1.12.2010

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa, että ISS Palvelut Oy on ollut velvollinen suorittamaan A:lle arkipyhäkorvauksen 1.5.2008 ja

• velvoittaa Kiinteistöpalvelut ry korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä, kun on kulunut kuukausi tuomion antamisesta.

Perusteet

A on työskennellyt 27.5.2005 alkaen tuntipalkkaisena siivoojana ISS Palvelut Oy:n palveluksessa.

A jäi äitiysvapaalle 29.2.2008. Hänelle maksettiin Kiinteistöpalvelualan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 14 §:n mukainen äitiysvapaa-ajan palkka kolmelta kuukaudella äitiysvapaan alusta lukien lukuun ottamatta arkipyhäkorvausta arkipyhäpäivältä 1.5.2008 (joka oli sekä helatorstai että vapunpäivä).

Korvauksen edellytyksenä on, että työntekijän työsuhde on ennen arkipyhää kestänyt vähintään kolme kuukautta ja arkipyhä olisi ollut hänen työvuoroluettelonsa mukainen työpäivä, jolta hän olisi ollut oikeutettu saamaan työstä maksettua palkkaa.

A:n jäädessä äitiysvapaalle 29.2.2008 ei työvuoroluetteloa ollut vielä laadittu 1.5.2008 varten. A työskenteli pääsääntöisesti arkipäivisin maanantaista perjantaihin, joten hänen työaikansa muodostui lähes kokoaikaiseksi. Myös vappuviikolla A olisi siis työskennellyt normaaliksi vakiintuneen tavoin viisi työvuoroa, yhden kunakin arkipäivänä.

Työehtosopimuksessa on sovittu nimenomaan, että äitiysvapaalla olevalle työntekijälle maksetaan kolmelta kuukaudelta palkka kuten hänen työssä ollessaan olisi maksettu. Ei ole tarkoitettu, että työntekijä palkallisen äitiysvapaansa aikana kärsisi ansionmenetystä, jos jaksolle sattuu arkipyhä. Arkipyhän palkanmenetys olisi korvattu arkipyhäkorvauksella, mikäli hän ei olisi ollut perhevapaalla. Velvollisuus arkipyhäkorvauksen maksamiseen perustuu siihen, että työnantaja olisi ollut velvollinen maksamaan kyseiseltä päivältä palkan.

Vastaajan tulkinta johtaisi siihen, että tuntipalkkaiset ja kuukausipalkkaiset kiinteistöpalvelualan työntekijät tulisivat kohdelluiksi eriarvoisesti. Kuukausipalkkaisten koko kuukausipalkka nimittäin maksetaan ilman mitään arkipyhävähennyksiä nimenomaisen sopimusmääräyksen mukaisesti riippumatta siitä, kuinka monta arkipyhää palkallisen äitiysvapaan jaksolle mahdollisesti ajoittuu.

Vastaajan tulkinta johtaisi myös siihen, että palkallisella perhevapaalla olevat työntekijät joutuisivat huonompaan asemaan kuin työssä olevat. Tämä ei ole voinut olla työehtosopimuksen osapuolten tarkoituksena.

Koska äitiysvapaan palkallisuutta koskeva määräys on tullut työehtosopimukseen vasta 1.1.2008, vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä ei ole vielä ehtinyt syntyä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kiinteistöpalvelut ry on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 14 §:ssä säännöllisen työajan palkalla tarkoitetaan työsopimuksella sovittua peruskuukausi- tai perustuntipalkkaa, ei olosuhteiden ynnä muiden johdosta maksettavia erillisiä korvauksia tai erillisiä lisiä.

Työehtosopimuksen 9 §: n mukaan arkipyhäkorvaus maksetaan pääsääntöisesti vain sellaisilta päiviltä, joina työntekijä olisi ollut tosiasiallisesti töissä, jos päivä ei olisi ollut arkipyhä. Tästä on työehtosopimuksessa sovittu kolme poikkeusta, jolloin arkipyhäkorvaus maksetaan myös poissaolon sisään osuvilta arkipyhiltä. Luettelo poikkeuksista on tyhjentävä.

Nämä poikkeukset ovat 1) työntekijän tai 2) työntekijän lapsen sairastumisesta johtuvat poissaolot sekä 3) alle kaksi viikkoa kestänyt lomautus. Muissa tapauksissa, esimerkiksi äitiysvapaan tai vuosiloman sisälle osuvalta arkipyhältä tai jos lomautus on kestänyt yli kaksi viikkoa ennen arkipyhää, ei makseta arkipyhäkorvausta. Vuoden 2008 alusta lukien on ehtinyt syntyä vakiintunut käytäntö, jonka mukaan korvausta arkipyhäpäiviltä ei äitiysvapaan aikana makseta.

Koska äitiysvapaasta johtuvaa poissaolon ei määräyksessä erikseen mainita, ei määräyksestä ole pääteltävissä, että arkipyhäkorvaus olisi tarkoitettu maksettavaksi myös äitiysvapaa-ajan paikassa. Näin ei ole myöskään työehtosopimusneuvotteluissa sovittu, eikä tällaisesta tulkinnasta ole ollut mitään puhetta. Arkipyhäkorvausta ei siis makseta, koska poissaolojen osalta työehtosopimuksessa on tyhjentävästi lueteltu ne poissaolot, joiden ajalta arkipyhäkorvaus maksetaan.

Kansaneläkelaitoskaan ei maksa äitiysvapaan aikaan osuvilta arkipyhäpäiviltä korvausta.

Perustelut

Asia ja siinä esitetty selvitys

Erimielisyys koskee sitä, onko työnantaja velvollinen maksamaan palkallisella äitiysvapaalla olevalle työntekijälle korvauksen arkipyhäpäivältä. Arkipyhäkorvauksesta on määräykset työehtosopimuksen 9 §:n 6. kohdassa ja äitiysvapaan palkallisuudesta työehtosopimuksen 14 §:ssä.

Käsiteltävien työehtosopimusmääräysten tulkinnasta on kirjallisena selvityksenä esitetty arkipyhäkorvauksen maksamista koskeva vastaajaliiton jäsentiedote vuodelta 2002. Tiedotteen mukaan arkipyhäkorvausta koskevassa työehtosopimuksen 9 §:ssä oleva luettelo niistä tilanteista, joissa työnantaja on velvollinen arkipyhäkorvauksen maksamiseen, on tarkoitettu tyhjentäväksi. Palkallista äitiysvapaata koskeva määräys on kuitenkin tullut työehtosopimukseen tiedotteen antamisen jälkeen vuoden 2008 alussa.

Kantajaliiton neuvottelupäällikkö B ja vastaajaliiton toimitusjohtaja C ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että kun palkallisesta äitiysvapaasta sovittiin syksyn 2007 työehtosopimusneuvotteluissa, arkipyhäkorvauksesta ei erikseen neuvoteltu.

B katsoi, että arkipyhäkorvaus tulee maksaa palkallisen äitiysvapaan ajalta, koska on sovittu vain siitä, että palkan lisiä ei makseta. Arkipyhäkorvaus ei ole lisä, vaan korvaus joka maksetaan siksi, että palkka jää arkipyhältä saamatta.

Asiaa ei erikseen käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa. B:n käsityksen mukaan tämä johtui siitä, että työntekijäpuolelta esitettiin aluksi täyden palkan maksamista äitiysvapaan ajalta. Kun tästä jouduttiin työnantajapuolen vaatimuksesta tinkimään siten, että lisiä ei makseta, olisi B:n mukaan ollut työnantajapuolen asia tuoda neuvotteluissa esiin, jos myöskään arkipyhäkorvausta ei ollut tarkoitus maksaa.

Erimielisyys oikeudesta arkipyhäkorvaukseen nousi esiin vasta työehtosopimuksen tultua voimaan. Ensimmäiset arkipyhät osuivat pääsiäiselle 2008. Mitään vakiintunutta käytäntöä ei ole voinut syntyä, koska osapuolet ovat tulkinnasta erimielisiä, ja asiassa odotetaan työtuomioistuimen kannanottoa.

C tulkitsi asiaa niin, että kun ei ole erikseen sovittu, että palkallisen äitiysvapaan ajalta maksettaisiin arkipyhäkorvaus, sitä ei tule maksaa. Toisin sanoen äitiysvapaata ei ole lisätty työehtosopimuksen 9 §:ssä olevaan luetteloon niistä tapauksista, joissa vapaan sisään osuvalta arkipyhältä maksetaan korvaus. Määräyksestä on syntynyt vakiintunut tulkintakäytäntö. Liiton jäsenyrityksissä määräystä on sovellettu yhdenmukaisesti vastaajan esittämin tavoin myös sen jälkeen, kun äitiysloma tuli palkalliseksi.

Todistaja D vahvisti Lassila & Tikanoja Oyj:n noudattavan C:n selostamaa tulkintaa.

Arviointi ja johtopäätökset

Arkipyhäkorvausta koskevan määräyksen soveltaminen

Työehtosopimuksen 9 §:n palkkamääräysten mukaan työntekijälle maksetaan korvaus siitä, että häneltä on jäänyt saamatta palkka määräyksen 6. kohdassa lueteltuina arkipyhinä. Esillä olevassa tapauksessa kysymys on arkipyhäkorvauksen maksamisesta helatorstailta 1.5.2008, joka on samalla ollut vapunpäivä.

Arkipyhäkorvaus maksetaan 9 §:n 6. kohdassa olevan pääsäännön mukaan tuntipalkkaiselle työntekijälle, jos arkipyhä olisi ollut hänen työvuoroluettelonsa mukainen työpäivä, jolta työntekijä olisi ollut oikeutettu saamaan työstä maksettua palkkaa. A:n asiassa on riidatonta, että 1.5.2008 olisi ollut hänen tavanomaisen työvuoroluettelonsa mukainen työpäivä, ellei se olisi ollut arkipyhä. Hän ei kuitenkaan olisi ollut oikeutettu saamaan tuolta päivältä työstä maksettavaa palkkaa, koska hän on ollut äitiysvapaalla. Tästä syystä hänellä ei ole ollut oikeutta pääsäännön mukaan maksettavaan arkipyhäkorvaukseen.

Arkipyhäkorvauksen maksamista on kuitenkin 6. kohdassa laajennettu tiettyihin tapauksiin, joissa arkipyhä olisi niinikään ollut työntekijän työpäivä, mutta se on sattunut työntekijän muusta syystä johtuvan poissaolon ajalle. Tällaisia poissaoloja ovat enintään kaksi viikkoa kestänyt lomautus sekä sairausloma ja poissaolo lapsen sairauden johdosta edellyttäen, että työnantajalla olisi ollut kyseiseltä päivältä sairausajan palkanmaksuvelvollisuus.

Sairausajan palkkaa maksetaan työehtosopimuksen 11 ja 12 §:n mukaan sairauspäiviltä tai vastaavasti sairastuneen lapsen hoitopäiviltä, jotka olisivat olleet työntekijän työpäiviä. Sairausajan palkkaa ei siten näiden määräysten nojalla makseta arkipyhiltä, vaan arkipyhäkorvauksen maksamisesta on erikseen sovittu edellä kuvatuin tavoin työehtosopimuksen 9 §:n 6. kohdassa.

Työtuomioistuimen mielestä voidaan esittää painavia perusteita tulkinnalle, jonka mukaan korvauksen maksaminen äitiysvapaan ajalle sattuvalta arkipyhältä määräytyy samalla tavoin. Jos siis arkipyhäkorvausta olisi tarkoitettu maksaa äitiysvapaalla olevalle työntekijälle, tätä koskevan määräyksen asianmukainen paikka olisi arkipyhäkorvausta koskevassa sopimuskohdassa. Työehtosopimuksen 9 §:ssä ei asiasta kuitenkaan ole mainintaa.

Työehtosopimuskäytännössä on tavanomaista, että arkipyhäkorvauksen maksamisesta on samankaltainen pääsääntö kuin nyt esillä olevassa työehtosopimuksessa ja myös korvauksen maksamista on laajennettu pääpiirteittäin samalla tavoin. Työehtosopimuksissa on siten yksityiskohdissaan vaihtelevia luetteloita poissaoloista, joiden ajalle sattuvalta arkipyhältä maksetaan korvaus (sopimuskäytäntöä on kuvattu teoksessa Mauri Saarinen, Työsuhdeasioiden käsikirja, 2003 s. 1407 ss.). Useiden työehtosopimusten arkipyhäkorvausta koskevissa määräyksissä mainitaan tällaisina poissaoloina muiden ohella äitiysvapaa joko palkallisena (teknologiateollisuus, tekstiili- ja vaateteollisuus) tai palkallisuudesta riippumatta (rakennustuoteteollisuus, elintarviketeollisuuden useat sopimusalat). Asiasta on näissäkin tapauksissa sovittu arkipyhäkorvauksen yhteydessä.

Sopimuskäytäntö työtuomioistuimen mielestä vahvistaa kiinteistöpalvelualan työntekijöiden työehtosopimuksesta edellä puollettua tulkintaa. Sen mukaan työehtosopimuksen 9 §:n 6. kohdassa olisi tyhjentävästi lueteltu ne poissaolot, joiden ajalle sattuvilta arkipyhiltä maksetaan arkipyhäkorvaus. Ottamatta asiaan vielä lopullista kantaa työtuomioistuin tarkastelee asiaa seuraavaksi äitiysvapaata koskevan määräyksen valossa.

Äitiysvapaan palkallisuutta koskevan määräyksen soveltaminen

Kantaja on tässä jutussa esittänyt, että arkipyhäkorvauksen maksaminen kiinteistöpalvelualalla seuraisi työehtosopimuksen 14 §:ssä olevasta äitivapaan palkallisuutta koskevasta määräyksestä. Sen mukaan työntekijälle maksetaan 1.1.2008 alkaen säännöllisen työajan palkka ilman lisiä äitiysvapaan ajalta kolmelta kuukaudelta.

Työtuomioistuimen mielestä ei ole sinänsä poissuljettua, että arkipyhäkorvauksen maksamisesta sovittaisiin myös äitiysvapaata koskevan määräyksen yhteydessä. Kun kuitenkin otetaan huomioon arkipyhäkorvauksen maksamisedellytyksiä koskevien määräysten sijainti työehtosopimuksessa muutoin ja edellä selostettu muiden alojen sopimuskäytäntö, tällaista ratkaisua olisi pidettävä epätavallisena. Jos asiasta ei ole nimenomaista määräystä, pitäisi olla hyvin selvä näyttö siitä, että osapuolet kuitenkin ovat yhteisesti tarkoittaneet tällaista ratkaisua.

Työehtosopimuksen 14 §:n sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä saa tukea esitetylle tulkinnalle. Ilmaisua "säännöllisen työajan palkka" on vaikea ymmärtää siten, että se tarkoittaisi tuntipalkan maksamista arkipyhältä, joka on vapaapäivä. Myös esimerkiksi sairausajan palkkaa maksetaan vain palkalliseen poissaolojaksoon sisältyviltä työpäiviltä (11 §:n 4. kohta).

Kantajan tulkinta on ristiriitainen myös sikäli kuin sen perusteeksi on vedottu työehtosopimuksen 14 §:ään, mutta vaatimus on määrältään 9 §:n 6. kohdan mukainen. Äitiysvapaan palkka maksetaan nimittäin ilman lisiä, kun taas arkipyhäkorvaus maksetaan keskituntiansion mukaan. Keskituntiansiossa otetaan huomioon pääosa työehtosopimuksen nojalla maksetuista lisistä, kuten ilta-, yö- ja vuorotyölisät (9 §:n 2. kohta).

Jos edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta arkipyhäkorvauksen maksamista olisi tarkoitettu neuvoteltaessa äitiysvapaan palkallisuudesta vuonna 2007, asian esittäminen olisi työtuomioistuimen mielestä kuulunut työntekijäpuolelle, jonka vaatimuksesta perhevapaiden palkallisuudesta on sovittu. Arkipyhäkorvaukseen liittyvistä asioista ei kuitenkaan ole ollut neuvotteluissa mitään puhetta. Siten työnantajapuolella ei ole voitu perustellusti ymmärtää, että työehtosopimukselle olisi tullut kanteessa esitetyn mukainen, sopimuksen sanamuodosta ja systematiikasta poikkeava sisältö.

Kun myöskään kantajan tulkinnan mukaista työehtosopimuksen soveltamiskäytäntöä ei ole,
työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksen 9 §:ssä tai myöskään 14 §:ssä ole sovittu korvauksen maksamisesta arkipyhältä, joka osuu työntekijän äitiysvapaan ajalle.

Tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden noudattaminen

Haastehakemuksessa on esitetty myös, että äitiysvapaan palkallisella jaksolla oleva työntekijä joutuisi eriarvoiseen asemaan kuin työssä oleva palkansaaja, jos kanteen vaatimusta ei hyväksytä.

Tasa-arvolain 7 §:n 2 momentin mukaan syrjinnällä sukupuolen perusteella tarkoitetaan muun muassa eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä (2 kohta). Säännöksessä tarkoitettu eri asemaan asettaminen edellyttää, että syrjittyä voidaan verrata jollakin tavoin rinnastettavassa tilanteessa olevaan, asianmukaisesti kohdeltuun henkilöön.

Sekä tasa-arvolakia että Euroopan unionin oikeuden tasa-arvosäännöksiä on kuitenkin sovellettu siten, ettei kantajan tässä asiassa esittämän kaltaista rinnastusta ole tehty. Äitiysvapaalla olevan työntekijän asemaa ei ole katsottu voitavan verrata työssä käyvän työntekijän asemaan taikka esimerkiksi sairauslomalla tai vuosilomalla olevan työntekijän tilanteeseen (EU:n tuomioistuimen ratkaisut asioissa Gillespie C-342/93, kohta 17 ja Boyle C-411/96, kohta 40, sekä TT 2003:86). Tästä syystä tasa-arvosäännökset eivät esimerkiksi edellytä, että työntekijälle maksetaan entisen suuruista palkkaa hänen jäädessään äitiyslomalle. Riittävää sen sijaan on, että työntekijälle maksetaan raskaussuojeludirektiivin (92/85/ETY) 11.3 artiklassa tarkoitettu vähimmäiskorvaus. Suomessa tämän vaatimuksen täyttää sairauspäivärahan suuruisen äitiysrahan maksaminen. Jos työntekijälle maksetaan työehtosopimuksen nojalla äitiysvapaan ajalta palkkaa, sen ei tarvitse vastata työssä käyvälle tai sairauslomalla olevalle työntekijälle maksettavaa täyttä palkkaa lisineen ja korvauksineen (ks. edellä mainitut ratkaisut). Näistä syistä kantajan tasa-arvoperusteella esittämää vaatimusta ei voida hyväksyä.

Kantaja on lopuksi vedonnut myös tunti- ja kuukausipalkkaisten työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun. Kuukausipalkkaisille työntekijälle maksetaan täysi palkka ilman mitään arkipyhävähennystä, kun taas tuntipalkkainen menettää arkipyhältä saatavan ansion, elleivät työehtosopimuksen 9 §:ssä asetetut arkipyhäkorvauksen maksamisen edellytykset täyty.

Työtuomioistuin toteaa, että tunti- ja kuukausipalkkaisten työntekijöiden työehtojen määräytymisessä on yleisesti eroavuuksia. Pelkästään tästä ei voida päätellä, että eroavuudet myös käytännössä johtaisivat työntekijöiden tosiasiallisesti erilaiseen asemaan. Kantaja ei ole esittänyt mitään selvitystä esimerkiksi siitä, että samaa työtä tekevien tunti- ja kuukausipalkkaisten työntekijöiden kokonaisansioissa olisi perusteettomia, arkipyhäkorvausta koskevasta määräyksestä johtuvia eroja. Kantajan vaatimusta ei siten voida hyväksyä myöskään tämän väitteen perusteella.

Yhteenveto

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla ole työehtosopimuksen määräyksiin taikka tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua koskeviin säännöksiin perustuvaa oikeutta kanteessa vaadittuun arkipyhäkorvaukseen. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutussa on ollut kysymys osaksi uusista ja sisällöltään tulkinnanvaraisiksi osoittautuneista sopimusmääräyksistä. Asianosaisilla on siten ollut perusteltu aihe saattaa erimielisyys työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla työtuomioistuin katsoo, että osapuolet saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Pärnänen, Rekola, Pärssinen, Lehto ja Sillanpää jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Eri mieltä olevan jäsen Sillanpään lausunto, johon jäsen Lehto yhtyi:

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan työntekijälle maksetaan palkallisen äitiysvapaan ajalta säännöllisen työajan palkka ilman lisiä. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että työntekijälle maksetaan samansuuruinen palkka, jonka hän saisi työssä ollessaan kuitenkin niin, että työehtosopimuksessa sovittuja lisiä ei makseta.

Lisät ovat sellaisia peruspalkan lisäksi maksettavia palkan osia, joita maksetaan jonkin työntekoon liittyvän seikan tai olosuhteen vuoksi (esimerkiksi ilta-, yö- tai sunnuntailisä, kielilisä, työnopastuslisä). Arkipyhäkorvaus ei liity mihinkään tällaiseen seikkaan, vaan sen tarkoituksena on korvata arkipyhästä aiheutuva palkan menetys.

Mikäli tarkoitus on ollut, että arkipyhäkorvaus maksetaan myös palkallisen äitiysvapaan ajalta, työehtosopimukseen on jäänyt sisäinen ristiriita, kun palkallista äitiysvapaata ei ole lisätty työehtosopimuksen 9 §:ssä olevaan arkipyhäkorvausta koskevaan luetteloon. Arkipyhäkorvausta koskeva määräys on kuitenkin otettu työehtosopimukseen jo vuonna 2002. Siitä, että määräystä ei ole muutettu vuonna 2008 palkallisesta äitiysvapaasta sovittaessa, ei mielestäni voi välttämättä päätellä, että olisi saavutettu yhteisymmärrys arkipyhäkorvauksen maksamatta jättämisestä, kun tällaista ei 14 §:ään ole kirjattu.

Osapuolet ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että työehtosopimusneuvotteluissa oli keskusteltu vain siitä, että työehtosopimuksen mukaisia lisiä ei makseta palkallisen äitiysvapaan ajalta. Arkipyhäkorvauksesta ei ole keskusteltu. Tämä tausta huomioon ottaen työehtosopimuksen 14 §:n sanamuotoa on mielestäni tulkittava suppeasti. Maksamatta voidaan siten jättää ainoastaan ne palkan osat, joista näin on erikseen sovittu. Kun arkipyhäkorvauksen maksamatta jättämisestä ei ole sovittu, se tulee maksaa.

Koska kysymys on äitiysvapaalla olevan työntekijän työsuhteen ehtojen määräytymisestä, olen harkinnassani ottanut huomioon myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1969, tasa-arvolaki) sekä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä koskevista toimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin (92/85/ETY, ns. raskaussuojeludirektiivi). Lisäksi olen ottanut huomioon perustuslain (931/1999) 22 §:ssä säädetyn perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuuden. Tämä säännös on tullut perusoikeusuudistuksen myötä. Uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa perusoikeuksien välitöntä sovellettavuutta viranomaistoiminnassa. Samassa yhteydessä perustuslakivaliokunta korosti perusoikeusmyönteistä tulkintaa. (PeVM 25/1994, 4.)

Kotimainen tai EU-lainsäädäntö eivät edellytä, että työnantaja maksaa äitiysvapaan ajalta palkkaa. Tässä tapauksessa työehtosopimusosapuolet ovat kuitenkin sopineet, että palkkaa maksetaan. Tällöin tulee harkittavaksi myös se, onko tasa-arvosäännösten vastaista, että työnantaja jättää maksamatta äitiysvapaalla olevalle tietyn, erillisenä korvauksena maksettavan arkipyhäkorvauksen, joka maksetaan työssäolosta riippumatta.

Se, ketä syrjintätapauksissa pidetään verrokkina, on usein tulkinnanvaraista. Tässä tapauksessa luontevinta on pitää verrokkina miestä tai työssä olevaa naista, koska heillä on eräin poikkeuksin työehtosopimuksen mukaan oikeus saada arkipyhäkorvaus. Arkipyhäkorvauksen saaminen ei edellytä työssäoloa. Korvauksen ainoa tarkoitus on korvata arkipyhästä aiheutunut palkanmenetys. Myös A:lle olisi maksettu arkipyhäkorvaus, ellei hän olisi ollut vain naisille tarkoitetulla perhevapaalla. Perimmäisenä syynä olla maksamatta A:lle arkipyhäkorvausta on näin ollen ollut se, että hän on ollut raskaana. Kysymys on välittömästä syrjinnästä. Tällainen syrjintä ei ole koskaan oikeutettua (tasa-arvolain 8 § 1 momentin 3 kohta).

Koska työehtosopimuksessa ei ole sovittu, että arkipyhäkorvausta ei makseta, se on maksettava varsinkin, kun äitiysvapaalla olemisesta ei voi johtaa mitään perustetta maksamatta jättämiselle. Arkipyhäkorvaus pitää äitiysvapaankin aikana maksaa, kun työehtosopimuksessa ei ole selkeästi muuta sovittu.

Päinvastainen tulkinta johtaisi siihen, että palkallisella äitiysvapaalla oleva työntekijä asetettaisiin raskaudesta johtuvasta syystä arkipyhäkorvauksen suhteen huonompaan asemaan kuin työssä oleva työntekijä. Tällaiseen kohteluun ei ole perustetta, koska arkipyhäkorvaus ei liity varsinaiseen työntekoon vaan ainoastaan palkan menetyksen korvaamiseen. Näin ollen työehtosopimusta on tulkittava siten, että tasa-arvolain ja raskaussuojeludirektiivin tavoitteet toteutuvat. Tässä tulkinnassa otetaan huomioon myös perusoikeusmyönteinen laintulkintaperiaate, joka korostaa oikeudellista yhdenvertaisuutta ja tosiasiallista tasa-arvoa.

Edellä olevan perusteella hyväksyn kanteen ja vahvistan, että ISS Palvelut Oy on velvollinen suorittamaan A:lle arkipyhäkorvauksen vapunaatolta 1.5.2008.

Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.