MT:2000:017

Keywords: Sopimaton tilausten markkinointi, Laskuun sisällytetty tarjous
Year of case: 2000
Date of Issue: 29.11.2000
Register number: D:15/2000

Kuluttaja-asiamies vastaan Yhtyneet Kuvalehdet Oy (yhtiö). Yhtiö oli markkinoinut lehtien tilauksia mm. puhelimitse ja postitse palautettavilla tilauskupongeilla. Kuluttajan tehtyä tilauksen yhtiö oli laskuttanut kuluttajaa siten, että hänelle oli lähetetty lasku, jossa oli kaksi maksulomaketta. Toista maksulomaketta käyttämällä kuluttaja maksoi tekemänsä tilauksen, ja toista lomaketta käyttämällä hän tilauksen maksamisen lisäksi samalla tilasi lehden myös sovitun tilausjakson päättymisen jälkeiseksi ajaksi. Laskulomake oli kolmiosainen siten, että toinen tilisiirtolomake oli lomakkeen yläosassa ja toinen alaosassa, ja niiden välissä oli selostus sanotuista tilisiirtolomakkeista.

Kuluttajat maksoivat laskuja usein esim. pankin maksupalvelua käyttämällä, taikka maksamalla laskun itse esim. tietokoneen päätettä, puhelinta tai pankin maksuautomaattia käyttäen. Kun se tilisiirtolomake, jota käyttämällä kuluttaja tuli sidotuksi jatkotilaukseen, oli laskun alaosassa, kuluttaja saattoi huomaamattaan ottaa viitenumeron tai viivakoodin tästä tilisiirtolomakkeesta, vaikka hänen tarkoituksensa oli ainoastaan maksaa jo tekemänsä tilaus. Koska tilisiirtolomakkeet olivat näyttäneet samanlaisilta siten, että tiedot maksun saajasta, maksajasta, eräpäivästä ja laskun markkamäärästä olivat samat, kuluttaja oli saattanut huomaamattaan myös pankin maksupalvelua tai kassaa varten valita sen tilisiirtolomakkeen, jota käyttämällä hän tuli sidotuksi jatkotilaukseen.

Yhtiön laskuun sisällytetty tarjous lehden jatkotilauksesta oli sinänsä esitetty selkeästi. Siihen oli merkitty tilauksen kannalta tarpeelliset tiedot, kuten tarjottu tilausjakso ja tilaushinta. Myös molempien tilisiirtolomakkeiden merkitys oli laskussa esitetty sinänsä selkeästi. Lomakkeesta kävi ilmi, että toisella tilisiirrolla voi maksaa ainoastaan ko. laskun, ja että toista käyttämällä tilaa lehden myös laskun tarkoittaman tilausjakson jälkeiseksi ajaksi. Lasku oli kuitenkin laadittu siten, että kuluttaja saattoi erehdyksessä käyttää sellaista tilisiirtolomaketta, jota käyttämällä hän tahtomattaan tuli sidotuksi uuteen sopimukseen yhtiön kanssa. Yhtiön markkinointimenettely, jossa kuluttajalle oli lähetetty laskun muodossa tarjous uudesta lehden tilauksesta, oli ollut kuluttajien kannalta sopimaton.

KSL_2_luku_1§ ja 7_§

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

Ka on vaatinut, että Yhtyneet Kuvalehdet Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla kielletään käyttämästä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissaan menettelyä, jossa lehden määräaikaistilauksen tehneelle kuluttajalle lähetetään kaksi laskua, joista toinen koskee kuluttajan sopimaa tilausta ja toinen sovittua tilausjaksoa sekä tämän jälkeen alkavaa jatkotilausta. Kieltoa tulee lisäksi tehostaa riittävän suurella uhkasakolla.

Yhtyneet Kuvalehdet Oy markkinoi lehtitilauksiaan muun muassa erilaisilla postitse palautettavilla tilauskupongeilla sekä puhelinmyyntinä. KA:n laatimissa sanoma- ja aikakauslehtien markkinointia koskevissa ohjeissa edellytetään, että tilausehdot, kuten tilauksen luonne ja pituus sekä tilaushinta, esitetään markkinointiaineistossa selkeästi. Vastaavasti tilausehdot on kerrottava myös puhelinmyynnissä. Tarkoituksena on, että kuluttaja saa tällöin tiedon niistä sopimusehdoista, joihin hän tilauksen tehdessään sitoutuu.

Tilauksen teon jälkeen Yhtyneet Kuvalehdet laskuttaa tilaajaa siten, että hän saa lehtiyhtiöltä laskun paitsi tekemästään tilauksesta myös samalla laskulomakkeella toisen laskun, joka koskee sovitun tilausjakson lisäksi sen jälkeen alkavaa jatkotilausta. Markkamäärältään laskut ovat samansuuruiset eivätkä ne siten tältä osin erotu toisistaan. KA:lle on tullut lukuisia ilmoituksia siitä, että kuluttajat ovat kokeneet tällaisen laskutuksen harhaanjohtavana ja toisinaan maksaneet erehdyksessä sen laskun, joka sitoo heidät tarkoitettua tilausta pidempään tilaukseen.

Edellä mainitussa lehtien markkinointia koskevassa KA:n ohjeessa todetaan laskuista, että "jos kuluttajan kanssa on sovittu tietystä tilausmuodosta, hänelle ei saa tehdä uutta tarjousta laskun muodossa. Kuluttajia johtaa helposti harhaan menettely, jossa tilausta koskevan laskun yhteydessä lähetetään useampia laskulomakkeita, joita käyttämällä hän voi tilata ja maksaa muuta kuin mitä on jo tilannut". KA on käynyt laskutuksesta kirjeenvaihtoa Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n kanssa, mutta yhtiö ei ole kehotuksesta huolimatta luopunut kyseisestä markkinointimenetelmästä. Kun kuluttajille tarjotaan lehtitilausta puhelinmyynnissä, myyjä esittelee hänelle tarjolla olevat tilausjaksot ja -hinnat. Kuluttaja voi tällöin valita haluamansa vaihtoehdon ja sopia tilauksen ehdoista myyjän kanssa. Jos tilaus tehdään postitse tilauskupongin avulla, kuluttaja merkitsee kuponkiin vastaavasti haluamansa tilausvaihtoehdon. Tämän jälkeen hän odottaa saavansa sopimaansa tilausjaksoa ja -hintaa vastaavan laskun. Lehtiyhtiö lähettää hänelle kuitenkin samanaikaisesti kaksi laskua, jotka erehdyttävästi ovat markkamäärältään samansuuruisia ja joista toinen koskee muuta tilausta kuin mitä kuluttaja on tehnyt.

Kuluttajat mieltävät saamansa laskut yleensä itseään velvoittaviksi ja maksavat ne varsin tunnollisesti. Kun kuluttaja saa laskun lehtitilauksesta, jonka hän muistaa aiemmin tehneensä, hän ei välttämättä ryhdy tutkimaan laskua kovin yksityiskohtaisesti, vaan tarkistaa ehkä vain sen, että lasku on markkamäärältään tehdyn tilauksen mukainen. Harhauttavuuden vaaraa korostaa se, että esilläolevan kaltaista laskutusta käytettäessä molemmissa laskuissa on sama summa ja eräpäivä. Tällöin käy helposti niin, että kuluttaja maksaa erehdyksessä sillä maksulomakkeella, johon sisältyy myös jatkotilaus. Samanlainen virhemaksu voi sattua myös esimerkiksi silloin, kun kuluttaja käyttää laskujen maksamiseen pankin maksupalvelua ja tilausmaksu maksetaan pankin toimesta virheellistä maksulomaketta käyttäen.

Menettely, jossa kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen laskun maksamalla, poikkeaa myös siitä normaalikäytännöstä, jolla sopimukset kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välillä yleensä tehdään. Sopimuksen syntyminen edellyttää yleensä, että kuluttaja antaa nimenomaisen tahdonilmaisun halustaan ostaa tietty hyödyke. Yhtiön käyttämän laskutuksen yhteydessä tahdonilmaisun antaminen jää epäselväksi, koska laskun maksaessaan kuluttaja suorittaa aiempaan tilaukseensa liittyvää maksuvelvoitetta ja tulee samalla tehneeksi uuden sopimuksen jatkotilauksesta. Kuluttaja ei osaa odottaa, että laskun maksaminen on liitetty uuden sopimuksen tekemiseen, jolloin virhemaksun mahdollisuus samalla korostuu. Menettely, jossa tehdyn tilauksen laskutukseen kytketään uusia sopimusvelvoitteita, rinnastuu tällöin eräässä mielessä myös sellaiseen "yllättävään" sopimusehtoon, jota pidetään kohtuuttomana sopimusehtoja koskevien säännösten nojalla.

Markkinoinnin kohderyhmistä vanhuksille tuottaa erityisen suurta vaikeutta erottaa saamansa kaksoislaskun ja siihen liittyvän markkinointimateriaalin perusteella sitä, mikä on hänen tilaustaan vastaava "oikea" lasku. Jos hän maksaa huomaamattaan "väärän" laskun, hän tulee samalla sidotuksi tarkoittamaansa tilausta pidempiaikaisempaan ja kalliimpaan jatkotilaukseen. Erehdystä on vaikea enää jälkikäteen korjata vaan lehtien tulo tällöin jatkuu alkuperäisen tilausjakson jälkeenkin ja kuluttaja saa aikanaan lehtiyhtiöltä laskun myös jatkotilauksesta. Jatkotilauksen alkaessa mahdollisuus tämän tilauksen peruuttamiseen jää helposti huomaamatta tai peruutusta koskeva seitsemän päivän määräaika ehtii umpeutua ennen kuin kuluttaja havaitsee tulleensa sidotuksi uuteen jatkotilaukseen. Vanhusten ollessa kyseessä on tullut myös esiin heidän korostunut tunnollisuutensa laskunmaksajina eli he saattavat maksaa "epäselviäkin" laskuja, jotta eivät joutuisi perintätoimenpiteiden kohteeksi. Tällaista laskutuskäytäntöä voidaankin tämän kohderyhmän osalta pitää erityisen sopimattomana markkinointimenetelmänä.

Yhtiö on ilmoittanut erottelevansa kuluttajalle lähetettävät eri laskut toisistaan värien ja muiden vastaavien seikkojen avulla. Kuitenkin se, että kaksoislaskussa värien yms. seikkojen avulla pyritään erottelemaan eri tilauksia koskevat laskut toisistaan, ei ole käytännössä osoittautunut riittäväksi keinoksi, jolla laskunsaajan vaara tulla harhaanjohdetuksi kyettäisiin tehokkaasti estämään. Laskulomakkeiden erottelulla ei voida poistaa sitä erehtymisen mahdollisuutta, joka aiheutuu, kun uutta tilausta markkinoidaan laskun muodossa samalla, kun tilaajalta peritään maksua hänen aiemmasta tilauksestaan.

Nykyisessä informaatiotulvassa on kohtuutonta vaatia, että kuluttajien tulisi kaiken aikaa varautua siihen, että markkinointimateriaalia ei kykene erottamaan laskuista. Mainonnan tunnistettavuus edellyttää, että mainosaineisto ja laskut pidetään selkeästi erillään. Kuluttajan päätäntävaltaa tulee myös kunnioittaa, koska hän tilauksen tehdessään on jo selkeästi ilmoittanut, mitä hän haluaa tilata. Sopimussuhteissa lähtökohtana on, että tavaran myyjällä on oikeus laskuttaa siitä, mitä sopimuksella on myyty. Jos elinkeinonharjoittaja haluaa tarjota jatkosopimusta, tästä on tehtävä erillinen tarjous ja tarjouksen tekotavan on oltava sellainen, ettei kuluttaja tule harhaanjohdetuksi aiemman sopimusvelvoitteensa ja uuden tarjouksen suhteen.

Kuluttaja on siten tilaussopimusta tehdessään ilmoittanut, minkälaisen tilauksen hän tahtoo tehdä ja varautunut maksamaan sovitun tilaushinnan. Jos hänelle tarjotaan uutta tilausta, tästä tulee tehdä erillinen tarjous. Menettely, jossa tilausta koskevan laskun yhteydessä kuluttajalle lähetetään useampia maksulomakkeita, joita käyttämällä hän voi tilata ja maksaa muuta kuin mitä hän on jo tilannut, on omiaan johtamaan kuluttajia harhaan ja johtaa helposti uuden tilauksen syntymiseen kuluttajan sitä tarkoittamatta. Sitä, että laskun muodossa markkinoidaan jatkotilausta, on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana. Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n markkinoinnissaan käyttämä menettely, jossa kuluttajalle tilauslaskun yhteydessä lähetetään laskun muodossa tarjous uudesta tilauksesta, on kuluttajien kannalta sopimaton ja harhaanjohtava ja siten KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n vastainen.

YHTYNEET KUVALEHDET OY:N VASTAUS

Yhtyneet Kuvalehdet Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA:n hakemuksessa on kuvattu harhaanjohtavasti yhtiön markkinointitapaa. Yhtiö ei markkinoi lehtiä lähettämällä kuluttajille laskuja, vaan lähettämällä hänelle henkilökohtaisen tarjouskirjeen, jossa hänelle tarjotaan mahdollisuutta jo tekemänsä tilauksen lisäksi suorittaa edullinen jatkotilaus. Kustannusten säästämiseksi tarjous ja siihen liitetty tilisiirtolomake on samassa fyysisessä asiakirjassa kuin lasku kuluttajan jo tekemästä tilauksesta.

Asiakirjassa on erittäin selkeästi - sekä tekstein että värein ja yhteensä yhdeksässä eri kohdassa - eroteltu maksulomake asiakkaan jo tekemästä tilauksesta sekä tarjous jatkotilauksesta ja siihen liittyvä maksulomake. Mahdollisen jatkotilauksen erillisyys on suorastaan "rautalangasta vääntäen" tuotu esiin, erityisen selkeästi ja asiallisesti. Varsinkin, kun markkinoinnin kohteena on lukutuote, voidaan lähteä siitä perusolettamuksesta, että kuluttaja on lukutaitoinen ja selkeän, yksinkertaisen tekstin ymmärtävä. Markkinointi on totuudenmukaista, selkeää ja asiallista eikä siten missään tapauksessa sopimatonta.

Yhtyneet Kuvalehdet Oy on eri muodoissa käyttänyt tämäntyyppistä markkinointikeinoa vuodesta 1984 lähtien. Muut lehtiyhtiöt käyttävät samankaltaista markkinointitapaa. Markkinointiasiakirjassa on pyritty mahdollisimman selkeästi erottamaan maksulomake asiakkaan tekemästä tilauksesta sekä tarjous jatkotilauksesta, ja tähän liittyvä maksulomake. Kolmessa eri kohdassa puhutaan nimenomaan maksusta "tekemästänne tilauksesta". Lomakkeen etusivulla on viidessä eri kohtaa ja takasivulla vielä yhdessä kohdassa korostettu sitä, että lomakkeen alaosassa olevaa pankkisiirtoa käyttämällä asiakas vastaa myöntävästi lomakkeen keskiosassa tehtyyn jatkotilaustarjoukseen. Tekstisisältöä on korostettu lihavoinnilla tai vihreällä ja punaisella värillä.

Tällaista laskuun liittyvää tarjousta jatkotilauksesta ja siihen liittyvää tilisiirtolomaketta käytetään markkinointikulujen pienentämiseksi. Koska asiakkaalle on tilauksen johdosta joka tapauksessa lähetettävä lasku, eivät kustannukset käytännössä lainkaan kasva, vaikka laskun oheen liitetään tarjous jatkotilauksesta. Yrityksillä on aina pyrkimys sisällyttää kaikki kulunsa, myös markkinointikulut, tuotteen loppuhintaan. Siten markkinointikustannuksissa säästäminen on periaatteessa myös asiakkaan edun mukaista.

Kyseinen markkinointitapa on kuluttajien kannalta selkeä. Jos jatkotilausta markkinoitaisiin samaan kirjeeseen liitetyllä erillisellä tarjouskirjeellä siihen liittyvine tilisiirtolomakkeineen tai vaikkapa eri kirjekuoressa ja seuraavana päivänä postitetulla eri tarjouskirjeellä, sekaantumisvaara olisi suurempi. Tällöin asiakkaalla olisi samanaikaisesti käsissään kaksi eri tilisiirtoa, jotka eivät ainakaan olennaisesti eroaisi toisistaan. Nyt sen sijaan tilanne on toinen, sillä kun samassa paperiarkissa on ylhäällä tilisiirtolomake ja alhaalla tilisiirtolomake, on asiakkaan käytännössä pakko lukea lomakkeiden ja niiden välissä olevan tarjouskirjeen teksti ratkaistakseen, kumpaa vaihtoehtoa hän käyttää.

Vastaajayhtiö lähettää vuosittain lehtilaskuja noin 3,8 miljoonaa kappaletta, joista noin 1,2 miljoonaa kappaletta sisältää tarjouksen jatkotilauksesta. Keskimäärin noin joka kymmenes asiakas vahvistaa jatkotilauksen. Huolimatta näin suuresta lukumäärästä tällaista tarjoustapaa koskevat valitukset asiakaspalveluun ovat olleet satunnaisia. Kyse on muutamista yksittäisistä tapauksista vuosien mittaan, mikä on todella vähän käytännön yleisyyteen verrattuna. Muista markkinointitavoista, sekä kirjallisista että puhelimitse tapahtuvista, yhtiö saa huomattavasti enemmän valituksia.

Kuluttajalla on aina syytä ilmoittamatta oikeus peruuttaa tilauksensa, niin varsinainen tilaus kuin jatkotilauskin. Siten mahdollisen virheen oikaiseminen on yksinkertaista ja helppoa. Lehtikohtaisesti vaihdellen tilausten peruutusprosentit ovat keskimäärin 5-27 prosenttia. Nyt käsiteltävänä olevalla tavalla jatkotilauksen tehneiden keskimääräinen peruutusprosentti vuonna 1999 oli 13,5, mikä ei lainkaan poikennut muiden tilaustapojen peruutusfrekvenssistä. Siten kuluttajat eivät ole kokeneet, että he olisivat jatkotilauksen tehdessään toimineet huomaamatta, hetken mielijohteesta tms. Yhtiön tiedossa ei ole ainoatakaan tapausta, jossa asiakas olisi erehdyksessä maksanut molemmat laskut. Jos näin tapahtuisi, asiakkaalle tietenkin palautettaisiin ylimääräinen suoritus.

Asiakkaan jatkotilaus perustuu hänelle tehtyyn tarjoukseen. Tarjous ja siihen liittyvä tilisiirtolomake on erittäin selvästi erotettu asiakkaalle tehdyksi uudeksi jatkotilaustarjoukseksi ja hänen jo tekemänsä tilauksen mukainen tilisiirtolomake on myös selvästi yksilöity. Pelkästään se, että tarjousasiakirja ja tilisiirtolomakkeet on kustannusten säästön vuoksi mahdutettu samaan fyysiseen asiakirjaan, ei tee markkinointia epäselväksi, kun itse tekstit ovat äärimmäisen selviä. Myöskään käytännössä erehtymisiä ei ole tapahtunut. Yhtiön markkinointi on täysin lainmukaista.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimen istunnossa on kuultu vastaajayhtiön nimeäminä todistajina myyntijohtaja Eija Marketta Männistöä ja asiakaspalveluneuvoja Tiina Tuulikki Lankista. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Männistö: Todistaja toimii Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n tilausmyynnissä suoramarkkinoinnista vastaavana myyntijohtajana. Hän on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1982 lähtien. Esillä olevan kaltaista markkinointia on käytetty Yhtyneissä Kuvalehdissä vuodesta 1984 lähtien. Muutkin lehtiyhtiöt käyttävät saman tapaista menettelyä ainakin jossain laajuudessa. Kyseistä markkinointiasiakirjaa on kehitetty vuosien varrella paljon. Vuosina 1997 ja 1998 käytiin KA:n toimiston kanssa neuvotteluja mm. asiakirjan selkeydestä. Nykyisin käytössä oleva asiakirja pohjautuu näihin neuvotteluihin sen selkeyttämisen ja ymmärrettävyyden suhteen. Nykyinen lomake on ollut käytössä vuosien 1998 ja 1999 vaihteesta lähtien. Kun kyseinen markkinointitapa aloitettiin, Yhtyneillä Kuvalehdillä ei ollut kestotilausjärjestelmää lainkaan. Esillä oleva menetelmä oli tavallaan kestotilauksen esiaste, jolla nimellä sitä yhtiössä kutsuttiinkin. Siinä asiakas sitoutuu ainoastaan määräaikaiseen tilaukseen, mutta samassa yhteydessä hän voi helposti päättää jatkotilauksesta, ilman että tarvitaan erillistä markkinointikirjettä. Menetelmä on äärimmäisen vaivaton sekä yhtiölle että asiakkaalle. Se on helppo, kustannustehokas ja yksinkertainen. Se on myös "vihreä" tapa siihen verrattuna, että jos se korvattaisiin esim. erillisillä suoramarkkinointikirjeillä, tarvittaisiin painettuja materiaaleja, paperia, värejä, muovituksia, kelmutuksia, liimauksia, pussituksia ja postituksia edestakaisin. Se tarkoittaisi vuositasolla n. 3 miljoonan markan kasvua markkinointikustannuksissa.

Kyseisenkaltaisia markkinointitarjouksia lähetetään kuluttajille vuosittain n. 1,2 miljoonaa kappaletta. Keskimäärin joka kymmenes asiakas vahvistaa markkinoidun jatkotilauksen. Tämän markkinointitavan mukaisten tilausten peruutusprosentti vuonna 1999 oli 13,5 eli niitä ei peruuteta ainakaan enempää kuin muulla tavalla tehtyjä tilauksia. Keskimäärin lehtien peruutusprosentti on vuonna 1999 ollut 5-27 riippuen lehdestä ja sen tilanteesta markkinoilla, eli onko se jo kauan ollut markkinoilla vai juuri tulossa. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että kuluttajat eivät ainakaan merkittävässä määrin vahingossa tai huomaamattaan tai muuten epähuomiossa tee jatkotilausta, vaan tekevät sen pikemminkin vakaasti harkiten. KA:n hakemukseen liittyvät kuluttajien yhteydenotot on selvitetty, ja kaksi niistä oli sellaisia, joissa asiakkaan otettua yhteyttä yhtiöön jatkotilaus on peruutettu, ja yksi oli sellainen, jossa asiakas ei ollut lainkaan jatkotilausta tehnytkään.

Yhtyneistä Kuvalehdistä lähtee suoramarkkinointikirjeitä yhteensä noin 13 miljoonaa kappaletta vuosittain. Yhtiöllä on myös noin 2000 aktiivisesti toimivaa puhelinmyyjää, jotka joka arkipäivä soittelevat asiakkaille. Yleisin syy, minkä vuoksi ihmiset soittavat ja valittavat, on se, että suoramarkkinointia yleensä, eikä vain Yhtyneistä Kuvalehdistä, tulee kotiin liikaa. Esillä olevasta suoramarkkinointiasiakirjasta tulee noin tuhat valitusta vuodessa, kun niitä lähtee noin 1,2 miljoonaa kappaletta. Suoramarkkinoinnista tulee kaikkiaan valituksia ehkä noin prosentti. Kaikki asiakaspalaute ei kohdistu suoramarkkinointiin, vaan asiakkaat saattavat valittaa laskutuksesta, lehden sisällöstä tms.

Lankinen: Todistaja on ollut Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n palveluksessa vuodesta 1990 lähtien. Yhtiöllä on puhelinjärjestelmä, jossa suoraan asiakaspalvelunumeroon soitettaessa puhelu tulee asiakaspalveluneuvojille eli periaatteessa kaikki asiakasreklamaatiot tulevat heille. Asiakkaat valittavat usein, esim. lehden sisältöön, toimitukselliseen ulkoasuun liittyvistä asioista, ja suoramarkkinoinnista tulee valituksia kirjallisesti ja puhelimitse. Suoramarkkinointiaineiston osalta valitetaan usein sen vuoksi, että siinä on liian paljon materiaalia. Asiakkaat kyselevät, mitä lappuja pitää palauttaa ja miksi niitä on niin paljon. Monien mielestä postia tulee liikaa ja liian usein, ja siinä on tuhlauksen makua.

Esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevasta asiakirjasta tulee hyvin vähän valituksia. Joskus siitä soitetaan ja kysytään, miksi siinä on kaksi laskua. Kun sitten soittajan kanssa keskustellaan ja luetaan tavallaan yhdessä, mitä siinä lukee, soittaja ymmärtää ja käyttää sitten mielensä mukaan näitä laskuja. Aikaisemmin käytössä olleessa versiossa oli kaksi laskua päällekkäin ja teksti sivussa, eikä tekstiä aina huomattu. Siitä tuli sellaisia soittoja, että oli vahingossa käytetty väärää laskunosaa. Uudesta versiosta tulee ehkä pari-kolme soittoa kuukaudessa. Tällainen soitto tulee yleensä, kun asiakas on maksanut laskun ja huomaa laskua mappiin laittaessaan, että käyttikin tarjouksen sisältävää osaa, ja soittaa peruuttaakseen tilauksen. Kun tilaus peruutetaan, asia on sillä kunnossa. Tavallisesti tällaiset soitot tulevat siinä vaiheessa, kun asiakas on juuri maksanut laskun, ja jatkotilaus ei edes vielä näy yhtiön järjestelmässä. Myös jatkotilaukset ovat määräaikaistilauksia. Niistä ei tule kotimyyntiasiakirjaa asiakkaalle.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtyneet Kuvalehdet Oy, joka harjoittaa mm. lehtien kustantamista, on markkinoinut lehtien tilauksia mm. puhelinmyyntinä ja postitse palautettavilla tilauskupongeilla. Kuluttajan tehtyä tilauksen yhtiö on laskuttanut kuluttajaa siten, että hänelle on lähetetty lasku, jossa on kaksi maksulomaketta. Toista maksulomaketta maksamiseen käyttämällä kuluttaja maksaa tekemänsä tilauksen, ja myös toista lomaketta käyttämällä hän maksaa sanotun tilauksen, mutta samalla hän tilaa lehden myös sovitun tilausjakson päättymisen jälkeen alkavaksi tilausjaksoksi.

Yhtiön käyttämä laskulomake on kolmiosainen. Ylhäällä on toinen maksulomake, eli tilisiirtolomake, jossa on tavanomaiset tiedot mm. maksun saajasta ja maksajasta sekä alareunassa viivakoodi. Yläreunassa lukee "Maksu tekemästänne tilauksesta." Lomakkeen alaosassa on samannäköinen viivakoodilla varustettu tilisiirtolomake samoine tietoineen kuin yläreunassa. Viitenumero poikkeaa ylhäällä olevan lomakkeen viitenumerosta. Tämän lomakkeen yläreunassa lukee: "Maksu tekemästänne tilauksesta sekä jatkotilaus, joka laskutetaan myöhemmin." Tilisiirtolomakkeiden välissä on selostettu sanottuja kahta tilisiirtolomaketta mainitsemalla, että toisella tilisiirrolla voi maksaa tehdyn tilauksen ja toisella voi paitsi maksaa tilauksen myös tehdä samalla lehden jatkotilauksen. Selostusta on havainnollistettu isokokoisilla nuolilla, joissa tilisiirtojen erot myös on kuvattu. Alareunassa on vielä toistettu, että alempaa tilisiirtoa käyttäen tekee samalla jatkotilauksen.

Lasku, jonka yhtiö on lähettänyt kuluttajalle, koskee kuluttajan jo tekemää tilausta. Laskulomakkeeseen sisällytetty tarjous jatkotilauksesta on yhtiön kuluttajalle tekemä uusi tarjous, jossa yhtiö pyrkii tekemään kuluttajan kanssa uuden sopimuksen.

Kysymys laskun maksamisesta on osa kuluttajan ja lehtiyhtiön välistä sopimusta. Yleisesti on hyväksytty, että sopimusehtoja koskevat seikat on esitettävä kuluttajille selkeästi ja että sopimusehdot on esiteltävä markkinointiaineistossa siten, että ne selkeästi erottuvat mainonnallisesta aineistosta. Tämä on todettu myös markkinatuomioistuimen aikaisemmissa ratkaisuissa (esim. ratkaisut 1989:10 ja 1992:14). Markkinatuomioistuimen aikaisemmista ratkaisuista käy myös ilmi, että tuotetta koskeva tarjous on tehtävä selkeästi. Sopimattomana on pidetty lehteä koskevan markkinointiaineiston laatimista sellaiseen muotoon, että itse tarjous jää kuluttajalle epäselväksi, ja jonka perusteella kuluttaja saattaa jopa tietämättään tilata lehden (esim. ratkaisut 1983:4, 1985:6 ja 1987:11).

Kuluttajien tehdessä kulutushyödykkeiden hankkimista koskevia sopimuksia edellytetään yleensä, että kuluttaja antaa nimenomaisen tahdonilmaisun halustaan ostaa tietty hyödyke. Jos kuluttaja tulee sidotuksi uuteen sopimukseen pelkästään maksamalla aikaisempaan sitoumukseen liittyvän laskun, itse tahdonilmaisu jää helposti kuluttajan kannalta toisarvoiseen asemaan, koska hän laskua maksaessaan on keskittynyt suorittamaan aikaisempaan sitoumukseensa perustuvaa maksuvelvoitetta.

Yhtiön kuluttajille lähettämä lasku perustuu kuluttajan tekemään määräaikaiseen tilaukseen. Kuluttajan kannalta laskun maksaminen tällaisesta lehtitilauksesta on rutiinitoimenpide, eikä kuluttajalla yleisen elämänkokemuksen mukaan useinkaan ole tarvetta ryhtyä selvittämään esim. laskun oikeellisuutta. Kuluttajille lähetettävissä laskulomakkeissa on yleensä tilisiirtolomake laskun alaosassa. Tilisiirtolomakkeessa on useimmiten viitenumero ja usein myös viivakoodi maksuautomaatilla maksamista varten.

Kuluttajat suorittavat laskujen maksamisen usein käyttämällä esim. pankin maksupalvelua, taikka maksamalla laskun itse esim. tietokoneen päätettä, puhelinta tai pankin maksuautomaattia käyttäen. Esim. tietokoneen päätettä käyttäessään kuluttaja joutuu itse näppäilemään viitenumeron ja pankin maksuautomaattia käyttäessään joko näppäilemään viitenumeron tai laittamaan lomakkeen viivakoodin kohdalta automaattiin. Kun se tilisiirtolomake, jota käyttämällä kuluttaja tulee sidotuksi jatkotilaukseen, on laskun alaosassa, kuluttaja saattaa helposti huomaamattaan ottaa viitenumeron tai viivakoodin tästä tilisiirtolomakkeesta, vaikka hänen tarkoituksensa on ainoastaan maksaa jo tekemänsä tilaus. Koska yhtiön laskussa olleet tilisiirtolomakkeet ovat näyttäneet samanlaisilta siten, että tiedot maksun saajasta, maksajasta, eräpäivästä ja laskun markkamäärästä ovat olleet samat, kuluttaja on saattanut huomaamattaan myös pankin maksupalvelua tai kassaa varten valita sen tilisiirtolomakkeen, jota käyttämällä hän tulee sidotuksi jatkotilaukseen.

Yhtiön laskulomakkeeseen sisällyttämä tarjous lehden jatkotilauksesta on sinänsä esitetty selkeästi. Siihen on merkitty tilauksen kannalta tarpeelliset tiedot, kuten tarjottu tilausjakso ja tilaushinta. Myös molempien tilisiirtolomakkeiden merkitys on laskussa esitetty sinänsä selkeästi. Lomakkeesta käy ilmi, että toisella tilisiirrolla voi maksaa ainoastaan kyseisen laskun, ja että toista käyttämällä tilaa lehden myös laskun tarkoittaman tilausjakson jälkeiseksi ajaksi. Lasku on kuitenkin laadittu siten, että kuluttaja saattaa erehdyksessä käyttää sellaista tilisiirtolomaketta, jota käyttämällä hän tahtomattaan tulee sidotuksi uuteen sopimukseen yhtiön kanssa. Yhtiön käyttämä edellä selostettu markkinointimenettely, jossa kuluttajalle on lähetetty laskun muodossa tarjous uudesta lehden tilauksesta, on ollut kuluttajien kannalta sopimaton. Vaikka kyseisenkaltainen menetelmä on ollut yhtiön ilmoituksen mukaan käytössä jo pitemmän aikaa, asiassa esitetyn selvityksen mukaan se on jatkuvasti aiheuttanut epäselvyyksiä kuluttajien keskuudessa.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että markkinoimalla lehtitilauksia siten, että kuluttajille lähetetään kaksi laskua, joista toiseen sisältyy tarjous uudesta tilauksesta, yhtiö on menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Yhtyneet Kuvalehdet Oy:tä kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan menettelyä, jossa lehden määräaikaistilauksen tehneelle kuluttajalle lähetetään kaksi laskua, joista toinen koskee kuluttajan jo sopimaa tilausta ja toinen sovittua tilausjaksoa ja tämän jälkeen alkavaa jatkotilausta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Lindholm, Häyhä, Kivipato, Kortekangas, Maijala, Paloranta, Sario ja Viljanen

Asiassa äänestys

Jäsen Paloranta, jonka lausuntoon jäsenet Maijala ja Viljanen yhtyivät, lausui:

Yhtiön käyttämä laskulomake on muodoltaan selkeä ja siinä olevat tekstit ovat sisällöltään yksinkertaisia. Mitään vaaraa ei ole siitä, että kuluttaja ymmärtäisi väärin laskun sisällön. Laskussa olevat tilisiirtolomakkeet ovat vaihtoehtoisia. Kuluttajan on tutustuttava suhteellisen tarkasti laskulomakkeeseen, koska hänen on valittava, kumpaa tilisiirtolomaketta hän käyttää laskun maksamiseen. Tieto siitä, että maksamalla tilauksen alemmalla tilisiirtolomakkeella kuluttaja samalla tilaa lehden myös meneillään olevan tilausjakson jälkeen alkavaksi tilausjaksoksi, on esitetty lomakkeessa useassa kohdassa. Kuluttajalta ei voi jäädä huomaamatta, että mikäli hän käyttää alempaa tilisiirtolomaketta laskun maksamiseen, hän samalla sitoutuu lehden jatkotilaukseen. Esitetyn selvityksen mukaan kuluttajat eivät ole tehneet esillä olevasta asiakirjasta enempää valituksia kuin muistakaan yhtiön lähettämistä asiakirjoista.

Mainitsemillani perusteilla katson, että yhtiö ei ole mainitunlaista markkinointimenetelmää käyttämällä menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti. Hylkään näin ollen KA:n hakemuksen.