20.3.2017

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Tampereen yliopiston palveluksessa olevalla opettaja A:lla on yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien perusteella oikeus palkkaansa 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta,

- velvoittaa Tampereen yliopiston maksamaan opettaja A:lle ajalta 25.6.2014–1.8.2104 saamatta jääneitä palkkoja 4.670,37 euroa (ajalta 25.6.2014–30.6.2014 757,89 euroa, ajalta 1.7.2014–31.7.2014 3.789,46 euroa ja 1.8.2014 123,02 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kunkin palkanmaksukauden eräpäivästä lukien eli 20.12.2016 mennessä 869,91 eurolla pääomitettuine viivästyskorkoineen yhteensä 5.540,28 euroa.

- tuomitsee Tampereen yliopiston maksamaan kantajalle Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Sivistystyönantajat ry:n maksamaan kantajalle Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa vastaajat Tampereen yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 8.250 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tausta

A haki työvapaata perhevapaita varten työsopimuslain 4 luvun säännösten mukaisesti; äitiysvapaan osalta ajalle 27.3.2014–24.6.2014 ja vanhempainvapaan osalta ajalle 7.8.2014–20.12.2014. Työnantaja Tampereen yliopisto myönsi vapaat hakemuksen mukaisina.

Opetusalan käytännön mukaisesti A ei hakenut työvapaata ajalle 25.6.2014–6.8.2014. Tästä huolimatta Tampereen yliopisto ei maksanut yliopistojen yleisen työehtosopimuksen

3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien vastaisesti palkkaa A:lle 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö

Koska opetusvelvollisuustyöajassa oleva vuosilomalain piiriin kuulumaton opettaja ei voi siirtää opetustyön keskeytysjakson palkallista vapaata samalle ajalle sattuvien perhevapaiden tai työkyvyttömyyden vuoksi, on opetusalan virka- ja työehtosopimuksissa sovittu opettajille mahdollisuus keskeyttää perhevapaa ja saada kesäkeskeytyksen ajalta normaali palkkansa. Esimerkinomaisesti samaan tulkintaan voidaan viitata myös kunta-alalla.

Sopimusmääräyksen eli yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien tarkoituksena on ollut kompensoida opetusvelvollisuustyöajassa olevan opettajan oikeus vuosilomalakia vastaaviin palkallisiin lomiin.

Harjoittelukouluja koskevan yliopistojen yleisen työehtosopimuksen (1.4.2014–31.1.2017)

1 luvun 1 §:n 2 kappaleen mukaan opetus- ja koulutustyöpäivien lukumäärä, oppitunnin pituus, opettajan opetus- ja muun työnajan sijoitus määräytyvät 31.12.1998 voimassa olleen lainsäädännön ja työsuunnitelmasta tai sitä vastaavasta asiakirjasta ilmenevän vakiintuneen käytännön mukaisesti.

Määräyksen mukainen vakiintunut käytäntö tarkoittaa sitä, ettei kesäkeskeytyksen ajalle voida antaa työtehtäviä eli sellaisia tehtäviä, jotka vakiintuneesti eivät ole kuuluneet opettajien työtehtäviin kesäkeskeytyksen aikana.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Yksityisen Opetusalan Liiton (nykyään Sivistystyönantajat ry) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n 19.3.2010 välillä allekirjoitetun pöytäkirjan mukaan sopimuksen määräyksen sisältöä ei ole muutettu verrattuna valtion aikaiseen ja osapuolet ovat hyväksyneet yksiselitteisen tulkintakäytännön, jonka mukaan opettaja voi keskeyttää vanhempainlomansa kesäkeskeytyksen ajalta ja palata työhön menettämättä palkkaansa. Tästä huolimatta Tampereen yliopisto ei ole maksanut palkkaa A:lle aikavälillä 25.6.2014–1.8.2014. Näin ollen yliopisto on rikkonut tietensä yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä ja yliopisto on tuomittava maksamaan kantajalle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa.

Työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden rikkominen

Sivistystyönantajat ry on laiminlyönyt työehtosopimuksen mukaisen valvontavelvollisuutensa jättäessään ohjeistamatta Tampereen yliopistoa maksamaan A:lle palkan ajalta 25.6.2014–1.8.2014. Sivistystyönantajat ry:n olisi viimeistään liittoneuvotteluiden yhteydessä tullut havaita yliopiston menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti ja antaa yliopistolle tätä koskevat ohjeet. Tämän laiminlyödessään Sivistystyönantajat ry on laiminlyönyt samalla lainmukaisen valvontavelvollisuutensa ja yhdistys on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa kantajalle.

EU-oikeus

Niin sanotun työaikadirektiivin (direktiivi 2003/88/EY) vähimmäisvuosilomaa koskevan 7 artiklan merkitys asiassa on se, että direktiivi "vetää" vuosilomaoikeuden EU-oikeuden piiriin, jolloin direktiivin ohella myös perusoikeuskirjan 31.2 artikla soveltuu: "jokaisen" työntekijän oikeus palkalliseen vuosilomaan, jota ei voida tulkita suppeasti (esim. C-579/12 RX-II Strack, kohta 29). Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, miten implementointi on kansallisesti tehty tai jätetty opetusvelvollisuustyöajan varaan.

Niin sanotun raskaussuojeludirektiivin (direktiivi 92/85/ETY) äitiyslomaa koskeva 8 artikla velvoittaa jäsenvaltioita järjestämään muun muassa synnyttäneille työntekijöille vähintään 14 viikon pituisen yhtämittaisen äitiysloman, joka kansallisen lainsäädännön mukaan ajoittuu ennen ja / tai jälkeen synnytyksen. Tämä on toteutettu työsopimuslaissa siten, että synnytystä ennen tai sen jälkeen työntekijä ei saa tehdä kahteen viikkoon työtä. Samoin on säädetty sairausvakuutuslaissa. A:n laskettu aika on ollut 5.5.2014 eli monta viikkoa sen jälkeen kuin hän on saanut äitiysloman palkkaa.

Raskaussuojeludirektiivin 8 artikla koskee myös direktiivissä mainittuja vähimmäisvuosilomia pidempiä tilanteita (ks. C-342/01 Merino Gómez), kuten nyt kysymyksessä olevassa A:n tapauksessa. Työnantajan tulkinta asettaa miehet ja naiset opetusvelvollisuustyöajan suhteen eriarvoiseen asemaan.

Äitiysloma ja vuosiloma (analogisesti sitä vastaava loma/vapaa opetusvelvollisuustyöajassa) eivät voi kulua samanaikaisesti (ks. C-342/01 Merino Gómez). Niillä on eri tarkoitus. Lisävapailla ja oikeudella päivärahaan on kompensoitu sitä, ettei palkallisia vapaita ole oikeutta siirtää.

Työnantajan tulkinta estää joka tapauksessa palkallisen vuosiloman (tässä kesäkeskeytys) saamisen.

Edellä mainittujen ratkaisujen valossa ja ottaen huomioon niiden tulkintavaikutus Sivistystyönantajat ry:n tulkinta on unionin oikeuden vastainen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat kiistäneet kanteen oikeudenkäyntikuluineen kokonaisuudessaan perusteiltaan ja vaatineet sen hylkäämistä.

Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa kantajan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Perhevapaat yliopistoissa

Työntekijän oikeus saada vapautus työnteosta äitiysvapaan ja muiden perhevapaiden ajaksi perustuu työsopimuslain 4 luvun määräyksiin. Työsopimuslain 4 luvun 1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada vapaaksi työstä sairausvakuutuslaissa tarkoitetut äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudet. Oikeus poissaoloon ja niiden pituus määräytyvät siis sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön perusteella.

Tampereen yliopistossa perhevapaat annetaan työntekijöille suoraan lain määräysten nojalla sen mukaisesti, miten he ilmoittavat saaneensa kansaneläkelaitokselta päätökset työsopimuslaissa tarkoitetuista sosiaalietuuksista ja niiden kestoajankohdista. Perhevapaat perustuvat työnantajan saamaan tietoon kyseisistä etuuksista eikä niistä tehdä erikseen päätöstä.

Työntekijän ei tarvitse anoa tai hakea työstä vapautusta perhevapaita varten, kyseessä on lainsäädäntöön pohjautuva ilmoitusasia.

Kanteessa on väitetty, että A haki työstä vapautusta perhevapaita varten kahdessa eri erässä ja että Tampereen yliopisto myönsi vapaat hakemuksen mukaisina. Tämä ei pidä paikkaansa. A tiedusteli jo 11.2.2014 sähköpostitse äitiysvapaaseensa liittyviä kysymyksiä työnantajalta, muun muassa perhevapaiden ilmoittamiseen ja niistä maksettaviin palkkaetuuksiin liittyvistä seikoista. Hänelle vastattiin jo tällöin, että äitiysloma - 105 arkipäivää - on pidettävä yhdenjaksoisena ja että äitiysvapaan palkkaa maksetaan 72 arkipäivän ajalta. Palkalliseksi ajaksi työnantaja totesi 27.3.2014–24.6.2014 välisen ajan ja palkattomaksi ajaksi 25.6.2014–1.8.2014 välisen ajan. Työnantaja sai jo tuolloin faktisesti tiedon A:n perhevapaiden ajankohdasta.

Ammattiliitostaan saaman ohjeistuksen perusteella ja vastoin työnantajalta saamaansa ohjeistusta A merkitsi kuitenkin HR-tietojärjestelmän itsepalveluportaaliin perhevapaansa vastoin aiempaa ilmoitustaan kahdessa kanteessa mainitussa jaksossa. Työnantaja reagoi tähän ja jätti tämän A:n teknisluontoisen ilmoituksen hyväksymättä. Ilmoitus palautettiin A:lle ja hänelle samalla ilmoitettiin, että työstä vapaa aika on äitiysrahakauden pituinen eli 27.3.2014–1.8.2014 välinen aika ja että se on pidettävä täysimääräisesti yhtäjaksoisena.

Etenkin työntekijän äitiysvapaa on yhtäjaksoinen vapaajakso työn teosta ja se määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain määrittämällä tavalla. Työntekijän omalla yksipuolisella ilmoituksella tai keinotekoisella "hakemuksella", kuten kanteessa tarkoitetaan, ei äitiysvapaata voi jakaa tai lyhentää.

Työsopimuslain 4 luvun 2 §:n mukaan äitiysvapaan eli äitiysrahakauden aikana voi tehdä työtä vain työnantajan suostumuksella ja tällöinkään työnteko ei ole mahdollinen kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Merkitystä ei ole sillä, mihin kohtaan kalenterivuotta äitiysvapaajakso kulloinkin sijoittuu eikä sillä, osuuko äitiysvapaa kenties ajankohtaan, jolloin työnteko on keskeytyneenä jostain muusta syystä. Tampereen yliopisto ei ole työsopimuslain 4 luvun 2 §:n mukaisesti suostunut siihen, että A olisi töissä äitiysrahakauden aikana.

Työehtosopimuksen määräykset

Määräykset äitiysvapaan ajalta maksettavasta palkkauksesta ja sen kestosta sisältyvät yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:ään. Työnantaja on toiminut näiden määräysten mukaan eikä kanteessa tätä ole edes kiistetty.

Työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n 4 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että 72 arkipäivää ylittävältä äitiysvapaan ajalta ei makseta palkkaa. Näin ollen A:n 25.6.2014 alkaen jatkuneen äitiysvapaan ajalta ei ole maksettu palkkaa.

Kanne perustuu täysin työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ään, joka sisältää määräykset päivärahan siirtymisestä työnantajalle sopimuskohdassa mainituissa poissaolotilanteissa. Kyseinen sopimusmääräys ei ole lainkaan palkkauksen perusteita koskeva määräys, vaan eräänlainen kanavointisäännös siitä, mille taholle sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaiset päivärahat kulloinkin maksetaan: työntekijälle itselleen vai työnantajalle.

Työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 kohta, jonka mukaan päiväraha maksetaan työntekijälle itselleen myös siinä tapauksessa, että työnantaja maksaa laskennallisen vuosiloman ajalta palkkaa, on poikkeusmääräys työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 1 kohdan pääsääntöön nähden, mutta se ei ole itsenäinen palkkamääräys.

Vastaavasti työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohdan määräykset on laadittu sitä varten, että niin sanotun kesäkeskeytyksen ajalta harjoittelukoulujen opetushenkilöstöllä ei välttämättä ole syytä ilmoittaa työnantajalle sairastuneensa, mutta työnantajalla on silti näissä tilanteissa oikeus saada mahdollinen sairauspäiväraha itselleen. Tilanne vastaa vuosilomajärjestelmän piiriin kuuluvan henkilöstön tilannetta loman keskeytyessä sairauden vuoksi ja sen muuttuessa sairauspoissaoloksi. Sopimuskohta on kirjoitettu siis sairauspoissaoloja varten, mikä ilmenee sopimuskohdassa käytetystä "työkyvyttömyyden" käsitteestä.

Työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräyksillä ei ole kanteessa väitetyin tavoin sovittu siitä, että työntekijällä olisi oikeus keskeyttää äitiysvapaa ja palata töihin täysin palkkaeduin. Mikäli väite pitäisi paikkaansa, olisi työntekijällä tällöin samanlainen oikeus kaikissa muissakin poissaolotilanteissa, kuten esimerkiksi pitkän sairausloman ollessa kyseessä. Tämä ei myöskään ole mahdollista eikä työehtosopimuksen tässä kohdassa ole sovittu mitään kanteessa väitettyä. Kyseessä on vain päivärahan maksua koskeva määräys, jolle ei voi antaa laajempaa tulkintaa vastoin määräyksen sanamuotoa ja sen tarkoitusta.

A:n vanhempainvapaa on kestänyt 9.2.2015 saakka. Vanhempainrahan maksaminen on päättynyt 20.12.2014, mutta A on kuitenkin ollut edelleen vanhempainvapaalla 21.12.2014–9.2.2015 välisenä aikana. Vanhempainraha on maksettu A:n puolisolle heidän tekemänsä sopimuksen mukaisesti.

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus ja 19.3.2010 päivätty allekirjoituspöytäkirja

Helsingin yliopisto on vuonna 2008 pyytänyt lausuntoa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 46 §:n ja 47 §:n soveltamisesta. Valtion työmarkkinalaitokselle osoittamassaan kysymyksessä Helsingin yliopisto on kuvannut samanlaisen tilanteen, josta on nyt kyse. Valtion työmarkkinalaitos on vahvistanut Helsingin yliopiston noudattaman tulkinnan asiassa oikeaksi. Tulkinta vastaa sitä, miten Tampereen yliopisto on toiminut nyt käsillä olevassa tapauksessa.

Tampereen yliopistolla ja Sivistystyönantajat ry:llä ei ole ollut perustetta poiketa edellä mainitussa kirjeessä kuvatusta tulkinnasta. Kyseistä tulkintaa on Sivistystyönantajat ry:n tietojen mukaan noudatettu säännönmukaisesti myös muissa yliopistoissa, joissa toimii harjoittelukoulu. Vastaajien tiedossa ei ole, että tulkintaa olisi JUKO ry:n toimesta aiemmin riitautettu valtion yleistä virkaehtosopimusta koskien tai yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskien. Sivistystyönantajat ry:n käsityksen mukaan valtiovarainministeriön kirjeessä hyväksytty tulkinta on myös se tulkita ja sisältö, johon 19.3.2010 allekirjoitetussa pöytäkirjassa viitataan.

Tampereen yliopisto ja Sivistystyönantajat ry toteavat valtion virkaehtosopimuksen sisällöstä myös samat näkökannat, joihin on edellä on viitattu yliopistojen yleisestä työehtosopimuksesta. Pöytäkirjassa 19.3.2010 viitatut virkaehtosopimusmääräykset eivät ole itsenäisiä palkkauksen perusteita koskevia määräyksiä vaan kuuluvat lukuun numero 3.4 "Erinäisiä määräyksiä". Valtion virka- ja työehtosopimuksen 46 §:n ja 47 §:n määräyksissä on kysymys siitä, kenelle tietyissä tilanteissa maksetaan sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaisia päivärahoja. Virkaehtosopimuksen rakenne ja sisältö näyttäisivät tältä osin vastaavan yliopistojen yleisen työehtosopimuksen rakennetta. Myös valtion yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa perhevapaiden palkkausta koskevat määräykset ovat omana kokonaisuutenaan sopimuksen 3.2 luvussa "Perhevapaat".

Opetusalan käytäntö

Kanteessa väitettyä erityistä perhevapaiden hakemiskäytäntöä ja siitä seuraavaa vaikutusta palkanmaksuun ei ole olemassa koko opetusalaa koskien. Sivistystyönantajat ry on nimenomaisesti kiistänyt järjestelmällisesti tällaisen tulkinnan olemassaolon perhevapaita, ja erityisesti äitiysvapaata, koskien.

Sivistystyönantajat ry on solminut kaksi opetusalaa koskevaa työehtosopimusta harjoittelukouluja koskevien määräysten lisäksi, jotka ovat yksityistä opetusalaa koskeva työehtosopimus sekä ammatillisten aikuiskoulutusten työehtosopimus. Molempia näitä työehtosopimuksia tulkitaan äitiysvapaata koskien samalla tavalla, kuin Tampereen yliopisto on nyt käsillä olevassa asiassa toiminut.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnat kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen sisällöstä eivät millään tavalla liity yliopistojen yleisen työehtosopimuksen sisällöstä taikka sen tulkinnasta. Tuon virka- ja työehtosopimuksen osapuolet eivät edes ole yliopistojen yleisen virka- ja työehtosopimuksen osapuolia. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeistuksilla ei voi olla merkitystä asiaa ratkaistaessa.

Virkamiesoikeus

Kanne perustuu todennäköisesti ainakin osittain virkamiesoikeuden ja työoikeuden välisiin eroihin. On täysin mahdollista, että kunnallista viranhaltijaa koskien virkavapauden anomiskäytännöillä ja virkavapaushakemuksen sisällöllä voi olla merkitystä myös perhevapaiden pituuteen. Virkamiesoikeudellisen lainsäädännön mukaan kyseiset jaksot ovat muodollisjuridiselta luonteeltaan virkavapauksia ja hallinto-oikeudellisten määräysten mukaan virkamiehen on anottava virkavapautta ja viranomainen tekee virkavapausjaksoista erikseen hallinnollisen päätöksen. On kuitenkin selvää, että virkasuhteita koskevasta lainsäädännöstä ja hallintomenettelyä koskevan lainsäädännön vaatimuksista ei voi tehdä johtopäätöksiä työsopimusoikeuden ja työsopimuslain tulkintaan saati yliopistojen yleisen työehtosopimuksen tulkintaan.

EU-oikeus

Työaikadirektiivi (direktiivi 2003/88/EY) velvoittaa jäsenvaltiot järjestämään vuosilomaetuudet. 1.4.2015 voimaan tulleen vuosilomalain (18.3.2005/162) hallituksen esityksessä (HE 238/2004) on käsitelty vuosilomalain suhdetta Euroopan unionin määräyksiin. Lakia säädettäessä on siis otettu nimenomaisesti kantaa siihen, että vuosilomalaki täyttää työaikadirektiivin määräykset. Opettajia koskien edellä mainitun hallituksen esityksen sivuilla 45–46, jossa käsitellään vuosilomalain soveltamisalaa koskevaa 2 §:ää, on nimenomaisesti todettu, että vuosilomalakia ei sovelleta opettajien työhön, jos työehtosopimuksin turvataan vähintään vuosilomaa vastaavat etuudet. Harjoittelukoulujen työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 2 momentin määräys käytännössä takaa sen, että opettajilla on käytössään työstä vapaa-aika muun muassa kesän aikana. Tässä kohtaa ei ole lainsäädäntöprosessissa myöskään havaittu ristiriitaa unionioikeuden kanssa.

Työaikadirektiivi ei määrittele neljän viikon vuosilomalle ja sen antamisajalle mitään erityistä tarkastelujaksoa, etenkään kalenterivuotta. Direktiivin mukaan se voidaan määrätä kansallisesti. Muun muassa vuosilomalain järjestelmä poikkeaa kalenterivuodesta, vuosiloma ansaitaan ja se pitää antaa kalenterivuodesta poikkeavassa tarkastelujaksossa. Vastaavasti opettajien työtä tarkasteltaessa oleellista on kiinnittää huomiota oikeaan tarkastelujaksoon. Opetustyö rytmittyy lukukausittain ja lukuvuosittain, ei kalenterivuosittain. Loogista on tarkastella opettajan työtä ja siihen sisältyviä vapaa-aikoja siinä rytmissä, missä työtä muutoinkin tehdään. Mikäli A:n poissaoloja tarkastellaan lukukausittain, hän on saanut vähintään neljä viikkoa kestävän palkallisen vapaaedun. Palkallisen vapaan määrä tässäkin tapauksessa siis ylittää työaikadirektiivin määrittämän neljän viikon vuosilomaoikeuden.

Kantaja on esittänyt käsityksenään, että työnantajan A:n tapauksessa ottama tulkinta estää joka tapauksessa palkallisen vuosiloman - tässä tapauksessa kesäkeskeytys - saamisen. Työaikadirektiivin tulkinnassa ei vastaajien käsityksen mukaan ole merkitystä sillä, olisiko A saanut vuonna 2014 kesän ajalta palkkaa vai ei. Vastaajan kirjallisena todisteena olevan KELA:n päätöksen mukaan A on ollut joka tapauksessa 27.3.2014–9.2.2015 välisen ajan yhdenjaksoisesti perhevapaalla. Kuten kantaja itse toteaa, ei vuosiloma - tai sitä vastaava vapaaoikeus taikka 'kesäkeskeytys - voi kulua perhevapaan kanssa samanaikaisesti. Vastaajien käsityksen mukaan A:n poissaoloaika on joka tapauksessa, oli sen ajalta maksettu palkkaa tai ei, perhevapaa-aikaa. Mutta kuten edellisessä kappaleessa on todettu, A kuitenkin on saanut paikallista vapaata riittävästi perhevapaa-aikansa ulkopuolella, joten tulkintaongelmaa työehtosopimusmääräysten suhteesta työaikadirektiiviin nähden ei ole olemassa.

Vastaajat toteavat, että unionin tuomioistuimen tuomion Strack C-579/12 merkitys tässä asiassa on kyseenalainen. Tuomiota ei ole annettu minkään jäsenvaltion lainsäädännön suhteesta työaikadirektiiviin, vaan se koskee Euroopan yhteisön omia sisäisiä määräyksiä. Tuomiossa on käsitelty myös vuosilomajärjestelmän piirissä olevan henkilön tilannetta, ei sen ulkopuolisessa opetusalaa vastaavantyyppisessä järjestelmässä olevan henkilön tilannetta. Tuomion soveltuvuus yleisenä oikeusohjeena jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja nyt käsillä olevaan tapaukseen nähden on kyseenalainen.

Niin sanotun raskaussuojeludirektiivin (direktiivi 92/85/ETY) äitiyslomaa koskevan 8 artiklan kannalta A on saanut täysimääräisesti äitiysvapaansa ja siihen liittyvän työsopimuslain mukaisen ja direktiivin vähimmäisvaatimuksen ylittävän palkan. Kantaja ei tuo esiin mitään verrokkeja, joihin nähden A olisi asetettu epäedulliseen asemaan.

Palkkavaatimus

Vastaajat kiistävät kanteessa esitetyn suorittamatta jäänyttä palkkaa koskevan kannevaatimuksen perusteiltaan. Väitetyn saamatta jääneen palkan oikea määrä on kanteessa kerrottu 4.670,37 euroa, mutta muu osa suoritusvaatimuksesta koskee viivästyskorkoa, ei palkkasaatavaa.

Hyvityssakkovaatimukset

Kanteessa kerrottujen työehtosopimusmääräysten sisältö ja tulkinta ovat olleet selviä ja selkeitä. Niitä on tukenut – siltä osin kun on kyse valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen sisällöstä – valtiovarainministeriön vuonna 2008 antama tulkinta, jota tukee myös yliopistojen vakiintunut soveltamiskäytäntö. Vastaajilla ei ole ollut mitään syytä olettaa tilanteen olevan toisin. Näin ollen kysymyksessä eivät voi olla työehtosopimusmääräyksen tieten rikkominen tai valvontavelvollisuuden laiminlyöminen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Tampereen yliopiston Normaalikoulussa on ollut kesäkeskeytys ajalla 1.6.2014–6.8.2014. A:n sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n mukainen äitiysrahakausi on päättynyt 1.8.2014. Asiassa on riidatonta, että A on saanut sekä äitiysrahan että palkan laskennalliselta vuosilomaltaan (16.6.2014–28.7.2014) siihen asti kun yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n mukainen 72 arkipäivän mittainen palkallinen äitiysvapaa on ulottunut eli 24.6.2014 saakka. Lisäksi riidatonta on, että A on saanut palkan siltä osalta kesäkeskeytystä, joka on ajoittunut vanhempainrahakaudelle eli ajalta 2.8.2014–6.8.2014.

Asiassa on riidatonta myös se, että A:han ei sovelleta vuosilomalain säännöksiä vuosilomalain 2 §:n säännöksen nojalla.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko A:lla oikeus saada palkka kesäkeskeytyksen ajalta 25.6.2014–1.8.2014. Kantaja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien nojalla oikeus palkkaansa edellä mainitulta ajalta. Tarkemmin ottaen JUKO ry:n on vaatinut, että A:lla on oikeus palkkaan työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 kohdan nojalla laskennallisen vuosilomansa ajalta 25.6.2014–28.7.2014 ja työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohdan nojalla ajalta 29.7.2014–1.8.2014. Vastaajat Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat katsoneet, että A:lla ei ole oikeutta palkkaan edellä mainituilta ajoilta.

Asiassa esitetty näyttö

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n neuvottelupäällikkö B, joka on osallistunut ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskeviin neuvotteluihin vuonna 2010, on kertonut, että kantajan kirjallisena todisteena oleva Yksityisen Opetusalan Liitto ry:n ja JUKO ry:n välillä 19.3.2010 allekirjoitettu pöytäkirja on laadittu työntekijäpuolen aloitteesta. JUKO ry:n hallitus ei hyväksynyt neuvottelutulosta ennen tiettyjen seikkojen täsmentämistä, mistä syystä pöytäkirja laadittiin. Pöytäkirjalla todettiin, että valtion aikaista käytäntöä ei muuteta.

B:n mukaan valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n mukaan sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat eivät siirry työnantajalle laskennallisen vuosiloman ajalta. Määräyksen mukaan päivärahaa ei saa vähentää palkasta myöskään 72 arkipäivän palkallista äitiysvapaata seuraavalta laskennallisen vuosiloman ajalle sijoittuvalta jaksolta eli 73.–105. äitiysrahapäivältä. Määräyksessä on sovittu, milloin päivärahat menevät opettajalle ja milloin työnantajalle, minkä ohella siinä on myös selkeät palkanmaksua koskevat määräykset. Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 § on päivärahan kuittausoikeutta ja palkan maksua koskeva määräys. A:lla kaikki vuoden työpäivät ovat olleet työssäolon veroisia. Jos hänelle ei maksettaisi palkkaa kesäkeskeytyksen ajalta, hän saisi palkkaa vähemmän kuin työssä olleet, mikä olisi syrjintää.

OAJ ry:n neuvottelupäällikkö C on kertonut, että käsiteltävänä olevassa asiassa sekoitetaan sairausvakuutuslain mukainen äitiysrahakausi ja äitiysvapaa. Äitiysrahakautta, joka on 105 arkipäivää, ei voi jaksottaa tai keskeyttää. Äitiysvapaasta sen sijaan on sovittu virka- ja työehtosopimuksissa. Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen mukaan, jos opettaja ei hae virkavapaata kesäkeskeytyksen ajalle, laskennallisen vuosiloman ajalta palkasta ei vähennetä sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Muilta osin kesäkeskeytystä päiväraha vähennetään palkasta. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n ja yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräysten tarkoitus on sama kuin kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa.

Sivistystyönantajat ry:n ja sen edeltäjän Yksityisen Opetusalan Liitto ry:n entinen toimitusjohtaja D, joka oli päävastuussa ensimmäisen yliopistojen yleisen työehtosopimuksen neuvotteluista vuonna 2010, on kertonut, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n otsikon mukaisesti määräys koskee sitä, milloin päiväraha maksetaan työnantajalle ja milloin työntekijälle. Määräys ei koske nyt käsiteltävänä olevaa tilannetta, jossa on kyse siitä, milloin työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus.

Yliopistojen yleisestä työehtosopimuksesta saatiin neuvottelutulos 9.3.2010, jonka jälkeen OAJ ry ilmoitti, että JUKO ry ei tule allekirjoittamaan neuvottelutulosta työehtosopimukseksi, jollei siihen tehdä joitakin tarkistuksia. Sen vuoksi solmittiin [kantajan kirjallisena todisteena 1] oleva niin sanottu kassakaappipöytäkirja sopimuksen tiettyjen osien osalta. Pöytäkirjaa laadittaessa ei käyty yksityiskohtaisesti läpi siinä mainittujen määräysten tulkintoja. Todettiin, että pöytäkirjassa mainittujen asioiden osalta noudatetaan samaa käytäntöä tai tulkintaa, joka on ollut olemassa, kun yliopistot olivat vielä valtion virka- ja työehtosopimuksen piirissä.

Tampereen yliopiston henkilöstöjohtajana E on kertonut, että Tampereen yliopiston harjoittelukoulussa on ollut vuodesta 2006 lähtien kaksi vastaavanlaista tapausta. Näissä tapauksissa työnantaja toimi samalla tavoin kuin tässä tapauksessa. Myös joissain muissa harjoittelukouluissa on toimittu samalla tavoin. A:lle on maksettu palkkaa 105 arkipäivän mittaisen äitiysrahakauden jälkeiseltä kesäkeskeytyksen ajalta 2.8.2016 alkaen.

Työtuomioistuimen arviointi ja johtopäätökset

B:n ja D:n kertomusten perusteella asiassa on selvitetty se, että ensimmäisen yliopistojen yleisen työehtosopimuksen neuvottelutuloksen saavuttamisen jälkeen, mutta ennen työehtosopimuksen hyväksymistä, työehtosopimusosapuolet ovat laatineet työntekijäpuolen aloitteesta kantajan kirjallisena todisteena 1 olevan pöytäkirjan 19.3.2010. Pöytäkirjassa osapuolet ovat sopineet siitä, että pöytäkirjassa mainittujen asioiden osalta noudatetaan niitä käytäntöjä ja tulkintoja, jotka ovat olleet olemassa, kun yliopistot olivat vielä valtion virka- ja työehtosopimuksen piirissä.

Pöytäkirjan 19.3.2010 mukaan harjoittelukouluja koskevien työehtosopimusmääräysten sisältöä ei ole tätä sopimusta tehtäessä muutettu aiempaan verrattuna muilta osin kuin mitä muutoksia on tehty palkkausjärjestelmän prosessiin ja joita vastaavat muutokset yliopistojen osalta on sovittu. Tämä tarkoittaa, että harjoittelukoulujen sopimusteksteihin tehdyillä stilistisillä muutoksilla tai täsmennyksillä tai merkitystä vailla olevien määräysten poistamisella ei ole muutettu sopimusmääräysten sisältöä. Edellä mainittu koskee myös yliopistojen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ään kirjattuja harjoittelukoulujen opetushenkilöstöön sovellettavia määräyksiä. Kirjauksella ei ole muutettu sopimuksen sisältöä siitä, mitä valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on sovittu.

B:n ja D:n kertomuksilla on selvitetty se, että työehtosopimusosapuolet ovat ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta neuvoteltaessa sopineet nimenomaisesti siitä, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräys vastaa sisällöltään sitä, mitä valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on sovittu, siitä huolimatta, että määräykset ovat sanamuodoltaan eri sisältöiset.

Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on opettajia koskevia erityismääräyksiä. Määräyksen 2. kappaleen mukaan, sellaisena kuin se on ollut 19.3.2010, sellaisen virkamiehen, jolla ei sopimuksen mukaan ole oikeutta vuosilomaan, oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivä- tai äitiysrahaan taikka tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettuun päivärahaan tai tapaturmaeläkkeeseen ei siirry valtiolle laskennallisen vuosiloman ajalta. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräyksen 3. kappaleen mukaan, jos virkamies saa sairausvakuutuslain mukaista päivä- tai äitiysrahaa aikana, jolloin virkatehtävien hoito on keskeytynyt määräkaudeksi, vaikka virkamiehelle ei ole myönnetty täksi ajaksi virkavapautta, hänellä on sanotulta ajalta oikeus ainoastaan asianomaisen päivä- tai äitiysrahan määrällä vähennettyyn palkkaukseen. Vähennystä ei kuitenkaan tehdä sellaisen virkamiehen osalta, jolla ei säännösten tai määräysten mukaan ole oikeutta vuosilomaan, laskennallisen vuosiloman aikana. Vähennystä ei myöskään tehdä, jos virkamies saa sairausvakuutuslain mukaista äitiysrahaa aikana, joka seuraa virkamiehen palkkaukseen oikeuttavaa 72 arkipäivän pituista äitiysvapaata.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä kerrotusta 19.3.2010 voimassa olleesta valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräyksestä käy ilmi, että työntekijällä on ollut kesäkeskeytyksen ajalta oikeus äitiyspäivärahan määrällä vähennettyyn palkkaukseen. Kuitenkin siltä osalta kesäkeskeytystä, johon ajoittuu laskennallinen vuosiloma, työntekijällä on oikeus sekä palkkaukseen että äitiyspäivärahaan. Määräyksen sanamuodon mukaan vähennystä ei tehdä myöskään aikana, jolloin virkamiehen 72 arkipäivän pituinen palkallinen äitiysvapaa on jo päättynyt. B on kertonut, että tämä koskee laskennallisen vuosiloman aikaa.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 § ei ole palkanmaksua koskeva määräys, vaan ainoastaan kanavointimääräys, josta käy ilmi, milloin työntekijä saa määräyksessä mainitun etuuden ja milloin etuus vähennetään palkasta eli milloin se menee työnantajalle. Koska valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on selkeästi määrätty kesäkeskeytyksen palkkauksesta esimerkiksi äitiysvapaatilanteissa ja koska yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä tulkittaessa on otettava huomioon edellä mainittu valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräys ja tulkittava työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä samalla tavoin kuin 47 §:n määräystä, työtuomioistuin katsoo 3 luvun 2 §:n määräyksen olevan paitsi kanavointimääräys, myös palkanmaksua koskeva määräys.

Vastaajat ovat lisäksi vedonneet siihen, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohta soveltuu ainoastaan sairauspoissaolotilanteisiin, mikä ilmenee määräyksessä käytetystä ilmaisusta "työkyvyttömyys". Määräyksen kahdessa eri kohdassa, eli sen 1 ja 3 kohdassa on kuitenkin viitattu sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan lisäksi ainakin sairausvakuutuslain mukaiseen äitiys- ja isyysrahaan. Koska 3 luvun 2 §:n määräystä on tulkittava kokonaisuutena, työtuomioistuin katsoo tämän seikan osoittavan edellä kevään 2010 työehtosopimusneuvotteluista kerrotun ohella, että määräys koskee myös muita kuin sairaudesta johtuvia poissaoloja.

Vastaajat ovat edelleen vedonneet kirjallisena todisteena olevaan valtion työmarkkinalaitoksen lausuntoon 6.10.2008 valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n tulkinnasta ja sen liitteenä olleeseen Helsingin yliopiston tulkintapyynnön 1.10.2008 kohtaan 2. Tulkintapyynnössä on kerrottu, että Helsingin yliopiston joissakin yksiköissä on noudatettu sellaista käytäntöä, että opettajan palkallinen 72 arkipäivän mittainen äitiysvapaa on katkennut laskennallisen vuosiloman ajaksi, jolloin opettaja on saanut täyttä palkkaa ja äitiyspäivärahaa, ja jatkunut taas laskennallisen vuosiloman jälkeen siitä, mihin se jäi ennen laskennallista vuosilomaa. Tulkintapyynnön laatijan käsityksen mukaan tämä tulkinta on ollut virheellinen, ja valtion työmarkkinalaitosta on pyydetty vahvistamaan tulkintapyynnön laatijan käsityksen oikeellisuus. Työtuomioistuin toteaa, että tässä asiassa ei ole kysymys siitä tulkintapyynnössä tarkoitetusta tilanteesta, että 72 arkipäivän palkallinen äitiysvapaa olisi keskeytynyt laskennallisen vuosiloman ajaksi. Näin ollen tulkintapyynnön ja sen johdosta annetun lausunnon 6.10.2008 perusteella ei voida tehdä tässä asiassa merkityksellisiä johtopäätöksiä tuolloin voimassa olleen valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n tulkinnasta tai sen soveltamiskäytännöstä.

Vastaajat ovat vielä vedonneet siihen, että työntekijän oikeudesta saada palkkaa äitiysvapaan ajalta on määrätty yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:ssä, jossa on myös todettu, että äitiysvapaan alusta lukien 72 arkipäivän ylittävältä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan ajalta ei makseta palkkaa ja katsoneet, että näin ollen A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa palkkaan. Tämä vastaajien väite tarkoittaa sitä, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n soveltamisalaksi jäisivät perhevapaiden osalta ainoastaan tilanteet, joissa työntekijä saisi kesäkeskeytyksen ajalta työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:ssä tarkoitettua äitiysvapaan palkkaa. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräys koskee muun ohella 72 arkipäivän mittaisen palkallisen äitiysvapaan jälkeistä aikaa. Näin ollen ja kun yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ää on tulkittava ja sovellettava 19.3.2010 voimassa olleen valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräystä vastaavalla tavalla, työtuomioistuin toteaa, yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä on sovellettava myös tilanteissa, joissa työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n mukainen 72 arkipäivän mittainen palkallinen äitiysvapaa on jo päättynyt. Tätä kantaa tukee se seikka, että myös yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ssä on viitattu äitiyspäivärahan jälkeen vanhempainvapaan ajalta maksettavan päivärahan ja palkan yhteensovittamiseen.

Vastaajat ovat viimeksi vedonneet siihen, että äitiysvapaa on yhtäjaksoinen vapaajakso työn teosta, joka määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain määrittämällä tavalla, eikä työntekijä voi yksipuolisella ilmoituksella jakaa tai lyhentää vapaata. Työsopimuslain 4 luvun 1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada äitiysrahakausi työstä vapaaksi. Työsopimuslain 4 luvun 2 §:n mukaan työntekijä voi työskennellä äitiysrahakaudella tietyin edellytyksin ja työnantajan kanssa asiasta sopien, ei kuitenkaan kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Mikäli työntekijä työskentelee äitiysrahakaudella, hänelle maksetaan äitiysraha sairausvakuutuslain 11 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan vähimmäismäärän suuruisena.

Työtuomioistuin toteaa, että työntekijän työskentely äitiysrahakaudella edellyttää sopimista asiasta työnantajan kanssa. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n 3. kappaleen mukaan, sellaisena kuin se on ollut 19.3.2010, virkamiehellä on aikana, jolloin virkatehtävien hoito on keskeytynyt määräkaudeksi, oikeus päivä- tai äitiysrahan määrällä vähennettyyn palkkaukseen, vaikka virkamiehelle ei ole myönnetty täksi ajaksi virkavapautta. Määräys on siis tullut sovellettavaksi, vaikka virkamiehelle ei ole myönnetty virkavapaata. Kuten edellä on todettu, yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä tulkittaessa on otettava huomioon edellä mainittu valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräys ja tulkittava työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä samalla tavoin kuin 47 §:n määräystä. Kun lisäksi yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohdassa edellytykseksi on asetettu vain se, että työntekijä ei ole hakenut vapaata, ei vastaajien väittämällä seikalla ole merkitystä asiaa arvioitaessa.

A ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella ilmoittanut, että hän olisi perhevapaalla aikavälillä 25.6.2014–6.8.2014. Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että A:lla on oikeus palkkaan kanteen 1 kohdassa vaadituin tavoin. Kanteen 2 kohdassa vaadittujen pakkasaatavien määrä on ollut riidaton. Kanteen ensimmäinen ja toinen kannevaatimus on siten hyväksyttävä. Tähän lopputulokseen tultuaan työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa muihin kanteen 1 ja 2 kohdassa esitettyihin kanneperusteisiin.

Hyvityssakkovaatimukset

Asia on ollut siten tulkinnanvarainen ja epäselvä ennen asiassa vastaanotettua henkilötodistelua, että Tampereen yliopisto ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta. Koska Tampereen yliopisto ei ole tieten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, myöskään Sivistystyönantajat ry ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakkoja koskevat kannevaatimukset on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto häviävät asian kannevaatimusten 1 ja 2 osalta, joten ne häviävät asian pääasiallisesti. Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut. JUKO ry on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujen määräksi 8.250 euroa, joka sisältää 2.000 euron suuruisen oikeudenkäyntimaksun. Tuntivelvoitusperusteeksi on ilmoitettu 250 euroa ja asian hoitoon käytetyksi tuntimääräksi 25 tuntia. Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat hyväksyneet käytetyn tuntimäärän, mutta ne ovat paljoksuneet oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusta 1.500 euroa ylittävältä osin, koska kantajan asiamies on Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry:n palveluksessa.

Työtuomioistuimen käytännössä 240 euron suuruinen tuntiveloitusperuste on katsottu kohtuulliseksi silloin kun asianosainen on käyttänyt liiton ulkopuolista asianajajaa. Tässä asiassa JUKO ry:n asiamiehenä on ollut JUKO ry:n jäsenyhdistyksen Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry:n palveluksessa oleva lakimies, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee kohtuullisten, vastaajien korvattavaksi määrättävien oikeudenkäyntikulujen tuntiveloitusperusteen olevan 200 euroa. Näin ollen vastaajat ovat velvollisia korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Tampereen yliopiston palveluksessa olevalla opettaja A:lla on yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien perusteella oikeus palkkaansa 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta.

Työtuomioistuin velvoittaa Tampereen yliopiston maksamaan A:lle ajalta 25.6.2014–1.8.2104 maksamatta jääneitä palkkoja 4.670,37 euroa (ajalta 25.6.2014–30.6.2014 757,89 euroa, ajalta 1.7.2014–31.7.2014 3.789,46 euroa ja 1.8.2014 123,02 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kunkin palkanmaksukauden eräpäivästä lukien eli 20.12.2016 mennessä 869,91 eurolla pääomitettuine viivästyskorkoineen yhteensä 5.540,28 euroa.

Tampereen yliopistoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Sivistystyönantajat ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Tampereen yliopiston ja Sivistystyönantajat ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Aaltonen, Lindström, Nybondas, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.