26.11.1991

KULUTTAJAASIAMIEHEN (KA) VAATIMUS

KA on vaatinut, että Nykykulta Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 2, 3 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kulta ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota yhtiö ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa aikaisemmin perinyt,

2) käyttämästä erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja, kuten "varaston loppuunmyynti" ja "hintahakkuuviikot", pitkänä yhtäjaksoisena ketjuna siten, että tämä ketju tosisiallisesti muodostaa jatkuvan alennusmyynnin ja käyttämästä muutenkaan alennusmyyntiväittämiä myynninedistämiskeinona yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa, ja

3) esittämästä väitteitä yhtiön oman hintatason edullisemmuudesta muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna, ellei vertailu perustu luotettavaan ja hyödykevalikoimaltaan edustavaan hintatutkimukseen, joka selvästi osoittaa väitteen todenperäisyyden.

Yhtiön Seinäjoen toimipiste on ainakin vuoden 1990 alusta lukien markkinoinut erinimisiä kulta- ja kelloalan tuotteiden alennusmyyntejä lähes yhtäjaksoisena ketjuna. Alennusten laskemisen lähtöhintana yhtiö on käyttänyt tuotteiden ohjevähittäishintaa.

Vuoden 1990 tammikuusta elokuuhun yhtiö on markkinoinut EteläPohjanmaa ja Ilkka -lehdissä alennusmyyntitapahtumia, joissa on tarjottu muun muassa kaikkia kultaketjuja jatkuvasti 50 %:n alennuksella.

Syksyllä 1990 yhtiö ilmoitti ensin Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 21.9.1990 julkaistulla ilmoituksella, että "tyhjennämme varastot", jonka jälkeen 5.10.1990 alkoi "koko varaston remonttimyynti, alennukset 30 - 70 %". Kaikkia kultaketjuja koskeva alennus oli edelleen 50 %. Uusitun liikkeen avajaistarjouksena liike markkinoi 24.10.1990 muun muassa "hopeakorviksia" seuraavasti: "ovh. 90 - 380,-, nyt 9,-".

Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 1.11.1990 julkaistun ilmoituksen mukaan "Nyky-Kulta on ostanut Helsingin ... suurimman timanttialan erikoisliikkeen, Timantti-Forumin. Koska Timantti-Forumin varasto on nyt meillä, nyt alkaa valtaisa, koko varaston LOPPUUNMYYNTI, hurjilla alennuksilla -40% - 70%". Esimerkkinä ilmoituksessa mainitaan "kultaiset timanttikorvakorut 89,-, ovh. 369,-". Samanaikaisesti myös Timantti-Forum markkinoi Helsingin Sanomissa omaa loppuunmyyntiään 40 - 70 %:n alennuksilla.

Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 9.11.1990 olleessa ilmoituksessa yhtiö ilmoitti laajentavansa loppuunmyyntiä siten, että Timantti-Forumin varaston lisäksi nyt alkaa "valtaisa koko varaston LOPPUUNMYYNTI, kaikki reilusti alle eurohintojen, hurjilla Ameriikan alennuksilla, -40 % - 70 %".

Ilkka ja Etelä-Pohjanmaa -lehdissä 14.12.1990 julkaistujen ilmoitusten mukaan Nyky-Kulta Oy:ssä on "Jopa 70 % halvemmat hinnat kuin muissa Seinäjoen kultaliikkeissä". Lisäksi ilmoituksissa kerrotaan mm., että "Bismarck -ketjut saapuneet,

Pohjalainen -lehdessä 14.1.1991 julkaistun ilmoituksen mukaan "Nyky-Kullasta Sinä saat nyt aitoa kultaa ja hopeaa edullisemmin kuin mistään muualta" ja väitteen tueksi annetaan kaksi ranne- ja korvarengasta koskevaa hintaesimerkkiä.

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjalainen -lehdissä 1.2., 8.2. ja 10.2.1991 julkaistujen ilmoitusten mukaan "NYKY-KULTAA EDULLISEMPAA EI OLE!" sekä annetaan joitakin hintaesimerkkejä. Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 15.2. ja 19.2.1991 olleissa ilmoituksissa yhtiö kertoi, että "NYKY-KULTA TEKEE NYT KOKO VUODEN RAJUIMMAN TARJOUKSEN, kukaan muu kauppias ei pysty lähellekään näitä hintoja!".

Pohjalainen -lehdessä 24.2.1991 ja Ilkka -lehdessä 4.3.1991 olleissa ilmoituksissa yhtiö ilmoittaa seuraavaa: "OSTIMME MAAHANTUOJAN KOKO CITIZEN JA SEIKO -VARASTON, NYT LOPPUUNMYYNTI, KAIKKI KELLOT, MYÖS UUDET MALLIT -60 - 70 %". Lisäksi Ilkka -lehden ilmoituksessa kerrotaan, että "Nyt vaalien kunniaksi koko varasto peräti 70 % muita ehdokkaita halvemmalla".

Pohjalainen -lehdessä 17.3.1991 ja Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 28.3.1991 yhtiö kertoi, että "NYKY-KULTA ISKEE NYT HINNAT ALAS! Sinäkin saat koko varastosta jopa 70 % alennuksen". Pohjalainen -lehdessä 14.4.1991 ja Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 23.4.1991 julkaistuissa ilmoituksissa yhtiö ilmoitti aloittavansa remonttiloppuunmyynnin ja lisäsi, että "aloitamme hävittämällä kaikki finnfeelings -korut -90 % alennuksella valmistajan ohjehinnasta". Remonttiloppuunmyynti jatkui edelleen toukokuussa.

1) Vaatimus kattaa paitsi prosenttialennukset myös ennen -nythinnat sekä sellaiset ilmaisut, joissa on yliviivattu markkamääräinen hinta ja joissa on sana "nyt" sekä ilmaisu "ovhnyt".

KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Vertailuhintana voidaan käyttää vain saman elinkeinonharjoittajan itse aikaisemmmin samassa toimipaikassa perimää hintaa. Hinnanalennuksen lähtökohdaksi ei voida ottaa esimerkiksi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaa, yleistä hintatasoa tai tuotteen ohjevähittäishintaa.

Se periaate, ettei elinkeinonharjoittaja saa käyttää alennusilmoittelussaan vertailuhintana muuta kuin omaa aikaisempaa myyntihintaansa, on vahvistettu muun muassa markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1982:6. Ratkaisussa kiellettiin käyttämästä hintavertailun perusteena hintaa, jota yhtiö ei ole tosiasiallisesti itse perinyt.

Yhtiö on käyttänyt säännönmukaisesti ohjevähittäishintaa lähtöhintana, josta yhtiön ilmoittamat alennukset lasketaan. Tämä käy ilmi jo yhtiön julkaisemista lehti-ilmoituksista, joissa vertailuhintana usein mainitaan tuotteen "ovh.". Esimerkiksi Pohjalainen -lehdessä 14.4.1991 ja Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 23.4.1991 julkaistuissa ilmoituksissa todetaan myös selvästi, että finnfeelings -koruja koskeva 90 %:n alennus on laskettu "valmistajan ohjehinnasta". On selvää, ettei yhtiö ole välittömästi aikaisemmin perinyt kyseisistä tuotteista vertailuhintana käyttämiään korkeampia hintoja.

Kun yhtiö ilmoitti Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 1.11.1990 ostaneensa Timantti-Forumin koko varaston ja jatkoi, "koska Timantti-Forumin koko varasto on nyt meillä, nyt alkaa valtaisa, koko varaston LOPPUUNMYYNTI, hurjilla alennuksilla -40 % - 70 %", voidaan selvästi havaita liikkeen toimineen vastoin KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöstä. Sama seikka voidaan todeta Ilkka -lehdessä 14.12.1990 julkaistusta mainoksesta, jonka mukaan "Bismarck -ketjut saapuneet, kaikki -50 %". Pohjalainen lehdessä 24.2.1991 ja llkka -lehdessä 4.3.1991 julkaistuissa ilmoituksissa yhtiö puolestaan kertoi ostaneensa maahantuojan Citizen ja Seiko -varaston ja myyvänsä nyt kaikki kellot, myös uudet mallit, 60 - 70 %:n alennuksella.

KSL:n markkinointisäännösten tavoitteena on kuluttajien päätöksentekoon kohdistuvan epäasianmukaisen vaikuttamisen estäminen sekä kuluttajille markkinoinnissa annettavien tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden turvaaminen. Eräs olennainen tekijä kuluttajien päätöksenteossa ja ostokäyttäytymisessä on tuotteen hinta. Kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa käytetään yleisesti tietoja hinnoista ja niiden muutoksista, etenkin tietoja hintojen alentamisesta tai muunlaisesta edullisuudesta.

KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöksellä pyritään kuluttajien päätöksenteko turvaamaan erilaisilta hintoja koskevilta virheellisiltä ja tekaistuilta markkinointiväittämiltä. Tekaistujen alennushintojen, esimerkiksi suurten prosenttialennusten, käyttäminen on tehokas keino kuluttajien houkuttelemiseksi, sillä ostopaikka valitaan usein sen perusteella, mistä kuluttaja olettaa saavansa suurimman alennuksen. Pelkästään luvattujen alennusten suuruutta tarkkaileva kuluttaja saattaa kuitenkin todellisuudessa maksaa samasta tai samanarvoisesta tuotteesta enemmmän kuin hän toisessa myymälässä maksaisi normaalihintaisesta tuotteesta. Ellei kuluttaja vertaile tuotteiden todellisia hintoja ja hintatasoa liikkeiden välillä, häntä on helppo johtaa harhaan suuria alennuksia lupaamalla. Markkinointikeinon tehoa lisää myös se, ettei tavallinen kuluttaja kovin usein tee kulta- ja kelloalan ostoja. Tällöin hänen hintatietoisuutensa on heikko ja suurten alennusten houkutusvoima lisääntyy.

Yhtiön lehti-ilmoituksissaan käyttämät ilmaisut antavat kuluttajille vaikutelman, että yhtiön alennusmyynteinä markkinoimat myyntitapahtumat vastaisivat sisällöltään "tavanomaisia" alennusmyyntejä eli, että yhtiö olisi tilapäisesti alentanut tuotteidensa hintoja. Kuluttajan kannalta yhtiön "alennusmyynneissä" ei kuitenkaan ole kyse siitä, että hän voisi ostaa tuotteita aiempaa edullisemmin yhtiön alennettua hintojaan. Yhtiön alennusilmoittelu, jossa käytetyt vertailuhinnat eivät perustu yhtiön itsensä tuotteista aiemmin perimiin hintoihin, on paitsi harhaanjohtavaa myös KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaista.

2) Erilaisten alennusmyyntiä tarkoittavien ilmaisujen käyttö yhtiön markkinoinnissa on ollut lähes jatkuvaa ja yhtiön järjestämät alennusmyyntitapahtumat muodostavat siten pitkän, lähes yhtäjaksoisen sarjan. Yhtiö markkinoi esimerkiksi kaikkia kultaketjuja vuoden 1990 tammikuusta elokuuhun jatkuvasti 50 %:n alennuksella. Saman vuoden syksyllä yhtiö markkinoi ensin remonttimyyntiä ja sen jälkeen koko varaston loppuunmyyntiä 40 - 70 %:n alennuksella. Kaikkia kelloja yhtiö markkinoi 60 %:n alennuksella marraskuun 1990 alusta lukien yhtäjaksoisesti aina maaliskuuhun 1991 saakka. Maalis- huhtikuussa 1991 yhtiö ilmoitti antavansa järjestämillään "hintahakkuuviikoilla" ja "1-v. synttäreillä" koko varastostaan 70 %:n alennuksen. Huhtikuussa alkanut remonttiloppuunmyynti jatkui edelleen toukokuussa 1991.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1989:7 kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin totesi muun muassa, että "alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan".

KA:n ja Kaupan Keskusvaliokunnan laatimien alennus- ja loppuunmyyntiä koskevien ohjeiden mukaan alennusmyyntiä saa vuoden aikana harjoittaa korkeintaan kolme kuukautta ja yhtäjaksoisesti alennusmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta.

Alennusmyynnin kestoajan määrittelyllä on pyritty selkeään ja yhtenäiseen käytäntöön. Kaupan Keskusvaliokunta on suosittanut jäsenilleen ohjeiden noudattamista ja KA on omalta osaltaan pitänyt ohjeita lähtökohtanaan markkinoinnin valvonnassa. KA:n ratkaisukäytännössä on alennusilmoittelua, joka jatkuu edellä mainittuja aikamääriä selvästi kauemmin, pidetty harhaanjohtavana markkinointina.

KA:n laatimien erikoistarjousmarkkinointia koskevien ohjeiden mukaan "Erikoistarjouksen kestoajan on oltava lyhyt, enintään yksi kuukausi. Sellaisilla aloilla, joilla hintojen vaihtelevuus on vähäistä ja varaston kierto hidasta, erikoistarjouksen kestoaika voi kuitenkin olla pidempi, enintään kaksi kuukautta."

Alennusmyynnin tarkoituksena ei ole olla liikkeen säännönmukainen ja jatkuva myynninedistämistoimenpide, vaan sen tulisi olla kestoltaan rajattu ja käytettävissä silloin, kun osa liikkeen tavaravalikoimasta halutaan muuttaa nopeasti rahaksi. Yhtiön vuoden 1990 alusta lukien markkinoimat erilaiset alennusmyyntitapahtumat ovat olleet kestoltaan selvästi alennusmyynnin kohtuullisia kestoaikoja pidempiä. Yhtiön markkinointi, jossa kuluttajille on toistuvilla hinnanalennusväitteillä annettu vaikutelma, että kyse on alennusmyyntiin verrattavasta, lyhytaikaisesta ja hinnoiltaan aiempaa edullisemmasta myyntitapahtumasta, on ollut harhaanjohtavaa ja siten KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

3) KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 mom:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Yhtenä esimerkkinä hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista on lain esitöissä mainittu väittämät elinkeinonharjoittajan edullisista hinnoista esimerkiksi suhteessa paikkakunnan muiden elinkeinonharjoittajien perimiin hintoihin, jos vertailu ei perustu edustavaan hyödykevalikoimaan eikä tämä käy markkinoinnista ilmi.

Yhtiö on käyttänyt markkinoinnissaan mm. sellaisia omaa hintatasoaan koskevia väitteitä kuin "jopa 70 % halvemmat hinnat kuin muissa Seinäjoen kultaliikkeissä" ja "Nyky-Kullasta Sinä saat nyt aitoa kultaa ja hopeaa edullisemmin kuin mistään muualta". Yhtiö on käyttänyt myös sellaisia väittämiä kuin "Nyky-Kultaa edullisempaa ei ole", "kukaan muu kauppias ei pysty lähellekään näitä hintoja" ja "nyt vaalien kunniaksi koko varasto peräti 70 % muita ehdokkaita halvemmalla!" Yhtiö ei ole perustellut edellä mainittuja väitteitään muuten kuin antamalla lehti-ilmoituksissaan joitakin hintaesimerkkejä tuotteidensa myyntihinnoista.

KA on ratkaisukäytännössään katsonut, että elinkeinonharjoittajan on kyettävä osoittamaan markkinoinnissa esittämiensä tosiasiaväitteiden paikkansapitävyys. Useimmiten näytön on perustuttava tutkimukseen, jonka tulee olla pätevästi laadittu ja puolueeton. Hintojen edullisuutta koskevien väitteiden ja erilaisten markkinoinnissa esitettävien hintavertailujen toteen näyttämiselle tulee käytännössä asettaa suhteellisen ankarat kriteerit, koska asiattomilla hintavertailuilla voidaan kuluttajissa helposti luoda virheellisiä mielikuvia eri elinkeinonharjoittajien soveltamasta hintatasosta. Yhtiö on esittänyt markkinoinnissaan useita yhtiön oman hintatason edullisemmuutta muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna koskevia väittämiä, jotka eivät ole perustuneet luotettavaan selvitykseen, esimerkiksi hyödykevalikoimaltaan edustavaan hintatutkimukseen. Yhtiö on käyttänyt markkinoinnissaan hyvän tavan vastaista ja kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä ja markkinointi on siten ollut KSL 2 luvun 1 §:n 1 mom:n vastaista.

NYKYKULTA OY:N VASTINE

Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA on jostain syystä ottanut yhtiön Seinäjoen liikkeen silmätikuksi. Jo keväällä 1990, kun KA:n paikallinen edustaja antoi peruskoululaisille kuluttajatietoutta, mainitsi hän Nykykulta Oy:n esimerkkinä rikollisesta markkinoinnista. Tämä kuvannee paikallisen KA:n edustajan tasapuolista suhtautumista. Pääkaupunkiseudulla alan yritykset saavat käyttää mainonnassaan menetelmiä, joista Nykykulta Oy:n olisi pitänyt luopua sakon uhalla. Esimerkkejä löytyy Helsingin Sanomista, Iltalehdestä ja muista valtakunnallisista lehdistä. Myös Seinäjoella paikallinen kilpailija voi ilmoitella ja käyttää mainonnassa menetelmiä, jotka KA:n mukaan ovat Nykykulta Oy:lle rangaistavia.

Asiaa ratkaistaessa tulee huomioida alalla vallitseva yleinen markkinointikäytäntö.

1) Yhtiö on käyttänyt joissakin tuotteissa ohjevähittäishintaa ilmoittelunsa lähtöhintana. Jos ohjevähittäishintaa on käytetty, tuotteista on ennen alennusta peritty tällainen hinta. Yhtiön myydessä Finnfeelings-koruja ilmoituksessa mainittiin, että kysymyksessä oli valmistajan ohjehinta, koska yhtiö ei ollut aikaisemmin myynyt kyseisiä tuotteita. Kysymyksessä oli vain yksi tuote-erä.

14.12.1990 julkaistussa ilmoituksessa, jossa todetaan mm. "Bismarck ketjut saapuneet kaikki -50%", tiedotettiin vain tietyn erän saapumisesta. Yhtiön liikkeissä on ollut koko ajan myynnissä Bismarck ketjuja kuten myös Citizen ja Seiko kelloja. 24.2. ja 4.3.1991 julkaistujen ilmoitusten mukaan "ostimme maahantuojan koko Citizen ja Seiko-varaston, nyt loppuunmyynti kaikki kellot, myös uudet mallit -60 -70%". Mainitut ilmoitukset koskivat tietoa siitä, että yhtiö on ostanut maahantuojalta koko loppuvaraston kun ko. maahantuoja lopetti kellojen maahantuonnin.

Yhtiön prosenttialennukset perustuvat todellisuuteen eikä niillä missään vaiheessa ole ollut tarkoitus hämätä kuluttajaa. Yhtiön käyttämä ilmoitustyyli on lisännyt kuluttajien hintavertailua. Ennen ostopäätöstä kultatuotteiden ostaja käy useammassa liikkeessä ja suorittaa hintavertailua. Tämä parantaa kuluttajan oikeusturvaa ja antaa mahdollisuuden edullisempiin hankintoihin.

2) Yhtiö on perustanut Seinäjoelle toimipisteen syyskuussa 1989 ja Nurmoon huhtikuussa 1990. Seinäjoen liikettä on laajennettu eri toimitilaan lokakuussa 1990 ja yhtiö on muuttanut omaan toimitilaan toukokuussa 1991. Vaikka yhtiö on toiminut Etelä-Pohjanmaalla vasta kaksi vuotta, on kaikki ilmoitetut remonttimyynnit ja avajaismyynnit todellisuutta. Yhtiö on muuttanut toimitiloja Seinäjoella avajaisten lisäksi kaksi kertaa ja lisäksi perustanut myymälän Nurmoon. Kaikki remonttimyynnit ovat ollet todellisia ja niiden tarkoituksena on ollut varaston nopea pienentäminen ennen muuttoa. Yhtiö on myös hyödyntänyt liikkeiden vuosipäivät. Se on normaali markkinointikeino. Yhtiö on myös ostanut New-Time Oy -nimisestä osakeyhtiöstä osakekannan, missä yhteydessä yhtiölle on siirtynyt Timantti-Forumin varastot. On täysin luonnollista, että yhtiö pyrkii tällöin markkinoinnissaan nopeaan varaston rahaksimuuttoon, koska varastot kaupan myötä tulivat liiketaloudellisesti katsoen ylisuuriksi. Yhtiön markkinoimat remonttimyynti, avajaismyynti, varastojen loppuunmyynit tms eivät ole tulkittavissa kuluttajan harhaanjohtamiseksi, koska ne kaikki perustuvat todelliseen tapahtumaan.

Mainossanoja ei ole käytetty yhtäjaksoisena ketjuna. Mm. 9.3. - 4.5.1990 välisenä aikana ei ole julkaistu alennusmyynti-ilmoituksia.

3) Yhtiö on käyttänyt markkinoinnissaan "agressiivista" mainontaa, jossa on käytetty erilaisia ilmaisuja yhtiön edullisuudesta. Ilmaisut eivät perustu mihinkään luotettavaan ja laajaan tutkimukseen. Perusteena on käytetty yhtiön asiakaskunnaltaan saamaa palautetta. Asiakkaat ovat suorittaneet hintavertailuja alan muissa liikkeissä. Ainakin kuluttajan mielestä väitteillä on todellisuusperä. Yhtiö ei ole koskaan suorittanut tuotekohtaista yksilöllistä hintavertailua vaan mainonnalla on pyritty kannustamaan kuluttajaa tekemään hintavertailuja ja huomioimaan, että alan liikkeissä on erilaisia hinnoittelumenetelmiä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Nykykulta Oy markkinoi kuluttajille kulta- ja kelloalan tuotteita.

1) Yhtiö on julkaissut eri sanomalehdissä 15.1.1990 14.4.1991 välisenä aikana useita kymmeniä ilmoituksia, joissa ilmoitetaan tuotteiden ja tuoteryhmien hintoja alennetuiksi käyttäen mm. prosenttialennuksia sekä vertailuhintoina yliviivattuja hintoja ja ohjevähittäishintoja. Esim. Ilkka-lehdessä 4.3.1990 julkaistussa ilmoituksessa on teksti "kultaisia litteitä kaulaketjuja alk. yliviivattu hinta 350,- NYT 115,-" ja 14.12.1990 "kantasormus 550,- NYT 165,-, Bismarck ketjut saapuneet kaikki

-50 %". Pohjalainen lehdessä 24.2.1991 on ilmoitettu "OSTIMME MAAHANTUOJAN KOKO CITIZEN JA SEIKO VARASTON, NYT LOPPUUNMYYNTI KAIKKI KELLOT, MYÖS UUDET MALLIT -60 -70 %". Etelä-Pohjanmaalehdessä 14.4.1991 on tarjottu "KAIKKI Finnfeelings -korut -90% ALENNUKSELLA VALMISTAJAN OHJEVÄHITTÄISHINNASTA... KORVAKORUT OVH 190,- NYT 19,-".

Yhtiö on ilmoittanut, että osa ilmoituksissa olevista alennusprosenteista on laskettu maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishinnoista. Yhtiö ei ole näyttänyt, että se olisi perinyt prosenttialennuksen laskemisen perusteena käytettyjä hintoja taikka yliviivattuja tai "ennen" vertailuhintoja.

KSL 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (1977/8) todetaan 2 luvun 3 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Elinkeinonharjoittaja ei saa ilmoittaa tavaran tai palveluksen hintaa alennetuksi, vaikka hyödykkeestä perittävä hinta alittaisi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hinnan, jos hän itse ei aikaisemmin ole tarjonnut samaa tavaraa tai palvelusta alennetuksi ilmoitettua hintaa korkeammalla hinnalla. Kysymykseen ei siten tule hinnan vertaaminen yleiseen hintatasoon tai ohjehintaan. Elinkeinonharjoittaja ei myöskään voi ilmoittaa hintaa alennetuksi sillä perusteella, että saman elinkeinonharjoittajan toisessa liikkeessä on peritty tai peritään korkeampaa hintaa samasta tavarasta tai palveluksesta, vaan alennuksen on muodostuttava samassa toimipaikassa tavarasta tai palveluksesta aikaisemmin peritystä hinnasta. ... Vertailuhintana on pidettävä sitä hintaa, josta hyödykettä on tarjottu kuluttajille välittömästi aikaisemmin."

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1989:7 kieltänyt markkinoinnissa käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä. Ratkaisussa 1989:14 markkinatuomioistuin kielsi alennusmyyntimainoksissa ilmoittamasta tuotteiden hintoja alennetuiksi sellaisista hinnoista, joita ei ole aikaisemmin peritty samoista tuotteista. Ratkaisun perusteluissa todetaan mm. "Alennusmyynti-ilmoittelussa tulee vertailuhintana olla se hinta, jolla tuotetta on liikkeen samassa toimipisteessä myyty välittömästi ennen alennusmyynnin alkamista".

Vastaaja ei ole näyttänyt, että se olisi ennen alennusmyynnin alkamista myynyt mainostamiaan tuotteita vertailuhinnoiksi ilmoittamillaan korkeammilla hinnoilla. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

2) Yhtiö on käyttänyt eri sanomalehdissä 15.1.1990 - 14.4.1991 julkaistuissa ilmoituksissa mm. seuraavia ilmaisuja: "Vuosikymmenen HINTAJUHLAT", "HINTA RYMÄHDYS", "TYHJENNÄMME VARASTOT", "koko varaston LOPPUUNMYYNTI", "Menossa aito Amerikanmallinen LOPPUUNMYYNTI", "LOPPUUNMYYNNIN LOPPURYSÄYS", "VALTAVAN SUURI LOPPUUNMYYNTI KOKO VARASTO ALLE EUROHINTOJEN" ja "Hintahakkuuviikoilla....".

Erilaisia alennusmyyntiin viittaavia ilmoituksia on julkaistu säännöllisin väliajoin useita kymmeniä. Esim. aikana 24.10. 14.12.1990 niitä on ollut viikottain ja 14.1. - 14.4.1991 lähes viikottain.

Ratkaisussa 1989:7 markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa lausutaan mm.: "Ilmoitukset antavat kuvan, että kysymys on alennusmyynnistä, jossa tuotteet myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan."

Laissa aikaisemmin olleet kausi- ja inventoimisloppuunmyyntien lukumäärää ja kestoaikaa koskevat säännökset on kumottu vuonna 1978. Alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti. Hyväksyttävään kestoaikaan voivat vaikuttaa myös olosuhteet kuten esim. kausivaihtelut. Alennusmyyntien kestoa koskevien kaavamaisten määräaikojen noudattamisen valvonta on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista. Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtäjaksoisen tai kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävää kestoaikaa ei ole perusteltua sitoa kaavamaisesti määräkuukausiin.

Vastaajan alennusmyynnin kestoajat ovat selvästi ylittäneet sekä yhtäjaksoisen että kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävän kestoajan. Vastaajan markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

3) Yhtiön eri sanomalehdissä julkaistuissa ilmoituksissa ovat olleet mm. seuraavat tekstit: (Etelä-Pohjanmaa 24.10.1990) "Nykykullassa on kaupungin halvimmat hinnat....iskemme pöytään läänin parhaat avajaistarjoukset", (Etelä-Pohjanmaa 9.11.1990) "Ja taas lisää esimerkkihintoja, jotka alittavat komeasti muiden Seinäjoen kultakauppiaiden sisäänostohinnat", (Ilkka 14.12.1990) " Jopa 70% halvemmat hinnat kuin muissa Seinäjoen kultaliikkeissä. ...Tässä esimerkkejä rehellisesti Seinäjoen halvimmista kulta-alan hinnoista", (Etelä-Pohjanmaa 14.12.1990) "Joululahjat saat Nyky-Kullasta jopa 70 % halvemmalla kuin muista Seinäjoen kultaliikkeistä. ...Nyky-Kulta on rehellisesti halvin.... Tässä esimerkkejä rehellisesti Seinäjoen halvimmista kulta-alan hinnoista", (Pohjalainen 14.1.1991) "Nyky-Kullasta sinä saat nyt aitoa kultaa ja hopeaa edullisemmin kun mistään muualta", (Pohjalainen 10.2.1991) "NYKY-KULTAA EDULLISEMPAA EI OLE!" (Etelä-Pohjanmaa 15.2. ja 19.2.1991) "KUKAAN MUU KAUPPIAS EI PYSTY LÄHELLEKÄÄN NÄITÄ HINTOJA!" ja (Etelä-Pohjanmaa 12.3.1991) "Nyt vaalien kunniaksi koko varasto peräti 70 % muita ehdokkaita halvemmalla!"

Yhtiö on ilmoittanut sen hintojen edullisuutta koskevien em. ilmaisujen perustuvan asiakaskunnalta saatuun palautteeseen. Edullisuusväittämät eivät siten perustu mihinkään tutkittuihin tosiasiatietoihin.

Yhtiön ilmoituksissa on vertailtu sen markkinoimien tuotteiden yleistä hintatasoa muiden saman alan elinkeinonharjoittajien hintatasoon. Ilmoituksissa on annettu kuva, että yhtiön markkinoimien tuotteiden hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin muiden saman alan elinkeinonharjoittajien hinnat.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan 2 luvun 1 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Säännöksen nojalla voitaisiin myös kieltää väittämät elinkeinonharjoittajan edullisista hinnoista esimerkiksi suhteessa paikkakunnan muiden elinkeinonharjoittajien perimiin hintoihin, jos vertailu ei perustu edustavaan hyödykevalikoimaan eikä tämä käy ilmi..."

Markkinatuomioistuin on ratkaisujen 1988:8 ja 1988:9 perusteluissa lausunut mm.: "Vertailevassa mainonnassa korostuu vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta; kerrotut tiedot tulee kyetä osoittaa riidattomiksi tosiasioiksi. Markkinoinnissa esitettävän vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista."

Markkinoinnissa esitetty yleinen edullisemmuusväite saattaa vaikuttaa voimakkaasti tuotteiden kysyntään. Vastaaja ei ole esittänyt mitään tosiasiaselvitystä sen markkinoimien tuotteiden hinnan edullisemmuudesta verrattuna muiden kulta- ja kelloalan elinkeinonharjoittajien markkinoimiin tuotteisiin.

Käyttämällä edullisemmuuttaan kuvaavia toteennäyttämättömiä ilmaisuja vastaaja on menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n 1 momentin, 2, 3 ja 7 §:n nojalla kieltää Nykykulta Oy:tä sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kulta- ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa aikaisemmin peritty,

2) käyttämästä varaston loppuunmyynti, hintahakkuuviikot tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna, tai toistuvasti siten, että kalenterivuoden alennusmyyntiaika muodostuu pitkäaikaiseksi ja

3) esittämästä toteennäyttämättömiä väitteitä yhtiön oman hintatason edullisemmuudesta muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, Pöyhönen, Aaltonen, Antila-Rantanen, Henriksson, Luukko, Maijala ja Ollikainen