4.4.2017

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Finnlines Oyj:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 15 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 75.900 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.5.2016 lukien; ja

- velvoittaa Finnlines Oyj:n ja Suomen Varustamot ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 12.405,89 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työnantaja irtisanoi A:n työehtosopimuksen irtisanomissuojasäännösten vastaisesti.

A:n sairausloma pitkittyi, koska hän ei päässyt pitkien leikkausjonojen vuoksi kotipaikkakunnallaan Ahvenanmaalla asianmukaiseen hoitoon. Polven keinonivel asennettiin lopulta Uppsalassa.

Työnantaja ei ennen irtisanomista kuullut A:ta irtisanomisen perusteista tai muutenkaan irtisanomiseen liittyen. Työnantaja ei myöskään ennen irtisanomista selvittänyt, olisiko A:n irtisanominen voitu välttää työjärjestelyillä tai muun työn tarjoamisella.

Korvauksen määrä

Kohtuullinen korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä on A:n 15 kuukauden palkkaa vastaava 75.900 euroa. Puolet korvauksesta eli 37.950 euroa on tuomittava aineettomana vahinkona irtisanomisen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Tuomittavan korvauksen tulee olla tuntuva, sillä työnantaja laiminlöi selvittää A:n työkyvyn ja mahdollisuuden jatkaa työsuhdetta. Työnantaja irtisanoi A:n, vaikka oli tietoinen työnterveyslääkärin työkykyarviosta 20.8.2014.

A:lle ei ilmoitettu irtisanomisen yhteydessä, että hän voi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, mikäli hänen työkykynsä palautuu.

A on työllistynyt 14.7.2016 työhön, jonka kuukausipalkka on 2.037,20 euroa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Varustamot ry ja Finnlines Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Suomen Konepäällystöliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 350 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajalla Finnlines Oyj:llä oli irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsuhde.

Aluksella työskentely edellyttää voimassaolevaa merimieslääkärintodistusta tai Liikenteen turvallisuusviraston (TRAFI) antamaa lupaa työskennellä aluksella ilman voimassaolevaa merimieslääkärintodistusta. A ei ole irtisanomishetkellä 31.8.2014 täyttänyt laivaväen lääkärintarkastuksista annetussa laissa edellytettyjä terveysvaatimuksia, eikä hän näin ollen olisi voinut työskennellä Finnsailor-aluksella. A:n työkyky on alentunut olennaisesti.

A:n työkyvyttömyys on irtisanomishetkellä 31.8.2014 kestänyt yli 13 kuukautta. A:n sairauslomaa jatkettiin polven operoinnin jälkeen 31.10.2014 saakka. A:lla on primaarinen nivelrikko molemmissa polvissaan. Lääkärinlausunnon 20.8.2014 mukaan A:n operoidun polven kuntoutuminen on edelleen kesken, eikä hänen polvensa kuntoudu arvioidussa kuudessa kuukaudessa. A:n on todettu 20.8.2014 olevan edelleen työkyvytön. A:n operoitu polvi ei ole kuntoutunut odotetusti, mutta myös operoimattomalla polvella oli vaikutusta työkykyarvioon.

Työnantaja selvitti ennen irtisanomista A:n kuntoutumisennusteen työterveyshuollosta. Silloinen merihenkilöstöpäällikkö keskusteli 20.8.2014 annetun lääkärinlausunnon jälkeen ennen A:n työsuhteen irtisanomista kuntoutumisennusteesta työterveyslääkäri kanssa. Työterveyslääkärin mukaan A:n työkyvyttömyys konepäällikön työtehtäviin tulisi hyvin todennäköisesti jatkumaan pitkään. A:n työkyvyn palautuminen konepäällikön tehtäviin oli epävarmaa. Työnantajalla oli näin ollen irtisanomishetkellä lääketieteellinen peruste olettaa A:n työkyvyttömyyden jatkuvan pitkään.

A:n sairausloman pitkittyminen johtui osittain A:sta. A esimerkiksi hakeutui omasta tahdostaan muualle hoitoon, vaikka polven operoiminen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa olisi ollut nopeampaa. Sairausloma ei pitkittynyt Ahvenanmaan leikkausjonoista johtuen.

A:n työkyvyttömyyden kestoa arvioitaessa on otettava huomioon konepäällystön erittäin hyvä työllisyystilanne. Työnantajan on ollut vaikeaa löytää pätevää konepäällystöä A:n sairausloman ajaksi. Lyhytaikaisten sairauslomasijaisten käyttäminen A:n sairausloman aikana vaikutti Finnsailor-aluksen kunnossapidon tasoon ja lisäsi aluksen teknisten vikojen määrää.

Konepäällikkö työskentelee aluksella fyysisesti haastavissa olosuhteissa, joissa erityisesti tuki- ja liikuntaelimistö kuormittuvat. Työterveyslääkärin työkykyarviossa otetaan huomioon, että aluksella työskennellään usein ahtaissa tiloissa ja että alus keinuu sen ollessa liikkeessä. A:n työkyvyttömyys on johtunut polvikivuista ja hänen työtehtävissään kohdistuu kuormitusta polviin. A:n osittainen kuntoutuminen ei olisi palauttanut hänen työkykyään konepäällikön työtehtäviin.

Ottaen huomioon A:n työkyvyttömyyden pituus, konepäällystön työllisyystilanne ja ennusteet A:n kuntoutumismahdollisuuksista, työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. A:n työsuhdetta ei ole päätetty lojaliteettivelvoitteen vastaisesti, vaan irtisanomiseen oli asiallinen ja painava syy.

Työnantaja selvitti ennen irtisanomista mahdollisuudet sijoittaa A muuhun työhön. A:n työkyvyn heikentymisen ja laivatyön terveysvaatimusten vuoksi A:lle ei kuitenkaan voitu tarjota muuta laivatyötä. A työskentelee ainoastaan ruotsin kielellä. Työnantajan toimistossa ei ole ollut tarjolla sellaista työtä, jota A:lle olisi voitu tarjota. Näin ollen työnantaja on selvittänyt mahdollisuudet välttää A:n irtisanominen työjärjestelyillä tai muun työn tarjoamisella.

Korvauksen määrä

Työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen, joten A:lla ei ole oikeutta irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen korvaukseen.

Mikäli katsottaisiin, että A:n työsopimus irtisanottiin irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, vaatimus 15 kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta on ylimitoitettu.

Ottaen huomioon A:n lyhyt työsuhde, hänen hyvät työllistymismahdollisuutensa ja irtisanomisen jälkeen jatkunut työkyvyttömyys, mahdollisesti tuomittavan korvauksen tulee vastata enintään kolmen kuukauden palkkaa. Korvauksen määrässä on otettava huomioon myös, että A:lle ei ole aiheutunut vahinkoa irtisanomisesta, sillä A on ollut sairauslomalla, eikä työnantaja ole maksanut hänelle näin ollen palkkaa. Lisäksi A:lle on ilmoitettu irtisanomisen yhteydessä, että hän voi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, mikäli hänen työkykynsä palautuu.

Asiaan ei ole liittynyt sellaisia seikkoja, joiden johdosta osa korvauksesta voitaisiin määrätä työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna korvauksena aineettomasta vahingosta. A olisi voinut työllistyä irtisanomisen jälkeen yhtiöön, mikäli hänen työkykynsä olisi sen sallinut.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Finnlines Oyj (työnantaja) irtisanoi 31.8.2014 merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n perusteella A:n työsopimuksen päättymään 31.10.2014, koska työnantajan mukaan A:n työkyky oli alentunut sairauden vuoksi olennaisesti ja pitkäaikaisesti.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko työnantajalla ollut peruste irtisanoa A:n työsopimus. Lisäksi asiassa on erimielisyyttä mahdollisen korvauksen määrään vaikuttavista seikoista.

Asiassa esitetty näyttö

Irtisanomisperuste

Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D on kertonut, että A oli ollut irtisanomisen aikaan sairauden takia poissa työstä jo 13 kuukautta. Konepäällikön tehtävä on laivassa avaintehtävä. Pätevää konepäällystöä oli vaikeaa saada. A:n tehtäviä teki useampi sijainen, minkä johdosta laivan kunto alkoi kärsiä niin, että tuli poikkeamaraportteja. Tekninen osasto oli pahoillaan, kun ei pystytty rekrytoimaan vakituista väkeä. Lyhyitä sijaisuuksia tekevät työllistyivät muualle, koska työmarkkinat olivat niin hyvät. Finnlines Oyj:ssä katsottiin, että A:n työsuhde päätetään.

D oli ennen irtisanomista yhteydessä työterveyshuoltoon. Työterveyslääkäri F:n mukaan A ei ollut kuntoutunut riittävästi polvioperaatiosta ja epäselvää oli, milloin hän olisi riittävästi kuntoutunut palatakseen työhön. F:n mukaan mahdollista oli, että toinenkin jalka pitäisi operoida. A:lle ei voitu antaa merimieslääkärintodistusta kesällä 2014. Siitä, milloin sairausloma loppuisi, ei ollut varmaa näkymää. F:n kanssa ei ollut puhetta työkokeilun järjestämisestä lokakuussa, eikä F sitä ehdottanut. Finnlines Oyj:ssä ei ollut työkokeiluja käytössä. Konepäällikön tehtävä on niin keskeinen, että konepäällikköä ei voi laittaa työkokeiluun.

Edelleen D on kertonut, että hän keskusteli A:n asiasta myös työterveyshoitajan kanssa, jonka mukaan A ei halunnut mennä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan hoidettavaksi, koska katsoi, ettei saa sieltä palvelua ruotsiksi. Näin ollen A hakeutui Ruotsin puolelle hoidettavaksi, mikä ilmeisesti viivytti hoitoon pääsyä.

Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E on kertonut, että A:n työsuhde irtisanottiin, koska sairausloma on kestänyt yli vuoden ja E:n esimies D on saanut työterveyshuollosta tiedon, että kuntoutuminen tulisi kestämään vielä pitkään. Lisäksi irtisanomispäätökseen vaikutti se, että konepäällystön työtilanne oli todella hyvä, minkä johdosta Finnlines Oyj:llä oli kova pula konepäällystöstä. A:n tilalle oli hankalaa löytää pysyvää sijaista, kun sairauslomaa jatkettiin noin kymmenen kertaa vuoden aikana. Aluksessa alkoi olla teknisiä vikoja, laivan päälliköt valittivat niistä sekä tekniseltä osastolta tuli palautetta sijaisten jatkuvan vaihtumisen aiheuttamista haitoista. Näin ollen oli painetta saada pidempiaikainen ratkaisu konepäälliköiden osalta. Työkokeiluja ei ole ollut meripuolella käytössä lainkaan.

Finnlines Oyj:n vastaava työterveyslääkäri F on kertonut, että marraskuun 2013 jälkeen A tapasi Maarianhaminassa ortopedin, joka järjesti A:n hoitoon Uppsalaan. Suomessa hoitoon olisi ollut liian pitkä odotusaika, ja Uppsalassa hoitoon pääsi nopeammin. A ei kertomansa mukaan halunnut hoitoon Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, koska siellä ei hallita ruotsin kieltä, eikä hän hallitse suomen kieltä. A:n jalka leikattiin 25.3.2014. A ei ollut työkykyinen vielä lääkärinkäynnillä 20.8.2014. F pyysi A:ta tulemaan uudestaan vastaanotolleen ennen sairausloman päättymistä 31.10.2014, jolloin oli tarkoitus katsoa, olisiko A valmis työkokeiluun. Tällöin leikkauksesta olisi kulunut seitsemän kuukautta, mikä on normaali kuntoutumisaika polvileikkauksen jälkeen. Mahdotonta on sanoa, olisiko A ollut työkykyinen lokakuussa 2014. A:n oikea polvi on myös haitannut työssä, muttei vielä siinä määrin, että se olisi pitänyt leikata. Työkokeilun yhteydessä olisi voitu arvioida myös oikean polven toimintaa.

F:n mukaan työkokeilu edellyttää sitä, että työntekijä on sen verran työkykyinen, että hänelle voidaan antaa merimieslääkärintodistus. Työkokeilu järjestetään siten, että normaalin kahden viikon sijaan työntekijä työskentelee vain yhden viikon ja poistuu alukselta aiemmin, jos ei kykene työskentelemään. F on järjestänyt vastaavanlaisissa tilanteissa työkokeiluja aiemminkin. Hän on tällöin ilmoittanut Finnlines Oyj:n konttoriin merihenkilöstöstä vastuussa olevalla henkilölle, että työntekijä palaa kokeilemaan työtä. Yleensä työntekijät ovat pystyneet jatkamaan työntekoa, koska hyvin epävarmassa tilanteessa ei työkokeiluun voi mennä. Finnlines Oyj on hyväksynyt työkokeiluja koskevan käytännön. A:lle on tehty hyvin aktiivinen kuntoutussuunnitelma ja hän oli itse hyvin aktiivinen polven kuntoutuksen suhteen. A halusi kovasti palata takaisin töihin.

F on edelleen kertonut, että Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D oli yhteydessä häneen elo- tai syyskuussa 2014 ennen tai jälkeen irtisanomisen, jolloin F lähinnä toisti D:lle sen, mitä hän on kirjoittanut lääkärintodistukseen 20.8.2014. F kertoi, että paraneminen kestää ja että hänellä ei ole tietoa toisen polven tilanteesta.

A on kertonut, että ennen leikkausta polvea hoidettiin injektiohoidoilla. Leikkaushoidosta päätettiin joulukuussa 2013 tai tammikuussa 2014. A lähetettiin leikkaukseen Uppsalaan, koska Ahvenanmaalla oli vain yksi ortopedi ja jonot muodostuivat siten pitkiksi. A joutui odottamaan hoitoon pääsyä jonon vuoksi. A sai vuoden 2015 alussa merimieslääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli työkykyinen konepäällystön tehtäviin. Leikkaamattomaan polveen ei ole tehty lääketieteellisiä toimenpiteitä. Kuntoutus on vaikuttanut myös siihen positiivisesti, ja polvi on kunnossa.

A:n puoliso C on kertonut, että Ahvenanmaalla oli erityisesti vuonna 2014 pitkä jono hoitoon pääsyyn, koska oli vain yksi ortopedi. Jono pitkitti A:n leikkaukseen pääsyä.

Kirjallisena todisteena olevasta työterveyslääkäri F:n 20.8.2014 kirjoittamasta lääkärintodistuksesta käy ilmi, että ortopedi G on arvioinut 23.5.2014, että paluu konepäällikön tehtäviin ei ole realistista kuuden kuukauden kuluessa leikkauksesta. A:n työkyky on 20.8.2014 ollut edelleen alentunut ja kuntoutus on jatkunut. Edelleen lääkärintodistuksen mukaan leikkaamattoman jalan kunto ei vaikuta todennäköisesti työkykyyn, mutta pitää ottaa huomioon työkyvyn kokonaisarvioinnissa. Työkykyä arvioidaan uudestaan lokakuussa 2014, jolloin kuntoutus on todennäköisesti pitkällä. Silloin voidaan harkita työkokeilua, jolloin nähdään, miten leikattu polvi toimii ja vaivaako leikkaamaton polvi.

Työnantajan menettely

A on kertonut, että lääkärinkäynnin 20.8.2014 jälkeen hän sai kirjeitse kotiin irtisanomisilmoituksen. Lääkärinkäynnin ja kirjeen saapumisen välillä työnantaja ei ollut yhteydessä A:han. Ennen lääkärinkäyntiä 20.8.2014 E oli yhteydessä A:han, jolloin E sanoi, että A:n on mentävä lääkäriin elokuussa 2014. Muussa asiassa työnantajan edustaja ei ollut yhteydessä A:han. Työnantaja ei ilmoittanut A:lle, että hän voisi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, jos saa merimieslääkärintodistuksen.

A:n puoliso C on kertonut, että hänen tietääkseen työnantaja ei ollut yhteydessä A:han lääkärinkäynnin 20.8.2014 jälkeen. Ennen lääkärinkäyntiä E oli yhteydessä tiedustellakseen, miten A:n kuntoutuminen edistyy ja milloin hän voisi palata töihin.

Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D on kertonut, että hän ei ollut yhteydessä A:han elokuussa 2014. E ilmoitti irtisanomisesta A:lle sähköpostitse. Työsopimuksen irtisanomisilmoituksen (= K1) on allekirjoittanut E. Työsopimuksen irtisanomisilmoitus on ollut tapana lähettää postitse työntekijälle. Näin on varmasti toimittu myös tässä tapauksessa.

Edelleen D on kertonut, että rekrytointipuolelta ilmoitettiin A:lle sähköpostitse, että mikäli hän tulee terveeksi ja saa merimieslääkärintodistuksen, Finnlines Oyj:ssä on hänelle aina paikka. A:ta yritettiin tavoittaa useasti myös puhelimitse, mutta D:n kuuleman mukaan A oli tavoitettavissa työsuhteen päättymisen jälkeen vain lakimiehen kautta. A ei toimittanut missään vaiheessa merimieslääkärintodistusta.

Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E on kertonut kirjanneensa työsuhteen irtisanomisen työsopimukseen ja palauttaneensa sen kirjepostitse A:lle. Lisäksi E ilmoitti A:lle työsuhteen päättämisen perusteen ja sen, että jos hän kuntoutuu ja saa merimieslääkärintodistuksen, A voi olla E:hen yhteydessä. Aiemmin E on ollut yhteydessä A:han palkka-asioista ja sairausloman jatkumisesta. A ei ollut yhteydessä Finnlines Oyj:hin irtisanomisajalla tai sen jälkeen. Jos A olisi toimittanut merimieslääkärintodistuksen, hänet olisi otettu töihin jollekin alukselle. Konepäällystön paikkoja vapautuu säännöllisesti. A:lle tarjottiin työtä vuoden 2015 alussa Finnsun-alukselta.

Oikeudelliset lähtökohdat

Merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisen perusteita koskevan 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman merimieslain mukaista perustetta.

Merimieslaki (423/1978) on kumottu 1.8.2011 voimaan tulleella merityösopimuslailla (756/2011). Irtisanomissuojasopimuksen viittausmääräyksen nojalla nyt käsillä olevassa asiassa arvioidaan työsopimuksen päättämisperustetta merityösopimuslain 8 luvun 1 ja 2 §:n mukaan.

Merityösopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Edelleen 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, ellei hänen työkykynsä ole sen vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Työntekijän sairauden on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa katsottu muodostuvan irtisanomisperusteeksi työkyvyttömyyden jatkuessa vielä noin yhden vuoden yhdenjaksoisen työkyvyttömyyden jälkeen. Arviointi on kuitenkin tapauskohtaista ja siihen vaikuttaa myös ennuste työkyvyn palautumisesta.

Irtisanomisperuste

Lääkärintodistuksen 20.8.2014 ja työterveyslääkäri F:n kertomuksen perusteella työtuomioistuimessa on selvitetty, että normaali kuntoutusaika polvileikkauksesta on kuudesta seitsemään kuukautta. Työterveyslääkäri F on halunnut arvioida A:n työkykyä vastaanotollaan uudestaan ennen 31.10.2014 päättyvää sairauslomaa, mikä on kuitenkin jäänyt tekemättä A:n työsopimuksen päättymisen vuoksi. F on 20.8.2014 pitänyt mahdollisena, että lokakuun lopussa 2014 A:n työkyky on palautunut siten, että hänelle voidaan kirjoittaa merimieslääkärintodistus ja hän voisi palata työhön siten, että työskentelee aluksi viikon kahden viikon sijaan. F ei ole pitänyt todennäköisenä, että leikkaamaton polvi vaikuttaisi työkykyyn. Myös A itse on kertonut, että leikkaamaton polvi on ollut kunnossa.

Työnantaja on irtisanonut A:n työsopimuksen 31.8.2014 työkyvyttömyyden jatkuttua noin 13 kuukautta. A:n polvi on leikattu 25.3.2014, joten normaalin mittainen kuntoutusaika on ulottunut syys-lokakuulle 2014. Finnlines Oyj on näin ollen irtisanonut A:n työsopimuksen tilanteessa, jossa normaali polvileikkauksen jälkeinen kuntoutuskausi on ollut vielä kesken. Edelleen työterveyslääkäri on pitänyt mahdollisena, että A:n työkyky palautuisi lähitulevaisuudessa siten, että A voi saada laivaväen lääkärintarkastuksista annetussa laissa (1171/2010) tarkoitetun laivalla työskentelyn edellytyksenä olevan laivaväen lääkärintodistuksen (merimieslääkärintodistus). Työtuomioistuin katsoo, että A:n työkyky ei ole vähentynyt laissa tarkoitetulla tavalla niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuin toteaa, että merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n mukaan syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Vastaaja Suomen Varustamot ry ja kuultava Finnlines Oyj ovat vedonneet asiassa siihen, että A:n sairausloma on pitkittynyt osittain siitä johtuen, että hän hakeutui muualle hoitoon, vaikka polven operoiminen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa olisi ollut nopeampaa. Kantaja Suomen Konepäällystöliitto ry on kiistänyt vastaajan ja kuultavan väitteen ja todennut A:n sairausloman pitkittyneen, koska hän ei päässyt pitkien leikkausjonojen vuoksi kotipaikkakunnallaan Ahvenanmaalla asianmukaiseen hoitoon.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n kertomuksen perusteella on näytetty, että päätös A:n polven leikkauksesta on tehty vuodenvaihteessa 2014–2015. Polvi on leikattu Uppsalassa 25.3.2015. Ottaen huomioon, mitä asiassa on tullut selvitetyksi Ahvenanmaan polvileikkausjonon pituudesta, leikkaus on suoritettu verrattain nopeasti sen jälkeen, kun päätös leikkauksesta on tehty. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten nopeasti A olisi päässyt leikkaukseen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n sairausloma olisi pitkittynyt siitä syystä, että hänen polvensa on leikattu muualla kuin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Vastaaja Suomen Varustamot ry ja kuultava Finnlines Oyj ovat vielä vedonneet siihen, että irtisanomisperustetta kokonaisuutena arvioitaessa, on otettava huomioon se, että työnantajan on ollut vaikeaa löytää pätevää konepäällystöä A:n sairausloman ajaksi sekä se, että lyhytaikaisten sairauslomasijaisten käyttäminen on heikentänyt aluksen kuntoa ja lisännyt aluksen teknisten vikojen määrää.

Työtuomioistuimessa on tullut Finnlines Oyj:n entisen merihenkilöstöpäällikkö D:n ja Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E:n kertomana näytetyksi, että A:n irtisanomiseen on vaikuttanut myös se, että työnantajalla on ollut painetta palkata A:n tehtävään vakituinen työntekijä, sillä aluksen kunto on kärsinyt vaihtuvien sijaisten johdosta ja aluksen päälliköt sekä tekninen osasto ovat olleet tyytymättömiä tilanteeseen.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n sairausloma on väistämättä vaikuttanut töiden järjestelyihin Finnsailor-aluksella. Kun kyseessä on niin sanotun avaintyöntekijän sairausloma, voi töiden järjestely olla erityisen haastavaa. Näin on etenkin alalla, jossa työllisyystilanne on hyvä ja pysyvien sijaisten saaminen vaikeaa. Sanotut seikat eivät kuitenkaan anna aihetta arvioida irtisanomisperustetta toisin kuin mitä siitä on edellä todettu. Finnlines Oyj:llä ei siten ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa ja merityösopimuslain 8 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:n työsopimus. Päädyttyään tähän lopputulokseen työtuomioistuimella ei ole tarvetta arvioida työsuhteen päättämisperustetta siltä osin, onko työnantaja selvittänyt mahdollisuuden tarjota A:lle muuta työtä irtisanomisen välttämiseksi.

Korvausvelvollisuus

Finnlines Oyj on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, joten sen on suoritettava A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaan korvaus perusteettomasta irtisanomisesta on vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen määrään vaikuttavat vahingon määrä ja menettelytavat työsuhdetta päätettäessä.

Kantaja Suomen Konepäällystöliitto ry on vedonnut asiassa siihen, että Finnlines Oyj on laiminlyönyt kuulla A:ta irtisanomisen perusteesta. Merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava toimihenkilölle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työtuomioistuimessa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A:ta olisi kuultu irtisanomisen perusteesta. A:n kuulemisen laiminlyönti on otettava huomioon korvausta korottavana tekijänä.

Vastaaja Suomen Varustamot ry ja kuultava Finnlines Oyj ovat vedonneet siihen, että korvausta alentavina seikkoina on otettava huomioon A:n hyvät työllistymismahdollisuudet yleensä ja myös Finnlines Oyj:n palvelukseen sekä työsuhteen lyhyt kesto.

Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D on kertonut, että rekrytointipuolelta ilmoitettiin A:lle sähköpostitse, että mikäli hän tulee terveeksi ja saa merimieslääkärintodistuksen, Finnlines Oyj:ssä on hänelle aina paikka. Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E on kertonut, että hän ilmoitti A:lle, että jos A kuntoutuu ja saa merimieslääkärintodistuksen, hän voi olla E:hen yhteydessä. Edelleen E on kertonut, että A:lle tarjottiin vuoden 2015 alussa työtä Finnsun-alukselta. A on kertonut, että työnantaja ei ole ilmoittanut hänelle, että hän voisi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, jos saa merimieslääkärintodistuksen. A:n puoliso C on kertonut, että hänen tietääkseen työnantaja ei ole ollut yhteydessä A:han tämän lääkärinkäynnin 20.8.2014 jälkeen.

Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti selvittämättä, että Finnlines Oyj:stä olisi tarjottu A:lle työtä tai ilmoitettu, että Finnlines Oyj:ssä on hänelle työpaikka, jos hän saa merimieslääkärintodistuksen. Asiassa on kuitenkin selvitetty konepäälliköiden työllisyystilanteen olleen hyvä.

Ottaen huomioon konepäälliköiden hyvän työllisyystilanteen ja A:n työsuhteen lyhytaikaisen keston sekä toisaalta työnantajan menettelyn työsuhdetta päätettäessä työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 40.480 euroa. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden nojalla osa korvauksesta tulisi määrätä korvauksena aineettomasta vahingosta.

Merityösopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta. Työtuomioistuin katsoo säännöksen tarkoitus huomioon ottaen, että sitä on sovellettava myös silloin, kun korvaus määrätään sellaisen irtisanomissuojasopimuksen nojalla, jossa ei ole nimenomaisesti viitattu kyseiseen säännökseen.

Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) lausuman 17.2.2017 mukaan A on saanut kuntoutustukea välittömästi työsuhteensa päättymisen jälkeen 31.12.2014 asti. Laskettaessa merityösopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista vähennystä tulee ottaa huomioon A:lle 1.1.2015 lukien kahdeksan kuukauden ajalla maksetut ansiopäivärahat (KKO 2016:70).

Julkis- ja yksityisalojen työttömyyskassan lausuman 31.10.2016 mukaan A:lle on maksettu normaalia ansiopäivärahaa omavastuuajan 12.1.2015–18.1.2015 jälkeen 1.7.2015 saakka. TVR:n lausuman mukaan A on työttömyyskassalta saadun tiedon mukaan työllistynyt uudessa työsuhteessa ajalla 2.7.2015–31.1.2016.

A:lle on työttömyyskassan ja TVR:n lausuman mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kahdeksan kuukauden tarkastelujaksolta 1.1.2015–31.8.2015 yhteensä 13.270,28 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 40.480 euroa on vähennettävä 75 prosenttia maksetuista ansiopäivärahoista eli 9.952,71 euroa, minkä määrän Finnlines Oyj on merityösopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 30.527,29 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Varustamot ry ja Finnlines Oyj ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla asian hävitessään velvolliset korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 12.405,89 euroa (sis. alv). Suomen Varustamot ry ja Finnlines Oyj ovat paljoksuneet Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin niiden arvonlisäveron sisältämä yhteismäärä ylittää 6.000 euroa.

Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut koostuvat noin 39,5 tunnin työmäärästä, jonka tuntiveloitusperusteena on 210 euroa (ei sis. alv), 2.000 euron oikeudenkäyntimaksusta ja 100 euron todistajanpalkkiosta.

Työtuomioistuin toteaa, että Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikululaskuun on kirjattu yksityiskohtaisesti 15 minuutin tarkkuudella asiassa tehdyt toimenpiteet. Asian valmisteluistunto on kestänyt vajaa puoli tuntia. Valmisteluistunnon hinnaksi on merkitty laskuun 600 euroa (ei sis. alv), mikä vastaa nettotuntihinnalla 210 euroa laskettuna vajaan kolmen tunnin työmäärää. Työtuomioistuin arvioi tarpeellisista toimenpiteistä johtuviksi kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi vaaditun määrän vähennettynä 2,5 tuntia vastaavalla määrällä. Oikeudenkäyntikuluiksi hyväksytään näin ollen oikeudenkäyntimaksun ja todistajanpalkkion lisäksi 37 tunnin työmäärä eli yhteensä 11.734,80 euroa (sis. alv).

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Finnlines Oyj:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 30.527,29 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.5.2016 lukien.

Lisäksi Finnlines Oyj velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetty määrä 9.952,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Finnlines Oyj ja Suomen Varustamot ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 11.734,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Nybondas, Teerimäki, Koskinen ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.