22.12.2009

KILPAILUVIRASTON ESITYS

Vaatimukset

Kilpailuvirasto on markkinaoikeuteen 5.5.2006 saapuneessa esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle ja sen hallituksessa vuosina 1997–2003 toimineille huoltoliikkeille seuraamusmaksun seuraavasti:

– Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle 6 300 euroa,
– Honkoliini Professional Oy:lle 81 000 euroa,
– Huolto Järvi Oy:lle 34 400 euroa,
– Huoltoliike Berghäll Oy:lle 10 600 euroa,
– Huoltoliike Z Ky:lle 8 400 euroa,
– Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y:lle 5 300 euroa,
– Kodinkonehuolto R Ky:lle 3 100 euroa,
– Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky:lle 21 900 euroa,
– Kodinkonehuoltoliike Soini Oy:lle 25 300 euroa,
– Kodinkonetarvike S Ky:lle 1 700 euroa,
– Kotitalouskonehuolto P Ky:lle 3 200 euroa,
– K-S Kodinkonehuolto Ky:lle 4 600 euroa,
– Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle 6 300 euroa,
– Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:lle 6 300 euroa,
– Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle 25 900 euroa,
– Raision Seudun Konehuolto Ky:lle 2 000 euroa,
– ER:lle 240 euroa,
– Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:lle 10 300 euroa,
– Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle 8 100 euroa ja
– Vesan-Huolto Oy:lle 11 300 euroa.

Perusteet

Tarkastelun kohteena oleva menettely

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä ja sen alaisina toimivissa piirijärjestöissä on ainakin vuosina 1997–2003 harjoitettu yhteistyötä, joka on koskenut kodinkoneiden takuuhuoltojen ja -korjausten hinnoittelua. Yksinomaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimintaa koskeva esitys perustuu pääosin sen hallituksen, piirijärjestöjen sekä edunvalvontaryhmän pöytäkirjoihin ja muistioihin.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäseninä olleet huoltoliikkeet ovat vaihtaneet liitossa ja sen piirijärjestöissä hinta- ja hinnoittelutietoja. Näiden tietojen perusteella on sovittu ne hinnat tai hinnoitteluperusteet, joiden pohjalta liitto ja sen hallituksen valvonnan alaisena toiminut edunvalvontaryhmä on jäsentensä puolesta joko neuvotellut hinnat takuita myöntävien yritysten kanssa tai ilmoittanut takuiden myöntäjille hyväksyttävinä hintoina.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä ja sen piirijärjestöissä on vuosina 1997–2001 tehty yhteistyötä Tuplatakuu-huoltohinnoittelussa sekä vuosina 1997–2003 sovittu useiden eri takuita myöntäneiden yritysten kanssa muista kodinkoneiden takuuhuoltohinnoista.

Musta Pörssi -kodintekniikkaketjun Tuplatakuu-etuus

Kesko-konsernin käyttötavarakauppaan erikoistuneeseen Keswell Oy:hyn kuuluva Musta Pörssi -kodintekniikkaketju on tarjonnut vuosina 1999–2001 asiakkailleen yhtenä rahoitusmuotona erään rahoitusyhtiön hallinnoimaa Pörssitiliä eli Musta Pörssi -luottokorttia. Musta Pörssi -kodintekniikkaketju on käyttänyt Musta Pörssi -luottokortin markkinoinnissa Tuplatakuu-etuutta, joka on antanut Musta Pörssi -luottokortilla ostetuille tuotteille yhden ylimääräisen takuuvuoden valmistajan tai maahantuojan myöntämän takuun lisäksi, kuitenkin siten, että takuuaika on ollut yhteensä enintään kolme vuotta. Tuplatakuu-etuutta ei ole myönnetty enää 30.9.2001 jälkeen ja Tuplatakuun piiriin kuuluvien kodinkoneiden huollot ovat loppuneet 30.9.2004.

Vuosi 1997. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 11.12.1997 pidetyssä hallituksen kokouksessa on ensimmäisen kerran otettu esille Musta Pörssi -kodintekniikkaketjun Tuplatakuu-huoltoasia. Kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan liiton puheenjohtaja oli ollut yhteydessä Tuplatakuun rahoittajana toimineeseen vakuutusyhtiöön. Liitto oli 15.12.1997 päivätyllä kirjeellään tiedustellut myös Keskolta Tuplatakuun huoltohinnaston määräytymisperusteita.

Vuosi 1998. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on 1.6.1998 ottanut uudelleen yhteyttä Keskoon tiedustellakseen Tuplatakuun veloitushinnoista, joilla huoltoliikkeet voisivat laskuttaa vakuutusyhtiötä. Keskosta oli kerrottu, että korvaushinnoista parhaillaan keskustellaan rahoitusyhtiössä. Liiton hallituksen 25.8.1998 päivätyn kokouspöytäkirjan liitteen mukaan Tuplatakuun huoltohinnaksi ”on suunniteltu yhtä hintaa korvaukseksi työstä kuin työstä” ja että ”hinta-asiaa ovat kuulemma olleet sorvaamassa ne huoltopäälliköt, joiden tuotemerkkejä Musta Pörssi myi”.

Merita Asiakasrahoitus Oy:n 18.11.1998 päivätyssä huoltoliikkeille osoitetussa tiedotteessa on todettu, että Musta Pörssi oli ilmoittanut kysymyksessä olevan huoltoliikkeen yhteistyökumppanikseen ja että Merita Asiakasrahoitus Oy on tästä syystä toimittanut huoltoliikkeelle Tuplatakuu-sopimustarjouksen, Tuplatakuun huoltoliikeohjeen sekä korvaushinnaston. Korvaushinnaston mukaan veloitushintoja oli vain yksi jokaista tuoteryhmää kohden. Korvaushinnat olivat 80 markkaa (muut pienkoneet), 120 markkaa (pölynimurit, yleiskoneet, mikroaaltouunit, ilmanpuhdistimet) ja 230 markkaa (pesukoneet, kylmälaitteet, kuivausrummut yms.). Matkakorvaukset olivat 86 markkaa (0–10 km), 112 markkaa (10–20 km) ja 5,45 markkaa/km (yli 20 km). Kustannusarvion korvaushinta oli 100 markkaa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n edunvalvontaryhmän puheenjohtajana ja liiton hallituksen jäsenenä vuosina 1997–2000 toiminut OP on todennut 19.11.1998 päivätyssä huoltoliikkeille tarkoitetussa viestissä, että liiton edunvalvontaryhmä suosittelee, että huoltoliikkeet eivät hyväksyisi Tuplatakuu-yhteistyösopimusta. Liiton hallituksen 28.11.1998 päivätyssä kokouspöytäkirjassa on myös todettu, että rahoitusyhtiöltä 18.11.1998 tullutta yhteistyötarjousta oli välittömästi käsitelty liiton edunvalvontaryhmässä ja sen johdosta oli puheenjohtajan myötävaikutuksella välittömästi laadittu jäsentiedote 11/98.

Vuosi 1999. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen 5.2.1999 päivätyn kokouspöytäkirjan mukaan hallituksen puheenjohtaja AP oli käynyt 12.1.1999 yhteistyösopimuskeskusteluja rahoitusyhtiön kanssa. Hallitus oli päättänyt siirtää Tuplatakuun tarkemman käsittelyn piiripäiville, sillä Tuplatakuu-asialla katsottiin olevan merkitystä koko huoltokentälle.

Tuplatakuuta on käsitelty 23.1.1999 Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin kokouksessa, josta laaditun pöytäkirjan mukaan liiton hallituksen jäsen AJ oli esitellyt Turun piiriläisille käymäänsä keskustelua Musta Pörssin Tuplatakuusta. Pöytäkirjan mukaan Tuplatakuu-asiassa rahoitusyhtiölle oli esitetty neljää eri hintaluokkaa. Merita Rahoitus Oy toivoi kuitenkin kahta hintaluokkaa, joten ehdotuksena esitettiin 250 markkaa (1 ja 2 luokka) ja 500 markkaa (3 ja 4 luokka).

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Oulun piirin 29.1.1999 pidetyssä kokouksessa on käsitelty Tuplatakuuta. Hallituksen puheenjohtaja AP on kertonut kokouksessa aiemmin tammikuussa rahoitusyhtiön kanssa käydyistä neuvotteluista, joiden mukaan Tuplatakuussa ei mennä yksihintajärjestelmään vaan ehdotetaan nelihintajärjestelmää: työkorvaukset 180 markkaa (pieni työ), 250 markkaa (normaali työ), 425 markkaa (suuri työ) ja 580 markkaa (erikoistyö) sekä matkakorvaukset (86 markkaa, 112 markkaa ja 5,50 markkaa/km).

Rahoitusyhtiön eräälle yritykselle 2.2.1999 toimittaman telefaksin mukaan Tuplatakuun korvaushinnat huoltoliikkeille olisivat 80 markkaa, 180 markkaa, 250 markkaa, 400 markkaa ja kustannusarvio 100 markkaa.

Piirikokousten lisäksi Tuplatakuuta on käsitelty 5.–7.2.1999 Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen ja piirisihteeristön yhteisillä neuvottelupäivillä. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry oli toimittanut neuvottelupäivillä käsitellyt hintasuositukset Merita Rahoitus Oy:lle tiedoksi (työkorvaukset 80 markkaa, 180 markkaa, 250 markkaa ja 425 markkaa sekä kustannusarvio 180 markkaa ja matka-korvaukset 86 markkaa, 112 markkaa ja 5,70 markkaa/km).

Merita Asiakasrahoitus Oy on lähettänyt Musta Pörssi -kodintekniikkaketjun Tuplatakuu-yhteistyöhuoltoliikkeille 15.3.1999 päivätyn tiedotteen, jonka mukaan neuvottelut Tuplatakuun korvauskäytännöstä oli käyty liiton edustajien kanssa ja uudet hinnoittelutasot oli määritelty. Edelleen tiedotteessa on todettu, että liitto suosittelee huoltoliikkeitä toimimaan yhdessä sovitun hinnoittelun mukaisesti. Tiedotteeseen oli liitetty Tuplatakuu-hinnastot sekä -yhteistyösopimus vuodelle 1999. Lisäksi tiedotteessa on todettu, että ollakseen huoltoliikkeenä Tuplatakuu-järjestelmässä, yhteistyösopimus tuli palauttaa Merita Asiakasrahoitus Oy:öön allekirjoitettuna. Tuplatakuun huoltohinnat vuodelle 1999 olivat seuraavat: valkoinen linja (kodinkoneet) 80 markkaa, 180 markkaa, 250 markkaa ja 450 markkaa sekä ruskea linja (kulutuselektroniikka) 180 markkaa, 380 markkaa ja 580 markkaa, matkakorvaukset 86 markkaa, 112 markkaa ja 5,40 markkaa/km sekä kustannusarvion hinta 150 markkaa. Kustannusarviosta on tiedotteessa erikseen todettu, että Tuplatakuu-ohjeessa mainittu veloitus kustannusarviolaskusta 100 markkaa on muuttunut neuvotteluissa 150 markaksi.

Vuosi 2000. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenille 19.6.2000 osoitetussa muistiossa on käyty läpi Tuplatakuuta. Muistiossa on todettu, että Tuplatakuu-systeemi lanseerattiin väärässä järjestyksessä, sillä huoltoliikkeiden kanssa ei neuvoteltu lainkaan etukäteen. Edelleen muistiossa todetaan, että ”me reklamoimme asiasta, järjestelmä ikään kuin jäädytettiin ja sen jälkeen ’väännettiin kättä’ ja päästiin Edunvalvontaryhmämme työskentelyn myötä ratkaisuun”.

Edellä mainitun jäsenille osoitetun muistion liitteenä on ollut rahoitusyhtiön ja liiton edustajan välisen neuvottelun lopputulos valkoisen linjan osalta, johon muistiossa pyydetään hallituksen jäsenten kannanottoja todeten, että Merita Rahoitus Oy:lle oli luvattu lopulliset hyväksymiskannanotot juhannukseen 2000 mennessä. Neuvotellut veloitushinnat olivat muistion mukaan 85 markkaa, 190 markkaa, 260 markkaa ja 465 markkaa, kustannusarvio 150 markkaa ja matkakorvaukset 90 markkaa, 115 markkaa ja 5,40 markkaa/km. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen 24.8.2000 päivätyn kokouspöytäkirjan mukaan hallitus on todennut, että rahoitusyhtiön ja liiton edustajien ”alusneuvottelema” korvaushinnasto suositellaan huoltokentän hyväksyttäväksi.

Merita Rahoitus Oy:n Tuplatakuu-huoltoliikkeille lähettämän 25.10.2000 päivätyn kirjeen mukaan Merita Rahoitus Oy oli sopinut uusista Tuplatakuu-huoltohinnoista liiton edustajien kanssa. Merita Rahoitus Oy on toimittanut tiedotteen mukana uudet vuoden 2000 Tuplatakuu-huoltohinnat (valkoinen linja 85 markkaa, 150 markkaa, 190 markkaa, 260 markkaa ja 465 markkaa, kustannusarvio 150 markkaa sekä matkakorvaukset 90 markkaa, 115 markkaa ja 5,40 markkaa/km).

Vuosi 2001. Nordea Rahoitus Suomi Oy on ilmoittanut 25.9.2001 huoltoliikkeille, että Tuplatakuun myöntäminen loppuu 30.9.2001. Tuplatakuu oli voimassa vakuutusehtojen mukaisesti siihen mennessä Pörssi Kortilla maksetuissa ostoksissa.

Muut kuin Tuplatakuuta koskevat kodinkoneiden takuuhuollot ja -korjaukset

Vuosi 1997. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 8.2.1997 päivätyn hallituksen kokouspöytäkirjan mukaan liiton edunvalvontaryhmä on vieraillut BSK-Kodinkoneet Oy:ssä, jossa se on tehnyt esityksen toisen vuoden takuuhinta-asiassa. Pöytäkirjassa on todettu, ettei BSK-Kodinkoneet Oy nosta hintoja ainakaan tässä vaiheessa, mutta asiaan palattaisiin syksymmällä. Liiton 5.6.1997 pidetyn hallituksen kokouksen kokouspöytäkirjan mukaan BSK-Kodinkoneet Oy oli viestittänyt, että kahden vuoden takuusopimuksista voitaisiin neuvotella jo aikaisemmin, joten hallituksen puheenjohtaja oli kehottanut kaikkia olemaan ajoissa asialla, kuten jo jäsenkirjeessäkin oli mainittu. Edunvalvontaryhmän 18.10.1997 päivätyn, BSK-Kodinkoneet Oy:n kahden vuoden takuun työhinnoittelua koskevan muistion mukaan työhinnan tavoitelähtökohdaksi on asetettu 212–215 markkaa/tunti. Edunvalvontaryhmän ja BSK-Kodinkoneet Oy:n 23.10.1997 päivättyyn keskustelumuistioon on kirjattu BSK-Kodinkoneet Oy:n kahden vuoden takuun työhinnaksi 206 markkaa/tunti, johon oli päädytty edunvalvontaryhmän hinta-arvion ja BSK-Kodinkoneet Oy:n saaman palautteen perusteella.

Edunvalvontaryhmän 1.4.1997 päivätyn kokousmuistion mukaan hallituksen varajäsen oli esitellyt kokouksessa tilanteen saapuneista valtakirjoista ja oli kertonut varmistaneensa puhelimitse, olivatko liikkeet tehneet tukkuliikkeille työtarjouksensa, joiden pohjalta neuvottelut voitaisiin käynnistää. Valtakirjoja oli muistion mukaan tullut vain muutama, joten toimeksianto olisi jäänyt sen verran puutteelliseksi, ettei edunvalvontaryhmä olisi voinut niiden perusteella käynnistää neuvotteluja.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 5.6.1997 pidetyn hallituksen kokouksen pöytäkirjan mukaan kokouksessa on käsitelty Electrolux Kotitalouskoneet/Huoltoluxin takuutyöhintapolitiikkaa. Kokouksessa oli päätetty, että vaikka Turku-sektorilla ei ollut saatu riittävästi valtakirjoja, asiasta tultaisiin kuitenkin heinäkuussa pitämään liikkeiden ja tavarantoimittajan yhteinen palaveri.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen puheenjohtajan OP:n 10.6.1997 laatimassa muistiossa on ollut yhteenveto liiton ja Upo-myynnin välisestä keskustelusta. Muistion mukaan keskusteluosapuolet olivat hyväksyneet erään yrityksen ehdotuksen siitä, että Turussa ei lisätä eikä vähennetä huoltoja ja seurataan muun muassa huoltoliikkeiden ”oikeaa hinnoittelua”.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Kouvolan piirin 28.11.1997 päivätyn kokousmuistion mukaan kahden vuoden takuissa ensimmäinen vuosi tehdään takuuhinnoilla, toisena vuotena voimassa ovat normaalit asiakashinnat ja kolmas vuosi liikekohtaisesti sopien, joka on myös toisen vuoden kohdalla ilmeinen käytäntö. Muistion mukaan tässä hinnoittelussa maahantuojilla on sama käytäntö. Liiton toimistolla pitäisi olla useamman kuin yhden piirin tiedot, jolloin päästäisiin myös yhtenäisempään käsitykseen hinnoittelusta, etteivät maahantuojat pääsisi käyttämään hinnoittelun sekavuudella huoltoliikkeitä hyväkseen.

Vuosi 1998. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 20.1.1998 pidetyn työvaliokunnan kokouksen kokousmuistion mukaan BSK oli todennut, että valtaosa sen huoltoliikkeistä oli hyväksynyt tai sopinut alkaneen vuoden ja toisen takuuvuoden työhinnaksi 3–4 prosentin yhdenmukaisuuskorotuksen. Muistiossa on edelleen todettu, että edunvalvontaryhmä käy 22.1.1998 neuvotteluja Asko Kodinkoneen kanssa. Työvaliokunnan mielestä Whirlpool Nordic Oy:n huoltoliikkeille tekemä takuutyöhintatarjous oli työhintatasoltaan hyväksyttävä.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 5.2.1998 pidetyssä hallituksen kokouksessa hallitus on kuullut liiton hallituksen jäsenenä vuosina 1999–2000 toiminutta huoltoliikeyrittäjä KM:ää Electrolux Kotitalouskoneet/Huoltolux huoltoneuvoston 13.–14.1.1998 pitämästä kokouksesta. Pöytäkirjassa on todettu, että hallitus tulee keskustelemaan asiasta ”kerronnan perusteella” sekä tekemään asiassa mahdolliset toimenpidepäätökset. Mainitun hallituksen jäsenen on todettu kertoneen hallitukselle myös hänen ja eräiden muiden huoltoliikkeiden henkilökohtaisesta neuvonpidosta Huoltoluxin kanssa. Lisäksi hallitus on kuullut varapuheenjohtaja AJ:tä tämän Asko Keskushuolto Oy:n kanssa käymistä takuuasiakeskusteluista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksen 26.9.1998 päivätyn kokouspöytäkirjan mukaan varapuheenjohtaja AJä oli jakanut hallitukselle Electrolux-huoltoneuvoston 16.9.1998 pitämän kokouksen muistion sekä kertonut tarkemmin asiasta ”pöytäkirjamerkinnöittä”.

Vuosi 1999. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin 23.1.1999 pidetyssä kokouksessa huoltoliikkeitä on kehotettu lähettämään tarjouksia päämiehille, jos takuuhintoihin ei oltu tyytyväisiä. Kokouksesta laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että takuuhinnoista oli esitetty laskelmia (ensimmäisen vuoden takuuhinnat 200–205 markkaa, toisen vuoden hinnat 220 markkaa ja kolmannen vuoden takuukorjaukset asiakasveloitushinnoin).

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen 25.11.1999 pidetyssä kokouksessa on kerrattu Asko Kodinkone Oy/Keskushuolto Oy:öön liittyvät tapahtumat. Pöytäkirjan mukaan hallitus oli edellisessä kokouksessaan kuullut edunvalvontaryhmän puheenjohtajaa OP:tä Keskushuolto Oy:n toimitusjohtajan yhteydenotosta Askon ja Asea Skandian ensimmäisen ja toisen vuoden takuista sekä neljän hintayksikön niputtamisesta yhdeksi hinnaksi. Edelleen pöytäkirjassa on todettu, että hallitus oli nimennyt asiasta keskusteltuaan neuvotteluryhmän, joka oli kokoontunut 16.9.1999 pidetyn liittokokouksen jälkeen. Neuvotteluryhmän kokousmuistio oli toimitettu liiton hallitukselle. Neuvotteluryhmä oli pitänyt 9.11.1999 tarkennuskokouksen Asko Kodinkone Oy:n kanssa. Hallituksen kokouksessa 25.11.1999 oli kuultu neuvotteluryhmältä jälkimmäisessä neuvottelussa ”puhutun jo markoistakin”. Hallituksen kokouksessa oli päätetty, että tuntihinnan osalta lähdettäisiin ajatuksesta, että haettaisiin parempaa hintaa ja kaksivuotista sopimusta, esimerkiksi neuvotteluryhmän tekemän oman vastatarjouksen pohjalta. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen varapuheenjohtaja AJ oli kertonut 22.11.1999 liiton Turun piirin kokouksessa, että Askon kanssa oli käyty neuvotteluja, neuvottelujen ollessa muiden kanssa vielä avoinna.

Edellä mainitussa hallituksen kokouksessa 25.11.1999 oli käsitelty myös Expert Best Buy -jatkotakuuta ja todettu, että Expertin jatkotakuuehdotuksen mukaan huoltoliike voisi veloittaa myyntiliikettä omalla asiakasveloitushinnallaan. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on päättänyt, ettei sen tarvinnut puuttua Expertin tarjoamaan jatkotakuuehdotukseen.

Vuosi 2001. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin kokouksessa on pöytäkirjan 3/01 mukaan keskusteltu takuutöiden veloitussuosituksista, mutta osallistujien vähäisyyden vuoksi keskustelua on päätetty jatkaa seuraavassa piirikokouksessa. Turun piirin kokouksesta 28.8.2001 laaditun pöytäkirjan mukaan kokouksessa oli keskusteltu yleisesti takuutöiden hinnoista ja hinnoittelusta.

Vuosi 2002. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirin 12.1.2002 pidetyssä piirikokouksessa liiton hallituksen varapuheenjohtajan AJ:n on todettu kertoneen, että maahantuojilta olisi lähiaikoina odotettavissa tarjouksia uusista takuutyöveloituksista. Yleisenä mielipiteenä on todettu, että minimiveloitus maahantuojilta olisi 38,70 euroa tunnilta.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen ja piirisihteereiden 8.–10.2.2002 pidettyjen piiripäivien ohjelman mukaan päivillä keskusteltaisiin siitä, mitä huoltoliikkeen tulisi veloittaa niin sanotusta normaalista asiakastyöstä ja kuinka paljon keskimäärin vuositasolla huoltoliikkeet veloittavat työstä, osista ja matkoista.

Vuosi 2003. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n tammikuun 2003 jäsentiedotteessa todetaan takuuhuoltosopimuksista muun muassa seuraavaa: ”JOS olet saanut yhteistyötaholtasi toimintaohje-ehdotuksen (kuten mm. kerrotaan Whirlpool’ilta tulleen 8 vuoden varaosa’takuusta’), tutustu siihen tarkasti ja jos se ei sisällöltään tyydytä, TEE OMA vastaTARJOUS (emme kai me voi hyväksyä 1,25 varaosakerrointa!!!)”. Edelleen on jäsentiedotteessa todettu, että ellei yhteydenottoa ole tullut, on olemassa vaara, että takuutyösuhde jatkuu vanhoilla ehdoilla.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ja kodinkonehuoltomarkkinat

Vuonna 1976 perustettu Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on yksityisten kodinkonehuoltoliikkeiden ja -liikkeenharjoittajien etujärjestö. Sen jäseneksi voi päästä kodintekniikan, kylmälaitteiden sekä sähkö- ja kaasulaitteiden korjauksia harjoittava oikeuskelpoinen yhteisö tai yksityinen liikkeenharjoittaja. Liitto valvoo sääntöjensä mukaan jäsentensä yleisiä ja yhteisiä etuja kodinkonehuoltoalaa koskevissa ammatillisissa, teknisissä, kaupallisissa ja liikkeenhoidollisissa kysymyksissä sekä edistää korkean ammatillisen tason saavuttamista ja valvoo hyvien liiketapojen noudattamista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n asioita hoitaa hallitus, joka voi asettaa avukseen muun muassa asioita valmistelevan työvaliokunnan. Hallituksen alaisena on toiminut vuosina 1997–2003 myös edunvalvontaryhmä, joka on muodostunut kolmesta, ajoittain vaihtuvasta jäsenliikkeen edustajasta sekä liiton toimitusjohtajasta. Vaikka edunvalvontaryhmän huoltoliikejäsenten ei ole tarvinnut olla hallituksen varsinaisia tai varajäseniä, niin kokoonpanoon on mainittuna aikana kuulunut pääosin ainoastaan liiton hallituksen edustajia.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on jakautunut yhteentoista rekisteröimättömään piirijärjestöön, jotka käsittelevät liiton niille ohjaamat asiat, antavat niistä lausuntonsa sekä välittävät liiton tekemistä päätöksistä ja toimenpiteistä tietoa jäsenilleen. Piirijärjestöt kokoontuvat vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n vuonna 2005 tekemän arvion mukaan Suomessa oli noin 450 kodinkonehuoltoliikettä, joista 181 kuului Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:hyn. Liiton jäsenet tekevät pääasiassa niin kutsuttuun valkoiseen linjaan kuuluvien kodinkoneiden huoltoja ja korjauksia.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n varsinaiset tuotot, jotka muodostuvat pääosin jäsenmaksuista ja julkaisutoiminnasta, olivat vuonna 2005 noin 63 900 euroa. Suomen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry:n mukaan kodinkoneiden huoltomarkkinoiden kokonaisliikevaihto oli vuonna 2003 noin 76 miljoonaa euroa, josta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenten osuus oli arviolta 43 miljoonaa euroa. Takuuhuoltojen osuus kaikista tehdyistä huolloista ja korjauksista oli Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n arvion mukaan 30–60 prosenttia.

Suomessa toimii myös Kodintekniikkaliitto ry, jolla on 210 jäsentä. Jäsenistä 90 on huoltoliikejäseniä ja loput myymäläjäseniä. Huoltoliikejäsenet tekevät pääasiassa niin kutsutun ruskean linjan eli kulutuselektroniikan huoltoja ja korjauksia.

Merkitykselliset markkinat

Kilpailunrajoitusta ja sen vaikutuksia on arvioitava niillä merkityksellisillä markkinoilla, joihin Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hinnoittelua koskeva toiminta on kohdistunut eli kodinkoneiden takuuhuoltomarkkinoilla Suomessa. Suomen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry:n tilastojen mukaan vuonna 2003 Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenten markkinaosuus kodinkonehuoltojen markkinoilla oli alan kokonaisliikevaihdolla mitattuna noin 57 prosenttia.

Markkinoiden tarkempi määrittely, tuotekohtaisesti tai maantieteellisesti, ei tässä tapauksessa ole tarpeen jäljempänä todettavan rajoituksen vakavan luonteen vuoksi.

Sovellettavat säännökset

Asiaan tulee sovellettavaksi rikkomuksen ajankohtana voimassa olleen kilpailunrajoituksista annetun lain 6 § (480/1992). Kilpailunrajoituslain esitöiden mukaan säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai näihin rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä että yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyitä, joilla rajoitetaan tai ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Kilpailunrajoituslain 6 §:ssä sopimuksen käsite on perinteisesti ymmärretty hyvin laajasti. Sopimuksen muodolla ei ole merkitystä eikä sen tarvitse välttämättä sitoa osapuolia oikeudellisesti taikka olla täytäntöön pantavissa. Sopimusrangaistuksia tai toimeenpanokeinoja ei edellytetä ja myös hiljaiseen sopimiseen perustuvat niin sanotut herrasmiessopimukset kuuluvat edellä tarkoitettuun sopimuksen käsitteeseen. Sopimuksen voidaan kilpailuoikeudellisessa mielessä katsoa olevan kysymyksessä, jos osapuolet nimenomaisesti tai epäsuorasti laativat yhdessä suunnitelman, jossa määrätään niiden toiminnan suuntaviivoista tai toiminnasta pidättäytymisestä markkinoilla.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n hintayhteistyökielto koskee paitsi tavaroista ja palveluista maksettavia ja perittäviä hintoja, myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja. Lain edellä mainituissa esitöissä todetaan, että suositusluontoisten hinnoitteluohjeiden antaminen ja niiden soveltaminen johtaa lähes aina samaan lopputulokseen kuin nimenomainen hintoja koskeva sopimus. Tähän on rinnastettava myös erilaisten hinnoitteluperusteiden käyttö.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n tarkoittama hintayhteistyökielto koskee myös toimialaliittojen hintasuosituksia.

Tarkasteltavana oleva kilpailunrajoitus

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ja sen hallitukseen vuosina 1997–2003 kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat mainittuna ajankohtana 1997–2003 rikkoneet kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sopiessaan niistä kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla liittoon kuuluvat huoltoliikkeet ovat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen ovat kuuluneet:
– EH Honkoliini Professional Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 2001–2002
– AJ Huolto Järvi Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–2003; yhtiö on ollut edustettuna myös edunvalvontaryhmässä 1997–2003
– KB Huoltoliike Berghäll Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 1997 ja 2000–2003
– Z Huoltoliike Z Ky:n edustajana hallituksessa ja sen puheenjohtajana vuosina 1998–2001
– Y T:mi Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y:n edustajana hallituksessa vuosina 2000–2002
– R Kodinkonehuolto R Ky:n edustajana hallituksessa vuonna 1997
– MR Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky:n edustajana hallituksessa vuosina 1999 ja 2001–2003; yhtiö on ollut edustettuna myös edunvalvontaryhmässä 2001–2003
– TJ Kodinkonehuoltoliike Soini Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 2001–2003
– TS Kodinkonetarvike S Ky:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–1999
– TP Kotitalouskonehuolto P Ky:n edustajana hallituksessa vuosina 2000–2003
– AP K-S Kodinkonehuolto Ky:n edustajana hallituksessa vuosina 1999–2000
– TM Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–1999
– OP Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–2000; yhtiö on ollut edustettuna myös edunvalvontaryhmässä 1997–2000
– KM Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 1999–2000
– JS Raision Seudun Konehuolto Ky:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–2001 ja 2003
– ER hallituksessa vuosina 1999–2000
– EL Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–1998
– RH Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n edustajana hallituksessa vuosina 1997–2000 ja 2003; yhtiö on ollut edustettuna myös edunvalvontaryhmässä 2001–2003
– MV Vesan-Huolto Oy:n edustajana hallituksessa vuonna 2001.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäseniä ovat edellä todetun mukaisesti yksityiset kodinkonehuoltoyritykset. Kaikki Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenyritykset ovat kilpailunrajoituslain tarkoittamia elinkeinonharjoittajia, ja itse liitto on samalla tuotantoportaalla toimivien huoltoliikkeiden yhteenliittymä. Liiton jäsenyrityksiä voidaan pitää maantieteellisesti alueesta riippuen toistensa suorina tai epäsuorina kilpailijoina kodinkoneiden huolto- ja korjausmarkkinoilla.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:hyn kuuluu noin 40 prosenttia Suomessa toimivista huoltoliikkeistä. Liiton organisaatio on tehnyt mahdolliseksi jäsenten hintatietojen vaihtamisen.

Liittoon kuuluvat huoltoliikkeet ovat sen piirissä sopineet niistä veloitushinnoista ja hinnoitteluperusteista, joilla ne ovat olleet valmiita suorittamaan muun muassa Musta Pörssi -kodintekniikkaketjun ja BSK-Kodinkoneet Oy:n myöntämiä takuukorjauksia. Tämän jälkeen liiton edustajat ovat neuvotelleet takuiden myöntäjien kanssa liitossa sovittujen hintojen ja hinnoitteluperusteiden pohjalta käyttöön otettavista hinnoista. Liitto on lisäksi seurannut huoltoliikkeiden hinnoittelua. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan soveltuminen ei esty, kun keskenään kilpailevat elinkeinonharjoittajat ovat lain tarkoittamalla tavalla yhteisesti sopineet tavoitellusta hintatasosta, vaikka ne eivät ole mahdollisesti saavuttaneetkaan tavoiteltua hintatasoa täysimääräisesti.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on toiminnallaan ohjannut jäsentensä ja takuuhuoltoja tarjoavien yritysten hinnoittelua ja hintatasoa kodinkoneiden huolto- ja korjausmarkkinoilla sen sijaan, että hinnan olisi annettu vapaasti määräytyä markkinoilla huoltoliikkeen ja maahantuojan välisissä neuvotteluissa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat aktiivisesti muun muassa asettamansa edunvalvontaryhmän kautta olleet keskeisimpinä toimijoina kilpailunrajoituksen toteuttamisessa. Liiton jäsenten intressit ovat olleet takuuhuoltojen ja -korjausten korvaushintojen suhteen yhteneväiset.

Toisin kuin Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on väittänyt, se ei ole ainoastaan antanut taustatietoja ja hinta-arvioita takuuhuoltoja järjestäville maahantuojille tai muille yrityksille. Liitto onkin Kilpailuvirastolle toimittamassaan 30.9.2005 päivätyssä vastineessaan myöntänyt hintayhteistyön olemassaolon. Asiassa viitatun asiakirjanäytön perusteella on myös todettavissa, että hinnoista sopimista ja niistä neuvottelemista on käsitelty vuosina 1997–2003 toistuvasti liiton hallituksen ja sen piirijärjestöjen kokouksissa sekä edunvalvontaryhmässä. Myös Merita Rahoitus Oy:n huoltoliikkeille osoittamissa tiedotteissa on kerrottu Tuplatakuun korvaushinnoista sovitun liiton edustajien kanssa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n merkittävyyttä huolto- ja korjausmarkkinoilla kuvastaa se, että esimerkiksi Merita Rahoitus Oy on aluksi yrittänyt tuoda Tuplatakuu-yhteistyötarjouksen markkinoille ilman liittoa. Tarjouksen ollessa epätyydyttävä ja liiton kehotettua jäseniään olemaan hyväksymättä sitä, Merita Rahoitus Oy:n oli aloitettava neuvottelut liiton kanssa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminta on ollut omiaan vaikuttamaan myös takuiden ulkopuolelle jäävien korjaus- ja huoltotöiden veloitushintojen muodostumiseen, sillä liiton hallituksen kokouksissa on keskusteltu muun muassa siitä, mitä huoltoliikkeen tulisi veloittaa normaalista asiakastyöstä.

Kysymyksessä olevalle toiminnalle ei ole ollut kilpailunrajoituslain tarkoittamaa poikkeuslupaa.

Seuraamusmaksu

Kilpailunrajoituslain mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo kilpailunrajoituslain kieltosäännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain esitöiden mukaan seuraamusmaksun määrääminen kielletyissä kilpailunrajoituksissa on laissa omaksuttu pääsääntö. Tästä syystä Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä lähinnä tapauksissa, joissa on lain aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella ilmeisen selvää, ettei seuraamusmaksua tultaisi määräämään. Vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole ollut kysymyksessä alueellisesti tai ajallisesti rajoittunut toiminta.

Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Rikkomuksen tekohetkellä voimassa olleen kilpailunrajoituslain seuraamusmaksusäännöksen mukaan maksun suuruus on 5 000–4 000 000 markkaa. Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n tunnusmerkistön täyttävä menettely on kielletty ilman, että Kilpailuviraston täytyisi erikseen tuoda näyttöä vahingollisista vaikutuksista. Kielletyn hintayhteistyön piiriin kuuluvien menettelytapojen vahingollisuus on oikeuskäytännössäkin todetulla tavalla presumoitu jo laissa.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminnassa on ollut kysymys selkeästä lain kiellon vastaisesta menettelystä, jonka tavoitteena on ollut takuuhuoltojen ja -korjausten hintatason korottaminen. Tällä on ainakin välillisesti ollut vahingollisia vaikutuksia myös takuunalaisista tuotteista kuluttajilta perittäviin hintoihin.

Edellä todetun mukaisesti kielletystä hintayhteistyöstä on esitetty asiakirjanäyttöä helmikuulta 1997 tammikuulle 2003. Rikkomisen keston määrittelyn kannalta olennainen ajankohta riippuu kuitenkin Kilpailuviraston mukaan pikemminkin sopimuksen soveltamisesta kuin viimeisestä tiedossa olevasta kartellikokouksesta. Kilpailuvirasto ei siten ole sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että kielletyn menettelyn vaikutukset olisivat ulottuneet 1.5.2004 jälkeisellekin ajalle, sillä esimerkiksi vuonna 2000 hyväksyttyjen Tuplatakuu-veloitushintojen soveltamista jatkettiin periaatteessa syksyyn 2004, jolloin Tuplatakuun piiriin kuuluvat huollot ja korjaukset virallisesti päättyivät. Edellä sanottu huomioon ottaen Kilpailuvirasto on esittänyt, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n yhtäjaksoisen lainvastaisen menettelyn kesto on ollut vähintään kuusi vuotta, eli helmikuusta 1997 tammikuulle 2003.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n menettelyä ei voida pitää vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä perusteettomana. Menettelyn kilpailuoikeudellista vakavuutta lisää se, että kielletty toiminta on ollut pitkäaikaista ja menettely on ollut laissa kielletty niin kauan, etteivät siihen osalliset voi vedota tietämättömyyteensä lain sisällöstä.

Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto on esittänyt 6 300 euron seuraamusmaksua Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle, mikä on noin 10 prosenttia liiton vuoden 2005 varsinaisista tuotoista.

Kilpailunrajoituslain soveltamiskäytännössä kilpailunrikkomuksesta vastuullisena voidaan rikkomuksen toimeenpanneen toimialaliiton lisäksi pitää rikkomukseen aktiivisesti osallistuneita yrityksiä. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat muun muassa asettamansa edunvalvontaryhmän kautta olleet keskeisimpinä toimijoina kilpailunrajoituksen toteuttamisessa. Edunvalvontaryhmän tehtäviin on kuulunut muun muassa hinnoista neuvotteleminen takuun myöntävien yritysten kanssa. Edunvalvontaryhmän työskentelyn tulokset on tuotu liiton hallituksen päätettäviksi ja toteutettaviksi.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen vuosina 1997–2003 kuuluneiden elinkeinonharjoittajien toimintaa ei voida pitää vähäisenä. Kilpailuvirasto on pitänyt seuraamusmaksun esittämistä näille hallitustyöskentelynsä kautta kilpailunrajoitukseen aktiivisesti osallistuneille yrityksille perusteltuna myös kilpailunrajoituslain tarkoituksen toteuttamisen kannalta. Mikäli seuraamusmaksu pääsääntöisesti määrättäisiin ainoastaan rikkomuksen toimeenpanneelle toimialajärjestölle, mahdollistaisi tämä kilpailunrikkomuksen toteuttamisen ilman vaaraa merkittävistä seuraamuksista, koska toimialajärjestöjen tuotot perustuvat yleensä jäsenmaksuihin, jotka eivät ole merkittäviä.

Kilpailuvirasto on sen vuoksi esittänyt seuraamusmaksua Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa toimineille huoltoliikkeille, jotka ovat olleet keskeisimpinä toimijoina kilpailunrikkomuksen toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa.

Esitetty seuraamusmaksu on noin kolme prosenttia kunkin seuraavassa luetellun yrityksen viimeisimmästä tiedossa olevasta liikevaihdosta: Honkoliini Professional Oy:lle 81 000 euroa, Huoltoliike Berghäll Oy:lle 10 600 euroa, Huoltoliike Z Ky:lle 8 400 euroa, Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y:lle 5 300 euroa, Kodinkonehuolto R Ky:lle 3 100 euroa, Kodinkonehuoltoliike Soini Oy:lle 25 300 euroa, Kodinkonetarvike S Ky:lle 1 700 euroa, Kotitalouskonehuolto P Ky:lle 3 200 euroa, K-S Kodinkonehuolto Ky:lle 4 600 euroa, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle 6 300 euroa, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle 25 900 euroa, Raision Seudun Konehuolto Ky:lle 2 000 euroa, Toiminimi ER:lle 240 euroa, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:lle 10 300 euroa ja Vesan-Huolto Oy:lle 11 300 euroa.

Seuraamusmaksu on esitetty korotettuna seuraaville liiton hallituksen jäseninä toimineille huoltoliikeyrityksille, jotka ovat hallitusjäsenyyden lisäksi toimineet myös edunvalvontaryhmässä. Esitetty seuraamusmaksu on noin neljä prosenttia kunkin seuraavassa luetellun yrityksen viimeisimmästä tiedossa olevasta liikevaihdosta: Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky:lle 21 900 euroa, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:lle 6 300 euroa ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle 8 100 euroa.

Huolto Järvi Oy:lle on esitetty 34 400 euron suuruista seuraamusmaksua, mikä on noin viisi prosenttia yrityksen viimeisimmästä tiedossa olevasta liikevaihdosta. Seuraamusmaksun suuruutta arvioidessaan Kilpailuvirasto on pitänyt raskauttavana tekijänä sitä, että Huolto Järvi Oy on toiminut sekä liiton hallituksessa että liiton edunvalvontaryhmässä koko esitetyn kilpailunrikkomuskauden. Huolto Järvi Oy on toiminut myös oman alueensa, Turun piirin, piirijärjestössä.

KILPAILUVIRASTON ESITYKSEN OSITTAINEN PERUUTTAMINEN

Kilpailuvirasto on 10.7.2006 markkinaoikeuteen saapuneessa kirjelmässä peruuttanut esityksensä Honkoliini Professional Oy:tä koskevilta osiltaan.

Markkinaoikeus on päätöksellään 24.3.2009 jättänyt asian käsittelyn tältä osin sillensä.

VASTAUKSET

Huoltoliike Berghäll Oy, Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky, Kodinkonehuoltoliike Soini Oy, K-S Kodinkonehuolto Ky, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy ja Raision Seudun Konehuolto Ky eivät ole käyttäneet hyväkseen niille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. ER ei ole käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n vastaus

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä tai toissijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä esitetyn suuruisena.

Takuukorjausten hintojen määräytyminen

Suomessa on vuonna 2006 toiminut noin 80 maahantuojaa, jotka edustavat noin 200 tuote- tai tavaramerkkiä. Suurimmat maahantuojat ja kodinkonevalmistajat, joiden toimialueena on koko Suomi, pyrkivät saamaan kattavan huoltoketjun koko markkina-alueella. Huoltosopimukset syntyvät maahantuojayrityksen ja huoltoyrityksen välillä ilman, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:llä on oikeutta tai mahdollisuuksia vaikuttaa sopimusten syntymiseen. Huoltoliikkeet ovat itsenäisiä yrityksiä, jotka tekevät itsenäisesti päätökset yhteistyökumppaneistaan ja yhteistyön ehdoista.

Takuun antajan kannalta hinta ei ole keskeisin tekijä huoltoliikettä valittaessa. Tuotemerkin hyvän maineen ylläpitämiseksi olennaisinta on, että huoltoliike on ammattitaitoinen ja palvelukykyinen.

Maahantuojalla ja kodinkonevalmistajalla saattaa olla huoltosopimus yli 200 huoltoliikkeen kanssa. Erillinen hintaneuvottelu jokaisen huoltoyrityksen kanssa eri puolella maata vaatisi valtavan neuvotteluorganisaation. Sopimuksen neuvotteleminen vuosittain erikseen jokaisen huoltoliikkeen kanssa ei ole käytännössä mahdollista.

Takuuhuoltojen hinnat eivät ole määräytyneet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n tai sen edunvalvontaryhmän toimesta. Aloitteentekijöinä huoltosopimuksissa ovat olleet maahantuojat ja kodinkonevalmistajat. Hintaneuvottelu on yleensä käynnistynyt maahantuojan tai kodinkonevalmistajan esityksen perusteella. Liiton tai edunvalvontaryhmän osuutena on ollut keskustella sopimuksiin liittyvistä kysymyksistä ja antaa jäsenyrityksille asiaa koskevia suosituksia ja ohjeita ottaen huomioon muun ohella yleinen kustannustason nousu. Huoltoyritykset ovat päättäneet hinnoittelustaan, toimintaperiaatteistaan ja sopimuskumppaneistaan itsenäisesti. Liitolla ei ole ollut tietoa huoltosopimusten sisällöstä ja hintatasosta.

Takuuhuoltosopimusten kilpailua rajoittava vaikutus

Takuuhuoltosopimukset eivät rajoita kilpailua. Maahantuojien ja kodinkonevalmistajien toimintaperiaatteena on ollut saada kattava takuuhuoltoverkosto koko markkina-alueelle. Kaikkein suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta asia on järjestetty siten, että kullakin paikkakunnalla on yksi huoltoliike, joka huolehtii takuukorjauksista ja jolle kuluttaja toimittaa takuuhuoltoa tarvitsevan laitteen. Muut samalla paikkakunnalla toimivat huoltoliikkeet eivät ole takuuhuoltoliikkeen kilpailijoita.

Takuuhuoltosopimukset eivät vaikuta millään tavalla muiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoitteluun. Huoltoliikkeen hinnaston ei tarvitse noudattaa takuuhuoltosopimuksen ehtoja. Kullakin huoltoliikkeellä on oikeus päättää itse korjaus- ja huoltohinnastostaan.

Kodinkonehuoltoala on hajanainen. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een kuuluu alle viidesosa kodinkonehuoltoalan yrittäjistä. Osa huoltoyrityksistä kuuluu Kodintekniikkaliitto ry:een ja suurin osa yrityksistä ei kuulu kumpaankaan yhdistykseen. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:llä ei siten ole teoriassakaan mahdollisuutta sopia horisontaalisesta hintayhteistyöstä.

Takuutöiden merkitys eri huoltoyrityksille vaihtelee, mutta yleensä niiden merkitys ei ole suuri.

Oikeudellinen arviointi

Kodinkoneiden huoltoliikkeet eivät ole keskenään sopineet noudatettavasta hintatasosta, vaan aloitteentekijöinä takuuhuoltosopimuksissa ovat olleet kodinkonevalmistajat ja maahantuojat. Näidenkään osalta ei ole ollut kysymys hintakartellista, vaan käytännön pakosta. Erillisten hintaneuvottelujen käyminen satojen huoltoliikkeiden kanssa ei ole ollut mahdollista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei ole koskaan vahvistanut mitään hinnastoa, eikä muutoinkaan pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että hintataso olisi horisontaalisesti vakio. Sen sijan liiton edunvalvontaryhmä on keskustellut hintatasoon vaikuttavista tekijöistä ja on antanut suosituksia jäsenyrityksille. Muiden kuin takuukorjausten osalta ei ole annettu edes suosituksia.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenyritykset, kuten myös liittoon kuulumattomat yritykset, ovat tehneet huoltosopimuksensa itsenäisesti. Huoltoyritysten ja maahantuojien tai kodinkonevalmistajien välisten sopimusten ehdot ja hintataso poikkeavat toisistaan. Sitä, kuinka laaja hintahajonta on, liitto ei tiedä, koska kysymys on kunkin yrityksen liikesalaisuudesta.

Seuraamusmaksun määrä

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n tuotot – liikevaihto – ovat vuonna 2005 olleet noin 63 900 euroa, koostuen pääosin jäsenmaksuista ja julkaisutoiminnasta. Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu 6 300 euroa vastaa melkein lain sallimaa enimmäismäärää. Seuraamusmaksu tulisi joka tapauksessa väitetyn kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika huomioon ottaen määrätä selvästi esitettyä pienemmäksi.

Huolto Järvi Oy:n vastaus

Huolto Järvi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä. Huolto Järvi Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa.

Huolto Järvi Oy ei ole rikkonut kilpailunrajoituslakia.

Kaikilla huoltoliikkeillä, jotka tekevät takuuhuoltoja, on yleensä huoltosopimukseksi nimetyt edustussopimukset maahantuojan kanssa. Kysymyksessä on aito edustussopimus, jonka mukaan huoltoliike toimii maahantuojan valtuutettuna. Huolto Järvi Oy on viitaten Euroopan komission suuntaviivoihin vertikaalisista rajoituksista (EYVL 2000, C 291, s. 1) todennut, että edustussopimus poistaa päämiehen ja edustajan välisen eron kilpailuoikeuden näkökulmasta, koska kauppaedustaja ei harjoita itsenäistä toimintaa vaan on pelkästään maahantuojan alihankkija. Kun edustajan toiminta on osa päämiehen toimintaa, edustaja ei ole kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu itsenäinen elinkeinonharjoittaja kun on kysymys edustussopimuksen alaan kuuluvasta toiminnasta.

Myös niin sanotun Tuplatakuun osalta on ollut kysymys huoltoliikkeen ja maahantuojan välisestä edustussuhteeseen kuuluvasta asiasta. Tuplatakuu on ollut huoltoliikkeiden kannalta merkitykseltään vähäinen; Huolto Järvi Oy:llä on vuonna 2001 ollut viisi Tuplatakuu-huoltoa, vastaten 0,13 prosenttia kaikista huolloista.

Kodinkoneiden takuuhuoltomarkkinoita ei voida pitää itsenäisinä markkinoina, koska takuuhuolto on maahantuojan toimintaa, jonka paikallinen huoltoliike tekee epäitsenäisenä edustajana.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimien tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen, eivätkä liiton toimet ole tosiasiassa rajoittaneet kilpailua. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on kannustanut huoltoliikkeitä tekemään oman tarjouksensa, jos maahantuojan esittämä hinta ei ole ollut tyydyttävä.

Maahantuojien ja Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n välisillä neuvotteluilla ei ole ollut mitään vaikutusta siihen, millaisia hintoja maahantuojat esittävät. Lisäksi kukin yrittäjä on voinut täysin vapaasti ja toisen huoltoliikkeen tietämättä sopia hinnoista maahantuojan kanssa. Väitetyllä hintayhteistyöllä ei siten ole ollut mitään taloudellisia vaikutuksia.

Huolto Järvi Oy ei ole koskaan sopinut noudatettavista hinnoista toisten yrittäjien kanssa eikä vaihtanut hintatietoja. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminta on ollut sen omaa toimintaa ja sen antamat suositukset sen omia suosituksia.

Seuraamusmaksun määräämistä Huolto Järvi Oy:lle koskeva vaatimus on lakiin perustumaton. Laissa ei ole säädetty, että hallituksen jäsenyys voisi aiheuttaa vastuun.

Esitetty seuraamusmaksu on joka tapauksessaan määrältään kohtuuton ja liiallinen. Seuraamusmaksua ei tule määrätä korotettuna Huolto Järvi Oy:lle siitä syystä, että Ari Järvi on toiminut myös Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Turun piirijärjestössä. Piirijärjestön kokouksiin saavat osallistua kaikki piirin jäsenet ja Ari Järven mukana olo on johtunut vain siitä, että hänen yrityksensä kuuluu liittoon.

Huoltoliike Z Ky:n vastaus

Huoltoliike Z Ky on kiistänyt Kilpailuviraston vaatimukset perusteettomina.

Vastaukseen on liitetty yhtiön Kilpailuvirastolle esitysluonnoksen johdosta antama 8.2.2006 päivätty vastine, jossa on todettu AP:n toimineen Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 1998–2001.

Huoltoliike Z Ky ei ole tehnyt hintayhteistyötä muiden huoltoliikkeiden kanssa eikä mikään viittaa siihen, että huoltoliikkeillä olisi missään muodossa ollut hintayhteistyötä. Liiton edunvalvontaryhmä on ottanut kantaa takuukorjausten määräytymisperusteisiin tuoteryhmittäin ja sen jälkeen toimintaohjeeseen. Mikäli valmistajat ja maahantuojat ovat hyväksyneet nämä kannantotot, toiminta-ohjetta on sovellettu kaikkiin huoltoliikkeisiin. Yritykset voivat itsenäisesti sopia veloitushinnoista ja muista sopimusehdoista, ilman että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry antaa mitään suosituksia, mikä on myös käynyt ilmi asiaa Kilpailuvirastossa selvitettäessä.

Kilpailuvirasto on esittänyt, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n puitteissa tapahtunut hintayhteistyö on ollut laajaa ajalla 1997–2003. Mitään selvitystä Tuplatakuun lisäksi tällaisesta hintayhteistyöstä AP:n ollessa hallituksen puheenjohtajana vuosina 1998–2001 ei ole esitetty.

Kilpailunrajoituslain mukaan seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle. Huoltoliike Z Ky ei ole koskaan syyllistynyt kilpailunrajoituslain rikkomiseen, eikä Kilpailuvirasto ole edes pyrkinyt löytämään selvitystä minkään yrityksen osalta tällaisesta lain rikkomisesta. Seuraamusmaksun määrääminen Huoltoliike Z Ky:lle ei ole mahdollista ilman tätä mahdollistavaa laissa olevaa määräystä. Kilpailuviraston esittämä perustelu esityksen kohdistamiselle Huoltoliike Z Ky:öön on lakiin perustumaton.

Kilpailunrajoituslaissa kielletään sellaiset yritysten väliset järjestelyt, jotka merkittävästi estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Kilpailuviraston esityksestä ei ilmene tällaista tapahtuneen.

Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y: vastaus

Y on pitänyt Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y:n kohdistunutta vaatimusta aiheettomana.

Asiat ovat tulleet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n taholta neuvotelluiksi. Vaikka liitto ei olisi asioista neuvotellut, olisi lopputulos ollut sama eikä neuvotteluista ole saatu mitään kilpailullista etua.

Vastaukseen on liitetty Y:n Kilpailuvirastolle esitysluonnoksen johdosta antama 28.1.2006 päivätty vastine, jossa on todettu, että kyseiset asiat on hoidettu ennen kuin Y on tullut liiton hallitukseen. Yritys ei ole tehnyt yhtään Tuplatakuu-huoltoa.

Kodinkonehuolto R Ky:n vastaus

Kodinkonehuolto R Ky on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää esityksen perusteettomana. Yhtiö on kiistänyt syyllistyneensä esityksessä kuvattuun kilpailunrajoituslain rikkomiseen. Seuraamusmaksua ei tule määrätä.

R on ollut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa vain vuonna 1997, jolloin Tuplatakuu-asiasta ei neuvoteltu.

Kodinkonehuolto R Ky ei ole koskaan tehnyt hintayhteistyötä muiden huoltoliikkeiden kanssa, vaan esityksessä kuvattu toiminta on tapahtunut yksinomaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piirissä. Kilpailuviraston esitys on lakiin perustumaton.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n puitteissa tapahtuneet hintaneuvottelut eivät ole olleet Kilpailuviraston esittämällä tavalla laajoja. Tuplatakuu-asia on ollut huoltoliikkeiden kannalta häviävän pieni, eikä Kodinkonehuolto R Ky:llä ole ollut yhtään tällaista huoltoa.

Kodinkonetarvike S Ky:n vastaus

Kodinkonetarvike S Ky on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää esityksen perusteettomana. Yhtiö on kiistänyt syyllistyneensä esityksessä kuvattuun kilpailunrajoituslain rikkomiseen. Seuraamusmaksun määrääminen on perusteetonta.

Kotitalouskonehuolto P Ky:n vastaus

Kotitalouskonehuolto P Ky on viitaten Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksesta 24.8.2000 laadittuun pöytäkirjaan todennut Tuplatakuu-asiaa käsitellyn tuossa vaiheessa enää merkitsemällä tiedoksi rahoitusyhtiöltä saatu hinnasto. Mainittu kokous oli ainoa, jossa TP, joka on tullut hallituksen jäseneksi vuonna 2000, oli ollut läsnä kun Tuplatakuu-asiaa on käsitelty.

Rahoitusyhtiöllä on ollut aktiivinen rooli asiassa. Kuluttajataholle ei ole voinut aiheutua mitään haittaa järjestelmästä.

Hallituksen kokouksen pöytäkirjasta käy myös ilmi, että korjausmäärät huoltoliikettä kohden ovat olleet vähäiset. Vuonna 2002 ei kukaan ole suostunut tekemään töitä hinnaston mukaisilla hinnoilla. Vaikka olisi ollut kysymys horisontaalisesta hintayhteistyöstä, sillä ei ole ollut vaikutusta taloudelliseen kilpailuun tai sillä on ollut siihen vain äärimmäisen vähäinen vaikutus. Kun menettely lisäksi on päättynyt, seuraamusmaksun määräämiselle ei tästäkään syystä ole vähäisemmässäkään määrin perusteita.

Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n vastaus

Pirkanmaan Huoltokeskus Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä. Pirkanmaan Huoltokeskus Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 1 000 eurolla.

Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ei ole rikkonut kilpailunrajoituslakia.

Kaikilla huoltoliikkeillä, jotka tekevät takuuhuoltoja, on yleensä huoltosopimukseksi nimetyt edustussopimukset maahantuojan kanssa. Kysymyksessä on aito edustussopimus, jonka mukaan huoltoliike toimii maahantuojan valtuutettuna. Pirkanmaan Huoltokeskus Oy on viitaten Euroopan komission suuntaviivoihin vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 291, s. 1) todennut, että edustussopimus poistaa päämiehen ja edustajan välisen eron kilpailuoikeuden näkökulmasta, koska kauppaedustaja ei harjoita itsenäistä toimintaa vaan on pelkästään maahantuojan alihankkija. Kun edustajan toiminta on osa päämiehen toimintaa, edustaja ei ole kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu itsenäinen elinkeinonharjoittaja kun on kysymys edustussopimuksen alaan kuuluvasta toiminnasta.

Myös niin sanotun Tuplatakuun osalta on ollut kysymys huoltoliikkeen ja maahantuojan välisestä edustussuhteeseen kuuluvasta asiasta. Tuplatakuu on ollut huoltoliikkeiden kannalta merkitykseltään vähäinen; Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:llä on vuonna 2001 ollut viisi Tuplatakuu-huoltoa, vastaten 0,05 prosenttia kaikista huolloista.

Kodinkoneiden takuuhuoltomarkkinoita ei voida pitää itsenäisinä markkinoina, koska takuuhuolto on maahantuojan toimintaa, jonka paikallinen huoltoliike tekee epäitsenäisenä edustajana.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimien tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen, eivätkä liiton toimet ole tosiasiassa rajoittaneet kilpailua. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on kannustanut huoltoliikkeitä tekemään oman tarjouksensa, jos maahantuojan esittämä hinta ei ole ollut tyydyttävä.

Maahantuojien ja Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n välisillä neuvotteluilla ei ole ollut mitään vaikutusta siihen, millaisia hintoja maahantuojat esittävät. Lisäksi kukin yrittäjä on voinut täysin vapaasti ja toisen huoltoliikkeen tietämättä sopia hinnoista maahantuojan kanssa. Väitetyllä hintayhteistyöllä ei siten ole ollut mitään taloudellisia vaikutuksia.

Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ei ole koskaan sopinut noudatettavista hinnoista toisten yrittäjien kanssa eikä vaihtanut hintatietoja. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminta on ollut sen omaa toimintaa ja sen antamat suositukset sen omia suosituksia.

Seuraamusmaksun määräämistä Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle koskeva vaatimus on lakiin perustumaton. Laissa ei ole säädetty, että hallituksen jäsenyys voisi aiheuttaa vastuun. KM on ollut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenenä vain 1999 ja 2000 ja osallistunut vain yhteen hallituksen kokoukseen 5.2.1999. Tuolloin ei hinta-asioista ole keskusteltu.

Esitetty seuraamusmaksu on joka tapauksessaan määrältään kohtuuton ja liiallinen.

Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:n vastaus

Saarijärven Kylmäkoneistus Ky on kiistänyt Kilpailuviraston esityksessä kuvatun hintayhteistyön. Yhtiön edustajan EL:n ollessa hallituksessa vuosina 1997 ja 1998 ei ole tehty Tuplatakuuta koskevia päätöksiä. Saarijärven Kylmäkoneistus Ky ei ole tehnyt Tuplatakuu-huoltoja 1997–2003.

Vastaukseen on liitetty yhtiön Kilpailuvirastolle esitysluonnoksen johdosta antama 10.1.2006 päivätty vastine, jossa on todettu, ettei yhtiö tai sen edustaja EL:n toimiessaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa 1997–1998 ole ollut aktiivinen hallitustyöskentelyssä tai liiton Keski-Suomen piirissä.

Saarijärven Kylmäkoneistus Ky on 13.11.2006 toimittanut markkinaoikeudelle lisävastauksen, jossa yhtiö on ilmoittanut, että sen liiketoiminta on myyty 1.8.2006.

Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n vastaus

Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä. Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 1 000 eurolla.

Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy ei ole rikkonut kilpailunrajoituslakia.

Kaikilla huoltoliikkeillä, jotka tekevät takuuhuoltoja, on yleensä huoltosopimukseksi nimetyt edustussopimukset maahantuojan kanssa. Kysymyksessä on aito edustussopimus, jonka mukaan huoltoliike toimii maahantuojan valtuutettuna. Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy on viitaten Euroopan komission suuntaviivoihin vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 291, s. 1) todennut, että edustussopimus poistaa päämiehen ja edustajan välisen eron kilpailuoikeuden näkökulmasta, koska kauppaedustaja ei harjoita itsenäistä toimintaa vaan on pelkästään maahantuojan alihankkija. Kun edustajan toiminta on osa päämiehen toimintaa, edustaja ei ole kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu itsenäinen elinkeinonharjoittaja kun on kysymys edustussopimuksen alaan kuuluvasta toiminnasta.

Myös niin sanotun Tuplatakuun osalta on ollut kysymys huoltoliikkeen ja maahantuojan välisestä edustussuhteeseen kuuluvasta asiasta. Tuplatakuu on ollut huoltoliikkeiden kannalta merkitykseltään vähäinen; Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:llä on vuosien varrella ollut vain yksi Tuplatakuu-huolto.

Kodinkoneiden takuuhuoltomarkkinoita ei voida pitää itsenäisinä markkinoina, koska takuuhuolto on maahantuojan toimintaa, jonka paikallinen huoltoliike tekee epäitsenäisenä edustajana.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimien tarkoituksena ei ole ollut kilpailun rajoittaminen, eivätkä liiton toimet ole tosiasiassa rajoittaneet kilpailua. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on kannustanut huoltoliikkeitä tekemään oman tarjouksensa, jos maahantuojan esittämä hinta ei ole ollut tyydyttävä.

Maahantuojien ja Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n välisillä neuvotteluilla ei ole ollut mitään vaikutusta siihen, millaisia hintoja maahantuojat esittävät. Lisäksi kukin yrittäjä on voinut täysin vapaasti ja toisen huoltoliikkeen tietämättä sopia hinnoista maahantuojan kanssa. Väitetyllä hintayhteistyöllä ei siten ole ollut mitään taloudellisia vaikutuksia.

Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy ei ole koskaan sopinut noudatettavista hinnoista toisten yrittäjien kanssa eikä vaihtanut hintatietoja. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminta on ollut sen omaa toimintaa ja sen antamat suositukset sen omia suosituksia.

Seuraamusmaksun määräämistä Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle koskeva vaatimus on lakiin perustumaton. Laissa ei ole säädetty, että hallituksen jäsenyys voisi aiheuttaa vastuun.

Esitetty seuraamusmaksu on joka tapauksessaan määrältään kohtuuton ja liiallinen.

Vesan-Huolto Oy:n vastaus

Vesan-Huolto Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä.

Vesan-Huolto Oy on täysin itsenäisesti tehnyt huoltosopimuksia maahantuojien kanssa. Vuosina 2001–2004 Tuplatakuu-korjauksia on yhtiön toimesta hoidettu vain yksi.

Vesan-Huolto Oy:n edustaja MV on valittu Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäseneksi ajaksi 1.1.–31.12.2001 kesken kaksivuotisen kauden, erään toisen jäsenen erottua hallituksesta. MV:n jäsenyys liiton hallituksessa on siten ollut lyhytaikainen kestäen vain vuoden. Tuona aikana MV on osallistunut ainoastaan yhteen hallituksen kokoukseen, joten hänen toimintansa hallituksessa ei muodollisestikaan ole voinut olla aktiivista vaan vähäistä. Kilpailuvirasto ei ole edes väittänyt, että Tuplatakuu-veloitushintoja olisi tarkistettu MV:n kuuluessa liiton hallitukseen. On siten selvää, ettei MV ole lyhyenä hallituskautenaan voinut osallistua mihinkään kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn. Myöskään liiton Savon piirin ei ole väitetty osallistuneen sopimuksiin, suositusten tekoon tai järjestelyihin, joilla muutoinkaan olisi rajoitettu tai ohjattu horisontaalitasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Vesan-Huolto Oy:n toimintaa asiassa ei voida pitää ainakaan kilpailunrajoituslaissa tarkoitetulla tavalla vähäistä laajempana.

KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS

Kilpailuvirasto on vastaselityksessään asiassa annettujen edellä mainittujen vastausten johdosta lausunut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäseninä olleet huoltoliikkeet ovat vaihtaneet liitossa ja sen piirijärjestöissä hinta- ja hinnoittelutietoja. Näiden tietojen perusteella on sovittu ne hinnat tai hinnoitteluperusteet, joiden pohjalta liitto ja erityisesti sen hallituksen valvonnan alaisena toiminut edunvalvontaryhmä ovat jäsentensä puolesta joko neuvotelleet hinnat takuita myöntävien maahantuojien ja valmistajien sekä kodinkonetekniikkaketjujen kanssa taikka ilmoittaneet takuiden myöntäjille hyväksyttävinä hintoina. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n neuvottelemat hinnat ovat tulleet sovellettaviksi kaikkiin valtuutettuihin huoltoliikkeisiin, riippumatta siitä, ovatko valtuutetut huoltoliikkeet olleet liiton jäseniä vai ei. Liiton edunvalvontaryhmä on ottanut kantaa takuukorjausten määräytymisperusteisiin tuoteryhmittäin sekä hintatason muodostumiseen. Mikäli maahantuojat ovat nämä kannanotot hyväksyneet, kyseistä hinnoittelua on sovellettu kaikkiin huoltoliikkeisiin.

Sen johdosta, että vastauksissa on todettu Tuplatakuu-huoltojen osuuden olleen kunkin huoltoyrityksen toiminnassa olematon tai vähäinen, Kilpailuvirasto on vastaselityksessään todennut, että Musta Pörssi -kodintekniikkaketjun myöntämä Tuplatakuu ja siihen liittyvä huolto- ja korjausyhteistyö on vain yksi esimerkki Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n harjoittamasta kielletystä hintayhteistyöstä takuuhuolloissa ja takuukorjauksissa. Näin ollen väite Tuplatakuun alaisten huoltojen ja korjausten vähäisyydestä ei poista sitä tosiasiaa, että liitossa on harjoitettu kilpailunrajoituslain vastaista hintayhteistyötä, jolla on ollut käytännön vaikutuksia ainakin takuuhuoltojen ja -korjausten hinnanmuodostukseen valtakunnallisesti. Kilpailijoiden välisen hintayhteistyön kielteiset vaikutukset on laissa presumoitu.

Huolto Järvi Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n vastauksissaan edustussopimuksesta esittämän johdosta Kilpailuvirasto on vastaselityksessään todennut, että mainitut huoltoliikkeet ovat kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia, mitä yhtiöt eivät ole kiistäneetkään. Huoltoliikkeet tekevät valmistajien tai maahantuojien tai myös lisätakuita myöntävien kodintekniikkaketjujen kanssa sopimuksen siitä, millä hinnalla ne huoltavat ja korjaavat mainittujen tahojen myymät laitteet ja koneet. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kilpailunrajoituslain tarkoittamina elinkeinonharjoittajina toimivat huoltoliikkeet ovat tämän ohella Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimielimissä kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastaisesti yhteisesti sopineet, millä hinnalla ne tarjoavat edellä mainittuja huolto- ja korjauspalveluita valmistajille ja maahantuojille sekä kodintekniikka-alan ketjuille eli tukkuasiakkaille. Horisontaalisissa kilpailunrajoituksissa, joissa samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat sopivat lainvastaisesti hinnoitteluperusteista suhteessa ”päämiehiinsä” mahdollisilla edustussopimuksilla ei ole merkitystä. Sikäli kun huoltoliikkeet ylipäätään ovat ”edustajia”, elinkeinonharjoittajina toimivat edustajatkaan eivät saa horisontaalisesti lainvastaisella tavalla sopia keskenään kilpailukeinojen käytöstä. Takuuhuoltojen järjestämisessä on ollut kysymys kahden itsenäisen elinkeinonharjoittajan välisestä sopimussuhteesta.

Kilpailuvirasto on vaatinut, että asiassa esitetyt vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylättävä.

VASTAAJIEN LISÄKIRJELMÄT

Huolto Järvi Oy, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy ovat lisäkirjelmissään viitaten Euroopan komission suuntaviivoihin EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin (EYVL 2001, C 3, s. 2) todennut, että huoltoliikkeet eivät ole toistensa kilpailijoita takuuhuollossa. Huoltoalueet on rajattu. Asiassa on kysymys yhteistyöstä alueellisten pienten huoltoliikkeiden välillä, jotka eivät yksinään pystyisi huolehtimaan puheena olevasta toiminnasta. Huoltoliikkeiden yhteistyössä ei voi olla kysymys kartellista.

Asiassa ei ole kysymys siitä, ovatko huoltoliikkeet elinkeinonharjoittajia vai ei, vaan siitä, että tehdessään takuuhuoltoja ne toimivat maahantuojan edustajina ja ovat siinä roolissa valtuutettuja. Koska huoltoliikkeet eivät ole takuuhuoltoja ja takuukorjauksia tehdessään itsenäisiä, kysymys on tältä osin maahantuojien ja huoltoliikkeiden välisestä sopimusasiasta eikä kilpailunrajoituslain nojalla arvioitavasta asiasta.

Huolto Järvi Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 8 617,39 eurolla korkoineen.

KILPAILUVIRASTON LISÄVASTASELITYS

Kilpailuvirasto on edellä mainittujen lisäkirjelmien johdosta 30.7.2007 antanut lisävastaselityksen.

Kilpailuviraston esitys koskee nimenomaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä harjoitettua menettelyä, joka on kohdistunut valmistajan takuita myöntäneisiin maahantuojiin tai valmistajiin taikka lisätakuita myöntäneisiin kodintekniikkaketjuihin. Asiassa on kysymys horisontaalisesta yhteistyöstä takuita myöntäneisiin tahoihin nähden. Viimeksi mainittujen ja niiden käyttämien huoltoliikkeiden välisen sopimussuhteen muoto ei vaikuta tämän yhteistyön arviointiin.

KILPAILUVIRASTON ESITYKSEN TÄYDENNYS

Kilpailuvirasto on markkinaoikeuteen 16.3.2009 saapuneessa lausumassa täydentänyt ja täsmentänyt markkinaoikeudelle 5.5.2006 tehtyä esitystä.

Kilpailuvirasto on viitaten siihen, että Huoltoliike Z Ky on lakkautettu (oikeammin Z Kommandiittiyhtiö, entiseltä nimeltään Huoltoliike Z Ky, on purkautunut) lausunut, että Huoltoliike Z Ky:n seuraamusmaksuesityksessä selostetusta kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta on pidettävä vastuussa Huoltoliike Z Ky:n ”osakekannan ostanutta” Noveka Oy:tä. Kilpailuviraston on siten katsottava kohdistaneen asiassa esittämänsä vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä Noveka Oy:öön Huoltoliike Z Ky:n asemesta.

Kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta on lähtökohtaisesti vastuussa se oikeushenkilö, joka on ollut mukana kielletyssä yhteistyössä. Mikäli kyseinen oikeushenkilö on yrityskaupan seurauksena sulautunut osaksi toista oikeushenkilöä, vastaa tämä jäljelle jäänyt oikeushenkilö siihen sulautuneen yhtiön toiminnasta. Se, että oikeushenkilö siirtyy omistajalta toiselle, ei lakkauta vastuuta aiemmasta lainvastaisesta menetteystä. Kilpailuvirasto on siten vaatinut, että markkinaoikeus määrää Noveka Oy:lle 8 400 euron seuraamusmaksun.

Kilpailuvirasto on kohdistanut asiassa esittämänsä vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä Kodinkonehuoltoliike Soini Oy:lle Kodinkonehuolto Soini Oy:öön.

Kodinkonehuoltoliike T. Soini & Co -nimellä toiminut avoin yhtiö on myynyt liiketoimintansa 17.1.2003 perustetulle Kodinkonehuolto Soini Oy:lle avoimen yhtiön jäädessä niin sanotuksi pöytälaatikkoyhtiöksi. Avoimen yhtiön olivat omistaneet Ö ja hänen puolisonsa. Ö omistaa Kodinkonehuolto Soini Oy:n kaikki osakkeet. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa vuosina 2001–2003 toiminut TJ on ensin ollut edellä mainitun avoimen yhtiön palveluksessa ja siirtynyt Kodinkonehuolto Soini Oy:n palvelukseen liiketoimintakaupan yhteydessä.

Kilpailuviraston mukaan mainitussa liiketoimintakaupassa liiketoiminnan myyjä on tosiasiallisesti lakannut toimimasta ja jäänyt ainoastaan niin sanotuksi pöytälaatikkoyhtiöksi. Järjestelyihin osallistuneet yritykset ovat kaikki saman luonnollisen henkilön eli Tapio Soinin määräysvallassa. Kodinkonehuolto Soini Oy on jatkanut sen taloudellisen toiminnan harjoittamista, johon kilpailunrajoituslain vastainen toiminta on liittynyt. Vastuun kohdistaminen tällaisissa olosuhteissa pöytälaatikkoyhtiöön mahdollistaisi kilpailuoikeudellisen vastuun kiertämisen yhtiöoikeudellisella järjestelyllä. Kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta tulee siten pitää vastuussa Kodinkonehuolto Soini Oy:tä.

Kilpailuvirasto on edellä mainitussa lausumassa ja 23.3.2003 markkinaoikeuteen saapuneessa lausumassa täsmentänyt esityksessään Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y:n kohdistamaa seuraamusmaksuvaatimusta siten, että vaatimus on kohdistettu Y:n, joka on Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y -nimisen toiminimen haltija.

KILPAILUVIRASTON ESITYKSEN OSITTAINEN PERUUTTAMINEN

Kilpailuvirasto on 23.3.2009 peruuttanut esityksensä ER:ää koskevilta osiltaan.

Markkinaoikeus on päätöksellään 24.3.2009 jättänyt asian käsittelyn tältä osin sillensä.

NOVEKA OY:N VASTAUS

Markkinaoikeuden varattua Noveka Oy:lle tilaisuuden vastauksen antamiseen edellä mainitun Kilpailuviraston 16.3.2009 yhtiöön kohdistaman vaatimuksen johdosta, Noveka Oy on 24.4.2009 toimittanut markkinaoikeudelle liiketoiminnan kauppaa koskevan kauppakirjan.

MARKKINAOIKEUDEN YHTEENVETO

Markkinaoikeus on laatinut asiassa esitetyistä vaatimuksista ja niiden perusteista kirjallisen 29.5.2009 päivätyn yhteenvedon ja varannut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle, Huolto Järvi Oy:lle, Huoltoliike Berghäll Oy:lle, Kodinkonehuolto R Ky:lle, Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky:lle, Kodinkonehuolto Soini Oy:lle, Kodinkonetarvike S Ky:lle, Kotitalouskonehuolto P Ky:lle, K-S Kodinkonehuolto Ky:lle, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy:lle, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy:n konkurssipesän pesänhoitajalle, Noveka Oy:lle, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle, Raision Seudun Konehuolto Ky:lle, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky:lle, Y:lle, Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle ja Vesan-Huolto Oy:lle tilaisuuden lausua siitä.

Markkinaoikeus on samalla varannut Kodinkonehuolto Soini Oy:lle tilaisuuden vastauksen antamiseen edellä mainitun Kilpailuviraston 16.3.2009 yhtiöön kohdistaman vaatimuksen johdosta.

Kodinkonehuolto R Ky, Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky, Noveka Oy ja Saarijärven Kylmäkoneistus Ky ovat käyttäneet hyväkseen niille varatun tilaisuuden lausuman antamiseen.

Kilpailuvirasto on ilmoittanut, että yhteenveto vastaa Kilpailuviraston asiassa esittämiä vaatimuksia ja niiden perusteluja.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kilpailuviraston esitys

Kilpailuvirasto on 5.5.2006 markkinaoikeuteen saapuneessa esityksessään lähtenyt siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ja sen hallitukseen kuuluneet elinkeinonharjoittajat ovat vuosina 1997–2003 rikkoneet kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 1 kohtaa (480/1992) sopiessaan kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een kuuluneet huoltoliikkeet ovat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille.

Kilpailuviraston mukaan kodinkoneiden takuuhuoltojen ja -korjausten hinnoittelua koskenut yhteistyö on käsittänyt sekä Musta Pörssi -ketjun niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelun että myös useiden muiden eri takuita myöntäneiden yritysten takuuhuoltojen hinnoittelun.

Kilpailuvirasto on esityksessään lähtenyt siitä, että esityksessä kuvattu hintayhteistyö on muodostanut kokonaisuuden. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kielletystä hintayhteistyöstä on esitetty näyttöä helmikuulta 1997 tammikuulle 2003.

Markkinaoikeudessa esitetty näyttö ja markkinaoikeuden arviointi siitä

Kilpailuvirasto on esityksessään kuvannut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen, sen työvaliokunnan sekä edunvalvontaryhmän kokouksissa kuten myös liiton piirijärjestöissä käytyjä keskusteluja ja tehtyjä päätöksiä liittyen takuukorjausten ja -huoltojen hinnoitteluun.

Nämä keskustelut ja päätökset ovat, kuten edellä on todettu, koskeneet Musta Pörssi -ketjun niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelua. Esityksestä on lisäksi pääteltävissä Kilpailuviraston katsoneen, että vastaavia keskusteluja on käyty ja päätöksiä tehty BSK-Kodinkoneet Oy:n, Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab:n, Whirlpool Nordic Oy:n ja Asko Kodinkone Oy:n/Keskushuolto Oy:n myöntämien takuiden piirissä olleiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelusta.

Kilpailuviraston asiassa esittämä näyttö muodostuu pääasiassa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen ja työvaliokunnan kokouksista laadituista pöytäkirjoista ja muistioista, sen edunvalvontaryhmän kokouksista laadituista muistioista kuten myös liiton piirijärjestöjen kokouksista laadituista pöytäkirjoista tai vastaavista asiakirjoista. Kilpailuvirasto on myös esittänyt näyttönä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n tiedotteita ja kokouskutsuja. Asiassa ei ole väitetty, että sanotut pöytäkirjat ja muistiot eivät vastaisi sisällöltään kokouksissa tapahtunutta. Markkinaoikeus katsoo siten, että kokouspöytäkirjat ja -muistiot kuvastavat kokouksien kulkua ja asiassa tehtävä arviointi voidaan sen vuoksi tehdä niiden sekä asiassa esitettyjen muiden asiakirjojen pohjalta.

Markkinaoikeus on arvioinut asiassa esitettyä näyttöä noudattaen Kilpailuviraston esityksen rakennetta siten, että ensiksi on arvioitu näyttöä Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun osalta.

Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun piirissä olleet korjaus- ja huoltotyöt

Merita Asiakasrahoitus Oy:n 18.11.1998 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu lokakuussa 1997 markkinoille tuodusta Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuusta. Tuplatakuu on merkinnyt, että asiakas on saanut niin sanotulla Pörssitili-kortilla ostamalleen tuotteelle valmistajan tai maahantuojan myöntämän takuuajan päättymisen jälkeen yhden vuoden lisätakuun. Tiedote on osoitettu Musta Pörssi -ketjun yhteistyökumppaneille, jotka Musta Pörssi -ketju oli ilmoittanut huoltoliike-yhteistyökumppaneikseen. Tiedotteen liitteenä on ollut Tuplatakuun huoltoliikeohje ja huoltokorvaushinnasto. Korvaushinnastosta on käynyt ilmi, että veloitushinta on ollut tuoteryhmäkohtainen tuotteen vian luonteesta riippumatta. Korvaushinnastossa on lueteltu kolme tuoteryhmää sekä tuoteryhmäkohtainen hinta, joka on ollut 120 markkaa, 80 markkaa tai 230 markkaa, kilometrimäärään perustuva matkakorvauksen määrä sekä kustannusarvion hinta 100 markkaa. Varaosakerroin on ollut 1,2 kertaa ostohinta.

Asiassa saadusta selvityksestä käy ilmi, että puheena olevasta Tuplatakuu-asiasta oli keskusteltu Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa jo 11.12.1997. Pöytäkirjasta ilmenee, että eräs hallituksen jäsen oli pyrkinyt selvittämään takuun piirissä olevien huoltojen hinnat ja saanut tietää, että hinnaston tulisi laatimaan Kesko. Kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti mainittu hallituksen jäsen on 15.12.1997 Kesko Kodinkonetekniikalle osoittamassaan kirjeessä tiedustellut, onko mahdollisesti sovittu hintatasosta, jolla huoltotyöt tehdään ja jos on, mihin hinnasto perustuu ja milloin se esitellään huoltoliikkeille. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokouksesta 20.1.1998 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, ettei vastausta tiedusteluun ollut saatu. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevan asiakirjan mukaan asiasta oli keskusteltu rahoitusyhtiön kanssa. Hallituksen jäsenen Kesko Kodinkonetekniikalle osoitetussa kirjeessä 1.6.1998 on viitattu 15.12.1997 päivättyyn kirjeeseen ja kysytty uudestaan mahdollisesta ohjehinnastosta.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen 25.8.1998 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan Tuplatakuu-asiasta on keskusteltu pöytäkirjaan liitetyn hallituksen jäsenen laatiman 29.7.1998 päivätyn muistion pohjalta ja päätetty, että ”asiassa jäätiin kuulolle”. Sanotussa muistiossa on viitattu edellä mainittuihin Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n Kesko Kodinkonetekniikalle lähettämiin kirjeisiin ja puhelinkeskusteluun Kesko Kodinkonetekniikan edustajan kanssa. Muistiosta käy ilmi, että Kesko Kodinkonetekniikka ei ole voinut julkaista korjaushinnastoa, koska asian käsittely oli edelleen kesken rahoitusyhtiön kanssa. Muistiosta käy kuitenkin ilmi, että suunnitteilla oli yksi hinta ”korvaukseksi työstä kuin työstä”.

Edellä kerrotusta on pääteltävissä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä on joulukuussa 1997 pyritty selvittämään Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden mahdollista hinnastoa tai hintatasoa. Vielä elokuussa 1998 Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei edellä ilmenevän perusteella ollut saanut tietoonsa rahoitusyhtiöltä tai Kesko Kodinkonetekniikalta puheena olevien takuukorjausten tai -huoltojen suunnitteilla olevaa hinnastoa. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry olisi vielä tuossa vaiheessa päättänyt korjaus- ja huoltohintojen suosittamisesta. Edellä mainitussa hallituksen jäsenen laatimassa 29.7.1998 päivätyssä muistiossa oleva maininta erään toisen yrityksen kanssa käydyistä keskusteluista ei edellä todettu huomioon ottaen anna aihetta arvioida Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n menettelyä Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hintojen osalta toisin.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa 28.–29.11.1998 on käsitelty edellä mainittua Merita Asiakasrahoitus Oy:n 18.11.1998 päivättyä tiedotetta. Pöytäkirjasta käy ilmi, että hallitus oli hyväksynyt asiaa jo käsitelleen edunvalvontaryhmän toimenpiteet sekä laaditun jäsentiedotteen, joista asiassa ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä. Kilpailuvirasto on liittänyt esitykseensä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenen käsin kirjoittaman ja 19.11.1998 päivätyn muistiinpanon tai viestin, jossa todetaan edunvalvontaryhmän suosittelevan toimintaohjetta kyseleville, että ”lähettää saamansa yksipuolisen tarjouksen kohteliaasti TAKAISIN”. Pöytäkirjasta ei käy suoraan ilmi, että kokouksessa olisi keskusteltu Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden yksilöidyistä hinnoista saati tehty päätöksiä tietyistä hinnoista tai hintatasosta. Pöytäkirjasta ja edellä mainitusta 19.11.1998 päivätystä asiakirjasta on kuitenkin pääteltävissä, että hallituksessa on ollut yhteinen käsitys siitä, että takuukorjauksia ei tulisi tehdä Merita Asiakasrahoitus Oy:n huoltokorvaushinnaston mukaisin hinnoin.

Hallituksen kokouksessa 28.–29.11.1998 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Tuplatakuu-asiaa käsiteltäessä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä Z, RH, EL ja OP.

Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevista Turun piirin 23.1.1999 ja Oulun piirin 29.1.1999 kokousten pöytäkirjoista käy ilmi, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on keskustellut Tuplatakuun piirissä olevien huoltojen hinnoista rahoitusyhtiön kanssa. Turun piirin sanotun kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi rahoitusyhtiön halunneen vain kaksi hintaluokkaa Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n esittämän neljän hintaluokan sijasta. Tämän johdosta oli ehdotettu 250 markan ja 500 markan korvausta. Oulun piirin edellä mainitun kokouksen pöytäkirjaan on merkitty ”ei mennä yksihintajärjestelmään” ja todettu edellä mainitusta Merita Asiakasrahoitus Oy:n tiedotteesta poikkeavat korvaukset huoltotöistä ja varaosista kuten myös osaksi matkakuluista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n 5.2.1999 pidetyssä hallituksen kokouksessa on käsitelty Tuplatakuu-asiaa ja päätetty siirtää asian käsittely piiripäiville. Hallituksen tietoon on tuossa yhteydessä saatettu KTL:n eli Kodinkonetekniikkaliitto ry:n tekemä suositus yksihintajärjestelmästä.

Hallituksen kokouksessa 5.2.1999 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä Z, JS, RH, AJ, KM, TM, OP, AP, MR ja TS.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piirisihteereiden ja hallituksen jäsenten neuvottelupäivien 5.–7.2.1999 kokousohjelman mukaan tilaisuudessa on keskusteltu Tuplatakuu-asiasta. Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevaan piiripäivien ohjelmaluonnokseen on liitetty 18.1.1999 päivätty Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n/Turun piirin Merita Asiakasrahoitus Oy:lle osoittama kirje, jossa on ilmoitettu hintasuositukset eri huoltotöille ja kustannusarviolle sekä varaosakerroin ja autokorvaukset.

Merita Asiakasrahoitus Oy:n 15.3.1999 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu neuvottelut Tuplatakuun korvauskäytännöstä liiton edustajien kanssa käydyn ja uudet hinnoittelutasot määritellyn. Tiedotteessa todetaan, että liitto suosittelee huoltoliikkeitä toimimaan yhdessä sovitun hinnoittelun mukaisesti. Tiedotteen liitteenä on yhteistyösopimus, joka on pyydetty palauttamaan allekirjoitettuna 9.4.1999 mennessä ja Tuplatakuu-hinnasto vuodelle 1999. Hinnastossa on lueteltu kolme valkoisen linjan tuoteryhmää sekä tuoteryhmäkohtainen hinta, joka on ollut 180 markkaa, 80 markkaa tai 250/450 markkaa, kilometrimäärään perustuva matkakorvauksen määrä sekä kustannusarvion hinta 150 markkaa. Viimeksi mainitun kustannusarvion hinta on nimenomaisesti todettu muuttuneen neuvotteluissa 100 markasta 150 markkaan. Varaosakerroin on ollut 1,3 kertaa ostohinta. Tiedotteen mukaan korvaushinnat tullaan jatkossa tarkastamaan vuosittain helmikuun alussa. Uuden hinnaston on ilmoitettu tulevan voimaan 15.3.1999. Alkuvuodesta 1999 tehtyjen korjaustöiden osalta on pyydetty laskujen selvittämistä tiedotteessa nimetyn tahon kanssa maaliskuun 1999 aikana. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry ei ole kiistänyt, etteikö tiedotteessa olisi liitolla tarkoitettu juuri Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:tä.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsenille osoitetussa 19.6.2000 päivätyssä kirjeessä on kerrottu Merita Asiakasrahoitus Oy:n kanssa käydyistä huoltohintoja koskeneista neuvotteluista ja niiden tuloksesta sekä pyydetty hallituksen jäsenten kannanottoja kirjeen liitteestä ilmenevien uusien korvaushintojen johdosta. Tuplatakuu-hinnastoa ”meneillään olevalle kaudelle” on tämän jälkeen käsitelty Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa 24.8.2000. Kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan hallituksen jäsenet eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet reagoineet edellä mainittuun pyyntöön. Pöytäkirjan mukaan asiasta oli kokouksessa keskusteltu ja hallituksen on merkitty todenneen, että ”kentän käytännöntyötoteutuspalautteiden mukaan hinta on niiden tapausvähälukuisuuden vuoksi kentän hyväksyttäväksi suositeltava”.

Markkinaoikeudelle esitetystä 24.8.2000 pidetystä hallituksen kokouksesta laaditusta pöytäkirjasta ei ilmene ketkä hallituksen jäsenet olivat olleet kokouksessa läsnä.

Merita Rahoitus Oy:n 25.10.2000 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu uusista Tuplatakuun huoltohinnoista sovitun liiton edustajien kanssa. Uusi hinnasto on ollut tiedotteen liitteenä.

Markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n edunvalvontaryhmässä marraskuussa 1998 ja hallituksen kokouksessa 28.–29.11.1998 on päätetty pidättäytyä Tuplatakuu-järjestelmän piirissä olevista takuutöistä annetuilla hinnoilla edellä kerrotulla tavalla. Hallituksen kokouksessa 5.2.1999 on, kun otetaan huomioon samana päivänä alkaneiden piirisihteereiden ja hallituksen jäsenten neuvottelupäivien kokousohjelman liitteenä ollut kirje Merita Asiakasrahoitus Oy:lle, katsottava sovitun rahoitusyhtiölle esitettävistä takuukorjausten hinnoista ja hinnoitteluperusteista vuodelle 1999. Hallituksen kokouksessa 24.8.2000 on nimenomaisesti päätetty suositella hyväksyttäväksi Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimiston rahoitusyhtiön kanssa neuvottelema huoltohinnasto vuodelle 2000.

Merita Asiakasrahoitus Oy:n tiedote 15.3.1999 ja Merita Rahoitus Oy:n tiedote 25.10.2000 tukevat osaltaan sitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on päättänyt Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden jäsenille suositettavista hinnoista ja hinnoitteluperusteista. Turun piirin 23.1.1999 ja Oulun piirin 29.1.1999 kokouksissa on niin ikään keskusteltu puheena olevista hinnoista ja hinnoitteluperusteista.

Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa tai sen muissa elimissä olisi 24.8.2000 jälkeen käsitelty Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hinnoittelua.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Tuplatakuun myöntäminen on loppunut 30.9.2001. Ennen tuota ajankohtaa myönnetty Tuplatakuu on ollut voimassa vakuutusehtojen mukaisesti. Huoltoliikkeille on rahoitusyhtiön toimesta ilmoitettu 25.9.2001, että takuuasioissa toimitaan nykyisten ohjeiden mukaan. Kilpailuviraston mukaan Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden huollot ovat loppuneet 30.9.2004.

Muut kuin Tuplatakuun piirissä olleet korjaus- ja huoltotyöt

Asiassa on selvitetty, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa ja edunvalvontaryhmässä on vuosina 1997–2003 eri yhteyksissä keskusteltu takuukorjausten ja -huoltotöiden hinnoista. Erityisesti on keskusteltu niin sanotusta kahden vuoden takuusta ja sen puitteissa tehtävien korjaus- ja huoltotöiden hinnoista. Asiassa ei ole tarkemmin selvitetty edellä käsiteltyä Musta Pörssi -ketjun Tuplatakuuta lukuun ottamatta myönnetyn takuun luonnetta ja sen ehtoja. Esitetystä näytöstä on kuitenkin tältäkin osin pääteltävissä, että kodinkoneiden maahantuojat tai valmistajat ovat määritelleet tai ainakin pyrkineet määrittelemään takuukorjausten ja -huoltotöiden hinnat. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on käynyt keskusteluja takuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotöiden hinnoista ainakin BSK-Kodinkoneet Oy:n, Whirlpool Nordic Oy:n, Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab:n ja Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n kanssa.

Asiassa näyttönä esitettyjen pöytäkirjojen ja muiden asiakirjojen merkintöjen perusteella keskustelua on käyty yleisellä tasolla. Edunvalvontaryhmän kokouksesta 1.4.1997 laaditussa muistiossa on todettu olevan parempi jättää hinnoista keskusteleminen jokaisen yrittäjän omaksi tehtäväksi. Myös paikallisella tasolla on takuutöiden hinnoista keskusteltu ainakin yleisellä tasolla. Tästä ovat osoituksena Kouvolan piirin piirikokouksesta 28.11.1997 laadittu pöytäkirja, Turun piirin piirikokouksista 23.1.1999, 22.11.1999, tammikuussa 2001, 28.8.2001 ja 12.1.2002 laaditut pöytäkirjat. Asiassa esitetyistä hallituksen ja edunvalvontaryhmän kokouksista laadituista pöytäkirjoista ja muistioista käy kuitenkin myös ilmi, että kokouksissa on päätetty markka- tai euromääräisistä hintasuosituksista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksesta 8.2.1997 laaditusta pöytäkirjasta käy siten ilmi, että liiton edunvalvontaryhmä oli tehnyt BSK-Kodinkoneet Oy:lle esityksen ”toisen vuoden takuuhinta-asiassa”. Pöytäkirjan mukaan BSK-Kodinkoneet Oy oli luvannut palata asiaan syksyllä.

Hallituksen kokouksessa 8.2.1997 on kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä OP, AJ, KB, R, EL, TM, JS ja TS.

Hallituksen kokouksesta 5.6.1997 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, että BSK-Kodinkoneet Oy oli ilmoittanut, että asiasta oli mahdollista neuvotella aikaisemmin. Pöytäkirjasta ei ilmene, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry olisi tuossa vaiheessa keskustellut tai päättänyt huoltohinnoista tarkemmin. Pöytäkirjaan merkityn perusteella on mahdollista, että hallitus on kehottanut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäseniä olemaan aktiivisia BSK-Kodinkoneet Oy:n kanssa käymissään yksittäisissä hintaneuvotteluissa.

Edunvalvontaryhmän keskustelusta 18.10.1997 laaditusta muistiosta sekä keskustelusta 23.10.1997 laaditusta muistiosta käy sitä vastoin ilmi päädytyn esittämään niin sanotun toisen vuoden hinnaksi 206 markkaa/tunti sekä tietyn määräistä varaosakerrointa ja matkakulujen korvausta. Näissä edunvalvontaryhmän keskusteluissa on ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä AJ ja OP.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokouksesta 20.1.1998 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi BSK-Kodinkoneet Oy:n ilmoittaneen, että valtaosa sen käyttämistä kodinkonehuoltoliikkeistä oli hyväksynyt työhinnaksi ”3–4 prosentin yhdenmukaisuuskorotuksen”. Tilannetta on pöytäkirjan mukaan päätetty seurata. Tässä työvaliokunnan kokouksessa on ollut läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä Z, AJ ja OP.

Edellisessä kappaleessa mainitusta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n työvaliokunnan kokouksesta 20.1.1998 laaditusta pöytäkirjasta käy myös ilmi, että Whirlpool Nordic Oy:n huoltoliikkeille tekemä takuutyöhintatarjous oli ollut työhintatasoltaan hyväksyttävä. Jäsentiedotteessa tammikuulta 2003 on Whirlpool Nordic Oy:n osalta kehotettu tekemään vastatarjous tai tekemään oma-aloitteisesti tarjous. Samalla on todettu, ettei 1,25 varaosakerroin ole hyväksyttävä.

Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab:n kanssa on käyty keskusteluja tammikuussa ja syyskuussa 1998. Edellä mainitusta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevasta asiakirjasta tai hallituksen kokouksesta 26.9.1998 laaditusta pöytäkirjasta ei kuitenkaan käy tarkemmin ilmi mitä keskustelut ovat koskeneet.

Edellä mainitusta Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevasta asiakirjasta käy ilmi, että Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n kanssa on käyty keskustelua takuuasiasta.

Markkinaoikeudelle esitetystä hallituksen kokousta 5.2.1998 koskevasta asiakirjasta tai hallituksen kokouksesta 26.9.1998 laaditusta pöytäkirjasta ei ilmene ketkä hallituksen jäsenet olivat olleet kokouksissa läsnä.

Hallituksen kokouksesta 25.11.1999 laaditusta pöytäkirjasta käy ilmi, että Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n kanssa käydyissä keskusteluissa oli käsitelty takuutöiden hinnoittelua ja että hallitus oli osaltaan todennut, että haettaisiin tarjottua 202 markkaa parempaa tuntihintaa, korkeampia autokuluja ja 1,25 varaosakerrointa.

Hallituksen kokouksessa 25.11.1999 ovat kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan olleet läsnä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuista hallituksen jäsenistä Z, JS, RH, AJ, OP, AP, MR ja TS. Lisäksi olivat läsnä hallitukseen vuodeksi 2000 valitut uudet jäsenet KB, TP ja Y.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä kuvatulla tavalla Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksessa 8.2.1997 ja 25.11.1999, edunvalvontaryhmässä 18.10.1997 ja 23.10.1997 sekä työvaliokunnassa 20.1.1998 on keskusteltu ja sovittu esitettävistä BSK-Kodinkoneet Oy:n, Whirlpool Nordic Oy:n ja Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n myöntämien takuiden piirissä olevien takuutöiden hinnoista ja hinnoitteluperusteista.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsentiedotteesta tammikuulta 2003 käy ilmi liiton käsitys siitä, että takuukorjauksia ei tulisi tehdä siinä mainittujen yhteistyötahojen eli takuita myöntäneiden yritysten esittämillä hinnoilla.

Oikeudellinen arviointi

Väitetyn kilpailunrajoituksen arvioinnin lähtökohtia

Kilpailuviraston esitys koskee väitettyä kilpailunrajoituslain rikkomista ajanjaksolla 1997–2003. Kysymyksessä olevaa menettelyä on siten arvioitava 30.4.2004 saakka voimassa olleen kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n (480/1992) nojalla. Kun jäljempänä viitataan kilpailunrajoituslakiin tarkoitetaan mainittua lakia, jollei muuta mainita.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita.

Asiaan sovellettavan kilpailunrajoituslain esitöistä (HE 162/1991 vp) ilmenee lain tarkoituksena olleen lähentää kilpailulainsäädäntöä Euroopan yhteisön kilpailusääntöihin. Arvioitaessa Kilpailuviraston esityksen kohteena olevaa menettelyä kilpailunrajoituslain valossa on siten lain säännöksiä sovellettaessa ja niitä tulkittaessa otettava huomioon myös seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten niitä koskeva oikeuskäytäntö.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry

Kilpailuvirasto on edellä todetulla tavalla esityksessään lähtenyt siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan säännöstä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on yksityisten kodinkonehuoltoliikkeiden ja -liikkeenharjoittajien etujärjestö, jonka tehtävänä on valvoa jäsentensä yleisiä ja yhteisiä etuja kodinkonehuoltoalaa koskevissa ammatillisissa, teknisissä, kaupallisissa ja liikkeenhoidollisissa kysymyksissä sekä edistää korkean ammatillisen tason saavuttamista ja valvoa hyvien liiketapojen noudattamista

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp) on todettu, että lain 6 §:n säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Kilpailuvirasto ei ole sinänsä esittänyt enemmälti selvitystä siitä, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenet toimisivat samoilla merkityksellisillä markkinoilla ja olisivat keskenään todellisia tai mahdollisia kilpailijoita. Kilpailunrajoituslain 6 §:n soveltamiseksi nyt puheena olevassa tapauksessa kuitenkin riittää, kun todetaan, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n kaltainen toimialajärjestö on jo luonteensa puolesta yhteenliittymä, jossa tehdään yhteistyötä samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välillä. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:tä on siten pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä.

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:ssä on sovittu niistä kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla liittoon kuuluvat huoltoliikkeet ovat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on puolestaan kiistänyt hinnoista sovitun ja lausunut, että sen elimissä on ainoastaan keskusteltu hintatasoon vaikuttavista tekijöistä ja annettu suosituksia jäsenyrityksille.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettu kielto käsittää elinkeinotoiminnassa perittävien hintojen määräämisen ja suosittamisen sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä. Merkityksellistä ei siten ole se, onko Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry päättänyt jäseniään sitovasti vaiko antanut suosituksia takuukorjauksista veloitettavista huolto- ja korjaushinnoista. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piirissä tapahtunut hintojen suosittamisen lainvastaisuus ei edellytä myöskään sen selvittämistä, kuinka laajalti puheena olevia hintoja tai hinnoitteluperusteita tosiasiallisesti on noudatettu tai niiden noudattamista seurattu. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että yhteenliittymän antama suositus, joka riippumatta sen oikeudellisesta luonteesta, on todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteen sovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi, on pidettävä kiellettynä yritysten yhteenliittymän päätöksenä (asia 45/85, Verband der Sachversicherer v. komissio, tuomio 27.1.1987, Kok., s. 405, Kok. Ep. IX, s. 9, 32 kohta).

Markkinaoikeus katsoo edellä selostetuista kirjallisista todisteista ilmenevällä näytetyn, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on päättänyt edellä kuvattujen takuiden piirissä olevien kodinkoneiden suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on ollut yhteydessä useaan takuita myöntäneeseen tahoon vaikuttaakseen sanottuihin hintoihin ja hinnoitteluperusteisiin. Päättäessään mainituista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toimielinten on siten katsottava pyrkineen jäsenyritystensä perimien edellä mainittujen takuiden piirissä olevien kodinkoneiden takuutöiden hintojen korottamiseen.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on näin ollen harjoittanut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä päättäessään Tuplatakuu-järjestelmän piirissä olevien kodinkoneiden suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista vuosille 1999 ja 2000. Asiassa esitetty näyttö ei osoita sanotun hintayhteistyön alkaneen ennen marraskuuta 1998. Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että hintayhteistyö tältä osin olisi jatkunut vuoden 2000 jälkeen. Kuten edellä näytön arviointia koskevassa jaksossa on todettu, asiassa ei ole näytetty, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa tai sen muissa elimissä olisi 24.8.2000 jälkeen käsitelty Tuplatakuun piirissä olevien korjaus- ja huoltotoimenpiteiden hinnoittelua. Kun asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että vuoden 2000 huolto- ja korjaushintoja olisi noudatettu vuoden 2000 jälkeen, ei yksinomaan rahoitusyhtiön edellä kuvattu 25.9.2001 päivätty ylimalkainen ilmoitus riitä näyttämään hintayhteistyön jatkuneen tältä osin vuoden 2000 jälkeen.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on lisäksi harjoittanut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä päättäessään BSK-Kodinkoneet Oy:n, Whirlpool Nordic Oy:n ja Asko Kodinkoneet Oy:n/Keskushuolto Oy:n myöntämien takuiden piirissä olevien kodinkoneiden suositettavista takuutöiden hinnoista ja hinnoitteluperusteista ajalla 8.2.1997–tammikuu 2003.

Edellä kuvatusta asiakirjanäytöstä käy ilmi, että asiassa on kysymys useasta erillisestä hintayhteistyötä tarkoittavasta toimenpiteestä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jotta kysymyksessä olisi yksi jatkuva menettely se edellyttää, että toimenpiteet liittyvät toisiinsa ja että niillä voidaan katsoa olevan yhtenäinen tavoite (yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I-123, 258 kohta).

Markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n menettelyä on asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden pidettävä jatkuvana Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuna ajanjaksona eli helmikuu 1997–tammikuu 2003. Tähän nähden Kilpailuviraston 5.5.2006 markkinaoikeuteen saapunut esitys on Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n osalta tehty kilpailunrajoituslain 22 §:ssä (1529/2001) säädetyssä viiden vuoden määräajassa.

Kilpailuvirasto on lähtenyt siitä, että tarkastelun kohteena olevalla menettelyllä ei ole ollut vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä asiassa siten ole myöskään esitetty tosiseikkoihin perustuvaa selvitystä tältä osin. Markkinaoikeus katsoo siten, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi katsottavissa kysymyksen olevan sellaisesta menettelystä, joka EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla olisi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kieltoa Kilpailuviraston esityksessä mainittuna ajanjaksona helmikuu 1997–tammikuu 2003.

Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallitukseen kuuluneiden elinkeinonharjoittajien menettelyn arviointi

Kilpailuvirasto on edellä todetulla tavalla esityksessään katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa toimineet Huolto Järvi Oy, Huoltoliike Berghäll Oy, Huoltoliike Z Ky, Kodinkone ja Kylmälaitehuolto Y (eli oikeammin Y), Kodinkonehuolto R Ky, Kodinkonehuolto ja varaosapalvelu X Ky, Kodinkonehuoltoliike Soini Oy (eli oikeammin Kodinkonehuolto Soini Oy), Kodinkonetarvike S Ky, Kotitalouskonehuolto P Ky, K-S Kodinkonehuolto Ky, Kylmä ja kodinkonehuolto T Mäkeläinen Oy, Länsi-Suomen Huoltokeskus Oy, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy, Raision Seudun Konehuolto Ky, Saarijärven Kylmäkoneistus Ky, Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy ja Vesan-Huolto Oy (jäljempänä yritykset) ovat vuosina 1997–2003 rikkoneet kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sopiessaan kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, joilla Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:een kuuluneet huoltoliikkeet olivat tarjonneet huoltopalvelujaan laitetakuita myöntäville yrityksille. Kysymys on siten ensiksi siitä, ovatko ja missä määrin yritykset osallistuneet väitettyyn kilpailurikkomukseen.

Asiassa on sinänsä riidatonta mitkä yritykset ovat kulloinkin olleet edustettuina hallituksessa.

Kilpailuvirasto on perustanut vaatimuksensa tältä osin siihen, että yritykset ovat hallitustyöskentelyn kautta osallistuneet kilpailunrajoitukseen. Kilpailuvirasto on siten lähtenyt siitä, että puheena olevien yritysten vastuu perustuu nimenomaan siihen, että niiden edustajat ovat toimineet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa. Kilpailuvirasto on esityksessä lausutun perusteella pitänyt säännöllistä osallistumista hallituksen kokouksiin vastuun perusteena. Tämä Kilpailuviraston lähtökohta käy ilmi myös siitä, että se on peruuttanut esityksenä Honkoliini Professional Oy:n osalta, kun oli käynyt ilmi, että yhtiötä hallituksessa edustanut henkilö ei ollut osallistunut hallituksen toimintaan. Yritysten osallistumista Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n piiritoimintaan Kilpailuvirasto ei kilpailunrikkomuksen toteamisen kannalta ole pitänyt merkityksellisenä.

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys koskee edellä todetulla tavalla sekä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:tä että sen hallituksessa toimineita elinkeinonharjoittajia. Kuvaillessaan kilpailunrikkomukseksi katsomaansa menettelyä Kilpailuvirasto ei ole erotellut miltä osin se on katsonut kysymyksen olevan Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n vastuulla olevasta menettelystä ja miltä osin edellä mainittujen yritysten vastuulla olevasta menettelystä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta yhteenliittymän ja sen jäsenten voitaisiin katsoa osallistuneen yhdessä samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, on näytettävä, että yhteenliittymä toimii erillään jäsentensä toiminnasta (esimerkiksi yhdistetyt asiat 89/85, 104/85, 114/85, 116/85, 117/85 ja 125/85–129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5193, Kok. Ep. IX, s. 671, 27 kohta).

Edellä lausutusta seuraa, että myös sellaisen elinkeinonharjoittajan, jonka väitetään osallistuneen kilpailunrikkomukseen, menettelyn on oltava siten erillistä yhteenliittymän menettelystä, että elinkeinonharjoittajalla voidaan katsoa olleen itsenäinen asema väitetyssä kilpailunrikkomuksessa.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kieltoa, kun sen toimielimet ovat päättäneet suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista. Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että esityksessä tarkoitetut yritykset olisivat ryhtyneet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminnasta ulkopuoliseen tai muutoin erilliseen kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn. Väitteeksi tällaisesta ymmärrettävissä olevat Kilpailuviraston esitykseen sisältyvät viittaukset liiton piirissä toteutettuun jäsenten hintatietojen vaihtamiseen tai yritysten keskeiseen rooliin väitetyn kilpailunrikkomuksen toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa ovat jääneet toteen näyttämättä.

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämisestä esityksessä tarkoitetuille yrityksille on hylättävä.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että riittää, että asianomaisen yrityksen on osoitettu osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla (esimerkiksi edellä mainitussa yhdistetyissä asioissa C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P annetun tuomion 81 kohta).

Näin ollen yksinomaan se seikka, että henkilö on nimettyä yritystä edustaen ollut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen jäsen osallistumatta kokouksiin, joissa Kilpailuviraston esittämällä tavalla on sovittu kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista, ei riitä osoittamaan yrityksen osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen esityksessä väitetyllä tavalla.

Edellä on selvitetty, että TJ:n edustaen Kodinkonehuoltoliike Soini Oy:tä ja MV:n edustaen Vesan-Huolto Oy:tä ei ole näytetty osallistuneen hallituksen jäsenenä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen kokouksiin, joissa olisi Kilpailuviraston väittämällä tavalla sovittu kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista.

Markkinaoikeus toteaa vielä, että kilpailunrajoituslain 22 §:n (1529/2001) mukaan seuraamusmaksua ei saa määrätä lain 4–7 §:n säännösten rikkomisesta, ellei esitystä markkinaoikeudelle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun Kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että säännöstä on tulkittava niin, ettei kilpailunrajoituksesta luopuneeseen elinkeinonharjoittajaan tule kohdistaa seuraamusmaksuvaatimusta enää sen jälkeen, kun luopumisesta on kulunut säännöksessä tarkoitettu viiden vuoden määräaika (KHO 2009:83).

Edellä todetulla tavalla Kilpailuvirasto on lähtenyt siitä, että puheena olevien yritysten vastuu perustuu nimenomaan siihen, että niiden edustajat ovat toimineet Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan näyttänyt, että yksikään seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien yritysten edustajista olisi osallistunut hallituksen jäsenenä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksen, sen työvaliokunnan tai edunvalvontaryhmän kokouksiin, joissa olisi Kilpailuviraston väittämällä tavalla sovittu kodinkoneiden huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista sinä viiden vuoden ajanjaksona, joka on edeltänyt esityksen tekemistä markkinaoikeudelle. Kilpailuvirasto ei myöskään ole näyttänyt Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n hallituksessa toteutetulla menettelyllä olleen vaikutuksia puheena oleviin hintoihin tai hinnoitteluperusteisiin sanotun ajanjakson aikana.

Seuraamusmaksun määrääminen

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4–7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain pääsääntönä siten on, että kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan syyllistyneelle elinkeinonharjoittajalle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 102/1991 vp) on kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin säännökseen seuraamusmaksun määräämisestä liittyen todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.

Kysymyksessä oleva kilpailunrajoitus on kokonaisuutena kestänyt useamman vuoden. Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n menettelyä ei ottaen huomioon jo yksin menettelyn ajallinen kesto ole lähtökohtaisesti pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Markkinaoikeus toteaa ensiksikin, että oikeuskäytännössä on katsottu, että seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevaa lainkohtaa on tulkittava niin, että niin sanotun normaaliasteikon puitteissa seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle tämän edellisen vuoden liikevaihdosta riippumatta (KHO 2009:83).

Kilpailunrajoitus on käsittänyt suositettavista huolto- ja korjaushinnoista sekä hinnoitteluperusteista päättämisen. Kysymyksessä olevan kilpailunrajoituksen laajuudesta, kuten esimerkiksi Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n jäsenten edustamasta osuudesta asiassa merkityksellisten palveluiden kokonaisliikevaihdosta, ei ole esitetty kattavaa selvitystä. Kilpailunrajoituksen kestoaika on Kilpailuviraston esityksessä todetulla tavalla ollut helmikuun 1997–tammikuu 2003. Markkinaoikeus on kuitenkin Kilpailuviraston esityksestä poiketen katsonut, että kilpailunrajoituksen kestoaika niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoittelun osalta on ollut marraskuusta 1998 vuoden 2000 loppuun.

Asiassa esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että hintayhteistyö on vaikuttanut ainakin Musta Pörssi -ketjun niin sanotun Tuplatakuun piiriin kuuluneiden kodinkoneiden korjaus- ja huoltotöiden hinnoitteluun vuonna 1999 sitä korottavasti.

Kilpailuvirasto ei toisaalta ole esittänyt muuta selvitystä menettelyn vahingollisuudesta. Kilpailuvirasto on viitannut Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n päiväämättömään asiakirjaan, jossa on todettu, että ”takuutyöt näyttelevät liikkeestä riippuen 30– jopa 60 prosentin työosuutta”. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, mikä merkitys nyt kysymyksessä olevien takuiden perusteella tehdyillä huolto- ja korjaustöillä on ollut eikä liioin siitä, miten puheena olevat hinnat ovat viime kädessä määräytyneet. Asiassa on sen sijaan esitetty selvitystä, josta on lähinnä pääteltävissä, että ainakin Tuplatakuun piirissä olleilla huolto- ja korjaustöillä on ollut varsin vähäinen merkitys huoltoliikkeille. Tältä osin menettelyn vahingollisuus on siten jäänyt tarkemmin selvittämättä. Lisäksi on otettava huomioon, että asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee myös rahoitusyhtiön tai takuita tarjoavien tahojen aktiivinen rooli takuukorjausten ja -huoltotöiden hinnoittelussa. Kilpailuvirasto ei ole myöskään esittänyt selvitystä siitä väittämästään seikasta, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n toiminta olisi ollut omiaan vaikuttamaan myös takuiden ulkopuolelle jäävien korjaus- ja huoltotöiden veloitushintojen muodostumiseen.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevä Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika, markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:lle on määrättävä 5 000 euron suuruinen kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu seuraamusmaksu eli kilpailunrikkomismaksu.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Markkinaoikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Huolto Järvi Oy, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kilpailuvirasto on sen vuoksi hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan Huolto Järvi Oy:n, Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:n ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi harkituilla määrillä ja Huolto Järvi Oy:n osalta vaadittuine viivästyskorkoineen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää Suomen Kodinkonehuoltojen Liitto ry:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 5 000 euroa.

Muilta osin Kilpailuviraston vaatimukset hylätään.

Kilpailuvirasto velvoitetaan suorittamaan korvauksena oikeudenkäyntikuluista Huolto Järvi Oy:lle 1 000 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Huolto Järvi Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään muilta osin.

Kilpailuvirasto velvoitetaan suorittamaan korvauksena oikeudenkäyntikuluista Pirkanmaan Huoltokeskus Oy:lle 1 000 euroa ja Valkeakosken kodinkonehuolto Raimo Hakala Oy:lle 1 000 euroa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Jussi Karttunen ja Nora Steiner-Forsberg sekä asiantuntijajäsen Kristiina Vuori.

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 22.1.2013 taltionumero 240.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös KHO 2013:8.