24.8.2016

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Vantaan kaupunki on rikkonut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun määräyksiä muuttaessaan sosiaaliohjaaja A:n, B:n ja C:n virkasuhteessa noudatettavan työajan toimistotyöajasta yleistyöaikaan maksaen kuitenkin saman suuruista tehtäväkohtaista palkkaa kuin heille oli toimistotyöajassa maksettu;

- tuomitsee Vantaan kaupungin maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä; ja

- velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 4.206,54 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A:n, B:n ja C:n työaikamuodon muutos tarkoitti säännöllisen työajan ja työhönsidottuisuusajan pidentymistä. Kun A:n, B:n ja C:n palkkoja ei korotettu, viranhaltijat saivat laskennallisesti pienempää palkkaa tekemästään työstä. Viranhaltijoiden palkkaa alennettiin virkaehtosopimuksen vastaisesti.

Viranhaltijoiden tehtäväkohtainen palkka on ylittänyt tehtävästä maksettavan peruspalkan. Vaikka työntekijöiden tehtäväkohtainen palkka on muutosten jälkeen euromääräisesti pysynyt samana, tulee sen katsoa tosiasiassa alentuneen. Viranhaltijat ovat saaneet suhteellisesti vähemmän palkkaa antamaansa työpanosta kohden. Viranhaltijoiden tuntipalkka alentui. Virkaehtosopimuksen 14 §:n ja 17 §:n mukaiset työaikakorvaukset lasketaan tuntipalkasta. Laskettuna uuden tuntipalkan mukaisesti viranhaltijoiden työaikakorvaukset alenivat euromääräisesti.

Työnantajalla on velvoite tarkistaa tehtäväkohtainen palkka työajan pidentymisen suhteessa. Mikäli näin ei olisi, tehtäväkohtaisen palkan alentamisen kieltoa koskeva määräys menettäisi merkityksensä. Joka tapauksessa tehtäväkohtainen palkka määräytyy KVTES:n II luvun 9 §:n perusteella. KVTES:n II luvun 9 §:stä ja 10 §:stä johtuu, että viranhaltijan tehtäväkohtaista palkkaa voidaan tarkistaa (tässä alentaa) vain määrätyin edellytyksin. Edellytyksiä palkan alentamiselle ei ollut olemassa.

Virkaehtosopimuksen määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon se, että hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojaperiaatteen johdosta viranhaltijoille on viran vastaanottaessaan syntynyt vilpitön ja perusteltu odotus siitä, ettei heidän palkkansa alene. Luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti virka- ja työehtosopimusta on tulkittava siten, ettei se mahdollista palkan suhteellista yksipuolista alentamista.

Kyse ei ole siitä, että Vantaan kaupunki olisi erehdyksessä merkinnyt työajaksi toimistotyöajan. Tällä ei ylipäätään ole oikeudellista merkitystä asiassa. Työnantajan mukaan on yksi ja ainoa oikea sovellettava työaikamuoto, josta ei voitaisi poiketa. Näin ei ole, mutta jos näin olisi, tällöin on katsottava viranhaltijoiden tosiasiassa tehneen ennen kanteessa kerrottuja muutoksia täyttä yleistyöaikaa lyhempää työaikaa eli osa-aikatyötä. Tässä tapauksessa heidän palkkansa olisi tullut korottaa virkaehtosopimuksen 2012-2013 II luvun 4 §:n nojalla.

KVTES-neuvotteluissa 2006-2007 sosiaalityöntekijät siirrettiin pidempään työaikamuotoon ja heidän palkkojaan korotettiin samassa suhteessa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallinen työmarkkinalaitos on viimeistään sopijaosapuolten välisissä neuvotteluissa saanut tiedon erimielisyydestä. Se ei ole tällöin eikä myöskään myöhemmin antanut oikeaa soveltamisohjetta tai pyrkinyt muutoinkaan oikaisemaan virheellistä menettelyä.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Vantaan kaupunki on suuri työllistäjä ja se on tiennyt tai ainakin sen on täytynyt tietää, ettei sen tulkinta virkaehtosopimuksesta ole oikea. Se on menettelyllään tieten rikkonut virkaehtosopimusta. Ottaen huomioon vastaajan koko ja menettelyn laatu, tulee hyvityssakon olla tuntuva.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vantaan kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.212,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n, B:n ja C:n työaikamuodoksi oli virheellisesti määritelty toimistotyöaika. Vantaan kaupunki huomasi virheen ja järjesti heille yhteistoimintamenettelyn mukaisen kuulemistilaisuuden, jossa asiaa käsiteltiin ja jonka jälkeen virheellinen työaikamuoto korjattiin. Työnantajalla oli tässä tilanteessa velvollisuus korjata tietoonsa tullut virhe ja tarjota toiminnan uudelleenjärjestelyn yhteydessä kaikille samaa työtä tekeville uusi tehtävä yhdenmukaisilla palvelussuhteen ehdoilla. Se, että säännöllisen työajan pituus työaikamuodossa pitenee, ei vaikuta työnantajan velvollisuuteen korjata virheellinen työaikamuoto oikeaksi. Vantaan kaupunki ei ole rikkonut KVTES:n määräyksiä.

Työnantaja päättää työnjohto-oikeutensa ja tulkintaetuoikeutensa nojalla sen, mitä työaikajärjestelmää työntekijöihin/viranhaltijoihin noudatetaan ottaen huomioon työaikalain säännökset ja KVTES:n määräykset. Työnantajalla on myös työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus muuttaa virkasuhteisten sosiaaliohjaajien työaikamuoto toimistotyöajasta yleistyöajaksi, kun KVTES:n III luvun 8 §:n mukaisen toimistotyöajan soveltamisedellytykset eivät täyty. Edes paikallisesti ei voida sopia virkaehtosopimuksella työajan pituudesta toisin (KVTES I luvun 4 §).

Vantaalla työaikamuodon muuttamisen perusteena on ollut lisäksi laaja organisaatiomuutos, jolla oli merkittäviä vaikutuksia aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajien työtehtäviin. Uusia tehtäviä on tarjottu kaikille sosiaaliohjaajille yhdenmukaisin palvelussuhteen ehdoin. Työaikamuodon muutokselle on siten ollut myös kunnallisista viranhaltijoista annetun lain 23 §:n mukaiset perusteet.

Työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta tarkistaa viranhaltijoiden tehtäväkohtaista palkkaa työaikamuodon muutoksen ja säännöllisen työajan pidentymisen vuoksi. KVTES:ssä ei ole yleistä määräystä siitä, että tehtäväkohtainen palkka määräytyisi sovellettavan työaikamuodon tai sen pituuden mukaan. Työaikaa ja palkkausta koskevat määräykset ovat KVTES:ssä eri luvuissa. Viranhaltijan palkkaus määräytyy II luvun määräysten mukaan ja työaikamuoto III luvun määräysten perusteella. Palkan määräytyminen ja työaikamuodon määräytyminen eivät siten ole sidoksissa toisiinsa tai riippuvaisia toisistaan. Työaikamuodon muutoksella ei siten ole yhteyttä palkan muodostukseen.

KVTES:n II luvun 9 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkka perustuu ensisijaisesti tehtävän vaativuuteen. KVTES:n II luvun 10 §:ssä määrätään tehtäväkohtaisen palkan tarkistamisesta, kun tehtävän vaativuus muuttuu olennaisesti. Työaikamuoto ei vaikuta tehtävän vaativuuteen, minkä vuoksi se ei ole KVTES II luvun 9 §:n soveltamisohjeessa mainittu vaativuustekijä. Myöskään Vantaan kaupungin sosiaaliohjaajien työn vaativuuden arviointilomakkeessa työaikamuoto ei ole vaativuustekijänä. Virkatehtävien vaativuus ei muutu, vaikka säännöllinen työaika muuttuisi pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Työnantajalla ei siten ole ollut velvollisuutta tarkistaa viranhaltijoiden palkkaa työaikamuodon muutoksen johdosta. Vain tehtävän vaativuuden muutos on ehdoton peruste tarkistaa palkkaa. Tässä tapauksessa viranhaltijoiden tehtäväkohtainen palkka on noussut uudelleenjärjestelyn yhteydessä, koska heidän tehtävien vaativuudessa on tapahtunut KVTES:n II luvun 10 §:n mukainen olennainen muutos.

Mitä tulee henkilökohtaisen lisän alenemiseen, henkilökohtaiset lisät ovat aina euromääräisiä eivätkä ne ole näin ollen sidottuja esimerkiksi tuntipalkkaan. Viranhaltijoiden henkilökohtaiset lisät ovat pysyneet ennallaan. Virkamääräykset on tehty kokoaikaisille viranhaltijoille. Kun viranhaltijat työskentelivät toimistotyöajassa, heidän säännöllinen työaikansa oli kokoaikaisen viranhaltijan työaika (100 prosenttia). Sosiaaliohjaajien tehtäväkohtainen palkka arvioitiin oikealle tasolle, mutta B:n, C:n ja A:n liian lyhyt säännöllinen työaika yhdenmukaistettiin yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi samalle tasolle muiden samaa työtä tekevien kanssa.

Tällä hetkellä kaikilla samaa työtä tekevillä on sama säännöllinen työaika ja tehtäväkohtainen palkka.

Muut Vantaan kaupungin sosiaaliohjaajat ovat aina työskennelleet yleistyöajassa. Esimerkiksi sosiaaliohjaajien vakansseilla 208055, 303089 ja 303092 työaikamuoto on aina ollut yleistyöaika. Näin ollen B, A ja C työskentelivät väärässä työaikamuodossa ja työnantajan täytyi korjata tämä virhe ja muuttaa heidän työaikamuotonsa vastaavaksi muiden samaa työtä tekevien kanssa.

Sopimusmääräys tuntipalkan jakajasta on tarpeen työaikakorvausten laskemista varten. Kuukausipalkka on tehtävän vaativuuden mukaan määritelty palkka, joten määräyksellä tuntipalkan jakajasta ei ole merkitystä asiassa.

KVTES:n liitteessä 1 on yksi poikkeus palkan ja työaikamuodon määräytymisen itsenäisestä, toisistaan riippumattomasta määräytymisestä. Kyseinen määräys koskee kunnan johtoa ja sisäisen palvelutoiminnan henkilöstöä. Sen mukaan, mikäli toimistotyötä tekevän säännöllinen työaika on poikkeuksellisesti yleistyöaikajärjestelmän mukainen, peruspalkka on viisi prosenttia suurempi kuin mitä liitteessä jäljempänä todetaan. Tällaista erityismääräystä ei tarvittaisi, jos KVTES:n mukaan työaikamuodon ja palkan määräytyminen olisivat riippuvaisia toisistaan ja yhteydessä keskenään.

Viranhaltijan luottamuksensuojaperiaatetta ei ole rikottu, koska viranhaltijan palkka ei ole alentunut siitä, mikä se oli kun viranhaltija vastaanotti viran. Virka- ja työehtosopimukset ovat normisopimuksia, joiden sopimuskompetenssin rajat tulevat lainsäädännöstä. Työaikaan ja palkkaukseen liittyvät määräykset kuuluvat virka- ja työehtosopimuksilla sovittaviin palvelussuhteen ehtoihin. Virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä tulee arvioida ensisijaisesti omasta viitekehyksestään. Hallintolaista tuleva yleinen oikeusperiaate ei voi olla ensisijainen normi suhteessa virka- ja työehtosopimuksen määräykseen, josta on nimenomaisesti sovittu työnantajan ja viranhaltijan edustajien kanssa yhdessä.

Virkaehtosopimus on luonteeltaan minimi- ja maksimisopimus. Kunnat ja kuntayhtymät eivät siten voi poiketa virkaehtosopimuksen määräyksistä antamalla viranhaltijoille niitä parempia etuja.

Vaikka sosiaalityöntekijöiden palkkoja korotettiin kantajan ilmoittamalla tavalla KVTES-neuvotteluissa 2006-2007, tällä ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Tuolloin oli kyse KVTES:n määräyksen muuttamisesta neuvottelujen lopputuloksena ja se koski ainoastaan sosiaalityöntekijän tehtävässä toimivia viranhaltijoita. Tässä tapauksessa ei ole kyse sosiaalityöntekijöistä, vaan yksittäisen työnantajan palveluksessa työskentelevistä sosiaaliohjaajista.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (1.1.2012-28.2.2014) II luvun 9 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti tehtävien vaativuus. Sanotun luvun 10 §:n 1 momentin mukaan jos tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

KVTES II luvun 4 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan jos osa-aikatyö muuttuu kokoaikaiseksi, tehtäväkohtainen palkka ja euromääräiset lisät suurenevat samassa suhteessa. Sanotun luvun 11 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijalle voidaan maksaa varsinaiseen palkkaan kuuluvaa euromääräistä henkilökohtaista lisää. Sanotun pykälän 5 momentin mukaan henkilökohtaista lisää voidaan alentaa vain silloin, kun kysymyksessä on tehtävien olennaisesta muuttumisesta aiheutuva palkkausperusteiden uudelleen arviointi tai viranhaltijasta itsestään johtuva työsuorituksen huomattava huonontuminen.

Asiassa on riidatonta, että Vantaan kaupungin sosiaaliohjaajat A, B ja C työskentelivät virkasuhteidensa alussa viranhoitomääräystensä (K1, K5 ja K8) mukaisesti toimistotyöajassa. Riidatonta on lisäksi, että Vantaan kaupunki muutti tehtävärakennepilotoinnin 1.9.2012-31.12.2013 yhteydessä A:n, B:n ja C:n työaikamuodon toimistotyöajasta yleistyöajaksi (K2, K6 ja K9). Toimistoyöajassa työaika on 36 tuntia 15 minuuttia ja yleistyöajassa 38 tuntia 15 minuuttia. A:n, B:n ja C:n henkilökohtaiset lisät ja kokonaiskuukausipalkat säilyivät työaikamuotomuutoksesta huolimatta ennallaan (K3-4 ja K7). Työaikamuutos tuli voimaan B:n osalta 1.9.2012, C:n osalta 1.10.2012 ja A:n osalta 1.1.2013. Riidatonta on myös, ettei A:n, B:n tai C:n työtehtävien vaativuus muuttunut työaikamuutoksen yhteydessä.

Kantajan mukaan Vantaan kaupunki menetteli KVTES II luvun vastaisesti, koska A:n, B:n ja C:n kuukausipalkkoja ei edellä mainitun työaikamuutoksen johdosta korotettu ja kokonaistyöajan pidentymisen johdosta heidän tuntipalkkansa alenivat. Kanne on perustettu ensinnäkin siihen, ettei Vantaan kaupungilla ollut KVTES II luvun 10 §:n mukaista perustetta A:n, B:n ja C:n palkkojen alentamiselle. Kantaja on lisäksi katsonut, että mikäli sosiaaliohjaajille olisi käytössä vain yksi työaikamuoto, A, B ja C olisivat tehneet toimistotyöajassa osa-aikatyötä ja näin ollen siirtyneet kokoaikatyöhön yleistyöaikaan siirtämisen yhteydessä. Tässä tapauksessa heidän palkkojaan olisi tullut korottaa KVTES II luvun 4 §:n nojalla. Lisäksi kantaja on vedonnut siihen, että A:lle, B:lle ja C:lle oli virkasuhteidensa alussa syntynyt vilpitön ja perusteltu odotus siitä, ettei heidän palkkansa alene.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että tehtäväkohtainen palkka määräytyy KVTES II luvun mukaan eikä työaikamuodon muutos vaikuta palkkaukseen. Työaikamuodon muutos johtui tehtävärakennepilotoinnin yhteydessä havaitusta virheestä eikä A:n, B:n tai C:n henkilökohtaiset lisät tai kuukausipalkka alentuneet työaikamuotomuutoksen johdosta. A, B ja C eivät myöskään siirtyneet työaikamuutoksen johdosta osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön.

Asiassa on näin ollen ratkaistava, menettelikö Vantaan kaupunki KVTES II luvun vastaisesti muuttaessaan A:n, B:n ja C:n työaikamuodon toimistotyöajasta yleistyöajaksi ilman, että heidän kuukausipalkkojaan korotettiin.

Työaikamuodon muuttaminen toimistotyöajasta yleistyöajaksi

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että Vantaan kaupungilla oli velvollisuus korjata yleistyöaika myös A:n, B:n ja C:n työaikamuodoksi, koska he työskentelivät toimistotyöajassa eivätkä KVTES III luvun 8 §:n mukaisen toimistotyöajan soveltamisedellytykset täyttyneet. Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A:n, B:n ja C:n työaikamuodoksi oli heidän virkasuhteidensa alussa muista sosiaaliohjaajista poiketen määritelty toimistotyöaika ja että Vantaan kaupunki muutti heidän työaikansa yhdenmukaiseksi muiden sosiaaliohjaajien kanssa.

KVTES II luvun 10 §:n määräys työnantajan velvollisuudesta tarkistaa viranhaltijan palkkaa koskee tilannetta, jossa viranhaltijan työtehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu, eikä hänen palkkansa vastaa uusia työtehtäviä. Tällaisessa tilanteessa työnantajalla on velvollisuus tarkistaa viranhaltijan palkkaa, mikäli se ei vastaa muuttuneita tehtäviä. Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa A:n, B:n ja C:n työaikamuoto muutettiin, mutta muutos ei vaikuttanut heidän työtehtäviensä vaativuuteen. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, ettei kysymys ole edellä mainitut seikat huomioon ottaen sellaisesta KVTES II luvun 10 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa työnantaja olisi velvollinen tarkistamaan A:n, B:n ja C:n kuukausipalkkoja.

A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaiset palkat ylittävät asiassa esitetyn selvityksen perusteella peruspalkat. Vaikka A:n, B:n ja C:n laskennalliset tuntipalkat alenivat työaikamuutoksen johdosta, eivät heidän kuukausipalkkansa kuitenkaan alentuneet. Koska A:n, B:n ja C:n varsinaiseen palkkaan kuuluvat henkilökohtaiset lisät eivät myöskään alentuneet muutoksen johdosta, työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole kysymys KVTES II luvun 11 §:n 5 momentissa tarkoitetusta henkilökohtaisen lisän alentamisesta.

Asiassa on lisäksi selvitetty, että A, B ja C työskentelivät kokoaikaisina virkasuhteidensa alusta lukien, vaikka heidän työaikamuotonsa olikin tuolloin toimistotyöaika. Koska A, B ja C eivät työskennelleet osa-aikaisina ennen työaikamuodon muutosta, asiassa ei ole kysymys myöskään KVTES II luvun 4 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön siirtyvän viranhaltijan palkkaa tulee korottaa.

Asiassa on siten kysymys työaikamuodon muuttamisesta toimistotyöajasta yleistyöaikaan siten, etteivät A:n, B:n tai C:n kokonaiskuukausipalkat alentuneet muutoksen yhteydessä. Näin ollen myöskään hallinto-oikeudellinen luottamuksensuojaperiaate ei tule sovellettavaksi tässä asiassa.

Asiassa ei ole esitetty muutakaan sellaista, jonka perusteella voitaisiin katsoa Vantaan kaupungin menetelleen KVTES II luvun vastaisesti muuttaessaan A:n, B:n ja C:n työaikamuodon toimistotyöajasta yleistyöajaksi ilman, että heidän kuukausipalkkojaan korotettiin. Koska Vantaan kaupunki ei ole toiminut KVTES II luvun vastaisesti, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n vahvistusvaatimus ja hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Vastaajat esittivät asiassa keskusneuvottelujen sisältöä ja työtuomioistuimen tutkimisvaltaa koskeneen prosessiväitteen kirjallisesti työtuomioistuimelle ja kantajalle 15.4.2016. Vastaajat luopuivat prosessiväitteestä 20.5.2016 eli suullisen valmistelun jälkeen mutta ennen asiassa 21.6.2016 toimitettua pääkäsittelyä. Kantaja kiisti vastaajien prosessiväitteen suullisessa valmistelussa 18.4.2016. Kantajan mukaan vastaaja on velvoitettava asian lopputuloksesta riippumatta korvaamaan kantajalle prosessiväitteeseen vastaamisesta aiheutuneet kulut, koska kantaja on joutunut joka tapauksessa perehtymään ja vastaamaan prosessiväitteeseen.

Ottaen huomioon, että prosessiväite on koskenut yksittäistä seikkaa, jolla ei ole ollut merkittävää vaikutusta asian laatuun tai laajuuteen, työtuomioistuin katsoo, ettei prosessiväitteen ajamisella ja siihen vastaamisella voida katsoa olevan merkittävää vaikutusta asianosaisille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrään. Näin ollen vastaajat ovat asian voittaessaan oikeutettuja täysimääräiseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan eikä vastaajia tule velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja osaksikaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.212,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Vainio, Lindström, Koskinen ja Tanska jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.