17.6.1981

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään seuramatkoja markkinoidessaan lehtiilmoituksissa ja ikkunamainoksissa ilmoittamasta matkan myyntihintaa muulla tavoin kuin ilmoituksen tai mainoksen laatimishetkellä tiedossa olevat pakolliset lisämaksut sisältävänä kokonaishintana.

Yhtiö julkaisi Helsingin Sanomissa 4.11.1980 seuramatkojen hintailmoituksen otsikolla "Aurinkomatkojen edulliset". Ilmoituksen otsikon alapuolella lueteltiin yhdeksän eri lähtöä ja matkakohteen nimen jälkeen ilmoitettiin matkan hinta esim. seuraavasti: "Agadir 1 535 mk/vko lähto 4/11 ti klo 10.00". Saman hintailmoituksen alareunassa oli pienin kirjaimin seuraava matkan hintaa koskeva varaus: "Hintoihin lisätään peruutusturva ja polttoainelisämaksu yhteensä 95295 mk kohteesta riippuen."

Polttoainelisämaksun periminen kuluttajalta perustuu matkanjärjestäjän ja lentoyhtiön väliseen sopimukseen, jonka mukaan yhtiö voi periä pottoaineen hinnan nousun johdosta eräin edellytyksin matkanjärjestäjältä lisämaksun, jonka suuruus riippuu mm. matkan pituudesta. Matkajärjestäjä siirtää lisämaksun siihen matkan hintaan, joka peritään kuluttajalta. Mitään nimenomaisia polttoainelisämaksua koskevia normeja ei ole olemassa. Elinkeinohallitus on tosin matkatoimistoasetuksen nojalla antamissaan seuramatkojen markkinointia koskevissa ohjeissa tähdentänyt, että mainoksessa on ilmoitettuun hintaan sisällytettävä kaikki maksut ja että ne on ilmoitettava selvästi näkyvällä tavalla.

Peruutusturvamaksu peritään sen varalta, että matkustaja joutuu peruuttamaan matkan sen vuoksi, että hän itse, hänen lähisukulaisensa ym. sairastuu, joutuu vakavaan onnettomuuteen tai kuolee ennen matkan alkamista. Peruutusturvamaksun tarkoituksena on kattaa matkanjärjestäjälle mahdollisesti aiheutuvat kulut peruutustapauksissa. Peruutusturvamaksu on suuruudeltaan 45 markkaa ja se sisältyy kaikkien yhtiöiden markkinoimien matkojen hintaan, myös peruutus- ja jäännösmatkojen hintaan.

Sekä polttoainelisämaksu että peruutusturvamaksu ovat kuluttajan kannalta osa matkan hintaa samalla tavoin kuin mikä tahansa muu matkasta aiheutuva kustannus. Ne olisi sen vuoksi myös hinnoista ilmoitettaessa sisällytettävä matkan kokonaishintaan.

KSL 2 luvun 1 §:n säännös edellyttää, että kuluttajille on kerrottava hintailmoittelussa hyödykkeen lopullinen kokonaishinta selkeästi ja yksiselitteisesti. Erityisen tarpeellista tämä on silloin, kun kysymyksessä on kallis hyödyke kuten seuramatka.

KSL 2 luvun 2 §:n säännös puolestaan edellyttää, että mainokseen nopeasti tutustuvalle kuluttajalle ei anneta erheellistä kuvaa hyödykkeen kokonaishinnasta tai hyödykevalikoiman hintatasosta jakamalla hinta markkinointiaineistossa useampiin osiin.

Yhtiön julkaisema seuramatkojen hintailmoitus rikkoo molempia edellä mainittuja periaatteita vastaan. Samalla se antaa sellaisen kuvan, että lisämaksut eivät kuuluisi lainkaan matkanjärjestäjän ilmoittamaan hintaan, vaan olisivat ulkopuolisten tahojen vaatimia pakollisia maksuja, joiden periminen on uskottu matkanjärjestäjälle.

Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 4 artiklan b kohdassa lausutaan: "Mainos ei saa sisältää lausumaa tai kuvallista esitystä, joka suoranaisesti tai epäsuorasti, salailevana, moniselitteisenä tai liioittelevana on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti seuraavista seikoista: - -b) tuotteen arvo ja tosiasiallisesti maksettava kokonaishinta." Perussääntöjen liiteosan kohdassa B 8 sanotaan: "Seura- tai valmismatkaa koskevaa mainosta laadittaessa on pyrittävä välttämään pettymyksen aiheuttamista kuluttajalle. Tämän vuoksi mainosaineiston, jossa on seikkaperäinen selostus seura- tai valmismatkasta, tulee sisältää riittävät ja tarkat tiedot seuraavista seikoista: - -b) mainostetun matkan kokonaishinta (ainakin vähimmäis- ja enimmäishinta) sekä siihen sisältyvät maksut (lentokenttäverot ja muut julkiset maksut, paikalliskuljetukset, matkatavaroiden kuljetus, palvelurahat jne.)."

Lehti- ja ikkunamainoksissa ilmoitetaan yleensä vain matkan kohteet ja hinnat. Kun mainoksesta ei käy ilmi mitään muuta, on tärkeää, että kuluttajan maksettavaksi tuleva hinta on siinä kokonaisuudessaan mainittu. Peruutus- ja jäännösmatkat pyritään myymään mahdollisimman nopeasti loppuun. Esitteen ilmestymisestä on saattanut kulua pitkä aika ja hinnat ovat voineet muuttua. Peruutus- ja jäännöspaikoista ilmoitettaessa kunkin matkan lopullinen hinta on jo varmasti matkanjärjestäjän tiedossa ja se voidaan kokonaan ilmoittaa kuluttajille. Toisin on laita matkaesitteiden hintailmoitusten suhteen. Esitteissä olevat hinnat eivät yleensä ole lopullisesti sitovia. Lisäksi kuluttaja käyttää yleensä runsaammin aikaa esitteisiin tutustumiseen.

Mitään asiallisia syitä, jotka puoltaisivat seuramatkojen hintailmoittelun osalta poikkeamista muilla aloilla hintailmoittelussa yleisesti noudatettavasta kokonaishinnan ilmoittamisperiaatteesta, ei ole olemassa.

OY AURINKOMATKAT-SUNTOURS LTD AB:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt syyllistyneensä sopimattomaan tai harhaanjohtavaan hintailmoitteluun seuramatkojen markkinoinnissaan.

Polttoaineiden hinta on 1970-luvun alussa alkaneen öljykriisin jälkeen ollut sellainen epävarmuustekijä, että matkanjärjestäjien ja kuljetusyhtiön on ollut eräinä vuosina pakko varata itselleen oikeus muuttaa matkan hintaa sen noustessa matkaesitteiden painattamisen jälkeen lisäämällä matkan hintaan ns. polttoainelisämaksu. Vuosina 1973-74 tämän maksun peri asiakkailta lentoyhtiö. Maksun perimisessä olleiden käytännön vaikeuksien vuoksi ja sopimussuhteiden selventämiseksi maksun periminen siirrettiin vuodesta 1977 alkaen lentoyhtiön ja matkanjärjestäjien yhteisellä sopimuksella matkanjärjestäjien tehtäväksi. Tässä yhteydessä lisättiin matkanjärjestäjän ja kuljetusyhtiön väliseen kuljetussopimukseen ehto, joka oikeuttaa kuljetusyhtiön nostamaan lentokuljetushintaa polttoainekustannusten noustessa.

Toinen vaihtoehto polttoainelisämaksulle olisi ollut asettaa matkojen hinnat jo alkuaan niin korkeiksi, että niissä oleva varmuusmarginaali riittää kattamaan polttoaineiden hinnan suurenkin nousun. Tähän ei markkinatilanteesta johtuen ole voitu mennä, eikä se tietysti olisi ollut kuluttajienkaan edun mukaista.

Nimenomaan polttoainelisämaksu on siis todella sellainen osa matkan kokonaishintaa, jonka suuruuteen matkanjärjestäjä ei voi itse vaikuttaa. Siksi sitä ei voida muuttaa, vaikka matkan perushintaa viime hetken alennustarjouksen yhteydessä muutettaisiinkin.

Ei ole luultavaa, että kuluttaja tekisi ostopäätöksensä vertaamatta matkan hintaa aikaisemmin esitteessä julkaistuun hintaan. Ilmoittelu ja esitteet muodostavat siten kuluttajan kannalta kiinteän kokonaisuuden. Tämän takia on katsottu välttämättömäksi säilyttää ilmoittelussa polttoainelisämaksu ja peruutusturvamaksu muuttumattomina ja määritellä alennus matkan perushinnasta. Ilmoituksessa annettu perushinta on täten vertailukelpoinen esitteessä annetun perushinnan kanssa. Kuluttajan on helppo todeta alennuksen todellinen suuruus alkuperäiseen esitehintaan verrattuna.

Nyttemmin ilmoitetaan sitä paitsi pakollisten lisämaksujen suuruus niin, että kunkin kohteen maksu on ilmoituksesta suoraan luettavissa, eikä kuten epähuomiossa vielä marraskuisessa ilmoituksessa esim. 95-295 mk kohteesta riippuen. Nyt on vastaava teksti esim. Agadir ja Eilat 145 mk muut 95 mk.

Polttoainelisämaksu ja peruutusturvamaksu muodostavat siis eräänlaisen kiinteän osan kokonaishinnasta, josta ei voida luopua edellä kerrotusta taustasta johtuen. Kiinteä summa on lisäksi melko pieni osa hinnasta.

Erilaisten lisämaksujen periminen on seuramatka-alalla vakiintunutta ja kuluttajat ovat tästä hyvin tietoisia. He osaavat niitä odottaa ja ilmoituksista ja esitteistä etsiä. Hinnan jaottelemisen osiin sallii myös KA:n mainitsema seuramatkojen markkinointia koskeva elinkeinohallituksen antama ohje.

Edellä mainituista syistä hinnan jaotteleminen ei voi antaa matkan kokonaishinnasta kuluttajalle harhauttavaa kuvaa. Sen sijaan poikkeaminen esitteessä olevasta "perushinta + pakolliset lisämaksut" asetelmasta yksinomaan ilmoittelussa mutta ei esitteissä harhauttaisi kuluttajaa.

Lisämaksuista kertovassa tekstissä käytetty kirjasinkoko on aina suuri, ei missään tapauksessa pienin ilmoituksessa käytetyistä. Lukija kyllä huomaa senkin kohdan. Voidaan jopa väittää näitä viime hetken ilmoituksia lukevan juuri etsivän mainintaa pakollisten lisämaksujen suuruudesta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtiö on markkinoinut seuramatkojen peruutus- ja jäännöspaikkoja mm. Helsingin Sanomissa 4.11.1980 julkaistulla mainoksella. Kaikki mainoksessa ilmoitetut matkakohteet ja hinnat olivat yksilöityjä. Hintoihin ei kuitenkaan sisältynyt yhtiön kaikista matkoista perimiä polttoainelisämaksua eikä peruutusturvamaksua. Näistä lisämaksuista ilmoitettiin muuta mainostekstiä pienemmillä kirjaimilla mainoksen alaosassa. Sekä polttoainelisämaksun että peruutusturvamaksun määrä on ollut ilmoituksen laatimisajankohtana yhtiön tiedossa.

Matkoja koskevat mainokset, joissa ilmoitetaan ainoastaan matkan kohde ja hinta, luetaan yleensä nopeasti. Maininta hintoihin lisättävistä lisämaksuista jää helposti huomaamatta.

Mainoksesta kuluttaja voi saada sellaisen vaikutelman, että yksilöity ja erikseen kunkin matkakohteen kohdalla ilmoitettu hinta on se, jonka hän joutuu yhtiölle matkasta maksamaan. Kaikkiin mainoksessa esitettyihin hintoihin lisätään kuitenkin peruutusturvamaksu ja polttoainelisämaksu. Ne ovat osa sitä hintaa, jonka yhtiö perii kuluttajalta.

Markkinatomioistuin katsoo, että kuluttajan on seuramatkoja koskevista lehti-ilmoituksista ja ikkunamainoksista voitava mahdollisimman selkeästi todeta matkanjärjestäjän perimä kokonaishinta. Siten yhtiö on jättämällä puheena olevassa lehtimainoksessaan ilmoittamatta tiedossa olleen peruutus- ja jäännöspaikkojen yksilöidyn kokonaishinnan käyttänyt markkinoinnissaan kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla oikeaksi 150 000 markan sakon uhalla kieltää yhtiötä seuramatkojen markkinoinnissaan esittämästä kuluttajille lehti-ilmoituksissa ja ikkunamainoksissa yksilöityä matkan hintaa ilmoittamatta mainosta tai ilmoitusta tehtäessä tiedossa olevaa matkanjärjestäjän perimää kokonaishintaa.

Kieltoa on noudatettava yhden kuukauden kuluttua siitä kun yhtiö on saanut tästä päätöksestä tiedon.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen, Oksanen ja Ollikainen.