13.12.2013

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa, että A Janakkalan II Tervakosken apteekki -toiminimen haltijana on velvollinen maksamaan B:lle palkan sairausajalta 25.9.2011-3.11.2011 korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 3.11.2011 lukien sekä

- velvoittaa Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ja A:n Janakkalan II Tervakosken apteekki -toiminimen haltijana yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 3.710 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Sairausajan palkanmaksukausi alkaa kulua vasta vuorotteluvapaan päättymisestä, ei vuorotteluvapaan aikana sattuneen tapaturman tapahtumispäivästä. Palkallinen jakso on siten alkanut 26.8.2011 ja päättynyt 3.11.2011.

Työstä poissaoloa on arvioitava työoikeudessa yleisesti noudatetun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. B:n poissaolon syynä on ollut vuorotteluvapaan päättymiseen saakka ensin vallinnut poissaolon syy eli vuorotteluvapaa ja vasta tämän päättymisen jälkeen sairaus. Vuorotteluvapaalta ei makseta palkkaa. Mikäli sairausajan palkallisen jakson katsottaisiin kuluvan tänä aikana, vuorotteluvapaalla oleva työntekijä menettäisi palkan, jonka saamiseen hänellä on noudatettavan työehtosopimuksen mukaan oikeus.

Aikaprioriteettiperiaatteen osalta palvelualoilla noudatettu käytäntö ja tulkintalinja on työoikeudessa yleisesti noudatetun aikaprioriteettiperiaatteen mukainen, mikä ilmenee työtuomioistuimen tuomioista TT:2005-70, TT:2003-1, TT:1991-51 ja TT:1981-153.

Työtuomioistuin on antanut vuonna 2005 kantajalle myönteisen tuomion liki identtisessä asiassa. Tuomiossa TT:2005-70 työntekijä oli sairastumishetkellä palkattomalla vanhempainvapaalla, ja työnantajaliittona oli Apteekkien Työnantajaliitto ry:lle sopimushistorialtaan rinnasteinen Suomen Kaupan Liitto SK ry. Kyseisessä tuomiossa katsottiin, ettei esillä olleessa tilanteessa ollut perusteita poiketa aikaprioriteettiperiaatteesta. B:n tapauksessa ei ole perustetta tuomita toisin kuin ratkaisussa TT:2005-70 on tuomittu.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n sairausajan palkan jaksottamista koskeva soveltamiskäytäntö ei ole ollut Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tiedossa.

Vastauksessa mainituilla Liiketyönantajain Keskusliiton sisäisillä ohjeilla vuodelta 1983 ei ole tulkinta-arvoa tässä tapauksessa. Kyseiset ohjeet ovat koskeneet myös Suomen Kaupan Liitto SK ry:tä, joka vuonna 2005 on hävinnyt sisällöltään vastaavanlaisen asian. Lisäksi ohjeet ovat sisäiset, eivätkä siten osoita sopijapuolten yhteistä tarkoitusta.

Kelan käytännöt eivät palvelualalla vaikuta vastaajan väittämällä tavalla työehtosopimuksen tulkintaan.

Ilmoitusvelvollisuutta koskeva työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohta ei liity erimielisyyden kohteena olevaan asiaan. Kyseinen määräys koskee sairaudesta ilmoittamista ja siihen liittyviä käytäntöjä silloin, kun henkilö on sairastuessaan töissä. Määräystä ei sovelleta vuorotteluvapaatilanteissa. Laissa tai työehtosopimuksessa ei ole määrätty, että työntekijällä olisi ilmoittamisvelvollisuus vuorotteluvapaalla tapahtuneesta sairastumisesta. Myöskään tällaista käytäntöä ei ole, vaan ilmoittaminen on sattumanvaraista. Nyt käsiteltävässä tapauksessa sairausajan palkkaa ei ole vaadittu vuorotteluvapaan ajalta, vaan vasta vuorotteluvapaan päätyttyä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Apteekkien Työnantajaliitto ry ja A Janakkalan II Tervakosken apteekki -toiminimen haltijana ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 4.820 eurolla laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Apteekkien työntekijöiden työehtosopimuksen ja sen vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan sairausajan palkanmaksujakson alkamisaika määräytyy sairastumishetken perusteella. Sairastumispäivänä pidetään kaikissa tapauksissa todellista sairastumispäivää. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka työntekijä olisi palkattomalla vapaalla sairastuessaan, katsotaan sairausajan palkanmaksujakson alkavan sairastumispäivästä.

B on ollut sairastumishetkellään vuorotteluvapaalla. Koska palkkajakso vuorotteluvapaasta huolimatta alkaa kulua heti sairastumispäivästä, kuluttaa palkatonkin työstä poissaolojakso niitä päiviä, jotka työehtosopimuksen mukaan kuuluvat palkalliseen jaksoon. Työehtosopimuksen mukaan palkka maksetaan jaksoon sisältyviltä työpäiviltä. Vuorotteluvapaaseen ei ole sisältynyt yhtään työpäivää.

Vuorotteluvapaan päättymisen jälkeen B on ollut edelleen sairaana. Työnantaja on maksanut sairausajan palkkaa vuorotteluvapaan päätyttyä niin kauan kuin työehtosopimuksen mukaista palkkajaksoa on ollut jäljellä. Koska palkkajakso alkaa kulua sairastumispäivästä, kului se osaltaan jo vuorotteluvapaan aikana. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyi 70 kalenteripäivän kuluttua sairastumisesta ja se täyttyi 24.9.2011, ennen B:n sairausloman päättymistä.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT:2005-70 on kysymys vanhemmuuteen liittyvästä vapaasta, joka rinnastetaan työssäolon veroiseksi ajaksi, sekä kaupan työehtosopimuksen tulkinnasta. Kyseessä on yksittäistapaus eikä se sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on ollut tietoinen Apteekkien Työnantajaliitto ry:n tulkinnasta. Sopijapuolten välillä ei aikaisempina vuosina ole ollut kiistaa tästä asiasta, vaikka sopimuskäytäntö on ollut sama jo vuosikymmeniä. Koska Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ei ole aikaisempina vuosina riitauttanut asiaa, on sen katsottava hyväksyneen vakiintuneen soveltamiskäytännön, joka on ollut liiton tiedossa.

Sairausajan palkanmaksujakson alkaminen

Sairausajan palkanmaksujakson alkaminen ja sairausajan palkanmaksuvelvollisuus ovat kaksi eri asiaa.

Sairausajan palkanmaksujakson alkamishetken ratkaisemiseen soveltuu aikaprioriteettiperiaate. Aikaprioriteettiperiaatetta on käsiteltävä ns. kokonaisuutena eli sitä ei voi jakaa sairastumishetken ja palkanmaksuvelvollisuuden osalta, vaan kumpikin aika on "lähtenyt kulumaan" ensisijaisen poissaoloperusteen eli vuorotteluvapaan alla. Tämän seurauksena työehtosopimuksen mukaista palkallista poissaolojaksoa on ollut vielä jäljellä ensimmäisen poissaoloperusteen päätyttyä, joten vuorotteluvapaan päättymisen jälkeen "sairauden alle" on jäänyt sairausajan palkkaan oikeuttavia työpäiviä 26.8.-24.9.2011.

Työsuhteen pituuden perusteella määräytyvään sairausajan palkalliseen jaksoon sisältyy aina sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:n mukainen karenssiaika. Sairausvakuutuslain karenssiaika tarkoittaa sairastumispäivää ja yhdeksää seuraavaa arkipäivää. Työehtosopimuksen palkkamääräykset on kytketty sairausvakuutuslain karenssi- ja päivärahajärjestelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksen sairausajan palkallinen jakso alkaa kulua sairausvakuutuslain mukaisesta ensimmäisestä karenssipäivästä, eli aina sairastumispäivästä. Tämä koskee myös tilannetta, jossa työnantajalla ei ole kysymyksessä olevalta ajalta sairausajan palkan maksuvelvollisuutta.

Kela on laskenut sairausvakuutuslain mukaisen karenssiajan sairastumisesta. Tervakosken apteekkari on hakenut 23.9.2011 päiväämällään hakemuksella B:n sairauden johdosta sairauspäivärahaa. Päivärahahakemus perustuu 12.8.2011 alkaen päivättyihin ja työntekijän toimittamiin lääkärintodistuksiin, joten Kela on olettanut sairastumispäivän olevan 12.8.2011. Päiväraha on myönnetty ajalle 24.8.-16.10.2011. Sairausvakuutuslain mukainen karenssiaika on ollut sairastumispäivä sekä yhdeksän seuraavaa arkipäivää. Etuudesta on maksettu työnantajalle sairausloman palkkaa vastaava osa 26.8.-24.9.2011 eli 26 arkipäivää.

Myös työsopimuslaissa (2 luvun 11 §) sairausajan palkanmaksujakso lasketaan sairastumispäivästä.

Palkanmaksuvelvollisuuden alkaminen

Ajallisesti toisena poissaoloperusteena oleva palkanmaksuvelvollisuuden alkaminen on erotettava jäljellä olevan todellisen palkanmaksujakson alkamisesta. Myös oikeus saada palkkaa ratkaistaan aikaprioriteettiperiaatteen mukaan edellä selvitetyllä tavalla.

Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että sairauspoissaolo kohdistuu aikaan, jolta työntekijä terveenä ollessaan olisi oikeutettu palkkaansa. Työntekijä ei voi saada parempaa etua kuin mitä hän saisi työkykyisenä ollessaan. Jos B olisi sairastuessaan 17.7.2011 ollut työssä, eikä palkattomalla vapaalla, palkanmaksuvelvollisuus olisi alkanut tästä päivästä, mikäli hän olisi viipymättä ilmoittanut sairastumisestaan työnantajalle. Tässä tapauksessa B oli sairastumishetkellä vuorotteluvapaalla eikä hänellä näin ollen ollut oikeutta palkkaansa siltä osin, kuin sairaus ja tämä palkaton jakso sattuivat samaan aikaan. Työntekijän sairauspoissaolo on tällaisissa tapauksissa palkaton siihen saakka, kunnes alun perin ilmoitettu palkaton poissaoloperuste lakkaa. Jos sairausloma jatkuu palkattoman jakson päätyttyä ja palkkajaksoa on vielä jäljellä, sairausajan palkka maksetaan tältä osin.

Apteekkien työntekijöiden työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaan sairausajan palkanmaksu alkaa kulua ilmoituksesta. Kyseinen kohta on lisätty 1.2.1995 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Muutos on lisätty sairausajan palkkaa koskevaan pykälään 21, kohdaksi 6: Sairausajan palkanmaksu alkaa ilmoituksesta. Neuvotteluissa olivat mukana Apteekkien Työnantajaliitto ry sekä Liikealan ammattiliitto (nykyisin Palvelualojen ammattiliitto PAM ry). Edellä mainitussa kohdassa pykälä 21 viittaa farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimukseen. Apteekin työntekijöiden osalta samassa neuvottelussa kyseinen kohta sovittiin kirjattavaksi työntekijöiden työehtosopimuksen 19 §:n 7 kohtaan. Neuvottelut käytiin vuonna 1995 samanaikaisesti Suomen farmasialiiton ja Liikealan ammattiliiton kanssa. Molemmat tahot olivat valtakunnansovittelijalla vuoden 1995 työehtosopimusta neuvoteltaessa. Tästä syystä jäsenkirje on kirjoitettu koskien molempia työehtosopimuksia. Neuvottelujen yhteydessä molempiin työehtosopimuksiin otettiin sama teksti, jonka mukaan sairausajan palkanmaksu alkaa ilmoituksesta.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n jäsentiedotteen liitteessä 6/1995 on muutoskirjauksen yhteydessä selvennetty molemmissa työehtosopimuksissa olevaa kirjausta seuraavasti: sairausajan palkkajakson ja sairausvakuutuslain karenssiajan kuluminen alkavat sairastumisesta mutta työnantajan maksuvelvollisuus vasta työntekijän ilmoituksesta.

Sopijapuolten välillä on sovittu 10.1.2000 apteekin työntekijöiden työehtosopimuksen selkeyttämisestä. Selkopöytäkirjassa sovittiin työehtosopimuksen selkiyttämisestä ilman, että yhtään työehtosopimuksen kohtaa tai merkitystä muutetaan. Tässä yhteydessä työehtosopimuksen 14 §:ään siirrettiin vuonna 1995 sovittu kohta sairausajan palkanmaksun alkamisesta ilmoituksesta. Selkeytetyt kohdat liitettiin osaksi 1.2.2000 voimaan tullutta työehtosopimusta.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

B:lle sattui tapaturma 17.7.2011 hänen ollessaan vuorotteluvapaalla. B oli tapaturman johdosta yhtäjaksoisesti sairauslomalla 20.11.2011 saakka. Sairausloma ei keskeyttänyt vuorotteluvapaata, joka päättyi sovitun mukaisesti 25.8.2011. Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko B:n sairausajan palkallinen jakso alkanut kulua vuorotteluvapaan päättymisestä vai sairastumispäivästä.

Aikaprioriteettiperiaate

Apteekkien työntekijöiden työehtosopimuksessa ei ole määräystä sen varalta, että kaksi eri syistä johtuvaa poissaoloa, kuten vuorotteluvapaa ja sairausloma, osuvat samalla ajalle. Työoikeudessa näitä tilanteita on vakiintuneesti arvioitu niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. Tämä merkitsee sitä, että työntekijän poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on alkanut ensimmäiseksi, ellei toisin ole sovittu. Jos ensimmäisen poissaolon syy lakkaa mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella.

Aikaprioriteettiperiaate ilmenee muun ohessa työtuomioistuimen tuomioista TT 2005:70, TT 2003:1 ja TT 1991:51, joista erityisesti tuomio TT 2005:70 vastaa nyt käsiteltävää tapausta. Kyseisessä asiassa työntekijä sairastui vanhempainvapaansa aikana ja sairaudesta johtunut työkyvyttömyys jatkui vielä vanhempainvapaan päättymisen jälkeen. Tuomiossa katsottiin aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti, että työntekijällä oli oikeus työehtosopimuksen mukaan määräytyvään sairausajan palkkaan vanhempainvapaan päättymisestä alkaen.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n käsityksen mukaan tuomio TT 2005:70 ei sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen, koska siinä on kysymys kaupan työehtosopimuksen tulkinnasta. Työtuomioistuin katsoo, ettei kyseinen tuomio ole nimenomaisesti kaupan työehtosopimuksen tulkintaa koskeva yksittäistapaus, vaan siinä esille tuodut periaatteet soveltuvat lähtökohtaisesti myös muilla aloilla.

Aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti B:n poissaolon syynä on ollut 25.8.2011 saakka vuorotteluvapaa ja vasta sen jälkeen sairaus. Aikaprioriteettiperiaatteesta voidaan kuitenkin sopia toisin. Nyt käsiteltävässä tapauksessa onkin kysymys siitä, onko alalla Apteekkien Työnantajaliitto ry:n väittämä sopijapuolten yhteisesti hyväksymä ja vakiintunut soveltamiskäytäntö, jonka mukaan sairausajan palkanmaksujakso alkaisi nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa jo sairastumishetkestä.

Henkilötodistelu

D on ollut Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ja sen edeltäjien palveluksessa vuosina 1976-2007. Hän työskenteli vuosina 1995-2004 apteekkien työntekijöiden työehtosopimuksen parissa, antoi siihen liittyviä ohjeistuksia ja tulkintoja ja oli mukana työehtosopimusneuvotteluissa. D on kertonut, ettei sairausajan palkan jaksottamisesta ole hänen tietojensa mukaan ollut aikaisemmin riitaa. Apteekkien Työnantajaliiton soveltamiskäytäntö ei ole ollut PAM ry:n tiedossa. Työnantajaliiton edustaja kävi 2000-luvulla apteekkien luottamusmieskurssilla kertomassa työnantajaliitosta ja sopimuksista, mutta tämänkaltainen tulkinta ei tullut siellä esille.

PAM ry:n kaupan yksikön neuvottelupäällikkö E on ollut mukana apteekkien työntekijöiden työehtosopimusneuvotteluissa vuodesta 2001 alkaen. Tätä aikaisemmin hän työskenteli vuodesta 1997 alkaen aluetoimitsijana ja ohjeisti työehtosopimuksen soveltamisessa. E on kertonut, ettei sairausajan palkan jaksottamisesta ole hänen tietojensa mukaan ollut aikaisemmin riitaa. Apteekkien Työnantajaliiton soveltamiskäytäntö ei ole ollut PAM ry:n tiedossa eikä PAM ry siten ole voinut hyväksyä sitä. Kaupan alaa koskevasta työtuomioistuimen tuomiosta TT 2005:70 ei käyty keskustelua apteekkien työntekijöiden työehtosopimuksen yhteydessä, koska siihen ei ollut aihetta.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n toimitusjohtaja C on ollut mukana apteekkien työntekijöiden työehtosopimusneuvotteluissa vuodesta 1990 alkaen. C on kertonut, että työtuomioistuimen tuomiosta TT 2005:70 käytiin jonkin muun asian yhteydessä keskustelua PAM ry:n aloitteesta. PAM ry:n kanta oli, että ratkaisua noudatetaan myös apteekkipuolella. C oli todennut, että tuomio koskee vain kaupan alaa. Asiaan ei palattu sen jälkeen. PAM ry:n puolelta mukana keskustelussa oli F tai E.

Arviointi ja johtopäätökset

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n esittämän kirjallisen todistelun perusteella työnantajaliitto on vakiintuneesti tulkinnut ja soveltanut työehtosopimusta siten, että sairausajan palkanmaksujakso alkaa kulua sairastumispäivästä, vaikka työntekijä olisi sairastuessaan palkattomalla vapaalla. Jotta vakiintuneelle soveltamiskäytännölle voitaisiin antaa painoarvoa määräyksen tulkinnassa, tulee sen kuitenkin olla osapuolten yhteisesti hyväksymää.

Liittojen välillä ei ole ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta ollut vastaavaa erimielisyyttä, eikä Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:llä ilmoittamansa mukaan ole aikaisemmin ollut tietoa Apteekkien Työnantajaliitto ry:n omaksumasta tulkinnasta. E on kertonut, ettei hän ole saanut tietoonsa vastaajan kirjallisina todisteina olevia materiaaleja ja ohjeistuksia. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan ei ole riittävää, että ohjeistukset ovat luettavissa työnantajaliiton kaikille avoimilla kotisivuilla. C:n kertomus siitä, että osapuolet olisivat keskustelleet tuomion TT 2005:70 soveltamisesta apteekkialalla, ei yksinään riitä osoittamaan, että Palvelualojen ammattiliitto PAM ry olisi ollut tietoinen ja hyväksynyt työnantajaliiton soveltamiskäytännön. E ei ole tällaista keskustelua muistanut ja C:n itsensäkin mukaan keskustelu ei johtanut toimenpiteisiin eikä asiaan enää myöhemmin palattu. Esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä osoita, että sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten soveltamiskäytäntö olisi yhteisesti hyväksytysti vakiintunut työnantajapuolen tulkinnan mukaiseksi.

Työtuomioistuimessa on esitetty selvitystä työehtosopimuksen ilmoitusvelvollisuutta koskevan 14 §:n 2 kohdan soveltamisesta ja siitä, koskeeko kyseinen määräys ainoastaan tilanteita, joissa työntekijä sairastuu työssä ollessaan vai myös tilanteita, joissa sairastuminen tapahtuu työntekijän ollessa palkattomalla tai palkallisella vapaalla. Asiassa on riidatonta, että B on ilmoittanut työnantajalle sairaudestaan 15.8.2011 eli vuorotteluvapaansa aikana. Sairausajan palkkaa koskeva vaatimus kohdistuu tätä myöhemmälle ajalle 25.9.-3.11.2011. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan ilmoitusvelvollisuutta koskevalla määräyksellä ei ole tässä asiassa merkitystä, koska ilmoitus on joka tapauksessa tehty ennen alkamisajankohtaa, josta lukien sairausajan palkkaa on vaadittu maksettavaksi.

Apteekkien Työnantajaliitto ry on vedonnut kantansa tueksi siihen, että Kela on laskenut sairauspäivärahan karenssiajan sairastumisesta. Työtuomioistuin toteaa, että sairauspäivärahan maksaminen perustuu sairausvakuutuslakiin eikä sillä ole merkitystä nyt käsiteltävässä työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole perusteita poiketa työoikeudessa yleisesti noudatetusta aikaprioriteettiperiaatteesta. B:n sairausajan palkanmaksujakso on alkanut kulua vasta vuorotteluvapaan päättymisestä. Näin ollen B:llä on oikeus sairausajan palkkaan ajalta 25.9.-3.11.2011.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n hyväksi. Apteekkien Työnantajaliitto ry on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään hyväksytty.

Työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 2 momentin mukaan kuultavaksi kutsuttu, joka tuomitaan hyvityssakkoon tai velvoitetaan suorittamaan korvaus tai muu rahamääräinen suoritus, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolena olevan asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse vahvistustuomiosta, ei kuultavaksi kutsuttua A:ta Janakkalan II Tervakosken apteekki -toiminimen haltijana voida velvoittaa korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikuluja.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A Janakkalan II Tervakosken apteekki -toiminimen haltijana on velvollinen maksamaan B:lle palkan sairausajalta 25.9.-3.11.2011 korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.11.2011 lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa Apteekkien Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 3.710 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

A:han Janakkalan II Tervakosken apteekki -toiminimen haltijana kohdistettu oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.