24.5.2024

Kannevaatimukset

Suomen Muusikkojen liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Vaasan kaupunki on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 7 §:n 4 momentin vastaisesti määrätessään Vaasan kaupunginorkesterin muusikoiden kesälomat kahdessa osassa pidettäväksi kesällä 2022 niin, että 38 päivän lomaoikeudella kesäloma oli määrätty ajalle 21.6.2022 — 26.7.2022 ja 9.8.2022 — 18.8.2022, 30 päivän lomaoikeudella ajalle 21.6.2022 — 19.7.2022 ja 9.8.2022 — 15.8.2022 ja 28 päivän lomaoikeudella ajalle 21.6.2022 — 19.7.2022 ja 9.8.2022 — 11.8.2022,

2. tuomitsee Vaasan kaupungin hyvityssakkoon kohdassa 1. kerrotusta menettelystä työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

3. tuomitsee Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

4. velvoittaa Vaasan kaupungin ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa 17.089,81 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Hyvityssakko

Vaasan kaupunki oli menetellyt vastoin työehtosopimusta ja kaupunki oli tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ei ollut puuttunut työnantajan menettelyyn vaan päinvastoin tukenut työnantajaa. KT oli tuomittava tuntuvaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT (jäljempänä KT) ja Vaasan kaupunki ovat yhteisessä vastauksessa vaatineet

1. ensisijaisesti, että kanne hylätään, ja
2. toissijaisesti, että joka tapauksessa Vaasan kaupunkiin ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n asiassa kohdistetut hyvityssakkovaatimukset hylätään.
3. Vastaajat ovat lisäksi vaatineet, että kantaja Suomen Muusikkojen liitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa 11.900 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Pauliina Valtasaaren väitöskirja Orkesterimuusikoiden työnohjaus — Luova potentiaali yhteisöllisyyden rakentamisen ja yksilöllisyyden kunnioittamisen risteyskohdassa, 2023, erityisesti teoksen kappale 2.2. Muusikoiden psykososiaaliset kuormitustekijät
2. Luottamusmies C:n sähköposti 7.10.2021 intendentti F:lle
3. Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnan pöytäkirjaote, päätös 15.10.1997 § 93
4. (a-b) Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnan pöytäkirjaote, päätös 13.5.1998 § 15 koskien kaupunginorkesterin muusikkojen kesälomankeskeytyskorvausta sekä siihen liittyvä M:n viranhaltijapäätös 18.4.1998 kaupunginorkesterin muusikkojen kesälomankeskeytyskorvauksesta
5. Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestarin viesti 10.5.2022
6. KT:n yleiskirje 13/2007

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Muistio kunnallisten muusikoiden vuosilomien määräämisestä (30.4.2019)
2. (a-b) Vaasan kaupunginorkesterin ja Ilmajoen Musiikkijuhlat ry:n välinen sopimus (29.11.2019) ja Vaasan kaupunginorkesterin ja Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlat ry:n välinen aiesopimus 2020 (2.12.2019)
3. Työntekijän selvitys paikallisneuvottelusta 21.6.2022 klo 9-9.30
4. Sähköpostikeskustelu Korsholman musiikkijuhlista
5. C:n sähköpostiviesti 7.9.2021 G:lle

Kantajan henkilötodistelu

1. A, Suomen Muusikkojen liitto ry:n sopimuspäällikkö ja lakimies
2. B, Suomen Muusikkojen liitto ry:n entinen sopimuspäällikkö ja lakimies
3. C, Vaasan kaupunginorkesterin luottamusmies
4. D, Korsholman musiikkijuhlien entinen toiminnanjohtaja

Vastaajien henkilötodistelu

1. E, johtava työmarkkinajuristi Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
2. F, Vaasan kaupunginorkesterin General Manager/intendentti
3. G, HR Controller Vaasan kaupunki

Perustelut

KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin tulkinnasta esitetty selvitys

Kantajan mukaan KVTES:n IV luvun 7 §:n 4 momenttia on tarkoitettu sovellettavaksi samalla tavalla kuin vuosilomalain vastaavaa säännöstä, joka on lähes sellaisenaan otettu osaksi työ- ja virkaehtosopimusta. Kantajan mukaan määräyksen tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että vuosilomalain vastaavanlaisen säännöksen lähtökohtana on vuosiloman yhdenjaksoisuus, jonka tarkoituksena on turvata vuosiloman työaikasuojelulliset tavoitteet. Kantajan mukaan myös KVTES:n säännöksellä on ollut vastaavanlainen tavoite. Kantajan mukaan määräyksen tulkinnassa tulee ottaa huomioon työneuvoston antamat lausunnot vuosilomalain tulkinnasta.

Kantajan mukaan kesäloman yhdenjaksoisuus on 7 §:n 4 momentin pääsääntö, josta voidaan poiketa ainoastaan rajoitetusti, kun se on välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi. Kantajan mukaan silloin, kun orkesterin toiminta on jaettu syys- ja kevätkauteen niin, että orkesterin toiminta on kesäisin keskeytettynä, välttämättömyyskriteeri ei ylipäätään voi täyttyä.

Vastaajien mukaan KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin määräystä tulee tulkita vuosilomalaista erillisenä itsenäisenä sopimusmääräyksenä. KVTES IV luvun 1 §:n 2 momentin mukaan KVTES:n vuosilomaluvun määräykset korvasivat vuosilomalain säännökset, jollei ollut erikseen toisin määrätty. Määräyksen 3 momentissa oli määritelty vuosilomalain säännökset, jotka tulivat vuosilomalaista sovellettaviksi. Vuosilomalain 20 §:n säännöstä ei ollut sovittu sovellettavaksi otetuksi säännökseksi, minkä vuoksi KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin määräys korvaa sanotun vuosilomalain säännöksen.

Vastaajien mukaan KT:lla ja Suomen Muusikkojen liitolla oli ollut yhteinen näkemys siitä, että KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin määräys voi tulla kyseeseen alasta riippumatta ja sitä voidaan soveltaa myös orkesteritoimintaan.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa kuullut todistajat eivät olleet osallistuneet neuvotteluihin neuvoteltaessa riidanalaisen määräyksen ottamisesta kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen, eivätkä he ole siten voineet kertoa siitä, mitä osapuolet olivat alun perin tarkoittaneet sanotusta määräyksestä sovittaessa.

Kantajan todistaja, Suomen Muusikkojen liitto ry:n entinen juristi ja sopimuspäällikkö B, joka oli ollut mukana virka- ja työ ehtosopimusneuvotteluissa vuodesta 1994 lukien eläkkeelle jäämiseensä asti 2022, on kertonut neuvotelleensa vuoden 2007 virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa siirtymisestä noudattamaan kunnallisen muusikkojen virka- ja työehtosopimukseen sisältyneiden vuosilomamääräysten sijasta tuolloin jo voimassa olleita KVTES:n vuosilomaa koskevia määräyksiä.

B:n mukaan muusikoilla on ollut oma virka- ja työehtosopimus vuodesta 1973 lukien, jossa ovat muusikkoja koskevat erityismääräykset. Muilta osin kunnallisiin muusikkoihin sovelletaan KVTES:n määräyksiä. Kunnallisten muusikkojen virka- ja työehtosopimuksen kotiharjoitteluaikaa koskevaan määräykseen olivat alun perin vuoteen 2007 asti sisältyneet myös vuosilomia koskevat määräykset. Kotiharjoitteluaikaa koskevassa sopimuskohdassa oli määrätty, että ”koko edellisen soitantokauden orkesterin jäsenenä olevalle muusikolle annetaan kotiharjoitteluaikaa, joka koostuu vuosilomasta ja kotiharjoitteluajasta, joiden yhteispituus on vähintään 48 arkipäivää.” Lisäksi siinä oli määrätty, että kotiharjoitteluaika oli tullut antaa vuosiloman perään yhdenjaksoisena, mutta kotiharjoitteluaika oli voitu työnantajan direktiolla katkaista kaupungin omien juhla- ja edustustilaisuuksien perusteella. B:n mukaan säännös ei ollut oikeuttanut katkaisemaan vuosilomaa, vaan ainoastaan vuosiloman jälkeen annettavan kotiharjoitteluajan.

B:n mukaan KT oli ehdottanut virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2007, että muusikkojen vuosilomien osalta siirryttäisiin yleiseen kunnalliseen järjestelmään. Virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa olivat olleet mukana työntekijäpuolelta B:n lisäksi H ja J sekä työnantajan puolelta KT:n pääneuvottelija K. Neuvotellessa vuosilomaa koskevien määräysten siirtämisestä KVTES:n puolelle Suomen Muusikkojen liitossa oli oltu siinä käsityksessä, että koska riidanalainen sopimuskohta on samansisältöinen kuin vuosilomalaki, vuosilomalaista voidaan saada vähintään ohjeellisesti tukea lomien keskeyttämistä koskevan kohdan tulkintaan. B:n mukaan virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut noussut esille, että 7 §:n 4 momentin sanamuoto oli ollut yhteneväinen vuosilomalain määräyksen kanssa tai että työneuvosto oli antanut vuosilomalakiin sisältyneen vastaavan sisältöisen määräyksen tulkinnasta lausuntoja. Toisaalta KT ei ollut myöskään tuonut esille sitä, että KT olisi ymmärtänyt määräyksellä olevan vuosilomalaista poikkeavaa merkitystä.

B:n mukaan hänen virka- ja työehtosopimusneuvottelun aikaisissa sähköposteistaan vuodelta 2007 käy ilmi, että ainakin työntekijäpuoli oli tulkinnut säännöksen sanamuotoa ”ellei työn käynnissä pitämiseksi ole välttämätöntä” niin, että sillä tarkoitettu tilanneita, joissa työ on pidettävä jostain syystä jatkuvasti käynnissä. Neuvotellessa vuosilomien siirrosta KVTES:n puolelle liitossa oli ajateltu, että olisi epätodennäköistä, että KVTES:n IV luvun 7 pykälän 4 momentti tarkoittaisi mitään muutosta aikaisempaan, sillä kaupunginorkestereissa työt olivat olleet kesäisin keskeytyneinä kesälomien yhdenjaksoisuuden vuoksi. B:n mukaan Suomen Muusikkojen liiton käsitys on, että vuosilomalain soveltamiskäytännöllä ja työneuvoston ratkaisuilla on ainakin ohjaava merkitys sovellettaessa 7 §:n 4 momenttia. B:n mukaan liityntä vuosilomalakiin on vahva, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että vuoden 2007 sopimusneuvotteluissa liiton ja KT:n välillä ja tämän jälkeen KT:n vuoden 2007 yleisohjeistuksessa oli todettu, että vuosilomaa koskevien KVTES-muutosten tarkoituksena oli täyttää uudistuneen vuosilomalain pakottavien säännösten edellytykset. B:n mukaan lainsäädännössä pakottavien määräysten laventaminen virka- ja työehtosopimuksen tulkinnalla ei ole mahdollista.

B oli tiedustellut neuvotteluissa KT:n pääneuvottelija K:lta, tarkoittaisiko vuosilomien siirto yleiseen kunnalliseen virka- ja työehtosopimukseen sitä, että soveltamiskäytäntö lomien jakamisesta tulee löysenemään, mihin K oli vastannut, että soveltamiskäytäntö tulisi päinvastoin tiukentumaan.

B:n käsityksen mukaan 7 §:n 4 momentin soveltamisala on yleinen, eikä sillä ole tarkoitettu vain teollisuutta ja jatkuvaa tuotannollista toimintaa. Suomen Muusikkojen liiton näkemys on kuitenkin ollut, ettei pykälää voi soveltaa kaupungin orkesteritoimintaan, jossa toiminta on ollut vakiintuneesti keskeytyneenä yhdenjaksoisten vuosilomien vuoksi parikin kuukautta kesän aikana. Tästä johtuen työnantajalla ei ole ollut välttämätöntä syytä toiminnan käynnissä pitämiseksi keskeyttää aikaisemmin keskeytymättömänä olleita vuosilomia.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n johtavana työmarkkinajuristina vuodesta 2011 lukien työskennellyt E on kertonut neuvotelleensa pääneuvottelijana kunnallisten muusikkojen virka- ja työehtosopimuksesta vuodesta 2013 lukien. E:n mukaan KT ei ollut neuvotellut Muusikoiden liiton kanssa vuosilomaan liittyvistä asioista, koska kyseisessä sopimuksessa ei ollut määräyksiä vuosilomaan liittyen.

E on katsonut, että vaikka KVTES:n IV 7 §:n 4 momentti on muotoilultaan samanlainen kuin vuosilomalain säännös, KVTES:n säännöksen on tarkoitus erota vuosilomalain säännöksestä, koska KVTES:n vuosilomaa koskevien säännösten alussa on nimenomaisesti mainittu ne vuosilomalain säännökset, joihin on ollut tarkoitus viitata. Osapuolet eivät olleet sopineet siitä, että vuosilomalain määräyksiä sovelletaan osana KVTES:iä, vaan he olivat sopineet omista vuosilomia koskevista määräyksistä. Kun vuosilomalakia on uudistettu, myös KVTES:n määräyksiä on tarkasteltu vastaavasti, jotta ne eivät ole pakottavan lainsäädännön vastaisia. Samassa yhteydessä on keskusteltu myös siitä, oliko sopijaosapuolilla näkemyksiä siitä, miten määräyksiä tulisi muuttaa. Kysyttäessä KT:n yleiskirjeen 13/2007 (K6) merkinnästä ”vuosilomalain antamisaikoja ja -menettelyä koskevat määräykset on tarkistettu uuden vuosilomalain säännösten mukaisiksi (7 -11 §)”, E on todennut sillä tarkoitetun, että osapuolet olivat tarkastaneet, etteivät määräykset olleet ristiriidassa vuosilomalain kanssa. E:n mukaan kyseisistä vuosilomalain määräyksistä on myös ollut mahdollista sopia toisin.

E:n tiedossa ei ole ollut tilanteita, joissa KVTES IV luvun 7 §:n 4 momenttia olisi käytetty, koska kysymyksessä on hyvin poikkeuksellinen tilanne ja normaalisti vuosilomista on sovittu 8 §:n nojalla mukaisesti. E on katsonut, että KVTES IV 7 §:n 4 momentin ”välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi” kriteerin tulkinnasta ei ole voinut muodostua vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, koska sitä sovelletaan sanamuotonsa mukaan vain poikkeuksellisiin tilanteisiin, eivätkä eri työnantajat toimi kollektiivina siten, että sen tulkinnasta olisi voinut muodostua vakiintunutta käytäntöä.

B ja E ovat kertoneet sopineensa vuonna 2019 kahden kesken liittotasolla Joensuun kaupunginorkesterin vuosiloman antamista koskevan erimielisyysriita-asian, josta oli laadittu 30.4.2019 päivätty muistio kunnallisten muusikoiden vuosilomien määräämisestä (V1). Muistioon on kirjattu, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen muusikkojen liitto ry olivat yhteisesti laatineet sen, ja olivat olleet siinä esitetyistä tulkinnoista yksimielisiä. Muistion sivulle 4 on kirjattu, että KVTES:n vuosilomaa koskevat määräykset eivät sisällä määräyksiä kollektiivisesti (kaikille yhtäaikaisesti) määrättävästä lomasta, vaikka lomien määräämisen osalta tällaista käytäntöä on tosiasiallisesti noudatettu. Vuosilomia määrättäessä tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huomioida orkesterityön kollektiivinen luonne, jolloin eri aikoina määrättävät vuosilomat voivat haitata orkesterityötä. Edelleen muistioon on kirjattu, että kesäloma ja talviloma tulee antaa yhdenjaksoisena, ellei sitä ole välttämätöntä jakaa 7 §:n 4 momentin määrittämässä tilanteessa. Lomien jakaminen on aina poikkeuksellista ja se tulee olla perusteltavissa välttämättömällä tarpeella. Lisäksi muistioon on kirjattu, että vuosilomasääntelyn keskeinen lähtökohta on työsuojelullinen.

E ja B ovat kertoneen yhdenmukaisesti siitä, että erimielisyysneuvotteluissa, josta edellä selostettu muistio oli laadittu, ei ollut keskusteltu siitä, missä tilanteissa välttämättömän syyn edellytys työn käynnissä pitämiseksi voisi tulla kysymykseen, koska he olivat yhteisesti todenneet, että se voisi tulla sovellettavaksi vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Osapuolten yhteinen näkemys oli kuitenkin ollut, että määräys voi tulla sovellettavaksi myös orkesterityössä. E:n oman tulkinnan mukaan koronapandemia voisi olla tällainen poikkeuksellinen tilanne, jossa 7 §:n 4 momentti voisi tulla sovellettavaksi.

Vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

Kantajan mukaan Suomen kaupunginorkestereissa, kuten myös Vaasan kaupunginorkesterissa, oli muodostunut käytäntö siitä, että vuosilomia oli jaettu vain sopimalla ja Vaasan kaupunginorkesterissa oli lisäksi muodostunut vakiintunut käytäntö kesälomien jakamisesta aiheutuneen haitan kompensoimisesta työntekijöille niin, että syksyn konserttikausi oli aloitettu myöhemmin.

Vastaajien mukaan mitään yhteisesti hyväksyttyä käytäntöä ei ole muodostunut eikä paikallista sopimusta tehty siitä, että vuosilomia olisi mahdollista jakaa vain edellyttäen, että niiden jakamisesta tai vuosilomien jakamisen kompensoimisesta olisi sovittu muusikoiden kanssa. Vuosilomien jakamisen kompensoiminen ei olisi mahdollista, koska tällainen käytäntö olisi asettanut muut kunnan työntekijät muusikoihin nähden eriarvoiseen asemaan. Vuoden 1998 sopimus vuosilomien jakamisen kompensaatiosta oli ollut yksittäinen päätös, joka ei ollut perustunut KVTES:n määräyksiin.

Työtuomioistuin toteaa, että kantajan ja vastaajien todistajat (C, B, G, F) ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että Vaasan kaupunginorkesterissa sekä myös yleisemmin Suomen kaupunginorkesterissa oli säännönmukaisesti sovittu työnantajan ja työntekijöiden kesken kesän esiintymistä, lomien antamisesta ja niiden jakamisesta KVTES IV luvun 8 §:n nojalla. Kantajan ja vastaajien todistajien kesken on vallinnut yksimielisyys myös siitä, että KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin soveltaminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa. E on katsonut, että sen vuoksi myöskään soveltamiskäytäntöä määräyksen soveltamisesta ei ole voinut muodostua.

Vaasan kaupunginorkesterin fagotin varaäänenjohtaja ja vuodesta 2007 luottamusmiehenä toiminut C on kertonut, että Vaasan kaupunginorkesterissa oli ollut sen sisältöinen soveltamiskäytäntö, että mikäli kesälomien yhdenjaksoisuudesta oli jouduttu poikkeamaan, muusikoille oli kompensoitu siitä aiheutuva haitta ylimääräisinä henkilökohtaisina harjoittelupäivinä. Soveltamiskäytäntö muusikoiden kompensoimisesta ylimääräisin harjoittelupäivin oli ollut voimassa vuodesta 1998 lukien, jolloin Vaasan kaupunginorkesteri oli esiintynyt ensimmäisen kerran Seinäjoen ja Lohtajan kesämusiikkijuhlilla. C:n mukaan lomista oli aina sovittu sen vuoksi, ettei KVTES:n IV luvun 7 §:n 4 momentin mukaista välttämättömyyden edellytystä työn käynnissä pitämiseksi ollut ollut.

C on kertonut käsityksenään, että Vaasan kaupunki oli sopinut muusikoiden kanssa kompensaatiosta koskien vuoden 1998 kesälomien yhdenjaksoisuuden katkaisemista, työnantajapuoli ja työntekijäpuoli olivat olleet yksimielisiä siitä, ettei työnantaja voi määrätä kesälomien yhdenjaksoisuudesta poikkeamisesta, vaan siitä oli silloisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan neuvoteltava. Vaasan kaupunki ja Vaasan kaupunginorkesterin muusikot olivat intendentin esityksestä ja kulttuurivaliokunnan 15.10.1997 päätöksen johdosta (K3) neuvotelleet kompensaatiosta muusikoille, jolla korvattaisiin kesälomien katkeaminen Seinäjoen tangomarkkinoille ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlille osallistumisen vuoksi. C:n mukaan Vaasan kaupunginorkesterin intendentti L oli myöhemmin ilmoittanut, että vuotta 1998 koskenutta käytäntöä jatkettaisiin, ja näin Vaasan kaupunginorkesterissa oli toimittu kesään 2022 asti.

Kantajan todisteena K3 esittämästä Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnan pöytäkirjaotteesta, päätöksestä 15.10.1997 § 93 ilmenee, että kulttuurilautakunta oli päättänyt neuvotella Vaasan kaupunginorkesterin kanssa kesäloman 1998 pitämisestä kahdessa erässä. Kantajan todisteena K4 esitetystä Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnan pöytäkirjaotteesta koskien päätöstä 13.5.1998 § 15 ilmenee, että kulttuurilautakunnan virastopäällikkö M oli päättänyt kaupunginorkesterin muusikkojen kesäloman keskeytyskorvauksesta siten, että muusikot olivat saaneet 12 lomapäivää sekä neljä kotiharjoituspäivää korvauksena kesäloman keskeytyksestä, kun orkesterin oli päätetty esiintyvän Seinäjoen tangomarkkinoilla ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlilla kesällä 1998. Päätökseen oli lisäksi kirjattu, että loman pidennys noudatti muusikkojen työehtosopimusta ja että se oli otettu huomioon syyskauden ohjelmasuunnittelussa. Työtuomioistuin toteaa, että kyseinen päätös oli perustunut vanhaan kunnallisten muusikoiden omaan työehtosopimukseen sisältyneisiin vuosilomaa koskeviin määräyksiin, jonka sisällöstä ei ole esitetty B:n kertomuksen lisäksi tarkempaa selvitystä.

Työntekijöille oli vuoden 1998 sopimuksen (K4) sanamuodon mukaan annettu korvauksena vuosilomapäiviä ja kotiharjoittelupäiviä, mutta sopimuksella oli C:n mukaan tarkoitettu annettavaksi vain ylimääräisiä työajaksi luettavia harjoitteluvapaapäiviä, ei vuosilomapäiviä. Tämä nimitys olikin korjattu myöhemmin stemmaharjoittelupäiväksi.

Vaasan kaupungin yleissivistävien opettajien ja rehtoreiden pääluottamusmiehenä 2018-31.9.2020, henkilöstöpalvelun alueella henkilöstöpäällikkönä l.10-31.12.2021 ja 1.1.2022 lukien Sivistystoimessa HR Controllerina työskennellyt G on todennut, että Vaasan kaupungille ei ollut esitetty mitään muuta näyttöä vakiintuneesta käytännöstä kompensoida lomien jakamista muusikoille kuin edellä mainittu virastopäällikön päätös vuodelta 1998 (K4). G oli etsinyt Vaasan kaupungin kansioista, kirjaamosta ja järjestelmistä paikallisia sopimuksia tai sitoumuksia ja yksittäisiä päätöksiä ja sitoumuksia yli 30 vuoden ajalta, mutta hän ei ollut löytänyt mitään asiakirjaa koskien lomien jakamisen kompensoimista vuoden 1998 virastopäällikön yksittäistä päätöstä lukuun ottamatta. Myöskään mistään Vaasan kaupungin poissaolojärjestelmistä ei ollut löytynyt mitään merkintöjä siitä, että kenellekään olisi annettu ylimääräisiä vapaita tai ylimääräisiä vuosilomapäiviä. G:lle eikä hänen pitkään kaupungin palveluksessa työskennelleelle kollegalle ei ollut aiemmin vastaan pyyntöjä kompensoida vuosilomien jakamista ylimääräisin vapaapäivin.

G ja Vaasan kaupungin intendenttinä 1.2.2020 lukien toiminut F ovat katsoneet, että virastopäällikön päätös (K4) koskien lomien jakamista 1998 olisi KVTES:n vastainen. F, G ja E ovat katsoneet, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimusmääräysten mukaan vuosiloman pituudesta ei saa paikallisesti sopia toisin, ja ylimääräisten vuosilomien tai vapaiden antaminen lomien jakamisesta osiin asettaisi kunnan muut työntekijät tai viranhaltijat eriarvoiseen asemaan. Tästä syystä G ja F eivät ole pitäneet mahdollisena, että Vaasan kaupungilla olisi ollut käytäntönä kompensoida vuosilomien jakamista, eikä sivistystoimessa ollut ollut tietoa tällaisesta menettelystä ennen kuin luottamusmies C oli tuonut asian esille. F:n mukaan sivistystoimessa oli katsottu, että mikäli tällainen menettely oli ollut, sitä ei olisi voitu jatkaa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena.

Lomien jakamisen välttämättömyydestä työn käynnissä pitämiseksi esitetty näyttö

Kantaja on katsonut, ettei työnantajalla ollut ollut välttämätöntä syytä työn käynnissä pitämiseksi jakaa muusikoiden vuosilomat kahteen osaan. Kantajan mukaan Vaasan kaupunginorkesterin toiminta oli ollut vakiintuneesti jaettuna syys- ja kevätkaudelle, ja toiminta oli ollut lähtökohtaisesti aina tauolla kesä- ja heinäkuussa.

Asiassa kuultujen todistajien A:n, C:n, F:n ja G:n mukaan kaupunginorkestereilla, kuten myös Vaasan kaupunginorkesterilla, on ollut syys- ja kevätkausi. F:n mukaan Vaasan kaupunginorkesterin vuoden 2022 kevätkausi oli päättynyt Ilmajoen konsertin päättyessä 20.6.2022. Suomen Muusikkojen liiton sopimuspäällikön A:n mukaan kaupunginorkestereilla ei ole lähtökohtaisesti ollut minkäänlaista toimintaa kesällä.

F:n mukaan Vaasan kaupunginorkesterin perustehtävä on tarjota klassisen musiikin palveluja Vaasan ja Pohjanmaan alueella, jossa se on suurin orkesteri. Vaasan kaupunginorkesteri saa rahoituksensa pääasiallisesti Vaasan kaupungilta ja valtiolta, minkä lisäksi alle 10 prosenttia vuotuisesta budjetista rahoitetaan lipputuloin, ja pieni osa saadaan säätiön rahoituksena. Vaasan kaupunginorkesterilla on noin 100 tapahtumaa vuodessa, ja se toimii yhteistyössä eri musiikkifestivaalien kanssa Pohjanmaan alueella. Vuosittain Vaasan kaupungin orkesteri osallistuu noin kuuteen festivaaliin. Vaasan kaupunginorkesterin osallistuminen musiikkifestivaaleille mahdollistaa isompien taiteellisten kokonaisuuksien tuottamisen Pohjanmaalla, minkä vuoksi osallistuminen on taiteellisesti tärkeää, mutta sillä on Vaasan kaupunginorkesterille myös taloudellista merkitystä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vaasan kaupunginorkesteri on esiintynyt useana vuonna kesämusiikkijuhlilla. F:n ja G:n mukaan maakunnassa on järkevää rytmittää konserttikautta myös kesälle, jotta kuulijoita saadaan enemmän. Kantajan kirjallisista todisteista K3 ja K4 ilmenee, että Vaasan kaupunginorkesteri oli osallistunut Lohtajan kirkkomusiikkijuhlille jo vuonna 1998. Vastaajien todistajan Korsholman musiikkijuhlien entisen johtajan D:n mukaan Vaasan kaupunginorkesteri on esiintynyt lähes joka vuosi Korsholman musiikkijuhlilla.

Kantaja on kanteessaan kertonut, että työnantaja ei ollut tehnyt sitovia sopimuksia kesän 2022 musiikkijuhlilla esiintymisestä. Tältä osin kantaja on vedonnut siihen, että Lohtajan kirkkomusiikkijuhlista oli laadittu ainoastaan aiesopimus (V2), eikä Korsholman musiikkijuhlien sopimusta ollut lainkaan palautettu tilaajalle, vaikka sopimukseen oli kirjattu, että sopimus tulee palauttaa tilaajalle. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, ettei musiikkijuhlilla esiintymisestä sopiminen vaadi määrämuotoa, ja näin ollen myös suullinen sopimus tai kirjallinen aiesopimus voi sitoa osapuolia. Asiassa on selvitetty F:n todistajan kertomuksella ja Vaasan kaupunginorkesterin ja Korsholman musiikkijuhlien sähköpostikirjeenvaihdolla (V4), jota Korsholman musiikkijuhlien D:n kertomus osaltaan tukee, että Vaasan kaupunginorkesteri oli sitoutunut esiintymään molemmilla kanteessa tarkoitetuilla musiikkijuhlilla eli Korsholman musiikkijuhlilla ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlilla. Ilmajoen musiikkijuhlista laadittu kirjallinen sopimus on myös sitonut Vaasan kaupunginorkesteria (V4).

Kantajan mukaan kaupunginorkesterin osallistuminen Lohtajan ja Korsholman musiikkijuhliin ei ole ollut välttämätöntä työn käynnissä työn käynnissä pitämiseksi. Kysymyksessä ei ollut 7 §:n 4 momentissa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, sillä vastaaja ei ole osoittanut, että Lohtajan ja Korsholman kesäkonserteista poisjääminen olisi johtanut mihinkään konkreettisesti osoitettavaan haittaan vai vahinkoon.

Vastaajien mukaan Vaasan kaupunginorkesterilla oli ollut KVTES:n IV luvun 7 §:n 4 momentissa tarkoitettu koronapandemiaan liittyvä välttämätön syy poiketa kesälomien yhdenjaksoisuudesta työn käynnissä pitämiseksi. Vaasan kaupungilla oli ollut normaalin työnjohto-oikeuden perusteella oikeus sopia orkesterin esiintymisistä.

Vastaajien mukaan sopimukset Ilmajoen ja Lohtajan musiikkijuhlista oli tehty vuonna 2019 ja esiintymiset olivat siirtyneet koronapandemian vuoksi kesälle 2022. Korsholman esiintymisestä oli keskusteltu kesällä 2021 ja yksityiskohdista oli sovittu lokakuussa 2021. Vaasan kaupungilla ei ollut mahdollista vaikuttaa musiikkijuhlien ajankohtiin ja vetäytyminen tuotannoista olisi aiheuttanut merkittävää mainehaittaa ja taloudellista haittaa sekä vaarantanut yhteistyön tulevaisuudessa. Vaasan kaupungin toiminnan jatkuvuuden kannalta oli ollut välttämätöntä pitää kiinni sovituista tuotannoista. Vastaajat ovat lisäksi vedonneet siihen, että musiikkijuhlien järjestäminen oli ollut välttämätöntä myös siksi, että yleisömäärät saataisi nousemaan takaisin koronaa edeltäneelle tasolle.

Kantajan todistajien B:n ja C:n kertomusten mukaan kysymyksessä olevien kesäkonserttien järjestäminen ei ollut ollut työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi, mistä syystä työnantaja ei ole voinut määrätä työntekijöitä keskeyttämään vuosilomaansa, vaan työnantajan olisi tullut sopia esiintymisistä työntekijöiden kanssa KVTES IV luvun 8 §:n nojalla. C on kuitenkin sähköpostissaan Vaasan kaupungin HR Controller G:lle (V5) pitänyt sinänsä mahdollisena sitä, että koronapandemian kaltainen tilanne voisi johtaa siihen, että työn käynnissä pitämiseltä vaadittu välttämättömyyden edellytys täyttyy.

Vastaajien todistajien F:n ja G:n mukaan lomien jakaminen oli ollut välttämätöntä, koska Ilmajoen musiikkijuhlat ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat, joista oli laadittu kirjalliset sopimukset vuoden 2019 puolella (V2), olivat siirtyneet vuodelta 2020 koronapandemian vuoksi kesälle 2022, eikä Vaasan kaupunginorkesterilla ollut mahdollisuutta vaikuttaa näiden tuotantojen aikatauluihin. F:n mukaan Lohtajan kirkkomusiikkijuhlia oli yritetty järjestää marraskuussa 2020, mutta koronan vuoksi tilaisuus oli päätetty siirtää suoraan vuodelle 2022, koska tilaisuuteen oli ollut vaikea saada riittävää määrää esiintyjiä. F:n mukaan orkesterin toiminnan jatkuvuuden kannalta oli ollut välttämätöntä olla luotettava sopimuskumppani ja pitää kiinni sovituista sopimuksista. G:n mukana sovituista yhteistyökuvioista vetäytyminen olisi aiheuttanut merkittävää mainehaittaa ja taloudellista haittaa, minkä lisäksi yhteistyömahdollisuudet tärkeiden yhteistyökumppaneiden kanssa olisivat voineet pienentyä, jolloin koko orkesterin toimintaedellytykset olisivat merkittävästi heikentyneet.

F:n mukaan Vaasan kaupunginorkesterille oli ollut tärkeää osallistua Korsholman 40-vuotismusiikkijuhlille, koska ne ovat Vaasan kaupungin rahoittamat ja toimivat Vaasassa. G:n mukaan orkesterin toiminnan kannalta oli ollut tärkeää saada yleisö palaamaan katsomoihin, koska kevään 2022 yleisömäärät olivat merkittävästi tippuneet syksyn 2021 määristä.

Kantaja on katsonut, että Vaasan kaupunki ei ollut lainkaan selvittänyt sitä, olisiko konsertit voitu järjestää muutoin kuin kesälomien yhdenjaksoisuudesta poikkeamisella.

C:n mukaan työnantaja ei ollut pyrkinyt lainkaan selvittämään vaihtoehtoja vuoden 2022 kesälomien jakamiselle tai sopimaan siitä työntekijäpuolen kanssa. C:n mukaan työntekijäpuoli oli esittänyt, että kesälomien jakaminen olisi voitu välttää lomasuunnittelulla niin, että 65 prosenttia vuosilomista olisi pidetty kesällä 2022 ja 25 prosenttia niistä olisi pidetty pitkänä talvilomana vuoden 2023 puolella, mutta työnantajapuolelta ei ollut tullut ehdotukseen mitään vastausta. Toisin kuin työnantajapuoli on asiassa väittänyt, C:n mukaan vuosilomien siirto talvelle 2023 olisi ollut mahdollista toteuttaa aikataulujen puolesta, sillä kevään 2023 ohjelmistoa ei ollut ollut vielä sovittu 10.5.2022 mennessä, kuten kantajan todisteena esitetystä ylikapellimestarin viestistä (K5) ilmenee. C oli myös osallistunut ohjelmatoimikunnan jäsenenä vuoden 2022 alusta lukien kaikkiin ohjelman suunnittelukokouksiin, joten hän oli ollut tietoinen ehdottaessaan vuosilomapäivien siirtoa pidennetyksi talvilomaksi siitä, että kevään 2023 ohjelma oli ollut toukokuun alussa 2022 vielä täysin auki.

Vastaajien mukaan kesälomien porrastaminen ei olisi ollut mahdollista orkesteritoiminnan kollektiivinen luonne huomioon ottaen. Työnantaja oli selvittänyt mahdollisuutta antaa loma yhdenjaksoisena niin, että osa vuosilomasta olisi annettu pidempänä talvilomana, mutta tämä olisi ollut mahdotonta, koska Vaasan kaupunginorkesterin tuotanto olisi jouduttu keskeyttämään lähes kuukaudeksi.

Kantajan ja vastaajien asiassa kuulustuttamien todistajien (C, G, F) kertomuksilla on selvitetty, että työnantajapuoli ja työntekijäpuoli olivat keskustelleet useita kertoja syksyllä 2021 ja keväällä 2022 lomien antamisesta pääsemättä asiasta yksimielisyyteen, koska työntekijäpuoli oli vaatinut, että lomien jakaminen kompensoidaan työntekijöille. Keskusteluja oli käyty myös johtoryhmässä. C:n mukaan työntekijäpuoli oli vaatinut ylimääräisiä harjoittelupäiviä, ei kuitenkaan vapaa- tai lomapäiviä kompensaationa lomien jakamisesta. G ja F ovat puolestaan kertoneet, että työntekijäpuoli oli vaatinut ylimääräisiä vapaapäiviä tai vuosilomapäiviä. Työtuomioistuin toteaa tältä osin, että C:n sähköpostista F:lle (K2) ilmenee, että C oli vaatinut, että lomien jakaminen tulisi kompensoida ylimääräisin vapaapäivin. G:n ja F:n mukaan työnantaja oli katsonut, ettei sopimukseen lomien jakamisesta voitu päästä, koska työntekijäpuoli oli vaatinut KVTES:n vastaisia ylimääräisiä vapaapäiviä kompensaationa lomien jakamisesta, jotka olisivat asettaneet kaupungin työntekijät eriarvoiseen asemaan.

Mikäli vuosilomia ei olisi sijoitettu osaksi Korsholman musiikkijuhlien jälkeen, vaan ne olisi sijoitettu talvilomakaudelle, se olisi G:n mukaan tarkoittanut, että kaupunginorkesterin toiminta olisi ollut katkaistuna neljä viikkoa kesken normaalin esiintymiskauden helmi-maaliskuussa 2023. Koska kaupunginorkesterin toiminta oli kuntalaisille suunnattu palvelu, ei orkesteritoiminnan keskeyttäminen kesken kauden neljäksi viikoksi olisi ollut hyvä ajatus. Lomia ei voitu myöskään antaa yhdenjaksoisena Korsholman musiikkijuhlan jälkeen, koska orkesterin syyskausi alkaa syyskuussa ja syksyn tuotannot oli sovittu paljon aikaisemmin. Muusikoiden kohdalla kyse ei ole vain vuosilomapäivien sijoittamisesta kalenteriin, vaan muusikoille tulee työehtosopimuksen mukaan antaa myös 10 kotiharjoittelupäivää.

G on todennut, että vuosilomien porrastaminen olisi orkesteritoiminnan luonteen vuoksi hankalaa, koska isoissa tuotannoissa tarvitaan kaikki muusikot soittamaan, eikä normaalioloissa orkesterilla ollut taloudellista mahdollisuutta palkata sijaisia lomia porrastaakseen. Vuonna 2022 porrastaminen oli ollut kuitenkin välttämätöntä, jotta muusikot, joilla oli kesälomaa 38 päivää, saisivat työehtosopimuksen mukaisesti lomistaan vähintään 65 prosenttia yhdenjaksoisesti kesäkaudella, ja koronakorvausten vuoksi porrastaminen oli ollut mahdollista.

G:n mukaan työantaja oli ehdottanut, että työntekijöiden vuosilomaa olisi sijoitettu syyslomaviikolle ja hiihtolomaviikolle, mutta työntekijäpuoli oli tämänkin vaihtoehdon osalta vaatinut, että työnantaja kompensoi lomien jakamisen työntekijöille ylimääräisin vapaapäivin. Työantaja oli näin ollen päätynyt jakamaan kesälomat kahteen osaan KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin nojalla. G:n mukaan työntekijöitä oli kuultu lomien antamisesta 21.4.2022 ja vuosilomat oli vahvistettu 19.5.2022. G:n mukaan työnantaja oli pitkään ja perusteellisesti harkinnut useissa kokouksissa KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentissa tarkoitetun välttämättömyys kriteerin täyttymistä ennen kuin työnantaja oli määrännyt lomien jakamisesta kahteen osaan.

Kantajan mukaan välttämättömyys -kriteeriä arvioitaessa olisi otettava huomioon myös lomien jakamisesta muusikoille aiheutunut konkreettinen haitta, kun työnantaja ei ollut antanut riittävästi kotiharjoittelupäiviä loman jälkeen, muusikot oli joutuneet käyttämään lyhyestä lomastaan osan soittokunnon valmistamiseen.

C:n mukaan muusikot olivat kokeneet kesän 2022 ohjelman erittäin raskaaksi, koska valmistelupäiviä oli varattu ainoastaan kolme ennen Korsholman ja Lohjan erittäin vaativia musiikkijuhlia. Orkesterimuusikon työ vaatii muusikolta paljon valmistautumista ennakkoon ja jatkuvaa soittokunnon ylläpitämistä. Jotta muusikko voisi valmistautua tulevaan kauteen, muusikoiden työehtosopimuksessa on määrätty, että muusikoilla tulee olla kymmenen harjoittelupäivää, jotka tulee sijoittaa vuosilomien yhteyteen. Pidemmän tauon jälkeen tarvitaan useampi päivä valmistautumiseen, sillä soittajan fysiikka ei sopeudu soittamiseen vain kolmessa päivässä ilman, että se aiheuttaa rasitusvammoja. Koska työnantaja ei ollut varannut riittävästi kotiharjoittelupäiviä Korsholman ja Lohtajan festivaaleihin valmistautumiseen, C ja seitsemän muuta muusikkoa olivat joutuneet käyttämään käytännössä suuren osan kesälomastaan ohjelman harjoittelemiseen.

F:n mukaan työnantaja ei ollut edellyttänyt muusikoilta vuosiloman käyttämistä harjoitteluun, sillä harjoitteluaikaa oli ollut riittävästi työajalla; korona-aikana kotiharjoitteluaikaa oli ollut paljon ennen kesän 2022 konsertteja ja toukokuussa Ilmajoen harjoitusten välissä oli ollut reilusti kotiharjoitteluaikaa harjoitella myös muita kesän musiikkijuhlia siten, että harjoittelu ja valmistautuminen olivat olleet riittävällä tasolla.

A on todennut, että kesälomien yhdenjaksoisuudella on muusikoille suuri merkitys, sillä soittaminen on urheilusuoritukseen verrattavissa oleva fyysinen suoritus, minkä lisäksi työ on tutkimusten mukaan henkisesti kuormittavaa, joten soittotyö vaatii pidempiä taukoja. Soittotyö edellyttää, että soittotaitoa ylläpidetään jatkuvasti. Kunnallisten muusikkojen virka- ja työehtosopimus edellyttää, että muusikoille annetaan pidemmän soittotauon jälkeen vähintään kymmenen päivän kotiharjoittelujakso ennen yhteisharjoituksia, jotta soittajat voivat valmistautua fyysiseen soittosuoritukseen. Yleensä kymmenen päivän kotiharjoittelujakso sijoitetaan kesäloman päätteeksi. A:n mukaan soittotyöstä aiheutuu soitinkohtaisesti erilaisia soittoasentoon ja kuuloon liittyviä työperäisiä sairauksia.

G:n mukaan Vaasan kaupunginorkesterin muusikoiden vuosilomia ei ollut jaettu kohtuuttomasti osiin, sillä ne muusikot, joilla oli ollut 38 vuosilomapäivää, olivat saaneet kesäkuussa ensin 25 lomapäivää ja niiden perään kolme työehtosopimuksen mukaista soittokuntoa ylläpitävää kotiharjoittelupäivää, ja yhdeksän päivän työskentelyn jälkeen heillä oli ollut vielä kahdeksan vuosilomapäivää ja kuusi kotiharjoittelupäivää. Heillä oli ollut kesäkaudella yli kahdeksan viikkoa vapaita päiviä, joiden välissä he olivat työskennelleet Lohtajan ja Korsholman musiikkijuhlilla yhdeksän päivän ajan.

E:n mukaan kunta-alalla seurataan tarkasti poissaoloja ja työsuojelun kehittämistä, eikä hänen tiedossaan ole, että orkesterimuusikon työ näyttäytyisi muihin kunta-alan töihin nähden poikkeuksellisen kuormittavana. Työaikamääräyksissä on huomioitu muusikon työn ominaispiirteitä niin, että viikoittaisesta 36 tunnista vähintään kuuden tulee olla muusikon omaa harjoitteluaikaa. E:n mukaan kotiharjoitteluaikaa on yleensä tätä enemmän.

Arviointi ja johtopäätökset

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun vuosilomaa koskevien määräysten mukaan loma on lähtökohtaisesti annettava yhdenjaksoisena. Virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 7 §:n 4 momentin säännös mahdollistaa kuitenkin lomien jakamisen, mikäli se on työn käynnissä pitämiseksi välttämätöntä.

Työtuomioistuin toteaa, ettei KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin sanamuodosta ilmene, mitä määräyksessä on tarkoitettu välttämättömyydellä työn käynnissä pitämiseksi.

B:n kertomuksella on selvitetty, että vuosilomaa koskevat määräykset olivat alun perin sisältyneet kunnallisten muusikoiden virka- ja työehtosopimukseen, mutta vuoden 2007 virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa Suomen Muusikkojen liitto ja KT olivat sopineet, että osana kunnallisten muusikoiden virka- ja työehtosopimusta siirrytään soveltamaan KVTES:n vuosilomamääräyksiä. Neuvotteluissa ei ollut keskusteltu siitä, mikä merkitys vuosilomalain 20 §:n samansisältöisellä määräyksellä ja sitä koskevilla työneuvoston lausunnoilla oli ollut KVTES:n IV luvun 7 §:n 4 momentin tulkinnan kannalta. Suomen Muusikkojen liitto oli ollut siinä käsityksessä, että vuosilomalain soveltamiskäytännöllä on vähintäänkin ohjeellista merkitystä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten työnantajapuoli oli kysymykseen tuolloin suhtautunut. B on kuitenkin todennut, ettei työnantajapuoli ollut myöskään tuonut esille sitä, että se olisi tulkinnut KVTES:n säännöstä eri tavalla kuin samansisältöistä vuosilomalain 20 §:n säännöstä. E ei ollut ollut mukana vuoden 2007 virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa, mutta hän on kertonut käsityksenään, että vuosilomamääräysten sisällöstä voidaan päätellä, että 7 §:n 4 momentin määräyksen on tarkoitus erota vuosilomalain määräyksistä, sillä sopimukseen on otettu nimenomaiset määräykset vuosilomista, eikä 7 §:n 4 momentin osalta ole viitattu vuosilomalakiin, kuten joidenkin muiden määräysten osalta on tehty.

Työtuomioistuin toteaa, että osapuolet ovat esittäneet ristiriitaisia käsityksiä kanteessa tarkoitetun 7 §:n 4 momentin sopimusmääräyksen yhteydestä saman sisältöiseen vuosilomalain 20 §:n säännökseen ja sen tulkintakäytäntöön. Kun osapuolten yhteistä tarkoitusta ei ole selvitetty asiassa, on merkitystä annettava sille, että määräys on yhdenmukainen vuosilomalain 20 §:n kanssa. Tätä tukee myös kantajan kirjallisena todisteena K6 esitetyn KT:n yleiskirjeen 13/2007 kirjaus siitä, että vuosilomamääräyksiä on tarkistettu 1.4.2005 voimaan tulleen vuosilomalain edellyttämällä tavalla, ja että vuosiloman antamisaikoja ja antamismenettelyä koskevat määräykset on tarkistettu uuden vuosilomain säännösten mukaisiksi (7 — 11 §), (K6 s. 2). Tämä seikka puoltaa osaltaan sitä tulkintaa, että KVTES:n IV luvun 7 §:n 4 momentin määräyksen tulkinnassa voidaan ottaa huomioon vuosilomalain vastaavan säännös ja sen soveltamiskäytäntö.

Työtuomioistuin on aiemmassa KVTES:n vuosilomamääräysten tulkintaa koskevassa tuomiossaan TT 2005:5 viitannut työneuvoston lausuntoon ja todennut, että lausunnon mukaiset oikeusohjeet soveltuivat periaatteellisina kannanottoina myös sopimusperusteisten vuosilomamääräysten tulkintaan. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole ilmennyt perusteita poiketa tästä tulkinnasta.

Työtuomioistuin toteaa, että vuoden 2007 virka- ja työehtosopimusneuvotteluista tässä asiassa esitetty selvitys ei osoita, että sopimusosapuolilla olisi ollut yhteinen tulkinta siitä, mitä tulkittavana olevan sopimusmääräyksen mukaisella välttämättömyydellä työn käynnissä pitämiseksi on tarkoitettu. B:n mukaan työntekijäpuoli oli tulkinnut 7 §:n 4 momentin välttämättömyyskriteerin soveltuvan tilanteisiin, joissa työ on jostain syystä pidettävä koko ajan käynnissä. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, oliko tämä ollut myös työnantajapuolen tulkinta. Sillä seikalla, että KT:n neuvottelija oli vuoden 2007 virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa todennut, että välttämättömyysedellytyksen soveltaminen tiukkenee siirryttäessä soveltamaan KVTES:n vuosilomaa koskevia määräyksiä, ei ole merkitystä asian arvioinnin kannalta.

E:n kertomuksella asiassa on selvitetty se, etteivät Suomen Muusikkojen liitto ja KT olleet keskustelleet vuosilomamääräyksen sisällöstä myöhemmissä virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa, koska muusikkojen työehtosopimus ei enää sisältänyt vuosilomaa koskevia määräyksiä. Suomen Muusikkojen liitto ja KT olivat keskustelleet KVTES IV luvun 4 §:n tulkinnasta ainoastaan yhden kerran vuosilomien antamista koskevan erimielisyysasian yhteydessä vuonna 2019, jolloin osapuolet olivat yksimielisesti todenneet, että lomien jakaminen tulee kyseeseen 7 §:n 4 momentin nojalla ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa. Erimielisyysneuvottelujen pohjalta laadittuun muistioon vuosilomien antamisesta (V1) on kirjattu Suomen Muusikoiden liitto ry:n ja KT:n yhteisenä kantana, että KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentti voi tulla sovellettavaksi kaupunginorkesterin toiminnassa.

Työtuomioistuin toteaa, että osapuolten yksimielinen kirjaus vuoden 2019 erimielisyysneuvotteluiden yhteydessä 7 §:n 4 momentin soveltumisesta kaupunginorkesterin toiminnassa puhuu kantajan esittämää väitettä vastaan siitä, että osapuolten kesken olisi muodostunut yhteistä ja vakiintunutta soveltamiskäytäntöä siitä, että lomia voidaan jakaa ainoastaan sopimalla. Työtuomioistuin toteaa, että siitä seikasta, että lomien jakamisesta on pääsääntöisesti sovittu kaupunginorkestereissa ja Vaasan kaupunginorkesterissa KVTES IV luvun 8 §:n nojalla, ei voida tehdä kantajan esittämin tavoin johtopäätöstä siitä, että osapuolet olisivat myös tarkoittaneet, ettei työnantajalla olisi jatkossa oikeutta jakaa lomia 7 §:n 4 momentin edellytysten täyttyessä.

Työtuomioistuin toteaa lisäksi, että asiassa on jäänyt epäselväksi, onko työntekijöiden vuosilomien jakamista kompensoitu vuoden 1998 jälkeen ja jos on, onko heille annettu ylimääräisiä loma- tai vapaapäiviä vai harjoituspäiviä, jotka on laskettu työajaksi. C on kertonut, että kysymys oli ollut työajaksi laskettavista ylimääräisistä harjoittelupäivistä, mutta toisaalta hän on sähköpostissaan F:lle (kirjallinen todiste K2) esittänyt, että jokaisesta loman keskeyttävän jakson päivästä muusikot olivat saaneet kaksi vapaapäivää. G on puolestaan kertonut selvittäneensä, ettei työnantajan järjestelmissä tai asiakirjoissa ollut ollut mitään merkintää yli 30 vuoden ajalla siitä, että työntekijöitä olisi kompensoitu ylimääräisin vapaapäivin. Työnantajapuoli on lisäksi esittänyt, että lomien kompensoiminen olisi KVTES:n määräysten vastaista, koska se asettaisi kunnan työntekijät eriarvoiseen asemaan, ja että vuosilomien pidennyksestä ei ole mahdollista sopia paikallisesti. F on kertonut, että työntekijöillä oli joka tapauksessa tavanomaisesti ollut virka- ja työehtosopimuksen edellyttämää tasoa enemmän harjoittelupäiviä.

Työtuomioistuin toteaa johtopäätöksenään edellä todetusta, ettei vakiintunutta ja yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä ole syntynyt kantajan esittämällä tavalla.

Työtuomioistuin toteaa, että lomien yhdenjaksoisuus on lähtökohta lomia annettaessa ja kuten osapuolet ovat yksimielisesti todenneet, 7 §:n 4 momentin määräystä voidaan soveltaa vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Osapuolet eivät ole sopineet siitä, missä tilanteissa poikkeuksellisuus voisi tulla kyseeseen. KT:n ja Suomen Muusikkojen liiton erimielisyysmuistiossa (V1) on kirjaus siitä, että vuosilomasääntelyn keskeinen lähtökohta on työsuojelullinen. E ja myös C ovat katsoneet, että koronapandemia voi olla peruste välttämättömyydelle työn käynnissä pitämiseksi.

Kuten edellä on todettu, voidaan välttämättömyyden kriteerin tulkinnassa ottaa huomioon vuosilomalain 20 §:n ja sen soveltamiskäytäntö soveltuvin osin periaatteellisina kannanottoina. Voimassa olevan vuosilomalain (162/2005) 20 §:n 2 momentin mukaan kesäloma on annettava yhdenjaksoisena, jollei työn käynnissä pitämiseksi ole välttämätöntä jakaa sitä osaa kesälomasta, joka ylittää 12 arkipäivää, pidettäväksi yhdessä tai useammassa osassa. Tämän kaltainen määräys oli sisältynyt myös aikaisemman vuosilomalain 5 §:n 1 momenttiin (laki 272/1973, kumottu), jonka mukaan vuosiloman oli tullut olla yhdenjaksoinen. Työnantajalla oli kuitenkin ollut oikeus, milloin se oli työn käynnissä pitämiseksi välttämätöntä tai milloin työntekijä oli antanut suostumuksensa, antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä se osa lomasta, joka ylitti kaksitoista arkipäivää. Vastaavanlainen määräys oli sisältynyt myös vuosien 1939, 1946, 1960 ja 1973 vuosilomalakeihin. Vuosilomalakien esitöissä ei ole määritelty sitä, mitä tarkoitetaan sillä, että lomien jakamisen tulee olla välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi. Voimassa olevan vuosilomalain esitöissä (HE 238/2004 vp. s 67) on todettu, että kesä- ja talviloma on annettava yhdenjaksoisena, jotta vuosiloman työaikasuojelullinen tavoite toteutuu. Voimassa olevan vuosilomalain 30 §:ssä on säädetty, että työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä ja kunnallisella työmarkkinalaitoksella on oikeus sopia 12 arkipäivää ylittävän vuosiloman jakamisesta pidettäväksi yhdessä tai useammassa jaksossa.

Työneuvosto on useissa lausunnoissaan (TN 1471-17, TN 1269-91, TN 1337-96, TN 1388-03, TN 575-70 ja TN 818-67) arvioinut sitä, mitä tarkoitetaan välttämättömyydellä työn käynnissä pitämiseksi. Työneuvosto on todennut, että vuosilomalain sanamuodosta ja sen esitöistä kävi ilmi, että loman jakamisen tulee olla poikkeuksellista ja että välttämättömyysedellytystä tulee tulkita suppeasti (TN 1471-71). Lähtökohtana on aina yhdenjaksoinen vuosiloma, jotta vuosiloman tarkoitus täyttyisi. Loman jakamiseen voidaan ryhtyä vain siinä laajuudessa kuin on välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi yrityksessä (TN 1471-71, TN 575-70 ja TN 818-67). Lisäksi loman jakaminen on mahdollista ainoastaan, jos työnantajan on ensin selvittänyt, ettei yrityksen tai työpaikan toiminnan kannalta tarpeellinen työ ole pidettävissä käynnissä porrastamalla yrityksen työntekijöiden vuosilomia, sijaistyövoimaa käyttämällä tai muilla vastaavilla keinoilla. Työ on pyrittävä ensisijaisesti pitämään käynnissä muilla toimenpiteillä ja tämä edellyttää sitä, että työnantaja selvittää sen, miten jakaminen voidaan estää (TN 1269-91, TN 1337-96 ja TN 1388-03, ks. myös Mikko Nyyssölä: Vuosilomalaki, 2015 s. 107).

Työneuvosto on useissa lausunnoissaan (esimerkiksi TN 1471-17, TN 1269-91 ja TN 1388-03) myös katsonut, ettei loman jakaminen työn käynnissä pitämiseksi ole ollut välttämätöntä ilman työntekijöiden suostumusta, jos jakamisen perusteena oli ollut pelkästään se, että lomakausi oli yrityksen tuotteiden parasta menekkiaikaa. Työneuvosto ei katsonut välttämättömyysedellytyksen täyttyneen silloinkaan, kun työnantajayhtiö oli vedonnut rakentamisen olevan ilmasto-olosuhteista riippuvainen niin, että rakentaminen oli ollut mahdollista vain huhti- ja marraskuun välisenä aikana ja yhtiön elinehtona oli ollut hankkia liikevaihto tuona aikana (ks. myös Jorma Rusanen, Uusi vuosilomalaki, käytännön käsikirja, 2005 s. 353 — 354).

Oikeuskirjallisuudessa vuosiloman antamisesta yhdenjaksoisena on todettu, että vuosilomia annettaessa lähtökohtana on yhdenjaksoisuus ja että loman työaikasuojelullisen tavoitteen toteuttamiseksi työntekijälle on varattava tarpeeksi pitkä yhdenjaksoinen kesäloma lepoa ja virkistäytymistä. Kesäloman jakaminen työnantajan yksipuolisin päätöksin on poikkeuksellinen toimi, johon pitää olla yrityksen tai työpaikan toimintaan liittyvät painavat perusteet. Työnantajan on pyrittävä niin pitkälle kuin mahdollista antamaan lomat yhdenjaksoisina, niin että työ pidetään ensisijaisesti käynnissä muilla toimenpiteillä kuten lomien porrastuksilla tai sijaistyövoimalla. Lomien jakamista on pidetty mahdollisena vain, jos se toiminnan kannalta tarpeellinen työ ei ole pidettävissä käynnissä muilla toimenpiteillä. Välttämättömyys voi johtua esimerkiksi siitä, että avainasemassa olevat henkilöt eivät voi olla poissa työstä yhtä aikaa muulloin kuin yrityksen seisokin aikana tai että yrityksen tuotannon tai palvelutoiminnan ylläpito vaatii loman jakamista (Harri Hietala — Keijo Kaivanto: Vuosilomalaki käytännössä 2011 s. 158). (Rusanen 2005 s. 351-352, Kröger — Orasmaa 2015 s. 200-201, Mikko Nyyssölä: Vuosilomalaki 2020 verkkokirja s. 131-132)

Työnantajapuoli on katsonut tässä asiassa, että välttämättömyysperuste työn käynnissä pitämiseksi oli toteutunut, koska koronapandemia oli siirtänyt Ilmajoen musiikkijuhlia ja Lohjan kirkkomusiikkijuhlia niiden alkuperäisestä ajankohdasta vuoden 2020 kesästä kesälle 2022.

Työtuomioistuin toteaa, että koronan vuoksi siirtyneiden Ilmajoen musiikkijuhlien 30.5-20.6.2022 ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlien 25.7-29.7.2022 väliin ei ole jäänyt riittävästi kalenteripäiviä siten, että kanteessa tarkoitettujen muusikkojen kesälomat olisi voitu toteuttaa yhdenjaksoisina. Sen vuoksi Vaasan kaupunginorkesterin olisi tullut suunnitella kevään, kesän ja syksyn 2022 ja kevään 2023 ohjelmansa siten, että orkesterin jäsenten lomat olisi järjestetty yhdenjaksoisina muuna aikana kuin näiden kahden musiikkijuhlan välisenä aikana.

Vastaajat eivät ole nyt käsiteltävänä olevassa asiassa saattaneet todennäköiseksi sitä, että Vaasan kaupunki ei olisi voinut järjestää orkesterin jäsenten yhdenjaksoisia lomia erityisesti suunnittelemalla orkesteritoimintaansa riittävän ajoissa siten, että nämä lomat olisi otettu huomioon orkesterin vuoden 2022 ja kevään 2023 ohjelmaa suunnitellessa.

Koronapandemian vuoksi siirtyneet orkesterin konsertit eivät ole asiassa esitetyn todistelun perusteella tulleet yllätyksinä työnantajalle Vaasan kaupungille. Sen jälkeen, kun työnantajan tiedossa oli ollut, että sekä Ilmajoen ja Lohtajan esiintymiset olivat siirtyneet kesälle 2022, työnantaja oli vielä sopinut lokakuussa 2021 osallistumisesta myös 1.8.2022 - 4.8.2022 järjestetyille Korsholman musiikkijuhlille. Tilanteessa, jossa kaupunki oli saanut tiedon Ilmajoen ja Lohtajan musiikkijuhlien siirtymisestä kesälle 2022 jo kaksi vuotta aikaisemmin eli vuoden 2020 aikana, työnantajalla olisi ollut tilaisuus suunnitella huolellisesti vuoden 2022 orkesterin kevään, kesän ja syyskuun ohjelma ja orkesterin esiintymiset siten, että muusikoiden lomat olisi voitu toteuttaa yhdenjaksoisina joko elo- ja syyskuun 2022 aikana tai pidempinä lomina talvikaudella 2022 — 2023.

Työtuomioistuin toteaa, että kesälomien jakamisen poikkeuksellisuudesta on johtunut se, ettei vuosilomalain soveltamiskäytännössä ole katsottu välttämättömäksi syyksi työn käynnissä pitämiseksi sitä, että lomat keskeyttävät yhtiön parhaan tuotantokauden, vaikka yhtiön elinehto on ollut hankkia liikevaihtonsa kyseisenä aikana. Kynnys lomien jakamiseksi on siten asetettu korkealle työneuvoston ratkaisukäytännössä. Näin ollen työnantajan tässä asiassa vetoamia seikkoja kuten sitä, että musiikkijuhlilla oli ollut tarkoitus saada yleisö palaamaan katsomoihin tai sitä, että Korholman musiikkijuhliin oli ollut välttämätön osallistua, koska kyseessä oli ollut sanottujen musiikkijuhlien 40-vuotisjuhlakonsertti, ei voida pitää vuosilomalain 20 §:n ja sitä koskevien esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja ratkaisukäytännön perusteella välttämättöminä syinä orkesterin työn käynnissä pitämiseksi. Kaupunki ja KT eivät ole myöskään esittäneet tarkempia perusteita sille, miksi orkesteritoiminta ei olisi voinut olla keskeytyneenä kerrotuin tavoin lähes kuukauden ajan keväällä 2023, mikäli lomat olisi annettu tuolloin yhdenjaksoisena. Vastaajien perustelut eivät näiltäkään osin täytä KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentin määräyksen välttämättömyyden kriteerejä.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi sen, ettei kesälomien 2022 jakaminen ole ollut ollut KVTES IV luvun 7 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi ja että työnantaja on näin ollen toiminut vastoin sopimusmääräystä. Näin ollen kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakot

Työehtosopimuslain 7 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita siitä maksamaan hyvityssakko. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Vaasan kaupunki on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 7 §:n 4 momentin vastaisesti määrätessään Vaasan kaupunginorkesterin muusikkojen kesälomat pidettäväksi kahdessa osassa kesällä 2022. Menettely on työehtosopimuksen tieten rikkomista, jonka perusteella kaupunki on tuomittava hyvityssakkoon.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on asettunut tukemaan kaupungin työehtosopimuksen vastaista tulkintaa. KT on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi se on tuomittava hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Vaasan kaupungin ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ovat asian hävitessään velvollisia korvaamaan Suomen Muusikkojen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Vaasan kaupunki on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 7 §:n 4 momentin vastaisesti määrätessään Vaasan kaupunginorkesterin muusikoiden kesälomat kahdessa osassa pidettäväksi kesällä 2022 niin, että 38 päivän lomaoikeudella kesäloma oli määrätty ajalle 21.6.2022 — 26.7.2022 ja 9.8.2022 — 18.8.2022, 30 päivän lomaoikeudella ajalle 21.6.2022 — 19.7.2022 ja 9.8.2022 — 15.8.2022 ja 28 päivän lomaoikeudella ajalle 21.6.2022 — 19.7.2022 ja 9.8.2022 — 11.8.2022,
2. tuomitsee Vaasan kaupungin maksamaan Suomen Muusikkojen liitto ry:lle 3.000 euroa hyvityssakkoa 1 kohdassa kerrotusta virka- ja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,
3. tuomitsee Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan Suomen Muusikkojen liitto ry:lle 3.500 euroa hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, sekä
4. velvoittaa Vaasan kaupungin ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Suomen Muusikkojen liitto ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 17.089,81 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ari Wirén puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Risto Lerssi, Mika Lallo, Paula Ilveskivi ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.