mukaisia sopimuksia, kuin se, milloin se on päässyt sopimukseen uusista alennusehdoista kaikkien asiakkaidensa kanssa. Örum on esittänyt kirjallisia todisteita siitä, että ensimmäiset kirjalliset vuosisopimukset uuteen Osaset-ketjuun liittyneiden kauppiaiden kanssa on tehty tammikuussa 2005.

Örumin esittämästä selvityksestä sen ja Osaset-kauppiaiden välisistä vuoden 2005 alussa käyttöönotettuun alennusmatriisiin perustuvista vuosisopimuksista vuodelle 2005 ilmenee, että suurin osa kyseisistä sopimuksista on solmittu maaliskuun 2005 alkuun mennessä. Örum on selvityksensä perusteella ehdottanut myös Osaset Oy:lle kaupankäyntineuvotteluille ajankohtaa vastatessaan Osaset Oy:n 19.1.2005 esittämään neuvottelupyyntöön. Esitetyn selvityksen mukaan neuvottelut eivät kuitenkaan olleet Örumista riippumattomista syistä toteutuneet. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt näyttöä siitä, että Örum olisi maaliskuun alun 2005 jälkeen soveltanut 1.4.2004 käyttöön ottamiaan ehtomuutoksia. Näin ollen Örumin 24.3.2004 alkaneen osallistumisen kilpailurikkomukseen on katsottava päättyneen maaliskuun 2005 alussa.

Kaha on lausunut, että se on osoittanut olleensa halukas neuvottelemaan yksittäisten sille merkittävien Osaset-kauppiaiden kanssa heti 1.4.2004 toimeenpanemiensa ehtomuutosten jälkeen ja ettei se ole kieltäytynyt neuvottelemasta muidenkaan Osaset-kauppiaiden kanssa. Kaha on kahden markkinaoikeudessa kuullun todistajan kertomukseen viitaten todennut, että ensimmäinen tuoteostoja koskevaan neuvotteluun pyrkivä asiakaskäynti on ollut 2.4.2004 ja että puhelimitse ensimmäiset neuvottelut on käyty 1.4.2004 tai 2.4.2004. Lisäksi Kaha on kahteen todistajankertomukseen viitaten todennut, että se on myös solminut vuosisopimuksia vuodelle 2005.

Markkinaoikeus katsoo, ettei Kahan viittaamia tuloksettomia ostoehtoneuvotteluja eikä kahta vaille tarkempaa selvitystä jäänyttä vuosisopimusta voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että Kaha olisi lopettanut kilpailevien tukkuliikkeiden väliseen yhdenmukaistettuun menettelyyn perustuneiden ja 1.4.2004 toimeenpanemiensa alennusleikkausten soveltamisen. Näin ollen Kahan on katsottava osallistuneen kysymyksessä olevaan kilpailunrajoitukseen 24.3.2004 alkaen Kilpailuviraston esityksen kattaman ajanjakson loppuun eli 30.6.2005 asti.

Koivunen on lausunut, ettei kilpailurikkomuksen kestoa voida perustella Kilpailuviraston esittämin tavoin. Koivusen mukaan on osoitettu, että neuvotteluihin on pyritty aktiivisesti ja että yhtiö on ollut valmis uuden tilanteen mukaan neuvoteltaville ehdoille perustuvaan kauppaan jo paljon ennen kuin lopullisiin sopimuksiin on päästy.

Markkinaoikeus toteaa, ettei Koivunen ole oman selvityksensäkään mukaan lopettanut kilpailevien tukkuliikkeiden väliseen yhdenmukaistettuun menettelyyn perustuneiden ja 1.4.2004 toimeenpanemiensa ehtomuutosten soveltamista ainakaan vielä 30.6.2005 mennessä. Näin ollen Koivusen on katsottava osallistuneen kysymyksessä olevaan kilpailunrajoitukseen 24.3.2004 alkaen Kilpailuviraston esityksen kattaman ajanjakson loppuun eli 30.6.2005 asti.

Seuraamusmaksua koskeva arviointi

HL Group Oy:n on edellä todettu rikkoneen kilpailunrajoituslakia ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklaa 24.3.2004 alkaen 26.5.2004 asti, Örum Oy Ab:n 24.3.2004 alkaen maaliskuun alkuun 2005 asti sekä Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n 24.3.2004 alkaen 30.6.2005 asti.

Seuraamusmaksun määräämiseen liittyvistä kilpailunrajoituslain säännöksistä

Kilpailunrajoituslain seuraamusmaksua koskevaa säännöstä on muutettu 1.5.2004 alkaen (318/2004).

Kilpailunrajoituslain 30.4.2004 asti voimassa olleen 8 §:n 1 momentin (480/1992) mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4–7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 12) on lain 8 §:n 1 momentin säännöksestä todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentissa (480/1992) on puolestaan säädetty, että seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta (840,94 euroa) neljään miljoonaan markkaan (672.751,70 euroa). Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Edellä mainituissa kilpailunrajoituslain esitöissä on todettu, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu syy normaaliasteikon ylittävän maksun määräämiseen voisi olla esimerkiksi ilmeinen kilpailunrajoituksen laaja-alaisuus tai jatkuva toistaminen taikka erityinen vahingollisuus muulle elinkeinotoiminnalle. Seuraamusmaksun määrän tulisi myös ylittää kilpailunrajoituksella mahdollisesti saavutettu hyöty.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin (480/1992) edellä mainittuja säännöksiä on 1.5.2004 alkaen muutettu siten, että tuolloin voimaan tulleen 7 §:n 1 momentin (318/2004) mukaan seuraamusmaksu määrätään lain 4 tai 6 §:n (318/2004) tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännösten rikkomisesta.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin (480/1992) säännöstä puolestaan on muutettu siten, että kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin (318/2004) mukaan maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 11/2004 vp s. 35) on tältä osin todettu, että voimassa olleen lain mukaisesta kaksiportaisesta määrän sääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi samaan tapaan kuin EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksenkin osalta. Muutoksella on ollut tarkoitus yhdenmukaistaa kansallista sanktiotasoa EY-sääntelyn kanssa.

Seuraamusmaksun määrääminen

HL Group Oy, Oy Kaha Ab, Koivunen Oy ja Örum Oy Ab ovat edellä todetulla tavalla ja ajalla rikkoneet kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja 4 §:n (318/2004) sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Kyseinen kilpailunrajoitus on kokonaisuutena kestänyt yli vuoden ja kattanut alueellisesti koko Suomen.

Kysymyksessä olevaan kilpailunrajoitukseen osallistuneiden yritysten menettelyä ei ottaen huomioon menettelyn ajallinen kesto ja alueellinen ulottuvuus ole pidettävä vähäisenä, eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

Seuraamusmaksua määrätessään markkinaoikeus on ottanut huomioon kilpailunrajoituslain seuraamusmaksun määräämistä koskevien säännösten muutoksen 1.5.2004 alkaen. Markkinaoikeus on kuitenkin soveltanut kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin (480/1992) säännöstä niin sanotusta normaaliasteikosta ja sen ylittämisen perusteista määrätessään kullekin tukkuliikkeelle menettelystään seuraamusmaksua. Seuraamusmaksuharkinnassa on kilpailunrajoituslain 7 §:n (318/2004) nojalla otettu huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan rikkominen 1.5.2004 alkaen.

Kilpailijoiden välinen hintayhteistyö on luonteeltaan kaikkein vakavimpia kilpailurikkomuksia. Se on jo lähtökohtaisesti erittäin haitallinen järjestely, joka antaa siihen osallisille yrityksille mahdollisuuden soveltaa asiakkaiden kannalta epäedullista hinnoittelua ja siten nostaa tuotteesta tai palvelusta maksettavaa hintaa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa viisi merkittävää autovaraosa- ja -tarvikemarkkinoilla toimivaa tukkuliikettä on osallistunut edellä todettuun kilpailunrajoitukseen, joka on kattanut koko Suomen.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa arviotaan kilpailunrajoituksen vahingollisista vaikutuksista.

Seuraamusmaksun määräämistä koskevassa oikeuskäytännössä huomiota on menettelyn keston ja laajuuden sekä sen moitittavuuden ja vahingollisuuden ohella kiinnitetty myös kilpailunrajoitukseen syyllistyneiden yritysten liikevaihtoon.

Markkinaoikeus on seuraamusmaksun määrää harkitessaan ottanut kunkin elinkeinonharjoittajan osalta huomioon sen kotimaan vapaan varaosakaupan liikevaihdon yhtiön viimeisenä kilpailurikkomukseen osallistumisen vuotena.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteltua ylittää kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentissa (480/1992) säädettyä seuraamusmaksun niin sanottua normaaliasteikkoa.

HL Group Oy

HL Groupin kokonaisliikevaihto vuonna 2007 on ollut noin 35,8 miljoonaa euroa sekä autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukaupan liikevaihto vuonna 2004 noin 13,3 miljoonaa euroa.

HL Group on osallistunut kilpailunrajoitukseen noin kahden kuukauden ajan.

Tässä lausutun ja edellä seuraamusmaksun määräämisestä yleisesti esitetyn huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee HL Groupille määrättävän seuraamusmaksun määräksi 100.000 euroa.

Oy Kaha Ab

Kaha-konsernin kokonaisliikevaihto vuonna 2007 on ollut noin 71,2 miljoonaa euroa sekä vapaan autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukaupan liikevaihto vuonna 2005 noin 20 miljoonaa euroa.

Kaha on osallistunut kilpailunrajoitukseen noin 15 kuukauden ajan.

Tässä lausutun ja edellä seuraamusmaksun määräämisestä yleisesti esitetyn huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee Kahalle määrättävän seuraamusmaksun määräksi 250.000 euroa.

Koivunen Oy

Koivunen-konsernin kokonaisliikevaihto vuonna 2007 on ollut noin 119,3 miljoonaa euroa. Koivusen myynnit vuonna 2005 ovat olleet noin 77,9 miljoonaa euroa, josta määrästä henkilöajoneuvojen varaosien ja lisävarusteiden myynnit ovat olleet noin 50–60 prosenttia.

Koivunen on osallistunut kilpailunrajoitukseen noin 15 kuukauden ajan.

Tässä lausutun ja edellä seuraamusmaksun määräämisestä yleisesti esitetyn huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee Koivuselle määrättävän seuraamusmaksun määräksi 500.000 euroa.

Örum Oy Ab

Örum-konsernin kokonaisliikevaihto vuonna 2007 on ollut noin 55–60 miljoonaa euroa ja varaosien tukkukauppaan liittyvä liikevaihto vuonna 2005 noin 15–25 miljoonaa euroa.

Örum on osallistunut kilpailunrajoitukseen vajaan vuoden ajan.

Tässä lausutun ja edellä seuraamusmaksun määräämisestä yleisesti esitetyn huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee Örumille määrättävän seuraamusmaksun määräksi 180.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Asiassa esitetyt vaatimukset, pääasian osalta annettava ratkaisu sekä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 3 momentissa säädetty huomioon ottaen Kilpailuvirasto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettava ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen HL Group Oy, Oy Kaha Ab, Koivunen Oy ja Örum Oy Ab saavat vastaavasti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oy Arwidson Ab:lle on 15.4.2008 toimitettu tiedoksi Kahan asian kirjallisessa valmistelussa esittämä vaatimus seuraamusmaksun määräämiseksi Arwidsonille. Asian valmistelevassa suullisessa käsittelyssä 28.4.2008 Arwidson on ilmoittanut vastaavansa tähän vaatimukseen ja vaativansa oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Tämän jälkeen Kaha on kirjelmässään 29.4.2008 täsmentänyt vaativansa sen päätöksen kumoamista, jolla Kilpailuvirasto on ilmoittanut, ettei se tee Arwidsonin osalta markkinaoikeudelle esitystä seuraamusmaksun määräämiseksi. Tämä vaatimus on toimitettu Arwidsonille tiedoksi 30.4.2008. Arwidson on toimittanut markkinaoikeudelle 13.6.2008 kirjallisen vastauksensa sanottuun vaatimukseen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Arwidsonille on aiheutunut tämän vastauksen antamisesta kuluja. Kahan esittämät vaatimukset ja asiassa tältä osin annettava ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Oy Arwidson Ab joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Oy Kaha Ab on tämän vuoksi velvoitettava korvaamaan Oy Arwidson Ab:lle Kahan vaatimukseen vastaamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää tutkimatta Oy Kaha Ab:n vaatimuksen Kilpailuviraston 6.7.2006 kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemän päätöksen Dnro 338/61/04 kumoamisesta.

Markkinaoikeus määrää

– HL Group Oy:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 100.000 euroa,

– Oy Kaha Ab:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 250.000 euroa,

– Koivunen Oy:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 500.000 euroa, sekä

– Örum Oy Ab:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 180.000 euroa.

Markkinaoikeus velvoittaa Oy Kaha Ab:n korvaamaan Oy Arwidson Ab:n oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla. Korvaukselle on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Markkinaoikeus hylkää muut esitetyt vaatimukset sekä Kilpailuviraston, HL Group Oy:n, Oy Kaha Ab:n, Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta

huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Puheenjohtaja

Maarit Lindroos

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Maarit Lindroos, Tommi Vuorialho ja Jaakko Ritvala (eri mieltä) sekä asiantuntijajäsenet Janne Holopainen (eri mieltä) ja Juha Kurkinen (eri mieltä).

Asiassa on äänestetty. Eriävät mielipiteet ovat päätöksen liitteenä.

LIITE

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT

Asiantuntijajäsen Kurkinen:

Olen markkinaoikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että markkinaoikeus jättää tutkimatta Oy Kaha Ab:n vaatimuksen Kilpailuviraston 6.7.2006 kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemän päätöksen Dnro 338/61/04 kumoamisesta. Edelleen olen samaa mieltä markkinaoikeuden enemmistön kanssa siitä, että markkinaoikeus hylkää muut esitetyt vaatimukset sekä HL Group Oy:n, Oy Kaha Ab:n, Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Hylkään Kilpailuviraston vaatimukset seuraamusmaksujen määräämisestä HL Group Oy:lle, Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle sekä Örum Oy Ab:lle samoin kuin Kilpailuviraston ja Oy Arwidson Ab:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan Kilpailuviraston oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksesta enemmistön ratkaisun pohjalta ilmoitan olevani Kilpailuviraston oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut

Markkinoista

Vertailukelpoisia ja luotettavia tietoja autovaraosien ja -tarvikkeiden markkinoiden koosta on Suomessa vaikea saada. Esitetyt arviot vaihtelevat sen mukaan, mitä tuotteita missäkin tilastossa on laskettu mukaan. Merkitystä on esimerkiksi sillä, lasketaanko lukuihin varaosien lisäksi lisävarusteet, akut tai renkaat. Mikäli huomioon otetaan tuotteet, joita Osaset- ja muut varaosaliikkeet tarjoavat eli lähinnä kevyen ajoneuvokaluston varaosat, tarvikkeet ja lisävarusteet, tukkumarkkinoiden kokonaisarvon vuonna 2004 voidaan eri lähteistä saatujen tietojen perusteella arvioida olleen noin 800 miljoonaa euroa. Tästä riippumaton varaosakauppa muodostaa noin 40–45 prosenttia ja merkkivaraosakauppa 55–60 prosenttia. Osaset-liikkeiden osuus 800 miljoonan euron suuruisista autovaraosa- ja tarvikemarkkinoista alkuvuonna 2004 oli ollut noin viisi prosenttia.

Kyseessä olevien viiden tukkuliikkeen yhteenlaskettu markkinaosuus autovaraosien ja -tarvikkeiden kokonaistukkumarkkinoista on vuonna 2004 ollut noin 25 prosenttia.

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että sekä tavarantoimittajien että asiakkaiden/asiakasketjujen osalta markkina on melko hajautunut.

Oikeuskäytännöstä

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että pelkästään yksittäisen yrityksen ilmianto tapaamisen tarkoituksesta ilman vakuuttavia asiakirjatodisteita ei riitä näytöksi osallisuudesta kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn. Tätä periaatetta tulee noudattaa myös Suomen oikeuskäytännössä. Vakuuttavaksi asiakirjanäytöksi ei voida katsoa alemman organisaatiotason muutamaa sähköpostiviestiä, joiden lähettäjiä ja vastaanottajia Kilpailuvirasto olisi hyvin voinut kutsua todistajiksi tässä asiassa markkinaoikeuteen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kilpailijoiden välinen tapaaminen, jossa on keskusteltu alennuksista, ja jonka tapaamisen jälkeen kyseessä olevien kilpailijoiden markkinakäyttäytyminen on samansuuntaista, ei vielä itsessään ole oikeudellisesti riittävää näyttöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisesta yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Mikäli markkinakäyttäytymisen samansuuntaisuudelle pystytään osoittamaan muu todennäköinen selitys, kilpailuviranomainen ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa, eikä se voi perustellusti todeta kilpailulainsäädännön rikkomista.

Näyttö ja sen arviointi

Markkinaoikeuden päätöksen tulee perustua 24.3.2004 olemassa oleviin tosiasioihin eikä mahdollisiin olettamuksiin siitä, mitä osapuolen on mahdollisesti pitänyt ymmärtää, vaikka toinen osapuoli toisin väittääkin.

Kilpailuvirasto ei ole myöskään näyttänyt, että tukkuliikkeiden välillä tapaamisen 24.3.2004 jälkeenkään olisi ollut kilpailuoikeuden vastaisia yhteydenottoja.

Osaset Oy:n hallituksen lähettämän viestin ja Atoy Oy:n lähettämän tiedotteen mukaan

– Osaset Oy ja Atoy Oy ovat tehneet sopimuksen (jäljempänä ’Atoy -sopimus’) strategisesta kumppanuudesta,
– Osaset-liikkeet tulevat sopimuksen mukaisesti keskittämään ostonsa Atoy Oy:lle,
– yhtiöt yhdistävät autokorjaamokonseptinsa ja Osaset tulee mukaan eurooppalaisen Autofit-korjaamokonseptin lanseeraamiseen Suomessa,
– Osaset-ketjun operatiivinen toiminta tulee muuttumaan niin, että sen organisaatio siirtyy Atoy Oy:n palvelukseen,
– Atoy Oy vastaa Osasetin ketjupalveluiden tuottamisesta ja markkinoinnista, ja
– Osaset Oy:n toimivaa johtoa edustaa jatkossa Osaset Oy:n hallitus.

Ilmoitusten mukaisesti Osaset-ketju ei käytännössä 1.4.2004 lukien ollut enää ns. riippumattoman varaosakaupan piirissä. Ilmoitusten mukaisesti Osaset-liikkeet eivät jatkossa ostaisi tavaroita muilta kuin Atoy Oy:ltä. Sillä seikalla, että osittain huomattavastikin myöhemmin ilmoitukset osoittautuivat käytännössä paikkansapitämättömiksi, ei ole merkitystä arvioitaessa tilannetta 24.3.2004. Asioiden oikean laidan selviäminen oli myös tehokkaasti estetty Atoy-sopimukseen sisältyvällä voimakkaasti sanktioidulla salassapitoehdolla, minkä johdosta edes markkinaoikeudella yli neljä vuotta myöhemmin ei päätöstään varten ollut käytettävissään ao. sopimusta tai edes tietoa sen sisältämistä ehdoista. Sopimuksen sisällöstä olisi mahdollisesti saanut tukea sille, että Osaset-kauppiailla olisi ollut mahdollista ostaa tuotteita jopa entisessä laajuudessa muilta varaosakauppiailta, mutta koska sitä ei ole esitetty, katson esittämättä jättämisen tukevan vahvasti sitä käsitystä, että Osaset-liikkeillä ei lähtökohtaisesti ollut mahdollista ostaa muutoin kuin satunnaisesti tuotteita muilta kuin Atoy Oy:ltä.

Osaset Oy:n lainopillinen asiamies on Kahalle, Koivuselle ja Örumille lähettämissään, 26.3.2004 päivätyissä kirjeissä (Kilpailuviraston esityksen liite 29) ilmoittanut: ”– – Tukkukauppiaiden viestit perustuvat ilmeiseen väärinkäsitykseen, jonka Osaset Oy näin haluaa oikaista. Osaset-ketjun tiiviimpi yhteistyö Atoy Oy:n kanssa ei suinkaan tarkoita sitä, etteivät Osaset-kauppiaat jatkossakin voisi hankkia tavaraa myös muista hankintalähteistä. Yhteistyöllä Osaset Oy hakee kauppiailleen mahdollisimman edullisia ostoehtoja, mikä tavoite ei suinkaan automaattisesti sulje pois muita hankintalähteitä sikäli kuin ne ovat kilpailukykyisiä. – – ” Ilmoitus ei ole tullut Osaset Oy:n johdolta vaan Osaset Oy:n käyttämältä juristilta ja se on tullut tukkuliikkeiden kirjeiden lähettämisen jälkeen. Kirjeestä ei myöskään ilmene, että ostot muilta tukkuliikkeiltä jatkuisivat ennallaan. Teksti päinvastoin ilmaisuineen ’ei suinkaan automaattisesti sulje pois muita hankintalähteitä sikäli kuin ne ovat kilpailukykyisiä’ käytännössä ilmaisee saman asian kuin mitä tukkuliikkeillä oli jo tiedossa: kannattava kaupankäynti satunnaisostoja tekevän varaosaliikkeen kanssa on käytännössä mahdotonta, kun kilpailijana on toimittaja, jolle ao. varaosaliike on keskittänyt ostonsa. Tähän ilmeiseen tosiasiaan perustuvat myös kaupankäynnin ennakoituihin volyymeihin perustuvat alennustaulukot, joita tässäkin tapauksessa on liiketaloudellisesti järkevästi selitettävillä perusteilla sovellettu. Markkinaoikeuden enemmistö ei ole ottanut tätä huomioon päätöksessään ollenkaan, vaikka asiakkaana olevan varaosaliikkeen kaupankäynnin edellytyksiin ja kannattavuuteen osataan ottaa kantaa.

Vastaajina olevilla yhtiöillä oli Osaset Oy:n ja Osaset-liikkeiden kanssa vuosisopimusten lisäksi tavarantoimitus- ja markkinointisopimuksia, joiden ehdot oli suhteutettu liiketaloudellisesti arvioihin merkittävää kokoluokkaa oleviin ostoihin.

Tavarantoimitussopimukset, jotka olivat lähinnä toimittajan yksipuolisia sitoumuksia tietyistä alennusprosenteista, oli tehty pääsääntöisesti suoraan Osaset-kauppiaiden kanssa, kun taas markkinointisopimukset, jotka sisälsivät huomattavia markkinointimaksuja, oli tehty Osaset Oy:n kanssa.

Em. Atoy-sopimukseen väitetyiksi sisällytetyillä ehdoilla Osaset-liikkeet keskittivät ostonsa Atoy Oy:lle ja Atoy Oy vastasi Osasetin ketjupalveluiden tuottamisesta ja markkinoinnista. Näin ollen vastaajien saamien viestien ja tiedotteiden tosiasiallinen sisältö oli se, että Osaset Oy ja Osaset-liikkeet eivät jatkossa tule noudattamaan sen paremmin tavarantoimitussopimusten kuin markkinointisopimusten ehtoja.

Markkinaoikeuden enemmistö on katsonut, että vastaajien edustajien tapaamisessa 24.3.2004 olisi keskusteltu Osaset Oy:n hallituksen 23.3.2004 lähettämän ilmoituksen vaikutuksista kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden liiketoimintaan ja jossa kahden tapaamiseen osallistuneen tukkuliikkeen Kahan ja Koivusen edustajat ovat kertoneet muille tulevista toimenpiteistään markkinoilla eli aikomuksestaan irtisanoa edustamansa yhtiön ja Osaset Oy:n välillä ollut markkinointisopimus sekä merkittävästi leikata Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia. Näitä toimenpiteitä on tapaamisessa pidetty oikeansuuntaisina kysymyksessä olevassa tilanteessa eikä kukaan tapaamiseen osallistuneista ole tuolloin ilmoittanut, ettei ole samaa mieltä tai ettei itse aio ryhtyä vastaaviin toimiin. Muiden tapaamisessa läsnä olleiden tukkuliikkeiden Arwidsonin, HL Groupin ja Örumin edustajien ei toisaalta ole näytetty nimenomaisesti ilmoittaneen omista tulevista toimenpiteistään eikä nimenomaisesti hyväksyneen tapaamisessa kerrottuja toimenpiteitä. Tapaamiseen osallistuneet yritykset ovat kuitenkin siinä vastaanottaneet tietoa läsnä olleiden kilpailijoidensa tulevista toimenpiteistä ja näin hyväksyneet kilpailijoidensa suunnitelmien ilmaisemisen. Olemalla vastustamatta sanottuja toimenpiteitä ne ovat lisäksi markkinaoikeuden enemmistön mukaan antaneet kilpailijoilleen vaikutelman, että ne ottaisivat tiedon huomioon omassa markkinakäyttäytymisessään. Örumin edustaja on tapaamisessa asiassa esitetyn mukaan mahdollisesti todennut, ettei asiasta saa sopia ja että jokainen yritys tekee omat ratkaisunsa.

Katson, että nämä perusteet osaltaan osoittavat, että vastaajat pyrkivät tapaamisessaan löytämään vahvistuksen jo tekemilleen päätelmille siitä, että Osaset Oy ja Osaset-liikkeet ovat tosiasiallisesti purkaneet tavarantoimitussopimukset ja markkinointisopimukset. Muita vaihtoehtoisia päätelmiä ei löytynyt. Ostoehtojen muuttaminen perustellusta syystä ei ole kilpailulainsäädännön vastaista ja tässä tapauksessa muuttaminen tarkoitti sitä, että ne tarkistettiin vastaamaan tosiasialliseksi uudeksi kaupankäynnin volyymiksi käsitettyä tilannetta.

On täysin tarpeetonta ja perusteetonta spekuloida sillä, pystyykö yksi tukkuliike toimittamaan tavarat yhdelle kuitenkin suhteellisen pientä markkinaosuutta edustavalle ketjulle, koska tästä asiasta oli sekä ketjun yhteisorganisaatiolta että tavaroita toimittavalta tukkuliikkeeltä selkeäsanainen ilmoitus, mitä vielä 24.3.2004 vahvisti osaltaan se, että aikaisemmin muiden tukkuliikkeiden suuntaan toimineet tietoliikenneyhteydet oli katkaistu ja Osaset-ketju oli siirtynyt Atoy Oy:n tietoliikenneverkkoon. Vaikka asialla ei arvioinnin kannalta ole merkitystä päätöksen perustuessa tosiasioihin, yleisesti oli myös tiedossa se, että Atoy Oy kuului laajempaan eurooppalaiseen ketjuun, jolla ilmeisesti olisi ollut halutessaan toimittaa Osaset-ketjun tarvitsemat tavarat Suomeen.

Lisäksi asiassa on näytetty, että useiden vastaajien toimesta päätös reagoinnista oli tehty jo ennen 24.3.2004 kokousta ja viesti tästä oli lähetetty tai ainakin yritetty lähettää jo ennen ao. kokousta.

Olen markkinaoikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että kyseessä olevat tukkuliikkeet olisivat tapaamisessa 24.3.2004 nimenomaisesti sopineet tai ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla.

Olen markkinaoikeuden enemmistön kanssa eri mieltä siitä, että osallistumalla tapaamiseen 24.3.2004 sekä katsomalla tämän jälkeen Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointisopimuksen päättyneeksi ja huonontaessaan merkittävästi Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen Arwidson, HL Group, Kaha, Koivunen ja Örum ovat kukin osallistuneet kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan.

Markkinointisopimus päättyi käytännössä jo Osaset Oy:n hallituksen ilmoituksella 23.3.2004 ja Osaset Oy:n hallituksen ilmoitus 23.3.2004 ja Atoy Oy:n tiedote 24.3.2004 merkitsivät käytännössä sitä, että Osaset-ketjuun jatkossa kuuluvat liikkeet olivat vastaajien kannalta enintään ns. satunnaisasiakkaita, joihin sovellettiin alalla yleisesti tunnetusti merkittävästi pienempiä alennuksia. Hyvään yleiseen ja sopimusoikeudelliseen käyttäytymiseen kuitenkin kuulunee, että asia vielä vahvistetaan toiselle osapuolelle, vaikka ao. ehtoja olisi voinut sopimusoikeudellisesti soveltaa ilman tällaista ilmoitustakin. On myös erityisesti huomattava, että tukkuliikkeiden soveltamat alennuskäytännöt eivät olleet samoja vaan kullakin liikkeellä oli oma satunnaisasiakkaita koskeva käytäntö.

Mikäli vanhat ehdot olisi säilytetty ennallaan eli markkinointimaksuja olisi suoritettu Atoy Oy:lle Osaset-ketjun vetäjänä ja alennukset olisivat säilyneet merkittävän asiakkaan alennuksina siitä huolimatta, että Atoy Oy:n Osaset-ketjun liikkeet olisivat olleet ns. satunnaisasiakkaita, arvioni tapaamisen 24.3.2004 sisällöstä olisi saattanut olla erilainen. Tietoisesti mitä ilmeisimmin tappiollisen kaupan tekeminen usean tukkuliikkeen toimesta ja kilpailevan tukkuliikkeen varaosaliikeketjun tukeminen markkinointimaksuin usean kilpailevan tukkuliikkeen toimesta olisi tuskin ollut järkevästi perusteltavissa. Oleellista asiassa on kuitenkin se, että Osaset-liikkeet ilmoittivat Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n ilmoituksella vastaisuudessa pidättäytyvänsä liikesuhteesta vastaajiin eikä päinvastoin.

Yllä mainittujen syiden takia en ole markkinaoikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että Atoy-Osaset-yhteistyö olisi toteutuessaan merkinnyt sitä, että nyt kysymyksessä olevat tukkuliikkeet olisivat joutuneet entistä kovemmin kilpailemaan siitä, kuka niistä olisi jatkossakin voinut toimittaa tavaroita Osaset-kauppiaille. En myöskään markkinaoikeuden enemmistön kanssa ole samaa mieltä siitä, että soveltamalla satunnaisasiakkaiksi itsensä ilmoittaneisiin asiakkaisiin satunnaisasiakkaisiin sovellettavia ehtoja vaikeutettaisiin Atoy-Osaset yhteistyötä. Alennusprosenttien pienentymisenhän päinvastoin olisi pitänyt antaa paremmat edellytykset Atoy-Osaset-yhteistyölle, koska ainoastaan Atoy Oy oli antamassa suuren asiakkaan alennusedut Osaset-kauppiaille.

Mitä tulee ehtojen tarkistumisajankohtaan 1.4.2004, ajankohta oli täysin looginen ja ymmärrettävä, koska Osaset-Atoy-yhteistyön alkamisajankohta henkilöstösiirtoineen oli juuri tuo päivä ja kuukauden vaihde tietotekniikan kannalta on myös ylivoimaisesti helpoimmin järjestettävissä.

Asiassa on myös huomioitava se nopeus ja tapa, jolla tavarantoimitussopimukset merkittävän asiakkaan alennuksineen palautuivat oleellisesti aikaisemmalle tasolleen Atoy Oy:n epäonnistuttua pyrkimyksessään toimia yksinomaisena tavarantoimittajana. Arwidson on esitetyn selvityksen perusteella palauttanut Osaset-kauppiaiden myyntiehdot ennalleen 7.4.2004. HL Group puolestaan on esitetyn selvityksen perusteella tehnyt Osaset Oy:n kanssa puitesopimuksen 26.5.2004.

Örum oli ollut koko ajan valmis ja pyrkinyt neuvottelemaan ehtojen parantamisesta. Ensimmäiset kirjalliset vuosisopimukset uuteen Osaset-ketjuun liittyneiden kauppiaiden kanssa oli tehty tammikuussa 2005, kun Örumin kannalta riittävä varmuus oleellisista ostomääristä oli saatu.

Kaha oli osoittanut olleensa halukas neuvottelemaan sille merkittävien yksittäisten Osaset-kauppiaiden kanssa heti 1.4.2004 jälkeen ja ettei se ollut kieltäytynyt neuvottelemasta muidenkaan Osaset-kauppiaiden kanssa. Ensimmäinen tuoteostoja koskevaan neuvotteluun pyrkivä asiakaskäynti oli ollut jo 2.4.2004 ja puhelimitse ensimmäiset neuvottelut oli käyty 1.4.2004 tai 2.4.2004. Lisäksi Kaha on todennut, että se oli myös solminut vuosisopimuksia vuodelle 2005. Kaha oli käynyt maaliskuun 2004 jälkeen neuvotteluja useiden eri uuden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa. Kaha oli solminut myös vuodelle 2005 vuosisopimuksia eräiden Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa. Osa Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneistä kauppiaista oli kyseisen yhteistyön alettua tehnyt Kahalta hankintoja tavanomaisia pienasiakkaita vastaavalla tavalla. Defa-tuotteita Kaha oli myynyt jatkuvasti lähes kaikille uuden Osaset-ketjun kauppiaille.

Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittymättä jättäneiden kauppiaiden kanssa Kaha oli jatkanut yhteistyötä entisin ehdoin. Nämä liikkeet olivat nimenomaisesti ilmoittaneet Kahalle jäävänsä kyseisen yhteistyön ulkopuolelle ja mikä oleellista, pysyttävänsä hankintavolyyminsä aiemmalla tasolla.

Koivusenkin osalta neuvotteluihin oli pyritty aktiivisesti ja oltu valmiita uuden tilanteen mukaan neuvoteltaville ehdoille perustuvaan kauppaan jo paljon ennen kuin lopullisiin sopimuksiin oli päästy.

Oleellista asiassa on, että kullakin vastaajalla oli ollut intressi siihen, että ao. vastaajan myöntämät alennukset ovat liiketaloudellisesti järkevässä suhteessa todellisiin ostomääriin.

Tukkuliikkeet olivat myös käytännössä reagoineet asiaan jatkossa eri tavoilla. Esimerkiksi Koivunen oli perustanut Osaset-kauppiailta menettämänsä liikevaihdon takaisin saamiseksi oman varaosaliikeketjunsa, Fixuksen.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Siitä huolimatta, että ainakin osa vastaajista oli ollut ennen 24.3.2004 tapaamista yhteydessä lainopillisiin avustajiinsa kokouksen kilpailuoikeudellisen laillisuuden varmistamiseksi ja pyrkivät noudattamaan saamiaan ohjeita, pidän kokouksen pitämistä tuolloin vallinneissa olosuhteissa harkitsemattomana ja että kokouksen pitäminen on ollut omiaan johtamaan kilpailuoikeudelliseen käsittelyyn siihen liittyvine oikeudenkäyntikuluineen. Tämän takia pidän kohtuuttomana Kilpailuviraston määräämistä korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut siitä huolimatta, että he tämän ratkaisun mukaisesti eivät olekaan syyllistyneet kilpailuoikeudellisesti kiellettyyn menettelyyn.

Asiassa annettava ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Kilpailuvirasto ja Oy Arwidson Ab pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Markkinaoikeustuomari Ritvala:

Olen asiassa annettavasta ratkaisusta muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta totean Kilpailuviraston oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen osalta seuraavan.

Kysymyksessä oleva asia koskee Kilpailuviraston esitystä seuraamusmaksun määräämiseksi kilpailunrajoituslaissa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletyn menettelyn perusteella. Kun otan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännöksen ja asiassa annettavan päätöksen lopputuloksen, katson olevan kohtuutonta, että Kilpailuvirasto saisi pitää oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa kokonaan vahinkonaan.

Kilpailuviraston esittämä oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus jakautuu yhtäältä Kilpailuviraston nimeämilleen todistajille maksamiin palkkioihin määrältään yhteensä 4.802,75 euroa ja toisaalta todistajien kertomusten puhtaaksikirjoitustyöstä aiheutuneisiin 1.982,15 euron kuluihin.

Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7–16 §:ssä säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin (1013/1993) mukaan oikeudenkäyntikulujen korvauksen on tullut täysimääräisesti vastata oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneita kustannuksia, mikäli ne kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi.

Hallituksen esityksessä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamisesta (HE 191/1993 vp) on edellä mainittuun oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin (1013/1993) säännökseen liittyen todettu, että kyseisessä säännöksessä säännellään se, minkälaiset kulut ovat korvattavia oikeudenkäyntikuluja eli sellaisia kuluja, joista voittanut asianosainen voi saada korvausta ja jotka hävinnyt asianosainen voi joutua vastapuolelleen korvaamaan. Säännöksen mukaan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee täysin vastata oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneita kustannuksia. Edellytyksenä on, että nämä kustannukset kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta aiheutuvia kustannuksia ovat esimerkiksi tarpeellisten asiakirjojen hankkimisesta, todistajien ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa tarkoitettujen asiantuntijoiden palkkioista sekä oikeudenkäyntimaksuista aiheutuneet kustannukset. Lisäksi kustannuksia voi aiheutua erilaisten todisteiden hankkimisesta, tarkastuksista, katselmuksista ja vahingon selvittämisestä.

Käsitykseni mukaan suullisessa käsittelyssä kuultujen todistajankertomusten puhtaaksikirjoitustyöstä Kilpailuvirastolle aiheutuneet kustannukset eivät ole olleet sellaisia oikeudenkäyntikuluja, jotka vastaajien olisi korvattava Kilpailuvirastolle. Päädyn siten hylkäämään Kilpailuviraston oikeudenkäyntikuluvaatimuksen siltä osin kuin se koskee puhtaaksikirjoitustyön kustannuksia.

Näillä perusteilla velvoitan hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla HL Group Oy:n, Oy Kaha Ab:n, Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kilpailuviraston oikeudenkäyntikulut 4.802,75 eurolla. Korvaukselle on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Asiantuntijajäsen Holopainen:

Olen samaa mieltä kuin markkinaoikeustuomari Ritvala.

Vakuudeksi

Maarit Lindroos

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 31.5.2012 taltionumero 1429.