19.5.2015

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että vakuutusalan työehtosopimuksen mukaan palkan alentaminen ei ole mahdollista, jos työntekijä siirtyy toiseen yhtä vaativaan tehtävään tuotannolliseen syyhyn perustuvan irtisanomisen vaihtoehtona,

- velvoittaa Finanssialan Keskusliitto ry:n maksamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä sekä

- velvoittaa Finanssialan Keskusliitto ry:n korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.

Perusteet

Palkkojen alentaminen vaihtoehtona irtisanomiselle on mahdollista silloin, kun irtisanomisen syy on taloudellinen, jolloin kyse on työn tarjoamisen edellytysten vähenemisestä. Jos irtisanomisen syynä on tuotannollinen peruste, palkan alentaminen irtisanomisperusteisesti on mahdollista vain, jos työnantajalla ei ole tarjottavissa työsopimusta vastaavaa työtä. Palkkaa on toisin sanoen mahdollista alentaa palkkaryhmien erotuksella vain silloin, kun työnantaja pystyy tarjoamaan ainoastaan vähemmän vaativaa työtä.

Neuvottelut työehtosopimuksen 1.11.2007 - 30.9.2011 solmimiseksi

Vuonna 2007 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin palkkakeskustelujen käyttöön ottamisesta. Samassa yhteydessä sovittiin kiinteän kokonaispalkan muodostamisesta. Kiinteän kokonaispalkan muodostamisella pyrittiin muun muassa erilaisista lisistä aiheutuvien tulkintariitojen poistamiseen. Vakuutusväen Liiton tarkoituksena ei ollut, että uudessa järjestelmässä voitaisiin toimenkuvan muutoksen yhteydessä poistaa vanhan järjestelmän aikana ansaittuja palvelusvuosilisiä tai uuden järjestelmän aikana palkkakeskusteluissa saatuja korotuksia.

Palkan muuttuminen työehtosopimuksen mukaan ennen 31.8.2008 ja 1.1.2009 lukien

Palkkasopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan organisaation muutoksesta tai nimityksestä johtuvasta olennaisesta tehtävän muutoksesta johtuva palkankorotus toteutetaan vaativuusluokan muutosta seuraavan kuukauden alusta korottamalla toimihenkilön palkkaa vähintään uuden ja vanhan vähimmäispalkan muutoksen verran. Tämä määräys osoittaa, että uudessa järjestelmässä ei tehdä eroa siihen, mistä osista kiinteä kokonaispalkka työhistorian perusteella koostuu. Tässä palkkasopimuksen kohdassa puhutaan organisaation muutoksesta, mistä tässäkin tapauksessa on kysymys. Kun vaativuuden kasvaessa palkkaa on nostettava vähintään vaativuusluokkien välisellä erolla, loogista on, että vaativuuden pysyessä samana myös palkka pysyy samana.

Palkanalennusten osalta vanhan ja uuden järjestelmän määräykset ovat yhteneväiset: kun työn vaativuuspisteet alenevat vähintään 80 pistettä, voidaan toimen vaativuusluokkaa alentaa. Tällöin voidaan myös palkkaa alentaa palkkaluokkien vähimmäispalkkojen erotuksella. Työehtosopimuksen määräys kieltää kiinteän kokonaispalkan suuremman alentamisen. Työehtosopimuksen direktio-oikeutta koskevalla pöytäkirjamerkinnällä tarkoitetaan muun muassa sitä, että työehtosopimusmääräyksellä ei laajenneta työnjohtovaltaa niin, että työnantajalla olisi oikeus yksipuolisesti muuttaa palkkaa, jos työn vaativuus alenee alle 80 pistettä. Pöytäkirjamerkinnällä tarkoitetaan myös sitä, että työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa toimihenkilön toimenkuvaa. Palkan osalta noudatetaan työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohtaa. Näin on myös sellaisissa tilanteissa, joissa toimihenkilö siirtyy toiseen yhtä vaativaan tehtävään tuotannolliseen syyhyn perustuvan irtisanomisen vaihtoehtona. Työehtosopimuksessa ei siis oteta kantaa siihen, milloin työnantajalla on oikeus muuttaa työsuhteen ehtoja. Siinä määritellään kuitenkin se, miten toimihenkilön palkka muuttuu näiden muutosten yhteydessä.

Uuden järjestelmän aikana tehdyissä työehtosopimuksissa palkkataulukkoja on (lukuun ottamatta 1.11.2012 korotusta) korotettu vain yleiskorotuksilla. Palkkakeskustelujen perusteella jaettava osuus on vaikuttanut vain henkilökohtaisiin kiinteisiin kokonaispalkkoihin. Tämä johtaa siihen, että henkilökohtaiset palkan erot kasvavat toimihenkilöiden erilaisen suoriutumisen perusteella. Lisäksi seurauksena on, että minimipalkkataulukko jää jälkeen alan todellisesta ansiotasosta. Nämäkin seikat tukevat sitä, että kiinteän kokonaispalkan leikkaaminen toimenkuvan muutosten johdosta silloin, kun työn vaativuus ei alene, on järjestelmän vastaista.

Hyvityssakko

Finanssialan Keskusliitto ry on ohjeistanut jäsenyrityksiä siten, että palkkoja voidaan alentaa toimihenkilön siirtyessä yhtä vaativiin tehtäviin tuotannollisiin syihin perustuvan irtisanomisen vaihtoehtona. Näin menetellessään liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Vakuutusväen Liitto VvL ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Asiassa on erotettava yhtäältä palkan alentaminen direktiolla, mikä on vakuutusalan työehtosopimuksen mukaan mahdollista, ja toisaalta palkan alentaminen irtisanomisperusteella.

Konttoritoimihenkilön palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdassa on kyse palkan alentamista direktiolla. Kohdan mukaan vaativuuspisteiden alentuessa vähintään 80 pisteellä vaativuusluokka ja palkka ovat alennettavissa. Pöytäkirjamerkinnässä on erikseen todettu, ettei määräyksellä oteta kantaa direktion laajentamiseen tai supistamiseen eikä työsopimuksen yksipuolisiin muutoksiin.

Mahdollisuus alentaa palkkoja direktiolla ilman irtisanomisperustetta sovittiin tällä määräyksellä vuoden 1997 lopulla ja se tuli voimaan palkkausjärjestelmäuudistuksen yhteydessä 1.4.1999. Määräystä ei ole sen jälkeen muutettu. Asialla ei ole mitään tekemistä vuoden 2007 työehtosopimusneuvotteluiden kanssa. Kun määräyksestä sovittiin, Vakuutusväen Liitto halusi varmistaa, ettei kohta laajenna työnantajan direktio-oikeutta mielivaltaisesti ja tämän vuoksi kohtaan otettiin kerrottu pöytäkirjamerkintä. Yleiset opit direktiosta ovat siis voimassa kuten oikeusohjeet siitä, missä tapauksissa edellytetään työsopimuslain mukaisesti irtisanomisperustetta. Jotta aivan pieni alenema vaativuuspisteissä ei merkitsisi palkan alentamista, sovittiin, että vaativuuspisteiden on alennuttava vähintään 80 pistettä, jotta vaativuusluokkaa ja palkkaa voidaan alentaa.

Silloisessa Tapiola-ryhmässä siis harkittiin, että työnantajalla ei ole oikeutta määrätä uusia tehtäviä direktiolla, koska uudet tehtävät erosivat olennaisesti henkilöiden tehtävistä. Tämän vuoksi yhtiössä aloitettiin yhteistoimintaneuvottelut. Niiden jälkeen vanhoja tehtäviä lakkautettiin ja muodostettiin uusia, joiden vaativuuden työnantaja harkitsi. Yhtiöt noudattivat irtisanomisperusteista menettelyä.

Työnantaja on arvioinut uusien tehtävien vaativuuden palkkasopimuksen 2 §:n 1 kohdan ja toimenluokituslomakkeen mukaisesti ja määritellyt niiden perusteella tehtävien mukaiset palkat. Mainitun palkkasopimuskohdan mukaan toimihenkilön palkka määräytyy yksilöllisesti palkkakeskustelupöytäkirjan ja palkkasopimuksen mukaisesti ottaen huomioon työn vaativuus, toimihenkilön pätevyys ja suoriutuminen työtehtävissä sekä periaate sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä. Määräys pätee sekä tapauksiin, jolloin työntekijä hakeutuu tehtävästä toiseen että tapauksiin, kun työnantaja taloudellisilla ja/tai tuotannollisilla perusteilla tarjoaa korvaavaa työtä työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n mukaisesti.

Finanssialan Keskusliitto ei ole sopinut työsopimuslain periaatteiden syrjäyttämisestä. Vakuutusalan työehtosopimuksessa ei ole kirjausta siitä, että taloudellisilla ja/tai tuotannollisilla syillä irtisanotuille tai irtisanomisuhan alaisina oleville pitäisi tarjota entisen suuruista palkkaa mahdollisine lisineen, jos työn vaativuus pysyy samana. Mikäli tällaisesta olisi sovittu, kyse on niin merkittävästä asiasta, että siitä olisi ehdottomasti sovittu ja määrätty yksiselitteisellä työehtosopimusmääräyksellä.

Se, että osapuolet ovat sopineet vakuutusalan työehtosopimuksen palkkakeskustelupöytäkirjan 2 §:n mukaisesti kiinteän kokonaispalkan muodostamisesta, ei ole merkinnyt myöskään mitään heikennystä entiseen, sillä myös ennen kiinteän kokonaispalkan muodostamista toimihenkilön palkkaan ja palkanosiin on voitu puuttua tuotannollisilla ja/tai taloudellisilla syillä.

Työehtosopimuksen 1.11.2007 – 30.9.2011 pöytäkirjan 4 § on siirtymämääräys eikä sillä ole tarkoitettu, että toimihenkilön palkkaa ei voitaisi alentaa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Palkkakeskustelumalli on otettu käyttöön 1.3.2009 eikä määräyksellä ole tuon ajankohdan jälkeen ollut merkitystä. Henkilökohtainen kiinteä kokonaispalkka on muodostettu 1.1.2009 eikä sitä muodostettaessa palkkaa ole saanut alentaa.

Palkkasopimuksen 2 §:n 4 kohta koskee palkankorotusta. Kyse on aina tehtävien muuttumisesta vaikeammiksi sekä siitä, johtaako tehtävämuutos palkankorotukseen heti vai vasta mahdollisesti myöhemmin.

Hyvityssakko

Finanssialan Keskusliitto on ohjeistanut yhtiöitä siten, että tuotannollis-taloudellisilla irtisanomisperusteilla palkkaa alennettaessa palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohtaa ei sovelleta. Jos kanne hyväksytään työtuomioistuimessa, liitto katsoo, että määräys on epäselvä eikä se ole sen vuoksi laiminlyönyt valvontavelvollisuuttansa.

Perustelut

Palkkasopimuksen riidanalaisen 2 §:n 2 kohdan mukaan jos toimihenkilön työtehtävät muuttuvat vähemmän vaativiksi siten, että uuden toimen vaativuuspisteet alenevat vähintään 80 pistettä, voidaan hänen toimensa vaativuusluokkaa alentaa. Tällöin voidaan myös hänen palkkaansa alentaa vähimmäispalkan muutoksen verran eli uuden ja vanhan palkkataulukon erotuksella. Pöytäkirjamerkinnän mukaan määräyksellä ei oteta kantaa direktio-oikeuden laajentamiseen tai supistamiseen eikä työsopimuksen yksipuolisiin muutoksiin. Asiassa on kyse siitä, sovelletaanko määräystä toimihenkilön siirtyessä uuteen yhtä vaativaan tehtävään tuotannollisista syistä tapahtuvan irtisanomisen vaihtoehtona.

Sanamuodon mukaan määräystä sovelletaan toimihenkilön työtehtävien muuttuessa vähemmän vaativiksi, eikä sen soveltamisalaa ole rajattu sen mukaan, tapahtuuko muutos irtisanomisperusteella vai työnantajan direktiolla. Määräyksen selvä sanamuoto puoltaa näin ollen pikemminkin kantajan kuin vastaajan esittämää tulkintaa.

Sopimusmääräyksestä sovittiin vuonna 1997. Työtuomioistuimessa on kuultu sopimusneuvotteluihin tuolloin osallistuneita silloista työntekijäliiton puheenjohtajaa, pääluottamusmies A:ta ja aiemmin Finanssialan Keskusliitossa työskennellyttä asiantuntija B:tä. Pääluottamusmies A:n käsityksen mukaan toimihenkilön palkan alentaminen edellyttää aina, että työn vaativuuspisteet alenevat vähintään määräyksessä todetun verran. Pöytäkirjamerkinnällä tarkoitettiin hänen mukaansa todeta vain se, että palkan alentamista koskevia, 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta määräyksellä ei ole tarkoitus muuttaa työnantajan direktio-oikeutta muutoin. Työnantajapuolta neuvotteluissa edustaneen B:n mukaan riidanalainen määräys ei koske irtisanomistilanteita. Pöytäkirjamerkinnällä tarkoitettiin hänen mukaansa sitä, että muut kuin työnantajan direktiolla toteutetut palkan alentamiset arvioidaan työlainsäädännön yleisten oppien mukaan. Tällöin tehtävä voitaisiin irtisanomisperustein lakkauttaa, ja työnantaja voisi määrittää uuden tehtävän mukaisen palkan vapaasti. Direktion ylärajasta ei sen sijaan neuvotteluissa käyty keskustelua.

Työehtosopimusta muutettiin vuonna 2007, jolloin otettiin käyttöön niin sanotut palkkakeskustelut ja kiinteä kokonaispalkka. Pääluottamusmies A ja Finanssialan Keskusliiton entiset asiantuntijat B ja C ovat yhteneväisesti kertoneet, että tässä yhteydessä työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohtaa ei muutettu eikä määräys ollut tuolloin neuvotteluissa esillä.

Työtuomioistuimessa kuulluilla todistajilla ei ole ollut tietoa yhtiöiden käytännöistä sellaisissa tilanteissa, joissa organisaatiomuutoksen yhteydessä toimihenkilöiden palkkoja olisi alennettu. Asiasta ei ole heidän mukaansa syntynyt riitoja.

Yhteenvetona työtuomioistuin toteaa, että vuoden 1997 sopimusneuvotteluihin osallistuneilla työntekijäpuolen ja työnantajapuolen edustajilla on ollut erilaiset käsitykset riidanalaisen sopimusmääräyksen ja siihen liittyvän pöytäkirjamerkinnän tulkinnasta. Näin ollen on katsottava, että osapuolilla ei ole ollut määräyksen selvästä sanamuodosta poikkeavaa yhteistä tarkoitusta, jonka perusteella tuo sanamuoto voitaisiin sivuuttaa.

Palkkamääräyksen sanamuoto vastaa edellä todetuin tavoin kantajan tulkintaa. Näyttämättä on jäänyt, että sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia, että määräystä ei sovellettaisi palkkaa irtisanomisperusteisesti alennettaessa. Asiassa ei myöskään ole esitetty näyttöä vakiintuneesta, yhteisesti hyväksytystä ja yhtenäisestä soveltamiskäytännöstä, joka puoltaisi Finanssialan Keskusliitto ry:n esittämää tulkintaa. Sopimusmääräystä on näin ollen tulkittava siten, että palkan alentaminen ei ole mahdollista tilanteessa, jossa työntekijä siirtyy toiseen yhtä vaativaan tehtävään tuotannolliseen syyhyn perustuvan irtisanomisen vaihtoehtona. Vastaavasti myös ratkaisussa TT 2014:151 katsottiin, että tehtävämuutos, jonka perustetta ei ollut suljettu palkkasuojaa koskevan määräyksen sanamuodon ulkopuolelle, kuului mainitun suojan piiriin. Näillä perusteilla kanteen vahvistusvaatimus on myös tässä asiassa hyväksyttävä.

Työehtosopimuksen määräykselle on vahvistettu sen sanamuotoa lähinnä vastaava, mutta kuitenkin työoikeuden yleisistä säännöistä poikkeava sisältö. Tästä syystä Finanssialan Keskusliitto ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan, kun se on ohjeistanut jäsenyrityksiään soveltamaan sopimusmääräystä vastoin nyt vahvistettua tulkintaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian pääosin hävitessään Finanssialan Keskusliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on myönnetty kohtuulliseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että vakuutusalan työehtosopimuksen mukaan palkan alentaminen ei ole mahdollista, jos työntekijä siirtyy toiseen yhtä vaativaan tehtävään tuotannolliseen syyhyn perustuvan irtisanomisen vaihtoehtona, ja

- velvoittaa Finanssialan Keskusliitto ry:n korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Finanssialan Keskusliitto ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Tuliara, Ahokas ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomio on yksimielinen.