25.5.2004

Vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut työtuomioistuint vahvistamaan, että

Suomen Kuurosokeat ry on rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tehdessään A:n kanssa kymmenen määräaikaista työsopimusta ajalle 2.2. - 2.3.2001, 5.3. - 31.5.2001, 1. - 30.6.2001, 1.8. - 31.10.2001, 1.11. - 31.12.2001, 28.1. - 13.2.2002, 14.2. - 31.3.2002, 1.4. - 31.5.2002, 1.6. - 31.7.2002 ja 1.8.2002 - 31.3.2005,

tuomitsee Suomen Kuurosokeat ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen 3 §:n 2 ja 3 kohdan tieten rikkomisesta,

tuomitsee Sosiaalialan Työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Sosiaalialan Työnantajaliiton ja Suomen Kuurosokeat ry:n korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen antopäivästä.

Perusteet

Suomen Kuurosokeat ry oli tehnyt A:n kanssa 2.2.2001 lukien kymmenen määräaikaista työsopimusta, joista kaksi oli ollut suullista ja muut kirjallisia. Kolmea työsopimusta lukuun ottamatta A:n kirjallisiin työsopimuksiin työtehtäviksi oli merkitty kuurosokeiden päivätoiminnan tai päiväkeskuksen ohjaajan työt. Kahteen työsopimukseen oli merkitty aluesihteerin sijaisuus ja yhteen sekä aluesihteerin sijaisuus että päivätoiminnan ohjaajan työt. A:n pääasiallisena työnä oli kuitenkin koko ajan ollut päivätoiminnan ohjaajan työ. Määräaikaisuuden perusteeksi oli kolmeen kirjalliseen työsopimukseen merkitty aluesihteeri B:n sairauslomasijaisuus ja viimeisimpään raha-automaattiyhdistyksen rahoitus. Työnantaja oli perustellut määräaikaisuuksia taloudellisilla syillä ja lisäksi A:n työn luonteella, rahoituksen epävarmuudella, päivätoiminnan keskeytymisellä, A:n elämäntilanteella sekä hänen suostumuksellaan määräaikaisiin työsopimuksiin.

Työntekijä ja työnantaja eivät voi sopia toisin määräaikaisen työsopimuksen tekemisen perusteita koskevan työehtosopimuksen määräyksestä. Myös työsopimuslain tätä koskeva säännös oli niin sanottua pakottavaa oikeutta. Sillä, oliko työntekijä allekirjoittanut määräaikaisen sopimuksen tai muutoin sen hyväksynyt, ei näin ollen ollut merkitystä, jos perustetta määräaikaisuudelle ei ollut ollut. Työntekijällä oli siis aina oikeus riitauttaa määräaikaisuuden peruste. A oli näin tehnyt ottamalla yhteyttä toimihenkilöliittoon ensimmäisen kerran huhtikuussa 2002. Työnantajalle oli tämän johdosta lähetetty kirjallinen selvityspyyntö 26.4.2002. Lisäksi A oli ensin kieltäytynyt allekirjoittamasta viimeisintä työsopimusta. Työnantaja ei näin ollen voinut vedota siihen, että A olisi hyväksynyt työsopimusten määräaikaisuuden.

Työntekijän elämäntilanne voi olla peruste määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen vain silloin, kun työsopimus tehdään määräaikaisena työntekijän aloitteesta. A:n tapauksessa määräaikainen työsopimus oli aina tehty työnantajan aloitteesta. A:n elämäntilanteessa ei ylipäätään ollut ollut mitään sellaista, minkä vuoksi hän olisi halunnut määräaikaista työsopimusta.

Sairauslomasijaisuus voi olla hyväksyttävä syy määräaikaisen sopimuksen tekemiseen. A:n tapauksessa sairauslomasijaisuutta ei kuitenkaan voi pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna hyväksyttävänä syynä, sillä allekirjoitettaessa 1.4.2002 päivättyä sopimusta, joka oli sovittu päättyväksi 31.5.2002, oli tiedetty, että toisen työntekijän sairausloma jatkuisi ainakin 31.1.2003 saakka. Toiselle työntekijälle oli lisäksi haettu lehden välityksellä sijaista 1.6.2002 lukien. Peruste ei senkään takia ollut hyväksyttävä, koska A oli sekä aluesihteerin sijaisena ollessaan että ennen aluesihteerin sijaisuutta tehnyt myös päivätoiminnan ohjaajan töitä eri pituisissa määräaikaisissa työsuhteissa noin vuoden ajan eikä näiden työsopimusten tekemiseen määräaikaisina ollut ollut työehtosopimuksessa sovittua perustetta.

Työn luonne samoin kuin rahoituksen epävarmuus voivat olla määräaikaisen sopimuksen perusteena. Tällöin kuitenkin edellytetään työn kausiluonteisuutta tai sitä, että määräaikaisuus oli sidottu samaksi ajaksi saatuun ulkopuoliseen rahoitukseen. Osa-aikaisuus tai työtehtävien laatu eivät siten oikeuttaneet tekemään määräaikaista sopimusta. Mistään kausiluontoisesta työstä ei nyt kuitenkaan ollut kysymys, sillä A oli tehnyt työtään pienin keskeytyksin ympäri vuoden useamman vuoden ajan. Jos tarvetta työn tekemiseen ei jonain aikana olisi ollut, A olisi tullut lomauttaa kyseiseksi ajaksi.

Kuurosokeiden päivätoiminta oli työnantajan mukaan alkanut testamenttilahjoituksella ja jatkunut raha-automaattiyhdistyksen aluesihteeritoimintaan myöntämillä varoilla. Työnantaja ei ollut antanut selvitystä siitä, että väitetty testamenttilahjoitus olisi saatu nimenomaan päivätoiminnan järjestämiseen ja samaksi ajaksi kuin määräaikaiset sopimukset oli tehty ja että testamenttilahjoituksena saadut varat olisivat loppuneet. Sen sijaan työnantajan selvityksistä ilmeni, että A:n työsopimus oli kytketty työvoimatoimiston toiselle työntekijälle myöntämään työllistämistukeen ja että A:n palkka oli maksettu aluesihteeritoimintaan saadusta rahoituksesta, mikä kuten kaikki muukin raha-automaattiyhdistyksen rahoitus myönnetään vähintään kalenterivuodeksi kerrallaan. Varsinaiseen päivätoimintaan työnantaja ei ainakaan vuonna 2001 edes ollut anonut raha-automaattiyhdistyksen rahoitusta. Viimeisintä määräaikaista työsopimusta lukuunottamatta A:n työsopimuksia ei ollut ajallisesti tai muutoinkaan sidottu samaksi ajaksi saatuun ulkopuoliseen rahoitukseen.

Viimeisin työsopimus lienee jollain tavalla sidottu raha-automaattiyhdistykseltä nimenomaan päivätoiminnan ohjaamiseen saatuun rahoitukseen. Sillä, että viimeisimmälle työsopimukselle oli mahdollisesti työehtosopimuksen mukainen peruste, ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä jo ensimmäistä työsopimusta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Sitä paitsi työnantajan edustaja oli kesäkuussa 2002 luvannut A:lle puhelimitse, että tuolloin tehty työsopimus olisi toistaiseksi voimassa oleva. Sittemmin kirjallisesti tehdyn työsopimuksen tuli siten olla toistaiseksi voimassa oleva.

Työnantajan selvityksistä ilmeni, että todellisena syynä määräaikaisuuksille oli ollut yhdistyksen taloudellinen tilanne. Jatkuvaluontoiseksi tarkoitettua toimintaa oli toisin sanoen rahoitettu sieltä, mistä milloinkin oli rahaa saatu. Työnantajan huonoa taloudellista tilannetta ei kuitenkaan voida pitää työehtosopimuksen tarkoittamana perusteltuna syynä, sillä taloudelliset vaikeudet oikeuttivat irtisanomaan työntekijän mutteivät tekemään määräaikaista työsopimusta. Tällöinkin edellytetään, ettei työnantaja ole työntekijää palkatessaan tiennyt huonosta taloudellisesta tilanteesta. Tässä tapauksessa yhdistyksen tilinpäätös oli jo ainakin vuonna 2000 ollut alijäämäinen. Perustetta määräaikaisten työsopimusten tekemiseen ei tämän vuoksi ollut ollut.

Työnantaja ei ollut merkinnyt määräaikaisuuden perustetta ensimmäisiin kirjallisiin työsopimuksiin eikä ollut tehnyt kahta työsopimusta kirjallisina vaan työehtosopimuksen vastaisesti suullisina. Tehdessään A:n kanssa suullisesti työsopimukset 2.2. ja 2.3.2001 väliseksi ajaksi sekä 28.1. ja 13 2.2002 väliseksi ajaksi yhdistys oli rikkonut tieten työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan määräystä. Työnantaja oli esittänyt lukuisia eri syitä määräaikaisuuden perusteeksi. Tämä osoitti työnantajan tienneen, ettei perustetta määräaikaiselle sopimukselle ollut ollut. Tehdessään A:n kanssa kymmenen määräaikaista työsopimusta yhdistys oli rikkonut tieten työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohdan määräystä.

Työnantajaliitto oli saanut tietää työsopimuksen määräaikaisuudesta viimeistään kesällä 2002. Asian johdosta käydyissä neuvotteluissa oli ilmennyt, että määräaikaisuuden todellisena syynä oli ollut työnantajan väitetty huono taloudellinen tilanne. Työnantajaliiton oli täytynyt tietää, ettei huono taloudellinen tilanne, josta työnantaja oli ollut tietoinen, oikeuttanut tekemään määräaikaista työsopimusta. Neuvottelujen ollessa kesken työtuomioistuin oli antanut tuomion samantyyppisessä asiassa (TT 2003-13). Tuomion antamisen jälkeen A:n asiasta oli vielä neuvoteltu. Viimeistään tällöin työnantajaliiton olisi tullut puuttua asiaan. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan työnantajaliitto oli ilmeisesti ohjeistanut työnantajaa siten, että viimeisin sopimus oli sidottu raha-automaattiyhdistyksen rahoitukseen. Työnantajaliiton oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa täytynyt tietää, ettei viimeisimmän sopimuksen näennäinen laillisuus muuta työsuhdetta määräaikaiseksi. Työnantajaliitto oli tämän vuoksi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Sosiaalialan Työnantajaliitto ja Suomen Kuurosokeat ry ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Suomen Kuurosokeat ry:n alueellisesta toiminnasta vastaavat 10, vuonna 2001 11 henkilöä, eri puolilla Suomea edustavat aluesihteerit. Näillä paikkakunnilla ei ollut muita vastaajan palveluksessa olevia työntekijöitä. Aluesihteeritoiminnan päärahoittaja oli raha-automaattiyhdistys. Aluesihteerin tehtävä oli toimia kuurosokean ja hänen perheensä tukena. Kuopion päivätoiminta, jossa A työskentelee, oli osa raha-automaattiyhdistyksen myöntämää Virike-päivätoimintoja koskevaa projektia. Tämän projektin kohdepaikkakuntana oli Kuopion lisäksi Helsinki. Raha-automaattiyhdistys oli tehnyt päätöksen projektirahoituksen myöntämisestä vuosille 2002 - 2004. Tämä päätös oli ohjeellinen ja varsinainen avustuspäätös tehtiin vuosittain. Jos projekti ei edennyt suunnitelmien mukaan tai projekti epäonnistui, raha-automaattiyhdistys voi vähentää avustuksen määrää tai keskeyttää maksut. Projektin kulut laskutettiin jälkikäteen raha-automaattiyhdistykseltä. Avustusta ei saanut käyttää mihinkään muuhun toimintaan.

Yhdistys rahoittaa pääosan toiminnastaan raha-automaattiyhdistyksen avustuksella ja eri palveluiden myynnistä saaduilla tuotoilla, joita palveluita ostivat muun muassa kansaneläkelaitos ja sairaanhoitopiirit. Lisäksi kuluja katetaan muun muassa asiakkailta ja kunnilta saatavilla maksuilla ja vähäisessä määrin muulla varainhankinnalla. Vuonna 2001 tilikauden alijäämä oli ollut noin 84 600 euroa. Yhdistyksen taloudellinen asema ei siten ollut vakaa. Yhdistyksen palveluksessa oli vuonna 2001 ollut yhteensä 52 vakituista työntekijää, joitakin määräaikaisia työntekijöitä ja työvoimahallinnon työllistettyjä henkilöitä.

Yhdistyksen ja A:n kanssa oli tehty useita määräaikaisia työsopimuksia niin, että A oli ollut kolmessa eri perusteeseen nojautuvassa työsuhdejaksossa. Ensimmäinen jakso 2.2.2001 - 31.12.2001 oli muodostunut työsuhteista 2.2.2001 - 2.3.2001, 5.3.2001 - 30.6.2001 ja 1.8.2001 - 31.12.2001. Toisella jaksolla hänen työsuhteensa oli ollut voimassa kolmen eri sopimuksen perusteella keskeytyksettä 28.1.2002 ja 31.7.2002 välisen ajan. Sen jälkeen työsuhde oli jatkunut keskeytyksettä kolmannelle jaksolle 1.8.2002 alkaneelle jaksolle, joka on määräaikaisena voimassa 31.3.2005 asti. Koko työsuhteen ajan A:n toimipaikka on ollut yhdistyksen Kuopion toimipiste.

Päivätoiminta oli Kuopion osalta käynnistetty syksyllä 2000 koeluontoisesti testamenttilahjoituksen turvin. Lisäksi ensimmäisen työntekijän palkkaamisen päivätoimintaan mahdollisti työvoimatoimiston tuki. C -niminen työntekijä palkattiin ensin ajalle 1.9.2000 - 28.2.2001. Hänen työsuhdettaan oli jatkettu ajalle 1.3. - 31.8.2001, kun työvoimatoimisto oli myöntänyt työllistämistukea edelleen hänen työllistämisekseen. Viimeinen työsopimus hänen kanssaan oli tehty 1.9. ja 31.12.2001 väliselle ajalle, kun työvoimatoimisto oli edelleen myöntänyt tukea. Vuoden 2002 alusta työntekijä oli hakeutunut opiskelemaan. Hän oli kuurosokea, minkä vuoksi hän tarvisi työssä avukseen toisen työntekijän. Vuoden 2000 aikana ja 2001 vuoden alussa hänen avustajaan toimi useita Kuopion sosiaalitoimen palkkaamia henkilöitä. Tämä järjestelmä ei ollut toiminut, vaan oli haluttu, että avustajana olisi koko ajan yksi ja sama henkilö. A oli palkattu nimenomaan tämän työntekijän avustajaksi ja hänen työsuhteensa oli alusta alkaen ollut riippuvainen siitä, miten pitkään avustettavan työntekijän työsuhde kestäisi. Toissijaisesti A:n määräaikaisen työsuhteen pituuteen ja jaksojen määrään oli vaikuttanut myös yhdistyksen käytettävissä olevien varojen vähäisyys. A:n palkkaaminen oli aluksi ollut mahdollista, kun yhdistys oli saanut pienen testamenttilahjoituksen, josta vuonna 2001 A:n palkkakuluihin oli käytetty noin 14 500 euroa.

Koska työvoimatoimisto oli myöntänyt työllistämistukea avustettavalle työntekijälle 1.3. ja 31.8.2001 väliselle ajalle, oli A palkattu aluksi tuntityöntekijänä ja sitten 5.3. ja 31.5.2001 väliseksi ajaksi päivätoiminnan ohjaajan nimikkeellä avustamaan kyseistä henkilöä. Kun rahoitus oli saatu tämän jakson jälkeen edelleen järjestetty, oli jatkettu A:n määräaikaista työsuhdetta vielä 1. ja 31.6.2001 väliseksi ajaksi. Koska päivätoiminta oli ollut keskeytyneenä heinäkuun 2001 ajan, ei myöskään ollut ollut tarvetta päivätoiminnan työntekijän avustukselle.

Kevään 2001 ajan A:n palkkaus oli ollut mahdollista testamenttirahoituksen turvin. Kun hänen kanssaan oli tehty määräaikainen työsopimus 1.8. ja 31.10.2001 väliseksi ajaksi, oli tiedossa ollut, että testamenttirahoitus ei enää riittäisi kuin yhdeksi kuukaudeksi. Loppuvuoden 2001 palkkauksen varat oli otettu aluesihteeritoimintaan varatuista rahoista. Tämä päätös oli tehty, jotta päivätoimintakokeilu saataisiin päätökseen ja jotta avustettava työntekijä pystyisi jatkamaan tehtävässään. Jo siinä vaiheessa, kun A:n kanssa oli tehty ensimmäinen työsopimus, oli ollut selvää, että hänen työsuhteensa pituus riippuisi paitsi avustettavan työntekijän työsuhteen kestosta myös siitä, oliko yhdistyksellä tosiasiallisesti varoja A:n palkkojen maksamiseen. Tämän A oli myös itse tiennyt. Vuoden 2001 tilinpäätös oli kokonaisuudessaan ollut huomattavan alijäämäinen ja aluesihteeritoiminta, jonka varausta A:n palkkakulut loppuvuoden osalta oli maksettu, osoitti alijäämää yhteensä 16 356 euroa.

Yhdistyksellä oli siten ollut perusteltu syy määräaikaisten työsuhteiden tekemiseen A:n kanssa vuoden 2001 aikana. Jokaisella määräaikaisella työsuhteella oli ollut peruste ja sama peruste oli ollut voimassa vuoden 2001 ajan. Työsuhdetta ei ollut alun alkaen voitu tehdä suoraan koko vuodeksi 2001, koska avustettava työntekijä, jonka avustajaksi A oli palkattu, oli määräaikaisessa työsuhteessa ja hänen työsuhteensa oli jatkunut kolmeen otteeseen työnantajasta riippumattomasta syystä. Toiseksi vuoden 2001 loppupuolella oli jouduttu tekemään erikseen päätöksiä siitä, miten A:n palkkakustannukset katettaisiin, koska yhdistyksellä ei käytännössä ollut ollut varoja tämän osalta.

Aivan kuten työsopimuksesta ajalle 14.2. - 31.7.2002 ilmeni, määräaikaisuuden perusteena oli ollut aluesihteeri B:n sairauslomasijaisuus. A oli helmikuun alussa 2002 tehnyt samaa sairauslomasijaisuutta tuntityönä yhteensä 43 tuntia sijaistaen aluesihteerin sairauslomasijaisen sairauslomaa. Sen jälkeen, kun tietoon oli tullut, että sairauslomasijaisen oma sairausloma jatkuisi, oli järjestelty sijaisuus uudelleen ja A:n kanssa oli tehty määräaikainen työsopimus ajalle 14.2. - 31.3.2002, mille ajalle aluesihteerin sairauslomatodistuskin oli kirjoitettu. Samaan aikaan yhdistys oli saanut raha-automaattiyhdistykseltä päätöksen kolmivuotisen päivätoiminta-projektin rahoitukselle. Yhdistyksen hallitus oli 8.3.2002 valinnut A:n projektin työntekijäksi 1.4.2002 alkaen. Kun tämä päätös oli tehty, ei ollut ollut tiedossa, että aluesihteerin sairausloma jatkuisi 31.3.2002 jälkeenkin. Kun tieto aluesihteerin sairausloman pitkittymisestä oli tullut maaliskuun 2002 lopussa, oli sijaisuus laitettu haettavaksi lehti-ilmoituksella. Sijaisuutta ei kuitenkaan ollut voinut täyttää 1.4.2002 lukien kesken olevan hakuprosessin vuoksi. Tämän vuoksi A:n kanssa oli tehty sopimus sairauslomasijaisuuden hoitamisesta 1.4. ja 31.5.2002 väliseksi ajaksi. Tuon työsopimuksen mukaan hän teki sekä päivätoiminnan ohjaajan että aluesihteerin tehtäviä kumpaakin osa-aikaisesti. Aluesihteerin sijaiseksi valittu henkilö ei ollut pystynyt ottamaan tehtävää vastaan vasta kuin 1.8.2002 lukien. Tämän vuoksi A:n kanssa, hänen omasta halustaan, oli tehty vielä yksi määräaikainen sopimus aluesihteerin tehtävän hoitamiseksi ajaksi 1.6. - 31.7.2002. Sinä aikana hän ei ollut toiminut siinä projektitehtävässä, johon hänet 1.4.2002 oli valittu.

Myös tämän toisen jakson osalta työnantajalla oli ollut työsopimuslain mukainen perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen. Määräaikaisuuden peruste oli sairauslomasijaisuus. Oli huomattava, että A:n kanssa oli siis sovittu määräaikaisesta projektityöstä 1.4.2002 lukien, mitä sopimusta oli muutettu kahdella sopimuksella määräaikaisesti.

Yhdistyksen toiminnan rahoitus oli perustunut lähes kokonaisuudessaan eri tahoilta saataviin avustuksiin. A oli maaliskuussa 2002 valittu 1.4.2002 lukien määräaikaiseen kolmivuotiseen projektiin päivätoiminnan ohjaajaksi. Käytännössä A oli voinut aloittaa tehtävän kokopäiväisen hoitamisen 1.8.2002 lukien. Tämän tehtävän perustaminen oli mahdollistunut, kun raha-automaattiyhdistys oli myöntänyt kolmeksi vuodeksi rahoituksen kyseessä olevaa projektia varten. Tämä tehtävä oli siis määräaikainen ja määräaikaisuuden peruste oli projektityö ja siihen liittyvä määräaikainen rahoitus.

Siten myös tämän nyt voimassa olevan työsuhteen osalta oli olemassa työsopimuslain mukainen perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Ensinnäkin oli kyse projektiluontoisesta tehtävästä, joka projektin pituus oli määritelty kolmeksi vuodeksi. Toiseksi oli kyse myös projektin määräaikaisesta rahoituksesta, päivätoiminnan ohjaajan tehtävä oli voitu perustaa vain sillä edellytyksellä, että tehtävän palkkaukseen tarvittavat varat saadaan avustuksena. Vastaajayhdistyksellä ei ollut sellaisia tuloja, varoja tai keinoja, joilla palkkakustannukset olisi muutoin ollut mahdollista rahoittaa. Näin ollen raha-automaattiyhdistyksen rahoitus oli välttämätön työsuhteen edellytys ja siten lain mukainen perusteltu syy määräaikaisen sopimuksen tekemiselle A:n kanssa.

Asiassa oli kyse siitä, oliko työnantajalla ollut peruste määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen. Se seikka, että työnantaja ja työntekijä olivat erimielisiä siitä, oliko työsopimuslain edellytykset määräaikaiselle työsopimukselle täyttyneet, ei missään olosuhteissa osoittanut, että työnantaja olisi tietoisesti rikkonut työehtosopimuksen määräystä.

Työnantajaliitto voidaan tuomita sakkoihin vain tilanteessa, jossa selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ollut noudatettu eikä väärää soveltamista ollut olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjattu, sen jälkeen kun se oli tullut yhdistyksen tietoon. Työntekijäliitto ei ollut esittänyt asiassa työnantajaliitolle valvontapyyntöä eikä muutoinkaan ollut kyse sellaisesta määräyksestä, jonka oikeaa soveltamista työnantajaliitolta voisi vaatia. Kun kyse oli siitä, oliko perusteet määräaikaiselle työsopimukselle olleet olemassa vai ei, oli kyse työsopimuslain säännösten tulkinnasta ja noudattamisesta. Näin ollen hyvityssakkovaatimukset tulee hylätä.

Perustelut

Erimielisyys

Suomen Kuurosokeat ry on solminut A:n kanssa kymmenen määräaikaista työsopimusta ajanjaksoille 2.2. - 2.3.2001, 5.3. - 31.5.2001, 1. - 30.6.2001, 1.8. - 31.10.2001, 1.11. - 31.12.2001, 28.1. - 13.2.2002, 14.2. - 31.3.2002, 1.4. - 31.5.2002, 1.6. - 31.7.2002 ja 1.8.2002 - 31.3.2005. Määräaikaiset työsopimukset on tehty kirjallisesti lukuun ottamatta ajanjaksoiksi 2.2. - 2.3.2001 ja 28.1. - 13.2.2002 solmittua kahta suullista sopimusta. A on edellä mainittuina aikoina työskennellyt Suomen Kuurosokeat ry:n Kuopion toimipisteessä.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Suomen Kuurosokeat ry:llä ollut työehtosopimuksessa edellytetyt perusteet solmia A:n kanssa edellä todetut määräaikaiset työsopimukset.

Sosiaalialan Työnantajaliitto ja Suomen Kuurosokeat ry ovat katsoneet, että työnantajalla on vuoden 2001 aikana ollut jokaisen määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitettu perusteltu syy, koska A:n avustama työntekijä oli määräaikaisessa työsuhteessa. Lisäksi vastaajat ovat perustelleet määräaikaisten työsopimusten solmimista tuona aikana rahoituksen epävarmuudella. Vastaajat ovat edelleen perustelleet määräaikaisten työsopimusten solmimista vuoden 2002 aikana aluesihteerin sairauslomasijaisuudella ja 1.8.2002 lukien sillä, että kysymys oli määräaikaisesta projektityöstä päivätoiminnan ohjaamisessa ja sen määräaikaisesta rahoituksesta raha-automaattiyhdistyksen myöntämin varoin.

Työtuomioistuin on kuullut A:n työsopimusten määräaikaisuuden perusteista A:ta itseään ja todistajana Suomen Kuurosokeat ry:n johtavaa aluesihteeriä D:tä. Työtuomioistuimella on lisäksi ollut käytössään A:n kanssa tehdyt kirjalliset työsopimukset sekä Suomen Kuurosokeat ry:n toimintaa ja taloudellista asemaa selvittäviä asiakirjoja.

A:n kanssa vuonna 2001 solmituista työsopimuksista esitetty selvitys

A:n kertoman mukaan ensimmäinen määräaikainen työsopimus solmittiin helmikuussa 2001 suullisesti. Työsopimus oli osa-aikainen, mutta maaliskuusta alkaen työ oli täysipäiväistä. Työtehtäväksi sovittiin kaikkien vuotta 2001 koskevien määräaikaisten työsopimusten osalta kuurosokeiden päiväkeskuksen ohjaajan työ. A työskenteli päivätoiminnan ohjaajana itsenäisesti ja hänen työparinaan oli C -niminen päivätoiminnan ohjaaja. Työnantaja ei missään vaiheessa ollut ilmoittanut, että A otettaisiin työhön kuulonäkövammaisen C:n avustajaksi. Kummallakin oli omat asiakkaansa, kotikäyntinsä ja budjettinsa.

D:n mukaan yhdistys palkkasi A:n helmikuussa 2001 päivätoiminnan ohjaajaksi tarkoituksella, että hän avustaisi päivätoiminnan ohjaajaksi 1.9.2000 palkattua kuulonäkövammaista C:tä. A:n kanssa solmittuihin määräaikaisiin sopimuksiin ei tätä määräaikaisuuden perustetta ollut merkitty, koska C:n avuntarpeesta ei ollut haluttu näin yksityiskohtaisesti kertoa A:lle. Työsopimukset tehtiin määräaikaisina, koska C oli koko ajan epävarma halukkuudestaan jatkaa työtään ja hänen työllistämiseensä saatiin työvoimatoimiston tukea useassa eri jaksossa.

Työtuomioistuimelle esitetyissä A:n vuotta 2001 koskevissa neljässä kirjallisessa työsopimuksessa on määräaikaisuuden perustetta koskeva kohta jätetty tyhjäksi, mutta A:n työtehtäväksi on merkitty kuurosokeiden päiväkeskuksen ohjaaja.

Työsopimuksissa olevien merkintöjen ja A:n niiden kanssa yhdenmukaisen kertomuksen perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A on vuoden 2001 aikana tehdyissä sopimuksissa palkattu yhdistyksen Kuopion toimipisteen päivätoiminnan ohjaajaksi. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että A olisi palkattu toimipisteen toisen, määräaikaisessa työsuhteessa olleen päivätoiminnan ohjaajan avustajaksi siten, että mainitun toisen työntekijän työsopimusten kestoon liittyvät seikat voitaisiin katsoa A:n työsopimuksen määräaikaisuuden perusteeksi.

Vuonna 2002 solmituista työsopimuksista esitetty selvitys

A:n kertoman mukaan määräaikainen sopimus ajalle 28.1. - 13.2.2002 on solmittu suullisesti ja on koskenut edelleen päivätoiminnan ohjaajan tehtäviä. Seuraavat kolme kirjallista työsopimusta ajanjaksoille 14.2. - 31.3.2002, 1.4. - 31.5.2002 ja 1.6. - 31.7.2002 on tehty sekä päivätoiminnan ohjaajan että aluesihteerin työstä vakituisen aluesihteerin ollessa sairauslomalla. Aluesihteerin sairausloman aikana A on ollut toimipisteen ainoa työntekijä.

D:n mukaan yhdistyksen aluesihteeri on vuonna 2002 sairastunut samoin kuin hänen sijaisensakin ja aluesihteerin sijaiseksi on 28.1.2002 lukien palkattu määräaikaisella sopimuksella A. Maaliskuussa yhdistys oli valinnut A:n työntekijäksi kolmivuotiseen virike- ja päivätoiminnan ohjauksen projektiin, johon oli saatu raha-automaattiyhdistyksen ennakkopäätös. Aluesihteerin sairauden kuitenkin jatkuttua A:n kanssa sovittiin, että hän hoitaisi 1.4.2002 lukien kolme päivää viikossa aluesihteerin tehtävää ja kaksi päivää päivätoiminnan ohjaajan tehtävää. A on kertonut työtehtäviensä jakautumisesta samalla tavoin. Asia ilmenee myös tehdystä kirjallisesta työsopimuksesta. Määräaikaisuuden perusteeksi sopimuksessa on merkitty aluesihteerin sairaslomasijaisuus.

Elokuun alusta 2002 lukien aluesihteerin sijaiseksi alun perin valittu henkilö saattoi aloittaa työnsä. A:n kanssa on tehty tälläkin hetkellä voimassa oleva määräaikainen työsopimus ajanjaksoksi 1.8.2002 - 31.3.2005 projektityöstä päivätoiminnan ohjaamisessa. Työsopimus on kirjallisen sopimuksen mukaan voimassa päivätoiminnan kehittämisprojektin ajan, kuitenkin enintään kolme vuotta. Työsopimuksen solmimisen edellytykseksi sopimukseen on kirjattu raha-automaattiyhdistyksen projektia varten Suomen Kuurosokeat ry:lle myöntämä rahoitus.

A oli kertomansa mukaan toukokuun alussa 2002 ollut yhteydessä D:hen ja puhelimitse sopinut, että tämä työsopimus solmittaisiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Työnantaja ei ollut hyväksynyt hänen ehdotustaan, minkä vuoksi A joutui allekirjoittamaan työnantajan alunperin tarjoaman määräaikaisen työsopimuksen.

Esitetyn selvityksen mukaan A on alkuvuodesta 2002 solmittujen sopimusten perusteella hoitanut Kuopion toimipisteen ainoana työntekijänä aluesihteerin sijaisuutta ja päivätoiminnan ohjaajan tehtävää. Jälkimmäinen tehtävä on A:n päätyönä 1.8.2002- 31.3.2005 väliseksi ajaksi tehdyn sopimuksen mukaan.

A:n palkkaukseen saadusta rahoituksesta esitetty selvitys

D:n kertoman mukaan yhdistys on vuonna 2000 saanut Kuopiossa pienen testamenttilahjoituksen, joka oli osoitettu kuurosokeiden virkistystoimintaan. Tällä testamenttilahjoituksella oli 1.9.2000 aloitettu Kuopiossa päivätoiminta, jota voitiin jatkaa vuoden 2001 loppupuolelle. Vuoden 2001 lopulla A:n hoitamaa päivätoiminnan ohjausta on rahoitettu aluesihteeritoiminnan varoista, joita on saatu osin Kuopion sairaanhoitopiiriltä ja osaksi raha-automaattiyhdistyksen aluerahoista. Yhdistyksen vuoden 2001 taloudellinen tulos oli alijäämäinen. Helmikuussa 2002 raha-automaattiyhdistys teki ennakkopäätöksen kolmivuotisesta määrärahasta päivätoimintaan Kuopiossa. Lopulliset päätökset avustuksesta tehdään vuosittain.

Johtopäätökset

Arvioitaessa, onko työnantajalla ollut perusteet solmia A:n kanssa määräaikainen työsopimus 2.2.2001 ja 5.3.2001 lukien, tulee osana työehtosopimusta sovellettavaksi vuoden 1970 työsopimuslain 2 §:n 2 momentin säännös. Sen mukaan työnantaja on oikeutettu tekemään määräaikaisen työsopimuksen, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu nähin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai palvelujen kysynnän vakiintumatttomuuteen taikka suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen.

Edelleen 1.6.2001 lukien tulee osana työehtosopimusta sovellettavaksi voimassa olevan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Lainkohdan perustelujen mukaan toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttämisen edellytyksenä on ensinnäkin se, että kunkin määräaikaisen sopimuksen tekemiselle on perusteltu syy. Lisäksi jos työnantajan työvoiman tarve on arvioitavissa pysyväksi, jatkuvasti toistuvien määräaikaisten sopimuksen käyttöön samoissa töissä ei ole perusteltua syytä (hallituksen esitys 157/2000 s. 61).

Suomen Kuurosokeat ry on solminut vuosien 2001 ja 2002 aikana A:n kanssa kymmenen määräaikaista työsopimusta. Työsopimukset ovat seuranneet välittömästi toisiaan kuitenkin siten, että heinäkuussa 2001 päivätoiminnan ollessa keskeytyneenä on ollut sopimukseton ajanjakso kuten myös vuoden 2002 tammikuussa. Esitetyn selvityksen mukaan A on jo ensimmäisissä työsopimuksissa palkattu päivätoiminnan ohjaajaksi. Vuonna 2002 A on toimiston ainoana työntekijänä hoitanut aluksi myös aluesihteerin sijaisuutta. Jo helmikuussa 2002 on kuitenkin ollut tieto raha-automaattiyhdistyksen myöntämästä tuesta päivätoiminnan ohjaukseen, mihin tehtävään A on maaliskuussa valittukin. Tätä taustaa vasten ja arvioitaessa A:n työsopimuksia kokonaisuutena ei edellä mainittuja lyhyitä katkoksia ja työtehtävien väliaikaista muutosta ole työtuomioistuimen mielestä pidettävä asiassa merkityksellisinä. Suomen Kuurosokeat ry:llä voidaan katsoa olleen pysyvä tarve päivätoiminnan ohjaajan palkkaamiseen.

Edellä esitetyn mukaan Suomen Kuurosokeat ry:llä ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua perusteltua syytä A:n kanssa vuonna 2001 tehtyihin määräaikaisiin sopimuksiin. A:n työsuhde on siten muodostunut toistaiseksi voimassa olevaksi ja jatkunut päätehtäviltään samanlaisena myös vuonna 2002 tehdyissä sopimuksissa. Sopimuksen muututtua toistaiseksi voimassa olevaksi voidaan samoista tehtävistä tehdä perustellusta syystä uusi määräaikainen työsopimus vain poikkeuksellisissa olosuhteissa (ks. TT 2003:13). Kun A:n palkkaukseen on jo alusta alkaen saatu rahoitus eri lähteistä, samaa tehtävää varten myönnetty raha-automaattiyhdistyksen kolmivuotinen avustus ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole ollut perusteltu syy solmia myöskään A:n viimeisintä, voimassa olevaa työsopimusta määräaikaiseksi.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Suomen Kuurosokeat ry on solmiessaan A:n kanssa suullisesti kaksi yli viikon pituista työsopimusta ajalle 2.2. - 2.3.2001 ja 28.1. - 13.2.2002 menetellyt työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan vastaisesti ja siten rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kun määräaikaista työsuhdetta koskeva työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohdan määräys on ollut edellä ilmenevällä tavalla tulkinnanvarainen ja kun yhdistys on esitetyn selvityksen mukaan lisäksi toiminut Sosiaalialan Työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti A:n viimeisintä sopimusta solmittaessa, yhdistyksen ei ole tältä osin katsottava rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Sosiaalialan Työnantajaliiton olisi sen sijaan tullut havaita Suomen Kuurosokeat ry:lle ohjeistamansa tulkinnan työehtosopimuksen vastaisuus ja huolehtia siitä, että yhdistys viipymättä oikaisee menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi. Kun Sosiaalialan Työnantajaliitto ei kuitenkaan ole tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Sosiaalialan Työnantajaliitto ja Suomen Kuurosokeat ry ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena kulujen määränä on pidettävä 700 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Kuurosokeat ry on menetellyt sosiaalialan työehtosopimuksen vastaisesti tehdessään A:n kanssa kanteessa tarkoitetut kymmenen määräaikaista työsopimusta.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla ja ottaen huomioon hyvityssakkojen enimmäismäärää koskevan pöytäkirjan määräykset Sosiaalialan Työnantajaliiton ja Suomen Kuurosokeat ry:n maksamaan hyvityssakkoa Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:lle, Sosiaalialan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 1 500 euroa ja Suomen Kuurosokeat ry:n työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan tieten rikkomisesta 500 euroa.

Sosiaalialan Työnantajaliitto ja Suomen Kuurosokeat ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.