22.12.2009

KILPAILUVIRASTON ESITYS

Vaatimukset

Kilpailuvirasto on markkinaoikeuteen 27.8.2007 saapuneessa esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää Suomen Hiusyrittäjät ry:lle 33 000 euron seuraamusmaksun.

Perusteet

Tarkastelun kohteena oleva menettely

Suomen Hiusyrittäjät ry on vuosina 2000-2006 julkaissut jäsen- ja lehdistötiedotteita, joihin on sisältynyt kiellettyjä suosituksia parturi-kampaamohintojen korottamiseksi vuosittain määritetyllä prosentilla.

Suomen Hiusyrittäjät ry on menettelyllään rikkonut ajanjaksolla 3.4.2000-30.4.2004 kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslain) 6 §:ää (480/1992) ja ajanjaksolla 1.5.2004–2006 kilpailunrajoituslain 4 §:ää (318/2004).

Parturi-kampaamomarkkinoiden kokonaisarvosta Suomessa on olemassa toisistaan jonkin verran poikkeavia arvioita. Tilastokeskuksen liikevaihtotilaston mukaan alan liikevaihto oli vuonna 2005 noin 360 miljoonaa euroa. Parturi-kampaamoalalla toimivien ammatin- ja liikkeenharjoittajien kokonaismäärä Suomessa on noin kymmenen tuhatta. Parturi-kampaajat toimivat joko toisen palveluksessa, itsenäisinä ammatinharjoittajina, tuolivuokralla tai yrittäjinä.

Suomen Hiusyrittäjät ry on parturi-kampaamoalan toimialajärjestö. Sen tehtäviin kuuluvat muun ohella työnantajaosapuolen edustaminen alan työ- ja palkkaehtoneuvotteluissa sekä alan tiedotus- ja julkaisutoiminta sekä yritystoimintaan liittyvä kehittämis- ja neuvontapalvelu. Suomen Hiusyrittäjät ry:n vuoden 2005 tilinpäätöksen mukaan yhdistyksen varsinaiset tuotot olivat 333 808,40 euroa. Yhdistyksessä oli vuoden 2005 lopussa noin 1 400 jäsentä. Heistä noin puolet olivat työnantajia.

Suomen Hiusyrittäjät ry on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettu elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä. Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenet ovat pääasiassa samalla tuotantoportaalla toimivia elinkeinonharjoittajia.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n nyt tarkasteltavana olevat hintasuositukset ovat todellinen ilmaus elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän tahdosta sovittaa yhteen jäsentensä käyttäytyminen Suomen parturi-kampaamomarkkinoilla suositusten mukaisesti. Kyseessä on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettu elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätös.

Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksiä, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen hintojen vahvistamisen, tuotannon rajoittamisen taikka markkinoiden tai asiakkaiden jakamisen avulla, voidaan pitää lähtökohtaisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja siten myös kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) soveltamisalaan kuuluvina.

Arviointi siitä, onko päätöksen tarkoituksena kilpailun rajoittaminen, perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön ja Euroopan yhteisöjen komission käytännön mukaan useaan tekijään. Toimialajärjestön antamien hintasuositusten osalta tarkoitus kilpailun rajoittamisesta on pääteltävissä suosituksen sisällöstä ja sanamuodosta, suosituksen objektiivisesti arvioidusta tavoitteesta, olosuhteista, joissa suositus on annettu, suositukseen liittyvästä oikeudellisesta ja taloudellisesta yhteydestä sekä osapuolten tosiasiallisesta toiminnasta ja käyttäytymisestä markkinoilla.

Suomen Hiusyrittäjät ry on antanut lehdistölle ja jäsenistölleen vuosittain tiedotteet tarpeesta korottaa parturi-kampaamohintoja vuosittain määritetyllä prosentilla. Tiedotteiden laatiminen ja levittäminen yhdistyksen jäsenistölle ja julkisuuteen on ollut Suomen Hiusyrittäjät ry:n säännöllistä ja vakiintunutta toimintaa usean vuoden ajan. Suomen Hiusyrittäjät ry:n 21.5.2006 pidetyssä hallituksen kokouksessa on myös todettu, että tarkoituksena on jatkossa ”antaa jäsenistölle yhä täsmällisempää opastusta palveluhintojensa määrittelyyn”.

Tiedotteet on laadittu erikseen jäsenistölle ja lehdistölle, ja ne poikkeavat toisistaan julkaisuajankohdaltaan, sävyltään ja sanamuodoltaan. Joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenistölle suunnattujen tiedotteiden viesti on voimakkaampi kuin lehdistölle suunnatuissa tiedotteissa.

Jäsen- ja lehdistötiedotteiden sisältö ja sanamuodot osoittavat, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n tarkoituksena on ollut sekä palveluhintojen korottaminen parturi-kampaamoalalla että korotusten suhteellisen määrän ja niiden ajankohdan yhdenmukaistaminen.

Erityisesti seuraavat jäsentiedotteiden ilmaisut sisältävät jäsenyrittäjille suunnatun painavan kehotuksen tiedotteiden mukaisiin hinnankorotuksiin:

– ”Varsinkin tällä kertaa palveluhinnat olisi syytä tarkastaa ’alvittomina’, jotta mahdolliset jälkeenjääneisyydet tulisi oikaistua ennen vuodenvaihdetta”,
– ”Kaikki hinnoitteluun vaikuttavat tekijät huomioon ottaen tulisi asiakashintoja korottaa keskimäärin vähintään neljä prosenttia. Näin toimien pysytään kohoavien kustannusten kyydissä, eli kyseessä ei varsinaisesti ole vielä hintojen tasokorotus”,
– ”Korotustarve ei vaihtele alueittain (…)”,
– ”Kohonneet kustannukset tulee siirtää palveluhintoihin, laskelmiemme mukaan korotustarve on 5-7 %”,
– ”Kilpailutilanne on kireä monilla paikkakunnilla ympäri maan. Tämä ei kuitenkaan voi olla syynä oman ammattitaidon aliarvostukseen ja keinotekoisen alhaiseen hintatasoon”,
– ”Kustannusten nousu on tietysti siirrettävä kuluttajilta palveluista perittäviin hintoihin”, ja
– ”Yksintekijä: Alan työntekijät saavat siis 3 prosentin palkankorotuksen. Sinulla ei ole maksettavanasi palkkoja muille, mutta eiköhän Sinullekin kuuluisi vähintään samansuuruinen ’palkankorotus’? Hintoihin siirrettynä siis luokkaa 5-6%, koska sivukulut ne Sinullakin ovat. Jokaisen valveutuneen hiusalan yrityksen velvollisuus itseään kohtaan on tarkistaa, että hinnat ovat kustannuksiin nähden oikealla tasolla”.

Lehdistötiedotteissa käytetyt sanamuodot ovat jäsentiedotteiden suoria kehotuksia lievempiä:

– ”Nousevat palkka- ja yleiskustannukset näkyvät asiakkaille keskimäärin 4,5 %:n hinnankorotuksina, ennustaa toimialaliitto Suomen Hiusyrittäjät ry”,
– ”Hinnat ovat jo nousseet tai tulevat lähiaikoina nousemaan 6,5-7%”, ja
– ”(P)arturi- ja kampaamomaksut nousevat yleisesti nelisen prosenttia kautta maan”.

Toisaalta myös osassa lehdistötiedotteita on omaksuttu varsin voimakkaita sanamuotoja, jotka osaltaan osoittavat tiedotteiden kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Erityisesti vuosien 2002 ja 2001 lehdistötiedotteiden muotoilu kertoo selvästi tarkoituksesta puuttua normaaliin kilpailutilanteeseen.

Suomen Hiusyrittäjät ry on tiedotteissaan ylittänyt sen, mikä on toimialajärjestön tehtäviin normaalisti kuuluvaa viestintää tulevista palkkaratkaisuista. Yleisestä kustannuskehityksestä ja palkkaratkaisuista tiedottaminen liiketaloudellisin perustein toimiville jäsenyrittäjille ei ole edellyttänyt yksityiskohtaisten ja painokkaiden korotussuositusten antamista. Kuluttajavalistukseksi ja alan profiilin nostoksi tarkoitetuissa lehdistötiedotteissa ei ole ollut perusteltua käyttää voimakkaita sanamuotoja ja yksilöityjä tietoja tulevien korotusten määrästä.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n korotussuositukset ovat poikkeuksetta olleet korkeampia kuin työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset. Alan kustannuskehityksen mukaisten korotussuositusten yhdistäminen säännönmukaisesti työehtosopimusten mukaisiin palkankorotuksiin on ollut omiaan vaikuttamaan parturi-kampaamoyrittäjien käsityksiin siitä, milloin ja minkä suuruisia korotuksia palveluhintoihin olisi syytä tehdä.

Vuoden 2003 lehdistötiedotteessa on todettu, että ”pienet käsityövaltaiset liikkeet toimivat nyt ahtaassa raossa, kommentoi Suomen Hiusyrittäjien toiminnanjohtaja JK. Kuluttajat eivät olisi juuri halukkaita maksamaan palveluistaan lisää vaikka kysyntää periaatteessa olisi”. Kilpailuviraston arvion mukaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n tarkoituksena on osaltaan ollut yritysten taloudellisen tilanteen tervehdyttäminen puuttumalla palveluhinnoilla tapahtuvaan kilpailuun suosittamalla vuosittaisia hinnankorotuksia.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsen- ja lehdistötiedotteet ovat sisältäneet suosituksen korottaa palveluhintoja jokaisena vuonna erikseen määritellyllä prosentilla tai prosenttihaarukalla. Kyse ei ole ollut jäsenyrittäjiä sitovista suosituksista. Tällä ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä suositus on poistanut normaaliin kilpailutilanteeseen kuuluvaa epävarmuutta ja antanut keskenään kilpaileville parturi-kampaamoille mahdollisuuden ennustaa toistensa käyttäytymistä.

Tällaisten hintasuositusten laatiminen ja levittäminen on ilmentymä Suomen Hiusyrittäjät ry:n vakaasta tarkoituksesta sovittaa yhteen jäsentensä toiminta kyseisillä markkinoilla. Tätä taustaa vasten Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamien suositusten tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen.

Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) kielletään muun ohella sellaiset elinkeinoharjoittajien yhteenliittymien päätökset, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.

Ottaen huomioon, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedotteiden nimenomaisena tarkoituksena on ollut jäsentensä hinnankorotusten suhteellisen määrän ja niiden ajankohdan yhdenmukaistaminen, tiedotteet kuuluvat vakavimpien rajoitusten joukkoon, joita Euroopan yhteisöjen komission tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista (EYVL 2001/C 368/07) eli niin kutsuttu de minimis -tiedonanto ei koske. Joka tapauksessa on todennäköistä, että alan kokonaisliikevaihdosta yli 20 prosenttia kertyy Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenyrityksiltä, vaikka yhdistyksen jäsenet edustavat alle 20 prosenttia Suomen parturi-kampaajista. Tiedonannon mukainen markkinaosuusraja ylittyy ja menettely kuuluu kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) soveltamisalan piiriin.

Lisäksi tällaisilla julkisuudessa laajasti esillä olleilla tiedotteilla on hyvin todennäköisesti ollut vaikutusta myös Suomen Hiusyrittäjät ry:hyn kuulumattomien parturi-kampaajien käsityksiin siitä, minkälaisia korotuksia palveluhintoihin voisi olla mahdollista tehdä ja milloin.

Ottaen huomioon Suomen Hiusyrittäjät ry:n hintasuositusten kilpailua rajoittavan tarkoituksen, asiassa ei kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) tai kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) rikkomuksen toteamiseksi ole tarpeen osoittaa kilpailulle aiheutuneita haitallisia vaikutuksia.

Verrattaessa Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamia palveluhintojen korotussuosituksia ja Tilastokeskuksen parturi-kampaamoindeksin muutoksia voidaan todeta, että yhdistyksen antamien korotussuositusten vaikutus palveluhintoihin on vaihdellut vuosittain. Palveluhinnat ovat vuosia 2001-2002 lukuun ottamatta nousseet nopeammin kuin yleinen palkkakehitys alalla. Toisaalta toteutuneet hinnankorotukset eivät ole määrältään systemaattisesti noudattaneet yhdistyksen antamia suosituksia. Parturi-kampaamohinnat ovat nousseet nopeammin kuin yleistä kustannuskehitystä kuvaava kuluttajahintaindeksi.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamien suositusten ja alalla toteutuneiden hinnanmuutosten voidaan nähdä ainakin joidenkin vuosien osalta olevan yhteydessä toisiinsa. Toisaalta Kilpailuviraston hallussa olevat tiedot eivät myöskään systemaattisesti osoita, ettei yhdistyksen suosituksilla olisi ollut vaikutusta toteutuneisiin korotuksiin. Joka tapauksessa Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamat korotussuositukset ovat olleet omiaan yhdenmukaistamaan hinnoittelua markkinoilla. Ne ovat myös poistaneet normaaliin liiketoimintaan kuuluvaa riskiä, kun elinkeinonharjoittajat ovat suhteellisen varmasti voineet ennustaa kilpailijoidensa hinnoittelupolitiikkaa.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n kilpailunrajoituslain vastainen toiminta alkoi 3.4.2000 sen jäsenyhdistysten puheenjohtajille osoitetulla tiedotteella. Yhdistys on antanut viimeisimmän hintasuosituksensa 31.5.2006.

Hintasuositusten antaminen on ollut Suomen Hiusyrittäjät ry:n vakiintunutta toimintaa koko tarkasteltavana olevan ajanjakson 2000-2006 ajan. Kyse on yhdestä ja jatkuvasta kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) rikkomuksesta.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettely ei ole ollut omiaan vaikuttamaan merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Menettelyä on sen vuoksi arvioitava yksinomaan kansallisen kilpailunrajoituslain nojalla.

Seuraamusmaksu

Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamien hintasuositusten nimenomaisena tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen yhdenmukaistamalla palveluhintoihin tehtävien korotusten suhteellista määrää sekä korotusten ajankohtaa, minkä vuoksi menettelyä ei yleisestävyyden näkökulmasta voida pitää vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä perusteettomana.

Kilpailuviraston esittämä 33 000 euron seuraamusmaksu vastaa lähes 10 prosenttia Suomen Hiusyrittäjät ry:n vuoden 2005 tilinpäätöksen mukaisista varsinaisesta toiminnasta kertyneistä tuotoista. Kilpailuvirasto on seuraamusmaksua esittäessään ottanut huomioon Suomen Hiusyrittäjät ry:n varsinaisen toiminnan tuottojen vähäisyyden suhteessa alan kokonaisliikevaihtoon sekä lähtökohdan, jonka mukaan seuraamusmaksun tulisi ylittää kilpailunrajoituksella saavutettu hyöty. Esitetty seuraamusmaksu on lähes kilpailunrajoituslain 7 §:n (318/2004) mukainen suurin mahdollinen, mutta vastaa silti vain noin 0,01 prosenttia alan yhden vuoden kokonaisliikevaihdosta.

Vaikka Kilpailuviraston käytössä ei ole yksiselitteistä näyttöä Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamien suositusten vaikutuksesta palveluhintoihin, Kilpailuvirasto on todennut esimerkkinä, että jo puolen prosentin korottava vaikutus palveluhintoihin yhtenä tarkastelun kohteena olleena vuotena merkitsisi vajaan kahden miljoonan euron tulonsiirtoa kuluttajilta parturi-kampaamoille.

SUOMEN HIUSYRITTÄJÄT RY:N VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Hiusyrittäjät ry on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti Suomen Hiusyrittäjät ry on vaatinut, että markkinaoikeus joka tapauksessa jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää merkittävästi Kilpailuviraston esittämää pienemmän seuraamusmaksun.

Perusteet

Tarkastelun kohteena oleva menettely

Suomen Hiusyrittäjät ry on kiistänyt rikkoneensa kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) tai kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) kieltoa Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä kuvatulla tavalla. Esityksessä kuvatun Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedottamisen tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen eikä siitä ole seurannut kilpailun rajoittumista.

Kilpailunrajoituslakia ei sovelleta sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita. Siten Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedottaminen, joka koskee työehtosopimuksia ja vastaavia työmarkkina-asioita, ei sellaisenaan voi kuulua kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) tai kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) kiellon piiriin.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n tarkoituksena ei ole ollut rajoittaa kilpailua. Kilpailuvirastokaan ei ole seuraamusmaksuesityksessään väittänyt Suomen Hiusyrittäjät ry:llä olleen tietoista tarkoitusta rikkoa kilpailunrajoituslaissa säädettyä kieltoa.

Kilpailuvirasto on pyrkinyt osoittamaan kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) kieltämän tarkoituksen rajoittaa kilpailua tulkitsemalla Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyä ja jäsentiedotteiden sanamuotoja tavalla, joka on parturi-kampaamoalan olosuhteet huomioon ottaen epärealistinen.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedotteiden tarkoituksena on ollut yhdistykselle työmarkkinaosapuolena kuuluvan tiedottamisvelvollisuuden toteuttaminen parturi-kampaamoyrittäjien ikä- ja koulutusrakenteesta johtuva tausta huomioiden antamalla yleisluonteista, mutta riittävän käytännönläheistä työehtosopimusten palkkaratkaisuihin liittyvää kustannuslaskentaneuvontaa. Tiedotteissa on toistuvasti muistutettu yrittäjiä siitä, että yritysten kannattavuuteen vaikuttavat sekä kustannukset että hinnoittelu ja että hinnoitteluratkaisut ovat yrityskohtaisia. Tämä saattaa tuntua ilmeiseltä suuremmissa liikeyrityksissä, mutta parturi-kampaamojen todellisuudessa kohoavien kustannusten merkitystä pidemmän ajanjakson kannattavuudelle ei osata yhtä selkeästi mieltää.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenyritykset koostuvat valtaosin yksityisyrittäjistä, joilla ei ole minkäänlaista laskentatoimen koulutusta. Jotta nämä yrittäjät voisivat arvioida työmarkkinaosapuolten välillä tehdyn palkkaratkaisun merkitystä liiketoiminnalleen sekä maksaa palkat jatkossa oikeamittaisin korotuksin, toimialajärjestön on mukautettava tiedottamistaan jäsenistönsä tarpeita vastaavaksi.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedotteisiin on sisällytetty arvio siitä, kuinka paljon työehtosopimuksen edellyttämästä palkankorotuksesta aiheutuva kustannus on kokonaisuudessaan yrittäjälle eli sisältäen muun ohella palkan sivukulut. Palkan sivukulut ovat suurelta osin sidoksissa työntekijän rahapalkkaan. Kyse on tältä osin työ- ja työehtolainsäädännöstä johtuvasta mekaanisesta laskennasta, joka on parturi-kampaamoyrittäjille heidän puuttuvasta laskentatoimen koulutuksestaan johtuen sekä työlästä että virhealtista.

Palkankorotuksen ja sivukulujen nousun ajankohdan ja määrän määrittelee työehtosopimus ja palveluhintojen korotusten tarve johtuu tästä. Luonnollisesti parturi-kampaamoyrittäjien saama tieto pakollisista palkankorotuksista ja niiden ajankohdasta vaikuttavat heidän käsitykseensä siitä, milloin ja kuinka paljon palveluhintoja on korotettava. Syynä tähän on kuitenkin työehtosopiminen, ei kilpailunrajoituslain piiriin kuuluva menettely.

Se, että tiedotteissa on myös pyritty auttamaan jäsenkuntaa ymmärtämään lisääntyvien kustannusten yhteys palveluhintoihin, ei voi olla puuttumista palveluhinnoilla tapahtuvaan kilpailuun. Parturi-kampaamoyrittäjät kilpailevat asiakkaista alueellisesti, usein jopa kaupunginosan tai korttelin tasolla. Asiakkaan kannalta ratkaisevaa on palvelun laatu ja hinta. Kukin yrittäjä tekee oman maantieteellisen markkina-alueensa tasolla hinnoitteluratkaisunsa suhteessa tarjoamansa palvelun laatuun ja houkuttelevuuteen, eikä valtakunnallisen toimialajärjestön viestinnällä ole voinut olla merkityksellistä vaikutusta näihin yksittäisiin kilpailuasetelmiin. Alan toimijoiden palveluhintojen variaatio on merkittävää eikä suosituksella ole ollut tähän vaikutusta.

Parturi-kampaamot korottavat palveluhintojaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n käsityksen mukaan keskimäärin huomattavasti harvemmin kuin vuositasolla. Esimerkiksi Tilastokeskuksen keräämissä hintatilastoissa alin palveluhinta on ollut vuosina 2002-2006 15,00 euroa ja vasta vuonna 2007 noussut 16,00 euroon. Tämäkin jo osaltaan tukee Suomen Hiusyrittäjät ry:n käsitystä siitä, että tiedottamisella ei ole puututtu palveluhinnoilla tapahtuvaan kilpailuun. Kilpailuvirasto ei ole tuonut esille yhtäkään esimerkkiä, jossa hinnankorotus olisi toteutettu Suomen Hiusyrittäjät ry:n viestinnän seurauksena.

Kilpailuvirasto on esittänyt markkinaoikeudelle näyttönä kilpailunrajoituksen olemassaolosta sen, että Tilastokeskuksen parturi-kampaamoindeksi osoittaa vuosina 2003-2006 korkeampaa palveluhintojen muutosta kuin mitä työehtosopimuksen mukainen palkankorotus on ollut. Kilpailuvirasto on kuitenkin ohittanut täysin sen tosiasian, että vuosina 2001 ja 2002 parturi-kampaamohintojen kehitys on ollut alle työehtosopimusten mukaisten palkankorotusten. Se, että palveluhintojen kehitys on muutamina vuosina ollut jyrkempää kuin työehtosopimusten mukainen palkankorotus, johtuu toimialan todellisuudesta, ei Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedottamisesta. Työvoimaintensiivisillä aloilla kuten parturi-kampaamotoiminnassa palveluhintojen muutos on yleensä aina suurempi kuin kuluttajahintaindeksin yleinen kehitys.

Seuraamusmaksuesitykseen sisältyvästä aineistosta ei ole löydettävissä yhteyttä väitetyn kilpailunrajoituksen ja markkinahintojen välillä. Huomionarvoista on se, että Kilpailuvirasto ei ole edes itse yksilöinyt niitä vuosia, joina väitetty yhteys olisi nähtävissä.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n antamien tiedotteiden perusteella sen jäsenyritykset eivät ole voineet suhteellisen varmasti ennustaa kilpailijoidensa hinnoittelupolitiikkaa. Tiedottamisella ei myöskään käytännössä ole voinut olla merkittäviä vaikutuksia johtuen seuraavista parturi-kampaamomarkkinoiden luonteeseen liittyvistä seikoista. Kilpailu alalla on hyvin paikallista. Hintataso vaihtelee merkittävästi eri kaupunkien ja kaupunginosien kuten myös eri yrittäjien välillä. Palveluntarjonta ei ole homogeenistä. Tyypillisesti esimerkiksi naisten hiustenleikkuu sisältää useita muuttuvia hintakomponentteja. Markkinat eivät ole oligopolistiset. Lisäksi alalle tulon esteitä ei ole tai ne ovat hyvin matalat. Suomessa toimii yli 11 000 hiusalan yrittäjää noin 9 000 toimipisteessä. Alalle tulee ja sieltä poistuu vuosittain huomattava määrä yrityksiä. Esimerkiksi Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenistön vaihtuvuus on noin 100 jäsentä vuosittain.

Seuraamusmaksu

Ehdotettu seuraamusmaksu on määrältään suhteeton aiempaan käytäntöön nähden ja perusteettoman ankara väitettyyn rikkomukseen nähden. Kilpailuvirasto on esittänyt Suomen Hiusyrittäjät ry:lle lähes korkeinta mahdollista rangaistusta menettelystä, joka on enintään ollut liian käytännönläheistä tiedottamista työmarkkinajärjestelmän vaikutuksista jäsentensä liiketoimintaan. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt tilastollista tai muutakaan näyttöä siitä, että yhdistyksen menettely olisi tosiasiassa vaikuttanut toimialan kilpailuun taikka yhdistyksen jäsenten palveluhintoihin.

Esitetty seuraamusmaksu ei vastaa maksun suuruuden määräytymistä koskevia periaatteita. Se, että yhdistyksen tiedottamiseen on Kilpailuviraston mukaan sisältynyt liian voimakkaita sanamuotoja tai yksilöityjä tietoja ei muodosta laadultaan sellaista kilpailunrajoitusta, joka perustelisi suurinta mahdollista seuraamusmaksua. Kyse ei ole ollut tietoisesta lainrikkomisesta, sitä ei ole yritetty peitellä millään tavalla eikä Kilpailuvirasto ole esittänyt näyttöä siitä, että tiedottamisella olisi todellisuudessa ollut markkinavaikutuksia. Kyse ei voi olla myöskään laajuudeltaan sellaisesta kilpailunrajoituksesta, joka perustelisi suurinta mahdollista seuraamusmaksua. Yhdistyksen tiedotteet on laadittu yhdistyksen toimihenkilöiden toimesta. Lisäksi parturi-kampaajien välinen kilpailu on aina hyvin paikallista, käytännössä korttelikohtaista, ja toimijoiden hintaerot ovat suuria. Väitetyllä kilpailunrajoituksella ei ole vaikutettu jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Myöskään väitetyn rajoituksen kestoaika ei perustele suurinta mahdollista seuraamusmaksua nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa, kun epäilty rajoitus ei ole laadultaan ja laajuudeltaan lähellekään kaikkein moitittavimpia mahdollisia kilpailunrajoituksia.

Suomen Hiusyrittäjät ry ei ole saanut minkäänlaista hyötyä väitetystä kilpailunrajoituksesta. Siitä olisivat voineet hyötyä enimmilläänkin yhdistyksen jäsenet, joiden Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole edes väittänyt syyllistyneen kilpailunrajoitukseen. Esitykseen ei myöskään sisälly mitään selvitystä tai näyttöä yhdistyksen jäsenten mahdollisesti saamasta hyödystä. Yhdistyksen seuraamusmaksun merkittävä ankaroittaminen sillä perusteella, että Kilpailuvirastolla ei ole näyttöä muita väitetyn kilpailunrajoituksen osapuolia vastaan, ei ole hallintolain 6 §:n hyvän hallinnon periaatteen mukaista. Menettely ei ole myöskään kilpailunrajoituslain mukaista.

Yhdistykselle esitetty seuraamusmaksu on suhteellisesti ankarin Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu koko nykyisen lain yli 15 vuoden olemassaolon aikana. Myös oikeuskäytännössä seuraamusmaksutaso on ollut säännönmukaisesti Suomen Hiusyrittäjät ry:lle esitettyä seuraamusmaksua merkittävästi matalampi.

Kilpailuvirasto on lisäksi useissa vuosiin 2000-2006 ajoittuvissa rikkomuksissa jättänyt seuraamusmaksuesityksen kokonaan tekemättä, vaikka Kilpailuviraston nyt käyttämät kriteerit eli alan kokonaisliikevaihto ja kilpailunrajoituksella saavutettu hyöty ovat olleet merkittävästi suurempia, tilanteissa joissa kiellettyyn menettelyyn on syyllistynyt toimialayhdistys.

Suomen Hiusyrittäjät ry on avustanut Kilpailuvirastoa merkittävästi asian selvittämisessä. Kilpailuvirasto aloitti asian tutkinnan oma-aloitteisesti Suomen Hiusyrittäjät ry:n 31.5.2006 julkaiseman lehdistötiedotteen perusteella. Kilpailuvirasto laajensi tutkimuksen koskemaan myös vuosia 2000-2005 yhdistyksen 6.6.2006 pidetyssä tapaamisessa toimittaman lisäasiakirja-aineiston perusteella. Suomen Hiusyrittäjät ry on antanut kyseisen asiakirja-aineiston Kilpailuvirastolle ilman että yhdistykselle oli tehty asiasta kilpailunrajoituslain 10 §:n (318/2004) mukaista selvityspyyntöä.

Suomen Hiusyrittäjät ry on lopettanut väitetyn kilpailunrajoituksen oma-aloitteisesti. Kilpailuviraston ja Suomen Hiusyrittäjät ry:n välinen ensimmäinen neuvottelu asiaan liittyen pidettiin 6.6.2006. Viimeinen tiedote, jonka Kilpailuvirasto on arvioinut kuuluneen osaksi kilpailunrajoitusta, annettiin 31.5.2006. Suomen Hiusyrittäjät ry on lopettanut väitetyn rikkomuksen yli vuotta ennen kuin Kilpailuvirasto on tehnyt asiassa seuraamusmaksuesityksen.

KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS

Kilpailuvirasto on edellä mainitun vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavan.

On selvää, että kilpailunrajoituslaki soveltuu toimialajärjestön jäsen- ja lehdistötiedotteisiin sisältyneisiin hintasuosituksiin, vaikka niiden yhtenä osana on ollut työehtosopimusten mukaisista palkankorotuksista tiedottaminen silloin kun niiden tarkoituksena tai vaikutuksena on ollut kilpailun rajoittaminen.

Kilpailuoikeudessa on vakiintunut tarkastelutapa, jonka mukaan tietyt menettelytavat katsotaan tarkoitukseltaan kilpailua rajoittaviksi. Kilpailuviraston ei ole osoitettava yhdistyksen tiedotteilleen itse mieltämää tarkoitusta vaan tiettyjen menettelytapojen olemassaolo, joiden katsotaan osoittavan kilpailua rajoittavan tarkoituksen.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa olisi kyse salaisesta, luonteeltaan vakavimmasta, paljaasta kilpailunrajoituksesta. Sen sijaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettely on luonteensa puolesta täyttänyt sellaiset oikeuskäytännössä vakiintuneesti käytetyt kriteerit, joiden perusteella sitä on pidettävä tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana. Kilpailuvirasto on korostanut, että se on Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyä arvioidessaan tukeutunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä sekä Euroopan yhteisöjen komission käytännössä ja suuntaviivoissa ilmaistuihin kriteereihin.

Markkinoiden luonne ja palveluhintojen kehitys vuosina 2000-2006 eivät viittaa siihen, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n hintasuosituksilla ei olisi ollut mitään vaikutusta hinnoitteluun.

Kampaamo- ja parturipalvelut ovat kokemukseen perustuvia palveluja, minkä vuoksi kynnys vaihtaa palveluntarjoajaa on jo lähtökohtaisesti korkea. Vaikka parturi-kampaamoyrittäjiä on keskimäärin paljon, kilpailun dynamiikka ei ole lainkaan niin yksioikoinen kuin Suomen Hiusyrittäjät ry on antanut ymmärtää. Hinta ei ole myöskään ainoa tai keskeisin kriteeri, jonka nojalla kuluttaja tekee ostopäätöksensä.

Vaihtokustannuksista, laatueroista sekä erikoistumisesta johtuen parturi-kampaamopalveluita on pidettävä luonteeltaan eriytyneinä. Palveluiden eriytynyt luonne tuo yksittäiselle parturi-kampaamoyrittäjälle markkinavoimaa. Tällaisessa tilanteessa palveluhintoihin kohdistuva korotussuositus on omiaan siirtymään ainakin osittain kuluttajilta perittäviin palveluhintoihin. Palvelun kokemusperäisyydestä johtuen alalle tulon vaikutukset palveluhinnoilla tapahtuvaan kilpailuun ovat rajalliset.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n kilpailua rajoittava menettely tiivistyy siihen, että tiedotteissa on laskettu yhteen työehtosopimuksiin liittyvät palkankorotukset ja yhdistyksen oma arvio kiinteiden kustannusten nousun vaikutuksista palveluhintoihin, ja esitetty se jäsenistölle ja lehdistölle prosentuaalisena korotussuosituksena. Tällaiset hintasuositukset ovat lähtökohtaisesti omiaan yhdenmukaistamaan hinnoittelua markkinoilla. Kun otetaan huomioon se, mitä edellä on sanottu markkinoista ja kuluttajapreferenssien luonteesta, poistavat yksityiskohtaiset korotussuositukset normaaliin kilpailutilanteeseen kuuluvaa epävarmuutta ja ovat antaneet keskenään kilpaileville parturi-kampaajille mahdollisuuden suhteellisen varmasti ennustaa toistensa hinnoittelupolitiikkaa.

Seuraamusmaksun osalta Kilpailuvirasto on ottanut esityksessään huomioon kilpailunrajoituksen laadun, laajuuden ja keston lisäksi rikkomuksella mahdollisesti saavutetun hyödyn.

Mitä tulee kilpailunrajoituksen laatuun, Kilpailuvirasto on korostanut, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen. Lisäksi yhdistyksen suositukset ovat koskeneet hintoja. Hintoja koskevia suosituksia on aina pidettävä luonteeltaan vakavina kilpailunrajoituksina. Kilpailunrajoituksen laajuuden osalta Kilpailuvirasto on todennut, että yhdistyksen suositukset ovat kohdistuneet parturi-kampaamojen palveluhintoihin koko Suomen alueella. Tiedottamisesta on vastannut alan kattojärjestö ja tiedotteissa on useaan otteeseen korostettu, ettei korotustarve vaihtele eri puolella Suomea.

Kilpailunrajoituksen keston osalta Kilpailuvirasto on huomauttanut, että hintasuositusten antaminen on ollut Suomen Hiusyrittäjät ry:n vakiintunutta toimintaa koko tarkastelun kohteena olevan ajanjakson ajan. Kilpailunrajoituksen kestoa arvioidaan itsenäisesti eikä kytköstä keston sekä laadun ja laajuuden välille ole tehty.

Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu on euromääräinen summa, ei prosenttiosuus liikevaihdosta. Yrityksille ja toimialajärjestöille esitetyt seuraamusmaksut eivät ylipäätään ole vertailukelpoisia toisiinsa nähden. Siinä missä yrityksen kokonaisliikevaihto voi kertoa kilpailunrajoituksen taloudellisesta merkityksestä, ei toimialajärjestön osalta voida todeta samaa. Jos Kilpailuvirasto tai markkinaoikeus olisi toimialajärjestölle asetettavan seuraamusmaksun määrää harkitessaan sidottu prosentuaaliseen osuuteen järjestön omasta liikevaihdosta ilman minkäänlaista yhteyttä sen jäsenyritysten liikevaihtoon tai markkinoiden kokonaisliikevaihtoon, ei seuraamusmaksulla olisi minkäänlaista yleisestävää vaikutusta.

Kilpailuvirasto ei ole laajentanut tutkimustaan koskemaan vuosia 2000-2005 Suomen Hiusyrittäjät ry:n vapaaehtoisesti luovuttaman asiakirja-aineiston perusteella. Kilpailuvirasto lähetti Suomen Hiusyrittäjät ry:lle 12.6.2006 päivätyn selvityspyynnön, jolla se pyysi yhdistystä toimittamaan työehtosopimuksia ja hinnoittelua koskevat lehdistö- ja jäsentiedotteet sekä niihin liittyvät valmisteluasiakirjat vuosilta 2000-2006. Saatujen asiakirjojen perusteella Kilpailuvirasto laajensi oma-aloitteisesti tutkinnan koskemaan koko ajanjaksoa. Pelkkää vastaamista Kilpailuviraston esittämiin kysymyksiin ei pidetä rajoituksen selvittämisen merkittävänä avustamisena.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n väite kilpailunrajoituksen oma-aloitteisesta lopettamisesta ennen kuin Kilpailuvirasto puuttui siihen on perusteeton. Mikään ei viittaa siihen, että yhdistys olisi 31.5.2006 ja 6.6.2006 välisenä aikana tehnyt päätöksen, jonka mukaan hintasuositusten antamisesta luovuttaisiin.

SUOMEN HIUSYRITTÄJÄT RY:N LISÄVASTAUS

Suomen Hiusyrittäjät ry on edellä mainitun vastaselityksen johdosta antamassaan lisävastauksessa vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Suomen Hiusyrittäjät ry on perusteluiden osalta lausunut muun ohella, että asiassa on kiinnitettävä huomiota siihen, minkä ajankohdan mukaiseen oikeuskäytäntöön Kilpailuvirasto viittaa sekä kilpailunrajoituslain 1.5.2004 voimaan tulleisiin muutoksiin. Kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) tunnusmerkistö edellyttää, että Kilpailuvirasto osoittaa menettelyn lainvastaisen tarkoituksen tai seurauksen. Lain seuraamussäännös edellytti jo aikaisemman säännöksen aikana ja edellyttää edelleen joka tapauksessa väitetyn rajoituksen vaikutusarviointia.

Kilpailuviraston käytännön mukaan toimialayhdistyksessä toteutettu tavanomainen tilastointiyhteistyö ei rajoita kilpailua. Jos tilastoinnin ja tietojenvaihdon kuitenkin voidaan katsoa johtavan asiakashintojen yhdenmukaistamiseen, saattaa kyseessä olla kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) vastainen hintayhteistyö. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt näyttöä siitä, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n tiedottaminen olisi johtanut asiakashintojen yhdenmukaistamiseen.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n markkinaoikeudelle toimittamat Tilastokeskuksen hintatilastot osoittavat sen sijaan, että parturi-kampaamotoimialan asiakashinnoissa ei ole ollut havaittavissa 2000-luvulla minkäänlaista hintojen yhdenmukaistumista. Huomionarvoista on myös se, että väitetyn rikkomuksen päättyminen vuonna 2006 ei ole vaikuttanut hintojen kehitykseen.

Kilpailuviraston esittämä vertailu kuluttajahintaindeksin ja parturi-kampaamojen palveluhinnoissa tapahtuneen keskimääräisen muutoksen välillä on näyttöarvoltaan merkityksetön. Lisäksi Kilpailuviraston päätelmä, jonka mukaan markkinoiden luonne ja palveluhintojen kehitys vuosina 2000-2006 eivät viittaa siihen, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n hintasuosituksilla ei olisi ollut mitään vaikutusta hinnoitteluun on kestämätön. Näyttötaakka siitä, että kyseessä on ollut kilpailunrajoitus ja että se on ollut laadultaan sellainen, että seuraamusmaksun määrääminen on mahdollista, on yksiselitteisesti Kilpailuvirastolla. Kilpailuvirasto ei ole täyttänyt mainittua velvoitettaan.

Valtaosa asiakkaista on helposti valmiita vaihtamaan kampaamoa tai parturia, jos saatu palvelu ei tyydytä. Kilpailuviraston väitteet vaihtokustannuksista eivät pidä paikkansa. Asiakkaat ovat hintasensitiivisiä ja vaihtavat hinnan vuoksi helposti palveluntarjoajaa. Parturi- ja kampaamoyrittäjillä ei ole Kilpailuviraston kuvaamaa markkinavoimaa. Pääosa yhdistyksen jäsenistä on pieniä, yhden tai kahden hengen yrityksiä. Kilpailuviraston esittämän markkinavoiman käyttäminen ei ole käytännössä mahdollista, koska asiakkaalla on aina vaihtoehtoja ja hän voi vaihtaa palveluntarjoajaa hyvin nopeasti. Parturi- ja kampaamoyrittäjät muuttavat hinnoitteluaan keskimäärin vain noin joka kolmas vuoksi, koska ne kovan hintakilpailun vuoksi pelkäävät asiakkaiden menettämistä. Mitä palvelujen väitettyyn eriytyneisyyteen tulee, palveluntarjoajien valikoima on normaalisti hyvinkin monipuolinen.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa sellaista näyttöä, jonka mukaan olisi ilmeistä, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n tarkoituksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen, kuten Kilpailuviraston viittaamassa oikeuskäytännössä on edellytetty.

Seuraamusmaksun suuruuden osalta Suomen Hiusyrittäjät ry on todennut, että kilpailunrajoituslaissa on säädetty rangaistusasteikosta prosentteina liikevaihdosta juuri siitä syystä, että sen puitteissa voidaan määrätä seuraamukseksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sellainen osa oikeushenkilön liikevaihdosta, mitä rikkomuksen laatu, laajuus ja kesto edellyttävät.

Kilpailuviraston mainitsema erottelu yrityksille ja toimialajärjestöille esitetyistä seuraamusmaksuista ei perustu lakiin eikä oikeuskäytäntöön. Seuraamusmaksuharkinnan tulee täyttää hallinnolliselta menettelyltä edellytettävän yhdenvertaisuuden, tasapuolisuuden, ennakoitavuuden, suhteellisuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset.

Kilpailuvirasto ei ole nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa esittänyt, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettely vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Merkityksellinen oikeuskäytäntö muodostuu tässä tapauksessa kansallisesta ratkaisukäytännöstä.

Yhdistyksen jäsenten väitetystä hyödystä ei ole esitetty mitään näyttöä. Seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle, joka on syyllistynyt lain vastaiseen menettelyyn. Elinkeinonharjoittajalle määrättävä seuraamusmaksu ei voi perustua jonkun toisen elinkeinonharjoittajan väitettyyn hyötymiseen. Joka tapauksessa Suomen Hiusyrittäjät ry:hyn kuuluu alle 20 prosenttia alan toimijoista Suomessa.

Jos Kilpailuvirasto olisi katsonut Suomen Hiusyrittäjät ry:n jatkaneen kielletyksi väittämäänsä menettelyä, Kilpailuvirasto olisi antanut kilpailunrajoituslain 13 §:n (318/2004) nojalla päätöksen, jolla se olisi velvoittanut yhdistyksen lopettamaan menettelyn.

KILPAILUVIRASTON LISÄVASTASELITYS

Kilpailuvirasto on edellä mainitun lisävastauksen johdosta antamassaan lisävastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavan.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tulee hylätä perusteettomana.

Yritysten suojaksi säädetty 10 prosentin enimmäismäärä ei muodosta seuraamusmaksuasteikkoa, jossa rikkomuksen vakavuus vastaisi tiettyä prosenttia liikevaihdosta. Seuraamusmaksu määrätään euromääräisenä suureena. Koska laissa tai sen esitöissä ei ole ohjeita seuraamusmaksun määrän laskemiselle, se lasketaan kokonaisarvion perusteella, jossa otetaan huomioon laissa ja sen esitöissä mainitut kriteerit. Näiden arviointiperusteiden perustella laskettua seuraamusmaksun määrää on alennettava, jos se muutoin ylittäisi 10 prosenttia elinkeinonharjoittajan edellisen vuoden liikevaihdosta.

VALMISTELEVA SUULLINEN KÄSITTELY

Kilpailuvirasto on asiassa toimitetussa valmistelevassa suullisessa käsittelyssä todennut muun ohella seuraavan.

Väitetyn rikkomuksen päättymispäivä on ollut 31.12.2006. Kyseinen päivä on Kilpailuviraston näkemyksen mukaan asianmukainen, koska hintasuositus on rikkomuksena sen luonteinen, että se suuntautuu tulevaan käyttäytymiseen. Suomen Hiusyrittäjät ry on antanut viimeisen hintasuosituksensa 31.5.2006 eikä Kilpailuvirastolla ole selvitystä siitä, että suosituksia olisi annettu vuonna 2007. Suomen Hiusyrittäjät ry ei ole toisaalta ilmoittanut Kilpailuvirastolle, ettei se enää anna hintasuosituksia. Lisäksi Kilpailuvirasto on viitannut edellä mainittuun Suomen Hiusyrittäjät ry:n 21.5.2006 pidetyn hallituksen kokouksen pöytäkirjaan.

Mitä tulee kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) mukaiseen arviointiin, kyseinen lainkohta kieltää jo sanamuotonsa perusteella hintojen suosittamisen. Kilpailuviraston mukaan kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) mukaisen arvioinnin välillä ei tule tehdä eroa, koska Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamiskäytäntö otetaan tulkinta-apuna huomioon myös sovellettaessa kilpailunrajoituslain 6 §:ää (480/1992).

Kilpailunrajoituslain 2 §:n mukainen työmarkkinapoikkeus ei sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Myöskään tarkasteltavana olevat vuosien 2002 ja 2004 tiedotteet eivät koske yksinomaan palkkaa vaan ne on osoitettu myös yksinyrittäjille, jotka eivät ole työehtosopimuksen piirissä.

Tarkasteltavana olevan menettelyn kilpailua rajoittavasta tarkoituksesta Kilpailuvirasto on todennut yhteenvedonomaisesti seuraavan. Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyn objektiivinen tarkoitus on ollut kilpailun rajoittaminen yhdenmukaistamalla hintojen korotuksia ja niiden ajankohtaa. Menettelyn kilpailua rajoittava tarkoitus käy ilmi erityisesti seuraavista seikoista. Hintasuositusten antaminen on ollut yhdistyksen vakiintunutta toimintaa useiden vuosien ajan. Tiedotteiden sanamuodot eroavat toisistaan jäsen- ja lehdistötiedotteiden osalta jäsentiedotteiden ollessa sanamuodoiltaan painokkaampia. Tiedotteissa on työehtosopimusten mukaisten palkankorotusten ja sivukulujen lisäksi toistuvasti viitattu muiden kustannusten nousun vaikutuksiin palveluhintoihin. Tiedotteet on laadittu erikseen lehdistölle sekä jäsenille, joista vain noin puolet on työnantajina työehtosopimuksen mukaisen palkkaratkaisun piirissä. Korotussuositukset ovat sisältyneet myös vain ammatinharjoittajajäsenille suunnattuihin tiedotteisiin. Lisäksi markkinoiden tervehdyttäminen palveluhintoja korottamalla on ollut Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenten edun mukaista.

Tarkastellessaan esitettyä seuraamusmaksua suhteessa laissa asetettuun seuraamusmaksun enimmäismäärään, Kilpailuvirasto on ottanut huomioon Suomen Hiusyrittäjät ry:n varsinaisesta toiminnasta sekä varainhankinnasta eli jäsenmaksuista kertyneet tulot.

Parturi-kampaamoalan liikevaihto on vuonna 2006 ollut Tilastokeskuksen liikevaihtotilaston mukaan noin 380 miljoonaa euroa.

Suomen Hiusyrittäjät ry on valmistelevassa suullisessa käsittelyssä todennut muun ohella seuraavan.

Suomen Hiusyrittäjät ry on kiistänyt, että nyt tarkasteltavana olevassa menettelyssä on ollut kyse kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) tai kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) tarkoittamasta elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä.

Suomen Hiusyrittäjät ry on edelleen kiistänyt, että nyt tarkasteltavana olevalla menettelyllä olisi ollut kilpailua rajoittavia vaikutuksia markkinoilla tai että kyseisiä hintasuosituksia olisi ylipäätään noudatettu. Joka tapauksessa Suomen Hiusyrittäjät ry:n mukaan markkinavaikutuksia olisi tullut tarkastella paikallisesti. Asiakirjoista ilmenevä vuoden 2007 alussa tapahtunut osittainen hinnanlasku on seurausta kyseisen vuoden alussa voimaan tulleesta parturi-kampaamopalvelujen arvonlisäveron alennuksesta.

Vuoden 2002 ja 2004 jäsen- ja lehdistötiedotteet ovat koskeneet yksinomaan palkkaa eivätkä näin ollen voi kuulua väitetyn rikkomuksen piiriin. Suomen Hiusyrittäjät ry on siten kiistänyt jatkuvan rikkomuksen olemassaolon. Väitetty rikkomus on joka tapauksessa päättynyt viimeistään 15.5.2006, jolloin viimeinen jäsentiedote on annettu.

Suomen Hiusyrittäjät ry on kiistänyt, että Suomen Hiusyrittäjät ry:hyn kuuluvien jäsenten liikevaihto vastaisi yli 20 prosenttia parturi-kampaamoalan kokonaisliikevaihdosta.

Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu ylittää lainmukaisen enimmäisseuraamusmaksutason. Jäsenmaksuja eli varainhankintaa, joka vastaa oman pääoman hankintaa, ei voida lukea osaksi toiminnan varsinaisia tuottoja, joiden perusteella seuraamusmaksun enimmäismäärä lasketaan.

VALMISTELEVAN SUULLISEN KÄSITTELYN JÄLKEINEN KIRJEENVAIHTO

Markkinaoikeus on pyytänyt Suomen Hiusyrittäjät ry:tä toimittamaan erittelyn oikeudenkäyntikuluvaatimuksestaan sekä vuoden 2008 liikevaihtotiedot.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n korvattaviksi vaatimien arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 16 557,13 euroa korkoineen.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n mukaan sen kirjanpitolainsäädännössä liikevaihdoksi määritellyt varsinaisen toiminnan tuotot ovat vuonna 2008 olleet yhteensä 14 447,85 euroa. Kyseinen summa on koostunut materiaalivälityksen tuotoista sekä tuotoista, jotka ovat kertyneet yhteistoiminnasta muiden tahojen kanssa. Summa ei sisällä Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenmaksutuloja, joita ei yhdistyksen mukaan tule ottaa tässä yhteydessä huomioon.

Tämän jälkeen markkinaoikeus on varannut Kilpailuvirastolle mahdollisuuden kommentoida Suomen Hiusyrittäjät ry:n markkinaoikeudelle toimittamia selvityksiä. Kilpailuvirasto on kiistänyt Suomen Hiusyrittäjät ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään. Kilpailuvirasto on myös kiistänyt tavan, jolla Suomen Hiusyrittäjät ry on määrittänyt vuoden 2008 liikevaihtonsa suuruuden.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Tapahtumankuvaus

Suomen Hiusyrittäjät ry on julkaissut vuosina 2000-2006 joka kevät yhden tai useamman jäsentiedotteen sekä lehdistötiedotteen, joissa on tiedotettu käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa sovitusta alan palkkaratkaisusta sekä kulloisestakin palkkojen ja muiden kustannusten noususta johtuvasta keskimääräisestä parturi-kampaamohintojen korotustarpeesta. Hinnankorotustarve on ilmoitettu tiettynä prosenttina tai prosenttihaarukkana.

Puheena olevien jäsen- ja lehdistötiedotteiden tekstisisällöstä sinänsä ei ole osapuolten välillä erimielisyyttä. Suomen Hiusyrittäjät ry ei ole myöskään kiistänyt tiedotteiden olevan yhdistyksen asianmukaisten elinten hyväksymiä.

Vuosi 2000. Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenyhdistysten puheenjohtajille osoitetussa, 3.4.2000 päivätyssä tiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Ikkunahinnaston voi laittaa esille samassa yhteydessä kun selviää, millainen hintojen nousupaine seuraa mahdollisesti 1.5.2000 tulevasta palkankorotuksesta. Palkkaneuvottelut ovat vielä meneillään. Muidenkin kustannusten noustua voidaan ennakoida, että hinnoissa tulee olemaan 5-7 %:n korotuspaineet tänä keväänä.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 18.4.2000 päivätyssä, yhdistyksen jäsenille osoitetussa ”pikatiedotteessa” on todettu muun ohella seuraavaa.

”Toisin kuin juuri lähetetyssä Hiusuutiset 2/2000-tiedotteessa kerroimme, uudet palkkataulukot saatiin 17.4.2000 sovittua, ja korotukset tulevat voimaan jo 1.5.2000. Taulukkopalkkoja korotetaan 3,5 %, uudet taulukot ovat tällä sivulla. (--)

Palveluhinnat tulee tarkistaa vastaamaan kohonneita kustannuksia, mieluiten heti 1.5.2000 alkaen, jos suinkin mahdollista. Palkankorotuksen lisäksi myös mm. vuokrataso, aineiden tukkuhinnat ja sähkön hinta ovat viime vuodesta kohonneet. Hiusyrittäjien arvion mukaan näiden muutosten kustannusvaikutus on yhteensä keskimäärin 6,5 - 7,0 % paikkakunnasta riippuen. Myös yksinyrittäjien tulee huolehtia siitä, että oma palkkakehitys vastaa vähintään palkansaajien korotuksia, ja nostaa palveluhintojaan vastaavasti.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 22.5.2000 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Hiusalalla palkankorotuksia – palveluhinnat nousussa – Parturien ja kampaajien palkoista on neuvoteltu uusi työehtosopimus, jonka mukaan taulukkopalkat nousevat toukokuun alusta lukien 3,5 prosenttia ja henkilökohtaiset palkat 215 markkaa kuukaudessa. Palkankorotukset yhdessä muiden kustannusten nousun kanssa ovat kasanneet ankaria nousupaineita partureiden ja kampaajien palveluhintoihin. Hinnat ovat jo nousseet tai tulevat lähiaikoina nousemaan keskimäärin 6,5 – 7 %, arvioi Suomen Hiusyrittäjien puheenjohtaja JL Helsingissä maanantaina. Hiusalaa edustavan keskusjärjestön mukaan palkankorotusten lisäksi hinnankorotuksiin vaikuttaa eniten liiketilojen vuokrataso, joka on viime aikoina noussut reippaasti varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Lisäksi mm. työssä tarvittavat aineet sekä sähkö ovat kallistuneet viime vuodesta. Parturien ja kampaamoiden palkansaajien ohella voivat myös ilman palkattua työvoimaa työskentelevät yksinyrittäjät nyt oikeutetusti nostaa ansiotasoaan, siinä missä työntekijätkin neuvotteluissa saavat lisää palkkaa, korosti Hiusyrittäjien puheenjohtaja JL.”

Vuosi 2001. Suomen Hiusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja JK:n allekirjoittamassa päiväämättömässä asiakirjassa, jonka alatunnisteeseen on merkitty vuosiluku 2001 ja joka on tulkittavissa Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenkirjeeksi, on todettu muun ohella seuraavaa.

”Kustannukset nousevat – tarkista hintasi! Korotustarve vähintään 5 % - Palkkojen korotukset ovat siis lähellä eli yritysten kustannukset nousevat. Kustannusten nousu on tietysti siirrettävä kuluttajilta palveluista perittäviin hintoihin. Pelkästään nyt syntyvän palkkaratkaisun hintoihin aiheuttama korotuspaine on arvioidemme mukaan 4-5 %:n luokkaa. Pieniä yrityskohtaisia eroja on olemassa ja lopullisen korotuksenhan päättää kukin yritys itse, muistaen ottaa huomioon myös muiden kustannusnousujen vaikutukset.

Tulemme tiedottamaan korotustarpeesta myös julkisuudessa ennen vappua. Myös mm. vuokrat ja ainekustannukset ovat nousseet, joten hintojen korotustarve on keskimäärin 5-6 prosentin luokkaa.

Yksintekijä: Alan työntekijät saavat siis 3 prosentin palkankorotuksen. Sinulla ei ole maksettavanasi palkkoja muille, mutta eiköhän Sinullekin kuuluisi vähintään samansuuruinen ’palkankorotus’? Hintoihin siirrettynä siis luokkaa 5-6 %, koska sivukulut ne Sinullakin ovat. Jokaisen valveutuneen hiusalan yrityksen velvollisuus itseään kohtaan on tarkistaa, että hinnat ovat kustannuksiin nähden oikealla tasolla.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 30.4.2001 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Parturien ja kampaajien palkat nousevat 1.5.2001 voimaan tulevan uuden työehtosopimuksen mukaan kolme prosenttia. Valtaosa hiusalan kustannuksista on palkkasidonnaisia, joten parturi- sekä kampaamohinnoissa on voimakkaita korotuspaineita, toteaa Suomen Hiusyrittäjät ry. Järjestön mukaan hinnankorotukset ovat vähintään viisi prosenttia, mihin vaikuttavat myös vuokrankorotukset ja muiden kustannusten lisäykset.

– Asiakkaat ovat monilla paikkakunnilla lähinnä harmaan talouden vuoksi tottuneet epärealistisen matalaan hintatasoon parturi- ja kampaamopalveluissa, toteaa Suomen Hiusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja JK. Hiusalalla on asiakastutkimusten mukaan keskimäärin hyvä ammattitaito ja laadukas asiakaspalvelu. Jatkossa parturi- ja kampaamoasiakkaat saavat tottua ammattimaiseen otteeseen myös hinnoittelussa, joka ei 1990-luvulla aina pysynyt kohonneiden kustannusten tasolla.”

Vuosi 2002. Suomen Hiusyrittäjät ry:n 3.4.2002 päivätyssä jäsentiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Hintojen korotustarve 4 % - Suomen Hiusyrittäjät arvioi, että nyt tehdyt taulukkokorotukset ja muut TES-muutokset aiheuttavat palkkasidonnaisten kulujen nousun 4,2 prosenttiyksiköllä. Myös ainekulut, sähkö sekä osittain vuokrat ovat kohonneet viime vuodesta. Muiden kustannusten nousu on ollut Tilastokeskuksen mukaan maltillisempaa, inflaatiovauhti on ollut 2,6 prosenttia vuonna 2001.

Kaikki hinnoitteluun vaikuttavat tekijät huomioon ottaen tulisi asiakashintoja korottaa keskimäärin vähintään neljä prosenttia.

Näin toimien pysytään kohoavien kustannusten kyydissä, eli kyseessä ei varsinaisesti ole vielä hintojen tasokorotus. Hintojen tarkistamisella varmistetaan, ettei yritys jää hintaloukkuun kustannusten kohotessa mutta hintojen pysyessä ennallaan. Korotustarve ei vaihtele alueittain, koska kustannukset ovat suhteessa nousseet yhtä paljon eri puolilla Suomea.

Myös yksinyrittäjien olisi tärkeää tehdä hintoihin vastaava korotus, jotta kustannukset pystyttäisiin kattamaan, eikä oma ansio jäisi jälkeen alan yleisestä kehityksestä.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 29.4.2002 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Palkkaratkaisu hiusalalla – Parturi- ja kampaamokäynnit kallistuvat keskimäärin 4 % - Parturien ja kampaajien palkat nousevat vappuna 2,8 %. (--)

Hiusalan uusi työehtosopimus nostaa palkkasidonnaisia kustannuksia, joita partureiden ja kampaamoiden kuluista on valtaosa. Viime vuodesta myös ainekustannukset, vuokrat ja sähkön hinta ovat nousseet. Lisäkustannusten vuoksi hinnat kohoavat keskimäärin neljä prosenttia.

Palkat nousevat heti toukokuun alussa, mutta hinnastojen tarkistuksista osa on jo tehty ja osa tehdään vasta toukokuun mittaan. ’Euroon siirtymisen yhteydessä suositimme jäsenliikkeille hintarauhaa viime vuoden kesästä tämän vuoden maaliskuuhun saakka. Nyt useimmissa liikkeissä tullaan purkamaan patoutuneita korotuspaineita, jolloin parturi- ja kampaamomaksut nousevat yleisesti nelisen prosenttia kautta maan’, arvioi Hiusyrittäjien toiminnanjohtaja JK.”

Suomen Hiusyrittäjät ry on julkaissut myös 24.5.2002 päivätyn ruotsinkielisen lehdistötiedotteen, jossa on viitattu meneillään ja tulossa oleviin, keskimäärin neljän prosentin suuruisiin parturi-kampaamohintojen korotuksiin.

Vuosi 2003. Suomen Hiusyrittäjät ry:n 17.4.2003 päivätyssä jäsentiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Hintojen korotustarve keskimäärin 4,5 prosenttia – Suomen Hiusyrittäjien laskelmien mukaan nyt tehdyt taulukko- ja sopimuspalkkojen korotukset aiheuttavat palkkasidonnaisiin kuluihin 4,1 prosentin nousun (mukaan lukien sotu-, vakuutus- ym. työnantajamaksut). Sähkön hinta on noussut voimakkaasti (jopa 50-60 %) viime vuodesta, samoin tukkuliikkeiden tuotehinnat noin 7-9 %. Vakuutus-, pankki-, Teosto- ja Gramex-maksut ovat nousseet kukin noin 5 %. Nämä voimakkaasti kallistuneet kulut ovat kuitenkin vain noin kolmannes liikkeiden kiinteistä kuluista. Liiketilojen vuokrat ovat yleisesti pysytelleet ennallaan, lukuun ottamatta niitä liikkeitä, joiden pitkäaikainen vuokrasopimus on juuri uusiutunut. Kokonaisinflaatio on edennyt selvästi edellisvuotta hitaammin. Rahan arvo on huonontunut ainoastaan 1,7 prosenttia, kun inflaatio oli edellisvuonna lähes prosenttiyksikön korkeampi.

Kaikki tekijät huomioon ottaen on Suomen Hiusyrittäjien laskelmien mukaan keskimääräinen palveluhintojen korotustarve 4,5 % prosenttia.

Mikäli liikkeessä on tehty erityisiä investointeja, mittavaa koulutusta tai suuria muutoksia liiketoiminnassa, hintojen korotustarve voi olla suurempikin. - Tilanne voi vaihdella liikekohtaisesti, mutta ei alueittain. Mikään merkittävä kustannustekijä ei ole kohonnut eri tavoin Itä- tai Länsi-Suomessa, ei myöskään kaupunki- tai maaseutualueilla. Suomen Hiusyrittäjien keräämien tietojen mukaan korotustarve on tänä keväänä samansuuruinen eri puolilla maata.

Myös yksintekijöiden on tärkeää tehdä hintoihinsa yleistä palkkaratkaisua sekä muita kustannusnousuja vastaava korotus. Näin oma ansio ei jää jälkeen alan yleisestä palkkakehityksestä, ja kustannukset pystytään tulevaisuudessakin kattamaan.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 28.4.2003 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Parturi- ja kampaamokäynnit kallistuvat – Hiusalan liikkeiden kustannukset ovat kohonneet voimakkaasti viime vuodesta. Nousevat palkka- ja yleiskustannukset näkyvät asiakkaille keskimäärin 4,5 %:n hinnankorotuksina, ennustaa toimialaliitto Suomen Hiusyrittäjät ry.

Vaikka viime vuoden inflaatio jäi alle kahden prosentin, pääosin pieninä yksikköinä toimivien parturi- ja kampaamoliikkeiden toimintakulut ovat nousseet eri syistä huomattavasti enemmän. Suhteellisesti eniten on noussut sähkön hinta, jopa yli 50 prosenttia. Kampaamotuotteet ovat kallistuneet vajaat 10 prosenttia, ja vakuutus-, pankki-, Teosto- sekä Gramex-maksut noin 5 prosenttia.

Suurin vaikutus on kuitenkin vappuna tulevilla palkankorotuksilla, koska liikkeiden kustannuksista noin kaksi kolmasosaa on palkkasidonnaisia. Parturi-kampaajien palkat nousevat 2,7 %, mikä tarkoittaa sivukuluineen noin 4,1 prosentin nousua kustannuksiin.

– Pienet käsityövaltaiset liikkeet toimivat nyt ahtaassa raossa, kommentoi Suomen Hiusyrittäjien toiminnanjohtaja JK. Kuluttajat eivät olisi juuri halukkaita maksamaan palveluistaan lisää, vaikka kysyntää periaatteessa olisi. Kustannukset laukkaavat kuitenkin omaa rataansa, ja jokaisen liikkeen on ne otettava huomioon hinnoittelussaan.”

Vuosi 2004. Suomen Hiusyrittäjät ry:n 23.4.2004 päivätyssä tiedotteessa ammatinharjoittajajäsenille on todettu muun ohella seuraavaa.

”Oheisena tiedotteemme yleisestä hintojen korotuksesta. Tiedotteen pohjana on 1.5.2004 tehtävä 2,4 prosentin suuruinen korotus parturi-kampaajien palkkoihin. Samassa yhteydessä on myös yksin työskentelevän tarkistaa omat hintansa, jottei yleisistä palkannousuista jäätäisi täysin osattomiksi.

Kuten tiedotteessa kerrotaan, hintojen korotuspaine on tänä vuonna poikkeuksellisen pieni, vain 2 – 2,5 prosenttia liikkeestä riippuen. Tämä ei koske niitä liikkeitä, joissa on useita vuosia jätetty tekemättä tarpeelliset hinnankorotukset, tai joissa hintoja on mahdollisesti jo tänä vuonna nostettu.

Kilpailutilanne on kireä monilla paikkakunnilla ympäri maan. Tämä ei kuitenkaan voi olla syynä oman ammattitaidon aliarvostukseen ja keinotekoisen alhaiseen hintatasoon. Kehotamme myös tutustumaan huhtikuun Hiusuutisten (tulee useimmille jäsenille Pinnin välissä) hintataulukkoon, jonka Tilastokeskus on koonnut eri puolilta maata tämän vuoden helmikuussa.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n päiväämättömässä asiakirjassa, jonka alatunnisteeseen on kirjattu vuosiluku 2004 ja joka on tulkittavissa Suomen Hiusyrittäjät ry:n yritysjäsentiedotteeksi, on todettu muun ohella seuraavaa.

”Palkkaratkaisun aiheuttama hinnankorotustarve – Koska työllistävien liikkeiden työvoimakulut nousevat, tulee myös palveluhintoja nostaa viimeistään 1.5.2004 alkaen. Samalla on hyvä aika myös sopimusyrittäjä- tai tuolinvuokraperiaatteella toimivien liikkeiden tarkistaa hintansa, sillä oman elintason nousun tulee ulottua kaikkiin hiusalalla työskenteleviin. Sama koskee luonnollisesti yrittäjien itsensä perimiä palvelumaksuja, niin yksinyrittäjiä kuin muita työllistäviäkin.

Viime vuoden palkankorotuksen jälkeen eli toukokuusta 2003 ei yleinen kustannustaso juuri ole noussut. Elinkustannusindeksi (= inflaatio) on jäänyt alle 1 prosentin vuositasolla, eivätkä tukkutuotteet tai sähkö- ym. kustannukset ole nousseet siinä määrin kuin aiempina vuosina. Nyt tehty palkkaratkaisu (2,4 %) aiheuttaa palveluhintoihin korotuspainetta vain siltä osin, kuin kustannukset ovat palkkasidonnaisia tai kertaantuvat palkkakulujen myötä (kuten esim. TEL-maksut ja arvonlisävero). Tällaisia kustannuksia on Suomen Hiusyrittäjien arvion mukaan noin 70 % hiusalan liikkeiden kaikista kustannuksista.

Näillä perusteilla laskettuna palkankorotukset aiheuttavat keskimäärin 2 – 2,5 %:n prosentin paineen korottaa hiusalan palveluhintoja 1.5.2004 lukien.

Suomen Hiusyrittäjät tulee antamaan asiasta erillisen lehdistötiedotteen huhtikuun lopussa. Tiedote on yleensä julkaistu varsin laajasti maakunta- ja aluelehdissä, sillä parturi- ja kampaamohinnat kiinnostavat suurta yleisöä. Oman liikkeen hinnoitteluun on tämän tiedotteen myötä mahdollista paneutua jo hyvissä ajoin, ja tehdä tarpeelliset hinnantarkistukset.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 26.4.2004 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Parturi- ja kampaamohinnat lievässä nousussa – Parturi- ja kampaamokäynnit kallistuvat keskimäärin 2-2,5 prosentilla toukokuun alusta lukien. Hintojen nousun pääasiallisena syynä ovat hiusalalla vappuna 2,4 %:lla nousevat palkat. (--)

– Parturi-kampaamoliikkeen kustannuksista noin 2/3 on sidoksissa palkkasummaan. Tämän vuoksi palkankorotukset vaikuttavat hintoihin lähes sellaisinaan, kertoo työnantajia edustavan Suomen Hiusyrittäjät ry:n puheenjohtaja AL. Myös yksin omassa liikkeessään työskentelevät tulevat tekemään hintoihinsa vastaavia korotuksia, koska yleinen palkkatason nousu koskee myös heitä, katsoo puheenjohtaja AL.”

Vuosi 2005. Suomen Hiusyrittäjät ry:n 3.5.2005 päivätyssä ammatinharjoittajatiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Parturi-kampaajien uudesta työehtosopimuksesta ja palkoista käydään parhaillaan neuvotteluja, neuvottelutulos toivottavasti saavutetaan toukokuun aikana. Monet muutkin hiusalan yritystoimintaan vaikuttavat kustannukset; työntekijöiden palkkojen ohella; ovat kohonneet vuoden aikana, esim. vuokrat, alan tuotteet, lehtitilaukset, polttoaineet ym. Toki jotkut kustannukset ovat hieman alentuneetkin, esim. puhelumaksut, sähkö, lainakorot. Näistä alentumisista huolimatta kuluttajahintaindeksi nousi 1 %:n, vastaavan lukeman ollessa vuosi sitten -0,5 %. Kohonneet kustannukset tulee siirtää palveluhintoihin, laskelmiemme mukaan korotustarve on 5-7%, jotta kustannusten nousun kattamisen lisäksi myös yrittäjä saisi itselleen kuuluvan palkankorotuksen. Suomen Hiusyrittäjät ry antaa tänäkin vuonna hintojen korotuspaineista erillisen lehdistötiedotteen, joka on viime vuosina julkaistu suorastaan kiitettävästi sanomalehdissä ympäri maan ja on omalta osaltaan toiminut ’kuluttajavalistuksena’ suurelle yleisölle.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n päiväämättömässä, vuonna 2005 annetussa yritysjäsentiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa:

”Palveluhintojen korotustarve hiusalalla – Työllistävien yritysten työvoimakustannukset tulevat joka tapauksessa nousemaan, joten myös palveluhintojen nostaminen on ajankohtaista, ehkäpä jo toukokuussa. Mainitsemme tämän jo nyt siksi, että vaikka luonnollisesti pidämme kiinni siitä periaatteesta, että palkankorotuksia ei tule tehdä taannehtivasti, tulevissa neuvotteluissa voi tulla eteen tilanne, että vaakakupissa on kokonaisuutena asioita, jotka puoltavat periaatteesta tinkimistä. Myös sopimusyrittäjä- tai tuolinvuokraperiaatteella toimivien liikkeiden lienee nyt aiheellista tarkistaa hintansa, jotta yrittäjien oman elintason nousu ja palkkataso turvataan.

Vuoden aikana, maaliskuun loppuun mennessä kuluttajahintaindeksi nousi 1 %:n. Hiusalan yritystoimintaan vaikuttavista kustannuksista nousivat mm. vuokrat, alan tuotteet, lehtitilaukset ja polttoaineet. Sen sijaan vuoden aikana hieman laskivat mm. puhelumaksut, sähkö ja lainakorot.

Vuokrat nousivat vuositasolla keskimäärin 1,9 %, mutta paikkakuntakohtaiset erot olivat suuria. Kun nyt, olosuhteista johtuen erittäin karkealla tasolla, ennakoidaan tuleva palkkaratkaisu, palkkasidonnaisine sivukuluineen ja yhdistettynä muihin kohonneisiin kustannuksiin, palveluhintoihin kohdistuu 5-7 %:n korotustarve.

Suomen Hiusyrittäjät tulee antamaan tänäkin vuonna kustannuspaineista ja hintojen korotustarpeesta erillisen lehdistötiedotteen, joka viime vuosina onkin julkaistu suorastaan kiitettävästi sanomalehdissä ympäri maan ja on omalta osaltaan toiminut ”kuluttajavalistuksena” suurelle yleisölle. Lehdistötiedotteen julkaisuajankohta on vielä tätä lähetettäessä auki, koska on huolellisesti harkittava myös sitä, että siihen saadaan mukaan mahdollisimman paljon faktaa, jotta uutiskynnys varmemmin ylittyisi.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 30.5.2005 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Hiusalalla uusi työehtosopimus ja palkat kesäkuun alusta – Parturien ja kampaajien palkat nousevat 1.6.2005 voimaan tulevan uuden työehtosopimuksen mukaan 2,6%. Nousevat palkka- ja muut kustannukset näkyvät asiakkaille noin 5 – 7 prosentin suuruisina palveluhintojen korotuksina, ennustaa toimialaliitto Suomen Hiusyrittäjät ry.

– Vaikka inflaatio vuositasolla jäi 1,2%, ovat esimerkiksi toimitilakulut kohonneet huomattavasti enemmän. Suurin vaikutus palveluhintoihin on kuitenkin palkankorotuksilla, koska liikkeiden kustannuksista noin kaksi kolmasosaa on palkkasidonnaisia. Parturi-kampaajien palkkojen korotus 2,6% merkitsee sivukuluineen (esim. TEL ja muut vakuutukset) noin 4 prosentin nousua kustannuksiin, muiden kustannusten osalta korotustarve on, yrityksestä riippuen, 1 – 3 prosenttia.”

Vuosi 2006. Suomen Hiusyrittäjät ry:n 15.5.2006 päivätyssä tiedotteessa yritysjäsenille on todettu muun ohella seuraavaa.

”Hinnankorotuspaineista - Kevään työehtosopimusneuvottelut on vast’ikään saatu päätökseen. Neuvottelujen tuloksena parturi-kampaajien palkat nousevat kesäkuun alusta, eivät siis taannehtivasti, kuten edellisessä tiedotteessa ’pelottelin’. Korotus on taulukkopalkkojen ja henkilökohtaisten palkkojen osalta 2,3 prosentin suuruinen, joten myös palveluhintoja on syytä tarkistaa.

Myös monet yritystoimintaan vaikuttavat kustannukset ovat jo alkuvuoden aikana nousseet ja lisää korotuksia on todennäköisesti tulossa. Ainakin sähköyhtiöt ovat ilmoittaneet hinnankorotuspaineita olevan, mutta konkreettista tietoa määristä tai ajankohdista ei ole annettu. Korkotason ennakoidaan nousevan pariinkin kertaan vielä tämän vuoden aikana. Polttoaineiden hintojen nousu jatkuu ja vaikuttaa niin vuokriin kuin tavarakuljetuksiin sekä muuhunkin liikenteeseen hintoja korottavasti. Viimeisen vuoden aikana eniten ovat nousseet tuontihinnat, peräti 10,3 prosenttia.

Palveluhintojen korotustarve on hyvin yrityskohtainen, laskelmiemme mukaan yleisemmin liikutaan 2,9 – 5 prosentin tasolla, mutta prosentit voivat olla suurempiakin, jos esim. alkuvuoden vuokrien nousuja, jotka joillakin ovat olleet todella huomattavia, ei ole vielä siirretty hintoihin. Varsinkin tällä kertaa palveluhinnat olisi syytä tarkastaa ’alvittomina’, jotta mahdolliset jälkeenjääneisyydet tulisi oikaistua ennen vuodenvaihdetta. Tammikuun 2007 jälkeen hiusala on suurennuslasin alla, niin valtiovarainministeriö, kuluttajaviranomaiset kuin palveluiden käyttäjätkin odottavat, että alentuva verokanta näkyy palveluiden hinnoissa.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 31.5.2006 päivätyssä lehdistötiedotteessa on todettu muun ohella seuraavaa.

”Parturi-kampaamoiden palvelumaksut kallistuvat - Parturien ja kampaajien palkat nousevat toukokuussa tehdyn työehtosopimuksen mukaan 2,3 prosenttia. Korotus tulee voimaan kesäkuun alusta. Palkankorotusten kokonaisvaikutus palveluhintoihin on 2,9 prosenttia.

Palveluhintojen korotuspaineita lisäävät myös monet muut tekijät. Hiusalan yritysten toimintakulut ovat kohonneet viime vuoden kesäkuun jälkeen huomattavasti vuoden inflaatiota enemmän. Suhteellisesti eniten on noussut sähkön hinta, myös vuokrat, pankki- ja rahankäsittelykulut ovat nousseet. Korkea öljyn hinta vaikuttaa monella tavalla, pääosin tuontitavaraa olevien, kampaamotuotteiden hintoja korottavasti. Suomen Hiusyrittäjien laskelmien mukaan nyt sovittu palkkaratkaisu yhdessä muiden kustannusten kanssa näkyy kuluttajille 2,9 – 5,0 prosentin korotuksena palvelumaksuihin.”

Suomen Hiusyrittäjät ry:n 21.5.2006 pidetyssä hallituksen kokouksessa on kokouksen 5.6.2006 päivätyn pöytäkirjan mukaan todettu muun ohella seuraavaa.

”Puheenjohtajiston ehdotuksesta hallitus päätti myös, että jäsenistölle annetaan täsmällisempää opastusta palveluhintojensa määrittelyyn, missä yhteydessä uudistetaan myös liiton hinnastopohja.”

Oikeudellinen arviointi

Väitetyn kilpailunrajoituksen arvioinnin lähtökohtia

Kysymyksessä oleva Kilpailuviraston esitys koskee ajanjaksoa 3.4.2000-31.12.2006. Kilpailunrajoituksista annettua lakia (jäljempänä kilpailunrajoituslaki) on muutettu 1.5.2004 alkaen voimaantulleella lailla 318/2004 muun ohella siten, että kilpailijoiden välistä yhteistyötä ynnä muuta koskeva lain 6 § (480/1992) on ollut voimassa 30.4.2004 asti ja lain 4 § (318/2004) puolestaan 1.5.2004 alkaen.

Kysymyksessä olevaa Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyä on siten arvioitava oikeudellisesti ajanjaksolla 3.4.2000-30.4.2004 voimassa olleen kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) nojalla ja ajanjaksolla 1.5.2004-31.12.2006 kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) nojalla.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (480/1992) mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita. Säännöksen esitöissä (HE 192/1991 vp) on todettu, että säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin (318/2004) mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.

Suomen Hiusyrittäjät ry on markkinaoikeudessa vedonnut siihen, ettei kysymyksessä olevaan menettelyyn voida soveltaa kumpaakaan edellä mainituista lainkohdista, koska menettelyssä on ollut kyse yksinomaan työmarkkina-asioista tiedottamisesta, mihin kilpailunrajoituslaki ei sen 2 §:n 1 momentin mukaan sovellu.

Kyseisen lainkohdan mukaan kilpailunrajoituslakia ei sovelleta sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n tarkasteltavana olevat jäsen- ja lehdistötiedotteet ovat käsitelleet sanamuodoiltaan kysymyksessä olevan elinkeinotoiminnan kustannusrakennetta kokonaisuutena ja ainoastaan osittain suoraan henkilöstökustannuksiin vaikuttavia kustannustekijöitä kuten työmarkkinoiden palkkaratkaisuja. Suomen Hiusyrittäjät ry:n väitettä yksinomaan työmarkkina-asioista tiedottamisesta ei näin ollen voida hyväksyä.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) esitöiden (HE 11/2004 vp) mukaan pykälän tarkoituksena on yhdenmukaistaa horisontaalisia (kilpailijoiden välisiä) ja vertikaalisia (eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisiä) kilpailunrajoituksia koskeva kansallinen sääntely Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisen sääntelyn kanssa. Esitöiden mukaan pykälä perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 11/2004 vp) on myös todettu, että niissä tilanteissa, joissa kilpailunrajoitus ei ole omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan kansallista kilpailunrajoituslakia. Sekä kansallisen kilpailulainsäädännön että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tavoitteet ovat kuitenkin pääosin samat ja käytännössä yhteisöoikeutta voidaan käyttää tulkintaohjeena myös puhtaasti kansallisten tapausten osalta.

Toisaalta myös kilpailunrajoituslain aikaisemmista esitöistä (HE 162/1991 vp) ilmenee lain tarkoituksena olleen lähentää kilpailulainsäädäntöämme Euroopan yhteisön kilpailusääntöihin. Edelleen kilpailunrajoituslain uudistusta koskevissa esitöissä (HE 11/2004 vp) on todettu, että kilpailunrajoituslain tuolloin voimassa olleet keskeiset aineelliset säädökset (4-6 §) ovat eronneet sanamuodoiltaan perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tekstistä, mutta säännösten sisällön osalta erot ovat olleet vain vähäisiä. Kilpailunrajoituslain materiaalinen sisältö on eronnut esitöiden mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan aineellisesta sisällöstä merkittävästi ainoastaan eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisiin kilpailunrajoituksiin sovellettavan lähestymistavan osalta.

Näin ollen arvioitaessa Kilpailuviraston esityksen kohteena olevaa menettelyä sekä ennen että jälkeen 1.5.2004 on kilpailunrajoituslain säännösten tulkinnassa otettava huomioon seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten niitä koskeva tulkintakäytäntö.

Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätös

Kilpailuviraston näkemyksen mukaan tarkasteltavana oleviin jäsen- ja lehdistötiedotteisiin sisältyvät hinnankorotussuositukset muodostavat kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitetun elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksen huolimatta siitä, että kyse ei ole ollut Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäseniä sitovista ohjeista. Suomen Hiusyrittäjät ry on kiistänyt, että kyse olisi elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäseniä voivat sen asiassa esitettyjen sääntöjen 3 §:n perusteella olla joko suoraan tai jäsenyhdistysten välityksellä hius- ja kauneusalan yritykset (yritysjäsenet) ja ammatinharjoittajat (henkilöjäsenet), hius- ja kauneusalan opiskelijat (juniorijäsenet) sekä hius- ja kauneusalan oppilaitokset (oppilaitosjäsenet). Suomen Hiusyrittäjät ry:n tarkoituksena on sen sääntöjen 2 §:n perusteella valvoa jäsentensä ja jäsenyhdistystensä jäsenten yhteisiä ammatillisia ja yhteiskunnallisia etuja sekä taata ja parantaa hius- ja kauneusalan yritystoiminnan toimintaedellytyksiä. Yhdistys edustaa työehtosopimustoiminnassa hius- ja kauneusalan työnantajia. Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenet ovat siten jo yhdistyksen sääntöjen perusteella pääasiassa kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia.

Kilpailuvirasto ei ole sinänsä esittänyt selvitystä siitä, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenet toimisivat samoilla merkityksellisillä markkinoilla ja olisivat keskenään todellisia tai mahdollisia kilpailijoita. Kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) soveltamiseksi nyt puheena olevassa tapauksessa kuitenkin riittää, kun todetaan, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n kaltainen hius- ja kauneusalan toimialajärjestö on jo luonteensa puolesta kyseisissä lainkohdissa tarkoitettu elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä, jossa tehdään horisontaalista yhteistyötä samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välillä, mitä asiassa ei ole kiistettykään.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (480/1992) nimenomaisen sanamuodon mukaan kiellettyyn hintayhteistyöhön luetaan myös hintojen tai muiden vastikkeiden suosittaminen. Kilpailunrajoituslakia koskevissa esitöissä (HE 162/1991 vp) säännöstä on perusteltu sillä, että suositusluonteisten hinnoitteluohjeiden antaminen ja niiden soveltaminen johtaa käytännössä lähes aina samaan lopputulokseen kuin nimenomainen hintoja koskeva sopimus.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklaa (josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla) sovellettaessa yhteenliittymän antaman suosituksen luokittelu sen päätökseksi on sen sijaan saattanut edellyttää suosituksen noudattamista. Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä on todettu, että tietty toimenpide voidaan katsoa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yritysten yhteenliittymän päätökseksi ilman, että sen olisi välttämättä oltava asianomaisia jäseniä velvoittava, ainakin siltä osin kuin jäsenet, joita tämä päätös koskee, noudattavat sitä (asia T-325/01, DaimlerChrysler AG v. komissio, tuomio 15.9.2005, Kok., s. II-3319, 210 kohta; ks. myös yhdistetyt asiat 96/82-102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ International Belgium ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983, Kok., s. 3369, 20-21 kohdat).

Kuitenkin myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteenliittymän antamaa suositusta, joka riippumatta sen oikeudellisesta luonteesta on todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteen sovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi, on pidettävä yritysten yhteenliittymän päätöksenä (asia 45/85, Verband der Sachversicherer e.V. v. komissio, tuomio 27.1.1987, Kok. 1987, s. 405, 29-32 kohdat).

Markkinaoikeus katsoo asiassa olevan kysymys Suomen Hiusyrittäjät ry:n vuosien ajan noudattamasta jokakeväisestä menettelystä, jota järjestön piirissä ei ole kyseenalaistettu vaan jonka jatkuminen on asiassa saadun selvityksen perusteella ilmeisesti nähty tarpeelliseksi ottaen huomioon etenkin parturi-kampaamoalan liian alhaiseksi koettu asiakashinnoittelu.

Vaikka Suomen Hiusyrittäjät ry:n hinnankorotussuositukset eivät ole olleet sen jäseniä velvoittavia eikä niiden noudattamisesta ole asiassa esitetty luotettavaksi katsottavaa selvitystä, säännöllisesti annettu toimialajärjestön ohjeistus kunakin keväänä asianmukaisesta hinnankorotuksen tasosta on ollut selkeä, täsmällinen ja jäsenten yhteisen edun mukainen. Markkinaoikeus arvioi, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsen- ja lehdistötiedotteisiin sisältyvät hinnankorotussuositukset on katsottava todelliseksi ilmaukseksi Suomen Hiusyrittäjät ry:n tahdosta sovittaa yhteen jäsentensä käyttäytyminen suositusten mukaiseksi.

Markkinaoikeus katsoo siten, että asiassa on kyse elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä, jonka sisältöä on arvioitava kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) perusteella.

Kilpailunrajoituksen luonne

Tarkoituksellinen kilpailun rajoittaminen

Kilpailuviraston mukaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen, minkä vuoksi asiassa ei ole tarpeen rikkomuksen toteamiseksi osoittaa kilpailulle aiheutuneita haitallisia vaikutuksia. Suomen Hiusyrittäjät ry on esittänyt, ettei sen menettelyn tarkoituksena ole ollut kilpailun rajoittaminen eikä sen menettelystä ole seurannut kilpailun rajoittumista. Yhdistyksen mukaan markkinavaikutuksia olisi joka tapauksessa tullut tarkastella paikallisesti.

Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (480/1992) sanamuodon mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai niiden yhteenliittymät eivät saa suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä hintoja tai vastikkeita. Kyseistä lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 162/1991 vp) on todettu, että hintakartellit voivat koskea paitsi tavaroista ja palveluista perittäviä tai maksettavia hintoja, myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja. Hintoja koskevat suositukset ja ohjeet yhdenmukaistavat yritysten hinnoittelua ja haittaavat markkinoiden itseohjautuvuutta. Suositusluonteisten hinnoitteluohjeiden antaminen ja niiden soveltaminen johtaa käytännössä lähes aina samaan lopputulokseen kuin nimenomainen hintoja koskeva sopimus. Tähän on rinnastettava myös erilaisten yhteisten hinnoitteluperusteiden ja laskentakaavojen käyttö.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentti (318/2004) taas kieltää muun ohella sellaiset elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy. Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 11/2004 vp) mukaan sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista. Tämä ei edellytä, että kilpailunrajoituksen osapuolilla olisi ollut nimenomainen tavoite rajoittaa kilpailua. Kun kyseessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista, ei kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta tarvita erillistä näyttöä. Esitöiden mukaan kilpailijoiden välisistä rajoituksista vakavimpina pidetään muun ohella rajoituksia, joilla vahvistetaan hintoja myytäessä kolmansille. Sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan seurauksena saattaa olla kilpailun merkittävä estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen myös silloin, kun kyse on muista kuin vakavimmista kilpailunrajoituksista, mutta tällöin kilpailua rajoittavista vaikutuksista on esitettävä näyttöä.

Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset ja yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat ovat vaikutuksistaan riippumatta kiellettyjä, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus (asia C-49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni SpA, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I-4125, 123 kohta; asia 45/85, Verband der Sachversicherer e.V. v. komissio, tuomio 27.1.1987, Kok., s. 405, 39 kohta).

Edellä lausutun johdosta on siten syytä arvioida, voidaanko Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyn tarkoituksena katsoa olevan kilpailun rajoittaminen ilman, että ensi vaiheessa on tarpeen tarkastella menettelyn konkreettisia vaikutuksia. Arvioitaessa sitä, onko yhteenliittymän päätöksen tarkoituksena rajoittaa kilpailua, on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevällä tavalla otettava huomioon ennen kaikkea päätöksen sisältö sekä sen oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys. Kyseisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, ettei kilpailun tarkoituksellisen rajoittamisen voida katsoa koskevan pelkästään toimenpiteitä, joiden osalta kilpailunrajoittaminen on ilmeistä (esimerkiksi yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, Compagnie Royale Asturienne des Mines SA (CRAM) ja Rheinzink GmbH v. komissio, tuomio 28.3.1984, Kok., s. 1679, 26 kohta; yhdistetyt asiat 96/82-102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ International Belgium ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983, Kok., s. 3369, 23-25 kohdat; asia 45/85, Verband der Sachversicherer e.V. v. komissio, tuomio 27.1.1987, Kok., s. 405, 40-43 kohdat).

Tässä arvioinnissa on edelleen syytä ottaa huomioon se Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toteama lähtökohta, jonka mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kilpailua koskeville määräyksille on ominaista se näkökulma, jonka mukaan jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä yhteismarkkinoilla noudatettavaksi aikomastaan toimintalinjasta (asia C-49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni SpA, tuomio 8.7.1999, Kok., s. I-4125, 116 kohta).

Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyn osalta voidaan todeta, että sen jäsentiedotteisiin sisältyvillä hinnankorotussuosituksilla on säännönmukaisesti joka kevät kannustettu yhdistyksen jäseniä nostamaan asiakkailtaan perimiä parturi-kampaamohintoja tietyllä yhdistyksen määrittämällä prosentilla tai prosenttihaarukalla. Saman tasoinen prosenttiluku on lisäksi saatettu vuosittain muiden kuin yhdistyksen jäsenten tietoon lehdistötiedotteilla.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n esittämän mukaan parturi-kampaajat ovat usein haluttomia hintojensa korottamiseen kilpailun pelossa ja ”uskaltavat” korottaa hintojaan keskimäärin vain harvoin. Markkinaoikeus toteaa, että sanottuun nähden alan valtakunnalliselta toimialajärjestöltä säännöllisesti saatavat selkeät ja täsmälliset hinnankorotussuositukset ovat omiaan vaikuttamaan parturi-kampaajien hinnoittelupäätöksiin kannustamalla heitä hintojensa nostamiseen omien kustannustensa kehityksestä riippumatta ja tietoisina siitä, että myös monet niiden kilpailijoista tulevat todennäköisesti noudattamaan toimialajärjestön hinnankorotussuositusta. Kysymyksessä olevat hinnankorotussuositukset ovat näin ollen olleet omiaan vaikuttamaan korottavasti parturi-kampaamohintojen tasoon.

Antaessaan suosituksia Suomen Hiusyrittäjät ry:n on siten katsottava pyrkineen joka kevät tiettyyn prosentuaaliseen korotukseen jäsentensä tarjoamien palveluiden hinnoissa ennen kaikkea jäsenten perustelluksi katsotun ansiotason turvaamiseksi. Vaikka jäsentiedotteet on osoitettu vain yhdistyksen jäsenille, joiden osuus Suomen parturi-kampaamosektorin liikevaihdosta on asiassa saadun selvityksen mukaan noin 20 prosenttia tai jonkin verran vähemmän, samoista hinnankorotussuosituksista on tiedotettu myös yleisissä tiedotusvälineissä, jolloin niiden kohteena ovat olleet myös yhdistyksen jäsenkuntaan kuulumattomat alan toimijat.

Tältä osin on vielä otettava huomioon, että kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan (318/2004) esimerkeissä mainitaan nimenomaan sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että toimialajärjestön hinnankorotussuositus voi muodostaa menettelyn, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen (asia 45/85, Verband der Sachversicherer e.V. v. komissio, tuomio 27.1.1987, Kok., s. 405).

Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyn tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen parturi-kampaamosektorilla.

Asiassa ei ole tarpeen tutkia, onko Suomen Hiusyrittäjät ry:n aikomuksena ollut rajoittaa kilpailua tai onko sen suosituksilla ollut myös muita tavoitteita (ks. yhdistetyt asiat 96/82-102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ International Belgium ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983, Kok. s. 3369, 23-25 kohdat). Merkitystä ei ole tässä arvioinnissa annettava myöskään sille Suomen Hiusyrittäjät ry:n vetoamalle seikalle, ettei yhdistys ole käsittänyt menettelynsä rikkovan kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) tai kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) kieltoa.

Kilpailunrajoituksen merkittävyys

Kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) esitöiden (HE 11/2004 vp) mukaan sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tulee olla merkittävä kilpailua estävä, rajoittava tai vääristävä vaikutus lain 2 §:n 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin, jotta se tulisi 4 §:n kiellon piiriin. Esitöissä on viitattu vähämerkityksellisyysarvioinnin osalta Euroopan yhteisöjen komission soveltamaan merkityksellisten markkinoiden markkinaosuusrajoihin pohjautuvaan arviointiin. Esitöiden mukaan markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista vähämerkityksellisinä ei kuitenkaan voida pitää vakavimpia kilpailunrajoituksia.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenten edustamasta osuudesta Suomen parturi-kampaamosektorin liikevaihdosta on puheena olevassa asiassa esitetty toisistaan poikkeavia arvioita. Myöskään merkityksellisiä markkinoita ei ole tässä asiassa määritetty. Suomen Hiusyrittäjät ry ei ole toisaalta myöskään esittänyt, ettei kilpailunrajoituslain 4 § (318/2004) tällä perusteella soveltuisi puheena olevaan menettelyyn. Markkinaoikeus toteaa tältä osin, että ottaen huomioon tarkasteltavana olevan menettelyn luonteen, kysymyksessä oleva menettely kuuluu kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) kiellon piiriin.

Rikkomisen kesto

Kilpailuviraston mukaan kysymyksessä oleva vuosina 2000-2006 tapahtunut menettely muodostaa yhden jatkuvan kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja 4 §:n (318/2004) rikkomisen. Suomen Hiusyrittäjät ry on kiistänyt, että kyse olisi jatkuvasta rikkomuksesta erityisesti vuosien 2002 ja 2004 osalta, jolloin jäsen- ja lehdistötiedotteet ovat koskeneet yksinomaan palkkaa eivätkä näin ollen voi kuulua väitetyn rikkomuksen piiriin.

Jotta kysymyksessä olisi yksi jatkuva rikkominen, edellyttää se, että toimenpiteet ovat toisiaan täydentäviä ja että niillä voidaan katsoa olevan yhtenäinen tavoite (yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I-123, 258 kohta).

Suomen Hiusyrittäjät ry on julkaissut vuosien 2000-2006 ajan joka kevät yhden tai useamman jäsentiedotteen sekä lehdistötiedotteen koskien kulloistakin parturi-kampaamohintojen keskimääräistä korotustarvetta.

Markkinaoikeus katsoo, että yhdistyksen tiedottamisessa on ollut kysymys samankaltaisten toimenpiteiden jatkumosta, jonka tavoitteena on ollut parturi-kampaamohintojen vuosittainen korottaminen elinkeinotoiminnan kohoavien kustannusten perusteella. Menettelyä on pidettävä jäsen- ja lehdistötiedotteista ilmenevän valossa yhtenä jatkuvana, asteittain ilmenneenä kilpailusääntöjen rikkomisena, joka on alkanut Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuna ajankohtana 3.4.2000, jolloin on päivätty ensimmäinen puheena oleva jäsentiedote.

Vuosien 2002 ja 2004 osalta markkinaoikeus toteaa, että vaikka prosentuaalinen hinnankorotussuositus kyseisinä vuosina on määrällisesti vastannut läheisesti sovittuja palkankorotuksia, tiedotteissa on edelleen annettu alan toimijoille viesti siitä, kuinka suuri asiakashintoihin kohdistuvan korotuksen tulee tai ei tule kunakin vuonna olla. Lisäksi, kuten Kilpailuvirasto on huomauttanut, kyseiset tiedotteet koskevat yhtä lailla sekä yritysjäseniä että ammatinharjoittajajäseniä, joista jälkimmäisiä ei työehtosopimuksen mukainen palkkaratkaisu ylipäätään koske.

Rikkomisen päättymisajankohdasta markkinaoikeus toteaa, että viimeinen Kilpailuviraston esityksen tarkoittama jäsentiedote on julkaistu 15.5.2006 ja lehdistötiedote 31.5.2006. Ottaen huomioon puheena olevien joka keväisten hinnankorotussuositusten kulloinkin seuraavan vuoden hinnoitteluun puuttuvan luonteen, markkinaoikeus katsoo rikkomuksen ulottuneen Kilpailuviraston esittämällä tavalla vuoden 2006 loppuun. Markkinaoikeus toteaa, että tässä arvioinnissa merkitystä ei ole Kilpailuviraston vetoamalla hallituksen kokouksen 21.5.2006 merkitykseltään epäselväksi jääneellä pöytäkirjalla, jossa todetaan hallituksen päättäneen, että jäsenistölle tullaan antamaan täsmällisempää opastusta palveluhintojensa määrittelyyn, missä yhteydessä uudistetaan myös liiton hinnastopohja.

Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Kilpailuvirasto on lähtenyt siitä, että tarkastelun kohteena olevalla menettelyllä ei ole ollut vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä asiassa siten ole myöskään esitetty tosiseikkoihin perustuvaa selvitystä tältä osin. Markkinaoikeus katsoo siten, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, jonka perusteella olisi katsottavissa kysymyksen olevan sellaisesta menettelystä, joka EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla olisi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Johtopäätös

Suomen Hiusyrittäjät ry on edellä esitetyillä perusteilla menetellyt kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) tarkoittamalla kielletyllä tavalla ajalla 3.4.2000-31.12.2006.

Seuraamusmaksun määrääminen

Seuraamusmaksuarvioinnin lähtökohtia

Kilpailunrajoituslain seuraamusmaksua koskevaa säännöstä on muutettu 1.5.2004 alkaen.

Kilpailunrajoituslain 30.4.2004 asti voimassa olleen 8 §:n 1 momentin (480/1992) mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4-7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Kilpailunrajoituslain edellä mainittua 8 §:n 1 momenttia on 1.5.2004 alkaen muutettu siten, että tuolloin voimaan tulleen 7 §:n 1 momentin (318/2004) mukaan seuraamusmaksu määrätään lain 4 tai 6 §:n tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännösten rikkomisesta.

Edellä mainitun 8 §:n 2 momentin säännöstä on puolestaan muutettu siten, että kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin (318/2004) mukaan maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Säännöksen esitöissä (HE 11/2004 vp) on tältä osin todettu, että voimassa olleen lain mukaisesta kaksiportaisesta määrän sääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi samaan tapaan kuin Euroopan yhteisön kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksen osalta. Muutoksella on ollut tarkoitus yhdenmukaistaa kansallista sanktiotasoa Euroopan yhteisön sääntelyn kanssa.

Seuraamusmaksun enimmäismäärä

Suomen Hiusyrittäjät ry:n mukaan Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu ylittää maksulle kilpailunrajoituslaissa säädetyn 10 prosentin enimmäismäärän. Yhdistyksen mukaan sen liikevaihtoon ei voida seuraamusmaksun enimmäismäärää määritettäessä laskea mukaan sen jäsenmaksutuloja, joita ei voida käsittää yhdistyksen varsinaisen toiminnan tuotoiksi vaan varainhankinnaksi, joka vastaa oman pääoman hankintaa. Kilpailuvirasto on sen sijaan tarkastellessaan esitettyä seuraamusmaksua suhteessa laissa asetettuun enimmäismäärään ottanut huomioon myös Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenmaksuista kertyneet tuotot.

Kysymyksessä oleva kilpailunrikkomus on tapahtunut pääosin ennen 1.5.2004 voimaan tulleita seuraamusmaksusäännösten muutoksia. Seuraamusmaksun suuruutta määritettäessä voidaan näin ollen soveltaa kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin (480/1992) säännöstä niin kutsutusta normaaliasteikosta, jonka osalta oikeuskäytännössä on katsottu, että sen puitteissa seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle tämän edellisen vuoden liikevaihdosta riippumatta (KHO 2009:83).

Seuraamusmaksuharkinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös kilpailunrajoituslain seuraamusmaksun määräämistä koskevien säännösten muutos 1.5.2004 alkaen. Markkinaoikeus katsoo siten, että normaaliasteikon noudattamisesta huolimatta määrättäväksi tuleva seuraamusmaksu ei saa ylittää kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentissa (318/2004) säädettyä 10 prosenttia kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentissa (480/1992) mainittuna seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona on ensisijaisesti pidettävä seuraamusmaksun ensi asteena määräävän markkinaoikeuden päätöstä edeltävän vuoden liikevaihtoa (KHO 2009:83). Asiaa ei ole syytä arvioida toisin kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momenttia (318/2004) sovellettaessa. Asiassa on näin ollen selvitettävä, mikä on ollut Suomen Hiusyrittäjät ry:n kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentissa (318/2004) tarkoitettu liikevaihto vuonna 2008.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n mukaan sen kirjanpitolainsäädännössä tarkoitetun liikevaihdon muodostavat varsinaisen toiminnan tuotot ovat vuonna 2008 olleet yhteensä 14 447,85 euroa. Kyseinen summa on koostunut materiaalivälityksen tuotoista sekä tuotoista, jotka ovat kertyneet yhteistoiminnasta muiden tahojen kanssa. Summa ei sisällä Suomen Hiusyrittäjät ry:n 324 274,30 euron suuruisia jäsenmaksutuloja.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa esitettyjen Suomen Hiusyrittäjät ry:n sääntöjen 5 §:n mukaan varat Suomen Hiusyrittäjät ry:n toimintaa varten kootaan jäsenmaksuilla, joiden suuruus määräytyy jäsenten liikevaihtojen mukaan. Suomen Hiusyrittäjät ry:n vuoden 2008 jäsenmaksutulot on asiassa esitetyn selvityksen mukaan kirjattu tulosvaikutteisena eränä yhdistyksen tuloslaskelmaan.

Kilpailunrajoituslain 8 §:ssä (480/1992) tai 7 §:ssä (318/2004) taikka kyseisiä lainkohtia koskevissa esitöissä ei ole määritelty, miten liikevaihdon käsitettä tulee tulkita määritettäessä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle määrättävän seuraamusmaksun enimmäismäärää. Yritysten yhteenliittymän liikevaihdon käsitettä ei ole määritelty myöskään Euroopan yhteisön asetuksessa N:o 17 (EYVL 21.2.1962, s. 13) tai sen korvanneessa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL 4.1.2003 L 1/1), joihin kilpailunrajoituslain 7 §:ää (318/2004) koskevissa esitöissä (HE 11/2004 vp) viitataan.

Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa on kuitenkin säädetty, että jos yritysten yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten liikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa. Kilpailunrajoituslakiin ei sisälly vastaavaa säännöstä. Kilpailunrajoituslain 7 §:ää (318/2004) koskevissa esitöissä (HE 11/2004 vp) seuraamusmaksusääntelyyn tehtyjä muutoksia on kuitenkin edellä mainitulla tavalla perusteltu tarkoituksella yhdenmukaistaa kansallista sanktiotasoa Euroopan yhteisön sääntelyn kanssa.

Markkinaoikeus katsoo siten edellä lausuttu huomioon ottaen, että kilpailunrajoituslain 7 §:ään (318/2004) sisältyvää liikevaihdon käsitettä on puheena olevassa asiassa tulkittava siten, että Suomen Hiusyrittäjät ry:n liikevaihtoa määritettäessä siihen on luettava mukaan myös yhdistyksen jäsenmaksutulot. Näin määritetyn Suomen Hiusyrittäjät ry:n vuoden 2008 merkityksellisen liikevaihdon ollessa 338 722,15 euroa Kilpailuviraston esittämä 33 000 euron seuraamusmaksu ei ylitä kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentissa (318/2004) säädettyä seuraamusmaksun enimmäismäärää.

Seuraamusmaksun määrääminen

Sekä aiemman kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin (480/1992) että nykyisen 7 §:n 1 momentin (318/2004) mukaan seuraamusmaksu määrätään, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain pääsääntönä siten on, että lain vastaiseen toimintaan syyllistyneelle elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp) on lain 8 §:n 1 momentin (480/1992) säännökseen seuraamusmaksun määräämisestä liittyen todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.

Kysymyksessä olevaa Suomen Hiusyrittäjät ry:n menettelyä ei sen ajallinen kesto ja alueellinen ulottuvuus huomioon ottaen ole lähtökohtaisesti pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole muutoinkaan nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa pidettävä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin (480/1992) sekä 7 §:n 2 momentin (318/2004) mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että puheena oleva säännöllisistä hinnankorotussuosituksista koostuva tarkoituksellinen kilpailun rajoittaminen on ajoittunut ajanjaksolle 3.4.2000-31.12.2006. Se on siis kokonaisuudessaan kestänyt lähes seitsemän vuotta.

Valtakunnallisen toimialajärjestön menettely on lähtökohtaisesti kattanut koko Suomen alueen. Asiassa on selvitetty, että parturi-kampaamotoimialan kokonaisliikevaihto Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan ollut vuonna 2005 noin 360 miljoonaa euroa ja vuonna 2006 noin 380 miljoonaa euroa. Suomen Hiusyrittäjät ry:n jäsenten osuus sanotusta liikevaihdosta on asiassa selvitetyn mukaisesti ollut noin 20 prosenttia tai jonkin verran vähemmän. Kuitenkin yhdistys on saattanut hinnankorotussuosituksensa vuosittain lehdistön kautta laajalti myös muiden alan toimijoiden kuin sen jäsenten tietoisuuteen.

Antaessaan jäsen- ja lehdistötiedotteissaan hinnankorotussuosituksia säännönmukaisesti joka kevät Suomen Hiusyrittäjät ry:n on täytynyt ymmärtää, että ne ovat omiaan vaikuttamaan korottavasti parturi-kampaamohintojen tasoon. Merkitystä ei tässä arvioinnissa ole annettava sille Suomen Hiusyrittäjät ry:n vetoamalle seikalle, ettei yhdistys ole ymmärtänyt menettelynsä rikkovan kilpailunrajoituslain säännöksiä.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n (318/2004) mukaan markkinaoikeus voi alentaa elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle 7 §:n nojalla määrättävää seuraamusmaksua tai jättää seuraamusmaksun määräämättä, jos elinkeinonharjoittaja tai näiden yhteenliittymä on merkittävästi avustanut Kilpailuvirastoa kilpailunrajoituksen selvittämisessä.

Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 11/2004 vp) on todettu, että seuraamusmaksun alentaminen tai määräämättä jättäminen on mahdollista vain, jos elinkeinonharjoittaja on avustanut merkittävästi kilpailunrajoituksen selvittämisessä. Elinkeinonharjoittajalta edellytetään aktiivista osallistumista kilpailunrajoituksen selvittämiseen. Yrityksen on oma-aloitteisesti toimitettava Kilpailuvirastolle tietoja, joita Kilpailuvirastolla ei ole tai joita sen voi olla vaikea hankkia.

Edelleen mainittujen esitöiden mukaan seuraamusmaksun alentamisesta tai määräämättä jättämisestä pykälän nojalla päättää markkinaoikeus. Kilpailuviraston on seuraamusmaksua koskevassa esityksessään markkinaoikeudelle tuotava esiin ne seikat, joiden perusteella se katsoo, että elinkeinonharjoittaja tai niiden yhteenliittymä on merkittävästi avustanut kilpailunrajoituksen selvittämistä pykälässä tarkoitetulla tavalla.

Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevassa asiassa ole kyse tilanteesta, jossa olisi aihetta alentaa seuraamusmaksua kilpailunrajoituslain 8 §:ssä (318/2004) tarkoitetulla tavalla.

Myöskään sille seikalle, että Suomen Hiusyrittäjät ry ei ole enää antanut uusia hinnankorotussuosituksia sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto on ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin, ei ole annettava tässä arvioinnissa seuraamusmaksua alentavaa merkitystä, kun asiassa ei ole esitetty, että Suomen Hiusyrittäjät ry olisi tässä vaiheessa myöskään aktiivisesti vetäytynyt vakiintuneesta menettelystään.

Kilpailuvirasto ei ole toisaalta esittänyt asiassa luotettavaksi katsottavaa selvitystä Suomen Hiusyrittäjät ry:n lainvastaisen menettelyn tosiasiallisista vaikutuksista kilpailulle tai ylipäätään hintasuositusten noudattamisesta. Se ei myöskään ole esittänyt erityistä selvitystä väittämästään kilpailunrajoituksesta toimialalle koituneesta hyödystä. Kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon määrän tai Suomen Hiusyrittäjät ry:n tai sen jäsenten saaman hyödyn selvittäminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle.

Määrättäväksi tulevan seuraamusmaksun suuruutta ja oikeasuhtaisuutta on arvioitava suhteessa käsiteltävänä olevalle kilpailunrajoitukselle ominaiseen laatuun, laajuuteen ja kestoaikaan. Vaikkei Kilpailuvirasto olisikaan kyseessä olevaa rikkomusta tosiseikoiltaan jossain määrin muistuttavan rikkomuksen tapauksessa esittänyt seuraamusmaksua tai olisi esittänyt suhteellisesti nyt esitettyä alhaisempaa seuraamusmaksua, tämä ei estäisi Kilpailuvirastoa esittämästä taikka markkinaoikeutta määräämästä tässä asiassa vaadittua seuraamusmaksua edellyttäen, että seuraamusmaksun määräämiselle kilpailunrajoituslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevä Suomen Hiusyrittäjät ry:n kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika, markkinaoikeus katsoo, että Suomen Hiusyrittäjät ry:lle on määrättävä 33 000 euron suuruinen kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu seuraamusmaksu eli kilpailunrikkomismaksu.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että Suomen Hiusyrittäjät ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää Suomen Hiusyrittäjät ry:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 33 000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää Suomen Hiusyrittäjät ry:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Jaakko Ritvala ja Nora Steiner-Forsberg sekä asiantuntijajäsen Kristiina Vuori.

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.6.2013 taltionumero 1993.