2.11.2005

Vaatimukset

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Suomen Posti Oyj:n maksamaan palvelumyyjä A:lle vahingonkorvauksena 10 000 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 25.5.2005 lukien, tai toissijaisesti

tuomitsee Suomen Posti Oyj:n työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n tieten rikkomisesta hyvityssakkoon,

tuomitsee Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI:n sekä Suomen Posti Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

A oli ollut palvelumyyjänä postin palveluksessa vuosina 1989 - 2001. Postin konttoriverkon laajamittaisen saneerauksen johdosta hänelle oli annettu aikanaan vaihtoehdoksi joko itse irtisanoutua kehittämisrahan saadakseen tai tulla työnantajan toimesta irtisanotuksi taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella. A oli tuolloin valinnut kehittämisrahan. Sittemmin A oli otettu Nastolan postikonttoriin vuorotteluvapaasijaiseksi ajalle 1.8. - 31.12.2003 ja vuosilomasijaiseksi ajalle 2. - 22.2.2004. Hänen työsuorituksissaan ei ollut ollut moittimista. Noudatetun käytännön mukaisesti hän oli ilmoittautunut työnhakijaksi tuleviakin sijaisuuksia ajatellen Nastolan postikonttoriin. Tämä tapa oli ollut käytössä postissa yleisesti tuohon aikaan, vaikka myöhemmin työnantaja oli ohjeistanut asiasta toisin.

Nastolan postikonttorissa oli 16.3.2004 täytetty määräaikainen osa-aikainen työpaikka, jota työtä A olisi hyvin pystynyt tekemään. Vaikka A oli tulevia sijaisuuksia ja työtehtäviä ajatellen postissa työnhakijana, työnantaja syrjäytti A:n ja palkkasi sanottuun tehtävään postin ulkopuolelta aivan uuden henkilön. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n normatiivinen työehtosopimuksen syrjintäkielto ei tarkoittanut pelkästään olemassa olevissa työ- ja virkasuhteissa toimivia, vaan sanamuotonsakin mukaan se koski myös sellaisia, jotka olivat olleet myös määräaikaisessa työsuhteessa. Vaikka Nastolan postikonttorin sanottu työpaikka olikin täytetty vasta kolmen viikon kuluttua A:n viimeksi päättyneen sijaisuuden, ei se ollut voinut olla esteenä syrjintänormin soveltamiselle. Todennäköisesti avoimeksi tullut kyseinen työpaikka oli ollut työnantajan tiedossa jo selvästi ennen täyttämishetkeä. Todennäköisesti A:n viimeisen työsuhteen päättymisen jälkeen ei ollut ehtinyt kulua kovinkaan kauan aikaa mainitun uuden työhönottotarpeen ilmenemiseen.

Ainoaksi syyksi aivan ulkopuolisen työntekijän työhönottamiselle oli työnantajan taholta mainittu, että tämä olisi ollut aktiivinen työnhakija. Pienessä postikonttorissa työnantajan oli täytynyt kuitenkin hyvin tietää A:n voimassa ollut työnhaku. Koska A oli ollut aikaisemmin pitkään postin palveluksessa, oli häntä näin ollen pidettävä myös ansioituneempana työnhakijana. Tämä saattoi todennäköiseksi sen, että A oli haluttu syrjäyttää ja asettaa perusteettomasti eriarvoiseen asemaan tehtävään otettuun naiseen nähden, joka oli ollut tehtävässä 28.2.2005 saakka.

Mainitun syrjinnän vuoksi A oli menettänyt määräaikaisen tehtävän ajalta 16.3.2004 - 28.2.2005 siitä maksettavan palkan lisineen eli neljä tuntia päivässä ja keskimäärin 10 euroa tunnissa. Työehtosopimuslain 9 §:n 2 momentin säännös koskee myös työehtosopimusnormin rikkomisesta aiheutuneen vahingonkorvausmuotoisen rahasuorituksen maksamista, koska siinä oli ollut kyse työehtosopimusmääräyksen rikkomisajalta maksamatta jätetystä rahasuorituksesta.

Kun otettiin huomioon allekirjoituspöytäkirjan määräyksen selvä sanamuoto, oli yhtiön tahallisuus tieten rikkomisessa ilmeinen. Työnantajaliitto oli käydyissä erimielisyysneuvotteluissa asettunut tukemaan työnantajan menettelyä ja näin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa huolehtia siitä, ettei sen jäsenyritys riko mainittua allekirjoituspöytäkirjan määräystä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI sekä Suomen Posti Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI sekä Suomen Posti Oyj ovat lisäksi vaatineet Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan määräys sisältää viittauksen työsopimuslain mukaiseen syrjinnän kieltoon. Sopimusehdolla ei ollut ollut tarkoitus laajentaa työsopimuslain 2 luvun 2 §:n syrjintäkieltoa ja tasapuolista kohtelua koskevaa säännöstä. Työehtosopimusneuvotteluissa joulukuussa 2004 määräys oli siirretty allekirjoituspöytäkirjasta työehtosopimukseen. Samalla määräystä oli täsmennetty lisäämällä siihen viittaus työsopimuslain 2 luvun 2 §:n, koska neuvotteluosapuolet olivat todenneet nimenomaisesti määräyksen tarkoittavan edelleen työsopimuslain mukaisen syrjinnän kieltoa koskevaa säännöstä.

Työehtosopimuksen määräys koski voimassa olevia työsuhteita, joten se ei edes tullut sovellettavaksi kysymyksessä olevaan tapaukseen. Määräyksellä oli työehtosopimusneuvotteluissa tarkoitettu tilanteita, joissa määräaikainen työsuhde alkoi heti tai "huomenna". Määräyksen osalta työnantaja oli suositellut työsuhteen yli seitsemän päivän katkon säännön soveltamista kuten eräiden muidenkin työehtosopimuksen mukaisten ehtojen osalta. Tämä oli ollut yhtiössä vakiintunut tulkinta ja se oli esitetty näin työehtosopimuskoulutuksessa.

A oli ollut postissa vakituisena palvelumyyjänä vuosina 1989 - 2001. Hän oli irtisanonut itsensä, kun hänelle oli tarjottu osa-aikatyötä. A oli saanut kehittämisrahan ja kouluttautunut uuteen ammattiin. Hän oli toiminut vuorotteluvapaasijaisena 1.8. ja 31.12.2003 välisenä aikana sekä vuosilomasijaisena Nastolan konttorissa 2. ja 22.2.2004 välisen ajan. Työnantaja oli palkannut Nastolan postikonttoriin uuden työntekijän määräaikaiseen työsuhteeseen 16.3.2004 alkaen.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan syrjinnän kieltoa koskeva määräys tarkoitti kieltoa asettaa työntekijöitä eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Määräyksellä ei ollut sovittu työhönottovelvollisuudesta saatikka mistään laajennetusta takaisinottovelvollisuudesta. A ei ollut ollut määräaikaisessa työsuhteessa työnantajaan uuden työntekijän työhönoton aikana, joten kyseessä ei voinut olla määräaikaisen työntekijän syrjintä.

Työnantaja oli palkannut määräaikaiseen työsuhteeseen henkilön, joka oli tehtävää hakenut ja jonka työnantaja oli katsonut olevan tehtävään sopivan. A ei ollut ollut edes työnhakijana työnhaun aikana. Työnantajalla oli työehtosopimuksen mukaan työhönotto-oikeus. A:n aikaisemmin saamalla kehittämisrahalla ei ollut ollut merkitystä asiassa, kuten mainitut hänen tekemänsä sijaisuudet osoittivat.

Työnantaja ei ollut toiminut asiassa työehtosopimuksen vastaisesti eikä ollut syrjinyt määräaikaisena työntekijänä ollutta A:ta. Yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta tieten, koska yhtiö oli toiminut työnantajaliiton ohjeiden ja työehtosopimuksen mukaisesti. Työehtosopimuksen normimääräysten rikkomisesta ei voida tuomita vahingonkorvausta. Tällainen vaatimus ei perustunut sen paremmin työehtosopimuslakiin kuin työehtosopimukseenkaan. Vahingonkorvausta voitiin tuomita vain, mikäli työehtosopimus sisälsi erityisen määräyksen korvausvelvollisuudesta. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja ei tällaista määräystä korvausvelvollisuudesta sisältänyt, joten kanteen vahingonkorvausta koskeva vaatimus oli hylättävä perusteettomana.

Perustelut

Erimielisyys

A työskenteli Postin palveluksessa vakituisena palvelumyyjänä vuosina 1989 - 2001. Hän toimi sittemmin Nastolan postikonttorissa vuorotteluvapaasijaisena 1.8. - 31.12.2003 sekä vuosilomasijaisena 5.-9.1.2004 ja 2.-22.2.2004. Työnantaja palkkasi Nastolan postikonttoriin uuden työntekijän määräaikaiseen työsuhteeseen 16.3.2004 alkaen hoitamaan samoja tehtäviä kuin A aikaisemmin.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Suomen Posti Oyj edellä kerrotulla menettelyllään rikkonut posti- ja logistiikka-alan tehtäviä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n määräystä, jossa on sovittu yhtiön määräaikaisia työntekijöitä koskevasta syrjintäsuojasta työhönotossa.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n tarkoituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n tarkoituksesta ja soveltamisesta kuultu työntekijäpuolelta Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n sihteeriä B:tä ja vastaajien puolelta työsuhdepäällikkö C:tä.

B:n mukaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n määräys otettiin sopimukseen vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäpuolen aloitteesta ja tekstin laati työnantajaliiton asiamies. Määräyksen tarkoituksena oli, että vuodesta toiseen postissa sijaisina olleille työntekijöille saataisiin etuoikeus uusiin sijaisuuksiin. Neuvotteluissa pohdittiin myös sijaisuuden päättymisen jälkeisen määräajan pituutta, jonka kuluessa uutta tehtävää tulisi tarjota. Mitään määräaikaa ei kuitenkaan asetettu, vaan se jätettiin harkinnanvaraiseksi. Määräyksen soveltaminen ei myöskään edellyttänyt työsuhteen voimassaoloa. Määräyksen tarjoama suoja ei kuitenkaan ole voimassa vuosikausia työsuhteen päättymisen jälkeen.

C on kertomansa mukaan ollut TIKLI:n silloisena asiamiehenä neuvottelemassa alan työehtosopimuksia vuosina 2001 - 2005. Allekirjoituspöytäkirjaan oli otettu 9 §:n määräys, koska Postissa oli ollut hyvin paljon määräaikaisia työsuhteita, joiden jatkumisesta oli ollut kysymys. Määräyksellä haluttiin estää tapaukset, joissa työnantaja mielivaltaisesta tai asiattomasta syystä jättäisi ottamatta määräaikaisen työntekijän samaan toimeen uudestaan. Mitään etuoikeutta työhön saati takaisinottovelvollisuutta määräys ei kuitenkaan merkinnyt. Määräys ei koskenut muita kuin voimassa olevia työsuhteita. Kuitenkin jos heti tai seitsemän päivän kuluessa alkaa uusi määräaikainen työ, määräystä voitiin soveltaa. Seitsemän päivän sääntöä sovellettiin työehtosopimuksen mukaisten joidenkin muidenkin etuuksien saamiseen, ja todistaja oli työnantajaliiton koulutuksessa ohjeistanut säännön soveltuvan myös tässä yhteydessä.

Yhtiön työhönottokäytännöstä esitetty selvitys

Yhtiön työhönottokäytännöstä määräaikaisia sijaisuuksia täytettäessä on kuultu todistelutarkoituksessa myyjä A:ta ja todistajina luottamusmiestä, yhtiön palvelumyyjä D:tä ja yhtiön aluemyyntipäällikkö E:tä.

A on kertonut ilmoittautuneensa esimiehelleen suullisesti tammikuussa 2004 hoitamaan sijaisuuksia Nastolan postikonttorissa. Esimies lähetti A:n läsnäollessa asiasta sähköpostiviestin yhtiön aluemyyntipäällikölle E:lle. Ilmoittautumismenettely oli tavanomainen Postissa käytössä ollut menettely. Kuultava ei saanut missään vaiheessa tietää, että konttorissa oli maaliskuussa 2004 täytettävänä sama myyjän toimi, jota hän oli aikaisemmin hoitanut.

Luottamusmies D:n kertoman mukaan konttorin esimies huolehtii sijaisten saamisesta pitämällä itsellään listaa työntekijöistä, jotka ovat aiemmin tehneet sijaisuuksia Postissa tai jotka ovat uusia työnhakijoita. Esimies ottaa yhteyttä ensisijaisesti listalla olevaan entiseen työntekijään, kun työtä postissa ilmaantuu. Osa-aikatyötä tarjotaan kuitenkin ensin lisätyönä toiselle osa-aikatyöntekijälle. Työntekijän tehtyä kerran ilmoituksen esimiehelleen työhön halukkuudestaan on ilmoittautuminen voimassa niin kauan kunnes työntekijä peruuttaa ilmoittautumisensa. Yleensä esimiehet valitsevat sijaiset konttoreihin ja työsopimuksen tekee esimiehen yläpuolella oleva aluemyyntipäällikkö.

Orimattilan konttorissa itse työskentelevä D on kertonut seuranneensa Nastolan konttorin tilannetta helmi-maaliskuussa 2004, koska hän oli tiennyt työpaikan tulevan siellä avoimeksi. D:lle oli vasta toimen täyttämisen jälkeen selvinnyt, että toimeen oli otettu A:n asemesta uusi työntekijä. Konttorin myyntiesimies oli selittänyt D:lle, että aluemyyntipäällikkö oli ohjeistanut menettelemään näin. Myyntiesimies olisi itse mieluummin palkannut A:n, joka oli kokenut työntekijä ja jonka esimies tiesi olevan halukas tulemaan töihin. Palkkakustannuksiltaan uusi työntekijä oli D:n mukaan tullut halvemmaksi, koska hänelle ei neljään kuukauteen tarvinnut maksaa henkilökohtaista lisää. Nastolan konttorissa on yksi osa-aikainen työntekijä kerrallaan asiakaspalvelussa.

E:n mukaan Postissa työhakemus jätetään Postin internet-sivuille tai suoraan aluemyyntipäällikölle. Esimiehet eivät palkanneet sijaisia eikä heillä ollut listaa työnhakijoista. Jos työntekijä oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa, niin hänenkin oli lähetettävä työhakemus, mutta häntä ei tarvinnut haastatella. Osa-aikaiset sijaisuudet täytettiin tarjoamalla toiselle osa-aikaiselle kokoaikaista työtä. A ei todistajan muistaman mukaan ollut lähettänyt työhakemusta 16.3.2004 täytettyyn toimeen, joten häntä ei ollut voitu valita tehtävään. Todistaja ei muistanut sitäkään, oliko toimeen valittu henkilö lähettänyt hakemuksen hänelle vai ehkä ilmoittautunut ensin Nastolan konttorin myyntiesimiehelle. Palvelumyyjän tehtävään ei ollut koulutusvaatimusta. Tehtävään valittu työntekijä ja A olisivat olleet koulutuksen perusteella yhtä sopivia työntekijöitä toimeen, joskin A:lla oli työstä kokemusta. Uuden työntekijän palkkaamisesta koitui enintään 10 prosentin kustannussäästö, eikä tällä ollut asiassa merkitystä, koska todistajalla ei ollut henkilökohtaista palkkabudjettia.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan vuonna 2000 otetun 9 §:n mukaan määräaikaisessa työsuhteessa ollutta työntekijää ei saa syrjiä täytettäessä tointa, jota hän on viimeksi hoitanut.

Todistajien yhtäpitävien kertomusten mukaan määräyksen taustalla on ollut määräaikaisten työntekijöiden runsas käyttö Postin työtehtävissä. Lausekkeella on haluttu turvata määräaikaisuuksia hoitaneiden työntekijöiden työllistymistä ja estää se, että työsopimus jätetään asiattomista syistä uusimatta. Jutussa ei sen sijaan ole näytetty osapuolten yhteisenä tarkoituksena olleen sopia tätä pidemmälle menevästä työnantajan takaisinottovelvoitteesta tai määräaikaisen työntekijän etuoikeudesta uuteen työhön. Määräys on selvän sanamuotonsakin mukaan syrjintäkielto, jollaisia on työhönottoa koskevina myös työsopimuslaissa.

Määräyksen sanamuodosta ilmenee edelleen, että se koskee työsuhteessa ollutta työntekijää. Soveltamisedellytyksenä ei siten ole voimassa oleva työsuhde. Työnantajapuolen ohjeistuksessa määräykseen on liitetty seitsemän päivän sääntö, jota on sovellettu eräisiin muihin työehtosopimuksessa sovittuihin, työsuhteen keskeytyksetöntä jatkumista edellyttäviin etuuksiin. Tällaisesta ei ole kuitenkaan näytetty sovitun allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n yhteydessä. Sen sijaan työntekijäpuolen neuvotteluedustaja on kertonut, että käydyissä keskusteluissa määräykseen ei ole haluttu liittää mitään kiinteää, helposti kierrettävissä olevaa aikarajaa, jonka jälkeen syrjintäkielto ei enää olisi sovellettavana. Tällainen tulkinta työtuomioistuimen mielestä vastaa määräyksen kirjoitusasua.

Tässä tapauksessa A:n aiemmin hoitamaan toimeen on palkattu toinen henkilö noin kolme viikkoa A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Työtuomioistuimen mielestä syrjintäsuoja on sen tarkoitukseen nähden ollut voimassa joka tapauksessa tämän pituisen ajan. Jossakin vaiheessa syrjintäsuoja lakkaa olemasta voimassa ajan kulumisen, asianomaisen henkilön muiden työsuhteiden tai vastaavien seikkojen vaikutuksesta.

Asiassa on kuitenkin erimielisyyttä siitä, onko A ollut Postin työnhakijana kysymyksessä olevaa tointa täytettäessä. Osa-aikaisia sijaisuuksia ei ole yhtiössä laitettu julkiseen hakuun, joten kysymys on siitä, miten entisen työntekijän on pitänyt menetellä saadakseen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n mukaista suojaa.

Henkilöstöasioita hoitava Postin aluemyyntipäällikkö on kertonut, ettei hän muista A:n olleen keväällä 2004 työnhakijana. A:n itsensä ja luottamusmies D:n yhdensuuntaisten kertomusten perusteella työtuomioistuin pitää kuitenkin näytettynä, että A on yhtiössä noudatetun käytännön mukaisesti tammikuussa 2004 ilmoittanut konttorin myyntiesimiehelle olevansa halukas hoitamaan myös vastaisuudessa ilmaantuvia sijaisuuksia. Tämä onkin ollut se tapa, jolla A tuli sijaiseksi helmikuussa. Työtuomioistuin katsoo, että A on samalla tavoin otettava huomioon myös 16.3.2004 täytetyn toimen hakijana.

Toimeen on valittu A:n asemesta henkilö, joka ei ole aiemmin ollut Postin palveluksessa. Aluemyyntipäällikkö on kertonut valitulla olleen kokemusta toimistotyöstä ja maatalouslomittajan tehtävästä, ehkä myös siivoojan työstä. A on sen sijaan Postin pitkäaikaisena työntekijänä ja viimeksi Nastolan konttorissa samaa tehtävää hoitaneena ollut hyvin perehtynyt palvelumyyjän työhön. Vaikka toimeen ei liity erityisiä koulutus- tai vastaavia vaatimuksia, työtuomioistuin katsoo, että aikaisempi kokemus on ollut varteenotettava ansio tointa täytettäessä; näin etenkin pienessä konttorissa, jossa on vain yksi palvelumyyjä kerrallaan työssä.

A on siten ollut toimeen valittua henkilöä ansioituneempi hakija. Näin syntyy olettama, että A:ta, joka on aikaisemmin ollut Postiin määräaikaisessa työsuhteessa, on syrjitty allekirjoituspöytäkirjan 9 §:ssä kielletyin tavoin. Syrjintäolettaman kumoamiseksi työnantajan olisi osoitettava, että tehtyyn valintaan on ollut muu asiallinen syy, kuten valitun henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä peruste. Mihinkään tällaiseen seikkaan ei ole asiassa edes vedottu.

A:n syrjäyttämiseen työhönotossa ei siten ole näytetty olleen hyväksyttävää syytä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on menetellyt allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n määräyksen vastaisesti jättäessään A:n valitsematta 16.3.2004 täytettyyn palvelumyyjän toimeen.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Työnantaja on A:n asiassa katsonut, ettei allekirjoituspöytäkirjan mukainen syrjintäsuoja ole enää voimassa seitsemän päivän kuluttua määräaikaisen työntekijän työsuhteen päätyttyä. Kanta on ollut työnantajaliiton tulkintaohjeen mukainen. Tästä syystä Suomen Posti Oyj:n ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta tietensä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI:n olisi sen sijaan pitänyt havaita, ettei tulkinta perustu työehtosopimukseen eikä sen osapuolten yhteiseen tarkoitukseen. Muutkin asian arvioimiseksi tarvittavat tiedot ovat olleet käytettävissä pian tapahtumien jälkeen käynnistetyissä erimielisyysneuvotteluissa. Kun TIKLI on neuvotteluissa asettunut tukemaan työnantajan virheellistä menettelyä ja jättänyt ryhtymättä toimenpiteisiin A:n syrjinnän oikaisemiseksi tai hyvittämiseksi, liitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Kanteessa on työehtosopimuslain 9 §:n 2 momenttiin viitaten vaadittu, että Suomen Posti Oyj velvoitettaisiin maksamaan A:lle vahingonkorvausta työehtosopimuksen vastaisesta syrjinnästä.

Työtuomioistuimessa esitetty vaatimus vahingonkorvauksesta, jota ei ole erikseen sovittu seuraamukseksi asianomaisen määräyksen rikkomisesta, ei perustu työehtosopimuslakiin. Mikäli vahingonkorvauksesta ei osapuolten kesken sovita, korvauskannetta on ajettava eri oikeudenkäynnissä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Oikeudenkäyntikulut

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 2 636,40 euroa. Kulujen määrä on ollut riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI:n maksamaan hyvityssakkoa Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 500 euroa.

Suomen Posti Oyj:tä vastaan esitetyt hyvityssakko- ja vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI velvoitetaan korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n oikeudenkäyntikulut 2 636 eurolla 40 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden Suomen Posti Oyj saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Sutela, Reinamo ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.