20.6.2013

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa YIT Kiinteistötekniikka Oy:n rikkoneen sähköistysalan työehtosopimuksen osana noudatettavia työsopimuslain 7 luvun 1, 3 ja 4 §:n säännöksiä irtisanoessaan A:n, B:n, C:n ja D:n työsopimukset päättymään uusien työntekijöiden palkkaamisesta ja B:n ja C:n osalta lisäksi siitä huolimatta, että tarjolla oleva työ ei ole ollut pysyvästi ja olennaisesti vähentynyt,

• velvoittaa YIT Kiinteistötekniikka Oy:n maksamaan korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä A:lle 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä 90.963,40 euroa, D:lle 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä 96.049,60 euroa, B:lle 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä 48.215,10 euroa ja C:lle 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä 110.097,20 euroa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä lukien ja

• velvoittaa Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja YIT Kiinteistötekniikka Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4.541 eurolla, korkolain mukaisine korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Yhtiö on palkannut 2.1.2012 tapahtuneita irtisanomisia edeltäneiden kuuden kuukauden aikana enimmäkseen toistaiseksi voimassaoleviin ja osaksi myös määräaikaisiin työsuhteisiin samoihin ja samanlaisiin tehtäviin, joita irtisanotut työntekijät tekivät, yhteensä 29 uutta sähkö-, tele-, turva- ja turvalaiteasentajaa. Yhtiö ei ole tarjonnut mitään näistä tehtävistä irtisanotuille työntekijöille. Yhtiö on siten palkannut uutta työvoimaa ennen irtisanomisia, minkä vuoksi irtisanomiset ovat perusteettomia.

Siitä riippumatta, onko yhtiö tiennyt uusille työntekijöille työtä tarjotessaan tai uusien työsuhteiden syntyessä, että se tulee irtisanomaan samoissa tai samanlaisissa töissä työskennelleitä työntekijöitä, yhtiöllä ei ole työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeutta irtisanomiseen, jos se on ennen irtisanomisia palkannut uusia työntekijöitä. Säännöksestä seuraa myös, että on oikeudellisesti merkityksetöntä, onko irtisanottujen työntekijöiden työpanokselle uusien työntekijöiden palkkaamisen jälkeen tarvetta.

Yhtiö on palkannut 30 uutta asentajaa myös irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisaikana ja pian sen päätyttyä. Näistä asentajista 27 on aloittanut työt A:n, C:n ja D:n irtisanomisaikana ja 3 noin viikon kuluessa heidän työsuhteensa päättymisestä. Asentajista 14 on aloittanut työt B:n irtisanomisaikana ja 16 alle kahden kuukauden kuluessa hänen työsuhteensa päättymisestä. B on vakituisesti palvellut yhtiön asiakkaana ollutta osuuskauppa Keskimaa Osk:taa, jonka yhdeksän toimipistettä ilmoittivat keikkaluonteiset tilaukset puhelimitse suoraan hänelle. Tilaukset vastaanotettuaan B itsenäisesti hankki tarvikkeet ja suoritti asennukset, minkä jälkeen hän toimitti tarvikelistat ja tiedon tehdystä työtuntimäärästä sihteerille laskutusta varten. Ottaen huomioon B:n itsenäinen asema merkittävän ja hänet suurelta osalta työllistävän asiakkaan ”korvamerkittynä” asiakaspalvelijana merkitsee sitä, että hänelle tarjolla ollut työ ei ollut vähentynyt lainkaan, saati pysyvästi ja olennaisesti. Yhtiö oli myös kouluttamassa B:tä autonpesukoneiden ja polttoainepumppujen korjaus- ja huoltotehtäviin. Niihin tehtäviin yhtiön palveluksessa olevista työntekijöistä kykenee vain yksi asentaja. C on irtisanomisilmoituksen tammikuussa 2012 saadessaan ollut kärkimiehenä Telakkakadun koulun työmaalla, jonka työmaasopimuksen mukainen valmistumispäivä on ollut 29.6.2012 ja tosiasiallinen valmistumisajankohta saman vuoden loppusyksyllä. Näin ollen C:lle tarjolla oleva työ ei ole työsuhteen päättymispäivänä 7.5.2012 ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisesti vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi.

Työsuhteen perusteetonta päättämistä koskevassa korvauksessa on otettava huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys. A on ollut työttömänä työsuhteen päättymisestä 14.8.2012 asti, jolloin hän on aloittanut kahden kuukauden pituisessa määräaikaisessa työsuhteessa. B ja D ovat edelleen työttömänä ja C oli työttömänä työsuhteen päättymisestä 25.6.2012 asti. Korvauksessa on otettava lisäksi huomioon työsuhteen kesto. B:llä työsuhteen kesto on ollut noin 3,5 vuotta ja muilla irtisanotuilla yli 14 vuotta. Korvauksessa on edelleen otettava huomioon työntekijän ikä. A on ollut lähes 59 vuotias, B 38 vuotias, C lähes 56 vuotias ja D yli 61 vuotias. B:tä lukuun ottamatta on korvauksessa vielä otettava huomioon irtisanottujen mahdollisuudet saada myöhemmin koulutustaan tai ammattiaan vastaavaa työtä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähkötekniset työnantajat STTA ry on vastauksessaan, johon YIT Kiinteistötekniikka Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Sähkötekniset työnantajat STTA ry ja YIT Kiinteistötekniikka Oy ovat lisäksi vaatineet Sähköalojen ammattiliitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiössä käytiin ennen sähköasentajien A:n, B:n, C:n ja D:n irtisanomista yt-neuvottelut. Asentajien työhönottopaikka on ollut Jyväskylä. Irtisanottavien sähköasentajien määrää saatiin tuolloin hiukan pienennettyä siitä, miltä irtisanomistarve aluksi näytti. Työehtosopimuksen mukaisesti yhtiön Jyväskylän yksikön toiminnan ja tuloksen kannalta tärkeimpiä asentajia ei irtisanottu.

Syy yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin oli sekä taloudellinen että tuotannollinen. Yhtiön Jyväskylän yksikön sähköurakointi oli tappiollista, mikä puolestaan johti siihen, että kun tulosta yritettiin kääntää voitolliseksi, piti päästä eroon jo etukäteen tappiollisiksi tiedetyistä urakoista tulevaisuudessa. Tämä taas johti väistämättä työn määrän vähentymiseen, jolloin myös tuotannolliset syyt edellyttivät sähköasentajien määrän vähentämistä. Irtisanottavat valittiin siten, että työnjohtajat ilmoittivat yksikön johdolle, ketkä sähköasentajat he välttämättä tarvitsevat tulokselliseen urakointiin ja myös aikalaskutustyöhön. Ne, joita vähiten tarvittiin, irtisanottiin. Kaikkien työntekijöiden työt ovat vähentyneet pysyvästi ja olennaisesti.

Jo ennen yt-neuvottelujen alkamista aloitettiin uuden työn etsintä yhtiön sisältä irtisanomisuhan alaisille. A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle tarjottiin elokuun lopulla 2011 turvalaiteasentajien tehtäviin palkallinen perehdytys ja varma työpaikka turvalaiteasentajana. Tämä tapahtui yksikön johdon pyynnöstä luottamusmiehen toimesta. Turvalaiteasentajista oli tuolloin pulaa, ja luottamusmiehen kautta kaikille Jyväskylän yksikön sähköasentajille tarjottiin samanaikaisesti turvalaiteasentajien töitä elokuun lopulla 2011 eli yli kaksi kuukautta ennen yt-neuvotteluiden alkua. A, B, C ja D eivät kieltäytyneet turvalaiteasentajien töistä eivätkä myöskään ilmoittaneet olevansa halukkaita siirtymään näihin tehtäviin eli he eivät reagoineet millään tavalla.

Tämän jälkeen muun muassa kanteessa tarkoitetuille asentajille alettiin etsiä työtä koko Suomen alueelta yhtiön eri yksiköistä. Työtä etsitään edelleen, koska he ovat vielä takaisinottovelvollisuuden piirissä. Jokaista kanteessa mainittua niin sanottua kiellettyä rekrytointia on edeltänyt kyseisen työn tarjoaminen A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle yhtiössä käytössä olevan työvoimapankin kautta yleiskirjeillä. Yksikään heistä ei halunnut yhtäkään mainituista töistä. Yhtiö on tehnyt ja tekee kaikkensa työllistääkseen irtisanotut, mutta ei heitä voi toki pakottaa ottamaan vastaan työtä. Irtisanomisiin on ollut asialliset ja painavat syyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n perusteella.

Perustelut

Yhtiön työtilanteesta ja töiden tarjoamisesta esitetty selvitys

YIT Kiinteistötekniikka Oy:n henkilöstöassistenttina toimivan F:n mukaan yhtiöllä on niin sanottu työvoimapankki, jossa on tiedot tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanotuista ja lomautetuista samoin kuin takaisinottovelvollisuuden piirissa olevista työntekijöistä. Yhtiön saatua tiedon vapaasta työpaikasta jossakin yhtiön Suomen yksikössä yhtiön henkilöstöyksikkö Helsingissä laatii rekrytointi-ilmoituksen, joka julkaistaan yhtiön sisäisessä intranetissä. Samalla tarkistetaan työvoimapankista työntarjoamisvelvoitteen piirissä olevien henkilöiden tiedot ja tarjotaan tehtävää ensimmäisen luokan kirjeellä heille kaikille. Ennen kesää 2011 kirjeet lähetettiin kirjattuna, mutta suuri osa niistä jäi noutamatta. Yhtiön työvoimapankkiin merkitään työntekijät, kun henkilölle on palkanlaskennasta saadun tiedon mukaan annettu irtisanomis- tai lomautusilmoitus. Sähköasentajan avoimen paikan tultua tietoon yhtiö lähettää kaikille työvoimapankissa oleville sähköasentajille ja lähiammateissa toimineille rekrytointi-ilmoituskirjeen. Näin tehdään silloinkin, kun henkilö on aikaisemmin kieltäytynyt tarjotusta tehtävästä. Irtisanomis- ja takaisinottoajan kuluessa yksi henkilö saa käytännössä useita kirjeitä. Vastaavasti yhdestä vapautuneesta tehtävästä voidaan lähettää satakin kirjettä ympäri Suomea. Käytössä oleva järjestelmä on hyväksytty yhtiön ja henkilöstön edustajien kesken yhtiön yt-neuvottelukunnassa kesällä 2011.

Vastaajapuoli on jättänyt työtuomioistuimelle kirjallisena todisteena yhtiön tammikuussa 2012 A:lle lähettämän työntarjoamiskirjeen. Sen liitteenä on kuvaukset yhtiössä sillä kertaa avoinna olleista seitsemästä työntekijätehtävästä, joista viisi on ollut sähköasentajan tehtäviä. Jos kirjeen vastaanottaja katsoo olevansa sopiva avoinna olevaan tehtävään, kirjeessä pyydetään häntä ottamaan määräpäivään mennessä yhteyttä rekrytoivaan esimieheen. Mikäli kirjeen vastaanottaja ei ole yhteydessä ilmoituksessa mainittuun yhteyshenkilöön määräpäivään mennessä, yhtiö katsoo, ettei vastaanottaja ole kiinnostunut tästä tehtävästä.

Sähköasentajat A, B, C ja D ovat kukin osaltaan kertoneet saaneensa yhtiöltä mainitunkaltaisia rekrytointikirjeitä heidän irtisanomistensa jälkeen. Kirjeissä tarjotut sähköasentajan ja muut tehtävät eivät ole kuitenkaan eri syistä olleet heille sopivia, joten he eivät sen vuoksi olleet yhteydessä rekrytoivaan esimieheen. Kirjeiden lisäksi he eivät ole saaneet yhtiöltä muita työtarjouksia. Työntekijät ovat kertoneet myös, että työnantaja tai luottamusmies ei ole tarjonnut heille elokuussa 2011 turvalaiteasentajan tehtäviä yhtiössä.

B on lisäksi kertonut palvelleensa yhtiön asiakkaana ollutta osuuskauppa Keskimaata Jyväskylässä siten, että siellä tehdyn työn osuus on kaikkien hänen töidensä työajasta ollut noin 80 prosenttia. Yhtiö on 2010-2011 kouluttanut B:tä autonpesukoneiden ja polttoainepumppujen korjaus- ja huoltotehtäviin, joita hän ennätti ennen irtisanomistaan tehdä jonkin verran.

C on lisäksi kertonut olleensa irtisanomishetkellä 2.1.2012 kärkimiehenä Äänekoskella Telakkakadun koulun työmaalla, jonka työmaasopimuksen mukainen valmistumispäivä on ollut 29.6.2012 ja tosiasiallinen valmistumisajankohta saman vuoden joulukuussa.

YIT Kiinteistötekniikka Oy:n Jyväskylän yksikön aluepäällikkönä toimivan E:n mukaan yhtiön taloudellinen tilanne heikentyi vuoden 2010 aikana erityisesti urakkatöiden vähennyttyä voimakkaasti. Tilanteesta keskusteltiin yhtiössä luottamusmiesten ja työntekijöiden kanssa vuoden 2011 keväällä. E pyysi elokuun lopussa 2011 ennen yt-neuvottelujen alkamista luottamusmiestä kysymään sähköasentajia turvalaiteasentajiksi, mutta viikon kuluttua luottamusmies ilmoitti, ettei kukaan kyseisistä sähköasentajista ollut tehtävään halukas. Yt-neuvottelujen jälkeen irtisanottavat valikoituivat siten, että todistaja pyysi ensin projektipäälliköitä nimeämään töiden jatkamisen kannalta tärkeimmät, ammattitaitoisimmat työntekijät. Yhtiön Jyväskylän yksiköstä irtisanottiin neljä asentajaa, kahden määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu, ja myös toimihenkilöitä irtisanottiin. Yksikön 15-20 sähköasentajasta neljä on edelleen lomautettuna yhtiön heikon työkannan vuoksi. Yhtiössä on kaikkiaan noin 3000 työntekijää Suomessa ja sen lähialueilla.

E:n mukaan yhtiössä on hoidettu työntarjoamiset keskitetysti niin sanotulla yleiskirjemenettelyllä siten kuin todistaja F on edellä kertonut. Kukaan kanteessa tarkoitetuista sähköasentajista ei ottanut vastaan näin tarjottuja tehtäviä.

Edelleen E:n mukaan yhtiön Jyväskylän yksiköllä ja osuuskauppa Keskimaalla ei ollut mitään sellaista sopimusta, joka antaisi yhtiölle yksinoikeuden Keskimaan sähkötöihin. B:tä tai ketään muutakaan yhtiön sähköasentajista ei ollut niin sanotusti korvamerkitty osuuskauppa Keskimaalle, vaan lähes kaikki yhtiön sähköasentajat ovat tehneet asennustöitä osuuskaupalle. Lisäksi E on kertonut B:n asiasta, että yhtiöllä oli autonpesukoneiden ja polttoainepumppujen korjaus- ja huoltotehtävissä riittävästi työntekijöitä, joten yhtiön ei tarvinnut kouluttaa heitä lisää. Asentaja C oli irtisanomishetkeensä 2.1.2012 asti kärkimiehenä Äänekoskella Telakkakadun koulun työmaalla. Irtisanomisen jälkeen C ilmoitti luopuvansa kärkimiehen tehtävästä ja jatkoi työtä tällä työmaalla ja muissa tehtävissä irtisanomisaikansa loppuun.

YIT Kiinteistötekniikka Oy:n sähköistysalan pääluottamusmiehenä toimivan G:n mukaan yhtiön yt-neuvottelukunta on vuonna 2011 tehnyt päätöksen työntarjoamismenettelystä yhtiössä. Kaikki yhtiössä toimivien eri henkilöstöryhmien edustajat ovat yt-neuvottelukunnassa hyväksyneet yhtiön yleiskirjemenettelyn työntarjoamisessa. G tiedusteli asiaa myöhemmin Sähköalojen ammattiliitto ry:n lakimieheltä ja sektoripäälliköltä, jolloin nämä nimenomaisesti hyväksyivät vain kirjeiden toimitustavan ensimmäisessä luokassa. Nyt kysymyksessä olevien sähkömiesten irtisanomisaikana on lukuisia sähköasentajan tehtäviä täytetty yhtiössä eri puolilla Suomea. Näitä kaikkia tehtäviä yhtiö on G:n käsityksen mukaan tarjonnut yleiskirjemenettelyllä kaikille työvoimapankissa oleville sähkömiehille, myös A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle. Menettelyn vaihtoehdoista on yhtiössä keskusteltu, mutta käytännössä toimivaa toisenlaista menettelyä ei ole löytynyt.

Arviointi ja johtopäätökset

Työn vähentyminen

Sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet.

Kanteessa ei ole sinänsä kiistetty yhtiön Jyväskylän yksikön toiminnan tappiollisuutta. Kanteessa on kuitenkin vedottu siihen, että B:n ja C:n irtisanomistensa aikana tekemä työ oli jatkunut. B on kertonut tehneensä työtä osuuskauppa Keskimaan työkohteissa Jyväskylässä siten, että tehdyn työn osuus on hänen kaikkien töidensä työajasta ollut noin 80 prosenttia. C on ollut irtisanomishetkellä kärkimiehenä työmaalla, jonka tosiasiallinen valmistumisajankohta on ollut saman vuoden 2012 joulukuussa.

Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että työn tarjoamisen edellytykset voivat vähentyä työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla esimerkiksi yrityksen toiminnan tappiollisuuden vuoksi silloinkin, kun irtisanottavien tekemä työ ei ole vähentynyt (KKO 1994:17 ja KKO 1996:89). Esillä olevassa asiassa ei ole väitettykään, että B:n tai C:n tilalle olisi palkattu uusia työntekijöitä. Siten työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on lähtökohtaisesti ollut oikeus järjestellä B:n ja C:n töitä ja irtisanoa heidät siitä huolimatta, että heidän työnsä on jatkunut.

Työntarjoamisvelvollisuuden täyttäminen

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädetyn uudelleensijoittamisvelvollisuuden on katsottu edellyttävän, että irtisanomisen vaihtoehtona olevaa muuta työtä tarjotaan asianomaiselle työntekijälle henkilökohtaisesti työnantajan aloitteesta. Tätä edellytystä ei ole täyttänyt sellainen työvoimapankki, tietokanta tai muu järjestelmä, jota työntekijä on joutunut oman aktiivisuutensa varassa seuraamaan voidakseen hakea sinne ilmoitettuja avoimia työpaikkoja (TT 2005:77).

YIT Kiinteistötekniikka Oy:llä on ollut yhtiön henkilöstöyksikön hallinnoima työvoimapankki, joka on kattanut yhtiön kaikki Suomessa toimivat yksiköt. Saatuaan tiedon yhtiössä vapautuneesta työpaikasta Suomessa henkilöstöyksikkö on laatinut siitä rekrytointi-ilmoituksen. Samalla henkilöstöyksikkö on tarkistanut työvoimapankistaan työntarjoamisvelvoitteen piirissä olevien henkilöiden tiedot ja tarjonnut tehtävää rekrytointikirjeellä heille kaikille henkilökohtaisesti. Työtuomioistuin pitää jutussa selvitettynä, että A, B, C ja Dt ovat kukin saaneet yhtiöltä mainitunkaltaiset henkilökohtaiset rekrytointikirjeet kaikista heidän irtisanomisaikanaan vapautuneista sähköasentajan tehtävistä. Tämän jälkeen on jäänyt heidän asiakseen ilmaista kiinnostuksensa tehtyjä työtarjouksia kohtaan.

Arvioidessaan yhtiön menettelyn asianmukaisuutta tässä tapauksessa työtuomioistuin ottaa huomioon ensinnäkin sen, että yhtiön Jyväskylän yksikössä ei ole selvitetty olleen vapaita työtehtäviä kanteessa mainittujen työntekijöiden irtisanomisten aikoihin. Jutussa on tosin vedottu turvalaiteasentajan työn tarjoamiseen työntekijöille elokuussa 2011. Työtarjouksen tekemisestä on esitetty ristiriitaista näyttöä. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei turvalaiteasentajan tehtävien mahdollisella tarjoamisella ole sen ajallisen etäisyyden vuoksi merkitystä tässä asiassa, koska sähköasentajat on irtisanottu vasta marraskuussa 2011 aloitettujen yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä tammikuussa 2012.

Kun arvioidaan yhtiön rekrytointimenettelyä irtisanomisten jälkeen, huomioon on otettava, että kysymyksessä on valtakunnallinen yritys, jolla on tuhansia työntekijöitä. Työtuomioistuin katsoo, että edellä selostettu maanlaajuinen rekrytointimenettely vastaa sitä, mitä yhtiöltä on voitu edellyttää työntarjoamisvelvollisuuden täyttämiseksi. Yksilöityjä työtehtäviä on tarjottu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti osoitetulla kirjeellä. Jo käytännön syistä työntarjoamisvelvollisuus ei ole voinut näissä olosuhteissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kullekin työvoimapankissa olevalle työntekijälle tehtäisiin vuoron perään irtisanomisjärjestystä soveltaen työtarjous, jonka työntekijä voisi tarvittavan harkinta-ajan jälkeen lopullisesti hyväksyä tai hylätä. Tällaiset lopulliset työtarjoukset voidaan sen sijaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan tehdä niille työntekijöille, jotka ovat ensin ilmaisseet halukkuutensa ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että YIT Kiinteistötekniikka Oy on täyttänyt työsopimuslain mukaisen työntarjoamisvelvoitteensa ja että yhtiöllä on muutenkin ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ssä säädetyt perusteet A:n, B:n, C:n ja D:n irtisanomiseen. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Sähköalojen ammattiliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja YIT Kiinteistötekniikka Oy:n oikeudenkäyntikulut 4.000 euroa korkoineen. Määrä on myönnetty oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja YIT Kiinteistötekniikka Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Tuliara, Lehto ja Kuoppamäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000) mukaan työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädetty työn tarjoamisvelvollisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että työnantajan on selvitettävä, voisiko työntekijälle tarjota 7 luvun 4 §:n mukaista muuta työtä ja myönteisessä tapauksessa tarjottava työntekijälle tätä työtä sekä tarvittaessa koulutettava työntekijää. Vaikka esitöissä ei otetakaan kantaa nimenomaisesti siihen tilanteeseen, jossa useampi työntekijä on irtisanottu, yksilömuotoon kirjoitetuista esitöistä voidaan päätellä, että työnantajan on selvitettävä kunkin työntekijän kohdalla erikseen, löytyisikö juuri hänelle työtä irtisanomisen vaihtoehtona. Tätä tulkintaa puoltaa myös paitsi säännöksessä todettu työnantajan koulutusvelvollisuus myös työnantajan lojaliteettivelvollisuus. Lisäksi tulkintaa puoltaa työsopimuslain 9 luvun 3 §, jossa säädetään työnantajan selvitysvelvollisuudesta yksittäiselle työntekijälle. Myös oikeuskäytännössä on edellytetty tietynlaista henkilökohtaisuutta (esim. TT 2005:77). Työnantajan kaikille irtisanotuille lähettämä rekrytointikirje ei näin ollen ole riittävä vaan työnantajan on oma-aloitteisesti selvitettävä sekä kunkin irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle tarjottavissa olevat työt että hänen suoriutumisensa näistä töistä. Työnantajan lähettämä selvitys avoimista työpaikoista ja kehotus ottaa yhteyttä työnantajaan ei siis täytä työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantaja ei ole tarjonnut A:lle, B:lle, C:lle eikä D:lle työtä työehtosopimuksessa sovitulla tavalla. Velvoitan tämän vuoksi YIT Kiinteistötekniikka Oy:n maksamaan A:lle, C:lle ja D:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen sekä B:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, kaikki korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Korvausten määrissä on otettu huomioon työntekijöiden ikä ja työsuhteiden pituus. Summista on vähennettävä työttömyysvakuutusrahastolle tilitettävä osuus, jonka YIT Kiinteistötekniikka Oy:n on maksettava työttömyysvakuutusrahastolle korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Kantaja on voittanut juttunsa. Velvoitan tämän vuoksi Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja YIT Kiinteistöhuolto Oy:n yhteisvastuullisesi korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4.541 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen tuomion antamispäivästä lukien.