7.8.1990

A. AHLSTRÖM OSAKEYHTIÖN VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että Ekovilla Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta selluvillaeristettä

1. viittaamalla höyrynsuluttomuuteen, hengittävään rakenteeseen ja näiden terveellisyyteen tai käyttämästä muuta niihin rinnastettavaa ilmaisua;

2. tasaisena ja tiiviinä eristeenä tai käyttämästä muuta vastaavaa ilmaisua;

3. mainitsematta selluvillaan sisältyvien kemikaalien mahdollisista haittavaikutuksista ja antamatta sellaisia varoitusmerkintöjä, joita käyttäjät voisivat kohtuudella edellyttää;

4. "luonnollisena lämmöneristeenä" tai käyttämästä muuta luonnollisuuteen tai luonnontuotteeseeen viittaavaa ilmaisua;

5. itsepuhallettavana eristeenä;

6. parhaimpana puhallusvillana tai käyttämästä vastaavaa ilmaisua;

7. väittämästä, että n. 11 % vähemmällä selluvillamäärällä saavutetaan sama eristyskyky kuin muilla puhalluseristeillä tai käyttämästä muuta vastaavaa ilmaisua sekä siinä yhteydessä viittaamasta rahojen säästämiseen ilman asianmukaista hintavertailua;

8. väittämästä, että selluvilla on ainoa eriste, jolla saavutetaan B 30:n osastoiva rakenne yläpohjassa, tai käyttämästä muuta vastaavaa ilmaisua;

9. asiattomasti ilmoittamasta lämmöneristeiden ilmanläpäisevyysarvoja sellaisten muiden eristearvojen yhteydessä, joita laskettaessa on jo huomioitu eristeen ilmanläpäisevyysarvo taikka muutoin asiattomalla tavalla esittämästä eristeiden eri ilmanläpäisyominaisuuksia.

Hakija on myös vaatinut, että Ekovilla Oy velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 120 000 markalla 16 %:n vuotuisine korkoineen päätöspäivästä lukien.

Ekovilla Oy on markkinointiyhtiö, jonka tehtävänä on hoitaa selluvillan valtakunnallinen markkinointi, kuten esim. suoramarkkinointi. Ekovilla Oy on siten vastuussa kaikesta selluvillan valtakunnallisesta ja paikallisesta markkinoinnista.

1. Selluvillaa, joka on valmistettu rouhitusta jätepaperista lähinnä sanomalehdistä - markkinoidaan mm. väittämällä, että se mahdollistaa höyrynsuluttomat rakenteet. Selluvillaa koskevassa tyyppihyväksyntäpäätöksessä edellytetään kuitenkin, että eristyksen alapuoli on kiinni tiiviissä pinnassa. Tiiviillä pinnalla tarkoitetaan juuri höyrynsulkua. Viittaamalla höyrynsuluttomaan rakenteeseen ja vastaaviin ilmaisuihin esim. hengittävään rakenteeseen, Ekovilla Oy johtaa markkinoinnissaan kuluttajia ja muuta ostajakuntaa harhaan tyyppihyväksynnän osalta.

Höyrynsuluton rakenne sallii sekä sisäilmassa olevan kosteuden että ilmassa olevien epäpuhtauksien imeytymisen eristeeseen. Epäpuhtaudet ja kosteus voivat aiheuttaa esimerkiksi sienikasvustoa, joka saattaa lahottaa rakenteita. Vaikka selluvillassa onkin erilaisia kemikaaleja tarkoituksena estää sienikasvustoa, niin kemikaalit ajan mittaan "huuhtoutuvat" pinta-alueilta eristeeseen, minkä vuoksi kemikaalien teho heikkenee, josta on seurauksena sienikasvuston lisääntyminen pitkällä tähtäimellä. Ilman epäpuhtaudet, jotka ilman höyrynsulkua imeytyvät eristeeseen, saattavat myös olla osatekijänä metallien ym. korroosioilmiössä. Höyrynsulutonta rakennetta väitetään harhaanjohtavasti myös muita terveellisemmäksi.

2. Ekovilla Oy väittää markkinoinnissaan, että "selluvilla tunkeutuu puhallettaessa pienimpiinkin koloihin ja rakoihin muodostaen tasaisen, tiiviin eristeen". Väite ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin selluvillaa joudutaan puhaltamaan useamman kerran, koska se painuu kasaan suhteellisen nopeasti. Toiseksi selluvilla ei ole kimmoisaa, mikä painuman yhteydessä aiheuttaa rakoilua etenkin palkkien, putkien ja johtojen läheisyydessä. Normaalissa rakennuksessa on aina jotakin liikettä, tärinää ym., joka aiheuttaa painumaa, mikä puolestaan johtaa rakoiluun. Sekä painuman että rakoilun seurauksena on huonompi lämmöneristyskyky.

Tietyissä tapauksissa painumisen johdosta syntyneellä suuremmalla tiheydellä saattaa olla parempi lämmöneristyskyky, mutta tämä pätee, jos ollenkaan, vain tiettyyn pisteeseen asti. Myös tyyppihyväksyntäpäätöksissä edellytetään tiettyä tiheyttä.

Näitä lämmöneristyskykyyn vaikuttavia seikkoja ei tuoda Ekovilla Oy:n markkinoinnissa esiin, vaan väitetään että selluvilla muodostaa tasaisen tiiviin eristeen.

3. Selluvillaa väitetään turvalliseksi eristeeksi. Esitteessä "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste" todetaan että selluvillassa on kemikaaleja, joiden tarkoituksena on estää lahottajasienten kasvua. Esitteessä todetaan myös, että "linnut ja oravat eivät käytä selluvillaa pesänrakennukseensa eivätkä rotat tai muut pieneläimet kaivaudu siihen".

Itse asiassa selluvilla sisältää kemikaaleja, jotka luokitellaan myrkyiksi. Sen, että ne ovat vaarallisia, osoittaa jo edellä oleva väite, että linnut ja muut eläimet karttavat selluvillaa. On myös tapahtunut, että omenapuut, jotka ovat joutuneet kosketuksiin selluvillan kanssa, ovat kuolleet.

Vaikka selluvilla sisältää myrkyllisiä kemikaaleja, niin pakkauksissa sen paremmin kuin muuallakaan ei esiinny mitään varoitusmerkkejä. Selluvillan käyttäjälle tulisi antaa riittävää tietoa myös mahdollisista terveysvaaroista ja -haitoista, etenkin kun selluvillaa markkinoidaan myös itsepuhallettavana.

4. Ekovilla Oy markkinoi selluvillaa luonnollisena lämmöneristeenä. Otsikon "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste" alla sanotaan mm. että: "selluvilla vastaa perimmäisiltä ominaisuuksiltaan perinteistä sahanpurua ... Mutta luonnollisuus on sama ja hyväksi koettu".

Samassa kappaleessa todetaan myös, että "selluvillasta n. 80 % on keräyspaperia ja loput 20 % haihtumattomia palonestokemikaaleja". Jos vielä otetaan huomioon, että keräyspaperista (sanomelehtipaperista) hämmästyttävän suuri osa muodostuu painoväristä ja muista kemikaaleista, on varsin kyseenalaista väittää selluvillaa luonnolliseksi lämmöneristeeksi.

"Luonnollisella" ymmärretään yleensä tuotetta, jota ei ole jalostettu lainkaan tai sitä on jalostettu vain vähäisessä määrin. Selluvillaan lisätyt kemikaalit ja niiden myrkyllisyys huomioonottaen on selvästi harhaanjohtavaa väittää täten "jalostettua" selluvillaa luonnolliseksi lämmöneristeeksi.

5. Esitteessä "Selluvilla paras puhalluseriste" väitetään, että "nyt voit tehdä itsekin koneella pienetkin määrät edullisesti". Tyyppihyväksynnässä edellytetään, että selluvillan asentaa ammattimies.

Selluvillaa myydään itsepuhaltajille samassa pakkauksessa kuin ammattipuhaltajille. Pakkauksissa ei ole mitään varoitusmerkkejä eikä käyttöturvallisuuslausekkeita.

Kuluttajille ei anneta vastaajan markkinoinnissa myöskään tietoa siitä, että itse puhallettaessa tyyppihyväksytty lambda n -arvo ei ole voimassa.

6. Eräässä esitteessä väitetään "Selluvilla paras puhalluseriste" ilmoittamatta, millä tavalla selluvilla olisi muita puhallusvilloja parempi. Hakijan mielestä selluvilla ei ole "paras" puhallusvilla.

Vastaajan esitteessä "Selluvilla luonnollinen lämmöneriste" on otsikko "Puhallettavista lämmöneristeistä paras". Sen alla kerrotaan selluvillan ominaisuuksista. Siinä ei kerrota, missä suhteessa selluvilla olisi parempi kuin muut puhallettavat eristeet.

7. Jyväskylän maankattavilla LVI-messuilla helmikuussa 1988 jaetussa "Selluvillan edut" esitteessä väitetään selluvillan eristyskyvyn olevan n. 11 % muita puhallettavia eristeitä parempi. Siinä sanotaan mm.: "Saman eristyskyvyn saavuttamiseksi, kuin muilla puhalluseristeillä, tarvitsee sinun ostaa SELLUVILLAA AINA N. 11 % VÄHEMMÄN!", "AJATTELE MITÄ SÄÄSTÄT!". Väitettä havainnollistetaan kuvalla, jonka mukaan selluloosaeristettä tarvitaan vain 6 tuumaa, kun taas lasivillaa tarvitaan 10 tuumaa saman eristystuloksen aikaansaamiseksi.

Ensinnäkin väite on matemaattisesti väärin. Lukujen 6 ja 10 tuumaa mukaan selluloosaeristettä tarvittaisiin n. 40 % vähemmän, eikä vain 11 % vähemmän.

Toiseksi koko väite säästämisestä on harhaanjohtava ilman hintavertailua. Hintavertailu lienee käytännössä miltei mahdotonta, koska ainakin selluvillan hinnat eroavat huomattavasti paikkakunnasta riippuen.

Esitteessä esitetty "aina n. 11 % vähemmän" on harhaanjohtava, koska laskuoperaatiossa ei ole otettu huomioon sitä n. 20 %:n lisäkerrosta, jonka verran selluvillaa joudutaan lisäämään painuman vuoksi. Esimerkiksi tyyppihyväksyntäpäätöksissä No. 3039/533/86 ja 2066/533/87, jotka koskevat Lämpövillaa ja Selluvilla SV:tä todetaan: "Tuotteelle ominainen käyttökohteessa vähitellen tapahtuva painuminen tulee ottaa huomioon puhallettavan (painumattoman) eristyspaksuuden määräämisessä. Lämmöneristys mitoitetaan ja sen lämmönvastus lasketaan suunnitellun (painuneen) eristyspaksuuden mukaan, johon verrattuna puhallettavan eristyspaksuuden tulee olla 20 prosenttia suurempi."

Laskutoimitus, joka perustuu tyyppihyväksyntäpäätösten edellyttämien painumavaikutusten huomioonottamiseen ja esitteessä annettuihin lämmönjohtavuusarvoihin osoittaa, että itse asiassa joudutaan käyttämään selluvillaa n. 3 % enemmän kuin puhallettavaa lasivillaa. Esitteessä on mitä ilmeisemmin pyritty vaikuttamaan ostopäätöksiin johtamalla ostajia harhaan. Väite säästämisestä on selvästi harhaanjohtava.

8. Esitteessä väitetään kohdassa 2 seuraavaa: "Selluvilla on ainoa eriste, jolla saavutetaan B 30:n osastoiva rakenne yläpohjassa." Tämä väite ei pidä paikkaansa. Myös muilla eristeillä saavutetaan B 30 rakenteita. Kun puhutaan B 30 rakenteesta, tarkoitetaan rakennetta kokonaisuutena, josta eriste on vain osa.

9. Esitteessä olevalla taulukolla, josta ilmenevät eristeiden lämmönjohtavuusarvot ja ilmanläpäisevyysarvot, on pyritty luomaan ostajassa sellaista harhakuvaa, että selluvilla ja lämpövilla olisivat muita puhallusvilloja parempia, koska niiden ilmanläpäisevyysarvot ovat huomattavasti pienemmät.

Ilmanläpäisevyys vaikuttaa luonnollisesti lämmönjohtavuuteen ja sen vaikutus on jo huomioitu lämmönjohtavuusarvoa laskettaessa. Täten on harhaanjohtavaa luetella virheellisiä ilmanläpäisevyysarvoja, joilla ei ole mitään asiaan vaikuttavaa merkitystä, kun myös luetellaan lämmönjohtavuusarvoja. Eristeen tarkoituksena on estää lämmönhäviötä eikä toimia ilmanesteenä; siihen käytetään höyrynsulkua. Markkinoinnissa on pyritty antamaan ala-arvoinen kuva muista eristeistä.

Vastaavasti on taulukon alla teksti "HUOMAA! Puhallettavilla mineraalivilloilla ei ole tyyppihyväksyttyä eristävyyden arvoa alle 15 cm:n kerrosvahvuuksilla, koska ne ovat niin harvoja rakenteeltaan, eli niiden ILMANLÄPÄISY ON HUOMIOTAHERÄTTÄVÄN SUURI". Tämä teksti on omiaan antamaan ala-arvoisen kuvan mineraalivillaeristeistä.

Ilmanläpäisyarvoja ei esiinny missään ohjeessa eikä vaatimuksessa. Normaalisti niitä ei siis ilmoiteta.

EKOVILLA OY:n VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olevan harhaanjohtavaa tai sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 100 000 markalla 16 prosentin vuotuisine korkoineen.

1. Selluvilla mahdollistaa höyrynsuluttomat rakenteet. Selluvilla ei edellytä diffuusiotiiviin rakennekerroksen käyttöä. Tyyppihyväksynnässä mainitulla tiiviillä pinnalla tarkoitetaan ilmatiiveyttä eikä suinkaan diffuusiotiiveyttä, kuten hakija väittää.

VTT:n lausunnon liitteissä asiaa on selvennetty esimerkein: "Eristeen molemmin puolin jokseenkin tiivis verhous (esim. betoni, tiiliverhous, tiivis levy, muovikalvo, eristyspaperi tms. pitävästi saumattuna)" sekä "C 4 lämmöneristysohjeet: Eriste on molemmilta puolin kiinni tiiviissä pinnassa (esim. betoni, tiiliverhous, tiivis levy, muovikalvo, eristyspaperi tms. pitävästi saumattuna)."

Höyrynsulkuna käytettävä muovikalvo on vain eräs vaihtoehtoinen "tiivis rakennekerros". Edes muovihöyrynsulun avulla ei saavuteta täydellistä ilmatiiveyttä. Toisaalta tutkittujen höyrynsuluttomien pientalojen ilmatiiveys on ollut selvästi keskimääräistä höyrynsulullista taloa tiiviimpi.

Selluvilla on hygroskooppinen materiaali kuten esim. puu. Se pystyy ottamaan vastaan kosteutta ja luovuttamaan sen pois aiheuttamatta vahinkoa eristeille ja puurakenteille. Esimerkiksi kaikki ennen 1950-luvun alkua rakennetut purueristeiset omakotitalot olivat höyrynsuluttomia. Muovia ei edes tunnettu.

Selluvillan booriyhdisteet ovat tehokkaita lahonestoaineita. Selluvilla-talo "hengittää" koko vaipallaan. Ulkoa tulevat epäpuhtaudet eivät aiheuta eristeelle ongelmia. On tutkittu erittäin vanhojen talojen purueristeitä ja ne on todettu täysin puhtaiksi ja kirkkaiksi. Selluvillan lämmönjohtavuuden tyyppihyväksyntäpäätöksessä ei edellytetä höyrynsulkua (muovia).

Korroosion osalta voidaan todeta, että mineraalivillan sisällä metallissa esiintyvä pistekorroosio on selvästi lujuusmielessä vaarallisempaa kuin selluvillan sisällä esiintyvä pintakorroosio.

2. Selluvilla on erittäin hienojakoinen, joka todella puhallettaessa tunkeutuu pienimpiinkin koloihin ja muodostaa tasaisen tiiviin eristeen. Verrattaessa selluvillaa ja lasipuhallusvillaa erot näkyvät selvästi. Tiiveyttä kuvaa myös selluvillan erittäin pieni ilmanläpäisyluku, joka on huomattavasti pienempi kuin lasipuhallusvillalla. Mainituista syistä johtuen selluvillan lämmöneristyskyky on puhallettavista eristeistä paras. Lambda n = 0,041 W/mK.

Selluvillasta n. 95 % käytetään yläpohjiin. Loput menevät alapohjiin ja seiniin. Selluvillan tyyppihyväksyntäpäätös koskee vain yläpohjia.

3. Selluvilla on turvallinen eriste käytössä. Hengittävien seinärakenteiden on todettu tutkimuksissa parantavan ilman laatua ihmisille terveellisemmäksi. Selluvillasta noin 80 % on sanomalehtikeräyspaperia ja 20 % haihtumattomia palon- ja lahonestoaineita (n. 10 % boorihappoa ja n. 10 % booraksia).

A. Ahlström Oy:n taholta on mainittu, että selluvillassa käytetään myrkyksi luokiteltavia kemikaaleja ja on viitattu SaiLab ry:n jäsenliikkeiden julkaisemaan terveydelle vaarallisten aineiden käyttöturvallisuustiedotteeseen, jonka mukaan boorihappo on II-luokan myrkky. Huomautettakoon, että mineraalivillassa (lasi- ja vuorivillat) käytetään sidonta-aineena fenolia ja formaldehydiä, jotka luokitellaan molemmat I-luokan myrkyiksi Sai-Lab ry:n käyttöturvallisuustiedotteiden mukaan.

Työsuojeluhallituksen julkaisema (työturvallisuusmääräykset 3) "Terveydelle vaarallisten aineiden tunnistus- ja merkintäjärjestelmiä" -kirjan myrkkyluettelossa ei ole mitään mainintaa boorihaposta eikä booraksista. Sitä vastoin lasivillan valmistuksessa käytettävät fenoli ja formaldehydi luokitellaan myrkyllisiksi aineiksi.

VTT:n tutkimusselostuksen mukaan boorihapon suolat eivät ole missään olosuhteissa haihtuvia. Boorihappoa käytetään säilöntäaineena selluvillan ohella esim. elintarvikkeissa. Samoin boorihappoa käytetään mm. lasten "peppuvoiteissa", lannoitteissa ja luonnossa boorihappoa esiintyy mm. viljakasvien siemenissä. Booraksia ja booriyhdisteitä selluvillaeristeessä käytettynä ei voida pitää ihmiselle vaarallisena.

Selluvilla on vanhin teollisesti valmistettu eristysaine maailmassa. Selluvillan valmistus alkoi vuonna 1926 Kanadassa ja se sai patentin vuonna 1936. Kanadassa ja Yhdysvalloissa sitä on käytetty jo yli 60 vuotta talojen ylä- ja alapohjien sekä seinien eristeenä. Sen markkinaosuus Pohjois-Amerikassa on edelleen merkittävä. Yhdysvalloissa toimii tänäkin päivänä noin 350 selluvillatehdasta ja Kanadassa noin 60 selluvillatehdasta. Siellä selluvillan käytölle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoituksia tai lausuttu epäilyksiä sen vaarallisuudesta ihmisten terveydelle.

Sitä vastoin mineraalivillojen (lasi- ja vuorivillat) on epäilty jo pitkään aiheuttavan syöpää. Vanhenevat rakennusmateriaalit ja rakenteet luovuttavat epäpuhtauksia. Herkimmin epäpuhtauksia emissoivat vanhat lämpöeristeet. Eristeiden sideaineista irtoaa mm. formaldehydiä. Lasivillan sideaineet valmistetaan juuri formaldehydistä ja fenolista, molemmat ensimmäisen luokan myrkkyjä. Näistä terveysvaaroista pitäisi lasivillan käyttäjille antaa riittävästi tietoa. Lasivillapakkauksissa pitäisi olla varoitusmerkinnät.

4. A. Ahlström Oy väittää hakemuksessaan, että sanomalehtipaperissa olisi 40 % painovärejä ja muita kemikaaleja. Totuus on, että sanomalehdissä painovärien osuus on alle 1 %. Näin ollen sanomalehtipaperissa on luonnonmateriaaleja yli 99 %. Selluvilla on hygroskooppinen orgaaninen lämmöneriste toisin kuin mineraalivillat, jotka ovat epäorgaanisia.

Vastaaja ei malta olla korostamatta vielä sitä, että koska puhallusselluvillan valmistusmateriaalina käytetään puhdasta sanomalehtipaperia, se osaltaan vähentää yhteiskunnan jätekuormaa ja jo kerran käytetyn materiaalin uusiokäyttönä on kansantalouden kannalta taloudellista. Vielä on todettava, että puhallusselluvillan valmistukseen käytetty energiamäärä on suuruusluokaltaan vain 10 % siitä energiamäärästä, mikä kuluu puhallusvuori- ja lasivilloja valmistettaessa.

5. "Selluvilla paras puhalluseriste" -niminen esite on vaajakoskelaisen Lämpövilla Oy:n laatima esite. Ekovilla Oy ei ole suunnitellut, painanut eikä levittänyt ko. esitettä. Näin ollen Ekovilla Oy ei myöskään voi olla vastuussa ko. esitteen sisällöstä.

Ekovilla Oy:n omistavat 6 selluvillatehdasta ja 13 itsenäistä selluvillaurakoitsijaa. Lämpövilla Oy on tullut Ekovilla Oy:n osakkaaksi vasta 21.3.1988. Ekovilla Oy:n tehtävänä on hoitaa valtakunnallista markkinointia. Toisin sanoen Ekovilla Oy hoitaa valtakunnallista mainontaa, menekinedistämis- ja tiedotustoimintaa, suoramarkkinointia ja yhteyksiä valtakunnallisiin viranomaisiin. Ekovilla Oy:llä ei ole myyntivastuuta eikä se osallistu alueelliseen markkinointiin.

Maa on jaettu 13:een myynti- ja urakoitsija-alueeseen. Täysin itsenäiset urakoitsijat vastaavat oman alueensa myynnistä ja markkinoinnista. Oman myyntiverkostonsa lisäksi heillä on paikallista mainontaa, myynninedistämismateriaalia, esim. esitteitä, kuten tässä tapauksessa Lämpövilla Oy:llä.

Mitään virallista estettä ei ole sille, että omakotirakentaja asentaa itse selluvillan omatoimisena puhalluksena. Selluvillan käyttäminen tai itse puhaltaminen esim. pientaloissa ei edellytä tyyppyhyväksyttyä tuotetta. Luonnollisesti selluvillan "tee-se-itse" -asennuksen yhteydessä ei saa vedota selluvillan tyyppihyväksyntäpäätökseen. Näin ei ole myöskään tapahtunut Lämpövilla Oy:n esitteessä.

Vastaajan omassa markkinointiaineistossa on mainittu, että selluvillan omatoimisessa asentamisessa ei selluvillan tyyppihyväksytty lämmönjohtavuusarvo ole voimassa.

6. Kohdassa 5 mainittu mainoslehtinen "Selluvilla paras puhalluseriste" on Lämpövilla Oy:n esite. Viitaten edellä esitettyyn vastaaja katsoo, että sillä ei ole mitään tekemistä ko. esitteen kanssa.

Vastaajan esitteen otsikko "puhallettavista lämmöneristeistä paras" liittyy yksinomaan selluvillan eristyskykyyn. Selluvillan lambda n -arvo on parempi kuin muiden puhallusvillojen.

7. Otsikossa mainittu "Selluvillan edut" -lehtinen on Lämpövilla Oy:n aikanaan tekemä. Ekovilla Oy sanoutuu täysin irti ko. esitteestä. Ekovilla Oy:n suunnittelemissa ja painamissa esitteissä on jokaisessa Ekovilla-logo ja yhteystiedot.

Lämpövilla Oy:n ilmoituksen mukaan ko. mainoslehtinen on poistettu käytöstä jo vuoden 1986 lopussa. Mainoslehtinen on myös vanhentunut ainakin lambda n:n osalta 7.5.1987 lähtien, jolloin selluvillan lämmöneristyskyky parantui. Tällöin ympäristöministeriön virallisten tyyppihyväksyntäpäätösten mukaan selluvillan lambda n oli 0,041 W/mK ja A. Ahlström Oy:n ja Oy Partek Ab:n puhallusvillojen vastaavat lambda n arvot olivat 0,050 W/mK. Siis silloin tarvittiin kilpailijoiden puhallusvilloja (A. Ahlström Oy) 22 % enemmän saman lämmöneristyskyvyn saavuttamiseksi, mikä selluvillalla on.

8 ja 9. Hakijan vaatimukset perustuvat näiltä osin Lämpövilla Oy:n omaan esitteeseen, joka on jo 1986 poistettu käytöstä. Vastaajalla ei ole sen esitteen kanssa mitään tekemistä. Vastaaja ei ole vastuussa siinä olevista ilmaisuista.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on pyytänyt vastaajalta selvityksen hakemuksen eräiden kohtien osalta. Vastaajan antaman selvityksen johdosta KA on ilmoittanut vastaajalle seuraavaa:

"Selvityksenne mukaan olette tutkituttaneet höyrynsuluttomien pientalojen ilmatiiveyttä. Siinä yhteydessä on todettu, että sellaisten talojen ilmatiiveys on ollut selvästi keskimääräistä höyrynsulullista taloa tiiviimpi. Toisaalta olette ilmoittaneet, että höyrynsulkuna käytettävä muovikalvo on vain eräs vaihtoehtoinen tiivis rakennekerros eli selvityksenne mukaan ette olisikaan valmiit suosittelemaan "tiiviin" rakennekerroksen poisjättämistä kokonaan. Markkinoinnissanne ei kuitenkaan ole täsmennetty sitä, että höyrynsulun poisjättämisellä tarkoitatte muovin korvaamista jollakin muulla tiiviillä rakennekerroksella. Markkinointiaineistonne ja selvityksenne nojalla jää epäselväksi, suositteletteko höyrynsulusta luopumista kokonaan vai muovin korvaamista jollakin muulla aineella. Käsittelen seuraavassa asiaa molemmat vaihtoehdot huomioon ottaen.

Kuten markkinointiaineistossannekin on todettu, höyrynsulun poisjättäminen aiheuttaa sen, että ilma periaatteessa pääsee virtaamaan myös sisältä ulos vapaasti. Jos ilmastointiratkaisu ei estä tätä, saattaa syntyä kosteusvaurioita. On tärkeätä, että ilmastointijärjestelyt ovat sellaiset, että ilma kulkee hallitusti sieltä mistä halutaan. Toimittamanne aineisto ei vakuuttavasti selvitä, etteivät hallitsemattomat ilmavirtaukset aiheuttaisi kosteusvaurioita rakenteissa höyrynsulun puuttuessa. Vain jos markkinoinnissa annetaan selkeät ohjeet ilmastoinnin järjestämisestä, voidaan kertoa höyrynsulun pois jättämisestä. Muussa tapauksessa markkinointia on pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin vastaisena, koska siitä puuttuvat kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeät tiedot. Vastaista markkinointianne suunnitellessanne edellytän, että suositellessanne höyrynsulun poisjättämistä kerrotte oikeiden ilmastointijärjestelyjen tärkeydestä. Jos kuitenkin olette itse asiassa halunneet kertoa mahdollisuudesta korvata muovi muulla tiiviillä kerroksella, tulisi vastaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota mainossanoman selkeyteen tältä osin.

Olette selvityksessänne ilmoittaneet, että ette ole vastuussa paikallisten urakoitsijoiden laatimiin esitteisiin sisältyvistä markkinointiväittämistä. Vastauksenne perusteella katson kuitenkin, että valtakunnallista mainontaa keskitetysti hoitavana yrityksenä olette velvollinen antamaan aliurakoitsijoille neuvoja ja ohjeita markkinoinnin oikeellisuuden varmistamiseksi. Koska oman vastauksenne mukaan hoidatte keskitetysti yhteyksiä muun muassa valtakunnallisiin viranomaisiin, pidän aiheellisena, että tiedotatte aliurakoitsijoille kuluttaja-asiamiehen näkemyksistä ja kuluttajansuojalain markkinoinnille asettamista vaatimuksista. Tästä syystä kehotan Teitä tiedottamaan aliurakoitsijoille kirjeessä 25.3.1988 esittämäni näkemykset säästöväittämistä sekä paras-sanan käytön edellytyksistä.

Mitä tulee siihen, että kuluttaja voisi itsekin suorittaa asentamisen, pidän kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella aiheellisena, että kuluttajalle, joka itse asentaa eristyksen, kerrotaan viimeistään myyntitilanteessa niistä vaatimuksista, jotka kohdistuvat asentamiseen, jotta se toimii asianmukaisesti. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi painuman huomioon ottaminen.

Siltä osin kuin olette markkinoinnissanne viitanneet siihen, että selluvilla on luonnollinen lämmöneriste, en katso markkinointiväittämänne tällä erää aiheuttavan lisätoimenpiteitä.

Koska markkinointinne edellä olevan mukaan on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin vastaista ja koska asianmukaisen markkinoinnin varmistamiseksi on tarpeen toimittaa aliurakoitsijoille riittävästi tietoa kuluttajansuojalain markkinointisäännösten sisällöstä, edellytän, että viimeistään 6.6.1988 mennessä toimitatte kuluttaja-asiamiehen toimistoon vahvistuksenne siitä, että

1. vastaisuudessa höyrynsuluttomaan rakentamiseen viitatessanne kerrotte asianmukaisten ilmastointijärjestelyjen tärkeydestä taikka selvennätte markkinointiaineistoa kertomalla mahdollisuudesta vaihtaa muovi johonkin muuhun tiiviiseen ainekerrokseen;

2. lähetätte nähtäväkseni aliurakoitsijoille toimitettavan tiedotteen, jossa puututaan säästö- ja superlatiiviväittämien käyttöön sekä omatoimisen asentamisen suosittelun edellytyksiin.

Saatuani yllä olevat selvitykset katson asian käsittelyn kuluttajansuojalain perusteella päättyneeksi."

KA:n mainitsemassa kirjeessä 25.3.1988 on säästöväittämistä sekä paras-sanan käytön edellytyksistä mainittu mm. seuraavaa:

"Kun esitetään säästöväitteitä, markkinoijan tulisi huolehtia siitä, että säästöväitteet ovat todenmukaisia ja että kuluttajalle kerrotaan, kuinka paljon ja mihin verrattuna säästöä syntyy."

"Kuluttaja-asiamies on vuonna 1982 todennut, että kuluttajan kannalta keskeinen valintaperuste on lambda n -arvo ja että erojen ollessa verraten pieniä ei voida käyttää sanontaa 'paras'."

Vastaaja on lähettänyt KA:lle tämän pyytämät selvitykset. Asia ei ole antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin KA:n taholta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina lääk.tri Heikki Ilmari Saarnia ja A. Ahlström Eristeet Oy:n tuotekehityspäällikköä Juha Tapani Ryyppöä ja vastaajan nimeämänä todistajana VTT:n tutkijaa Raija Kristina Saarelaa. Todistajat ovat kertoneet seuraavaa.

Saarni: Sana terveellinen on vaikea määritellä. Terveyttä edistävä on terveellistä. Todistajan mielestä myös terveyttä ylläpitävä tai terveydentilan säilyttävä on terveellistä. Boorihappo ja booraks ärsyttävät voimakkaasti limakalvoja ja hengitysteitä. Kun selluloosaeristettä puhalletaan, tulisi käyttää hengityssuojainta. Selluloosaeristeestä ei haihdu terveydelle haitallisia aineita.

Saarela: Boorihappoa ja booraksia voi päästä huoneilmaan asennusvaiheen aikana materiaalipölynä. Asennuksen jälkeen sitä ei pääse huoneilmaan, jos rakenteet on oikealla tavalla tehty.

Ryyppö: Todistaja hankki tehtaalta puhallettavaa selluvillaa ja asensi sitä itse yhdessä toisen henkilön kanssa tehtaalta lainaamallaan puhaltimella. Todistajan apuna ollut henkilö ei käyttänyt puhalluksen aikana hengityssuojainta. Puhaltamista seuraavana päivänä hänellä oli päänsärkyä, nuhaisuutta, nenän tukkoisuutta ja kurkkukipua. Todistaja käytti hengityssuojainta, eikä hänelle aiheutunut puhaltamisesta mainitunlaisia haittoja. Tehtaalla ei varoitettu tällaisista haittavaikutuksista eikä kehotettu käyttämään suojavälineitä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Ekovilla Oy on selluloosaeristeitä valmistavien ja markkinoivien elinkeinonharjoittajien omistama, valtakunnallista selluloosaeristeiden markkinointia harjoittava yhtiö. Ekovilla Oy markkinoi omistajiensa valmistamia selluloosaeristeitä.

Ekovilla Oy on markkinoinut mainittuja tuotteita esitteiden ja lehden muotoisten markkinointijulkaisujen avulla. Hakemuksen kohteena olevaa markkinointia on harjoitettu vuosina 1986-1988.

Hakija on perustanut vaatimuksensa 5 - 6 osittain ja vaatimuksensa 7 - 9 kokonaan Lämpövilla Oy:n esitteisiin "Selluvilla paras puhalluseriste" ja "Selluvillan edut".

Markkinatuomioistuin katsoo, että Ekovilla Oy on selluloosaeristeiden valtakunnallisena markkinointiyhtiönä velvollinen antamaan markkinointia koskevia neuvoja ja ohjeita niille elinkeinonharjoittajille, jotka kuuluvat Ekovilla Oy:n organisaatioon omistajina. Esim. silloin kun mainitut elinkeinonharjoittajat käyttävät omassa markkinoinnissaan Ekovilla Oy:n kaupallisia tunnuksia, Ekovilla Oy on vastuussa myös niiden markkinoinnista.

Lämpövilla Oy on perustettu vuonna 1984. Esitetyn selvityksen mukaan Lämpövilla Oy on vuonna 1986 aloittanut tuotteensa valtakunnallisen markkinoinnin Ekovilla Oy:n kanssa. Ekovilla Oy:n osakkeenomistajaksi Lämpövilla Oy on tullut vuonna 1988. Ennen Ekovilla Oy:n osakkeenomistajaksi tuloaan Lämpövilla Oy on ollut lähinnä kilpailevassa asemassa Ekovilla Oy:hyn ja sen osakkeenomistajiin.

Lämpövilla Oy on suunnitellut ja laatinut mainitut esitteet pelkästään omaa markkinointiaan varten ennen vuotta 1986. Esitteet on tehty ennen kuin Lämpövilla Oy on tullut Ekovilla Oy:n osakkeenomistajaksi ja ennen kuin Lämpövilla Oy on aloittanut selluloosaeristeen valtakunnallisen markkinoinnin yhdessä Ekovilla Oy:n kanssa. Ekovilla Oy ei ole voinut puuttua kilpailevassa asemassa olleen Lämpövilla Oy:n esitteisiin. Ekovilla Oy ei ole käyttänyt Lämpövilla Oy:n esitteitä markkinoinnissaan eikä hyväksynyt niiden käyttöä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että Ekovilla Oy ei ole vastuussa Lämpövilla Oy:n mainituista esitteistä. Hakemuksen 5 - 9 kohdissa esitettyjä vaatimuksia ei siltä osin kuin ne perustuvat Lämpövilla Oy:n po. markkinointiin, voida Ekovilla Oy:hyn kohdistettuna tutkia.

1. Ekovilla Oy on "Selluvillauutisia" nimisen, lehden muotoisen markkinointijulkaisun kirjoituksessa "Höyrynsuluton pientalo on hyvä asua" esittänyt mm. seuraavaa: "Hankintavaiheessa erääksi tärkeäksi osaratkaisuksi muodostuu rakennuksen lämmöneristeen valinta. Päätöksellä on merkitystä sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä. Pientalolle hyväksi ratkaisuksi on osoittautunut ilmaa ja kosteutta läpäisevä ns. hengittävä eriste. Se ei kaipaa tiivistä höyrynsulkua vaipan suojaksi. Huoneilman laatu ja kosteustasapaino ovat ihmiselle terveellisemmät." Kirjoitus jatkuu julkaisun takasivulla, jossa todetaan mm. seuraavaa: "Eristeen hydroskooppisuuden eli ilman kosteuden sitomis- ja luovutuskyvyn ansiosta pientalon lämmöneristys voidaan tehdä hengittäväksi. Näin mahdollistetaan sisätilojen korvausilman otto seinärakenteen läpi. Pientalo ei tarvitse kosteusvaurioiden estoon ilmaaläpäisemätöntä höyrynsulkua vaipan lämpimälle puolelle. Tiiviin rakentamisen haittoja ei ilmene. Sisäilman laatu säilyy parempana ja koti terveellisempänä asua."

Esitteessä "Selluvilla luonnollinen lämmöneriste" on ollut otsikko "Mahdollistaa höyrynsuluttomat rakenteet". Otsikon alla on mm. seuraava teksti: "Selluvillan kosteus mukautuu ympäristön vallitsevan kosteuden mukaan. Sen kosteus seuraa sisältämänsä ilman kosteutta puun tavoin. Tämän "hengittävän" ominaisuutensa ansiosta Selluvillaeristettyjä hirsitaloja on mahdollista rakentaa ilman höyrynsulkua. --- Sisäilman laadulla ja terveydellä on todettu olevan selvä yhteys." "Selluvillauutisissa" on ollut artikkelin muotoisessa "Hirsi ja selluvilla muodostavat luonnollisen rakenneratkaisun" kirjoituksessa otsikko "Höyrynsuluton selluvillarakenne". Sama otsikko on ollut myös esitteessä "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste".

Kun lämmöneriste asennetaan rakennukseen, eristyskerroksen sisäpuolelle laitetaan tavallisesti tiivis pinta, jotta rakennuksen sisäilman kosteus ei kerääntyisi rakenteisiin.

Sisäasiainministeriön antamista Suomen rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvistä lämmöneristysohjeista käy ilmi, että ainakin eristeen toisen puolen on oltava kiinni tiiviissä pinnassa, jollaisesta ohjeissa on esitetty esimerkkeinä betoni, tiiliverhous, tiivis levy, muovikalvo ja eristyspaperi, pitävästi saumattuna. VTT:n LVI-tekniikan laboratorion lausunnon mukaan rakenteista ja rakennusvaipasta ei saa perusteetta jättää pois tiivistä ainekerrosta.

Asiassa esitetyistä tutkimuksista käy ilmi, että mainitunlaisena tiiviinä ainekerroksena käytetään useimmiten muovikalvoa. Esim. VTT:n rakennetekniikan laboratorion tutkimuksessa "Höyrynsulun tarve puuseinässä" käytetään tästä nimitystä "höyrynsulku" ja sen kanssa samaa tarkoittavaa ilmaisua "kosteussulku".

Asiassa on esitetty "höyrynsuluttomilla" rakenteilla tehtyjä tutkimuksia. Esim. edellä mainitussa VTT:n rakennetekniikan laboratorion tutkimuksessa on tutkittu, "voidaanko puurakenteinen ulkoseinä tehdä ilman rakenteeseen sijoitettavaa muovikalvoa (höyrynsulkua)". Muovikalvo oli tutkimuksessa korvattu kuitulevyillä tai tervapaperilla.

Asiassa esitetyissä tutkimuksissa on todettu, että puurakenteisen pientalon ulkoseinä voidaan tehdä ilman "höyrynsulkuna" olevaa muovikalvoa tietyin edellytyksin. Muovikalvo on tällöin yleensä korvattava jollakin muulla hyväksytyllä "tiiviillä" rakennekerroksella, esim. rakennuslevyllä tai -paperilla. "Höyrynsuluttoman" rakenteen on oltava hyvin ilmaa pitävä. Koska tällaisen rakenteen kosteusrasitus on talvella suurempi kuin muovikalvon avulla tehdyn rakenteen, on huolehdittava riittävän hyvin rakenteen kuivumisesta tuuletuksen avulla. Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän on suotavaa olla lievästi alipaineinen ilmavirtausten estämiseksi ulospäin. Koska "höyrynsuluton" rakenne on tavallista herkempi rakennusvirheille, myös rakentamisen laatuun tulee kiinnittää tavallista suurempaa huomiota.

Tutkitut "höyrynsuluttomat" rakennukset ja rakenteet on havaittu tutkimuksissa hyvin ilmanpitäviksi. Sen sijaan rakenteisiin kerääntyvän kosteuden on havaittu voivan aiheuttaa ongelmia, ellei riittävästä tuuletuksesta ja ilmastoinnista ollut huolehdittu ja ellei rakentamista muutoinkin ollut suoritettu huolellisesti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan markkinoinnissaan käyttämä ilmaisu "höyrynsuluton" saattaa olla muille kuin alan ammattimiehille vaikeasti ymmärrettävä. Siitä huolimatta, että ilmaisun voidaan katsoa viittaavan käytännössä nimenomaan ilman muovikalvoa tehtyyn rakenteeseen, mainitun ilmaisun saatetaan ymmärtää tarkoittavan muutakin.

Kosteamman sisäilman on tutkimuksissa todettu olevan kylmänä vuodenaikana, jolloin sisäilma yleensä on kuivempaa, terveyden kannalta myönteinen seikka. Asiassa esitetyistä tutkimuksista käy ilmi, että "höyrynsuluton" rakenne on mahdollista toteuttaa tietyin edellytyksin niin, että ilmanvaihdon korvausilmaa voidaan jossain määrin johtaa myös ulkovaipparakenteen läpi sisätiloihin. Tällaisella rakenteella on todettu olevan kosteutta tasaavaa vaikutusta. Tällaisen rakenteen toteuttaminen on tavanomaista vaikeampaa. Vastaajan markkinoinnista ei käy ilmi, että rakenteella on kosteutta tasaava ominaisuus vain tietyin, rakentamista koskevin edellytyksin.

Vastaaja on käyttänyt markkinoinnissaan ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Vastaaja on samassa yhteydessä viitannut rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen. Vastaaja ei ole näyttänyt, että ilman muovikalvoa tehdyt rakenteet olisivat käytännössä hengittävämpiä ja terveellisempiä kuin muovikalvon avulla tehdyt rakenteet. Vastaaja on markkinoinnissaan menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

2. "Selluvillauutisia" nimisessä Ekovilla Oy:n markkinointijulkaisussa on kirjoituksessa "Hirsi ja Selluvilla muodostavat luonnollisen rakenneratkaisun" mainittu mm. seuraavaa: "Selluvilla tunkeutuu puhallettaessa pienimpiinkin koloihin ja rakoihin muodostaen tasaisen, tiiviin eristeen."

Selluvilla on tyyppihyväksytty tuote. Tyyppihyväksynnässä edellytetyllä tavalla puhallettuna vastaajan markkinoima tuote muodostaa tasaisen ja tiiviin eristeen. Ilmaisu "tasainen ja tiivis" on esitetty vastaajan markkinoinnissa yleisessä muodossa. Vastaaja ei ole markkinoinnissaan käyttänyt ilmaisua "tasainen ja tiivis" hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

3. Esitetyn selvityksen mukaan noin 80 prosenttia selluloosaeristeestä on puukuidusta peräisin olevia aineita. Eristeessä on noin 20 prosenttia palon- ja lahonestoaineina käytettyjä boorihappoa ja booraksia.

Vastaajan markkinoima tuote on tyyppihyväksynnässä hyväksytty tuote. Vastaajan markkinoimista tuotteista ei ole asumisolosuhteissa osoitettu olevan ihmisten terveydelle vaaraa eikä haittaa.

Vastaajan ei ole markkinoinnissaan ollut tarpeen kertoa selluloosaeristeeseen sisältyvistä palon- ja lahonestoaineista. Vastaajan markkinointi ei ole tältä osin ollut hyvän liiketavan vastaista eikä hakijan kannalta sopimatonta.

4. "Selluvillauutisia" julkaisussa on ollut kirjoitus, jossa on ollut mm. otsikko "Hirsi ja Selluvilla muodostavat luonnollisen rakenneratkaisun". Vastaaja on julkaissut myös esitteen "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste", jossa on mainittu mm. seuraavaa: "Selluvillasta on n. 80 % keräyspaperia ja loput 20 % haihtumattomia palonestokemikaaleja. Selluvilla vastaa perimmäisiltä ominaisuuksiltaan perinteistä sahanpurua. Hienojakoinen rakenne ja puhallettavuuden tuomat edut ovat lisänneet sen lämmöneristyskyvyn oleellisesti purua paremmaksi ja kemikaalit ovat poistaneet Selluvillasta purun paloalttiuden. Mutta luonnollisuus on sama ja hyväksi koettu."

Vastaajan markkinoima selluloosaeriste valmistetaan teollisesti keräyspaperista. Raaka-aineena käytetystä keräyspaperista suurin osa on sanomalehtipaperia, jossa muiden aineiden kuin selluloosan osuus on alle yksi prosentti.

Ilmaisulla "luonnollinen" on useita merkityksiä. Vastaaja on käyttänyt ilmaisua "luonnollinen" yleisesti antamatta mitään täsmällistä kuvaa tuotteesta tai sen ominaisuuksista. Ottaen huomioon lisäksi mm. selluloosaeristeiden raaka-aine vastaajan ei voida katsoa markkinoinnissaan käyttäneen ilmaisua "luonnollinen" hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

5. Vastaaja on julkaissut esitteen "Selluvilla, Nyt voit asentaa Selluvillan myös itse". Esitteessä on mainittu, että omatoimisessa asentamisessa ei selluvillan tyyppihyväksytty lämmönjohtavuus lambda n ole voimassa. Vastaaja on ilmoituksensa mukaan myös jakanut mainitun esitteen jakamisen yhteydessä "Selluvillapuhaltimen käyttöopasta", jonka otsikkona on "Näin eristät itse Selluvillalla".

Selluloosaeristeen saa asentaa myös itse. Tällöin ei eristeen tyyppihyväksytty lämmönjohtavuus lambda n -arvo ole voimassa. Mainitusta seikasta on maininta vastaajan esitteessä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan selluloosaeristeestä irtoaa asennusvaiheessa boorihappoa ja booraksia sisältävää pölyä, joka saattaa ärsyttää ihmisen hengityselimiä. Eristeen asentajan tulisi tästä syystä käyttää asennuksen aikana hengityssuojaimia.

Jättämällä antamatta omatoimisesti asentaville selluloosaeristeen ostajille viimeistään ostotilanteessa kehotusta käyttää hengityssuojainta eristettä asennettaessa vastaaja on menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

6. Vastaajan esitteessä "Selluvilla luonnollinen lämmöneriste" on otsikko "Puhallettavista lämmöneristeistä paras".

Parhaimmuutta koskevat markkinointi-ilmaisut liittyvät vertailevaan mainontaan. Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1988:8 ja 9 perusteluissa lausunut mm. seuraavaa: "Vertailevassa mainonnassa vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta korostuu; kerrotut tiedot tulee kyetä osoittaa riidattomiksi tosiasioiksi. Markkinoinnissa esitettävän vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista."

Vastaajan markkinoimalla selluloosaeristeellä on markkinointihetkellä ollut hieman parempi lämmöneristyskyky kuin kilpailevilla puhallettavilla lämmöneristeillä. Mainitun paremmuutta koskevan yleisen ilmaisun voidaan kuitenkin ymmärtää tarkoittavan kilpailijoihin verrattuna paremmuutta muissakin suhteissa. Vastaaja ei ole näyttänyt, että sen markkinoima selluloosaeriste olisi yleisesti paras markkinoilla olevista puhallettavista lämmöneristeistä.

Vastaaja on käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua "puhallettavista lämmöneristeistä paras" menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset jätetään tutkimatta siltä osin kuin ne perustuvat Lämpövilla Oy:n markkinointiin.

Muilta osin markkinatuomioistuin on tutkinut asian ja harkitsee SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kahdensadantuhannen

(200 000) markan sakon uhalla kieltää Ekovilla Oy:tä puhallettavien selluloosaeristeiden markkinoinnissa

1. käyttämästä ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, ja "höyrynsuluttomuuden" yhteydessä viittaamasta toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen,

2. viimeistään ostotilanteessa kertomatta, että selluloosaeristettä omatoimisesti asentavien tulee käyttää eristettä asennettaessa hengityssuojainta ja

3. käyttämästä ilmaisua "puhallettavista lämmöneristeistä paras".

Kieltoja on noudatettava 1.1.1991 lukien.

Ekovilla Oy velvoitetaan suorittamaan A. Ahlström Osakeyhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut kuusikymmentätuhatta (60 000) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Jääsalo, Maijala, Mustonen, Ollikainen ja Pohtola