17.12.2018

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle puusepänteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojasopimuksen 2001 tarkoittamana korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä A:n 14 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 31.089,24 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä 22.5.2017 lukien;

- velvoittaa Puuteollisuusyrittäjät ry:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä; ja

- velvoittaa Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti

korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 15.761,77 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työnantaja on irtisanonut A:n työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Vastaajan tulee yksilöidä kaikki esittämänsä väitteet, jotta A voi vastata niihin ja esittää tarvittaessa vastanäyttöä.

Työnantaja ei ilmoittanut irtisanomisilmoituksessa työsuhteen päättämissyyksi muuta kuin "henkilökohtaiset syyt". Kesälomien jälkeen 2016 työnantaja ilmoitti syyksi puutteet työkorttien täytössä, maalitilausten oikeassa arvioinnissa, maalaamon siisteydessä, maalaamotyöskentelyssä, kommunikoinnissa sekä töiden aikataulutuksessa. A ei kuitenkaan menetellyt työsuhteensa aikana työnantajan ohjeiden vastaisesti, kieltäytynyt noudattamasta työnjohto-oikeuden nojalla annettuja määräyksiä, ollut ilmeisen huolimaton työtehtävien hoidossa tai kykenemätön toimimaan työyhteisössä.

A käytti työkorttijärjestelmää työnantajan ohjeiden mukaisesti. Työnjohtaja ilmoitti, mitä maalia, lakkaa tai öljyä kussakin tuotteessa käytetään, joten maalari ei päättänyt näistä. Toisin kuin työnantaja on väittänyt, A on kirjannut työkorttiin käytetyn maalin koodin aina, kun se on ollut hänen tiedossaan, eikä A ole siten laiminlyönyt tätä tehtävää. A käytti tähän tarkoitukseen vihkoa, johon työnjohtaja B vaati tekemään kirjaukset. Työntekijällä ei ollut velvoitetta kirjata jokaisen kalusteen pintakäsittelytietoja työkorttiin, vaan kutakin tilausta koskevat tiedot kirjattiin kokonaisuudessaan vain yhteen tilausta koskevaan työkorttiin. Eli jos tilauksessa oli esimerkiksi kymmeniä kaapinovia, kirjaus merkittiin yhteen työkorttiin. Ohje siitä, että tiedot pitäisi merkitä jokaiseen käsiteltyyn kalusteeseen, on esitetty vasta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Tällöin kysymyksessä olisi ollut asianmukaisen ohjeistuksen ja perehdyttämisen puutteesta, mikä taas on työnantajan vastuulla.

Toisin kuin työnantaja on väittänyt, maalari ei tiedä, mitä työnantaja on sopinut asiakkaan kanssa kussakin tilauksessa käytettävistä sävyistä tai pinnoista tai kuinka suuria tilauksia on tulossa. Maalari ei myöskään tiedä työnantajan kassatilannetta. Tilausten tekeminen ei kuulunut maalarina työskennelleen A:n työtehtäviin, vaan ensi sijassa työnjohtaja B:n tehtäviin. Tarkoituksena oli, että varastossa on valmiina riittävä määrä maalarin työssään tarvitsemia aineita, joten ainoastaan toimitusjohtaja tai työnjohtaja ovat olleet tietoisia varastotilanteesta ja sisällä olevista tilauksista sekä niiden toimitusajoista. A huolehti pintakäsittelyaineiden tilauksesta siltä osin kuin pystyi. Tilauksia ei tullut säännöllisesti eikä A:lla ollut aina tietoa tulevista töistä. Toisinaan myös asiakkaiden väritoiveet tulivat viime hetkellä. Työnantaja kertoi A:lle työmääräyksillä, mitä tehtäviä hänen tuli suorittaa ja millä tavoin. Työmääräykset laitettiin maalaamon seinällä oleviin taskuihin ja niistä ilmeni tehtävän tarkempi sisältö, kuten maalin koodi, aikataulu ja kappalemäärä.

A on huolehtinut maalaamon siisteydestä normaalisti päivittäin. A huomautti työsuhteensa alussa työnantajaa korjaamaan maaliruiskut ja huolehtimaan tilojen perussiivouksesta, koska maalaamo oli epäsiisti ja ruiskut eivät toimineet kunnolla. Maalaamossa ei ollut A:n jäljiltä maalipölyä, eikä hän aiheuttanut maalaamossa palon vaaraa. A puhdisti maaliruiskut ja vaihtoi suodattimet ohjeiden mukaisesti, eikä kieltäytynyt siivoustehtävistä. Puusepän verstas on hyvin pölyinen. Silti työnantaja kehui työsuhteen aikana A:ta työtilojen siisteydestä.

On kuitenkin huomattava, ettei maalaustila ole ollut soveltuva suurien osien maalaamiseen eikä varsinkaan 100 prosenttisesti kiiltävällä maalilla maalaamiseen, sillä tilassa ei ollut ovia eikä väliseiniä muuhun verstaaseen. Myös muut työntekijät ja työnantajan edustajat käyttivät maalaamoa A:n poissaollessa ja iltaisin.

Työnantaja ei ole velvoittanut A:ta käyttämään sivuilmaruiskua, joka on ollut niin huonossa kunnossa, että se aiheutti vaaraa työntekijän terveydelle, vaikka A puhdisti ja huolsi ruiskun päivittäin ja tarvittaessa jopa useita kertoja. Siitä huolimatta A käytti sivuilmaruiskua, kun työtehtävä niin vaati, vaikka työnantaja ei hankkinut pyynnöistä huolimatta ruiskuun parempilaatuista maalia. Sivuilmaruiskun säiliö on huomattavasti kannuruiskun säiliötä suurempi ja siitä aiheutui vähemmän maalihukkaa. Työnantaja ei korjauttanut ruiskua A:n pyynnöistä huolimatta. A käytti kannuruiskua vain pohjamaalaukseen, koska sivuilmaruiskua ei ole tarkoitettu käytettäväksi siihen. Myös kannuruisku toimi huonosti. A huomautti toistuvasti työnantajaa ruiskujen huonosta kunnosta. A ei aiheuttanut työnantajalle vahinkoa.

A ei myöskään kieltäytynyt käyttämästä hengityssuojainta. Työnantajan tarjoama hengityssuojainmalli suojasi kuitenkin vain kaasuilta, minkä vuoksi A sai pyynnöstään turvallisemman suojaimen. A toimi saamansa opastuksen mukaan, eikä kieltäytynyt noudattamasta työnantajan työmetodia.

Työnantaja on ollut tietoinen A:ta palkatessaan tietoinen tämän kielitaidosta ja lisäksi katsonut sen riittäväksi koeajan kuluessa. A:n työsuhteen aikana hänen kanssaan asiointiin ei käytetty kertaakaan ulkopuolista tulkkia. A:lla on ollut oikeus kommunikoida työpaikalla äidinkielellään venäjäksi tätä kieltä osaavien kanssa. A on asunut ennen työsuhdettaan Suomessa jo viisi vuotta ja työskennellyt suomalaisen huonekalutehtaan maalaamossa noin kolmen vuoden ajan. A ymmärsi työhönsä liittyvän terminologian moitteettomasti, eikä hänen kielitaidostaan ole huomautettu työsuhteen aikana.

A suoritti työtehtävänsä hänelle osoitetuilla työmetodeilla tavanomaisella nopeudella ja laadulla, eikä työnantaja huomauttanut hänen työsuhteensa aikana työskentelyn laadusta. Työnantaja edellytti työntekijöiltä työn virheettömyyttä, mikä vaikutti työskentelyn nopeuteen. Tilaukset valmistuivat aikataulussa, eikä A jättänyt osaa työkohteista maalaamatta. A:n tietoon ei työsuhteen aikana tullut, että työtilauksia olisi myöhästynyt. Mikäli A:n työtehtävät ovat myöhästyneet, ne ovat myöhästyneet hänestä riippumattomista syistä. A noudatti työnantajan ohjeita silloinkin, kun A ehdotti toista materiaalia tai työtapaa kuin työnantaja. Työnantajan mahdolliset virhearvioinnit tarjouksen tekemisessä eivät kuulu työntekijän vastuulle. A:n työskentelystä ei ole aiheutunut väitettyjä tappioita, eikä A ole työsuhteen aikana ollut tietoinen mistään nyt esitetystä moitteesta.

Työturvallisuuslain 14 §:n nojalla työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja kokemus huomioon ottaen työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön erityisesti ennen uuden työn aloittamista tai työtehtävien muuttuessa sekä ennen uusien työvälineiden käyttöön ottamista.

Väitetty epäonnistuminen työtehtävien hoidossa on siten johtunut työnantajan omista tai jonkun toisen henkilön laiminlyönneistä, eikä se muodosta asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta. Mikäli A:n työsuorituksessa tai työn laadussa on ollut puutteita, ne eivät ole olleet tahallisia tai olennaisia. A ei ole ollut huolimaton, laiminlyönyt työvelvoitteitaan tai rikkonut annettuja määräyksiä. A:lla on 21 vuoden työkokemus maalarina toimimisesta ja hänen työsuhteensa alussa oli koeaika, jonka kuluessa työnantaja olisi voinut todeta A:n osaamisen ja ammattitaidon. Työnantajalla ei ole tuolloin ollut tai työsuhteen aikana ollut huomauttamista A:n työskentelyyn. Mikäli A:n työskentelyssä on ollut puutteita, se johtui asianmukaisen ja riittävän perehdytyksen puutteesta.

A ei saanut työsuhteensa aikana varoituksia tai huomautuksia. Työnantaja on jälkikäteen väittänyt varoittaneensa A:ta laiminlyönnistä tai määräysten vastaisesta toiminnasta 2.4. ja 16.10.2015. Tämä väite ei pidä paikkaansa. A ilmoitti 31.3.2015 toimitusjohtajalle olevansa vatsataudin vuoksi seuraavan päivän poissa työstä. A ei saanut huomautusta, mutta työnantaja suhtautui negatiivisesti hänen sairastumiseensa. Työnantaja on lisäksi jälkikäteen väittänyt varoittaneensa A:ta suullisesti 10.5.2015 ja 25.1.2016 sivuilmaruiskun käyttämättömyydestä. A ei ole saanut tällaisia tai muitakaan huomautuksia tai varoituksia.

A oli polvivaivansa vuoksi toisinaan sairauslomalla. Työnantaja suhtautui A:n sairauslomiin erittäin negatiivisesti ja toimitusjohtaja C vaati saada tietoonsa A:ta hoitaneen lääkärin yhteystiedot voidakseen olla yhteydessä lääkäriin, jotta A ei kävisi vastaanotolla liian usein. A ei ollut poissa työstä perusteettomasti, eikä päättänyt omavaltaisesti vuosilomiensa ajankohdista, vaan sopi vuosilomistaan esimiehensä kanssa muiden työntekijöiden tavoin. A:n sairauslomat olivat lääkärin määräämiä. A:n oli hankala saada työnantajalta asiallisia vastauksia tiedusteluihinsa. A esimerkiksi tiedusteli 2.11.2015, voisiko hän pitää vuosilomaa 28.12.2015–10.1.2016. Työnantaja vastasi A:lle vasta toistuvien tiedustelujen jälkeen usean viikon kuluttua. A ei ollut tietoinen, että työnantaja olisi sopinut lääkärin kanssa lääkärintodistuksen saamisesta puhelimessa. Väite on epäuskottava, koska työnantaja olisi voinut myöntää oikeuden poissaoloon ilman lääkärintodistusta. A:lla oli intressi saada polvensa kuntoutettua.

A:n työsuhde on irtisanottu juhannusaattoyönä lähetetyllä sähköpostiviestillä päättymään kuukauden irtisanomisajalla. Oikeuskäytännössä kohtuullisena aikana irtisanomisperusteisiin vetoamisen osalta on pidetty korkeintaan viittä viikkoa (KKO 1989:95 ja TT 2014:104). Väitettyihin irtisanomisperusteisiin ei ole vedottu kohtuullisessa ajassa, minkä vuoksi ne ovat joka tapauksessa rauenneet.

Työsopimuksen päättäminen ei saa olla oikeustoimena kohtuuton. A:n työsuhteen irtisanominen ei ole ollut kohtuullinen seuraamus irtisanomisperusteeksi ilmoitetusta syystä eikä muutenkaan kokonaisuus huomioiden. Työsuhteen päättäminen on kohtuuton jo sen vuoksi, ettei A:ta ole perehdytetty asianmukaisesti, jos hänen työskentelyssään katsotaan olleen puutteita. A on yli 20 vuoden työkokemuksellaan ammattitaitoinen maalari. Mikäli työnantaja on pitänyt A:ta niin osaamattomana ja ammattitaidottomana, kuin nyt annetaan ymmärtää, olisi työnantajan tullut antaa A:lle erityistä koulutusta ottaen huomioon hänen aiempi kokemuksensa käytössä olevista työvälineistä ja toimintatavoista.

Sopimussuhteeseen sisältyvä lojaalisuusvelvollisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että harkitessaan sopimuksen päättämisedellytyksiä olisi työnantajan tullut ottaa huomioon myös sopimussuhteen päättämisestä toiselle sopijakumppanille aiheutuvat haitat. Työnantaja on myös rikkonut lojaliteettivelvoitteensa A:ta kohtaan, eikä irtisanominen senkään vuoksi ole asiallinen (KKO 2016:15, kohta 6).

Edellä kerrotuilla perusteilla A ei ole rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita eikä työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta irtisanoa A:n työsopimusta. Työsuhteen päättämiseen ei ole ollut muutoinkaan asiallista ja painavaa syytä.

A oli irtisanomista edeltäneiden kuukauden aikana valtaosan työajastaan sairauslomalla. Työnantaja suhtautui negatiivisesti sairauslomiin ja A:n äidinkielen käyttämiseen. Samaan aikaan ja samalla tavalla irtisanottiin työnantajan toinen ulkomaalaistaustainen työntekijä. A:ta ei ole kuultu työehtosopimuksen mukaisesti eikä hänelle ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta lausua näkemystään väitetyistä irtisanomisperusteista puhumattakaan, että työnantaja olisi niiden jälkeen harkinnut uudelleen irtisanomistaan. Kaikki edellä esitetyt syyt osoittavat, että A oli erityisen tarkkailun ja muista työntekijöistä poikkeavan kohtelun alainen. Irtisanomismenettely itsessään osoittaa, että työnantaja on halunnut päästä A:sta eroon.

Korvauksen määrä

Korvausta määrättäessä on otettava huomioon, että A on 40-vuotias ja hän työllistyi irtisanomisen jälkeen vasta 10.8.2017 niin sanotulla nollatuntisopimuksella. Korvausta harkittaessa on otettava huomioon lisäksi työnantajan moitittava menettely työsopimusta päätettäessä, varoitus- ja kuulemismenettelyn laiminlyönti, sekä työntekijän huoltovelvollisuus ja työnantajan olosuhteet yleensä. Edellä kerrotuilla perusteilla on 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on määrältään kohtuullinen.

A:n irtisanominen on toteutettu aamuyöllä juhannuksena A:n ollessa sairauslomalla. Työnantaja on laiminlyönyt myös kuulemisvelvoitteen, mikä on myös otettava huomioon korvauksen määrää korottavana seikkana.

Valvontavelvollisuus

Puuteollisuusyrittäjät ry on hyväksynyt jäsenyrityksensä toimenpiteen eikä ole riittävällä tavalla pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan ja estämään A:n työsopimuksen perusteetonta irtisanomista. Puuteollisuusyrittäjät ry on tämän vuoksi tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vaatimukset

Puuteollisuusyrittäjät ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut 14.570 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

A:n työsuhde irtisanottiin työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisesti. Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Puuteollisuusyrittäjät ry ei ole laiminlyönyt asiassa työehtosopimuslain tarkoittamaa valvontavelvollisuuttaan, eikä hyvityssakon määräämiselle ole perusteita.

A:n työsuhde irtisanottiin henkilöstä johtuvista syistä, jotka olivat jatkuva ohjeiden vastainen menettely, työvelvoitteiden laiminlyönnit, kieltäytyminen noudattaa työnjohto-oikeuden nojalla annettuja määräyksiä, ilmeinen huolimattomuus työtehtävien hoidossa ja ilmeinen kykenemättömyys toimia työyhteisössä. A on myös jäänyt pois työstä ilman hyväksyttävää perustetta.

A:n ulkomaalaistausta tai hänen sairautensa eivät ole vaikuttaneet irtisanomiseen. Työnantaja pyrki helpottamaan A:n mahdollisuuksia saada sairauslomat mahdollisimman joustavasti. Työnantaja ei suhtautunut kielteisesti A:n oikeuteen käyttää äidinkieltään, mutta edellytti, että A kommunikoi työn edellyttämällä tavalla työtovereidensa, erityisesti puuseppien, kanssa. A ei kuitenkaan noudattanut tätä työnantajan kehoitusta. Työnantaja ei kohdellut A:ta lojaaliteettivelvoitteen vastaisesti.

A osoitti työsuhteen alkupuolella, lähinnä neljän kuukauden koeajan kuluessa, viihtyvänsä työyhteisössä, olevansa kiinnostunut tehtävästään ja omaavansa työhakemuksestaan ilmenevät taidot ja ominaisuudet. Vähitellen hänen suhtautumisensa työhön ja työyhteisöön on kuitenkin muuttui.

Puutteet työkorttien asianmukaisessa täyttämisessä

Yhtiöllä on käytössään työprosessin ohjausjärjestelmä, jonka osana on työkorttijärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on saada työprosessi saumattomaksi eri työvaiheiden välillä ja kaikki prosessiin osallistuvat tietoiseksi eri prosessien vaiheista ja niissä käytetyistä menetelmistä. Työkorttien avulla muut työntekijät voivat seurata prosessin etenemistä ja valmistautua siihen etukäteen. Työkorttien avulla on myös mahdollista jälkeenpäin kontrolloida esimerkiksi käytettyjä maaleja ja väripigmenttejä mahdollista lisätilausta tai kalusteen korjausta varten. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää, että työkortit täytetään asianmukaisesti.

A:n velvollisuutena oli täyttää työkortteihin esimerkiksi pintakäsittelemiensä kalusteiden osalta maalin, lakan tai öljyn koodi ja kiiltoaste. Mikäli A on huolehtinut asianmukaisesti kalusteen pintakäsittelystä, on hänen täytynyt olla myös tietoinen pintamateriaalin koodista. A:n täyttämistä työkorteista noin 70 prosentissa on asianmukainen maalitieto puuttunut, vaikka häntä on työsuhteen alusta alkaen neuvottu ja huomautettu toistuvasti korttien täyttämisestä. A on tiettävästi käyttänyt muistiinpanojaan varten vihkoa, mutta siitä ei ole ollut ulkopuoliselle apua muistiinpanojen hajanaisuuden vuoksi. Vihko ei myöskään korvaa työkortteja.

Maali- ja materiaalitilauksista huolehtiminen

Toisin kuin kantaja väittää, A:n työtehtäviin on kuulunut maali- ja muiden hänen työssään tarvittavien aineiden tilaus. Vain maalari itse voi tietää, mitä aineita hän työtehtävissään tarvitsee ja mikä niiden varastotilanne on. A:n olisi ollut lisäksi helppoa huolehtia maalitilauksista, koska tavarantoimittajalla oli venäjänkielinen edustaja.

Työprosessin keskeytyksetön eteneminen on edellyttänyt, että työntekijät ovat keskenään yhteydessä ja ilmoittavat ennakoidusti töiden etenemisestä. Tätä A ei ole tehnyt, vaan huomautuksista huolimatta hän ei käytännössä ole keskustellut muiden työntekijöiden, kuten puuseppien, kanssa. Tämän seurauksena A ei ole kyennyt ennakoimaan hänelle maalattavaksi tulevia työkohteita. A:n kohdalla on ilmennyt toistuvasti tilanteita, jolloin maalausta ei ole voinut jatkaa ohenteen, kovetteen tai maalin loppumisen vuoksi. A ei pitkäaikaisesta alan kokemuksestaan huolimatta ole kyennyt huolehtimaan siitä, että hänellä olisi ollut käytettävissään työn esteettömään toteuttamiseen tarvittavat aineet.

Laiminlyönnit maalaamon siisteydessä ja työturvallisuuden vaarantaminen

A ei ole huolehtinut käytössään olleiden työvälineiden eikä maalaamon siisteydestä tavanomaisella tavalla, vaan on laiminlyönyt nämä työtehtävät. A ilmoitti kieltäytyvänsä maalaamoon siisteyden huolehtimisesta. A on lakaissut maalaamossa olleet roskat lähinnä maalaamon seinustoille, joista pöly on leijaillut takaisin maalaamon ilmaan. A:n ollessa lomalla maalaamon imuseinän suodattimet irrotettiin ja vaihdettiin. Tässä yhteydessä maalaamon imuseinän tasopinnoilta havaittiin noin 10 cm:n kerros maalipölyä. A:n laiminlyönnistä aiheutui maalaamoon ilmeinen palovaara.

A on lisäksi laiminlyönyt päivittäisen maaliruiskujen asianmukaisen puhdistuksen, jonka seurauksena maaliruiskut ovat tukkeutuneet. Maaliruiskujen läpi on ruiskutettava liuotinta jokaisen työpäivän jälkeen, jotta ruiskun kanavat pysyisivät puhtaina. A on lisäksi laiminlyönyt vaihtaa maaliruiskuihin suodattimet. A:n väite maaliruiskujen viallisuudesta on selvityksen mukaan johtunut hänen omista laiminlyönneistään. A:n laiminlyönnin seurauksena yhtiölle aiheutuivat noin 3.000 euron kustannukset maaliruiskujen uusimisesta.

A:n laiminlyönnit ovat vakavia, koska maalaamotyöskentelyssä puhtaus on oleellinen osa työturvallisuutta. Huoltamaton tai viallinen maaliruisku voi aiheuttaa kemikaalien leviämistä hengitysteihin. Sama koskee myös maalaamotilan siisteyden laiminlyöntiä.

A kieltäytyi käyttämästä työnantajan tarjoamaa hengityssuojainta, joka on peitti kasvot ja silmät. A on vastoin ohjeita pyytänyt saada tilata itselleen miellyttävämmän suojaimen. Jälkeenpäin ilmeni, että A:n käyttämä hengityssuojain ei ollut työpaikalla edellytetyn mukainen.

A ei ilmoittanut työnantajalle maalaamossa havaitsemistaan puutteista ennen työsuhteen päättymistä, joten työnantajalla ei ollut mahdollisuutta reagoida niihin.

Laiminlyönnit maalaamotyöskentelyssä

A käytti vastoin työnantajan määräystä tiettyihin kohteisiin sivuilmaruiskun asemesta kannuruiskua. Kannuruisku on sivuilmaruiskua hitaampi, jonka johdosta sivuilmaruisku on tietyissä kohteissa, kuten pohjamaalauksessa, tehokkaampi. Lisäksi kannuruiskun aiheuttama hukka on noin 50 prosenttia, kun sivuilmaruiskun aiheuttama hukka on noin 30 prosenttia, jonka seurauksena kannuruiskun muodostama maalipölyn määrä on huomattavasti suurempi.

Yhtiön käyttämä maali ei ollut huonolaatuista. Yhtiö käyttää erityisesti hyvälaatuisia maaleja ja sivuilmaruiskussa käytettävien maalien soveltuvuus on selvitetty tavaratoimittajalta. A yritti vastoin työnantajan ohjeita tilata tavarantoimittajalta huonolaatuisempaa pohjamaalla, joka on halvempaa, kellastuvaa eikä sovellu polyuretaanimaalaukseen. Vastoin kantajan väitettä työnantaja hankki A:n ilmoituksen perusteella kannuruiskuun varaosia. A ei ilmoittanut tarvitsevansa sivuilmaruiskun varaosia tai laitteen korjausta eikä työnantaja ole näin ollen ole ollut tietoinen tällaisista tarpeista.

Laiminlyönnit kommunikaatiossa ja yhteistyökyvyn puute

A:lta edellytettiin työhaastattelussa Suomen kielen taitoa ja hän ilmoitti opiskelevansa riittävän kielitaidon. Neljän kuukauden koeajan aikana A osallistui kahvitauoille ja muihin yhteisiin tapahtumiin, jolloin hänellä oli mahdollisuus oppia suomea. Koska A osoitti koeajalla pyrkimyksensä hankkia riittävä Suomen kielen taito, eikä muitakaan ongelmia ole ilmennyt, ei työnantajalla ollut aihetta hänen työsuhteensa päättämiseen koeaikana.

Koeajan jälkeen A kuitenkin jättäytyi pois yhteisistä tilaisuuksista, eikä hänen kielitaitonsa muutoinkaan kehittynyt. A ei ymmärtänyt suomea tai englantia siten, että viestintä työtehtävien etenemisestä ja tarvittavista työvaiheista olisi onnistunut. Toki on mahdollista, että A ei ole halunnut ymmärtää puuseppien antamia ohjeita ja vain näennäisesti on vedonnut puuttuvaan kielitaitoon. Puuseppien tai esimiesten antamiin ohjeisiin A vastasi englanniksi ymmärtäneensä, minkä jälkeen hän ei kuitenkaan ole toiminut ohjeiden mukaisesti.

Puusepät valittivat tästä työnjohdolle, joka huomautti useita kertoja asiasta A:lle. Työnantaja turvautui aluksi tulkkiin, jollaista ei kuitenkaan myöhemmin ollut enää käytettävissä. A eristäytyi muusta työyhteisöstä sekä työtehtävien hoidon että sosiaalisen kanssakäymisen osalta. Tämän seurauksena työtilausten valmistusprosessit eivät edenneet aikataulutetulla tavalla ja työvaiheita jouduttiin myös tekemään uudestaan. Yhtiö on pieni ja sen toiminnan edellytys on saumaton yhteistyö ja kommunikaatio työntekijöiden välillä. A:n menettely on vaikeuttanut yhteistyötä ja heikentänyt työntekijöiden yhteishenkeä.

Työn hidastaminen

Yhtiön toimintatavan mukaan työkohteet tuodaan maalaamoon vaunuissa, joista ne pintakäsitellään ja siirretään hyllyyn kuivumaan. Kuivuneet kappaleet siirretään takaisin vaunuille välihiontaan tai valmiit kappaleet laatutarkastettuina siirretään pois maalaamosta. Työmetodin ansiosta työskentely on nopeutunut ja maalarilla on ollut mahdollisuus ottaa välistä jokin kiireellisempi maalaustyö siten, että tämä ei sotke koko työprosessia. Lukuisista käskyistä huolimatta A kieltäytyi noudattamasta työmetodia ja purki vaunuissa olevat työkohteet suoraan hyllyyn. Tämän seurauksena muut työntekijät eivät ole voineet olla varmoja, mitkä kohteet ovat valmiita ja A ei itse ole kyennyt välillä ottamaan vastaan kiireellistä työtä.

A laiminlöi lisäksi maalaustehtävien asianmukaisen hoidon. Joissain tapauksissa hän on jätti osan kohteista maalaamatta ja joissain tapauksissa hänen maalaustuloksensa oli alle hyväksyttävän tason. Laiminlyöntien seurauksena työkohteita on jouduttiin palauttamaan takaisin maalaamoon tai kalusteisiin jouduttiin tekemään muita korjauksia. A:n toiminta muistutti niin sanottua italialaista lakkoa, jossa työt tehdään näennäisesti tunnollisesti, mutta kunnollista tulosta ei synny. Esimerkiksi vastoin ohjeita ja määräyksiä toteutettu maalattavien kalusteiden kasaaminen varastohyllyyn teetti hänellä paljon työtä, mutta sen seurauksena koko työprosessi hidastui ja menettelystä aiheutui haittaa myös toisille työntekijöille.

A:n vastoin työnantajan määräystä toteuttaman työskentelytavan seurauksena useita työtilauksia viivästyi tai tilaaja palautti kalusteen takaisin viimeisteltäväksi. A:n ilmeisen työn hidastamisen seurauksena on useat työtilaukset tuottivat yhtiölle tappiota. Työnjohdon täytyi useissa tapauksissa muuttaa aikatauluja tai sopia asiakkaan kanssa uusista aikatauluista, koska kalusteet eivät valmistuneet maalaamosta sovitussa aikataulussa. A ei huolehtinut kohteiden riittävästä laadusta, jonka seurauksena työ jouduttiin tekemään uudestaan. Sovittujen aikataulujen ylittäminen oli yhtiölle erittäin vahingollista ja aiheutti suuria ongelmia.

Kantaja on ottanut esiin noin 20 samanlaista kaappia koskeneen tilauksen. A maalasi kaappien osia niin kauan, että asiakkaalle tarkoitettu hinta ylittyi pelkästään maalausvaiheessa. Kalustetilauksesta aiheutui yhtiölle nelinkertainen tappio niiden hintaan nähden. A:lle mainittiin erikseen, että kalusteet pitää tehdä nopeasti eikä kaapin osia tuotu maalaamoon pienissä erissä. Maalaustyön viivästymisen syynä oli A:n kykenemättömyys tai haluttomuus järjestellä oma työnsä annettujen ohjeiden mukaisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.

Huomautukset ja varoitukset sekä A:n sopeutumattomuus työyhteisöön

A:lle annettiin hänen laiminlyönneistään tai määräysten vastaisesta toiminnastaan suulliset varoitukset 2.4. ja 16.10.2015 sekä sivuilmaruiskun käytön osalta 10.5.2015 ja 25.1.2016. Tästä huolimatta A ei korjannut toimintaansa. A piti lomia ilman, että hän olisi sopinut asiasta työnantajan kanssa. A ei ole kommunikoinut muun henkilökunnan kanssa työtehtävistään tai muutoinkaan. Tämän seurauksena A on heikensi työyhteisön yhteishenkeä tavalla, joka vaikeutti yhtiön toimintaa.

A oli polvikipujen vuoksi useita kertoja sairauslomalla. Toimitusjohtaja C ja A:n polvivaivoja hoitanut lääkäri sopivat, että A voi saada lääkäriltä sairauslomaa polvivaivan takia puhelinsoiton perusteella. C järjesti asian A:n edun mukaisesti.

Työturvallisuuslain 14 §:n velvollisuudet

Kantaja ei ole osoittanut yhteyttä työturvallisuuslain 14 §:n mukaisten työnantajan velvoitteiden ja A:n toiminnan välillä. A:n työtehtävät eivät epäonnistuneet työnantajan tai muun tahon laiminlyönnin seurauksena. A perehdytettiin työtehtäviinsä ja niissä edellytettäviin toimintatapoihin.

A kieltäytyi noudattamasta työnantajan määräyksiä, eikä useampien suullisten varoitustenkaan jälkeen muuttanut menettelyään. A:lla oli 21 vuoden työkokemus ja hänen on täytynyt olla tietoinen menettelytapojensa virheellisyydestä. A on itse toiminut tietoisesti työturvallisuuslain vastaisesti edellä kerrotuissa tilanteissa.

A:n kuulemisesta

Kuten edellä on kuvattu, A:lle annettiin useita suullisia varoituksia. Lisäksi häntä huomautettiin useasti työtehtäviensä hoidosta. A jatkoi tästäkin huolimatta moitittavaa toimintaansa.

C keskusteli A:n kanssa tämän moitittavasta käytöksestä. Oli selvää, että edellä mainitut toimet olivat pyrkimys saada asia ratkaistuksi uhalla, että työnantaja joutuisi päättämään A:n työsuhteen. Työnantajalla oli peruste A:n työsuhteen purkamiselle ja mikäli A:n työsuhdetta ei olisi päätetty, yhtiön toiminta olisi voinut vaarantua A:n moitittavan ja työilmapiiriä heikentävän toiminnan vuoksi. Tässä tilanteessa yhtiöllä oli oikeus irtisanoa A:n työsuhde ilman varoitus- ja kuulemismenettelyä.

Korvauksen määrästä

Mikäli työnantajan katsottaisiin irtisanoneen A:n työsuhteen ilman työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen mukaisia perusteita, korvauksen määrää arvioitaessa tulee sitä alentavana tekijänä ottaa huomioon A:n myötävaikutus irtisanomiseensa. Kohtuullinen korvaus on korkeintaan A:n 3 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

X Oy (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) on 24.6.2016 irtisanonut maalari A:n työsopimuksen päättymään 24.7.2016. Irtisanomisilmoituksen mukaan A:n työsuhteen päättämisen syynä ovat olleet henkilökohtaiset syyt. Lisäksi työnantaja on ilmoittanut Teollisuusliitto ry:n aluetoimitsijan kanssa 19.8.2016 käytyjen neuvottelujen jälkeen A:n työsuhteen päättämisen syyksi puutteet työkorttien täytössä, maalitilausten oikeassa arvioinnissa, maalaamon siisteydessä, maalaamotyöskentelyssä, kommunikoinnissa ja töiden aikataulutuksessa.

Vastaajan mukaan A:lle on annettu hänen laiminlyönneistään tai määräysten vastaisesta toiminnastaan suulliset varoitukset 2.4. ja 16.10.2015 sekä sivuilmaruiskun käytön osalta 10.5.2015 ja 25.1.2016. A ei kuitenkaan ole korjannut toimintaansa, minkä vuoksi työnantajalla on ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Kantajan mukaan A ei ole menetellyt työsuhteensa aikana työnantajan ohjeiden vastaisesti, kieltäytynyt noudattamasta työnjohto-oikeuden nojalla annettuja määräyksiä, ollut ilmeisen huolimaton työtehtävien hoidossa tai kykenemätön toimimaan työyhteisössä. A ei myöskään kantajan mukaan ole työsuhteensa aikana saanut huomautuksia tai varoituksia, vaan työnantajan ilmoittamat puutteet ja virheet ovat tulleet A:n tietoon vasta työsuhteen päättymisen jälkeen.

Oikeudelliset lähtökohdat

Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja Puuliitto ry:n (nykyään Teollisuusliitto ry) puusepänteollisuuden työehtosopimukseen (2015–2017) kuuluvan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1–2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Asiallisena ja painavana syynä pidetään työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella. Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Sanotun pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on kuultuaan työntekijää 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Työsopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (HE 157/2000 vp s. 101) mukaan varoituksen antamisen merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Työnantajan soveltamalta varoituskäytännöltä edellytetään johdonmukaisuutta sekä tasapuolisuutta suhteessa muihin työntekijöihin. Jos työntekijän rikkomus on niin vakava, että hänen olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus, varoituksen antaminen ei ole irtisanomisen edellytyksenä.

Vähäisempien rikkeiden osalta irtisanomisen edellytyksenä on, että työntekijää on aiemmin varoitettu tai huomautettu samasta tai samankaltaisesta rikkeestä. Annetulla varoituksella ja uudella moitittavalla käyttäytymisellä tulee olla asiallinen ja ajallinen yhteys (ks. esimerkiksi TT 1991:4, TT 2004:7, TT 2005:44 ja TT 2005:68). Irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon vain aiheelliset huomautukset tai varoitukset. Irtisanomisoikeutta ei ole, mikäli varoitukset ovat aiheettomia tai ne on annettu vähäisistä rikkomuksista (TT 2005:31).

Irtisanomisperusteista esitetty selvitys

X Oy:n toimitusjohtaja C on työtuomioistuimessa kertonut palkanneensa A:n maalariksi tämän edellisen työnantajan suosituksesta. A:n vaimo toimi A:n tulkkina työhaastattelussa, sillä A puhui suomea ja englantia vain auttavasti. Työnantaja edellytti haastattelussa, että A opettelisi suomea. A:n edeltäjä, joka ei puhunut liettuaa tai venäjää, perehdytti A:n työtehtäviin. Tarkoituksena oli, että A tilaisi tarvitsemansa maalit ja muut tarvikkeet venäjän kielen taitoiselta tavarantoimittajalta. A:lla oli neljän kuukauden koeaika, jonka aikana hän vaikutti suoriutuvan työtehtävistään. Koeaika oli kuitenkin liian lyhyt, jotta sen aikana olisi voinut varmistua, oliko A omaksunut oikeanlaiset työskentelytavat. Myöhemmin ilmeni, että A ei suostunut noudattamaan työnantajan ohjeita, vaan työskenteli omalla tavallaan C:n huomautuksista huolimatta. Hän käytti muun muassa väärää maaliruiskutyyppiä ohjeistuksista välittämättä ja pinosi kielloista huolimatta maalaamattomat huonekalut maalaamon hyllyihin, vaikka hyllytila oli varattu jo käsitellyille huonekaluille kuivumista varten. Tämä oli turhaa työtä ja viivästytti työnkiertoa. A ei myöskään huoltanut käyttämiään laitteita eikä siivonnut maalaamoa riittävän huolellisesti, vaikka hän käytti siivoukseen paljon aikaa. Esimerkiksi sivuilmaruisku oli käyttökelvoton hänen jälkeensä. A ei suostunut käyttämään työnantajan hänen käyttöönsä antamaa suojamaskia, vaan halusi käyttää vähemmän suojaavaa maskia (V2). A ei kuunnellut tai noudattanut muiden työntekijöiden ohjeita, vaan käänsi heille selkänsä ja jatkoi työskentelyä omalla tavallaan. A ei myöskään sopeutunut työyhteisöön eikä kommunikoinut muiden työntekijöiden kanssa, vaikka nämä yrittivät kommunikoida A:n kanssa englanniksi. A ei myöskään opetellut suomea, vaikka oli työhaastattelussa niin luvannut.

X Oy:n työpäällikkö ja hallituksen jäsen B on kertonut, että A:n tehtävänä oli huolehtia maalaamon toiminnasta esimiehensä B:n avustuksella. A oli työsuhteensa alussa innokas ja halukas oppimaan uusia asioita. A:n asenne kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun koko henkilökunta oli ollut lomautettuna. A ei käyttänyt työkorttijärjestelmää, eikä ilmoittanut B:lle, jos maalaamoon olisi tarvittu lisää maaleja tai muita tarvikkeita, mikä johti töiden viivästymisiin. A:ta huomautettiin maalitilauksiin liittyvistä viivästyksistä. A kommunikoi venäjäksi puuseppä D:n kanssa, mutta muiden työntekijöiden kanssa hänellä ei ollut yhteistä kieltä. A sanoi ohjeita annettaessa ymmärtäneensä, mutta ei kuitenkaan työskennellyt ohjeiden mukaan. Puusepät ja B yrittivät suomeksi, englanniksi, kuvia piirtämällä ja muutoin havainnollistamalla saada A:n toimimaan halutulla tavalla, mutta A ei ottanut ohjeita vastaan.

A on kertonut, että hänen vaimonsa toimi työhaastattelussa tulkkina, sillä hän osasi suomeksi vain ammattisanastoa, vaikka oli aiemmassa työpaikassaan työskennellessään käynyt kerran viikossa suomen kielen kurssilla. Työnantaja ei edellyttänyt haastattelussa, että hän opettelisi suomea. A käytti työkorttijärjestelmää täyttämällä työkortteihin (K4) sen tiedon, joka hänellä kulloinkin oli, mutta jotkut työkortteihin kirjattavat asiat olivat vain työnantajan tiedossa. Maalaamon seinällä ollutta työtaulua (K2) ei käytetty A:n työsuhteen aikana. A:n perehdyttänyt maalari ja B kehottivat häntä kirjaamaan omaan vihkoon työt ja niissä käytetyt maalit. A tilasi maalaamoon muun muassa ohenteita, kovettimia, pohjamaaleja ja lakkoja, mutta hän ei voinut tilata maaleja, jos hän ei tiennyt, mitä maaleja tulevissa töissä tarvittaisiin. Joissakin tapauksissa maalaustyö saattoi viivästyä, koska A:lla ei ollut käytössään tarvittavaa maalia tai maalia oli liian vähän. Tämä saattoi johtua siitäkin, että hänen pyytämäänsä tilausta ei ollut tehty tai maalia oli toimitettu vähemmän kuin oli tilattu. Joissakin tapauksissa A käytti erehdyksessä vaaleaa pohjamaalia, koska hän ei tiennyt, että olisi tullut käyttää tummaa pohjamaalia. A ei laiminlyönyt maalaamon tai välineiden siisteydestä huolehtimista ja esimerkiksi maaliruisku oli tukossa A:n työsuhteen alkaessa. Imuseinään voi kertyä kirjallisena todisteena (V5) esitetystä valokuvasta ilmenevä määrä pölyä muutaman kuukauden aikana, mikäli sitä ei puhdisteta asianmukaisesti. Työnantajan A:lle antama suojamaski oli tarkoitettu hitsauksessa käytettäväksi, joten A tilasi itselleen toisenlaisen suojamaskin, joka suojasi myös kasvot (V2).

A on lisäksi kertonut käyttäneensä sivuilmaruiskun sijaan kannuruiskua, koska sivuilmaruiskusta tuli maalia hänen päälleen. A asetteli maalattavat osat maalaamoon omalla tavallaan siten, että hän pystyi työskentelemään yksin. A ei käyttänyt katalyyttimaaleja, koska ne ovat terveydelle haitallisia. A ei hidastellut työssään ja pyysi työnantajalta lisätyötä silloin, kun maalaamossa ei ollut työtä. A osallistui työsuhteensa alussa työpaikan tilaisuuksiin, mutta lopetti osallistumisen, koska hänellä ei ollut yhteistä kieltä muiden työntekijöiden kanssa. A:n polvi kipeytyi syksyllä 2015 työprojektin yhteydessä, minkä jälkeen hän oli lomautettuna. Polvi kipeytyi uudelleen A:n palattua töihin ja hän oli sen vuoksi useita kertoja sairauslomalla. A ei saanut huomautuksia tai varoituksia työsuhteensa aikana. A työllistyi yli vuoden kuluttua irtisanomisen jälkeen toiselle alalle.

Z Oy:n toimitusjohtaja G on kertonut tavanneensa A:n noin kymmenen kertaa toimittaessaan maalaamoon maaleja ja muita maalaustarvikkeita. G kertoi A:lle, miten hänen toimittamiaan maaleja käytetään ja miten maaliruiskut puhdistetaan. G:n käydessä maalaamossa maaliruiskut eivät näyttäneet likaisilta. X Oy käytti laadukkaita maaleja, mutta A olisi käyttänyt mieluummin heikompilaatuisia katalyyttimaaleja, joilla on pidempi käyttöaika.

X Oy:n puuseppä H on kertonut, että A:han oli vaikea saada kontaktia, eikä hän ottanut vastaan ohjeita tai huomioinut maalattaviin osiin puuseppien laittamia merkkejä. H:lla ei ollut yhteistä kieltä A:n kanssa. H keskusteli 23.6.2016 C:n kanssa muun muassa D:stä ja yllättyi, kun kuuli, että D ja A oli irtisanottu keskustelun jälkeen. Työilmapiiri oli vapautuneempi irtisanomisten jälkeen.

X Oy:n puuseppä ja työsuojeluvaltuutettu I on kertonut, ettei A noudattanut aina puuseppien ohjeita esimerkiksi maalattavista osista, vaikka sanoi ymmärtäneensä ohjeet. A vietti kahvitauot muiden työntekijöiden seurassa, mutta loppuvaiheessa hän vietti tauot maalaamossa. A lakaisi maalaamon lattian, mutta ei esimerkiksi vienyt roskia, puhdistanut maalaamon imuseinää tai maaliruiskuja, jotka tukkeutuivat. A:n työsuhteen päätyttyä puuseppä J avasi maalaamon imuseinän ja kuvasi sen (V5). I:n käydessä maalaamossa imuseinä näytti vastaavalta kuin kuvassa.

X Oy:n entisen puusepän D:n työsopimus irtisanottiin samaan aikaan A:n kanssa. D on työtuomioistuimessa kertonut, että hän keskusteli A:n kanssa venäjäksi, mutta he eivät olleet erityisen läheisiä. A:n työsuhteen alussa B ilmoitti, ettei tarvitse D:tä tulkkaamaan venäjäksi A:lle, koska B pystyi itse kommunikoimaan A:n kanssa. A:lla oli vihko, johon hän merkitsi itse tai yhteistyössä B:n kanssa tiedot tekemistään töistä ja käyttämistään maaleista. Tämä menettelytapa oli muiden työntekijöiden tiedossa. A työskenteli kuten muutkin, eikä D:n tietoon tullut, että A olisi laiminlyönyt töitään tai hidastellut. A imuroi maalaamossa aamulla ennen töiden aloittamista, eikä maalaamo ollut A:n työsuhteen aikana tavanomaista likaisempi.

Teollisuusliitto ry:n aluetoimitsija E oli vuosilomalla, kun D ja A irtisanottiin. E:n sijainen esitti irtisanomisista kuultuaan työnantajalle ja työnantajaliitolle, että irtisanominen peruutettaisiin, mutta työnantaja ei suostunut tähän. Työnantaja ei myöskään ilmoittanut yksilöityjä perusteluja irtisanomisille. Irtisanomisen syyt eivät selvinneet myöskään 19.8.2016 järjestetyssä neuvottelussa, johon osallistuivat E, C ja B. C ja B kertoivat tuolloin E:lle työilmapiiriongelmista ja siitä, että A ja D keskustelevat venäjäksi siten, etteivät muut työntekijät ymmärtäneet heitä. E kertoi C:lle ja B:lle huomauttamis- ja varoittamismenettelystä ja sen tärkeydestä. C kertoi E:lle, että työpaikalla oli ollut salliva kulttuuri, eikä huomautuksia tai varoituksia ollut annettu, sillä C oli kokenut niiden antamisen epämiellyttäväksi. Neuvottelu kesti kolme tuntia, mistä E päätteli, ettei huomautus- ja varoitusmenettely ollut C:lle tai B:lle ennestään tuttua. Neuvottelun jälkeen B lähetti E:lle pitkän selostuksen A:n tekemistä virheistä sekä niihin liittyvistä huomautuksista ja varoituksista. E piti selostusta epäuskottavana, koska se toimitettiin hänelle vasta neuvottelun jälkeen.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työtehtävien laiminlyönnit

C:n ja B:n mukaan A ei noudattanut työnantajan työskentelytapoja vaan toimi omalla tavallaan. Hän esimerkiksi C:n kertomin tavoin pinosi vielä käsittelemättömät työt maalaamon hyllyille, vaikka häntä oli ohjeistettu, että hyllyille oli tarkoitus laittaa maalatut työt kuivumaan. Tämä työtapa on aiheuttanut töiden viivästymisiä. Lisäksi hän käytti usein väärää maaliruiskutyyppiä, vaikka hänelle oli useasti kerrottu, millä välineillä hänen tulisi kulloinkin maalata. B, H ja I ovat kertoneet, ettei A kuunnellut tai ymmärtänyt puuseppien ohjeita, vaikka oli sanonut ne ymmärtäneensä. A on itsekin kertonut käyttäneensä joissakin tilanteissa erehdyksessä vaaleaa pohjamaalia tumman asemesta. H on kertonut, ettei A aina huomioinut myöskään puuseppien maalattaviin osiin laittamia ohjemerkkejä. Tästä on syntynyt epävarmuutta sen suhteen, olivatko kaikki osat maalattu oikein. C:n, B:n, H:n ja I:n kertomuksilla on selvitetty, ettei A noudattanut kaikissa tilanteissa esimiesten ja puuseppien ohjeita. Sen vuoksi hän teki työssään virheitä ja viivästytti töiden valmistumista. Väitetystä työssä hidastelusta ei sen sijaan ole esitetty selvitystä. Myöskään sillä, että A oli halunnut käyttää työnantajan suojamaskin asemesta itse valitsemaansa suojamaskia, ei ole merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa.

B on kertonut, ettei A käyttänyt työkorttijärjestelmää asianmukaisesti eikä ilmoittanut ajoissa B:lle, mitä maaleja tulisi tilata, mistä aiheutui töiden viivästymistä. A:n mukaan hän täytti työkortteja mahdollisuuksien mukaan, mutta hänellä ei ollut kaikissa tapauksissa tietoa tulevissa töissä tarvittavista maaleista. Töiden viivästyminen johtui A:n mukaan joissakin tapauksissa siitä, ettei maalia ollut riittävästi, mutta se saattoi johtua myös siitä, että hänen pyytämäänsä tilausta ei ollut tehty tai maalia oli toimitettu vähemmän kuin oli tilattu. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi, millaisella tarkkuudella työntekijöiden edellytettiin täyttävän työkortit, oliko A tietoinen näistä edellytyksistä ja toisaalta myös se, miltä osin A olisi laiminlyönyt työkorttien täyttämisen. Maalitilausten väitetyn laiminlyönnin osalta on esitetty B:n ja A:n jossain määrin ristiriitaiset kertomukset, joiden perusteella ei voida päätellä, että A olisi ainakaan tarkoituksella jättänyt tekemättä hänen vastuullaan olleita maalitilauksia siten, että työt olisivat yksin hänen laiminlyöntiensä johdosta viivästyneet. Toisaalta A on itsekin myöntänyt sen, että joissain tapauksissa työt olivat viivästyneet maalin puutteen vuoksi.

C:n mukaan A ei huoltanut laitteita kuten maaliruiskuja tai siivonnut maalaamoa riittävän huolellisesti. Myös I on kertonut, että A ei vienyt roskia, puhdistanut maalaamon imuseinää tai maaliruiskuja. A on kiistänyt laiminlyöneensä maalaamon siivouksen. G on kertonut, että maaliruiskut eivät näyttäneet hänen käynneillään likaisilta ja D:n mukaan maalaamo ei ollut A:n työsuhteen aikana tavanomaista epäsiistimpi. Esitetty suullinen todistelu on ollut näin ollen ristiriitaista, eikä sen perusteella voida tehdä sellaista päätelmää, että A olisi ainakaan erityisen moitittavalla tavalla laiminlyönyt maalaamon ja käyttämiensä välineiden siisteydestä huolehtimisen. Lisäksi kirjallisena todisteena on esitetty elokuussa 2016 otettu valokuva maalaamon imuseinästä (V5). Kuvasta ilmenee, että imuseinän taakse on kertynyt paksu kerros pölyä. Imuseinä on kuitenkin kuvattu vasta noin kaksi kuukautta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen (V5), joten imuseinän siivouksen laiminlyömistä ei valokuvan perusteella voi lukea yksin A:n syyksi.

Irtisanomisperusteena on esitetty myös ongelmat kommunikoinnissa. A:n äidinkieli oli liettua ja hän puhui lisäksi venäjää. Suomea hän osasi vain auttavasti. Asiassa on selvitetty, että A osasi suomeksi ja englanniksi maalarin perussanaston, mikä tuli työnantajan tietoon työhaastattelussa ja lisäksi työsuhteen aikana, kun A:n vaimo kirjoitti hänen puolestaan sähköpostiviestejä työnantajalle A:n puutteellisen kielitaidon vuoksi (V2). Verstaan työkieli oli englanti, eivätkä toimitusjohtaja C tai A:n esimies B osanneet liettuaa tai venäjää. Asiassa on selvitetty, että A kommunikoi työsuhteensa aikana lähinnä D:n kanssa venäjäksi, eikä osallistunut työsuhteen alkuaikoja lukuun ottamatta työntekijöiden yhteisiin tapahtumiin tai kahvitauoille. Tämä on ymmärrettävää, koska hänellä ei ollut yhteistä kieltä suomea tai englantia puhuneiden työntekijöiden kanssa. Ylipäätään sillä, ettei A osallistunut yhteisiin tapahtumiin tai kahvitauoille, ei ole merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa. Sen sijaan edellä A:n viaksi selvitetyt työtehtävien laiminlyömiset ovat ainakin osittain johtuneet A:n puutteellisesta kielitaidosta ja tästä johtuvista kommunikaatio-ongelmista. B onkin kertonut, että muut työntekijät yrittivät suomeksi, englanniksi, kuvia piirtämällä ja muutoin havainnollistamalla saada A:n ymmärtämään annetut ohjeet, mikä ei kuitenkaan aina onnistunut. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että työnantaja on A:n palkatessaan tiennyt, että tämä osaa vain auttavasti suomea. Vaikka työnantaja olisi A:n palkatessaan edellyttänyt, että tämän tulisi oppia suomea, mitään varmuutta sen suhteen, että A:n kielitaito paranisi ajan myötä, ei ole voinut syntyä.

Huomautukset ja varoitukset

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan irtisanomisen edellytyksenä on, että työntekijää on varoitettu ja että hänelle on annettu mahdollisuus korjata menettelyään. Ainoastaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, varoitusmenettelyä ei tarvitse noudattaa. Varoitus on annettava riittävän yksilöidysti ja siten, että työntekijä ymmärtää, mistä menettelystä häntä varoitetaan ja että menettelyn jatkamisesta saattaa seurata työsuhteen päättäminen. Näin työntekijä tulee tietoiseksi siitä, että työnantaja katsoo hänen laiminlyöneen tai rikkoneen työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan ja että työnantaja suhtautuu tähän vakavasti. Lain mukaisen varoituksen ja huomautusten välinen ero on siinä, että varoituksessa työntekijälle tuodaan esiin työsuhteen päättämisen uhka. Varoituksen tulee lisäksi olla aiheellinen ja sillä tulee olla asiallinen ja ajallinen yhteys irtisanomiseen. Tässä tapauksessa arvioinnissa on muiden seikkojen ohella otettava huomioon edellä A:n kielitaidosta todetut seikat. Työnantajan on tullut antaa mahdollinen varoitus siten, että A:lla on ollut mahdollisuus ymmärtää sen sisältö ja merkitys.

C on työtuomioistuimessa kertonut huomauttaneensa A:ta siitä, ettei tämä työskennellyt työnantajan ohjeiden mukaan. B:n mukaan A:ta huomautettiin myös maalitilauksiin liittyvistä viivästyksistä. C:n ja B:n mukaan A:lle annettiin lisäksi hänen laiminlyönneistään tai määräysten vastaisesta toiminnastaan suulliset varoitukset 2.4. ja 16.10.2015 sekä sivuilmaruiskun käytön osalta 10.5.2015 ja 25.1.2016. A on kiistänyt sen, että häntä olisi varoitettu työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentissa edellytetyin tavoin tai edes huomautettu sen vuoksi, että hänen työsuorituksessaan olisi ilmennyt puutteita.

Väitetyistä varoituksista ei ole C:n ja B:n kertomusten lisäksi esitetty muuta selvitystä. Varoitusten antamista vastaan puhuu myös se, että E on uskottavasti kertonut C:n todenneen hänelle, ettei C ollut antanut työntekijöille huomautuksia tai varoituksia, koska oli kokenut sen epämiellyttäväksi. Työnantajakaan ei ole väittänyt, että A:ta olisi varoitettu irtisanomisen uhalla.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:ta olisi sillä tavoin yksilöidysti ja irtisanomisen uhalla varoitettu, että A:lla olisi ollut mahdollisuus korjata menettelyään varoituksen antamisen jälkeen.

Yhteenveto

Työsuhteen päättämisperusteita on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki kuhunkin yksittäistapaukseen vaikuttavat seikat. A:n on selvitetty laiminlyöneen ja jättäneen huomiotta maalaamon työtapoja koskevia esimiesten ohjeita pinoamalla maalaamattomat työt ohjeiden vastaisesti hyllylle ja käyttämällä väärää maaliruiskumallia. Lisäksi hän on jättänyt huomiotta muiden työntekijöiden antamia, maalattavia pintoja koskevia yksittäisiä ohjeita ja jossain määrin myös viivytellyt maalitilausten eteenpäin toimittamisessa. Muut väitetyt laiminlyönnit ja virheet ovat olleet vähäisiä tai jääneet pääosin näyttämättä.

A:n laiminlyönneistä ja virheistä on aiheutunut töiden viivästymisiä ja epävarmuutta sen suhteen, onko kaikki osat maalattu oikein. Selvitystä ei kuitenkaan ole esitetty siitä, että työnantajalle olisi A:n menettelyn johdosta aiheutunut konkreettista taloudellista vahinkoa. Tämä on otettava irtisanomisperustetta arvioitaessa huomioon, vaikka annettujen työtapoja koskevien ohjeiden noudattaminen on ollut yhtiölle sinänsä tärkeää työn sujuvuuden turvaamiseksi ja viivästysten välttämiseksi.

Näyttämättä on myös jäänyt, että A:ta olisi laissa säädetyin tavoin varoitettu ennen irtisanomista. Työtuomioistuin katsoo, että A:n viaksi katsottuja laiminlyöntejä ja virheitä ei voida pitää niin vakavina hänen ja työnantajan välillä noudatettavien sopimusvelvoitteiden laiminlyönteinä tai rikkomisina, että hänen työsopimuksensa niiden takia olisi voitu päättää laillisesti ilman varoitusta. Olosuhteita kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo, että X Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Korvauksen määrä

X Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A on vaatinut korvauksena 14 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. A:n työsuhde oli irtisanomishetkellä kestänyt alle kaksi vuotta, eli ollut suhteellisen lyhyt. Näin ollen työsuhteen kestoa ei tule ottaa huomioon korvausta korottavana seikkana. Korvausta alentavana tekijänä on lisäksi otettava huomioon työnantajan heikko taloudellinen tilanne. Korvausta korottavina tekijöinä on otettava huomioon, että työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen antamatta A:lle varoituksella mahdollisuutta korjata menettelyään, eikä työnantaja myöskään kuullut A:ta työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista. Lisäksi työnantaja ilmoitti A:n työsuhteen päättämisen yksilöidyt syyt vasta noin kaksi kuukautta työsopimuksen irtisanomisen jälkeen, kun Teollisuusliitto ry:n edustaja oli niitä pyytänyt. Korvausta korottavana tekijänä on vielä otettava huomioon, että A työllistyi vasta 10.8.2017, eli yli vuosi irtisanomisen jälkeen.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 13.323,96 euroa.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n 2 momentin mukaan korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

A:lle on Puualojen työttömyyskassan ja Työttömyysvakuutusrahaston selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kuudelta kuukaudelta yhteensä 7.647,12 euroa. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella vähennys tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen korvauksesta on vähennettävä 75 prosenttia A:lle maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 5.735,34 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 7.588,62 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 5.735,34 euroa Työttömyysvakuutusrahastolle.

Puuteollisuusyrittäjät ry:n valvontavelvollisuus

Teollisuusliitto ry:n aluetoimitsija E:n kertomuksella on selvitetty, että Teollisuusliitto ry ilmoitti Puuteollisuusyrittäjät ry:lle A:n irtisanomisen jälkeen, että A:n irtisanominen tulee peruuttaa.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajaliiton olisi tullut havaita jäsenyrityksensä menetelleen virheellisesti päättäessään A:n työsopimuksen ja pyrkiä tämä menettely oikaisemaan. Kun näin ei ole tapahtunut, työnantajaliitto on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Puuteollisuusyrittäjät ry ja X Oy ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojasopimuksen 2001 tarkoittamana korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä A:n kuuden kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 7.588,62 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.5.2017 lukien;

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan Työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetyn määrän 5.735,34 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;

- velvoittaa Puuteollisuusyrittäjät ry:n maksamaan Puuliitto ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä; ja

- velvoittaa Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 15.761,77 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Anttila, Nyyssölä, Lallo, Lehto ja Vettainen jäseninä. Ratkaistu puheenjohtajan esittelystä.

Tuomio on yksimielinen.