11.2.2009

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Nokian kaupunki on pyytänyt 10.4.2007 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia asiantuntija-avusta kiinteistöyhtiön ja kahden kiinteistön myyntiprosessissa. Tarjouspyyntö on lähetetty neljälle elinkeinonharjoittajalle. Hankintayksikkö on saanut kolme tarjousta.

Nokian kaupunginhallitus on päätöksellään 14.5.2007 § 182 päättänyt valita Merasco Real Estate Ltd Oy:n tarjouksen.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut 200.000 euroa.

Hankintayksikkö on pannut hankintapäätöksen täytäntöön 9.8.2007 allekirjoittamalla hankintasopimuksen valitun tarjoajan kanssa.

HAKEMUS

Pirkanmaan Yritysvälitys Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön suorittamaan sille hyvitysmaksuna 94.000 euroa. Hakija on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Nokian kaupunginhallituksen hankintapäätöksen 14.5.2007 § 182 ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Hakija on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 2.835 eurolla.

Hankintayksikön saamista tarjouksista vain hakijan tarjouksessa hinta on ilmoitettu tarjouspyynnössä edellytetyllä tavalla kokonaishintana. Muiden tarjoajien tarjoukset olisi pitänyt hylätä tarjouspyynnön vastaisina, koska niissä hinta on ilmoitettu prosenttiperusteisena.

Hankintayksikkö on suorittanut tarjousten vertailun virheellisesti arviointiperusteen ”Kokonaispalkkio, jos kauppa toteutuu” osalta. Hankintayksikön olisi pitänyt käyttää pisteytyksen perusteena todennäköistä myyntihintaa tai myyntihintojen keskiarvoa. Hakijan tarjous on ollut nettokauppahinnalla laskettuna yli puolet halvempi kuin voittaneen tarjoajan tarjous, mutta silti piste-ero tarjousten välillä on ollut vain yksi piste. Pisteytyksen olisi pitänyt perustua laskentakaavaan ja pisteiden pyöristyksessä olisi pitänyt noudattaa pyöristyssääntöjä.

”Kokonaispalkkio, jos kauppa ei toteudu” -arviointiperusteen osalta hakija on saanut yhden pisteen ja voittanut tarjoaja kaksi pistettä. Pisteytys olisi tältäkin osin pitänyt suorittaa laskentamallia hyväksikäyttäen ja pyöristyssääntöjä noudattaen.

Voittanut tarjoaja, joka on pieni ja melko uusi yritys, on saanut referenssien osalta neljä pistettä ja hakija vain yhden pisteen, vaikka hakija on tarjouksessaan todennut käyttävänsä suuren kansainvälisen toimitilavälittäjän asiantuntemusta.

Hankintapäätökseen ei ole merkitty, onko tarjousten vertailussa käytetty hakijan tarjouksen osalta kokonaishintaa vai prosenttiperusteista hintaa. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, jos se on käyttänyt tarjousten vertailussa hakijan osalta kokonaishintaa ja muiden tarjoajien osalta prosenttiperusteista hintaa.

Hankintapäätöstä ei ole perusteltu. Hakija on tiedustellut hankintayksiköltä tarjousten pisteytyksen perusteena olevia laskentaperusteita ja laskentakaavaa saaden vastaukseksi, että ”Kriteeristö perustuu tarjouspyyntöön ja pisteytys niiden perusteella tehtyyn subjektiiviseen arvioon.”

VASTINE

Nokian kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja velvoittaa hakijan korvaamaan hankintayksikön arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkoineen.

Tarjouspyynnössä on pyydetty ilmoittamaan kokonaispalkkio, jonka on voinut ilmoittaa myös prosenttimääräisenä. Tarjousten vertailussa käytetyt arviointiperusteet on mainittu tarjouspyynnössä ja ne ovat objektiivisia. Tarjousten hintavertailu on suoritettu matemaattista vertailua käyttäen. Hankintayksikön käyttämä ”subjektiivinen arvio” -ilmaisu on viitannut referenssien pisteytykseen. Referenssejä ei voida arvioida matemaattista laskentakaavaa käyttäen, sillä arvioinnissa on otettava huomioon niiden laatu, määrä ja laajuus.

”Kokonaispalkkio, jos kauppa toteutuu” -arviointiperusteen pisteytyksessä hankintayksikkö on käyttänyt hakijan osalta kokonaishintaa ja muiden tarjoajien osalta prosenttiperusteista kokonaishintaa.

”Kokonaispalkkio, jos kauppa ei toteudu” -arviointiperusteen osalta hakija on esittänyt tarjouksessaan kaksi eri hintavaihtoehtoa. Hankintayksikkö ei ole huomioinut tarjousten vertailussa hakijan esittämää halvempaa hintavaihtoehtoa, koska hakija on asettanut tämän hinnan käytön osalta ehtoja, jotka eivät ole tarjouspyynnön mukaisia. Hankintayksikkö olisikin voinut tällä perusteella hylätä hakijan tarjouksen tarjouspyynnön vastaisena.

Voittanut tarjoaja on ainoana tarjoajana esittänyt tarjouksessaan referensseinään merkittävien aravarajoitteisten kiinteistöjen myyntiprosesseja. Tarjoajien tasapuolisen kohtelun vuoksi hankintayksikön on otettava tarjousten vertailussa huomioon vain sellaiset seikat, jotka ilmenevät tarjoajien tarjouksista. Sen sijaan julkisuudessa tai muuten yleisessä tiedossa olevia seikkoja ei voida ottaa huomioon.

VASTASELITYS

Hakija on esittänyt vastaselityksessään muun ohella, että tarjouspyynnössä mainittu arviointiperuste ”kokonaishinta, jos kauppa ei toteudu” ei ole ollut yksiselitteinen, joten hakija on esittänyt tarjouksessaan erilaisia vaihtoehtoja sille, miksi kauppa ei toteudu. Se, että hakija on näin menetellyt, ei tee sen tarjouksesta tarjouspyynnön vastaista.

LISÄKIRJELMÄT

Nokian kaupunki on todennut lisävastineessaan muun ohella, että hakija ja kolmas tarjoaja ovat toimittaneet hankintayksikölle arviointiprojektin pohjalta laskelman, jonka mukaan nyt kysymyksessä olevan kiinteistökannan nettokauppahinta olisi noin 14,9 miljoonaa euroa. Tarjouksista laadittu pisteytystaulukko on perustunut tähän arvioon.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sovellettavat säännökset

Hankintamenettely on aloitettu ennen 1.6.2007. Asiaan sovelletaan siten julkisista hankinnoista annetun lain 1505/1992 (jäljempänä hankintalaki) säännöksiä sellaisina kuin ne olivat julkisista hankinnoista annetun lain 348/2007 tullessa voimaan.

Hankintamenettely

Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon hankintalain 1 §:n 1 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaaminen. Hankintalain 6 §:n 3 momentin mukaan ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.

Tarjousten tarjouspyynnön mukaisuus

Hakija on esittänyt, että hankintayksikön saamista tarjouksista vain hakijan tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen, koska ainoastaan hakija on ilmoittanut hinnan kokonaishintana eikä prosenttiperusteisena.

Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankintayksikkö on velvollinen hylkäämään sisällöltään tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen silloin, kun tarjouksen puutteellisuus tai tarjouspyynnön vastaisuus vaarantaa tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun tarjousvertailussa.

Hankintayksikkö on pyytänyt 10.4.2007 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia asiantuntija-avusta kiinteistöyhtiön ja kahden kiinteistön myyntiprosessissa. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiksi ”kokonaispalkkio, jos kauppa toteutuu” 60 prosentin painoarvolla, ”kokonaispalkkio, jos kauppa ei toteudu” 20 prosentin painoarvolla ja ”tarjoajan referenssit merkittävien avararajoitteisten kiinteistöjen myyntiprosesseissa” 20 prosentin painoarvolla. Tarjouspyynnössä on lisäksi kokonaispalkkion osalta todettu, että ”Kokonaispalkkion tulee käsittää kaikki matka-, kopiointi- ym. kulut.”

Hakija on tarjouksessaan ilmoittanut tilanteissa, joissa kauppa toteutuu, hinnan sekä kiinteänä kokonaishintana että osin prosenttiperusteisena hintana. Voittanut tarjoaja ja kolmas tarjoaja ovat ilmoittaneet kokonaishinnan tilanteessa, jossa kauppa toteutuu, ainoastaan prosenttiperusteisena.

Hakija ja voittanut tarjoaja ovat ilmoittaneet tilanteessa, jossa kauppa ei toteudu, kiinteän kokonaishintana. Kolmas tarjoaja on todennut tarjouksessaan, että mikäli hankintayksikkö vetäytyy myyntiprosessista, niin palkkiota ei peritä.

Markkinaoikeus toteaa, ettei tarjouspyynnössä ei ole edellytetty, että kokonaispalkkio pitäisi ilmoittaa kiinteänä hintana. Tarjouspyynnössä on ainoastaan todettu, että kokonaispalkkion tulee sisältää kaikki matka-, kopiointi- ynnä muut kulut. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että kokonaispalkkion on voinut ilmoittaa sekä prosenttiperusteisesti kiinteistöjen myyntihintaan sidottuna että kiinteänä. Näin ollen hankintayksikkö ei ole menetellyt virheellisesti, kun se on ottanut kaikki saamansa tarjoukset mukaan tarjousten vertailuun.

Hankintayksikkö on esittänyt, että hakijan tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön mukainen, koska tarjouksessa on esitetty useita hintavaihtoehtoja tilanteessa, jossa kauppa ei toteudu.

Hakija on tarjouksessaan ilmoittanut hinnan tältä osin kolmella eri tavalla, joista kahdessa vaihtoehdossa hintana on ollut 94.000 euroa lisättynä arvonlisäverolla ja yhdessä 49.000 euroa lisättynä arvonlisäverolla. Hinnoittelu on eritelty sen perusteella, missä myyntiprosessin vaiheessa selviää, että kauppa ei toteudu.

Markkinaoikeus toteaa, että kaikki hakijan tarjouksessaan ilmoittamat vaihtoehdot ovat koskeneet erilaisia tilanteita, joissa kauppa ei toteudu. Tämän vuoksi ja ottaen lisäksi huomioon, että tarjouspyynnössä ei ole määritelty tarkemmin mitä tarkoitetaan sillä, että kauppa ei toteudu, markkinaoikeus katsoo, ettei hakijan tarjous ole ollut sillä tavoin tarjouspyynnön vastainen, että hankintayksikön olisi tullut se heti hylätä.

Tarjousten vertailu ja hankintapäätöksen perusteleminen

Hakija on esittänyt, että hankintayksikkö ei ole perustellut hankintapäätöstään hankintalain edellyttämällä tavalla. Hakija on vielä esittänyt, että tarjoukset eivät ole olleet hinnan osalta vertailukelpoisia keskenään ja että tarjousten vertailu on suoritettu virheellisesti.

Hankintalain 7 a §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden tai tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Säännöksen esitöissä (HE 237/2004 vp) on mainittu, että päätöksen tulisi sisältää olennaiset tiedot tarjouskilpailun ratkaisemisesta sekä siihen vaikuttaneista keskeisistä seikoista, joita ovat muun muassa tarjouksen valintaperusteet ja niiden soveltamistapa.

Hankintayksikön hankintapäätöksessä 14.5.2007 § 182 on todettu tarjousten vertailusta muun ohella seuraavaa. ”Vertailun perusteella parhaan tarjouksen teki Merasco Real Estate Ltd Oy, joka on mm. ollut ”vastuullisena ostajan neuvonantaja, kun UPM myi asuntokantansa (2000 asuntoa, joista 2/3 eri tavoin aravarajoitteisia) tänä keväänä.” Hankintapäätöksessä on edelleen todettu voittaneesta tarjouksesta, että ”Tarjouksen kokonaispalkkio on 0,5 prosenttia kaupan kokonaisarvosta (+ alv.), jos kauppa toteutuu. Mikäli kauppa ei toteudu, on asiantuntija tehtävästä maksettava kokonaispalkkio yhteensä 40.000 euroa + alv.” Hankintapäätöksessä on lisäksi viitattu sen liitteenä olleeseen tarjousten pisteytystaulukkoon. Taulukosta ovat ilmenneet kaikki kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteet, niiden painotus sekä enimmäispistemäärät. Lisäksi kyseiseen taulukkoon on kunkin tarjouksen osalta kirjattu tarjoukselle eri arviointiperusteiden osalta annetut pisteet sekä tarjouksen kokonaispistemäärä painotettuina pisteinä. Tarjoukset on pisteytetty kaikkien tarjouspyynnössä ilmoitettujen arviointiperusteiden osalta.

Hankintayksikkö ei edellä olevan perusteella ole toteuttanut tarjousvertailua julkisista hankinnoista annetuissa oikeusohjeissa edellytetyllä tavalla vertailemalla saatuja tarjouksia keskenään siten, että hankintapäätöksestä olisi ilmennyt, miten kutakin tarjouspyynnössä mainittua kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperustetta on sovellettu ja mihin tarjouksissa todettuihin eroihin voittaneen tarjoajan valinta on perustunut. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei hankintapäätöstä ole perusteltu hankintalain 7 a §:ssä edellytetyin tavoin. Hankintayksikkö on siten menetellyt tältä osin hankintasäännösten vastaisesti.

Hankintayksikkö on kuitenkin markkinaoikeudessa esittänyt selvityksen niistä seikoista, joihin suoritettu pisteytys ja hankintapäätös ovat perustuneet. Edellä todetusta hankintapäätöksen perustelujen puutteellisuudesta huolimatta markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön markkinaoikeudessa esittämän selvityksen ja saatujen tarjousten perusteella asiassa on selvitetty miten hankintayksikkö on suorittanut tarjousten vertailun kunkin arviointiperusteen osalta ja mihin tarjouksista ilmenneisiin eroavaisuuksiin annetut pisteet ovat perustuneet siten, että asiassa voidaan arvioida onko tarjousten vertailussa menetelty julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden mukaisesti.

Hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista tulee hyväksyä kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus edellyttää, että hankintayksikön tulee soveltaa etukäteen ilmoittamiaan arviointiperusteita kaikkiin tarjouksiin tasapuolisesti ja syrjimättä. Hankintapäätöksen tulee perustua kaikkiin ennalta ilmoitettuihin arviointiperusteisiin ja hankintapäätöksessä tulee perustella se, miten arviointiperusteita on sovellettu.

Hankintayksikkö on selvittänyt markkinaoikeudessa, että ”kokonaispalkkio, jos kauppa toteutuu” -arviointiperusteen pisteytyksessä on hakijan osalta käytetty tarjousten vertailuissa kokonaishintaa 144.000 euroa. Tähän hintaan on vielä lisätty arvonlisävero. Voittaneen tarjoajan osalta on käytetty kokonaishintaa, joka muodostuu 0,5 prosentin palkkiosta 41,3 miljoonan euron kokonaiskauppahinnasta. Voittaneen tarjoajan kokonaishinnaksi on siten muodostunut 206.500 euroa lisättynä arvonlisäverolla. Kolmannen tarjoajan osalta tarjousten vertailussa on vertailuhintana käytetty kahden prosentin palkkiota 41,3 miljoonan euron kauppahinnasta lisättynä viiden prosentilla palkkiolla kauppahinnan 13 miljoonan euron ylittävästä osuudesta, jolloin tarjoajan kokonaishinnaksi on muodostunut 826.00 euroa lisättynä arvonlisäverolla. Voittaneen tarjoajan hinta on ollut 1,43 -kertainen ja kolmannen tarjoajan hinta 5,74 -kertainen hakijan hintaan verrattuna. Hakija on saanut tarjousten vertailussa hinnan osalta täydet viisi pistettä. Voittaneen tarjoajan osalta tulos 1,43 on pyöristetty yhdeksi, jolloin sen pistemääräksi on muodostunut neljä pistettä. Kolmas tarjoaja on saanut puolestaan kaksi pistettä.

Markkinaoikeus toteaa, että hakijan tarjouksessa ensisijaisesti tarjottu arvonlisäveroton kokonaispalkkio on 144.000 euroa. Tarjouspyynnössä on kiinteistöjen arvojen osalta todettu, että ”Arvion mukaan kokonaisuuden myyntiarvo olisi yli 40 miljoonaa euroa, velattomana noin 13–15 miljoonaa euroa.” Kuten edellä on todettu, tarjouspyynnössä ei ole tarkemmin määritelty miten kokonaishinta on tullut ilmoittaa. Hankintapäätöstä tehtäessä hankintayksikkö on käyttänyt prosenttiperusteisten tarjousten osalta hinnan laskemisessa oletettua kauppahintaa 41,3 miljoonaa euroa. Kyseistä oletuskauppahintaa ei ole mainittu tarjouspyynnössä. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että asettaessaan prosenttiperusteisten tarjousten osalta tarjoushinnan laskennan perusteena olevan oletushinnan vasta tarjousten vertailussa hankintayksikkö on suorittanut tarjousten vertailun sellaisten seikkojen perusteella, jotka eivät ole olleet tarjoajien tiedossa näiden tehdessään tarjouksiaan. Hakijan tarjoama hinta on ollut kiinteä, eikä sitä ole sidottu tiettyyn kiinteistöjen myyntihintaan. Voittaneen tarjoajan lopullinen hinta on ollut riippuvainen kiinteistöjen kauppahinnasta ja kolmannen tarjoajan lopulliseen hintaan on vaikuttanut sekä kiinteistöjen myyntihinta että niiden velaton myyntihinta. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hinnat eivät ole olleet keskenään yhteismitallisia ja vertailukelpoisia, eikä hankintayksikön menettely ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista kohtelua.

Hankintayksikön selvityksen mukaan ”Kokonaispalkkio, jos kauppa ei toteudu” -arviointiperusteen osalta tarjouksia vertaillessaan hankintayksikkö ei ole huomioinut tarjousten vertailussa hakijan esittämää halvempaa hintavaihtoehtoa, koska se ei ole ollut tarjouspyynnön mukainen kokonaishinta. Tästä johtuen hakijan osalta on käytetty hintaa 94.000 euroa lisättynä arvonlisäverolla. Voittaneen tarjoajan hinta on ollut 40.000 euroa ja kolmas tarjoaja on ilmoittanut tarjouksessaan, ettei se veloita mitään, mikäli kauppa ei toteudu. Vertailussa kolmas tarjoaja on saanut täydet viisi pistettä, voittanut tarjoaja kaksi pistettä ja hakija yhden pisteen.

Markkinaoikeus toteaa, että hakijan tarjouksessaan esittämät vaihtoehdot ovat kaikki koskeneet tilanteita, joissa kauppa ei ole toteutunut. Kun hakijan hinta on ilmoitettu edellä mainituilla tavoilla, hankintayksikön on muiden tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi lähtökohtaisesti tullutkin tarjousten vertailussa ottaa huomioon hakijan esittämistä hintavaihtoehdoista kallein. Näin ollen hankintayksikkö ei ole menetellyt sanotulta osin tarjousten vertailussa virheellisesti. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on harkintavaltansa rajoissa voinut arvioida ”kokonaispalkkio, jos kauppa ei toteudu” -arviointiperustetta tekemällään tavalla. Asiassa ei ole ilmennyt, että hankintayksikkö olisi menetellyt hakijaa kohtaan syrjivästi tai muuten epätasapuolisesti antaessaan tarjousten vertailussa kyseessä olevan arviointiperusteen osalta hakijan tarjoukselle yhden pisteen.

Siltä osin, kuin hakija on esittänyt, että referenssien osalta tarjousten vertailu on suoritettu virheellisesti, markkinaoikeus toteaa, että hankintamenettely on kaksivaiheinen. Hankintayksikön on ensin tutkittava hankintalain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarjoajien kelpoisuutta osallistua tarjouskilpailuun ja vasta tämän jälkeen arvioitava hankintalain 7 §:n mukaisesti tarjousten paremmuutta eli suoritettava tarjousten vertailu niiden tarjoajien tekemien tarjousten kesken, joita ei ole kelpoisuusarvioinnissa suljettu pois tarjouskilpailusta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu (asia C-315/01, GAT, tuomio 19.6.2003, Kok. 2003, s. I-6351, 66 kohta), että luettelomaista referenssilistaa, josta ilmenee vain tarjoajan aikaisempien asiakkaiden nimet ja näiden lukumäärä, mutta ei muita täsmennyksiä näille asiakkaille suoritetuista toimituksista, ei voida käyttää tarjouksen valinnan perusteena, koska tällaisen luettelon avulla ei voida selvittää, mikä tarjouksista on hankintayksikölle taloudellisesti edullisin.

Edellä kerrotulla tavalla hankintayksikkö on ilmoittanut hankinnan kohteena ollutta aravarajoitteisten kiinteistöjen myyntiä koskevat referenssit tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteeksi ilman, että referenssien soveltamistapaa tai niiden osalta edellytettyjä tietoja olisi tarkemmin yksilöity. Hankintapäätöksen 14.5.2007 § 182 liitteenä olevasta tarjousten vertailutaulukosta ilmenee, että hankintayksikkö on myös soveltanut tarjouspyynnössä kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteeksi ilmoitettuja referenssejä ja antanut niille vertailussa 20 prosentin painoarvon. Hankintayksikkö on näin menetellessään toiminut hankintasäännösten vastaisesti.

Johtopäätös

Hankintayksikkö on edellä lausutun perusteella menetellyt hankintalain 9 §:ssä tarkoitetuin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti käyttäessään referenssejä tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteena, vertaillessaan edellä esitetyllä tavalla vertailukelvottomia tarjouksia keskenään ja perustelleessaan hankintapäätöksensä puutteellisesti. Asiassa tulee näin ollen harkittavaksi kysymys hankintalain 9 §:ssä säädetyn seuraamuksen määräämisestä.

Seuraamukset

Hankintalain 9 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa on säädetty markkinaoikeuden käytettävissä olevista ensisijaisista oikeusturvakeinoista, joita ovat hankintapäätöksen poistaminen, virheellisen menettelyn noudattamisen kieltäminen sekä velvoittaminen virheellisen menettelyn korjaamiseen.

Hankintalain 9 §:n 2 momentin mukaan hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi, jos pykälän 1 momentin 1–3 kohdassa määritellyt toimenpiteet saattaisivat aiheuttaa 10 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla haittaa tai jos hakemus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan hankintapäätös on pantu täytäntöön. Koska hankintapäätös on pantu täytäntöön hankintalain 9 §:n 1 momentin 1–3 kohtien mukaiset seuraamukset eivät enää voi tulla asiassa kysymykseen. Hankintalain 9 §:n 2 momentista johtuen ainoana seuraamuksena hankintayksikön edellä todetusta virheellisestä menettelystä voi siten tulla kyseeseen hyvitysmaksun määrääminen.

Hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintamenettely on edellä todetuin tavoin ollut virheellistä siltä osin, kun hankintayksikkö on vertaillut ”kokonaispalkkio, jos kauppa toteutuu” -arviointiperusteen osalta vertailukelvottomia hintoja keskenään. Lisäksi hankintayksikkö on käyttänyt tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnissa referenssitietoja, jotka liittyvät pikemminkin tarjoajien kelpoisuuden arviointiin kuin tarjousten vertailuun. Asiassa on siten jo hankintamenettelyn virheellisyyksien luonne huomioon ottaen näin jälkikäteen vaikea arvioida, millaiseksi virheettömästi toteutettu tarjousten vertailu olisi muodostunut. Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella todeta, että hakijalla olisi ollut hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämiselle ei siten ole edellytyksiä. Hakemus on näin ollen pääasian osalta hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa on johtunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hankintayksikön virheellisestä menettelystä, joten olisi kohtuutonta, että hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Tämän vuoksi hankintayksikkö on velvoitettava korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut, ja hankintayksikkö saa vastaavasti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Pirkanmaan Yritysvälitys Oy on arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Sen vuoksi vaadituista kuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen pääasian osalta.

Markkinaoikeus hylkää Nokian kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Nokian kaupungin korvaamaan Pirkanmaan Yritysvälitys Oy:n oikeudenkäyntikulut 2.323,77 eurolla.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola ja Ville Parkkari.