4.3.2008

ASIAN TAUSTA

TeliaSonera Finland Oyj:n tytäryhtiö Tele Finland Oy on toiminut matkapuhelinoperaattorina ja tarjonnut matkapuhelinliittymiä kuluttaja-asiakkaille. Tele Finland Oy on 31.12.2005 sulautunut TeliaSonera Finland Oyj:hin, missä yhteydessä Tele Finland Oy:n liiketoiminta on siirtynyt TeliaSonera Finland Oyj:lle. Myös Tele Finland Oy:n matkapuhelinliittymäpalvelut ovat siirtyneet TeliaSonera Finland Oyj:n vastattaviksi.

TeliaSonera Finland Oyj on 31.3.2006 julkistanut tiedotteen, jossa on kerrottu edellä mainitusta sulautumisesta ja todettu Tele Finland Oy:n keskittyvän nykyasiakkaisiinsa, joiden palvelut, toimitusehdot ja liittymätyypit säilyvät ennallaan. Samalla on ilmoitettu, että myynti uusille asiakkaille lopetetaan 1.4.2006 lähtien.

HAKEMUS

Vaatimukset

TeliaSonera Finland Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää DNA Finland Oy:tä 80.000 euron sakon uhalla
1. jatkamasta tai uudistamasta puhelinliittymiensä tai muiden palvelujensa markkinointia, jossa
– annetaan totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia sekä asiaan kuulumattomia ja sopimattomia tietoja TeliaSonera Finland Oyj:n matkapuhelinliittymien toimivuudesta tai asiakaspalvelun lakkaamisesta taikka liittymien ehtojen tai asiakaspalvelun sisällöstä, tai jossa
– käytetään totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia sekä asiaan kuulumattomia ja sopimattomia ilmaisuja, jotka antavat kuvan siitä, että TeliaSonera Finland Oyj on ruotsalainen yhtiö tai että Tele Finland -liittymät ovat ruotsalaisia tai siirtyvät Ruotsiin
2. ensisijaisesti harjoittamasta hyvän liiketavan vastaista suoramarkkinointia siten, että TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin soitetaan markkinointisoittoja ilman asiakkaiden antamaa suostumusta; tai toissijaisesti harjoittamasta hyvän liiketavan vastaista suoramarkkinointia siten, että TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin soitetaan markkinointisoittoja kertomatta riittävän selvästi, miten salainen puhelinnumero on saatu suoramarkkinointia varten.

Kielto tulee määrätä noudatettavaksi välittömästi päätöksen antamisesta lukien.

TeliaSonera Finland Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa DNA Finland Oy:n julkaisemaan omalla kustannuksellaan markkinaoikeuden päätöksen tässä asiassa Helsingin Sanomissa.

TeliaSonera Finland Oyj on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa DNA Finland Oy:n korvaamaan sen asian käsittelystä markkinaoikeudessa aiheutuneet asianosaiskulut 3.250 eurolla ja arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 10.455 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Perusteet

Vaatimuskohta 1

DNA Finland Oy on puhelinliittymiensä markkinoinnissa keväällä 2006 ja sen jälkeen väittänyt niille TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaille, joilla on Tele Finland -liittymä, että liittymä lakkaa toimimasta tai että asiakaspalvelu lakkaa tai huononee. Sanottuja väitteitä on esitetty puhelimitse tapahtuneessa suoramarkkinoinnissa ja suullisesti liikekeskusten ja kauppojen markkinointipisteissä. DNA Finland Oy on tietoisesti pyrkinyt käyttämään markkinoinnissaan hyväkseen edellä mainittua TeliaSonera Finland Oyj:n 31.3.2006 päivättyä ilmoitusta esittämällä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja Tele Finland -liittymien omistajille.

DNA Finland Oy on puhelinliittymiensä suoramarkkinoinnissa keväällä 2006 käyttänyt ilmaisuja, joissa on väitetty, että Tele Finland Oy on ruotsalainen yhtiö tai, että Tele Finland -liittymät ovat ruotsalaisia liittymiä. Vuonna 2007 nämä ruotsalaisuuteen viittaavat ilmaisut, sisältäen myös viittauksia TeliaSonera Finland Oyj:n ruotsalaisuudesta, ovat markkinoinnissa lisääntyneet. DNA Finland Oy:n markkinoinnissaan käyttämät ilmaisut yhtiön ja liittymien kansallisuudesta ovat olleet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia sekä sopimattomia. TeliaSonera Finland Oyj on suomalainen, Suomen kaupparekisteriin merkitty pörssiyhtiö, jonka kotipaikka on Helsinki. Markkinoitaessa matkapuhelinliittymiä ilmaisut kansallisuudesta ovat myös asiaan kuulumattomia, eikä niillä ole merkitystä hyödykkeen ominaisuuksien tai muunkaan syyn takia.

Edellä kuvattu menettely on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaista ja se on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään sekä vahingoittamaan TeliaSonera Finland Oyj:n elinkeinotoimintaa. Menettely on myös Kansainvälisen kauppakamarin Suoramarkkinoinnin kansainvälisten perussääntöjen 1, 2 ja 4 artiklan vastaista.

Edellä kuvattu menettely on lisäksi myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 2 momentin vastaista. Kyseisen 2 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää asiaan kuulumattomia seikkoja sisältävää tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Lain esitöissä (HE 114/1978 vp) on todettu, että kiellettyjä säännöksen mukaan ovat esimerkiksi asiaan kuulumattomat vihjailut tai ilmaisut, jotka tavalla tai toisella heikentävät toisen elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Myös Kansainvälisen kauppakamarin Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 7 artikla kieltää viittaukset toiseen yritykseen tai tuotteeseen, joka on omiaan saattamaan tuon yrityksen tai tuotteen halveksunnan tai pilkan kohteeksi. DNA Finland Oy:n markkinoinnissaan käyttämät ilmaisut ovat paitsi virheellisiä ja harhaanjohtavia myös sellaisia sopimattomia negatiivisia ilmaisuja, joilla pyritään saattamaan TeliaSonera Finland Oyj:n tarjoama palvelu halveksunnan alaiseksi. Viittaukset markkinoinnissa TeliaSonera Finland Oyj:n tarjoamiin liittymiin ovat täysin tarpeettomia ja asiaan kuulumattomia DNA Finland Oy:n omien liittymien markkinoimiseksi. Ilmaisut ovat omiaan vahingoittamaan TeliaSonera Finland Oy:n elinkeinotoimintaa.

TeliaSonera Finland Oyj on ottanut puhelimitse yhteyttä suoraan vastaajayhtiöön 18.4.2006 saatuaan DNA Finland Oy:n markkinoinnista ensimmäiset asiakaspalautteet, ja kirjallisesti 25.4.2006 ja vielä uudestaan 15.5.2006. DNA Finland Oy:n totuudenvastainen ja harhaanjohtava sekä sopimaton markkinointi ei ole yhteydenottojen jälkeen lakannut, ja hakemuksessa tarkoitetun kiellon määrääminen on tästäkin syystä tarpeen. Sillä seikalla, että DNA Finland Oy:n markkinointia on hoitanut alihankkija, ei ole merkitystä menettelyn sopimattomuutta arvioitaessa, koska markkinoja vastaa joka tapauksessa itse markkinoinnistaan.

Vaatimuskohta 2

DNA Finland Oy on puhelinliittymiensä markkinoinnissa soittanut muiden puhelinoperaattoreiden asiakkaiden salaisiin puhelin-numeroihin, mitä ilmeisimmin arvontajärjestelmää käyttäen. Toiminnan moitittavuutta on lisännyt se, että TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaille on väitetty TeliaSonera Finland Oyj:n luovuttaneen salaiset puhelinnumerot DNA Finland Oy:lle. TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden luottamus yhtiöön vahingoittuu, jos he saavat käsityksen, että TeliaSonera Finland Oyj olisi luovuttanut salaisia puhelinnumeroita DNA Finland Oy:lle. Menettely on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla hyvän liiketavan vastaista ja sopimatonta TeliaSonera Finland Oyj:n kannalta sekä Kansainvälisen kauppakamarin Suoramarkkinoinnin kansainvälisten perussääntöjen kuten myös tietosuojavaltuutetun toimiston antaman ohjauksen vastaista. DNA Finland Oy:n olisi vähintäänkin tullut pitää huolta siitä, että suoramarkkinoinnin kohteena olevat henkilöt olisivat saaneet tietoa siitä, miten heidän salaiset puhelinnumeronsa ovat tulleet DNA Finland Oy:n tietoon. DNA Finland Oy:n markkinointi salaisiin puhelinnumeroihin on aiheuttanut vahinkoa TeliaSonera Finland Oyj:lle erityisesti siitä syystä, että sen asiakkaille on jäänyt väärä käsitys siitä, että salaiset numerot on saatu TeliaSonera Finland Oyj:lta, ja markkinointiviesteissä on jopa väitetty näin tapahtuneen.

DNA Finland Oy on tietoisesti soittanut markkinointipuheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin. Menettely on vaikuttanut TeliaSonera Finland Oyj:n elinkeinotoimintaan vahingoittaen TeliaSonera Finland Oyj:n ja sen asiakkaiden välisiä suhteita ja mitä ilmeisimmin aiheuttaen myös liittymien irtisanomisia. TeliaSonera Finland Oyj:llä on siten puhevalta asiassa.

Vaatimus kiellon tehostamisesta uhkasakolla, kiellon voimaantulo ja vaatimus oikaisutoimista

Vaadittu uhkasakko on määrältään kohtuullinen ottaen myös huomioon, että vuonna 2006 DNA Finland Oy:n liikevaihto on ollut 365 miljoonaa euroa. Hakemuksessa tarkoitetun menettelyn kieltämisestä ei aiheudu DNA Finland Oy:lle tarvetta erityisiin toimenpiteisiin, joten sopeutumisaika markkinoinnin saattamiseksi päätöksen mukaiseksi ei ole välttämätön. Markkinaoikeuden päätöksen julkaiseminen on tarpeen kuluttajille annettujen virheellisten tietojen oikaisemiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

DNA Finland Oy on vaatinut, että hakemuksessa esitetty vaatimus 2 jätetään tutkimatta tai joka tapauksessa hylätään ja että hakemus muilta osin hylätään. DNA Finland Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa TeliaSonera Finland Oyj:n korvaamaan sen asian käsittelystä markkinaoikeudessa aiheutuneet arvonlisäverottomat oikeudenkäynti-kulut 12.207 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vaatimuskohta 1

DNA Finland Oy on kiistänyt harjoittaneensa puhelinliittymiensä tai muiden palvelujensa markkinointia, jossa olisi annettu totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja TeliaSonera Finland Oyj:n matkapuhelinliittymien toimivuudesta tai asiakaspalvelun lakkaamisesta tai liittymien ehtojen tai asiakaspalvelun sisällöstä taikka jossa olisi käytetty totuudenvastaisia, harhaanjohtavia tai sopimattomia ilmaisuja Tele Finland Oy:n tai Tele Finland -liittymien kansallisuudesta.

DNA Finland Oy ei ole myöskään esittänyt markkinoinnissaan asiaan kuulumattomia seikkoja eikä käyttänyt esitystavaltaan tai muodoltaan sopimattomia ilmaisuja, jotka olisivat olleet omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

TeliaSonera Finland Oyj:n hakemuksessa tarkoitetusta markkinoinnista ovat huolehtineet DNA Finland Oy:n alihankkijat. DNA Finland Oy on antanut sekä omille myyjilleen että alihankkijoilleen selvät ja yksiselitteiset ohjeet siitä, minkälaisia väitteitä tai argumentteja myyntityössä saa esittää. Näitä ohjeita on täsmennetty sen jälkeen kun TeliaSonera Finland Oyj oli ottanut yhteyttä vastaajayhtiöön 18.4.2006, eli siis ennen hakemuksen vireille tuloa. Ohjeistuksessa on nimenomaisesti todettu, että DNA Finland Oy:n puhelinliittymien myynnin yhteydessä on ehdottomasti kiellettyä esittää väitteitä muun muassa Tele Finland Oy:n toiminnan lopettamisesta. DNA Finland Oy on myös ilmoittanut alihankkijoilleen yhteistyösopimuksen päättämisestä, jos edellä tarkoitettuja ohjeita laiminlyödään.

DNA Finland Oy on kiistänyt käyttäneensä markkinoinnissaan mitään hakijayhtiön tai tämän liittymien kansallisuuteen liittyviä ilmaisuja. Omistajuudesta puhumista ei voida pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla totuudenvastaisena ja harhaanjohtavana, eikä sitä myöskään voida pitää lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asiaan kuulumattomana tai sopimattomana, mikäli annetut tiedot pitävät paikkansa. TeliaSoneran ehdottomasti suurin omistaja on Ruotsin valtio. Vaikka ruotsalaisomistukseen olisikin viitattu, kysymys ei siten ole ollut totuudenvastaisesta tai harhaanjohtavasta ilmaisusta.

Se seikka, että osa Tele Finland Oy:n asiakkaista on vaihtanut operaattoria ja siirtynyt DNA Finland Oy:n asiakkaaksi, on johtunut lähinnä DNA Finland Oy:n puheaikatarjouksesta, eikä se ole osoitus DNA Finland Oy:n markkinoinnin hyvän liiketavan vastaisuudesta tai sen totuudenvastaisuudesta tai harhaanjohtavuudesta.

DNA Finland Oy:n saamasta asiakaspalautteesta on pääteltävissä, että myös TeliaSonera Finland Oyj olisi markkinoinnissaan antanut virheellistä tietoa DNA Finland Oy:n liittymistä. Tämä osoittaa, että kilpailu puhelinoperaattoreiden välillä on ollut kovaa, mikä on johtanut lisääntyneeseen markkinointiin ja markkinointitoimien määrän kasvuun. Hakemuksessa tarkoitettua markkinointia arvioitaessa on otettava huomioon, että kysymys on ollut yksittäisistä ylilyönneistä, sikäli kuin niitä on tapahtunut, joiden määrää on DNA Finland Oy:n puhelinmyyntikontaktien ja asiakaspalvelutilanteiden kokonaismäärään nähden pidettävä vähäisenä. Kiellon määrääminen sanotussa tilanteessa olisi sekä suhteetonta että kohtuutonta.

Vaatimuskohta 2

TeliaSonera Finland Oyj:llä ei ole puhevaltaa asiassa hakemuksen kohdassa 2 esitetyn vaatimuksen osalta. Yksinomaan se seikka, että yhtiön markkinointitoimet ovat kohdistuneet TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaisiin, ei luo TeliaSonera Finland Oyj:lle asianosaisasemaa.

DNA Finland Oy ei ole menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaisesti tai sopimattomasti, vaikka TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin on soitettu markkinointisoittoja. Markkinointipuheluissa ei ole väitetty TeliaSonera Finland Oyj:n luovuttaneen salaisia puhelinnumeroita DNA Finland Oy:lle.

DNA Finland Oy on kieltänyt suoramarkkinoinnin salaisiin puhelinnumeroihin alihankkijoilleen antamissaan selvissä ohjeissa. DNA Finland Oy ei ole antanut alihankkijoilleen salaisia puhelinnumeroita, vaan on verrannut satunnaisesti valittuja numeroita yleisesti saatavilla olevissa puhelinluetteloissa oleviin puhelinnumeroihin ja poistanut ylläpitämästään soittorekisteristä salaiset puhelinnumerot. DNA Finland Oy on myös ohjeistanut alihankkijoitaan siitä, miten asiakkaan tiedusteluun hänen tietojensa päätymisestä soittorekisteriin on vastattava.

Vaikka DNA Finland Oy:n antamista selvistä ohjeista huolimatta on soitettu markkinointipuheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin, kysymys ei ole lainvastaisesta menettelystä.

Salaisen puhelinnumeron käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, vaan teleyritykset määrittelevät itse, mitä palveluita puhelinnumeron salaisuuteen liittyy. Siten TeliaSonera Finland Oyj:n liittymissä salaisella puhelinnumerolla tarkoitetaan liittymästä otettujen yhteyksien tunnistuksen pysyvää estämistä puhelun vastanottavassa päässä sekä liittymän tilaajan yhteystietojen julkaisemisen estämistä puhelinluettelossa ja numerotiedustelussa. Ottamalla käyttöön salaisen puhelinnumeron hakijayhtiön asiakas ei kiellä TeliaSonera Finland Oyj:tä tai muita teleyrityksiä kohdistamasta häneen suoramarkkinointia, eikä salaisen puhelinnumeron käyttöön ottamisesta muutenkaan seuraa, että markkinointipuhelut liittymään olisivat kiellettyjä. Jos asiakas haluaa välttyä markkinointipuheluista, hänen tulisi ilmoittaa suoramarkkinointikiellosta.

Hakemuksessa tarkoitettu markkinointi on ollut sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua luonnollisille henkilöille kohdistettua suoramarkkinointia, jossa ei ole käytetty automaattista televiestintää. Tällöin henkilön ennalta antamaa suostumusta ei lain mukaan tarvita. Luonnolliseen henkilöön kohdistettu suoramarkkinointi edellyttää sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n 1 momentin mukaan henkilön ennalta antamaa suostumusta vain, jos suoramarkkinointi toteutetaan automaattista televiestintää käyttäen. Muutoin salaiseenkin puhelinnumeroon on sallittua soittaa ilman asiakkaan ennalta antamaa suostumusta. Laki ei edellytä, että asiakkaalle tulisi ilmoittaa, mistä salainen puhelunnumero on saatu. Hakijayhtiön viittaama tietosuojavaltuutetun antama ei-sitova ohje on ristiriidassa sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n kanssa.

Hakemuksessa tarkoitettua markkinointia arvioitaessa on joka tapauksessa otettava huomioon, että kysymys on ollut yksittäisistä markkinointisoitoista, joiden määrä DNA Finland Oy:n puhelinmyyntikontaktien kokonaismäärään nähden on ollut vähäinen. Kiellon määrääminen sanotussa tilanteessa olisi sekä suhteetonta että kohtuutonta.

Vaatimus kiellon tehostamisesta uhkasakolla, kiellon voimaan tulo ja vaatimus oikaisutoimista

Kiellon tehostaminen uhkasakolla on perusteetonta, koska kiellettäväksi vaadittu toiminta on joka tapauksessa ollut satunnaista ja DNA Finland Oy on asianmukaisella tavalla ohjeistanut markkinoinnista huolehtineita alihankkijoitaan. Vaadittu uhkasakko on joka tapauksessa määrältään liiallinen. DNA Finland Oy:lle tulisi antaa kolmen kuukauden sopeutumisaika markkinoinnin saattamiseksi päätöksen mukaiseksi. Vaatimus DNA Finland Oy:n velvoittamisesta julkaisemaan omalla kustannuksellaan markkinaoikeuden päätös asiassa Helsingin Sanomissa on perusteeton. Asiassa ei ole sellaisia erityisiä seikkoja, joiden johdosta olisi oikeuskäytännöstä poiketen syytä määrätä päätös julkaistavaksi. Julkaiseminen on myös tarpeetonta, ottaen huomioon markkinoinnista kulunut aika.

TODISTELU

Asiakirjatodisteet

TeliaSonera Finland Oyj:n asiakirjatodisteet:

1. Esimerkkejä TeliaSonera Finland Oyj:n saamasta asiakaspalautteesta
(a) ajalla 4.4.–26.5.2006
(b) ajalla 23.5.–14.6.2006
(c) ajalla 25.5.–21.9.2006
(d) ajalla 10.5.–5.9.2007
2. Numerosiirtoja Tele Finland Oy:ltä DNA Finland Oy:lle koskeva tilasto
3. Add Value Research Finland Oy:n tutkimus ”Tele Finland – Kilpailijoille toukokuussa 2006 menetetyt asiakkaat”
4. TeliaSonera Finland Oyj:n lakimiehen sähköpostiviesti 25.4.2006 vastaajayhtiön lakimiehelle
5. DNA Finland Oy:n asiakirjatodiste 9

DNA Finland Oy:n asiakirjatodisteet:

1. Kirje 27.6.2006 alihankkijalle DNA Finland Oy:n tuotteiden myynnistä ja markkinoinnista
2. DNA Finland Oy:n alihankkijan Telemarkkinoinnin reilun pelin henki -sitoumus
3. Tiedote 2.6.2006 DNA Finland Oy:n sisäisessä verkossa
4. Sähköpostikirjeenvaihtoa DNA Finland Oy:n ja alihankkijan välillä
5. Esimerkkejä TeliaSonera Finland Oyj:n asiakaspalvelussaan esittämistä DNA Finland Oy:tä koskevista väitteistä
6. DNA Finland Oy:n laatima ”Ohjeistus koskien asiakkaiden tiedustelua rekisterin alkuperästä sekä ilmoittautumista kieltorekisteriin”
7. Esimerkkejä DNA Finland Oy:n markkinointikampanjoista
8. Tilasto Elisalta, Tele Finlandilta ja Saunalahdelta DNA Finland Oy:lle siirretyistä liittymistä vuonna 2006 ja ajalla tammikuu 2007–marraskuun alku 2007
9. Sähköpostiviesti 31.3.2006 DNA:n alihankkijalta

Henkilötodistelu

1. TeliaSonera Finland Oyj:n Head of Marketing Management AG
2. Smart Contact Oy:n myyntineuvottelija AMK
3. TeliaSonera Finland Oyj:n Market Research Manager JB
4. DNA Palvelut Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja PV
5. DNA Oy:n lakimies VV
6. DNA Finland Oy:n myyntipäällikkö AP

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Hakemuksen tutkiminen

Asiassa on ensin ratkaistava DNA Finland Oy:n vaatimus hakemuksen jättämisestä tutkimatta vaatimuskohdan 2 osalta TeliaSonera Finland Oyj:n puuttuvan asiavaltuuden vuoksi.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla käsiteltävä asia tulee eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vireille markkinaoikeudessa muun ohella sen elinkeinonharjoittajan hakemuksella, johon ensiksi mainitun lain 1–3 §:ssä tarkoitettu menettely kohdistuu tai jonka toimintaa se saattaa vahingoittaa.

TeliaSonera Finland Oyj on vedonnut hakemuksessaan siihen, että DNA Finland Oy soittaessaan puhelinliittymiensä markkinoinnissa TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin on menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti TeliaSonera Finland Oyj:n kannalta vahingoittaen TeliaSonera Finland Oyj:n toimintaa.

TeliaSonera Finland Oyj ja DNA Finland Oy toimivat samoilla markkinoilla ja ovat toisiinsa nähden kilpailijoita. Väitetty hyvän liiketavan vastainen ja sopimaton menettely on ollut omiaan vaikuttamaan alan kilpailuun. Kiellettäväksi vaadittu menettely on siten puheena olevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla kohdistunut TeliaSonera Finland Oyj:hin ja se on myös saattanut vahingoittaa sen toimintaa.

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että TeliaSonera Finland Oyj on eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu elinkeinon-harjoittaja. DNA Finland Oy:n oikeudenkäyntiväite on sen vuoksi hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Vaatimuskohta 1

Asiassa on kysymys DNA Finland Oy:n puhelimitse tai liikekeskusten ja kauppojen markkinointipisteissä suullisesti tapahtuneessa puhelinliittymien markkinoinnissa käyttämistä ilmaisuista. Asiassa on ensisijaisesti ratkaistava, onko DNA Finland Oy käyttänyt markkinoinnissaan väitettyjä ilmaisuja.

TeliaSonera Finland Oyj on esittänyt, että DNA Finland Oy on antanut markkinoinnissaan niille TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaille, joilla on Tele Finland -liittymä, totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia sekä asiaan kuulumattomia ja sopimattomia tietoja TeliaSonera Finland Oyj:n matkapuhelinliittymien toimivuudesta tai asiakaspalvelun lakkaamisesta taikka liittymien ehtojen tai asiakaspalvelun sisällöstä, ja käyttänyt ilmaisuja, jotka antavat kuvan siitä, että TeliaSonera Finland Oyj on ruotsalainen yhtiö tai että Tele Finland -liittymät ovat ruotsalaisia tai siirtyvät Ruotsiin.

DNA Finland Oy on kiistänyt, että se olisi markkinoinnissaan käyttänyt hakemuksessa tarkoitettuja ilmaisuja.

TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkailtaan puhelimitse saaman palautteen perusteella on riidatonta, että sen asiakkaat ovat huhtikuussa ja toukokuussa 2006 kertoneet DNA Finland Oy:n käyttäneen markkinoidessaan omia puhelinliittymiään Tele Finland Oy:stä ja sen liittymistä muun muassa ilmaisuja ”Tele Finland loppuu”, ”palvelut ovat huononemassa”, ”palvelut eivät tule säilymään” ja ”palvelut tullaan ajamaan alas”.

Asiassa on esitetty kirjallista näyttöä TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkailtaan sähköpostitse saamasta kirjallisesta palautteesta. Näistä asiakkaiden viesteistä käy ilmi, että asiakkaat ovat keväällä ja kesällä 2006 kertoneet DNA Finland Oy:n käyttäneen markkinoidessaan omia puhelinliittymiään Tele Finland Oy:stä ja sen liittymistä ilmaisuja ”Tele Finland on lopettamassa toimintansa kokonaan”, ”Tele Finland lopettaa toimintansa muutaman vuoden sisällä / tämän kesän aikana”, ”Tele Finland -liittymät lopetetaan lähiaikoina”, ”puhelut tulevat myöhemmin kalliiksi Tele Finlandin lopetuksen vuoksi”, ”asiakaspalvelu lopetetaan kokonaan”, ”asiakaspalveluun on hankalaa saada yhteyttä”, ”asiakaspalvelun hinnat nousevat” ja ”Tele Finlandin omistuspohja on muuttumassa ja enemmistöomistus siirtyy Ruotsiin”.

Asiassa on edelleen esitetty kirjallista näyttöä TeliaSonera Finland Oyj:n asiakaspalvelun kirjaamasta puhelimitse saapuneesta asiakaspalautteesta asiakkailta, jotka ovat olleet DNA Finland Oy:n markkinoinnin kohteena. Asiakaspalvelu on kirjannut asiakkaiden kertoneen keväällä, kesällä ja syksyllä 2006 sekä keväällä, kesällä ja syksyllä 2007 DNA Finland Oy:n väittäneen muun muassa, että Tele Finland Oy lopettaa toimintansa tai että sitä ollaan ajamassa alas kannattamattomana ja että sen liittymät lakkautetaan. Myös asiakaspalvelun on väitetty loppuvan tai muuttuvan hankalaksi. TeliaSonera Finland Oyj:n on väitetty olevan luopumassa Tele Finland -halpaliittymistä, ja näiden on väitetty siirtyvän TeliaSonera Finland Oyj:lle korotetuin hinnoin. Edelleen on väitetty, että Tele Finland -liittymään kuuluvat edut ja hinnat muuttuvat. Tele Finland Oy:stä on edelleen kerrottu sen olevan konkurssikypsä ruotsalainen firma tai että se ”muuttaa Ruotsiin”. Edelleen on väitetty, että Tele Finland Oy olisi siirtymässä tai on jo siirtynyt pääosin ruotsalaisfirman omistukseen.

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu TeliaSonera Finland Oyj:n asiakaspalvelusta huolehtineen yhtiön palveluksessa ollut ja asiakaspalvelupuheluita vastaanottanut AMK on kertonut vastaanottaneensa keväällä 2006 useita puheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkailta, joissa oli kerrottu DNA Finland Oy:n markkinoinnissaan esittämistä väitteistä. Asiakkaat olivat ilmoittaneet heille kerrotun DNA Finland Oy:n taholta Tele Finland Oy:n toiminnan loppumisesta sekä sen liittymien ja palvelujen lakkauttamisesta ja siitä, ettei DNA Finland Oy pysty ottamaan vastaan kaikkia Tele Finland -liittymäasiakkaita. Edelleen asiakkailta oli kysytty, miksi he haluavat olla ruotsalaisen yhtiön asiakkaita. Vastaavia yhteydenottoja oli tullut myös muille TeliaSonera Finland Oyj:n asiakaspalvelusta huolehtineille henkilöille.

Edellä kuvattuja TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden yhteydenottoja on ollut edellä mainittuina ajankohtina useita ja yhteydenotoissaan asiakkaat ovat yhtäpitävästi kertoneet heille DNA Finland Oy:n markkinoinnissaan esittämistä väitteistä. Markkinaoikeus katsoo asiassa siten näytetyn, että DNA Finland Oy on markkinoinnissaan vuonna 2006 ja 2007 käyttänyt edellä kuvattuja ilmaisuja.

Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, ovatko DNA Finland Oy:n käyttämät edellä tarkoitetut ilmaisut olleet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tai lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asiaan kuulumattomia tai esitystavaltaan tai muodoltaan sopimattomia.

Suullisessa markkinoinnissa esitettyjen väitteiden ja käytettyjen ilmaisujen tarkkaa sanamuotoa on yleensä vaikeata jälkikäteen todentaa. Arvioitaessa suullisessa markkinoinnissa esitettyjen väitteiden sopimattomuutta on sen vuoksi keskeistä merkitystä annettava sille kokonaisvaikutelmalle, jonka markkinoinnin kohteena olevan keskivertokuluttajan voidaan katsoa saaneen markkinoinnista.

Markkinaoikeus katsoo edellä mainitun näytön osoittavan, että markkinoinnissa käytetyillä ilmaisuilla on väitetty tai vähintäänkin annettu ymmärtää, että Tele Finland -matkapuhelinliittymät ja -asiakaspalvelu lakkaavat toimimasta tai että liittymien ehdot, mukaan lukien hintaehdot, ja asiakaspalvelu muuttuvat ja huononevat. Asiassa on todistajana markkinaoikeudessa kuullun Anu Gardemeisterin kertomuksella näytetty, että Tele Finland Oy:n liiketoiminnan siirryttyä 31.12.2005 TeliaSonera Finland Oyj:lle sen palvelut, puhelinliittymien toimitusehdot ja liittymätyypit ovat säilyneet ennallaan. Tele Finland -liittymien hinnat ovat pysyneet muuttumattomina. DNA Finland Oy:n markkinoinnissa käyttämät edellä mainitut ilmaisut ovat siten olleet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia.

Markkinaoikeus katsoo edelleen asiassa esitetyn näytön osoittavan, että markkinoinnissa käytetyllä ilmaisuilla on väitetty tai vähintäänkin annettu ymmärtää, että tilanteessa, jossa Tele Finland Oy on sulautunut TeliaSonera Finland Oyj:hin, siitä on tullut ruotsalainen yhtiö. TeliaSonera Finland Oyj, jonka vastattaviksi Tele Finland Oy:n matkapuhelinliittymäpalvelut olivat 31.12.2005 siirtyneet, on Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään kaupparekisteriin rekisteröity osakeyhtiöyhtiö, jonka kotipaikka on Helsinki. DNA Finland Oy:n markkinoinnissa käyttämät edellä mainitut ilmaisut ovat siten tältä osin olleet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Myös ilmaisut, joilla on annettu ymmärtää Tele Finland -liittymien olevan ruotsalaisia tai siirtyvän Ruotsiin ovat siten olleet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Edellä mainitut väitteet enemmistöomistuksen siirtymisestä Ruotsiin tai ruotsalaisfirmalle sekä väitteet ”konkurssikypsästä ruotsalaisesta firmasta” ovat olleet omiaan vahvistamaan edellä todettua totuudenvastaisuutta ja harhaanjohtavuutta.

Edellä todetulla tavalla totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan ilmaisun käyttäminen on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin säännöksen vastaista ja tuon säännöksen nojalla kiellettyä kuitenkin vain, mikäli ilmaisu on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

TeliaSonera Finland Oyj:n ja DNA Finland Oy:n välillä vallitsee edellä todetulla tavalla kilpailuasetelma molempien markkinoidessa matkapuhelinliittymiä. Markkinoinnin tarkoituksena on jo sinänsä hyödykkeiden menekin edistäminen. Kun DNA Finland Oy:n markkinoinnissaan käyttämien ilmaisujen tarkoitus on ollut vaikuttaa alan kilpailuun, jota totuudenvastainen tai harhaanjohtava markkinointi on omiaan vääristämään, on selvää, että puheena olevat ilmaisut ovat olleet säännöksessä tarkoitetulla tavalla omiaan vaikuttamaan kysyntään tai tarjontaan ja siten myös omiaan vahingoittamaan TeliaSonera Finland Oyj:n elinkeinotoimintaa.

Siltä osin kuin TeliaSonera Finland Oyj on perustanut vaatimuksensa siihen, että edellä mainitut ilmaisut ovat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla asiaan kuulumattomia tai esitystavaltaan tai muodoltaan sopimattomia, markkinaoikeus katsoo, ettei DNA Finland Oy:n markkinoinnissaan käyttämiä ilmaisuja ole pidettävä sen lisäksi, mitä edellä jo on lausuttu ilmaisujen totuudenvastaisuudesta ja harhaanjohtavuudesta, sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla sopimattomina.

Vaatimuskohta 2

Asiassa on riidatonta, että DNA Finland Oy on soittanut markkinointipuheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin. Asiassa esitetystä kirjallisesta näytöstä TeliaSonera Finland Oyj:n asiakaspalvelun vastaanottamasta asiakkaiden palautteesta on pääteltävissä, että näin on tapahtunut keväällä ja kesällä 2006 sekä keväällä ja kesällä 2007.

DNA Finland Oy on selvittänyt, että se on verrannut satunnaisesti valittuja numeroita yleisesti saatavilla olevissa puhelinluetteloissa oleviin puhelinnumeroihin ja poistanut näin salaiseksi havaitsemansa puhelinnumerot ylläpitämästään soittorekisteristä. Salaisten numeroiden päätyminen tästä huolimatta suoramarkkinointiin käytetylle soittolistalle on johtunut inhimillisestä erehdyksestä, jonka seurauksena DNA Finland Oy:n alihankkijalle on luovutettu soittorekisteristä versio, josta salaisia puhelinnumeroita ei ollut poistettu. DNA Finland Oy:n kertoman mukaan näin on tapahtunut kaksi kertaa.

Asiassa on tältä osin kysymys siitä, onko DNA Finland Oy soittaessaan suoramarkkinointipuheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin ilman asiakkaiden antamaa suostumusta menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaisesti tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomasti.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain esitöiden mukaan hyvänä liiketapana voidaan yleisesti pitää tunnollisen ja rehellisen elinkeinonharjoittajan noudattamaa sekä kilpailijoiden ja asiakkaiden hyväksymää menettelyä taloudellisessa toiminnassa. Lain esitöissä todetulla tavalla voidaan hyvän liiketavan sisällön tulkinnassa saada johtoa muun ohella eri elinkeinoaloilla hyväksytyistä säännöistä. Hyvältä liiketavalta voidaan edellyttää, että toiminta ei ole lainsäännösten vastaista (HE 114/1978 vp).

Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa on säädetty suoramarkkinoinnista yleisissä viestintäverkoissa. Lain 26 §:n 1 momentin mukaan automatisoitujen soittojärjestelmien sekä telekopiolaitteiden, sähköpostiviestien, tekstiviestien, puheviestien, ääniviestien tai kuvaviestien avulla toteutettua suoramarkkinointia saa kohdistaa vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. Tällaisesta suoramarkkinoinnista asiassa ei ole kysymys. Pykälän 2 momentin mukaan muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua suoramarkkinointia luonnolliselle henkilölle saa harjoittaa, jollei tämä ole sitä nimenomaisesti kieltänyt. Valitsemalla salaisen puhelinnumeron kuluttajan ei voida katsoa sinänsä nimenomaisesti kieltäneen puhelimitse tapahtuvan suoramarkkinoinnin sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain 25 §:n 4 momentin mukaan tilaajana olevalla luonnollisella henkilöllä eli siis tässä asiassa tarkoitetulla matkapuhelinoperaattorin kuluttaja-asiakkaalla on oikeus maksutta kieltää nimeään, osoitettaan ja puhelinnumeroaan koskevien yhteystietojensa merkitseminen kokonaan tai osittain puhelinluetteloon, muuhun tilaajaluetteloon ja numerotiedotuspalveluun. Lain esitöissä (HE 125/2003 vp) on todettu, että tilaajana olevien luonnollisten henkilöiden oikeus yksityisyyteen edellyttää, että he voivat itse määrittää, julkaistaanko heidän henkilötietonsa luettelossa.

Kuluttajan salaiseen puhelinnumeroon soittamista on säännelty Kansainvälisen kauppakamarin vuonna 2001 hyväksymissä Suoramarkkinoinnin kansainvälisissä perussäännöissä ja vuonna 2006 hyväksymissä Sähköisiä viestimiä koskevissa markkinointisäännöissä. Suoramarkkinoinnin kansainvälisten perussääntöjen mukaan kuluttajiin, joilla on salainen numero, ei saa tietoisesti ottaa yhteyttä suoramarkkinointitarkoituksessa muuten kuin silloin, jos numero on satunnaisesti valittu markkinatutkimusta varten tai jos kuluttaja on itse antanut numeron myyjälle tai palveluntarjoajalle. Sähköisiä viestimiä koskevissa markkinointisäännöissä on puolestaan todettu, että kuluttajaan, jolla on salainen numero, ei saa ottaa yhteyttä kaupallisessa tarkoituksessa muuten kuin silloin, jos kuluttaja itse on antanut numeron markkinoijalle tai puhelinmyyjälle tätä tarkoitusta varten.

Matkapuhelinoperaattorin kuluttaja-asiakas on ottamalla salaisen puhelinnumeron käyttöön estänyt yhteystietojensa julkaisemisen puhelinluettelossa, muussa tilaajaluettelossa ja numerotiedotuspalvelussa. Kuluttaja on siten määräämällä mainitulla tavalla puhelinnumeronsa käyttämisestä suojautunut ei-toivottujen puheluiden aiheuttamaa yksityisyyden loukkaamista vastaan. Markkinaoikeus katsoo, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun hyvään liiketapaan kuuluu paitsi se, että suoramarkkinoinnissa noudatetaan kuluttajan pyyntöä siitä, että hän ei halua vastaanottaa suoramarkkinointia puhelimitse myös se, että siinä otetaan huomioon kuluttajan oikeus yksityisyyteen ja hänen edellä todetulla tavalla määrittämä puhelinnumeronsa käytön rajoitus.

Asiassa on edellä kerrotulla tavalla selvitetty, että DNA Finland Oy on verrannut satunnaisesti valitsemansa numerot yleisesti saatavilla olevissa puhelinluetteloissa oleviin puhelinnumeroihin ja näin pyrkinyt poistamaan muun ohella salaiset puhelinnumerot markkinointirekisteristään. Suoramarkkinoinnin kohdistaminen tästä huolimatta kuluttajiin, joilla on salainen puhelinnumero, ei ole väitettykään johtuneen vikasoitosta tai esimerkiksi siitä, että nyttemmin salainen puhelinnumero on aikaisemmin ollut julkinen.

Markkinaoikeus katsoo, että DNA Finland Oy on edellä kuvatussa olosuhteissa soittaessaan suoramarkkinointipuheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin ilman asiakkaiden antamaa suostumusta menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaisesti.

Edellä lausuttuun nähden asiassa ei ole tarpeen lausua TeliaSonera Finland Oyj:n vaatimuskohtaan 2 liittyen esittämästä toissijaisesta vaatimuksesta.

Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta lain 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kiellon on siten katettava toteutettu lainvastaiseksi katsottu menettely. Vaikka harkittaessa määrättävän kiellon sisältöä lähtökohdaksi on otettava asiassa esitetty vaatimus, edellyttää kiellon tehokkuus kuitenkin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain esitöissä (HE 114/1978 vp) todetulla tavalla, ettei kieltoa ole muotoiltu liian suppeasti. Kiellon on siten katettava paitsi toteutettu lainvastainen menettely, myös vastaavanlaatuiset toimenpiteet. Mainitusta syystä asiassa määrättävä kielto on muotoiltu jäljempänä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Kielto on määrättävä noudatettavaksi heti. Asiassa ei ole esitetty perusteita, joiden nojalla olisi syytä määrätä, että tämä päätös olisi julkaistava vastaajayhtiön kustannuksella.

Markkinaoikeuden on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa uhkasakon suuruutta on otettava huomioon velvoitetun maksukyky ja se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään annettavan kiellon rikkomisen. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on asetettava 80.000 euron määräisenä.

Oikeudenkäyntikulut

TeliaSonera Finland Oyj on asian voittanut osapuoli, vaikka sen väliaikaista kieltoa koskevat vaatimukset on hylätty ja vaikka oikaisutoimivaatimus on edellä lausutun mukaisesti hylättävä, koska näillä vaatimuksilla on asiassa vain vähäinen merkitys. Tämän vuoksi DNA Finland Oy on asian hävinneenä osapuolena velvoitettava sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n 2 momentin, eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n 1 momentin sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n nojalla korvaamaan TeliaSonera Finland Oyj:lle tämän kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa.

Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä eli niin sanotuista asianosaiskuluista, mutta kuten säännöstä koskevista esitöistä (HE 107/1998 vp) ilmenee, asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee lain mainittujen esitöiden mukaan rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

Markkinaoikeus katsoo, että TeliaSonera Finland Oyj ei ole esittänyt sellaisia syitä, joiden perusteella DNA Finland Oy olisi velvoitettava korvaamaan TeliaSonera Finland Oyj:lle sen lakimiehen asiaan paneutumisesta aiheutunutta ajanhukkaa ja menetystä. Asianosaiskuluista esitetty korvausvaatimus on näin ollen hylättävä.

DNA Finland Oy:llä ei ole ollut huomautettavaa TeliaSonera Finland Oyj:n arvonlisäverottomina korvattavaksi vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää DNA Finland Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta
– vaatimuskohtaa 1 koskevissa perusteluissa yksilöityä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaiseksi katsottua puhelinliittymiensä tai muiden palvelujensa markkinointia, jossa väitetään totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavasti Tele Finland -matkapuhelinliittymien tai -asiakaspalvelun lakkaavan toimimasta tai liittymien ehtojen tai asiakaspalvelun muuttuvan ja huononevan taikka TeliaSonera Finland Oyj:n olevan ruotsalainen yhtiö tai Tele Finland -liittymien olevan ruotsalaisia tai siirtyvän Ruotsiin, tai jossa käytetään näihin ilmaisuihin rinnastettavia ilmaisuja
– vaatimuskohtaa 2 koskevissa perusteluissa yksilöityä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin vastaiseksi katsottua puhelinliittymiensä tai muiden palvelujensa suoramarkkinointia, jossa soitetaan suoramarkkinointipuheluita TeliaSonera Finland Oyj:n asiakkaiden salaisiin puhelinnumeroihin ilman asiakkaiden antamaa suostumusta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Kieltoa on noudatettava nyt asetetun 80.000 euron sakon uhalla.

DNA Finland Oy velvoitetaan suorittamaan TeliaSonera Finland Oyj:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista markkinaoikeudessa 10.455 euroa, jolle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

TeliaSonera Finland Oyj:n vaatimukset hylätään enemmälti.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 5.5.2008.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Jussi Karttunen ja Pasi Yli-Ikkelä.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen