23.11.2005

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kesped Oy on työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt vuosina 1995 - 2001 osapäivärahan maksamatta sellaisille autonkuljettajille, jotka ovat tehneet työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdassa tarkoitettua osapäivärahaan oikeuttavaa työtä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Kesped Oy:n velvoittamista korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Kesped Oy oli jättänyt maksamatta osapäivärahat palveluksessaan oleville autonkuljettajille, jotka olisivat olleet niihin oikeutettuja työehtosopimuksen päivärahoja koskevien määräysten mukaan. Yhtiön menettely oli perustunut siihen, että työntekijät olivat voineet ostaa verotusarvoa vastaavalla hinnalla lounasseteleitä. Työnantaja oli katsonut, että menettely vastasi työehtosopimuksessa tarkoitettua osapäivärahan korvaavaa aterian järjestämistä.

Luottamusmiehen riitautettua yhtiön menettelyn yhtiö oli maksanut osapäivärahat taannehtivasti 1.8.2001 lähtien. Yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta osapäivärahoja riitauttamista edeltäneeltä ajalta.

Työehtosopimukseen osalliset olivat 3.4.2002 antamissaan soveltamisohjeissa katsoneet, että työntekijän maksaessa lounassetelin verotusarvon työnantaja ei ole järjestänyt työehtosopimuksen edellyttämää ruokailua ja osapäiväraha on tällöin maksettava 10 tunnin edellytyksen täyttyessä. Vuoden 2000 helmikuun loppuun saakka voimassa olleen työehtosopimuksen 9 §:n määräyksen mukaan osapäivärahan maksamatta jättäminen on edellyttänyt vapaan aterian järjestämistä, millä on tarkoitettu työnantajan järjestämää ilmaista ateriointia. Työehtosopimuksen määräyksen sanamuotoa oli uudistettu 3.4.2000 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa, mutta työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena ei ollut muuttaa päivärahamääräyksen asiasisältöä.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu työpaikalla ja liittojen välillä pääsemättä yksimielisyyteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Kesped Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lisäksi vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Kesped Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kesped Oy on perustettu 1995. Koko sen toiminnan ajan yhtiössä on ollut käytössä lounassetelijärjestelmä, joka on mahdollistanut kuljettajien ruokailun myös kotipaikkakunnan ulkopuolella. Työnantajan näkemyksen mukaan tällä menettelyllä on voitu poistaa velvoite päivärahan maksamiseen yli 10 tunnin työpäiviltä. Työnantajan käsityksen mukaan työntekijäpuoli oli tulkinnut asiaa samalla tavoin elokuuhun 2001 saakka, jolloin asia oli riitautettu ensimmäisen kerran. Kuljettajien vaadittua päivärahaa aiemmasta käytännöstä poiketen olivat työehtosopimukseen osalliset neuvotelleet asiasta ja päässeet 3.4.2002 yhteisymmärrykseen siitä, miten kysymyksessä olevaa sopimuskohtaa tulkitaan. Tällöin ei kuitenkaan ollut sovittu, että sopimusta tulkittaisiin sovitulla tavalla myös takautuvasti. Yhtiö oli maksanut päivärahat riitauttamisesta eli 1.8.2001 alkaen.

Jotta tulkintaa koskevan sopimuksen voitaisiin katsoa ulottuvan aikaan ennen riitauttamista, edellyttäisi tämä nimenomaista sopimista asiasta. Tämä periaate kävi ilmi muun muassa työtuomioistuimen tuomioista TT:1984-142 ja TT:1993-6. Lähtökohtana käytännössä on ollut, että mikäli työehtosopimuksen tietyn kohdan tulkinnasta sovitaan erikseen, eivät sopimuksen vaikutukset ulotu takautuvaan aikaan. Uutta tulkintaa ryhdytään soveltamaan siitä hetkestä, kun tulkinnasta on päästy yksimielisyyteen.

Kesped Oy oli korvannut päivärahat siitä hetkestä, kun asia oli riitautettu. Mikäli katsottaisiin, että autonkuljettajilla olisi oikeus korvaukseen myös aikaisemmalta ajalta, johtaisi se kohtuuttomaan tilanteeseen yhtiön kannalta. Työnantaja oli voinut luottaa siihen, että sen menettely oli ollut oikea ja että työntekijäpuoli oli sen myös hiljaisesti hyväksynyt elokuuhun 2001 saakka. Yhtiössä oli ollut koko ajan sama luottamusmies, eikä hänkään ollut ottanut asiaa esille ennen vuoden 2001 elokuuta.

Kanteessa vaaditun tulkinnan hyväksyminen johtaisi sekä työnantajan että työnantajaliiton kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Käytännössä työnantajaliitolla ei ollut mahdollisuuksia antaa yrityksille ohjeita, joiden mukaan niiden tulisi soveltaa suosituksia näinkin pitkältä ajalta taannehtivasti. Yritysten olisi käytännössä myös mahdotonta toteuttaa suosituksia, koska tarvittavia tietoja ei välttämättä ollut enää saatavilla. Esimerkiksi työaikakirjanpitoa tuli säilyttää vain työaikalain mukaisen kanneajan loppuun eli enimmillään kolmisen vuotta. Tämäkin tuki sitä työnantajapuolen näkemystä, että tehtyä tulkintaa koskevaa sopimusta ei voitu soveltaa taannehtivasti.

Mikäli katsotaan, että tehtyä tulkintaa koskevaa sopimusta voidaan soveltaa taannehtivasti, voi taannehtivuus ulottua korkeintaan sopimuskauden alkuun 1.2.2001.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Kaupan automiesten työehtosopimuksen 9 §:ään on 20.12.1994 alkaen sisältynyt osapäivärahaa koskeva määräys, jonka mukaan työntekijällä on oikeus määräyksessä mainitun suuruiseen osapäivärahaan, jos hän on työnsä vuoksi estynyt peräkkäin 10 tuntia aterioimasta kotipaikkakunnalla, eikä työnantaja järjestä hänelle vapaata ateriaa. Vastaava määräys on 3.4.2000 alkaen sisältynyt työehtosopimuksen 10 §:ään siinä muodossa, että työntekijälle maksetaan kotimaan osapäiväraha, jos hän ei voi työn takia ruokailla kotipaikkakunnalla 10 tuntiin ja jos työnantaja ei ole järjestänyt ruokailua.

Työehtosopimukseen osalliset ovat 3.4.2002 sopineet työehtosopimuksen 10 §:n osapäivärahaa koskevan määräyksen tulkintaohjeesta, jossa on muun muassa todettu, että työntekijän maksaessa lounassetelin verotusarvon työnantaja ei ole järjestänyt työehtosopimuksen edellyttämää ruokailua. Osapäiväraha maksetaan tällöin 10 tunnin edellytyksen täyttyessä.

Kesped Oy on tulkintaohjeen mukaisesti maksanut palveluksessaan oleville autonkuljettajille osapäivärahaa 1.8.2001 lukien, jolloin autonkuljettajien oikeus osapäivärahaan oli riitautettu työpaikalla.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko osapäivärahaan oikeutetuille työntekijöille tullut suorittaa työehtosopimuksen mukaista osapäivärahaa taannehtivasti vuodesta 1995 alkaen.

Todistelu

Osapäivärahan maksamiskäytännöstä ja asiasta käydyistä keskusteluista Kesped Oy:ssä työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolesta todistelutarkoituksessa autonkuljettaja A:ta ja työnantajapuolen puolesta todistajana kuljetuspäällikkö B:tä.

A on ollut Kesped Oy:n palveluksessa yhtiön vuonna 1995 tapahtuneesta perustamisesta lukien, mitä ennen hän oli työskennellyt yhtiön edeltäjän Keskon kuljetusosaston työntekijänä vuodesta 1979 lähtien. A:n mukaan autonkuljettajilla on periaatteessa mahdollisuus ruokailla yhtiön Vantaalla sijaitsevan keskusvaraston tiloissa. Työn luonteesta johtuen tämä on kuitenkin käytännössä harvoin mahdollista. Kaikilla yhtiön palveluksessa olevilla autonkuljettajilla on ollut mahdollisuus ostaa lounasseteleitä verotusarvon mukaisella hinnalla.

A:n mukaan osapäivärahan maksamista koskeva kysymys oli ollut työpaikalla esillä useita kertoja ennen vuotta 2001. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut tiedustelleensa asiaa yhtiön lakimieheltä, jonka mukaan työnantajan omaksuma käytäntö oli oikea. Tämä lakimiehen kanta oli ilmoitettu luottamusmiehelle, joka ennen asian riitauttamista vuonna 2001 oli ilmoittanut tulkinnasta myös työntekijöille. Sittemmin tapahtuneen asian riitauttamisen yhteydessä oli ilmennyt, että työnantaja oli maksanut osapäivärahaa Mikkelin reittiä ajaville autonkuljettajille. Myös Tampereen reitillä ajaville vakituisille kuljettajille osapäivärahaa oli maksettu.

B, joka vuodesta 2002 alkaen on toiminut yhtiössä kuljetuspäällikkönä, oli tätä aikaisemmin vuodesta 1997 alkaen toiminut autonkuljettajien esimiehenä kuljetustyönjohtajana. Tuolloin hänen ja luottamusmiehen välillä oli keskusteltu osapäivärahan maksamisesta. Tässä yhteydessä B:lle oli selvinnyt, että yhtiön palveluksessa olevalle viidelle autonkuljettajalle, joiden asemapaikkakunta oli Lahti, maksettiin osapäivärahaa. Luottamusmiehen mukaan osapäivärahan maksamisesta heille oli tehty nimenomainen sopimus. Vuonna 2000 yhtiössä oli lisäksi sovittu, että kolmelle Mikkelin reittiä ajavalle kuljettajalle maksettiin ylitöiden hyvityksenä osapäivärahaa. Muille kuin edellä mainituille työntekijöille osapäivärahaa ei ollut maksettu. B oli vuonna 2001 tiedustellut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n lakimiehen kantaa yhtiön menettelyyn. Työnantajaliiton edustajan mukaan työnantaja menetteli osapäivärahan maksamisessa työehtosopimuksen mukaisesti. Liittojen 3.4.2002 tekemän tulkintaohjeen jälkeen yhtiössä oli muutettu osapäivärahan maksamiskäytäntöä ja ryhdytty maksamaan sitä tulkintaohjeen mukaisesti.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimusosapuolten välillä 3.4.2002 tehty osapäivärahan maksamista koskeva tulkintaohje on syntynyt Kesped Oy:n autonkuljettajien oikeutta osapäivärahaan koskevan erimielisyyden yhteydessä. Kysymyksessä olevana ajankohtana Kesped Oy:n palveluksessa oleville autonkuljettajille ei ole yleensä maksettu osapäivärahaa tulkintaohjeen 1 kohdan mukaisessa tilanteessa. Yhtiössä osapäivärahaa on esitetyn selvityksen mukaan maksettu vain eräille Tampereen ja Mikkelin linjoilla työskenteleville autonkuljettajille.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi, että työehtosopimuksen osapäivärahaa koskevaa määräystä olisi ennen tulkintaohjeen hyväksymistä käytännössä eri yrityksissä vakiintuneesti sovellettu tulkintaohjeesta poikkeavalla tavalla ja että ohjeella olisi siten pyritty tällaisen vakiintuneen käytännön muuttamiseen. Osapäivärahaa koskeva määräys on vuoden 1995 ja vuoden 2000 helmikuun lopun välisenä aikana sisältynyt työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohtaan hieman eri sanamuodossa kuin missä se on ollut 3.4.2000 alkaen voimassa olleen työehtosopimuksen 10 §:ssä. Sanamuodon muutoksella ei esitetyn selvityksen mukaan ole kuitenkaan tarkoitettu asiallisesti muuttaa työehtosopimusta. Tulkintaohje on työtuomioistuimen mielestä myös työehtosopimuksen sanamuodon mukainen.

Työehtosopimukseen osalliset eivät ole tulkintaohjeessa ottaneet kantaa siihen, mistä alkaen ohjetta tulee soveltaa. Työnantajapuoli on katsonut, että ohjeen taannehtivuus voi ulottua korkeintaan sen sopimuskauden alkuun, jolloin asia on riitautettu, eli tulkinta voi tulla noudatettavaksi vuoden 2001 helmikuun alusta lukien. Työnantajapuoli on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon TT:1993-6, jossa on ollut kysymys siitä, onko työtuomioistuimen aikaisemmin antaman tuomion mukaista tulkintaa sovellettava tuomion antamisajankohdasta vai sopimuskauden alusta lukien. Työtuomioistuin on tuomiossaan todennut, että työtuomioistuimen tuomiolla sellaisenaan ei ole sopimusta muuttavaa vaikutusta, joten sopimusta on tulkittava vahvistetulla tavalla sopimuskauden alusta lukien, elleivät sopimusosapuolet keskenään muuta sovi. Tuomiossa ei ole ollut kysymys omaksutun tulkinnan noudattamisesta sopimuskautta edeltäneenä aikana vallinneessa tilanteessa.

Edellä esitetyn mukaan työehtosopimuksen osapäivärahaa koskevat määräykset ovat olleet asiallisesti samansisältöiset sekä ennen tulkintaohjeen antamista että sen antamisajankohtana. Kun sopimuskauden aikana omaksuttua tulkintaa työtuomioistuimen edellä mainitusta tuomioista ilmenevin tavoin on noudatettava sopimuskauden alusta lukien, elleivät sopimusosapuolet ole sopineet muuta, perusteltua työtuomioistuimen mielestä on, että tulkintaohjetta noudatetaan myös sovellettaessa aikaisempien työehtosopimusten vastaavan sisältöisiä määräyksiä. Koska työehtosopimusosapuolet eivät ole sopineet erikseen tulkintaohjeen ajallisen soveltamisen rajoittamisesta, työtuomioistuin katsoo, että Kesped Oy:n kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat olleet oikeutettuja osapäivärahaan kanteessa vaaditulta ajalta 1995 - 2001. Jättäessään osapäivärahat siihen oikeutetuille työntekijöille maksamatta yhtiö on menetellyt vastoin työehtosopimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Kesped Oy ovat velvolliset korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen hoidon edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kesped Oy on työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt vuosina 1995 - 2001 osapäivärahan maksamatta sellaisille autonkuljettajille, jotka ovat tehneet työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdassa tarkoitettua osapäivärahaan oikeuttavaa työtä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Kesped Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, H. Rautiainen, Niskanen, Lehto ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.