21.12.2005

KILPAILUVIRASTON YRITYSKAUPAN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA PÄÄTÖS

Kilpailuvirasto on päätöksellään 26.11.2004 dnro 827/81/2004 hyväksynyt yrityskaupan, jossa Kesko Oyj:n tytäryhtiö Keswell Oy hankkii määräysvallan Indoor Group Oy:ssä. Kilpailuvirasto on katsonut, että yrityskauppa ei synnytä tai vahvista sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyy Suomen markkinoilla tai niiden olennaisella osalla.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus ja kantelu

Piscina Oy on markkinaoikeudelle toimittamassaan valituksessa ja kantelussa vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti kumoaa Kilpailuviraston asiassa antaman päätöksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti kieltää Kilpailuviraston asiassa antaman päätöksen täytäntöönpanon ja palauttaa asian Kilpailuviraston käsiteltäväksi valmistelun yhteydessä tapahtuneen päätöksen sisältöön olennaisesti vaikuttaneen menettelyvirheen vuoksi.

Piscina Oy on lisäksi pyytänyt saada tietoa seuraavista Kilpailuviraston salaisina pitämistä asiakirjoista: ennakkoilmoitusmateriaali, yrityskauppailmoitus, yrityskauppapäätös sekä päätöksen liikesalaisuudet.

Piscina Oy on vielä vaatinut, että Keswell Oy ja Indoor Group Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Piscina Oy:n arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 23.320,30 eurolla korkoineen.

Perusteluinaan Piscina Oy on esittänyt seuraavaa.

Piscina Oy on omalla tuotemerkillään vesisänkyjä ja niiden oheistarvikkeita myyvä suomalainen perheyhtiö. Lisäksi yhtiö tuo maahan sohvia, sohvakalusteita ja lepotuoleja. Yhtiön asiakkaita ovat suomalaiset huonekaluliikkeet ja niiden muodostamat ketjut.

Jo tähän asti tapahtunut huonekalu- ja sisustusmyymälöiden voimakas ketjuuntuminen sekä alan pienempien toimijoiden suhteellisen markkinaosuuden ja lukumääränkin jyrkkä lasku ovat selvästi vähentäneet
Piscina Oy:n kaltaisten toimijoiden mahdollisuuksia alalla, kun todellisten ostavien osapuolten lukumäärä on vähentynyt. Puheena olevassa järjestelyssä jo entuudestaan voimakas kehitys tulisi voimistumaan resursseiltaan rajattomat toimintaedellytykset omaavan Kesko Oyj:n päästessä käytännössä hallitsemaan pääosaa alalla tehtävistä ostoista.

Järjestelyn johdosta Kesko Oyj:lle syntyisi Suomessa tosiasiallisesti määräävä markkina-asema huonekalujen vähittäiskaupassa.

Kilpailuviraston päätös on perustunut olennaisilta osiltaan ainoastaan siihen informaatioon, jonka yrityskaupan ilmoittaja on luovuttanut Kilpailuvirastolle. Päätöksessä ei ole lainkaan viitattu Piscina Oy:n Kilpailuvirastolle 15.11.2004 ja 22.11.2004 toimittamiin lausuntoihin liitteineen. Kilpailuvirasto on päätöstä valmistellessaan jättänyt täydellisesti hyödyntämättä sen selvitystyön ja informaation, jonka Piscina Oy on lausunnoissaan luovuttanut viraston käyttöön. Kilpailuvirasto ei ole tehnyt lisäselvityksiä sen varmistamiseksi, ettei järjestelyllä ole vahingollisia kilpailuvaikutuksia.

Päätöksen valmistelussa on siten tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätöksen sisältöön. Markkinaoikeuden tulisi sen vuoksi ryhtyä kaikkiin tarpeellisiksi harkitsemiinsa toimiin järjestelyn vahingollisten kilpailuvaikutusten perusteelliseksi ja objektiiviseksi selvittämiseksi.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää
Piscina Oy:n valituksen ja kantelun tutkimatta ja toissijaisesti hylkää
Piscina Oy:n vaatimukset.

Perusteluinaan Kilpailuvirasto on esittänyt seuraavaa.

Kilpailuviraston päätökseen saa kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) todetaan, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista.
Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Päätöksen valituskelpoisuuden ohella edellytetään siten, että muutoksenhakijalla on valitusoikeus. Yrityskauppa-asioiden osalta muutoksenhakuoikeudella on pyritty ennen kaikkea yrityskauppaan osallisten elinkeinonharjoittajien oikeusturvan takaamiseen.

Keswell Oy:n ja Indoor Group Oy:n yrityskaupan osapuolet harjoittavat huonekalujen ja sisustustarvikkeiden vähittäiskauppaa Suomessa. Siltä osin kuin Piscina Oy tarjoaa tuotteitaan huonekaluliikkeille ja niiden muodostamille ketjuille, se on yrityskaupan osapuolten potentiaalinen tavarantoimittaja. Vähittäismyynnin osalta Piscina Oy on yrityskaupan osapuolten kilpailija.

Mikäli kilpailijoille ja asiakasyrityksille tai tavarantoimittajille annettaisi asianosaisasema, aiheuttaisi tämä merkittäviä esteitä yrityskauppatapausten käsittelylle. Kilpailijoiden ja yrityskaupan osapuolten liikekumppaneiden sekä potentiaalisten asiakkaiden asianosaisasema asettaisi yrityskauppavalvonnan ohella myös yrityskaupan osapuolet kohtuuttomaan asemaan. Asianosaisasemaan perustuvan valitusoikeuden avulla kilpailijat sekä muut markkinatoimijat voisivat kohtuuttomalla tavalla hidastaa ja vaikeuttaa yritysjärjestelyiden toteutumista, aiheuttaa yritysjärjestelyiden osapuolille ylimääräisiä kustannuksia ja viime kädessä estää markkinoilla tapahtuva normaalia rakennemuutosta.

Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevalla päätöksellä ei ole asetettu Piscina Oy:lle sellaisia yhtiön oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun kielteisellä tavalla välittömästi tai muutoin vaikuttavia määräyksiä siten, että sillä olisi oikeus valittaa päätöksestä. Piscina Oy:n valitus on sen vuoksi jätettävä tutkimatta.

Kilpailuvirasto on vastaanottanut ja tutustunut Piscina Oy:n 15.11.2004 ja 22.11.2004 päivättyihin lausuntoihin liitteineen. Kilpailuvirasto on asiaa käsitellessään ottanut muun relevantin markkinainformaation ohella huomioon Piscina Oy:n ja muiden kolmansien markkinaosapuolten virastolle toimittamat lausunnot. Kilpailuviraston tietoon ei ole tullut seikkoja, joiden perusteella sillä olisi ollut aihetta epäillä, että yrityskaupan ilmoittajan antamat tiedot olisivat antaneet virheellisen kuvan kilpailuvaikutuksista. Asian käsittelyssä ei siten ole tapahtunut Piscina Oy:n väittämää menettelyvirhettä.

Piscina Oy:lle ei tule toimittaa Keswell Oy:n liikesalaisuuksia sisältäviä asiakirjoja. Keswell Oy:n Kilpailuvirastolle toimittamissa asiakirjoissa yksilöidyt liikesalaisuudet kuuluvat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettujen liikesalaisuuksien piiriin. Piscina Oy:llä ei edellä todetuin tavoin ole yrityskaupan osapuolten kilpailijana tai tavarantoimittajana valitusoikeutta yrityskauppapäätöksestä eikä se ole asianosainen käsillä olevassa asiassa. Piscina Oy:llä ei siten ole asianosaisasemaan perustuvaa tiedonsaantioikeutta.

Keswell Oy:n lausunnot

Keswell Oy on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää Piscina Oy:n valituksen ja asiakirjapyynnön tutkimatta ja toissijaisesti hylkää
Piscina Oy:n valituksen ja asiakirjapyynnön perusteettomina.

Lisäksi Keswell Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Piscina Oy:n korvaamaan Keswell Oy:n arvonlisäverottomat asianosaiskulut
518 eurolla ja oikeudenkäyntikulut 26.953,18 eurolla korkoineen.

Perusteluinaan Keswell Oy on esittänyt seuraavaa.

Asianosaisasema ja valitusoikeus edellyttää hallintopäätöksen välittömiä oikeudellisia vaikutuksia henkilön oikeusasemaan. Välilliset tai tosiasialliset vaikutukset eivät riitä valitusoikeuden perustamiseen. Kilpailuviraston päätöksellä ei ole asetettu Piscina Oy:lle mitään velvollisuutta tai evätty mitään etua. Yrityskaupan ja Piscina Oy:n välillä ei ole rakenteellista eikä oikeudellista sidossuhdetta. Piscina Oy on ainoastaan yksittäinen yrityskaupan osapuolten teoriassa mahdollinen toimittaja lukuisien toimittajien joukossa. Näin ollen Kilpailuviraston päätös ei vaikuta välittömästi Piscina Oy:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Piscina Oy:llä ei ole kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentissa ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua valitusoikeutta asiassa.
Piscina Oy:n valitus on sen vuoksi jätettävä tutkimatta.

Piscina Oy ei ole asianosainen, joten sillä ei ole oikeutta saada pyytämiään asiakirjoja asianosaisjulkisuutta koskevien säännösten nojalla.
Piscina Oy:n pyytämät asiakirjat tai Piscina Oy:n niistä pyytämät tiedot eivät ole sellaisia, joilla olisi merkitystä Piscina Oy:n asianosaisaseman arviointiin.

Indoor Group Oy:n lausunnot

Indoor Group Oy on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää
Piscina Oy:n valituksen ja asiakirjapyynnön tutkimatta. Toissijaisesti
Indoor Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Piscina Oy:n esittämät vaatimukset kokonaisuudessaan perusteettomina. Lisäksi
Indoor Group Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Piscina Oy:n korvaamaan Indoor Group Oy:n arvonlisäverottomat asianosais- ja oikeudenkäyntikulut 9.396,50 eurolla korkoineen.

Perusteluinaan Indoor Group Oy on esittänyt seuraavaa.

Piscina Oy on valituksessaan tuonut esiin käsityksensä Keswell Oy:n ja
Indoor Group Oy:n yrityskaupan vaikutuksista huonekalu- ja sisustustarvikemarkkinoihin ja myös Piscina Oy:n asemaan näillä markkinoilla.
Kyse on kuitenkin korkeintaan välillisistä vaikutuksista, joiden perusteella Piscina Oy:lle ei synny valitusoikeutta. Kilpailuviraston päätöksessä ei myöskään ole asetettu mitään Piscina Oy:öön vaikuttavia määräyksiä, eikä päätös muutoinkaan välittömästi vaikuta Piscina Oy:n asemaan. Piscina Oy:n valitus on sen vuoksi jätettävä tutkimatta.

Piscina Oy:n valitusoikeutta koskevan asian kannalta yhtiön pyytämillä asiakirjoilla ei ole mitään merkitystä. Koska Piscina Oy ei ole asiassa asianosainen, ei Piscina Oy:llä ole mitään oikeutta saada käyttöönsä yksilöimiään asiakirjoja.

Vastaselitys

Piscina Oy on vastaselityksessään muun ohella todennut, ettei valitusoikeus rajoitu pelkästään yrityskaupan osapuoliin. Markkinaoikeudella on toimivalta joko käsitellä valitus tai tutkia asia hallintolainkäyttölain 59 §:ssä tarkoitettuna kanteluna.

Esillä olevan asian materiaalinen tutkiminen on tärkeää ja tarpeellista myös yleisen edun vuoksi, eikä asian tutkimista tule sen vuoksi jättää tekemättä pelkästään prosessuaalisten tulkintakysymysten vuoksi.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölakiin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) todetaan, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:ään otettiin nykyisenlaajuinen valitussäännös lailla 303/1998. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 243/1997 vp) on lausuttu, että hallintolainkäyttölain mukainen valitusoikeus katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee. Elinkeinonharjoittajan intressin välittömyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti voimassa olleen 13 §:n soveltamiskäytäntö, hallintolainkäyttölain 6 § ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että Kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan. Sen sijaan kilpailunrajoituksen aikaansaaneen elinkeinonharjoittajan kilpailijoilla, joihin Kilpailuviraston päätös välillisesti vaikuttaa, ei välittömän intressin puuttuessa voida katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 4.7.2002 (KHO
2002:50) todennut, että yrityskaupan osapuolten lisäksi muulla henkilöllä tai oikeushenkilöllä voi olla valitusoikeus Kilpailuviraston päätöksestä yrityskauppavalvontaa koskevassa asiassa, jos päätös koskee tällaista henkilöä tai oikeushenkilöä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Piscina Oy on valituksessaan vaatinut Kilpailuviraston päätöksen kumoamista, koska yrityskaupan hyväksymisen seurauksena syntyvä määräävä markkina-asema vähentäisi edelleen Piscina Oy:n kaltaisten toimijoiden mahdollisuuksia alalla. Markkinaoikeus katsoo, että tällaiset, lähinnä markkinaolosuhteiden yleisten muutosten vaikutukset ovat
Piscina Oy:n kannalta olleet ainoastaan välillisiä.

Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään antanut Piscina Oy:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun kielteisellä tavalla välittömästi vaikuttavia määräyksiä. Päätöksen väitetyt vaikutukset Piscina Oy:n toimintaedellytyksiin markkinoilla eivät ole hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla välittömiä. Kilpailuviraston päätös ei siten myöskään muutoin vaikuta Piscina Oy:öön siten, että sillä olisi oikeus valittaa päätöksestä. Piscina Oy:n valitus Kilpailuviraston Keswell Oy:n ja Indoor
Group Oy:n yrityskauppaa koskevasta päätöksestä on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain 58 §:n mukaan hallintoasiassa tehtyyn lainvoiman saaneeseen päätökseen saa hakea muutosta ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla, joita ovat muun muassa kantelu. Lain 59 §:n mukaan päätös voidaan kantelun johdosta poistaa muun ohella jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, kuka on oikeutettu kantelua koskevan hakemuksen tekemiseen. Oikeuskirjallisuudessa (Hallberg - Ignatius - Kanninen: Hallintolainkäyttölaki,
1997, s. 406) on todettu, että puhevalta määräytyy lähtökohtaisesti samojen periaatteiden mukaisesti kuin hallintolainkäyttölain 6 §:ssä säännelty valituspuhevalta. Tämä siis tarkoittaa, että päätöksestä saa lähtökohtaisesti kannella se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaisi. Edellä todetuin tavoin Piscina Oy:llä ei ole asiassa valitusoikeutta. Näin ollen yhtiöllä ei ole myöskään oikeutta kannella päätöksestä sillä perusteella, että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Piscina Oy:n kantelu Kilpailuviraston päätöksestä on sen vuoksi jätettävä tutkimatta.

Piscina Oy on asian käsittelyyn liittyen pyytänyt saada tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n mukaan salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista. Piscina Oy:n valitus ja kantelu on edellä lausutun mukaisesti jätettävä tutkimatta. Asian näin päättyessä lausunnon antaminen puheena olevan pyynnön johdosta raukeaa.

Hallintolainkäyttölain 74 § 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Keswell Oy ja Indoor Group Oy ovat antaneet lausunnot asiassa. Asian lopputulos huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että olisi kohtuutonta, että yhtiöt joutuisivat vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan.
Piscina Oy on siten velvoitettava korvaamaan Keswell Oy:n asianosais- ja oikeudenkäyntikulut ja Indoor Group Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää valituksen ja kantelun tutkimatta.

Markkinaoikeus velvoittaa Piscina Oy:n korvaamaan Keswell Oy:n asianosais- ja oikeudenkäyntikulut yhteensä 7.000 eurolla ja Indoor
Group Oy:n oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Pertti Virtanen ja Anne Ekblom-Wörlund sekä asiantuntijajäsen
Merja Karhapää.