11.10.2013

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Uponor Suomi Oy:n rikkoneen teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdan sopimusmääräystä, kun se ei ole tarjonnut myyntiassistentti A:lle hänen työsopimuksensa mukaista tai sitä vastaavaa myyntiassistentin työtä A:n palattua työhön perhevapaalta 2.1.2012,

- velvoittaa Uponor Suomi Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Uponor Suomi Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 5.290 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Tapahtumien kulku

Uponor Suomi Oy palkkasi myyntiassistentiksi INF-asiakaspalveluosastolle määräaikaiseen työsuhteeseen B:n 2.1.2012 lukien eli samaan aikaan, kun A palasi työhön perhevapaalta. Työnantaja oli päättänyt B:n palkkaamisesta syksyllä 2011, vaikka työnantajan tiedossa oli jo toukokuussa 2011 ollut, että A palaisi töihin tammikuussa 2012.

Lisäksi samalta osastolta oli irtisanoutunut myyntiassistentti C siten, että hänen työsuhteensa päättyi 24.11.2011. C:n irtisanoutuminen on tullut työnantajan tietoon viimeistään silloin, kun A:lla olisi ollut mahdollisuus palata työhön perhevapaalta eli 24.10.2011. Tehtävän vapautumisesta A:n työhönpaluuseen 2.1.2012 kului vain runsas kuukausi. Työnantaja on kuitenkin siirtänyt C:ltä vapautuneeseen tehtävään yhtiön puhelinvaihteenhoitajan, jonka työtehtäviin eivät aiemmin ole kuuluneet myyntiassistentin tehtävät.

Työnantaja ei ole tarjonnut A:lle kumpaakaan edellä mainituista, hänen työsopimuksensa mukaisista myyntiassistentin tehtävistä.

Oikeudellinen arviointi

Työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdan määräys on yksiselitteisen selvä. A:n aiemmin hoitama myyntiassistentin tehtävä on tosiasiallisesti ollut olemassa, koska hänen perhevapaansa ajaksi tehty järjestely oli tarkoitettu tilapäiseksi eikä väitetyistä pysyvistä tehtävämuutoksista ole käyty minkäänlaisia yhteistoimintaneuvotteluja. Näin ollen Uponor Suomi Oy:n olisi tullut ensisijaisesti sallia A:n palaaminen hänen aiemmin hoitamaansa myyntiassistentin tehtävään.

Jos kuitenkin katsotaan, ettei tuota tehtävää enää ollut olemassa, A:lle olisi tullut sopimusmääräyksen mukaisesti tarjota hänen aiempaa työsopimustaan vastaavaa myyntiassistentin työtä. Tällaisia tehtäviä oli A:n työhön paluun tultua ajankohtaiseksi ollut jopa kaksin kappalein tarjolla.

Uponor Suomi Oy:n A:lle tarjoamia puhelinvaihteenhoitajan ja ostoreskontranhoitajan tehtäviä ei ole pidettävä edes muuna sopimusmääräyksen tarkoittamana työsopimuksen mukaisena työnä. Niiden vaativuusluokka on alempi kuin A:n aiemmin hoitaman myyntiassistentin tehtävän eikä A missään vaiheessa työsuhteensa aikana ennen perhevapaalle jäämistään ole tehnyt mainittuja tehtäviä.

Edellä mainituista syistä Uponor Suomi Oy:n on katsottava syyllistyneen asiassa työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Teknologiateollisuus ry on ollut tietoinen edellä todetusta yksiselitteisestä sopimusmääräyksestä. Tämä ilmenee esimerkiksi liittojen välisestä erimielisyysmuistiosta, jossa Teknologiateollisuus ry ei edes väitä yhtiön tarjonneen A:lle muuta työsopimuksen mukaista työtä vaan pelkästään "muuta työtä". Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Uponor Suomi Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry ja Uponor Suomi Oy ovat lisäksi vaatineet, että Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Uponor Suomi Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.100 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Toteutetut työjärjestelyt

A:n jäädessä äitiyslomalle sijaisen palkkaamiselle ei ollut tarvetta, koska BLD -osaston työkuorma oli ennestäänkin pieni. Kesällä 2010 osastolle ei ollut tarvetta palkata yhtään kesälomasijaista. Työkuormaa vähensi ja toimintaa tehosti erityisesti uusi tilaustenkäsittelyjärjestelmä.

Tehtävien muutoksista sovittiin BLD-osaston neljän työntekijän kanssa. A:n aiemmin hoitamat tehtävät jaettiin ja liitettiin osaksi näiden neljän työntekijän tehtäviä. He eivät siten hoitaneet A:n töitä oman työnsä ohessa. Järjestelyn seurauksena näiden neljän työntekijän työkuorma saatiin nostettua normaalille tasolle, kun aiemmin osastolla oli ollut selkeä alikuormitustilanne.

A lähetti 29.5.2011 työnantajalle sähköpostin, jossa hän ilmoitti palaavansa työhön aikaisintaan tammikuussa 2012, jos hän saa ennen tuota ajankohtaa lasten hoitopaikat järjestettyä. Työnantaja katsoi ilmoituksen paluun ajankohdasta sitovaksi siten, että A palaa perhevapaalta aikaisintaan tammikuussa 2012 ja teki muun muassa budjetoinnit ja sijaisratkaisut tämän tiedon pohjalta.

Parin kuukauden kuluttua 24.8.2011 A lähetti työnantajalle sähköpostin, jossa hän ilmoitti palaavansa työhön jo 24.10.2011, koska lasten hoitopaikka oli yllättäen järjestynyt. Lasten hoitoedellytyksissä tapahtunutta muutosta ei ole oikeuskäytännössä katsottu lain tarkoittamaksi perustelluksi syyksi muuttaa aiemmin ilmoitettua työhönpaluun ajankohtaa (KKO 1994:65).

A:n palattua työhön 2.1.2012 hänet sijoitettiin ensin muutamaksi viikoksi puhelinvaihteeseen ja tämän jälkeen ostoreskontraan. Puhelinvaihteenhoitajan työ on yhtiössä vaativuudeltaan määritelty luokkaan 4 ja ostoreskontranhoitajan tehtävä luokkaan 5 työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän mukaan. A:n aiempi tehtävä myyntiassistentti-nimikkeellä sijoittui luokkaan 6. A:n työehtoja tai palkkaa ei muutettu missään vaiheessa.

Infrastruktuuri ja kunnallistekniset ratkaisut -osasto (INF)

D:n perhevapaan sijaisuus

Yhtiön INF-osastolta perhevapaalla olleen toimihenkilö D:n sijaisena 31.12.2011 asti määräaikaisella sopimuksella ollut E ilmoitti elokuussa 2011, ettei ole käytettävissä 31.12.2011 jälkeen. D oli ilmoittanut toukokuussa 2011, että hän siirtyy hoitovapaalta suoraan uudelle äitiysvapaalle, joka kestää 31.8.2012 asti. Näin ollen sijaisen tarve oli olemassa myös 31.12.2011 jälkeen, jolloin D:n sijaisena olleen E:n työsopimus päättyi.

B suoritti opintoihinsa kuuluvan työharjoittelujakson 14.3.-19.6.2011 ja jatkoi tämän jälkeen kesätyössä 20.6.-31.8.2011 INF-osastolla. E:n ilmoituksen jälkeen INF-osaston esimies keskusteli esimiehensä kanssa D:n sijaistamisesta ja sai luvan tehdä B:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen D:n perhevapaan sijaisuudesta. Sijaisuudesta sovittiin B:n kanssa kirjallisesti syyskuussa 2011, jolloin työsopimuksen on katsottava syntyneen. Varsinaisen työsopimus sovittiin samassa yhteydessä allekirjoitettavaksi joulukuussa 2011 samalla, kun B tulee muutamaksi päiväksi kertaamaan työtehtäviä. Määräaikainen työsopimus B:n kanssa tehtiin ajalle 2.1.-31.9.2012. Määräaikaisuuden peruste oli D:n perhevapaan sijaisuus.

D ilmoitti toukokuussa 2012 jatkavansa perhevapaata ainakin vuoden 2013 loppuun, joten B:n sijaisuutta jatkettiin uudella määräaikaiselle sopimuksella ajaksi 1.10.2012-30.6.2013.

C:n myyntiassistentin tehtävä

INF-osastolla tilaustenkäsittelytehtävissä työskennelleen toimihenkilö C:n kanssa keskusteltiin työtehtävien vaihdosta 8.3.2011 kehityskeskustelun yhteydessä. C ilmaisi tuolloin halukkuutensa vaihtaa työtehtäviä ja jäädä osittaiselle hoitovapaalle elokuussa 2011 lapsensa aloittaessa koulun. Toimihenkilö F:n kanssa keskusteltiin tehtävien vaihdosta 16.3.2011 kehityskeskustelun yhteydessä. F oli jo kesällä 2010 tuurannut INF-osastolla tilaustenkäsittelyssä oman vaihteenhoitajan tehtävänsä ohessa.

D:n perhevapaan sijaisena toiminut E jäi yllättäen pitkälle sairauslomalle 20.10.2011 ja tuolloin F siirtyi työskentelemään tilauskäsittelyyn C:n kanssa. C päätyi irtisanomaan työsopimuksensa 24.10.2011, jolloin F oli siirrettävä heti pysyvästi tilaustenkäsittelyyn. Tällöin puhelinvaihteessa avautui työpaikka.

INF-osaston esimies otti yhteyttä henkilöstöhallintoon ja tämän jälkeen tehtävää puhelinvaihteessa tarjottiin A:lle 26.10.2011 lähetetyssä sähköpostissa. A kieltäytyi tehtävästä ja vaati 2.1.2012 päivätyssä kirjeessä entistä työtään palautettavaksi välittömästi. Vakituiseksi puhelinvaihteen hoitajaksi F:n tilalle otettiin yhtiön sisältä tuotannon työntekijä, joka aloitti työt vaihteessa 1.11.2011.

A:n työskenneltyä puhelinvaihteessa muutaman viikon työhön paluunsa jälkeen työnantaja löysi hänelle toisen toimihenkilötehtävän talousosastolta. Jo ennen kuin A siirtyi ostoreskontran hoitajaksi talousosastolle 23.1.2012, hän ilmoitti työnantajalle 18.1.2012 päivätyllä kirjeellä, ettei hän hyväksy tätäkään toimihenkilötyötä ja vaati entisen tehtävänsä palauttamista.

A:ta ei voitu sijoittaa edellä mainittuihin myyntiassistentin tehtäviin, koska yhtiössä oli jo tehty järjestelyjä kyseisten tehtävien osalta ja tehtävät oli luvattu toisille henkilöille.

Oikeudellinen arviointi

A:n tehtävä oli lakannut olemasta itsenäisenä tehtävänä hänen jäätyään perhevapaalle. A:n tehtävien jakamisesta sovittiin osaston muiden neljän työntekijän kesken. Neuvotteluvelvoite on tullut täytetyksi, kun asiaa on käsitelty neljän osaston työntekijän kanssa ja sovittu muutoksista heidän tehtäviinsä.

Molemmat A:lle tarjotut työtehtävät ovat olleet hänen työsopimuksensa mukaista työtä tai vähintäänkin hänen työsopimuksensa mukaista vastaavaa muuta työtä. Työehtosopimus sallii toimihenkilön siirron toimihenkilötehtävästä toiseen, kun työsuhteen ehtoja ei huononneta. A:n työehtoihin tai palkkaan ei tehty missään vaiheessa muutoksia. Lisäksi molemmat toimihenkilötehtävät vastaavat sisällöltään A:n työsopimukseen kirjattua tehtävän sisältöä, joka on ollut asiakaspalvelu ja toimistotyöt. Työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestellä tehtäviä uudelleen siten, että perhevapaalta palaavalle muodostetaan sellainen kokonaan uusi tehtävä, jonka hän itse kelpuuttaa.

Uponor Suomi Oy on täyttänyt lain ja työehtosopimuksen tarkoittamat velvoitteensa liittyen A:n paluuseen perhevapaalta, eikä yhtiö siten ole syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Näin ollen Teknologiateollisuus ry ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Sovellettavat työehtosopimuksen määräykset

Työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdassa on määrätty työhönpaluusta perhevapaan päättyessä. Määräyksen mukaan toimihenkilöllä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on toimihenkilölle tarjottava ensisijaisesti aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

Työehtosopimuksen 3 §:n 6 kohdassa on määräys toimihenkilön siirtämisestä toiseen toimihenkilötehtävään. Osapuolet ovat erimielisiä siitä, sovelletaanko työehtosopimuksen 3 §:n 6 kohdan määräystä myös perhevapaalta palaamistilanteissa.

Ammattiliitto Pro ry:ssä lakimiestehtävissä työskennellyt L on kertonut, että työehtosopimuksen 3 §:n 6 kohdan määräys oli ollut olemassa jo vuonna 1973, kun hän oli tullut liiton edeltäjän palvelukseen. Määräys ei ole missään vaiheessa ollut esillä sopimusneuvotteluissa. L ei ole kuullut, että kyseistä määräystä olisi sovellettu perhevapaalta palaaviin. Perhevapaalta palaavia varten on oma määräys työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdassa.

Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinayksikön ryhmäpäällikkö M on kertonut, että perhevapaalta palaaviin sovelletaan työsopimuslakia ja sen ohella työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohtaa, 3 §:n 6 kohtaa sekä työnjohto-oikeutta koskevia määräyksiä.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdan määräys perustuu työsopimuslain pakottavaan säännökseen (TSL 4 luku 9 §). Lisäksi kyseinen määräys on erityismääräys suhteessa työehtosopimuksen 3 §:n 6 kohtaan. Näin ollen työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdan määräys menee 3 §:n 6 kohdan edelle ja tulee siis sovellettavaksi, kun on kysymys toimihenkilön työhönpaluusta perhevapaan päättyessä.

A:n työhönpaluu

Kantaja on ensisijaisena kanneperusteena vedonnut siihen, että A:lla on perhevapaan päättyessä ollut oikeus palata aikaisempaan myyntiassistentin työhönsä. Vastaajien mukaan A:n tehtävä oli lakannut olemasta itsenäisenä tehtävänä hänen jäätyään perhevapaalle.

A on kertonut, että hänen jäädessään äitiyslomalle syksyllä 2010 hänen työnsä siirtyivät tiimin muiden jäsenten tehtäväksi. Tiimissä työskenteli A:n lisäksi kolme henkilöä, joista yksi teki työtä puolipäiväisesti. Myös esimies teki tarpeen mukaan tilaustöitä. A:n tehtävien jaosta ei sovittu kirjallisesti eikä asiasta keskusteltu palaverissa, vaan tehtävät siirtyivät muuten tosiasiallisesti tiimin muille jäsenille. A:lle ei kerrottu, että hänen työnsä olisi loppunut tai loppumassa, vaikka hän kävi perhevapaansa aikana useasti työpaikalla. Hän sai kuulla asiasta vasta lokakuussa 2011, kun henkilöstöpäällikkö I soitti hänelle ja tarjosi hänelle puhelinvaihteenhoitajan työtä.

Uponor Suomi Oy:n toimihenkilöiden luottamusmies K on kertonut, että A:n työt jaettiin tiimin kesken hänen jäätyään äitiyslomalle. Tiimissä työskenteli tuolloin kolme henkilöä sekä esimies. Järjestely tehtiin A:n perhevapaan ajaksi eikä sitä ollut tarkoitettu pysyväksi. K keskusteli tiimin kahden jäsenen kanssa ja he kertoivat, ettei mistään pysyvästä järjestelystä ollut puhuttu. K ei tarkistanut asiaa esimieheltä. Syksyllä 2011 K kuuli ensimmäisen kerran väitteen siitä, ettei A:n tehtävää enää olisi. K:n mukaan A:n myyntiassistentin työtä tehdään edelleen, mutta se on jaettu tiimin muille jäsenille.

Uponor Suomi Oy:n henkilöstöpäällikkö I on kertonut, että BLD-osaston työkuorma oli vuonna 2010 vähentynyt uuden tilaustenkäsittelyjärjestelmän ansiosta. Työntekijöillä ei ollut enää omia työpinoja vaan työt otettiin yhteisestä järjestelmästä, mikä tehosti toimintaa. Kesällä 2010 osastolle ei tarvinnut palkata edes kesätyöntekijöitä. A:n jäädessä äitiyslomalle yhteisessä osastopalaverissa päätettiin, että hänen työnsä jaetaan muille tiimin jäsenille. Asiasta oli I:n käsityksen mukaan keskusteltu A:n kanssa ennen kuin hän jäi äitiyslomalle.

I:n kertomuksella on näytetty, että BLD-osaston työkuorma oli vähentynyt ja toiminta tehostunut uuden tilaustenkäsittelyjärjestelmän ansiosta. A:n jäätyä äitiyslomalle hänelle ei ollut tarpeen palkata sijaista, vaan hänen työnsä oli voitu jakaa tiimin muille jäsenille. Tiimi on jatkanut työskentelyä tässä kokoonpanossa myös A:n työhönpaluun jälkeen. Työtuomioistuin katsoo, että A ei ole voinut palata perhevapaan päätyttyä aikaisempaan työhönsä, koska työn määrän vähennyttyä kyseistä tehtävää ei ole enää ollut olemassa. Yksistään siitä, ettei työtehtävän loppumista ole käsitelty yhteistoimintamenettelyssä, ei voida näissä olosuhteissa päätellä, että A:n työtehtävä olisi edelleen ollut olemassa. Näin ollen kantajan ensisijainen kanneperuste on hylättävä.

Kantaja on toissijaisena kanneperusteena vedonnut siihen, että työnantajan olisi pitänyt tarjota A:lle hänen aikaisempaa työtään vastaavaa työsopimuksen mukaista myyntiassistentin työtä.

A työskenteli perhevapaalta palattuaan ensin puhelinvaihteenhoitajana ja tämän jälkeen ostoreskontranhoitajana. Osapuolet ovat erimielisiä siitä, ovatko puhelinvaihteen- ja ostoreskontranhoitajan tehtävät olleet A:n aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä. Työsopimuksen mukaan (vastaajan todiste 1) A:n tehtävänimike on myyntisihteeri ja hänen työtehtävänsä pääasiallinen sisältö/vastuu on asiakaspalvelu ja toimistotyöt.

A on kertonut, että myyntiassistenttina hän oli hoitanut tilausprosessin alusta loppuun saakka. Tehtävään oli kuulunut muun ohessa laskutus, hyvityslaskutus, reklamaatioiden käsittely, yhteydenpito asiakkaisiin, asiakasrekisterin ylläpito sekä myynnin ja markkinoinnin tukitoimenpiteitä, kuten asiakastilaisuuksien järjestämistä ja messuilla mukana olemista. Puhelinvaihteenhoitajana A:n tehtävänä oli vastata puhelimeen ja välittää puhelut eteenpäin. Ostoreskontrassa A teki vain avustavia tehtäviä eli laskujen vastaanottamista, tarkistamista, tallentamista ja eteenpäin lähettämistä.

K on kertonut, että myyntiassistentin tehtävänä on olla mukana tilausprosessissa alusta loppuun. Puhelinvaihteen- ja ostoreskontranhoitajan tehtävät eivät ole lainkaan vastaavia myyntiassistentin tehtävän kanssa.

I on kertonut, että myyntiassistentin tehtävään kuuluu tilausten vastaanotto, syöttäminen koneelle ja hinnoitteleminen. Puhelinvaihteen- ja ostoreskontranhoitajan tehtävät eivät käytännössä ole kovin erilaisia kuin myyntiassistentin tehtävä. Kaikki edellä mainitut ovat toimistotehtäviä. Ostoreskontraan siirtyvät työntekijät tekevät aina ensin avustavia tehtäviä, jos heillä ei ole aikaisempaa kokemusta ostoreskontrasta. A:lle ei ilmoitettu, että hän tekisi ostoreskontrassa lopullisesti pelkkiä avustavia tehtäviä. Esimiehen mukaan A selviytyi ostoreskontran tehtävistä erittäin hyvin.

Työtuomioistuin toteaa, että A on tehnyt työsopimuksen myyntisihteerin työstä ja hän on myös tosiasiassa tehnyt myyntisihteerin/myyntiassistentin tehtäviä äitiyslomalle jäämiseensä saakka eli noin kahdeksan vuoden ajan. A ei ole ennen perhevapaalta palaamistaan tehnyt puhelinvaihteen- tai ostoreskontranhoitajan tehtäviä. A:n ja K:n kertomuksilla, joita tukevat kirjallisena todisteena olevat toimenkuvausmallit, on näytetty, että puhelinvaihteenhoitajan ja ostoreskontran avustavat tehtävät poikkeavat sisällöltään huomattavasti myyntiassistentin tehtävistä. Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei puhelinvaihteenhoitajan ja ostoreskontran avustavia tehtäviä voida pitää A:n aikaisempaa työtä vastaavana työsopimuksen mukaisena työnä.

Asiassa on riidatonta, että A:n työhönpaluun aikoihin yhtiön INF-osastolle on otettu myyntiassistenteiksi kaksi henkilöä. Heidän työtehtävänsä olivat A:n aikaisemmin tekemiä myyntiassistentin työtehtäviä vastaavia tehtäviä. Osapuolet ovat erimielisiä siitä, olisiko työnantajan pitänyt tarjota näitä myyntiassistentin tehtäviä A:lle.

B palkattiin INF-osastolle D:n perhevapaan sijaiseksi myyntiassistentin määräaikaiseen työsuhteeseen 2.1.2012 lukien eli samaan aikaan, kun A palasi työhön perhevapaalta. I on kertonut, että sijaisuudesta oli sovittu B:n kanssa syksyllä 2011. Asiassa on riidatonta, että työnantajan tiedossa on jo toukokuussa 2011 ollut, että A palaisi töihin tammikuussa 2012. Vastaajien mukaan tehtävää ei voitu tarjota A:lle, koska yhtiössä oli tehty töiden järjestelyjä ja tehtävä oli luvattu toiselle henkilölle.

Työtuomioistuin katsoo, että koska työnantajan tiedossa jo toukokuussa 2011 ollut, että A palaa töihin tammikuussa 2012, työnantaja ei olisi saanut syksyllä 2011 sopia 2.1.2012 alkavasta myyntiassistentin sijaisuudesta B:n kanssa, vaan tehtävää olisi pitänyt tarjota A:lle.

Edellä on katsottu, että työnantajan olisi pitänyt tarjota A:lle D:n perhevapaan sijaisuutta. Näin ollen työtuomioistuimen ei ole tarpeen lausua myyntiassistentin tehtävästä, joka on C:n irtisanouduttua vapautunut INF-osastolla.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Uponor Suomi Oy:n ei ole tarjonnut A:lle hänen aikaisempaa työtänsä vastaavaa myyntiassistentin työtä A:n palattua työhön perhevapaalta, vaikka yhtiössä on ollut myyntiassistentin tehtävä avoinna. Yhtiö on siten tieten rikkonut työehtosopimusta.

Teknologiateollisuus ry on tullut tietoiseksi jäsenyrityksensä menettelystä viimeistään siinä vaiheessa, kun asiasta on neuvoteltu liittojen välillä 8.6.2012. Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole puuttunut jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Ammattiliitto Pro ry:n hyväksi. Teknologiateollisuus ry ja Uponor Suomi Oy ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Teknologiateollisuus ry ja Uponor Suomi Oy ovat myöntäneet kuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Uponor Suomi Oy on rikkonut työehtosopimuksen 20 §:n 5 kohdan sopimusmääräystä, kun se ei ole tarjonnut myyntiassistentti A:lle hänen aikaisempaa myyntiassistentin työtänsä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä A:n palattua työhön perhevapaalta 2.1.2012,

- velvoittaa Uponor Suomi Oy:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Uponor Suomi Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 5.290 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Hotti, Lehto, Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.