29.12.1983

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla vaatinut, että Suomen Koneliike Helkama Oy:tä sakon uhalla kielletään

1) käyttämästä markkinoinnissaan nimitystä "kolmen vuoden takuu" sellaisesta järjestelmästä, joka sisältää ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta voimaan tulevan omavastuuehdon, tai käyttämästä muuta "takuu" sanan sisältävää ilmaisua tästä tai tähän rinnastettavasta omavastuuehdon sisältävästä järjestelmästä ja

2) käyttämästä autolle myöntämässään takuusitoumuksessa seuravaa sopimusehtoa: "Ensimmäisen vuoden takuu on ilman omavastuuta. Kahtena seuraavana vuonna on asiakkaalla omavastuuosuus, joka on korjauskohteelta 500 900 mk auton mallista riippuen" taikka muuta omavastuun sisältävää takuuta rajoittavaa ehtoa.

KA on lisäksi KSL 2 luvun 8 §:n nojalla vaatinut, että 1-kohdassa mainittu kielto annetaan väliaikaisena oikeudenkäynnin ajaksi.

Yhtiö on syksyllä 1983 markkinoinut useissa lehdissä, mm. Helsingin Sanomissa 4.9.1983, sekä televisiossa Mitsubishi henkilöautoja ilmoittaen antavansa autoille kolmen vuoden takuun.

Yhtiön takuuksi nimittämä järjestelmä on kuitenkin rakennettu siten, että ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta ostajalla on 500 - 900 markan omavastuuosuus korjauskohteelta auton mallista riippuen. Omavastuuosuudesta ei yhtiön markkinoinnissa kerrota.

KSL 5 luku sisältää säännöksiä mm. myyjän vapaaehtoisesti antamasta yleensä takuuksi muotoillusta korjaussitoumuksesta. Hallituken esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977 s. 43-44) todetaan takuista yleisesti seuraavaa: "Myyjän tai valmistajan takuuksi nimitetty lauseke on usein kirjoitettu siten, että takuu itse asiassa rajoittaa myyjäpuolen velvollisuuksia tai lisää ostajan velvollisuuksia siitä, mitä ne tahdonvaltaisten oikeussäännösten mukaan olisivat. Takuu on ehdotuksen mukaan lisäsitoumus, eikä myyjä voi antamalla takuun rajoittaa muista säännöksistä aiheutuvaa vastuutaan."

KSL 5 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen korjaustakuulta edellytetään, että korjaussitoumus annetaan kirjallisesti ja että korjaus suoritetaan sitoumuksen antajan kustannuksella kohtuullisessa ajassa. Takuun nojalla myyjä saa mahdollisuuden suorittaa korjauksen KSL 5 luvun 2 §:n edellyttämän viivytyksettä-käsitteen sijasta kohtuullisessa ajassa ja torjua näin muut KSL:n 5 luvussa mainitut virheseuraamukset. Jotta tällainen poikkeama KSL:n virhejärjestelmästä voitaisiin sallia, vaaditaan, että korjaussitoumus muutoin sisältää kuluttajille selviä lisäetuja. Tällainen lisäetu on juuri se, että virheen korjaaminen tapahtuu 5 luvun 3 §:n sanamuodon mukaisesti takuun antajan kustannuksella.

KSL 5 luvun 15 §:ssä todetaan, että KSL:n 5 luvun säännöksistä kuluttajan kannalta huonompaan suuntaan poikkeava sopimusehto on tehoton. Näin ollen myös KSL 5 luvun 3 §:n korjaussitoumukselle asettamista vaatimuksista kuluttajan vahingoksi poikkeavaa takuuehtoa on pidettävä tehottomana.

Hallituksen esityksessä selviteltäessä kohtuuttomien sopimusehtojen arvioimisperusteita (s. 36) todetaan, että KSL:n 5 ja 6 lukuun otettavien pakottavien säännösten vastaisen ehdon käyttö voidaan kieltää KSL 3 luvun 1 §:n nojalla. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että markkinointisäännöstenkin nojalla voidaan puuttua takuu sanan käyttöön, mikäli kuluttajille ei takuuksi kutsuttavalla järjestelmällä taata todellisia etuja.

Markkinatuomioistuin on 23.3.1983 ratkaisussaan 1983:2 kieltänyt vastaajana ollutta elinkeinonharjoittajaa käyttämästä takuuehtona sopimusehtoa, jonka mukaan ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta, taikka käyttämästä takuuehtona muuta omavastuuta sisältävää sopimusehtoa.

Ratkaisunsa perusteluissa markkinatuomioistuin totesi, että KSL 5 luvun 3 §:n nojalla myyjä voi kulutustavarakaupassa antaa lisäetuna korjaussitoumuksen ja samalla myös pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen. Tällaisesta korjaussitoumuksesta käytetään yleisesti nimitystä "takuu". Markkinatuomioistuin totesi edelleen, että KSL 5 luvun 3 §:n sääntelemä sitoumus edellyttää, että virhe korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen tällaiseen korjaussitoumukseen johtaa siihen, ettei sitoumus täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia. Sellaista korjaussitoumusta, joka ei täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia, ei saa kutsua takuuksi. Näillä perusteilla markkinatiomioistuin katsoi, että vastaajan takuuehtona käyttämä omavastuuehto oli KSL 5 luvun 3 §:n vastainen ja siten myös kuluttajien kannalta kohtuuton.

Nyt kysymyksessä oleva takuuksi kutsuttu järjestelmä vastaa rakenteeltaan markkinatuomioistuimen mainitussa ratkaisussaan käsittelemää järjestelmää. Järjestelmä rajoittaa kuitenkin takuun antajan vastuuta vielä enemmän, koska omavastuuosuus koskee jokaista korjauskohdetta, ei vain korjauskertaa.

Hakemuksen 1-kohdassa kuvailtu yhtiön markkinointimenettely on kuluttajien kannalta sopimaton ja siten KSL 2 luvun 1 §:n vastainen. Yhtiön soveltama omavastuuehto auton korjaussitoumuksessa on kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten KSL 3 luvun 1 §:n vastainen.

KA on määrännyt asiassa markkinoinnin osalta hakemuksen 1-kohdan vaatimuksen mukaisen väliaikaisen kiellon. KSL:n takuuta koskevat säännökset ovat sisällöltään selkeät. Takuu käsitettä ovat edelleen täsmentäneet edellä mainittu ja eräät muut markkinatuomioistuimen ratkaisut (esimerkiksi 1981:20). Markkinatuomioistuimen ratkaisuista on pyritty tiedottamaan tehokkaasti myös autoalalla. Yhtiö on kuitenkin käynnistänyt laajamittaisen mainoskampanjan, jota hallitsee autoalalla vielä harvinainen kolmen vuoden takuulupaus. Takuun omavastuisuudesta yhtiön markkinoinnissa kuitenkin vaietaan.

SUOMEN KONELIIKE HELKAMA OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että sen markkinointi olisi sopimatonta ja että sen käyttämä sopimusehto olisi kohtuuton. Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA:n vaatimusten oikeudellinen lähtökohta on muodollinen. Se perustuu hänen KSL:n sanamuodosta ja lain perusteluista vetämäänsä johtopäätökseen, että sanalla "takuu" tarkoitetaan aina ns. laatutakuun lisäksi KSL 5 luvun 3 §:ssä esitettyä korjaussitoumusta ja päinvastoin, eli aina kun puhutaan korjaussitoumuksesta, kysymyksessä olisi "takuu".

Näin ei tarvitse olla. Jo se, että KSL 5 luvun 3 §:n sanamuodossa ei käytetä lainkaan sanaa "takuu" osoittaa, että takuusitoumuksia tai takuusopimuksia voi olla muunlaisiakin kuin KSL:n mainitussa kohdassa tarkoitetut korjaussitoumukset. Juridiselta kannalta katsoen yhtiön käyttämä takuujärjestely ei ole lainkaan KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittama korjaussitoumus, vaan se on auton myyjän ja sen ostajien väliseen kauppasopimukseen liittyvä takuuta tarkoittava lisäsopimus, jossa sopimuksen osapuolet sopivat siitä, miten luovutushetken jälkeisten toisen ja kolmannen vuoden aikana ilmenevät, takuun piiriin kuuluvat viat korjataan ja miten siitä aiheutuvat kustannukset jaetaan myyjän ja ostajan kesken.

Lain perusteluista käy ilmi, että takuu sanan käyttö edellyttää, että kuluttajille taataan takuuksi kutsuttavalla järjestelyllä todellisia etuja. Tämä edellytys tulee yhtiön käyttämässä järjestelyssä täytetyksi sillä, että näyttövelvollisuus vian kuulumisesta takuun piiriin on KSL 5 luvun 5 §:n mukaisesti yhtiöllä. Tämä on se todellinen ja konkreettinen lisäetu minkä takuu tuo mukanaan. Ensimmäisen vuoden takuu on KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittama korjaussitoumus, joka antaa ostajalle lainkohdan tarkoittamat lisäedut. Nämä ovat myyjän näyttövelvollisuus, oikeus saada vika korjatuksi myyjän kustannuksella ja oikeus korjauksen epäonnistuessa valita jatkoseuraamus lain edellyttämällä tavalla. Toisen ja kolmannen vuoden takuu on myyjän ja ostajan välinen lisäsopimus, joka täydentää ostajalla jo KSL 5 luvun 2 §:n mukaan olevia oikeuksia. Ostaja voi valita, käyttääkö hän hyväkseen lain hänelle antamaa suojaa vai käyttääkö hän hyväkseen lisätakuuta. Lisäetuna takuu antaa myyjän näyttövelvollisuuden.

Kun lisätakuu näin ollen ei ole KSL:n tarkoittama korjaussitoumus, ei se myöskään ole lain 5 luvun 15 §:n edellyttämällä tavalla tehoton. Sen sisältöä on arvosteltava sillä perusteella, onko sen sisältämä sopimus KSL 3 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla kuluttajan kannalta kohtuuton.

KSL:n perusteluissa (s.36) lähdetään siitä, että "kohtuullisuuden rajaa määriteltäessä on otettva huomioon sopimuksen kokonaisvaikutukset sekä asianomaisen alan erityispiirteet". Kun tässä yhteydessä erityisesti ajatellaan uuden auton kauppaa ja yhtiön tarjoamaa takuujärjestelyä sen osana, ei voida mitenkään katsoa, että tämä kokonaisuus olisi kuluttajien kannalta kohtuuton.

Takuussa on kysymys valmistus- tai raaka-ainevian toteamisesta ajankohtana, joka on aina yli vuoden ja pisimmillään kolmen vuoden päässä tavaran luovuttamisesta. Käyttämällä järjestelystä nimitystä takuu yhtiö ottaa itselleen näyttövelvollisuuden siitä, että vika ei kuulu takuun piiriin. Ehto ei voi olla kuluttajan kannalta kohtuuton, sillä ellei takuuta olisi, hänen olisi osoitettava, että kysymyksessä on valmistus- tai raaka-ainevika, mikä taas käytännössä olisi jokseenkin mahdotonta. Omavastuujärjestelyssä on kysymys lähinnä riskin jamisesta ja myös siitä, ettei takuun perusteella vaadittaisi turhaan aiheettomia korjauksia. Tyypillisimmät lisätakuun perusteella korjattavat viat ovat yleensä suuria tai ainakin suurehkoja teknillisiä vikoja, jotka ilmenevät moottorissa, vaihteistossa tai voimansiirrossa. Ns. pikkuviat ilmenevät yleensä aina ensimmäisen takuuvuoden aikana. Sen jälkeen ilmenevät pikkuviat ovat yleensä aina auton käytöstä ja kulumimisesta aiheutuneita vikoja, jotka myös auton käyttäjä sellaisiksi ymmärtää eikä ryhdy yleensä vaatimaan niiden korjaamista takuun perusteella. Tämä ns. lisätakuujärjestelmä on nimenomaan tarkoitettu kattamaan sellaiset suuret ja yllättävät korjaukset, jotka voivat vielä lisätakuun voimassa ollessa tulla vastaan.

Kun tiedetään, että vaihteistoon ja voimansiirtoon liittyvät takuukorjaukset nousevat kustannuksiltaan helposti 2 0003 000 markkaan ja moottorikorjaukset tai vaihtomoottorista aiheutuvat kustannukset yleensä 5 000 - 10 000 markan suuruisiksi moottorityypistä riippuen, ei voitane väittää, että sopimus 500 - 900 markan suuruisesta omavastuusta olisi kohtuuton. Sitä paitsi takuukorjaukset suoritetaan aina käyttämällä uusia varaosia ja muutenkin saattamalla korjattava kohde uutta vastaavaan kuntoon, jolloin auto tulee korjatuilta osiltaan lähes aina parempaan kuntoon kuin sen ikäiset autot muutoin olisivat.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinatuomioistuin on päätöksellään 17.10.1983 kieltänyt Suomen Koneliike Helkama Oy:tä 100 000 markan sakon uhalla väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös, käyttämästä markkinoinnissaan nimitystä kolmen vuoden takuu sellaisesta järjestelmästä, joka sisältää ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta voimaantulevan omavastuuehdon.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Suomen Koneliike Helkama Oy on Helsigin Sanomissa 4.9.1983 ja 11.9.1983 sekä televisiossa markkinoinut Mitsubishi merkkisiä henkilöautoja ilmoittaen antavansa autoille kolmen vuoden takuun. Yhtiön käyttämien takuuehtojen mukaan yhtiö vastaa kolmen vuoden aikana auton luovutuksesta auton viallisten osien korjauskustannuksista siltä osin kuin kustannukset ylittävät asiakkaan omavastuuosuuden. Ehtojen mukaan asiakkaalla on takuuajan toisena ja kolmantena vuonna 500 - 900 markan mallikohtainen omavastuuosuus korjauskohdetta kohden.

Markkinatuomioistuin on 23.3.1983 antamassaan päätöksessä 1983:2 kieltänyt käyttämästä takuuehtona sopimusehtoa, jonka mukaan ostajalla on 60 vuorokauden jälkeen auton toimituspäivästä markkamääräinen omavastuu jokaiselta korjauskerralta, taikka käyttämästä takuuehtona muuta omavastuuta sisältävää sopimusehtoa.

Myyjän kulutustavarakaupassa lisäetuna antamasta korjaussitoumuksesta, jolla myyjä pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen, käytetään yleisesti nimitystä takuu. KSL 5 luvun 3 §:ssä edellytetään, että tavarassa takuuaikana ilmenevät viat korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen takuusitoumukseen on siten KSL 5 luvun 3 §:n vastaista.

Näin ollen yhtiön käyttämä sopimusehto, jonka mukaan kuluttalla on takuuajan toisena ja kolmantena vuonna omavastuu auton korjauksista, on KSL 5 luvun 3 §:n vastainen ja siten myös kuluttajien kannalta kohtuuton.

Yhtiön takuuksi kutsuma järjestelmä täyttää takuulle KSL 5 luvun 3 §:ssä asetetut vaatimukset ensimmäisen vuoden osalta. Siltä osin kuin kysymys on omavastuisesta korjaussitoumuksesta, markkinoinnissa käytetty ilmaisu takuu antaa kuluttajille virheellisen kuvan yhtiön antaman sitoumuksen sisällöstä sekä sen oikeudellisesta luonteesta ja merkityksestä.

Yhtiö on näin ollen käyttänyt markkinoinnissaan siltä osin kuin takuuksi nimitetty korjaussitoumus on omavastuinen, kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää Suomen Koneliike Helkama Oy:tä

1. käyttämästä markkinoinissa nimitystä "kolmen vuoden takuu" sellaisesta korjaussitoumuksesta, joka sisältää ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta voimaan tulevan omavastuuehdon taikka käyttämästä muuta takuu sanan sisältävää ilmaisua omavastuun sisältävästä korjaussitoumuksesta ja

2. käyttämästä takuusitoumuksessa sopimusehtoa, jonka mukaan takuu on ensimmäisen vuoden ilman omavastuuta ja kahtena seuraavana vuonna asiakkaalla on markkamääräinen omavastuuosuus korjauskohdetta kohden, taikka käyttämästä muuta omavastuun sisältävää takuuta rajoittavaa sopimusehtoa.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Henriksson ja Martiskainen